Kansallisten kyberstrategioiden diskurssit
Jansson, Saara (2017)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tutkin pro gradu -tutkielmassani valtiollisen tason vaikutusmahdollisuuksia kybertoimintaympäristössä. Kyberturvallisuuden tehtävä on suojata kybertoimintaympäristössä olevaa informaatiota ja sen lähettämistä laitteelta, järjestelmältä tai ihmiseltä toiselle. Kybertoimintaympäristöllä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa laitteista, järjestelmistä ja ihmisistä muodostuvaa verkkoa, jossa informaatio on digitaalisessa muodossa.
Viimeisen viiden vuoden aikana keskustelu kyberturvallisuudesta on yleistynyt, sillä ihmiset ja laitteet ovat yhä vahvemmin riippuvaisia tieto- ja viestintäverkkojen toiminnasta. Valtioilla on merkittävä rooli kyberkeskustelussa. Ne säätävät lait ja asetukset, joiden perusteella viestintä kybertoimintaympäristössä määritellään joko lailliseksi tai laittomaksi. Sen vuoksi valtioiden on saatava kaikki kybermaailman toimijat mukaan toimivan verkkoliikenteen rakentamiseksi. Tähän niillä on apunaan kyberstrategiat, joissa määritellään valtioiden mahdollisuudet ja uhat kybermaailmassa.
Tavoitteenani on selvittää, millaisia vakuuttamisen puhetapoja eli diskursseja valtioiden kyberstrategiat pitävät sisällään ja mitä niillä pyritään saavuttamaan. Tutkimusaineistoksi olen valinnut Australian, Iso-Britannian, Nigerian, Singaporen ja Yhdysvaltojen kyberstrategiat. Menetelmänä käytän diskurssianalyysia, johon lainaan työkaluja retoriikasta. Retoriset keinot osoittavat tekstistä vakuuttavat ilmaisut, joiden pohjalta diskurssit muodostuvat.
Analyysin tuloksena löysin kyberstrategioista viisi vakuuttamisen diskurssia. Diskurssit paikantuvat retorisiin keinoihin, joista käytetyimpiä ovat metafora, konsensus, puhujakategoria ja määrällistäminen. Kulttuuriset tekijät vaikuttavat osaltaan siihen, minkälaisia sisältöjä diskurssit käsittelevät. Diskurssien tavoitteena on tuottaa konkreettista muutosta yhtenäisen kansakunnan, kansainvälisen yhteistyön, talouskasvun ja valtiota hyödyttävän verkkokäyttäytymisen muodossa. Lisäksi diskurssien tehtävä on yksinkertaisesti osoittaa valtion valta kybertoimintaympäristössä.
Viimeisen viiden vuoden aikana keskustelu kyberturvallisuudesta on yleistynyt, sillä ihmiset ja laitteet ovat yhä vahvemmin riippuvaisia tieto- ja viestintäverkkojen toiminnasta. Valtioilla on merkittävä rooli kyberkeskustelussa. Ne säätävät lait ja asetukset, joiden perusteella viestintä kybertoimintaympäristössä määritellään joko lailliseksi tai laittomaksi. Sen vuoksi valtioiden on saatava kaikki kybermaailman toimijat mukaan toimivan verkkoliikenteen rakentamiseksi. Tähän niillä on apunaan kyberstrategiat, joissa määritellään valtioiden mahdollisuudet ja uhat kybermaailmassa.
Tavoitteenani on selvittää, millaisia vakuuttamisen puhetapoja eli diskursseja valtioiden kyberstrategiat pitävät sisällään ja mitä niillä pyritään saavuttamaan. Tutkimusaineistoksi olen valinnut Australian, Iso-Britannian, Nigerian, Singaporen ja Yhdysvaltojen kyberstrategiat. Menetelmänä käytän diskurssianalyysia, johon lainaan työkaluja retoriikasta. Retoriset keinot osoittavat tekstistä vakuuttavat ilmaisut, joiden pohjalta diskurssit muodostuvat.
Analyysin tuloksena löysin kyberstrategioista viisi vakuuttamisen diskurssia. Diskurssit paikantuvat retorisiin keinoihin, joista käytetyimpiä ovat metafora, konsensus, puhujakategoria ja määrällistäminen. Kulttuuriset tekijät vaikuttavat osaltaan siihen, minkälaisia sisältöjä diskurssit käsittelevät. Diskurssien tavoitteena on tuottaa konkreettista muutosta yhtenäisen kansakunnan, kansainvälisen yhteistyön, talouskasvun ja valtiota hyödyttävän verkkokäyttäytymisen muodossa. Lisäksi diskurssien tehtävä on yksinkertaisesti osoittaa valtion valta kybertoimintaympäristössä.