PIIA A. MIKKOLA Teksti, agenda, artefakti ACTA WASAENSIA 353 KIELITIEDE 49 Kehityskeskustelulomakkeen erilaiset roolit kehityskeskustelujen topikaalisissa siirtymissä Esitarkastajat Dosentti, KT Sanna Vehviläinen Työterveyslaitos PL 40 00251 Helsinki Dosentti, FT Mia Halonen Jyväskylän yliopisto Humanistinen tiedekunta PL 35 40014 Jyväskylä III Julkaisija Julkaisupäivämäärä Vaasan yliopisto Elokuu 2016 Tekijä(t) Julkaisun tyyppi Piia A. Mikkola Artikkeliväitöskirja Julkaisusarjan nimi, osan numero Acta Wasaensia, 353 Yhteystiedot ISBN Vaasan yliopisto Filosofinen tiedekunta Nykysuomi ja kääntäminen PL 700 65101 VAASA 978-952-476-688-3 (painettu) 978-952-476-689-0 (verkkojulkaisu) ISSN 0355-2667 (Acta Wasaensia 353, painettu) 2323-9123 (Acta Wasaensia 353, verkkojulkaisu) 1235-791X (Acta Wasaensia. Kielitiede 49, pai- nettu) 2324-0288 (Acta Wasaensia. Kielitiede 49, verk- kojulkaisu) Sivumäärä Kieli 198 Suomi Julkaisun nimike Teksti, agenda, artefakti: Kehityskeskustelulomakkeen erilaiset roolit kehityskeskustelu- jen topikaalisissa siirtymissä Tiivistelmä Esimiehen ja alaisen välisiä kehityskeskusteluja yhdistää usein se piirre, että niissä käyte- tään eri tavoin kirjallista kehityskeskustelulomaketta. Lomaketta luetaan, lainataan, re- feroidaan, katsotaan ja käsitellään, ja keskustelussa edetään lomakkeen aihepiirien jär- jestystä noudattaen. Tämä tutkimus tarkastelee vuorovaikutuksen tutkimuksen näkökul- masta keskustelulomakkeen käyttöä kehityskeskustelujen topikaalisissa siirtymissä. To- pikaalisilla siirtymillä tarkoitetaan siirtymiä lomakkeen aihepiiristä seuraavaan tai lomak- keen käsittelyn aloittamista. Tutkimuksen aineistona on kaksitoista videokuvattua kehi- tyskeskustelua sekä kirjalliset kehityskeskustelulomakkeet. Tutkimuksessa osoitetaan, että kehityskeskustelulomakkeelle voidaan tunnistaa kehitys- keskusteluissa kolme erilaista roolia, joihin kehityskeskustelun osapuolet suuntautuvat: Lomake voidaan hahmottaa kirjalliseksi tekstiksi, jota referoidaan, muunnellaan ja johon viittaamalla otetaan esille puheenaiheita. Toiseksi lomaketta voidaan käyttää fyysisenä artefaktina, jonka avulla keskustelijat neuvottelevat keskustelussa etenemisestä. Kol- manneksi lomake voidaan hahmottaa kehityskeskusteluvuorovaikutusta jäsentäväksi agendaksi. Tutkimus antaa uutta tietoa siitä, millaisia rooleja kirjallisilla dokumenteilla on institutio- naalisissa vuorovaikutustilanteissa ja etenkin kehityskeskusteluissa. Samalla tutkimus toimii yhtenä keskustelunavauksena koskien sitä, miten kirjallisia dokumentteja voidaan ottaa huomioon ja analysoida vuorovaikutuksen tutkimuksessa. Tutkimus antaa myös tietoa topikaalisten siirtymien suhteesta keskustelun agendan toteuttamiseen sekä va- lottaa esimiehen ja alaisen toimintamahdollisuuksia kirjallisen lomaketekstin äärellä. Asiasanat kehityskeskustelu, kehityskeskustelulomake, topikaalinen siirtymä, keskustelunanalyysi V Publisher Date of publication Vaasan yliopisto August 2016 Author(s) Type of publication Piia A. Mikkola Monograph or Selection of articles Name and number of series Acta Wasaensia, 353 Contact information ISBN University of Vaasa Faculty of Philosophy Modern Finnish and Translation P.O. Box 700 FI-65101 Vaasa Finland 978-952-476-688-3 (print) 978-952-476-689-0 (online) ISSN 0355-2667 (Acta Wasaensia 353, print) 2323-9123 (Acta Wasaensia 353, online) 1235-791X (Acta Wasaensia. Linguistics 49, print) 2324-0288 (Acta Wasaensia. Linguistics 49, online) Number of pages Language 198 Finnish Title of publication Text, agenda, artefact: The different roles of an appraisal form in topical shifts within performance appraisal interviews Abstract In performance appraisal interviews it is common that the participants – the superior and the subordinate – use the written appraisal form in different ways. The appraisal form is read, referred to, its vocabulary is borrowed, it is gazed at and manipulated. In addition, the appraisal interview follows the topics mentioned in the form. This study analyses how the written appraisal form is used in topical shifts from a perspective of conversation analysis. Topical shifts refer to the phases where the participants move on to the next topic in the appraisal form. The data consist of 12 video-recorded perfor- mance appraisal interviews and respective written appraisal forms. This study presents three different roles that can be recognized when the appraisal form is used by the participants. Firstly, it can be seen as a written text when it is referred to, its vocabulary is modified and new topics are raised by referring to the document. Secondly, it can be used as a material artefact which the superior and the subordinate use in negotiating when and how to proceed in the conversation. Thirdly, it can be used as an agenda to provide a structure to the appraisal interview. This study provides new knowledge concerning the ways that written documents are used in institutional encounters, and in appraisal interviews in particular. The study acts as a way to open up the discussion concerning the ways that documents can be taken into account in studies in conversation analysis. In addition, the study provides infor- mation on the ways in which topical shifts are connected to fulfilling the agenda of the appraisal interview and sheds light on the participants’ scopes of action with regard to the written document. Keywords performance appraisal interview, appraisal form, topical shift, conversation analysis VII ESIPUHE Tätä väitöskirjaa on tehty konkreettisesti kahdessa kaupungissa: synnyinkaupun- gissani Vaasassa, jonka yliopistoon olen suorittanut jatko-opintoja sekä koti- kaupungissani Helsingissä, jonne muutin heti jatko-opinnot aloittaessani. Etä- työskentelyäni on toisinaan kummasteltu, ja ajatus vaatehuoneeseen rakenne- tusta työpisteestä on herättänyt hilpeyttä. Jälkikäteen koen kuitenkin olleeni on- nekas saatuani työskennellä kahdessa kaupungissa sekä useassa kiinnostavassa tutkimusyhteisössä. Junamatka Helsingistä Vaasaan on viimeisten vuosien aika- na tullut tutuksi, mutta olen saanut energiaa maisemanvaihdoksista ja siitä tie- toisuudesta, että radan molemmissa päissä on ollut tärkeitä ihmisiä. Aivan ensimmäiseksi haluan kiittää ohjaajiani, Esa Lehtistä Vaasan yliopistosta ja Pekka Pälliä Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta. Minulla on ollut onni saada ohjaajikseni kaksi sellaista henkilöä, jotka ovat olleet aidosti läsnä väitös- kirjaprojektini aikana ja tarjonneet palautetta teksteistäni – välillä huomattavan lyhyelläkin varoitusajalla. Esa on esittänyt yksityiskohtaisia näkemyksiä keskus- telunanalyyttisen menetelmän soveltamisesta ja toteuttamisesta. Pekka on tar- jonnut uusia näkökulmia sekä uskaltanut haastaa ja kyseenalaistaa valintoja, joi- ta olen pitänyt itsestään selvinä. Mikä tärkeintä, molemmat ohjaajat ovat kan- nustaneet minua eteenpäin. Lämmin kiitos teille, ohjaajat! Esaa kiitän myös siitä, että hän alun perin rohkaisi minua väitöskirjatyöskentelyn pariin. Väitöskirjatyön muotoutumiseen lopulliseen muotoonsa ovat viime vaiheessa vaikuttaneet merkittävästi esitarkastajani, Mia Halonen ja Sanna Vehviläinen. Kiitän molempia esitarkastajia tarkkanäköisistä kommenteista koskien yhteen- vetoluvun rakennetta, argumentointia ja ilmaisutapoja. Kommenttinne auttoivat minua terävöittämään tutkimustani. Merja Koskelaa kiitän suostumisesta tiede- kunnan edustajan tehtävään. Olen kiitollinen myös siitä, että olen saanut työskennellä tutkimushankkeessa, jonka tapaamisissa olen saanut palautetta artikkelikäsikirjoituksistani ohjaajien lisäksi Suvi Honkaselta ja Riikka Nissiltä. Kiitos, Riikka ja Suvi, osuvista kom- menteistanne, jotka kehittivät ajatteluani pidemmälle! Hankkeessa toiminutta tutkimusavustajaa, Terhi Tuokkolaa, kiitän korvaamattomasta avusta ensimmäi- sen väitöskirja-artikkelin kuvien käsittelyssä. Vuonna 2011 sain mahdollisuuden tehdä Århusiin, Tanskaan, muutaman viikon mittaisen tutkijavierailun. Kiitän professori Birte Asmussta tutkijavierailun orga- nisoimisesta sekä lukuisista, tutkimukseen liittyvistä keskusteluista vierailun ai- VIII kana. Kiitän Birteä myös siitä, että hän ohjasi minut tunnistamaan topikaalisen siirtymän kaksiosaisuuden. Haluan kiittää kollektiivisesti tutkijakoulu Langnetissa toimintakaudella 2010– 2013 toimineita ohjaajia ja väitöskirjantekijöitä. Langnet oli hieno yhteisö, joka edisti väitöskirjatyöskentelyäni monella tavalla ja antoi turvaa väitöskirjatyön alkuvuosille. Noilta ajoilta on mielessä lukuisia mielenkiintoisia seminaareja ja monia uusia tuttavuuksia Suomen eri yliopistoista. Kaikkia tuttavuuksia on mah- dotonta luetella tässä yhteydessä. Erityisesti haluan kuitenkin kiittää Markku Haakanaa ja Pentti Haddingtonia käsikirjoitusteni kommentoimisesta Kielen ra- kenteet käytössä -pienryhmän kesäseminaareissa. Lisäksi haluan kiittää Lang- netissa työskennelleitä väitöskirjantekijätovereita hyvistä keskusteluista, kom- menteista ja vertaistuesta: kiitos Katariina Harjunpää, Johanna Hyytiäinen, Saija Merke, Anu Rouhikoski, Erika Sandman, Marika Sutinen, Pauliina Siitonen, An- na Vatanen ja muut! Helsingin tutkijayhteisöstä haluan vielä erikseen kiittää Eli- na Pallasvirtaa ja Kimmo Svinhufvudia työhuonekaveruudesta Vuorikadulla. Vaasassa on ollut oma yhteisönsä, joka on ollut minulle tärkeä ja innoittava. Kii- tän koko nykysuomen ja kääntämisen yksikköä. Lisäksi kiitän kaikkia niitä henki- löitä, jotka ovat vuosien varrella kommentoineet artikkelikäsikirjoituksiani tutki- jaseminaareissa. Erityinen kiitokseni kiinnostavista, usein tutkimukseen liittyvis- tä, kahvipöytäkeskusteluista, lounasseurasta ja vertaistuesta, Maria Eronen-Valli, Liisa Kääntä ja Sanna Machaal! Näiden kiitosten lisäksi suuntaan erityiskiitokseni kaikille niille esimiehille ja alaisille, jotka suostuivat ennakkoluulottomasti mukaan tähän tutkimukseen ja tekivät sen mahdolliseksi. Rahoituksen näkökulmasta tutkimukseni ovat puo- lestaan mahdollistaneet Suomen Akatemia, Koneen Säätiö sekä Langnet-tutkija- koulu. Lopuksi kiitän sydämeni pohjasta perhettäni, läheisiäni ja ystäviäni Helsingissä, Vaasassa, Piacenzassa ja muualla, jotka ovat – onneksi – antaneen elämääni myös aivan muuta ajateltavaa kuin tutkimustyö. Te tiedätte keitä olette. Omistan väitöskirjani suomalais-italialaiselle kummitytölleni, Marialle, joka on opettanut minulle paljon elämästä. Helsingissä kesäkuussa 2016 Piia Mikkola IX Sisällys ESIPUHE ................................................................................................ VII 1 JOHDANTO ........................................................................................ 1 1.1 Tutkimuksen lähtökohta .......................................................... 1 1.2 Tutkimuksen tavoitteet ja merkitys .......................................... 2 1.3 Kehityskeskustelujen tarkoituksesta, toteutuksesta ja rakenteesta ............................................................................. 4 2 TUTKIMUSMENETELMÄN JA AINEISTON ESITTELY ................................ 8 2.1 Menetelmälliset lähtökohdat: vuorovaikutuksen tutkimuksen näkökulmia kehityskeskustelujen tutkimukseen ...................... 8 2.1.1 Keskustelunanalyysi ........................................................ 8 2.1.2 Institutionaalisen vuorovaikutuksen tutkimus ............... 12 2.1.3 Vuorovaikutuksen materiaalisuuden tutkimus ja objektit ........................................................................ 14 2.1.4 Vuorovaikutuslingvistiikka ............................................ 16 2.2 Tutkimusaineisto ................................................................... 17 2.2.1 Kehityskeskustelut tutkimuksen kohdeorganisaatioissa 17 2.2.2 Aineistokokoelma ......................................................... 21 3 TUTKIMUKSELLINEN TAUSTA ............................................................ 27 3.1 Kirjallisten dokumenttien ja institutionaalisten vuorovaikutustilanteiden suhdetta käsittelevä tutkimus ......... 27 3.1.1 Tekstit ja agendat institutionaalisissa vuorovaikutustilanteissa .............................................. 28 3.1.2 Artefaktit institutionaalisissa vuorovaikutustilanteissa .. 32 3.2 Kehityskeskusteluja käsittelevä tutkimus ............................... 35 4 TULOKSET ....................................................................................... 39 4.1 Lomake materiaalisena artefaktina topikaalisesta siirtymästä neuvoteltaessa (artikkeli I) ..................................................... 39 4.2 Lomake kirjallisena tekstinä ja kehityskeskustelun agendana esimiehen esittämissä siirtymisvuoroissa (artikkeli II) ............ 40 4.3 Lomakkeen aihepiirien käsitteleminen ja alaisen toimintamahdollisuudet (artikkeli III) ..................................... 43 4.4 Esitäytetyn lomakkeen käsitteleminen ja keskustelijoiden episteemiset ja deonttiset oikeudet (artikkeli IV) .................... 45 5 TULOSTEN POHDINTAA JA SOVELLUSMAHDOLLISUUKSIA .................. 48 5.1 Kolme näkökulmaa kehityskeskustelulomakkeen käyttöön .... 48 5.2 Topikaalisista siirtymistä kehityskeskusteluissa ..................... 52 5.3 Näkökulmia kehityskeskustelujen tutkimukseen .................... 53 5.4 Tulosten soveltamisesta ........................................................ 55 5.5 Loppusanat ........................................................................... 57 LÄHTEET ............................................................................................... 59 LIITTEET ............................................................................................... 73 X Lista julkaisuista1 [1] Mikkola, P. & Lehtinen, E. (2014). Initiating activity shifts through use of appraisal forms as material objects during performance appraisal interviews. In M. Nevile, P. Haddington, T. Heinemann & M. Rauniomaa (Eds). Interacting with Objects. Language, Materiality, and Social Activity. Amsterdam: John Benjamins Publishing Company. 57–78. [2] Mikkola, P. (2014). Arvioivasta lomaketekstistä hienovaraisiin sananvalintoi- hin. Vuoron muotoilu ja rekontekstualisaatio kehityskeskustelun topikaalisissa siirtymissä. Virittäjä 118: 4, 525-552. [3] Mikkola, P. (2014). Samanlinjaisuus ja erilinjaisuus kehityskeskustelussa. Alaisen mahdollisuudet vaikuttaa topiikkien määrittelyyn ja tulkintaan. Puhe ja kieli 34: 4, 175-199. [4] Mikkola, P. (2015). Kirjallinen teksti ja keskustelijoiden oikeudet: Episteemis- ten ja deonttisten oikeuksien ilmeneminen esimiehen ja alaisen välisissä kehitys- keskusteluissa. Prologi – puheviestinnän vuosikirja, 75-106. 1 Kiitän julkaisijoita uudelleenjulkaisuluvista. 1 JOHDANTO Tämä tutkimus tarkastelee sitä, millaisia erilaisia käyttötapoja kirjalliselle kehi- tyskeskustelulomakkeelle voidaan tunnistaa esimiehen ja alaisen välisissä kehi- tyskeskusteluissa ja miten keskustelun osapuolet suuntautuvat lomakkeen erilai- siin käyttötapoihin. Kuvaan aluksi tutkimuksen lähtökohdan. Sen jälkeen esitte- len tutkimuksen tavoitteet ja pohdin tutkimuksen merkitystä. Luvun lopuksi esit- telen kehityskeskustelua vuorovaikutustilanteena ja käsittelen kehityskeskus- telun rakennetta, tarkoitusta ja toteutusta. 1.1 Tutkimuksen lähtökohta Erilaiset kirjalliset dokumentit, kuten kaaviot, suunnitelmat, kartat, kaavakkeet ja lomakkeet ovat keskeisessä roolissa useissa ammatillisissa vuorovaikutustilan- teissa. Esimerkiksi kokouksessa seurataan esityslistaa (Svennevig 2012), kysely- tutkimuksessa noudatetaan kirjallista kyselylomaketta (Houtkoop-Steenstra 2000) ja opinnäytteenohjaustapaamisissa keskustellaan opiskelijan tuottamasta tekstistä (Svinhufvud & Vehviläinen 2013). Onnettomuustilanteessa kirjataan puolestaan potilastietoja paperiselle lomakkeelle (Auvinen, Palukka & Arminen 2014), ja työhaastattelussa tarkastellaan työnhakijan toimittamia dokumentteja, kuten työtodistuksia ja ansioluetteloa (Glenn & LeBaron 2011). Viime vuosina erilaisten kirjallisten dokumenttien merkitykseen vuorovaikutustilanteissa on ryhdytty kiinnittämään huomiota. Usein dokumentit ovat niin kiinteä osa institu- tionaalisia tehtäviä, että näitä tehtäviä olisi mahdoton suorittaa, ainakaan sa- manlaisessa muodossa, ilman dokumentteja. Väitöskirjatutkimukseni aineistona olevat kehityskeskustelut ovat organisaatioi- den johtamisjärjestelmään kuuluvia vuorovaikutustilanteita, joissa niin ikään seurataan tyypillisesti kirjallista dokumenttia, kehityskeskustelulomaketta. Kehi- tyskeskustelulomakkeelle voidaan tunnistaa kehityskeskusteluissa monia merki- tyksiä: lomakkeeseen voidaan viitata ja vedota, sen sisällöstä voidaan keskustella, sitä voidaan lukea ja käsitellä sekä keskustelun kuluessa täyttää. Lisäksi lomake toimii kehityskeskustelun rakenteena samantapaisesti kuin esityslista kokoukses- sa (ks. Svennevig 2012) tai tutkielmakäsikirjoitus ohjaustapaamisessa (ks. Svin- hufvud & Vehviläinen 2013): lomake ohjaa puheenaiheita ja määrää niiden käsit- telyjärjestyksen. Vaikka kehityskeskustelulomake on tärkeässä asemassa useissa kehityskeskusteluissa, lomakkeen käyttöä kehityskeskustelun osapuolten vuoro- vaikutuksessa ei ole aikaisemmin tarkasteltu yksityiskohtaisesti (ks. kuitenkin Nyroos & Sandlund 2014; Pälli & Lehtinen 2014). 2 Acta Wasaensia Väitöskirjatutkimuksessani analysoin erilaisista näkökulmista kehityskeskustelu- lomakkeen käyttöä kehityskeskusteluissa, erityisesti keskustelujen topikaalisissa siirtymissä. Topikaalisilla siirtymillä tarkoitan kehityskeskustelun vaiheita, jois- sa esimies ja alainen aloittavat kehityskeskustelulomakkeen käsittelyn tai siirty- vät lomakkeen aihepiiristä seuraavaan (topikaalisista siirtymistä arkikeskustelus- sa ks. Maynard 1980; Jefferson 1983; Button & Casey 1985; Button 1991; Drew & Holt 1998). Topikaaliset siirtymät kiinnittivät huomioni, sillä havaitsin kehitys- keskustelulomakkeen olevan tärkeässä asemassa nimenomaan näissä kehityskes- kustelun vaiheissa. Topikaalisissa siirtymissä esimies ja alainen joutuvat väistä- mättä kiinnittämään keskustelulomakkeeseen huomiota: lomaketta täytyy lukea, katsoa ja käsitellä. Tarkastelen tässä tutkimuksessa keskustelulomakkeen käyttöä osana kasvokkais- ta kehityskeskustelutilannetta ja sovellan vuorovaikutuksen tutkimuksen lähesty- mistapoja ja käsitteitä. Tutkimuksen taustateorian ja menetelmän muodostaa keskustelunanalyysi. Hyödynnän myös muita keskustelunanalyysin pohjalta ke- hittyneitä tutkimusnäkökulmia: institutionaalisen vuorovaikutuksen tutkimusta sekä vuorovaikutuksen materiaalisuuden (engl. embodiment) tutkimusta. Lisäk- si sovellan vuorovaikutuslingvistiikan käsitteistöä. Yhdessä väitöskirja-artikke- lissa (artikkeli II) yhdistän vuorovaikutuksen tutkimuksen lähestymistapoja re- kontekstualisaation prosessin analysointiin. Kyseisessä artikkelissa tarkastelen sitä, miten kehityskeskustelulomakkeen kirjallisia sisältöjä lainataan ja muunnel- laan kehityskeskusteluissa. Tutkimus rakentuu neljästä tutkimusartikkelista, joista jokainen valaisee osal- taan keskustelulomakkeen käyttötapoja kehityskeskusteluissa. Artikkeleita yhdis- tää lisäksi se piirre, että kaikissa artikkeleissa tarkastelun kohteena on topikaali- sen siirtymän vaihe. Tutkimuksen aineisto, kaksitoista kehityskeskustelua, on vi- deotallennettu kahdessa suomalaisessa julkisen sektorin organisaatiossa vuoden 2010 aikana. Aineistoon kuuluvat kehityskeskusteluissa käytetyt kirjalliset kehi- tyskeskustelulomakkeet. 1.2 Tutkimuksen tavoitteet ja merkitys Tällä tutkimuksella on kaksi päätavoitetta. Yhtäältä pyrin kuvaamaan monipuoli- sesti ja yksityiskohtaisesti kehityskeskustelulomakkeen erilaisia käyttötapoja ke- hityskeskustelun osapuolten vuorovaikutuksessa; heidän siirtyessään keskustelu- lomakkeen aihepiiristä seuraavaan. Tarkkaan ottaen selvitän neljässä tutkimus- artikkelissa seuraavia asioita: Acta Wasaensia 3 - Miten kehityskeskustelulomaketta käytetään artefaktina – eräänlaisena materiaalisena esineenä – eli liikutellaan, käsitellään ja katsotaan valmis- tauduttaessa etenemään lomakkeen kohdasta seuraavaan? - Miten lomakkeen tekstiä lainataan ja muunnellaan, kun lomakkeesta ni- metään uusi keskustelunaihe? Miten lomakkeeseen orientoidutaan kehi- tyskeskusteluvuorovaikutusta jäsentävänä agendana? - Miten ja kenen näkökulmasta lomakkeessa esiintyviä keskustelunaiheita, kuten aihepiirien otsikoita, käsitellään? - Miten esitäytettyjä keskustelulomakkeita käsitellään? Millaisia oikeuksia keskustelijoilla on ehdottaa, määrätä tai väittää tietävänsä jotakin koskien alaisen lomakkeeseen kirjoittamaa tekstiä? Tutkimuksen toisena päätavoitteena on tarkastella sitä, miten topikaalinen siir- tymä kehityskeskusteluaineistossa tapahtuu ja millaisista vaiheista siirtymä ra- kentuu. Yleisemmin sanottuna tutkimuksessa analysoidaan siis sitä, millä tavalla institutionaalisessa vuorovaikutustilanteessa, jossa seurataan kirjallista doku- menttia, edetään käsittelemään agendan mukaisia aihepiirejä. Väitöskirjatutkimukseni on merkityksellinen ensinnäkin siksi, että tutkimus tuot- taa uutta tietoa kirjallisen dokumentin käyttötavoista kasvokkaisessa vuorovaiku- tustilanteessa. Tutkimus lisää ymmärrystä yhtäältä tekstien, toisaalta materiaa- listen esineiden merkityksestä kehityskeskusteluissa ja institutionaalisissa vuo- rovaikutustilanteissa yleisemminkin. Samalla tutkimus toimii yhtenä esimerkki- nä siitä, miten kirjallisia dokumentteja voidaan ottaa huomioon ja analysoida vuorovaikutuksen tutkimuksessa. Lisäksi tutkimus tarjoaa uutta tietoa topikaali- sista siirtymistä ja etenkin siirtymien suhteesta keskustelun kirjallisen agendan, kehityskeskustelulomakkeen, käsittelyyn. Myös organisaatiot voivat hyötyä tutkimuksen tuloksista. Tutkimus antaa tietoa kehityskeskustelujen käytännöistä koskien keskustelulomakkeen käyttöä ja mah- dollistaa käytäntöjen lähemmän tarkastelun ja kehittämisen. Tutkimuksen lopus- sa, luvussa 5.4, esitetään joitakin ehdotuksia koskien sitä, miten organisaatiot voisivat hyödyntää tutkimuksen tuloksia kehityskeskusteluja – ja etenkin keskus- telulomakkeiden sisältöä – suunnitellessaan. Lisäksi tutkimus avaa näkökulmia esimiehen ja alaisen toimintamahdollisuuksiin kehityskeskustelun osapuolina, vaikka tämän asian selvittäminen ei ole tutkimuksen varsinainen päätavoite. Kehityskeskustelujen tutkiminen on tärkeää myös siltä kannalta tarkasteltuna, että kehityskeskustelut ovat nykyisin erottamaton osa useiden suomalaisten or- 4 Acta Wasaensia ganisaatioiden johtamistoimintaa ja esimies-alaisyhteistyötä. Kehityskeskuste- lujen suosiosta suomalaisilla työpaikoilla kertoo se, että vuonna 2013 yli puolet suomalaisista palkansaajista oli osallistunut kehityskeskusteluun edeltävän vuo- den aikana (ks. Sutela & Lehto 2014: 63). Vaikka kehityskeskustelujen tutkimuk- sella on pitkä historia organisaatio- ja johtamistutkimuksen alueella, harvassa tutkimuksessa kehityskeskusteluja on analysoitu vuorovaikutuksen tutkimuksen menetelmin, videokuvatusta aineistosta. Mikroanalyyttinen aineiston tarkastelu- tapa mahdollistaa kehityskeskustelujen vuorovaikutuskäytäntöjen yksityiskoh- taisen ja tarkan kuvaamisen. Sen avulla on mahdollista saada uudenlaista tietoa kehityskeskustelusta työelämän arkisena kohtaamisena ja siitä, millaisia hieno- varaisia keinoja kehityskeskusteluissa käytetään. 1.3 Kehityskeskustelujen tarkoituksesta, toteutuksesta ja rakenteesta Kehityskeskusteluilla tarkoitetaan esimiehen ja alaisen välisiä strategisia keskus- teluja, joita käydään työpaikoilla säännönmukaisin väliajoin, esimerkiksi kerran vuodessa (Asmuss 2008: 408-409). Kehityskeskustelut ovat ennalta sovittuja ja suunniteltuja ja niillä – kuten ammatillisilla vuorovaikutustilanteilla ylipäätään – on institutionaalinen päämäärä (ks. Wink 2008: 52). Kehityskeskustelun institu- tionaalinen päämäärä on kuitenkin jossain määrin monitahoinen, ja kehityskes- kusteluilla voi olla eri organisaatioissa hieman toisistaan poikkeavia tarkoituksia. Aikaisemmissa tutkimuksissa on kuitenkin tunnistettu kaksi kehityskeskusteluja tyypillisesti yhdistävää piirrettä: alaisen työsuorituksen tarkasteleminen tai ar- vioiminen sekä tavoitteiden määritteleminen tulevalle arviointikaudelle (ks. Asmuss 2008: 409; Sandlund et al. 2011: 59, 60; Pälli & Lehtinen 2014: 92).2 Ly- hyesti sanottuna kehityskeskusteluissa on tyypillisesti kyse siitä, että alainen tar- kastelee ja pohtii omaa työsuoritustaan ja kehittymistään tietyllä aikavälillä ja esimies tarjoaa alaiselle palautetta työsuorituksesta. Lopuksi keskustelijat suun- nittelevat tulevaisuutta ja määrittelevät tulevat kehityskohteet tai työhön liittyvät vastuualueet, joiden toteutumista tarkastellaan jälleen seuraavassa kehityskes- kustelussa. Sandlundin et al. (2011: 60) mukaan kehityskeskustelujen käymisen taustalla vaikuttaa ajatus siitä, että esimiesten ja alaisten säännöllisillä keskuste- luilla voidaan vaikuttaa myönteisesti sekä alaisten henkilökohtaiseen kehitykseen että koko organisaation tuottavuuteen ja tehokkuuteen. 2 Kehityskeskusteluissa voidaan luonnollisesti käsitellä muitakin kuin kiinteästi kehitty- miseen tai tulevaisuuden suunnitteluun liittyviä aihepiirejä, esimerkiksi työilmapiiriä tai työssäjaksamista. Acta Wasaensia 5 Kehityskeskustelut ovat lähtöisin Yhdysvalloista, missä keskustelujen painopiste on alaisen työsuorituksen arvioinnissa (Wink 2007: 51). Tähän viittaa kehitys- keskustelun englanninkielinen nimitys, performance appraisal interview (”suo- rituksen arviointikeskustelu”). 3 Pohjoismaisten kehityskeskustelujen erityis- piirteeksi on usein mainittu se, että niissä käsitellään työssä suoriutumisen ohella alaisen kehittymismahdollisuuksia ja suunnitellaan tulevaisuutta (ks. Wink 2007: 50, 51; Sandlund et al. 2011: 60, 61; Asmuss 2013: 554). Suomessa ja Ruot- sissa käytetäänkin nimitystä ’kehityskeskustelu’ (r. utvecklingssamtal). 1980- ja 90-luvuilla Suomessa käytiin niin sanottuja esimies-alaiskeskusteluja, mutta keskustelijoiden hierarkkista asemaa osoittava nimitys korvautui 1990-luvun ai- kana nimityksellä ’kehityskeskustelu’ (Wink 2007: 53). Pohjoismaissa kehitys- keskustelut ovat vakiinnuttaneet asemansa 1990-luvun alkupuolella (Asmuss 2013: 553-555). Kehityskeskusteluille on ominaista se, että niiden toteutuksessa noudatetaan tie- tynlaista systematiikkaa. Usein kehityskeskusteluissa tarkastellaan ja seurataan kirjallista kehityskeskustelulomaketta, jonka käyttöä analysoin tässä tutkimuk- sessa. Kehityskeskustelulomake tarjoaa rakenteen kehityskeskustelun toteut- tamiselle. Lomake ohjaa keskustelun jäsentymistä ja määrittelee ennalta aihe- piirit, joita kehityskeskustelussa käsitellään. Usein lomake määrää myös aiheiden käsittelyjärjestyksen. Keskustelulomake voidaankin rinnastaa kokouksen asia- listaan (ks. Deppermann, Schmitt & Mondada 2010; Svennevig 2012) tai kysely- tutkimuksessa käytettävään kyselylomakkeeseen (ks. Houtkoop-Steenstra 2000), joiden käsittelyssä edetään kohta kohdalta. Kehityskeskustelulomakkeen aihe- piirien lisäksi kehityskeskusteluissa voidaan käsitellä myös aihepiirejä keskuste- lulomakkeen ulkopuolelta. Tällaisia aiheita voivat olla esimerkiksi aikaisempien kehityskeskustelujen sisältö tai organisaation tilanne yleisesti. Kehityskeskustelun osallistujat, esimies ja alainen, toteuttavat kehityskeskuste- luissa institutionaalisia osallistujarooleja. Kehityskeskustelua ohjaa esimies, jon- ka institutionaalisiin tehtäviin kuuluvat aikaisemman tutkimuksen perusteella agendan käsittelystä huolehtiminen (Townley 1993: 227), kysymysten esittä- minen alaiselle (Adams 1981; Clifton 2012; Nyroos & Sandlund 2014), palautteen antaminen alaisen suoriutumisesta (Asmuss 2008; Selden & Sowa 2011) sekä ta- voitteiden asettamisen johtaminen (Pälli & Lehtinen 2014). Alainen suuntautuu puolestaan tuottamaan arvioitavaksi soveltuvia selontekoja (Asmuss 2013: 562; ks. myös Asmuss 2008). 3 Joissakin yhteyksissä on käytetty myös nimityksiä employee performance appraisal, job appraisal interview, employee review sekä employee appraisal (Asmuss 2008: 409). 6 Acta Wasaensia Vaikka esimies johtaa kehityskeskustelun käymistä, kehityskeskustelu eroaa sel- västi asiantuntijan ja maallikon – esimerkiksi lääkärin ja potilaan – välisestä keskustelusta (lääkäri–potilas -vuorovaikutuksesta ks. Heath, 1986; Ruusuvuori 2000; 2001). Toisin kuin asiantuntijan ja maallikon keskusteluissa, kehitys- keskustelussa tilanteen molemmat osapuolet ovat asiantuntijoita ja instituution edustajia. Kehityskeskustelun keskeinen piirre onkin se, että kehityskeskustelu on ammatillinen vuorovaikutustilanne, jossa molemmilla osallistujilla on tietoa työhön liittyvistä aihepiireistä. Esimiehellä on oletettavasti enemmän tietoa koko organisaation tilanteesta. Alaisilla voi puolestaan olla sellaista tietoa työtehtävis- tään tai oman työyksikkönsä tilanteesta, johon esimiehellä ei ole pääsyä. Kehityskeskustelun vertailukohdaksi käyvät tietämisen ja tiedon hallinnan näkö- kulmasta tarkasteltuna muut asiantuntijoiden väliset vuorovaikutustilanteet or- ganisaatioissa, kuten kokoukset ja neuvottelut. Esimerkiksi kokouksen osallistu- jat orientoituvat puheenvuoroissaan siihen, että kaikilla läsnäolijoilla on tietoa käsiteltävistä asioista, vaikka osallistujien hallitsema tieto on luonteeltaan erilais- ta (Nissi & Lehtinen 2016). Toisena vertailukohtana kehityskeskustelulle voidaan pitää kahdenvälisiä tilanteita, joissa osallistujat ovat eri tavoin epäsymmetrisessä asemassa koskien tiedon hallintaa. Tällaista tilannetta edustaa Vehviläisen (2009) tarkastelema tieteellisen tutkielman ohjaus. Ohjattavalla on tutkielma- työssä tarvittavia taitoja ja hän tuntee ensisijaisesti kirjoittamansa käsikirjoituk- sen, vaikka saakin ohjaajalta neuvoja ja ohjeita tutkielmatyöskentelyyn. Tilanteet, joissa molemmilla keskustelun osallistujilla on työhön liittyvää tietoa, voivat hel- posti johtaa näkemysten ja mielipiteiden ristiriitoihin. Tutkimusaineiston kehi- tyskeskusteluissa näkemyseroja kuitenkin lähestytään ja käsitellään hienovarai- sesti, yhteistyön tekemiseen suuntautuen (ks. artikkelit III ja IV). Nykyisin kehityskeskustelut ovat muodostuneet olennaiseksi ja erottamattomaksi osaksi useiden suomalaisten organisaatioiden johtamistoimintaa, johtamisjärjes- telmiä ja esimies-alaisyhteistyötä, ja ne ovat levinneet yksityisistä yrityksistä mo- niin julkisen sektorin organisaatioihin. Vuonna 2013 61 prosenttia suomalaisista palkansaajista oli osallistunut kehityskeskusteluun edeltävän vuoden aikana. Yleisimmin kehityskeskusteluja käytiin valtion työpaikoilla. (Sutela & Lehto 2014: 63.) Kehityskeskusteluilla nähdään olevan organisaatioille monenlaista ar- voa. Winkin (2007: 55) mukaan kehityskeskusteluilla voidaan vaikuttaa tiedon- kulkuun, toiminnan kehittämiseen ja esimiestyöhön. Kehityskeskusteluissa voi- daan myös kannustaa parempaan suoriutumiseen, antaa tunnustusta ja tarjota vaikutusmahdollisuuksia. Toisaalta kehityskeskustelujen hyödyllisyys, tarpeelli- suus ja keskustelukäytäntöjen toimivuus ovat pitkään olleet ja ovat edelleenkin keskustelun kohteena (ks. esimerkiksi Laird 1985; Meyer 1991; Roberts 2002: 333, 334; Gordon & Stewart 2009). Kehityskeskusteluja kritisoivat ovat esimer- Acta Wasaensia 7 kiksi esittäneet, että kehityskeskustelut ovat työsuorituksen mittaamisen väli- neinä epätarkkoja ja ne ruokkivat konflikteja sekä synnyttävät kilpailua työpai- koilla (Roberts 2002: 333). Koska kehityskeskustelut ovat kiistämättä keskeises- sä asemassa useissa suomalaisissa organisaatioissa – niihin käytetään työpaikoil- la paljon aikaa ja resursseja – myös niiden tutkiminen on olennaista ja tärkeää. 8 Acta Wasaensia 2 TUTKIMUSMENETELMÄN JA AINEISTON ESITTELY Seuraavaksi esittelen käyttämääni tutkimusmenetelmää, keskustelunanalyysia, ja sen sovelluksia. Sen jälkeen kuvaan tutkimuksen aineistoa: kehityskeskusteluja kirkko- ja varhaiskasvatusorganisaatiosta. 2.1 Menetelmälliset lähtökohdat: vuorovaikutuksen tutkimuksen näkökulmia kehityskeskustelujen tutkimukseen Tässä luvussa esittelen aluksi tutkimuksen taustateoriaa ja menetelmää, keskus- telunanalyysia. Sen jälkeen esittelen muita hyödyntämiäni vuorovaikutuksen tut- kimuksen näkökulmia: institutionaalisen vuorovaikutuksen tutkimusta, vuoro- vaikutuksen materiaalisuuden tutkimusta ja vuorovaikutuslingvistiikkaa. Nämä tutkimusnäkökulmat – siten kun niitä sovelletaan tässä tutkimuksessa – nojaavat keskustelunanalyysin metodologiseen viitekehykseen. Esitellessäni vuorovaiku- tuksen tutkimuksen näkökulmia käsittelen samalla tutkimusnäkökulmien sovel- tamista ja merkitystä tässä työssä. 2.1.1 Keskustelunanalyysi Keskustelunanalyysi perustuu ajatukselle, että kaikki ihmisten välinen vuoro- vaikutus on luonteeltaan jäsentynyttä, järjestynyttä ja tiettyjä sääntöjä noudat- tavaa. Tämän näkemyksen esitti 1960-luvulla amerikkalainen sosiologi Harvey Sacks ryhdyttyään tarkastelemaan nauhoitettujen keskustelutilanteiden rakentu- mista. Sacksin huomioita sosiaalisen vuorovaikutuksen luonteesta (Sacks 1992a; 1992b) pidetään edelleen keskustelunanalyyttisen teorian perustana. Keskuste- lunanalyyttisen tutkimuksen kohteena on vuorovaikutustilanteen osallistujien sosiaalinen toiminta: se, miten vuorovaikutuksessa tehdään asioita, tavoitellaan ja saavutetaan päämääriä (keskustelunanalyysin lähtökohdista ks. esim. Heritage 1992: 241-245; Psathas 1995: 2; Hutchby & Wooffitt 2002: 13-17; Sidnell 2013). Vuorovaikutusta ei tarkastella yksittäisten puheenvuorojen näkökulmasta, vaan siltä kannalta, miten puhujien vuorot liittyvät toisiinsa ja miten puhujat rakenta- vat vuorovaikutustilannetta yhteistyössä (ten Have 2010: 9). Tässäkään tutki- muksessa ei tarkastella yksinomaan esimiehen tai alaisen esittämiä vuoroja, vaan sitä, miten keskustelun osapuolet toteuttavat vuoro vuorolta erilaisia toimintoja, kuten etenevät kehityskeskustelun agendan käsittelyssä tai neuvottelevat oikeuk- sistaan tulkita keskustelulomakkeeseen kirjoitettua tekstiä. Acta Wasaensia 9 Keskustelunanalyyttisessa tutkimuksessa vuorovaikutuksen katsotaankin muo- dostuvan toisiaan seuraavista toimintajaksoista, sekvensseistä, jotka rakentuvat keskustelijoiden vuoroista (vuorovaikutuksen sekventiaalisuudesta ks. Schegloff 2007; myös Hutchby & Wooffitt 2002; Sidnell 2013: 78). Tarkasteltavia toimin- tajaksoja voivat olla – vain joitakin mainitakseni – kysyminen ja vastaaminen, kertomusten kertominen ja pyyntöjen tai kutsujen esittäminen ja niihin vastaa- minen. Toimintajaksot eivät rakennu sattumanvaraisesti, vaan niillä on vuoro- vaikutuksessa jokin tehtävä. Tästä syystä toimintajaksoille voidaan yleensä tun- nistaa vakiintunut muotonsa ja rakenteensa. (Schegloff 2007: 3.) Yksinkertai- simmillaan sekvenssit ovat kahden vuoron mittaisia, niin kutsuttuja vieruspareja, joissa vuorot, etujäsen ja jälkijäsen, ovat kiinteässä suhteessa toisiinsa (Hutchby & Wooffitt 2002: 39). Esimerkkinä vierusparista voidaan mainita kysymys- vastaus tai tervehdys-vastatervehdys -pari. Sekvenssit voivat kuitenkin olla ra- kenteeltaan laajempia, eli koostua useammasta kuin kahdesta toisiinsa liittyvästä vuorosta. Tässä tutkimuksessa analysoin topikaalisia siirtymiä, joissa esimies ja alainen aloittavat keskustelulomakkeen käsittelyn tai etenevät lomakkeen aihe- piiristä seuraavaan. Keskustelunanalyysissa topikaalista siirtymää, kuten muita- kin sekvenssejä, lähestytään toiminnallisena kategoriana: topikaalinen siirtymä hahmottuu keskustelun osallistujien yhteiseksi aikaansaannokseksi (ks. Schegloff 1990). Havainnollistan analysoimaani topikaalinen siirtymä -sekvenssiä esimerkillä tut- kimusaineistosta (esimerkki 1).4 Esimerkit esitetään tässä tutkimuksessa litte- raatioina, jolloin vuorovaikutus on kirjoitettu tekstin muotoon keskustelun- analyyttisia erikoismerkkejä käyttäen (ks. Jefferson 2004: 13-31; Hepburn & Bolden 2013). Keskustelunanalyyttiset litteraatiomerkit ovat tutkimuksen liittee- nä (liite 1). 4 Kuvaan topikaalisten siirtymien eroja tutkimuksen kohdeorganisaatioissa luvussa 2.2.2 Aineistokokoelma. Samassa luvussa kuvaan myös topikalisoinnin vaihetta edeltävää ei-kielellistä neuvottelua, jota en esitä esimerkin 1 yhteydessä. Ei-kielellinen neu- vottelu on tutkimuksen kohteena yhdessä väitöskirja-artikkelissa (artikkeli I). 10 Acta Wasaensia Esimerkki 1. 01 E: no sit tää pö- pedagoginen puoli eli teil on nyt sitte tota:, 02 (1.6) 03 E: ne oman talon asiat . 04 A: [meil on oman talon asiat 05 oikeestaan aika hyvin kunnossa että nyth, 06 (0.8) 07 A: nyt tosiaan meil on tiimisopimukset on ensimmäistä kertaa 08 nyt, 09 (0.4) 10 A: oon ottanu käyttöön, Esimerkki 1 alkaa tilanteesta, jossa esimies ja alainen ovat valmistautuneet siir- tymään seuraavan keskustelulomakkeen aihepiirin käsittelyyn. Esimies (E) ni- meää lomakkeesta uuden keskustelunaiheen. Vuoroa, jossa uusi aihe esitellään, nimitän siirtymisvuoroksi (rivit 1, 3). Siirtymisvuorossa esimies esittää keskus- telulomakkeeseen viittaavan topikalisoinnin, joka on esimerkissä 1 tää pedago- ginen puoli (rivi 1). Uuden aihepiirin nimeämisen jälkeen aineistossa ryhdytään yleensä välittömästi käsittelemään tätä aihepiiriä. Näin tapahtuu myös esimer- kissä 1: esimies esittää topikalisoinnin jälkeen arvion (rivit 1, 3), johon alainen (A) vastaa riviltä 4 lähtien. Topikaalisissa siirtymissä molemmat kehityskeskustelun osapuolet suuntautuvat siis keskustelunaiheen vaihtoon ja toteuttavat siirtymän vuoro vuorolta. Esimie- hen tehtävänä on yleensä nimetä uusi aihe keskustelulomakkeesta. Siirtyminen uuden aihepiirin tarkasteluun edellyttää kuitenkin molempien keskustelijoiden aktiivista panosta. Esimerkissä 1 alainen osallistuu uuden topiikin käsittelyyn (rivit 4, 5, 7, 8, 10), jolloin topikaalinen siirtymä –sekvenssi saa tunnistettavan muotonsa. Tarkkaan ottaen topikaalinen siirtymä voidaan jakaa kahdeksi erilli- seksi toimintajaksoksi. Ensimmäisen toimintajakson aikana käynnissä oleva to- piikki saatetaan päätökseen (ks. Schegloff & Sacks 1973; Mondada 2006; Schegloff 2007: 186, 187, 190; Holt 2010). Jälkimmäisen jakson aikana, jota esi- merkki 1 havainnollistaa, uusi keskustelunaihe aloitetaan konkreettisesti (ks. Button & Casey 1985; Svennevig 2012). Näiden vaiheiden väliin sijoittuu erään- lainen liitoskohta (engl. juncture), joka tarjoaa ympäristön joko keskustelun päättämiselle tai seuraavan aiheen esittelylle (Button 1991: 251, 264; Beach 1995: 271-273; ks. myös Schegloff & Sacks 1973: 303, 304; Antaki, Houtkoop-Steenstra & Rapley 2000). Mikäli keskustelua halutaan jatkaa – kehityskeskustelulomak- keen käsittely on esimerkiksi kesken – liitoskohdassa on otettava esiin uusia pu- heenaiheita. Acta Wasaensia 11 Vuorovaikutustilanteen sekventiaalisen rakenteen tunnistamiseen liittyy toinen keskustelunanalyyttisen tutkimuksen keskeinen lähtökohta: tutkimuksessa pyri- tään kuvaamaan toimintoja, joihin vuorovaikutustilanteen osallistujat itse suun- tautuvat (Psathas 1995: 2, 46, 47; Hutchby & Wooffitt 2002: 15; Schegloff 2007: 8; Sidnell 2013: 79, 80). Tällä tarkoitetaan sitä, että tutkimuksessa kiinnitetään huomiota tapaan, jolla keskustelijat tulkitsevat toistensa toimintaa ja reagoivat toistensa esittämiin vuoroihin. Esimerkissä 1 alaisen voidaan päätellä kohtelevan esimiehen vuoroa teil on nyt sitte -- ne oman talon asiat kunnossa siellä (rivit 1, 3) kysymyksenä tai selityspyyntönä, ei pelkkänä arviona tai toteamuksena. Pää- telmä voidaan perustella sillä, että alainen vastaa esimiehen vuoroon kommen- toimalla esimiehen esille ottamaa aihetta, alaisen johtaman päiväkodin5 tilan- netta. Näin toimimalla alainen puhuu esille käsityksensä siitä, mistä keskustelus- sa on kysymys ja muotoilee oman vuoronsa sopivaksi esimiehen esittämään vuo- roon. Osallistujien sisäisistä pyrkimyksistä, ajatuksista tai tunteista ei sen sijaan tehdä keskustelunanalyyttisessa tutkimuksessa tulkintoja, elleivät ne tule selvästi esille vuorovaikutuksessa (Psathas 1995: 47). Keskustelunanalyysi poikkeaa monista muista tutkimussuuntauksista periaat- teissaan koskien aineiston valintaa ja tarkastelua. Keskustelunanalyysi perustuu aina vuorovaikutustilanteiden tutkimukseen video- tai audiotallenteiden, ja nii- den pohjalta kirjoitettujen litteraatioiden, avulla (aineiston keräämisestä ks. Mondada 2013, litteroinnista ks. Jefferson 2004: 13-31; Hepburn & Bolden 2013). Tässä mielessä keskustelunanalyysi eroaa perustavanlaatuisesti niistä ky- sely- ja haastattelumenetelmillä toteutetuista tutkimuksista, joiden avulla kehi- tyskeskusteluja on tähän mennessä pääosin tarkasteltu. Video- tai audiotallen- teiden käyttöön liittyy useita myönteisiä puolia. Ensinnäkin tallennetun aineiston avulla vuorovaikutustilanteita on mahdollista analysoida hyvin yksityiskohtaises- ti (Heritage 1992: 238; ten Have 2010: 9). Toiseksi tallennettuja aineistoja on mahdollista tarkastella toistuvasti (Heritage 1992: 238). Videoaineiston kerää- minen antaa lisäksi mahdollisuuden keskustelijoiden toiminnan ja erilaisten esi- neiden, kuten tässä tutkimuksessa kehityskeskustelulomakkeen, käytön analy- soimiseen (ks. Mondada 2013: 55). Edellä esiteltyjen lähtökohtien lisäksi olennainen piirre keskustelunanalyyt- tisessa tutkimuksessa on tutkimusmenetelmän näkökulma kontekstin käsittee- seen. Keskustelunanalyyttinen perusoletus on, että jokainen vuoro vuorovaiku- tuksessa on samanaikaisesti sekä kontekstin muovaama (engl. context-shaped) että kontekstia uudistava (engl. context-renewing) (kontekstin käsitteestä kes- kustelunanalyysissa ks. esimerkiksi Heritage 1992: 241, 242; Seedhouse 2005: 5 Esimies käyttää alaisen johtamasta päiväkodista nimitystä talo. 12 Acta Wasaensia 261-263). Keskustelunanalyysin kontekstikäsitystä voidaan havainnollistaa esi- merkillä kehityskeskustelusta: Jos esimies esittää alaiselle kysymyksen ja alainen ottaa vuoron muotoilussaan huomioon sen, että häneltä odotetaan vastausta, alaisen vuoro on kontekstin muovaama. Toisaalta alaisen vastausvuoro, liittyes- sään osaksi vuorovaikutustilanteen kontekstia, synnyttää jälleen uusia odotuksia keskustelun suunnasta. Tässä mielessä alaisen vuoro myös uudistaa kontekstia. Kontekstia ei pidetä keskustelunanalyysissa muuttumattomana tai pysyvänä taustaoletuksena, vaan aktiivisena ja alati uudistuvana (Seedhouse 2005: 261). Esimerkiksi ammatillisessa vuorovaikutustilanteessa keskustelijoiden ajatellaan puhuvan tilanteen ammatillisen kontekstin esille. Keskustelunanalyysi vaikuttaa kaikissa tutkimusartikkeleissani. Perinteisimmällä tavalla sovellan keskustelunanalyysia kahdessa jälkimmäisessä tutkimusartikke- lissa (artikkelit III ja IV). Ensimmäisessä artikkelissa (artikkeli I) tarkastelemme Esa Lehtisen kanssa kehityskeskustelulomaketta fyysisenä esineenä ja analy- soimme topikaalisia siirtymiä materiaalisina toimintoina. Toisessa tutkimusar- tikkelissa (artikkeli II) sovellan puolestaan keskustelunanalyysin käsitteistöä yh- distettynä vuorovaikutuslingvistiikan käsitteisiin ja rekontekstualisaation proses- sin tutkimiseen. Keskustelunanalyyttinen viitekehys näkyy tutkimuksessani en- nen kaikkea suuntautumisena kehityskeskustelun osallistujien toimintaan. Huo- mioni kohdistuu erityisesti siihen, miten osallistujat käyttävät keskusteluloma- ketta eri tavoin vuorovaikutuksensa resurssina. Selvitän, millainen merkitys lo- makkeella esineenä ja toisaalta sen sisältämällä tekstillä on kehityskeskustelun osapuolille topikaalisissa siirtymissä. 2.1.2 Institutionaalisen vuorovaikutuksen tutkimus Keskustelunanalyysin menetelmällä voidaan analysoida sekä arkikeskusteluja että ammatillisia, institutionaalisia, vuorovaikutustilanteita. Institutionaalisen vuorovaikutuksen tutkimuksen näkökulma on keskeinen omassa tutki- muksessani: tarkastelemani kehityskeskustelut täyttävät monella tavalla institu- tionaalisen vuorovaikutustilanteen tunnusmerkit. Vuorovaikutuksen ajatellaan olevan luonteeltaan institutionaalista, kun keskus- telun osallistujat (tai joku osallistujista) suuntautuvat ammatilliseen päämää- rään, hoitamaan institutionaalista tehtävää (Drew & Heritage 1998: 3, 4, 22, 23). Lääkärin vastaanotolla päämääräorientoituneisuus tarkoittaa potilaan diagno- soimista ja jatkotoimenpiteistä sopimista. Kehityskeskustelun institutionaalinen päämäärä on monitahoisempi ja riippuu jonkin verran organisaatiosta, kuten olen jo aikaisemmin esittänyt. Tyypillisesti kehityskeskusteluissa suuntaudutaan käsittelemään alaisen työsuoritusta sekä asettamaan tavoitteita tulevalle arvioin- Acta Wasaensia 13 tikaudelle (ks. Asmuss 2008: 409; Sandlund et al. 2011: 59, 60; Pälli & Lehtinen 2014: 92). Institutionaaliseen päämäärään orientoituminen näkyy kehityskeskus- teluissa myös keskustelun kokonaisrakenteen toteuttamisessa, missä kirjallisella kehityskeskustelulomakkeella on tärkeä rooli: tutkimusaineistossa osallistujat etenevät lomakkeen järjestystä noudattaen, ja kun kaikista lomakkeen kohdista on keskusteltu, myös kehityskeskustelu päättyy. Institutionaaliseen päämäärään orientoitumisen lisäksi ammatillisia keskusteluja luonnehtivat erilaiset osallistumista tai vuoron muotoilua koskevat rajoitteet (Drew & Heritage 1998: 22, 23). Rajoitteet voivat ilmetä siten, että toinen keskus- telun osapuolista, esimerkiksi haastattelija, esittää kysymyksiä, joihin toinen osapuoli, haastateltava, vastaa (ks. Antaki, Houtkoop-Steenstra & Rapley 2001). Kehityskeskustelussa ei esiinny muodolliseen haastatteluun verrattavaa tiukkaa vuorojen esittämisen rakennetta. Aikaisemmassa kehityskeskustelututkimukses- sa on kuitenkin kiinnitetty huomiota siihen, että esimiehen on tyypillistä esittää tietynlaisia vuoroja, kuten kysymyksiä koskien alaisen suoriutumista, ja alaisen tuottaa selontekoja (ks. Clifton 2012; Asmuss 2013; Nyroos & Sandlund 2014). Kolmas keskeinen institutionaalisen vuorovaikutuksen piirre on se, että arkikes- kusteluun verrattuna institutionaaliset keskustelutilanteet ovat eri tavoin epä- symmetrisiä (Drew & Heritage 1998: 47; Arminen 2005: 56). Myös arkikeskuste- lussa voi esiintyä epäsymmetriaa, mutta se on tyypillisesti tilapäistä (Drew & Heritage 1998: 48). Ammatillisissa tilanteissa epäsymmetria voi ilmetä useilla tavoilla. Poliittisessa televisiohaastattelussa epäsymmetria voi näkyä keskusteli- joiden, toimittajan ja poliitikon, erilaisina osallistumisoikeuksina (Berg 2001) ja työhaastattelussa valtasuhteena työhaastattelijan ja työnhakijan välillä. Työhaas- tattelijalla on oikeus päättää haastateltavan menestymisestä työnhaussa (ks. Ar- minen 2005: 56). Asiantuntijan ja maallikon välisissä vuorovaikutustilanteissa epäsymmetria aiheutuu usein osallistujien erilaisesta pääsystä tietoon (Drew & Heritage 1998: 50). Esimerkiksi lääkärillä on lääketieteellistä tietoa potilaan ti- lanteesta, jota potilas ei välttämättä hallitse. Potilaalla saattaa kuitenkin olla ko- kemusperäistä tietoa sairaudestaan ja sen hoidosta. Kuten esitin jo Johdanto- luvussa, kehityskeskustelu eroaa asiantuntijan ja maallikon välisistä vuorovaiku- tustilanteista siinä, että sen osapuolet ovat asiantuntijoita, joista molemmilla on tietoa työhön liittyvistä asioista. Institutionaaliset vuorovaikutustilanteet voidaan jakaa muodollisiin ja epämuo- dollisiin tilanteisiin (ks. Drew & Heritage 1998: 25-29; Hutchby & Wooffitt 2002: 149-160). Muodollisia institutionaalisia tilanteita luonnehtivat vuorojen esit- tämistä ja vuoronvaihtoa koskevat rajoitteet (Drew & Heritage 1998: 26, 27; Hutchby & Wooffitt 2002: 149; Arminen 2005: 44). Rajoitteiden sivuuttamiseen 14 Acta Wasaensia voi liittyä sanktioita ja selitysvelvollisuutta (Arminen 2005: 44). Muodollisina tilanteina pidetään esimerkiksi oikeusistuntoa (Drew 1998), monia haastatteluja (Antaki, Houtkoop-Steenstra & Rapley 2001; Berg 2003) sekä opettajajohtoisia opetustilanteita (Kääntä 2010). Epämuodolliset tilanteet ovat vähemmän sään- neltyjä ja niissä on tilaa neuvottelulle toimintatavoista. Vuorojen laatu tai järjes- tys ei myöskään ole ennalta määrättyä. (Drew & Heritage 1998: 28; Hutchby & Wooffitt 2002: 148-160.) Myös epämuodollisilla tilanteilla on kuitenkin selkeä institutionaalinen päämäärä. Epämuodollisia tilanteita ovat esimerkiksi lääkärin vastaanotto (Heath 1986; Ruusuvuori 2000; 2001), terapiaistunnot (Halonen 2001), asiointi- ja palvelutilanteet (Sorjonen & Raevaara 2006; Lappalainen & Raevaara 2009) sekä monet työelämän vuorovaikutustilanteet, kuten neuvottelut (Mondada 2006; 2007). Myös kehityskeskustelun voi määritellä epämuodol- liseksi institutionaaliseksi tilanteeksi. Kehityskeskustelulla ei ole tiukkaa, ennalta määrättyä rakennetta, vaan keskustelu voi saada erilaisia ilmenemismuotoja. Esi- miehen ja alaisen esittämien vuorojen laatua, esiintymisjärjestystä tai vuoron vaihtumista ei myöskään ole ennalta määrätty. Vaikka tässä alaluvussa on käsitelty ammatillista vuorovaikutusta itsenäisenä keskustelun muotona, joka eroaa arkikeskustelusta monin tavoin, tosiasiassa ar- kikeskustelun ja institutionaalisten tilanteiden raja on usein häilyvä (ks. tar- kemmin Arminen 2005: 46, 47). Näiden keskustelun muotojen erottaminen toi- sistaan ei siis ole yksiselitteistä. Tutkimusaineiston kehityskeskustelutkin pitävät sisällään arkikeskustelua muistuttavia jaksoja, joissa kerrotaan esimerkiksi kuu- lumisia. Vuorovaikutustilanne ei olekaan institutionaalinen vain sillä perusteella, että se tapahtuu jonkin instituution seinien sisällä. Tilanne on institutionaalinen pikemminkin siksi, että keskustelijat osoittavat orientoituvansa tilanteen institu- tionaalisuuteen ja tuottavat institutionaalisuutta yhteistyössä, vuoro vuorolta (Peräkylä 1995: 31, 32, 34). 2.1.3 Vuorovaikutuksen materiaalisuuden tutkimus ja objektit Keskustelunanalyytikot ovat viime vuosina olleet kiinnostuneita vuorovaikutuk- sen materiaalisuuden tai kehollisuuden (engl. embodiment) tutkimuksesta. Vuo- rovaikutuksen materiaalisuuden näkökulma on tässä työssä tärkeä siitä syystä, että yksi kehityskeskustelulomakkeen keskeinen ominaisuus tutkimusaineiston kehityskeskusteluissa on lomakkeen fyysinen olomuoto: se, että lomaketta voi- daan käyttää, katsoa ja käsitellä materiaalisena esineenä. Keskustelunanalyytikoiden ensimmäiset tutkimusaineistot olivat nauhoituksia puhelinkeskusteluista (ks. esimerkiksi Sacks 1992b: 376-383). Näissä tutki- muksissa voitiin siis perustellusti keskittyä kielen ja puheen tutkimiseen ja rajata Acta Wasaensia 15 ulkopuolelle muut vuorovaikutustilanteen piirteet. Myöhemmin teknologian, ku- ten videokameroiden, kehittyminen ja yleistyminen mahdollisti videokuvatun aineiston keräämisen. 1980-luvun uraa uurtavissa tutkimuksissa tarkasteltiin katseen suuntien (Goodwin 1981), asennon muutosten (Heath 1986) ja eleiden (Kendon 19836) merkitystä vuorovaikutuksessa. 1990-luvun puolenvälin jälkeen, ja etenkin 2000-luvun alkupuolella vuorovaikutuksen tutkimuksessa tapahtui käänne, josta Nevile (2015) käyttää nimitystä embodied turn, kehollinen tai ma- teriaalinen käänne. Tällä käsitteellä viitataan keskustelunanalyysin murrokseen: siihen, että tutkimukset eivät enää keskity pääasiallisesti yksittäisiin vuoro- vaikutuksen piirteisiin tai pelkän puhutun vuorovaikutuksen analysoimiseen. Vuorovaikutusta on ryhdytty tarkastelemaan kehollisena toimintana, osana fyy- sistä todellisuutta.7 Tutkijat ovat toisin sanoen alkaneet analysoida sitä, miten vuorovaikutustilanteen osallistujat neuvottelevat merkityksistä – sekä institu- tionaalisissa tilanteissa että arkikeskusteluissa – käyttäen samanaikaisesti hyö- dykseen useita erilaisia vuorovaikutuksen keinoja, niin sanottuja multimodaa- lisia tai semioottisia resursseja 8 (Kääntä & Haddington 2011: 12; ks. myös Goodwin 2000; Kääntä 2010; Streeck, Goodwin & LeBaron 2011b; Haddington, Mondada & Nevile 2013b: 15). Osa multimodaalisista resursseista on ensisijaisesti ihmisen kehon toimintaan liittyviä, kuten eleet, kasvonilmeet, liikkeet, katseensuunnat, nyökkäykset, asen- non muutokset ja puhe. Osa resursseista liittyy keskustelijoiden ympäristöön. Tällaisia resursseja ovat tilan, teknologian sekä erilaisten objektien, kuten esi- neiden ja tavaroiden, hyödyntäminen vuorovaikutuksessa (multimodaalisista ja semioottisista resursseista ks. tarkemmin Kääntä & Haddington 2011: 11; Haddington, Mondada & Nevile 2013b: 14, 15; Nevile 2015: 122). Samanaikaisesti hyödynnettävät resurssit, esimerkiksi puhe ja nyökyttely, tukevat toisiaan merki- tyksen ilmaisemisen tehtävässä (Stivers & Sidnell 2005: 6). Toisaalta keskusteli- joiden näkökulmasta olennaiset resurssit voivat vaihtua vuorovaikutuksen aikana 6 Kyseisessä tutkimuksessa ei tosin esitetä esimerkkejä keskusteluaineistosta, vaan aino- astaan kuvaillaan eleiden merkitystä vuorovaikutuksessa. 7 Muutamissa viimeaikaisissa kokoelmateoksissa ja lehtien teemanumeroissa on keskityt- ty vuorovaikutuksen materiaalisuuteen. Näissä teoksissa on esitelty yleisesti multi- modaalista tai materiaalista näkökulmaa vuorovaikutuksen tutkimukseen (Stivers & Sidnell 2005; Haddington & Kääntä 2011; Streeck, Goodwin & LeBaron 2011a) tai keskitytty johonkin tiettyyn aihepiirin, kuten liikkumiseen vuorovaikutuksen aikana (Haddington, Mondada & Nevile 2013a), objektien käyttöön (Nevile et al. 2014a) tai siihen, miten keskustelijat orientoituvat useaan tehtävään samanaikaisesti (engl. multitasking, ks. Haddington et al. 2014). 8 Käsitteitä ’multimodaalinen’ ja ’semioottinen resurssi’ on nähdäkseni käytetty tutki- muksissa samassa merkityksessä. 16 Acta Wasaensia (Goodwin 2000: 1490). Esimerkiksi kehityskeskustelussa jompikumpi keskuste- lijoista voi osoittaa jotakin kohtaa kehityskeskustelulomakkeessa ja valita kohdan eleen avulla keskustelijoiden yhteisen huomion kohteeksi. Eleen päättyessä kes- kustelijat saattavat seuraavaksi nostaa katseensa lomakkeista ja suuntautua kat- somaan toisiaan. Tällöin lomake, tai siihen kohdistunut ele, ei ole enää osallistu- jien huomion keskipisteenä. Vuorovaikutuksen materiaalisuuteen suuntautuminen on tuonut keskustelun- analyyttisen tutkimuksen kohteeksi uudenlaisia vuorovaikutuksen piirteitä. Väi- töskirjatutkimukseni kannalta tärkeä tutkimusnäkökulma on se, miten erilaisia esineitä, tavaroita ja asioita – keskustelijoiden näkökulmasta objekteja – käyte- tään ja hyödynnetään vuorovaikutustilanteissa. Nevile et al. (20014b: 5) ovat määritelleet objektin tarkoittavan esinettä, asiaa tai tavaraa, jota voidaan käsitel- lä, katsoa ja liikuttaa fyysisessä todellisuudessa. Näin ollen myös kehityskeskus- telulomake voidaan hahmottaa objektiksi, kun sitä käsitellään, katsotaan ja käy- tetään kehityskeskustelussa (ks. artikkeli I). Käytän kuitenkin tässä tutkimukses- sa objektin käsitteen sijasta käsitettä artefakti, joka kuvaa täsmällisemmin kehi- tyskeskustelulomakkeen olemusta: artefaktin käsitteellä viitataan nimenomaan ihmisen valmistamaan esineeseen9 (ks. Kielitoimiston sanakirja 2012). Tässä tutkimuksessa vuorovaikutuksen materiaalisuus ja kehollisuus on läsnä kaikissa tutkimusartikkeleissa. Erityisen keskeinen materiaalisuuden näkökulma on ensimmäisessä tutkimusartikkelissa (artikkeli I). Artikkelissa analysoidaan sitä, miten kehityskeskustelulomaketta käytetään fyysisenä artefaktina, kun esi- mies ja alainen neuvottelevat siirtymisestä keskustelulomakkeen aihepiiristä seu- raavaan. 2.1.4 Vuorovaikutuslingvistiikka Vuorovaikutuslingvistiikan viitekehyksessä perinteinen kielitieteellinen kielen tutkimus yhdistyy keskustelunanalyyttiseen lähestymistapaan: kieltä analysoi- daan sekä sen rakenteen että käytön näkökulmasta (vuorovaikutuslingvistiikan lähtökohdista ks. Couper-Kuhlen & Selting 1996; Selting & Couper-Kuhlen 2001; Hakulinen & Selting 2005a). Tutkittavia kielen ilmiöitä ovat sanaston piirteet, kuten partikkelit ja pronominit, sekä lauserakenne: esimerkiksi sanajärjestys, kysymysten esittäminen ja kieltojen muotoileminen (Thompson 2001: vii; Haku- linen & Selting 2005b: 2). Vuorovaikutuslingvistit ovat kiinnostuneita myös vuo- rovaikutuksen foneettisista ja prosodisista piirteistä (ks. Couper-Kuhlen & 9 Nevilen et al. (20014b: 5) mukaan objekti ei välttämättä ole ihmisen valmistama. Se voi siis olla myös luonnostaan muodostunut, esimerkiksi kivi. Acta Wasaensia 17 Selting 1996). Yhdeksi vuorovaikutuslingvistiikan tutkimuskohteeksi on muotou- tunut kielten välisten vertailujen tekeminen koskien erilaisia vuorovaikutuksen toimintoja (Hakulinen & Selting 2005b: 3). Keskustelunanalyysi ja vuorovaikutuslingvistiikka jakavat lähtökohdan tarkastel- la aitoja vuorovaikutustilanteita, ja keskustelunanalyysin tapaan myös vuorovai- kutuslingvistinen tutkimus on yksityiskohtaista mikrotason analyysia (Couper- Kuhlen & Selting 2001: 2, 3). Vuorovaikutuslingvistiikka on saanut vaikutteita erityisesti keskustelunanalyysin taustaoletuksesta koskien vuorovaikutuksen sek- ventiaalisuutta (Hakulinen & Selting 2005b: 2). Vuorovaikutuslingvistisessa tut- kimuksessa ei siis keskitytä perinteisen kielen tutkimuksen tapaan lausetason analysointiin, vaan otetaan huomioon tutkittavan rakenteen esiintymiskonteksti. Hakulinen ja Selting (2005b: 10) luonnehtivatkin, että vuorovaikutuslingvistinen analyysi edellyttää tutkijalta edestakaista liikkumista yksityiskohtaisten kielen piirteiden ja rakenteiden sekä niiden esiintymisympäristön välillä. Tässä tutkimuksessa sovellan vuorovaikutuslingvistiikan käsitteistöä toisessa tutkimusartikkelissa (artikkeli II). Tässä artikkelissa analysoin esimiehen esittä- män siirtymisvuoron rakennetta. Tarkkaan ottaen analysoin sitä, millaisia vuo- ronalkuisia partikkeleita siirtymisvuoroissa esiintyy, miten esimies muodostaa keskustelulomakkeeseen viittaavan substantiivilausekkeen sekä millaiset prono- minit toimivat substantiivilausekkeiden määritteinä. Tarkastelen myös sitä, mil- lainen lauserakenne on tutkimusaineiston siirtymisvuoroille tyypillinen. Vuoro- vaikutuslingvistinen näkökulma yhdistyy tässä tutkimusartikkelissa rekontekstu- alisaation prosessin tutkimiseen. 2.2 Tutkimusaineisto Tässä luvussa kuvaan kehityskeskusteluja tutkimusaineistona. Aluksi kuvaan tutkimuksen kohdeorganisaatioita ja organisaatioiden kehityskeskustelukäytän- töjä. Sen jälkeen esittelen tarkemmin, millaisen kokoelman aineiston topikaaliset siirtymät muodostavat. 2.2.1 Kehityskeskustelut tutkimuksen kohdeorganisaatioissa Tutkimuksen aineistoon kuuluu kaksitoista videokuvattua kehityskeskustelua sekä keskusteluihin liittyvät kirjalliset kehityskeskustelulomakkeet. Keskustelu- lomakkeet ovat tutkimuksen liitteenä (liitteet 2 ja 3).10 Kehityskeskustelut on ke- 10 Toisesta tutkimuksen kohdeorganisaatiosta, kirkko-organisaatiosta, liitteenä on vain lomakkeen kehityskeskusteluosuus, josta on lisäksi poistettu alaisten lomakkeeseen 18 Acta Wasaensia rätty kahdesta suomalaisesta julkisen sektorin organisaatiosta, kirkko-organi- saatiosta ja varhaiskasvatusorganisaatiosta. Molemmista organisaatioista tutki- musaineistoon kuuluu kuusi kehityskeskustelua. Organisaatioissa tehdään asian- tuntijatyötä, ja myös alaiset työskentelevät esimiestehtävissä. Kirkko-organi- saation aineistossa kehityskeskusteluja käy kaksi esimiestä, joista toinen on toi- sen alainen. Ylempi esimies on yhteisen seurakuntatyön johtaja. Hänen alaisensa ovat yksikköjensä, lapsityön, nuorisotyön sekä sairaalasielunhoidon, johtajia. Alempi esimies on lapsityönjohtaja, ja hänen omat alaisensa ovat lapsi- työntekijöitä. Molemmat kirkko-organisaation esimiehet käyvät tutkimusaineis- tossa kolme kehityskeskustelua. Varhaiskasvatusorganisaation aineistossa kehi- tyskeskustelut käy yksi esimies, päivähoitojohtaja. Hänen alaisensa ovat päiväko- dinjohtajia, aluepäiväkodinjohtajia sekä kerhotoiminnan ohjaajia. Tutkimusaineisto kerättiin vuoden 2010 aikana kahta tutkimushanketta varten. Toinen hankkeista oli Vaasan yliopiston professori Esa Lehtisen johtama tutki- mushanke, Tekstien ja kasvokkaisten vuorovaikutustilanteiden verkostot orga- nisaatioiden käytänteinä. Toinen hanke oli Aalto-yliopiston kauppakorkea- koulun sekä Helsingin ruotsinkielisen kauppakorkeakoulun yhteishanke, Kehi- tyskeskustelut dialogisen johtamisen välineenä. Tämän hankkeen johtajana toi- mi dosentti Pekka Pälli Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta. Aineisto kuvat- tiin yhdellä videokameralla, joka sijoitettiin kuvaamaan keskustelijoita sivusuun- nasta.11 Äänen tallentamisessa käytettiin erillistä mikrofonia. Tutkija käynnisti ja pysäytti videokameran, mutta ei ollut läsnä kehityskeskustelujen aikana. Osassa varhaiskasvatusorganisaation kehityskeskusteluja esimies käynnisti videokame- ran tutkijan poistuttua. Varhaiskasvatusorganisaatiossa kehityskeskustelut käy- tiin esimiehen työhuoneessa, kirkko-organisaatiossa joko esimiehen työhuonees- sa tai erillisessä neuvottelutilassa. Jokaiselle tutkimukseen osallistuvalle annet- tiin allekirjoitettavaksi tutkimuslupa, jossa määriteltiin yksityiskohtaisesti se, millä tavalla tutkimusaineistoa käytetään. Tutkimuslupa on tutkimuksen liitteenä (liite 4). Tutkimusluvasta allekirjoitettiin kaksi kappaletta: toinen tutkimusryh- mälle ja toinen tutkimukseen osallistuvalle henkilölle. Hankkeen Tekstien ja kas- vokkaisten vuorovaikutustilanteiden verkostot organisaatioiden käytänteinä tutkimusavustajat litteroivat kaikki tutkimusaineiston kehityskeskustelut. Litte- kirjoittamat tekstit. Keskusteluosuuden edellä lomakkeessa esitetään otteita organi- saation strategiasta. Tätä osuutta pidän organisaation sisäisenä tietona, ja tästä syystä en esitä sitä tässä yhteydessä. Keskustelijoiden yksityisyyden suojan varmistamiseksi en myöskään esitä alaisten lomakkeeseen kirjoittamia tekstiosuuksia kokonaisuu- dessaan. 11 Osallistuin itse tutkimusaineiston keräämiseen. Minulla oli mahdollisuus vierailla mo- lemmissa tutkimuksen kohdeorganisaatioissa ja tavata henkilökohtaisesti suurin osa tutkimukseen osallistuvista henkilöistä. Acta Wasaensia 19 roin itse yksityiskohtaisesti sekvenssit, joissa keskustelijat aloittavat kehityskes- kustelulomakkeen käsittelyn tai siirtyvät lomakkeen kohdasta seuraavaan. Tutkimusaineiston kokonaispituus on hieman yli 16 tuntia. Kirkko-aineiston osuus on yhdeksän ja puoli tuntia ja varhaiskasvatusorganisaation osuus kuusi tuntia 35 minuuttia. Kirkko-organisaatiossa kehityskeskustelut ovat näin ollen pidempiä. Pisin kehityskeskustelu on kestoltaan yli kaksi tuntia. Molemmissa tutkimuksen kohdeorganisaatioissa lomakkeen aihepiirien käsittelystä muodos- tuu keskustelun runko: keskustelijat etenevät pian keskustelun aloittamisen jäl- keen käsittelemään agendan mukaisia, kehityskeskustelulomakkeessa nimettyjä, aihepiirejä. 12 Varhaiskasvatusorganisaatiossa keskustelijat tarkastelevat lomak- keessa nimettyjä arviointikriteerejä ja kirkko-organisaatiossa tekstiä, jonka alai- set ovat kirjoittaneet lomakkeeseen kehityskeskusteluun valmistautuessaan. Kummassakin organisaatiossa keskustelijat käsittelevät keskustelulomaketta kohta kohdalta ja kun kaikki lomakkeen aihepiirit on käsitelty, myös kehityskes- kustelu päättyy. Molempien organisaatioiden keskustelulomakkeissa on kunkin lomakkeen aihe- piirin yhteydessä kohta, johon keskustelijat kirjoittavat tavoitteita tulevalle arvi- ointikaudelle tai muita asioita, joista he ovat sopineet keskustelussa. Tämä kohta – kirkko-organisaatiossa sovitut asiat ja varhaiskasvatusorganisaatiossa sovitut tavoitteet – täytetään ennen etenemistä lomakkeen kohdasta seuraavaan. Kehi- tyskeskustelun toistuviksi ydintoiminnoiksi hahmottuvat tutkimusaineistossa nykytilanteesta keskusteleminen, arviointi (varhaiskasvatusorganisaatiossa) sekä tavoitteenasettelu tai muu sovittujen asioiden muistiinmerkitseminen. Topikaa- liset siirtymät ovat kehityskeskustelun ydintoimintojen näkökulmasta tärkeitä keskustelun vaiheita siksi, että niissä neuvotellaan siitä, milloin, millä tavalla ja mistä näkökulmasta keskustelun ydintoimintoja toteutetaan. Molempien organisaatioiden kehityskeskustelut soveltuvat hyvin tämän tutki- muksen aineistoksi. Sen lisäksi, että organisaatioiden kehityskeskusteluissa ede- tään lomakkeen järjestystä noudattaen, lomakkeet ovat organisaatioissa muul- lakin tavalla kehityskeskustelujen keskiössä: ne ovat keskustelijoiden edessä pöydällä, jolloin lomakkeita on helppo siirtää, nostaa, osoittaa, avata, selata ja sil- mäillä keskustelun aikana. Sekä esimiehillä että alaisilla on kehityskeskustelu- lomakkeesta omat kappaleensa. 12 Varhaiskasvatusorganisaation kehityskeskusteluissa käydään tätä ennen läpi aikaisem- pien vuosien kehityskeskustelulomakkeita sekä tarkastellaan edeltävän vuoden bud- jettia. 20 Acta Wasaensia Lomakkeiden sisällössä ja käsittelytavassa on kuitenkin organisaatioiden välillä myös eroja. Varhaiskasvatusorganisaation kehityskeskustelulomake on otsikoitu lausekkeella henkilön työsuorituksen arviointi. Tämän organisaation kehitys- keskusteluissa myös käsitellään – tavoitteiden asettamisen ja tulevaisuuden työ- tehtävien suunnittelun ohella – alaisten työssä suoriutumista. Kirkko-organi- saation kehityskeskustelulomake on otsikoitu lausekkeella henkilökohtaiset stra- tegiset tavoitteet. Kirkko-organisaation kehityskeskustelut ovat siinä mielessä erityisiä, että niissä ei kovin selvästi käsitellä alaisten työssä suoriutumista. Kes- keisessä asemassa kirkko-organisaation kehityskeskusteluissa ovat alaisten joh- tamien yksiköiden tilanteen tarkasteleminen sekä käytännön työtehtävien suh- teuttaminen organisaation strategiaan. Kirkko-organisaatiossa kehityskeskuste- luja nimitetäänkin johtamiskeskusteluiksi. Organisaatioiden kehityskeskustelu- lomakkeet eroavat myös siinä, että kirkko-organisaatiossa alaisten tehtävänä on esitäyttää lomake ennen kehityskeskustelun käymistä. Varhaiskasvatusorgani- saatiossa keskustelijoilla on puolestaan tyhjät kehityskeskustelulomakkeet, joita keskustelijat täyttävät kehityskeskustelun aikana. Koska aineistoon kuuluu kehityskeskusteluja kahdesta organisaatiosta, olisi mah- dollista vertailla organisaatioiden kehityskeskusteluja keskenään. Se ei kuiten- kaan ole tämän tutkimuksen tarkoitus. Ensisijaisesti tutkimuksessa pyritään sel- vittämään sitä, miten kehityskeskustelulomakkeita käytetään kehityskeskuste- luissa ja millaisia merkityksiä lomakkeet saavat esimiehen ja alaisen vuorovaiku- tuksessa. Kahden organisaation aineisto, jossa kehityskeskusteluja käy kolme esi- miestä ja kaksitoista alaista, asettaa luonnollisesti rajoituksia yleistysten tekemi- selle. Voidaan kysyä, missä määrin lomakkeiden käsittely tutkimusaineistossa heijastelee vain tutkimukseen osallistuvien esimiesten ja alaisten toimintatapoja tai tutkimuksen kohdeorganisaatioiden käytäntöjä. Tämä seikka koskee vuoro- vaikutuksen tutkimuksia yleisemminkin. Koska vuorovaikutuksen tutkimus on yksityiskohtaista mikrotason analyysia, aineistot ovat harvoin kovin laajoja. Toi- saalta vuorovaikutuksen tutkimuksen kaltaisessa laadullisessa tutkimuksessa ei ylipäätään pyritä selvittämään ja määrittelemään sitä, miten yleisiä jotkin ilmiöt ovat. Pikemminkin tavoitteena on selvittää, miten ilmiöt rakentuvat. Näkemyk- seni mukaan yksityiskohtaiselle keskustelunanalyyttiselle tutkimukselle on tar- vetta: tällä menetelmällä voidaan saada kehityskeskustelujen jäsentymisestä ja kehityskeskusteluvuorovaikutuksesta sellaista uutta tietoa, jota ei voitaisi tavoit- taa laajan otoksen haastattelu- tai kyselytutkimuksella. Joidenkin tekemieni havaintojen yleistettävyydestä kertoo kuitenkin se, että ha- vainnot saavat tukea aikaisemmasta kehityskeskusteluja käsittelevästä tutki- muksesta. Tällaisia havaintoja ovat esimerkiksi lomakkeen aihepiirien muuntelu kehityskeskustelussa (ks. Nyroos & Sandlund 2014) sekä hienovaraisuus, joka Acta Wasaensia 21 tulee esiin tietyistä aihepiireistä, kuten alaisen työsuorituksesta, keskusteltaessa (ks. Asmuss 2008). Jotkut tutkimusaineiston kehityskeskusteluille ominaiset piirteet on puolestaan mahdollista rinnastaa kehityskeskustelua muistuttavien institutionaalisten vuorovaikutustilanteiden piirteisiin. Esimerkiksi topikaaliset siirtymät keskustelulomakkeen aihepiiristä seuraavaan muistuttavat rakenteel- taan Svennevigin (2012) tarkastelemia siirtymiä kokousaineistossa. Tietysti on kiinnostavaa tarkastella myös sitä, millaista uutta ja aikaisemmasta tutki- muksesta poikkeavaa tietoa tutkimukseni antaa kehityskeskusteluista ja keskus- telulomakkeiden käytöstä. 2.2.2 Aineistokokoelma Tutkimuksen aineistona on 72 topikaalista siirtymää. 40 topikaalisista siirtymistä on kirkko-organisaatiosta ja 32 varhaiskasvatusorganisaatiosta. Siirtymät saavat tutkimusaineistossa hieman erilaisia muotoja, mutta niillä kaikilla on sama teh- tävä kehityskeskustelussa: keskustelun kuljettaminen lomakkeen aihepiiristä seuraavaan tai lomakkeen käsittelyn aloittaminen. Sen lisäksi, että topikaaliset siirtymät ovat kehityskeskustelun keskeisiä ja välttämättömiä vaiheita, ne ovat myös paikkoja, joissa keskustelijat orientoituvat keskustelulomakkeen käsitte- lyyn. Tästä syystä topikaaliset siirtymät ovat tämän tutkimuksen kannalta kiin- nostavia toimintajaksoja. Keskustelunanalyyttista menetelmää ja teoriaa esitellessäni kuvasin lyhyesti topi- kaalista siirtymää sekvenssinä (luku 2.1.1). Tässä luvussa esittelen yksityiskoh- taisemmin sitä, millaisista vaiheista tutkimusaineiston topikaaliset siirtymät ra- kentuvat ja käsittelen siirtymisvaiheiden eroja kahdessa tutkimuksen kohteena olevassa organisaatiossa. Luvun tarkoitus on myös auttaa lukijaa tulkitsemaan ja ymmärtämään tutkimuksen tuloksia. Jokainen tutkimusartikkeli kytkeytyy jolla- kin tavalla johonkin topikaalisen siirtymän vaiheeseen. Tutkimusaineiston kehityskeskusteluissa topikaalisen siirtymän vaiheet voidaan hahmottaa seuraavasti: 1. Topiikin vaihtoon orientoituminen ja neuvottelu topiikin vaihtamisesta 2. Siirtymisvuoro (sisältää topikaalistuksen) 3. Uuden topiikin käsittelyn aloittaminen Esittelen topikaalisen siirtymän vaiheet tutkimusaineistosta lähtöisin olevan, lit- teroidun keskustelukatkelman avulla. Katkelma on varhaiskasvatusorganisaa- tiosta. Katkelman esimies on varhaiskasvatusjohtaja ja alainen kerhotoiminnan 22 Acta Wasaensia ohjaaja. Ensimmäiseksi käsittelen topiikin vaihtoon orientoitumisen vaihetta (esimerkki 2A), jota tarkastelen ensimmäisessä tutkimusartikkelissa (artikkeli I). Tilanteen ei-kielelliset piirteet, jotka ovat topiikin vaihtoon orientoitumisen vai- heessa olennaisia, on esitetty keskustelurivin alapuolella lihavoinnilla merkittyi- nä. Esimerkki 2A 01 A: [ja sitte joskus ihmiset aattelee et ku teilhän on ne koululaiset [A katse alas, E katse A 02 iltapäivällä [mutta:, (.) m[utku ] ei siit oo ku esikoulust on yks [A katse E 03 E: [mm-m?] 04 A: kesä.= 05 E: =nii:, 06 (0.2) 07 A: ja sit ne o- niil on se kaikki uus ja [ne ] on iha yhtä 08 E: [mm:.] 09 A: pieni[ä. 10 E: [jo[o. [E katse lomake 11 (0.2) 12 A: ja sit [ku ne saa vielä, [A katse alas 13 (0.4) 14 A: sitä itsenäisyyttä ja [rev]iiri laajenee ni[i [A katse E 15 E: [mm.] 16 A: [ne [on hyv]in uhmakkai] [t °[siiv vaihe[es°. [E liikuttaa kättään kohti lomaketta] [E tarttuu lomakkeeseen [A katse lomake 17 E: [nii-i,] [nii. 18 [(2.0) [E kohottaa lomaketta pöydältä 19 E: .nff no sit tää vuorovaikutuspuoli ni noi oli hyvät noi 20 °työhyvinvointi°, 21 (0.3) 22 A: joo-o? Siirtymän ensimmäinen vaihe, topiikin vaihtoon orientoituminen, sijoittuu tässä esimerkissä riveille 10-18. Sen voi katsoa alkavan rivillä 10, kun esimies suuntaa huomionsa keskustelulomakkeeseen samalla, kun hän reagoi alaisen puheeseen dialogipartikkelilla joo. 13 Katseen suuntaaminen lomakkeeseen sijoittuu esi- 13 Joo-dialogipartikkelin käytöstä ks. tarkemmin Sorjonen (1997). Acta Wasaensia 23 merkissä vuoron vaihdon mahdollistavaan kohtaan, ja olisi periaatteessa mah- dollista, että käynnissä olevan aiheen käsittely päättyisi rivillä 10. Näin ei kuiten- kaan tapahdu, sillä alainen jatkaa puhettaan tauon jälkeen rivillä 12. Jatkamalla keskustelua käynnissä olevasta keskustelunaiheesta alainen osoittaa, ettei hän ole vielä valmis siirtymään seuraavaan keskustelulomakkeen aihepiiriin (topikaali- sen siirtymän vastustamisesta ks. Schegloff 2007: 186; myös Beach 1995: 280). Esimerkki 2A havainnollistaa sitä topikaalisen siirtymän ominaisuutta, että siir- tymä on keskustelun osallistujien yhteinen saavutus (engl. accomplishment): käynnissä olevan aiheen jatkaminen on mahdollista missä tahansa vaiheessa to- piikkia lopetettaessa (Schegloff & Sacks 1973: 290, 324). Esimies (tai alainen) ei myöskään voi päättää keskustelua yksipuolisesti tai vain vaikenemalla, vaan aihe- piirin loppuunsaattaminen vaatii osapuolilta yhteistyötä (ks. Schegloff 2007: 186; Schegloff & Sacks 1973: 295; myös Schegloff 1990.) Yhteistyö ilmenee multimo- daalisena neuvotteluna aihepiirin vaihtamisen mahdollisuudesta, ja keskustelu- lomakkeella on tässä neuvottelussa keskeinen rooli (ks. artikkeli I). Esimerkissä 2A neuvottelua topiikin vaihtamisesta käydään siirtämällä katsetta lomakkeen ja keskustelukumppanin välillä (rivit 10, 12, 14, 16) sekä lomaketta käsittelemällä (rivit 16 ja 18). Esimies voi nimetä uuden keskustelunaiheen lomakkeesta (rivi 19) vasta sitten, kun alainen on päättänyt kertomuksensa, vaiennut ja molemmat keskustelijat ovat suunnanneet katseensa lomakkeisiin. Kummassakin tutkimusorganisaatiossa lomakkeeseen orientoitumisen vaiheessa esiintyy samoja kielellisiä ja ei-kielellisiä keinoja. Ei-kielellisiä keinoja ovat tutki- musaineistossa esimerkiksi lomakkeen liikuttelu, käsittely, katsominen ja lomak- keen sivun kääntäminen. Kielellisiä keinoja ovat puolestaan edeltävän keskuste- lunaiheen tiivistäminen, aihepiirin tai sanavalintojen (esim. joo) kierrättäminen, tulevaisuuteen viittaaminen, sopimukset koskien tulevaisuutta ja joskus vitsai- lukin. Lisäksi topiikin vaihtamisen liitoskohdissa on havaittavissa prosodisia piir- teitä, kuten äänen hiljentämistä (topiikin päättämisen sanallisista keinoista ks. Schegloff & Sacks 1973: 306, 312, 317; Jefferson 1983; Button 1991: 254, 256, 258, 259; Schegloff 2007: 186). Myös jotkin sanavalinnat, kuten okei (Beach 1995) ja selvä (Raevaara 2000: 126) sekä keskustelun katkokset (Maynard 1980: 265) sijoittuvat kehityskeskusteluaineistossa topiikin vaihtamisen liitoskohtiin. Ei-kielellisillä keinoilla on kuitenkin topiikin vaihtamisesta neuvoteltaessa kielel- lisiä keinoja keskeisempi asema. Kun topiikin vaihtamisesta on päästy yksimielisyyteen, seuraavana tehtävänä on nimetä uusi, agendanmukainen keskustelunaihe kehityskeskustelulomakkeesta (esimerkki 2B). Tätä topikaalisen siirtymän vaihetta tarkastelen toisessa tutki- musartikkelissa (artikkeli II). 24 Acta Wasaensia Esimerkki 2B 19 E: .nff no sit tää vuorovaikutuspuoli ni noi oli hyvät noi 20 °työhyvinvointi°, 21 (0.3) 22 A: joo-o? 23 (0.6) 24 E: tulokset ja sitte vanhempien kans on tota, = 25 A: = joo. [toiminu hyvin, 26 E: [niinku sanoit, Tutkimusaineiston kehityskeskusteluissa topikaalinen siirtymä konkretisoituu varsinaisesti sillä hetkellä, kun esimies esittää siirtymisvuoron ja ilmoittaa kes- kustelulomakkeesta seuraavaksi käsiteltävän aihepiirin nimen tai otsikon (esi- merkissä 2B rivit 19, 20, 24, 26). Siirtymisvuoroa voi pitää ensimmäisenä vuoro- na, joka liittyy uuden aihepiirin käsittelyyn. Sitä edeltävien vuorojen voi puoles- taan nähdä kuuluvan päättyvän keskustelunaiheen alueelle. Arkikeskustelussa topikaalisen siirtymän tarkkaa esiintymishetkeä on toisinaan vaikea tunnistaa. Tämä johtuu siitä, että topiikeilla ei välttämättä ole selkeästi tunnistettavia rajo- ja, vaan topiikit sulautuvat toisiinsa siirtymän edetessä vaihe vaiheelta (Sacks 1992b: 298-302; Drew & Holt 1998: 509; ks. myös Sacks 1992a: 538-540). Agen- dan käsittelyyn perustuvissa institutionaalisissa tilanteissa, kuten kokouksissa ja kehityskeskusteluissa, topiikin vaihtuminen osoitetaan sen sijaan selkeästi (agendan käsittelyssä etenemisestä kokouksessa ks. Svennevig 2012). Tämä il- menee myös esimerkistä 2B. Kehityskeskustellussa uuden topiikin nimeäminen on pääsääntöisesti esimiehen vastuulla. Esimies esittää siirtymisvuoron, jossa hän ilmoittaa seuraavaksi kä- siteltävän aihepiirin keskustelulomakkeesta. Esimiehen esittämä topikalisointi on tyypillisesti NP-muotoinen viittaus lomakkeen tekstiin (vrt. Svennevig 2012: 56). Esimerkissä 2B se on substantiivilauseke tää vuorovaikutuspuoli (rivi 19). Tutkimusorganisaatiot, kirkko-organisaatio ja varhaiskasvatusorganisaatio, eroa- vat toisistaan jonkin verran sillä perusteella, miten esimiehet nimeävät lomak- keesta uusia keskustelunaiheita. Varhaiskasvatusorganisaatiossa esimiehen esit- tämä siirtymisvuoro on useimmiten kaksiosainen, kuten esimerkissä 2B. Kaksi- osaisen vuoron ensimmäisessä osassa esimies esittää topikalisoinnin ja vuoron jälkiosassa hän etenee tekemään konkreettisen topiikinkäsittelyehdotuksen. Kirkko-organisaatiossa esimiehen vuoro ei yleensä ole muotoilultaan kaksiosai- nen, mutta myös tässä organisaatiossa esimies esittää siirtymisvuoron ja nimeää uuden keskustelunaiheen kehityskeskustelulomakkeesta. Acta Wasaensia 25 Topiikin nimeämisen jälkeen uutta aihetta ryhdytään käsittelemään (esimerkki 2C). Tämä topikaalisen siirtymän vaihe on tutkimuksen kohteena kahdessa jäl- kimmäisessä tutkimusartikkelissa (artikkelit III ja IV). Esimerkki 2C 19 E: .nff no sit tää vuorovaikutuspuoli ni noi oli hyvät noi 20 °työhyvinvointi°, 21 (0.3) 22 A: joo-o? 23 (0.6) 24 E: tulokset ja sitte vanhempien kans on tota, = 25 A: = joo. [toiminu hyvin et kauheen kinkkisiä ei nyt oo et jotain 26 E: [niinku sanoit, 27 A: tuli sikainfluenssan, (.) aikaan kun, 28 (0.6) 29 A: kun kun, (.) mt meil oli muutamal perheel ihan tää itse 30 influenssa, Topikalisoinnin jälkeen keskustelijat ryhtyvät molemmissa organisaatioissa yleensä välittömästi keskustelemaan uudesta aihepiiristä. Esimerkissä 2C esimies jatkaa siirtymisvuoroa esittämällä arvion alaisen suoriutumisesta (ni noi oli hy- vät noi ºtyöhyvinvointiº -- tulokset, rivit 19, 20, 24). Seuraavaksi hän ottaa esille uuden näkökulman (ja sitte vanhempien kans on tota, rivi 24), jota alainen ryh- tyy käsittelemään riviltä 25 lähtien. Varhaiskasvatusorganisaatiossa on tyypillis- tä, että esimies tekee ensimmäisen ehdotuksen uuden lomakkeen aihepiirin kä- sittelystä. Kirkko-organisaatiossa myös alaiset voivat toisinaan esittää ensimmäi- sen tulkinnan uudesta keskustelunaiheesta. Ero toimintatavoissa aiheutuu to- dennäköisesti keskustelulomakkeiden erilaisista tekstisisällöistä: Varhaiskasva- tusorganisaatiossa lomake koostuu aihepiirien otsikoista ja niihin liittyvistä ar- viointikriteereistä, kirkko-organisaatiossa otsikoista sekä teksteistä, jotka alaiset ovat kirjoittaneet keskustelulomakkeeseen kehityskeskusteluun valmistautues- saan. Kirkko-organisaatiossa esimies saattaakin orientoitua siihen, että alaisella on lomakkeen esitäyttäjänä ensisijainen oikeus, ja toisaalta velvollisuus, kom- mentoida lomakkeeseen kirjoittamiensa sanojen merkitystä (ks. tarkemmin ar- tikkeli IV). Kun puhuja ehdottaa arkikeskustelussa uutta keskustelunaihetta käsiteltäväksi, vastakeskustelija voi joko hyväksyä tai vastustaa aiheen käsittelyä (Schegloff 2007: 170, 171). Kehityskeskustelussa tilanne on siinä mielessä erilainen, että esimiehen nimeämät keskustelunaiheet liittyvät kehityskeskustelun agendaan ja 26 Acta Wasaensia niistä on keskusteltava ennen kehityskeskustelun päättymistä. Molemmissa or- ganisaatioissa keskustelijat liittävätkin siirtymisvuoroa seuraavat vuoronsa jolla- kin tavalla lomakkeessa nimettyyn keskustelunaiheeseen. Kolmannessa artikke- lissa (artikkeli III) osoitan kuitenkin, että keskustelijoilla on erilaisia mahdolli- suuksia vaikuttaa keskustelun etenemiseen ja kuljettaa aiheen käsittelyä valitse- maansa suuntaan. Luvun lopuksi on syytä tuoda esiin aiheen rajaukseen liittyvä seikka: Kehitys- keskusteluaineistossa käsitellään keskustelunaiheita, jotka liittyvät kiinteästi lo- makkeen aihepiireihin, mutta toisinaan myös sellaisia aiheita, jotka eivät suoraan liity kehityskeskustelun agendaan. Tässä tutkimuksessa tarkastelun kohteeksi on rajattu vain ne topikaaliset siirtymät, joissa edetään käsittelemään agendan mu- kaisia, eli kehityskeskustelulomakkeessa nimettyjä aihepiirejä. Mitkä tahansa tutkimusaineiston topikaaliset siirtymät eivät näin ollen ole tutkimuksen kohtee- na. Acta Wasaensia 27 3 TUTKIMUKSELLINEN TAUSTA Tässä luvussa tarkastelen sellaista aikaisempaa tutkimusta, joka on merkityksel- listä oman tutkimukseni näkökulmasta. Samalla kuvaan tutkimukseni suhdetta aikaisempaan tutkimukseen. Alaluvussa 3.1 käsittelen tutkimuksia, joissa on tar- kasteltu erilaisten kirjallisten dokumenttien, kuten lomakkeiden, käsikirjoitus- ten, suunnitelmien, pöytäkirjojen, listojen, esityslistojen, taulukoiden ja hake- musten käyttöä erilaisissa institutionaalisissa vuorovaikutustilanteissa.14 Alalu- vussa 3.2 kuvaan aikaisempaa kehityskeskusteluja käsittelevää tutkimusta. Kir- jallisiin dokumentteihin liittyvä tutkimus on oman tutkimukseni näkökulmasta tärkeää siksi, että myös tässä tutkimuksessa käsittelen kirjallisen dokumentin, kehityskeskustelulomakkeen, käyttöä institutionaalisessa vuorovaikutustilantees- sa, kehityskeskustelussa. Käytän tutkimuksessa yleiskäsitettä dokumentti pu- huessani mistä tahansa kirjallisesta tuotoksesta, jolla voi olla sekä fyysisen arte- faktin että kirjallisen tekstin ilmenemismuoto. Muunkinlaiset hahmotustavat oli- sivat mahdollisia (vrt. Kameo & Whalen 2015: 210). 3.1 Kirjallisten dokumenttien ja institutionaalisten vuorovaikutustilanteiden suhdetta käsittelevä tutkimus Kirjalliset dokumentit ovat saavuttaneet nykyisessä työelämässä aiempaa kes- keisemmän aseman. Teknologisen kehityksen myötä sekä sähköisiä että paperisia dokumentteja on mahdollista tuottaa rajattomasti erilaisten työtehtävien apu- välineiksi. (Kameo & Whalen 2015: 206.) Myös vuorovaikutuksen tutkijat ovat ryhtyneet kiinnittämään huomiota kirjallisten dokumenttien tehtäviin amma- tillisissa vuorovaikutustilanteissa. 15 Lähestyn tässä luvussa aikaisempaa tutki- musta kahdesta perspektiivistä. Ensin tarkastelen tutkimuksia, joissa dokument- teja on analysoitu kirjallisina teksteinä ja keskustelujen agendana. Tämän jälkeen esittelen tutkimuksia, joissa dokumenttien on hahmotettu olevan materiaalisia 14 Aikaisemmassa tutkimuksessa kirjallisten dokumenttien käyttöä on tutkittu pääasiassa institutionaalisissa konteksteissa. Joskus kirjalliset dokumentit voivat kuitenkin olla merkityksellisiä myös arkitilanteissa. Esimerkiksi Goodwin (2007) on analysoinut isän ja tyttären vuorovaikutusta tyttären koulutehtävien äärellä. Olennaisen roolin perheenjäsenten vuorovaikutuksessa saa kirjallinen dokumentti, tyttären tehtävävih- ko. 15 Myös tekstintutkimuksissa on tarkasteltu institutionaalisten tekstien luonnetta ja käyt- töä. Esimerkiksi Tiililä (2007) on analysoinut sosiaaliviraston kuljetuspäätöksiä kir- joitetun kielen tekstilajitutkimuksen menetelmällä. Keskityn omassa tutkimuksessani tarkastelemaan kehityskeskustelulomakkeen käyttöä osana kasvokkaista vuorovaiku- tustilannetta. Tästä syytä en käsittele tekstintutkimusta tässä yhteydessä laajemmin. 28 Acta Wasaensia esineitä, artefakteja. Dokumentteja on joissakin tutkimuksissa lähestytty saman- aikaisesti sekä teksteinä että artefakteina (ks. esimerkiksi Vehviläinen & Svinhufvud 2009). Nämä näkökulmat eivät siis ole toisiaan poissulkevia, vaikka käsittelen niitä tässä yhteydessä kahdessa alaluvussa. 3.1.1 Tekstit ja agendat institutionaalisissa vuorovaikutustilanteissa Dokumenttien tekstimäisyys tulee esille ammatillisissa vuorovaikutustilanteissa silloin, kun dokumentteja lainataan, luetaan, referoidaan, niihin viitataan sanal- lisesti tai niitä tuotetaan ja muokataan yhteistyössä. Aikaisemmassa tutki- muksessa on havaittu, että kirjallisiin teksteihin viitataan usein eksplisiittisesti sellaisissa institutionaalisissa tilanteissa, joissa käsitellään potentiaalisesti arka- luontoisia aiheita ja varaudutaan vastakeskustelijan mahdolliseen erimielisyy- teen. Kirjallinen teksti toimii tällaisessa tilanteessa objektiivisena todisteena tai ”auktoriteettina”, johon viittaamalla puhuja voi ottaa henkilökohtaisesti etäisyyt- tä arkaluontoisen asian käsittelyyn. Esimerkiksi Drew (2006: 74-79) on toden- nut, että ilmoittaessaan vanhemmille oppilaan heikosta koulumenestyksestä tai poissaolosta opettaja (tai muu koulun henkilökuntaan kuuluva) osoittaa sään- nönmukaisesti lukevansa ikävät uutiset kirjallisesta dokumentista. Houtkoop- Steenstra (2000: 45-50) on esittänyt samansuuntaisesti, että ongelmatilanteissa kyselytutkimuksen suorittaja asemoi itsensä vain kirjallisen kysymyksen välittä- jäksi, ei sen laatijaksi. Myös kehityskeskusteluissa esiintyy tämänkaltaista kes- kustelulomakkeen käyttöä: esimies voi osoittaa lukevansa alaisen suoriutumista käsittelevän kysymyksen kirjallisesta keskustelulomakkeesta tai kehystää alaista koskevan velvoitteen viittaamalla eksplisiittisesti lomaketekstiin (Nyroos & Sandlund 2014: 173; artikkeli II: 534). Kirjallisen tekstin läsnäoloon viittaaminen näyttää siis olevan keino suojella keskustelijoiden kasvoja (Brown & Levinson 1987) arkaluontoisista aiheista keskusteltaessa (ks. tarkemmin Houtkoop- Steenstra 2000). Aina tekstien käyttö institutionaalisissa vuorovaikutustilanteissa ei kuitenkaan kerro tilanteen hienovaraisuuteen suuntautumisesta. Muutamassa tutkimuksessa on kiinnitetty huomiota kirjallisten tekstien referoimiseen – niiden muunte- lemiseen ja kehystämiseen – asiantuntijan ja maallikon välisessä vuorovaiku- tuksessa (ks. Houtkoop-Steenstra & Antaki 1997; Sorjonen & Raevaara 2006: 60; Nyroos ja Sandlund 2014). Nämä tutkimukset osoittavat, että asiantuntijalla tai keskustelun ohjaajalla on erityinen asema tekstin käsittelyssä. Hänellä on oikeus muunnella kirjallista tekstiä tarpeidensa mukaan, tilanteen vaatimukset huo- mioon ottaen. Asiantuntijan ja maallikon välisissä institutionaalisissa keskus- teluissa tekstin referoiminen voi liittyä asiantuntijan pyrkimykseen ottaa vuoron Acta Wasaensia 29 muotoilussaan huomioon maallikon tarpeet. Esimerkiksi Kansaneläkelaitoksen virkailija muuntelee asiakkaalle epäselvää hakemuslomakkeen kysymystä siten, että asiakas ymmärtää kysymyksen ja pystyy vastaamaan siihen (Sorjonen & Raevaara 2006: 60). Kyselytutkimuksen suorittaja tekee puolestaan huomattavia muutoksia kyselylomakkeen kirjallisiin kysymyksiin esittäessään kysymyksiä vas- taajalle, jolla on vakavia oppimis- ja ymmärrysvaikeuksia. Kiinnostavaa on, että samalla kyselytutkimuksen suorittaja tulee ohjanneeksi vastaajaa valitsemaan tietyn vastausvaihtoehdon. (Houtkoop-Steenstra & Antaki 1997; ks. myös Antaki 2002.) Kahden asiantuntijan välisissä institutionaalisissa tilanteissa tekstin refe- roimisella voi olla toisenlaisiakin merkityksiä. Nyroos ja Sandlund (2014; ks. myös artikkeli II) ovat osoittaneet, että kehityskeskustelussa esimies voi ohjata vuorovaikutusta erilaisiin suuntiin samaa keskustelulomakkeen kysymystä ke- hystämällä ja muuntelemalla. Esimies voi saman kysymyksen avulla suuntautua esittämään niin positiivisen kuin negatiivisenkin arvion alaisen suoriutumisesta. Kirjallisiin dokumentteihin viittaaminen on aikaisemmassa tutkimuksessa yhdis- tetty myös episteemisyyden kysymyksiin, eli siihen, mitä keskustelijat voivat väit- tää tietävänsä koskien kirjoitettua tekstiä (episteemisyydestä ks. Raymond & He- ritage 2006; Stivers, Mondada & Steensig 2011: 8-19; Heritage 2012a; 2012b; 2013). Vehviläinen ja Svinhufvud (2009: 195) ovat esittäneet, että akateemisessa ohjauskeskustelussa sekä ohjaaja että opiskelija tuntevat tarkasteltavan tekstin, tutkielmakäsikirjoituksen, ja tästä syystä tekstiin orientoidutaan yhteisen tiedon lähteenä. Toisaalta keskustelijat voivat olla myös erilaisessa tiedollisessa asemas- sa käsitellessään kirjallista tekstiä. Jollakin keskustelun osallistujalla voi toisin sanoen olla enemmän tietoa käsiteltävästä tekstistä. Glenn ja LeBaron (2011) osoittavat, että työhaastattelija ilmaisee eksplisiittisesti, onko työtodistuksia ja hakemuksia koskeva tieto hänelle tuttua – hakemuksesta luettua – vai ensisijai- sesti vain työnhakijan hallitsemaa. Yleensä juuri tekstin laatija tai kirjoittaja saa keskustelussa tiedollisen auktoriteetin aseman, mikäli keskustelu käsittelee teks- tin merkityksen tulkitsemista tai selittämistä (ks. artikkeli IV). Tämä johtuu siitä, että tekstin kirjoittajalla on suoraa ensikäden tietoa tekstin merkityksestä ja tar- koituksesta. 30 Acta Wasaensia Edellä olen esitellyt, miten kirjoitettujen dokumenttien tekstimäisyys tulee esille tutkimuksissa, joissa käsitellään dokumenttien lainaamista, referoimista tai do- kumentteihin viittaamista. Tämän lisäksi dokumenttien tekstimäisyys on läsnä tutkimuksissa, joissa analysoidaan kirjallisen tekstin tuottamista tai muok- kaamista.16 Tällaisia tutkimuksia on tehty kokouksista (Nissi 2015), pöytäkirjan laatimisesta poliisikuulustelussa (Jönsson & Linell 1991; Komter 2006), tavoit- teiden asettamisesta kehityskeskustelussa (Pälli & Lehtinen 2014), potilastietojen raportoimisesta (Auvinen, Palukka & Arminen 2015), työtilauksen vastaanotta- misesta (Moore, Whalen & Hankinson Gathman 2010) sekä hätäpuhelun keskei- sen informaation muistiinmerkitsemisestä (Kameo & Whalen 2015). Tutkimuk- set osoittavat yhtäältä, että tekstien tuottaminen tai muokkaaminen vaatii tilan- teen osallistujilta yhteistyön tekemistä. Toisaalta tutkimukset havainnollistavat, että jollakin keskustelun osallistujalla voi olla merkittävämpi asema tekstin tuot- tajana tai muokkaajana. Asiantuntijaosapuoli tai henkilö, joka institutionaalisen asemansa vuoksi johtaa tekstin tuottamista tai muokkaamista, saa usein ”sanoa viimeisen sanan” tekstin muotoilusta. Poliisikuulustelija siis päättää, mitkä osat epäillyn puheesta ovat muistiin merkitsemisen arvoisia (Komter 2006), ja esi- mies hallinnoi kehityskeskustelussa sitä, millaiset lausumat ovat yhteisiksi tavoit- teiksi soveltuvia eli lomakkeeseen kirjattavaksi hyväksyttäviä (Pälli & Lehtinen 2014: 106). Asiantuntijan ja maallikon välisille institutionaalisille vuorovaikutustilanteille, kuten poliisikuulustelulle tai hätäkeskuspuhelulle, on tyypillistä se, että kirjalli- sen tekstin laatii asiantuntijaosapuoli. Kirjoittaessaan maallikon sanoja tekstin muotoon asiantuntija ottaa huomioon työtehtävänsä vaatimukset ja edustamansa instituution konventiot. Esimerkiksi hätäpuhelun vastaanottaja käyttää erityisiä lyhenteitä ja koodeja kirjoittaessaan hätäpuhelun aikana muistiin rikoksesta epäillyn henkilön tunnusmerkkejä (Kameo & Whalen 2015: 221, 222). Näillä ly- henteillä on merkityksensä hätäpuheluita käsittelevälle henkilökunnalle, mutta maallikolle niiden tarkoitus ei välttämättä avautuisi. Tekstiä tuottaessaan asian- tuntija ottaa siis huomioon kirjallisen tekstin seuraavan käyttötarkoituksen. Uu- dessa kontekstissa tekstiä käsittelevät mahdollisesti toiset asiantuntijat, joiden on pystyttävä tulkitsemaan tekstissä käytettyjä merkintätapoja. 16 Tekstin tuottaminen ja muokkaaminen muistuttavat toimintoina läheisesti toisiaan. Ne eroavat toisistaan kuitenkin siinä, että tekstin tuottaminen tähtää kokonaan uuden tekstin syntyyn. Tekstiä muokatessa jonkinlainen lähtöteksti on sen sijaan jo olemas- sa. Tutkimusaineiston kehityskeskusteluissa yhdessä muokattavia lähtötekstejä ovat alaisten keskustelulomakkeeseen esitäyttämät näkemykset, joiden pohjalta kehitys- keskustelussa laaditaan yhteisesti hyväksytty lomaketeksti (ks. artikkeli IV). Acta Wasaensia 31 Sen lisäksi, että kirjoitettuja tekstejä käytetään, tuotetaan ja muokataan insti- tutionaalisissa vuorovaikutustilanteissa, tekstien on havaittu toimivan joissakin ammatillisissa tilanteissa keskustelun agendana. Tämä on tyypillistä kehityskes- kustelun kaltaisille vuorovaikutustilanteille, joissa jonkin aihepiirin käsittelyssä edetään tekstinmukaisessa järjestyksessä. Esimerkiksi puheenjohtaja esittelee kokouksen asiat esityslistan mukaisessa järjestyksessä (Deppermann, Schmitt & Mondada 2010; Svennevig 2012; Nissi & Lehtinen 2015; ks. myös Boden 1994; Asmuss & Svennevig 2009: 15, 16), ja kyselytutkimuksen suorittaja noudattaa kirjallisen kyselylomakkeen järjestystä kyselyä toteuttaessaan (Houtkoop- Steenstra 2000: 26). Työkykyarviokokouksessa tarkastellaan puolestaan potilaan tilannetta lääkärinlausuntolomakkeen otsikoiden mukaisessa järjestyksessä (Bäckman 2008: 52-55, 103-106), ja sairaalan vastaanotossa sairaanhoitajat haastattelevat potilaita kirjallisen lomakkeen järjestystä noudattaen (Jones 2009). Myös lentäjät toteuttavat lennon laskeutumisvaiheessa kirjallisen suunni- telman vaiheita (Nevile 2004; ks. myös 2006). Jopa opiskelijan kirjoittama tut- kielmakäsikirjoitus voidaan hahmottaa eräänlaiseksi vuorovaikutustilanteen agendaksi akateemisessa ohjauskeskustelussa (Vehviläinen & Svinhufvud 2009: 193, 195, 196) sekä tutkielmaseminaarin palautteenantovaiheessa (Svinhufvud 2008: 442), kun sen käsittelyssä edetään alusta loppuun, sivu sivulta. Kirjallinen agenda saattaa joissakin tilanteissa, kuten kokouksissa, määrätä asi- oiden käsittelyjärjestystä niin voimakkaasti, että poikkeamat agendasta on erik- seen merkittävä ja perusteltava (Svennevig 2012: 55, 56). Tutkimukset kuiten- kin osoittavat, että viime kädessä agendan toteuttaminen riippuu aina vuoro- vaikutustilanteen osallistujien toiminnasta (ks. Deppermann, Schmitt & Mondada 2010; Svennevig 2012: 54; Nissi & Lehtinen 2015: 3). Agenda ei pakota osallistujia noudattamaan tekstissä esitettyä asioiden käsittelyjärjestystä, vaan agendan konkreettisesta toteuttamisesta on neuvoteltava osallistujien kesken. Keskustelijoilla on käytössään erilaisia multimodaalisia keinoja, joiden avulla he voivat osoittaa keskustelunaiheiden päättämistä ja uusien, agendan mukaisten aiheiden aloittamista. Tällaisia keinoja ovat esimerkiksi asennon muutokset, kat- seen suunnan muutokset, kirjallisten dokumenttien liikuttelu sekä sanavalinnat (Nissi & Lehtinen 2015: 3, 4; ks. myös artikkelit I ja II). Käsillä olevassa tutkimuksessa kehityskeskustelulomaketta tarkastellaan kehitys- keskustelun osapuolten vuorovaikutuksessa sekä kirjallisena tekstinä, johon kes- kustelijat viittaavat ja jonka sisällöstä he keskustelevat (artikkelit II, III ja IV), että kehityskeskustelun agendana (etenkin artikkeli II). Vaikka kirjallisten teks- tien merkityksestä erilaisissa institutionaalisissa tilanteissa on jo tietoa, kuten olen tässä luvussa osoittanut, jotkut tutkimusnäkökulmat ovat jääneet vähälle tarkastelulle. Tällainen näkökulma on esimerkiksi se, miten tekstejä lainataan ja 32 Acta Wasaensia referoidaan kahden asiantuntijan välisissä keskusteluissa. Riittävästi ei tiedetä myöskään siitä, miten muut keskustelun osallistujat kuin keskustelun ohjaajat käyttävät kirjallisia tekstejä ammatillisissa vuorovaikutustilanteissa. Tässä tut- kimuksessa näytetään, miten esimies ja alainen – kaksi asiantuntijaa – lainaavat ja referoivat kirjallista tekstiä, kehityskeskustelulomaketta. Tutkimuksessa osoi- tetaan, että esimiesten ohella myös alaiset voivat viitata lomakkeen tekstiin ja käyttää tekstiä eri tavoin tarkoituksiinsa. Lisäksi tutkimus antaa uutta tietoa ins- titutionaalisen vuorovaikutustilanteen osallistujien episteemisestä oikeuksista kirjallisen tekstin äärellä. Tutkimuksessa käsitteellistetään sitä hienovaraista neuvottelua, jota esimies ja alainen joutuvat käymään keskustellessaan alaisen kehityskeskustelulomakkeeseen kirjoittamasta tekstistä. Vaikka useissa aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu dokumenttien toimivan institutionaalisten tilanteiden agendana, kovin monessa tutkimuksessa ei ole ku- vattu systemaattisesti sitä, miten agendan käsittelyssä edetään aihepiiristä seu- raavaan (ks. kuitenkin Deppermann, Schmitt & Mondada 2010; Svinhufvud 2011: 162-168; Svennevig 2012; Svinhufvud & Vehviläinen 2013; Nissi & Lehti- nen 2015). Käsillä olevassa tutkimuksessa kuvaan yksityiskohtaisesti, miten topi- kaalinen siirtymä keskustelulomakkeen kohdasta seuraavaan tapahtuu, eli miten kehityskeskustelussa edetään kirjallisen agendan käsittelyssä. 3.1.2 Artefaktit institutionaalisissa vuorovaikutustilanteissa Käsitteellä artefakti viitataan ihmisen valmistamaan fyysiseen esineeseen, jota käytetään vuorovaikutustilanteessa. Artefakteilla on se ominaisuus, että niitä voidaan liikutella, siirtää, katsoa, osoittaa ja käsitellä fyysisessä todellisuudessa. Tämän tutkimuksen kannalta olennaisia artefakteja ovat kehityskeskustelu- lomakkeen kaltaiset kirjalliset artefaktit, eli dokumentti-artefaktit, kuten kartat, lomakkeet, kaavakkeet ja suunnitelmat. Artefakteina voidaan kuitenkin tarkastel- la monenlaisia ihmisen valmistamia esineitä, esimerkiksi kahvikuppeja ja laseja (Laurier 2008), kirjoitustaulua (Nielsen 2012), digitaalista kameraa ja valokuvia (Arminen & Raudaskoski 2014), keittiövälineitä (Mondada 2014) ja jopa taidete- oksia (Kreplak & Mondémé 2014).17 Kirjallisilla artefakteilla on osoitettu olevan merkitystä institutionaalisten ti- lanteiden kokonaisrakenteen toteuttamisessa silloin, kun artefaktit ovat kiin- teästi sidoksissa suoritettaviin työtehtäviin. Esimerkiksi ohjaustapaamista ei ole edes mahdollista aloittaa ennen kun kirjallinen dokumentti, tutkielmakäsikirjoi- 17 Laajemmin erilaisista artefakteista ja objekteista vuorovaikutuksessa ks. Nevile et al. (2014a) Acta Wasaensia 33 tus, on löytynyt (Svinhufvud & Vehviläinen 2013: 145, 147). Käsikirjoitusta kat- somalla keskustelun osapuolet, ohjaaja ja ohjattava, ilmaisevat olevansa valmii- ta aloittamaan sen käsittelyn (Vehviläinen & Svinhufvud 2009: 193-195; Svinhufvud & Vehvilänen 2013: 147-152). Muutamissa tutkimuksissa on tarkas- teltu dokumentteja kokousten ja neuvottelujen työskentelyn jäsentäjinä: Svennevig (2012: 6) on havainnut, että kokouksen puheenjohtaja osoittaa val- miuttaan edetä seuraavaan agendanmukaiseen aiheeseen kohdistamalla huomi- onsa esityslistaan. Mondada (2006) on puolestaan osoittanut, että keskustelujak- son päättämisestä kokouksessa voidaan neuvotella siirtämällä sivuun kirjallinen suunnitelma, jota on aikaisemmin käsitelty. Agendan mukaiseen työskentelyyn voidaan tauon jälkeen myös palata kirjallisen dokumentin avulla: liikuttamalla työtehtävään liittyvää kansiota (Deppermann, Schmitt & Mondada 2010) tai kä- sittelemällä ja katsomalla työhön liittyvää kirjallista listaa (Weilenmann & Lymer 2014: 325-328). Aikaisemmat tutkimukset ovat valottaneet myös sitä, miten dokumentti-artefak- tit tuodaan institutionaalisissa vuorovaikutustilanteissa yhteisen huomion koh- teiksi. Erityisesti artefaktien katsominen ja osoittaminen on havaittu tyypillisiksi keinoiksi suunnata yhteistä huomiota dokumenttien käsittelyyn ammatillisissa tilanteissa, kuten kokouksessa (Mondada 2007), ideointikeskustelussa (Nielsen 2012), työhaastattelussa (Glenn & LeBaron 2011) sekä arkeologien luokitellessa maanäytteitä kirjallisen taulukon avulla (Goodwin 2000). Esimerkiksi kokouksen osallistuja valitsee kirjallisen suunnitelman huomion kohteeksi osoittamalla sitä kynällä tai sormella (Mondada 2007). Ideointikeskustelun fasilitaattori ohjaa puolestaan muiden ryhmän jäsenten huomion paperisen muistilapun tarkaste- luun katsomalla ja osoittamalla muistilappua (Nielsen 2012). Myös asennon muutokset voivat ilmaista orientoitumista kirjallisen dokumentin käsittelyyn: työhaastattelija valitsee työhakemuksen sekä huomionsa kohteeksi että esittä- mänsä tiedon lähteeksi nojautumalla hakemuksen puoleen (Glenn & LeBaron 2011). Artefaktien valitseminen yhteisen huomion kohteeksi ilmaisee samalla si- toutumista käynnissä olevan työtehtävän hoitoon. Sitoutumisen osoittaminen on tärkeää erityisesti silloin, kun työtehtävään liittyviä dokumentteja käsitellään yh- teisesti. (Mondada 2007.) Vaikka dokumentteja tarkastellaan useissa työtehtävissä yhdessä, on mahdollista, että vain toisella keskustelijoista on pääsy dokumentin käsittelyyn tai vain toinen keskustelijoista syventyy lukemaan dokumenttia keskustelun aikana. Tällaisissa tilanteissa dokumentin tarkastelu ei palvele yhteisen sitoutumisen osoittamista, vaan saattaa päinvastoin vaikeuttaa vuorovaikutuksen sujuvuutta. Heath (1986; ks. myös Heath, Luff & Knoblauch 2004: 343-346), Ruusuvuori (2000; 2001) sekä Jones (2009: 914-917) ovat havainneet, että lääkärin tai sairaanhoitajan 34 Acta Wasaensia suuntautuminen potilaan sairaskertomukseen, tai muuhun kirjalliseen doku- menttiin, potilaan vuoron aikana aiheuttaa epäsujuvuutta potilaan puheessa. Vehviläinen ja Svinhufvud (2009) ovat kiinnittäneet huomiota samaan ilmiöön ohjauskeskusteluissa. Ohjaajan syventyminen tutkielmakäsikirjoituksen tarkas- teluun voi vaikeuttaa ohjaajan ja ohjattavan vuorovaikutusta. Siitä huolimatta, että dokumenttien tarkasteleminen liittyy edellä mainituissa tilanteissa kiinteästi suoritettavaan työtehtävään, se saattaa vaikeuttaa yhdessä toimimista. Doku- mentin tarkasteleminen ja lukeminen näyttää merkitsevän potilaan tai opiskeli- jan näkökulmasta dokumenttia käsittelevän henkilön osittaista vetäytymistä vuo- rovaikutuksesta. Aikaisemmassa tutkimuksessa on analysoitu myös kirjallisten dokumenttien merkitystä työtehtävien sekventiaalisuuden toteuttamisessa. Nevile (2004; ks. myös 2006) on analysoinut sitä, miten lentäjät suorittavat lentokoneen ohjaa- mossa laskeutumisvalmisteluja kirjallisen suunnitelman mukaisesti. Suunnitel- man seuraamisesta vastuussa oleva lentäjä synkronoi vaihe vaiheelta puheensa ja ei-kielellisen toimintansa. Hän voi esimerkiksi keskeyttää puheensa kirjoittaak- seen merkinnän kirjalliseen suunnitelmaan. Vasta palauttaessaan suunnitelman takaisin alkuperäiselle paikalleen, ohjauspöydälle, hän jatkaa keskeneräiseksi jäänyttä vuoroaan. Tällä tavalla lentäjä osoittaa laskeutumisvalmistelujen sek- ventiaalista etenemistä ohjaamon toiselle lentäjälle. (Nevile 2004.) Käsillä olevassa tutkimuksessa tarkastelen kehityskeskustelulomaketta materiaa- lisena artefaktina etenkin ensimmäisessä tutkimusartikkelissa (artikkeli I; ks. myös artikkeli II). Vaikka erilaisiin objekteihin ja artefakteihin on kiinnitetty huomiota useissa tutkimuksissa, objektien rooli, merkitys ja käyttö on harvoin ollut tutkimusten pääasiallisena kohteena (Nevile et al. 2014b: 17). Monissa ai- kaisemmissa tutkimuksissa kirjallisen dokumentin käyttö onkin ollut yksi näkö- kulma useiden tutkimusnäkökulmien joukossa. Käsillä olevassa tutkimuksessa keskitytään yksityiskohtaisesti juuri dokumentti-artefaktin, keskustelulomak- keen, käyttöön: sen käsittelyyn, liikutteluun, siirtämiseen, osoittamiseen, katso- miseen ja dokumentin sivujen kääntämiseen. Aikaisemmasta tutkimuksesta poikkeava näkökulma on myös se, miten dokumentteihin orientoidutaan institu- tionaalisissa vuorovaikutustilanteissa välillisesti (ks. tarkemmin artikkeli I): lu- kulasien asettaminen päähän voi ilmaista valmiutta siirtyä käsittelemään kirjal- lista dokumenttia tai kalenterin siirtäminen lomakkeen päältä voi palauttaa lo- makkeen toisen työtehtävän päättymisen jälkeen jälleen tarkasteltavaksi. Muu- tamat tutkijat ovat kuvanneet yksityiskohtaisesti dokumentti-artefaktien roolia kokousten ja neuvottelujen jäsentäjinä (ks. Mondada 2006; 2007; Deppermann, Schmitt & Mondada 2010; Svennevig 2012; Weilenmann & Lymer 2014). Lisää tietoa dokumenttien käyttötavoista tarvitaan kuitenkin muista institutionaalisista Acta Wasaensia 35 konteksteista, joissa dokumenteilla on keskeinen rooli. Tähän tarpeeseen vastaan tutkimuksessani, kun kuvaan kehityskeskustelulomakkeen käyttöä kehityskes- kusteluissa materiaalisena artefaktina. 3.2 Kehityskeskusteluja käsittelevä tutkimus Organisaatioiden vuorovaikutustilanteiden, kuten kokousten, neuvottelujen ja kehityskeskustelujen tutkimuksella on pitkä historia organisaatio- ja johtamis- tutkimuksen piirissä. Viime aikoina muutamat tutkijat ovat kuitenkin kiinnit- täneet huomiota siihen, että harvassa tutkimuksessa on analysoitu kovin yksityis- kohtaisesti sitä, mitä kokouksissa, neuvotteluissa tai kehityskeskusteluissa tosi- asiassa tapahtuu. (ks. Cooren 2007: xii; Llewellyn 2008; Asmuss & Svennevig 2009.) Kehityskeskusteluja on perinteisesti tarkasteltu haastattelujen (ks. Laird 1985; Selden & Sowa 2011), kyselytutkimusten (ks. Burke 1970; Downs 1990; 1992; Selden & Sowa 2011; Ayers 2013; Park 2014) sekä teoreettisten mallien (ks. Kikoski 1998; Gordon & Stewart 2009) avulla. Asmuss (2008: 410) on luonneh- tinut aikaisemman kehityskeskustelututkimuksen kohdistuneen pääsääntöisesti vaiheisiin ennen kehityskeskustelua sekä kehityskeskustelun jälkeen. Yhtäältä tutkimuksissa on siis määritelty hyvän kehityskeskustelun lähtökohtia. Toisaalta on arvioitu kehityskeskustelujen onnistumista jälkikäteen esimerkiksi haastatte- lemalla esimiehiä. Silloinkin, kun tutkimuksen kohteena on ollut esimiesten ja alaisten välinen vuorovaikutus, sitä on analysoitu ilman yhteyttä keskustelu- vuorovaikutukseen (ks. esim. Burke 1970; Downs 1990; 1992; Kikoski 1998; Gordon & Stewart 2009; Ayers 2013). Aikaisemmat tutkimukset ovat antaneet tietoa kehityskeskusteluiden käymisestä ja nostaneet esille kehityskeskusteluihin kohdistuvia toiveita sekä keskustelujen haasteita. Huomionarvoista on kuitenkin se, että itse kehityskeskusteluvaihe on pitkään rajautunut tutkimuksen ulko- puolelle ja sen vuorovaikutuskäytännöt ovat jääneet osittain hahmottumatto- miksi. Toinen aikaisempaa kehityskeskustelututkimusta luonnehtiva piirre on tutki- musten keskittyminen keskustelukäytäntöjen kehittämiseen ja parantamiseen sekä kehityskeskustelujen tehokkuuden lisäämiseen (ks. Burke 1970; Laird 1985; Downs 1990; Meyer 1991; Kikoski 1998; Roberts 2002; Gordon & Stewart 2009; Ayers 2013; Park 2014). Näihin tavoitteisiin on etsitty vastauksia avoimesta ja hyväksyvästä vuorovaikutuksesta (Burke 1970), keskustelijoiden motivaation li- säämisestä (Roberts 2002; Park 2014) sekä tavoitteisiin sitoutumisen vahvista- misesta (Roberts 2002). Kehityskeskustelujen kehittämiseen on tähdätty myös lukuisissa kehityskeskusteluoppaissa, joita on kirjoitettu Suomessa 1990-luvulta lähtien (ks. esimerkiksi Ukkonen 1991; Valpola 2000; 2002; Aarnikoivu 2010). 36 Acta Wasaensia Viime vuosina muutamat tutkijat etenkin pohjoismaissa ovat ryhtyneet tarkas- telemaan kehityskeskusteluja vuorovaikutuksen tutkimuksen näkökulmasta, nauhoitetuista tai videokuvatuista aineistoista (ks. Adams 1981; Asmuss 2008; 2013; Sandlund et al. 2011; Clifton 2012; Onninen 2013; Nyroos & Sandlund 2014; Pälli & Lehtinen 2014). Vuorovaikutuksen tutkijat ovat olleet kiinnostunei- ta siitä, millaisia toimintoja kehityskeskusteluissa tehdään: Adams (1981) on tar- kastellut kysymysten esittämistä ja niihin vastaamista, Nyroos ja Sandlund (2014) kysymysten muotoilua, Asmuss (2008) palautteenantoa, Onninen (2013) alaisten esittämiin valituksiin reagoimista ja Pälli ja Lehtinen (2014) tavoitteiden asettamista. Asmuss (2013) on tarkastellut lisäksi sitä, miten kehityskeskustelulle asetetut ihanteet toteutuvat aidoissa keskustelutilanteissa. Kehityskeskustelun toimintojen lisäksi muutamat vuorovaikutuksen tutkijat ovat kohdistaneet huomiota tietynlaiseen hienovaraisuuteen, joka näyttää usein lei- maavan kehityskeskustelujen käymistä (ks. myös artikkelit II ja III). Asmuss (2008) on osoittanut, että esimiehet suhtautuvat negatiivisen palautteen anta- miseen sosiaalisesti ongelmallisena toimintana siitä huolimatta, että palautteen antaminen on yksi kehityskeskustelun keskeisistä tehtävistä. Clifton (2012) on esittänyt samansuuntaisesti, että esimies ja alainen osoittavat varovaisuutta kes- kustellessaan alaisen suoriutumisesta tai työhön liittyvistä negatiivisista puolista. Sandlund et al. (2011) ovat puolestaan tutkineet työperäisestä stressistä kerto- mista kehityskeskusteluissa. Heidän mukaansa sekä esimiehet että alaiset vähät- televät stressin vaikutusta työtehtävien hoitoon. Stressin kokeminen näyttää tä- män tutkimuksen valossa olevan ristiriidassa niiden odotusten kanssa, joita koh- distetaan ihannetyöntekijään. Oman tutkimukseni kannalta erityisen keskeisiä ovat ne aikaisemmat kehitys- keskustelututkimukset, joissa on tarkasteltu kirjallisen kehityskeskustelulomak- keen käyttöä kehityskeskusteluissa. Tähän mennessä lomakkeen käyttöä ei ole analysoitu kovin monessa tutkimuksessa yksityiskohtaisesti, vaikka lomakkeen rooliin onkin kiinnitetty huomiota. Organisaatiotutkija Townley (1993) on kuvan- nut alaisen suoriutumisen kirjallista raportointia esimiestyön välineenä. Hänen mukaansa alaisen suoriutumisen raportoiminen heijastaa kehityskeskustelun osapuolten epäsymmetristä valta-asemaa. Muutamat diskurssintutkijat ovat tar- kastelleet keskustelulomakkeen merkitystä videokuvatun aineiston avulla. Näissä tutkimuksissa on selvitetty lomakkeen käytön myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia kehityskeskustelulle (Van De Mieroop & Vrolix 2014) sekä sitä, millä tavalla esi- mies muotoilee alaisen vastauksia muistiin kirjattavaksi soveltuvaan muotoon (Van De Mieroop & Schnurr 2014). Myös vuorovaikutuksen tutkijat ovat kiinnit- täneet huomiota keskustelulomakkeen käyttöön: Adams (1981) ja Clifton (2012) ovat analysoineet keskustelulomakkeessa esiintyvien kysymysten esittämistä ke- Acta Wasaensia 37 hityskeskusteluissa. Kahdessa viimeksi mainitussa tutkimuksessa lomakkeen käyttö ei kuitenkaan ole ollut pääasiallisena tutkimuskohteena. Kehityskeskustelulomakkeen käyttöä on analysoitu systemaattisesti vain muuta- massa aikaisemmassa vuorovaikutuksen tutkimuksessa: Pälli ja Lehtinen (2014) ovat tarkastelleet keskustelulomakkeeseen kirjoittamisen merkitystä tavoitteiden muotoilussa. He esittävät, että esimies voi lomakkeeseen kirjoittamalla osoittaa tietyn kohdan omasta tai alaisensa puheesta yhteisesti hyväksytyksi tavoitteeksi. Samalla yhdessä kirjoittaminen osoittaa sitoutumista määriteltyihin tavoitteisiin. Aikaisemmista tutkimuksista kaikkein lähimmäksi omaa tutkimustani (ks. erityi- sesti artikkeli II) tulee Nyroosin ja Sandlundin (2014) tutkimus, jossa tarkastel- laan keskustelulomakkeen kirjallisten kysymysten esittämistä kehityskeskus- teluissa. Tutkijat ovat analysoineet sitä, miten esimies muuntelee ja kehystää lo- makkeen kirjallista kysymystä esittäessään saman kysymyksen eri vastaajille. Kehityskeskusteluja on siis tarkasteltu useissa yhteyksissä, mutta pääosin haas- tattelu- ja kyselytutkimuksen menetelmin, keskustelujen tehostamisen näkö- kulmasta. Myös erilaisissa kehityskeskusteluoppaissa on esitetty käsitteellistyksiä siitä, mistä kehityskeskusteluissa on kysymys ja mikä on kehityskeskustelujen merkitys organisaatioille ja kehityskeskustelun osallistujille.18 Tässä tutkimuk- sessa ei lähdetä liikkeelle kehityskeskustelujen merkityksestä tai kehityskes- kusteluille asetetuista tavoitteista, vaan niistä toiminnoista, jotka kehityskes- kustelun osapuolet itse osoittavat vuorovaikutuksessa olennaisiksi (institutio- naalisen vuorovaikutuksen tutkimuksen lähestymistavoista työelämän vuorovai- kutustilanteiden tutkimukseen ks. Peräkylä, Ruusuvuori & Vehviläinen 2005). Käsillä oleva tutkimus liittyykin osaksi vuorovaikutuksen tutkimuksia, joissa ke- hityskeskusteluja lähestytään mikroanalyyttisesti, videokuvattuja aineistoja tar- kastellen. Kehityskeskustelututkimus voi näkemykseni mukaan hyötyä vuoro- vaikutuksen tutkimuksen lähestymistavoista monin tavoin. Ensinnäkin vuoro- vaikutuksen tutkimuksen valossa kehityskeskusteluvuorovaikutusta voidaan ana- lysoida aikaisempaa yksityiskohtaisemmin ja systemaattisemmin. Toiseksi huo- mio voidaan kohdistaa itse kehityskeskusteluvaiheeseen, joka on usein jäänyt ke- hityskeskustelututkimuksen ulkopuolelle. 18 Esimerkiksi Aarnikoivu (2010: 63) on määritellyt kehityskeskustelun esimiehen työ- kaluksi, jolla edistetään työntekijän sitoutumista, kehittymistä ja parhaan mah- dollisen työtuloksen syntymistä. Valpola (2002: 13) on puolestaan luonnehtinut kehi- tyskeskustelun olevan johtamisjärjestelmän osa, jonka toteuttamiseen esimiehen on sitouduttava. Hän näkee kehityskeskustelun toimivan linkkinä yrityksen vision ja jo- kapäiväisen arkityön välillä. 38 Acta Wasaensia Aikaisemmissa vuorovaikutuksen tutkimuksissa on analysoitu eräitä kehitys- keskustelun keskeisiä toimintoja, kuten palautteenantoa, tavoitteiden asettamista sekä kysymysten esittämistä ja niihin vastaamista. Keskustelulomakkeen käyttöä on sen sijaan analysoitu yksityiskohtaisesti vain harvassa tutkimuksessa (ks. kui- tenkin Nyroos & Sandlund 2014; Pälli & Lehtinen 2014). Näissäkään tutkimuk- sissa ei ole keskitytty lomakkeiden käyttöön nimenomaan topiikkien vaihdos- kohdissa. Tutkimukseni voi tältä osin tarjota uudenlaista tietoa keskustelu- lomakkeiden käytöstä kehityskeskusteluissa. Acta Wasaensia 39 4 TULOKSET Tässä luvussa esittelen tutkimuksen tulokset. Käsittelen jokaisen tutkimus- artikkelin tuloksia erillisessä alaluvussa. 4.1 Lomake materiaalisena artefaktina topikaalisesta siirtymästä neuvoteltaessa (artikkeli I) Ensimmäisessä tutkimusartikkelissa kehityskeskustelulomaketta tarkastellaan materiaalisena esineenä, artefaktina. Artikkeli on yhteisartikkeli Esa Lehtisen kanssa. Tämä artikkeli sai alkunsa havainnosta, joka koskee kehityskeskustelun osallistujien toimintaa ennen topikaalisen siirtymän topikalisointivaihetta. Kiin- nitimme huomiota siihen, että ennen kun esimies esittää lomakkeeseen viittaa- van topikalisoinnin, keskustelijat ovat jo neuvotelleet valmiudestaan edetä lo- makkeen käsittelyssä. Valmius lomakkeen käsittelyn aloittamiseen ilmenee ai- neistossa siten, että keskustelijat katsovat vaiti lomakkeitaan. Artikkelin aineis- ton muodostavat kirkko-organisaation kehityskeskustelut ja näihin keskustelui- hin liittyvät keskustelulomakkeet. Tässä artikkelissa keskitymme topikalisointivaihetta edeltävään neuvotteluun kehityskeskustelulomakkeen käsittelyssä etenemisestä ja tarkastelemme sitä, mi- ten keskustelulomaketta käytetään materiaalisena artefaktina tässä neuvot- telussa. Neuvottelu lomakkeen käsittelyssä etenemisestä alkaa, kun jompikumpi keskustelijoista suuntaa tavalla tai toisella huomionsa keskustelulomakkeeseen, eli liikuttaa, katsoo, avaa tai nostaa lomaketta tai kääntää lomakkeen sivua. Lo- makkeeseen orientoituminen voi olla myös välillistä: lukulasien asettaminen päähän voi toimia osoituksena valmiudesta aloittaa tekstin käsittely. Keskustelun toinen osapuoli voi vastata neuvottelun aloittaneen keskustelijan multimodaa- lisiin vihjeisiin ja orientoitua itsekin lomakkeen käsittelyyn. On kuitenkin mah- dollista, että vastapuoli sivuuttaa toisen keskustelijan multimodaaliset vihjeet. Tällöin multimodaalisen neuvottelun aloittanut keskustelija voi vahvistaa vihjeitä esimerkiksi nostamalla kehityskeskustelulomakkeen pöydältä käsiinsä. Toisaalta hän voi myös luopua neuvottelusta, jolloin topikaalinen siirtymä viivästyy. Topi- kaalinen siirtymä lomakkeen aihepiiristä seuraavaan on aineistomme valossa keskustelijoiden yhteisen neuvottelun tulos, josta kumpikaan osallistuja ei voi päättää yksin. Vuorovaikutuksen tutkijat ovat pitkään tarkastelleet topikaalisia siirtymiä puhu- tun kielen näkökulmasta (ks. esimerkiksi Schegloff & Sacks 1973: 306, 312, 317; Maynard 1980: 265; Jefferson 1983; Button 1991: 254, 256, 258, 259; Beach 40 Acta Wasaensia 1995; Schegloff 2007: 186). Tutkimuksemme osoittaa, että topikaalisia siirtymiä, joissa edetään kirjallisen agendan käsittelyssä, on välttämätöntä tarkastella ma- teriaalisina toimintoina (vrt. Mondada 2006; Laurier 2008; Deppermann, Schmitt & Mondada 2010; Robinson & Stivers 2011; Svennevig 2012). Neuvottelu keskustelulomakkeen käsittelyssä etenemisestä ei ole pelkästään – eikä edes en- sisijaisesti – sanallista. Vaikka neuvotteluun voi liittyä joitakin kielellisiä piir- teitä, kuten arvion esittäminen (arviosta topikaalisen siirtymän merkkinä ks. Schegloff 2007: 186), pääasiallisesti siirtymisestä neuvotellaan tutkimusaineis- tossa ei-kielellellisesti, kehityskeskustelulomakkeen avulla. Osoitamme, että to- piikin vaihtoon orientoitumisen vaihe voidaan oikeastaan hahmottaa kahdeksi yhtäaikaiseksi sekvenssiksi: Samalla, kun sanallisessa sekvenssissä jatketaan käynnissä olevan keskustelunaiheen käsittelyä, ei-kielellisessä sekvenssissä orientoidutaan topiikin vaihtoon ja neuvotellaan siitä. Tällaista kaksois- orientaatiota (engl. double orientation) ovat käsitelleet myös Deppermann, Schmitt ja Mondada (2010) topiikin vaihtoa kokouksissa tarkastelevassa tutki- muksessaan. Tutkimuksemme antaa uutta tietoa dokumentti-artefaktien roolista institutio- naalisissa vuorovaikutustilanteissa ja etenkin siitä, millainen merkitys dokumen- teilla on topiikkien vaihdossa. Lisäksi tutkimuksemme valaisee esimiehen ja alai- sen rooleja kehityskeskustelun osapuolina. Tutkimusaineistossa myös alainen – ei ainoastaan esimies – voi aloittaa neuvottelun lomakkeen käsittelyssä etene- misestä. Toisaalta alaiset voivat hienovaraisesti vastustaa lomakkeen aihepiiristä seuraavaan siirtymistä sivuuttamalla esimiehen multimodaaliset vihjeet ja jatka- malla keskustelua käynnissä olevasta aiheesta. Ei-kielelliset vihjeet ovat puhee- seen verrattuna hienovaraisempia, eikä niihin välttämättä tarvitse tuottaa suoraa vastausta. Tästä syystä ei-kielellisten vihjeiden sivuuttaminen on näkemyk- semme mukaan yksinkertaisempaa kuin esimerkiksi esimiehen kysymykseen vastaamatta jättäminen. 4.2 Lomake kirjallisena tekstinä ja kehityskeskustelun agendana esimiehen esittämissä siirtymisvuoroissa (artikkeli II) Toisessa tutkimusartikkelissa (artikkeli II) tarkastelun kohteena on kehitys- keskustelulomakkeen olemus kirjallisena tekstinä – se, miten lomakkeen sanas- toa käytetään kasvokkaisessa vuorovaikutustilanteessa – sekä lomakkeen merki- tys kehityskeskusteluvuorovaikutusta jäsentävänä agendana. Analysoin tässä ar- tikkelissa varhaiskasvatusorganisaation kehityskeskusteluja ja keskustelulomak- keita. Acta Wasaensia 41 Tarkastelen tässä artikkelissa sitä, miten esimies muuntelee, kehystää tai lainaa, toisin sanoen rekontekstualisoi (Linell 1998a; 1998b), keskustelulomakkeen sa- nastoa19 esittämiensä siirtymisvuorojen substantiivilausekkeissa (esimerkiksi ja sit tosiaan tästä, (1.8) yhteistyöasioista). Rekontekstualisointi tarkoittaa pro- sessia, jossa erilaisia kielellisiä sisältöjä siirretään ja muunnellaan kontekstien välillä. Jo Bahtin (1990 [1975]: 337–342) on kuvannut kirjoituksissaan ilmiötä, jossa toisen sanoja siirretään uuteen käyttöyhteyteen ilmaisematta niiden alku- peräistä lähdettä. Myöhemmin Linell (1998a, 1998b) on kehitellyt ajatusta rekon- tekstualisaation prosessista monimuotoiseen suuntaan. Linellin (1998b: 146– 147) mukaan rekontekstualisointia tapahtuu kolmella tasolla: keskustelun tai tekstin sisällä (engl. intratextual recontextualization), keskustelujen, tekstien ja diskurssien välillä (engl. intertextual recontextualization) sekä diskurssityyp- pien, esimerkiksi genrejen, välillä (engl. interdiscursive recontextualization). Toisessa väitöskirja-artikkelissa (artikkeli II) tutkin intertekstuaalista rekonteks- tualisointia, eli sitä, miten sisällöt siirtyvät ja muuntuvat kontekstien – tekstin ja vuorovaikutustilanteen – välillä.20 Lähtökonteksti, josta sanoja ja ilmauksia siir- retään, on tutkimuksessani kirjallinen kehityskeskustelulomake. Kohdekonteksti on kasvokkainen vuorovaikutustilanne, tarkkaan ottaen esimiehen esittämä siir- tymisvuoro. Keskustelulomakkeen merkitys kehityskeskustelun agendana on puolestaan esil- lä, kun tarkastelen sitä, millaisia piirteitä esimiehen esittämissä siirtymisvuorois- sa ylipäätään esiintyy: miten vuoroissa osoitetaan siirtymistä keskustelunaihees- ta seuraavaan ja etenemistä tietyn aihepiirin, kehityskeskustelulomakkeen, sisäl- lä. Kun tarkastelen esimiehen esittämän siirtymisvuoron rakennetta, sovellan vuoron muotoilun (engl. turn design) käsitettä (ks. Schegloff 1996; Drew 2013). Vuoron muotoilulla viitataan siihen, miten puhuja rakentaa vuoronsa tiettyä tar- koitusta varten ja millaisista osista vuoro koostuu. Tutkimusaineiston siirtymisvuorot (esimerkiksi ja sit tosiaan tästä, (1.8) yhteis- työasioista niin, (2.0) mt niin tää on toiminu hyvin tää on vahva puoli) raken- tuvat tyypillisesti kahdesta osasta, joita yhdistää konjunktio. Kummallekin siir- tymisvuoron osalle voidaan tunnistaa eriytynyt tehtävänsä. Vuoron ensimmäi- sessä osassa esimies muodostaa keskustelulomakkeeseen viittaavan substantiivi- 19 Lomakkeen sanastolla viittaan lomakkeen osa-alueiden otsikoihin tai muihin lomak- keessa mainittuihin aihepiireihin. 20 Linellin (1998a: 156, 1998b: 149) mukaan tekstit ja vuorovaikutustilanteet, joissa käsi- tellään samaa kielellistä sisältöä, muodostavat niin kutsutun intertekstuaalisen ket- jun. Yksi mahdollisuus analysoida rekontekstualisaation prosessia on tarkastella kon- kreettisten sanavalintojen siirtymistä intertekstuaalisen ketjun osien välillä (Linell 1998b: 148), kuten toisessa tutkimusartikkelissa (artikkeli II) tehdään. 42 Acta Wasaensia lausekkeen rekontekstualisoimalla keskustelulomakkeen tekstiä. Uusi keskuste- lunaihe ilmoitetaan usein verbittömällä rakenteella. Tässä mielessä se muistuttaa Svennevigin (2012) tarkastelemia siirtymiä kokousaineistossa. Samalla, kun esi- mies nimeää uuden aiheen keskustelulomakkeesta, hän osoittaa erilaisin kielelli- sin ja ei-kielellisin keinoin etenemistä lomakkeen aihepiiristä seuraavaan. Keino- ja ovat vuoronalkuisten partikkeleiden no, ja ja sitten esittäminen (vrt. Turkia 2007: 225, 226; Svinhufvud 2011: 162, 163; Svennevig 2012: 56, 57), erilaiset osoittavat eleet, kuten lomakkeeseen viittaaminen kynällä tai kädellä (vrt. Goodwin 2000; Kita 2003; Mondada 2007), ja lomakkeen katsominen. Siirty- misvuoron jälkimmäisessä osassa esimies ryhtyy käsittelemään uutta aihetta esit- tämällä kysymyksen, arvion tai alaista koskevan velvoitteen. Tämän artikkelin keskeinen havainto on se, että rekontekstualisoidessaan lomak- keen ilmauksia siirtymisvuoron ensimmäisessä osassa esimies ottaa etäisyyttä keskustelulomakkeen tekstiin. Esimies muuntelee lomakkeessa esiintyviä sanoja, kuten yhteistyökyky, kehityskykyisyys ja vuorovaikutustaidot ja esittää ne siir- tymisvuoroissa epätarkemmassa muodossa: yhteistyöpuoli, vuorovaikutusasiat sekä viimeinen osio. Tällöin lomakkeesta lainatuista ilmauksista jää puuttumaan alaisen henkilökohtaiseen suoriutumiseen viittaava elementti, -kyky, -kykyisyys tai -taidot. Toisaalta myös silloin, kun esimies käyttää siirtymisvuoron ensim- mäisessä osassa lomakkeesta lainattua ilmausta sellaisenaan (esimerkiksi tulok- sellisuus), hän ottaa usein vuoron jälkiosassa etäisyyttä alaisen suoriutumisesta keskustelemiseen ja kuljettaa keskustelua toisenlaiseen suuntaan. Tutkimus osoittaa, että esimies muokkaa lomakkeen sanastoa kasvokkaisen kes- kustelun tarpeisiin ja lähestyy kehityskeskustelussa keskeistä arviointitehtävää jossain määrin ongelmallisena: esimies käsittelee alaisen työssä suoriutumista hienovaraisesti ja varovaisesti, vaikka varhaiskasvatusorganisaation käyttämä kehityskeskustelulomake mahdollistaisi suoraviivaisemman asioiden käsittelyta- van. Lomakkeen kontekstissa näkyvä arviointi rekontekstualisoituu siis vuoro- vaikutustilanteessa ei-arviointina. Acta Wasaensia 43 Tämä artikkeli antaa uutta tietoa kirjallisen tekstin käytöstä institutionaalisen vuorovaikutustilanteen agendana sekä siitä, miten rekontekstualisaation käsitet- tä voidaan soveltaa tarkasteltaessa rinnakkain kirjallisia tekstejä ja kasvokkaisia vuorovaikutustilanteita.21 Artikkelin tulokset lisäävät myös ymmärrystä kehitys- keskustelussa esiintyvästä hienovaraisuudesta, jonka on aikaisemmassa kehitys- keskusteluja käsittelevässä tutkimuksessa osoitettu liittyvän tiettyjen keskuste- lunaiheiden käsittelyyn. Tällaisia aiheita ovat esimerkiksi alaisen arviointi (Asmuss 2009; Clifton 2012) sekä työperäisestä stressistä keskusteleminen (Sandlund et al. 2011). Tutkimukseni valossa hienovaraisuus näyttää leimaavan myös alaisen suoriutumisesta keskustelemista (ks. myös Clifton 2012). 4.3 Lomakkeen aihepiirien käsitteleminen ja alaisen toimintamahdollisuudet (artikkeli III) Kolmannessa artikkelissa (artikkeli III) tarkastelen sitä, miten esimies ja alainen orientoituvat kehityskeskustelulomakkeeseen kirjallisena tekstinä: Lomake ra- kentuu kirjallisista aihepiireistä, joita keskustelijat käsittelevät. Selvitän tässä artikkelissa, miten esimies ja alainen ryhtyvät yhdessä tarkastelemaan kehitys- keskustelulomakkeessa nimettyjä aihepiirejä ja mihin suuntaan he kuljettavat keskustelua topikalisoinnin jälkeen. Kehityskeskustelulomakkeen asiasisältöjen käsittelyn tarkasteleminen valaisee esimiehen, ja etenkin alaisen, toiminta- mahdollisuuksia kehityskeskustelussa. Artikkeli havainnollistaa sitä, miten esi- mies vaikuttaa keskusteluun topiikkia rajaavilla aloitteillaan sekä sitä, millaisia keinoja alaisilla on tuoda keskusteluun vaihtoehtoisia näkökulmia. Artikkelin ai- neiston muodostavat molempien tutkimuksen kohdeorganisaatioiden kehitys- keskustelut ja keskustelulomakkeet. Aikaisemmissa kehityskeskusteluja käsittelevissä tutkimuksissa on esitetty, että monet keskustelun agendan käsittelyyn liittyvät toiminnot on varattu esimiehel- le. Tällaisia toimintoja ovat agendan käsittelyn johtaminen (Townley 1993: 227), kehityskeskustelulomakkeen aihepiireihin liittyvien kysymysten esittäminen (Adams 1981; Clifton 2012; Nyroos & Sandlund 2014), alaisten vastausten muo- 21 Toistaiseksi rekontekstualisaation prosessin analysointia ei ole kovin monessa tutki- muksessa yhdistetty keskustelunanalyyttiseen lähestymistapaan. Muutamia tällaisia tutkimuksia on kuitenkin tehty: Honkanen ja Nissi (2014) ovat tarkastelleet sitä, mi- ten kirjallisen raportin tekstiä rekontekstualisoidaan organisaatiouudistuksen toteut- tamista käsitelevässä esitelmässä. Nissi ja Lehtinen (2015) ovat analysoineet tapaa, jolla kirjallinen tehtävä rekontekstualisoidaan eri näkökulmista kokouksen puheen- vuoroissa. Nissi (tulossa) on puolestaan tarkastellut, miten kokouksen fasilitaattori rekontekstualisoi pienryhmien puheenvuorojen pohjalta konkreettisia muistiinkir- jausehdotuksia. 44 Acta Wasaensia toileminen kirjattavaksi soveltuvaan muotoon (Van De Mieroop & Schnurr 2014) sekä tavoitteiden asettamisen johtaminen (Pälli & Lehtinen 2014). Myös tutki- muksen kohdeorganisaatioiden kehityskeskusteluissa esimiehet huolehtivat agendan käsittelystä. Heidän tehtäviinsä kuuluu keskustelunaiheiden nimeämi- nen kehityskeskustelulomakkeesta. Usein esimiehet voivat lisäksi tarjota lomak- keen aihepiirejä käsiteltäväksi valitsemastaan näkökulmasta. Tätä taustaa vasten voisi ajatella esimiesten kontrolloivan sitä, miten kehityskeskustelulomakkeen aihepiireistä keskustellaan. Kolmannen tutkimusartikkelin keskeinen tulos on se, että myös alaisilla on mahdollisuuksia vaikuttaa keskustelulomakkeen asiasisäl- töjen tulkintaan ja kuljettaa keskustelua valitsemaansa suuntaan. Analysoin tässä artikkelissa sekvenssiä, jonka ensimmäinen vuoro on esimiehen esittämä siirtymisvuoro. Vuoro sisältää topiikinkäsittelyehdotuksen – esimiehen näkemyksen siitä, miten uutta lomakkeen aihepiiriä voitaisiin tarkastella (esi- merkiksi teil on nyt sitte tota;, (0.8) ne oman talon asiat ). Sekvenssin jälkimmäinen vuoro on alaisen reaktiovuoro. Hyödynnän sekvenssin analysoimisessa keskustelunanalyyttisia käsitteitä samanlinjaisuus ja erilinjai- suus (ks. esimerkiksi Kangasharju 2002; Haddington 2007; Stivers 2008). Sa- manlinjaisuudella tarkoitan sitä, että alainen jatkaa vuorossaan uuden topiikin käsittelyä esimiehen ehdottamasta näkökulmasta. Erilinjaisissa vuoroissa alainen ryhtyy puolestaan tarkastelemaan topiikkia esimiehen ehdotuksesta poikkeavalla tavalla. Osoitan, että alaiset voivat sekä samanlinjaisissa että erilinjaisissa reaktio- vuoroissa kuljettaa topiikin käsittelyä valitsemaansa suuntaan. Tämä tapahtuu kuitenkin erilaisin keinoin. Samanlinjaiset vuorot ovat usein rakenteeltaan moni- osaisia (vrt. Schegloff 1996: 107) ja niissä kierrätetään etujäsenenä olevan vuoron rakenne-elementtejä ja sanastoa (vrt. Kangasharju 2002: 1451; Haddington 2007: 289). Vaikka alainen hyväksyy esimiehen näkökulman topiikin käsittelyyn samanlinjaisessa vuorossa, juuri esimiehen vuoron rakenteen ja sanaston toista- minen ilmaisee, että alainen varaa itselleen ensisijaisen oikeuden keskustelun- aiheen tulkitsemiseen (vrt. Lee 2013: 425, 426). Esimiehen kysymykseen, arvioon tai velvoitteeseen vastattuaan alainen voikin johtaa keskustelua hienovaraisesti uuteen suuntaan (vrt. Haddington 2007: 289, 290, 306). Erilinjaisten vuorojen alussa esiintyy puolestaan niin kutsuttuja laimeita myötäilyjä, kuten joo ja, on ja, oli ja ja jonkin verran mutta (ks. Pomerantz 1975: 67, 68; Tainio 1996: 92; ks. myös Niemi 2010; Steensig & Asmuss 2005), jotka antavat vihjeen alkavan vuo- ron eri-linjaisuudesta. Vaikka alaiset ryhtyvät erilinjaisissa vuoroissa käsittele- mään keskustelunaihetta esimiehen ehdotuksesta poikkeavasta näkökulmasta, he osoittavat oman lähestymistapansa liittyvän aiheen käsittelyyn ja olevan sen kannalta tärkeä. Acta Wasaensia 45 Saman- tai erilinjaisuus on ennen kaikkea sekvenssin jälkijäsenen piirre. Tutki- musaineiston esimerkit kuitenkin osoittavat, että esimiehen topiikinkäsittely- ehdotuksen muotoilu vaikuttaa siihen, millaisen jälkijäsenen alainen sen pariksi tuottaa. Samanlinjaisen jälkijäsenen saavat tyypillisesti myönteisen sävyiset arvi- ot sekä sellaiset topiikinkäsittelyehdotukset, joissa ei varsinaisesti oteta kantaa keskustelun suuntaan (esimerkiksi mites kommentoit kirjottamaasi). Erilinjai- sen jälkijäsenen saavat aineistossa esimerkiksi kriittinen arvio sekä kysymys, jo- hon sisältyy negatiivinen esioletus (esioletuksista ks. Heritage 2002; Berg 2001; 2003: 101, 102; Haddington 2007: 207). Sekä saman- että erilinjaisia vuoroja yhdistää aineistossa se piirre, että alaiset käsittelevät niissä toimintaansa ja suoriutumistaan myönteisessä valossa. Hyvän suoriutumisen esille tuominen voi liittyä kehityskeskustelun luonteeseen insti- tutionaalisena vuorovaikutustilanteena: Aikaisemmissa tutkimuksissa yhdeksi kehityskeskustelun päämääräksi on tunnistettu alaisen suoriutumisen arviointi (Asmuss 2008: 409; Sandlund et al. 2011: 59, 60), ja tutkimusaineistossa alaisten suoriutuminen on esillä etenkin varhaiskasvatusorganisaation kehityskeskus- teluissa. Käsittelemällä toimintaansa myönteisessä valossa alaiset voivat huoleh- tia siitä, että esimies saa mahdollisimman positiivisen käsityksen heidän työsuo- rituksestaan (vrt. Sandlund et al. 2011; Nyroos & Sandlund 2014). Samalla alaiset tulevat ilmaisseeksi ymmärrystään kehityskeskustelun luonteesta ja tarkoitukses- ta. Kiinnostava havainto on myös se, että vaikka alaisten olisi periaatteessa mah- dollista asettua selkeästi vastustamaan esimiehen tekemiä keskustelualoitteita, aineistossa ei juuri esiinny avoimen erimielisiä vuoroja. Tämä voi osoittaa kes- kustelun hienovaraisuuteen suuntautumista. Tutkimusaineiston kehityskeskuste- luissa pyritään monin tavoin rakentamaan ja pitämään yllä yhteistyöhenkisyyttä myös potentiaalisissa ristiriitatilanteissa. 4.4 Esitäytetyn lomakkeen käsitteleminen ja keskustelijoiden episteemiset ja deonttiset oikeudet (artikkeli IV) Kolmannessa ja neljännessä väitöskirja-artikkelissa on jonkin verran yhtymä- kohtia. Molemmissa artikkeleissa lähestyn kehityskeskustelulomaketta tekstinä, jonka sisällöstä esimies ja alainen voivat keskustella. Lisäksi analysoin kummas- sakin artikkelissa samaa sekventiaalista vaihetta: topikaalistuksen jälkeistä kes- kustelua koskien jotakin lomakkeen asiasisältöä. Kiinnitän artikkeleissa kuiten- kin huomiota erilaisiin vuorovaikutuksen piirteisiin. Kolmannessa artikkelissa analysoin alaisten vuorojen samanlinjaisuutta ja erilinjaisuutta suhteessa esi- miehen esittämiin topiikinkäsittelyehdotuksiin. Neljännessä artikkelissa tar- 46 Acta Wasaensia kastelen puolestaan sitä, millaisia oikeuksia kehityskeskustelussa esiintyy, kun esimies ja alainen käsittelevät alaisen keskustelulomakkeeseen etukäteen kir- joittamia näkemyksiä. Aihepiirin tarkasteluun ohjasi tutkimuksen aineisto, kirk- ko-organisaation kehityskeskustelut. Näissä kehityskeskusteluissa alaisten tehtä- vänä on esitäyttää kehityskeskustelulomake ennen kehityskeskustelun käymistä. Kiinnitin huomiota siihen, että lomakkeen aihepiiristä seuraavaan siirryttäessä keskustelijat ryhtyvät tavalla tai toisella käsittelemään alaisen lomakkeeseen kir- joittamaa tekstiä. Tässä artikkelissa analysoin yhtäältä sitä, miten esimies ja alainen käyttävät alai- sen keskustelulomakkeeseen kirjoittamaa tekstiä kehityskeskustelussa ja millai- sia merkityksiä he tekstille antavat. Toisaalta selvitän sitä, millaisiin epistee- misiin ja deonttisiin oikeuksiin esimies ja alainen nojautuvat tekstistä keskustel- lessaan (episteemisyydestä ks. Goodwin & Goodwin 1987: 26–28; Drew 1991; Heritage 2012a; 2012b; 2013; Heritage & Raymond 2005; Raymond & Heritage 2006; Stivers, Mondada & Steensig 2011: 8-19; deonttisuudesta ks. Stevanovic 2013; Stevanovic & Peräkylä 2012; Stevanovic & Peräkylä 2014; Stevanovic & Svennevig 2015). Episteemisillä oikeuksilla tarkoitan keskustelijoiden oikeuksia tietää tai väittää tietävänsä jotakin koskien alaisen kirjoittamaa tekstiä. Deontti- set oikeudet liittyvät osapuolten oikeuksiin määrätä tai ehdottaa jotakin koskien kirjoitettua tekstiä. Esimies on kehityskeskustelussa asemassa, jossa hänellä on lähtökohtaisesti oi- keus ohjata keskustelun etenemistä. Tutkimuksessa näytetään, että tästä huoli- matta molemmat keskustelijat kohtelevat alaista tiedollisena, episteemisenä, auktoriteettina, kun he keskustelevat alaisen kehityskeskustelulomakkeeseen kir- joittamista näkemyksistä. Esimiehen suhtautuminen ilmenee siten, että hän asennoituu varovaisesti oikeuteensa johdattaa keskustelua. Hän jättää alaiselle tilaa siirtyä puhujaksi heti sen jälkeen, kun on esittänyt lomakkeeseen viittaavan topikalisoinnin. Alaisen suuntautuminen episteemisiin oikeuksiinsa näkyy puo- lestaan siinä, että alainen ryhtyy topikalisoinnin jälkeen oma-aloitteisesti kuvaa- maan tekstissä tekemiään valintoja. Hän tuo esiin tekstin kirjoitusprosessia kos- kevaa tietoa, jota esimiehellä ei ole. Alainen käyttää kirjoittamaansa tekstiä ai- neistossa kahdella tavalla: asiantuntijaidentiteettinsä osoittamiseen sekä keskus- telunaiheiden esiin ottamiseen. Potentiaalisesti arkaluontoisessa tilanteessa, ku- ten velvoittavan sävyistä lomaketekstiä käsiteltäessä, alainen voi kuitenkin vä- hentää episteemisiä oikeuksiaan tekstin asiantuntijana ja käsitellä tekstiä sattu- manvaraisena tai unohtuneena (vrt. Heritage 2013: 388). Esimies voi puolestaan käyttää alaisen kirjoittamaa tekstiä asemoidakseen alaisen selitysvelvolliseksi (vrt. Glenn & LeBaron 2006: 18). Hän voi siis esittää alaiselle tekstiä koskevia kysymyksiä. Acta Wasaensia 47 Osassa aineiston topikaalisia siirtymiä keskustelijat eivät ryhdy käsittelemään alaisen keskustelulomakkeeseen kirjoittaman tekstin asiasisältöä, vaan keskus- televat siitä, miten tekstiä voitaisiin muokata valmiiseen, yhteisesti hyväksyttyyn muotoon. Esimiehellä on näissä tilanteissa oikeus tehdä ehdotuksia tekstin kor- jaamiseksi ja muokkaamiseksi sekä pyytää alaiselta korjausehdotuksia. Huo- mionarvoista on, että esimies muotoilee nämä vuoronsa selkeän hienovaraisesti. Esimies säilyttää siis myös näissä tapauksissa alaisen episteemiset oikeudet ja suuntautuu tekstin muokkaamiseen neuvoteltavana, ei omassa määräysvallas- saan olevana toimintana. Tässä artikkelissa havainnollistan, että keskustelijoiden episteemiset ja deonttiset oikeudet kietoutuvat monimutkaisella tavalla toisiinsa silloin, kun keskustelijat tarkastelevat alaisen kehityskeskustelulomakkeeseen kirjoittamaa tekstiä. Vaikka esimiehelle kuuluu kehityskeskustelussa tiettyjä institutionaalisia oikeuksia deonttisen asemansa vuoksi, molemmat keskustelijat ottavat episteemisessä ja deonttisessa asennoitumisessaan huomioon alaisen erityisaseman tekstin kirjoit- tajana. Alainen on erityisasemassa siksi, että hänellä on tietoa keskustelu- lomakkeeseen kirjoittamansa tekstin perimmäisestä merkityksestä, tulkintamah- dollisuuksista ja tekstin kirjoitusprosessista. Lisäksi alaisella on ensikäden tietoa johtamansa yksikön tilanteesta ja työtehtäviensä suhteesta organisaation stra- tegiaan, joita usein käsitellään lomaketekstin välityksellä. Esitäytettyjen lomakkeiden käytön tarkasteleminen on aikaisemmasta tutki- muksesta eroava tutkimusnäkökulma. Vaikka muutamassa aikaisemmassa tutki- muksessa on analysoitu kehityskeskustelulomakkeen roolia kehityskeskusteluissa (Nyroos & Sandlund 2014; Pälli & Lehtinen 2014), alaisten lomakkeeseen kirjoit- tamien näkemysten käyttöä tai merkitystä ei ole tietääkseni aikaisemmin tarkas- teltu. Tutkimus antaa kolmannen tutkimusartikkelin tavoin tietoa siitä, miten kaksi asiantuntijaa käsittelee kirjallista tekstiä institutionaalisessa vuorovaiku- tustilanteessa. Artikkeli valottaa eri näkökulmista esimiesten ja alaisten toimin- tamahdollisuuksia ja oikeuksia kehityskeskustelun osapuolina ja osoittaa, että keskustelijat joutuvat toistuvasti neuvottelemaan oikeuksistaan alaisen kirjoit- taman tekstin äärellä. Samalla tutkimus kyseenalaistaa esimiehen aseman kehi- tyskeskustelun itsestään selvänä ohjaajana. 48 Acta Wasaensia 5 TULOSTEN POHDINTAA JA SOVELLUSMAHDOLLISUUKSIA Tutustuessani tämän tutkimuksen aineistoon, kehityskeskusteluihin kahdesta julkisen sektorin organisaatiosta, kiinnitin huomiota siihen, että kirjalliset kehi- tyskeskustelulomakkeet vaikuttivat olevan monella tavalla kehityskeskustelujen keskiössä. Lomakkeita liikuteltiin, katsottiin ja käsiteltiin, niihin viitattiin sanalli- sesti ja niiden sisällöstä keskusteltiin. Havaitsin, että lomakkeet olivat erityis- asemassa etenkin kehityskeskustelujen topikaalisissa siirtymissä: Jo silloin, kun esimies ja alainen valmistautuivat topiikin vaihtoon, he ryhtyivät erilaisin ei- kielellisin keinoin osoittamaan suuntautumistaan lomakkeen käsittelyyn. Topi- kaalistusvaiheessa lomakkeeseen kirjoitettu teksti oli puolestaan merkityk- sellinen siksi, että uusi aihepiiri oli tavalla tai toisella nimettävä lomakkeesta. Uuden aiheen nimeämisen jälkeen keskustelijat ryhtyivät yhteistoimin käsittele- mään lomakkeen asiasisältöä: osa-alueiden otsikoita, lomakkeen arviointikritee- rejä tai alaisten lomakkeeseen kirjoittamia näkemyksiä. Näiden havaintojen pohjalta muotoutuivat tämän tutkimuksen tavoitteet. Yhtääl- tä selvitin väitöskirjatutkimuksessa sitä, millaisia erilaisia käyttötapoja kirjallisel- le kehityskeskustelulomakkeelle voidaan tunnistaa kehityskeskustelujen topikaa- lisissa siirtymissä. Toisaalta pyrin kuvaamaan yksityiskohtaisesti topikaalista siirtymää toimintajaksona ja siirtymän vaiheita tutkimuksen kohdeorganisaa- tioissa. Tutkimuksen edetessä kiinnostavaksi näkökulmaksi nousi myös se, mil- laista uutta tietoa kehityskeskustelulomakkeen käytön analysoiminen voisi antaa esimiesten ja alaisten toimintamahdollisuuksista kehityskeskustelun osapuolina. Tässä luvussa kokoan yhteen tutkimuksen keskeisimmät tulokset ja pohdin tulos- ten merkitystä. Luvun lopussa käsittelen lyhyesti tulosten soveltamismahdolli- suuksia. 5.1 Kolme näkökulmaa kehityskeskustelulomakkeen käyttöön Väitöskirjatutkimuksen keskeinen tulos on se, että kehityskeskustelulomakkeelle voidaan tunnistaa kehityskeskustelujen topikaalisissa siirtymissä kolme erilaista roolia, joihin keskustelun osallistujat, esimies ja alainen, suuntautuvat. Kehitys- keskustelulomake voidaan hahmottaa keskustelussa käytettäväksi materiaa- liseksi artefaktiksi, kehityskeskustelua jäsentäväksi ja sen rakennetta määrittä- väksi agendaksi sekä kirjalliseksi tekstiksi, jota muunnellaan, lainataan ja jonka sisällöistä keskustellaan. Acta Wasaensia 49 Tekstimäisyys on kehityskeskustelulomakkeen keskeinen ominaisuus. Esimies ja alainen kohtelevat lomaketta kirjallisena tekstinä silloin, kun he viittaavat lomak- keeseen sanallisesti, referoivat, lainaavat tai lukevat lomaketta tai keskustelevat lomakkeen asiasisällöstä. Aikaisemmissa keskustelunanalyyttisissa tutkimuksissa kirjallisia tekstejä on lähestytty etenkin keskustelun ohjaajien tai asiantuntija- osallistujien resurssina. On havaittu, että keskustelun ohjaajat tai asiantuntijat voivat ottaa tekstin avulla esille uusia puheenaiheita (Houtkoop-Steenstra 2000; Svennevig 2012) ja vaikuttaa keskustelun suuntaan tekstiä muuntelemalla tai ke- hystämällä (Houtkoop-Steenstra & Antaki 1997; Drew 2006: 74-79; Nyroos & Sandlund 2014). Lisäksi he voivat ohjata tekstin tuottamisen tai muokkaamisen prosessia sekä kontrolloida sitä, millaiset keskustelussa käsitellyt asiat päätyvät muistiin merkittäviksi (Jönsson & Linell 1991; Komter 2006; Pälli & Lehtinen 2014; Kameo & Whalen 2015; Nissi 2015). Sen sijaan se, miten muut insti- tutionaalisten vuorovaikutustilanteiden osallistujat käyttävät kirjallisia tekstejä, on jäänyt tähän mennessä vähemmälle tarkastelulle. Tässä tutkimuksessa olen osoittanut, että molemmat kehityskeskustelun osapuolet – siis myös alaiset – voivat tekstiin viittaamalla perustella näkemyksiään, asettua hienovaraisesti vas- tustamaan toisen keskustelijan näkökulmaa topiikin käsittelyyn ja ottaa esille erilaisia, potentiaalisesti arkaluontoisiakin, puheenaiheita. Kehityskeskustelu on institutionaalisena tilanteena erityinen juuri siksi, että ke- hityskeskustelussa molemmilla osapuolilla on pääsy kirjallisen keskustelulomak- keen käsittelyyn. Tästä syystä kehityskeskustelu eroaa olennaisesti monista aikai- semmin tutkituista ammatillisista vuorovaikutustilanteista, kuten poliisikuulus- telusta (Jönsson & Linell 1991; Komter 2006) tai lääkärin vastaanotosta (Heath 1986; Ruusuvuori 2000; 2001). Näissä tilanteissa vain keskustelun toisella osa- puolella, asiantuntijaosallistujalla, on mahdollisuus tarkastella kirjallista tekstiä, kuulustelupöytäkirjaa tai potilaan sairauskertomusta. Pääsy keskustelulomak- keen käsittelyyn asettaa kehityskeskustelun molemmat osallistujat asemaan, jos- sa he voivat viitata tekstin sisältöihin, seurata keskustelun etenemistä keskustelu- lomakkeesta ja esittää lomaketekstistä tulkintojaan. Tarkastelemissani organisaatioissa keskustelulomakkeen tekstit ovat kuitenkin keskenään selvästi erilaiset. Kirkko-organisaatiossa lomakkeen teksti muodostuu keskustelunaiheiden otsikoista ja alaisten lomakkeeseen kirjoittamista näke- myksistä, varhaiskasvatusorganisaatiossa aihepiirien otsikoista ja niihin liittyvis- tä arviointikriteereistä. Lomakkeen erilaiset tekstisisällöt mahdollistavat erilaisia lomakkeen käyttötapoja. Olen analysoinut tässä tutkimuksessa yhtäältä sitä, mi- ten esimies käsittelee keskustelulomakkeen otsikoita ja arviointikriteerejä muo- dostaessaan tekstiin viittaavan substantiivilausekkeen. Toisaalta olen tarkastellut 50 Acta Wasaensia sitä, miten esimies ja alainen etenevät käsittelemään lomakkeen kirjallista sisäl- töä: arviointikriteerejä tai alaisten lomakkeeseen kirjoittamia näkemyksiä. Varhaiskasvatusorganisaation kehityskeskustelulomakkeessa käsitellään selvä- sanaisesti alaisen suoriutumisen arviointia. Nimetessään lomakkeesta uuden kes- kustelunaiheen, kuten yhteistyökyky, kehityskykyisyys tai vuorovaikutustaidot, esimiehen on tavalla tai toisella viitattava kehityskeskustelulomakkeen sanas- toon. Esimies voi kuitenkin liikkua etäämmälle tekstissä käsiteltävästä alaisen arvioinnista muuntelemalla, siis rekontekstualisoimalla, lomakkeen sanastoa. Tämä osoittaa esimiehen käsittelevän alaisen työssä suoriutumista hienovarai- sesti ja varovaisesti sekä orientoituvan kehityskeskusteluun kuuluvaan arviointi- tehtävään jossain määrin ongelmallisena. Kirkko-organisaatiossa, jossa tarkastellaan alaisten keskustelulomakkeeseen kir- joittamia näkemyksiä, keskustelijat kohtelevat alaista episteemisenä, tiedollisena auktoriteettina. Kehityskeskustelu ei tämän aineiston valossa näyttäydy vuoro- vaikutustilanteena, jossa esimies voisi hallita lomakkeen käsittelyä tai alaisen kir- joittaman tekstin muokkaamista. Pikemminkin keskustelijat joutuvat toistuvasti neuvottelemaan oikeuksistaan tietää, väittää tai ehdottaa jotakin koskien alaisen keskustelulomakkeeseen kirjoittamaa tekstiä. Molemmissa tutkimuksen kohdeorganisaatioissa esimiehillä on usein mahdol- lisuus suunnata uuden lomakkeen aihepiirin käsittelyä topiikkia rajaavalla käsit- telyehdotuksellaan. Myös alaisilla on kuitenkin keinoja kuljettaa keskustelua va- litsemaansa suuntaan tai jättää esimiehen ehdottama käsittelynäkökulma huo- miotta. Vastustaessaan hienovaraisesti esimiehen tekemää topiikinkäsittely- ehdotusta alainen voi esittää erilinjaisen vuoron, jossa hän ilmaisee asian- tuntemustaan ja tuo esiin oikeutensa tarkastella lomakkeen aihepiiriä esimiehen ehdotuksesta eroavalla tavalla. Vaikka kehityskeskustelulomake on kirjallinen teksti, lomakkeella on myös mate- riaalinen olomuoto. Kehityskeskustelun osallistujat käyttävät lomaketta mate- riaalisena artefaktina katsoessaan, käsitellessään, liikuttaessaan, siirtäessään, avatessaan ja sulkiessaan lomaketta sekä nostaessaan lomakkeen pöydältä kä- siinsä. Viime vuosina vuorovaikutuksen tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota ke- hityskeskustelulomakkeen kaltaisten dokumentti-artefaktien – listojen, esitys- listojen, karttojen, pöytäkirjojen ja suunnitelmien – käyttöön ammatillisissa vuo- rovaikutustilanteissa. Tutkimuksissa on osoitettu, että dokumentit ja niihin orientoituminen ovat keskeisessä roolissa, kun institutionaalisia tehtäviä aloite- taan (Svinhufvud & Vehviläinen 2013) ja päätetään (Mondada 2006), tehtävien käsittelyssä edetään (Svennevig 2012) tai palataan tauon jälkeen takaisin agen- Acta Wasaensia 51 danmukaiseen työskentelyyn (Deppermann, Schmitt & Mondada 2010; Weilenmann & Lymer 2014: 325-328). Tästä huolimatta dokumenttien tehtävistä ammatillisissa vuorovaikutustilanteis- sa ei edelleenkään tiedetä kovin paljon (Kameo & Whalen 2015: 206; ks. myös Heath, Luff & Knoblauch 2004: 338-340). Tämän voi katsoa johtuvan ensinnä- kin siitä, että dokumentti-artefaktien käyttö on harvoin ollut tutkimuksissa pää- asiallisena tutkimuskohteena (ks. esimerkiksi Robinson & Stivers 2011; Nielsen 2012). Toiseksi, tutkimukset, joissa dokumenttien käyttöä on analysoitu yksityis- kohtaisemmin, ovat rajautuneet tiettyihin institutionaalisiin konteksteihin, pää- osin kokouksiin ja neuvotteluihin (ks. Mondada 2006; 2007; Deppermann, Schmitt & Mondada 2010; Svennevig 2012: Weilenmann & Lymer 2014). Doku- mentti-artefakteilla on kuitenkin keskeisiä tehtäviä myös useissa muissa institu- tionaalisissa vuorovaikutustilanteissa, kuten tämän tutkimuksen aineistossa, ke- hityskeskusteluissa. Erityisen tärkeässä asemassa keskustelulomakkeen materiaalisuus on kehitys- keskusteluissa silloin, kun keskustelijat valmistautuvat etenemään lomakkeen aihepiiristä seuraavaan. Kehityskeskustelulomakkeen käsittelyssä eteneminen edellyttää ei-kielellistä neuvottelua, jossa keskustelulomakkeella on tärkeä rooli. Dokumentin käsittely ja katsominen muodostaa puhutun sekvenssin rinnalle hienovaraisen, ei-kielellisen sekvenssin. Samalla, kun esimies ja alainen keskus- televat sanallisesti käynnissä olevasta aiheesta, he voivat siis neuvotella lomak- keen avulla uuden, agendanmukaisen aiheen käsittelyn aloittamisesta. Kehitys- keskustelulomakkeen materiaalisuus näkyy tutkimusaineistossa myös topika- lisoinnin vaiheessa: esimies voi katsoa ja osoittaa lomaketta tai ympyröidä lo- makkeesta kohdan suunnatakseen alaisen huomiota seuraavan lomakkeen aihe- piirin käsittelyyn (vrt. Goodwin 2000; Mondada 2007; Glenn & LeBaron 2011; Nielsen 2012). Kolmas kehityskeskustelulomakkeen käyttötapa, johon esimies ja alainen suun- tautuvat tutkimusaineiston kehityskeskusteluissa, on lomakkeen rooli keskus- telua jäsentävänä agendana. Institutionaalisten vuorovaikutustilanteiden tyypilli- senä piirteenä on pidetty yleisemminkin sitä, että asiat käsitellään määrätyssä järjestyksessä. Agendan käsittelyyn suuntautuminen näkyy tutkimusaineiston kehityskeskusteluissa ensinnäkin siten, että pian keskustelun aloittamisen jäl- keen esimies ja alainen ryhtyvät käsittelemään keskustelulomakkeen aihepiirejä. Keskustelussa myös edetään lomakkeen järjestystä noudattaen ja kaikista lomak- keen aihepiireistä keskustellaan. Agenda näyttäytyy siis kehityskeskusteluissa samalla tavalla normatiivisena kuin agenda kokouksissa (ks. Svennevig 2012: 55, 56). Tästä huolimatta agenda ei määrää sitä, miten ja millä hetkellä keskustelijat 52 Acta Wasaensia konkreettisesti siirtyvät aiheesta seuraavaan. Agendan toteuttamisesta on toisin sanoen neuvoteltava paikallisesti (vrt. Deppermann, Schmitt & Mondada 2010; Svennevig 2012: 54; Nissi & Lehtinen 2015: 3). Monissa viimeaikaisissa tutkimuksissa on kiinnitetty huomiota kirjallisen doku- mentin rooliin institutionaalisen vuorovaikutustilanteen agendana (ks. esimer- kiksi Boden 1994; Bäckman 2008; Jones 2009). Harvassa tutkimuksessa on kui- tenkaan kuvattu yksityiskohtaisesti sitä, miten agendan käsittelyssä edetään ai- hepiiristä seuraavaan (ks. kuitenkin Deppermann, Schmitt & Mondada 2010; Svennevig 2012; Svinhufvud 2011: 162-168; Svinhufvud & Vehviläinen 2013). Tutkimusaineistossa kaikki topikaalisen siirtymän vaiheet – lomakkeen käsit- telystä neuvotteleminen, topikaalistus sekä lomakkeen käsittelyn aloittaminen – osoittavat kehityskeskustelun osapuolten valmiutta agendan toteuttamiseen. Eri- tyisen selvästi agendan käsittelyyn orientoituminen näkyy esimiehen esittämissä siirtymisvuoroissa, joissa vuoronalkuiset partikkelit no, ja ja sitten ilmaisevat siirtymistä seuraavaan keskustelulomakkeen aiheeseen (vrt. Turkia 2007: 225, 226; Svinhufvud 2011: 162, 163; Svennevig 2012: 56, 57). Etenkin vuoronalkui- nen ja osoittaa, ettei keskustelussa siirrytä vain uuteen aihepiiriin, vaan edetään tietyn institutionaalisen kehikon sisällä. 5.2 Topikaalisista siirtymistä kehityskeskusteluissa Topiikkien päättämistä ja aloittamista on tutkittu keskustelunanalyysin alku- vuosista lähtien (ks. Schegloff & Sacks 1973). Keskustelunanalyytikot ovat tar- kastelleet topikaalisia siirtymiä sekä arkikeskusteluissa (ks. Maynard 1980; Jefferson 1983; Button & Casey 1985; Button 1991; Drew & Holt 1998) että erilai- sissa ammatillisissa tilanteissa. Ammatillisten tilanteiden siirtymiä on analysoitu lääkärin vastaanotolla (Beach 1995; Robinson & Stivers 2001), haastatteluissa (Antaki, Houtkoop-Steenstra & Rapley 2000), haastattelututkimuksissa (Houtkoop-Steenstra 2000), ryhmätyötilanteissa luokkahuoneessa (Turkia 2007: 220-229), kokouksissa (Deppermann, Schmitt & Mondada 2010; Svennevig 2012), tutkielmaseminaarissa (Svinhufvud 2011), opinnäytteenohjaustapaami- sissa (Svinhufvud & Vehviläinen 2013) sekä luokkahuonevuorovaikutukseen liit- tyvissä ryhmäkeskusteluissa (Bister 2014). Topikaalisten siirtymien suhdetta kir- jallisen agendan käsittelyyn ei kuitenkaan ole aikaisemmin tarkasteltu kovin yk- sityiskohtaisesti. Kuten edeltävässä alaluvussa esitin, vain muutamat tutkijat ovat kuvanneet systemaattisesti sitä, miten kehityskeskustelulomakkeen kaltaisen kir- jallisen agendan sisällä edetään aihepiiristä seuraavaan. Acta Wasaensia 53 Tutkimusaineistossa kehityskeskustelujen topikaaliset siirtymät rakentuvat kah- desta erillisestä toimintajaksosta. Ensimmäisen toimintajakson aikana keskus- telijat neuvottelevat lomakkeen käsittelyssä etenemisestä. Jälkimmäisessä toi- mintajaksossa uutta topiikkia ryhdytään tarkastelemaan. Siirtyminen uuteen ai- heeseen osoitetaan kehityskeskusteluissa selkeästi. Ensimmäisenä uuteen aihe- piiriin liittyvänä vuoroa voidaan pitää siirtymisvuoroa, jossa uusi keskustelu- lomakkeen aihepiiri nimetään konkreettisesti. Tässä mielessä kehityskeskus- telujen topikaaliset siirtymät muistuttavat läheisesti kokousten siirtymisjaksoja (ks. Svennevig 2012), mutta eroavat topikaalisista siirtymistä ystävien tai suku- laisten välisissä arkikeskusteluissa. Arkikeskusteluissa keskustelunaiheiden rajo- jen tunnistaminen on toisinaan vaikeata, sillä topiikit sulautuvat toisiinsa ja siir- tyminen aihepiiristä seuraavaan tapahtuu vaiheittain (Sacks 1992b: 298-302). Keskeinen näkökulma koskien kehityskeskustelujen topikaalisia siirtymiä on siir- tymien tunnistaminen materiaalisiksi toiminnoiksi. Topikaalisia siirtymiä on pit- kään tarkasteltu pääosin puhutun kielen näkökulmasta (ks. esimerkiksi Schegloff & Sacks 1973: 306, 312, 317; Maynard 1980: 265; Jefferson 1983; Button 1991: 254, 256, 258, 259; Beach 1995; Schegloff 2007: 186). Tutkimukseni liittyy osaksi niitä viimeaikaisia tutkimuksia, joissa topikaalinen siirtymä on hahmotettu mate- riaaliseksi aktiviteetiksi, joka rakentuu erilaisten multimodaalisten keinojen avulla (ks. esimerkiksi Mondada 2006; Laurier 2008; Deppermann, Schmitt & Mondada 2010; Robinson & Stivers 2011; Svennevig 2012; Weilenmann & Lymer 2014). Etenkin topikaalisesta siirtymästä neuvoteltaessa ei-kielelliset keinot ovat tutkimusaineistossa puhetta keskeisemmässä asemassa: vasta silloin, kun topi- kaalista siirtymää koskeva ei-kiellellinen neuvottelu on saatu päätökseen, esimies voi ilmoittaa lomakkeesta seuraavaksi käsiteltävän keskustelunaiheen. 5.3 Näkökulmia kehityskeskustelujen tutkimukseen Kehityskeskusteluja on tutkittu pitkään organisaatiotutkimuksen ja johtamisen tutkimuksen alueella. Näissä tutkimuksissa kehityskeskusteluja on usein lähes- tytty kyselytutkimuksen ja haastattelututkimuksen menetelmin, keskustelujen tehostamisen ja parantamisen näkökulmasta (ks. esimerkiksi Burke 1970; Laird 1985; Downs 1990; 1992; Selden & Sowa 2011; Ayers 2013; Park 2014). Viime vuosina muutamat vuorovaikutuksen tutkijat ovat ryhtyneet tarkastelemaan ke- hityskeskusteluja videokuvattujen aineistojen valossa. Tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota kehityskeskusteluissa esiintyviin toimintoihin, kuten palautteenantoon (Asmuss 2008), kysymysten esittämiseen (Clifton 2012) ja muotoiluun (Nyroos & Sandlund 2014), alaisten valituksiin reagoimiseen (Onninen 2013), tavoitteiden asettamiseen (Pälli & Lehtinen 2014) sekä alaisten vastausten muotoilemiseen 54 Acta Wasaensia kirjattavaksi soveltuvaan muotoon (Van De Mieroop & Schnurr 2014). Myös kä- sillä olevassa tutkimuksessa kehityskeskusteluja on analysoitu mikroanalyyttisin menetelmin, vuorovaikutuksen tutkimuksen näkökulmasta. Mikroanalyyttisen lähestymistavan anti kehityskeskustelututkimukselle on aiempaa yksityiskohtai- sempi kuvaus siitä, mitä kehityskeskusteluissa todella tapahtuu. Vuorovaikutusti- lanteen tarkastelu sekventiaalisesti jäsentyneenä ja huomion kohdistaminen ti- lanteen osallistujien toimintaan antaa uudenlaista tietoa siitä, millaisia toiminto- ja kehityskeskusteluissa tehdään sekä miten ja millaisista asioista keskusteluissa neuvotellaan. Aikaisemmassa kehityskeskusteluja käsittelevässä vuorovaikutuksen tutkimuk- sessa on osoitettu esimiesten ja alaisten toteuttavan kehityskeskusteluissa ins- titutionaalisia osallistujarooleja: alainen tuottaa arvioitavaksi soveltuvia selon- tekoja (Asmuss 2013), esimies esittää kysymyksiä (Adams 1981; Clifton 2012; Nyroos & Sandlund 2014) ja antaa palautetta alaisen suoriutumisesta (Asmuss 2008). Lisäksi on havaittu, että monet kehityskeskustelun agendan käsittelyyn liittyvät toiminnot kuuluvat esimiehen vastuulle. Tällaisia toimintoja ovat lomak- keen aihepiireihin liittyvien kysymysten esittäminen alaiselle (Nyroos & Sandlund 2014) sekä tavoitteiden asettamisen johtaminen (Pälli & Lehtinen 2014). Tutkimukseni tukee pääosin aikaisemman tutkimuksen havaintoja. Kehi- tyskeskustelulomakkeen käytön analysoiminen on kuitenkin tuonut esiin myös joitakin uusia piirteitä kehityskeskusteluvuorovaikutuksesta. Kehityskeskustelujen esimiesvetoisuudesta huolimatta alaiset voivat viivyttää lomakkeen käsittelyssä etenemistä sivuuttamalla esimiehen multimodaaliset vih- jeet, kuten lomakkeen käsittelyn tai katsomisen. Lisäksi alaiset voivat vaikuttaa keskustelulomakkeen aihepiirien tarkasteluun ja jättää esimiehen tekemiä topii- kinkäsittelyehdotuksia huomiotta. Erityisesti niissä kehityskeskusteluissa, joissa keskustelijat tarkastelevat esitäytettyä kehityskeskustelulomaketta, edes se, että esimies ohjaa lomakkeen käsittelyä, ei ole itsestäänselvyys. Sen sijaan esimies orientoituu usein siihen, että alaiselle kuuluu ensisijainen oikeus kommentoida lomakkeeseen kirjoittamiensa sanojen merkitystä. Voidaan jopa sanoa, että lo- makkeeseen kirjoitetut tekstit ovat enemmän alaisten kuin esimiesten omaisuut- ta ja ne avaavat alaisille mahdollisuuksia omien näkökantojensa esiin tuomiseen. Tässä mielessä lomakkeeseen kirjoitetut tekstit eroavat keskustelulomakkeen ar- viointikriteereistä ja muista lomakkeen sisällöistä, joita esimiehet voivat muun- nella ja referoida. Toisaalta kehityskeskustelut näyttäytyvät tässä tutkimuksessa monella tavalla hienovaraisina vuorovaikutustilanteina (ks. myös Asmuss 2008; Sandlund et al. 2011; Clifton 2012). Tutkimusaineiston kehityskeskusteluissa lomakkeen tekstisi- Acta Wasaensia 55 sällön äärellä orientoidutaan tekemään yhteistyötä ja pitämään yllä yhteistyö- henkeä. Kun keskustelun osapuolina on kaksi asiantuntijaa, joilla molemmilla on pääsy kirjallisen dokumentin käsittelyyn, syntyy helposti varovaista näkemyksien kilpailua koskien esimerkiksi sitä, miten lomakkeen aihepiirejä tulisi lähestyä. Alaiset eivät kuitenkaan tyypillisesti esitä tutkimusaineistossa selkeän erimielisiä vuoroja reaktioina esimiehen tekemiin topiikinkäsittelyehdotuksiin. Tämän piir- teen osalta kehityskeskustelut eroavat esimerkiksi poliittisista haastatteluista, joissa haastateltavat poliitikot sanoutuvat selvästi irti toimittajien esittämien ky- symysten tai väitteiden lähtökohdista (ks. Clayman 1993; Berg 2003). Poliittinen haastattelu onkin tilanne, jossa poliitikkojen toimintaa arvioidaan usein avoimen kriittisesti ja sille vaaditaan perusteluja (Berg 2003). Kehityskeskustelu ei sen sijaan todennäköisesti ole alaisen kannalta yhtä uhkaava tilanne kuin poliittinen haastattelu poliitikon kannalta. Myös kehityskeskusteluissa joudutaan kuitenkin tasapainottelemaan useiden, ehkä keskenään ristiriitaistenkin pyrkimysten välil- lä: Yhtäältä kehityskeskusteluissa keskustellaan tulevaisuudesta ja käsitellään alaisen kehittymistä. Toisaalta keskusteluissa tarkastellaan, ja usein myös arvioi- daan, alaisen työssä suoriutumista. Tästä näkökulmasta katsottuna on ymmärret- tävää, että alaiset pyrkivät yhteistyöhön, mutta tuovat toisaalta hienovaraisesti esille omia näkökantojaan, asiantuntemustaan sekä käsittelevät toimintaansa myönteisessä valossa (ks. artikkelit II ja III). Toisenlaista keskustelun hienova- raisuutta esiintyy puolestaan niissä tilanteissa, joissa esimies ottaa esiin alaisen suoriutumiseen liittyviä aihepiirejä (ks. myös Asmuss 2008). 5.4 Tulosten soveltamisesta Vaikka olen tässä luvussa käsitellyt tutkimuksen tuloksia ja tulosten merkitystä pääasiassa vuorovaikutuksen tutkimuksen näkökulmasta, toivon tutkimuksen tuloksista olevan hyötyä myös työpaikoilla. Tuloksia voivat soveltaa esimerkiksi kehityskeskusteluja suunnittelevat esimiehet. Tutkimusartikkeleissa ei oteta var- sinaisesti kantaa tai anneta ohjeita siihen, millaisia asioita organisaatioissa tulisi huomioida kehityskeskusteluja koskien. Jokainen artikkeli voi kuitenkin tarjota lukijalle ajatuksia kehityskeskusteluiden suunnittelusta ja toteuttamisesta. Tässä alaluvussa nostan esille joitakin näkökulmia koskien kehityskeskustelulomakkei- den suunnittelua ja käyttöä, vaikka tämä asia ei ole tutkimuksen varsinainen tee- ma. Kehityskeskusteluoppaissa on toisinaan sivuttu kehityskeskustelulomakkeiden merkitystä ja annettu suosituksia lomakkeiden käytöstä kehityskeskusteluissa. Esimerkiksi Aarnikoivu (2010: 82) esittää lomakkeiden sisältöön keskittymisen voivan tyrehdyttää keskustelua ja rajoittaa vuorovaikutteisuutta. Tutkimusaineis- 56 Acta Wasaensia ton kehityskeskustelut kuitenkin havainnollistavat sitä kehityskeskusteluvuoro- vaikutuksen piirrettä, että kehityskeskustelulomake toimii kehityskeskustelun luonnollisena rakenteena, jonka avulla kehityskeskustelun institutionaalinen teh- tävä saadaan suoritettua. Lomake auttaa toisin sanoen keskustelun osapuolia ke- hityskeskustelun toteuttamisessa ja sen jäsentämisessä vaiheisiin. Tutkimuksen perusteella voidaan esittää myös joitakin konkreettisia huomioita koskien kehityskeskustelulomakkeen käyttöä ja suunnittelua. Käsittelen aluksi lomakkeen muodon valitsemista. Keskustelulomakkeen muodon valitseminen ei ole yhdentekevää, sillä se, käytetäänkö kehityskeskustelussa esitäytettyä vai kes- kustelun aikana täytettävää lomaketta, vaikuttaa kehityskeskustelun osapuolten asemaan ja toimintamahdollisuuksiin. Kun keskustelijat käyttävät tutkimus- aineistossa keskustelun aikana täytettävää lomaketta, esimies johtaa lomakkeen käsittelyä. Hän voi lainata ja muunnella lomakkeen sanastoa, nimetä lomakkees- ta uusia aiheita ja tarjota niitä käsiteltäväksi valitsemastaan näkökulmasta. Mikä- li keskustelijat tarkastelevat alaisen esitäyttämää lomaketta, esimiehen asema keskustelun ohjaajana ei ole yhtä selvä. Näissä tapauksissa esimies suhtautuu varovaisesti oikeuteensa ohjata kehityskeskustelua tai alaisen kirjoittaman teks- tin muokkaamista. Toisaalta esimies voi käyttää alaisen kirjoittamaa tekstiä ase- moidakseen alaisen selitysvelvolliseksi: esimiehellä on oikeus esittää alaiselle ky- symyksiä ja selityspyyntöjä, jotka koskevat alaisen lomakkeeseen kirjoittamaa tekstiä. Keskustelulomakkeen muodosta päättämällä päätetään siis jossain määrin myös siitä, millaisia oikeuksia esimies ja alainen saavat kehityskeskustelun osapuolina. On mahdollista ajatella, että kehityskeskusteluissa, jossa käytetään esitäytettyjä keskustelulomakkeita, alaisten on ehkä helpompi tuoda esille omia näkemyk- siään ja ajatuksiaan. Alaisilla on näissä tilanteissa mahdollisuus ottaa tekstiin viittaamalla keskusteltavaksi erilaisia aiheita sekä selittää ja tulkita lomakkee- seen kirjoittamiansa sanoja. Toinen tutkimuksen tuloksista nouseva sovellusnäkökulma on se, voitaisiinko keskustelulomakkeita materiaalisina esineinä käyttää tietoisesti ja strategisesti kehityskeskustelun ajankäytön hallintaan. Keskustelijat näyttävät tämän tutki- muksen tulosten perusteella tulkitsevan lomakkeen käsittelyn, liikuttelun ja kat- somisen keskustelun aikana hienovaraisiksi vihjeiksi valmiudesta edetä keskuste- lussa. Voitaisiin siis periaatteessa ajatella, että lomaketta käsittelemällä olisi mahdollista tietoisesti osoittaa vastakeskustelijalle, että keskustelussa tulisi siir- tyä eteenpäin. Koska kehityskeskusteluilla ei ole yksiselitteistä institutionaalista päämäärää, kehityskeskustelut ja niissä käytetyt lomakkeet voivat poiketa toisistaan merkit- Acta Wasaensia 57 tävästi. Molempien tutkimusorganisaatioiden kaikissa kehityskeskusteluissa kes- kustelijat kohtelevat lomaketta keskustelun agendana: lomakkeen käsittelyssä edetään lomakkeen järjestystä noudattaen ja jokaista lomakkeessa nimettyä ai- hetta käsitellään. Koska keskustelijat noudattavan lomakkeen rakennetta tarkas- ti, lomakkeen asiasisällöt eivät ainoastaan määritä kehityskeskustelun sisältöä. Ne voivat vaikuttaa myös siihen, millaisia aiheita keskustelussa jää käsittelemät- tä. Jos lomakkeessa on esimerkiksi työssä jaksamista käsittelevä kohta, tästä ai- heesta täytyy kehityskeskustelussa puhua. Jos tällaista kohtaa ei lomakkeessa esiinny, aihetta ei välttämättä käsitellä kehityskeskustelussa lainkaan, vaikka se olisi keskustelijoiden näkökulmasta tärkeä. Tämä liittyy siihen jo aikaisemmassa tutkimuksessa tunnistettuun piirteeseen, että tiettyjä kehityskeskustelun aihepii- rejä käsitellään keskustelussa varovaisesti ja niihin orientoidutaan ongelmallisina (ks. Asmuss 2008; Sandlund et al. 2011; Clifton 2012; myös artikkelit II ja III). Tällaisia aihepiirejä ovat esimerkiksi työperäisestä stressistä (Sandlund et al. 2011) sekä työn kielteisistä puolista (Clifton 2012) keskusteleminen. Ei siis ole itsestään selvää, että esimerkiksi alainen aloittaisi keskustelun työssä jaksami- seensa vaikuttavista tekijöistä tilanteessa, jossa työsuoritusta yleensä arvioidaan tai tarkastellaan. Kiinnittämällä huomiota keskustelulomakkeen muotoiluun voidaan todennäköi- sesti helpottaa haasteellisten tai vaikeiden aiheiden esille ottamista ja varmistaa, että ne tulevat jollakin tavalla käsitellyiksi kehityskeskustelussa.22 Lomakkeen muotoilua ja asiasisältöjä huolellisesti pohtimalla voidaan ehkä vaikuttaa siihen, että kehityskeskustelut koettaisiin henkilöstön kannalta aidosti hyödyllisiksi vuo- rovaikutustilanteiksi: tilanteiksi, joissa ei ainoastaan mitata alaisen työssä suo- riutumista, vaan joissa alaisella olisi myös mahdollisuus kertoa esimiehelle työ- hönsä vaikuttavista asioista. Keskustelulomakkeen suunnitteluun ja lomakkeen muodon valitsemiseen kannattaakin käyttää työpaikoilla aikaa. Lomakkeen muo- toa, sisältöä ja käyttötapoja pohtimalla voidaan ohjata kehityskeskusteluvuoro- vaikutusta organisaation kannalta tärkeisiin päämääriin. 5.5 Loppusanat Käsillä oleva tutkimus ei ole ensimmäinen, jossa kirjallisen dokumentin merki- tystä on tarkasteltu tekstinä, artefaktina tai agendana institutionaalisessa vuoro- 22 Jo aikaisemmissa keskustelunanalyyttisissa tutkimuksissa on osoitettu, että kirjalliseen tekstiin viittaaminen helpottaa potentiaalisesti arkaluontoisen asian esille ottamista ja siirtää vastuun keskustelunaiheesta vuorovaikutustilanteen osallistujilta dokumen- tille (ks. Houtkoop-Steenstra 2000: 45-50; Drew 2006: 74-79; Nyroos & Sandlund 2014: 173). 58 Acta Wasaensia vaikutustilanteessa. Tutkimus poikkeaa kuitenkin aikaisemmista tutkimuksista siten, että dokumentin erilaisia rooleja ei ole aikaisemmin analysoitu systemaat- tisesti samassa tutkimuksessa. Vaikka dokumentin roolit ovat tärkeitä myös erik- seen tarkasteltuina, näkökulmien yhteensovittaminen piirtää kehityskeskustelu- lomakkeen käyttötavoista kehityskeskusteluissa yksityiskohtaisen, moniulot- teisen kuvan. Samalla tutkimus antaa yleisemminkin tietoa siitä, millaisia rooleja kirjallisille dokumenteille voidaan tunnistaa ammatillisissa konteksteissa. Kirjallisilla dokumenteilla on institutionaalisissa vuorovaikutustilanteissa mo- nenlaisia tehtäviä niin teksteinä kuin fyysisinä artefakteina. Dokumenttien äärel- lä voidaan tehdä yhteistyötä, niiden avulla voidaan perustella omia näkökantoja, toteuttaa työtehtäviä ja työtehtävien vaiheita, välittää tietoa ja ohjeita sekä ottaa keskusteltavaksi erilaisia asioita ja aihepiirejä. Dokumentit voivat myös vaikuttaa vuorovaikutuksen kulkuun muodostamalla keskustelutilanteen rakenteen. Ne voivat siis toimia agendana, jonka toteuttamiseen keskustelun osapuolet suun- tautuvat. Toivon tutkimukseni toimivan yhtenä keskustelunavauksena koskien sitä, millä tavalla kirjallisia dokumentteja ja institutionaalisia vuorovaikutustilanteita voi- taisiin tarkastella samassa tutkimuksessa. Kirjallisia dokumentteja ja kasvokkai- sia vuorovaikutustilanteita on tähän mennessä analysoitu pääosin erillään, omin tutkimusmenetelmin (Karlsson 2009: 417; Honkanen & Nissi 2014: 29, 41).23 Kä- sillä oleva tutkimuskaan ei ole lähtökohdiltaan tekstintutkimus, vaan tarkastelee kirjallisen dokumentin käyttöä kasvokkaisen vuorovaikutustilanteen näkö- kulmasta, keskustelunanalyysin välineistöllä. Tutkimuksessa on kuitenkin otettu huomioon myös kehityskeskustelulomakkeen kirjallinen sisältö – siltä osin, kun se on näyttäytynyt merkityksellisenä keskustelun osapuolten vuorovaikutuksessa. Juuri kehityskeskustelulomakkeiden sisällyttäminen tutkimusaineistoon ja lo- makkeiden asiasisällön huomioon ottaminen on ollut tässä tutkimuksessa avain keskustelulomakkeen erilaisten roolien ymmärtämiseen. Tekstisisällön huomi- oon ottaminen on mahdollistanut etenemisen dokumentin käytön tunnistamises- ta sen selvittämiseen, millaisia tosiasiallisia tehtäviä kirjallisella dokumentilla on vuorovaikutustilanteen osallistujille. 23 Yhteyttä tekstien ja vuorovaikutustilanteiden tutkimuksen välille on kuitenkin raken- nettu esimerkiksi dialogisesti orientoituneen diskurssianalyysin avulla (ks. Honka- nen & Nissi 2014; Makkonen-Craig 2014). Acta Wasaensia 59 Lähteet Aaltonen, T., Arminen, I. & Raudaskoski, S. (2014). Photo sharing as a joint activity between an aphatic speaker and others. In M. Nevile, P. Haddington, T. Heinemann & M. Rauniomaa (Eds). Interacting with Objects. Language, Materiality and Social Activity. Amsterdam: John Benjamins Publishing Company. 125-144. Aarnikoivu, H. (2010). Aidosti hyödyllinen kehityskeskustelu. Helsinki: Edita Prima Oy. Adams, K. (1981). Question/answer adjacency pairs in a performance appraisal interview. Journal of Applied Communication Research 9, 72– 84. Antaki, C. (2002). Personalised revision of ‘failed’ question. Discourse Studies 4: 4, 411-428. Antaki, C., Houtkoop-Steenstra, H. & Rapley M. (2000). “Brilliant. Next question…”: High-grade assessment sequences in the completion of interactional units. Research on Language and Social Interaction 33: 3, 235–262. Arminen, I. (2005). Institutional Interaction. Studies of Talk at Work. Aldershot: Ashgate Publishing Company. Asmuss, B. (2008). Performance appraisal interviews: preference organization in assessment sequences. Journal of Business Communication 45: 4, 408–429. Asmuss, B. (2013). The emergence of symmetries and asymmetries in performance appraisal interviews: An interactional perspective. Economic and Industrial Democracy 34, 553-570. Asmuss, B. & Svennevig, J. (2009). Meeting talk. An introduction. Journal of Business Communication 46: 1, 3-22. Auvinen, P., Palukka, H. & Arminen, I. (2014). The document use as a situated practice in pre-hospital emergency care. A matter of design. Proceedings of the 5th STS Italian Conference [Verkkodokumentti] 5 [16.12.2015], 1179-1196. Saatavissa: http://www.stsitalia.org/conferences/STSITALIA_2014/STS_Italia_AMo D_Proceedings_2014.pdf. Ayers, R. S. (2013). Building goal alignment in federal agencies’ performance appraisal programs. Public Personnel Management 43: 4, 387-414. 60 Acta Wasaensia Bahtin, M. M. (1990 [1975]). The Dialogic Imagination. Four Essays by M. M. Bakhtin. Seventh edition. Austin: University of Texas Press. Beach, W. A. (1995). Preserving and constraining options. ”Okays” and ’official’ priorities in medical interviews. In G. H. Morris & R. J. Chenail (Eds). The Talk of the Clinic. Explorations in the Analysis of Medical and Therapeutic Discourse. New Jersey: Lawrence Erlbaum Associates. 259– 289. Berg, M. (2001). Vallan vahtikoira haukkuu, mutta ei pure. Poliitikkoa syyllistävät toimittajan kysymykset televisiokeskustelussa. Teoksessa J. Ruusuvuori, M. Haakana & L. Raevaara (Toim.). Institutionaalinen vuorovaikutus. Keskustelunanalyyttisia tutkimuksia. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. 121-137. Berg, M. (2003). Syytöksiä ja epäilyksiä. Toimittajan ja poliitikon vuorovaikutuksesta televisiokeskustelussa. Helsingin yliopisto. Suomen kielen laitos. Väitöskirja. Bister, M. (2014). Topikövergång i textbaserade gruppsamtal. Helsingin yliopisto. Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos. Väitöskirja. Boden, D. (1994). The Business of Talk. Organizations in Action. Cambridge: Polity Press. Brown, P. & Levinson, S. C. (1987). Politeness: Some Universals in Language Usage. Cambridge: University Press. Burke, R. J. (1970). Characteristics of effective performance appraisal interviews: open communication and acceptance of subordinate disagreements. Training and Development Journal 24: 3, 9-12. Button, G. (1991). Conversation-in-a-series. In D. Boden & D. H. Zimmerman (Eds). Talk & Social Structure. Studies in Ethnomethodology and Conversation Analysis. Cambridge: Polity Press. 251–277. Button, G. & Casey, N. (1985). Topic nomination and topic pursuit. Human Studies 8: 1, 3–55. Bäckman, S. (2008). Työkykyarviokokous moniammatillisen työryhmän päätöksentekotilanteena. Tutkimus vuorovaikutuksesta ja potilaan osallisuudesta. Helsingin yliopisto. Sosiologian laitos. Väitöskirja. Clayman, S. (1993). Reformulating the question: A device for answering/not answering questions in news interviews and press conferences. Text 13: 2, 159-188. Acta Wasaensia 61 Clifton, J. (2012). Conversation analysis in dialogue with stocks of interactional knowledge: Facework and appraisal interviews. Journal of Business Communication 49, 283-311. Cooren, F. (2007). Preface. In F. Cooren (Ed). Interacting and Organizing. Analyses of a Management Meeting. Mahwah: Lawrence Erlbaum. xi-xiv. Couper-Kuhlen, E. & Selting, M. (Eds., 1996). Prosody in Conversation. Cambridge: University Press. Couper-Kuhlen, E. & Selting, M. (2001). Introducing interactional linguistics. In M. Selting & E. Couper-Kuhlen (Eds). Studies in Interactional Linguistics. Amsterdam: John Benjamins Publishing Company. 1-22. Deppermann, A., Schmitt, R. & Mondada, L. (2010). Agenda and emergence. Contingent and planned activities in a meeting. Journal of Pragmatics 42, 1700–1718. Downs, T. M. (1990). Predictors of communication satisfaction during performance appraisal interviews. Management Communication Quarterly 3: 3, 334-354. Downs, T. M. (1992). Superior and subordinate perceptions of communication during performance appraisal interviews. Communication Research Reports 9: 2, 153-159. Drew, P. (1991). Asymmetries of knowledge in conversational interactions. In I. Marková & K. Foppa (Eds). Asymmetries in Dialogue. Herdfordshire: Harvester Wheatsheaf. 21-48. Drew, P. (1998). Contested evidence in courtroom cross-examination: the case of a trial for rape. In P. Drew & J. Heritage (Eds). Talk at Work. Interaction in Institutional Settings. Cambridge: University Press. 470- 520. Drew, P. (2006). When documents ’speak’. Documents, language and interaction. In P. Drew, G. Raymond & D. Weinberg (Eds). Talk and Interaction in Social Research Methods. London: Sage Publications. 98– 122. Drew, P. (2013). Turn design. In J. Sidnell & T. Stivers (Eds). The Handbook of Conversation Analysis. West Sussex: Blackwell Publishing Ltd. 131–149. Drew, P. & Heritage, J. (1998). Analyzing talk at work: an introduction. In P. Drew & J. Heritage (Eds). Talk at Work. Interaction in Institutional Settings. Cambridge: University Press. 3-65. 62 Acta Wasaensia Drew, P. & Holt, E. (1998). Figures of speech: Figurative expressions and the management of topic transition in conversation. Language in Society 27: 4, 495-522. Glenn, P. & LeBaron, C. (2011). Epistemic authority in employment interviews: Glancing, pointing, touching. Discourse & Communication 5: 1, 3-22. Goodwin, C. (1981). Conversation Organization: Interaction between Speakers and Hearers. New York: Academic Press. Goodwin, C. (2000). Action and embodiment within situated human interaction. Journal of Pragmatics 32, 1489-1522. Goodwin, C. (2007). Participation, stance and affect in the organization of activities. Discourse & Society 18: 1, 53-73. Goodwin, C. & Goodwin, M. H. (1987). Concurrent operations on talk: Notes on the interactive organization of assessments. IPrA Papers in Pragmatics 1, 1-55. Gordon, M. E. & Stewart, L. P. (2009). Conversing about performance: Discursive resources for the appraisal interview. Management Communication Quarterly 22: 3, 473-501. Haddington, P. (2007). Positioning and alignment as activities of stancetaking in news interviews. In R. Englebretson (Ed). Stancetaking in Discourse. Amsterdam: John Benjamins Publishing Company. 283-318. Haddington, P. & Kääntä, L. (Toim., 2011). Kieli, keho ja vuorovaikutus. Multimodaalinen näkökulma sosiaaliseen toimintaan. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Haddington, P., Mondada, L. & Nevile, M. (Eds., 2013a). Interaction and Mobility. Language and the Body in Motion. Berlin: Walter de Gruyter GmbH. Haddington, P., Mondada, L. & Nevile, M. (2013b). Being mobile: Interaction on the move. In P. Haddington, L. Mondada & M. Nevile (Eds). Interaction and Mobility. Language and the Body in Motion. Berlin: Walter de Gruyter GmbH. 3-61. Haddington, P., Nevile, M., Mondada, L. & Keisanen, T. (Eds., 2014). Multiactivity in Social Interaction: Beyond Multitasking. Amsterdam: John Benjamins Publishing Company. Hakulinen, A. & Selting, M. (Eds., 2005a) Syntax and Lexis in Conversation. Amsterdam: John Benjamins Publishing Company. Acta Wasaensia 63 Hakulinen, A. & Selting, M. (2005b). Introduction. In A. Hakulinen & M. Selting (Eds). Syntax and Lexis in Conversation. Amsterdam: John Benjamins Publishing Company. 1-14. Halonen, M. (2001). Terapeutti elämäkerran tulkitsijana myllyhoidon ryhmäterapiassa. Teoksessa J. Ruusuvuori, M. Haakana & L. Raevaara (Toim.). Institutionaalinen vuorovaikutus. Keskustelunanalyyttisia tutkimuksia. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. 62-81. Have, P. ten (2010). Doing Conversation Analysis. A Practical Quide. London: SAGE Publications Ltd. Heath, C. (1986). Body Movement and Speech in Medical Interaction. Cambridge: University Press. Heath, C., Luff, P. & Knoblauch, H. (2004). Tools, technologies and organizational interaction: The emergence of ‘workplace studies’. In D. Grant, C. Hardy, C. Oswick & L. Putnam (Eds). The SAGE Handbook of Organizational Discourse. London: SAGE Publications Ltd. 337-358. Hepburn, A. & Bolden, G. (2013). The conversation analytic approach to transcription. In J. Sidnell & T. Stivers (Eds). The Handbook of Conversation Analysis. West Sussex: Blackwell Publishing Ltd. 57-76. Heritage, J. (1992). Garfinkel and Ethnomethodology. Cambridge: Polity Press. Heritage, J. (2002). The limits of questioning: negative interrogatives and hostile question content, Journal of Pragmatics 34, 1427-1446. Heritage, J. (2012a). Epistemics in action: Action formation and territories of knowledge. Research on Language and Social Interaction 45: 1, 1-29. Heritage, J. (2012b). The epistemic engine: Sequence organization and territories of knowledge. Research on Language and Social Interaction 45: 1, 30-52. Heritage, J. (2013). Epistemics in conversation. In J. Sidnell & T. Stivers (Eds). The Handbook of Conversation Analysis. West Sussex: Blackwell Publishing Ltd. 370-394. Heritage, J. & Raymond, G. (2005). The terms of agreement: Indexing epistemic authority and subordination in talk-in-interaction. Social Psychology Quarterly 68: 1, 15-38. Holt, E. (2010). The last laugh: Shared laughter and topic termination. Journal of Pragmatics 42, 1513-1525. 64 Acta Wasaensia Honkanen, S. & Nissi, R. (2014). Managing organizational change through joint vision building: an analysis of practices of recontextualization. In A.- M. Karlsson & H. Makkonen-Craig (Eds). Analysing Text AND Talk: Att analysera texter OCH samtal. FUMS rapport nr 233. Uppsala: Uppsala Universitetet. 28-43. Houtkoop-Steenstra, H. (2000). Interaction and the Standardized Survey Interview. The Living Questionnaire. Cambridge: University Press. Houtkoop-Steenstra, H. & Antaki, C. (1997). Creating happy people by asking yes-no questions. Research on Language and Social Interaction 30: 4, 285-313. Hutchby, I. & Wooffitt, R. (2002). Conversation Analysis. Cambridge: Polity Press. Jefferson, G. (1983). Two papers on ’transitory recipientship’. Tilbury Papers in Language and Literature 30. Tilburg: Tilburg University. Jefferson, G. (2004). Glossary of transcript symbols with an introduction. In G. H. Lerner (Ed). Conversation Analysis. Studies from the First Generation. Amsterdam: John Benjamins Publishing Company. 13-31. Jones, A. (2009). Creating history: Document and patient participation in nurse - patient interviews. Sociology of Health & Illness 31: 6, 907-923. Jönsson, L. & Linell, P. (1991). Story generations: From dialogical interviews to written reports in police interrogations. Text 11: 3, 419-440. Kameo, N. & Whalen, J. (2015). Organizing documents: standard forms, person production and organizational action. Qualitative Sociology 38, 205-229. Kangasharju, H. (2002). Alignment in disagreement: forming oppositional alliances in committee meetings, Journal of Pragmatics 34, 1447-1471. Karlsson, A.-M. (2009). Fixing meaning: on the semiotic and interactional role of written texts in a risk analysis meeting. Text & Talk 4, 415-438. Kendon, A. (1983). Gesture and speech: How they interact. In J. M. Wiemann & R. P. Harrison (Eds). Nonverbal Interaction. Beverly Hills: Sage Publications. 13-45. Kielitoimiston sanakirja (2006). E.-R. Grönros, M. Haapanen, T. R. Heinonen, L. Joki, L. Nuutinen, M. Vilkamaa-Viitala (Toim.). Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 140. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. Acta Wasaensia 65 Kikoski, J. F. (1998). Effective communication in the performance appraisal interview: Face-to-face communication for public managers in the culturally diverse workplace. Public Personnel Management 27: 4, 491-513. Kita, S. (2003). Interplay of gaze, hand, torso orientation, and language in pointing. In S. Kita (Ed). Pointing. Where Language, Culture and Cognition Meet. New Jersey: Lawrence Erlbaum Associates. 307-328. Komter, M. (2006). From talk to text: The interactional construction of a police record. Research on Language and Social Interaction 39: 3, 201- 228. Kreplak, Y. & Mondémé, C. (2014). Artworks as touchable objects. Guiding perception in a museum tour for blind people. In M. Nevile, P. Haddington, T. Heinemann & M. Rauniomaa (Eds). Interacting with Objects. Language, Materiality and Social Activity. Amsterdam: John Benjamins Publishing Company. 296-317. Kääntä, L. (2010). Teacher Turn-Allocation and Repair Practices in Classroom Interaction. A Multisemiotic Perspective. Jyväskylä University. Department of Languages. Academic Dissertation. Kääntä, L. & Haddington, P. (2011). Johdanto multimodaaliseen vuorovaikutukseen. Teoksessa P. Haddington & L. Kääntä (Toim.). Kieli, keho ja vuorovaikutus. Multimodaalinen näkökulma sosiaaliseen toimintaan. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. 11-45. Laird, A. & Clampitt, P. G. (1985). Effective performance appraisal: viewpoints from managers. Journal of Business Communication 22: 3, 49- 57. Lappalainen, H. & Raevaara, L. (Toim., 2009). Kieli kioskilla. Tutkimuksia kioskiasioinnin rutiineista. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 152. Helsinki: Hakapaino Oy. Laurier, E. (2008). Drinking up endings: Conversational resources of the café. Language & Communication 28, 165-181. Lee, S. (2013). Response design in conversation. In J. Sidnell & T. Stivers (Eds). The Handbook of Conversation Analysis. West Sussex: Blackwell Publishing Ltd. 415-432. Linell, P. (1998a). Approaching Dialogue. Talk, Interaction and Contexts in Dialogical Perspectives. Amsterdam: John Benjamins Publishing Company. Linell, P. (1998b). Discourse across boundaries: on recontextualizations and the blending of voices in professional discourse. Text 18: 2, 143–157. 66 Acta Wasaensia Llewellyn, N. (2008). Organization in actual episodes of work: Harvey Sacks and organization studies. Organization Studies 29: 5, 763-791. Makkonen-Craig, H. (2014). The emergence of a research tradition: Dialogically-oriented linguistic discourse analysis. In A.-M. Karlsson & H. Makkonen-Craig (Eds). Analysing Text AND Talk: Att analysera texter OCH samtal. FUMS rapport nr 233. Uppsala: Uppsala Universitetet. 121- 132. Maynard, D. (1980) Placement of topic changes in conversation. Semiotica 30: 3-4, 263–290. Meyer, H. (1991). A solution to the performance appraisal feedback enigma. Academy of Management Executive 5: 1, 68-76. Mikkola, P. (2014). Arvioivasta lomaketekstistä hienovaraisiin sananvalintoihin. Vuoron muotoilu ja rekontekstualisaatio kehityskeskustelun topikaalisissa siirtymissä. Virittäjä 118: 4, 525-552. Mikkola, P. (2014). Samanlinjaisuus ja erilinjaisuus kehityskeskustelussa. Alaisen mahdollisuudet vaikuttaa topiikkien määrittelyyn ja tulkintaan. Puhe ja kieli 34: 4, 175-199. Mikkola, P. (2015). Kirjallinen teksti ja keskustelijoiden oikeudet: Episteemisten ja deonttisten oikeuksien ilmeneminen esimiehen ja alaisen välisissä kehityskeskusteluissa. Prologi – puheviestinnän vuosikirja, 75- 106. Mikkola, P. & Lehtinen, E. (2014). Initiating activity shifts through use of appraisal forms as material objects during performance appraisal interviews. In M. Nevile, P. Haddington, T. Heinemann & M. Rauniomaa (Eds). Interacting with Objects. Language, Materiality, and Social Activity. Amsterdam: John Benjamins Publishing Company. 57–78. Mondada, L. (2006). Participants’ online analysis and multimodal practices: projecting the end of the turn and the closing of the sequence. Discourse Studies 8: 1, 117-129. Mondada, L. (2007). Multimodal resources for turn-taking: pointing and the emergence of possible next speakers. Discourse Studies 9: 2, 194-225. Mondada, L. (2013). The conversation analytic approach to data collection. In J. Sidnell & T. Stivers (Eds). The Handbook of Conversation Analysis. West Sussex: Blackwell Publishing Ltd. 32-56. Mondada, L. (2014). Cooking instructions and the shaping of things in the kitchen. In M. Nevile, P. Haddington, T. Heinemann & M. Rauniomaa (Eds). Interacting with Objects. Language, Materiality and Social Activity. Amsterdam: John Benjamins Publishing Company. 199-226. Acta Wasaensia 67 Moore, R. J., Whalen, J. & Hankinson Gathman, E. C. (2010). The work of the work order: document practice in face-to-face service encounters. In N. Llewellyn & J. Hindmarsh (Eds). Organization, Interaction and Practice. Studies in Ethnomethodogy and Conversation Analysis. Cambridge: University Press. 172-197. Nevile, M. (2004). Integrity in the airline cockpit: Embodying claims about progress for the conduct of an approach briefing. Research on Language & Social Interaction 37: 4, 447-480. Nevile, M. (2006). Making sequentiality salient: and-prefacing in the talk of airline pilots. Discourse Studies 8: 2, 279-302. Nevile, M. (2015). The embodied turn in Research on language and social interaction. Research on language and social interaction 48: 2, 121-151. Nevile, M., Haddington, P., Heinemann, T. & Rauniomaa, M. (Eds., 2014a) Interacting with Objects. Language, Materiality and Social Activity. Amsterdam: John Benjamins Publishing Company. Nevile, M., Haddington, P., Heinemann, T. & Rauniomaa, M. (2014b). On the interactional ecology of objects. In M. Nevile, P. Haddington, T. Heinemann & M. Rauniomaa (Eds). Interacting with Objects. Language, Materiality and Social Activity. Amsterdam: John Benjamins Publishing Company. 3-26. Nielsen, M. F. (2012). Using artifacts in brainstorming sessions to secure participation and decouple sequentiality. Discourse Studies 14: 1, 87-109. Niemi, J. (2010). Myönnyttelymuotti – erimielisyyttä enteilevä samanmielisyyden konstruktio. Virittäjä, 2, 196-222. Nissi, R. (2015). From entry proposals to a joint statement: Practices of shared text production in multiparty meeting interaction. Journal of Pragmatics 79, 1-21. Nissi, R. (tulossa). Kokouskeskustelusta vastinetekstiksi: Yhteisen äänen rekontekstualisointi ja virkatekstin neuvoteltu omistajuus. Virittäjä. Nissi, R. & Lehtinen, E. (2015). Conducting a task while reconstructing its meaning: interaction, professional identities and recontextualization of a written task assignment. Pragmatics 25: 3, 1-31. Nissi, R. & Lehtinen, E. (2016). Negotiation of expertise and multifunctionality: PowerPoint presentations as interactional activity types in workplace meetings. Language & Communication 48, 1-17. 68 Acta Wasaensia Nyroos, L. & Sandlund, E. (2014). From paper to practice. Asking and responding to a standardized question item in performance appraisal interviews. Pragmatics and Society 5: 2, 165-190. Onninen, L. (2013). Alaisen valitukseen vastaaminen. Keskustelunanalyyttinen tutkimus esimiesten responsseista kehityskeskusteluissa. Helsingin yliopisto. Sosiaalitieteiden laitos. Pro gradu -työ. Park, S. (2014). Motivation of public managers as raters in performance appraisal: developing a model of rater motivation. Public Personnel Management 43: 4, 387-414. Peräkylä, A. (1995). AIDS Counselling. Institutional Interaction and Clinical Practice. Cambridge: University Press. Peräkylä, A., Ruusuvuori J. & Vehviläinen S. (2005). Introduction: Professonal theories and institutional interaction. Communication & Medicine 2: 2, 105-109. Pomerantz, A. (1975). Second Assessments: A Study of some Features of Agreements / Disagreements. University of California. Unpublished Academic Dissertation. Psathas, G. (1995). Conversation Analysis. The Study of Talk-in- interaction. Qualitative Research Methods, volume 35. California: Sage Publications. Pälli, P. & Lehtinen, E. (2014). Making objectives common in performance appraisal interviews. Language & Communication 39, 92-108. Raevaara, L. (2000). Potilaan diagnoosiehdotukset lääkärin vastaanotolla: keskustelunanalyyttinen tutkimus potilaan institutionaalisista tehtävistä. Helsingin yliopisto. Suomen kielen laitos. Väitöskirja. Raymond, G. & Heritage, J. (2006). The epistemics of social relations: Owning grandchildren. Language in Society 35: 5, 677-705. Roberts, G. E. (2002). Employee performance appraisal system participation: a technique that works. Public Personnel Management 31: 3, 333-340. Robinson, J. & Stivers, T. (2001). Achieving activity transitions in primarycare encounters. From history taking to physical examination. Human Communication Research 27: 2, 253–298. Ruusuvuori, J. (2000). Control in Medical Consultation. Practices of Giving and Receiving the Reason for the Visit in Primary Health Care. Acta Wasaensia 69 Tampere University. Department of Sociology and Social Psychology. Academic Dissertation. Ruusuvuori, J. (2001). Looking means listening: Coordinating displays of engagement in doctor-patient interaction. Social Science & Medicine 52: 7, 1093-1108. Sacks, H. (1992a). Lectures on Conversation. Volume I. Cambridge: Blackwell Publishers. Sacks, H. (1992b). Lectures on Conversation. Volume II. Cambridge: Blackwell Publishers. Sandlund, E., Olin-Scheller, C., Nyroos, L., Jakobsen, L. & Nahnfeld, C. (2011). The performance appraisal interview – An arena for the reinforcement of norms for employeeship. Nordic Journal of Working Life Studies 1: 2, 59-75. Schegloff, E. A. (1990). On the organization of sequences as a source of “coherence” in talk-in-interaction. In B. Dorval (Ed). Conversational Organization and Its Development. New Jersey: Ablex Publishing Corporation. 51-77. Schegloff, E. A. (1996). Turn organization. One intersection of grammar and interaction. In E. Ochs, E. A. Schegloff & S. A. Thomson (Eds). Interaction and Grammar. Cambridge: University Press. 52-133. Schegloff, E. A. (2007). Sequence Organization in Interaction. Cambridge: University Press. Schegloff, E. A. & Sacks, H. (1973). Opening up closings. Semiotica 8: 4, 289–327. Seedhouse, P. (2005). Conversation analysis as research methodology. In K. Richards & P. Seedhouse (Eds). Applying Conversation Analysis. Hampshire: Palgrave Macmillan Ltd. 251-266. Selden, S. & Sowa, J. (2011). Performance management and appraisal in human service organizations: management and staff perspectives. Public Personnel Management 40: 3, 251-264. Selting, M. & Couper-Kuhlen, E. (Eds., 2001). Studies in Interactional Linguistics. Amsterdam: John Benjamins Publishing Company. Sidnell, Jack. (2013). Basic conversation analytic methods. In J. Sidnell & T. Stivers (Eds). The Handbook of Conversation Analysis. West Sussex: Blackwell Publishing Ltd. 77-99. 70 Acta Wasaensia Sorjonen, M.-L. (1997). Recipient Activities: Particles nii(n) and joo as Responses in Finnish Conversations. University of California. Academic Dissertation. Sorjonen, M.-L. & Raevaara, L. (Toim., 2006). Arjen asiointia. Keskusteluja Kelan tiskin äärellä. Helsinki: Hakapaino Oy. 48-85. Sorjonen, M.-L. & Raevaara, L. (2006). Kuinka päästä alkuun? Asiointikeskustelun aloittamistavoista. Teoksessa M.-L. Sorjonen & L. Raevaara (Toim.) Arjen asiointia. Keskusteluja Kelan tiskin äärellä. Helsinki: Hakapaino Oy. 48-85. Steensig, J. & Asmuss, B. (2005). Notes on disaligning ’yes but’ initiated utterances in German and Danish conversations. Two constructions for dispreferred responses. In A. Hakulinen & M. Selting (Eds). Syntax and Lexis in Conversation. Studies on the Use of Linguistic Resources in Talk- in-Interaction. Amsterdam: John Benjamins Publishing Company. 349- 373. Stevanovic, M. (2013). Constructing a proposal as a thought: a way to manage problems in the initiation of join decision-making in Finnish workplace interaction. Pragmatics 23: 3, 1-30. Stevanovic, M. & Peräkylä, A. (2012). Deontic authority in interaction: The right to announce, propose and decide. Research on Language and Social Interaction 43: 3, 297-321. Stevanovic, M. & Peräkylä, A. (2014). Three orders in the organization of human action: On the interface between knowledge, power, and emotion in interaction and social relations. Language in Society 43: 2, 185-207. Stevanovic, M. & Svennevig, J. (2015). Introduction: Epistemics and deontics in conversational directives. Journal of Pragmatics 78, 1-6. Stivers, T. (2008). Stance, alignment and affiliation during storytelling: When nodding is a token of affiliation. Research on Language & Social Interaction 41: 1, 31–57. Stivers, T., Mondada L. & Steensig J. (2011). Knowledge, morality and affiliation in social interaction. In T. Stivers, L. Mondada & J. Steensig (Eds). The Morality of Knowledge in Conversation. Cambridge: University Press. 3-24. Stivers, T. & Sidnell, J. (2005). Introduction: multimodal interaction. Semiotica 1: 4, 1-20. Streeck, J., Goodwin, C. & LeBaron, C. (Eds., 2011a). Embodied Interaction. Language and Body in the Material World. Cambridge: University Press. Acta Wasaensia 71 Streeck, J., Goodwin, C. & LeBaron, C. (2011b). Embodied interaction in the material world: an introduction. In J. Streeck, C. Goodwin & C. LeBaron (Eds). Embodied Interaction. Language and Body in the Material World. Cambridge: University Press. 1-26. Sutela, H. & Lehto, A.-M. (2014). Työolojen muutokset 1977-2013. Helsinki: Tilastokeskus. Svennevig, J. (2012). The agenda as resource for topic introduction in workplace meetings. Discourse Studies 14: 1, 53–66. Svinhufvud, K. (2008). Palaute ongelmanratkaisuna. Opponentin tekstipalaute graduseminaarissa. Kasvatus 39: 5, 439–455. Svinhufvud, K. (2011). Varovasti edeten ja taas perääntyen. Opponentin palautevuoron rakentuminen. Virittäjä 2, 156–192. Svinhufvud, K. & Vehviläinen, S. (2013). Papers, documents, and the opening of an academic supervision encounter. Text & Talk 33: 1, 139– 166. Tainio, L. (1996). Kannanotoista arkikeskustelussa. Teoksessa A. Hakulinen (Toim.). Suomalaisen keskustelun keinoja II. Helsinki: Hakapaino Oy. 81-108. Thompson, S. A. (2001). Foreword. In M. Selting & E. Couper-Kuhlen (Eds). Studies in Interactional Linguistics. Amsterdam: John Benjamins Publishing Company. vi-vii. Tiililä, U. (2007). Tekstit viraston työssä. Tutkimus etuuspäätösten kielestä ja konteksteista. Helsingin yliopisto. Suomen kielen laitos. Väitöskirja. Townley, B. (1993). Performance appraisal and the emergence of management. Journal of Management Studies 30: 2, 221–238. Turkia, N. (2007). Pienryhmäkeskustelun toimintajaksot. Teoksessa L. Tainio (Toim.). Vuorovaikutusta luokkahuoneessa. Näkökulmana keskustelunanalyysi. Helsinki: Gaudeamus. 210–238. Ukkonen, O. (1991). Esimies-alaiskeskustelu. Hämeenlinna: Weilin+Göös. Valpola, A. (2000). Kehityskeskustelun mahdollisuudet. Juva: WSOY. Valpola, A. (2002). Onnistu kehityskeskustelussa. Juva: WSOY. Van De Mieroop, D. & Schnurr, S. (2014). Negotiating meaning and co- constructing institutionalisable answers: Leadership through gate-keeping in performance appraisal interviews. Journal of Pragmatics 67, 1-16. 72 Acta Wasaensia Van De Mieroop, D. & Vrolix, E. (2014). A discourse analytical perspective on the professionalization of the performance appraisal interview. International Journal of Business Communication 51: 2, 159–182. Vehviläinen, S. (2009). Student-initiated advice in academic supervision. Research on Language and Social Interaction 42: 2, 163-190. Vehviläinen, S. & Svinhufvud, K. (2009). Paperi, dokumentti, opinnäyte – Teksti akateemisen ohjauskeskustelun osapuolena. Aikuiskasvatus 29: 3, 190–201. Weilenmann, Alexandra & Lymer, Gustav (2014). Incidental and essential objects in journalistic work. In M. Nevile, P. Haddington, T. Heinemann & M. Rauniomaa (Eds). Interacting with Objects. Language, Materiality and Social Activity. Amsterdam: John Benjamins Publishing Company. 320-337. Wink, H. (2007). Kehityskeskustelu dialogina ja diskursiivisina puhekäytäntöinä. Tapaustutkimus kehityskeskusteluista metsä- teollisuuden organisaatiossa. Tampereen yliopisto. Kasvatustieteiden laitos. Väitöskirja. Acta Wasaensia 73 Liitteet Liite 1: Keskustelunanalyyttiset litterointimerkit . laskeva sävelkulku , tasainen sävelkulku ? nouseva sävelkulku [ päällekkäispuhunnan alku ] päällekkäispuhunnan loppu (0.6) tauon kesto sekunteina (.) mikrotauko (alle 0.2 sekuntia) = toisiinsa liittyvät puhunnokset ympäröivää puhetta hitaampi jakso >joo< ympäröivää puhetta nopeampi jakso °joo° ympäröivää puhetta hiljaisempi jakso JOO voimakas ääni siellä painotus siellä: äänteen venytys si- kesken jäänyt sana (esim. si- siellä) .hhh sisäänhengitys (yksi h-kirjain 0.1 sekuntia) hhh uloshengitys .joo sana lausuttu sisäänhengittäen kirjoittaa ei-kielellinen toiminta esitetty keskustelurivin alapuolella lihavoinnilla merkittynä. Hakasulkeet osoittavat toiminnan keston suhteessa puheeseen. E katse A katseen suunta sekä katsoja ja katseen kohde (esimies katsoo alaista) £siellä£ hymyillen lausuttu sana tai jakso s(h)iellä nauraen lausuttu sana #siellä# nariseva ääni .nff niiskaus mt maiskaus (siellä) epäselvästi kuultu jakso sulkeiden sisällä 74 Acta Wasaensia KIRKKO-ORGANISAATION KEHITYSKESKUSTELULOMAKKEEN KESKUSTELUOSUUS Henkilökohtaiset strategiset tavoitteet 1. Sitoudumme tukemaan uskon syntymistä ja siinä kasvamista Tavoitteen toteuttaminen Miten aiot toteuttaa tavoitteesi? Sovitut asiat Mitä sovimme asiasta? 2. Mahdollistamme monimuotoisen seurakuntayhteyden Tavoitteen toteuttaminen Miten aiot toteuttaa tavoitteesi? Sovitut asiat Mitä sovimme asiasta? 3. Edistämme yhteiskuntaa uudistavaa elämäntapaa Tavoitteen toteuttaminen Miten aiot toteuttaa tavoitteesi? Sovitut asiat Mitä sovimme asiasta? 4. Tavoitamme ja vaikutamme Tavoitteen toteuttaminen Miten aiot toteuttaa tavoitteesi? Liite 2 Acta Wasaensia 75 Sovitut asiat Mitä sovimme asiasta? Tavoite 5 Tavoitteen toteuttaminen Miten aiot toteuttaa tavoitteesi? Sovitut asiat Mitä sovimme asiasta? Avoin keskustelu Asiat, joista vastaaja/työntekijä haluaa keskustella Mistä työhösi liittyvästä asiasta haluat itse keskustella kanssani? Sovitut asiat Mitä sovimme asiasta? Asiat, joista keskustelu käynnistäjä/esimies haluaa keskustella Haluan keskustella kanssasi alla olevasta asiasta Sovitut asiat Mitä sovimme asiasta? 76 Acta Wasaensia Liite 3 Acta Wasaensia 77 78 Acta Wasaensia Acta Wasaensia 79 Liite 4 80 Acta Wasaensia Acta Wasaensia 81 Initiating activity shifts through use of appraisal forms as material objects during performance appraisal interviews Piia Mikkola and Esa Lehtinen University of Vaasa This study shows how participants of performance appraisal interviews use appraisal forms as material objects in initiations of activity shifts. Participants negotiate their willingness to proceed from one interview item to another by gazing at, pointing toward and manipulating the forms. This study contributes to earlier studies of written documents as material objects in interaction, by showing, firstly, how written documents can be used in a step-by-step embod- ied negotiation; secondly, how orientation to material objects makes it possible for participants to conduct two activities at the same time; and thirdly, how the document’s role as the agenda of an encounter is consequential for the activity. The data of this study consist of six video-recorded appraisal interviews from a Finnish public organisation. Introduction1 Participants of many institutional face-to-face encounters have sheets or piles of papers in front of them, such as agendas, forms, files, plans or memos. Besides having a textual content, these documents also have a material form. They are visible, tangible and movable. They can thus be gazed at, pointed at, handled and manipulated in various ways. For the participants, these become material objects. The textual content is often important for the business-at-hand; an interview, for example, usually follows the items in an interview form in an orderly way (cf. Houtkoop-Steenstra, 2000). However, the material nature of a document is also a resource that can be exploited for various interactional purposes. 1. We wish to thank the superiors and subordinates who agreed to participate in this study. We are also grateful to the anonymous reviewers for their insightful comments. The study has been funded by the Langnet Doctoral Programme and the Academy of Finland (project number 253350). 82 Acta Wasaensia 58 Piia Mikkola and Esa Lehtinen In this study we focus on one setting, the performance appraisal interview, in which a written document, namely an appraisal form, features prominently (cf. Asmuss, 2008; Clifton, 2012). We aim to shed light on how appraisal forms are used interactionally as material objects during these interviews. In particular, we concentrate on initiations of activity shifts. Thus, we will analyse how participants display their orientation to the appraisal form as a material object as they negotiate the possibility to begin to either go through the appraisal form or proceed from one item to another. We argue that the appraisal form is used in systematic ways in such encounters. In the following, we will firstly review earlier studies of written documents being used as material objects in interaction. Secondly, we will review studies of activity shifts. Finally, we will outline our contribution vis-á-vis these studies. Written documents as material objects in institutional encounters A sizable number of studies address written documents as texts in interaction (for a review, see Komter, 2006). However, fewer studies have investigated how written documents are used as material objects. In many of these studies written documents are analysed as one aspect in a wide array of different artefacts and spatial arrangements that are oriented to in interaction. A number of issues have, however, started to emerge. In the following, we will review the findings of these studies from three perspectives: participation, epistemics and sequential order. Firstly, earlier studies show that orientation to written documents as material objects has to do with securing participation in the task at hand. Gaze and gestures directed at the document are used to direct the participants’ attention to the docu- ment and thus make it a focus of joint attention. For example, the facilitator of a brainstorming session gazes toward and points at a coloured card on a whiteboard to show that the content of the card in question should be the focus of attention (Nielsen, 2012). Similarly, in doing homework together with a child, a parent uses a gesture directed at a specific place on a workbook page to secure the atten- tion of the child (Goodwin, 2007), and in academic supervision, the supervisor and supervisee work towards achieving a joint orientation towards the student’s text at the beginning of the encounter (Svinhufvud & Vehviläinen, 2013). Even though, in all of these cases, the task at hand has to do with the content of the document, i.e. the text written on the coloured card, in the workbook or in the student’s manuscript, the materiality of the document is important in the creation of what Goodwin (2007, p. 56) calls an “embodied participation framework”. The participants display their collaboration in the task through joint attention to the document, i.e. their “co-operative stance” (Goodwin, 2007, p. 62). Acta Wasaensia 83 Appraisal forms as material objects 59 In some settings, however, only one of the participants has access to the docu- ments at hand. In such cases joint attention cannot be reached. This is true, for example, in medical consultations in which the doctor has access to a patient’s files (Heath, 1986; Ruusuvuori, 2000, 2001). In these cases the doctor’s orientation to the documents can disturb the flow of the interaction. There are perturbations and pauses in the patient’s talk while the doctor is engaged with the documents. The patient seems to conclude that the doctor’s attention is divided. Ruusuvuori (2001), however, makes an interesting observation by noting that the patient’s talk is more fluent when the posture of the doctor is toward the patient and not toward the document. Thus, even slight changes in the embodied participation framework have an effect on how the activity proceeds (see also Beck Nielsen, this volume). Secondly, earlier studies show that written documents are used to display epis- temic states. Documents, of course, contain some kind of information. What is important for us in this study, however, is that states of knowledge with regard to information in the document can be displayed through gazing at and gestur- ing towards the document. This is done, for example, by an interviewer in a job interview with regard to applicant files (Glenn & LeBaron, 2011). The interviewer can display both the interactional relevance of the information in the files and the nature of his or her state of knowledge, i.e. whether he or she is reading the information from the files at the moment or just referring to knowledge already acquired earlier. Also, there are different gestures with which the interviewer can either point to a specific part of the files or the files as a whole (see also Mondada, 2012, p. 314). These different orientations are consequential for the interaction: the interviewer makes the interviewee accountable for different interpretations of the information in his or her file. Moreover, as Mondada (2012) shows, the document can also symbolise the epistemic authority of its author. Thus, through pointing at the document, the speaker can show that he or she attributes his or her view to the author of the document. Written documents can also point to the future, which is true, for example, with architectural drawings (Mondada, 2012; see also Sakai, Korenaga, Mizukawa, & Igarashi, this volume). Documents of this type make it possible to manifest a future state of events and create knowledge with the help of the document as a material object. Mondada (2012, p. 325) shows how a solution to an architectural problem can be “prefigured” through a metaphorical gesture even though it is not clearly formulated in the talk. Thus, it is as if the speaker manipulates the docu- ment, (re)formulating its meaning in an embodied way. Thirdly, timing and sequential order are important issues with regard to the use of written documents as material objects. For example, orientation to mate- rial objects often takes place in between or at the beginning of turn constructional units (Mortensen & Lundsgaard, 2011). Gestures such as pointing at the document 84 Acta Wasaensia 60 Piia Mikkola and Esa Lehtinen are used to project actions in which the content of the document is referred to (Glenn & LeBaron, 2011; Nielsen, 2012). Also, in the case of doctors’ engagement with medical records, it seems to be less disturbing to the patients if this happens at the end of turn constructional units (Ruusuvuori, 2001). Timing and order are also important in settings in which the activity requires both talking and writing or drawing by the same person. Moreover, writing or drawing specifically entails engagement with the document as a material object. In these cases writing or drawing are precisely synchronised with talk (Nevile, 2004; Mondada, 2012). Nevile’s (2004) study of approach briefing by pilots is a case in point. He analyses a case in which the first officer reaches for the pad containing the details of the approach briefing, writes something on it, and returns it to its home position. Nevile shows how the first officer suspends his talk in order to precisely synchronise it with his handling of the pad. Through the synchronisation he displays and embodies the orderliness of his activities to the captain in a setting where strict order is crucial for the normal, successful accomplishment of the tasks at hand. Thus, talk and object-related action are not only simply produced in an orderly way; orderliness is produced through the synchronisation of the different activities. All the issues reviewed above, participation, epistemics and sequential order, can also be seen in studies where written documents are used as material objects in activity shifts and closings (Deppermann, Schmitt, & Mondada, 2010; Mondada, 2006; Svennevig, 2012). In the following section we will review the earlier litera- ture on activity shifts and look at orientation to written documents as material objects in that context. Toward a multimodal activity shift An activity shift is simply a shift from one activity to another.2 Such a shift includes closing an ongoing activity or topic and starting a new one. According to Sacks (1992, p. 566) topics do not usually have clear boundaries as the shift proceeds stepwise. Thus, a clear topic or activity shift that includes a closing and a beginning must be accomplished by the participants. 2. We have decided to use the concept ‘activity shift’ instead of ‘topic shift’ because the former concept covers the idea of transition where there are different layers of multimodal features involved and not solely speech. The concept ‘activity transition’ has before been used in mul- timodal analyses for example by Robinson and Stivers (2001) and Deppermann, Schmitt, and Mondada (2010). In our data of performance appraisal interviews the activity shift is separated in two parts, which are the initiation and the implementation of the activity shift. Acta Wasaensia 85 Appraisal forms as material objects 61 Activity or topic shifts and closings have mostly been analysed from the per- spective of talk. Words like ‘well’, ‘ok’ or ‘so’ pronounced with downward intona- tion have been shown to act as pre-closings and indicate topic termination (Beach, 1995; Schegloff & Sacks, 1973). Also, particular conversational actions such as expressing assessments or summaries, holding over prior activities or projecting future activities have been identified as closing indicative (Button, 1991; Schegloff, 2007). In interviews, high-grade assessments by the interviewer, such as ‘brilliant’ or ‘excellent’ can indicate a transition to the next question (Antaki, Houtkoop- Steenstra, & Rapley, 2000). Holt (2010) has suggested that shared laughter can also project the termination of a particular topic. Recently several conversation analytic scholars have started to study activ- ity shifts as multimodal sequences and have begun to take into account different modalities of action, including artefacts. For example, cups and glasses can be used as resources in closing a lunch break in a café (Laurier, 2008). Also, as Robinson and Stivers (2001) show, physicians in doctor-patient consultations begin to show their orientation towards the examination phase by freeing their hands of pens and other artefacts. As already mentioned, several studies have been made to show that written documents are used as material objects in activity shifts, both in the closing and opening phase of the shift. In Mondada’s study (2006) the written document is used to close an activity. She shows how moving a written plan from the middle of the table in a meeting of architects is a crucial part of the closing. As for the opening phase of the shift, Svennevig (2012), in his study of topic introductions, refers to the role of the written agenda as a multimodal resource in activity shifts in meetings. He shows that in addition to referring to the items of the agenda in their talk, chairpersons gaze towards the document and use gestures, such as lift- ing the document, when introducing new items. In their study of the transition from work to non-scheduled break-like activity and back to work, Deppermann, Schmitt, and Mondada (2010) show how holding a folder can be used as a resource in projecting a return to work. The use of written documents in activity shifts is related to the issues men- tioned in the previous section: participation, epistemics, and order. It is clear that activity shifts have to do with the orderliness of encounters. In particular, order is produced in accomplishing the agenda of meetings (Deppermann, Schmitt, & Mondada, 2010; Svennevig, 2012) with the help of written documents as mate- rial objects. Also, activity shifts usually also mean shifts in the participation framework, and the document may be important in this respect. In particular, the concept “double orientation” coined by Deppermann, Schmitt and Mondada (2010, p. 1710) is important. One of the participants gestures that it is time to return to work by holding the folder while the participants are still involved in 86 Acta Wasaensia 62 Piia Mikkola and Esa Lehtinen break activities such as drinking water. Thus, the written document can act as a vehicle in a step-wise change in the participation framework. As for epistemics, Svennevig’s (2012, p. 56) observation is that items in the agenda have a “known- in-advance” status. Thus, when the chairperson gazes at or lifts the document in an activity shift sequence, the participants know what he or she is referring to. In the present study we wish to extend the previous work by investigating the role of the appraisal form as a material object in activity shifts in performance appraisal interviews. In these sequences, the form is repeatedly used as a tool: the activity shift is projected e.g. through gazing, touching and grasping the document and lifting it from the table. All these cues orient to the appraisal form as a mate- rial object. At the same time, however, they project the activity of reading the text. Our study contributes to earlier studies on activity shifts and the use of writ- ten documents as material objects in several ways. Firstly, we will extend the idea of the accomplished character of activity shifts by showing how activity shifts are initiated through a negotiation between the participants and how the negotiation is realised with the help of material objects. Secondly, drawing on the concept of “double orientation” (Deppermann, Schmitt, & Mondada, 2010, p. 1710), we will show how orientation to the document as a material object makes it possible for the participants of a performance appraisal interview to do two things simulta- neously: they can finish their conversation on the previous topic and initiate the activity shift. The double orientation is made possible by the embodied nature of the initiation. Thus, we will show that orientation to material objects is not only synchronised with talk, since objects in some ways provide an opportunity for action that is partly independent of talk. Thirdly, we will argue that the written document’s role in setting the agenda of the interview and its known-in-advance status are consequential in initiating the activity shifts. Data and method The data for the study come from a Finnish public organisation, i.e. ‘the Church organisation’ that is going through a process of strategic development. The data consist of six performance appraisal interviews that were video-recorded dur- ing 2010. There are two superiors and six subordinates involved. We found 40 activity shift sequences in which the participants begin to discuss an item in the appraisal form. The appraisal form consists of four so-called strategic alignments, such as ‘Reaching and acting’, and a section called ‘Open discussion’. In the latter section both participants could take up the topics that they wanted to discuss. The subordi- nate’s task was to complete the appraisal form in advance so that the superior could Acta Wasaensia 87 Appraisal forms as material objects 63 become acquainted with the subordinates’ answers before the appraisal interview. The participants went through the form in an orderly manner during the encoun- ter. During the process, the subordinate was required to comment on the things that he or she had written on each section of the form. Every item was closed by agreeing on what would be written down as a conclusion of the previous discussion. The setting was rather similar in all of the interviews. The superior and the subordinate sat on chairs around a table or on a chair and a sofa. The participants had visible access to each other and to the written appraisal forms. The documents were placed either on the table in front of the superior and the subordinate or they held them on their laps. The encounters were video-recorded with one camera, which was located to the side of the participants. For the purpose of our research, the activity shift sequence can be separated into two parts. The first part we call the initiation of the activity shift. There the participants multimodally negotiate the possibility to close the present activity and move on to the next section in the appraisal form. This is the part of the sequence that we are especially interested in. In the second part, the implementation, the shift to the next activity concretely takes place as the superior announces the next item. The multiple means of the initiation As one studies the initiations of activity shifts, one can easily find verbal resources – word choices, closing-implicative expressions and prosody – that are used to indicate the shift to another activity. However, the resources of speech are just one level of multimodal cues among others: e.g. gestures, postures and embodiment. Concerning the performance appraisal interview data, the promi- nent role of the written appraisal form is the central feature. In various ways, the participants use this document as a material object, in order to negotiate when the next activity should take place. In the present section, we list these different embodied resources of activity shifts and introduce some of them with the help of stills. In the following section we will then move to a detailed analysis of how these resources are used to accomplish an activity shift. Figure 1 visualises the most commonly activated document-related resource in the activity shifts: the gaze directed toward the appraisal form. Figure 1 rep- resents a typical setting before the implementation of the activity shift: both the superior and the subordinate are silently gazing towards the written documents. By glancing down at the documents on their laps the participants are able to dis- play their willingness to turn to the next item on the appraisal form. In a similar way, Svennevig (2012, p. 57, 61) has noted in his data of workplace meetings that the chairperson tends to look at the written agenda before introducing a new topic. 88 Acta Wasaensia 64 Piia Mikkola and Esa Lehtinen Figure 1. Gazing toward the document Another discreet way of taking up the possibility of an activity shift is to handle the written text. In our data, we found many examples of documents being manipu- lated in order to signal activity shifts. The means used were touching, grabbing, raising, opening and folding, moving the document on the table, turning the page, riffling through the pile of papers and tapping the table with the pile. Furthermore, a written document already held in the hands can be made relevant by gently flut- tering it. In Figures 2 and 3 we will show two different ways of manipulating the document in initiations of activity shifts. In Figure 2, the superior on the right has grabbed the document during the subordinate’s turn and lifted it between the participants. As the document is placed at the line of sight of the opposing party, the cue is hard to pass unnoticed. By keeping the document steadily in an upright position, as shown in Figure 2, the superior can indicate that the discussion related to the written document is expected to be the next action. In Figure 3, one of the participants is turning the page of the appraisal form and setting the topmost page of the pile on the table. This action clearly has two implications. On the one hand, it can be seen as closing-implicative: the ongoing topic is concretely moved out of sight when the topmost page is relocated so that it is no longer in the focus of attention (see Mondada, 2006 for a similar kind of find- ing). On the other hand, the following page in the pile represents a new activity. Acta Wasaensia 89 Appraisal forms as material objects 65 Figure 2. The document lifted in an upright position Figure 3. Setting a page on the table 90 Acta Wasaensia 66 Piia Mikkola and Esa Lehtinen Another important group of multimodal means in the initiations are cues that indirectly show orientation to the written text. These cues project reading or han- dling the text without manipulating the document itself. In Figure 4, the superior puts on his reading glasses while the subordinate is talking. He has also lifted the document from the table and holds it with his left hand. It is obvious that he wears the glasses in order to read the appraisal form because he promptly takes them off when he no longer shows orientation to the document. Accordingly, putting on the glasses during the co-participant’s turn the superior can delicately display a willingness to change the topic. Similar kinds of means include certain changes in posture, such as leaning to the table before grasping the appraisal form or lifting a pen from the table in order to write on the document. In one instance the supe- rior moves the calendar from the top of the appraisal form to be able to handle the document. Before this the participants have been noting a date for the next meeting in their calendars. Figure 4. Putting on reading glasses Acta Wasaensia 91 Appraisal forms as material objects 67 The appraisal form in multimodal negotiation In the previous section we listed the different embodied resources used by partici- pants to achieve an activity shift during performance appraisal interviews. There, the embodied means were addressed separately, without placing them in the con- text of actual interaction. In this section, we present a detailed analysis on how the superior and the subordinate multimodally negotiate the possibility to move to the next section in the appraisal form. Thus, we will demonstrate how initiating an activity shift is a joint accomplishment of both participants and how the written appraisal form, i.e. the material object, is used to achieve this purpose. A series of stills are used to illustrate the main actions of the sequences. We will analyse two excerpts that represent the common and prominent multimodal features of the data. However, the excerpts used do have some sig- nificant differences. Excerpt 1 demonstrates a situation where the multimodal negotiation promptly leads to an activity shift, whereas Excerpt 2 is more com- plicated. Additionally, Excerpt 1 focuses mostly on gaze direction as an embod- ied cue. Excerpt 2 includes different ways of manipulating the appraisal form. In Excerpt 1, the person initiating the negotiation concerning the activity shift is the subordinate. In the Excerpt 2, this person is the superior. Hence, with these two excerpts we aim to demonstrate different features of multimodal negotiation with the help of a material object. In the transcripts we follow the conventions based on Jefferson’s (2004) work. The non-verbal actions of the participants have been marked below the lines of talk. The arrow symbol () is used to indicate gaze direction. The timing of the pictures in the figures (A, B, C etc.) has been marked in the transcript. Excerpt 1 designates the significance of gaze direction in initiating a new activ- ity. Gaze is a prominent cue in our data, as there seems to be a strong tendency for both participants to be looking at the appraisal form before the implementation of a new activity. As Goodwin (1981, p. 30) puts it, gaze is an important social act. It constitutes a display of hearership or addressing the utterance to someone. On the other hand, gaze can indicate withdrawal from the interaction and orientation to somewhere else, as will be seen in Excerpt 1. The different phases of activity shift are illustrated in Figure 5. Before the beginning of Excerpt 1, the female superior (on the left) and the female subordinate have been discussing how the subordinate could evaluate her own performance at work. The subordinate has first offered her understand- ing concerning the matter, namely that the regular feedback from her subordi- nates informs her how she has succeeded. The superior has accepted the idea and the subordinate has begun to write this down on the appraisal form on her lap. Excerpt 1 begins when the subordinate is orientating to the writing task and 92 Acta Wasaensia 68 Piia Mikkola and Esa Lehtinen glances down at the document. Her co-participant, however, continues the discus- sion at hand and starts to develop her opinion from line 01 onwards. Concurrently she adopts a middle-distance gaze (cf. Goodwin, 1981). The situation described here is illustrated in Figure 5, Picture A. Figure 5. Gaze toward the document as a resource in multimodal negotiation Excerpt 1 Excerpt 1 01 SUP: et esimerkiks jos ajatellaan seuraavaa työvuotta? (pic. A) so if we think about the next working year for example? SUB writes SUBdoc SUPmiddle-distance 02 (2.2) 03 siis ihan kalenterivuotta. I mean the calendar year. SUB writes 04 (0.8) 05 ni meillä on: so we shall have: SUB quits writing, lifts pen from the paper SUBSUP 06 (.) ens syksyyn mennessä (pic. B) (.) by next fall SUB moves hand with the pen on the back rest of the sofa SUP  SUB 07 niinku (0.4) jotakin (.)ihan konkreettista (pic. C) kinda like (0.4) something (.) quite concrete SUBdoc 08 >mitä ne< seurakuntalaiset haluais. >what the< parishioners would like to have. SUB nods 09 (1.8) 10 SUP: minkälaista ne haluis °olla mukana°. what they would like to °be a part of°. 11 (0.6) 12 SUB: °mm-m°. SUB nods 13 (1.6) (0.8) (3.0) SUPdoc 14 SUB: mm. SUB lifts her hand in order to turn the page (pic. D) SUB starts nodding 15 (0.8) 16 SUP: hyvä. sitte kolmas kohta good. then the third section SUB nods SUB grasps the doc 17 eli kolmas strateginen tavote. that is the third strategic alignment SUB moves the topmost page aside 18 (0.6) 19 edistämme yhteiskuntaa uudistavaa elämäntapaa. hh Acta Wasaensia 93 Appraisal forms as material objects 69 Excerpt 1 01 SUP: et esimerkiks jos ajatellaan seuraavaa työvuotta? (pic. A) so if we think about the next working year for example? SUB writes SUBdoc SUPmiddle-distance 02 (2.2) 03 siis ihan kalenterivuotta. I mean the calendar year. SUB writes 04 (0.8) 05 ni meillä on: so we shall have: SUB quits writing, lifts pen from the paper SUBSUP 06 (.) ens syksyyn mennessä (pic. B) (.) by next fall SUB moves hand with the pen on the back rest of the sofa SUP  SUB 07 niinku (0.4) jotakin (.)ihan konkreettista (pic. C) kinda like (0.4) something (.) quite concrete SUBdoc 08 >mitä ne< seurakuntalaiset haluais. >what the< parishioners would like to have. SUB nods 09 (1.8) 10 SUP: minkälaista ne haluis °olla mukana°. what they would like to °be a part of°. 11 (0.6) 12 SUB: °mm-m°. SUB nods 13 (1.6) (0.8) (3.0) SUPdoc 14 SUB: mm. SUB lifts her hand in order to turn the page (pic. D) SUB starts nodding 15 (0.8) 16 SUP: hyvä. sitte kolmas kohta good. then the third section SUB nods SUB grasps the doc 17 eli kolmas strateginen tavote. that is the third strategic alignment SUB moves the topmost page aside 18 (0.6) 19 edistämme yhteiskuntaa uudistavaa elämäntapaa. hh The superior first frames her stance by bringing up the time period that the par- ticipants should take into account in appraising the work of the subordinate: et esimerkiks jos ajatellaan seuraavaa työvuotta ‘so if we think about the next work- ing year for example’. Then the superior continues by stating her actual argument from line 05 onwards: ni meillä on: (.) ens syksyyn mennessä niinku (0.4) jotakin (.) ihan konkreettista >mitä ne< seurakuntalaiset haluais ‘so we shall have: (.) by next fall kinda like (0.4) something (.) quite concrete >what the< parishioners would like to have’. In this sentence, she thus hints that the subordinate should first consider the opinion of the parishioners. A striking feature in this excerpt is that when the superior is just about to reach the central point of her argument at line 05, the subordinate visibly stops the writing task: she lifts the pen from the paper and leans on the back rest of the sofa while still holding the pen in her hand. Additionally, she turns her gaze to the superior and the participants achieve a mutual gaze at line 06 (Figure 5, Picture B). As the superior continues to explain her vision, it soon becomes apparent that the subordinate is neither intending to write her suggestion down nor participating in the conversation. Instead, the subordinate briefly directs her glance back to the written document on her lap (line 07, Figure 5, Picture C). By turning her gaze to 94 Acta Wasaensia 70 Piia Mikkola and Esa Lehtinen the appraisal form in the middle of the conversation, the subordinate can initiate embodied negotiation concerning the next activity. As soon as the subordinate has begun to glance down at the appraisal form, she begins to nod. According to Goodwin (1981, p. 89, 106), as gaze is withdrawn, the recipient may establish hearership by performing other talk-relevant actions. It seems, indeed, that the subordinate does not completely withdraw from the interaction, but she is now doing two things at once. By nodding and later pro- ducing a vocal display of hearership (lines 12 and 14), she is able to show some acknowledgement of what is being said. At the same time, however, she implicitly refuses to write down the superior’s words and chooses the written document as her new subject of attention. After a rather long pause at line 09, the superior reformulates the sentence ‘what the parishioners would like to have’ turning it to ‘what they would like to be a part of ’. Simultaneously, she still gazes at the subordinate. As the superior has waited silently for a couple of seconds without a new response from the co- participant, she finally turns her glance to the appraisal form as well (line 13). We conceive that she thus quits the ongoing topic from her side. A joint orientation to the written document has now been achieved and an activity shift is about to happen (Figure 5, Picture D). As Excerpt 1 demonstrates, the activity shift to the next section in the appraisal form is the result of a joint accomplishment of the participants that required nego- tiation. The negotiation proceeds moment by moment, leaning on the previous actions. Both participants have the possibility to either help the progress of the activity shift or disregard the co-participant’s multimodal cues. In Excerpt 1, the joint orientation is achieved shortly after the subordinate’s withdrawal. This is because the superior lets the present topic go and visibly redirects her attention. Furthermore, Excerpt 1 indicates that the subordinate, and not solely the superior, can initiate the negotiation concerning the shift to the next alignment in the document. Still, it seems that only the superior has the right to finally imple- ment the shift in our data. In Excerpt 1, the subordinate does not even turn the page of the appraisal form before the superior has concretely started to name the next strategic alignment they are supposed to discuss. At line 14, the subordinate lifts her hand in order to grasp the page, but retracts until the superior implements the shift by saying hyvä. sitte kolmas kohta ‘Good. Then the third section’. After this, the superior reads the name of the topic, ‘Promoting a lifestyle that renews society’, from the document. Gaze is a prominent means used for the activity shift, as we have seen in Excerpt 1. However, there are still multiple other resources that can be exploited in the negotiation concerning the activity shift. These means are addressed in Excerpt 2. This excerpt illustrates a more complicated sequence, in which the Acta Wasaensia 95 Appraisal forms as material objects 71 negotiation concerning the activity shift is delayed as participants seem to have different orientations concerning the next activity: the superior shows an orienta- tion to the activity transition, while the subordinate continues the topic at hand. This excerpt has been separated into two parts. The first part (Excerpt 2A) deals with the initiation of the activity shift by the superior, while the second part (Excerpt 2B) reveals that the activity shift is only achieved after multimodal nego- tiation. The context of the discussion deals with planning practices in the organi- sation. In the beginning of the excerpt, the male superior (on the right) has just informed the female subordinate that the organisation will adopt new conventions for planning. According to the superior this means that people would not work separately, but should ‘combine their strengths’ instead. The steps of this activity shift are shown in Figure 6. Figure 6. Negotiation with the help of multiple resources Excerpt 2A 96 Acta Wasaensia 72 Piia Mikkola and Esa Lehtinen When Excerpt 2 starts, the participants are orienting to each other through gaze, but from line 08 onward the superior begins to show orientation to the writ- ten appraisal form. He does this mainly by using the document itself as a tool. The negotiation of the activity shift is initiated as the superior lays his hands on the sides of the document (line 08), then grasps the document (line 10), lifts it up to the subordinate’s line of sight and finally turns his gaze to the appraisal form (line 12). Figure 6, Picture A illustrates the moment when the document is lifted between the participants. In addition to these non-verbal cues, the superior expresses a verbal assessment (lines 12–13): hyötysuhde ois niinku paljo parempi et tehtäis semmosta yhteistä pohjatyötä ‘the benefits would be much greater if we did this kind of ground-work together’. As Schegloff (2007, p. 186) suggests, assess- ments can be connected to topic closing. This chain of different multimodal activities shows how the possibility to turn to the next item on the appraisal form is gradually taken up by the superior (see also Laurier, 2008, p. 177 concerning step-by-step multimodal negotiation in a café). In our data, it is particularly the superiors who make use of handling the document in initiations of activity shifts. In a similar way, Heath (1986, p. 131) has pointed out in his data that a doctor may hand over a written prescription to a patient in order to achieve an activity shift, namely, conclude a medical visit. With the first part of Excerpt 2, we wanted to demonstrate that handling a document while talking is a discreet way to bring up a new activity and suggest a shift in a stepwise manner. We will now take a look at the latter part of the excerpt (Excerpt 2B). There it will become evident that the subordinate is not yet ready to change the topic. Acta Wasaensia 97 Appraisal forms as material objects 73 Excerpt 2B 98 Acta Wasaensia 74 Piia Mikkola and Esa Lehtinen As the superior turns his gaze to the appraisal form during his assessment at line 12, the subordinate at first seems willing to co-operate: she soon directs her glance to the written document as well. However, she then begins a new turn related to the topic at hand. In this turn, the subordinate indicates that she has a slightly different opinion concerning the planning practices in the organisation. She implies that in her department the directors of child services, her own subor- dinates, already have functioning planning practices. Adding a new point to the conversation, the subordinate then suspends the activity shift and prevents the superior from taking the turn. When the subordinate starts speaking, she simultaneously begins to use numerous indexical gestures contributing to the verbal message: she lifts her pen in a pointing position (line 15), rolls her hands around (line 21) and unclenches her fist (line 22) as she demonstrates how the issues at hand would spread in the parishes. This kind of gestural activity can be an attempt to encourage the superior to realign his gaze (see Heath, 1986, pp. 154–155, concerning the patient’s actions during the doctor’s engagement with medical records). Excerpt 2B elucidates that the non-verbal cues performed with the help of the material object can grow stronger during the negotiation: while the subordinate speaks and gesticulates, the superior does not, at first, place himself in the role of the recipient of the speech. Instead, he visibly directs his attention elsewhere. He glances down at the appraisal form and even opens it at lines 21–22 (Figure 6, Picture B). At this point there seems to be an apparent disagreement concerning the next activ- ity. The superior’s withdrawal can be regarded as an attempt to nonverbally heckle the co-participant’s speech and control the course of the topics (see Ruusuvuori, 2000, p. 268 concerning a similar kind of usage of medical records by doctors in doctor-patient interaction). Soon the superior, nevertheless, returns his gaze to the subordinate and the participants achieve a mutual gaze at line 22 (Figure 6, Picture C). Furthermore, at line 24, the superior produces a response particle. Though the superior now seems to be listening to the subordinate he still holds the appraisal form in his hands in an upright position. This way the superior may indicate double-orientation (cf. Deppermann, Schmitt, & Mondada, 2010): Acta Wasaensia 99 Appraisal forms as material objects 75 he listens to the subordinate but continues to make the activity shift relevant with the help of the material object. This twofold orientation might relate to Schegloff ’s (1998) idea of “body torque”. When the appraisal form is lifted up from the table – its home position – it signals a material commitment to the activity shift. By hold- ing the written document in his hands, the superior could also implicate that a long turn by the co-participant is not expected. At line 25, the subordinate is finally ready for the activity shift. She makes this visible to the superior by turning her gaze to the appraisal form. Almost simulta- neously she gives up the gestures and lays her hands on her lap, lowers her voice and then stops talking. This new position is illustrated in Figure 6, Picture D. As the subordinate has finished her turn and is now gazing at the document, the supe- rior takes the turn and implements the activity shift by asking okei. mennäänkö neloseen. ‘Okay. Shall we move to number four’ (Figure 6, Picture E). Beach (1995, pp. 272–273) points out that the word ‘Okay’ often works as a juncture, marking movement from one phase of an encounter to another. Here the word, accord- ingly, marks the transition from the present topic to the discussion related to the fourth section of the appraisal form. Remarkably, as the participants have already multimodally negotiated the placement of the activity shift, the superior does not even wait for the subordinate’s verbal answer. Instead, he reads the name of the next strategic alignment ‘Reaching and acting’ immediately after his question, as if the selection of the question format would have been just a formality. The activity shift is finally successfully completed when the subordinate begins to comment on what she has written on that section of the appraisal form. Conclusions In this study, we have analysed the role of an appraisal form as a material object in the initiations of activity shifts. We contend that before the verbal implementation of an activity shift, the participants have accomplished a negotiated agreement that they are ready for the activity shift. Although there are some verbal resources that are used in this initiation, it is mainly performed through embodied means. Importantly, most of these means display an orientation to the appraisal form as a material object: the participants, for example, touch, lift, open, move and gaze at the document. They can also show an orientation to reading the document or writing on it, e.g. by putting on reading glasses or lifting their pen. In particular, we want to stress the negotiated character of the initiation of the activity shift. The negotiation commences when one of the participants begins to show an orientation to the appraisal form, in one way or another. The 100 Acta Wasaensia 76 Piia Mikkola and Esa Lehtinen co-participant can then collaborate with or disregard these multimodal cues. If the cues are disregarded, the first participant can either strengthen or lessen his/ her orientation to the document. Thus, joint attention toward the document is achieved step-by-step. Embodied cues are practical for the participants, since they make it possible for them to have a double orientation (cf. Deppermann, Schmitt, & Mondada, 2010). That is, they can simultaneously close the present activity and initiate the next. As for talk, the turn-taking system for conversation works toward mini- mising simultaneousness (Sacks, Schegloff, & Jefferson, 1974). When, however, actions are performed using a material object as a resource, simultaneousness is not a problem. In the case at hand, we can even state that there are two interac- tional sequences at the same time, a verbal one and an embodied one. That is, both the participants’ verbal conversation about the previous topic and the embodied initiation of the activity shift has a sequential structure. Thus, a participant may need to produce a response to both the verbal turn and the embodied cue, and these responses are, at least partly, independent of each other. It is also noteworthy that while the verbal implementation of the activity shift is always performed by the superior, its multimodal initiation can be launched by either party. Thus, it seems that actions that are performed through an orientation to material objects are not as strictly tied to institutional roles as verbal actions. This might be connected to the discreet nature of such actions. Since they are performed simultaneously with verbal actions, and since they do not require ver- bal responses, the performer of the action can be seen as less accountable for the action. In other words, the embodied action has a weaker conditional relevance than the verbal action. That is, instead of the fairly normative projection that a verbal action usually has in interaction, it can be said that the embodied action merely occasions the next action. The role of the document as the agenda of the interview seems to be relevant vis-á-vis the actions analysed in this article. The agenda provides the participants with knowledge concerning the order of the items to be discussed. This known-in- advance status of the items (cf. Svennevig, 2012) can be used as a resource by the participants. Thus, the question of what will happen next is decided in advance; it is only the question of when that needs to be addressed in a situated way. For this purpose, embodied means are sufficient, particularly when displaying orientation to the document as a material object. In a more general sense, the document as an agenda can be related to other kinds of plans, procedures and protocols that have been addressed in earlier stud- ies (e.g. Koschmann, LeBaron, Goodwin, & Feltovich, 2011; Lynch, 2002; Nielsen, Nielsen, Gravengaard, & Due, 2012; Suchman, 2007). As Suchman (2007) argues, although plans project the way actions are going to be realised, they cannot Acta Wasaensia 101 Appraisal forms as material objects 77 determine action. In other words, realisation is always situated. In our case, the agenda is, in part, locally realised through orienting to the document that includes the plan for the agenda. References Antaki, C., Houtkoop-Steenstra, H., & Rapley, M. (2000). “Brilliant. Next question…”: High- grade assessment sequences in the completion of interactional units. Research on Language and Social Interaction, 33(3), 235–262. DOI: 10.1207/S15327973RLSI3303_1 Asmuss, B. (2008). Performance appraisal interviews: Preference organization in assessment sequences. Journal of Business Communication, 45(4), 408–429. DOI: 10.1177/0021943608319382 Beach, W. A. (1995). Preserving and constraining options: “Okays” and ‘official’ priorities in medi- cal interviews. In G. H. Morris, & R. J. Chenail (Eds.), The talk of the clinic: Explorations in the analysis of medical and therapeutic discourse (pp. 259–289). New Jersey: Lawrence Erlbaum. Button, G. (1991). Conversation-in-a-series. In D. Boden, & D. H. Zimmerman (Eds.), Talk and social structure: Studies in ethnomethodology and conversation analysis (pp. 251–277). Cambridge: Polity Press. Clifton, J. (2012). Conversation analysis in dialogue with stocks of interactional knowledge: Facework and appraisal interviews. Journal of Business Communication, 49(4), 283–311. DOI: 10.1177/0021943612436974 Deppermann, A., Schmitt, R., & Mondada, L. (2010). Agenda and emergence: Contingent and planned activities in a meeting. Journal of Pragmatics, 42(6), 1700–1718. DOI: 10.1016/j.pragma.2009.10.006 Glenn, P., & LeBaron, C. (2011). Epistemic authority in employment interviews: Glancing, point- ing, touching. Discourse & Communication, 5(1), 3–22. DOI: 10.1177/1750481310390161 Goodwin, C. (1981). Conversational organization: Interaction between speakers and hearers. New York: Academic Press. Goodwin, C. (2007). Participation, stance and affect in the organization of activities. Discourse & Society, 18(1), 53–73. DOI: 10.1177/0957926507069457 Heath, C. (1986). Body movement and speech in medical interaction. Cambridge: Cambridge University Press. DOI: 10.1017/CBO9780511628221 Holt, E. (2010). The last laugh: Shared laughter and topic termination. Journal of Pragmatics, 42(6), 1513–1525. DOI: 10.1016/j.pragma.2010.01.011 Houtkoop-Steenstra, H. (2000). Interaction and the standardized survey interview: The living questionnaire. Cambridge: Cambridge University Press. DOI: 10.1017/CBO9780511489457 Jefferson, G. (2004). Glossary of transcript symbols with an introduction. In G. Lerner (Ed.), Conversation Analysis: Studies from the first generation (pp. 13–31). Amsterdam/Philadel- phia: John Benjamins. DOI: 10.1075/pbns.125.02jef Komter, M. (2006). Introduction. Research on Language and Social Interaction, 39(3), 195–200. DOI: 10.1207/s15327973rlsi3903_1 Koschmann, T., LeBaron, C., Goodwin, C., & Feltovich, P. (2011). “Can you see the cystic artery yet?”: A simple matter of trust. Journal of Pragmatics, 43(2), 521–541. DOI: 10.1016/j.pragma.2009.09.009 102 Acta Wasaensia 78 Piia Mikkola and Esa Lehtinen Laurier, E. (2008). Drinking up endings: Conversational resources of the café. Language & Com- munication, 28(2), 165–181. DOI: 10.1016/j.langcom.2008.01.011 Lynch, M. (2002). Protocols, practices, and the reproduction of technique in molecular biology. British Journal of Sociology, 53(2), 203–220. DOI: 10.1080/00071310220133304 Mondada, L. (2006). Participants’ online analysis and multimodal practices: Projecting the end of the turn and the closing of the sequence. Discourse Studies, 8(1), 117–129. DOI: 10.1177/1461445606059561 Mondada, L. (2012). Video analysis and the temporality of inscriptions within social interaction: The case of architects at work. Qualitative Research, 12(3), 304–333. DOI: 10.1177/1468794112438149 Mortensen, K., & Lundsgaard, C. (2011). Preliminary notes on ‘grooming the object’: The exam- ple of an architectural presentation. In J. Buur (Ed.), Participatory Innovation Conference, 13th–15th January, Sønderborg, Denmark (pp. 91–96). Nevile, M. (2004). Integrity in the airline cockpit: Embodying claims about progress for the con- duct of an approach briefing. Research on Language and Social Interaction, 37(4), 447–480. DOI: 10.1207/s15327973rlsi3704_3 Nielsen, M. F. (2012). Using artifacts in brainstorming sessions to secure participation and decouple sequentiality. Discourse Studies, 14(1), 87–109. DOI: 10.1177/1461445611427211 Nielsen, M. F., Nielsen, S. B., Gravengaard, G., & Due, B. (2012). Interactional functions of invoking procedure in institutional settings. Journal of Pragmatics, 44(11), 1457–1473. DOI: 10.1016/j.pragma.2012.06.007 Robinson, J., & Stivers, T. (2001). Achieving activity transitions in primary-care encounters: From history taking to physical examination. Human Communication Research, 27(2), 253–298. Ruusuvuori, J. (2000). Control in medical consultation: Practices of giving and receiving the reason for the visit in primary health care. Tampere: Acta Electronica Universitatis Tamperensis 16. Ruusuvuori, J. (2001). Looking means listening: Coordinating displays of engagement in doc- tor–patient interaction. Social Science & Medicine, 52(7), 1093–1108. DOI: 10.1016/S0277-9536(00)00227-6 Sacks, H. (1992). Lectures on conversation. Volume I. Edited by G. Jefferson. Oxford: Blackwell. Sacks, H., Schegloff, E. A., & Jefferson, G. (1974). A simplest systematics for the organization of turn-taking for conversation. Language, 50(4), 696–735. DOI: 10.2307/412243 Schegloff, E. A., & Sacks, H. (1973). Opening up closings. Semiotica, 8(4), 289–327. DOI: 10.1515/semi.1973.8.4.289 Schegloff, E. A. (1998). Body torque. Social Research, 65(3), 535–596. Schegloff, E. A. (2007). Sequence organization in interaction: A primer in conversation analysis, vol. 1. Cambridge: Cambridge University Press. DOI: 10.1017/CBO9780511791208 Suchman, L. (2007). Human-machine reconfigurations: Plans and situated actions. Cambridge: Cambridge University Press. Svennevig, J. (2012). The agenda as resource for topic introduction in workplace meetings. Discourse Studies, 14(1), 53–66. DOI: 10.1177/1461445611427204 Svinhufvud, K., & Vehviläinen, S. (2013). Papers, documents, and the opening of an academic supervision encounter. Text & Talk, 33(1), 139–166. Acta Wasaensia 103 525virittäjä 4/2014 s. 525–553 Arvioivasta lomaketekstistä hienovaraisiin sananvalintoihin Vuoron muotoilu ja rekontekstualisaatio kehityskeskustelun topikaalisissa siirtymissä Piia Mikkola 1 Johdanto Institutionaalisille vuorovaikutustilanteille on ominaista asioiden käsitteleminen tie- tyssä järjestyksessä. Lääkärin vastaanotolla on odotuksenmukaista siirtyä tervehdyk- sistä käynnin syyn kuvaukseen, sen jälkeen tutkimusvaiheeseen ja sopia lopulta jatko- toimenpiteistä. Joidenkin institutionaalisten keskustelujen vaiheita määrittää yksityis- kohtaisesti kirjallinen dokumentti. Esimerkiksi kokouksessa seurataan esityslistaa. Myös esimiehen ja alaisen välisissä kehityskeskusteluissa, jotka ovat tämän tutkimuk- sen aineistona, edetään kohta kohdalta kirjallisen kehityskeskustelulomakkeen mukai- sesti. Vaikka siirtyminen keskustelulomakkeen kohdasta seuraavaan on olennainen ja välttämätön vaihe useimmissa kehityskeskusteluissa, näitä vuorovaikutustilanteita ei aikaisemmin ole tarkasteltu keskustelussa etenemisen näkökulmasta.1 Tämän artikke- lin tavoitteena on kuvata, miten kehityskeskustelussa siirrytään käsittelemään uutta, kehityskeskustelulomakkeeseen liittyvää aihepiiriä.2 Analyysi keskittyy esimiehen tuot- taman siirtymisvuoron muotoiluun: siihen, millä tavoin vuoro rakennetaan tiettyä tar- 1. Kehityskeskusteluja on käsitelty organisaatio- ja johtamistutkimuksen piirissä erityisesti tilantei- den tehostamisen ja parantamisen näkökulmasta erilaisten teoreettisten mallien ja kyselytutkimusten avulla (ks. esim. Downs 1990; Kikoski 1998; Gordon & Stewart 2009). Viime vuosina kehityskeskusteluja on ryhdytty analysoimaan myös vuorovaikutuksen näkökulmasta, keskusteluaineistoista. Esimerkiksi Adams (1981) on tarkastellut kehityskeskustelujen kysymys–vastaus-pareja, Asmuss (2008) on selvittä- nyt negatiivisen palautteen antamisen ja vastaanottamisen haasteita ja Sandlund, Olin-Scheller, Nyroos, Jakobsen ja Nahnfeldt (2011) ovat analysoineet, miten työperäisestä stressistä kertomiseen suhtaudu- taan kehityskeskustelussa. Clifton (2012) puolestaan on käsitellyt sitä, millä tavoin esimies ja alainen sel- viytyvät keskustelun kasvoja uhkaavista tilanteista. Lisäksi kehityskeskusteluiden käymisestä ja hyvän kehityskeskustelun edellytyksistä on vuosien varrella kirjoitettu lukuisia opaskirjoja. 2. Kiitän käsikirjoitukseni kommentoimisesta Virittäjän nimettömiä arvioijia sekä Esa Lehtistä, Pekka Pälliä, Suvi Honkasta ja Riikka Nissiä. Tutkimukseni on saanut rahoitusta Langnet-tohtoriohjelmalta ja Suomen Akatemialta. 104 Acta Wasaensia 526 virittäjä 4/2014 koitusta varten tietyssä keskustelun vaiheessa (vuoron muotoilusta ks. Schegloff 1996; Drew 2013). Siirtymisvuorolla tarkoitan vuoroa, jossa esimies nimeää seuraavan to- piikin keskustelu lomakkeesta ja tekee ehdotuksen topiikin käsittelystä. Lähestyn vuo- ron muotoilua kahdesta näkökulmasta. Yhtäältä analysoin sitä, millaisista kielellisistä ja ei- kielellisistä piirteistä siirtymisvuoro rakentuu. Toisaalta tarkastelen, millainen rooli kirjoitetulla lomaketekstillä on siirtymisvuorossa eli miten esimies lainaa ja mo- difioi keskustelu lomakkeen sanoja ilmoittaessaan etenemisestä seuraavan lomakkeen osa-alueen käsittelyyn. Osoitan, että esimies muodostaa lomaketekstin perusteella substantiivi lausekkeen, joka tyypillisesti muuntelee lomakkeessa käytettyä ilmaus ta. Siirtymisvuoron ja keskustelulomakkeen tarkasteleminen rinnakkain on tutkimuk- sessa mahdollista, sillä tutkimusaineistoon kuuluvat videokuvattujen keskustelu- tilanteiden lisäksi tilanteisiin liittyvät kehityskeskustelulomakkeet. Ilmausten siirtymistä ja muuntumista kontekstista toiseen – lomaketekstistä esi- miehen puheeseen – nimitän rekontekstualisaatioksi (ks. Linell 1998a, 1998b). Rekon- tekstualisaation käsite soveltuu hyvin siirtymisvuorojen analysointiin, sillä ilmoittaes- saan uuden keskustelunaiheen lomakkeesta esimies joutuu väistämättä hyödyntämään lomakkeen sanastoa. Rekontekstualisaation ideaa on aikaisemminkin sovellettu or- ganisaatioiden vuorovaikutustilanteiden tutkimuksessa. Scheuer (2001) sekä Camp- bell ja Roberts (2007) ovat vertailleet erilaisten ammatillisten ja ei- ammatillisten käy- tänteiden, diskurssien, rekontekstualisoitumista työhaastatteluissa. Nissi ja Lehtinen (2012) ovat puolestaan analysoineet sitä, miten kirjallinen tehtävä rekontekstualisoi- daan eri näkökulmista kokouksen puheen vuoroissa. Aikaisemmissa tutkimuksissa ei kuitenkaan ole osoitettu, miten rekontekstualisaation ideaa voidaan soveltaa tarkastel- taessa yksittäisten sanojen ja ilmausten siirtymistä tekstikontekstista vuorovaikutus- kontekstiin. Topikaalisia siirtymiä on aikaisemmin tutkittu sekä arkisissa vuorovaikutus- tilanteissa (Maynard 1980; Jefferson 1983; Button & Casey 1985; Button 1991; Drew & Holt 1998) että erilaisissa institutionaalisissa keskusteluissa. Ammatillisten tilantei- den siirtymiä on analysoitu muun muassa lääkärinvastaanotolla (Beach 1995; Robin- son & Stivers 2001), kokouksissa (Deppermann, Schmitt & Mondada 2010; Svenne- vig 2012), haastatteluissa (Antaki, Houtkoop-Steenstra & Rapley 2000), haastattelu- tutkimuksissa (Houtkoop-Steenstra 2000), tutkielmaseminaarissa (Svinhufvud 2011) sekä ryhmätyötilanteissa (Turkia 2007: 220–229) ja ryhmäkeskusteluissa (Bister 2014) luokka huoneessa. Yleensä siirtymiä käsittelevissä tutkimuksissa on keskitytty siihen, millaisilla sananvalinnoilla siirtymistä osoitetaan, ja etenkin viime aikoina huomiota on kiinnitetty siirtymään liittyviin ei-kielellisiin keinoihin. Myös siirtymisvuoron suh- detta keskustelua ohjaavaan kirjalliseen agendaan on käsitelty: Svennevig (2012) on selvittänyt, miten kokouksen puheenjohtaja etenee seuraavaan asiakohtaan esitys- listalla. Topikaalisten siirtymien yhteyttä laajempaan toiminnan kontekstiin, kuten keskustelu lomakkeen käsittelyyn, ei kuitenkaan ole tähän mennessä tutkittu kovin yksityis kohtaisesti. Kehitys keskusteluissa keskustelulomake muodostaa tilanteen insti- tutionaalisen agendan, jonka käsittelyssä edetään tutkimusaineistossa kohta kohdalta, lomakkeen järjestystä noudattaen. Kaikki keskusteluissa esiin nousevat topiikit eivät liity lomakkeen aihepiireihin, mutta tutkimuksessa tarkastellaan nimenomaan siirty- Acta Wasaensia 105 527virittäjä 4/2014 Mikkola Arvioivasta lomaketekstistä hienovaraisiin sananvalintoihin mistä lomakkeessa nimettyjen keskustelunaiheiden käsittelyyn. Artikkeli voi näin ol- len antaa uutta tietoa topikaalisten siirtymien luonteesta ja erityisesti siirtymien suh- teesta vuorovaikutus tilanteen kirjoitettuun agendaan. Tutkimus jakautuu viiteen lukuun. Luvussa 2 esittelen tutkimuksen aineistoa ja me- netelmää. Luvussa 3 analysoin aineiston siirtymis vuorojen kielellisiä ja ei-kielellisiä piirteitä ja luvussa 4 siirtymisvuoroissa tapahtuvaa rekontekstualisoitumista. Viimei- sessä luvussa kokoan havaintoni yhteen ja esitän näkemyksen siitä, miksi siirtymis- vuorot muodostetaan tutkimusaineistossa tietyllä tavalla. 2 Aineisto ja menetelmä Tutkimusaineisto muodostuu kuudesta videokuvatusta kehityskeskustelusta, jotka on tallennettu julkisen sektorin organisaatiossa, sekä keskusteluihin liittyvistä kirjallisista kehityskeskustelulomakkeista. Kehityskeskustelulomake on artikkelin liitteenä (liite 2). Keskusteluja käy yksi esimies kuuden alaisensa kanssa. Tarkasteltavassa organisaatios sa työtehtävät liittyvät varhaiskasvatukseen, ja alaiset ovat työ yhteisössään esimies- asemassa: päiväkodin-, kerhotoimen- ja aluepäiväkodinjohtajina. Kehityskeskustelut on nauhoitettu vuoden 2010 aikana. Nauhoitusten yhteenlaskettu kesto on 6 tuntia 35 minuuttia, ja yksi kehityskeskustelu kestää keskimäärin tunnin. Kehityskeskustelun alussa esimies ja alainen käyvät läpi aikaisempien vuosien kes- kusteluissa asetettuja tavoitteita ja niiden toteutumista. Tämän jälkeen he siirtyvät ar- vioimaan nykytilannetta. Ensimmäiseksi he tarkastelevat edeltävän vuoden budjet- tia ja etenevät sitten käsittelemään kehityskeskustelulomaketta, josta molemmilla kes- kustelijoilla on oma kappaleensa. Lomakkeen otsikkona on henkilön työ suorituksen arviointi, ja lomake jakautuu neljään aihepiiriin: ammatinhallintaan, tuloksellisuu- teen, yhteistyökykyyn sekä kehityskykyisyyteen. Jokaisen aihepiirin otsikon alla on kuvattu muutamin arviointikriteerein, millaisia asioita osuudessa on tarkoitus käsi- tellä. Ammatin hallintaa luonnehtii esimerkiksi arviointikriteeri ”päiväkodin johtaja osaa toimia moni ammatillisessa yhteistyössä” ja kehityskykyisyyttä arviointi kriteeri ”päivä kodinjohtaja haluaa oppia uusia asioita ja vie opittuja asioita käytäntöön”. Arviointi kriteerit voivat olla myös yksisanaisia, kuten ”vuorovaikutustaidot” tai ”jous- tavuus”. Ne esiintyvät luettelomaisena kokonaisuutena erillään varsinaisesta teksti- osuudesta. Arvioimisen funktio on näin ollen kehityskeskustelulomakkeessa vahvasti esillä, vaikka arvioiminen ei olekaan kehityskeskustelun ainoa tehtävä. Arvioi misen ohella tutkimus aineiston keskusteluissa käsitellään esimerkiksi tavoitteiden asetta- mista sekä tulevaisuuden työtehtäviä. Kunkin lomakkeen asiakokonaisuuden lopussa on tila yhteisesti sovituille tavoit- teille. Tämä kohta täytetään ennen siirtymistä lomakkeen seuraavan aihepiirin käsitte- lyyn. Jokaisessa aineiston kehityskeskustelussa käsitellään kaikkia neljää pää aihepiiriä lomakkeen järjestystä noudattaen. Eri keskusteluissa esimies saattaa kuitenkin valita erilaisia arviointikriteerejä käsiteltäviksi. Kaikissa aineiston kehityskeskusteluissa ei toisin sanoen keskustella täysin samoista sisällöistä. Tarkastelemassani organisaatiossa alaiset eivät ole esitäyttäneet lomakkeita, vaan esimies ja alainen täyttävät lomakkeet 106 Acta Wasaensia 528 virittäjä 4/2014 keskustelun aikana. Kaikki keskustelut käydään esimiehen työhuoneessa, pöydän ää- ressä. Tilanteet on kuvattu yhdellä videokameralla, joka on sijoitettu kuvaamaan kes- kustelijoita sivusuunnasta. Aineistossa esiintyy 32 siirtymisvuoroa, joista kaikki yhtä lukuun ottamatta ovat esimiehen tuottamia. Tällaista havaintoa voi pitää odotuksenmukaisena, sillä esi- miehen institutionaaliseen rooliin kehityskeskustelussa kuuluu keskustelun etenemi- sestä huolehtiminen. Hänen vastuullaan on johdattaa puhe vuorollaan kunkin lomak- keen aihe piirin käsittelyyn. Kumpi tahansa keskustelijoista voi kuitenkin aloittaa neu- vottelun topikaalisen siirtymän mahdollisuudesta erilaisten ei-kielellisten keinojen, kuten asennon muutosten, katseen suunnan ja lomakkeen käsittelyn avulla (ks. tar- kemmin Mikkola & Lehtinen 2014). Tässä mielessä siirtymä kehityskeskustelussa on aina yhteisen neuvottelun tulos ja molempien keskustelijoiden vastuulla. Keskityn tut- kimuksessani esimiehen esittämiin 31 siirtymisvuoroon. Tutkimuksen kannalta tärkeä teoreettinen taustakäsite on rekontekstualisaatio3. Re- kontekstualisaatio voidaan hieman yksinkertaistaen määritellä siten, että sillä tarkoi- tetaan sisältöjen siirtymistä kontekstista toiseen. Jo Bahtin (1981 [1975]: 337–342) on kuvannut ilmiötä, jossa sanoja siirretään uuteen käyttöyhteyteen ilmaisematta niiden alkuperäistä lähdettä. Linell (1998a, 1998b) on sittemmin antanut rekontekstualisaa- tion käsitteelle moniulotteisen tulkinnan, jota sovellan tässä tutkimuksessa. Linellille rekontekstualisaatio ei merkitse ainoastaan sisältöjen irrottamista yhteydestään (de- kontekstualisaatio) ja sijoittamista uuteen kontekstiin. Kun sisällöt siirtyvät, ne saman- aikaisesti altistuvat erilaisille muutoksille eli yksinkertaistuvat, lieventyvät, painottuvat uudella tavalla ja saavat lisämerkityksiä. Kontekstista toiseen siirtyviä sisältöjä voivat olla argumentit, tarinat, kielelliset ilmaukset ja käsitteet sekä toisaalta arvot, ideologiat, ajattelutavat, käsitykset ja vaikutteet. (Linell 1998a: 155; 1998b: 145, 148.) Rekontekstua- lisaatiota tapahtuu Linellin (1998b: 146–147) mukaan kolmella tasolla: keskustelun tai tekstin sisällä (intratextual recontextualization), keskustelujen, tekstien ja diskurssien välillä (intertextual recontextualization) sekä diskurssityyppien, esimerkiksi genrejen, välillä (interdiscursive recontextualization). Tässä artikkelissa sovellan rekontekstualisaation ideaa luvussa 4, jossa analysoin, millä tavoin esimies muuntelee tai toistaa sellaisenaan kehityskeskustelulomakkeessa esiintyviä ilmauksia eli osa-alueiden otsikoita sekä arviointikriteerejä esittämiensä siirtymis vuorojen substantiivilausekkeissa.4 Rekontekstualisaation prosessia voidaan- kin tarkastella konkreettisia sananvalintoja analysoimalla (Linell 1998b: 148). Lähtö- kontekstin (josta sanoja ja ilmauksia siirretään) muodostaa tutkimuksessa kirjallinen 3. Linell osoittaa rekontekstualisaation olevan kontekstualisaatiota täsmällisempi käsite: Ei voida ajatella, että jokin ilmaus esiintyisi mielessä täysin ilman kontekstia ja tulisi kontekstualisoiduksi vasta käytössä. Jokainen kielellinen viesti tai ajatus esiintyy väistämättä kontekstissa aina kun siitä puhutaan, sitä käsitellään tai ajatellaan. (Linell 1998a: 117, 118; 1998b: 145.) Tästä syystä sisältöjen siirtymistä uuteen yhteyteen on luontevaa nimittää rekontekstualisaatioksi kontekstualisaation sijaan. 4. Vaikka huomio tässä aineistossa kohdistuu nimenomaan siirtymisvuorojen substantiivilausek- keisiin, rekontekstualisaatiota olisi mahdollista tutkia muistakin näkökulmista samasta aineistosta. Re- kontekstualisaation piiriin voidaan lukea kaikki ne tavat, joilla esimies ja alainen viittaavat puheessaan lomaketekstiin tai referoivat lomaketta. Acta Wasaensia 107 529virittäjä 4/2014 Mikkola Arvioivasta lomaketekstistä hienovaraisiin sananvalintoihin kehityskeskustelulomake5 ja kohdekontekstin (johon sanoja ja ilmauksia siirretään) kas- vokkainen vuorovaikutustilanne, kehityskeskustelu. Tällainen aineiston tarkastelu tapa noudattaa Linellin ajatusta intertekstuaalisen ketjun analysoimisesta. Inter tekstuaalinen ketju muodostuu parista tai sarjasta toisiinsa liittyviä vuorovaikutus tilanteita ja kirjal- lisia tekstejä, joissa käsitellään jollakin tavoin samaa sisältöä (Linell 1998a: 156, 1998b: 149). Rekontekstualisointi ilmenee aineistossani joko lomaketekstin suorana lainaami- sena tai epäsuorempana tekstiin viittaamisena. Tarkastelen sitä, miten uuteen konteks- tiin sijoittaminen vaikuttaa lainattuun tai modifioituun ilmaukseen ja sen ympäristöön. Rekontekstualisaation käsitteen ohella hyödynnän joitakin keskustelunanalyysin ja vuorovaikutuslingvistiikan käsitteitä sekä näillä menetelmillä tehtyjen tutkimusten tu- loksia (keskustelunanalyysista ks. Drew & Heritage 1992; Schegloff 2007: 1–12; Hutchby & Wooffit 2008; Sidnell 2013, vuorovaikutuslingvistiikasta ks. Couper-Kuhlen & Sel- ting 2001: 1; Thompson 2001: vii). Keskeisiä käsitteitä tutkimukselleni ovat vuoron muotoilu ja topikaalinen siirtymä. Vuoron muotoilussa on kysymys siitä, miten puhuja rakentaa vuoronsa tiettyä tarkoi- tusta varten ja millaista osista vuoro muodostuu (Schegloff 1996; Drew 2013). Tässä ar- tikkelissa tarkastelen esimiehen siirtymisvuorojen muotoilua. Tarkkaan ottaen analysoin siirtymisvuorojen kaksiosaista rakennetta, vuoroille tyypillisiä kielellisiä ja ei-kielellisiä piirteitä sekä tapaa, jolla vuoroissa osoitetaan etenemistä seuraavan topiikin käsittelyyn. Analysoin myös keskustelulomakkeen tekstin rekontekstualisoimista osana siirtymis- vuoron muotoilua. Vuoron muotoilu on lähtökohtaisesti keskustelun analyyttinen käsite, mutta tässä artikkelissa sovellan käsitettä myös vuoro vaikutuslingvistiikalle ominaisella tavalla alaluvussa 3.1, jossa käsittelen siirtymis vuorojen partikkeleita ja pronomineja sekä vuorojen kaksiosaista rakennetta. Vuorovaikutus lingvistiikassa tutkimuksen kohteena ovatkin usein vuorovaikutus tilanteen kieliopilliset piirteet (ks. Couper-Kuhlen & Selting 2001: 1; Thompson 2001: vii). Vaikka siirtymisvuorojen ympäristö ei ole tämän artikkelin pääasiallinen tutkimus- kohde, on tarpeellista huomata, että siirtymisvuorot esiintyvät aina osana tiettyä sek- venssiä eli toimintajaksoa, nimittäin topikaalista siirtymää. Oikeastaan topikaalinen siirtymä voidaan jakaa kahdeksi erilliseksi toimintajaksoksi, joista ensimmäisen aikana neuvotellaan topiikin päättämisestä (ks. Schegloff & Sacks 1973) ja seuraavan aikana ryhdytään käsittelemään uutta keskustelunaihetta (ks. Svennevig 2012). Siirtymisvuoro sijoittuu topikaalisen siirtymän jälkimmäiseen osaan, uuden topiikin aloittamisen vai- heeseen. Keskustelunanalyysissa keskustelijoiden toimintaa tarkastellaan sekventiaa- lisesti jäsentyneenä eli siitä näkökulmasta, millaisia toimintajaksoja yksittäiset vuorot muodostavat liittyessään toisiinsa. Sekvenssin aikana tietty toiminta aloitetaan, sitä kä- sitellään ja se saatetaan lopulta jonkinlaiseen päätökseen. (Drew & Heritage 1992: 17– 18; Schegloff 2007: 1–3.) Tässä tutkimuksessa keskustelunanalyyttinen näkemys vuoro- vaikutuksen sekventiaalisuudesta on vaikuttanut erityisesti topikaalisten siirtymien tunnistamiseen tutkimusaineistosta. 5. Kehityskeskustelulomake on tutkimuksessa määritelty itsenäiseksi kontekstikseen, sillä lomake on olemassa fyysisenä dokumenttina myös kehityskeskustelusta riippumatta. Kehityskeskustelussa lo- make tuodaan osaksi vuorovaikutustilanteen kontekstia. 108 Acta Wasaensia 530 virittäjä 4/2014 3 Esimiehen siirtymisvuoron rakenne Kun edellinen topiikki on päättynyt ja keskustelijat ovat valmiita siirtymään uuteen aiheeseen kehityskeskustelulomakkeessa, esimiehen tehtävänä on nimetä seuraava topiikki lomaketekstistä. Tässä luvussa tarkastelen esimiehen esittämien siirtymis- vuorojen rakennetta aineistoesimerkkien valossa. Kuvaan sitä, millä tavalla vuorot muodostuvat ja millaista variaatiota niissä esiintyy. Aloitan esittelemällä siirtymis- vuorojen kielellisiä piirteitä, ja alaluvussa 3.2 käsittelen vuoroihin liittyviä ei-kielellisiä keinoja.6 3.1 Siirtymisvuoron kielelliset piirteet Ensimmäiseksi tarkastelen siirtymisvuorojen kielellisiä piirteitä, kuten vuorojen kokonais rakennetta ja vuoroille tyypillisiä partikkeleita ja pronomineja. Analysoin myös sitä, miten näiden piirteiden avulla osoitetaan etenemistä lomakkeen kohdasta seuraavaan. Esimerkissä 1 nähdään riveillä 1–3 esimiehen siirtymisvuoro sekä riviltä 4 lähtien alaisen tuottama vastaus. Kirjain E viittaa litteraatiossa esimieheen ja A alai- seen. Tarkastelun kohteena olevat kielenainekset on osoitettu litteraatiosta lihavoin- nilla. Tilanteen ei-kielelliset piirteet on esitetty keskustelurivin alapuolella.7 Muut litte- rointikonventiot on selitetty liitteessä 1. (1) → E: no sit tää pö- [pedagoginen puoli eli teil on nyt sitte tota:, [a katse e 02 (1.6) 03 E: ne oman talon [asi[at . [e katse a [a katse ohi 04 A: [meil on oman talon [a katse e 05 asiat oikeestaan aika hyvin kunnossa että nyth, 06 (0.8) 07 A: nyt tosiaan meil on tiimisopimukset on ensimmäistä kertaa nyt, 08 (0.4) 09 A: oon ottanu käyttöön, Esimiehen vuoro riveillä 1–3 on aineistossani tyypillinen siirtymisvuoro. Vuoro rakentuu kahdesta rinnasteisesta lausumasta (no sit tää pö- pedagoginen puoli ja teil on nyt sitte tota:, (1.6) ne oman talon asiat ), joita yhdistää toi- 6. Kielelliset ja ei-kielelliset piirteet eivät ole olemassa toisistaan riippumatta, vaan samanaikaisesti läsnä jokaisessa siirtymisvuorossa. Olen kuitenkin päätynyt käsittelemään piirteitä kahdessa erillisessä alaluvussa, jolloin on mahdollista syventyä niihin yksityiskohtaisesti. 7. Esimies ja alainen ovat suuntautuneet katsomaan keskustelulomaketta kaikkien artikkelin esimerkki katkelmien alussa, mikäli litteraatiosta ei käy ilmi muuta. Acta Wasaensia 109 531virittäjä 4/2014 Mikkola Arvioivasta lomaketekstistä hienovaraisiin sananvalintoihin siinsa konjunktio eli. Useimmat tutkimusaineiston siirtymisvuoroista on muodostettu saman kaltaista kaksiosaista rakennetta noudattaen: Aluksi esimies nimeää lomak- keesta uuden topiikin – esimerkin 1 tapauksessa käyttämällä lomaketekstiin viittaa- vaa substantiivi lauseketta tää pedagoginen puoli. Vuoron jälkimmäisessä osassa esimies tarjoaa topiikkia käsiteltäväksi näkökulmasta, joka yleensä liittyy keskustelulomakkeen arviointikriteereihin. Huomionarvoinen piirre siirtymisvuoroissa on se, että vuoron ensimmäisestä osasta puuttuu usein predikaattiverbi, kuten esimerkissä 1. Svennevig (2012: 57) on havainnut, että myös kokoustilanteessa uusia keskustelunaiheita ilmoite- taan verbittömällä rakenteella (next item (0.8) .hh e::hm (.) stock options scheme). Ver- bitön rakenne vaikuttaa siis yhdeltä mahdolliselta tavalta nimetä puheenaiheita teks- tistä institutionaalisessa tilanteessa. Verbittömyys saattaa aiheutua siitä, että meneil- lään olevan toiminnan rakenne – tässä tapauksessa siirtyminen lomakkeen kohdasta seuraavaan – on keskustelijoiden kannalta konventionaalistunut ja itsestään selvä.8 Siirtymisvuoron jälkiosa on tyypillisesti funktioltaan arvio, velvoite tai kysymys. Li- säksi on mahdollista, että jälkiosassa yhdistyy piirteitä sekä kysymyksestä että arviosta, kuten esimerkissä edellä. Tällaisessa tapauksessa voi jäädä neuvottelunvaraiseksi, mil- laista responssia vuoroon tarkkaan ottaen odotetaan. Deklaratiivimuodon valitsemi- nen siirtymisvuoron jälkiosaan saattaa osoittaa suuntautumista tilanteen hienovarai- suuteen, sillä deklaratiivi ei aseta alaista vastaajaksi yhtä selkeästi kuin suora kysymys.9 Labov ja Fanshell (1977: 100–101; ks. myös Berg 2003: 56–57) kuitenkin esittävät, että esimerkin 1 siirtymisvuoron kaltainen vuoro ilmaisee niin kutsutun B-tilanteen (engl. B-event) eli keskustelukumppania koskevan väitteen. Tällainen väite tulkitaan kes- kustelussa usein kysymykseksi, sillä se käsittelee asiaa, josta kuulijalla on ensikäden- tietoa puhujaan eli väitteen esittäjään verrattuna. Esimerkissä 1 alaisen voikin olettaa tietävän esimiestään enemmän johtamansa organisaation (talon) tilanteesta. Rossano (2013: 317–319) on havainnut, että myös katseen suunnalla on merkitystä väitelauseen muotoisia kysymyksiä esitettäessä: katsomalla keskustelukumppania puhuja voi hakea reaktiota vuoroon, jota ei varsinaisesti ole muotoiltu kysymykseksi. Koska tutkimus- aineiston siirtymisvuorojen jälkiosat eivät välttämättä ole interrogatiivimuotoisia10, esi- mies voi tarjota vuoron jälkiosaa alaisen kommentoitavaksi kohdistamalla katseensa alaiseen jälkiosan aikana. Drew’n (2013: 138–139) mukaan keskeinen vuoron muotoiluun liittyvä piirre on se, miten puhuja joko yhdistää tai erottaa vuoronsa siitä, mitä on sanottu edellä. Tässä ar- tikkelissa tarkastelemani esimiehen siirtymisvuorot on yleensä helppo tunnistaa to- piikin vaihtoa osoittaviksi. Esimerkissä 1 siirtymistä seuraavaan lomakkeen osa-alu- eeseen merkitsevät vuoronalkuiset partikkelit no ja sit(ten), joita molempia voidaan pitää vakiintuneina siirtymän osoittimina erityisesti ammatillisissa konteksteissa (ks. 8. Kiitän Virittäjän nimetöntä arvioijaa tästä huomiosta. 9. Kiitän Virittäjän nimetöntä arvioijaa tästä havainnosta. 10. Yleisimmin tutkimusaineiston siirtymisvuorojen jälkiosat ovat muodoltaan joko deklaratiive- ja (9 siirtymisvuoroa) tai erilaisia interrogatiivien ja deklaratiivien muodostamia ketjuja (16 vuoroa). Kysymys muotoisia jälkiosia tavataan viidessä aineiston siirtymisvuorossa. Aineistossa esiintyy lisäksi yksi siirtymis vuoro, jossa esimies ei ehdi tuottaa vuoron jälkiosaa lainkaan, sillä alainen aloittaa vuoron- sa heti topikaalistuksen esiinnyttyä. 110 Acta Wasaensia 532 virittäjä 4/2014 Raevaara 1989: 150). Aineiston siirtymis vuoroissa no tavataan 12 ja sitten 24 kertaa. Ryhmä työskentelyä luokkahuoneessa tarkastellut Turkia (2007: 225–226) on havain- nut, että pien ryhmän sihteerinä toimiva oppilas käyttää vuoronalkuista no- partikkelia ilmoittaessaan seuraavaksi käsiteltävän topiikin muulle ryhmälle (no, (.) eli tuote,). Svennevig (2012: 56–57) on puolestaan kiinnittänyt huomiota siihen, että kokouksen puheen johtaja osoittaa etenemistä seuraavaan esityslistan mukaiseen puheen aiheeseen then- partikkelia käyttämällä (then it is the business side). Usein partikkelit no ja sit- ten esiintyvät tutkimus aineistossa peräkkäin muodostaen partikkeliketjun, kuten esi- merkissä edellä. Myös Svinhufvud (2011: 162–163) on kiinnittänyt huomiota no sitte n - partikkeliketjuun seminaari töiden opponointia käsittelevässä aineistossaan. Oppo- nentti merkitsee partikkeli ketjulla siirtymistään sekvenssistä seuraavaan (no sit sul on tossa sivulla neljä alkaa toi historiallinen romaani – –, mas. 162). On ymmärret- tävää, että siirtymisestä vastuussa olevan keskustelun osallistujan, esimiehen, oppo- nentin, puheenjohtajan tai ryhmätyön sihteerin, on pystyttävä eksplisiittisesti osoitta- maan siirtymäkohta tilanteen muille osallistujille, jotta keskustelussa ylipäätään voi- daan edetä. Tähän tehtävään on vakiintunut tiettyjä ilmauksia, joiden joukkoon kuu- luvat partikkeli no sekä partikkeliketju no sitten. Toisinaan siirtymistä seuraavaan keskustelulomakkeen aihepiiriin voidaan no- partikkelin sijasta ilmaista ja-partikkelilla (ja sitte tää pedagoginen puoli niin – –, ks. esim. 2–3). Vuoroa aloittavana lausumapartikkelina ja on tutkimusaineistossa lä- hes yhtä yleinen kuin partikkeli no. Se esiintyy 13 siirtymän yhteydessä. Siirtymää osoittavia vuoronalkuisia ja- ja no-partikkeleita käytetään tutkimusaineistossa sa- moissa yhteyk sissä. ja kuitenkin liittää esitetyn vuoron vielä no-partikkelia sel- vemmin osaksi meneillään olevaa toimintojen ketjua: se ei osoita ainoastaan kes- kustelussa etenemistä, vaan myös sitä, että keskustelussa edetään tietyn aihepiirin, kehityskeskustelu lomakkeen, sisällä (ks. Heritage & Sorjonen 1994). Partikkeli siis kytkee peräkkäiset institutionaaliset puheenaiheet toisiinsa ja ilmaisee samalla siir- tymistä aiheiden välillä (vrt. Heritage & Sorjonen 1994; Nevile 2006; ISK 2004: 983; Bister 2014: 126–127). Esimerkin 1 siirtymisvuorossa huomiota kiinnittää myös substantiivilauseketta määrittävä tämä-pronomini (tää pedagoginen puoli), jolla viitataan tutkimus aineiston topikaalisissa siirtymissä kulloinkin käsiteltävään keskustelulomakkeen aihepiiriin. Pronomini tämä esiintyy tutkimusaineistossa 25 substantiivilausekkeen yhteydessä. Näin ollen se on aineistossa erittäin yleinen substantiivilausekkeen määrite. ISK:ssa (2004: 711–712) mainitaan, että tämä-pronominin tehtävänä on uuden puheen aiheen tai näkökulman nimeäminen. Lisäksi se ilmaisee tarkoitteen kuulumista puhujan huomio piiriin, joka voi olla avoin myös keskustelukumppanille. Etelämäen (2006: 57, 98; 2009; ks. myös 1996) mukaan tämä-pronominia voidaan nimittää esitteleväksi, sillä se tarjoaa puhetilanteessa läsnä olevan tarkoitteen havainnoitavaksi ja tulkitta- vaksi. Osaltaan tämä-pronominin valintaan saattaakin ohjata se seikka, että molem- milla keskustelijoilla – ei ainoastaan esimiehellä – on keskustelulomake konkreetti- sesti edessään tarkasteltavana. Toisaalta tämä-pronomini ilmaisee myös vuorovaiku- tuksen epäsymmetrisyyttä: pronominin esiintymishetkellä keskustelijoilla ei ole vielä jaettua näkö kulmaa tarkoitteen tulkintaan. (Etelämäki 2009: 28, 33.) Valitsemalla Acta Wasaensia 111 533virittäjä 4/2014 Mikkola Arvioivasta lomaketekstistä hienovaraisiin sananvalintoihin tämä- pronominin substantiivilausekkeen määritteeksi esimies esittelee uuden topiikin keskustelu lomakkeesta mutta osoittaa samalla, ettei alaisella vielä topiikin nimeämi- sen vaiheessa ole pääsyä aihepiirin tulkintaan. Esimies tekeekin aineiston siirtymis- vuoroissa ensimmäisen ehdotuksen uuden osa-alueen käsittelystä. Seuraavaksi tarkastelen siirtymisvuorojen kokonaisrakennetta. Luvun alussa mai- nitsin, että tyypillisessä siirtymisvuorossa kaksi lausumaa yhdistyy toisiinsa konjunk- tion avulla. Siirtymisvuorojen kokonaisrakennetta havainnollistavat esimerkit 2–3. (2) → E: [ja sitte tää pedagoginen puoli niin, [a katse lomake 02 (0.4) 03 E: nythän ois tarkotus se, 04 (0.4) 05 E: vasu, (0.2) varhaiskasva[tussuunnitelma[ pä[ivi]ttää sen [e katse a [a nyökyttelee 06 A: [mm.] 07 y[mpä]ristökasvatukse[n os]alta et se on tulossa [a katse e 08 A: [mm.] [joo.] 09 E: [ja, [e katse lomake 10 (1.0) 11 E: mites muuten nää, 12 (0.6) 13 E: tehtiin niitä, (.) tukipa[pereit näihin lapskohtasiin [e katse a 14 suunnitelmiin ni onks ne opettajat miten kokenu sen, Esimerkin 2 siirtymisvuoron (r. 1–9) rakenne on aineiston siirtymisvuoroille tavan- omainen. Rakennetta voisi ehkä nimittää esittelyrakenteeksi, sillä ensin uusi topiikki esitellään tämä-pronominin avulla (ks. Etelämäki 2009: 43) ja sen jälkeen topiikkia tarjotaan käsiteltäväksi tietystä, lomakkeeseen liittyvästä näkökulmasta. Toisinaan siir- tymisvuoron osat voivat esiintyä päinvastaisessa järjestyksessä, kuten esimerkissä 3. (3) → E: ja ja onks onks vanhempien k[ans ollu mitää ihmeitä ku tost [e katse a 02 asiakaspalvelust puhutaan nii, 03 (1.0) 04 A: ei ois ollu sem[mosia, (0.6) semmosia tota:, .thh [a katse e 05 (0.8) 06 A: mistä ei ois niinku ite £selvithy£. 112 Acta Wasaensia 534 virittäjä 4/2014 Tässä esimerkissä (3) esimies tuo ensin ilmi aiheen, josta on tarkoitus keskustella (r. 1 ja ja onks onks vanhempien kans ollu mitää ihmeitä), ja liittää sitten kysymyksensä keskustelun agendaan viittaamalla lomakkeessa esiintyvään arviointi kriteeriin asiakas- palvelu (r. 1–2 ku tost asiakaspalvelust puhutaan – –). Aineiston siirtymisvuorot noudattavat lähes poikkeuksetta rakennetta, jossa kon- junktio yhdistää kahta lausumaa. Vain kolmessa tapauksessa vuoron rakenne poikkeaa tällaisesta rakenteesta. Vaikka siirtymis vuoron rakenne on siis aineistossa pitkälti vakiin- tunut, lausumia rinnastavissa partikkeleissa esiintyy variaatiota. Yleisin rinnastava par- tikkeli on niin, joka tavataan kahdessa kymmenessä siirtymisvuorossa. Muut partikkelit ovat selvästi harvinaisempia. Konjunktio että esiintyy neljästi, eli kolmesti ja kun ker- ran. niin-partikkelia arkipuheessa tarkastelleen Vilkunan (1997) mukaan se on tyypil- linen konteksteissa, joissa vuorolle osoitetaan tulevan jatkoa. Myös kehitys keskustelun siirtymis vuoroissa niin toimii vuoron osia yhdistävänä elementtinä, kun esimies etenee vuoron alkuosasta eli substantiivilausekkeen nimeämisen vaiheesta vuoron jälkiosaan, substantiivilausekkeen käsittelyyn. Joissakin aineiston esimerkeissä (ks. esim. 7 ja 10) esiintyy niin kutsuttuja lohkeamia alkuun (ks. ISK 2004: 972–974). Myös lohkeamissa partikkelin niin tehtävänä on yhdistää vuoron osia. Lohkeamille on tyypillistä irrallinen substantiivilauseke (ja sit tästä, (1.8) yhteistyöasioista) sekä sen kanssa samanviitteinen pronomini, joka esiintyy vuoron seuraavassa osassa (niin tää on toiminu hyvin – –). Miksi esimies sitten noudattaa kaksiosaista rakennetta esittämissään siirtymis- vuoroissa? Vakiintunut muotoilu voi ensinnäkin helpottaa vuoron tunnistamista siirtymis vuoroksi, mikä palvelee keskustelun sujuvaa etenemistä. Toisaalta siirtymis- vuoron muotoilemisella voi olla toisenlainenkin tarkoitus: Kaksiosainen rakenne mah- dollistaa uusien keskustelunaiheiden, kysymysten, arvioiden ja velvoitteiden, liittämi- sen kiinteästi lomakkeen sisältöihin. Kun esimies siis esittää esimerkissä 2 velvoitteen varhais kasvatussuunnitelman päivittämisestä (r. 3–5 ja 7 nythän ois tarkotus se , (0.4) vasu, (0.2) varhaiskasvatussuunnitelma päivittää sen ympäristökasvatuksen osalta – –), hän on jo samassa vuorossa taustoittanut puheenaiheen viittaamalla lomakkeessa mai- nittuun teemaan, pedagoginen puoli. Samoin esimerkissä 3 esimiehen kysymystä (r. 1 ja onks onks vanhempien kans ollu mitää ihmeitä – –) seuraa välittömästi viittaus lomake- tekstiin (ku tost asiakaspalvelust puhutaan – –). Kehystämällä velvoitteen tai kysymyksen viittauksella lomakkeeseen esimies osoittaa, ettei hän velvoita alaista omasta halustaan tai esitä kysymystä henkilökohtaisen kiinnostuksensa vuoksi. Hän toimii näin siksi, että ky- symys tai velvoite liittyy lomakkeessa mainittuihin arviointikriteereihin, jotka kuuluvat keskustelun agendaan. Drew (2006: 74–79) on havainnut, että kirjallisiin dokumenttei- hin viitataan usein eksplisiittisesti tilanteissa, joihin liittyy jotakin arkaluontoista: puhuja varautuu esimerkiksi asiansa synnyttämään vastustukseen. Kirjallinen dokumentti toimii tällaisessa tilanteessa objektiivisena todisteena, johon viittaamalla puhuja voi asemoida itsensä vain arkaluontoisen asian välittäjäksi, ei sen lähteeksi. 3.2 Siirtymisvuoron ei-kielelliset piirteet Edellisessä alaluvussa käsiteltyjen sanallisten piirteiden lisäksi siirtymisvuoroihin liit- tyy erilaisia ei-kielellisiä piirteitä, joiden avulla esimies osoittaa etenemistään seu- Acta Wasaensia 113 535virittäjä 4/2014 Mikkola Arvioivasta lomaketekstistä hienovaraisiin sananvalintoihin raavaan kehityskeskustelulomakkeen aihepiiriin (vrt. Schegloff 1996: 102). Siirtymis- vuorojen ei-kielellisiä piirteitä havainnollistaa esimerkki 4. (4) 01 E: ja sit toi peda[goginen [puoli ] niin sielhän [e osoittaa kynällä lomaketta ] [a katse lomake 02 on nyt sitten tullu nyt se uus eri-, (.) 03 erityis[ope[tus[laki, [e katse a [a katse e [a nyökyttelee 04 A: [joo. ] [a nyökyttelee] 05 E: ja nyt sit ens kesänä pitäis ottaa uudet esi- ja 06 [perusopetuksen per[usteet käyttöön -- [a katse lomake [a katse e [a nyökyttelee Esimerkki 4 osoittaa, että esimiehellä on kehityskeskustelussa useita tapoja vihjata siirtymisestä uuteen topiikkiin. Hän voi ensinnäkin viitata seuraavaan keskustelun- aiheeseen konventionaalisesti muotoillulla siirtymisvuorolla (r. 1 ja sit toi – –). Toiseksi hän voi suunnata katseensa lomakkeeseen – esimerkin 4 tapauksessa esimies on kään- tänyt katseensa jo ennen sekvenssin alkua – ja kolmanneksi käyttää eleitä. Esimerkissä 4 esimies viittaa käsiteltävään lomakkeen aihepiiriin osoittamalla sitä kynän kärjellä ja tuottaa samanaikaisesti lomakkeeseen viittaavan substantiivilausekkeen pedagogi- nen puoli. Osoittava ele yhdistettynä substantiivilausekkeeseen on selvä viesti kohdan käsittelemisen aloittamisesta, ja esimiehen eleen aikana alainen suuntaakin katseensa lomakkeeseen. Muutamissa aineiston topikaalisissa siirtymissä esimies osoittaa loma- ketta kynän sijasta sormella tai kädellä, ja joissakin tilanteissa hän ympyröi kynällä jonkin ilmauksen lomaketekstistä (vrt. Goodwin 2003: 231). Lomakkeeseen viittaami- sen keinot mahdollistavat seuraavaksi käsiteltävän kohdan, jopa yksittäisen sanan, poi- mimisen tekstistä yhteisen huomion kohteeksi. Vuoronalkuista osoittamista tarkastel- lut Mondada (2007: 199) on todennut, että osoittavien eleiden avulla huomiota voi- daan ohjata kohti yhteistä referenttiä (ks. myös esim. Goodwin 2000: 1515; Kita 2003). Osoittamisen lisäksi esimies voi muillakin tavoilla merkitä kirjoitetun dokumentin merkitykselliseksi tilanteessa. Hän voi esimerkiksi nostaa tai laskea lomaketta sekä lii- kutella sitä pöydän pinnalla. Eleiden ohella olennainen resurssi aineiston topikaalisissa siirtymissä on katseen suunta, jolla on siirtymistilanteissa samankaltaisia merkityksiä kuin osoittavilla eleillä. Keskustelulomaketta katsomalla esimies voi ohjata alaista valmistautumaan lomak- keen käsittelyyn. Käännän ja Haddingtonin (2011: 28) mukaan katseen avulla merki- täänkin puheen kohteena olevia objekteja ja luodaan samalla yhteistä osallistujuutta. Tekstidokumenttiin katsominen on havaittu olennaiseksi resurssiksi tekstin käsittelyyn 114 Acta Wasaensia 536 virittäjä 4/2014 valmistauduttaessa muissakin institutionaalisissa tilanteissa, joissa keskustelu perus- tuu kirjalliseen agendaan. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi kokoukset (ks. Svennevig 2012: 60–61), opinnäytteenohjaustapaamiset (ks. Svinhufvud & Vehviläinen 2013: 148) sekä tekstin analysointiin perustuvat ryhmäkeskustelut luokkahuoneessa (ks. Bister 2014: 101–102). Toisaalta katseella voidaan tässä aineistossa tehdä myös päinvastaista työtä: Kohottamalla katseensa lomakkeesta ja suuntaamalla sen alaiseen esimies voi implikoida siirtymistä topiikin nimeämisestä vuorovaikutukselliseen topiikista keskus- telemisen vaiheeseen. Esimerkissä 4 esimies siirtää katseensa lomakkeesta alaiseen ri- villä 3, sanan erityisopetuslaki aikana. Esimiehen katseen liikkuessa myös alainen – lä- hes samanaikaisesti – kohottaa oman katseensa, suuntautuu katsomaan esimiestä ja ryhtyy sen jälkeen nyökyttelemään. Siirtyminen yhtäältä keskustelulomakkeen käsit- telyyn ja toisaalta lomakkeesta keskusteluun rakennetaan siis askelittain, käyttämällä yhteistyössä erilaisia kielellisiä ja ei-kielellisiä resursseja. 4 Lomaketekstin rekontekstualisoiminen siirtymisvuoroissa Luvussa 3 tarkastelin esimiehen esittämien siirtymisvuorojen piirteitä ja rakennetta kehityskeskusteluaineistossa. Seuraavaksi käsittelen sitä, millä tavalla näiden vuoro- jen substantiivilausekkeissa rekontekstualisoidaan kehityskeskustelulomakkeen teks- tiä. Tarkastelun kohteena on tapa, jolla esimies viittaa siirtymisvuoronsa substantiivi- lausekkeessa keskustelulomakkeen otsikkoon tai arviointikriteeriin joko lainaamalla lomakkeeseen viittaavan ilmauksen tekstistä sellaisenaan tai muuntelemalla sitä tavalla tai toisella. Rekontekstualisoitunut substantiivilauseke (tästä eteenpäin NP) sijoittuu kaksiosaisten vuorojen tapauksessa siirtymisvuoron ensimmäiseen osaan. Esimerk- keinä NP:istä voidaan mainita sellaisia aineistossa esiintyviä ilmauksia kuin pedagogi- nen puoli, vuorovaikutustaidot sekä viimenen osio. Taulukossa 1 on esitetty esimiehen käyttämien, rekontekstualisoitujen NP-vaihto- ehtojen jakauma.11 Taulukko 1. Rekontekstualisoitujen NP:iden (N = 32) jakauma esimiehen siirtymisvuoroissa. Tyyppi Esimerkki Yhteensä A. Lomakkeessa esiintyvästä otsikosta tai ilmauksesta muodostettu avainsana pedagoginen puoli 16 B. Lomakkeessa esiintyvä otsikko tai ilmaus alkuperäisessä muodossaan tuloksellisuus 12 C. Kohdan järjestykseen viittaaminen viimenen osio 3 D. Ei lainkaan NP:tä 1 11. Aineistossa on yhteensä 31 esimiehen siirtymisvuoroa. Tarkasteltavia NP:itä on kuitenkin 32, sillä yhdessä siirtymisvuorossa esiintyy kaksi eri kategorian NP:tä. Acta Wasaensia 115 537virittäjä 4/2014 Mikkola Arvioivasta lomaketekstistä hienovaraisiin sananvalintoihin Voisi ehkä ajatella, että yksinkertaisin vaihtoehto siirtymistilanteessa olisi lukea suo- raan lomakkeesta seuraavaksi käsiteltävän otsikon tai aihepiirin nimi. Siksi on kiinnos- tavaa havaita, että tutkimusaineistossa esimies toimii näin alle puolessa tapauk sista, 12 siirtymän yhteydessä. Useimmiten, 16 tapauksessa, esimies korvaa lomakkeen otsikon tai arviointikriteerin avainsanalla, joka muistuttaa alku peräistä, tekstissä esiintyvää il- mausta (ks. Adams 1981: 77–78). Lisäksi esimies voi viitata lomakkeeseen mainitse- malla käsiteltävän kohdan järjestyksestä keskustelussa (3 tapausta). Yhdessä siirtymis- vuorossa esimies ei käytä lomaketekstiin viittaavaa NP:tä lainkaan. Tarkastelen seuraa- vaksi esittämiäni rekontekstualisoinnin vaihtoehtoja yksityiskohtaisemmin. 4.1 Avainsanat Keskityn ensimmäiseksi niin sanottuihin avainsanoihin (taulukon 1 tyyppi A), joilla tarkoitan alkuperäisessä tekstissä esiintyvien ilmausten, otsikoiden ja arviointi- kriteerien, uudelleenmuotoilua. Linellin (1998b: 145) mukaan rekontekstualisaatio näyttäytyykin usein jonkinlaisena ilmausten uudelleenmuotoiluna (engl. reframing). Esitän avainsanoista kaksi esimerkkiä (esim. 7–8). Esimerkissä 7 esiintyvä avainsana yhteistyöasiat (r. 3) viittaa keskustelulomakkeen kolmanteen aihepiiriin, joka on otsi- koitu lomakkeessa sanalla yhteistyökyky. (7) 01 E: [ja sit tosiaan tästä, [e nostaa lomaketta käsiinsä 02 (1.8) ] e nostaa lomaketta käsiinsä] → E: yhteistyöasioista niin, 04 (2.0) 05 E: mt niin tää [on toiminu hyvin] tää on vahva [puoli [e laskee lomakkeen ] [e katse a 06 et[tä ] (tää) 07 A: [mm.] 08 [(3.4) [e katse lomake, e ryhtyy kirjoittamaan 09 E: tohon sen verran viel palaan nyt näihin 10 arvioin[teihin et -- [e lopettaa kirjoittamisen Esimerkin 7 alussa esimies nostaa lomakkeen pöydältä käsiinsä ja aloittaa samanaikai- sesti uuden topiikin käsittelyn. Hän nimeää seuraavan keskustelunaiheen siirtymis- vuoronsa (r. 1–6) alkuosassa yhteistyöasioiksi ja jatkaa sitten vuoroa käsittelemällä alai- sen suoriutumista (tää on toiminu hyvin tää on vahva puoli että). Esimerkissä esiin- tyy kolme pitkää taukoa riveillä 2, 4 ja 8. Arkipuheessa tällaiset tauot saattaisivat olla merkki ongelmasta, mutta kehityskeskustelun topikaalisissa siirtymissä ne ovat odotuksen mukaisia. Tauot osoittavat, että uuden topiikin nimeämisen vaiheessa lo- 116 Acta Wasaensia 538 virittäjä 4/2014 maketta täytyy sekä käsitellä, lukea että täyttää, mikä synnyttää keskusteluun katkoksia (vrt. Drew 2006: 75; Bister 2014: 116). Siirtymisvuoron loppupuolella, rivillä 5, esimies siirtää katseensa lomakkeesta alaiseen ja tarjoaa tällä tavalla esittämänsä arvion kom- mentoitavaksi. Alainen vahvistaa esimiehen näkemyksen päällekkäispuhunnassa tuo- tetulla dialogipartikkelilla mm. Riveillä 9–10 esimies osoittaa poikkeamista agendan mukaisesta käsittelytavasta (ks. Svennevig 2012: 55–56) ja ilmoittaa palaavansa seuraa- vaksi edellä keskusteltuun topiikkiin: tohon sen verran viel palaan nyt näihin arvioin- teihin – –. Esimiehen siirtymisvuoron NP:n, tästä yhteistyöasioista, voi tulkita esimerkin 7 tilanteessa liittyvän lomakkeen kolmanteen aihepiiriin, jota keskustelijat ovat siirty- mässä käsittelemään. Kuten edellä mainitsin, aihepiiri on otsikoitu kehityskeskustelu- lomakkeessa sanalla yhteistyökyky. Voidaan siis olettaa, että esimiehen valitseman avainsanan määriteosa, yhteistyö, viittaa juuri tähän lomakkeen otsikkoon. Alkuperäi- sen otsikon perusosan kyky korvaaminen avainsanassa ilmauksella asiat muuttaa kui- tenkin NP:n merkitystä olennaisella tavalla. Siinä missä yhteistyökyky viittaa eksplisiit- tisesti työntekijän henkilökohtaiseen ominaisuuteen, avainsana yhteistyöasiat on mer- kitykseltään epätarkempi. Yhteistyökyky on yksi niistä lomakkeen sisällöistä, jotka esimies usein rekontekstua- lisoi avainsanaa käyttämällä. Hän viittaa tähän keskustelulomakkeen otsikkoon nel- jässä kehityskeskustelussa ja käyttää jokaisessa avainsanaa alkuperäisen otsikon sijasta. Esimerkissä 7 esiintyvän avainsanan yhteistyöasiat lisäksi esimies viittaa samaan ot- sikkoon myös ilmauksilla yhteistyöpuoli (ja sitte tää yhteistyöpuoli niin se on sul: ollu vahvaa °vai°) sekä yhteistyö (mites tän yhteistyö- tää on sun vahva puoli kans). Yhteistä näille NP-vaihtoehdoille on se, että alkuperäisen, yhdyssanamuotoisen otsikon perus- osa kyky korvautuu avainsanassa epämääräisemmällä jälkiosalla puoli tai asiat. Toinen vaihtoehto on jättää yhdyssanan perusosa kokonaan nimeämättä (yhteistyö-). Käsittelen seuraavaksi toista topikaalista siirtymää, jossa lomaketekstiin viitataan niin ikään avainsanalla. Tässä tapauksessa esimiehen rekontekstualisoima ilmaus ei kuitenkaan muuntele lomakkeen otsikkoa, vaan erään osa-alueen arviointikriteeriä. Esimerkkiä 8 on käsitelty jo luvussa 3, siirtymisvuoron kielellisten piirteiden tarkaste- lun yhteydessä. (8) → E: [ja sitte tää pedagoginen puoli niin, [a katse lomake 02 (0.4) 03 E: nythän ois tarkotus se, 04 (0.4) 05 E: vasu, (0.2) varhaiskasva[tussuunnitelma[ pä[ivi]ttää sen [e katse a [a nyökyttelee 06 A: [mm.] 07 y[mpä]ristökasvatukse[n os]alta et se on tulossa [a katse e 08 A: [mm.] [joo.] Acta Wasaensia 117 539virittäjä 4/2014 Mikkola Arvioivasta lomaketekstistä hienovaraisiin sananvalintoihin 09 E: [ja, [e katse lomake 10 (1.0) 11 E: mites muuten nää, 12 (0.6) 13 E: tehtiin niitä, (.) tukipa[pereit näihin lapskohtasiin [e katse a 14 suunnitelmiin ni onks ne opettajat miten kokenu sen, Esimerkissä 8 esimies nimeää lomakkeesta uuden aihepiirin (tää pedagoginen puoli) ja ryhtyy käsittelemään sitä riviltä 3 lähtien. Hän esittää siirtymisvuorossa, että varhais- kasvatussuunnitelmaan on tulossa ympäristökasvatusta koskeva päivitys. Keskustelu- lomakkeesta käy ilmi, että päivityksen tekeminen on nimenomaan alaisen, päiväkodin- johtajan, vastuulla. Alainen tuottaa esimiehen vuoron kanssa saman aikaisesti kaksi kertaa dialogipartikkelin mm ja kerran partikkelin joo (r. 6 ja 8). Lisäksi hän nyökyt- telee rivillä 5, siirtymisvuoron vaiheessa, jossa esimies saa juuri ilmaistuksi vuoronsa keskeisen sisällön. Alainen voi tällä tavalla toimimalla osoittaa samanmielisyyttään esi- miehen puhetta kohtaan sekä toisaalta ilmaista olevansa tietoinen velvoitteesta päivit- tää suunnitelma. Tauon jälkeen, rivillä 11, esimies etenee toiseen näkökulmaan, joka koskee samaa pedagoginen puoli -topiikkia. Hän tiedustelee alaiselta eräiden doku- menttien (tuki papereiden) saamasta vastaanotosta. Esimerkin 8 tilanteessa on kysymys siirtymisestä keskustelulomakkeen ensimmäisen osa-alueen, ammatinhallinnan, käsittelyyn. Tähän osa-alueeseen liittyy lomake tekstissä seuraava arviointikriteeri: ”Päiväkodinjohtajalla on oman yksikön pedagoginen vastuu ja osaaminen ja hän tuntee varhaiskasvatuksen, esiopetuksen sekä perus opetuksen sisäl- löt, menetelmät ja tavoitteet ja hän vastaa lapsi- ja päiväkotikohtaisista varhais kasvatus- ja esiopetussuunnitelmista.” Siirtymisvuoroa ja siihen liittyvää lomakkeen arviointi- kriteeriä vertaamalla voi havaita, että siirtymisvuoron NP pedagoginen puoli ei sellaise- naan esiinny lomaketekstissä. Se on kuitenkin mahdollista yhdistää päiväkodinjohtajan pedagogiseen vastuuseen ja osaamiseen, josta kirjoitetaan keskustelu lomakkeessa. Vaikka avainsanan alkuosa on esimerkin 8 tapauksessa mahdollista tunnistaa lo- makkeeseen liittyväksi, sanan epäspesifi loppuosa, puoli, hämärtää esimiehen valit- seman ilmauksen suhdetta lomaketekstiin. Ilmaus pedagoginen puoli ei kanna lähtö- tekstin merkitystä työntekijän vastuusta tai osaamisesta. Se on näin ollen samaan ta- paan epätarkempi sananvalinta kuin esimerkin 7 NP yhteistyöasiat. Kuten yhteistyö- asiat, myös pedagoginen puoli on käytössä useassa keskustelussa. Käsitellessään tätä lomakkeen sisältöä neljässä aineiston kehityskeskustelussa esimies valitsee säännön- mukaisesti saman lomakkeeseen viittaavan avainsanan. Esimerkissä 8 huomiota voi kiinnittää toiseenkin lomaketekstin rekontekstuali- sointiin liittyvään piirteeseen. Kertoessaan varhaiskasvatussuunnitelman päivittämi- sestä esimies käyttää vuorossaan subjektitonta nollapersoonaa (ks. ISK 2004: 1284– 1285). Alaista koskeva velvoite jää tällöin sävyltään geneeriseksi. Siinä ei eksplikoida, ketä suunnitelman päivittäminen todella koskee. Alaisen vastuu varhaiskasvatus- suunnitelman päivittämisestä käy kuitenkin ilmi lomaketekstistä, jossa asia ilmaistaan 118 Acta Wasaensia 540 virittäjä 4/2014 selväsanaisesti: ”hän [päiväkodinjohtaja] vastaa lapsi- ja päiväkotikohtaisista varhais- kasvatus- ja esiopetussuunnitelmista”. Esimerkkien 7 ja 8 yhteydessä on esitelty kaksi esimiehen käyttämää avainsanaa, joista molemmista puuttuu alkuperäistekstissä esiintyvä, alaisen työssä suoriutumiseen viittaava osa: esimerkissä 7 kyky ja esimerkissä 8 vastuu ja osaaminen. Vastaavankaltai- set avainsanat, kuten kehityspuoli lomakkeen otsikon kehitys kykyisyys sijasta (sit jos viel kattoo tätä, (1.8) viimist osioo eli tätä, (1.4) kehitys puolta niin – –) sekä vuorovaikutus- puoli ja vuorovaikutusasiat lomakkeen sisällön vuorov aikutustaidot sijasta (mites sitte tää, (.) nää vuorovaikutusasiat), ovat yleisiä esimiehen rekontekstualisoidessa lomake- tekstiä tutkimusaineiston topikaalisissa siirtymissä. Avainsanojen muodostamisen pe- riaatteena näyttää tutkimusaineistossa olevan yhdyssanan tai pidemmän ilmauksen perus- tai jälkiosan korvaaminen toisella ilmauk sella. Korvautuvia yhdyssanan perus- osia (tai pidemmän ilmauksen jälkiosia) aineistossa ovat -taidot (vuorovaikutustaidot), -kyky (yhteistyökyky), -kykyisyys (kehitys kykyisyys), vastuu ja osaaminen (pedagogi- nen vastuu ja osaaminen) sekä -palvel u (asiakas palvelu). Näistä varsinkin neljä ensim- mäistä viittaavat henkilön suoriutumiseen työtehtävässä. Kiinnostava piirre avainsanojen käytössä on se, että lomakkeessa esiintyvien kä- sitteiden korvaaminen avainsanoilla ei aiheuta ainakaan näkyvää ymmärrys ongelmaa esimiehen ja alaisen vuorovaikutuksessa. Avainsanat vaikuttavat olevan riittävän läpi- näkyviä ollakseen käyttökelpoisia. Koska avainsanojen alkuosa, tässä tapauksessa yhteisty ö- tai pedagoginen, on milloin tahansa luettavissa lomaketekstistä, alainen voi päätellä, mihin lomakkeen aihepiiriin esimies NP:llä viittaa. Kehityskeskusteluja tutki- nut Adams (1981: 78) onkin esittänyt, että mikäli esimies ei käytä puheessaan tekstistä lainattuja ilmauksia, alaisen ymmärrystä keskustelun etenemisestä edistää mahdolli- suus seurata lomaketta, josta ilmenevät keskustelussa käsiteltävät aihepiirit. 4.2 Aihepiirin järjestykseen viittaaminen tai NP:n sivuuttaminen Seuraavaksi tarkastelen kahta muuta tapaa, joilla esimies voi ohittaa lomakkeen alku- peräisen otsikon. Hän voi joko rekontekstualisoida otsikon viittaamalla seuraavaksi käsiteltävän kohdan järjestykseen kehityskeskustelussa tai sivuuttaa NP:n kokonaan. Nämä tapaukset viittaavat taulukon 1 tyyppeihin C ja D. Kohdan järjestystä osoittavaa NP:tä (C) havainnollistaa esimerkki 9. (9) 01 E: .nff sitte tota:, 02 (0.8) → E: [tosiaan täällä tää viimenen] osio niin, (0.2) se [e viittaa kynällä lomakkeeseen ] 04 [tahko on nyt sitte, [e ryhtyy kirjoittamaan 05 (1.8) 06 E: kröh: käyty j[a, 07 A: [mm. Acta Wasaensia 119 541virittäjä 4/2014 Mikkola Arvioivasta lomaketekstistä hienovaraisiin sananvalintoihin 08 (0.6) 09 E: .nff miten sä nyt tällä hetkellä sähän: teit hirveen 10 hienon sen, 11 (1.4) 12 E: näytetyön siel tais an[noit sen näytteen] nyt [oot ]käyny sit [a katse ohi e lopettaa kirjoittamisen] 13 A: [joo.] 14 [kouluttamas si[elä >vai onks teil ol-<] [e katse a 15 A: [.hh en oo vielä ] käy[ny. ] = et nyt 16 E: [joo. ] 17 A: olin yhteyksissä just -- Esimerkissä 9 esimies viittaa lomakkeen viimeiseen osa-alueeseen, kehityskykyisyy- teen, käyttämällä lomakkeessa esiintyvän otsikon sijasta keskustelunaiheen järjestystä osoittavaa NP:tä tää viimenen osio (r. 3). Samalla esimies käyttää puheensa tukena ei- kielellisiä keinoja: sanojen täällä tää viimenen osio aikana hän osoittaa lomaketta ky- nänsä kärjellä ja ohjaa myös eleen avulla alaisen huomiota uuteen topiikkiin. Seuraa- vaksi esimies johdattaa keskustelun johtamiskoulutukseen (r. 4 tahko), johon alainen on osallistunut. Kiinnostavaa on, että esimies aloittaa keskustelun uudesta aihe piiristä kysymysmuotoisella rakenteella (r. 9 miten sä nyt tällä hetkellä), mutta keskeyttää vuo- ronsa ja korvaa kysymyksen myönteisen sävyisellä arviolla koulutuksen päättötyöstä (r. 9–10 sähän: teit hirveen hienon sen, (1.4) näytetyön – –). Esimies ei siis asemoi alaista vastaajaksi, vaan tekee itse arvion alaisen suoriutumisesta koulutuksessa. Seuraavaksi esimies esittää oletuksen, että alainen olisi koulutuksen jälkeen toiminut itsekin koulut- tajana. Alainen kuitenkin huomauttaa, että ei ole vielä toiminut kouluttajana, ja keskus- telu siirtyy sen käsittelemiseen, milloin koulutukset olisi mahdollista aloittaa. Kehityskykyisyys on edellä esiteltyjen lomakkeen sisältöjen tapaan otsikko, jota esimies harvoin käyttää siirtymisvuorossa siinä muodossa, jossa se esiintyy lomake- tekstissä. Edetessään käsittelemään tätä osa-aluetta esimies mainitsee otsikon kerran alkuperäisessä muodossaan (ja sit tää, (1.2) kehityskykysyys tääl puhutaan tästä, (1.4) muutoksille avoimena olost – –) ja ohittaa sen neljässä keskustelussa. Kahdessa keskus- teluista hän käyttää lomakkeen järjestykseen viittaavaa NP:tä esimerkin 9 tapaan ja yhdessä keskustelussa ilmoittaa uuden topiikin ensin järjestystä osoittavalla NP:llä ja sen jälkeen vielä avainsanalla: no tota: sit jos viel kattoo tätä, (1.8) viimist osioo eli tätä, (1.4) kehityspuolta niin – –. Lisäksi esimies jättää yhdessä kehityskeskustelussa otsik- koon viittaavan NP:n kokonaan nimeämättä (taulukossa 1 tyyppi D: no mites nyt sitte tää, (0.8) et ne on tahko on takana ja, (1.2) ja ja on se aluee ja päiväkodin kehitys mut ei oo mitään semmosii koulutus °tai°). Viimeksi mainitussa tapauksessa siirtymisvuoron ensimmäisen osan vakiintunut muotoilu (no mites nyt sitte tää) sekä esi miehen muut ei-kielelliset keinot, lomakkeeseen kohdistuva katse ja lomakkeen koskettaminen, aut- tavat tulkitsemaan vuoron siirtymisvuoroksi, vaikka konkreettinen tekstiin viittaava NP puuttuukin. 120 Acta Wasaensia 542 virittäjä 4/2014 Kuten Linell (1998a: 154) esittää, rekontekstualisoitumisessa on kysymys sisältöjen siirtymisestä ja muuntumisesta kontekstista toiseen. Alaluvuissa 4.1 ja 4.2 olen osoitta- nut, että lomakkeen kontekstissa näkyvä arviointi rekontekstualisoituu vuorovaikutus- tilanteen kontekstissa ei-arviointina. Yhteistä tähän mennessä käsitellyille NP:ille yhteistyö asiat, pedagoginen puoli sekä viimenen osio onkin se, että niitä käyttämällä esi- mies voi siirtyä etäämmälle alaisen arvioimisen tehtävästä, joka on varhaiskasvatus- organisaation käyttämän kehityskeskustelulomakkeen tekstissä selvästi esillä. Lomak- keen otsikoiden ja arviointikriteerien uudelleenmuotoilu voi näkemykseni mukaan ker- toa siitä, kuinka esimies suuntautuu tilanteen hienovaraisuuteen. Arvioimista ei nosteta siirtymis vuorojen substantiivilausekkeissa eksplisiittisesti esille, vaikka alaisen suoriutu- mista usein käsitelläänkin siirtymisvuorojen jälkiosissa. Toisaalta myös vuorojen jälki- osissa näkyy piirteitä, jotka tukevat tätä olettamusta. Tällaisia piirteitä ovat vuoron jälki- osan kysymykseksi muotoilemattomuus esimerkeissä 7 ja 9 sekä nollapersoonan käyttö henkilö viittauksen sijasta esimerkissä 8. Kehityskeskusteluja tutkinut Clifton (2012) on todennut, että kehityskeskustelut itsessään eivät ole arkaluontoisia tilanteita, mutta kes- kustelijat voivat tehdä niistä arka luontoisia leksikaalisten valintojensa avulla. 4.3 Lomaketekstin kanssa samanmuotoiset NP:t Olen tähän mennessä käsitellyt sellaisia lomakkeen sisältöjä, joihin esimies viittaa tutkimus aineistossa muuntelemalla alkuperäistä ilmausta tai jättämällä NP:n kokonaan mainitsematta (ks. taulukon 1 tyypit A, C ja D). Seuraavaksi tarkastelen niitä kahta- toista NP:tä, joita esimies käyttää siirtymisvuorossa alkuperäisessä muodossaan, siten kuin ne on esitetty kehityskeskustelulomakkeessa (taulukon 1 tyyppi B). Tekstiä voi- daan lainata uuden keskustelunaiheen otsikoksi myös toisenlaisissa institutionaalisissa tilanteissa: Bister (2014: 124–127) on kiinnittänyt huomiota siihen, että pien ryhmässä novellia analysoivat opiskelijat osoittivat siirtymistä uuteen topiikkiin lainaamalla aihe piirin otsikon analysointitehtävän kirjallisesta ohjeistuksesta (å sen språk). Myös lainattuja ilmauksia on mahdollista käsitellä rekontekstualisoitumista tutkittaes sa. Esimerkiksi Linell (1998b: 148) on määritellyt sanatarkkojen lainausten kuuluvan re- kontekstualisaation piiriin. Hänen (mp.) mukaansa lainaamisessa on kysymys moni- mutkaisesta uudelleen rakentamisen prosessista, jonka ymmärtäminen edellyttää sekä lainatun ilmauksen alkuperäisen että kohdekontekstin tarkastelemista. Jönsson ja Li- nell (1991: 435, 437) puolestaan esittävät, että kontekstistaan irrotettuja ilmauksia ei ole koskaan mahdollista sijoittaa uuteen kontekstiin täysin samalla tavalla ja samassa mer- kityksessä kuin alun perin on tarkoitettu. Edellä esitin, että esimies rekontekstualisoi samat ilmaukset (esim. pedagoginen vastuu ja osaaminen) toistuvasti lomaketekstistä eroavalla tavalla. Suurinta osaa niistä NP:istä, jotka esiintyvät lomakkeessa ja siirtymisvuorossa samassa muodossa, esimies käyttää sen sijaan vain kerran. Tällaisia NP:itä ovat ammatinhallinta, moniammatillinen yhteistyö, oman toiminnan kehittäminen, vuorovaikutustaidot sekä kehitys kykyisyys. NP asiakaspalvelu tavataan kahdessa aineiston kehityskeskustelussa. Keskustelu lomakkeen toisen aihepiirin otsikko, tuloksellisuus, on poikkeus esiintymisyleisyyden kannalta tar- kasteltuna. Tätä otsikkoa esimies käyttää viidessä keskustelussa. Acta Wasaensia 121 543virittäjä 4/2014 Mikkola Arvioivasta lomaketekstistä hienovaraisiin sananvalintoihin Seuraavaksi annan muutamia esimerkkejä taulukon 1 tyypin B NP:iden käyttö- tavoista. Ensimmäiseksi tarkastelen kategorian yleisintä NP:tä tuloksellisuus, joka esiintyy lomakkeessa omana otsikkonaan. Esimerkin 10 siirtymisvuorossa esimies il- moittaa sen avulla uuden keskustelunaiheen (r. 1). (10) → E: ja [sit täs tuloksellisuus jos mennää siihe seuraavaan, (0.2) [e vie kynän lomakkeen päälle 02 kohtaan niin siinä just tää, 03 (1.4) 04 E: nää, 05 (1.4) 06 E: [lapsivalinnat ja [lapsiryhmät, (0.4) niin [e ryhtyy kirjoittamaan [a ryhtyy kirjoittamaan 07 mitä oot [tehnykkin: sehä on °tota°, [a katse e 08 (0.6) 09 E: ollu hyvää just [tätä et se talo on niiku oikees käytös[sä. [a katse alas 10 A: [joo. Esimerkin 10 vuoro vaikuttaa ensi silmäyksellä tavanomaiselta aineiston siirtymis- vuorolta: esimies osoittaa lomakkeesta uuden keskustelunaiheen sekä sanallisesti että eleellä ja ryhtyy sitten käsittelemään alaisen suoriutumista. Hän osoittaa eksplisiittisesti etenemistä seuraavaan lomakkeen aihepiiriin upottamalla vuoron päälinjaan parentee- sin (jos mennää siihe seuraavaan, (0.2) kohtaan, ks. Duvallon & Routarinne 2001). Siir- tymisvuoron NP tuloksellisuus eroaa kuitenkin sanamuotona sellaisista edellä analy- soiduista NP:istä kuin vuorovaikutustaidot ja yhteistyökyky, jotka viittaavat selvästi yk- silön henkilökohtaiseen ominaisuuteen: työn tekijällä voi olla hyvät tai huonot vuoro- vaikutustaidot, ja hän voi olla yhteistyökykyinen tai hänen yhteistyö kyvyissään voi olla kehitettävää. Tuloksellisuus voidaan sen sijaan mieltää koko organisaation, ei pelkäs- tään sen johtajan ominaisuudeksi. Lomakkeen kontekstissa tuloksellisuus- aihepiiriin yhdistetään kyllä työntekijän henkilökohtaisia ominaisuuksia, kuten tunnollisuus, luo- tettavuus ja täsmällisyys. Esimiehen kehitys keskustelussa käyttämä osa-alueen otsikko tuloksellisuus ei kuitenkaan sanamuotona kytkeydy yksilön suoriutumiseen yhtä kiin- teästi kuin lomakkeen sisällöt vuorovaikutus taidot, kehitys kykyisyys ja yhteistyökyky. Otsikosta tuloksellisuus puuttuu toisin sanoen henkilö kohtaiseen suoriutumiseen viit- taava elementti, kuten taidot, kyky tai kykyisyys. NP:n tuloksellisuus ohella siirtymisvuoron ja lomaketekstin samanmuotoisten NP:iden kategoriassa huomiotani kiinnittivät ilmaukset vuorovaikutustaidot sekä kehitys kykyisyys. Nämä NP:t esimies rekontekstualisoi tyypillisesti alkuperäistä il- mausta muuntelemalla, mutta kumpikin NP:istä tavataan yhdessä aineiston kehitys- keskustelussa samassa muodossa kuin lomaketekstissä. Tarkastelen seuraavaksi näitä 122 Acta Wasaensia 544 virittäjä 4/2014 kahta ilmausta kontekstissaan yksityiskohtaisemmin. Ensimmäiseksi käsittelen NP:tä kehitys kykyisyys (esim. 11). (11) 01 E: ja sit tää, 02 (1.2) → E: kehityskykysyys tääl puhutaan tästä, 04 (1.4) 05 E: muutoksille avoimena olost ja toisaalta et osaa [arvioida [a katse e 06 niiden vaikutuksia omaan °työhön ja°. 07 (0.6) 08 E: ja täähän nyt on on koko ajan, 09 (0.8) 10 E: aika lailla muutostilas että, 11 (1.0) 12 E: tää meiän toimiala on nyt organi[soitumas uudelleen et tulee [e katse a 13 nuorisopuoli siihen [ja, [e katse alas 14 (0.8) 15 E: henkilöit tulee sinne, (.) lisää ja sit toisaalta puhutaan 16 tästä suur- suuri[kunnasta uudesta kunnasta -- [e katse a Ennen esimerkissä 11 esitettyä tilannetta esimies on nostanut keskustelulomakkeen pöydältä käsiinsä ja tarkastelee sitä puhuessaan. Riviltä 1 alkaen esimies ilmoittaa uu- den topiikin keskustelulomakkeesta ja referoi sen jälkeen aihepiiriin liittyvää lomak- keen arviointi kriteeriä (tääl puhutaan tästä, (1.4) muutoksille avoimena olost ja toi- saalta et osaa arvioida niiden vaikutuksia omaan °työhön°). Riviltä 8 alkaen hän ryhtyy käsittelemään päivähoitotoimialan kehitystä: – – täähän nyt on on koko ajan, (0.8) aika lailla muutos tilas että, (1.0) tää meiän toimiala on nyt organisoitumas uudelleen – –. Tässä luvussa analysoin jo aiemmin kehityskykyisyys-otsikon rekontekstualisointia (ks. esim. 9). Esitin, että esimies ohittaa alkuperäisen otsikon neljässä kehitys keskustelussa. Jos näitä neljää, edellä käsiteltyä tilannetta vertaa esimerkin 11 siirtymisvuoroon, voi havaita, että vuorot ovat funktioiltaan erilaisia. Esimerkin 11 vuorossa esimies johdat- taa keskustelun yleisiin pohdintoihin päivähoito toimialan kehityksestä. Niissä neljässä siirtymisvuorossa, joissa lomakkeen otsikko tai arviointi kriteeri korvautuu toisen- laisella ilmauksella (tää viimenen osio, tää viiminen osuus, kehitys puoli) tai jää koko- naan nimeämättä, vuoron funktiona on sen sijaan joko arvioi da alaisen suoriutumista (tosiaa n täällä tää viimenen osio niin – – sähän: teit hirveen hienon sen, (1.4) näytetyön siel) tai esittää kysymys (no mites nyt sitte tää, (0.8) et – – ei oo mitään semmosii kou- lutus °tai°). Vaikka esimies siis käyttääkin esimerkissä 11 alaisen työssäsuoriutumiseen viittaavaa NP:tä siirtymisvuoron ensimmäisessä osassa, hän ottaa etäisyyttä alaisen ar- Acta Wasaensia 123 545virittäjä 4/2014 Mikkola Arvioivasta lomaketekstistä hienovaraisiin sananvalintoihin vioimisen tehtävään vuoron jälkiosassa. Myös tässä siirtymis tilanteessa esimies päätyy lopulta esittämään alaiselle kysymyksen (et mites sä nää oot kokenu nää), jolla hän viit- taa kuvailemiinsa päivähoitotoimialan muutoksiin. Kysymys ei kuitenkaan tässä vai- heessa ole enää kiinteä osa siirtymisvuoroa vaan seuraa myöhemmin, esimiehen pit- kähkön puheenvuoron jälkeen. Huomionarvoista esimerkin 11 siirtymisvuorossa on sekin, että esimies ilmoittaa selväsanaisesti referoivansa lomakkeen arviointikriteerejä (tääl puhutaan tästä – –) edetessään käsittelemään uutta topiikkia. Arviointikriteerien eksplisiittistä referointia esiintyy kolmen topikaalisen siirtymän yhteydessä, joten se on aineistossa melko har- vinaista. Drew (2006: 78) on todennut, että hänen aineistossaan puhujat osoittivat sekä lainaavansa että referoivansa kirjallisia dokumentteja tilanteissa, joissa he käsittelivät jotakin haasteellista asiaa. Kiinnostavaa on, että käyttäessään lomakkeen alkuperäistä arviointikriteeriä kehityskykyisyys esimies myös ilmaisee eksplisiittisesti referoivansa lomaketekstiä. Esimerkissä 12 nähdään toinen siirtymisvuoro, jossa esimies käyttää niin ikään alku peräistä, lomakkeessa esiintyvää ilmausta, vuorovaikutustaidot. (12) → E: no mites sä itte arvioit °noit omii vuorova[ikutustaitoi [a katse lomake 02 tai, hh sitä [et miten sä tuut,° (0.2) .hhh [e katse a 03 (0.4) 04 A: niinku toimee. Esimerkissä 12 esimiehen vuoro poikkeaa muista aineiston siirtymisvuoroista, sillä se ei noudata kaksiosaista rakennetta, jossa vuoron ensimmäisessä osassa viitataan lomakkee- seen ja jälkimmäisessä ryhdytään käsittelemään uutta topiikkia. Topiikin vaihto ja uu- den keskustelunaiheen aloitus näyttävät integroituvan esimiehen kysymyksessä, jonka alainen täydentää rivillä 4. Vuoron keskustelulomakkeeseen viittaava osuus, noit omii vuorovaikutustaitoi, yhdistyy lomakkeen kolmannen aihepiirin yksisanaiseen arviointi- kriteeriin, vuorovaikutustaidot. Myöskään tässä siirtymisvuorossa esimies ei esitä alai- seensa kohdistuvaa arviota. Itse asiassa hän siirtää arvioinnin tekemisen alaisen omalle vastuulle pyytäessään alaista ottamaan kantaa vuorovaikutus taitoihinsa. Arviointi- velvoitteen siirtämistä alaisen vastuulle tukee substantiivi lausekkeen pronominin valinta, noit. Etelämäen (2009: 44) mukaan nuo-pronomini ilmaisee puhujien tasaveroista mah- dollisuutta tarkoitteen tulkintaan. Tässä mielessä se eroaa aineistossa yleisemmästä, epä- symmetriaa osoittavasta tämä-pronominista (esim. tää pedagoginen puoli). Tässä luvussa olen tarkastellut suorien lainausten rekontekstualisoitumista kolmen aineistoesimerkin valossa. Linell (1998a: 157) esittää, että myös suora lainaus aiheuttaa väistämättä merkitysten ja näkökulmien muuttumista uudessa kontekstissa. Edellä olen kuvannut, millaisia muutoksia suorien lainausten ympäristössä tapahtuu, kun lainauk- sia sijoitetaan kehityskeskustelulomakkeen kontekstista kehityskeskustelu tilanteen kon- tekstiin. Vaikka esimies ei esimerkeissä 10–12 kierrä tai ohita lomake tekstissä esiintyvää, 124 Acta Wasaensia 546 virittäjä 4/2014 alaisen suoriutumiseen viittaavaa ilmausta, kuten esimerkeissä 7–9, hän ei myöskään nosta arvioinnin tekemistä keskustelun fokukseen. Esimerkeissä 11 ja 12, joissa esimies käyttää samaa otsikkoa tai ilmausta kuin lomaketekstissä, hän johdattaa keskustelun yleisempään aiheeseen tai siirtää arviointitehtävän alaisen omalle vastuulle. Toisaalta lomakkeessa ja siirtymisvuorossa samassa muodossa esiintyvien ilmausten kategorian yleisimmin käytetty NP, tuloksellisuus, osoittautui merkitykseltään erilaiseksi kuin sel- vemmin yksilön henkilökohtaiseen suoriutumiseen kytkeytyvät NP:t. Kaikkiaan tutkimusaineistossa on tyypillistä esittää alaisen suoriutumiseen viittaa- vat ilmaukset lomaketekstistä eroavalla tavalla. Kuten viimeksi käsitellyt esimerkit ha- vainnollistavat, aineistossa esiintyy kuitenkin tilanteita, joissa esimies päätyy käyttä- mään alkuperäistä, alaisen suoriutumiseen viittaavaa NP:tä. Näissäkin tilanteissa ar- vioinnin esittämisestä voidaan kuitenkin pidättäytyä. Jos viittaus henkilön työssä- suoriutumiseen käy ilmi siirtymisvuoron NP:stä (esim. vuorovaikutustaidot, kehitys- kykyisyys), arviointia ei välttämättä esiinny lainkaan vuoron jälkiosassa. 5 Lopuksi Kehityskeskustelu on institutionaalinen vuorovaikutustilanne, jossa kirjallinen kehitys- keskustelulomake jäsentää keskustelun etenemistä. Lomake muodostaa kehityskeskus- telun rungon ja määrää ennalta aiheet, joita tilanteessa on odotuksenmukaista käsi- tellä. Siirtyessään tarkastelemaan seuraavaa keskustelulomakkeen aihepiiriä esimiehen täytyy valita, millaisin sanoin hän viittaa lomakkeen tekstiin, jossa kuvataan alaisen velvollisuuksia ja työssäsuoriutumista. Tässä artikkelissa olen tarkastellut kuuden varhaiskasvatusorganisaatiosta peräisin olevan kehityskeskustelun topikaalisia siirtymiä vuoron muotoilun käsitteen avulla. Olen analysoinut sitä, millaisista osista esimiehen tuottama siirtymisvuoro rakentuu, ja toisaalta sitä, millä tavoin esimies käyttää kehityskeskustelulomakkeen tekstiä siir- tymisvuorojen substantiivilausekkeissa (esim. tää pedagoginen puoli ja tästä yhteistyö- asioista). Tarkoituksena oli selvittää, miten lomaketeksti siirtyy ja muovautuu eli re- kontekstualisoituu esimiehen puheessa. Tutkimusaineiston siirtymisvuorot rakentuvat tyypillisesti kahdesta osasta, joille voidaan tunnistaa eriytyneet tehtävänsä. Vuorojen ensimmäisessä osassa esimies muo- dostaa keskustelulomakkeeseen viittaavan substantiivilausekkeen, jota useimmiten määrittää tilanteen epäsymmetrisyyttä ilmaiseva tämä-pronomini. Siirtymis vuoron en- simmäiseen osaan liittyy kielellisiä ja ei-kielellisiä piirteitä, joilla osoitetaan siirtymistä lomakkeen kohdasta seuraavaan. Tällaisia piirteitä ovat vuoronalkuiset partikkelit no, ja ja sitten, erilaiset osoittavat eleet sekä lomakkeeseen kohdistettu katse. Siirtymis vuoron jälkimmäisessä osassa esimies ryhtyy käsittelemään uutta, lomakkeeseen liittyvää to- piikkia. Mikäli jälkiosa on muodoltaan deklaratiivi, esimies voi tarjota vuoroa alaisen kommentoitavaksi kohdistamalla katseensa alaiseen vuoron jälkiosan aikana. Tutkimukseni keskeisin havainto koskee siirtymisvuorojen substantiivilausekkeiden rekontekstualisointia. Esitin, että esimiehen siirtymisvuorojen substantiivi lausekkeet ovat sävyltään usein yleisluontoisempia kuin keskustelulomakkeen teksti. Siinä missä Acta Wasaensia 125 547virittäjä 4/2014 Mikkola Arvioivasta lomaketekstistä hienovaraisiin sananvalintoihin lomakkeen sisällöt yhteistyökyky ja vuorovaikutustaidot eksplikoivat kehitys keskustelun todella koskevan alaisen taitoja ja kykyä, siirtymis vuoron substantiivi lausekkeet, ku- ten yhteistyöasiat tai viimenen osio, eivät yhtä selvästi ota kantaa keskustelu kumppanin henkilökohtaiseen suoriutumiseen. Toisaalta myös silloin, kun siirtymisvuoron en- simmäisessä osassa käytetään lomakkeesta lainattua otsikkoa tai muuta ilmausta, esi- mies saattaa vuoron jälkiosassa viedä keskustelua suuntaan, jossa hän ei arvioi alaisen työsuoritusta. Työssäsuoriutumisen arviointi ei toki ole kehitys keskustelun ainoa teh- tävä, mutta huomioni kiinnittyi siihen, että varhaiskasvatus organisaation käyttämässä keskustelu lomakkeessa arvioimisen funktio näytti olevan vahvasti esillä. Tutkimusaineiston esimerkit välittävät kuvan siitä, että kehityskeskustelussa huo- miota ei välttämättä ohjata arvioinnin tekemiseen, vaikka alaisen suoriutumista kes- kusteluissa käsitelläänkin. Havaintoni tukevat sitä aikaisemmassa tutkimuksessa esi- tettyä näkemystä, että esimiehet saattavat suhtautua alaisen arviointiin sosiaalisesti ongelmallisena toimintana (ks. Asmuss 2009; Clifton 2012). Suuntautumista tilanteen hienovaraisuuteen voivat lomaketekstin rekontekstualisoimisen lisäksi rakentaa eräät siirtymis vuoron jälkiosan piirteet. Tällaisia ovat jälkiosan kysymykseksi muotoilemat- tomuus, nolla persoonan käyttö sekä eksplisiittiset viittaukset lomaketekstiin. Kiin- nostava on siirtymis vuorojen kaksiosainen rakenne ylipäätään. Vuoron kaksiosaisuus mahdollistaa vuoron jälkiosassa esitetyn kysymyksen, arvion tai velvoitteen liittämisen kiinteästi vuoron ensimmäisessä osassa mainittuun lomakkeen osa-alueeseen. Tällöin esimies voi asemoida itsensä vain arvion, velvoitteen tai kysymyksen välittäjäksi, ei sen lähteeksi. Kehityskeskustelulomakkeen seuraamiseen liittyy kehityskeskustelussa kaksi jossain määrin vastakkaista näkökulmaa. Yhtäältä lomakkeessa velvoitetaan esi- miestä ottamaan esiin ja käsittelemään alaista arvioivia aiheita, kuten alaisen työssä- suoriutumista ja yhteistyötaitoja. Toisaalta juuri se, että lomaketeksti on jatkuvasti mo- lempien keskustelijoiden luettavissa ja seurattavissa, mahdollistaa tekstin sisältöjen muuntelemisen siirtymisvuoroissa. Koska keskustelijoilla on pääsy alkuperäiseen teks- tiin, alainen voi milloin tahansa tarkistaa lomakkeesta, mitä esimies tarkoittaa esimer- kiksi rekontekstualisoidulla NP:llä vuorovaikutusasiat tai pedagoginen puoli. Keskus- telu voi näin edetä häiriöittä, ilman näkyviä ymmärrys ongelmia. Tässä tutkimuksessa olen pyrkinyt osoittamaan, että institutionaalisia tilanteita, joi- hin liittyy kirjallisia dokumentteja, on tarpeellista analysoida myös nämä tekstit huo- mioon ottaen. Kehityskeskustelulomakkeen huomioiminen kehitys keskusteluja tutkit- taessa paljastaa vuorovaikutustilanteesta asioita, joita ei olisi mahdollista havaita pel- kästään keskustelijoiden toimintaa analysoimalla. Toiminnan tai lomaketekstin tarkas- teleminen erillään antaa tietoa kehityskeskustelusta, mutta vasta erilaisten aineistojen yhdistäminen mahdollistaa keskustelu tilanteen syvemmän ymmärtämisen. Lähteet Adams, Katherine 1981: Question/answer adjacency pairs in a performance appraisal inter- view. – Journal of Applied Communication Research 9 s. 72–84. Antaki, Charles – Houtkoop-Steenstra, Hanneke – Rapley, Mark 2000: ”Brilli- 126 Acta Wasaensia 548 virittäjä 4/2014 ant. Next question… ”: High-grade assessment sequences in the completion of interactio- nal units. – Research on Language & Social Interaction 33 s. 235–262. Asmuss, Birte 2008: Performance appraisal interviews. Preference organization in assess- ment sequences. – Journal of Business Communication 45 s. 408–429. Bahtin, Mihail M. 1981 [1975]: The dialogic imagination. Four essays by M. M. Bakhtin. Austin: University of Texas Press. Beach, Wayne A. 1995: Preserving and constraining options. ”Okays” and ’official’ priorities in medical interviews. – G. H. Morris & Ronald J. Chenail (toim.), The talk of the clinic. Explorations in the analysis of medical and therapeutic discourse s. 259–289. New Jersey: Lawrence Erlbaum Associates. Berg, Maarit 2003: Syytöksiä ja epäilyksiä. Toimittajan ja poliitikon vuorovaikutuksesta tele- visiokeskustelussa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 918. Helsinki: Suoma- laisen Kirjallisuuden Seura. Bister, Melina 2014: Topikövergång i textbaserade gruppsamtal. Helsinki: Helsingin yliopis- ton suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos. Button, Graham 1991: Conversation-in-a-series. – Deirdre Boden & Don H. Zimmerman (toim.), Talk & social structure. Studies in ethnomethodology and conversation analysis s. 251–277. Cambridge: Polity Press. Button, Graham – Casey, Neil 1985: Topic nomination and topic pursuit. – Human Studie s 8 s. 3–55. Campbell, Sarah – Roberts, Celia 2007: Migration, ethnicity and competing discourses in the job interview. Synthesizing the institutional and personal. – Discourse & Society 18 s. 243–271. Clifton, Jonathan 2012: Conversation analysis in dialogue with stocks of interactional knowledge. Facework and appraisal interviews. – Journal of Business Communication 49 s. 283–311. Couper-Kuhlen, Elizabeth – Selting, Margret 2001: Introducing interactional linquistics. – Margret Selting & Elizabeth Couper-Kuhlen (toim.), Studies in interactional linquistics s. 1–22. Amsterdam: John Benjamins. Deppermann, Arnulf – Schmitt, Reinhold – Mondada, Lorenza 2010: Agenda and emergence. Contingent and planned activities in a meeting. – Journal of Pragmatics 42 s. 1700–1718. Downs, Timothy 1990: Predictors of communication satisfaction during performance app- raisal interviews. – Management Communication Quarterly 3 s. 334–354. Drew, Paul 2006: When documents ’speak’. Documents, language and interaction. – Paul Drew, Geoffrey Raymond & Darin Weinberg (toim.), Talk and interaction in social research methods s. 98–122. London: Sage Publications. 2013: Turn design. – Jack Sidnell & Tanya Stivers (toim.), The handbook of conversation analysis s. 131–149. West Sussex: Blackwell Publishing Ltd. Drew, Paul – Heritage, John 1992: Analysing talk at work. An introduction. – Paul Drew & John Heritage (toim.), Talk at work. Interaction in institutional settings s. 3–65. Cambrid- ge: University Press. Drew, Paul – Holt, Elizabeth 1998: Figures of speech. Figurative expressions and the management of topic transition in conversation. – Language in Society 27 s. 495–522. Duvallon, Outi – Routarinne, Sara 2001: Parenteesi keskustelun kieliopin voimavara- na. – Mia Halonen & Sara Routarinne (toim.), Keskustelunanalyysin näkymiä s. 122–154. Acta Wasaensia 127 549virittäjä 4/2014 Mikkola Arvioivasta lomaketekstistä hienovaraisiin sananvalintoihin Kieli 13. Helsinki: Helsingin ylipiston suomen kielen laitos. Etelämäki, Marja 1996: Keskustelu tarkoitteesta kamerataiteen oppitunnilla – ja pronominit tuo, se, tämä. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos. 2006: Toiminta ja tarkoite. Tutkimus suomen pronominista tämä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. 2009: The Finnish demonstrative pronouns in light of interaction. – Journal of Pragmatics 41 s. 25–46. Goodwin, Charles 2000: Action and embodiment within situated human interaction. – Journal of Pragmatics 32 s. 1489–1522. 2003: Pointing as situated practice. – Sotaro Kita (toim.), Pointing. Where language, cul- ture, and cognition meet s. 217–242. New Jersey: Lawrence Erlbaum Associates. Gordon, Michael – Stewart, Lea 2009: Conversing about performance. Discursive resources for the appraisal interview. – Management Communication Quarterly 22 s. 473–501. Heritage, John – Sorjonen, Marja-Leena 1994: Constituting and maintaining activities across sequences. And-prefacing as a feature of question design. – Language in Society 23 s. 1–29. Houtkoop-Steenstra, Hanneke 2000: Interaction and the standardized survey interview. The living questionnaire. Cambridge: Cambridge University Press. Hutchby, Ian – Wooffitt, Robin 2008: What is conversation analysis? – Ian Hutchby & Robin Wooffitt (toim.), Conversation analysis s. 11–40. Cambridge: Polity Press. ISK = Hakulinen, Auli – Vilkuna, Maria – Korhonen, Riitta – Koivisto, Vesa – Heinonen, Tarja Riitta – Alho, Irja 2004: Iso suomen kielioppi. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Jefferson, Gail 1983: Two papers on ’transitory recipientship’. Tilbury Papers in Language and Literature 30. Tilburg: Tilburg University. Jönsson, Linda – Linell, Per 1991: Story generations. From dialogical interview to written reports in police interrogations. – Text 11 s. 419–440. Kikoski, John 1998: Effective communication in the performance appraisal interview. Face to-face communication for public managers in the culturally diverse workplace. – Public Personnel Management 27 s. 491–513. Kita, Sotaro 2003: Interplay of gaze, hand, torso orientation, and language in pointing. – Sotaro Kita (toim.), Pointing. Where language, culture, and cognition meet s. 307–328. New Jersey: Lawrence Erlbaum Associates. Kääntä, Leila – Haddington, Pentti 2011: Johdanto multimodaaliseen vuorovaikutuk- seen. – Pentti Haddington & Leila Kääntä (toim.), Kieli, keho ja vuorovaikutus. Multimo- daalinen näkökulma sosiaaliseen toimintaan s. 11–45. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Labov, William – Fanshel, David 1977: Therapeutic discourse. Psychotherapy as conversa- tion. Orlando: Academic Press. Linell, Per 1998a: Approaching dialogue. Talk, interaction and contexts in dialogical perspecti- ves. Amsterdam: John Benjamins. 1998b: Discourse across boundaries. On recontextualizations and the blending of voices in professional discourse. – Text 18 s. 143–157. Maynard, Douglas 1980: Placement of topic changes in conversation. – Semiotica 30 s. 263–290. Mikkola, Piia – Lehtinen, Esa 2014: Initiating activity shifts through use of appraisal 128 Acta Wasaensia 550 virittäjä 4/2014 forms as material objects during performance appraisal interviews. – Maurice Nevile, Pentti Haddington, Trine Heinemann & Mirka Rauniomaa (toim.), Interacting with ob- jects. Language, materiality, and social activity s. 57–78. Amsterdam: John Benjamins. Mondada, Lorenza 2007: Multimodal resources for turn taking. Pointing and the emergen- ce of possible next speakers. – Discourse Studies 9 s. 194–225. Nevile, Maurice 2006: Making sequentiality salient. And-prefacing in the talk of airline pilots. – Discourse Studies 8 s. 279–302. Nissi, Riikka – Lehtinen, Esa 2012: Assigning a task while reassigning its meaning. Texts and face-to-face encounters as organizational practices. Esitelmä konferenssissa Discour- se, communication, conversation. Loughborough, 21.–23.3.2012. Raevaara, Liisa 1989: No – vuoronalkuinen partikkeli. – Auli Hakulinen (toim.), Suomalai- sen keskustelun keinoja I s. 147–161. Kieli 4. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos. Robinson, Jeffrey – Stivers, Tanya 2001: Achieving activity transitions in primary- care encounters. From history taking to physical examination. – Human Communication Research 27 s. 253–298. Rossano, Federico 2013: Gaze in conversation. – Jack Sidnell & Tanya Stivers (toim.), The handbook of conversation analysis s. 308–329. West Sussex: Blackwell Publishing Ltd. Sandlund, Erica – Olin-Scheller, Christina – Nyroos, Lina – Jakobsen, Lise- lotte – Nahnfeldt, Cecilia 2011: The performance appraisal interview. An arena for the reinforcement of norms for employeeship. – Nordic Journal of Working Life Studies 1 s. 59–75. Schegloff, Emanuel A. 1996: Turn organization. One intersection of grammar and interac- tion. – Elinor Ochs, Emanuel A. Schegloff & Sandra A. Thompson (toim.), Interaction and grammar s. 52–133. Cambridge: Cambridge University Press. 2007: Sequence organization in interaction. Cambridge: Cambridge University Press. Schegloff, Emanuel A. – Sacks, Harvey 1973: Opening up closings. – Semiotica 8 s. 289–327. Scheuer, Jann 2001: Recontextualization and communicative styles in job interviews. – Dis- course Studies 3 s. 223–248. Sidnell, Jack 2013: Basic conversation analytic methods. – Jack Sidnell & Tanya Stivers (toim.), The handbook of conversation analysis s. 77–99. West Sussex: Blackwell Publishing Ltd. Svennevig, Jan 2012: The agenda as resource for topic introduction in workplace meetings. – Discourse Studies 14 s. 53–66. Svinhufvud, Kimmo 2011: Varovasti edeten ja taas perääntyen. Opponentin palautevuoron rakentuminen. – Virittäjä 115 s. 156–192. Svinhufvud, Kimmo – Vehviläinen, Sanna 2013: Papers, documents, and the opening of an academic supervision encounter. – Text 33 s. 139–166. Thompson, Sandra A. 2001: Foreword. – Margret Selting & Elizabeth Couper-Kuhlen (toim.), Studies in interactional linquistics s. vii–viii. Amsterdam: John Benjamins. Turkia, Niina 2007: Pienryhmäkeskustelun toimintajaksot. – Liisa Tainio (toim.), Vuorovai- kutusta luokkahuoneessa. Näkökulmana keskustelunanalyysi s. 210–238. Helsinki: Gaudea- mus. Vilkuna, Maria 1997: Into and out of the standard language. The particle ni in Finnish. – Jenny Cheshire & Dieter Stein (toim.), Taming the vernacular. From dialect to written standard language s. 51–67. Singapore: Longman Singapore publishers. Acta Wasaensia 129 551virittäjä 4/2014 Mikkola Arvioivasta lomaketekstistä hienovaraisiin sananvalintoihin Liite 1 Litterointimerkit Ei­kielellinen toiminta Ei-kielellinen toiminta, katseen suunta sekä katsoja ja katseen kohde on esitetty kes- kustelurivin alapuolella kapiteeleilla (esim. e katse a = esimies katsoo alaista). Haka- sulkeet osoittavat toiminnan keston suhteessa puheeseen. 01 E: ja sit toi peda[goginen [puoli ] niin sielhän [e osoittaa kynällä lomaketta ] [a katse lomake 02 on nyt sitten tullu nyt se uus eri- (.) 03 erityis[ope[tus[laki, [e katse a Sävelkulku . laskeva sävelkulku , tasainen sävelkulku ? nouseva sävelkulku Päällekkäispuhunta ja tauot [ päällekkäispuhunnan alku ] päällekkäispuhunnan loppu (0.6) tauon kesto sekunteina (.) mikrotauko (alle 0.2 sekuntia) = toisiinsa liittyvät puhunnokset Puhenopeus, äänen voimakkuus, sanojen painotus ja kesto ympäröivää puhetta hitaampi jakso >joo< ympäröivää puhetta nopeampi jakso °joo° ympäröivää puhetta hiljaisempi jakso JOO voimakas ääni siellä painotus siellä: äänteen venytys si- kesken jäänyt sana (esim. si- siellä) Hengitys .hhh sisäänhengitys (yksi h-kirjain 0.1 sekuntia) hhh uloshengitys .joo sana lausuttu sisäänhengittäen Muuta £siellä£ hymyillen lausuttu sana tai jakso 130 Acta Wasaensia 552 virittäjä 4/2014 .nff niiskaus mt maiskaus (siellä) epäselvästi kuultu jakso sulkeiden sisällä Liite 2 Ks. http://ojs.tsv.fi/index.php/virittaja/article/view/41463/14048/. Recontextualisation and turn design in topical shifts within performance appraisal interviews This article examines the manner of proceeding from one item to another in an ap- praisal form during a performance appraisal interview. Specifically, the study exami- nes turn design in turns where the superior announces a new topic from the appraisal form and begins to discuss it. Turn design is examined from two different perspec- tives: firstly, an analysis is made of how the superior’s turn is constructed. Secondly, the article investigates how the superior borrows or modifies – i.e. recontextualises – words from the written appraisal form as he formulates a noun phrase that refers to the text. The data comprises six video-recorded appraisal interviews and written appraisal forms. Therein, 31 examples of interest are found. One important theoretical concept in this article is that of recontextualisation. Here recontextualisation refers to the trans- formation and modification of contents from one context to another, i.e. from the ap- praisal form to the speech of the superior. Furthermore, the study makes use of con- cepts from conversation analysis and interactional linguistics. The superior’s turn generally consists of two parts. In the first part the superior formulates a noun phrase that refers to the text and indicates a transition to the next topic with the help of various verbal and non-verbal resources. In the second part he addresses the new topic. The most important finding of the study deals with the pro- cess of recontextualisation: it appears that the noun phrases created by the superior are more general in tone than the original concepts in the appraisal form. In this re- gard, the noun phrases are generally missing an element that refers to the perform- ance of the subordinate, such as kyky ‘ability’ (yhteistyökyky ‘ability to cooperate’) or taidot ‘skills’ (vuorovaikutustaidot ‘communication skills’). Comparing the text in the appraisal form with the words used by the superior in topical shifts demonstrates that, in appraisal interviews, attention is not necessarily paid to the performance of the sub- ordinate, though performance is still discussed in these situations. suMMAry Acta Wasaensia 131 553virittäjä 4/2014 Mikkola Arvioivasta lomaketekstistä hienovaraisiin sananvalintoihin Arvioivasta lomaketekstistä hienovaraisiin sananvalintoihin: Vuoron muotoilu ja rekontekstualisaatio kehityskeskustelun topikaalisissa siirtymissä Artikkeli tarkastelee sitä, miten esimiehen ja alaisen välisissä kehityskeskusteluissa siir- rytään kehityskeskustelulomakkeen aihepiiristä seuraavaan. Tutkimus keskittyy esimie- hen tuottaman siirtymisvuoron muotoiluun. Tässä vuorossa esimies nimeää lomak- keesta uuden topiikin ja tekee ehdotuksen sen käsittelystä. Vuoron muotoilua lähes- tytään kahdesta näkökulmasta: Yhtäältä analysoidaan, millaisista piirteistä siirtymis- vuoro rakentuu. Toisaalta tarkastellaan, miten esimies lainaa ja muuntelee eli rekon- tekstualisoi lomaketekstiä muodostaessaan lomakkeen seuraavaan aihe piiriin viittaa- van substantiivilausekkeen. Tutkimusaineisto muodostuu kuudesta video kuvatusta kehityskeskustelusta sekä keskusteluihin liittyvistä kehityskeskustelu lomakkeista. Ai- neistossa esiintyy 31 siirtymisvuoroa. Tutkimuksen kannalta tärkeä teoreettinen tausta- käsite on rekontekstualisaatio. Rekontekstualisaatiolla tarkoitetaan sisältöjen siirty- mistä ja muuntumista kontekstista toiseen, lomaketekstistä esimiehen puheeseen. Li- säksi tutkimuksessa hyödynnetään keskustelunanalyysin ja vuorovaikutus lingvistiikan käsitteitä. Siirtymisvuorot rakentuvat tyypillisesti kahdesta osasta, joille voidaan tunnistaa eriytyneet tehtävänsä. Vuorojen ensimmäisessä osassa esimies muodostaa keskustelu- lomakkeeseen viittaavan substantiivilausekkeen ja osoittaa erilaisin kielellisin ja ei- kielellisin keinoin siirtymistä uuden topiikin käsittelyyn. Vuoron jälkiosassa hän ryh- tyy tarkastelemaan topiikkia jostakin lomakkeeseen liittyvästä näkökulmasta. Tutki- muksen keskeisin havainto koskee lomaketekstin rekontekstualisoitumista: lomake- tekstin perusteella muodostetut substantiivilausekkeet ovat merkitykseltään yleisempiä kuin lomakkeessa käytetyt ilmaukset. Rekontekstualisoiduista ilmauksista puuttuu tyy- pillisesti keskustelukumppanin henkilökohtaiseen suoriutumiseen viittaava elementti, kuten -kyky (yhteistyökyky) tai -taidot (vuorovaikutustaidot). Toisaalta myös silloin, kun siirtymisvuoron ensimmäisessä osassa käytetään lomakkeesta lainattua ilmausta, esimies saattaa vuoron jälkiosassa viedä keskustelua suuntaan, jossa hän ei arvioi alai- sen työsuoritusta. Lomaketekstin ja esimiehen siirtymisvuorojen tarkasteleminen rin- nakkain osoittaa, että kehityskeskusteluissa ei välttämättä ohjata huomiota alaisen työ- suorituksen arviointiin, vaikka suoriutumista keskusteluissa käsitelläänkin. Kirjoittajan yhteystiedot (address): etunimi.sukunimi@uwasa.fi 132 Acta Wasaensia Puhe ja kieli, 34:4, 175–199 (2014) 175 Yhteystiedot: Piia Mikkola piia.mikkola@uva.fi SAMANLINJAISUUS JA ERILINJAISUUS KEHITYSKESKUSTELUSSA: ALAISEN MAHDOLLISUUDET VAIKUTTAA TOPIIKKIEN MÄÄRITTELYYN JA TULKINTAAN Piia Mikkola, Vaasan yliopisto Tässä artikkelissa tarkastelen kehityskeskustelujen topikaalisia siirtymiä samanlinjaisuuden ja erilinjaisuuden käsitteiden valossa. Tarkoituksena on selvittää keskustelunanalyysin menetelmällä, miten samanlinjaisuus ja eri- linjaisuus rakentuvat esimiehen tekemän topiikinkäsittelyehdotuksen ja sitä seuraavan alaisen vuoron välille. Samalla artikkelissa vastataan kysymykseen, millaisia mahdollisuuksia alaisilla on vaikuttaa topiikkien määrittelyyn ja tulkintaan, kun esimiehen on odotuksenmukaista ohjata kehityskeskustelulo- makkeen käsittelyä. Tulokset osoittavat, että alaiset voivat vaikuttaa topiikkien käsittelytapaan sekä saman- että erilinjaisissa vuoroissa, tosin eri tavoin. Samanlinjaisissa vuoroissa alaiset jatkavat aluksi topiikin käsittelyä siitä näkökulmasta, jota esimies on tarjonnut. Tämän jälkeen he voivat kuljettaa keskustelua hienovaraisesti valitsemaansa suuntaan. Erilinjaisissa vuoroissa alaiset eivät sen sijaan ryhdy tarkastelemaan topiikkia esimiehen ehdotta- masta näkökulmasta, vaan siirtyvät välittömästi uudelle käsittelylinjalle. Sekä samanlinjaisia että erilinjaisia vuoroja näyttää kuitenkin yhdistävän se piirre, että alaiset varaavat niissä tilaa oman asiantuntemuksensa esiintuomiseen. Tällainen toiminta tulee ymmärrettäväksi ajateltaessa kehityskeskustelun luonnetta institutionaalisena tilanteena: yksi kehityskeskustelun tavoitteista on muodostaa käsitys alaisen työssäsuoriutumisesta määrätyllä arviointi- kaudella. Tutkimusaineisto on lähtöisin kahdesta suomalaisesta julkisen sektorin organisaatiosta. Avainsanat: erilinjaisuus, kehityskeskustelu, keskustelunanalyysi, saman- linjaisuus, topikaalinen siirtymä 1. JOHDANTO1 Kehityskeskustelut ovat organisaatioiden johtamisjärjestelmään kiinteästi kuuluvia vuorovaikutustilanteita, joissa esimies ja 1 Kiitän käsikirjoitukseni kommentoimisesta Puhe ja kieli -lehden nimettömiä arvioijia. Tutkimukseni on saanut rahoitusta Langnet-tohtoriohjelmalta ja Suomen Akatemialta. alainen käsittelevät kahden kesken alaisen työtehtäviin liittyviä aiheita. Vaikka kehi- tyskeskusteluilla voi organisaatiosta riippuen olla hieman erilaisia merkityksiä, kehityskes- kusteluja yhdistäväksi päämääräksi on nähty alaisen työsuorituksen ja kehittymisen tar- kasteleminen sekä tavoitteiden määrittelemi- nen tulevalle arviointikaudelle (ks. Asmuss, 2008: 409; Pälli & Lehtinen, 2014: 92). Kehityskeskustelut ovat levinneet yksityi- sistä yrityksistä myös monien julkisen sekto- rin organisaatioiden johtamistyön välineiksi. Acta Wasaensia 133 176 Piia Mikkola Pohjoismaissa kehityskeskustelut ovat vakiin- nuttaneet asemansa 1990-luvun alkupuolella (Asmuss 2013: 553–555). Yleisyydestään huolimatta kehityskeskusteluja on tähän men- nessä tutkittu vasta vähän vuorovaikutuksen näkökulmasta, aidoista keskusteluaineistois- ta. Kiinnostus tällaista tutkimusta kohtaan on kuitenkin viime vuosina lisääntynyt. Viimeai- kaisissa tutkimuksissa on käsitelty esimerkiksi palautteen antamista ja vastaanottamista ke- hityskeskusteluissa (Asmuss, 2008; ks. myös 2013), tavoitteiden asettamista (Pälli & Lehtinen, 2014) sekä keskustelulomakkeen käyttöä (Mikkola, 2014; Nyroos & Sandlund, 2014).2 Myös käsillä olevassa tutkimuksessa kehityskeskusteluja tarkastellaan keskuste- lunanalyysin menetelmällä, videokuvatusta aineistosta. Mikroanalyyttinen aineiston tar- kastelutapa mahdollistaa sen selvittämisen, millaisia käytänteitä kehityskeskusteluissa todellisuudessa esiintyy ja miten keskustelun osapuolet niihin suuntautuvat. Kehityskeskusteluille on ominaista se piir- re, että niitä ohjaa esimies. Esimiehen asema3 tulee näkyväksi muun muassa kirjallisen ke- hityskeskustelulomakkeen käsittelyssä, sillä esimiehellä on oikeus ja velvollisuus nimetä lomakkeesta uusia puheenaiheita. Lisäk- si hänellä on topiikin nimeämisen jälkeen mahdollisuus ehdottaa aiheen käsittelyä va- litsemastaan näkökulmasta esimerkiksi seu- raavanlaisella vuorolla: teil on nyt sitte tota:, (0.8) ne oman talon asiat . 2 Organisaatio- ja johtamistutkimuksen alueella ke- hityskeskustelujen tutkimuksella on pidempi historia. Näissä tutkimuksissa kehityskeskusteluja on usein lähestytty tilanteiden tehostamisen ja parantamisen näkökulmasta kyselytutkimusten ja erilaisten teoreet- tisten mallien avulla (ks. esimerkiksi Downs, 1990; Kikoski, 1998; Gordon & Stewart, 2009). 3 Melisa Stevanovic (2013: 51) on käyttänyt tällaisesta asemasta nimitystä deonttinen status. Hänen mukaansa vuorovaikutuksen osapuolilla ei ole määrättyjä oikeuk- sia ainoastaan sen perusteella, miten he toimivat vuoro- vaikutuksessa, vaan myös siitä johtuen, millaisessa ase- massa (esimerkiksi esimies – alainen) he ovat suhteessa toisiinsa. Tässä artikkelissa analysoin sekvenssiä4, joka rakentuu esimiehen tekemästä topiikinkäsit- telyehdotuksesta ja siihen liittyvästä, alaisen tuottamasta reaktiovuorosta. Tutkimusaineis- ton kehityskeskusteluissa on tavanomaista, että alainen hyväksyy esimiehen ehdottaman käsittelysuunnan ja jatkaa topiikin tarkastelua samasta näkökulmasta eli samalla käsittelylin- jalla kuin esimies. Aineistossa esiintyy kuiten- kin myös sellaisia topikaalisia siirtymiä, joissa esimiehen ja alaisen lähestymistavat koskien uuden keskustelunaiheen käsittelyä ovat jolla- kin tavalla ristiriitaiset, eli erilinjaiset. Tavoit- teeni on tutkia sitä, miten samanlinjaisuus ja erilinjaisuus rakentuvat keskustelijoiden yhteistyössä. Samalla kuvaan, millaisia mah- dollisuuksia alaisilla on vaikuttaa topiikkien määrittelyyn ja tulkintaan, kun esimiehen on odotuksenmukaista tehdä ensimmäinen ehdotus uuden topiikin käsittelystä. Lähes- tyn aihetta seuraavien tutkimuskysymysten avulla: 1. Miten tutkimusaineiston samanlinjaiset topikaaliset siirtymät muodostuvat ja millä tavalla niissä käsitellään topiikkia? 2. Millaisissa tilanteissa alaiset asettuvat esimiehen käsittelytavasta poikkeavalle linjalle, ja miten he tuovat esiin vuoron- sa erilinjaisuutta? Sekvenssin jälkijäsenen muotoilua on kes- kustelunanalyyttisissa tutkimuksissa käsi- telty useasti samanmielisyyden ja erityisesti 4 Sekvenssi on mahdollista määritellä vieruspariksi, mikäli käsittelyehdotus ja reaktiovuoro ovat muodol- taan kysymys ja vastaus tai ehdotus ja vastaus ehdo- tukseen. Aina ei kuitenkaan ole yksiselitteistä, muo- dostavatko käsittelyehdotus ja reaktiovuoro vierus- parin: käsittelyehdotus, joka on tuotettu esimerkiksi toteamuksena tai arviona ei rajaa yksityiskohtaisesti jälkijäsenen esittämistä, mitä on pidetty vierusparin keskeisenä ominaisuutena (vierusparin määritelmästä ks. esim. Schegloff & Sacks, 1973: 295, 296). Esimiehen ja alaisen vuorojen voi joka tapauksessa ajatella muo- dostavan sekvenssin, sillä vuorot ovat peräkkäiset, eri puhujien tuottamat ja yhteydessä toisiinsa. 134 Acta Wasaensia Linjaisuus kehityskeskustelussa 177 erimielisyyden osoittamisen näkökulmasta (ks. esimerkiksi Korpela, 2011; Pomerantz, 1975; Sacks, 1987; Sorjonen, 1997; Tainio, 1996). Jälkijäsenen samanlinjaisuutta tai eri- linjaisuutta ei sen sijaan ole analysoitu yhtä usein (ks. kuitenkin Haddington, 2007; Kangasharju, 1996; 2002; Stivers, 2008).5 Tässä tutkimuksessa olen valinnut käyttöö- ni käsiteparin samanlinjaisuus – erilinjaisuus siitä syystä, että tutkimusaineistossa esiintyy enemmän erilinjaisia kuin selkeän erimielisiä reaktiovuoroja. Samanlinjaisuuden ja erilinjaisuuden kä- sitteiden soveltaminen kehityskeskustelu- jen topikaalisten siirtymien tutkimukseen on aikaisemmasta tutkimuksesta poikkeava näkökulma: samanlinjaisuuden ja erilinjai- suuden käsitteitä ei ole hyödynnetty keskus- telun agendan mukaisten – tässä tapauksessa keskustelulomakkeeseen liittyvien – topiik- kien analysoimisessa. Kangasharju (2002) on tutkinut samanlinjaisuuden ilmenemistä kokouksissa, joissa joku kokouksen osallistu- jista tuo esiin uuden näkökulman tai topiikin, mutta nämä topikaaliset siirtymät ovat erilai- sia verrattuna tilanteisiin, joita tarkastellaan tässä tutkimuksessa. Ne eivät liity keskuste- lun ennalta määrättyyn agendaan. Esimiehen tekemissä käsittelyehdotuksissa ja alaisen saman- tai erilinjaisissa reaktiovuoroissa voi nähdä olevan kysymys kehityskeskustelun agendan hallinnasta: siitä, kenellä on oikeus esittää tulkintoja keskustelulomakkeen aihe- piirteistä ja millä tavalla erilaisia näkökulmia on mahdollista tuoda esiin. Tutkimukseni voi antaa uutta tietoa esimiehen ja alaisen oikeuksista keskustelun osapuolina. Osoitan, että alaiset voivat vaikuttaa topiikkien käsit- 5 Erotan samanlinjaisuuden käsitteen samanmieli- syyden ja affiliaation käsitteistä (ks. tarkemmin luku 3). Näkemykseni mukaan samanmielisyydessä ja affiliaa- tiossa on samanlinjaisuuteen verrattuna kysymys pikem- minkin asennoitumisesta kuin toiminnasta suhteessa edeltävään vuoroon. telyyn niin samanlinjaisissa kuin erilinjaisissa- kin reaktiovuoroissa, tosin eri tavoin. Saman- linjaisia ja erilinjaisia reaktiovuoroja yhdistää kuitenkin se piirre, että alaiset tuovat niissä esiin työtä koskevaa asiantuntemustaan. 2. AINEISTO JA MENETELMÄ Tarkastelemani kehityskeskustelut ovat institutionaalisia vuorovaikutustilanteita (institutionaalisen tilanteen määritelmäs- tä ks. esimerkiksi Drew & Heritage, 1992; Ruusuvuori, Haakana & Raevaara, 2001), joissa toinen keskustelijoista, eli esimies, oh- jaa keskustelun etenemistä. Kehityskeskuste- lua ei kuitenkaan voi rinnastaa asiantuntijan ja maallikon – esimerkiksi lääkärin ja poti- laan – väliseen keskusteluun (lääkäri–potilas -vuorovaikutuksesta ks. Heath, 1986), sillä kehityskeskustelussa tilanteen molempia osapuolia voidaan pitää asiantuntijoina ja instituution edustajina. Esimiehellä on ole- tettavasti enemmän tietoa koko organisaati- on tilanteesta, mutta alaisilla voi puolestaan olla sellaista tietoa työtehtävistään, johon esimiehellä ei ole pääsyä. Tutkimusaineiston kehityskeskusteluissa kaikki alaiset ovat itse- kin työyhteisöjen tai yksikköjen esimiehiä. Aineiston kehityskeskusteluissa ei siis ole yhtä tietävää osapuolta, vaan osapuolet ovat tietäviä eri tavoin. Aikaisemmissa kehityskeskusteluja kä- sittelevissä tutkimuksissa on osoitettu, että esimies ja alainen orientoituvat kehityskes- kusteluissa toteuttamaan institutionaalisia rooleja: Alainen suuntautuu tuottamaan arvioitavaksi soveltuvia selontekoja. Esimies puolestaan esittää arviointeja ja antaa palau- tetta alaisen kertoman perusteella. (Asmuss, 2013: 562; ks. myös 2008.) Monet keskuste- lun agendan käsittelyyn liittyvät toiminnot on kehityskeskusteluissa varattu ensisijaisesti esimiehelle. Hänellä on oikeus esittää alaisen suoriutumista koskevia kysymyksiä kehitys- Acta Wasaensia 135 178 Piia Mikkola keskustelulomakkeen perusteella (ks. Adams, 1981) sekä ohjata lomakkeen käsittelyä (ks. Mikkola, 2014; Nyroos & Sandlund, 2014) ja tavoitteiden asettamista (ks. Pälli & Lehti- nen, 2014). Keskustelun osapuolten asemaa kehityskeskustelussa ei siis voi pitää täysin symmetrisenä, vaikka molemmilla keskusteli- joilla onkin organisaatiota koskevaa tietoutta. Tässä artikkelissa analysoimani kehitys- keskustelut ovat lähtöisin kahdesta suoma- laisesta julkisen sektorin organisaatiosta, kirkko- ja varhaiskasvatusorganisaatiosta. Molemmista organisaatioista on analysoita- vana kuusi videokuvattua kehityskeskustelua sekä keskusteluihin liittyvät kirjalliset kehi- tyskeskustelulomakkeet. Aineisto on kerätty vuoden 2010 aikana. Kuten edellä totesin, kummassakin organisaatiossa tutkimusai- neiston alaiset toimivat esimiestehtävissä. Kirkko-organisaation alaiset ovat yksikkö- jensä, esimerkiksi nuorisotyön ja lapsityön, esimiehiä. Varhaiskasvatusorganisaatiossa esimiehet ovat päiväkodin-, aluepäiväkodin- sekä kerhotoimenjohtajia. Tutkimuksen kan- nalta olennainen ero organisaatioiden välillä on se, että kirkko-organisaatiossa käsitellään alaisten lomakkeeseen esitäyttämää tekstiä, varhaiskasvatusorganisaatiossa puolestaan lomakkeen arviointikriteerejä. Aineistossa esiintyy kaikkiaan 72 topikaa- lista siirtymää, joissa edetään käsittelemään kehityskeskustelulomaketta jostakin näkökul- masta tai siirrytään tietyn lomakkeen kohdan sisällä uuteen aihepiiriin. Topikaalisista siir- tymistä valtaosa, 51 tilannetta, on samanlin- jaisia. Erilinjaisia siirtymiä on huomattavasti vähemmän, kymmenen. Poikkeustapauksiksi olen määritellyt yhdentoista tapauksen ryh- män, jonka rajaan tarkastelun ulkopuolelle. Ryhmään lukeutuvat sellaiset topikaaliset siirtymät, joissa käsittelyehdotuksen ja reak- tiovuoron pari ei syystä tai toisesta toteudu. Tällaisia ovat tapaukset, joissa siirtymän teki- jänä on alainen esimiehen sijasta (3 tapausta) sekä tapaukset, joissa esimies jatkaa aiheen käsittelyä tarjoamatta puheenvuoroa alaiselle (2 tapausta). Kirkkoaineistossa esiintyy kuusi topikaalista siirtymää, joissa esimies ei itse eh- dota aiheen käsittelyä, vaan luovuttaa vuoron alaiselle heti nimettyään lomakkeesta seuraa- van topiikin. Tällaisten tapausten esiintymi- nen nimenomaan kirkko-organisaation ke- hityskeskusteluissa on ymmärrettävää: koska alaiset ovat tässä organisaatiossa esitäyttäneet lomakkeen ennen keskustelun käymistä, voi- daan ajatella, että heillä on ensisijainen oike- us tekstinsä tulkitsemiseen. Kuitenkin myös kirkkoaineistossa kuvatun kaltaiset siirtymät ovat vähemmistössä. Tyypillisintä on se, että esimies sekä nimeää uuden topiikin lomak- keesta että tekee ensimmäisen ehdotuksen sen käsittelystä. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostaa keskustelunanalyysi. Tämän tutkimussuuntauksen lähtökohtana on pyr- kiä tunnistamaan vuorovaikutuksen sään- nönmukaisuuksia keskustelun osapuolten toimintaa havainnoimalla (ks. Hutchby & Wooffitt, 2008: 20; Schegloff & Sacks, 1973: 290; Sidnell, 2013.) Keskustelunanalyysi so- veltuu hyvin sen selvittämiseen, miten alaiset voivat vaikuttaa topiikkien määrittelyyn ja tulkintaan, sillä keskustelunanalyysin avulla on mahdollista kuvata yksityiskohtaisesti sa- manlinjaisuuden ja erilinjaisuuden rakentu- mista tutkimusaineistossa. 3. SAMANLINJAISUUTTA, AFFILIAATIOTA VAI SAMANMIELISYYTTÄ? Käytän tutkimuksessa käsiteparia samanlin- jaisuus – erilinjaisuus määrittelemään alaisen reaktiota esimiehen tuottamaan sekvenssin etujäseneen. Samanlinjaisuudella tarkoitan toimintaa, jossa alainen jatkaa aiheen käsit- telyä esimiehen ehdottamasta näkökulmasta. Erilinjaisina pidän puolestaan niitä sekvens- 136 Acta Wasaensia Linjaisuus kehityskeskustelussa 179 sa ei kuitenkaan analysoida sitä, miten kuu- lija sijoittaa itsensä vastaanottajan asemaan, vaan pikemminkin sitä, miten hän jatkaa (tai ei jatka) edeltävän puhujan aloittamaa tapaa tarkastella topiikkia.7 Näkemykseni saman- ja erilinjaisuudesta muistuttaa tapaa, jolla Haddington (2007) lähestyy tätä käsiteparia. Hän on analysoinut samanlinjaisuus-käsitteen avulla sitä, millä ta- valla uutistoimittajat muodostavat haastavia kysymyksiä ja miten haastateltavat ratkovat kysymysten ongelmallisuutta kumoamalla niihin sisältyviä esioletuksia, presuppositioita. Haddington osoittaa, että haastateltavat eivät vältä vastaamasta toimittajien kysymyksiin, vaan itse asiassa asettuvat kysymysten kanssa samalle käsittelylinjalle. Tämän jälkeen he kuitenkin kuljettavat keskustelua hienova- raisesti toisenlaiseen suuntaan. Haddington (2007: 285) määrittelee samanlinjaisuuden ja erilinjaisuuden yhteneviksi tai eroaviksi näkemyksiksi, joita vuorovaikutuksen osa- puolet voivat rakentaa suhteessa toistensa näkemyksiin. Myös Kangasharju (2002; ks. myös 1996) on käyttänyt linjaisuuden käsi- tettä samansuuntaisesti. Hän on hyödyntänyt samanlinjaisuus-käsitettä tarkastellessaan ko- koustilanteessa muodostuvien erimielisten ryhmittymien argumentointia ja selvittänyt, miten saman ryhmittymän jäsenet rakentavat argumentointinsa keskenään samanlinjaisek- si. Tämä tapahtuu esimerkiksi toistamalla en- simmäisen argumentointivuoron rakennetta ja sanavalintoja seuraavassa tai seuraavissa vuoroissa. 7 Ero samanlinjaisuuden ilmenemisessä aineistois- samme voi aiheutua siitä, että tarinankerrontasekvenssi ja topikaalinen siirtymä kehityskeskustelussa ovat luon- teeltaan erilaisia toimintatyyppejä: tarinan vastaanot- taja osoittaa minimipalautteiden avulla asemoivansa itsensä kuulijaksi ja hyväksyvänsä tarinan jatkumisen. Kehityskeskustelussa alaisen on puolestaan odotuk- senmukaista siirtyä puhujaksi esimiehen tekemän to- piikinkäsittelyehdotuksen jälkeen. sin jälkijäseniä, joissa alainen siirtyy käsitte- lemään keskustelulomakkeen aihepiiriä esi- miehen vuorosta poikkeavasta näkökulmasta. Ennen kun ryhdyn yksityiskohtaisemmin tarkastelemaan aikaisempaa tutkimusta sa- manlinjaisuudesta ja erilinjaisuudesta, on aluksi syytä erottaa toisistaan samanlinjai- suuden (engl. alignment) ja affiliaation (engl. affiliation) käsitteet. Näitä käsitteitä on toi- sinaan käytetty viittaamaan samankaltaiseen toimintaan, kuten Steensig ja Drew (2008: 9; ks. myös Lindström & Sorjonen, 2013: 352) toteavat. Stivers (2008) on käsitellyt saman- linjaisuuden ja affiliaation6 eroa tarinanker- rontasekvensseissä. Hänen näkemyksensä mukaan samanlinjaisuus viittaa keskustelun rakenteellisiin ominaisuuksiin. Osoittamalla samanlinjaisuutta tarinan vastaanottaja osoit- taa hyväksyvänsä kertomuksen keskeneräi- syyden ja suostuvansa sen jatkumiseen. Hän ei siis keskeytä kertojaa tai käsittele kesken- eräistä tarinaa loppuunsaatettuna. Affiliaatio liittyy puolestaan tunnetason samanlinjaisuu- teen: kuulija ilmaisee ymmärtävänsä kertojan kokemuksen. (Stivers, 2008: 31, 32, 34–36.) Hyväksyn tutkimuksessani lähtökohdan, jossa samanlinjaisuus merkitsee toimintojen samanlinjaisuutta, affiliaatio puolestaan tun- teiden samanlinjaisuutta, jonkinlaista myö- täelämistä. Stiversin (2008) tapaa käsitellä samanlin- jaisuutta eräänlaisena topikaalisen jatkuvuu- den piirteenä voidaan pitää samanlinjaisuutta luonnehtivana ydinajatuksena. Stivers kuiten- kin soveltaa linjaisuuden käsitettä hieman eri tavalla kuin tässä tutkimuksessa tehdään. Hänen huomionsa kohteena ovat tarinan vas- taanottajan minimipalautteet, jotka osoitta- vat orientoitumista tarinan jatkumiseen – siis samanlinjaisuutta. Käsillä olevassa artikkelis- 6 Stiversin (2008) ohella affiliaation käsitettä ovat käyt- täneet esimerkiksi Heritage (1984), Sorjonen (1997), Steensig ja Drew (2008), Couper-Kuhlen (2012) sekä Lindström ja Sorjonen (2013). Acta Wasaensia 137 180 Piia Mikkola 4. SAMANLINJAISUUS KEHITYSKESKUSTELUN TOPIKAALISISSA SIIRTYMISSÄ Tässä luvussa käsittelen sitä, millä tavoin sa- manlinjaisuutta osoitetaan tutkimusaineiston kehityskeskustelujen topikaalisissa siirtymis- sä. Analysoin, miten samanlinjainen siirty- mä rakentuu keskustelijoiden yhteistyössä ja kuvaan, millaisia mahdollisuuksia alaisilla on vaikuttaa topiikkien käsittelyyn samanlinjai- sissa reaktiovuoroissa. Tutkimusaineiston kehityskeskusteluis- sa esiintyy lukuisia esimiehen tuottamia käsittelyehdotuksia, joiden pariksi alaiset muotoilevat samanlinjaisia jälkijäseniä. Täl- laisia käsittelyehdotuksia ovat ensinnäkin ne esimiehen vuorot, joissa rajataan vain hyvin vähän tapaa, jolla uutta keskustelunaihetta tulisi lähestyä. Esimerkkinä voidaan mainita kirkko-organisaation esimiehen esittämät, interrogatiivimuotoiset käsittelyehdotukset mites kommentoit kirjottamaasi sekä haluatko tätä miten kommentoidah. Nämä vierusparin etujäsenet antavat kyllä jonkinlaisia suunta- viivoja jälkijäsenen muotoilulle: uutta topiik- kia tulisi tarkastella siitä näkökulmasta, mitä alainen on kirjoittanut keskustelulomakkee- seen kehityskeskusteluun valmistautuessaan. Muutoin vuorot jättävät alaiselle vapauden päättää, millaisia asioita hän nostaa reaktio- vuorossa esille. Tällaisten käsittelyehdotusten tapauksessa alaiset voivat ymmärrettävästi vai- kuttaa topiikkien määrittelyyn ja tulkintaan paljonkin. On siis mahdollista, että esimie- hen käsittelyehdotus on yksinkertaisimmil- laan alaiselle kohdistettu pyyntö elaboroida topiikkia. Useimmiten esimies kuitenkin määrit- telee käsiteltävää keskustelunaihetta jonkin verran yksityiskohtaisemmin, kuten ilmenee seuraavasta varhaiskasvatusorganisaation esi- merkistä. Tässä esimerkissä esimies tarjoaa Samanlinjaisuuden ja erilinjaisuuden lä- hikäsitteinä voidaan affiliaation ohella pitää käsiteparia samanmielisyys – erimielisyys8. Tulkintani mukaan samanlinjaisuudessa on samanmielisyyteen verrattuna kysymys pi- kemminkin keskustelijan toiminnasta kuin asennoitumisesta suhteessa edeltävään vuo- roon. Tässä mielessä käsitteet samanmielisyys ja affiliaatio voitaisiin hahmottaa osittain päällekkäisiksi. Affiliaation osoittaminen kuitenkin liittyy erityisesti tietynlaisiin tun- teita herättäviin vuoroihin, kuten huoltenker- rontaan tai vitsailuun, joihin on preferoitua tuottaa tunteita myötäilevä – siis affiliaatiota osoittava – reaktio (ks. Lindström & Sorjo- nen, 2013; myös Couper-Kuhlen, 2012; Sti- vers, 2008: 35, 36). Samanlinjaisuuden ja samanmielisyyden ero ilmenee tutkimusaineistossa siten, että niitä tapauksia, joissa alainen osoittaa olevan- sa erimielinen esimiehen kanssa, mutta jatkaa silti keskustelua esimiehen aloittamalla käsit- telylinjalla, olen nimittänyt samanlinjaisiksi niiden sisältämästä erimielisyydestä huolimat- ta. Toisaalta samanlinjaisuus voi kuitenkin pi- tää sisällään samanmielisyyttä ja erilinjaisuus erimielisyyttä. Usein esimerkiksi aineiston erilinjaiset vuorot todella vaikuttavat jolla- kin tavoin erimielisiltä, ja lisäksi erilaiselle käsittelylinjalle siirtymistä voidaan rakentaa samankaltaisin keinoin kuin erimielisyyttä. Vaikka keskeinen käsitepari tutkimuksessani onkin samanlinjaisuus – erilinjaisuus, myös samanmielisyyden ja erimielisyyden käsitteet nousevat esiin analysoimieni esimerkkien yhteydessä ja kietoutuvat valitsemieni pää- käsitteiden käyttöön. Joidenkin esimerkkien tapauksessa samaa sekvenssiä olisi mahdollista analysoida niin erilinjaisuuden kuin erimieli- syydenkin kannalta tarkastellen. 8 Samanmielisyyttä ja erimielisyyttä ovat käsitelleet esimerkiksi Korpela, 2011; Pomerantz, 1975; Sacks, 1987; Sorjonen, 1997 sekä Tainio, 1996. 138 Acta Wasaensia Linjaisuus kehityskeskustelussa 181 alaisen vahvistettavaksi arvion9, joka määrit- telee alaisen johtaman päiväkodin (talo) ti- lannetta myönteisellä tavalla. Vahvistettuaan esimiehen näkemyksen alainen johdattaa topiikin käsittelyä eteenpäin. Käsittelyehdo- tus ja reaktiovuoro on osoitettu litteraatiosta huomionuolilla. Ei-kielellinen toiminta on si- joitettu keskustelurivin alapuolelle ja merkitty 9 Esimiehen tekemä käsittelyehdotus voi tutkimusai- neistossa olla muodoltaan arvio, kysymys, ehdotus tai toteamus. Joskus käsittelyehdotuksessa yhdistyy piirteitä sekä kysymyksestä että arviosta, kuten esimerkissä 1. lihavoinnilla10. Muut keskustelunanalyyttiset erikoismerkit on selitetty liitteessä 1. 10 Tutkimuksessa keskitytään pääasiallisesti samanlin- jaisuuden ja erilinjaisuuden rakentumiseen puheessa. Myös ei-kiellelliseen toimintaan, kuten katseen suuntiin ja lomakkeen käsittelyyn, kiinnitetään huomiota siltä osin, kun se on analyysin kannalta olennaista. Olen pää- tynyt merkitsemään ei-kielelliset piirteet litteraatioihin näkyville, jotta lukija saisi mahdollisimman totuuden- mukaisen käsityksen tarkasteltavista tilanteista. Esimies ja alainen ovat suuntautuneet katsomaan keskustelulo- maketta kaikkien artikkelin esimerkkikatkelmien alussa, mikäli litteraatiosta ei käy ilmi muuta. Esimerkki 1. 01 E: → no sit tää pö- [pedagoginen puoli eli teil on nyt sitte [A katse E 02 tota:, 03 (1.6) 04 E: ne oman talon [asi[at . [E katse A [A katse ohi 05 A: → [meil on oman [A katse E 06 talon asiat oikeestaan aika hyvin kunnossa että nyth, 07 (0.8) 08 A: nyt tosiaan meil on tiimisopimukset on ensimmäistä kertaa 09 nyt, 10 (0.4) 11 A: oon ottanu käyttöön, Acta Wasaensia 139 182 Piia Mikkola Esimerkissä 1 esimies nimeää lomak- keesta uuden topiikin käyttämällä subs- tantiivilauseketta tää pedagoginen puoli11. Tämän jälkeen hänellä on mahdollisuus tar- jota topiikkia tarkasteltavaksi valitsemastaan näkökulmasta. Esimies ehdottaakin keskuste- lua siitä, millainen tilanne alaisen johtamassa päiväkodissa vallitsee: eli teil on nyt sitte tota:, (1.6) ne oman talon asiat . Vaikka esimiehen käsittelyehdo- tus on muodoltaan toteamus – eräänlainen myönteisen sävyinen kannanotto tai arvio – vuoro vaikuttaa suuntautuvan vahvistuksen hakemiseen: rivillä 4, lähestyessään vuoron vaihdon mahdollistavaa kohtaa, esimies nos- taa katseensa lomakkeesta ja kohdistaa sen alaiseen.12 Alainen siirtyy puhujaksi rivillä 5 ja raken- taa vuoronsa samanlinjaiseksi esimiehen kä- sittelyehdotuksen kanssa. Ensin hän yhtyy esimiehen esittämään arvioon toistamalla ar- vion piirteitä (on oman talon asiat kunnossa) ja kuvailee sitten, miten esitetty positiivinen näkemys todentuu päiväkodissa konkreet- tisina tekoina, kuten tiimisopimusten käyt- töönottona. Esimiehen ja alaisen vuorojen muodostama samanlinjainen sekvenssi sopii Pomerantzin (1975; ks. myös Tainio, 1996) 11 Esimiehen vuorossa esiintyvä käsite pedagoginen viittaa lomaketekstiin. Käsite esiintyy virkkeessä päiväkodinjohtajalla on oman yksikön pedagoginen vastuu ja osaaminen ja hän tuntee varhaiskasvatuksen, esiopetuksen sekä perusopetuksen sisällöt, menetelmät ja tavoitteet --. Valitsemalla lomakkeessa esiintyvän käsit- teen tai otsikon keskustelunaiheeksi esimies osoittaa orientoitumistaan kehityskeskustelun agendan to- teuttamiseen. 12 Rossano (2013: 317–319) on todennut, että suuntaa- malla katseen keskustelukumppaniin puhuja voi hakea reaktiota vuoroon, jota ei ole muotoiltu kysymykseksi. Labovin ja Fanshellin (1977: 100, 10; ks. myös Berg, 2003: 56, 57) mukaan kuulija tulkitsee muutoinkin deklaratiivimuotoisen vuoron usein vastausta odot- tavaksi, mikäli vuoro käsittelee asiaa, josta kuulijalla voi ajatella olevan ensisijaista tietoa. Tämän kaltaisesta tilanteesta näyttää olevan kysymys esimerkissä 1, sillä alaisen voi olettaa tietävän esimiestään enemmän johta- mansa organisaation tilanteesta. käsittelemän kannanottosekvenssin malliin, jossa ensimmäinen kannanotto saa jälkijäse- nekseen toisen samanmielisen kannanoton. Pomerantzin (1975: 18) mukaan samanmie- liset kannanotot usein toistavat etujäsenenä toimivan kannanoton rakenteellisia piirteitä. Niissä esiintyy samoja syntaktisia rakenteita ja jopa samoja sanoja. Kangasharju (1996: 305; 2002: 1451; ks. myös Haddington, 2007: 289, 290) mainitsee tällaisen vuoron elementtien kierrättämisen seuraavassa vuorossa olevan myös samanlinjaisuutta osoittava piirre. Esi- miehen vuoron rakenteen toistumisen alaisen vuorossa voidaankin tulkita samanmielisen asennoitumisen ohella ilmaisevan samalle kä- sittelylinjalle asettumista. Kiinnostava piirre reaktiovuorossa on kuitenkin se, että alainen ei oikeastaan tyydy vain toistamaan esimie- hen kannanottoa, vaan vahvistaa sitä sanojen aika hyvin avulla. Alainen tulee tällä tavalla ilmaisseeksi, etteivät päiväkodin asiat ole vain kunnossa, kuten esimies esittää, vaan jopa sitä paremmalla tolalla. Tarkastelen seuraavaksi esimerkkiä 2, josta käy ilmi se, miten esimerkin 1 reaktiovuoro jatkuu alaisen asetuttua samalle käsittelylin- jalle esimiehen kanssa. Alla oleva esimerkki havainnollistaa alaisen mahdollisuuksia vai- kuttaa topiikin käsittelytapaan samanlinjai- sessa reaktiovuorossa. 140 Acta Wasaensia Linjaisuus kehityskeskustelussa 183 Esimerkki 2. 05 A: → [meil on oman talon asiat oikeestaan aika hyvin kunnossa [A katse E 06 että nyth, 07 (0.8) 08 A: nyt tosiaan meil on tiimisopimukset on ensimmäistä kertaa 09 nyt, 10 (0.4) 11 A: oon ottanu käyttöön et mä teen [sel:lasen pohjan [E katse alas 12 [tiimisopimuksista ja, [E vie käden suun eteen ja haukottelee 13 [(0.6) [A katse alas 14 A: nyt ku taas ku [henkilökunnassa teen tätä [kiertoa ] [A piirtää sormellaan ympyrää ilmaan] [A katse E 15 [niin t]avallaan uudestaan pitää sopii pelisäännöt 16 E: [nii-i,] [E katse A 17 A: tii[missä niin sitä kokeillaa, (.) ja sit se että meil on [A katse alas 18 ne ke[hittämistiimit liikuntaa musiikkii ja muuhun ni .hh [A katse E 19 tavallaan sen osaamisen hyödyntäminen, 20 (0.4) 21 A: et joku ryhmä keskittyy johku tiettyy orientaatioon ja 22 sitte tuo sitä tiet[oa ]ja valmiiks, (.) noita 23 E: [mm.] 24 A: suunniteltuja tunteja muille ni, (.) se on tavallaa 25 semmosen työn tehostamista, = 26 E: = [joo. [E katse lomake 27 (0.2) 28 A: ettei kaikki tee kaikkea vaa vähä niinku priorisoidaan 29 [tiety]ille alu°eilleh° 30 E: [mjoo.] Esimerkki 2 osoittaa, että vaikka alainen yhtäältä vastaa samanlinjaisessa vuorossaan esimiehen esittämään arvioon, hän ottaa toi- saalta itsekin kantaa siihen, miten uutta kes- kustelunaihetta tulisi lähestyä. Toistettuaan esimiehen esittämän arvion piirteitä alainen etenee että-konjunktiota (rivi 6) käyttämällä kertomaan oman näkemyksensä päiväkodin tilanteesta: että nyth, (0.8) nyt tosiaan meil on tiimisopimukset on ensimmäistä kertaa nyt, (0.4) oon ottanu käyttöön --. Alainen toimii esimerkissä 2 samantapaisesti kuin haastatel- tavat Haddingtonin (2007: 289, 290, 306) uutishaastatteluaineistossa. Tässä aineistossa haastateltavat osoittivat ensin pysyttelevänsä samalla käsittelylinjalla heille esitetyn kysy- myksen kanssa kierrättämällä kysymyksen rakenne-elementtejä vastauksessaan. Sitten he Acta Wasaensia 141 184 Piia Mikkola jatkoivat samanlinjaista vuoroa tuomalla esiin vaihtoehtoisen näkökulman topiikin tarkaste- luun. Esimerkin 2 tapauksessa voidaan tuskin puhua vaihtoehtoisesta näkökulmasta, mutta alainen kuljettaa joka tapauksessa topiikkia eteenpäin ja tarjoaa esimiehelle uutta infor- maatiota työyhteisön tilanteesta. Kuvatessaan tiimisopimusten käyttöönottoa (rivi 8), osaa- misen hyödyntämistä (rivi 19) ja työn tehos- tamista (rivi 25) alainen kuvaa samalla itsensä johtajana, joka kehittää työyhteisöään. Sen li- säksi, että alainen ensin vahvistaa samanlinjai- sessa reaktiovuorossa esimiehen positiivisen näkemyksen päiväkodin tilanteesta (rivi 5), hän tuo siis tämän näkemyksen rinnalle oma- aloitteisesti myös uutta, myönteistä informaa- tiota työssäsuoriutumisestaan. Vaikuttaa siltä, että mikäli esimies esittää tutkimusaineistos- sa alaisen suoriutumista koskevan positiivi- sen arvion, alaisen on yksinkertaista tuottaa arvion pariksi samanlinjainen reaktiovuoro, jossa hän jatkaa aiheen käsittelyä omasta nä- kökulmastaan myönteisellä tavalla. Saman- linjaisuutta alaisen reaktiovuorossa ilmaisee myös vuoron moniosaisuus. Schegloff (1996: 107) on esittänyt, että moniosaisiksi muotoil- lut vastaukset topiikkiehdokkaisiin osoittavat tyypillisesti topiikin hyväksymistä. Tarkastelen seuraavaksi käsittelyehdotuk- sen ja reaktiovuoron muodostamaa saman- linjaista sekvenssiä kirkkoaineistosta. Myös esimerkki 3 havainnollistaa sitä, että alaisella on keinoja vaikuttaa topiikin käsittelytapaan samanlinjaisessa reaktiovuorossa. Esimerkki 3. 01 E: oliko se nelonen. 02 A: tse oli nelon[en. 03 E: [no sitte vitonen. 04 A: jo[o:. 05 E: → [ELÄN £TÄYsillä. hh hh hh lohdullinen 06 [lausee [alk(h)[u£ heh hh .hhh [E katse A [E katse lomake 07 A: → [£joo. elän täysillä tässä kaiken tän [A katse katto 08 [muutok[se]n keskel£. = et mä oon o[mal]le työtiimilleni [A katse lomake 09 E: [s:] [krh] 10 A: esimerkiks sanonu [että, .hh [mikäli se minusta riippuu [E katse A [E katse lomake 11 A: [niin mä en jätä heitä ainakaan kesken nyt tämän rumpan? [A katse ohi 12 että jos sitten siirrynkin jonnekin muualle niin [vasta [A katse E 13 rumpan jälkeen. 142 Acta Wasaensia Linjaisuus kehityskeskustelussa 185 Kuten edellä tarkastellussa esimerkissä, myös esimerkissä 3 esimiehen tekemä käsit- telyehdotus on muodoltaan arvio: lohdul- linen lausee alk(h)u. Arvio kohdistuu alai- sen lomakkeeseen kirjoittaman virkkeen13 ensimmäisiin sanoihin, elän täysillä, jotka esi- mies poimii tekstistä huomionsa kohteeksi. Esimiehen sanavalinnoista ja naurusta riveillä 5 ja 6 voi päätellä, että käsittelyehdotukseen sisältyvä arvio on tarkoitettu humoristiseksi. Arvio ei kohdistu alaisen organisaation tilan- teeseen (vrt. esimerkki 1), vaan leikkimieli- sesti hänen tekemiinsä sanavalintoihin, joita esimies kommentoi lohdullisiksi. Alainen osoittaa tunnistavansa esimiehen vuoron humoristisen sävyn ja vastaa siihen hymyilevällä äänellä riviltä 7 alkaen. Saman- linjaisuutta reaktiovuorossa ilmaisee jälleen esimiehen käyttämien sanojen kierrättämi- nen: elän täysillä. Asetuttuaan samalle käsit- telylinjalle alainen kuitenkin siirtyy vähitel- len humoristisesta topiikin tarkastelutavasta kohti vakavaa keskustelua. Hän jatkaa reak- tiovuoroa täydentämällä esimiehen käyttä- män sanaparin merkitystä: elän täysillä tässä kaiken tän muutoksen keskel. Lee (2013: 425, 426) on todennut kysymys – vastaus -vierus- paria koskien, että vastaukset, jotka toistavat osan alkuperäisestä kysymyksestä, korostavat vastaajan ensisijaisia oikeuksia aiheen tulkin- taan kysymyksen esittäjään verrattuna. Vaik- ka esimerkissä 3 ei ole kyseessä kysymyksen ja vastauksen vieruspari, myös tässä tilanteessa alainen vaikuttaa varaavan itselleen oikeuden esittää lopullisen näkemyksen lomakkeessa käyttämiensä sanojen merkityksestä. Rivillä 8 alainen etenee konjunktion et(tä) välityk- sellä kuvaamaan sitä, mitä täysillä muutoksen keskellä eläminen hänelle merkitsee. Alainen 13 Alaisen lomakkeeseen kirjoittama virke on koko- naisuudessaan seuraava: Elän täysillä mukana seura- kuntayhtymän muutosprosessissa ja teen parhaani, että työalani ja sen henkilöstö selviää muutoksesta mahdolli- simman vähin vammoin. esittää itsensä reaktiovuorossa vastuullisena johtajana, joka huolehtii omista alaisistaan käynnissä olevan organisaatiouudistuksen, alaisen sanoin rumban, keskellä. Hän antaa ymmärtää olevansa mahdollisesti hakeutu- massa uusiin tehtäviin, mutta kuitenkin vasta organisaatiouudistuksen valmistuttua. Edellä olen tarkastellut samanlinjaisuu- den rakentumista kahden esimerkin avulla. Samanlinjaisuus ilmenee tutkimusaineis- tossa reaktiovuoroina, joissa alainen vastaa esimiehen esittämään kysymykseen, arvioon tai ehdotukseen ja elaboroi tämän jälkeen topiikkia, mikäli tällaiselle toiminnalle on ti- laa. Esimerkit havainnollistavat, että alaisen ei tarvitse siirtyä kokonaan erilaiselle keskuste- lulinjalle kuljettaakseen keskustelua hienova- raisesti valitsemaansa suuntaan. Vastattuaan esimiehen esittämään kysymykseen tai sitou- duttuaan hänen tekemäänsä arvioon alaisella on yleensä mahdollisuus esittää uusia näkö- kulmia saman aihepiirin käsittelyyn. Alainen voi edetä esittämään oman katsantokantansa aiheeseen esimerkiksi et(tä)-konjunktiota (esimerkit 2 ja 3) tai ja-partikkelia käyttämäl- lä. Nämä ilmaukset toimivat reaktiovuorossa siltana esimiehen näkemyksen ja alaisen oman perspektiivin välillä. Aineistoesimerkit osoit- tavat lisäksi, että käsitellessään uutta topiik- kia alaiset tuovat usein esille asiantuntemuk- seensa tai hyvään suoriutumiseen liittyvää informaatiota14, joka yhdistyy jollakin tavoin esimiehen aloittamaan tapaan tarkastella topiikkia. Esimies saattaa lähestyä suoriutu- mista yleisellä tasolla. Alainen voi puolestaan käsitellä samaa aihetta konkreettisten toimien näkökulmasta, kuten esimerkissä 1. Tyypillis- tä on sekin, että esimiehen nostettua esille yk- sittäisen positiiviseen seikan, alainen tuo sen 14 Vaikka alaiset useimmiten tuovat esiin positiivista informaatiota suoriutumisestaan, viidessä aineiston samanlinjaisessa reaktiovuorossa alainen etenee kerto- maan jostakin työhön liittyvästä ongelmasta tai huolen- aiheesta. Acta Wasaensia 143 186 Piia Mikkola rinnalle muutakin myönteiseksi tulkittavaa informaatiota. Se, miksi tutkimusaineiston reaktiovuo- roissa esiintyy niin paljon (implisiittistä) puhetta asiantuntemuksesta tai hyvästä suo- riutumisesta, tulee ymmärrettäväksi, kun aja- tellaan kehityskeskustelun luonnetta institu- tionaalisena vuorovaikutustilanteena. Vaikka kehityskeskustelluissa käsitellään monenlaisia aihepiirejä, yksi kehityskeskustelun tavoite esimiehen näkökulmasta on muodostaa kä- sitys alaisen työsuorituksesta määrätyllä ar- viointikaudella. Tuomalla esiin positiivista informaatiota koskien toimintaansa alainen voi huolehtia siitä, että esimies saa mahdolli- simman myönteisen käsityksen hänen työssä- suoriutumisestaan. Kehityskeskusteluja tutki- neet Nyroos ja Sandlund (2014: 186) ovatkin luonnehtineet kehityskeskusteluja tilanteiksi, joissa alaisten on odotuksenmukaista käsitellä toimintaansa myönteisessä valossa. Samalle käsittelylinjalle asettuminen on kuitenkin mahdollista vain tilanteissa, jois- sa alainen on valmis sitoutumaan esimiehen esittämään arvioon, hyväksymään hänen eh- dotuksensa tai vastaamaan hänen kysymyk- seensä. Jotta olisi mahdollista muodostaa ko- konaiskuva topiikkien käsittelystä tutkimus- aineistossa, on syytä tutustua myös aineiston erilinjaisiin siirtymissekvensseihin. 5. ERILINJAISUUS KEHITYSKESKUSTELUN TOPIKAALISISSA SIIRTYMISSÄ Tähän mennessä on käynyt ilmi, että tutki- musaineistossa ryhdytään usein käsittelemään lomakkeen aihepiirejä näkökulmasta, jota esi- mies ehdottaa. Aineistossa esiintyy kuitenkin myös sellaisia siirtymissekvenssejä, joissa alai- nen tarjoaa topiikille erilaisen tulkinnan kuin esimies ja muuttaa tällä tavalla keskustelun suuntaa. Koska topikaaliset siirtymät ovat tilanteita, joissa uusia aiheita ja näkökulmia otetaan esiin, näissä tilanteissa saattaa myös ilmaantua vaihtoehtoisia tulkintoja topiik- kien käsittelystä (Kangasharju, 2002: 1451). Erilinjaisuus aiheutuukin yleensä siitä, että esimies ja alainen tarkastelevat lomakkeen aihepiiriä toisistaan poikkeavista näkökulmis- ta. Joissakin tapauksissa alaisen erilinjainen vuoro voi toimia välineenä estää esimiehen aloittaman käsittelysuunnan laajentuminen. Aineistossa tavataan lisäksi yksi sellainen eri- linjainen tilanne, jossa erilinjaisuus aiheutuu olosuhteista: alainen ei voi vastata esimiehen kysymykseen, sillä hän ei ole saanut tulostet- tua keskustelulomaketta, johon kirjoitettua tekstiä esimiehen kysymys käsittelee.15 Ensimmäinen analysoimani erilinjainen esimerkki on lähtöisin varhaiskasvatusorgani- saatiosta. Tässä esimerkissä esimies keskuste- lee alaisensa kanssa tuloksellisuus-arviointikri- teerin määrittelemisestä. Osapuolet ryhtyvät määrittelemään arviointikriteeriä toisistaan poikkeavista näkökulmista. 15 Tätä erilinjaista tapausta en käsittele tässä yhteydessä laajemmin. 144 Acta Wasaensia Linjaisuus kehityskeskustelussa 187 Esimerkki 4. 01 E: → no mites sit tää tuloksellisuus niin, (0.2) niin niin. 02 (0.4) 03 E: sen päiväkodin osaltahan, 04 (0.8) 05 E: [on nyt tää, [E ryhtyy kirjoittamaan 06 (1.0) 07 E: [syrjäytymisen [ehkäsy ni sehän on sitä niinkun [E lopettaa kirjoittamisen [E katse A 08 jos miettii [kaupungin tasolla. [A katse ohi 09 (0.4) 10 A: → on. [(.) ja m]un mielestä se on [että se, [E katse lomake 11 E: [et sit- ] 12 (0.3) 13 A: [mä en tiedä miten sitä voi . [E ryhtyy kirjoittamaan 14 E: mm. 15 A: hhh et mä oon miettiny näitäki et minkälaisia 16 [mittareita me otetaan ku tsehän oli se meiän [A katse E:n lomake 17 [kehittämiskohde että miten niinku, [E lopettaa kirjoittamisen 18 [(2.2) [E nojautuu tuolin selkänojaan 19 A: et mittaanko mä <[henkilökunnan>, [E katse A 20 (2.0) 21 A: jollaki jaksamisella et ku tulee näitä 22 [uusia menetelmiä ] [ni jaks[aako] [A liikuttaa käsiään oikealta vasemmalle] [A katse E 23 E: [mm:.] 24 A: ne paremmin mut ku sit on niin >vaikee mitata 25 [ku se lapsiryhmä on joka vuosi,< = [A koputtaa kahdesti käsillään pöytää 26 E: = nii. 27 (0.2) 28 A: erilainen. Esimerkissä 4 esimies osoittaa keskustelulo- makkeesta seuraavaksi käsiteltävän topiikin, tuloksellisuus, ja aloittaa aiheen käsittelyn kysymysmuotoista rakennetta käyttämäl- lä (mites sit tää tuloksellisuus). Kysymyksen jälkeen hän ei kuitenkaan luovuta vuoroa alaiselle, vaan etenee itse määrittelemään sitä, miten tuloksellisuus-topiikkia voitaisiin tarkastella. Riviltä 3 alkaen esimies esittää, että syrjäytymisen ehkäisyyn kiinnitetään huomiota alaisen johtamassa päiväkodissa ja että juuri syrjäytymisen ehkäisyä voidaan Acta Wasaensia 145 188 Piia Mikkola pitää tuloksellisena toimintana kaupungin tasolla tarkasteltuna. Esimiehen vuoro vai- kuttaa epäsuoralta arviolta, jonka mukaan tuloksellisuus toteutuu alaisen työyhteisössä. Han-partikkelin käyttö rivillä 7 (sehän on sitä) ohjaa tulkitsemaan esimiehen näkökul- man molemmille keskustelijoille tuttuna tai vähintäänkin ymmärrettävänä. Kangasharjun (2002: 1456) mukaan kokousaineiston vas- tustusta herättävissä vuoroissa oli havaittavis- sa muutamia piirteitä, jotka usein synnyttivät erimielisyyttä muissa keskustelijoissa. Yksi tällainen piirre oli han-partikkeli, jota käyt- tämällä puhuja saattoi kehystää näkemyksen- sä itsestään selväksi ja yhteisesti hyväksytyksi tosiasiaksi. Tällaiseen näkemykseen muut kokouksen osallistujat eivät välttämättä ha- lunneet yhtyä. Myös tarkastelemassani esimerkissä 4 esi- miehen käsittelyehdotusta seuraava tauko saattaa olla vihje jonkinlaisesta ongelmasta. Rivillä 10 alainen vahvistaa esimiehen näke- myksen olla-verbillä, mutta heti verbin esi- tettyään hän siirtyy erilaiselle käsittelylinjalle suhteessa esimiehen esittämään käsittelyeh- dotukseen: ja mun mielestä se on että se, (0.3) mä en tiedä miten sitä voi . Reaktio- vuorosta käy ilmi, että alaiselle tuloksellisuus- käsite tai sen soveltaminen eivät näyttäydy yhtä ongelmattomina asioina kuin millaisina esimies on niitä lähestynyt. Konkreettiseksi ongelmaksi alainen mainitsee sen, että tulok- sellisuutta on vaikeata mitata työyhteisössä, jossa lapsiryhmä on vuosittain erilainen. Esit- tämänsä näkökulman tärkeyttä alainen tehos- taa painottamalla miten- ja mitata-sanojen alkutavuja. Aloittamalla vuoronsa sanoilla on. (.) ja alainen tulee noudattaneeksi samanmieli- syyden periaatetta, joka hallitsee myös erilin- jaiseksi tarkoitettujen vuorojen esittämistä. Tämän periaatteen mukaisesti keskustelijat pyrkivät tuottamaan ensireaktionaan odo- tuksenmukaisen vastauksen, vaikka he sen jälkeen muokkaisivat vastaustaan erimieliseen tai muulla tavoin erilaiseen suuntaan (Sacks, 1987: 62, 63). Aineistoni erilinjaisten vuo- rojen tapauksessa alaiset usein tuottavatkin esimiehen käsittelyehdotuksen pariksi lyhyen myönteisen tai osittain myönteisen vastauk- sen (joo ja, on ja, oli ja, jonkin verran mutta) ennen siirtymistään erilaiselle käsittelylinjal- le. Juuri tällaisten ’laimeiden myötäilyjen’ on osoitettu toimivan esipuheena erimielisyydel- le (Pomerantz, 1975: 67, 68; Tainio, 1996: 92; erimielisyyttä edeltävästä samanmielisyyden ilmaisemisesta ks. myös Niemi, 2010; Scheg- loff, 1996: 107). Tulkintani mukaan laimeat myötäilyt voivat erimielisyyden osoittamisen lisäksi implikoida alkavan vuoron erilinjai- suutta. Tutkimusaineiston erilinjaiset vuorot eivät siis ole sellaisia vuoroja, joissa alainen ei millään tavalla reagoisi edeltävään käsit- telyehdotukseen. Yleensä alainen muotoi- lee käsittelyehdotuksen pariksi eräänlaisen minimireaktion, laimean myötäilyn, jonka esittämisen jälkeen uudelle käsittelylinjalle eteneminen tulee mahdolliseksi. Siirtyessään esimiehen ehdotuksesta poik- keavalle käsittelylinjalle alainen käyttää rivillä 10 ilmaisua mun mielestä, joka Rauniomaan (2007: 233–247) mukaan saattaa merkitä näkökulman muutosta. Puhuja voi käyttää mun mielestä -asenteenmerkitsintä liikku- essaan kohti kriittisempää lähestymistapaa ja varautuessaan vastapuolen mahdolliseen erimielisyyteen. Esimerkin 4 tilanteessa alai- sen käyttämät mun mielestä ja mä en tiedä voivatkin toimia merkkeinä uudenlaisesta lähestymistavasta, huoltenkerronnasta, joka poikkeaa esimiehen ongelmattomasta tavas- ta käsitellä tuloksellisuus-topiikkia. Oikeutta lähestyä topiikkia ongelmallisena aiheena alainen voi perustella tuomalla esiin sen, että hänen ongelmansa koskee aikaisemmin sovit- tua kehittämiskohdetta (tsehän oli se meiän kehittämiskohde). Näin toimimalla alainen pystyy esittämään asiantuntemustaan myös 146 Acta Wasaensia Linjaisuus kehityskeskustelussa 189 erilinjaisessa reaktiovuorossa: erilinjainen katsantokanta on olennainen keskustelunaihe siitä huolimatta, että se poikkeaa esimiehen tavasta tarkastella topiikkia. Esimerkissä 5 nähdään toinen erilinjainen topikaalinen siirtymä kirkko-organisaatiosta. Tässä tilanteessa esimies ehdottaa erään mo- nimuotoinen seurakuntayhteys -topiikkiin liittyvän aihepiirin sivuuttamista (tästähä me puhuttii äsken jo tästä messu u-, (.) puo- lesta). Alainen kuitenkin asettuu erilaiselle käsittelylinjalle: hänen mukaansa aihetta ei ole vielä käsitelty riittävästi. Esimerkissä 5 ei siis ole kysymys ainoastaan esimiehen ja alai- sen erilaisista näkökulmista koskien seuraavaa topiikkia (vrt. esimerkki 4), vaan oikeastaan siitä, pitäisikö uutta aihepiiriä ylipäätään ot- taa käsiteltäväksi. Esimerkki 5. 01 E: okei. = mennäänkö [me tähän kakkoseen. 02 A: [mt mennää kakkoseen. 03 E: → .hhh >monimuotoinen seurakuntayhteys-< = ö:m, (.) joo. 04 tässä itse asias tässä sä oot kirjottanu tästä, (.) 05 monipuolisista ja yhteisöllisistä messuista 06 erityisesti nuorte aikuisten kanssa. = mut tästähä 07 me puhuttii äsken jo tästä 08 mess[u u-, (.) ] [puolesta.] 09 A: → [jong- jonkin] [verran mu]tta mä haluan 10 alleviivata sitä että että siis meillähän 11 [nuor’sotyössä [on itse asiassa .hh se on se on [E katse A [A katse ohi 12 varmaan koko suomalaisen nuor’sotyön historian 13 kannalta katsoen niin olennaista että kun kun 14 seurakunnat ryhtyivät tekemään [nuorisotyötä, (.) niin [A katse E 15 tää pietistinen perinne… Esimerkkikatkelman alussa esimies varmis- taa siirtymisen lomakkeen seuraavaan aihe- piiriin esittämällä eksplisiittisen kysymyksen, mennäänkö me tähän kakkoseen. Myöntävän vastauksen saatuaan esimies nimeää lomak- keesta seuraavan topiikin, monimuotoinen seurakuntayhteys. Sen jälkeen hän kohdistaa huomionsa siihen, mitä alainen on kirjoit- tanut lomakkeeseen tämän otsikon alle ja ilmaisee sitten, että kyseistä aihepiiriä olisi jo käsitelty aikaisemmin keskustelussa. Esimie- hen vuoro on muodoltaan tosiasiana esitetty toteamus (engl. matter-of-fact statement), ja myös tässä esimerkissä (vrt. esimerkki 4) esi- mies käyttää han-partikkelia (tästähä me pu- huttii äsken jo) muotoillen tällä tavalla näke- myksensä yhteisesti hyväksytyksi tosiasiaksi. Alainen aloittaa erilinjaisen vuoronsa pääl- lekkäispuhuntana rivillä 9. Hän ei sanoudu vuorossa kokonaan irti esimiehen näkökul- masta, vaan myöntää aluksi, että messupuolta on käsitelty jonkin verran. Mutta-konnektori osoittaa kuitenkin alaisen vuoron kontrastii- viseksi suhteessa siihen, mitä esimies on esit- tänyt (mutta-konnektorista erimielisyyden merkkinä ks. Pomerantz 1975: 67; Sorjonen, Acta Wasaensia 147 190 Piia Mikkola 1997: 343). Mutta-konnektoria käyttämällä alainen liikkuu erilaiselle käsittelylinjalle ja palauttaa keskustelun messupuoli-topiikkiin, jonka esimies oli aikeissa sivuuttaa. Huomiota esimerkin 5 reaktiovuorossa (ri- vit 9–15) kiinnittää se, että vuoro ei vaikuta ainakaan selkeästi preferoimattomalta, sillä se alkaa jo päällekkäispuhuntana esimiehen vuoron kanssa.16 Koska alainen ei viivytä reaktiovuoroaan ja osoita sitä tällä tavalla ongelmalliseksi suhteessa edellä sanottuun, syntyy vaikutelma siitä, että alaisella on oike- us tuottaa esimiehen vuoron kanssa kilpaileva tulkintaehdokas koskien topiikin käsittelyä. Jos alaisella todella on tällainen oikeus, mihin se voi perustua? Kangasharju (2002: 1451, 1452) on kiinnittänyt huomiota erimielisten vuorojen preferenssinmukaisuuteen kokouk- sissa. Hänen mukaansa erimielisten vuorojen tuottamista preferoituina selittää vuorojen institutionaalinen tehtävä: kokouksen osal- listujilla on välitön velvollisuus korjata tai oikaista virheelliseksi katsomiaan käsityksiä. Esimerkin 5 tapauksessa voidaan ajatella, että messupuoli-topiikin sivuuttaminen on alaisen näkökulmasta virhe, johon on oikeus puuttua välittömästi topikaalisen siirtymän hetkellä, mikäli alaisella on lisättävää tämän topiikin käsittelyyn. Olen edellä analysoinut kahta esimerkkiä, joissa alaiset siirtyvät esimiehen käsittelyta- vasta poikkeavalle linjalle. On aiheellista ky- syä, miksi alaiset eivät näissä esimerkeissä aloi- ta keskustelua samalla käsittelylinjalla, kuten esimerkeissä 1 ja 3 (luku 4), ja kuljeta sitten topiikkia varovaisesti toisenlaiseen suuntaan. Vaikuttaa siltä, että esimiehen ja alaisen tavat lähestyä topiikkia poikkeavat toisistaan nyt tarkastelluissa esimerkeissä merkittävämmin 16 Vuoron aloittamista päällekkäin edeltävän vuoron loppuosan kanssa pidetään yleisesti preferoidun vuo- ron piirteenä (preferoidun ja preferoimattoman vuo- ron piirteistä yksityiskohtaisemmin ks. esim. Schegloff 2007: 58–73). kuin luvun 4 esimerkkien tapauksessa. Esi- merkissä 5 messupuoli-topiikin käsittelyyn olisi tuskin mahdollista palata jälkikäteen, jos on hyväksynyt sen sivuuttamisen topikaalisen siirtymän vaiheessa. Esimerkissä 4 alaisen voi- si puolestaan olla vaikeata ryhtyä määrittele- mään tuloksellisuus-topiikkia ongelmalliseksi aihepiiriksi, mikäli hän on ensin myöntynyt näkemykseen siitä, että tuloksellisuus toteu- tuu päiväkodissa. Esimerkkien 4 ja 5 sekvens- sien etujäsenet ovat toisin sanoen sisällöltään sellaisia, että niiden perusteisiin on välttämä- töntä puuttua heti reaktiovuoron alussa. Oi- keus erilinjaisen vuoron esittämiseen voidaan tuoda ilmi rakentamalla vuoro lisäykseksi tai korjaukseksi siihen, mitä esimies on sanonut (ks. esimerkki 4 rivi 10: on. (.) ja mun mielestä se on -- sekä esimerkki 6 rivi 6: joo, .hhh ja meil on sit se, (.) on se Tuulitiimi -- ). Virheellisten lausumien korjaaminen kehityskeskustelussa on erityisen tärkeää siksi, että alainen voi kor- jauksellaan tai lisäyksellään vaikuttaa esimie- hen muodostamaan käsitykseen asiantilasta ja tätä kautta jopa arvioon, jonka esimies tekee koskien alaisen suoriutumista. Seuraavaksi tarkastelen kahta sellaista eri- linjaista esimerkkiä, jotka poikkeavat hieman tähän mennessä analysoiduista tapauksista. Nyt tarkasteltavissa esimerkeissä ei ole kysy- mys ainoastaan erilaisista näkökulmista koski- en topiikkia tai sen käsittelyä, vaan myös siitä, että esittämällä erilinjaisen vuoron alainen voi välttää esimiehen aloittaman käsittelysuun- nan laajentamisen. Esimerkissä 6 alainen an- taa käsiteltävälle lomakkeen sisällölle, moni- ammatillinen yhteistyö, toisenlaisen tulkin- nan kuin esimies. Esimerkki on lähtöisin var- haiskasvatusorganisaatiosta. 148 Acta Wasaensia Linjaisuus kehityskeskustelussa 191 Esimerkki 6. 01 E: → ja sitte toi, 02 (0.8) 03 E: moniammatillinen yhteistyö tosiaan, 04 (0.4) 05 E: siel on se Pakkilan ja Kalliovaaran koulut [niin, [E katse A 06 (0.4) 07 eiks sekin [oo n]yt pet[raantunu [(si-) 08 A: → [joo,] [.hhh [ja meil on sit se, (.) 09 on se Tuulitiimi eli meiän se 10 moni[ammatilline[n työryh]mä mikä nyt on [A katse E 11 E: [nii joo.] 12 A: [sit ]kokoontu[nu. [A nyökkää 13 E: [joo.] 14 (3.4) 15 E: joo. 16 [(1.6) [A & E katse lomake 17 A: kaks kertaa vuodessa sovit[tiin nyt et 18 E: [et se-, 19 A: kokoonnutaan. sen alaisen näkökulmasta vaikeaksi (esiole- tuksista toimittajien kysymyksissä ks. Berg, 2003: 101, 102; Haddington, 2007: 297; Heritage, 2002). Riippumatta siitä, vastaisi- ko alainen esimiehen kysymykseen kieltäväs- ti tai myöntävästi, hän tulisi vahvistaneeksi, että yhteistyöhön koulujen kanssa on liitty- nyt jotakin ongelmallista. Alaisen liikkuma- tila esimiehen tekemän käsittelyehdotuksen jälkeisessä tilanteessa on näin ollen rajoitet- tu. Esimerkin 6 topikaalinen siirtymä onkin luonteeltaan hyvin erilainen verrattuna luvun 4 samanlinjaisiin siirtymiin. Luvun 4 esimer- keissä esimiehen keskustelunavaus jättää alai- selle mahdollisuuden kuljettaa keskustelua valitsemaansa suuntaan tai yhtyä esimiehen esittämään positiiviseen arvioon. Esimerkin 6 alussa esimies nimeää lomak- keesta seuraavan keskustelunaiheen (ja sitte toi, (0.8) moniammatillinen yhteistyö tosiaan). Vuoronsa jälkiosassa hän ehdottaa keskuste- lua siitä, miten alaisen johtama päiväkoti on onnistunut yhteistyössään Pakkilan ja Kal- liovaaran17 koulujen kanssa. Käsittelyehdo- tuksen rakenne on mielenkiintoinen. Vaikka vuoro on muotoiltu kysymykseksi (eiks sekin oo nyt petraantunu), siihen sisältyy arvio. Vuorossa esimies tuo ilmi nykyisen, positiivi- sen käsityksensä päiväkodin koulujen kanssa tekemästä yhteistyöstä, mutta petraantunu- verbiä käyttämällä hän tulee samalla vihjan- neeksi, että yhteistyössä olisi aikaisemmin esiintynyt ongelmia. Kysymyksen sisältämä esioletus ongelmista saattaa tehdä vastaami- 17 Koulujen alkuperäiset nimet on muutettu. Acta Wasaensia 149 192 Piia Mikkola Riviltä 5 lähtien esimies tarjoaa asiantilaa alaisen vahvistettavaksi vuorolla, johon odo- tetaan ensikädessä myönteistä, tilanteen kan- nalta positiivista responssia. Kohottamalla katseensa lomakkeesta rivillä 5 esimies merkit- see siirtymistä topiikin nimeämisen vaiheesta vuorovaikutukselliseen topiikista keskustele- misen vaiheeseen. Alainen pitää kuitenkin oman katseensa lomakkeessa, mikä saattaa kertoa keskustelunaiheen vastustamisesta ja ennakoida erilinjaisen reaktiovuoron tuot- tamista. Rivillä 8 alainen esittää esimiehen vuoron kanssa päällekkäispuhuntana dialo- gipartikkelin joo. Sorjonen (1997: 205–207) mainitsee, että yksi joo-dialogipartikkelin teh- tävistä on toimia ”riittävänä” reaktiona edellä sanottuun ja mahdollistaa siirtyminen kohti seuraavaa aktiviteettia. Alainen vaikuttaa käyttävän dialogipartikkelia joo nimenomaan tässä tehtävässä: partikkelin tuotettuaan hän ei laajenna vastaustaan, vaan muuttaa keskus- telun suuntaa. Partikkeli voidaan siis tulkita laimeaksi myötäilyksi, joka pohjustaa erilin- jaisen vuoron esittämistä. Huomionarvoista on lisäksi se, että dialogipartikkeli esiintyy jo niin varhaisessa vaiheessa esimiehen vuoroa, ettei se itse asiassa ota lainkaan kantaa esimie- hen mainitsemaan petraantumiseen. Dialogipartikkelin joo tuotettuaan alainen hengittää kuuluvasti sisään esimiehen sanan petraantunu aikana. Sisäänhengitys voi kat- sekontaktista vetäytymisen ohella ilmaista puheenaiheen vastustamista sekä halukkuutta siirtyä puhujaksi. Seuraavaksi alainen tarjo- aakin topiikille moniammatillinen yhteistyö esimiehen näkökulmasta poikkeavan, uuden tulkinnan: ja meil on sit se, (.) on se Tuulitiimi eli meiän se moniammatillinen työryhmä mikä nyt on sit kokoontunu --. Reaktiovuorossa esiintyvä ja-partikkeli rinnastaa alaisen esille ottaman näkökulman siihen, mitä esimies on esittänyt. Sit(ten)-partikkeli (meil on sit se) osoittaa puolestaan etenemistä vaihtoehtoi- selle keskustelulinjalle. Myös tässä esimerkissä (vrt. esimerkki 5) alaisen vuoro vaikuttaa preferenssinmu- kaiselta: vuoro alkaa päällekkäispuhunta- na esimiehen vuoron kanssa, eikä vuorossa esiinny katkoksia yhtä mikrotaukoa lukuun ottamatta. Vuoro ei myöskään näytä sisältä- vän minkäänlaista eksplisiittistä selitystä tai perustelua sille, miksi alainen jättää esimie- hen ehdottaman käsittelynäkökulman huo- miotta ja siirtää keskustelun lähes välittömästi toisenlaiseen näkökulmaan. On kuitenkin huomioitava, että alainen käyttää rivillä 10 keskustelulomakkeessa esiintyvää ilmausta moniammatillinen. Yhdistämällä esittämän- sä käsittelynäkökulman lomakkeessa mainit- tuun topiikkiin alainen voi ehkä oikeuttaa erilinjaisen puheenaiheen esille nostamista. Tällä tavalla hän pystyy tuomaan ilmi omaa asiantuntemustaan ja jopa epäsuorasti vihjaa- maan, että moniammatillisen työryhmän pe- rustaminen olisi olennaisempi keskustelunai- he kuin esimiehen mainitsema koulujen kans- sa tehtävä yhteistyö. Kiinnostavaa on sekin, että alainen on tähän asti pitänyt katseensa lomakkeessa, mutta sanan moniammatillinen kohdalla hän kohdistaa katseensa esimieheen. Alainen voi näin toimimalla merkitä kyseisen kohdan puheessaan tärkeäksi. Rivillä 11 esimies vastaanottaa alaisen vuo- ron tietona, joka on hänelle tuttu, mutta jon- ka hän on mahdollisesti unohtanut: nii joo. Esimiehen reaktio kertoo siitä, että hän suh- tautuu alaisen esiin nostamaan informaatioon jollakin tavoin odottamattomana. Keskuste- lussa esiintyy seuraavaksi kaksi pitkää taukoa riveillä 14 ja 16. Tauot saattaisivat osoittaa valmiutta topiikin vaihtoon (Maynard, 1980: 265). Alainen palaa kuitenkin ääneen rivillä 17 ja tarkentaa vielä moniammatillisen työ- ryhmän kokoontumisaikataulua. Esimerkissä 7 nähdään toinen erilinjainen topikaalinen siirtymä samasta varhaiskasva- tusorganisaatiosta. Tässä katkelmassa esimies keskustelee toisen alaisensa kanssa päiväko- 150 Acta Wasaensia Linjaisuus kehityskeskustelussa 193 din asiakkaille eli vanhemmille suunnatun arviointikyselyn tuloksista. Esimiehen kä- sittelyehdotusvuorosta ei käy ilmi, että puhe koskee juuri kyselytutkimusta. Tämä voidaan kuitenkin päätellä katkelmaa edeltävästä kes- kustelusta, jonka aikana kyselytutkimusasia on nostettu esiin. Esimerkki 7. 01 E: → joo-o. (.) mites tää [asiakas-, [A katse E 02 (0.4) 03 E: puoli teillä niin, 04 (0.4) 05 E: nyt oli alhanen se vastausprosentti [°mut ne oli ihan hyvii [E katse A 06 sitte ne°, 07 (0.4) 08 A: → oli ja s[itte m]ähän teetätin sitte vielä erikseen mun, h 09 E: [°arviot°] 10 (0.8) 11 A: perheille semmosen kyselyn ku lehdistössä nousi tää et 12 päiväkodissakin kiusata[a, (.)] nii se tutkimus? 13 E: [joo. ] 14 E: jo[o, 15 A: [nii mä teetin erikseen siitä sellas:en kyselyn ni [A katse ohi 16 sit siin oli jotakin muutakin niin, 17 (0.6) 18 A: niin vastausprosentti oli niin et olikohan sieltä, (0.4) 19 viidestäkymmenestä perheestä ni, (0.4) ehkä [neljälle [A katse E 20 nous silleen et[tä ]lastani kiusataan. 21 E: [mm.] 22 (.) 23 E: joo. = 24 A: = ni mun mielest seki on niinku tarpeeks ni me 25 ollaan nyt päätetty et tänä vuonna #öö# ihan 26 nollatoleranssi tähän kiusaamisee, Esimerkin 7 topiikinkäsittelyehdotus (rivit 1–6, 9) muistuttaa rakenteeltaan esimerkin 6 käsittelyehdotusta. Myös esimerkissä 7 esimies aloittaa vuoronsa kysymysrakenteella (mites toi asiakas-, (0.4) puoli --), mutta etenee sitten itse arvioimaan tilannetta: nyt oli alhanen se vastausprosentti °mut ne oli ihan hyvii sitte ne, (0.4) arviot°. Arvio käsittää kaksi osaa, joista ensimmäinen voidaan tulkita kritiikiksi: kyse- lyyn ei ole tullut odotuksenmukaista määrää vastauksia. Hiljaisella äänellä lausuttu arvion jälkiosa on kuitenkin sisällöltään positiivi- sempi. Esimies ilmaisee, että saadut vastaukset ovat kaikesta huolimatta olleet hyviä. Vuoron jälkiosan alussa esimies kohdistaa katseensa alaiseen, joka tässä vaiheessa katsoo jo esi- Acta Wasaensia 151 194 Piia Mikkola mieheen. Esimiehen katseen suunta voidaan yhtäältä ymmärtää pyynnöksi kommentoida arviota, toisaalta keinoksi kohdistaa nimen- omaan arvion myönteinen loppuosa alaiselle. Lyhyen tauon jälkeen alainen vahvistaa esi- miehen käsityksen käyttämällä olla-verbiä. Kuten esimerkissä 6, myös tässä esimerkissä alainen siirtyy ja sitten -partikkeliketjun (oli ja sitte, rivi 8) avulla välittömästi uudelle kä- sittelylinjalle. Alainen ryhtyy kuvailemaan toista asiakaskyselyä, jonka hän on laatinut vanhemmille kuultuaan kiusaamista päiväko- deissa käsittelevästä tutkimuksesta. Kyselyn laatimisen merkittävyyttä alainen vahvistaa kertomalla kyselyn liittyvän ajankohtaiseen keskusteluun, jota on käyty tiedotusvälineissä. Lisäksi alainen osoittaa, että kyselystä on seu- rannut konkreettisia toimia päiväkodissa (rivit 24–26): me ollaan nyt päätetty et tänä vuonna #öö# ihan nollatoleranssi tähän kiusaamisee. Esimerkin tilanne jatkuu katkelman jälkeen siten, että alainen kertoo päiväkodissa laaditun strategian kiusaamistapausten ehkäisemiseksi. Kiintoisaa on, että alainen käyttää vuoros- saan, rivillä 18, käsitettä vastausprosentti, jonka esimies on edellä maininnut ongelmaksi alku- peräiseen kyselyyn liittyen. Alainen ei kuiten- kaan käytä käsitettä samassa merkityksessä kuin esimies. Hän ei siis viittaa käsitteellä ky- selyyn saatujen vastausten kokonaislukumää- rään, vaan kyselyssä ilmenneiden kiusaamista- pausten määrään. Juuri vastausprosentti-käsit- teen toistaminen voi kuitenkin osoittaa alaisen puheen relevantiksi koskien sitä, mitä esimies on sanonut – siitäkin huolimatta, että alainen siirtyy vuorossaan erilaiselle käsittelylinjalle suhteessa topiikkiin. Vastausprosentti-käsitteen kierrättäminen esimerkissä 7 voi siis olla sa- mantapainen implisiittinen peruste erilinjaisen vuoron esittämiselle kuin moniammatillinen- käsitteen toistaminen esimerkissä 6. Molemmissa edeltävissä esimerkeissä (esi- merkit 6 ja 7) esimies jättää alaiselle melko vähän liikkumatilaa käsittelyehdotuksensa jälkeen joko vaihtamalla kysymysrakenteen kriittiseen arvioon tai sisällyttämällä tällaisen arvion esioletuksen muodossa itse kysymyk- seen. Molemmissa tilanteissa myös alaisten reaktio on samansuuntainen. Esimerkissä 6 alainen ei laajenna keskustelua koskien koulujen kanssa tehtävää yhteistyötä, mutta kertoo sen sijaan moniammatillisen työryh- män perustamisesta. Esimerkissä 7 alainen ei puolestaan käsittele esimiehen mainitsemaa kyselytutkimusta, vaan ryhtyy kuvailemaan laatimaansa toista kyselyä ja sen synnyttä- miä, positiiviseksi ymmärrettäviä muutoksia työyhteisössä. Vaikka alaiset siis siirtyvätkin erilaiselle käsittelylinjalle verrattuna esimie- hen puheenvuoroon, he osoittavat vuoronsa relevantiksi käsiteltävän topiikin kannalta. Toiseksi, siirtyessään uudelle käsittelylinjalle, alaiset sivuuttavat esimiehen esittämän kriit- tisen arvion ja tuovat sen rinnalle positiivista informaatiota koskien toimintaansa. Alaiset eivät kuitenkaan ilmaise tutkimusaineistossa kovin selkeästi haluttomuuttaan käsitellä to- piikkia esimiehen tarjoamasta näkökulmasta. Erilinjaisen vuoron esittäminen (erimielisen vuoron sijasta) mahdollistaa sen, että alaiset pystyvät myös potentiaalisissa ristiriitatilan- teissa osoittamaan tekevänsä yhteistyötä esi- miehen kanssa. 6. JOHTOPÄÄTÖKSET Olen tässä artikkelissa käsitellyt samanlinjai- suuden ja erilinjaisuuden rakentumista ke- hityskeskustelujen topikaalisissa siirtymissä. Samalla olen selvittänyt, millaisia mahdolli- suuksia alaisilla on vaikuttaa topiikkien käsit- telytapaan, kun esimiehen on odotuksenmu- kaista ohjata keskustelun agendan, kehitys- keskustelulomakkeen, käsittelyä. Esimiehen vastuulla ei ole vain uusien keskustelunaihei- den nimeäminen lomakkeesta, vaan lisäksi hänellä on oikeus tarjota aiheita käsiteltäväksi valitsemastaan näkökulmasta. 152 Acta Wasaensia Linjaisuus kehityskeskustelussa 195 Tulokset osoittavat, että kehityskeskustelu- jen esimiesvetoisuudesta huolimatta alaisilla on keinoja vaikuttaa topiikkien määrittelyyn ja tulkintaan sekä samanlinjaisissa että eri- linjaisissa reaktiovuoroissa. Samanlinjaisissa vuoroissa alaiset eivät ainoastaan vastaa esi- miehen kysymykseen tai vahvista hänen te- kemäänsä arviota, vaan voivat tämän jälkeen kuljettaa keskustelua hienovaraisesti valit- semaansa suuntaan. Erilinjaisuutta ilmenee puolestaan tilanteissa, joissa esimies ja alai- nen tarkastelevat keskustelunaihetta toisis- taan poikkeavista näkökulmista. Erilinjaisen vuoron esittäessään alaisen täytyy kuitenkin pystyä kehystämään oma tulkintansa topiikin käsittelystä jollakin tavoin merkitykselliseksi ja tarpeelliseksi, jotta sitä on mahdollista tar- jota esimiehen käsittelyehdotuksen rinnalle. Tämä voi tapahtua esimerkiksi osoittamalla, että käsittelynäkökulma liittyy aikaisemmin sovittuun kehittämistavoitteeseen. Joskus erilinjaisen vuoron peruste voi olla implisiit- tisemmin esitetty: alainen voi viitata reaktio- vuorossaan lomakkeen sanamuotoihin tai muuhun ”auktoriteettiin”, jonka avulla eri- laiselle käsittelylinjalle asettumista voidaan perustella. Keskeinen piirre erilinjaisissa re- aktiovuoroissa on se, että näissäkin vuoroissa alaiset reagoivat esimiehen tekemään käsit- telyehdotukseen. Alaiset tuottavat käsittely- ehdotuksen pariksi tyypillisesti eräänlaisen minimireaktion, laimean myötäilyn, joka ra- kentaa yhteyttä esimiehen vuoron ja alaisen oman näkökulman välille. Vaikka samanlinjaisuus ja erilinjaisuus ovat nimenomaan sekvenssin jälkijäsenen piirtei- tä – vain jälkijäsen voi asettua joko samalle tai erilaiselle käsittelylinjalle suhteessa etujä- seneen – esimiehen vuoron muotoilulla on vaikutusta siihen, kummalle linjalle alainen reaktiovuorossaan päätyy. Vaikuttaa siltä, että mikäli esimies esittää positiivisen evaluaati- on alaisen toimista, alaisen on yksinkertaista vahvistaa tämä näkemys ja jatkaa aiheen tar- kastelua samalla linjalla. Jos esimiehen vuoro kuitenkin sisältää ongelmallisia aineksia – negatiivisen arvion tai alaisen näkökulmasta poikkeavan ehdotuksen käsitellä topiikkia – alainen joutuu punnitsemaan, voiko hän yhtyä esimiehen näkemykseen. Sekä saman- että erilinjaisia reaktiovuoroja näyttääkin yhdistävän se piirre, että näissä vuoroissa alainen käsittelee omaa toimintaansa useasti myönteisessä valossa, hyvän suoriutumisen ja asiantuntijuuden kautta. Miksi tutkimusaineiston reaktiovuorois- sa sitten tuodaan niin usein esille asiantun- temusta ja hyvään suoriutumiseen liittyvää informaatiota? Tämä piirre tulee ymmär- rettäväksi, kun ajatellaan kehityskeskustelun luonnetta institutionaalisena vuorovaiku- tustilanteena. Kehityskeskustellussa käsitel- lään luonnollisesti monenlaisia aihepiirejä, kuten tulevaisuuden työtehtäviä, tavoittei- den asettamista, työilmapiiriä tai vaikkapa aikaisemman kehityskeskustelun sisältöjä. Yksi kehityskeskustelun tehtävä esimiehen näkökulmasta on kuitenkin muodostaa kä- sitys alaisen työsuorituksesta määrätyllä arvi- ointikaudella. Tuomalla reaktiovuorossa esiin positiivista informaatiota koskien toimin- taansa alainen voi huolehtia siitä, että esimies saa mahdollisimman myönteisen käsityksen hänen työssäsuoriutumisestaan. Kehityskes- kustelun erityispiirteisiin on kiinnitetty huo- miota myös aikaisemmassa tutkimuksessa. Sandlund, Olin-Scheller, Nyroos, Jakobsen ja Nahnfeldt (2011: 59, 70, 71) esittävät, että kehityskeskustelujen käymistä säätelee näkymätön normisto: alaisen voi olla vaikea käsitellä kehityskeskustelussa esimerkiksi työperäistä stressiä, sillä stressin kokeminen on ristiriidassa niiden odotusten kanssa, joita kohdistetaan ihannetyöntekijään. Myös Ny- roos ja Sandlund (2014: 186) luonnehtivat kehityskeskusteluja tilanteiksi, joissa alaisten on odotuksenmukaista tuoda toimintaansa esiin myönteisessä valossa. Acta Wasaensia 153 196 Piia Mikkola Toinen huomiota herättävä piirre tutkimus- aineiston reaktiovuoroissa on se, että niissä ei esiinny kovin avointa erimielisyyttä. Myös tämä piirre voi liittyä kehityskeskustelun luonteeseen institutionaalisena vuorovaiku- tustilanteena: erilinjaisuus vaikuttaa toimin- tana hienovaraisemmalta etenkin avoimeen erimielisyyden osoittamiseen verrattuna. Ke- hityskeskustelussa esimies ja alainen näyttävät siis orientoituvan myös potentiaalisissa risti- riitatilanteissa yhteistyön tekemiseen. Alaiset eivät kovin jyrkin sanakääntein asetu vastus- tamaan esimiehen näkemyksiä, vaan tuovat hienovaraisesti esiin asiantuntemustaan ja tätä kautta oikeuttaan lähestyä topiikkia eri- laisesta näkökulmasta kuin mitä esimies on ehdottanut. LÄHTEET Adams, K. (1981). Question/answer adjacen- cy pairs in a performance appraisal interview, Journal of Applied Communication Research, 9, 72–84. Asmuss, B. (2008). Performance appraisal inter- views: preference organization in assessment sequences, Journal of Business Communication, 45, 408–429. Asmuss, B. (2013). The emergence of symmetries and asymmetries in performance appraisal in- terviews: An interactional perspective, Econo- mic and Industrial Democracy, 34, 553–570. Berg, M. (2003). Syytöksiä ja epäilyksiä. Toimit- tajan ja poliitikon vuorovaikutuksesta televi- siokeskustelussa, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 918. Helsinki: Hakapaino Oy. Clifton, J. (2012). Conversation analysis in dia- logue with stocks of interactional knowledge: facework and appraisal interviews, Journal of Business Communication, 49, 283–311. Couper-Kuhlen, E. (2012). Exploring affiliation in the reception of conversation complaint stories. Teoksessa A. Peräkylä & M. Sorjonen (toim.), Emotion in interaction, (s. 113–146). Oxford: University Press. Drew, P. & Heritage, J. (1992). P. Drew & J. Heritage (toim.), Talk at work. Interaction in institutional settings. Cambridge: Cambridge University Press. Downs, T. (1990). Predictors of communication satisfaction during performance appraisal inter- views, Management Communication Quarterly, 3, 334–354. Gordon, M. & Stewart, L. (2009). Conversing about performance. Discursive resources for the appraisal interview, Management Commu- nication Quarterly, 22, 473–501. Haddington, P. (2007). Positioning and alignment as activities of stancetaking in news interviews. Teoksessa R. Englebretson (toim.), Stancetaking in Discourse, (s. 283–318). Amsterdam: John Benjamins Publishing Company. Heath, C. (1986). Body movement and speech in medical interaction. Cambridge: University Press. Heritage, J. (1984). Garfinkel and Ethnomethodo- logy. Cambridge: Polity Press. Heritage, J. (2002). The limits of questioning: negative interrogatives and hostile question content, Journal of Pragmatics, 34, 1427–1446. Hutchby, I. & Wooffitt, R. (2008). Conversation Analysis. Cambridge: Polity Press. Kangasharju, H. (1996). Aligning as a team in multiparty conversation, Journal of Pragmatics, 26, 291–319. Kangasharju, H. (2002). Alignment in disag- reement: forming oppositional alliances in comittee meetings, Journal of Pragmatics, 34, 1447–1471. Kikoski, J. (1998). Effective communication in the performance appraisal interview. Face-to- face communication for public managers in the culturally diverse workplace, Public Personnel Management, 27, 491–513. Korpela, H. (2011). Erimielisyyden erilaiset muo- dot. Keskustelunanalyyttinen tutkielma potilaan tavoista osoittaa erimielisyyttään terapeutin for- mulaatioita ja tulkintoja kohtaan kognitiivisessa psykoterapiassa. Pro gradu –tutkielma. Helsinki: Helsingin yliopiston sosiologian laitos. Labov, W. & Fanshell, D. (1977). Therapeutic dis- course. Psychotherapy as conversation. Orlando: Academic Press. 154 Acta Wasaensia Linjaisuus kehityskeskustelussa 197 Lee, S. (2013). Response design in conversation. Teoksessa J. Sidnell & T. Stivers (toim.), The handbook of conversation analysis, (s. 415–432). West Sussex: Blackwell Publishing Ltd. Lindström, A. & Sorjonen, M. (2013). Affiliation in conversation. Teoksessa J. Sidnell & T. Stivers (toim.), The handbook of conversation analysis, (s. 350–369). West Sussex: Blackwell Publis- hing Ltd. Maynard, D. (1980). Placement of topic changes in conversation, Semiotica, 30, 263–290. Mikkola, P. (2014). Arvioivasta lomaketekstistä hienovaraisiin sananvalintoihin. Vuoron muo- toilu ja rekontekstualisaatio kehityskeskustelun topikaalisissa siirtymissä, Virittäjä, 4, 525–554. Niemi, J. (2010). Myönnyttelymuotti – erimieli- syyttä enteilevä samanmielisyyden konstruktio, Virittäjä, 2, 196–222. Nyroos, L. & Sandlund, E. (2014). From paper to practice. Asking and responding to a standar- dized question item in performance appraisal interviews, Pragmatics and Society, 5, 165–190. Pomerantz, A. (1975). Second Assessments: A stu- dy of some features of agreements / disagreements. Julkaisematon väitöskirja. California: Califor- nian yliopisto. Pälli, P. & Lehtinen, E. (2014). Making objectives common in performance appraisal interviews, Language & Communication, 39, 92–108. Rauniomaa, M. (2007). Stance markers in spoken Finnish: Minun mielestä and minusta in assess- ments. Teoksessa R. Englebretson (toim.), Stan- cetaking in Discourse, (s. 221–252). Amsterdam: John Benjamins Publishing Company. Rossano, F. (2013). Gaze in conversation. Teokses- sa J. Sidnell & T. Stivers (toim.), The handbook of conversation analysis, (s. 308–329). West Sus- sex: Blackwell Publishing Ltd. Ruusuvuori, J., Haakana, M. & Raevaara, L. (2001). J. Ruusuvuori, M. Haakana & L. Rae- vaara (toim.), Institutionaalinen vuorovaikutus. Keskustelunanalyyttisia tutkimuksia. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Sacks, H. (1987). On the preferences for agree- ment and contiguity in sequences in conversa- tion. Teoksessa G. Button & J. R. E. Lee (toim.), Talk and Social Organization, (s. 54–69). Cle- vedon: Multilingual Matters LTD. Sandlund, E., Olin-Scheller, C., Nyroos, L., Jakob- sen, L. & Nahnfeldt, C. (2011). The performan- ce appraisal interview – an arena for the rein- forcement of norms for employeeship, Nordic journal of working life studies, 1, 59–75. Schegloff, E. A. & Sacks, H. (1973). Opening up Closings. Semiotica, 4, 289–327. Schegloff, E. A. (1996). Turn organization. One intersection of grammar and interaction. Teok- sessa E. Ochs, E. A. Schegloff & S. A. Thomson (toim.), Interaction and grammar, (s. 52–133). Cambridge: Cambridge University Press. Schegloff, E. A. (2007). Sequence Organization in interaction. Cambridge: University Press. Sidnell, J. (2013). Basic Conversation Analy- tic Methods. Teoksessa J. Sidnell & T. Stivers (toim.), The handbook of conversation analysis, (s. 77–99). West Sussex: Blackwell Publishing Ltd. Sorjonen, M. (1997). Recipient Activities: Particles nii(n) and joo as Responses in Finnish Conver- sations. Väitöskirja. Los Angeles: University of California. Stevanovic, M. (2013). Deontic rights in interac- tion: A conversation analytic study on authority and cooperation. Väitöskirja. Helsinki: Helsin- gin yliopiston sosiologian laitos. Steensig, J. & Drew, P. (2008). Introduction: ques- tioning and affiliation / disaffiliation in interac- tion, Discourse Studies, 5, 5–15. Stivers, T. (2008). Stance, Alignment and Affilia- tion during Storytelling: When Nodding is a Token of Affiliation, Research on Language & Social Interaction, 1, 31–57. Tainio, L. (1996). Kannanotoista arkikeskustelus- sa. Teoksessa A. Hakulinen (toim.), Suomalai- sen keskustelun keinoja II, (s. 81–108). Helsinki: Hakapaino Oy. Acta Wasaensia 155 198 Piia Mikkola LIITE 1. LITTEROINTIMERKIT . laskeva sävelkulku , tasainen sävelkulku ? nouseva sävelkulku [ päällekkäispuhunnan alku ] päällekkäispuhunnan loppu (0.6) tauon kesto sekunteina (.) mikrotauko (alle 0.2 sekuntia) = toisiinsa liittyvät puhunnokset ympäröivää puhetta hitaampi jakso >joo< ympäröivää puhetta nopeampi jakso °joo° ympäröivää puhetta hiljaisempi jakso JOO voimakas ääni siellä painotus siellä: äänteen venytys si- kesken jäänyt sana (esim. si- siellä) .hhh sisäänhengitys (yksi h-kirjain 0.1 sekuntia) hhh uloshengitys .joo sana lausuttu sisäänhengittäen kirjoittaa Ei-kielellinen toiminta esitetty keskustelurivin alapuolella lihavoinnilla merkittynä. Hakasulkeet osoittavat toiminnan keston suhteessa puheeseen. E katse A katseen suunta sekä katsoja ja katseen kohde (esimies katsoo alaista) £siellä£ hymyillen lausuttu sana tai jakso s(h)iellä nauraen lausuttu sana #siellä# nariseva ääni .nff niiskaus mt maiskaus (siellä) epäselvästi kuultu jakso sulkeiden sisällä 156 Acta Wasaensia Linjaisuus kehityskeskustelussa 199 ALIgNMENT AND MISALIgNMENT IN TOPIcAL SHIfTS IN PERfORMANcE APPRAISAL INTERVIEwS Piia Mikkola, University of Vaasa In this study I investigate topical shifts in performance appraisal interviews from the perspective of conversation analysis. The sequence I analyse consists of a topic-initiating turn of the superior and an aligning or misaligning response of the subordinate. My goal is to find out how the subordinates can develop topics in their responses even though the superior has the primary right to initiate discussions concerning new topics. The analysis shows that the subordinates can affect the development of topics through both aligning and misaligning responses albeit in different ways. In aligning responses the subordinate first continues the perspective initiated by the superior. After this the subordinate can delicately lead the discussion into a slightly different direction. In misaligning responses the subordinate does not expand the point of view of the superior. Rather he/she presents a competing perspective. In both kinds of responses the subordinates often reserve space to present themselves as experts. The data come from two Finnish public organizations. Keywords: alignment, conversation analysis, misalignment, performance appraisal inter- view, topical shift Acta Wasaensia 157 75Mikkola Artikkel i Kirjallinen teksti ja keskustelijoiden oikeudet: Episteemisten ja deonttisten oikeuksien ilmeneminen esimiehen ja alaisen välisissä kehityskeskusteluissa Tiivistelmä Vuorovaikutuksen tutkijat ovat viime vuosina kiinnittäneet huomiota erilaisten kirjallisten dokumenttien, kuten lomakkeiden, ohjeiden, pöytäkirjojen, kart­ tojen ja suunnitelmien merkitykseen ammatillisissa vuorovaikutustilanteissa. Myös tämä tutkimus tarkastelee yhtä ammatillista vuorovaikutustilannetta, kehityskeskustelua, jossa kirjallinen dokumentti, kehityskeskustelulomake, on keskeisessä roolissa. Tutkimus selvittää alaisten keskustelulomakkeeseen esitäyttämien tekstien käyttöä vuorovaikutuksen resurssina kuudessa video­ kuvatussa kehityskeskustelussa. Keskustelut ovat lähtöisin suomalaisesta jul­ kisen sektorin organisaatiosta. Tutkimuksen tavoitteena on vastata kahteen kysymykseen: yhtäältä siihen, millaisia merkityksiä alaisten keskustelulomakkeeseen esitäyttämille teksteil­ le annetaan kehityskeskusteluissa ja toisaalta siihen, millaisiin episteemisiin ja deonttisiin oikeuksiin esimies ja alainen nojautuvat esitäytettyä tekstiä käsi­ tellessään. Tutkimus osoittaa, että silloin, kun tarkastellaan esitäytetyn tekstin asiasisältöä, keskustelijat pitävät alaista episteemisenä auktoriteettina tekstin käsittelyssä. Alainen voi käyttää esitäytettyä tekstiä kahdella tavalla vuoro­ vaikutuksen resurssina: asiantuntijaidentiteettinsä osoittamiseen ja keskuste­ lunaiheiden esille ottamiseen. Esimies voi puolestaan asemoida alaisen seli­ tysvelvolliseksi esittämällä alaiselle esitäytettyä tekstiä koskevia kysymyksiä. Silloin kun keskustelijat neuvottelevat esitäytetyn tekstin muokkaamisesta, esimiehellä on institutionaalisen asemansa vuoksi oikeus tehdä tekstiä kos­ kevia korjausehdotuksia. Ehdotukset on kuitenkin muotoiltu hienovaraisesti, alaisen episteemiset oikeudet säilyttäen. Molemmat keskustelijat ottavat siis puheessaan huomioon alaisen erityisaseman esitäytetyn tekstin kirjoittajana ja asiantuntijana. Tutkimuksen taustateorian muodostaa keskustelunanalyysi. Asiasanat: deonttisuus, episteemisyys, kehityskeskustelu, kehityskeskustelu­ lomake, keskustelunanalyysi Piia Mikkola tohtoriopiskelija, FM Vaasan yliopisto piia.mikkola@uva.fi Prologi – puheviestinnän vuosikirja 2015 75-106 158 Acta Wasaensia 76 Prologi – puheviestinnän vuosikirja 2015 Johdanto Kehityskeskustelut, jotka ovat tämän tutkimuksen aineistona, ovat orga­ nisaatioiden johtamisjärjestelmään kuuluvia strategisia keskusteluja, joita esimiehet käyvät alaistensa kanssa säännönmukaisin väliajoin (kehitys­ keskusteluista vuorovaikutuksen tutkimuksessa ks. Asmuss 2008; 2013; Clifton 2012; Mikkola 2014a; Mikkola 2014b; Mikkola & Lehtinen 2014; Nyroos & Sandlund 2014; Pälli & Lehtinen 2014; Sandlund ym. 2011). Kehityskeskustelujen käymisellä voi eri organisaatioissa olla hieman toi­ sistaan poikkeavia tarkoituksia. Aikaisemmissa tutkimuksissa on kui­ tenkin tunnistettu kaksi kehityskeskusteluja yhdistävää piirrettä: alaisen työsuorituksen tarkasteleminen tai arvioiminen sekä tavoitteiden määrit­ teleminen tulevalle arviointikaudelle (ks. Asmuss 2008; 409; Sandlund ym. 2011: 56; Pälli & Lehtinen 2014: 92). Tutkimuksen kohdeorganisaation kehityskeskustelut ovat siinä mielessä erityisiä, että näissä keskusteluissa myös alaiset ovat yksikköjensä esimiehiä ja kehityskeskusteluja nimite­ tään johtamiskeskusteluiksi. Kehityskeskustelujen painopiste on alaisten johtamien yksiköiden toiminnan tarkastelussa ja tulevaisuuden suunnit­ telussa, ei niinkään alaisten henkilökohtaisen suoriutumisen arvioinnissa. Tässä tutkimuksessa kiinnitän huomiota siihen kehityskeskusteluille tyypilliseen piirteeseen, että kehityskeskusteluissa seurataan ja käsitellään usein kirjallista kehityskeskustelulomaketta. Aikaisemmassa tutkimuk­ sessa on tarkasteltu keskustelulomakkeen kysymysten ja aihepiirien käyt­ töä kehityskeskusteluissa. On havaittu, että nimetessään lomakkeesta uu­ sia aihepiirejä esimies muuntelee eri tavoin lomakkeen sanastoa (Mikkola 2014a; Nyroos & Sandlund 2014). Mikäli alaisten tehtävänä on esitäyttää kehityskeskustelulomake ennen kehityskeskustelun käymistä, keskuste­ lulomakkeessa esiintyy myös muuta tekstiä, nimittäin alaisten lomakkee­ seen kirjoittamia näkemyksiä. Tässä artikkelissa tutkin alaisten kehityskeskustelulomakkeeseen esi­ täyttämien tekstien käyttöä vuorovaikutuksen resurssina kuudessa video­ kuvatussa kehityskeskustelussa. Määrittelen tekstin olevan vuorovaiku­ tuksen resurssi, kun se otetaan keskustelussa käsiteltäväksi viittaamalla siihen sanallisesti. Siihen, millä tavoin esimies ja alainen käyttävät alai­ sen kirjoittamaa tekstiä vuorovaikutuksen resurssina, liittyvät osapuolten episteemiset ja deonttiset oikeudet (episteemisyydestä ks. Drew 1991; Heri­ tage 2012a; 2012b; 2013; Heritage & Raymond 2005; Raymond & Heritage 2006; Stivers, Mondada & Steensig 2011, 8­19; deonttisuudesta ks. Ste­ vanovic 2013a; Stevanovic & Svennevig 2015). Episteemisillä oikeuksilla tarkoitan keskustelijoiden oikeuksia tietää tai väittää tietävänsä jotakin Acta Wasaensia 159 77Mikkola koskien alaisen kirjoittamaa tekstiä. Deonttiset oikeudet liittyvät osapuol­ ten oikeuksiin määrätä tai ehdottaa jotakin koskien kirjoitettua tekstiä. Tutkimuksella on kaksi tavoitetta: Yhtäältä selvitän, millaisia merki­ tyksiä ja tehtäviä esimies ja alainen antavat alaisen esitäyttämälle tekstille. Toisaalta analysoin sitä, millaisiin episteemisiin ja deonttisiin oikeuksiin keskustelijat tukeutuvat tekstiä käsitellessään. Tutkimusaineiston kehitys­ keskusteluissa alaisten lomakkeeseen esitäyttämiä tekstejä tarkastellaan kahdesta näkökulmasta: tekstin asiasisällön sekä tekstin muokkaamisen ja korjaamisen näkökulmasta. Osoitan, että keskusteltaessa alaisen esi­ täyttämän tekstin asiasisällöstä esimies ja alainen sijoittavat alaisen epis­ teemisen auktoriteetin asemaan. Alainen voi käyttää kirjoittamaansa teks­ tiä asiantuntijaidentiteettinsä osoittamiseen ja keskustelunaiheiden esiin nostamiseen. Esimies voi puolestaan asemoida alaisen selitysvelvolliseksi esittämällä alaiselle tekstiä koskevia kysymyksiä. Silloin, kun keskustelijat neuvottelevat tekstin uudesta muotoilusta, esimiehellä on oikeus ehdottaa tekstiin korjauksia. Korjausehdotukset on kuitenkin muotoiltu hienova­ raisesti, alaisen episteemiset oikeudet säilyttäen. Tutkimuksen taustateorian muodostaa keskustelunanalyysi (ks. esim. Drew & Heritage 1992; Schegloff 2007, 1­12; Hutchby & Wooffitt 2008; Sidnell 2013). Tässä lähestymistavassa vuorovaikutusta tarkastellaan sek­ ventiaalisesti jäsentyneenä, eli siitä näkökulmasta, millaisia toimintajak­ soja, sekvenssejä, keskustelijoiden vuorot muodostavat liittyessään toisiin­ sa. Sekvenssi, jota tarkastelen tässä tutkimuksessa, sijoittuu keskustelun vaiheeseen, jossa esimies on nimennyt lomakkeesta uuden topiikin. Topi­ kalisoinnin jälkeen jompikumpi keskustelijoista aloittaa uuden aihepiirin käsittelyn ja käyttää tässä tehtävässä jollakin tavoin alaisen keskustelulo­ makkeeseen kirjoittamaa tekstiä. Analysoin myös sitä, miten keskustelun toinen osapuoli ottaa osaa uuden topiikin käsittelyyn. Alaisen keskustelulomakkeeseen kirjoittaman tekstin käytön tarkaste­ leminen on tärkeää siksi, että se antaa uutta tietoa esimiehen ja alaisen oikeuksista ja toimintamahdollisuuksista kehityskeskustelun osapuolina. Tämän tutkimuksen valossa keskustelulomakkeen tekstin käsittely näyt­ täytyy neuvoteltavana, ei esimiehen määräysvallassa olevana toimintana. Lisäksi esitäytetyn tekstin käytön tarkastelu antaa tietoa tavoista, joilla kirjallisia tekstejä hyödynnetään institutionaalisissa vuorovaikutustilan­ teissa ja erityisesti kehityskeskustelussa. Vaikka keskustelulomakkeen merkitystä kehityskeskusteluissa on analysoitu muutamassa keskustelu­ nanalyyttisessa tutkimuksessa (ks. Mikkola 2014a; Mikkola 2014b; Mik­ kola & Lehtinen 2014; Nyroos & Sandlund 2014; Pälli & Lehtinen 2014), esitäytettyjen tekstien merkitystä ja käyttöä ei ole aikaisemmin tarkasteltu. 160 Acta Wasaensia 78 Prologi – puheviestinnän vuosikirja 2015 Tutkimuksen aineistona olevien kehityskeskustelujen analysoiminen on tärkeää käytännön työelämän näkökulmasta, sillä kehityskeskusteluihin käytetään suomalaisilla työpaikoilla paljon aikaa ja voimavaroja. Kehitys­ keskustelujen suosiosta suomalaisissa organisaatioissa kertoo esimerkiksi se, että vuonna 2013 61 prosenttia suomalaisista palkansaajista oli osallis­ tunut kehityskeskusteluun edeltävän vuoden aikana (ks. Sutela & Lehto 2014: 63). Artikkeli rakentuu seuraavasti: Aluksi kuvaan tutkimuksen aineiston. Sitten esittelen tutkimuksen kannalta keskeisiä käsitteitä, episteemisyyttä ja deonttisuutta. Sen jälkeen seuraa analyysiosuus. Lopuksi kokoan yh­ teen tutkimuksen keskeisimmät tulokset. Aineisto Tutkimusaineisto muodostuu kuudesta videokuvatusta kehityskeskuste­ lusta ja keskusteluihin liittyvistä, alaisten esitäyttämistä keskustelulomak­ keista. Kehityskeskustelut ovat lähtöisin suomalaisesta julkisen sektorin organisaatiosta, kirkko­organisaatiosta. Aineistossa keskusteluja käy kak­ si esimiestä kuuden alaisen kanssa. Myös alaiset toimivat esimiestehtävis­ sä. Kehityskeskusteluja nimitetäänkin tutkimuksen kohdeorganisaatiossa johtamiskeskusteluiksi. Aineiston kehityskeskustelut vaihtelevat pituu­ deltaan 55 minuutista yli kahteen tuntiin. Aineistoa kerättäessä, vuonna 2010, kirkko­organisaatio kävi läpi organisaatiouudistusta ja keskusteluis­ sa käytettiin uutta, strategiapainotteista kehityskeskustelulomaketta. Tarkastelun kohteena tutkimuksessa ovat kehityskeskustelujen topi­ kaaliset siirtymät eli siirtymät puheenaiheesta – tarkemmin sanottuna kehityskeskustelulomakkeen aihepiiristä – seuraavaan (topikaalisista siir­ tymistä arkikeskustelussa ks. Button 1991; Button & Casey 1985; Drew & Holt 1998; Maynard 1980). Alaisten lomakkeeseen esitäyttämät tekstit ovat tärkeässä roolissa näissä keskustelun vaiheissa, sillä useimmiten esi­ mies ja alainen ryhtyvät uuteen aihepiiriin siirryttyään keskustelemaan esitäytetystä tekstistä. Rajaan tutkimuksen ulkopuolelle kahdeksan topi­ kaalista siirtymää, joissa esitäytettyä tekstiä ei kuitenkaan käsitellä. Tällä tavalla analysoitavaksi valikoituu 32 topikaalista siirtymää. Aineiston kehityskeskustelut voi jakaa kahteen ryhmään sen perus­ teella, keskustellaanko niissä alaisen kirjoittaman tekstin asiasisällöstä, vai suuntaudutaanko esitäytetyn lomaketekstin avulla kohti valmista – keskustelijoiden sanoin klousattua – lomaketekstiä. Ensin mainituissa tapauksissa lomaketekstin avulla tarkastellaan alaisen johtaman yksikön tilannetta ja yksikön työtehtävien suhdetta organisaation strategiaan. Acta Wasaensia 161 79Mikkola Olennaisessa osassa on alaisen tieto siitä, mitä hän on lomakkeeseen kirjoittamillaan sanoilla tarkoittanut. Viimeksi mainituissa tapauksissa neuvotellaan lomakkeeseen kirjoitetun tekstin, kuten tavoitteiden, muok­ kaamisesta valmiiseen, klousattuun, muotoon. Valmiilla lomaketekstillä viittaan sellaiseen tekstiversioon, jonka esimies ja alainen laativat yhteis­ työssä kehityskeskustelun jälkeen, ja osittain sen aikana, käyttäen lähtö­ kohtana alaisen keskustelulomakkeeseen esitäyttämää tekstiä. Valmiin lomaketekstin on tarkoitus olla organisaation sähköisessä järjestelmässä alaisen omien alaisten nähtävillä ja toimia suuntaviivana heidän valmis­ tautuessa kehityskeskusteluihinsa. Ensimmäisen ryhmän tapauksia tar­ kastelen jaksoissa 4 ja 5 ja jälkimmäisen ryhmän tapauksia jaksossa 6. Seuraavaksi kuvaan lyhyesti kirkko­organisaation kehityskeskuste­ lulomakkeen rakennetta. Aluksi kirkko­organisaation kehityskeskuste­ lulomakkeessa esitellään organisaation strategia, johon kuuluvat arvot, visio ja missio. Varsinainen keskusteluosuus on otsikoitu lausekkeella hen- kilökohtaiset strategiset tavoitteet. Lomakkeen keskusteluosuus on artik­ kelin liitteenä (liite 2). Keskusteluosuus jakautuu neljään aihepiiriin, joita nimitetään suuntaviivoiksi. Jokainen suuntaviiva yhdistyy strategiassa ni­ mettyyn kärkihankkeeseen. Lomakkeen suuntaviivat – eli kehityskeskus­ telussa käsiteltävät aihepiirit – ovat seuraavat: • Sitoudumme tukemaan uskon syntymistä ja siinä kasvamista • Mahdollistamme monimuotoisen seurakuntayhteyden • Edistämme yhteiskuntaa uudistavaa elämäntapaa • Tavoitamme ja vaikutamme Alaiset ovat kirjoittaneet jokaisen lomakkeen suuntaviivan kohdalle kaksi erillistä tekstiä: tavoitteen ja tavoitteen toteutuksen. Tavoite­kohdassa he kommentoivat tyypillisesti suuntaviivan suhdetta johtamansa yksikön työhön tai käsittelevät tulevaisuutta. Suuntaviivojen jälkeen lomakkeessa on osuus avoin keskustelu, johon sekä esimies että alainen ovat voineet kirjoittaa vapaavalintaisia aiheita kehityskeskustelussa käsiteltäväksi. Jo­ kaisen analysoimani esimerkin yhteydessä esitän tähän esimerkkiin liitty­ vän, alaisen keskustelulomakkeeseen kirjoittaman tekstin. Teksti on sijoi­ tettu tarkasteltavan esimerkin alapuolelle ja merkitty kursiivilla. Tekstissä esiintyviä virheitä ei ole korjattu. Sekä esimiehellä että alaisella on mahdollisuus lukea alaisen lomak­ keeseen kirjoittamaa tekstiä kehityskeskustelun aikana, sillä molemmilla keskustelijoilla on lomakkeesta oma kappaleensa. Lomakkeet ovat konk­ reettisesti vuorovaikutustilanteen keskiössä: ne ovat keskustelijoiden 162 Acta Wasaensia 80 Prologi – puheviestinnän vuosikirja 2015 edessä pöydällä, jolloin niitä on helppo silmäillä suuntaamalla katse alas­ päin. Keskustelijat istuvat joko pöydän vastakkaisilla puolilla tai viistosti vastatusten tuolilla ja sohvalla, joten heillä on selkeä näköyhteys toisiinsa. Keskustelut on tallennettu yhdellä videokameralla, joka kuvaa keskusteli­ joita sivusuunnasta. Keskustelijoiden oikeudet koskien alaisen kirjoittamaa tekstiä Esitäytetyn tekstin käyttöön vuorovaikutuksen resurssina liittyvät tässä tutkimuksessa kiinteästi keskustelijoiden episteemiset ja deonttiset oikeu­ det. Vuorovaikutuksen tutkimuksessa episteemisyyttä lähestytään tietoa käsittelevien väitteiden näkökulmasta (Heritage 2013, 370). Episteemi­ syyden katsotaan ilmenevän tavassa, jolla vuorovaikutustilanteen osa­ puolet – esimerkiksi esimies ja alainen – suhteuttavat pääsyään tietoon ja tätä kautta oikeuttaan väittää jotakin. Samalla keskustelijat suhteutta­ vat omaa tietämystään keskustelukumppaninsa hallussa olevaan tietoon. (Raymond & Heritage 2006, 680; ks. myös Goodwin & Goodwin 1987, 26–28.) Episteemisyyttä voidaan havainnollistaa Raymondin ja Heritagen (2006, 684) esimerkillä: henkilö joka on nähnyt elokuvan, on erilaisessa tiedollisessa asemassa verrattuna henkilöön, joka on ainoastaan kuullut puhuttavan samasta elokuvasta. Ensin mainitulla henkilöllä on elokuvasta ensikäden tietoa, kun taas jälkimmäisen henkilön tieto on toisen käden tietoa. Se, millaiseen tietoon henkilöllä on pääsy, vaikuttaa siihen, miten hän toimii vuorovaikutuksessa. Useissa tutkimuksissa on tarkasteltu episteemisyyden näkökulmasta keskustelijoiden tietoa koskien aikaisempaa tapahtumaa tai kokemusta (ks. esim. Drew 1991; Heritage & Raymond 2005). Tässä tutkimukses­ sa käsitellään sen sijaan keskustelijoiden oikeutta tietää ja väittää tietä­ vänsä jotakin koskien kirjoitettua tekstiä.1 Kehityskeskustelussa molem­ milla keskustelijoilla on yhtäläinen pääsy alaisen kirjoittamaan tekstiin, sillä teksti on kehityskeskustelulomakkeessa molempien keskustelijoiden luettavissa. Lisäksi on odotuksenmukaista, että esimies on tutustunut tekstiin jo ennen kehityskeskustelun käymistä. Hänellä voi siis olettaa olevan tekstistä syvällisempi käsitys kuin sellainen, jonka hän voisi saada silmäilemällä tekstiä kehityskeskustelun aikana. Keskustelijoiden epistee­ minen asema kehityskeskustelussa on kuitenkin erilainen johtuen siitä, että alainen on keskustelijoista ainoa, jolla on pääsy – toisin sanoen tietoa – valmista lomaketekstiä edeltäneeseen kirjoitusprosessiin. Tämä tieto on tarkastelemissani kehityskeskusteluissa olennaista, sillä tietäminen sijoit­ 1 Tekstiä koskeva tieto liittyy kylläkin aikaisempaan tapahtumaan, tekstin kirjoitta­ miseen. Acta Wasaensia 163 81Mikkola taa alaisen asemaan, jossa hänellä on ensisijainen oikeus tulkita kirjoitta­ miensa sanojen merkitystä. Lisäksi alaisella on ensisijaista tietoa omista työtehtävistään ja johtamansa yksikön tilanteesta, joita usein tarkastellaan lomaketekstin välityksellä. Heritage (2012a) sekä Stevanovic ja Peräkylä (2014) erottavat toisis­ taan episteemisen aseman (engl. epistemic status) ja episteemisen asennoi- tumisen (engl. epistemic stance) käsitteet. Episteemisellä asemalla tarkoi­ tetaan verrattain pysyvää tiedollista asemaa, joka keskustelijalla on jonkin asian käsittelyssä suhteessa vastakeskustelijaan (Heritage 2012a, 6; Stevan­ ovic & Peräkylä 2014, 189). Asemaan vaikuttavat esimerkiksi tiedon oma­ kohtaisuus, viimeaikaisuus ja varmuus (Heritage 2012a, 5). Episteemisenä auktoriteettina pidetään keskustelijaa, jonka elämänpiiriin kuuluvia asioi­ ta keskustelu käsittelee (ks. Drew 1991, 27; Heritage 2012a, 6). Kehityskes­ kustelussa alaista voidaan pitää episteemisenä auktoriteettina silloin, kun keskustelu käsittelee lomakkeeseen esitäytetyn tekstin kirjoitusprosessia ja kirjoitusprosessin aikana tehtyjä valintoja, joista alaisella on suoraa en­ sikäden tietoa. Episteeminen asennoituminen viittaa puolestaan tapaan, jolla keskustelijat tosiasiallisesti ilmaisevat keskustelussa tietämystään (Heritage 2012a, 6; Stevanovic & Peräkylä 2014, 189). Aina tietävä osallis­ tuja ei esimerkiksi tuo tietämystään esille (Heritage 2012a, 7). Tietäminen ei myöskään ole pysyvä ja muuttumaton oikeus keskustelussa, vaan oikeu­ desta tietää tai väittää tietävänsä jotakin on jatkuvasti neuvoteltava (Glenn & LeBaron 2006, 5). Toinen tutkimukseni kannalta keskeinen käsite on deonttisuus, joka liittyy keskustelijoiden valtasuhteeseen (deonttisuudesta ks. Stevanovic 2013a). Siinä missä episteemisyydessä on kysymys oikeudesta tietää tai väittää tietävänsä jotakin, deonttisuudessa on kyse oikeudesta päättää tai määrätä asioiden tilasta tulevaisuudessa (Stevanovic & Peräkylä 2012, 297, 298; ks. myös Stevanovic & Svennevig 2015; Stevanovic & Peräky­ lä 2014). Deonttiset oikeudet voivat ilmetä esimerkiksi oikeuksina ohjata vuorovaikutustilanteen etenemistä, esittää pyyntöjä sekä tehdä päätöksiä (Stevanovic & Peräkylä 2014: 190). Tässä tutkimuksessa tarkastelen sitä, millaisia asioita esimies ja alainen voivat ehdottaa ja määrätä koskien alai­ sen keskustelulomakkeeseen kirjoittamaa tekstiä. Myös deonttisuus voidaan episteemisyyden tapaan jakaa deonttisen aseman (engl. deontic status) ja asennoitumisen (engl. deontic stance) alu­ eisiin (Stevanovic & Peräkylä 2014, 190, 191). Deonttisen aseman käsite viittaa keskustelijan oikeuksiin suhteessa vastakeskustelijaan. Deonttiseen asemaan vaikuttaa osapuolten yhteinen historia, mutta siihen voivat hei­ jastua myös osapuolten ammatilliset roolit (Stevanovic & Peräkylä 2014, 164 Acta Wasaensia 82 Prologi – puheviestinnän vuosikirja 2015 190). Esimerkiksi esimiehen on todettu olevan kehityskeskustelussa mää­ räävässä asemassa suhteessa alaiseensa tiettyjä institutionaalisia tehtäviä toteutettaessa. Esimiehellä on tyypillisesti oikeus huolehtia agendan kä­ sittelystä (Townley 1993, 227), esittää alaiselle kysymyksiä (Adams 1981; Clifton 2012; Nyroos & Sandlund 2014) sekä johtaa tavoitteiden asetta­ mista (Pälli & Lehtinen 2014). Deonttinen asennoituminen viittaa tapaan, jolla keskustelijat konk­ reettisesti osoittavat vuorovaikutustilanteessa valtaansa – tai sen puuttu­ mista (Stevanovic & Peräkylä 2014, 190). Esimies voi esimerkiksi pyytää alaista tekemään muutoksia esitäytettyyn lomaketekstiin ja ilmaista tällä tavalla asennoituvansa oikeuteensa velvoittaa alaista. Episteemiset ja de­ onttiset oikeudet kietoutuvat kuitenkin tarkastelemissani esimerkeissä monin tavoin toisiinsa. Se, millaisista asioista keskustelijat ovat aineiston kehityskeskusteluissa neuvottelemassa, vaikuttaa olennaisesti osapuolten valtasuhteeseen, tietoon ja toimintamahdollisuuksiin. Teksti alaisen käytössä Jaksoja 4 ja 5 (Teksti alaisen käytössä, Teksti esimiehen käytössä) yhdistää se piirre, että näiden osuuksien esimerkeissä keskustelijat tarkastelevat alaisen lomakkeeseen esitäyttämän tekstin asiasisältöä. Keskustelussa kä­ sitellään alaisen johtaman yksikön tilannetta ja suunnitellaan tulevaisuut­ ta. Lisäksi keskustelijat pohtivat käytännön työtehtävien suhdetta organi­ saation strategiaan. Alaisella on lomaketekstin kirjoittajana usein ensisijainen oikeus, ja toisaalta myös velvollisuus, kommentoida lomakkeeseen esitäyttämäänsä tekstiä. Tutkimusaineistossa alaiset käyttävät kirjoittamaansa tekstiä kah­ della tavalla: yleisemmin asiantuntijaidentiteetin rakentamiseen ja toisi­ naan potentiaalisesti arkaluontoisen aiheen esille ottamiseen, esimerkiksi velvoittamiseen. Esimerkissä 1 alainen (A) rakentaa asiantuntijan iden­ titeettiä kertomalla esimiehelle (E) kirjoitusprosessin aikana tekemistään valinnoista. Keskustelunanalyyttiset litterointimerkit selityksineen ovat artikkelin liitteenä (liite 1). Esimerkki 1 01 E: >mennäänkö me tähän seuraavaa<. 02 A: mennään vaa. 03 E: .thh mahdollistamme monimuotoisen seurakuntayhteydeh. 04 A: ­­> mt .hh joo. tähän olen halunnu:t ottaa siitä, 05 (0.8) 06 A: kirkkopolusta nää, (.) mainitut asiat muksu­ >esim Acta Wasaensia 165 83Mikkola 07 muummoassa< [muksumessut ja pie[nten kirkot. 08 E: [.thhh [mhhhh 09 (0.6) 10 A: ja myös tän pienten kirkko piste fi­sivustot eli, (0.6) 11 koen että s­ se on sitä monimuotoista missä me erityisesti 12 voimme olla mukana ja voimme antaa asiantuntemustamme 13 lapsityöstä. 14 (2.2) 15 E: ja liittyy läheisesti tähä, (.) kärkihankke[eseenk]i 16 A: [kyllä. ] 17 E: sitte vielä mo[nipuol]istuvaa >jumalanpalveluselämää<. 18 A: [kyllä. ] Teksti keskustelulomakeessa: Mahdollistamme monimuotoisen seurakuntayhteyden Lapsityöntekijät ovat aktiivisesti mukana mm. pienten kirkkojen ja muksu- messujen suunnittelussa ja toteuttamisessta sekä pientenkirkko.fi -sivusto- jen kehittämisessä Esimerkin 1 katkelma alkaa, kun esimies esittää rivillä 1 eksplisiittisen kysymyksen koskien topiikin vaihtoa (>mennäänkö me tähän seuraa- vaa<) ja alainen hyväksyy esimiehen ehdotuksen seuraavalla rivillä. Tä­ män jälkeen esimies lukee lomakkeesta käsiteltävän suuntaviivan nimen, mahdollistamme monimuotoisen seurakuntayhteyden (rivi 3). Katkelman alku osoittaa orientoitumista keskustelun agendan toteuttamiseen, kehi­ tyskeskustelulomakkeen seuraamiseen. Samalla se osoittaa, että vaikka esimiehellä on kehityskeskustelussa yleensä oikeus ilmoittaa lomakkeen käsittelyssä etenemisestä (ks. Adams 1981; Mikkola 2014b; Nyroos & Sandlund 2014), esimerkissä 1 esimies suhtautuu varovaisesti oikeuteen­ sa johdattaa keskustelua. Topikalisoinnin jälkeen esimies ei myöskään tee konkreettista ehdotusta siitä, miten uutta aihepiiriä tulisi käsitellä, vaan jättää alaiselle tilaa päättää, millä tavoin keskustelussa edetään. Esimer­ kissä 1 esimies osoittaa siis deonttisesta asemastaan huolimatta varovaista deonttista asennoitumista. Heti esimiehen vaiettua alainen ilmaisee valmiutensa siirtyä puhu­ jaksi: hän tuottaa maiskausäänen ja hengittää sisään (rivi 4). Seuraavak­ si alainen ryhtyy kommentoimaan sitä, millaisia valintoja hän on tehnyt esitäyttäessään keskustelulomaketta. Ei ole varsinaisesti yllättävää, että alainen siirtyy puhujaksi tässä keskustelun vaiheessa. Uuden aihepiirin nimeämisen jälkeen keskustelussa on vuoron vaihdon mahdollistava 166 Acta Wasaensia 84 Prologi – puheviestinnän vuosikirja 2015 kohta ja alainen tulkitsee lomakkeen suuntaviivan lukemisen pyynnöksi aloittaa aihepiirin käsittely. Toisaalta alaisen vuoron muotoilu, tähän olen halunnut ottaa (rivi 4), kertoo suuntautumisesta episteemisiin oikeuksiin. Aloittaessaan kertomaan kirjoitusprosessin aikana tekemistään valinnois­ ta alainen osoittaa, että hänellä on valintojen tekemisestä ensikäden tietoa ja tästä syystä ensisijainen oikeus tulkita ja selittää kirjoittamaansa tekstiä. Riviltä 4 alkavassa vuorossa alainen kuvaa keskustelulomakkeen esi­ täyttämistä tietoisena toimintana, joka on edellyttänyt valintojen teke­ mistä. Alainen olisi voinut kirjoittaa lomakkeeseen toisin, mutta kertoo halunneensa (rivi 4) valita tekstiin juuri nämä sisällöt. Kertoessaan kirjoi­ tusprosessista alainen tuo hienovaraisesti esille kykynsä tehdä tulkintoja organisaation strategiasta. Hän nimeää puheessaan aikaisemmin käsi­ teltyyn keskustelulomakkeen aihepiiriin liittyvän strategisen kärkihank­ keen, kirkkopolku (rivi 6), ja kertoo valinneensa tästä edellä käsitellystä aihepiiristä tekstiinsä kolme sisältöä: muksumessut, pienten kirkot sekä pientenkirkko.fi –sivuston (rivit 7, 10).2 Riviltä 11 lähtien alainen muotoi­ lee, että nämä sisällöt ovat konkreettisia esimerkkejä monimuotoisesta seurakuntayhteydestä, jota alainen ja hänen omat alaisensa, lapsityönoh­ jaajat, voivat toteuttaa käytännön työssään. Esimerkissä 1 sekä esimies että alainen vaikuttavat pitävän alaista episteemisenä auktoriteettina lomaketekstin käsittelyssä. Esimiehen asen­ noituminen tulee ilmi siten, että hän suuntautuu varovaisesti oikeuteensa johdattaa keskustelua. Hän ei tee ehdotusta tekstin käsittelystä, vaan jättää alaiselle tilaa siirtyä puhujaksi heti sen jälkeen, kun hän on nimennyt lo­ makkeesta uuden keskustelunaiheen. Esimies vaikuttaa siis asennoituvan lomakkeen käsittelytapaan neuvoteltavana, ei vain omassa määräysvallas­ saan olevana. Alaisen suuntautuminen episteemisiin oikeuksiinsa näkyy puolestaan siinä, että alainen ryhtyy oma­aloitteisesti kuvaamaan tekstissä tekemiään valintoja ja tuo esiin tekstin kirjoitusprosessia koskevaa tietoa, johon esimiehellä ei ole pääsyä. Samalla alainen käyttää kirjoittamaansa tekstiä asiantuntijaidentiteettinsä osoittamiseen: hän ymmärtää strategian merkityksen käytännön työlleen ja osaa suhteuttaa johtamansa yksikön työtä strategisiin kärkihankkeisiin. Kun tarkastellaan esimerkkiä eteenpäin, esimiehen vuoro riveillä 15 ja 17 on mielenkiintoinen. Tässä vuorossa esimies lisää alaisen esittämään kuvaukseen uuden näkökulman. Hän määrittelee, että alaisen mainitse­ mat sisällöt liittyvät myös nyt käsiteltävän aihepiirin strategiseen kärki­ hankkeeseen, monipuolistuva jumalanpalveluselämä. Tällä tavalla esimies osoittaa, että myös hän kykenee esittämään tulkintoja alaisen kirjoittaman 2 Tapahtumien ja sivuston alkuperäiset nimet on muutettu. Acta Wasaensia 167 85Mikkola tekstin suhteesta organisaation strategiaan. Samalla esimies kuitenkin hy­ väksyy alaisen edellä esittämän muotoilun. Seuraavaksi esimies siirtää episteemisen auktoriteetin roolin selvästi alaiselle (ei näy litteraatiossa): hän pyytää alaista selittämään käsitteiden muksumessu ja pientenkirkko merkitystä (sivistäs ny mua --). Tiedon pyytä­ mistä pidetään keskustelussa keinona, jolla puhuja asemoi vastakeskuste­ lijan episteemiseksi auktoriteetiksi käsiteltävässä asiassa (Heritage 2012a, 7; Raymond & Heritage 2006, 688; Stivers, Mondada & Steensig 2011, 10; ks. myös Heritage 2013, 384). Esimies kohtelee siis alaista henkilönä, joka on lomakkeeseen kirjoitetun tekstin ja oman yksikkönsä toimintatapojen asiantuntija. Alainen on kykenevä sivistämään esimiestä, eli avaamaan hä­ nelle tekstissä esiintyvien käsitteiden perimmäisen merkityksen. Seuraavaksi tarkastelen esimerkkiä 2, jossa alainen käyttää lomakkee­ seen esitäyttämäänsä tekstiä toisella tavalla.3 Tässä esimerkissä alainen ot­ taa esimiestä velvoittavan aiheen käsiteltäväksi viittaamalla velvoittavaan lomaketekstiin (rivit 9­10). Esimerkki 2 01 E: tota:, AVOIn keskustelu. mhhh 02 (0.2) 03 E: mt 04 (1.2) 05 E: ääm. 06 (4.0) 07 E: millä tavoin 08 rakennam[me es]imiehe[ni kanssa yhteistyös­, ] 09 A: ­­> [.hhhh] [no niin >minä oon mi]nä oon tämän< 10 [viistosta minuuttia pannu tänneki näköjä[ä. [A katse E [A katse lomake 11 E: [joo. (.) joo. 12 (.) 13 E: tästähäm [mye kerran puhut[tii. [E katse A 14 A: [me on pu[huttu. 15 E: [itse asias sovitti[i. 16 A: [joo. 3 Esimerkkiin liittyvät ei­kielelliset piirteet on esitetty keskustelurivin alapuolella liha­ voinnilla merkittyinä. Ei­kielelliset piirteet on merkitty esimerkkien yhteyteen silloin, kun ne ovat analyysin kannalta keskeisiä. Keskustelijat katsovat kaikkien litteraatioi­ den alussa keskustelulomakkeitaan, ellei litteraatioista käy ilmi muuta. 168 Acta Wasaensia 86 Prologi – puheviestinnän vuosikirja 2015 17 (0.4) 18 A: mutta me: [sovi­ me: [sovit ]tii vaa yks tapaaminen [A katse E 19 E: [mutta tuota me:,] 20 A: [joka o­ sitte muuttu, (.) pitemmäksi] sii oli [A nojautuu kalenteri kädessään tuolin selkänojaan] 21 tärkeetä [asia[a. [A katse kalenteri 22 E: [nii. 23 .thh [tuota mites tää [käytännössä sum mielestäs nys [E katse kalenteri [E tarttuu kalenteriin 24 sitte, (.) [toteutus ettei jää puheeks. [E laskee kalenterin eteensä pöydälle Teksti keskustelulomakkeessa: Avoin keskustelu. Asiat, joista vastaaja/työntekijä haluaa keskustella Mistä työhösi liittyvästä asiasta haluat itse keskustella kanssani? Olen edellä viidessä kohdassa kuvannut mielestäni niitä painopisteitä ja asioita, jotka ovat keskisiä työssäni. Millä tavoin rakennamme esimieheni kanssa yhteistyösuhdetta kuulevam- maksi esimieheni kiireestä huolimatta? Onko se joku säännöllinen tapaami- nen, vaikka 15 min kerrallaan esim. kolmen viikon välein? Esimerkissä 2 keskustelijat siirtyvät lomakkeen viimeiseen aihepiiriin, avoin keskustelu. Tähän lomakkeen kohtaan sekä esimies että alainen ovat voineet kirjoittaa vapaavalintaisia aiheita kehityskeskustelussa käsi­ teltäväksi. Esimies nimeää uuden topiikin rivillä 1. Topikalisoinnin jäl­ keen seuraa taukoja (rivit 2, 4 ja 6) sekä epäröintiäänteitä (rivit 1, 3 ja 5), jotka osoittavat, ettei esimiehellä ole valmista näkemystä siitä, miten tätä lomakkeen aihepiiriä tulisi käsitellä. Myöskään alainen ei vielä tässä keskustelun vaiheessa siirry puhujaksi (vrt. esimerkki 1). Rivillä 7 esimies alkaa lukea ääneen alaisen lomakkeeseen esitäyttämää tekstiä: millä tavoin rakennamme esimieheni kanssa yhteistyös-. Lukeminen kuitenkin keskey­ tyy, sillä rivillä 9 alainen tuottaa kilpailevan vuoron ja ryhtyy nyt itse tar­ kastelemaan kirjoittamaansa tekstiä: >minä oon minä oon tämän< viis- tosta minuuttia pannu tänneki näköjää. Kehityskeskustelulomakkeeseen esitäytetystä tekstistä käy ilmi, että viistosta minuuttia viittaa aikaan, jonka kestoisista, säännönmukaisista tapaamisista alainen toivoisi voivansa so­ pia esimiehen kanssa. Alaisen lomakkeeseen kirjoittamassa tekstissä on myös konkreettinen, esimiestä velvoittava ehdotus tapaamisasian järjestä­ Acta Wasaensia 169 87Mikkola misestä tulevaisuudessa: Onko se joku säännöllinen tapaaminen, vaikka 15 min kerrallaan esim. kolmen viikon välein? Riveillä 9­10 alainen ottaa käsiteltäväksi uuden keskustelunaiheen, tapaamisasiasta sopimisen. Viittaamalla tapaamisten ajankäyttöä koske­ vaan ehdotukseensa keskustelulomakkeessa alainen sijoittaa esimiehen asemaan, jossa esimiehen on otettava ehdotukseen tavalla tai toisella kan­ taa. Alainen myös kohdistaa sanansa selvästi keskustelukumppanilleen. Viitatessaan tapaamisten ajankäyttöön rivillä 10 alainen nostaa katseensa lomakkeesta ja suuntaa sen esimieheen. Alaisen käyttämä ilmaus tänneki (rivi 10) viittaa lomaketekstiin. Liite­ partikkeli -kin vihjaa, että kehityskeskustelulomake ei olisi ainut konteks­ ti, jossa alainen on tuonut tapaamisasiaa esille. Erityisen kiinnostava on samalla rivillä esiintyvä partikkeli näköjää(n). Sen käyttäminen osoittaa alaisen kohtelevan kirjoittamaansa tekstiä sattumanvaraisena tai unoh­ tuneena, vaikka hän on täyttänyt lomakkeen ennen kehityskeskustelun käymistä. Heritage (2013, 388) on esittänyt, että puhujan episteemiset oi­ keudet vähenevät, jos puhuja ilmaisee unohtaneensa asian, joka on joskus kuulunut hänen tietämyksensä alueelle. Tällaisesta tilanteesta vaikuttaa olevan kysymys esimerkissä 2. Mistä sitten johtuu, että alainen vähentää näköjää(n)­partikkelia käyttämällä episteemisiä oikeuksiaan esitäytetyn tekstin asiantuntijana? Näköjää(n)­partikkelin valitseminen voi kertoa siitä, että esimiehen velvoittaminen on alaisen toimintana arkaluontoista. Etäisyyden ottami­ nen velvoittavan tekstin kirjoittamiseen voi palvella keskustelijoiden kas- vojen (ks. Brown & Levinson 1987) suojelemista. Velvoittavan tekstin kir­ joittamista ei tällöin käsitellä tietoisena ja tarkoitushakuisena toimintana, vaan sattumanvaraisena. Kirjalliseen tekstiin viittaaminen voi lisäksi hel­ pottaa potentiaalisesti arkaluontoisen aiheen esille ottamista. Kun tapaa­ misasiasta on kirjoitettu molempien keskustelijoiden saatavilla olevaan keskustelulomakkeeseen, alaisen ei tarvitse selittää asiaansa kovin yksi­ tyiskohtaisesti. Aikaisemmassa tutkimuksessa onkin osoitettu, että kirjal­ liseen tekstiin viitataan usein eksplisiittisesti tilanteissa, joissa käsitellään potentiaalisesti arkaluontoisia aiheita ja varaudutaan vastakeskustelijan mahdolliseen erimielisyyteen (ks. Drew 2006, 74­79; Houtkoop­Steenstra 2000, 45­50). Rivillä 13 esimies ryhtyy käsittelemään alaisen esille ottamaa tapaa­ misasiaa, mutta huomauttaa, että tapaamisesta olisi jo keskusteltu. Tämän jälkeen hän korjaa kantaansa vielä vahvemmaksi: asiasta olisi myös pää­ tetty (rivi 15). Alainen myöntelee riveillä 14 ja 16. Tauon jälkeen hän tuo kuitenkin esille kritiikinaiheen (rivit 18, 20, 21): sopimus on johtanut vain 170 Acta Wasaensia 88 Prologi – puheviestinnän vuosikirja 2015 yhteen yksittäiseen tapaamiseen – ei siis säännönmukaisiin, viidentoista minuutin kestoisiin tapaamisiin, joista alainen on kirjoittanut keskuste­ lulomakkeeseen. Selittäessään ongelmaa alainen tarttuu pöydällä olevaan kalenteriinsa ja nojautuu kalenteri kädessään tuolin selkänojaan (rivi 20) kuin valmistautuen nyt sopimaan tapaamisasiasta konkreettisesti. Esi­ mies seuraa alaisen esimerkkiä. Myös hän siirtää oman kalenterinsa pöy­ dän keskelle, eteensä. Samalla esimies pyytää alaiselta toimintaehdotusta tapaamisten toteuttamisesta jatkossa (rivit 23, 24): mites tää käytännössä sum mielestäs nys sitte, (.) toteutus ettei jää puheeks. Litteroidun katkelman jälkeen keskustelu etenee siten, että esimies ja alainen sopivat tapaavansa jatkossa säännönmukaisesti ja ensimmäisen tapaamisen ajankohta mer­ kitään muistiin. Kuten esimerkissä 1, myös nyt käsiteltävässä esimerkissä esimies ja alainen lähestyvät lomaketekstiä ensisijaisesti alaisen tulkittavissa oleva­ na. Esimies jättää alaiselle tilaa siirtyä puhujaksi. Hän ei tee varsinaista ehdotusta aihepiirin käsittelystä, vaikka ryhtyykin keskustelun katkosten jälkeen lukemaan alaisen kirjoittamaa tekstiä ääneen. Esimerkki 2 eroaa kuitenkin esimerkistä 1 siinä, että nyt tarkasteltavassa esimerkissä alainen ei osoita yhtä selvästi olevansa lomaketekstin käsittelyssä episteeminen auktoriteetti. Esimiehen keskeyttäminen ja kilpailevan topiikinkäsitte­ lyehdotuksen tekeminen rivillä 9 osoittavat kyllä alaisen sijoittavan itsen­ sä asemaan, jossa hänellä on ensisijainen oikeus selittää kirjoittamansa tekstin merkitystä (keskeyttämisestä episteemisen auktoriteetin merkkinä ks. Asmuss & Oshima 2012: 76, 77). Partikkelin näköjää(n) käyttäminen kuvaa kuitenkin kehityskeskustelulomakkeen täyttämistä ei­tietoisena toimintana. Kun esimerkissä 1 alainen perustelee tehneensä valintoja sen suhteen, mitä hän on kirjoittanut lomakkeeseen, esimerkissä 2 alainen etäännyttää itsensä kirjoitusprosessista ja kuvaa sitä sattumanvaraisena. Tällä tavalla hän ottaa etäisyyttä esimiestä velvoittavaan lomaketekstiin ja suuntautuu siihen, että esimiehen velvoittaminen ei ole alaisen toimintana odotuksenmukaista. Teksti esimiehen käytössä Alaisella on tutkimusaineiston kehityskeskusteluissa usein ensisijainen oikeus tulkita kirjoittamaansa tekstiä. Tähän ajatukseen liittyy kuitenkin toisenlainen näkökulma: alainen on vastuussa kirjoittamistaan sanoista, ja hänen täytyy pystyä kertomaan niiden merkityksestä, jos esimies tätä pyytää (episteemisistä velvollisuuksista ks. tarkemmin Stivers, Mondada & Steensig 2011, 17­19). Esimies voi asemoida alaisen selitysvelvolliseksi esittämällä alaisen kirjoittamaa tekstiä koskevan huomion tai kysymyk­ Acta Wasaensia 171 89Mikkola sen. Esimerkissä 3 esimies pyytää alaista selittämään lauseen tämä työ on jatkuvaa (rivit 19­20) merkitystä. Esimerkki 3 01 E: OKEI palataan tähän nyt ku >sullak[i on teksti.] = 02 A: [i:joo. ] 03 [= sitoudumme tukemaan uskon syntym]istä [A ottaa lukulasit päästään ja kopauttaa ne pöydälle] 04 ja siinä kasvamistah<. 05 (1.2) 06 A: <°joomh°.> 07 E: mt ei tarvi toistaa kirjotettua [mut]ta mielellään semmosta 08 A: [ei. ] 09 E: mitä sulla on on sitten. (.) o:, olen lukenut tämän 10 ajatuksen kanssa, (.) pariinkin otteeseen >läpi<. mt .hhh 11 (6.4) 12 A: [joo. [A siirtää lomakkeen päällimmäisen sivun alimmaiseksi 13 E: tota:, 14 (2.0) 15 E: kysysin tästä ykköskysymyksestä. (.) #vai [ootko,#= [E katse A 16 A: =joo. >anna mennä va[a.< 17 E: [siinä kohti, .hhh tota:, (.) tästä [E katse lomake 18 tavoitteen toteuttaminen. = m’ten aiot toteuttaa 19 ­­> tavotteesi. tämä työ on jatkuvaa. mitä: liittyy: >siihe ku 20 oot näin kirjoit°tanu°<. 21 (1.0) 22 A: s[e­, 23 E: [>toki tämä on suomen kieltä ja ymmärrän mitä tämä [E katse A 24 tarkoittaa mut et< mitä on ne [ajatukset mitä tähän. [E katse lomake 25 (2.0) 26 A: mt no kun se on, (0.2) siis ku tää [lähtökohta on tämä että [E katse A 27 sairaalasielunhoito on siis siellä missä ihminen kärsii. 28 (0.4) 29 ja kun tuetaan sitä kriisissä olevaa niin, (.) käytetään 172 Acta Wasaensia 90 Prologi – puheviestinnän vuosikirja 2015 30 tätä, 31 (0.4) 32 A: näitä arvovälineitä. (POISTETTU KOLME RIVIÄ) 33 A: [siin on varmaan se syvin sisältö että: että [E katse A, A katse E 34 sairaalasielunhoidon työn kriisipainotteisuus on jatkuvaa. 35 = se ei lopu. Teksti keskustelulomakkeessa: Sitoudumme tukemaan uskon syntymistä ja siinä kasvamista Tavoitteen toteuttaminen Miten aiot toteuttaa tavoitteesi? 1. Olen käytettävissä ihmisten kriisissä. Tuen alaisiani heidän toteuttaes- saan tehtäväämme. 2. Tämä työ on jatkuvaa. 3. Vuositilastoissa näkyy, että olemme käyneet keskusteluja ja jakaneet sakramentteja sekä tehneet pyhiä toimituksia vähintään saman verran kuin edellisinä vuosina. 4. Vaikein este on työntekijätilanteen levottomuus sairauspoissaolojen vuoksi. 5. Pysyviä työntekijöitä tarvitaan. Esimerkin 3 topikaalinen siirtymä muistuttaa aluksi edeltävässä jaksos­ sa tarkasteltuja siirtymiä. Myös tässä esimerkissä esimies nimeää uuden keskustelunaiheen (rivit 3­4: sitoudumme tukemaan uskon syntymistä ja siinä kasvamistah), mutta ei tee konkreettista ehdotusta sen käsittelystä. Alainen ei kuitenkaan esimerkissä 3 ota vuoroa, vaikka vuoronvaihdolle olisi topikalisoinnin jälkeen useita paikkoja. Aluksi topikalisointia seuraa tauko (rivi 5). Seuraavaksi alainen tuottaa hitaalla tempolla dialogipartik­ kelin joo, katsoen koko ajan lomaketta. Kun alainen ei siirry puhujaksi, esimies ryhtyy antamaan ohjeita siitä, miten käsiteltävää suuntaviivaa olisi odotuksenmukaista lähestyä: tarkoitus ei ole toistaa lomakkeeseen kirjoi­ tettua asiaa. Tämän alainen vahvistaa painokkaalla ei­sanalla (rivi 8). Seu­ raavaksi esimies kuitenkin vihjaa (rivit 7 ja 9), että alaisen olisi toivottavaa kommentoida lomakkeeseen kirjoittamaansa tekstiä: mielellään semmosta mitä sulla on on sitten. Alainen ei reagoi tähän vihjaukseen eikä asetu vuorovaikutukseen esi­ miehen kanssa, vaan tarkastelee edelleen vaiti lomakettaan. Seuraavaksi esimies ohjaa keskustelua toisella tavalla alaisen kirjoittaman tekstin mer­ kitykseen. Esimies kertoo, että alaisen lomakkeeseen kirjoittama teksti on hänelle tuttu, sillä hän on lukenut sen ajatuksen kanssa pariinkin otteeseen läpi (rivit 9­10). Esimiehellä ei kuitenkaan ole pääsyä ”sanojen taakse”, Acta Wasaensia 173 91Mikkola tekstin tulkintamahdollisuuksiin, ja tällaista tietoa alaisen olisi nyt odo­ tuksenmukaista tarjota. Esimiehen vuoron jälkeen molemmat keskusteli­ jat kuitenkin vaikenevat usean sekunnin ajaksi (rivi 11). Kehityskeskuste­ lun agendan toteuttaminen – kehityskeskustelulomakkeen käsitteleminen kohta kohdalta – alkaa vaikuttaa uhatulta. Ongelma lomakkeen käsittelyssä ratkeaa rivillä 15, kun esimies siirtyy johtamaan tekstin käsittelyä. Tässä hän käyttää apunaan alaisen lomak­ keeseen esitäyttämää tekstiä. Aluksi esimies ilmoittaa esittävänsä tekstiä käsittelevän kysymyksen (rivi 15). Sen jälkeen hän kohdistaa huomionsa erääseen virkkeeseen, jonka alainen on kirjoittanut tarkasteltavan suun­ taviivan alapuolelle, tavoitteen toteuttaminen –kohtaan: tämä työ on jat- kuvaa (rivit 18­19). Esimies pyytää alaista selittämään kirjoittamansa virkkeen merkitystä (mitä: liittyy: >siihe ku oot näin kirjoitºtanuº<) ja tar­ kentaa vielä kysymystään riveillä 23­24, kun alainen ei siirry puhujaksi vä­ littömästi vuoronvaihdon mahdollistavassa kohdassa. Alainen vaikuttaisi kyllä olevan vastaamassa rivillä 22. Esimerkissä 3 esimies asemoi alaisen episteemiseksi auktoriteetiksi tekstin käsittelyssä, eli vastuulliseksi ja selitysvelvolliseksi (ks. Glenn & LeBaron 2006, 18). Tässä tehtävässä esimies nojaa deonttiseen asemaansa kehityskeskustelun johtajana. Hän tuo asemansa esille osoittamalla tietyn­ laista deonttista asennoitumista, siis muotoilemalla selityspyynnön. Ste­ vanovic ja Peräkylä (2014: 190) mainitsevatkin, että pyynnön esittäminen on keino, jolla puhuja voi osoittaa deonttisia oikeuksiaan suhteessa vas­ takeskustelijaan. Esimies rajaa alaisen toimintamahdollisuuksia ja ohjaa alaista toimimaan tietyllä tavalla, vastaamaan tekstiä käsittelevään kysy­ mykseen. Kysymys vai ootko siinä kohti (rivit 15, 17) ilmaisee kuitenkin, ettei esimies kohtele itseään tässäkään tilanteessa ehdottoman deonttisen oikeuden haltijana, vaan suuntautuu agendan käsittelyyn yhteisesti neu­ voteltavana. Esimerkin 3 tilanteessa alaisen olisi hyvin vaikeata kieltäytyä esimie­ hen tekemästä selityspyynnöstä. Tällöin hän joutuisi kiistämään roolinsa episteemisenä auktoriteettina tekstin käsittelyssä tai vastustamaan esimie­ hen deonttisia oikeuksia esittää pyyntöjä. Rivillä 26 alainen siirtyykin vii­ mein puhujaksi ja antaa selonteon tekstissä käyttämiensä sanojen merki­ tyksestä sairaalasielunhoidossa (rivit 26­35). Aikaisemmassa episteemisyyttä käsittelevässä tutkimuksessa on ha­ vaittu, että keskustelun tietävämpi osallistuja voi hyötyä tietämyksestään (ks. Drew 1991, 27­37). Tietävä osallistuja voi esimerkiksi testata vasta­ puolen tietämystä, huvitella tietämättömyydellä (Drew 1991, 30­37) tai opettaa tietämätöntä osapuolta (Keppler & Luckmann 1991). Esimerkki 3 174 Acta Wasaensia 92 Prologi – puheviestinnän vuosikirja 2015 osoittaa, että myös vähemmän tietävä keskustelija voi hyötyä epäsymmet­ risestä asetelmasta. Hän voi asemoida tietävän keskustelijan selitysvelvol­ liseksi – ainakin siinä tapauksessa, että hän asennoituu oikeuteensa esittää tietävälle osallistujalle selityspyyntöjä. Tähän mennessä tarkastellut esimerkit 1­3 osoittavat, että mikäli kes­ kustelijat suuntautuvat topiikin vaihdon jälkeen käsittelemään alaisen kehityskeskustelulomakkeeseen kirjoittaman tekstin asiasisältöä, keskus­ telijat sijoittavat alaisen episteemisen auktoriteetin asemaan. Tämä näkyy esimiehen toiminnassa siten, että esimies jättää topikalisoinnin jälkeen alaiselle tilaa siirtyä puhujaksi ja suhtautuu muutenkin varovaisesti oikeu­ teensa johdattaa keskustelua. Esimies vähentää omia deonttisia oikeuk­ siaan keskustelun ohjaajana. Toisaalta myös selityspyynnön tekeminen osoittaa suuntautumista alaisen episteemisiin oikeuksiin. Alainen puoles­ taan ilmaisee episteemisiä oikeuksiaan tuomalla esiin kirjoitusprosessia koskevaa tietoa, jota esimiehellä ei ole. Vastaamalla esimiehen tekemään selityspyyntöön alainen osoittaa niin ikään, että hänellä on ensikäden tie­ toa esitäytetystä tekstistä. Neuvottelu valmiista lomaketekstistä Edeltävissä esimerkeissä (esimerkit 1­3) tarkastelin tapauksia, joissa esi­ mies ja alainen käsittelevät alaisen kirjoittaman tekstin välityksellä alaisen johtaman yksikön tilannetta, suunnittelevat tulevaisuutta ja suhteuttavat käytännön työtehtäviä strategiassa nimettyihin kärkihankkeisiin. Keskei­ sessä roolissa näissä esimerkeissä on alaisen tieto yksikkönsä tilanteesta ja siitä, mitä hän on lomakkeeseen kirjoittamillaan sanoilla tarkoittanut. Tämän luvun esimerkeissä toiminnan institutionaalinen tavoite on eri­ lainen: esimies ja alainen muokkaavat yhteistyössä alaisen kirjoittamaa tekstiä uuteen, molempien keskustelijoiden hyväksymään muotoon. Yh­ dessä hyväksytyn, niin sanotun klousatun tekstiversion on tarkoitus toi­ mia suuntaviivana alaisen omille alaisille heidän valmistautuessaan kehi­ tyskeskusteluihinsa. Valmiiseen lomaketekstiin suuntautuminen ja tekstin muotoilusta neuvotteleminen muuttaa osapuolten tiedollisia asemia. Nyt tarkasteltavissa esimerkeissä alaisen episteemisillä oikeuksilla ei ole yhtä suurta merkitystä kuin esimerkeissä 1­3. Tämä johtuu siitä, että tekstin kirjoitusprosessia tai yksikön tilannetta koskevalla tiedolla ei ole saman­ laista merkitystä, kun keskustellaan esitäytetyn tekstin muokkaamisesta ja korjaamisesta. Keskeiseen asemaan tässä osuudessa nousevatkin keskus­ telijoiden deonttiset oikeudet, oikeudet ehdottaa ja tehdä päätöksiä. Esimerkissä 4 esimies ja alainen neuvottelevat alaisen lomakkeeseen kirjoittaman tekstin muokkaamisesta. Riveillä 7­11 esimies tekee konk­ reettisen ehdotuksen alaisen kirjoittaman tekstin korjaamiseksi ja asemoi Acta Wasaensia 175 93Mikkola itsensä tällä tavalla deonttiseksi auktoriteetiksi tekstin käsittelyssä. Alai­ nen puolestaan hyväksyy esimiehen oikeuden esittää korjausehdotuksia ryhtyessään käsittelemään ehdotuksen toteuttamista. Esimerkki 4 01 E: .hh no sitte kolmas. = edistämme yhteiskuntaa uudistavaa 02 elämän. 03 (.) 04 A: @mm.@ (.) [mt ] no niin. (.) no sit siinäkin on juuri tää 05 E: [°mm.°] 06 A: näin et m:: mä oon monikossa [m: ] [°puhunu°] 07 E: ­­> [joo.] [.hh niin ] siis mä i­ 08 ihan ajattelin näitä sun sun[ kirjoi]ttamia juttuja tähän 09 A: [aa:, ] 10 E: esimerkiks tän tyyppiseen muotoon et arvojemme selkeä 11 esillä pi[tämi]nen. 12 A: [aa. ] 13 aa? 14 (.) 15 E: ja niiden pohjalta to[teutet]tava yh[tei ]styö ja niin 16 A: [a­a. ] [aa.] 17 edelleen.= 18 A: = nii se täytyy v[aa ]lause kääntää toi[sinpäin. 19 E: [joo.] [niin tai, Teksti keskustelulomakkeessa: Edistämme yhteiskuntaa uudistavaa elämäntapaa Pidämme selkeästi esillä arvojamme ja teemme niiden pohjalta yhteistyötä muiden varhaiskasvattajatahojen kanssa lasten ja lapsiperheiden parhaak- si, niin kotimaassa kuin maamme rajojen ulkopuolellakin. Rivillä 1 esimies nimeää lomakkeesta seuraavaksi käsiteltävän suuntavii­ van, edistämme yhteiskuntaa uudistavaa elämäntapaa. Alainen siirtyy pu­ hujaksi mikrotauon jälkeen rivillä 4 ja ryhtyy arvioimaan lomakkeeseen kirjoittamaansa tekstiä. Hän esittää, että tekstissä esiintyy ongelmallista monikkomuodon käyttöä: siinäkin on juuri tää näin et m:: mä oon mo- nikossa m: ºpuhunuº. Lomaketekstiin viittaava siinäkin (rivi 4) osoittaa, että tarkasteltava tekstikohta ei ole yksittäistapaus, vaan vastaava ongel­ ma ilmenee muidenkin lomakkeen suuntaviivojen kohdalla. Huomion­ arvoista on, että alainen suuntautuu heti ensimmäisessä topiikinvaihtoa 176 Acta Wasaensia 94 Prologi – puheviestinnän vuosikirja 2015 seuraavassa vuorossa (rivi 4) arviomaan tekstinsä muotoilua. Hän ei siis ryhdy käsittelemään tekstin asiasisältöä, vaan kiinnittää huomiota käyttä­ määnsä monikkomuotoon. Alainen orientoituu toisin sanoen siihen, että nykyinen tekstiversio on vain välivaihe matkalla kohti lopullista, valmista lomaketekstiä, jonka muotoilusta keskustelijat päättävät yhdessä. Vaikka alaisen vuoro riveillä 4­6 suuntaa keskustelijoiden huomion potentiaaliseen ongelmakohtaan tekstissä, monikkomuodon käyttöön, alainen ei tee ehdotusta asian korjaamiseksi. Tekstin muokkaaminen yh­ teistyössä edellyttää kuitenkin ehdotusten tekemistä, jotta uutta muotoi­ lua voidaan arvioida ja se voidaan mahdollisesti hyväksyä tekstin uudeksi versioksi. Esimiehen kilpaileva vuoro (rivit 7, 8, 10, 11) onkin konkreetti­ nen ehdotus. Tässä vuorossa esimies tarjoaa alaisen kirjoittaman virkkeen tilalle yksityiskohtaisesti muotoillun, uuden virkkeen: mä i- ihan ajattelin näitä sun sun kirjoittamia juttuja tähän esimerkiks tän tyyppiseen muotoon et arvojemme selkeä esillä pitäminen ja niiden pohjalta toteutettava yhteis- työ --. Tekstin muokkaaminen muistuttaa toimintana läheisesti tekstin tuot­ tamista yhteistyössä, jota ovat tutkineet esimerkiksi Komter (2006), Pälli ja Lehtinen (2014) sekä Nissi (2015). Tekstin muokkaamiseen ja tuotta­ miseen liittyy samankaltaisia vaiheita, kuten ehdotusten tekeminen ja hyväksyminen. Tekstin tuottamista käsittelevät tutkimukset ovat osoit­ taneet, että vaikka teksti lähtökohtaisesti tuotetaan yhteistyössä, jollakin henkilöllä voi olla tekstin tuottamisessa keskeisempi rooli institutionaa­ lisen – siis deonttisen – asemansa vuoksi (ks. Komter 2006; Nissi 2015, 19; Pälli ja Lehtinen 2014, 106). Keskustelijan deonttinen asema voi puo­ lestaan näkyä hänen deonttisessa asennoitumisessaan – siinä, miten hän konkreettisesti muotoilee vuoronsa ja toimii keskustelussa (Stevanovic & Peräkylä 2014: 191). Tavoitteiden asettamista kehityskeskusteluissa tutki­ neiden Pällin ja Lehtisen (2014, 106) mukaan esimies pystyykin lomak­ keeseen kirjoittamalla osoittamaan, mitkä keskustelussa käsiteltävät asiat ovat yhteisiksi tavoitteiksi soveltuvia. Myös esimerkissä 4 keskustelijoiden asennoituminen heijastaa sitä, että he ovat tekstin muokkaajina epätasa­arvoisessa asemassa. Alainen ni­ meää ongelmallisena pitämänsä kohdan kirjoittamastaan tekstistä, mutta ei muotoile sen tilalle korjausehdotusta. Esimies puolestaan ohittaa alai­ sen huomion monikkomuodon käytöstä ja esittää oman, yksityiskohtai­ sesti muotoillun korjausehdotuksensa. Stevanovicin (2013b, 5) mukaan ehdotusten tekeminen kytkeytyy deonttisuuteen, sillä ehdotuksen tekijä pyrkii vaikuttamaan asioiden tilaan tulevaisuudessa. Esittämällä ehdotuk­ sen esimies myös osoittaa, että hänellä on oikeus arvioida lomakkeeseen Acta Wasaensia 177 95Mikkola kirjoitetun tekstin soveltuvuutta yhteisesti hyväksytyksi lomaketekstiksi. Kiinnostava piirre esimiehen ehdotuksessa on kuitenkin ehdotuksen muotoileminen ajatukseksi: mä i- ihan ajattelin näitä sun sun kirjoitta- mia juttuja -- tän tyyppiseen muotoon --. Ehdotuksen muotoileminen ajatukseksi voi liittyä pyrkimykseen pitää yllä deonttista symmetriaa kes­ kustelijoiden välillä ja jakaa vastuu päätöksestä (Stevanovic 2013a, 46, 47; 2013b). Esimies ei siis osoita esimerkissä 4, että hänellä olisi yksinoikeus arvioida ja korjata alaisen laatimaa tekstiä. Muotoilemalla vuoronsa aja­ tukseksi, josta on mahdollista vielä keskustella, esimies kutsuu alaisen osallistumaan tekstin muokkaamiseen. Stevanovic (2013a, 20, 21) toteaa, että deonttisuus ei ilmene keskuste­ lussa ensisijaisesti siten, että keskustelija osoittaa olevansa auktoriteetti, vaan siten, että muut hyväksyvät hänet tähän asemaan. Esimerkissä 4 alai­ nen hyväksyy esimiehen deonttiset oikeudet, sillä hän tulkitsee esimie­ hen vuoron velvoittavaksi ja ryhtyy käsittelemään sen toteuttamista (nii se täytyy vaa lause kääntää toisinpäin, rivi 18). Alainen ei siis itsekään palaa tarkastelemaan huomiotaan monikkomuodon käytöstä. Huomautus lau­ seen kääntämisestä toisinpäin voi kuitenkin pitää sisällään hienovaraista kritiikkiä. Se vihjaa, ettei alkuperäiseen tekstiin tarvitsisi tehdä kovin suu­ ria muutoksia. Tätä tulkintaa vahvistaa alaisen rivillä 18 käyttämä par­ tikkeli vaa (vain), joka vähättelee korjausten merkittävyyttä. Litteroidun katkelman lopussa ilmaus niin tai (rivi 19) kuitenkin ilmaisee, ettei esi­ mies ole aivan samanmielinen alaisen näkökulmasta korjausehdotukseen. Esimerkki jatkuukin katkelman jälkeen siten, että esimies tarkentaa kor­ jausehdotustaan. Esimerkissä 4 esimiehen deonttinen asema keskustelun ohjaajana vas­ taa hänen deonttista asennoitumistaan. Myös alainen vaikuttaa pitävän esimiestä oikeutettuna ehdottamaan korjauksia esitäytettyyn tekstiin, sillä hän kohtelee esimiehen ehdotusta velvoittavana. Seuraavaksi tarkastelen toisenlaista esimerkkiä (esimerkki 5), jossa alainen ei hyväksy esimiehen pyyntöä tekstin uudelleenmuotoilusta, vaan pitää kiinni omasta tulkin­ nastaan. Esimerkki 5 01 E: ja sitte tota kakkoskohta mahdollistamme monimuotoisen 02 [seurakuntayhteyden ni tässä koin niinku, [A kääntää lomakkeen sivua 03 A: mm. 04 E: ku ääm [katsoin, (0.4) mitä itse oon laittanu nii mullaki [E avaa lomaketta 178 Acta Wasaensia 96 Prologi – puheviestinnän vuosikirja 2015 05 on vähän niinku siinä [ ehk]ä turhan paljon tavotteena?= 06 [mm,] 07 A: [=nii. [A kääntää lomaketta (POISTETTU KAHDEKSAN RIVIÄ) 08 E: ­­> pystyyk sielt löytää niinku mitää semmosta et mikä 09 se sun on jota sä sitten toteutat .hhh 10 esimerkiks näillä e: erilaisilla messuilla ja niiden 11 mukana, (.) >tai siis että on suunittelemassa ja 12 toteuttamassa niitä< .hh tai että:, (.) käy öö, (.) 13 juhlassa tai [kirkontuvassa, [E katse A 14 (2.0) 15 A: no nää, (.) nää on yksinkertasesti syntyny taas sitte 16 täältä strategiast[a str]ategiaa lukiessani ja sitte 17 E: [a­haa?] 18 A: myöskin [Koivulan .hh Koivulan tota nii seurakunnan, (.) [A katse E 19 h toi­ tavoitteita ja myös lapsityön nää on tää on niinku 20 kooste siitä että sielhän keskitytään meillä ja sama myös 21 Koivulassa on nyt ihan keskitetysti kuusvuotiaat. Teksti keskustelulomakkeessa: Mahdollistamme monimuotoisen seurakuntayhteyden Tavoitteen toteuttaminen Miten aiot toteuttaa tavoitteesi? Kotikirkkotutustumisen mahdollisuuden tarjoaminen kaikille Koivulan eskariryhmille yhteistyössä päivähoidon henkilökunnan ja Koivulan eri työntekijäryhmien kanssa Taapero- vauva- ja kansanlaulumessujen järjestäminen Koivulassa Joulujuhlien ja muiden juhlatilaisuuksien järjestämisen tukeminen perus työssä Vierailut kirkontuvissa Rivillä 1 esimies nimeää lomakkeesta seuraavan keskustelunaiheen. Tä­ män jälkeen hän kiinnittää huomiota alaisen kirjoittamassa tekstissä ha­ vaitsemaansa ongelmaan, tavoitteen toteuttamisen muotoiluun (rivit 2, 4, 5). Esimies ottaa ongelman esille hienovaraisesti. Ensin hän rinnastaa sen vastaavaan ongelmaan itse kirjoittamassaan tekstissä4: ku ääm katsoin, 4 Esimies viittaa tässä tekstiin, jonka hän itse on kirjoittanut kehityskeskustelulomak­ keeseen valmistautuessaan oman esimiehensä kanssa käymäänsä kehityskeskusteluun. Acta Wasaensia 179 97Mikkola (0.4) mitä itse oon laittanu nii mullaki on vähän niinku siinä ehkä turhan paljon tavotteena. Tällä tavalla esimies osoittaa, että alaisen tulkinta ta­ voitteen toteuttamisen muotoilusta on ymmärrettävä: myös esimiehellä on ollut samankaltaisia vaikeuksia tämän osuuden kirjoittamisessa. Seu­ raavaksi esimies selittää yksityiskohtaisesti (ei näy litteraatiossa), että teks­ tissä tulisi usean tavoitteen sijasta olla korkeintaan kaksi selkeästi muo­ toiltua tavoitetta. Pohjustettuaan ongelmaa varovaisesti esimies etenee rivillä 8 esittä­ mään ehdotuksen kysymyksen muodossa: pystyyk sielt löytää -- mitää semmosta et mikä se sun on --. Kysymys vihjaa, että lomake­ tekstissä ei tällä hetkellä ole selkeästi muotoiltua tavoitetta ja tavoitteen toteuttaminen ­kohdan teksti olisi kirjoitettava uudella tavalla. Esimies antaa vuorossaan myös esimerkkejä siitä, millaiset asiat olisivat keskei­ siä tavoitteen muotoilun näkökulmasta (rivit 10­13). Esimerkki 5 eroaa esimerkistä 4 siinä, että esimerkissä 5 esimies ei itse tee ehdotusta alaisen kirjoittaman tekstin uudelleenmuotoilemiseksi, vaan jättää konkreettisen muutosehdotuksen tekemisen alaisen vastuulle. Esimiehen käyttämä ky­ symysmuoto (pystyyk sielt löytää) osoittaa varovaisempaa deonttista asen­ noitumista kuin varsinaisen korjausehdotuksen esittäminen esimerkissä 4. Esimerkissä 5 uuden korjausehdotuksen muotoileminen nähdäänkin riippuvaisena alaisen toiminnasta. Alainen pysyy esimiehen riviltä 8 alkavan vuoron aikana vaiti ja pitää katseensa lomakkeessa. Esimiehen kysymyksen jälkeen alainen ei myös­ kään välittömästi ota vuoroa, ja seuraa kahden sekunnin pituinen tauko (rivi 14). Tauon aikana esimies katsoo alaista ja alainen lomakettaan. Alai­ sen toiminta ilmaisee tyytymättömyyttä ja osoittaa esimiehen tekemän eh­ dotuksen vastustamista. Pomerantzin (1975: 72, 73) mukaan yksi erimieli­ sen vuoron tunnusmerkeistä onkin sen viivästyminen suhteessa edeltävään vuoroon. Kun alainen siirtyy puhujaksi rivillä 15, hänen erimielisyytensä tulee selvästi esille. Alainen sivuuttaa vuorossaan ehdotuksen tavoitteen uu­ delleenmuotoilusta ja ryhtyy rivillä 15 selittämään, miksi hän on muotoillut tavoitekokonaisuuden nykyisellä tavalla. Tässä tehtävässä alainen nojautuu episteemisiin oikeuksiinsa tekstin kirjoittajana: Hän tuo esille kirjoituspro­ sessia koskevaa tietoa (no nää, (.) nää on yksinkertasesti syntyny taas sitte täältä --), jota esimiehellä ei ole. Perusteeksi tavoitteen muotoilulle alainen esittää tavoitteen perustuvan organisaation strategiaan (rivi 16) sekä Koivu­ lan seurakunnan5 (rivi 18) ja alaisen oman työyksikön, lapsityön, tavoittei­ siin (rivi 19). Kertomalla esitäytetyn tekstin lähtökohdista alainen osoittaa, että hänellä on perusteltu syy tavoitekokonaisuuden muotoilemiselle. 5 Seurakunnan nimi on muutettu. 180 Acta Wasaensia 98 Prologi – puheviestinnän vuosikirja 2015 Toisin kuin esimerkissä 4, esimerkissä 5 alainen asettuu siis vastus­ tamaan esimiehen deonttisia oikeuksia. Tämän hän tekee käyttämällä hyödykseen tietoaan organisaation strategiasta sekä seurakuntansa ja työ­ yksikkönsä tavoitteista. Esimerkki jatkuu litteroidun katkelman jälkeen siten, että esimies muotoilee uudestaan pyyntönsä esitäytetyn tekstin kor­ jaamiseksi. Esimies näyttää siis yhtä kaikki pitävän kiinni oikeudestaan pyytää alaiselta muutosehdotusta esitäytettyyn tekstiin. Esimerkki 5 osoittaa, että aina keskustelijat eivät ole yksimielisiä siitä, miten alaisen keskustelulomakkeeseen esitäyttämää tekstiä tulisi käsitel­ lä. Esimerkissä 5 esimies pyytää alaiselta korjausehdotusta, mutta alainen asettuu vastustamaan tekstin muokkaamista. Molemmat tässä jaksossa käsitellyt esimerkit todistavat sen asian puolesta, että vaikka esimiehellä ja alaisella on kehityskeskustelussa vakiintuneet institutionaaliset roolit, oikeuksista määrätä, ehdottaa ja tehdä päätöksiä täytyy neuvotella paikal­ lisesti (vrt. Asmuss & Oshima 2012: 82, 83). Johtopäätökset Tässä artikkelissa olen analysoinut keskustelunanalyysin menetelmällä suomalaisen julkisen sektorin organisaation kehityskeskusteluja. Olen selvittänyt sitä, millaisia merkityksiä alaisten kehityskeskustelulomak­ keeseen esitäyttämille teksteille annetaan kehityskeskusteluissa sekä sitä, millaisiin episteemisiin ja deonttisiin oikeuksiin esimies ja alainen nojau­ tuvat esitäytetystä tekstistä keskustellessaan. Vaikka kehityskeskusteluis­ sa käsitellään usein alaisen työssäsuoriutumista ja asetetaan tavoitteita tulevalle arviointikaudelle, kehityskeskustelun institutionaalinen tavoite on monitahoinen. Tämä näkyy myös tutkimuksen kohdeorganisaation kehityskeskusteluissa ja tavoissa, joilla alaisen esitäyttämää tekstiä käsi­ tellään. Yhtäältä keskustelijat tarkastelevat esitäytetyn tekstin asiasisältöä ja keskustelevat tekstin valossa alaisen johtaman yksikön tilanteesta ja tu­ levaisuudesta. Toisaalta he muokkaavat yhteistyössä esitäytettyä tekstiä, esimerkiksi tavoitteita. Mikäli kehityskeskustelussa tarkastellaan alaisen lomakkeeseen kir­ joittaman tekstin asiasisältöä, keskustelijat sijoittavat alaisen episteemisen auktoriteetin asemaan. Alaisen oletetaan kommentoivan valmista loma­ ketekstiä edeltänyttä kirjoitusprosessia ja kuvaavan tekstin avulla johta­ mansa yksikön tilannetta. Alaisella on episteemisen auktoriteetin roolissa mahdollisuus käyttää lomaketekstiä kahdella tavalla vuorovaikutuksen re­ surssina. Ensinnäkin alainen voi rakentaa asiantuntijan identiteettiä ker­ tomalla kirjoitusprosessin aikana tekemistään valinnoista. Toiseksi alai­ Acta Wasaensia 181 99Mikkola nen voi tekstiin viittaamalla nostaa potentiaalisesti arkaluontoisen aiheen kehityskeskustelussa käsiteltäväksi. Alainen voi kuitenkin itse vähentää episteemisiä oikeuksiaan tekstin asiantuntijana, jos hän kuvaa tekstin kirjoitusprosessia sattumanvaraisena tai unohtuneena. Esimies voi puo­ lestaan asemoida alaisen selitysvelvolliseksi. Hän voi pyytää alaista avaa­ maan lomakkeeseen kirjoittamiensa sanojen merkitystä. Tilanteissa, jois­ sa käsitellään alaisen kirjoittaman tekstin asiasisältöä, esimies vähentää deonttisia oikeuksiaan keskustelun ohjaajana. Hän suhtautuu varovaisesti oikeuteensa johdattaa kehityskeskustelun agendan käsittelyä ja jättää alai­ selle tilaa siirtyä puhujaksi ja kertoa näkemyksiään esitäytetystä tekstistä. Mikäli keskustelijat neuvottelevat alaisen esitäyttämän tekstin muok­ kaamisesta, he ovat tasa­arvoisemmassa tiedollisessa asemassa. Tämä johtuu siitä, että molemmilla keskustelijoilla on yhtäläinen pääsy läsnä olevaan versioon lomaketekstistä, jota tarkastellaan yhteistyössä. Esimie­ hellä on kuitenkin keskustelun ohjaajana oikeus tehdä ehdotuksia tekstin korjaamiseksi ja muokkaamiseksi. Huomionarvoista on, että korjauseh­ dotukset on muotoiltu selkeän hienovaraisesti. Esimies säilyttää siis myös näissä tapauksissa alaisen episteemiset oikeudet esitäytetyn tekstin kirjoit­ tajana ja suuntautuu tekstin muokkaamiseen pikemmin neuvoteltavana kuin omassa määräysvallassaan olevana. Tässä artikkelissa olen osoittanut, että keskustelijoiden episteemiset ja deonttiset oikeudet kietoutuvat monimutkaisella tavalla toisiinsa silloin, kun keskustelijat tarkastelevat alaisen kehityskeskustelulomakkeeseen esi­ täyttämää tekstiä. Vaikka esimiehelle kuuluu kehityskeskustelussa tietty­ jä institutionaalisia oikeuksia deonttisen asemansa vuoksi, tutkimukseni osoittaa, että molemmat keskustelijat ottavat episteemisessä ja deonttises­ sa asennoitumisessaan huomioon alaisen erityisaseman esitäytetyn teks­ tin kirjoittajana. Alainen on erityisasemassa siksi, että hänellä on tietoa keskustelulomakkeeseen kirjoittamansa tekstin perimmäisestä merki­ tyksestä, tulkintamahdollisuuksista ja tekstin kirjoitusprosessista. Lisäksi alaisella on ensisijaista tietoa johtamansa yksikön tilanteesta ja työtehtä­ viensä suhteesta organisaation strategiaan, joita lomaketekstin välityksellä usein käsitellään. Viime vuosina muutamassa keskustelunanalyyttisessa tutkimukses­ sa on analysoitu kehityskeskustelulomakkeen merkitystä ja roolia kehi­ tyskeskusteluissa (ks. Mikkola 2014a; 2014b; Mikkola & Lehtinen 2014; Nyroos & Sandlund 2014; Pälli & Lehtinen 2014). Alaisten keskustelulo­ makkeeseen esitäyttämien tekstien käyttöä ei kuitenkaan ole aikaisemmin tarkasteltu. Esitäytettyjen tekstien käytön tarkastelu osoittaa tekstien ole­ van keskeisessä roolissa esimiehen ja alaisen välisissä kehityskeskusteluis­ 182 Acta Wasaensia 100 Prologi – puheviestinnän vuosikirja 2015 sa. Tekstien käsittelyyn orientoidutaan topikaalisissa siirtymissä: yhtäältä tekstien sisältöä tarkastellaan, toisaalta tekstejä muokataan ja korjataan yhteistyössä. Esitäytettyjen tekstien käytön analysoiminen, ja siihen liit­ tyen episteemisten ja deonttisten oikeuksien tarkasteleminen, antaa uutta tietoa esimiehen ja alaisen valtasuhteesta ja tiedollisista asemista kehitys­ keskustelun osapuolina. Kehityskeskustelu ei tämän tutkimuksen valossa näyttäydy vuorovaikutustilanteena, jossa agendan käsittely olisi yksin­ omaan esimiehen vastuulla. Pikemminkin vaikuttaa siltä, että keskusteli­ jat ottavat jatkuvasti huomioon alaisen aseman lomaketekstin kirjoittaja­ na ja asiantuntijana. Esitäytettyä tekstiä tarkastellessaan esimies ja alainen joutuvatkin implisiittisesti neuvottelemaan omista ja keskustelukumppa­ ninsa oikeuksista määrätä, ehdottaa ja tietää jotakin koskien lomakkee­ seen esitäytettyä tekstiä. Artikkeli on osa väitöskirjatutkimustani, jonka ohjaajina toimivat Esa Leh­ tinen Vaasan yliopistosta sekä Pekka Pälli Aalto­yliopistosta. Tutkimus on saanut rahoitusta Koneen Säätiöltä ja Suomen Akatemialta (projektinumero 253350). Kirjallisuus Asmuss, B. 2008. Performance appraisal interviews: preference organization in assessment sequences. Journal of Business Communication 45, 408­429. Asmuss, B. 2013. The emergence of symmetries and asymmetries in performance appraisal interviews: An interactional perspective. Economic and Industrial Democracy 34, 553­570. Asmuss, B. & Oshima, S. 2012. Negotiation of entitlement in proposal sequences. Discourse Studies 14 (1), 67­86. Adams, K. 1981. Question/answer adjacency pairs in performance appraisal interview. Journal of Applied Communication Research 9, 72–84. Brown, P. & Levinson, S. C. 1987. Politeness: some universals in language usage. Cambridge: University Press. Button, G. 1991. Conversation­in­a­series. In D. Boden & D. H. Zimmerman (Eds) Talk & social structure. Studies in Ethnomethodology and Conversation Analysis. Cambridge: Polity Press, 251–277. Acta Wasaensia 183 101Mikkola Button, G. & Casey, N. 1985. Topic nomination and topic pursuit. Human Studies 8, 3–55. Clifton, J. 2012. Conversation analysis in dialogue with stocks of interactional knowledge: facework and appraisal interviews. Journal of Business Communication 49, 283­311. Drew, P. 1991. Asymmetries of knowledge in conversational interactions. In I. Marková & K. Foppa (Eds) Asymmetries in dialogue. Herdfordshire: Harvester Wheatsheaf, 21­48. Drew, P. 2006. When documents ’speak’. Documents, language and interaction. In P. Drew, G. Raymond & D. Weinberg (Eds) Talk and interaction in social research methods. London: Sage Publications, 98–122. Drew, P. & Heritage, J. 1992. Analysing talk at work. An introduction. In P. Drew & J. Heritage (Eds) Talk at work. Interaction in institutional settings. Cambridge: University Press, 3­65. Drew, P. & Holt, E. 1998. Figures of speech. Figurative expressions and the management of topic transition in conversation. Language in Society 27, 495–522. Glenn, P. & LeBaron, C. 2011. Epistemic authority in employment interviews: Glancing, pointing, touching. Discourse & Communication 5 (1), 3­22. Goodwin, C. & Goodwin M. H. 1987. Concurrent operations on talk: Notes on the interactive organization of assessments. IPrA Papers in Pragmatics 1, 1­55. Heritage, J. 2012a. Epistemics in action: Action formation and territories of knowledge. Research on Language and Social Interaction 45 (1), 1­29. Heritage, J. 2012b. The epistemic engine: Sequence organization and territories of knowledge. Research on Language and Social Interaction 45 (1), 30­52. Heritage, J. 2013. Epistemics in conversation. In J. Sidnell & T. Stivers (Eds) The Handbook of Conversation Analysis. West Sussex: Blackwell Publishing Ltd, 370­394. Heritage, J. & Raymond, G. 2005. The terms of agreement: Indexing epistemic authority and subordination in talk­in­interaction. Social Psychology Quarterly 68 (1), 15­38. Houtkoop­Steenstra, H. 2000. Interaction and the standardized survey interview. The living questionnaire. Cambridge: University Press. 184 Acta Wasaensia 102 Prologi – puheviestinnän vuosikirja 2015 Hutchby, I. & Wooffitt, R. 2008. What is conversation analysis? In I. Hutchby & R. Wooffitt (Eds) Conversation analysis. Cambridge: Polity Press, 11­40. Keppler, A. & Luckmann, T. 1991. ‘Teaching’: Conversational transmission of knowledge. In I. Marková & K. Foppa (Eds) Asymmetries in dialogue. Herdfordshire: Harvester Wheatsheaf, 143­ 165. Komter, M. 2006. From talk to text: The interactional construction of a police record. Research on Language and Social Interaction 39 (3), 201­ 228. Maynard, D. 1980. Placement of topic changes in conversation. Semiotica 30, 263­290. Mikkola, P. 2014a. Arvioivasta lomaketekstistä hienovaraisiin sananvalintoihin. Vuoron muotoilu ja rekontekstualisaatio kehitys­ keskustelun topikaalisissa siirtymissä. Virittäjä 118 (4), 525­552. Mikkola, P. 2014b. Samanlinjaisuus ja erilinjaisuus kehityskeskustelussa. Alaisen mahdollisuudet vaikuttaa topiikkien määrittelyyn ja tulkintaan. Puhe ja kieli 34 (4), 175­199. Mikkola, P. & Lehtinen L. 2014. Initiating activity shifts through use of appraisal forms as material objects during performance appraisal interviews. In M. Nevile, P. Haddigton, T. Heinemann & M. Rauniomaa (Eds) Interacting with objects. Language, materiality, and social activity. Amsterdam: John Benjamins Publishing Company, 57–78. Nissi, R. 2015. From entry proposals to a joint statement: Practices of shared text production in multiparty meeting interaction. Journal of Pragmatics 79, 1­21. Nyroos, L. & Sandlund, E. 2014. From paper to practice. Asking and responding to a standardized question item in performance appraisal interviews. Pragmatics and Society 5, 165–190. Pomerantz, A. 1975. Second Assessments: A study of some features of agreements / disagreements. Julkaisematon väitöskirja. California: Californian yliopisto. Pälli, P. & Lehtinen E. 2014. Making objectives common in performance appraisal interviews. Language & Communication 39, 92­108. Raymond, G. & Heritage, J. 2006. The epistemics of social relations: Owning grandchildren. Language in Society 35, 677­705. Sandlund, E., Olin­Scheller, C., Nyroos, L., Jakobsen, L. & Nahnfeldt, C. 2011. The performance appraisal interview – an arena for the reinforcement of norms for employeeship. Nordic journal of working life studies 1, 59­75. Acta Wasaensia 185 103Mikkola Schegloff, E. A. 2007. Sequence organization in interaction. Cambridge: University Press. Sidnell, J. 2013. Basic conversation analytic methods. In J. Sidnell & T. Stivers (Eds) The Handbook of Conversation Analysis. West Sussex: Blackwell Publishing Ltd, 77­99. Stevanovic, M. 2013a. Deontic rights in interaction. A conversation analytic study on authority and cooperation. University of Helsinki. Doctoral dissertation of Social Sciences. Stevanovic, M. 2013b. Constructing a proposal as a thought: a way to manage problems in the initiation of join decision­making in Finnish workplace interaction. Pragmatics 23 (3), 1­30. Stevanovic, M. & Peräkylä, A. 2012. Deontic authority in interaction: The right to announce, propose and decide. Research on language and social interaction 43 (3), 297­321. Stevanovic, M. & Peräkylä, A. 2014. Three orders in the organization of human action: On the interface between knowledge, power, and emotion in interaction and social relations. Language in Society 43, 185­207. Stevanovic, M. & Svennevig, J. 2015. Introduction: Epistemics and deontics in conversational directives. Journal of Pragmatics 78, 1­6. Stivers, T., Mondada L. & Steensig J. 2011. Knowledge, morality and affiliation in social interaction. In T. Stivers, L. Mondada & J. Steensig (Eds) The morality of knowledge in conversation. Cambridge: University Press, 3­24. Sutela, H. & Lehto, A. (2014). Työolojen muutokset 1977­2013. Helsinki: Tilastokeskus. Townley, B. 1993. Performance appraisal and the emergence of management. Journal of Management Studies 30 (2), 221­238. 186 Acta Wasaensia 104 Prologi – puheviestinnän vuosikirja 2015 LIITE 1. KESKUSTELUNANANLYYTTISET LITTEROINTIMERKIT . laskeva sävelkulku , tasainen sävelkulku ? nouseva sävelkulku [ päällekkäispuhunnan alku ] päällekkäispuhunnan loppu (0.6) tauon kesto sekunteina (.) mikrotauko (alle 0.2 sekuntia) = toisiinsa liittyvät puhunnokset ympäröivää puhetta hitaampi jakso >joo< ympäröivää puhetta nopeampi jakso °joo° ympäröivää puhetta hiljaisempi jakso JOO voimakas ääni siellä painotus siellä: äänteen venytys si­ kesken jäänyt sana (esim. si­ siellä) .hhh sisäänhengitys (yksi h­kirjain 0.1 sekuntia) hhh uloshengitys .joo sana lausuttu sisäänhengittäen kirjoittaa Ei­kielellinen toiminta esitetty keskustelurivin alapuolella lihavoinnilla merkittynä. Hakasulkeet osoittavat toiminnan keston suhteessa puheeseen. E katse A katseen suunta sekä katsoja ja katseen kohde (esimies katsoo alaista) £siellä£ hymyillen lausuttu sana tai jakso s(h)iellä nauraen lausuttu sana #siellä# nariseva ääni .nff niiskaus mt maiskaus (siellä) epäselvästi kuultu jakso sulkeiden sisällä Acta Wasaensia 187 105Mikkola LIITE 2. KEHITYSKESKUSTELULOMAKKEEN KESKUSTELUOSUUS Henkilökohtaiset strategiset tavoitteet 1. Sitoudumme tukemaan uskon syntymistä ja siinä kasvamista Tavoitteen toteuttaminen Miten aiot toteuttaa tavoitteesi? Sovitut asiat Mitä sovimme asiasta? 2. Mahdollistamme monimuotoisen seurakuntayhteyden Tavoitteen toteuttaminen Miten aiot toteuttaa tavoitteesi? Sovitut asiat Mitä sovimme asiasta? 3. Edistämme yhteiskuntaa uudistavaa elämäntapaa Tavoitteen toteuttaminen Miten aiot toteuttaa tavoitteesi? Sovitut asiat Mitä sovimme asiasta? 4. Tavoitamme ja vaikutamme Tavoitteen toteuttaminen Miten aiot toteuttaa tavoitteesi? Sovitut asiat Mitä sovimme asiasta? 188 Acta Wasaensia 106 Prologi – puheviestinnän vuosikirja 2015 Tavoite 5 Tavoitteen toteuttaminen Miten aiot toteuttaa tavoitteesi? Sovitut asiat Mitä sovimme asiasta? Avoin keskustelu Asiat, joista vastaaja/työntekijä haluaa keskustella Mistä työhösi liittyvästä asiasta haluat itse keskustella kanssani? Sovitut asiat Mitä sovimme asiasta? Asiat, joista keskustelu käynnistäjä/esimies haluaa keskustella Haluan keskustella kanssasi alla olevasta asiasta Sovitut asiat Mitä sovimme asiasta?