”Aina on tehty näin” – Hiljaisen tiedon hyödyt uuden tiedon ja innovaatioiden luomiselle asiantuntijatyössä

Abstract

Tieto, uuden tiedon luominen ja innovoivan toimintatavan oppiminen muodostavat organisaatioiden toiminnan sisällön ja on yksi keskeisimmistä kilpailuedun lähteistä niin ihmisille, organisaatioille kuin Suomen kansantaloudellekin. Uuden tiedon luominen, innovatiivisuus ja osaamisen kehittäminen vaikuttavat siihen, miten organisaatiot kehittyvät ja uudistuvat. Työntekijöiden tieto ja osaaminen ovatkin organisaation tärkeimpiä resursseja ja hiljaisen tiedon hyödyntämisestä on käyty keskusteluja eri tutkimusaloilla. Tietojohtamisen ajatuksena on jatkuvasti lisääntyvän ja hyödynnetyn tiedon rooli, jolla pyritään edistämään työn sujuvuutta ja organisaatioiden suorituskykyä lisäten organisaation arvonluontia.

Suurin osa tiedosta on ihmisen sisällä. Hiljainen tieto on osin tiedostamatonta tietoa, joka on kertynyt kokemusten ja oppimisten kautta. Sitä on hankala tuoda selkeästi ilmi. Organisaation menestyminen on kiinni siitä, miten hyvin he pystyvät uusiutumaan. Haasteena on, että organisaatiot ajautuvat helposti tilaan, jossa ne alkavat muodostaa olettamuksia itsestään ja itselleen, ja näin alistaen tulevaisuuden mahdollisuuksiaan menneisyyden malleille.

Tässä tutkimuksessa teoreettinen viitekehys keskittyy tietojohtamisen näkökulmasta oppivaan organisaatioon, tiedon siirtyvyyteen sekä tiedon luomiseen. Keskeisimpiä käsitteitä ovat hiljainen tieto, uusi tieto ja innovaatiot. Tutkimus on kvalitatiivinen, laadullinen haastattelututkimus, joka on toteutettu aineistolähtöisenä analyysinä.

Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että hiljainen tieto on ensiarvoisen tärkeää ja sitä tarvitaan uuden tiedon luomisessa, koska ilman rutiineja ja niiden kyseenalaistamista ei voida luoda uutta. Kokemusta ja osaamista voidaan pitää hiljaisen tiedon synonyymeinä. Ilman niitä, uutta tietoa tai innovaatioita ei voida luoda. Työntekijän oma aktiivisuus ja itseohjautuvuus ovat edellytyksiä tiedon jaolle ja uuden tiedon luomiselle. Organisaatiot tukevat tätä kouluttamalla ja ohjaamalla, mutta kaikki lähtee omasta halusta jakaa kokemuksiaan ja osaamistaan. Yhteistyö eri asiantuntijoiden välillä edesauttaa uuden tiedon syntymistä. Organisaatiossa luodaan kulttuurillinen alusta, joka mahdollistaa tämän. Syyllistäminen ja virheistä rankaisu eivät luo otollista alustaa kokemusten jakamiselle, jolloin se estää innovatiivisuuden.

Tutkimuksen tärkein tulos on, että jokaisen henkilön organisaatiossa on osattava kyseenalaistaa jatkuvasti omaa toimintaa ja osaamista, jotta haitalliset toimintatavat ja ajatusmallit eivät kahlitse innovatiivisuutta ja uuden tiedon luomista organisaatiossa.