LEVÓN-INSTITUUTIN JULKAISUJA 143 Kohti luonnollista hyvinvointia Näkökulmia luontoperustaisen toiminnan kehittämiseen MARTTA YLILAURI | ANJA YLI-VIIKARI aaa Tämä julkaisu on toimitettu Luonnostaan nouseva Pohjanmaa -hankkeen puitteissa ja julkaistu yhteistyössä valtakunnallisen Maaseudun hyvinvointiyrittäjyyden koordinaatiohankkeen (HyvinVoi -koordinaatio) ja Luonto voimaksi Kainuussa -hankkeen kanssa. III Julkaisija Julkaisupäivämäärä Vaasan yliopisto Huhtikuu 2019 Tekijä(t) Julkaisun tyyppi Martta Ylilauri ja Anja Yli-Viikari Artikkelikokoelma Orcid tunniste Julkaisusarjan nimi, osan numero Levón-instituutin julkaisuja, 143 Yhteystiedot ISBN Vaasan yliopisto Levón-instituutti PL 700 FI-65101 VAASA 978-952-476-860-3 (painettu) 978-952-476-861-0 (verkkojulkaisu) URN:ISBN:978-952-476-861-0 ISSN 0355-2667 (Levón-instituutin julkaisuja 143, painettu) 2323-9123 (Levón-instituutin julkaisuja 143, verkkoaineisto) Sivumäärä Kieli 293 Suomi/englanti Julkaisun nimike Kohti luonnollista hyvinvointia – Näkökulmia luontoperustaisen toiminnan kehittämiseen Tiivistelmä Moniin yhteiskuntamme hyvinvointihaasteisiin on löydettävissä tukea luontoon perustuvista toi- mintamuodoista. Tämä julkaisu kokoaa yhteen 35 suomalaisen Green Care -tematiikasta kiin- nostuneen tutkijan, kehittäjän sekä ammatillisen asiantuntijan puheenvuorot, joissa pureudutaan alan ajankohtaiseen tutkimustietoon ja käsitteisiin sekä pohditaan luonto- ja eläinavusteisen toi- minnan tarpeita ja tulevaisuuden mahdollisuuksia suomalaisessa yhteiskunnassa. Julkaisun alku- osan puheenvuorot käsittelevät luonnon merkitystä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Marita Niemelä lähestyy aihetta psykologian ja henkisten arvojen näkökulmasta. Lotta Hautamäki käsittelee teemaa biologisen monilajisuuden valossa. Jukka Hoffrén kokoaa artikkelissaan yhteen luonnon hyvinvointiin ja terveyteen vaikuttavia tekijöitä yhteiskunnan kestävää hyvinvointia mit- taavien tunnuslukujen kautta. Ghita Bodman nostaa kirjoituksessaan esille luonnon tuottamia hyvinvointikokemuksia ihmisten arjessa. Erja Rappe käsittelee artikkelissaan viherympäristöjen merkitystä kuntoutuksessa, hoivassa ja terveyden edistämisessä. Eeva Kahilaniemi pohtii asiak- kaiden tarvetta luontolähtöisiin osallisuuden ja toiminnallisuuden kokemuksiin. Kirsi Salonen ja Katriina Hyvönen tarkastelevat luontointerventioiden vaikutusta työuupumuksen haasteiden yh- teydessä. Arja Jääskeläisen ja Tero Leppäsen sekä Juha Eskolan kirjoituksissa käsitellään luon- toon tukeutuvaa sosiaalista kuntoutusta esimerkkien kautta. Marja Uusitalo, Seija Tuulentie ja Laura Jokela kuvaavat artikkelissaan luonnon hyödyntämistä maahanmuuttajien kotoutumisen tukena. Maija Lipposen artikkelissa käsitellään virtuaalisten luontokokemusten hyvinvointivaiku- tuksia. Kaija Ikäheimo pohtii puheenvuorossaan eläinavusteisuuden tulevaisuutta. Sanna Mattila-Rautiai- nen tarkastelee ratsastusterapiaa fysioterapian näkökulmasta. Nina Fagerströmin artikkelissa ku- vataan ratkaisukeskeistä hevosavusteista psykoterapiaa asiakasesimerkin kautta. Pirja Peltomäen kirjoitus käsittelee sosiaalipedagogista hevostoimintaa päihdekuntoutuksessa. Heidi Kihlström ja Kati Säkkinen avaavat artikkelissaan koiran hyvinvointiin liittyvien edellytysten huomioonotta- mista eläinavusteisissa palveluissa. Maija Eskon kirjoitus puolestaan käsittelee eläinavusteisuuden mahdollisuuksia pedagogiikan näkökulmasta. Anja Yli-Viikari nostaa esiin tutkimuksellisen vaikut- tavuustiedon ja ammatillisen kokemustiedon rooleja luontoperustaisen toiminnan kehittämi- sessä. Elina Vehmasto, Maarika Iijolainen ja Saija-Riina Kero avaavat artikkeleissaan luontolähtöi- seen toimialaan liittyviä käsitteitä. Katja Ilmarinen ja Kirsi Salonen puolestaan käsittelevät luon- tolähtöisen toiminnan laatukriteereitä ja laadun kehittämistä. Katriina Pylkkänen, Susanne Hä- mäläinen ja Anne-Leena Juntunen tuovat esiin opiskelijoiden ajatuksia Green Care -palveluiden kehittämisestä. Martta Ylilauri kuvaa Green Care -toiminnan roolia ja potentiaalia pohjalaisissa sote-palveluissa. Lena Enlund sekä Heli Peltola ja Maarit Karhula käsittelevät artikkeleissaan yri- tystoiminnan kehittämistä motivaatiotekijöiden ja kannattavuuden näkökulmista. Sanna Vinblad kuvaa kirjoituksessaan tulevaisuuden Green Care -toimintaa mahdollistavia tekijöitä. Anja Yli- Viikari pohtii lopuksi luontolähtöisen toiminnan normiohjaukseen ja sääntelyyn liittyviä haasteita. Asiasanat Green Care, hyvinvointi, terveyden edistäminen, luontolähtöiset palvelut, eläinavusteisuus V Publisher Date of publication University of Vaasa April 2019 Author(s) Type of publication Martta Ylilauri ja Anja Yli-Viikari Orcid identifier Name and number of series Levón-instituutin julkaisuja, 143 Contact information ISBN University of Vaasa Levón-institute P.O. Box 700 FI-65101 Vaasa Finland 978-952-476-860-3 (print) 978-952-476-861-0 (online) URN:ISBN:978-952-476-861-0 ISSN 0355-2667 (Levón-instituutin julkaisuja 143, print) 2323-9123 (Levón-instituutin julkaisuja 143, online) Number of pages Language 293 Fi/Eng Title of publication Towards Natural Wellbeing – Viewpoints on developing Nature Based Services Abstract Nature-based services can be successfully used for several wellbeing challenges in our society. This publication is a collection of articles by 35 Finnish researchers, developers and profes- sionals with a shared interest in Green Care. The articles contribute to recent research and concepts as well as the needs and possibilities for nature-based services in Finnish society. Marita Niemelä discusses the subject through psychology and spirituality. Lotta Hautamäki looks at the issue from biological and multispecific viewpoints. Jukka Hoffrén combines the issue by present- ing Genuine Progress Indicators (GPI) and the Index of Sustainable Economic Welfare (ISEW). Ghita Bodman discusses nature as a source of wellbeing and resilience in everyday life. One of the main themes of this publication is the use of nature-based activities in social and healthcare services. Erja Rappe’s article covers the significance of green environments in rehabilitation, care and health promoting. Eeva Kahilaniemi deals with customers’ needs for nature-based activities and involvement. Kirsi Salonen and Katriina Hyvönen explore the significance of nature-based interventions for work related stress. Arja Jääskeläinen, Tero Leppänen and Juha Eskola consider the issue through nature-based social rehabilitation in Northern Finland. Marja Uusitalo, Seija Tuulentie and Laura Jokela describe the use of northern nature in immigrant integration. Maija Lipponen concludes the nature theme by discussing different possibilities and health promoting impacts of digital nature experiences. The third part of the publication begins with Kaija Ikäheimo’s visions concerning the future of animal-assisted services. Sanna Mattila-Rautiainen discusses riding therapy from a physiothera- peutic point of view. Nina Fagerström highlights the aspects of solution-based psychotherapy with a horse-assisted case study. Pirja Peltomäki’s article concerns social pedagogical horse ac- tivities in substance rehabilitation. Heidi Kihlström and Kati Säkkinen discuss about the require- ments for the dog’s wellbeing in animal-assisted services. Maija Esko’s article discusses animal- assisted possibilities from a pedagogical viewpoint. The last part of the publication deals with the development of the entire field. Anja Yli-Viikari considers the role of various scientific meth- ods as well as the role of the practical professional knowledge in developing nature-based activ- ities. Elina Vehmasto, Maarika Iijolainen and Saija-Riina Kero contribute to various concepts in the branch of nature-based activities. Katja Ilmarinen and Kirsi Salonen consider the issue from the perspective of quality management. Katriina Pylkkänen, Susanne Hämäläinen and Anne-Leena Juntunen bring up students’ ideas about developing Green Care services. Martta Ylilauri de- scribes the role and future potentials of Green Care activities in social and health care services in Ostrobothnia and Middle Ostrobothnia. Lena Enlund, Heli Peltola and Maarit Karhula con- sider motivation factors and profitability in the development of entrepreneurship. Sanna Vinblad describes the factors that will enable Green Care activities in the future. The last article consid- ers the role of normative control and regulations for the development of the sector. Keywords Green Care, wellbeing, health promoting, nature-based services, animal-assisted activities VII ESIPUHE Moniin yhteiskuntamme hyvinvointihaasteisiin on löydettävissä tukea luontoon perustuvista toimintamuodoista, joilla on tutkitusti hyvinvointia edistäviä vaiku- tuksia. Tähän julkaisuun kutsuttiin kirjoittajiksi Green Care -tematiikasta kiinnos- tuneita tutkijoita ja kehittäjiä sekä ammatillisen toiminnan asiantuntijoita. Saimme iloksemme koota hyvin monipuolisen kattauksen erinomaisia asiantunti- japuheenvuoroja, joissa pureudutaan ajankohtaiseen tutkimustietoon ja käsittei- siin sekä pohditaan luonto- ja eläinavusteisen toiminnan tarpeita ja tulevaisuuden mahdollisuuksia suomalaisessa yhteiskunnassa. Yhteinen julkaisu on osa valtakunnallisen Green Care -tutkijayhteisön toimintaa, joka käynnistyi Vaasan yliopiston Levón-instituutin koordinoimana syksyllä 2016 Vaasassa järjestetyssä ensimmäisessä tutkijatapaamisessa. Verkoston toiminta 0n saanut jatkoa Seinäjoella, Porissa, Turussa, Mikkelissä ja Sotkamossa alueellisten kehittämishankkeiden ja Green Care Finland ry:n yhteistyönä järjestetyissä tilai- suuksissa. Tänä aikana Green Care ja sen monet toimintamuodot ovat sekä ter- minä että toiminnan tasolla tulleet yhä laajemmin tunnetuksi, ja eri menetelmien vaikutuksia ja vaikuttavuutta on käsitelty monissa tutkimuksissa ja medioissa. Tutkijayhteisön tapaamisissa on alusta pitäen vallinnut kannustava keskustelu- kulttuuri ja osallistujien vahva kehittämisote, kun verkostossa jaettua ajankoh- taista tutkimustietoa ja kokemuksia on ollut mahdollista soveltaa oman alueen tai toimialan toimintaan. Tämä julkaisu on suunnattu kaikille luontoperustaisesta toiminnasta kiinnostu- neille lukijoille. Monitieteisen ja -ammatillisen artikkelikokoelman keskeisenä ta- voitteena on avata Green Care -toiminnan näkökulmia nykyistä laajemmalle toi- mijajoukolle ja sitä kautta lisätä yhä useampien mahdollisuuksia päästä osalliseksi luonnon elvyttävistä ja kuntouttavista vaikutuksista. Kannustammekin eri sekto- reiden asiantuntijoita ja ammattilaisia peilaamaan tämän artikkelikokoelman aja- tuksia omaan toimintaansa ja lähtemään rohkeasti kehittämään palveluita uu- della, mutta lähtökohdiltaan luonnollisella tavalla. Haluamme esittää lämpöisimmät kiitokset kaikille tähän julkaisuun osallistuneille kirjoittajille. Ilman asiantuntevaa ja innostunutta panostanne tämä monipuolinen artikkelikokoelma ei olisi toteutunut. Erityiskiitos Elina Vehmastolle merkittä- västä panoksesta Green Care- ja Blue Care -käsitteitä ja laatua tarkastelevien ar- tikkelien yhteensovittamisessa ja toimittamisessa. VIII Kiitokset myös Vaasan yliopiston Levón-instituutin Merja Pakkaselle ja Pekka Peuralle, jotka mahdollistivat julkaisun toteuttamisen Levón-instituutin julkaisu- sarjassa sekä Merja Kalliolle arvokkaasta avusta julkaisun viimeistelytyössä. Julkaisu toimitettiin Luonnostaan nouseva Pohjanmaa -hankkeen puitteissa ja jul- kaistiin yhdessä valtakunnallisen maaseudun hyvinvointiyrittäjyyden koordinaa- tiohankkeen (HyvinVoi -koordinaatio) ja Luonto voimaksi Kainuussa -hankkeen kanssa. Toivomme, että Green Care -tutkimusverkoston yhteistyö jatkuu aktiivi- sena ja saa uusia innostuneita tutkijoita ja kehittäjiä mukaansa myös tulevaisuu- dessa. Vaasassa ja Jokioisissa 8.4.2019 Martta Ylilauri ja Anja Yli-Viikari IX Sisällys ESIPUHE ................................................................................................ VII 1 JOHDANTO: KADONNEEN LUONTOYHTEYDEN JÄLJILLÄ ....................... 1 2 LUONTO PUHUTTELEE IHMISEN SIELUA ............................................... 4 2.1 Luonto ikkunana elämään ja ihmisyyteen ................................. 5 2.2 Luonnon kiertokulku elämän vertauskuvana ............................ 6 2.3 Lopuksi ................................................................................... 8 3 MONILAJINEN HYVINVOINTI: ELÄIMET, BAKTEERIT, YMPÄRISTÖ JA IHMISEN TERVEYS ............................................................................ 11 3.1 Johdanto ................................................................................ 11 3.2 Mitä monilajisuudella tarkoitetaan? ........................................ 12 3.3 Ihmisten ja muiden eläinten yhteen kietoutuva hyvinvointi..... 13 3.4 Ihminen on ekosysteemi ekosysteemissä ............................... 14 3.5 Monilajinen terveys ja hyvinvointi .......................................... 15 4 LUONNON VAIKUTUS HYVINVOINTIIMME JA HUOMIOINTI HYVINVOINNIN AGGREGAATTIMITTAREISSA ..................................... 20 4.1 Talous jyrää luonnon ............................................................. 20 4.2 Suomen hyvinvointi polkee paikallaan .................................... 21 4.3 Ympäristöhaitat kasvavat rajusti ............................................ 23 4.4 Hyvinvoinnin kehitys Uudellamaalla ....................................... 24 4.5 Lopuksi ................................................................................. 27 5 NATURE AS A SOURCE OF WELLBEING .............................................. 29 5.1 The salutogenic approach ...................................................... 29 5.2 Nature and human wellbeing ................................................. 30 5.3 Nature as a salutogenic setting .............................................. 31 5.4 Childhood’s significance ........................................................ 33 6 VIHERYMPÄRISTÖT JA PUUTARHAT TERVEYDEN JA HYVINVOINNIN EDISTÄJINÄ ...................................................................................... 37 6.1 Terveyden edistäminen .......................................................... 37 6.1.1 Mitä terveyttä edistetään ja miten? .......................... 38 6.1.2 Viherympäristöjen ja puutarhojen yhteys hyvinvointiin ........................................................... 39 6.2 Viherympäristöt ja puutarhat terveyden ja hyvinvoinnin edistäjinä............................................................................... 39 6.2.1 Terveyshaittoja vähentävät ekosysteemipalvelut ...... 40 6.2.2 Kuntoutus ja hoito .................................................. 41 6.2.3 Terveyttä ylläpitävät tekijät ..................................... 43 6.2.4 Hyvinvoinnin parantaminen ..................................... 44 6.3 Johtopäätökset ...................................................................... 46 7 LUONTOAVUSTEISTEN MENETELMIEN HYÖDYNTÄMINEN SOSIAALI-, TERVEYS- JA KASVATUSALOILLA ....................................................... 52 X 7.1 Luonnollinen polku asiakkaan toimintaympäristöön .............. 52 7.2 Luontointerventioiden mahdollistaminen asiakkaille .............. 53 7.3 Luontointerventiot osaksi päivittäisarkea ............................... 54 7.4 Luontointerventioiden mahdollisuudet ................................... 55 8 LUONNOSTA VIRTAA -INTERVENTION SOVELTAMINEN GREEN CARE - KENTÄSSÄ ....................................................................................... 58 8.1 Johdanto ............................................................................... 58 8.2 Osallistujien tunnetilojen, psykologisen työstä irrottautumisen ja työuupumuksen mittaaminen ............................................ 60 8.3 Tulokset ja pohdinta .............................................................. 61 8.4 Näkökulmia Green Care -toiminnan kehittämiseen ................. 62 9 YHTEISTYÖMALLIA RAKENTAMASSA LUONTOON TUKEUTUVAAN KUNTOUTUS- JA TYÖPAJATOIMINTAAN POHJOIS-SUOMESSA ............. 66 9.1 Tausta ja tavoite .................................................................... 66 9.2 Kokemuksia yhteistyöryhmien alkuvaiheen toiminnasta ......... 68 9.2.1 Oulun laaja verkosto ............................................... 68 9.2.2 Pellon kunnassa tutut toimijat ................................. 70 9.2.3 Rovaniemen yhteistyöryhmä hakee muotoaan ......... 71 9.2.4 Sodankylän yhteistyöryhmä tukee Seita-säätiön toimintaa ................................................................ 73 9.2.5 Sallan yhteistyöryhmä etsii kyliltä toimintaympäristöjä ................................................ 73 9.3 Yhteistyöryhmien muodostamisesta opittua .......................... 75 10 TOLPPA-HANKKEEN TOIMINNALLISUUS JA KOKEMUKSELLISUUS ........ 77 10.1 TOLPPA-hankkeen toimintatavat ............................................ 77 10.2 Luonnonympäristön elvyttävyys ............................................. 78 10.3 Mielekkyyden kokemukset ..................................................... 80 11 POHJOINEN LUONTO MAAHANMUUTTAJIEN KOTOUTUMISESSA ..... 86 11.1 Luonnosta voimaa ................................................................. 86 11.2 Uusi lehti ympäristöelämänkerrassa ...................................... 88 11.3 Rauhaa, turvallisuutta ja kohtaamisia..................................... 89 11.3.1 Luontosuhde kuvavalintojen valossa ....................... 89 11.3.2 Yhteisöllisyys tärkeää .............................................. 90 11.4 Lähiluonto kotoutumisen tukena ........................................... 91 12 LUONTO TEKEE HYVÄÄ – ENTÄ DIGILUONTO? .................................. 94 12.1 Virtuaalisuudella terveyttä ja hyvinvointia .............................. 95 12.2 Oikea luonto vs. virtuaaliluonto ............................................. 96 12.3 Vaikuttaako ”virtuaali” vai ”luonto”? ....................................... 97 12.4 Tuhansien virtuaalijärvien maa .............................................. 98 13 MIETTEITÄ ELÄINAVUSTEISUUDEN TULEVAISUUDESTA .................... 103 14 RATSASTUSTERAPIAN FYSIOTERAPEUTTINEN NÄKÖKULMA ............. 107 14.1 Hevosen liike ja ihmisen kävely ........................................... 108 14.2 Selkäkipu ja ratsastusterapia ............................................... 109 XI 15 HEVOSAVUSTEINEN PSYKOTERAPIA RATKAISUKESKEISESSÄ VIITEKEHYKSESSÄ .......................................................................... 112 15.1 Ratkaisukeskeinen psykoterapia .......................................... 112 15.2 Eläinavusteinen terapia ........................................................ 115 15.3 Hevosavusteinen terapia ...................................................... 117 15.4 Case Tiia ............................................................................. 120 15.5 Ratkaisukeskeinen hevosavusteinen psykoterapia ................ 126 15.5.1 Kimpan rakentaminen ........................................... 126 15.5.2 Tavoitteen määrittäminen – Ihannetilakuvaus ........ 127 15.5.3 Ratkaisujen rakentaminen – selviytyminen ja myönteiset poikkeukset ........................................ 127 15.5.4 Asiakkaan uskon vahvistaminen ............................ 128 15.5.5 Uudelleenmääritys ................................................ 128 15.5.6 Vertauskuvat ......................................................... 129 15.5.7 Asiakaslähtöisyys ja ei-tietämisen vaikeus ............. 130 15.5.8 Katse tulevaisuuteen – Ohjat omiin käsiin.............. 130 15.6 Pohdintaa ............................................................................ 131 15.7 Jälkikirjoitus ........................................................................ 132 16 HEVOSISTA HYVINVOINTIA - SOSIAALIPEDAGOGINEN HEVOSTOIMINTA SYRJÄYTYMISEN EHKÄISIJÄNÄ JA OSALLISUUDEN VAHVISTAJANA .... 135 16.1 Sosiaalipedagoginen hevostoiminta käsitteenä ja tutkimuskohteena................................................................ 135 16.2 Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan merkitykset asiakkaille137 16.3 Ohjaajan ja hevosten merkitys sosiaalipedagogisessa hevostoiminnassa ................................................................ 139 16.4 Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan tulevaisuuden näkymiä .............................................................................. 141 17 KOIRA-AVUSTEINEN TYÖSKENTELY SUOMESSA OSANA ELÄINAVUSTEISIA INTERVENTIOITA ................................................ 145 17.1 Johdanto .............................................................................. 145 17.2 Eläinavusteisen toiminnan määritelmiä ................................ 146 17.2.1 Suomalaisen Green Care toiminnan käsitteitä ........ 146 17.2.2 Hyötykoirat Suomessa ........................................... 146 17.2.3 Eläinavuisteiset interventiot (AAI) .......................... 147 17.3 Ammatillisuus ja vastuullisuus eläinavusteisessa toiminnassa ......................................................................... 149 17.3.1 Eläinavusteisen ohjaajan vastuut ........................... 150 17.3.2 Koira-avusteisen intervention hyöty ja työskentelyä koskevat valinnat .................................................. 151 17.3.3 Koiran valinta eläinavusteiseen työskentelyyn ....... 152 17.3.4 Koiran soveltuvuus ja hyvinvointi eläinavusteisessa työskentelyssä ...................................................... 153 17.3.5 Arvot ja eettisyys koira-avusteisessa työskentelyssä Suomessa.............................................................. 154 17.4 Pohdintaa ............................................................................ 155 18 ELÄINTARINOITA – OPPIMASSA ELÄINTEN KANSSA ......................... 160 18.1 Polku ................................................................................... 160 XII 18.2 Oppimassa .......................................................................... 162 18.3 Etsimässä ............................................................................ 162 18.4 Lopuksi ............................................................................... 163 19 TUTKIMUKSELLISEN VAIKUTTAVUUSTIEDON JA AMMATILLISEN KOKEMUSTIEDON ROOLIT LUONTOLÄHTÖISEN TOIMINNAN KEHITTÄMISESSÄ ........................................................................... 167 19.1 Johdanto ............................................................................. 167 19.2 Kokeellinen tutkimus ........................................................... 168 19.3 Tapaustutkimukset .............................................................. 170 19.4 Haastattelututkimukset ....................................................... 170 19.5 Ammatillisen työskentelyn osana tapahtuva kehittämistyö ... 171 19.6 Lopuksi ............................................................................... 175 20 LUONTOPERUSTAISTEN HYVINVOINTIPALVELUIDEN KIRJOA EUROOPASSA JA SUOMESSA ........................................................... 178 20.1 Johdanto ............................................................................. 178 20.2 Social farming ja Care farming -termien käyttö Euroopassa .. 178 20.3 Green Care –termin yleistyminen ......................................... 179 20.4 Suomalaisen Green Care -käsitteen muotoutuminen ............ 180 20.5 Vihreästä hoivasta LuontoHoivaan ....................................... 181 20.6 LuontoHoivan ja LuontoVoiman palvelut .............................. 182 20.7 LuontoHoivan ja LuontoVoiman laatumerkit ........................ 183 20.8 Termistön yhä tarkempi täsmennys ..................................... 184 20.9 Luontoperustaisten hyvinvointipalveluiden kirjo .................. 185 21 HYVINVOINTIA VESILUONNOSTA – BLUE CARE, BLUE HEALTH JA BLUE WELLBEING ............................................................................ 190 21.1 Johdanto ............................................................................. 190 21.2 Englanninkielisen termistön suomalainen käyttö .................. 191 21.2.1 ”Vihreiden” hyvinvointitermien käyttö .................... 191 21.2.2 ”Sinisten” hyvinvointitermien käyttö ...................... 192 21.3 Tutkimusta varten haastatellut asiantuntijat ........................ 193 21.4 Green Care, Blue Care ja Blue Wellbeing ............................... 194 21.5 Minkälaista Blue Care -toimintaa Suomessa on? ................... 195 21.6 Sinisten hyvinvointipalvelujen kohderyhmät, kysyntä ja tulevaisuus .......................................................................... 196 21.7 Johtopäätöksiä .................................................................... 197 22 NÄKÖKULMIA LAADUKKAASEEN GREEN CARE -PALVELUUN ............. 201 22.1 Johdanto ............................................................................. 201 22.2 Green Care -laatukriteerit täydentävät palvelun peruslaatua . 202 22.3 LuontoHoivan ja LuontoVoiman laatumerkit ........................ 202 22.4 Osaaminen näkyy laadussa .................................................. 204 22.5 Tärkeät miten ja miksi –kysymykset ..................................... 204 22.6 LuontoHoivan ja LuontoVoiman ohjaus tukee kokemuksellisuutta, osallisuutta ja luontoyhteyttä ............... 206 22.6.1 Luonto on ohjaajan työkumppani .......................... 207 22.7 Lopuksi ............................................................................... 208 XIII 23 AMMATTIKORKEAKOULUN OPISKELIJOIDEN KÄSITYKSIÄ LUONNON HYVINVOINTIPALVELUJEN KEHITTÄMISESTÄ ................................... 210 23.1 Johdanto .............................................................................. 210 23.2 Tutkimuksen toteuttaminen ................................................. 211 23.3 Tulokset .............................................................................. 212 23.3.1 Green Care tarpeet eri asiakasryhmillä .................. 212 23.3.2 Hyvinvointivaikutuksia edistäviä Green Care - ratkaisuja .............................................................. 213 23.4 Johtopäätökset .................................................................... 216 24 GREEN CARE -TOIMINTA OSANA POHJANMAAN JA KESKI- POHJANMAAN SOTE-PALVELUITA ................................................... 219 24.1 Johdanto .............................................................................. 220 24.2 Paikalla on väliä – erilaisia rakenteita, samoja tavoitteita ...... 220 24.3 Green Care -toiminnan alueelliset kehityskaaret ................... 222 24.3.1 Keski-Pohjanmaa Green Care –pioneerimaakuntana222 24.3.2 Pohjanmaan Green Care ja Grön omsorg ............... 224 24.4 Palvelutarpeet nyt ja tulevaisuudessa ................................... 226 24.5 Keskeisiä haasteita .............................................................. 227 24.6 Keinoja esteiden poistamiseksi ............................................ 227 24.7 Loppupäätelmiä argumenttien valossa ................................. 229 25 GREEN CARE -PALVELUTOIMINNAN MAHDOLLISTAVIA TEKIJÖITÄ .... 233 25.1 Toimintaympäristöistä toiminnankehittämiseen ................... 233 25.2 Green Care -palvelutoimintaan vaikuttavia tekijöitä .............. 236 25.3 Mahdollistavat tekijät tarvitsevat resursseja ......................... 238 26 UNDERSTANDING THE ENTREPRENEURIAL MINDSET – THE CASE OF POTENTIAL GREEN CARE ENTREPRENEURS ...................................... 241 26.1 Introduction ........................................................................ 241 26.2 Motivational concepts .......................................................... 242 26.2.1 The link to context and opportunities ................... 244 26.3 How to define Green Care entrepreneurship ........................ 245 26.4 Initial findings among potential Green Care entrepreneurs .. 247 26.5 Implications ......................................................................... 249 27 GREEN CARE LUONTOHOIVAYRITTÄJYYS OSANA MAASEUTUYRITTÄJÄN KANNATTAVAA LIIKETOIMINTAA ................. 254 27.1 Luontohoiva maaseutuyrittäjän toimialana ........................... 254 27.2 Green Care ja luontohoiva maaseutuyrittäjän kannattavana liiketoimintana .................................................................... 255 27.3 Luontohoivaa maaseutuyrittäjien ja sosiaali- ja terveysalan toimijoiden yhteistyönä ....................................................... 257 27.4 Luontohoivapalvelut uudistuvien sote-palveluiden osana ..... 261 28 YHTEISKUNNALLINEN SÄÄNTELY – TARPEELLISTA KEHITTÄMISTÄ VAI LIIKAA HOLHOAMISTA? .................................................................. 265 28.1 Sääntöohjauksen hyödyt ja haitat ........................................ 266 28.2 Tiedollinen ohjaus tiivistyy .................................................. 267 28.3 Lopuksi ............................................................................... 268 XIV Kuviot Kuvio 1. Suomen BKT:n, GPI:n ja ISEW:in kehitys vuosina 1945– 2017 (asukasta kohti vuoden 2010 hinnoin) (Hoffrén 2019: 26). .................................................................. 21 Kuvio 2. Tuotannon haittojen ja ympäristön heikentymisen ja luonnonvarojen kulumisen arvon kehitys vuosina 1945–2017 (euroa asukasta kohti vuoden 2010 hinnoin). .................................................................... 23 Kuvio 3. GPI:n kehitys Suomessa ja Uudenmaan eri osissa 1960- 2017 (euroa asukasta kohti vuoden 2010 hinnoin). .... 24 Kuvio 4. Helsingin GPI:n pääkomponettien kehitys 1960-2017 (euroa asukasta kohti vuoden 2010 hinnoin) .............. 25 Kuvio 5. Ympäristön heikentymisen ja luonnonvarojen kulumisen arvon kehitys Uudenmaan eri alueilla (euroa asukasta kohti vuoden 2010 hinnoin) ......................... 26 Kuvio 6. Itä-Uudenmaan GPI:n pääkomponettien kehitys 1960- 2017 (euroa asukasta kohti vuoden 2010 hinnoin) ..... 26 Kuvio 7. Luonnosta Virtaa -intervention osa-alueet ................... 60 Kuvio 8. Teoreettinen Luontoa toimintaan -yhteistyömalli ........ 67 Kuvio 9. Ohjaus- ja toimijaroolit luontoon tukeutuvassa kuntoutus- ja työpajatoiminnassa ............................... 68 Kuvio 10. Oulun nuorten työpajan yhteistyökumppaneita .......... 69 Kuvio 11. Pellon yhteistyöryhmän kokoonpano .......................... 71 Kuvio 12. Rovaniemen yhteistyöryhmän kokoonpano ................. 72 Kuvio 13. Sodankylän yhteistyöryhmä ........................................ 73 Kuvio 14. Sallan yhteistyöryhmä ................................................ 74 Kuvio 15. Eläinavusteisuuden käsitteitä (Kihlström-Lehtonen 2019). ...................................................................... 147 Kuvio 16. Esimerkki eläinavusteisen toiminnan/intervention (AAI) jakautumisesta Green Care luontohoivan ja luontovoiman alueisiin (Kihlström-Lehtonen 2019). .. 149 Kuvio 17. Ohjaajan vastuut koira-avusteisessa työskentelyssä (Kihlström-Lehtonen 2019). ...................................... 151 Kuvio 18. Valintaprosessin monet vaiheet (Säkkinen 2019). ..... 152 Kuvio 19. Uudistusten/innovaatioiden synty ja leviäminen yhteiskunnan eri tasoilla. Alkuperäisen kuvion (Geels 2004) pohjalta muokattu.......................................... 173 Kuvio 20. Luontoon perustuvien Green Care -palveluiden ja toimintamuotojen pääluokat (Luke, THL ja GCF ry 2018: 5). .................................................................. 183 XV Kuvio 21. Luontoperustaisten hyvinvointipalveluiden ja - toiminnan kirjon laajennus Green Care -toiminnan ulkopuolelle (Kuvio 21. on Kuvion 20. tekijöiden tekemä sisällöltään laajennettu kuvio). ..................... 185 Kuvio 22. Green Care + Green Health = Green Wellbeing. Kuvassa on esitetty Green -alkuisten hyvinvointitermien looginen käyttö Suomessa (Sitra 2013). Kun halutaan korostaa luontoperustaista toimintaa ja palveluja nimenomaan vesistöympäristöissä, voidaan kuvan logiikkaa noudattaen vaihtaa green-sanojen tilalle blue: Blue Care + Blue Health = Blue Wellbeing. ................. 193 Kuvio 23. LuontoHoivan ja LuontoVoiman palveluissa hyvinvointivaikutukset syntyvät luonnon elvyttävyyden, kokemuksellisuuden (toiminta) ja osallisuuden (yhteisöllisyys) kautta, ohjatussa toiminnassa. Jokaista Green Care -elementtiä käytetään tavoitteellisesti, ammatillisesti ja vastuullisesti. ................................. 203 Kuvio 24. LuontoHoivan ja LuontoVoiman palveluissa tavoitteellisuus tarkoittaa, että asiakkaan tavoitteiden ja asiakkaan kanssa tehtävän Green Care -toiminnan välillä on vahva linkitys: mitä tehdään ja miksi tehdään. ................................................................... 205 Kuvio 25. Luontosuhteen ja ohjauksen painopisteen tarkastelu LuontoHoivan ja LuontoVoiman näkökulmasta. ........ 207 Kuvio 26. Mahdollistavien tekijöiden prosessi tunnistamisesta toimintaan. .............................................................. 234 Kuvio 27. Toimintaympäristön tekijöitä mukaillen PESTLE -mallia (PESTLE Analysis 2019). ............................................ 235 Kuvio 28. Luontohoiva yrittäjyyttä suunniteltaessa huomioitavia asioita. ..................................................................... 255 Kuvio 29. Maaseutuyrittäjien ja sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan toimijoiden yhteistyön muodot luontohoivan toteuttamisessa (mukaellen Jeglinsky & Sipari 2015: 48). .......................................................................... 258 Kuvio 30. Luontohoivan ja maaseutuyrittäjyyden yhdistäminen. Mukailtuna Green Care -laatutyökirjan kuvasta 2: Luontoon perustuvien toimintamuotojen pääluokat (Luke, THL ja GCF ry 2018). ...................................... 259 XVI Taulukot Taulukko 1. ISEW:in ja GPI:n arvoa lisäävät (+) ja vähentävät (-) komponentit (Hoffrén 2019: 21). ................................... 22 Table 2a. Quotes about nature’s meaning in eight themes (1-4). ... 31 Table 2b. Quotes about nature’s meaning in eight themes (5-8). ... 32 Taulukko 3. Luontosuhdetyöpajat ja työtoimintakokeilut .................. 88 Taulukko 4. Esimerkkejä toimintaympäristön tekijöistä Green Care - palvelutoiminnan kontekstissa ..................................... 238 Table 5. Survey on the motives of eight potential Green Care entrepreneurs describing the amount of answers received. ...................................................................... 249 XVII 1 JOHDANTO: KADONNEEN LUONTOYHTEYDEN JÄLJILLÄ Anja Yli-Viikari ja Martta Ylilauri ”Olen verkossa valon ja auringon, paulassa koskien pauhun, lumossa hankien hohtavain, vankina välkkyväin vetten, verkossa lähteiden puhtauden, siteissä nuotion sauhun, seitissä sumuisten tunturien, jotka siintävät metsien takaa, ja silti oon täysin vapaa!” Eino Leino Luonto on aina kuulunut vahvasti suomalaisten elämään. Yhteiskunta ja sen ra- kenteet kuitenkin muuttuvat. Kaupungistumisen, medikalisaation, digitalisaation ja teknologisen kehityksen varjopuolena yhteys luontoon ja samalla sen hyvinvoin- tia edistäviin vaikutuksiin on monien kohdalla katkennut tai sitä ei ole päässyt syn- tymään lainkaan. Tämän julkaisun tavoitteena on pohtia, millainen rooli luontoon perustuvilla toimintamuodoilla ja palveluilla voi olla osana ihmisten fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen ja henkisen hyvinvoinnin ylläpitämistä tulevaisuuden suo- malaisessa yhteiskunnassa. Luonto- ja eläinavusteisten menetelmien tarve on syntynyt yhteiskunnan monien muutosten kautta. Varhaisempina vuosikymmeninä luonto oli aina mukana ihmis- ten arjessa, myös sosiaali- ja terveyspalveluiden puolella. Ratkaiseva muutos ta- pahtui psyykenlääkityksen kehittyessä, jolloin toiminnallisia terapiamuotoja alet- tiin karsia. 1990-luvun loppua onkin leimannut vahva lääketieteellisten hoitomuo- tojen ja kustannustehokkuusajattelun painottuminen. Lääkehoitojen tuottamat hyödyt ovat kustannustehokkuuden laskelmissa olleet helposti nähtävissä ja to- dennettavissa. Vähitellen on kuitenkin alettu nähdä, ettei lääkehoitojen tai ammatilliseen keskus- teluun perustuvien tukimuotojen kautta ole mahdollista auttaa kaikkia sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakkaita. Voimavara- ja ratkaisukeskeisiä toimintamalleja on alkanut nousta keskusteluissa yhä useammin esille. Samalla on huomattu, kuinka luonto- ja eläinavusteisuuden resursseja on mahdollista saada kustannustehok- kaalla tavalla sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttöön, esimerkiksi ammatillisen yhteistyön kautta. 2 Levón-instituutin julkaisuja Luonto- ja eläinavusteisten toimintamallien viimeaikainen käyttöönotto on toteu- tunut paitsi Suomessa myös kansainvälisesti. Asiakkaiden tarpeisiin vastaavien ratkaisumallien luominen on monesti tapahtunut alhaalta ylös eli bottom up -tyyp- pisen kehityksen kautta, jolloin sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset ovat työyh- teisöjen sisällä lähteneet kehittämään uudenlaisia tekemisen tapoja. Myönteisten käyttökokemusten ja lisääntyvän tutkimustiedon myötä luontoperustaisten palve- lujen ja toimintamuotojen käyttö erilaisten asiakasryhmien parissa kasvaa ja mo- nipuolistuu. Kehityksen taustalla vaikuttavat myös yhteiskunnan tasolla tapahtuvat muutokset. Yhä useampi suomalainenkin asuu kaupungeissa. Kaikilla ei enää ole omassa lähi- piirissään mahdollisuuksia luonnon ja eläinten parissa tapahtuvaan ”puuhaste- luun”, mikä esimerkiksi sairauden jälkeisessä kuntoutumisvaiheessa saattaa olla tärkeänä tukena toimintakyvyn palautumiselle ja normaalielämän rytmeihin ta- kaisin pääsemiselle. Myös yhteisölliset siteet ovat väljentyneet. Moni potee yksi- näisyyttä, eikä vaikeissakaan elämäntilanteissa ole aina helppoa löytää yhteisöjä, joiden kautta saisi tukea omaan tai läheisen selviytymiseen. Tehokkuus- ja tuotta- vuusajattelu on uudistanut myös työelämän, josta ovat lähes kokonaan hävinneet ns. matalan osaamistason työtehtävät. Kaikki eivät syystä tai toisesta pysy mukana jatkuvan kehittymisen ja kompleksisten toimintaympäristöjen vaatimuksissa ja ristipaineessa. Nämä kehityskulut ovat johtaneet uudistamisen tarpeisiin erityisesti sosiaalisten ja psyykkisten tukimuotojen parissa. Moni sosiaali- ja terveyspalveluiden asiak- kaista hyötyisi tasavertaisen osallistumisen, nähdyksi tulemisen ja oman tekemi- sen synnyttämistä onnistumisen kokemuksista. Näiden kautta voi syntyä luotta- musta, toivoa ja uskoa omaan selviytymiseen. Green Care ei ole vain yksi menetelmä, vaan laaja voimavaralähtöisyydestä nou- seva ajattelutapa, jonka myötä on ollut mahdollista luoda kuntouttavia ja osallis- tavia toimintaympäristöjä monen erilaisen asiakasryhmän tarpeisiin. Luontoon, eläimiin ja maaseutuympäristöihin perustuva toiminta on usein myös kustannus- tehokasta hyödyntäen paikallisia ja olemassa olevia resursseja sekä ihmisten mo- nipuolista osaamista. Näitä mahdollisuuksia esitellään lähemmin tämän kirjan ar- tikkeleissa, joiden kirjoittamiseen on saatu mukaan Suomen johtavat asiantuntijat alallaan. Puheenvuoroissa nousee esille luonnollisesta hyvinvoinnistaan uutta voimaa am- mentava tulevaisuuden Suomi. Levón-instituutin julkaisuja 3 I LUONTO OSANA HYVÄÄ ELÄMÄÄ 4 Levón-instituutin julkaisuja 2 LUONTO PUHUTTELEE IHMISEN SIELUA Marita Niemelä Luontoympäristö ja luonnossa oleskelu edistävät tutkitusti ihmisen fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia. Myös luonnon hyvinvointivaikutusten mekanismeja on tutkittu ja tunnistettu. Monin osin jo tiedetään, millä tavoin luontoympäristö ja luonnossa oleskelu edistävät hyvinvointia. Kuitenkin edelleen tarvitaan lisätutki- musta kattavan kokonaiskuvan saamiseksi luonnon merkityksestä ja vaikutuk- sesta ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin. (Green Care Finland ry 2019.) Yksi po- tentiaalinen ja vielä toistaiseksi melko vähän tutkittu näkökulma luonnon hyvin- vointivaikutuksiin on luonnon ja henkisyyden välinen yhteys. Eräs tapa laajentaa luonnon hyvinvointivaikutusten tarkastelua on laajentaa ta- paa, jolla ihmisyys ja minuus määritellään. Tieteellisessä tutkimuksessa yleisim- min käytetty ihmisyyden määritelmä kattaa ihmisen fyysisen, psyykkisen ja sosi- aalisen ulottuvuuden. Ihmisen keho, mieli ja sosiaalinen ympäristö vaikuttavat sii- hen, kuka ihminen on ja millä tavoin hän kokee itsensä. Näiden ulottuvuuksien rinnalle on ehdotettu nostettavan myös ihmisen henkinen, hengellinen tai spiritu- aalinen olemus (ks. esimerkiksi Miller 2012: 1-4; Unterrainer, Lewis & Fink 2014: 391; Weber & Pargament 2014: 361). Tämän katsantokannan mukaan ihmisellä on fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen ulottuvuutensa lisäksi näistä erillinen ja näihin vaikuttava henkinen minuus. Ihmisen henkistä minuutta kuvataan asiayhteydestä ja kirjoittajasta riippuen eri käsittein. Siihen voidaan viitata esimerkiksi ihmisen sieluna tai henkenä. Myös itämaisessa perinteessä ja filosofiassa ihmisyyden ko- konaisuutta jäsennetään usein vastaavan kolmijaon – keho, mieli ja sielu – kautta. Ihmisen henkisen olemuksen huomioimista puoltaa laaja empiirinen tutkimus- näyttö henkisyyden (spirituality) merkityksestä. Henkisyyden yhteyttä hyvinvoin- tiin ja terveyteen, erityisesti mielenterveyteen, on tutkittu paljon 1990-luvulta läh- tien. Vaikka henkisyyden vaikutus ei ole aina yksiselitteisen hyvää tai huonoa, on sen todettu olevan yhteydessä mm. elämän vaikeuksista selviämiseen, hyvinvoin- tiin ja onnellisuuteen, toivoon, optimismiin, merkityksen ja tarkoituksellisuuden kokemukseen, itsetuntoon, sisäiseen hallintakäsitykseen, vapaaehtoiseen muiden auttamiseen, anteeksiantavuuteen, kiitollisuuteen, myötätuntoon ja ystävällisyy- teen muita kohtaan sekä vähäisempään masennukseen, itsetuhoisuuteen ja päih- teiden käyttöön (Koenig 2012: 3-6). Ihmisyyden määritelmän laajentaminen hen- kisyyden suuntaan tarjoaa uusia näkökulmia myös luonnon ja ihmisen kokonais- valtaisen hyvinvoinnin välisen yhteyden tarkasteluun. Levón-instituutin julkaisuja 5 Luonnon ja henkisyyden yhteyttä on tieteellisen tutkimuksen puitteissa tarkas- teltu sekä teoreettisesti että empiirisesti. Orientaatiosta ja tutkimuksesta riippuen luonnon ja henkisyyden välistä suhdetta kuvataan eri tavoin. Yhtäältä luonnon on katsottu voivan aktivoida ihmisen henkistä potentiaalia (Borgen, 2018: 75). Hen- kisyys nähdään kaikissa ihmisissä ikään kuin sisäsyntyisenä, vähintäänkin uinu- vana ominaisuutena ja voimavarana, joka voidaan aktivoida eri keinoin. Luonto- yhteyden muodostaminen ja sen vaaliminen tarjoavat yhden tavan lähestyä ihmi- sen henkistä olemusta. Luonto tarjoaa ihmiselle puitteet ja mahdollisuuden muo- dostaa yhteys omaan sisimpäänsä, henkeensä ja sieluunsa. Toisaalta luonnolla voi olla jo valmiiksi ihmiselle henkinen merkitys, jos ihminen kokee olevansa erotta- maton osa ympäristöä ja luontoa (Bragg, 1996: 93-108). Tällöin luonnon ja ihmi- sen hyvinvointi ovat tiiviisti kytköksissä toisiinsa ja ihminen voi kokea luonnossa oleskellessaan yhteyttä itseensä ja kaikkeuteen. Henkisyyden on myös havaittu vä- littävän luonnon ja hyvinvoinnin välistä suhdetta (Kamitsis & Francis, 2013: 139- 141 & Trigwell, Francis & Bagot, 2014: 245-249). On mahdollista, että luontoyhteys tarjoaa ihmiselle henkisen täyttymyksen kokemuksen, joka tuo ihmiselle hyvin- vointia. Luonto ikään kuin vastaa ihmisen henkisiin tarpeisiin. Pohdin ja tarkastelen seuraavaksi joitakin luonnon elementtejä ja ominaisuuksia, jotka voivat edistää ihmisen yhteyttä omaan henkiseen olemukseensa ja vahvistaa ihmisen yhteenkuuluvuuden tunnetta ja yhteyden kokemusta luontoon. Ohjaa- vana kysymyksenä on: mikä luonnossa voi erityisesti puhutella tämän päivän ih- misen sisäisyyttä, sielua tai henkeä? Pohdintani ovat väistämättä enemmän tai vä- hemmän omakohtaisia, ja haastankin sen vuoksi lukijaa miettimään, puhuttele- vatko samat asiat myös hänen sieluaan. 2.1 Luonto ikkunana elämään ja ihmisyyteen Luonto tarjoaa ihmiselle ikkunan elämän ja ihmisyyden peruslakeihin. Luonnossa oleskellessaan ihminen voi löytää luonnosta vertauskuvia, yhteyksiä ja vastauksia itseensä tai omaan elämäänsä liittyen. Ne saattavat olla suoria ja tietoisesti koet- tuja yhtäläisyyksiä, mutta ne voivat toimia myös tiedostamattomalla tasolla, tie- toisen mielen ulkopuolella. Ne saattavat puhutella suoraan ihmisen sielua ja hen- keä, ilman, että ne tulevat sanallistetuiksi tai jäsennellyiksi ajatusten tasolla. Luonto tarjoaa ihmiselle varsin otollisen ympäristön olla vapaasti se, kuka hän on, ilman suorituspaineita tai ulkoisen menestyksen odotuksia. Luontoon on sisään- rakennettu muotojen sallittu variaatio, jossa mikään kivi, puu, kukka, puro tai lampi ei ole vääränlainen tai muottiin sopimaton, vaan ainoastaan oman autentti- 6 Levón-instituutin julkaisuja sen itsensä täydellinen ilmentymä. Luonnon elementtien keskellä ihminen voi ko- kea itseään kohtaan samaa sallivuutta ja löytää sen myötä rohkeutta olla vapaasti oma itsensä. Ihmisen on vaikea saavuttaa vastaavanlaista rauhallista itsevar- muutta ympäristössä, joka on täynnä vaatimuksia, pyrkimyksiä, tavoitteita ja ihanteita, jotka kertovat, millainen ihmisen tulisi olla ja mitä hänen tulisi tehdä. Tämän päivän yhteiskunta, työelämä ja sosiaalinen media ovat esimerkkejä pai- koista ja foorumeista, joissa vastaavaa sallivuutta ei välttämättä aina ole tarjolla. Luonto voi siten tarjota ihmiselle puitteet, jossa hän voi hengittää vapaammin ja kokea oman olemassaolonsa aidoimmillaan, ulkoisista vaatimuksista riisuttuna. Luonto tarjoaa olemisen rauhaa ja voi johdattaa ihmisen pohtimaan tekemisen ja olemisen välistä jännitettä omassa elämässään. Yhteiskunnassamme olemme tot- tuneet arvostamaan nimenomaan tekemistä ja määritämme itseämme usein teko- jen kautta. Vastaus kysymykseen “kuka minä olen” sisältää usein listan siitä, mitä ihminen tekee. Silti tekeminen ei välttämättä tarjoa tyydyttävää vastausta tuohon olennaiseen kysymykseen ihmisen henkisellä, syvimmällä tasolla. Luonto ei tee, vaan luonto on. Luonnolla on arvo itsessään, jo siinä, että se on olemassa. Usein pelkkä luonnon havainnointi ja sen olemassaolon aistiminen riittävät rauhoitta- maan ihmisen. Ehkäpä ihminen kokee luonnon olemuksen niin voimakkaana, että saa samalla yhteyden myös omaan sisäiseen, henkiseen olemukseensa. Saattaa olla, että luonnossa oleskellessaan ihminen muistaa omankin olemassaoloon pe- rustuvan itseisarvonsa. Tekemiseen sidottu ihmisarvo johtaa usein uuvuttavaan kujanjuoksuun erilaisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Olemiseen sisäänraken- nettu arvo sen sijaan johtaa rauhaan ja levollisuuteen. 2.2 Luonnon kiertokulku elämän vertauskuvana Luonnon kautta ihminen voi tarkastella oman elämänsä luonnollista kiertokulkua. Luonto tarjoaa nykyajan ihmiselle vaihtoehtoisen tavan katsella maailmaa ja elä- mää. Elämän syklinen luonne ei välttämättä ole näkyvillä tämän päivän arjessa tai työelämässä, eikä sille tunnu löytyvän sijaa modernin elämän ihanteissa. Länsi- maisessa yhteiskunnassa olemme tottuneet tavoitteisiin, mittaamiseen, suoritta- miseen ja jatkuvan, lineaarisen kasvun ihanteeseen. Yritysmaailmaa ja talouselä- mää hallitsevat lainalaisuudet ulottuvat helposti myös siihen tapaan, jolla hahmo- tamme ihmisyyttä ja ihmiselämää. Tehoja on saatava irti, voittoa tuotettava ja kas- vua saavutettava. Yksittäisen ihmisen kannalta jatkuvan kasvun ja kehittymisen ideaali voi olla kuitenkin tuhoisa. Jos ihminen haluaa olla aina ja jatkuvasti ny- kyistä minäänsä enemmän tai parempi, voi se helposti johtaa uupumuksen tielle. Levón-instituutin julkaisuja 7 Elämän luonnollisen kiertokulun vaiheisiin kuuluvat kukoistaminen, lakastumi- nen, lepääminen ja uuden alun synnyttäminen. Suorituskeskeisessä yhteiskun- nassa havitellaan usein tasalaatuista, suoraviivaista etenemistä ja jatkuvaa kukois- tamista. Huomio kiinnittyy helposti tulosten tarkasteluun. Yhteiskuntamme on tottunut näkemään vain kukoistusvaiheen kiinnostavana ja arvokkaana. Syvällä sisimmässään ihminen kuitenkin vielä muistaa elämän luonnollisen kiertokulun ja sen jokaisen vaiheen tärkeyden. Luonnon havainnointi ja luonnossa oleskelu voivat vahvistaa tuota muistijälkeä. Nähdessään tai kokiessaan syklisyyden luon- nossa, voi ihminen muistaa oman sisäisen ja luonnollisen viisautensa, jota hän kantaa mukanaan sielussaan. Luonnon syklisyys on suomalaisille jatkuvasti läsnä ja koettavissa vuodenaikojen myötä. Vuodenajat voi nähdä myös vertauskuvana tasapainoisen elämän eri vai- heista. Vuodenajat ovat aistittavissa sekä maaseudulla että kaupungeissa riippu- matta siitä, hakeutuuko suomalainen erikseen luontoon vai ei. Luonnon voimaa on kenenkään mahdoton sivuuttaa, kun kesäisin valo täyttää päivät ja yöt tai kun talvella kuljemme hämärän ympäröimänä useamman kuukauden. Suuri osa ihmisistä voimaantuu kesäisen valon vaikutuksista. Kesällä luonnon ku- koistaminen on ilmeistä. Kauneus, runsaus ja valo ovat jatkuvana virtana ympäril- lämme. Kesällä näemme edellissyksyn lakastumisen, talven lepovaiheen ja kevään uuden luomisen tuloksen. Ikuisen kesän ihanne onkin yhteiskunnassamme val- lalla. Kukapa ei haluaisi aina kukoistaa. Ihmiselämää ja luontoa tarkastelles- samme huomaamme kuitenkin nopeasti, että kukaan ei voi aina kukoistaa. Jokai- sen elämään kuuluu luonnostaan syklejä, joissa vaihtelevat uuden syntyminen, loistaminen, lakastuminen ja syvä hiljaisuus, jolloin ei tunnu tapahtuvan mitään. Aivan kuin talvipäivänseisauksen aikaan luonto on horroksessa, myös ihmisen elä- mään kuuluu jaksoja, jolloin kaikki on hiljaa ja odottaa. Suorituskeskeinen ja tu- losorientoitunut ajattelutapa ei kuitenkaan tunnista tai arvosta näitä elämän pe- rusjaksoja. Sen pauloissa oleva ihminen voi turhautua ja pakottaa itsensä liik- keelle, toimimaan, etenemään ja kasvamaan, vaikka juuri sillä hetkellä se ei ehkä olisikaan hänelle kaikkein otollisinta. Syksy on lakastumisen aikaa. Lakastuminen ja kuihtuminen voivat olla ihmiselle pelottavia asioita, mutta luonto muistuttaa kauniisti, miten irti päästämisen aika on myös suuren juhlan aihe. Luonnon syksyinen ruska ja väriloisto juhlivat elä- mää, joka on tullut päätökseen. Aivan kuin luonto tietäisi, että vanhan kuolema on uuden elämän edellytys ja tarjoaa siksi lakastumisen hetkellä kauneinta loistoaan. Talven ulkoinen karuus, pimeys ja kylmyys tarjoavat ihmiselle hiljentymisen vii- sautta. Ne kutsuvat ihmistä kääntymään sisäänpäin, itsensä puoleen. Ihmisenkin 8 Levón-instituutin julkaisuja on aika ajoin levättävä, hiljennyttävä, oltava rauhassa ja sulateltava syklin aikai- sempien vaiheiden oppeja. Levon aikana ihmisen on tarkoitus täyttää akkujaan, jotta hänellä olisi taas jotain, josta ammentaa uutta kevään tullen. Hiljaisuuden ja tyhjyyden kohtaaminen vaatii rohkeutta, johon suorittaminen tai tavoitteellisuus eivät anna eväitä. Silti luontoon yhteydessä oleva ihmissielu tietää, miten tärkeitä ja tarpeellisia ne ovat. Kevät muistuttaa ihmistä luottamaan pieniin alkuihin, ruokkimaan niitä ja vaali- maan niiden kasvua. Pienessä siemenessä on koko elämä, joka ravinnon, lämmön ja valon myötä kasvaa täyteen mittaansa. Kevät muistuttaa ihmistä paitsi elämän voimasta ja mahdollisuuksista, myös sen hauraudesta. Halla voi yllättää ja tuho- laiset voivat hyökätä. Kuivuus vaarantaa sadon yhtä lailla kuin liialliset sateetkin. Hento taimi voi kasvaa, kun se löytää kasvuolosuhteisiinsa tasapainon. Etenemi- nen ei voi olla liian nopeaa eikä liian hidasta. Samoin ihmisen elämän uudet unel- mat ja toiveet ovat vasta versoja, pieniä, hauraita ja vaikutuksille alttiita. Silti nii- hin on sisäänrakennettu voima, joka pitää sisällään kaikki mahdollisuudet täyteen kukoistukseen. Luonnon syklisyys muistuttaa ja opettaa ihmiselle hitauden arvostamista ja kärsi- vällisyyttä. Luonnon muutos on jatkuvaa, mutta se ei ole poukkoilevaa eikä se ole useinkaan kaoottista, päämäärätöntä myllerrystä. Suuressa kuvassa luonnon mul- listuksetkin näyttäytyvät heilahteluina, jotka ohjaavat luontoa kohti suurempaa ta- sapainoa ja harmoniaa. Useimmiten luonnon edustama muutos on kuitenkin hi- dasta, melkein näkymätöntä, omaa sisäsyntyistä tahtia noudattavaa etenemistä. Luonnon syklisyys tarjoaa siten ihmiselle rauhallisen ja levollisen näköalan elä- mään. Sen merkitys voi olla erityisen suuri tänä aikana, jolloin yhteiskunnan val- litsevat arvot eivät korosta niitä ominaisuuksia, jotka olisivat ihmisen sisimmästä käsin katsottuna kaikkein tärkeimpiä. Rauhalla, harmonialla ja tasapainolla on va- kaa sijansa ihmisen sielussa. Luonto muistuttaa oman olemuksensa kautta ihmistä tästä ja auttaa ihmistä tavoittamaan tuon rauhan sisimmästään. 2.3 Lopuksi Moninainen ja maailmanlaajuinen kulttuurinen ja henkinen perintö kertoo ihmi- sen kokonaisuudesta, johon vaikuttavat fyysisen kehon, psyyken ja sosiaalisen ym- päristön lisäksi myös ihmisen sielu, henki ja hengellisyys. Luonnon vaikutusta ja yhteyttä ihmisen henkiseen olemukseen on vaikea täsmällisesti mitata. Tästä huo- limatta luonnon henkinen merkitys on asia, jolla voi olla suuri merkitys luontohy- vinvointipalveluiden asiakkaille ja työntekijöille. Sen vuoksi haluan rohkaista luontoavusteisen toiminnan parissa työskenteleviä tahoja ottamaan myös tämän Levón-instituutin julkaisuja 9 näkökulman ja sen tuomat mahdollisuudet avoimesti tarkastelun, pohdinnan ja kokemuksellisen aistinnan alle. Luonnon mystiikkaa ja elämän ja ihmisyyden sy- vyyttä ei kannata väistää tai säikähtää, vaan ottaa se voimavaraksi ja erääksi mah- dolliseksi näkökulmaksi edistettäessä luonnon hyvinvointivaikutuksia. Luontoavusteisessa toiminnassa voidaan muiden hyvinvointivaikutusten rinnalla tuoda rohkeasti esiin luonnon potentiaalia herättää ihmisessä pohdintaa ihmisyy- den ja elämän syvistä kysymyksistä, henkisyydestä ja sielun viisaudesta. Tärkeää on oikeanlaisten puitteiden luominen luonnossa hiljentymiselle ja oman koke- muksen reflektiolle. Henkisen yhteyden rakentumista ei voi tuotteistaa eikä sitä voi pakottaa tapahtuvaksi, mutta sille on mahdollista luoda tilaa suotuisien, rau- hallisten ja kiireettömien olosuhteiden muodossa. Olen tässä artikkelissa esittänyt muutamia reflektioita siitä, millä tavoin luonnon elementit mahdollisesti voivat linkittyä ihmisen henkiseen olemukseen. Arkisem- min ja yksilöllisemmin ilmaistuna kyse on siitä, mikä luonnossa puhuttelee ihmi- sen sielua. Oletettavasti vastauksia tuohon kysymykseen on niin paljon kuin on vastaajiakin. Jätänkin lukijan tarkasteltavaksi sen, löytääkö hän itsessään ja sisim- mässään kaikupohjaa niille tuntemuksille, joita olen tässä kirjoituksessa kuvan- nut. Sitäkin enemmän toivon kirjoituksen haastavan ja kannustavan lukijaa poh- timaan omakohtaisesti, mikä luonnossa puhuttelee juuri hänen sieluaan. Toivon myös, että nämä näkökulmat ja kysymykset löytävät tiensä tulevaisuuden tieteel- liseen tutkimukseen luonnon hyvinvointivaikutuksista. 10 Levón-instituutin julkaisuja Lähteet Bragg, Elizabeth Ann (1996). Towards ecological self: deep ecology meets con- structionist self-theory. Journal of Environmental Psychology, 16, 93–108. Borgen, Berit (2018). The human mental transcending ability as a coping and life- expanding resource. Journal of Spirituality in Mental Health, 20(1), 70–93. Green Care Finland ry (2019). Vaikuttavuus. Verkkosivusto. Saatavissa 3.1.2019. http://www.gcfinland.fi/green-care-/vaikuttavuus/ Kamitsis, Ilias & Andrew J.P. Francis (2013). Spirituality mediates the relationship between engagement with nature and psychological wellbeing. Journal of Environ- mental Psychology, 36, 136–143. Koenig, Harold G. (2012). Religion, spirituality, and health: The research and clin- ical implications. ISRN Psychiatry, 2012, Article ID 278730, 33 pages. Miller, Lisa J. (2012). Introduction. Teoksessa The Oxford handbook of psychology and spirituality, 1–4. Toim. Lisa J. Miller. New York: Oxford University Press. Trigwell, Jasmine L., Francis, Andrew J. P., & Kathleen L. Bagot (2014). Nature connectedness and eudaimonic well-being: Spirituality as a potential mediator. Ecopsychology, 6(4), 241–251. Unterrainer, H.F., Lewis, A. J. & A. Fink. (2014). Religious/spiritual well-being, personality and mental health: A review of results and conceptual issues. Journal of Religion and Health, 53(2), 382–392. Weber, Samuel R. & Kenneth L. Pargament (2014). The role of religion and spirit- uality in mental health. Current Opinion in Psychiatry, 27(5), 358–363. Levón-instituutin julkaisuja 11 3 MONILAJINEN HYVINVOINTI: ELÄIMET, BAKTEERIT, YMPÄRISTÖ JA IHMISEN TERVEYS Lotta Hautamäki 3.1 Johdanto Ihmisen suhde muihin eläimiin ja luontoon on muodostunut viime vuosikymme- ninä yhä merkittävämmäksi yhteiskunnalliseksi kysymykseksi. Ilmastonmuutos, kuudes sukupuuttoaalto sekä kasvava ymmärrys ihmisen ja muiden eliölajien hy- vinvoinnin keskinäisyhteydestä haastavat totunnaista käsitystä ihmisestä muusta elollisesta luonnosta erillisenä. Ihmisen hyvinvointi on riippuvainen koko ekosysteemin tasapainosta ja ekosys- teemin tasapaino taas on riippuvainen ihmisen toimista. Samaan tapaan ihmiset ja muut selkärankaiset eläimet ovat riippuvaisia muista eliölajeista, kuten lukui- sista bakteereista esimerkiksi suolistossa tai sen ulkopuolella ruoassa ja maape- rässä. Muut eläimet puolestaan ovat riippuvaisia ihmisen toimista ekologisten lo- kerojensa säilymisen, tuotantoeläinten hyvinvoinnin tai kumppanilajeina elävien lemmikkien kohtelun muodossa. Samaan tapaan eläimet voivat pitää huolta ih- misten hyvinvoinnista lemmikkeinä tai ammattilaisten työpareina sosiaali- ja ter- veydenhuollossa. Tässä kirjoituksessa tarkastelen ihmisen, muiden eliöien ja luontoympäristön kes- kinäisyhteyksiä käsittelevää tutkimusta ihmisen terveyden ja hyvinvoinnin näkö- kulmasta sekä pohdin, mitä uutta niin sanottu monilajinen näkökulma voisi tuoda luonto- ja eläinavusteisten menetelmien tutkimiseen ja kehittämiseen. Monilajisuuden ajatus on lähtöisin muiden muassa ympäristötieteen, eläintutki- muksen, antropologian, sosiologian sekä tieteen- ja teknologiantutkimuksen yh- teisestä kiinnostuksesta erilaisten eliölajien vuorovaikutussuhteisiin. Taustalla on ajatus siitä, että näitä vuorovaikutussuhteita pitäisi tarkastella ihmiskeskeisen nä- kökulman asemesta nimenomaan monien lajien näkökulmasta yhtä aikaa. Eläi- met, kasvit, sienet tai bakteerit ovat olennainen osa myös inhimillistä elämää eikä eri lajien näkökulmia aina edes voi erottaa toisistaan. (Kirksey & Helmreich 2010; Wilkie 2015; Dooren, Kirksey & Münster 2016; Lorimer 2017.) Esittelen aluksi monilajisuuden käsitettä ja sen jälkeen pohdin kahta erilaista mo- nilajisuuden ilmentymää: ensimmäiseksi eläimien ja ihmisten välistä suhdetta sekä toiseksi ihmisen suhdetta muihin eliölajeihin laajemmin osana ekosysteemiä. 12 Levón-instituutin julkaisuja Kuvailen aiheitani monitieteisesti hyödyntäen yhteiskuntatieteellisen tutkimuk- sen ohella biologian ja lääketieteen tutkimustietoa. Lopuksi pohdin vielä sitä, mi- ten monilajisuuden ajatuksen avulla voisi tarkastella terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä laajemmin osana ekosysteemin terveyttä. 3.2 Mitä monilajisuudella tarkoitetaan? Ihmisen suhdetta muihin eläimiin ja elolliseen luontoon määrittelevät usein eri- laiset kahtiajaot esimerkiksi ihmisen ja eläimen tai villin luonnon ja ihmisen ra- kentaman kulttuurin välillä. Ihminen on nähty muista eläimistä erillisenä olen- tona, jolla on kieli, kulttuuri ja yhteiskunta, kun taas eläimet ovat erillinen osa ke- syttämätöntä luontoa. Osa eläimistä on petoja, jotka saatetaan kokea myös riskiksi ihmisen hyvinvoinnille (Hobson-West 2007; Peltola & Heikkinen 2016). Tällainen erontekoihin perustuva luokittelu on hyvin inhimillinen tapa jäsentää ja ymmärtää maailmaa. Ihmisen ja eläimen tai luonnon ja kulttuurin välisten erojen korostaminen on kuitenkin vain muutaman sata vuotta vanha ja leimallisesti län- simainen tapa ymmärtää ihmisyyttä ja eläimyyttä (Bowker & Leigh-Star 1999; Aal- tola & Keto 2015; Van Dooren ym. 2016). Viimevuosina tällaista ihmiskeskeistä ajattelutapaa on kyseenalaistettu juuri monilajisuuden kaltaisten monitieteisten näkökulmien avulla. Ajatus monilajisuudesta saa käyttövoimansa yksiselitteisten erojen tunnistamisen mahdottomuudesta ja pyrkii ymmärtämään ihmistä muiden elollisten joukossa osana ekosysteemiä (Dooren ym. 2016). Ymmärrys ihmisestä toisista eläimistä ja luonnosta erillisenä, oman yksilöllisen perimänsä säätelemänä organismina, onkin nykyisen tutkimustiedon valossa liian suoraviivainen ja yksinkertaistaa monimutkaista todellisuutta. Tutkimustiedon perusteella ei ole enää perusteltua väittää esimerkiksi, että ihminen olisi ainoa tie- toinen ja sosiaalinen eläin tai että ihminen biologisena olentona olisi muista eläi- mistä poikkeava tai erityinen (Hird 2010; Aaltola & Keto 2015). Ihminen itsessään on itse asiassa eräänlainen superorganismi, jonka sisällä vaikuttaa valtava joukko mikrobeja, jotka ovat olennaisia hengissä säilymisemme kannalta ja saattavat jopa vaikuttaa siihen, miten tunnemme ja toimimme (Hird 2010; Forsythe, Kuntze & Bienenstock 2016; Lorimer 2017; Rees, Bosch & Douglas 2018). Levón-instituutin julkaisuja 13 3.3 Ihmisten ja muiden eläinten yhteen kietoutuva hyvinvointi Eläimet ovat myös osa ihmisten luomia yhteiskuntia ja ihmisen kulttuuria monin erilaisin tavoin. Ihmisen suhteessa muihin eläimiin korostuu yhtäältä välineelli- syys ja toisaalta eläimen merkitys ihmisen kanssa vuorovaikutuksessa olevana kumppanilajina. Joitakin eläimiä kasvatetaan ruoaksi ihmiselle ja toisenlaisia eläi- miä pidetään ihmisen elämänkumppaneina ja parhaina ystävinä. Tuotantoeläimet koetaan ihmisestä erillisinä ja lemmikit puolestaan lähempänä ihmistä olevina olentoina (Arluke & Sanders 1996; Buller 2013; Kotilainen 2015). Lääketieteelli- sessä tutkimuksessa eläimet sen sijaan toimivat ihmisen biologisina malleina. Esi- merkiksi hiirien avulla tutkitaan ihmisissä vaikuttavien sairauksien toimintame- kanismeja ja ne mallintavat ihmistä uusia lääkkeitä kehitettäessä. (Birke, Bryld & Lykke 2004; Despret 2013; Hobson-West 2013). Ei ole lainkaan itsestään selvää, miten ihminen eroaa muista eläimistä, vai eroaako lainkaan, eikä myöskään ole itsestään selvää, miten eri lajeja edustavat eläimet eroavat toisistaan. Eläimyyden ja ihmisyyden välinen raja elää jatkuvasti ja sitä muokataan uudelleen erilaisissa arkisissakin tilanteissa, joissa vaikkapa pohditaan omia ruokailutottumuksia tai lemmikin hyvinvointia. Se, miten eläimen ja ihmisen välinen rajanveto ymmärretään, vaikuttaa myös silloin, kun eläimen ja ihmisen välisen vuorovaikutuksen tavoitteena on parantaa ihmisen fyysistä, kognitiivista ja sosiaalista toimintakykyä sekä tunnetaitoja. Eläimet edistävät ihmisten terveyttä ja hyvinvointia lääketieteellisen tutkimuksen ohella eläinavusteisten interventioien yhteydessä, jossa eläimet toimivat ihmisen tunteiden ja vuorovaikutussuhteiden mallintajina. Luonto- ja eläinavusteiset in- terventiot ovat suhteellisen uusi, mutta kasvava osa ihmisen terveyttä, hyvinvoin- tia ja elämänlaatua edistävää toimintaa sekä sosiaali- ja terveydenhuollon kenttää laajemmin (Serpell 2015; Hautamäki, Ramadan, Ranta, Haapala & Suomela- Markkanen 2018). Eläinavusteisissa interventioissa hyödynnetään eläimen ja ihmisen välisen vuoro- vaikutuksen hyvinvointia edistäviä vaikutuksia terapeuttisessa ja kuntoutukselli- sessa toiminnassa. Vuorovaikutus ihmisen ja eläimen välillä edistää ihmisen ter- veyttä ja hyvinvointia monella tasolla: rauhoittamalla sykettä, alentamalla veren- painetta, tuomalla mielihyvää, motivoimalla, vähentämällä stressiä sekä edistä- mällä kommunikaatiota, tunnetaitoja ja sosiaalisuutta myös ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. (Nimer & Lundahl 2007; Beetz ym 2012; Nagasawa ym 2015; Hautamäki ym. 2018.) 14 Levón-instituutin julkaisuja Sosiaali- ja terveydenhuollon eläinavusteisissa interventioissa on mukana ammat- tilainen, asiakas ja eläin, jotka kaikki toimivat vuorovaikutuksellisessa tilanteessa yhdessä. Siksi on tärkeää pysähtyä tarkkailemaan, miten esimerkiksi koira, hevo- nen tai lammas asemoidaan suhteessa tilanteessa mukana oleviin ihmisiin. Miten erilaiset tunteet, stressi ja mielihyvä peilautuvat eri osapuolten välillä ja miten voi- daan parhaiten edistää kaikkien hyvinvointia. 3.4 Ihminen on ekosysteemi ekosysteemissä Organismien välisiä suhteita on biologiassa esitelty elämänpuuna, jossa kaikki eliölajit on luokiteltu perimän, lajin ja suvun mukaan valtavaksi puumaiseksi kar- tastoksi. Elämänpuussa eläimet, kasvit ja sienet muodostavat vain kolme oksaa ja kaikki loput lukuisat oksat ovat erilaisia mikrobeja (Hird 2010; Hug, Baker, Anantharaman, Brown, Probst, Castelle, Butterfield, Hernsdorf, Amano, Ise, Su- zuki, Dudek, Relman, Finstad, Amundson, Thomas & Banfield 2016). Kasvava ymmärrys näiden lukuisten mikrobien merkityksestä ihmisen terveydelle kyseenalaistaa osaltaan ymmärrystä ihmisestä muista lajeista erillisenä olentona. Ihmisen suolistossa vaikuttavan mikrobikannan yhteyksiä aineenvaihduntaan, puolustuskykyyn ja hormonaaliseen järjestelmään on tutkittu paljon, ja nykyisin suolistomikrobiston häiriö liitetään tulehduksellisten sairauksien kuten allergioi- den, suolistosairauksien ja 1-tyypin diabeteksen syntyyn (ks. Karisola, Auvinen, Paulin, Mäkelä, Vartiainen, Kosunen, Alenius & Haahtela 2012; Karkman, Lehti- mäki & Ruokolainen 2017). Monilajisesta näkökulmasta kiinnostava hypoteesi on, että ihmisyksilön mikrobiomilla on vaikutusta myös mielen toimintaan eli ihmisen tunteisiin ja kognitioon (Hird 2010; Forsythe ym. 2016; Lorimer 2017; Kalliomäki, Käyhkö, Mykkänen, Isolauri & Lähdesmäki 2018). On vaikea ajatella ihmistä täy- sin muista lajeista riippumattomana yksilöllisenä toimijana, jos kaikkein selkeim- min ihmisen itseyden kokemusta rakentavat asiat, kuten tunteet ja käyttäytymi- nen, syntyvätkin yhteistyössä toisten eliölajien kanssa, joilla on oma ihmisestä riippumaton perimänsä ja tehtävänsä. Ihmisen yksilöllinen perimä muuttuu niin ikään ympäristön vaikutuksesta koko elämänkaaren ajan. Tutkimus perimän ja ympäristön yhteyksistä on kiinnittänyt huomiota siihen, miten niin sanotut epigeneettiset mekanismit muokkaavat syn- tymässä saatujen geenien toimintaa ympäristön vaikutusten mukaisesti. Sellaiset asiat kuin ympäristösaasteet, ravitsemus, hoiva tai elämänkokemukset vaikuttavat geenien toimintaan ja osa näistä muutoksista voi myös siirtyä sukupolvelta toiselle (Jablonka & Lamb 2005; Landecker & Panofsky 2013). Eliölajien yhteistyön mer- Levón-instituutin julkaisuja 15 kitys on koko ekosysteemin tasolla evoluutiossa olennainen: ihmiset, eläimet, mik- robit, kasvit, sienet – kaikki elolliset organismit – muokkaavat toinen toisiaan. Li- säksi ihmisyksilön elinkaaren mittakaavassa jokaisen yksilöllinen mikrobiomi ke- hittyy jo äidin elinympäristön vaikutuksesta sikiövaiheessa sekä syntymän jälkeen lapsen omassa elinympäristössä (Jablonka & Lamb 2005). Ympäristön vaikutusta ihmisen terveyteen on tutkittu ennenkin, mutta nyt uusista näkökulmista, kun esimerkiksi kroonisille tulehdussairauksille on etsitty selitystä biodiversiteettihypoteesista. Oletuksena on, että maaperän bakteerit, jotka kul- keutuvat ihmisen elimistöön ihon, hengitysteiden ja suun kautta, vaikuttavat myönteisesti ihmisen omaan bakteerikantaan (Karisola ym. 2012; Ruokolainen, Fyhrquist & Haahtela 2016; Karkman ym. 2017). Laaja kirjo erilaisia bakteereita tukee tämänhetkisen tiedon perusteella parhaiten ihmisen immuunijärjestelmää, eli mitä monilajisemmassa ympäristössä eletään, sitä parempi ihmisen tervey- delle. Siksi eläimien ja muiden eliölajien sukupuuttoaalto vaikuttaa myös ihmisten terveyteen: mikrobivalikoima kutistuu ja elimistön puolustusjärjestelmät häiriin- tyvät. Ihminen tarvitsee muita eläimiä, metsää ja maaperäaltistusta myös kaupun- kiympäristössä. (Ruokolainen ym. 2016.) Ihmisen sisällä vaikuttavat mikrobit muodostavat oman ekosysteeminsä ja ihmi- nen taas elää osana laajempaa ekosysteemiä – molempien tasapaino on ihmisen terveyden ja hyvinvoinnin kannalta olennaista. Vaikka ihmisen ja mikrobien väli- sen vuorovaikutuksen tutkimus on vasta alussa, eikä varsinaisia terveydenhuollon sovelluksia vielä ole olemassa, monet pyrkivät itse vaikuttamaan sisäiseen ekosys- teemiinsä esimerkiksi ruokavalion ja elämäntapojen tai niin sanotun biohakke- roinnin avulla (Lorimer 2017). 3.5 Monilajinen terveys ja hyvinvointi Eläimet, ihmiset, metsäluonto, kasvit, maaperä, mikrobit ja luontoympäristö ko- konaisuutena peilautuvat toinen toisiinsa ja vaikutus ihmisen terveyteen ja hyvin- vointiin välittyy monilajisesti. Luonto- ja eläinavusteisten menetelmien ohella mo- nilajisen terveyden ja hyvinvoinnin näkökulma tulee esiin niin sanotussa One Health -lähestymistavassa, jossa pyritään tutkimiaan ihmisen terveyttä osana eläinten ja ekosysteemin terveyttä. Lääkärien, eläinlääkärien, etologien ja ympä- ristötieteilijöiden yhteistyö on saanut alkunsa pandemioina leviävien tartuntatau- tien ehkäisemisestä. Ajatuksena on tuoda tutkimustuloksia ja näkökulmia yhteen, jotta olisi ylipäätään mahdollista hallita sellaisia maailmanlaajuisia terveysriskejä kuin antibioottiresistenssi tai zoonoosit. Vaikka pääpaino onkin riskien tiedosta- misessa ja ongelmien ratkaisemisessa, on One Health -liikkeessä tärkeää myös 16 Levón-instituutin julkaisuja eläimien ja ihmisen tai luontoympäristön ja ihmisen välisen vuorovaikutuksen hy- vinvointia lisäävä vaikutus. (One Health Initiative.) Monilajisuuden ja ekosysteemiajattelun näkökulmat haastavat ajattelemaan ih- miskeskeisen näkökulman asemesta monien lajien näkökulmasta yhtä aikaa ja siksi auttavat ymmärtämään ihmisten, eläinten ja muiden eliöiden vuorovaiku- tusta uudella tavalla myös konkreettisissa sosiaali- ja terveydenhuollon yhteyk- sissä. Arjen toiminnassa on mahdollista kiinnittää huomiota lajien väliseen vuoro- vaikutukseen monella tasolla pohtimalla esimerkiksi sitä, miten voisi eläytyä eläinavusteisessa kuntoutuksessa apuna olevan eläimen työhyvinvointiin? Entä miten voisi arvostaa mikrobeja elinkumppaneina, siinä missä lemmikkieläimiä? Ihmisen, muiden eliöiden ja ympäristön vuorovaikutus perustuu keskinäisiin riip- puvuussuhteisiin. Siksi ihmisen terveys ja hyvinvointi ovat kytköksissä koko ekosysteemin tasapainoon. Eliölajien sukupuuttoaallon, väestönkasvun ja ilmas- tokriisin kaltaisten ongelmien ratkaisemisessa monilajisesta ajattelusta on paljon apua. Nämä ongelmat ovat ratkaistavissa parhaiten ymmärtämällä ihmisten ja elollisen luonnon vuorovaikutus uudella tavalla ja ennen kaikkea suuntaamalla toimintaa kestävämmän hyvinvoinnin näkökulmasta (Hirvilammi 2015; Dooren 2016). Levón-instituutin julkaisuja 17 Lähteet Aaltola, Elisa & Sami Keto (2015). Johdanto: Toislajisena ihmisen maailmassa. Te- oksessa: Eläimet yhteiskunnassa, 7–15. Toim. Elisa Aaltola & Sami Keto. Helsinki: Into. Arluke, Arnold & Clinton Sanders (1996). Regarding Animals. Philadelphia: Tem- ple University Press. Beetz, Andrea, Kerstin Uvnäs-Moberg, Henri Julius, Kurt Kotrschal (2012). Psy- chosocial and psychophysiological effects of human-animal interactions: the pos- sible role of oxytocin. Frontiers in Psychology 9: 3, 234. Birke, Lynda, Mette Bryld, & Nina Lykke (2004). Animal performances: An explo- ration of intersections between feminist science studies and studies of human/an- imal relationships. Feminist Theory 5: 2, 167–183. Bowker, Geoffrey & Susan Leigh Star (1999). Sorting things out: classification and its consequences. Cambridge: MIT Press. Buller, Henry (2013). Individuation, the Mass and Farm Animals. Theory, Culture & Society, 30: 7/8, 155–175. Daston, Lorraine & Gregg Mitman (2005). Introduction: The How and Why of Thinking with Animals. Teoksessa: Thinking with Animals: New Perspectives on Anthropomorphism, 1–14. Toim. Lorraine Daston & Gregg Mitman. New York: Columbia University Press. Despret, Vinciane (2013). Responding bodies and partial affinities in human–ani- mal worlds. Theory, Culture & Society, 30:7/8, 51–76. Dooren, Thom van, Eben Kirksey & Ursula Münster (2016). Multispecies Studies Cultivating Arts of Attentiveness. Environmental Humanities, 8: 1, 1–23. Forsythe, Paul, Wolfgang Kuntze & John Bienenstock (2016). Moody microbes or fecal phrenology: what do we know about the microbiota-gut-brain axis? BMC Me- dicine 58: 14. Hautamäki, Lotta, Farid Ramadan, Paula Ranta, Eija Haapala & Tiina Suo- mela-Markkanen (2018). Eläinavusteinen terapia: Katsaus tutkimuskirjallisuu- teen ja toimintaan Suomessa. Kelan Työpapereita nro 140. Helsinki: Kela. Hird, Myra (2009). The Origins of Sociable Life: Evolution after Science Studies. Basingstoke: Palgrave Macmillan. Hirvilammi, Tuuli (2015). Kestävän hyvinvoinnin jäljillä: Ekologisten kysymysten integroiminen hyvinvointitutkimukseen. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 136. Tampere: Kelan tutkimusosasto. Hobson-West, Pru (2007). Beasts and boundaries: an introduction to animals in sociology, science and society. Qualitative Sociology Review, 3: 1, 23–41. 18 Levón-instituutin julkaisuja Hobson-West, Pru (2012). Ethical boundary-work in the animal research labora- tory. Sociology, 46: 4, 649–663. Hug, Laura A., Brett J. Baker, Karthik Anantharaman, Christopher T. Brown, Al- exander J. Probst, Cindy J. Castelle, CristinaN.Butterfield, AlexW.Hernsdorf, Yuki Amano,Kotaro Ise, Yohey Suzuki, Natasha Dudek, DavidA.Relman, Kari M. Fin- stad, Ronald Amundson, Brian C. Thomas & Jillian F. Banfield (2016). A new view of the tree of life. Nature Microbiology, Letters, 1: 16048. Jablonka, Eva & Marion J. Lamb (2005). Evolution in four dimensions: Genetic, epigenetic, behavioral, and symbolic variation in the history of life. Cambridge, Massachusetts: The MIT Press. Kalliomäki, Marko, Sofia Käyhkö, Minja Mykkänen, Erika Isolauri, Tuija Lähdes- mäki (2018): Suoli-aivoakseli – mikrobiston ja hermoston monimuotoinen yhteys. Suomen Lääkärilehti, 73: 4, 203–207. Karisola, Piia, Petri Auvinen, Lars Paulin, Mika J. Mäkelä, Erkki Vartiainen, Timo U. Kosunen, Harri Alenius & Tari Haahtela (2012). Environmental Biodiversity, Human Microbiota, and Allergy Are Interrelated. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America 109: 21, 8334–39. Karkman, Antti, Jenni Lehtimäki & Lasse Ruokolainen (2017). The ecology of hu- man microbiota: dynamics and diversity in health and disease. Annals of the New York Academy of Sciences, 1399: 1, 78–92. Kirksey, Eben S. & Stefan Helmreich (2010). The emergence of multispecies eth- nography. Cultural Anthropology, 25: 4, 545–576. Kotilainen, Noora (2015). Puhdasta, suomalaista, nationalistista lihaa. Teoksessa: Eläimet yhteiskunnassa, 37–57. Toim. Elisa Aaltola & Sami Keto. Helsinki: Into. Landecker, Hannah & Aaron Panofsky (2013). From social structure to gene regu- lation, and back: a critical introduction to environmental epigenetics for sociology. Annual Review of Sociology 39: 333–357. Lorimer, Jamie (2017). Probiotic Environmentalities: Rewilding the Wolves and Worms. Theory, Culture & Society, 34: 4, 27–48. Mitman, Gregg (1999). Reel Nature. America’s Romance with Wildlife on Film. Cambridge: Harvard University Press. Nimer, Janelle & Brad Lundahl (2007). Animal-Assisted Therapy: A Meta-Analy- sis. Anthrozoös. A multidisciplinary journal of the interactions of people and ani- mals, 20:3, 225–238. One Health Initiative. Saatavissa 26.3.2019: http://onehealthinitiative.com/. Peltola, Taru ja Heikkilä, Jari (2016). Susi vai koira? Biopolitiikkaa Perhon susikä- räjillä. Trace: The Finnish Journal of Human-Animal Studies, 2: 1, 88–93. Rees, Tobias, Thomas Bosch & Angela E. Douglas (2018). How the microbiome challenges our concept of self. PLoS Biology 16: 2, e2005358. Saatavissa 26.3.2019 Levón-instituutin julkaisuja 19 https://journals.plos.org/plosbiology/article?id=10.1371/journal.pbio. 2005358. Ruokolainen, Lasse, Nanna Fyhrquist & Tari Haahtela (2016). The rich and the poor. Current Opinion in Allergy and Clinical Immunology, 16: 5, 421–426. Serpell, James A. (2015). Animal-Assisted Interventions in Historical Perspective. Teoksessa: Handbook on animal assisted therapy (4. painos), 11–19. Toim. Aubrey Fine. San Diego, CA: Academic Press. Wilkie, Rhoda (2015). Multispecies scholarship and encounters: Changing as- sumptions at the human-animal nexus. Sociology, 49: 2, 323–339. 20 Levón-instituutin julkaisuja 4 LUONNON VAIKUTUS HYVINVOINTIIMME JA HUOMIOINTI HYVINVOINNIN AGGREGAATTIMITTAREISSA Jukka Hoffrén Vallitsevana lähtökohtana yhteiskunnallisessa ajattelussamme on pitkälti yhä en- nen teollisen aikakauden alkua vallinnut käsitys, että taloudellisella toiminnalla ei pitäisi olla lainkaan haitallisia ympäristö-, terveys- tai hyvinvointivaikutuksia tai että ainakin nämä kehityksen haitalliset ja väistämättömät vaikutukset ovat vähäi- siä. Ympäristöterveystavoitteena Suomessa onkin, että jokainen ihminen voisi hengittää, juoda ja syödä sekä käyttää tuotteita ja liikkua ympäristössään ilman pelkoa, että niistä aiheutuu hänen terveydelleen vaaraa. 4.1 Talous jyrää luonnon Talouden tarkoitus on taloustieteen näkökulmasta ihmisten hyvinvoinnin kohot- taminen, joka tapahtuu maksimoimalla kuluttajan mahdollisuudet hankkia erilai- sia hyödykkeitä. Hyvinvointia nostavat myös luonnon ja ympäristön tarjoamat il- maishyödykkeet, joita ihmisten on aiemmin ollut mahdollista hyödyntää varsin vapaasti. Taloustieteen näkökulmasta nämä hyödykkeet olivat pitkään vapaasti kaikkien hyödynnettävissä, joten niillä ei ole ollut markkinahintaa. Väestömäärän ja taloudellisten aktiviteettien kasvaessa sekä talouden sosiaalisten ja ekologisten haittavaikutusten lisääntyessä, aiemmin rajattomilta näyttäneistä luonnon tarjoa- mista ilmaishyödykkeistä tulee kuitenkin rajallisia (niukkoja). Vasta tällöin ym- märretään niiden olevan ihmisille erityisen arvokkaita ja jopa välttämättömiä. Taloutemme perusongelma on nykyisellään piittaamaton ja haaskaava luonnon tarjoamien ilmaishyödykkeiden, kuten puhtaan ilman, veden, luonnonvarojen ja ekosysteemien liikakäyttö. Ristiriita kestävän kehityksen politiikan ja talousmal- limme yhteensovittamisen väillä näyttää olevan hyvin hankala ratkaista. Ratkai- suja on etsitty laajasti yhteiskunnan kehitystä ja hyvinvointia mittavien rahamää- räisten aggregaattimittarien käytöstä. Ihmisten kokeman hyvinvoinnin mittaami- seen on ehdotettu mm. Kestävän taloudellisen kehityksen indikaattoria (Index of Sustainable Economic Welfare, ISEW) ja Aidon kehityksen indikaattoria (Genuine Progress Indicator, GPI). Ne tekevät talouskasvun aikaansaamat ongel- mat näkyviksi ja niiden avulla kehitystä voidaan ohjata kestävän kehityksen suun- taan. (Rättö 2010: 41–42.) Levón-instituutin julkaisuja 21 Hintojen puuttumisen takia lukuisia sosiaalisia ongelmia, ympäristöongelmia ja luonnonvarojen kulumista ei huomioida päätöksenteossa. Hintainformaatio saisi aikaan teknologista kehitystä ja suuntaisi resurssit kestävämpiin tuotantotapoi- hin. Resurssitehokkuuden parantaminen ei riitä, jos toiminnan laajeneminen joh- taa toiminnan ja sen ympäristörasituksen kasvamiseen. Tehokkuusparannusten ohella absoluuttisten vähennysten aikaansaaminen on välttämätöntä. (Hoffrén 2011: 19–20.) 4.2 Suomen hyvinvointi polkee paikallaan Suomessa BKT:n kasvu on ollut nopeaa ja jatkuvaa, mutta GPI:n ja ISEW:in mu- kaan suomalaisten hyvinvointi ei juuri ole kasvanut sitten 1980-luvun puolivälin tuotannon kasvusta huolimatta (ks. Kuvio 1). Kuvio 1. Suomen BKT:n, GPI:n ja ISEW:in kehitys vuosina 1945–2017 (asu- kasta kohti vuoden 2010 hinnoin) (Hoffrén 2019: 26). Suomen GPI kasvoi aina vuoteen 1989 saakka, minkä jälkeen se on kääntynyt las- kuun, joka on jatkunut aina näihin vuosiin asti. GPI:n antama kuva hyvinvoinnin kehityksestä ja tulevaisuudesta Suomessa onkin hyvin huolestuttava. Suomen ISEW kasvoi aina vuoteen 1983 saakka, minkä jälkeen se on kääntynyt laskuun, joka on jatkunut aina näihin vuosiin asti. ISEW:in antama kuva hyvinvoinnin ke- hityksestä ja tulevaisuudesta Suomessa ei myöskään ole kovinkaan lupaava: hy- vinvoinnin kehitys näyttää viime vuosina polkeneen paikoillaan. Sekä ISEW että 22 Levón-instituutin julkaisuja GPI pyrkivät huomioimaan kuluttajien hyvinvointiin vaikuttavat tekijät. Yksityis- ten kulutusmenojen luomaa hyvinvointia korjataan ISEW:ssä ja GPI:ssä kuitenkin osittain eri tekijöillä (ks. Taulukko 1). Taulukko 1. ISEW:in ja GPI:n arvoa lisäävät (+) ja vähentävät (-) komponen- tit (Hoffrén 2019: 21). Levón-instituutin julkaisuja 23 4.3 Ympäristöhaitat kasvavat rajusti ISEW ja GPI mittareiden laskentametodologiaan kuuluu keskeisenä elementtinä luonnon ja ympäristön pilaantumisen sekä haitallisten terveysvaikutusten huomi- oiminen. Tutkimusten mukaan jopa puolet kaikista terveysmenoista aiheutuu sai- rauksista, joiden pääasiallisena syynä tai osasyynä ovat ympäristöhaitat. Esimer- kiksi ilmansaasteet, lähinnä otsoni ja pienhiukkaset, aiheuttavat ennenaikaisia kuolemia, sydän- ja verisuonitauteja sekä hengityselinsairauksia kuten, keuhkoah- taumatautia, astmaa ja keuhkosyöpää (Hänninen ym. 2016:10). Kun huomioidaan kaikki ne menot, jotka aiheutuvat ympäristöhaittojen aiheuttamista erilaisista elä- män laadun heikentymisestä, terveyshaitoista ja sairauksista, muuttuu kuva me- nojen suuruudesta radikaalisti. Yhteenlasketut suorat ja välilliset hyvinvointi- ja terveysvaikutukset nousevat yli puoleen bruttokansantuotteen BKT:n arvosta. (Hoffrén 2010: 90–92.) Nämä menot ovat myös nopeasti kasvamassa (ks. Kuvio 2). Kuvio 2. Tuotannon haittojen ja ympäristön heikentymisen ja luonnonvarojen kulumisen arvon kehitys vuosina 1945–2017 (euroa asukasta kohti vuoden 2010 hinnoin). Hyvinvointia mitatessa pitää huomioida talouskasvun ympäristöhaitat laajasti. Nykyinen päästöjen tilastointi perustuu vuosittaisiin tietoihin, mikä ei ole riittä- vää. Aiemmat saastepäästöt vaikuttavat luontoon kuitenkin vielä kymmeniä, jopa 0 20000 40000 60000 80000 100000 120000 140000 160000 19 45 19 48 19 51 19 54 19 57 19 60 19 63 19 66 19 69 19 72 19 75 19 78 19 81 19 84 19 87 19 90 19 93 19 96 19 99 20 02 20 05 20 08 20 11 20 14 20 17 Tuotannon haitat ihmisille Ympäristön heikentyminen ja luonnonvarojen kuluminen 24 Levón-instituutin julkaisuja satoja vuosia. Erilaisten pitkäkestoisten ja kasautuvien ympäristötekijöiden vaiku- tus luonnolle on suuri. Saastekuorma alkaa näkyä vasta, kun kasautuvien haittojen määrä ylittää ekosysteemien kantokyvyn, jolloin ne romahduttavat ekosysteemien elin- ja uusiutumiskyvyn äkillisesti. (Hoffrén, Lemmetyinen & Pitkä 2011: 97.) 4.4 Hyvinvoinnin kehitys Uudellamaalla Kansallisvaltion lisäksi GPI ja ISEW -mittarit on mahdollista laskea myös alueel- lisesti ja paikallisesti. Alueellisten GPI-tarkastelujen avulla voidaan tuottaa tietoa paikallisella tasolla merkittävimmistä taloudelliseen hyvinvointiin ja ekologiseen kestävyyteen vaikuttavista seikoista. Suomen kaikille maakunnille on laskettu GPI-aikasarjat ensimmäisen kerran vuosina 2009–2013 (Hoffrén & Vatanen 2014). Uudenmaan maakunnan eri osille (Pääkaupunkiseutu, Keski-Uusimaa, Itäinen ja Läntinen Uusimaa, ns. KUUMA-kunnat), laskettiin GPI-aikasarjat vuonna 2013 (Kuusela 2014). Nämä laskelmat on päivitetty ja erotettu Helsinki muusta pääkaupunkiseudusta (ks. kuvio 3). Kuvio 3. GPI:n kehitys Suomessa ja Uudenmaan eri osissa 1960-2017 (euroa asukasta kohti vuoden 2010 hinnoin). Uudenmaan eri osien hyvinvointi on GPI-mittarilla tarkasteltuna kehittynyt hy- vinkin eri suuntiin 1980-luvun lopun jälkeen. Tätä ennen kehitys eri alueilla oli hyvinkin yhteneväistä. Helsinki ja muu pääkaupunkiseutu (Espoo, Vantaa ja Kau- Levón-instituutin julkaisuja 25 niainen) menestyivät tämänkin jälkeen hyvin, kunnes 2008 talous- ja finanssi- kriisi pudotti muun pääkaupunkiseudun menestystä. Tilalle nousi Keski-Uusimaa, joka paransi merkittävästi sijoitustaan ja nousi Helsingin rinnalle hyvinvoinnissa. Sen sijaan Länsi ja Itä- Uusimaa kääntyivät laskuun jo 1980-luvulla ja sen jälkeen niiden hyvinvointi on laskenut vuosi vuodelta. Syynä on ympäristö- ja luonnonva- rojen kulutuksen kasvu, etenkin ilmapäästöjen merkittävä lisääntyminen, sekä vä- estömäärän lasku, jonka takia vaikutukset asukasta kohden kasvavat. Helsingin hyvinvointi on korkealla tasolla johtuen siitä, että tuotannon haitat sekä ympäristön heikentyminen ja luonnonvarojen kuluminen ovat kaupungissa arvoil- taan pieniä (ks. Kuvio 4). Kuvio 4. Helsingin GPI:n pääkomponettien kehitys 1960-2017 (euroa asu- kasta kohti vuoden 2010 hinnoin). Vaikka merkittävä osa Helsingin ja muun pääkaupunkiseudun ympäristön heiken- tymisestä ja luonnonvarojen kulumisesta tapahtuu pääkaupunkiseudun neljässä kunnassa, niin suhteessa suureen asukasmäärään, jää näiden tekijöiden arvo suh- teellisen pieneksi (ks. Kuvio 5). 26 Levón-instituutin julkaisuja Kuvio 5. Ympäristön heikentymisen ja luonnonvarojen kulumisen arvon ke- hitys Uudenmaan eri alueilla (euroa asukasta kohti vuoden 2010 hinnoin). Kuvio 6. Itä-Uudenmaan GPI:n pääkomponettien kehitys 1960–2017 (euroa asukasta kohti vuoden 2010 hinnoin). Levón-instituutin julkaisuja 27 Uudenmaan länsi- ja itäosissa tapahtuu osa Helsinkiä ja muuta pääkaupunkiseu- tua palvelevasta luonnonvarojen käytöstä ja energiantuotannosta, joka aiheuttaa ympäristön heikentymistä ja luonnonvarojen kulumista. Vaikka absoluuttisesti niiden arvo jää pieneksi niin suhteessa Itä- ja Länsi-Uudenmaan pieneen ja alene- vaan väkimäärään, ovat suhteelliset kustannukset suuret (ks. esimerkiksi Kuvio 6). Itä-Uudellamaalla sijaitsee koko Suomea palveleva Porvoon öljynjalostamo ja Länsi-Uudellamaalla Inkoossa toimi vuoteen 2014 saakka suuri, Helsingin seutua palvellut, Pohjoismaiden suurimpia ollut hiililauhdevoimala. 4.5 Lopuksi Luonnon saastuminen ja ekosysteemien katoaminen jatkuvat kiihtyvällä vauh- dilla, jota tutkijat kuvaavat jo sukupuuttoaalloksi. Luonnon ja sen ekosysteemien puhtaus, elin- ja uusiutumiskyky ovat elämämme, terveytemme ja hyvinvoin- timme kannalta välttämättömiä tekijöitä. Talouden toiminta ja kasvu eivät ole mahdollista ilman luontoa ja ekosysteemejä. GPI- ja ISEW-mittareissa ideaalina pidetään puhdasta ja elinkykyistä ympäristöä, jota talouden tuottamat saasteet ja jätteet uhkaavat. Laskelmat kertovat kuinka merkittävä lähde puhdas ympäristö on hyvinvoinnillemme ja kuinka liian suureksi paisunut globaali talous uhkaa sen puhtautta, elin- ja uusiutumiskykyä. Tutkimusten mukaan mm. ilmansaasteet ja etenkin ilman pienhiukkaset ovat erit- täin haitallisia ihmisten terveydelle. Suomessa kuolee arvioiden mukaan ennenai- kaisesti ilmassa olevien epäpuhtauksien takia jopa 1 600 ihmistä joka vuosi, kun taas tieliikenneonnettomuuksissa kuolee alle 400 henkeä. Ympäristöterveyden asiantuntijoiden mukaan koko väestössä ilman epäpuhtauksien aiheuttamien sai- rauksien lisääntyminen vastaa keskimäärin koko väestössä suuruudeltaan sitä, että jokainen sairastaisi vuosittain lähes 100 päivää lievää flunssaa. Arviointeihin ilmansaasteiden terveysvaikutuksista liittyy useita epävarmuuksia koskien altis- tusta, annosvasteita, sekä itse arvioinnin matemaattista kuvausta. Lisää tutki- musta vaatii myös ennenaikaisten kuolemien ja sairauksien taloudellinen arvotta- minen. (Hänninen ym. 2016: 22.) Julkisuudessa liikenneonnettomuuksissa kuolleet ovat verrattomasti paremmin esillä, kun taas ilmansaasteiden aiheuttamat sairaudet ja kuolemat jäävät paljolti huomiotta. Niitä pidetään talouskasvun luonnollisina, mutta pieninä haittateki- jöinä. Olemme tilanteessa, jossa ympäristöhaitat ja ekosysteemien tuhoutuminen eivät enää olekaan marginaalisia ilmiöitä, vaan ne uhkaavat jo saavuttamamme elintasoamme ja hyvinvointia. 28 Levón-instituutin julkaisuja Lähteet Hoffrén, Jukka (2010). Mitä vaikuttava ympäristöterveyden edistäminen maksaa? Teoksessa: Vastine rahalle – kannanottoja terveyden edistämisen kustannus-vai- kuttavuuteen. Toim. Päivi Rouvinen-Wilenius & Pirjo Koskinen-Ollonqvist. Ter- veyden edistämisen keskus ry (Tekry) Julkaisu 7/2010. Helsinki. Hoffrén, Jukka, Inka Lemmetyinen & Leeni Pitkä (2010). Esiselvitys hyvinvointi- indikaattoreista. Mittareiden vertailu ja kehittämiskohteet. Helsinki: Sitra. Selvi- tyksiä 32. Saatavissa 3.2.2019: https://www.sitra.fi/julkaisut/ ensiselvitys-hyvin- vointi-indikaattoreista/. Hoffrén, Jukka (2011). Todellisen hyvinvoinnin seurantavälineen kehittäminen. Teoksessa: Onnellisuustalous. Toim. Ville Ylikahri. Helsinki: Vihreä sivistysliitto. Saatavissa 3.2.2019: https://docplayer.fi/1418409-Ville-ylikahri-toim-onnelli- suustalous.html. Hoffrén Jukka & Eero Vatanen (2014). Suomen maakuntien taloudellisen kehityk- sen seuranta 1960-2012: Aidon kehityksen indikaattori (GPI). Helsinki: TEM ra- portteja 17/2014. Alueosasto. Saatavissa 3.2.2019: https://tem.fi/docu- ments/1410877/2871099/Suomen+maakuntien+taloudellisen+kehityksen+seu- ranta+1960+2012+16052014.pdf. Hoffrén, Jukka (2019). Hyvinvointitalouden mittareiden käyttökelpoisuus päätök- senteossa. Eduskunnan Tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 8/2019. Helsinki: Edus- kunta. Saatavissa 11.4.2019: https://www.eduskunta.fi/FI/tietoa eduskunnasta/julkaisut/Documents/tuvj_8+2019.pdf. Hänninen Otto, Antti Korhonen, Heli Lehtomäki & Isabell Rumrich (2016). Ilman- saasteiden terveysvaikutukset. Ympäristöministeriön raportteja 16/2016. Saata- vissa 10.2019: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-11-4604-6. Kuusela, Annika (2014). Uudenmaan alueellisen hyvinvoinnin mittaaminen Aidon kehityksen indikaattorilla GPI:llä 1960 - 2012. Helsinki: Uudenmaan liitto. E128 - 2013. Saatavissa 3.2.2019: https://www.uudenmaanliitto.fi/files/14017/ Uuden- maan_alueellinen_hyvinvointikehitys_GPI-seuranta_1960_2012_E128- 2013.pdf. Rättö, Hanna-Kaisa (2010). Hyvinvointi ja hyvinvoinnin mittaamisen kehittämi- nen. Tutkimuksia 250. 2. painos. Helsinki: Tilastokeskus. Levón-instituutin julkaisuja 29 5 NATURE AS A SOURCE OF WELLBEING Ghita Bodman This paper is a part of a doctoral thesis with an approach to understanding the relationship between human and nature from a salutogenic approach. It is a qual- itative study of nature’s significance for human well-being and how well-being and quality of life are experienced, as well as nature’s and the local rural environment’s significance as a health promoting factor. The data material was gathered from in-depth interviews with sixteen respondents in the age range 25-76 years combined with a visual method. After the main in- depth interview, the respondents coloured a “The Rug of Life” where they could process various phases of their life both visually and by vocal expression. Basically, they had to repeat their story from the interview in visual form with “The Rug of Life”. The results are analysed with an adapted version of grounded theory that is a research method. In addition, the theory in the research is the salutogenic ap- proach. I will start by explaining the salutogenic approach. 5.1 The salutogenic approach Salutogenesis means the origin of health and the salutogenic model is a health pro- motion theory, where the entire person is in focus with emphasis on the salutary, not only the disease (Antonovsky, 1987). Antonovsky argued that: ”We should look at what creates health rather than only what are the limitations and the causes of disease” (Lindström & Eriksson, 2010, s. 12.). Instead of saying that “he is a blind man”, you can say, “he is a man, with skills and he is a good man” (An- tonovsky, 1987). To promote health is more than healthcare (WHO, 2017). To focus on the salutary and with the person as a whole can be appropriate for health promotion programs in all fields. When people are able to plan their own lives and when they find the meaning of life, as well as finding rewards and challenge on a deeper level, health and wellbeing are enhanced. Focusing on resources, strengths and possibilities as well as on competence, ability and assets that are favourable for health. These com- ponents are found at different levels and roles; as individuals, members of groups and families as well as in society. All the different components in the actual envi- ronment create a unique human being in a lifelong perspective. This is the core of Aaron Antonovsky´s salutogenic model, with the components comprehensibility, 30 Levón-instituutin julkaisuja manageability and meaningfulness contributing to a Sense of Coherence (SOC) (Antonovsky, 1987). Strong scores on these components conduce to a strong SOC (Antonovsky, 1987). Comprehensibility is an understanding of and a capacity to assess reality. A person with a strong comprehensibility believes that experiences are structured, ordered and possible to explain, rather than chaotic or randomized. You can say that it is what people have in their rucksack. The manageability component is an awareness of the resources you have, and for what they are needed. With a strong managea- bility, a person does not feel unfairly treated by life and has confidence in his or her own resources, and that they are available when needed. Meaningfulness is according to Antonovsky the most significant component in SOC and represents motivation, complicity and participation in different contexts. With a strong feel- ing of meaningfulness, a person takes demands as challenges. I will now continue by explaining nature’s effect on human wellbeing. 5.2 Nature and human wellbeing The supposedly hereditary quality is called the biophilia hypothesis (Wilson, 1984). According to the biophilia hypothesis, humans enjoy being in nature and need the opportunity to relax and commune with other forms of life, as sources of water, food and safety that contribute to human survival. Being in natural environ- ments promotes recovery from negative stress (Kaplan & Kaplan, 1989). Natural environments such as savannah-like open landscapes, for example, thin forest and views over water, are environments that recharge human “batteries” and are men- tally restorative (Ulrich, 1981). Also there exists a topophilia term about place at- tachment that explains a garden as a form of sacred place (Tuan, 1990). A restorative experience of nature, one that reduces mental fatigue, plays an im- portant part in recovery (Hartig, Mangs & Evans, 1991; Korpela & Staats, 2014). According to Beddington et al. (2008), children develop at an early age their resil- ient capacity for stress and general psychological disorder. Later in life, this resili- ence capacity can create well-being until old age. In addition, Molcar´s (2006) re- search shows the importance of a home where people feel safe and have an attach- ment and an affinity to the surroundings. Our environment, for example home, neighbourhood and nature, is crucial to developing resilient capacity (Ong & Pe- terson, 2011). Resilient means in this context resisting or recovering from different interferences and the capacity consists of the nearby environment, social interac- tions and nature, as resources which promote mental health. It can be considered that the respondents in the present study find their restorative recourses in nature. Levón-instituutin julkaisuja 31 A resilient capacity that they gained in their childhood. From this I combine na- ture’s impact on human wellbeing and the salutogenic approach. 5.3 Nature as a salutogenic setting There are many studies showing evidence that nature is health promoting. These include also my PhD research, which is not yet published. A conclusion of the re- search will then suggest that nature is a setting where health-promoting actions will take place. In Tables 2a. and 2b., you will find quotes from the respondents about their relationship with nature and what it means to them. Table 2a. Quotes about nature’s meaning in eight themes (1–4). Freedom Safety Richness Near ...freedom. You are able to move freely and to be free in another way in nature… …protection… ...we are rich that have these seasons. It is variation. Something to look forward to… …you have god quality of life when you are able to live like this. Because it is important for me. Nature has a big part in my life….I live in the nature. Nature is here outside my door... … when I’m in nature I don’t need to speak or be there for anybody else… … the forest has become my ocean…. I never believed that I would feel so secure when I’m in the forest…. I manage this… I’m able to be alone there. There I can feel secure in myself… …the symbolic in the season shifting… … more personal space. Close to nature. You are able to live more with the seasons… ...nature do not require any of me. I just get... … close to ‘real’ nature… …your own space… … feeling of freedom… …sitting in the front in the boat is freedom… … free to do whatever you want… … nature creates a feeling of autonomous… ...a important place is by the ocean… because it…there I feel the total feeling of freedom… 32 Levón-instituutin julkaisuja Table 2b. Quotes about nature’s meaning in eight themes (5–8). These comments amplify themes such as freedom, safety, richness, near, sacred, curative, place and energy. In a salutogenic meaning, comprehensibility is found in themes such as safety, richness, sacred and energy. In addition, manageability can be found in themes such as freedom, safety, and richness, near, curative and Sacred Curative Place Energy ...Something sacred with the forest... … I think it saved me. Shouldn´t I go out in the forest I would for sure gone nuts… … open fields and no trees and no houses and no nothing and the water… the horizon...it feels like everything blows away… …perhaps they give different kind of energy. Forest maybe…gathers you more. While the water is more like…blows under in a way... ...Sounds very religious, but I bread through nature… … just to empty on a way. Just to walk and not be afraid that you meet anyone you have to talk to. And when I was sick I went there to cry… … I get energy… and energy... … nature is wise. No accident that everything is built as it is in nature… …to walk in the forest heals… … gasoline station: a refill station for energy... … more affected than I thought, actually….of my surrounding….and of nature… … in one way forest is kind of trapped… but in a way it is also very secure because you feel that you are cherished…. But for real, I don’t think that I didn’t become human again if I hadn’t gone to the forest…. ...I get energy and peace of mind in nature... …you master everything. A tree has fallen over the path. Then you have to think what to do to come over it – that is life – stop and look where the easiest way to cross is or do I have to go through it, everything is equally hard…. ...Walks in the forest… give me a lot of energy and power…. And after I get good ideas… … I am processing a lot when I walk in the forest….you sort thoughts because nobody disturbs you… …as I said, I get energy just to look at the sky, and the fields... …opens door to the inside… … it’s the oxygen and air I get there…. It’s a lot of perception, and the aroma…. You hear different things in nature… … forest is like a Kaleidoscope: shakes-up that all parts falls in the right place... ...a thrashed field in the autumn… to see the colors all the different shades in it… a really muddy field in November when it glitter… …blueberry rice calms you down… … the energy of earth gives human energy... … when you have been away for a while from nature, when you are back you feel the relaxing effect nature have… …burned out – I bought a dog and moved to the countryside….unaware act?... Levón-instituutin julkaisuja 33 place. Moreover, the third component meaningfulness is found in the theme rich- ness. The respondents found their resilient capacity towards stress and resources to restore their wellbeing in natural environments that include all these themes. Health promoting is when you are able to plan your own life and to find the mean- ing of life, as well as to find rewards and challenge on a deeper level (Antonovsky, 1987). The hereditary quality makes humans enjoy being in nature (Wilson, 1984). An important part for recovery is nature environments such as savannah-like open landscapes, thin forest and views over water (Ulrich, 1981; Hartig et al., 1991; Kor- pela & Staats, 2014). These kinds of environments can recharge human “batteries”, are mentally restorative and can reduce mental fatigue. 5.4 Childhood’s significance The results of my study show a need to be in touch with nature. The respondents in my research have spent time in nature in their childhood. They have been living close to nature, spending time at their parents’ summerhouse or with their grand- parents living in the countryside. In addition, in adulthood they have found restor- ative environments in nature. This suggests that the environment where children spend their time has a significant effect on where they will find their restorative environments as adult, as the comments in Table 1. amplify. The respondents had positive memories from the childhood environment while also choosing to stay there as adult. The environment the respondents have chosen gives them a feeling of wellbeing. Close to nature, they find restorative resources as social relations with solidarity and heritage that give them a feeling of safety as well as a freedom to their own choices. In addition, the relationship to nature gives an opportunity to recharge their batteries and to gain food on the table with simpler resources and less mod- ern impulses. This they have learned in their childhood. For a child, nature teaches about living (Lohr & Pearson-Mims, 2005). To live close to nature or to have the opportunity to be in nature as child promotes health (Har- tig & Fransson, 2009). Some of the respondents in my PhD study have moved to the countryside because they felt stressed and alone in cities. In their childhood environment they feel free to take care of themselves, they are able to live in a pre- sent moment with nature and all the seasons. They gain a social life with neigh- bours as well. These components contribute to SOC. They remember resources from childhood (comprehensibility). The awareness of the resource provides man- ageability here and now. Moving from an environment where they don´t feel well to one where they can take care of themselves is meaningful. 34 Levón-instituutin julkaisuja Today we live in a society where the tempo is high. We are online all the time. We run from one place to another without any reason to hurry. We just do it. Perhaps because it is trendy. We are exposed to impulses almost all the time. Impulses that we do not have time to sort at night, because we do not sleep enough. Because we do not have time. Maybe these reasons create a drive to be alone, and to feel free- dom. Maybe this gives a drive back to the lives we lived 100 or 1000 years ago. To live with or in nature and feel the energy nature gives us, to this the parents and grandparents have introduced the respondents in my research in their childhood. This shows that the places where children spend their childhood can be crucial in looking for a restorative place in adulthood. Levón-instituutin julkaisuja 35 References Antonovsky, Aaron. (1987). Hälsans Mysterium (Unraveling the Mystery of Health). Stockholm: Natur och Kultur. Beddington, John, Cary L Cooper., John Field, Usha Goswami, Felicia A. Huppert, Rachel Jenkins, Hannah S. Jones, Tom B.L. Kirkwood, Barbara J. Sahakian, & Sandy M. Thomas (2008). The mental wealth of nations. Nature 455, 23. Hartig, Terry & Urban Fransson (2009). Leisure home ownership, access to na- ture, and health: a longitudinal study of urban residents in Sweden. Environment and Planning 41, 82–96. Hartig, Terry, Marlis Mang & Gary W. Evans (1991). Restorative effects of natural environmental experiences. Environment and Behavior 23, 3–26. Kaplan, Rachel & Stephen Kaplan (1989). The Experience of Nature: A Psycholog- ical Perspective. Cambridge: Cambridge University Press. Korpela, Kalevi & Henk Staats (2014). The Restorative Qualities of Being Alone with Nature. In: The Handbook of Solitude: Psychological Perspectives on Social Isolation, Social Withdrawal and Being Alone, 351–367. Eds. Robert J. Coplan and Julie C. Bowker. West Sussex: John Wiley & Sons, Inc. Lindström, Bengt & Monica Eriksson (2010). The hitchhiker´s guide to salutogen- esis. Folkhälsan research center. Health promotion research. Research Report 2010:2. Lohr, Virginia I. & Caroline H. Pearson-Mims (2005). Children´s Active and Pas- sive Interactions with Plants Influence Their Attitudes and Actions toward Trees and Gardening as Adults. HorTechnologt 15, 472–476. Molcar, Carol Cochran (2006). Place Attachment and Spiritual Well-Being across the Lifespan. In The Importance of Place and Home to Quality of Life. Seattle: Se- attle Pacific University. Ong, Aanthony D. & Christopher Peterson (2011). The Health Benefits of Nature: Introduction to the Special Section. Applied Psychology: Health and Wellbeing 3, 229. Tuan, Yi-Fu. (1990). Topophilia. New York: Columbia University Press. Ulrich, Roger S. (1981). Natural versus urban scenes: Some psychophysiological effects. Environment and Behavior 13, 523–556. WHO (2017). The Ottawa Charter for Health Promotion. Available online 22.5.2017: http://www.who.int/healthpromotion/conferences/previous/ottawa /en/. Wilson, Edward Osborne (1984). Biophilia. Cambridge: Cambridge University Press. 36 Levón-instituutin julkaisuja II AMMATILLISIA PALVELUITA LUONNON JA VIHERYMPÄRISTÖJEN TUKEMANA Levón-instituutin julkaisuja 37 6 VIHERYMPÄRISTÖT JA PUUTARHAT TERVEYDEN JA HYVINVOINNIN EDISTÄJINÄ Erja Rappe Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on noussut esille sosiaali- ja terveyspalve- lujen uudistuksen yhteydessä. Uudistusten toteutuessa se tulee olemaan kunnille jäävä lakisääteinen tehtävä sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen siirtyessä maakuntien vastuulle. Koska kuntien toiminta on tähän asti keskittynyt sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseen eikä terveyden edistäminen ole ollut toimin- nan keskiössä, tarvitaan keskustelua, joka lisää ymmärrystä terveyden edistämi- sen keinoista. Viherympäristöt ja puutarhat liittyvät monin tavoin ihmisten hyvinvointiin ja ter- veyteen, mutta kaupungistuvassa yhdyskuntarakenteessa niiden merkitystä eko- logisesti kestävälle ja terveelliselle elinympäristölle ei riittävästi tiedosteta. Luon- topohjaiset ratkaisut hulevesien säätelyssä ovat jo yleistyneet, mutta niiden tietoi- nen käyttö terveyden edistämisessä on vielä vähäistä. Tarkastelen tässä artikke- lissa monitieteisen tutkimuksen valossa sitä, millaisia mahdollisuuksia viherym- päristöt ja puutarhat avaavat terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen kaupunki- maisissa asuinympäristöissä. 6.1 Terveyden edistäminen Maailman terveysjärjestö WHO määrittelee terveyden edistämisen prosessiksi, jossa ihmisille luodaan mahdollisuus vaikuttaa terveyteensä ja parantaa sitä (WHO 1986). Tavoitteena on yksilöiden ja yhteisöjen voimavarojen ja autonomian vahvistaminen terveyden suhteen. Terveyttä edistetään vaikuttamalla terveyttä määrittäviin yksilöllisiin, sosiaalisiin, rakenteellisiin ja kulttuurisiin tekijöihin (STM 2006). Terveyttä edistävät toimet kohdistuvat yhteiskunta- ja terveyspoli- tiikkaan, terveyspalveluihin, terveystiedon saatavuuteen ja omaksumiseen sekä elinympäristöihin. Terveyden edistämistä toteutetaan laaja-alaisesti eri toiminta- linjojen kautta. Toimintalinjoista erityisesti terveyttä tukevat ympäristöt, yhteis- työn ja osallisuuden vahvistaminen ja henkilökohtaisten taitojen kehittäminen voidaan yhdistää viherympäristöihin. WHO:n Terveiden kaupunkien -verkosto edistää kaupunkien kehittymistä turval- lisiksi, asukkaiden terveyttä ja hyvinvointia mahdollistaviksi ja tukeviksi (WHO 38 Levón-instituutin julkaisuja 2019). Verkosto kannustaa kaupunkeja monitoimijaisen yhteistyön avulla edistä- mään asukkaiden sosiaalista tasa-arvoa, yhteisöllisyyttä ja osallisuutta painottaen terveyden yhteyttä niin fyysiseen, sosiaaliseen kuin kulttuuriseenkin ympäristöön. Keskeinen ajatus on, että terveys syntyy arjen elinympäristöissä, eikä sitä voida saavuttaa ilman paikallista toimintaa ja asukkaiden osallisuutta. 6.1.1 Mitä terveyttä edistetään ja miten? Terveyden ja hyvinvoinnin määritelmiä on useita ja niiden käyttötarkoitukset vaihtelevat. Terveyspalveluita tuotetaan pääasiallisesti biolääketieteelliseen ter- veyskäsitykseen pohjautuen. Tällöin yksilön tai väestön terveys määritellään ulko- päin sovituin menetelmin ja terveys on sairauden puuttumista. Se, että sairaudet nykyisin liittyvät yhä enemmän elämäntapoihin, haastaa biolääketieteellistä ter- veyskäsitystä. Biopsykososiaalisessa terveyskäsityksessä huomioidaan myös yksi- lön omat tuntemukset ja vuorovaikutus ympäristön kanssa. Tällöin esimerkiksi psyykkinen stressi ja sosiaalinen tuki voivat olla terveyteen vaikuttavia tekijöitä. (Hartig, Mitchell, de Vries & Frumkin 2014.) Positiivinen terveyskäsitys, missä terveys nähdään fyysisenä, psyykkisenä ja sosi- aalisena tasapainona, korostaa ihmisen omia voimavaroja sekä niiden käyttämistä ja kehittämistä. Koettu terveys puolestaan on yksilön oma kokonaisvaltainen, dy- naaminen kokemus terveydentilastaan. (Savola & Koskinen-Ollonqvist 2005.) Terveyden edistämisessä voidaan soveltaa mallia, jossa yksilön terveys muodostuu fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta ulottuvuudesta, jotka ovat vuorovaikutuk- sessa keskenään ja voivat samanaikaisesti ilmentää sekä myönteistä että kielteistä terveyttä (Downie, Tannahill & Tannahill 2000). Mallissa myönteinen terveys il- menee hyvinvointina ja ympäristön ja yksilön yhteensopivuutena. Kielteinen ter- veys ilmenee sairauksina, vammoina tai kyvyttömyytenä suoriutua toivotuista asi- oista. Terveyttä voidaan edistää joko vähentämällä kielteistä terveyttä paranta- malla sairauksia, lievittämällä oireita ja kuntouttamalla toimintakykyä tai vahvis- tamalla hyvinvointia ja parantamalla yksilön ja ympäristön yhteensopivuutta. Kun viherympäristöjen ja puutarhojen yhteyttä hyvinvointiin tarkastellaan voima- varalähtöisesti positiivisen terveyden näkökulmasta ja yksilöllisesti koettuna, nii- den merkitys terveydelle tulee vahvemmin ja monipuolisemmin näkyväksi kuin, jos pitäydytään biolääketieteellisessä terveyskäsityksessä. Terveyden määrittele- minen yksilöiden ja yhteisöjen moniulotteiseksi ja dynaamiseksi tilaksi mahdollis- taa viherympäristöjen useisiin tekijöihin kohdistuvien samanaikaisten vaikutus- ten hahmottamisen kokonaisvaltaiseksi, eri tasoille kohdentuvaksi terveyttä edis- täväksi prosessiksi. Levón-instituutin julkaisuja 39 6.1.2 Viherympäristöjen ja puutarhojen yhteys hyvinvointiin Viherympäristöjen yhteyttä hyvinvointiin ja terveyteen on tutkittu sekä väestö- että yksilötasolla. Tutkimusta on tehty pääosin kaupunkiympäristöissä, koska on haluttu selvittää missä määrin luontoyhteyden väheneminen voisi selittää tervey- teen ja hyvinvointiin liittyviä haasteita kaupungistuvissa yhteiskunnissa. Kansan- terveyden uhkiksi ovat nousseet krooniset tarttumattomat taudit kuten diabetes ja syövät sekä mielenterveyden ongelmat ja muistisairaudet, joita osittain saattaa se- littää immuunijärjestelmän vähäinen altistuminen luonnon mikrobeille, ainakin astman ja allergioiden yleistymisen osalta (Haahtela, Hanski, von Hertzen, Jousi- lahti, Laatikainen, Mäkelä, Puska, Reijula, Saarinen, Vartiainen, Vasankari & Vir- tanen 2018). Väestön ikääntyminen on myös osaltaan nostanut esiin viherympä- ristöjen merkitystä toimintakykyä ja itsenäistä elämää edistävänä tekijänä (Rappe, Kotilainen, Rajaniemi & Topo 2018). Ilmastonmuutos puolestaan on tehnyt näky- väksi viheralueiden tuottamien ekologisten palveluiden, kuten hulevesien pidättä- misen ja lämpötilojen viilentämisen, merkityksen resilientille ja terveelliselle yh- dyskuntarakenteelle. Tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että terveyden ja luonnon välillä on yhteys, jota vä- littävät useat tekijät (Hartig ym. 2014). Kausaalisuhteita on kuitenkin hankala to- dentaa, koska ympäristön laadun, määrän ja sille altistumisen voimakkuutta ja kestoa ei ole helppo vakioida ja samanaikaisia vaikutuksia terveyden eri tekijöihin on vaikea yhdistää. Hyvinvointivaikutuksia välittäviksi tekijöiksi on tutkimuksissa todettu viherympä- ristöön liittyvät fysiologiset ja psyykkiset vasteet, jotka ilmentävät stressin lievit- tymistä, kognitiivisen toimintakyvyn tehostumista ja mielialan kohenemista kiel- teisten tuntemusten vähenemisen ja myönteisten lisääntymisen myötä, sosiaalisen yhtenäisyyden ja osallisuuden vahvistuminen, fyysisen aktiivisuuden ja toimeliai- suuden lisääntyminen, immuunijärjestelmän tehostunut toiminta ja elinympäris- tön parempi laatu (Hartig ym. 2014; Kuo 2015). 6.2 Viherympäristöt ja puutarhat terveyden ja hyvinvoinnin edistäjinä Idea viherympäristöstä kaupunkien elinolojen parantajana ei ole uusi, sillä julkis- ten puistojen rakentaminen aloitettiin Suomessakin sosiaalisin ja terveydellisin perustein 1800-luvulla (Rappe, Lindén & Koivunen 2010). Viime vuosina on jul- kaistu raportteja, kuten Urban green spaces and health (WHO 2016), joiden ta- voitteena on tarjota tietoa viherympäristöjen terveyteen liittyvistä hyödyistä ja 40 Levón-instituutin julkaisuja mahdollisista haitoista kaupunkirakenteessa. Vaikka tietoa on saatavilla, sen käy- täntöön soveltaminen on kuitenkin vielä vähäistä. Viherympäristöjen yhteyttä terveyteen ja hyvinvointiin voidaan tarkastella 1) hai- tallisten ympäristövaikutusten vähenemisen, 2) kuntoutumisen ja hoidon, 3) ter- veyttä ylläpitävän ympäristön sekä 4) hyvinvoinnin lisääntymisen näkökulmista. 6.2.1 Terveyshaittoja vähentävät ekosysteemipalvelut Väestötasolla näkyvät yhteydet viherympäristöjen ja kuolleisuuden sekä sairasta- vuuden välillä todennäköisesti selittyvät ainakin osittain kasvillisuuden kyvyllä parantaa elinympäristön laatua. Institute for European Environmental Policy jul- kaisi vuonna 2016 raportin, johon on koottu kattavasti tutkimustietoa viherympä- ristöjen vaikutuksista elinympäristöjen laatuun (ten Brink, Mutafoglu, Schweitzer, Kettunen, Twigger-Ross, Baker, Kuipers, Emonts, Tyrväinen, Hujala & Ojala 2016). Raportin mukaan ilman laatu on tärkeä kansanterveyttä määrittävä tekijä, etenkin sydän- ja verisuonisairauksien ja hengityselinsairauksien osalta. Huono- laatuinen ilma on yhä merkittävä terveysriski Euroopassa aiheuttaen yli 400 000 ennenaikaista kuolemaa vuosittain. Suomessa ilmanlaatua heikentävät eniten pienhiukkaset ja typenoksidit. Ilmansaasteista aiheutuu arviolta 1600 ennenai- kaista kuolemaa vuosittain mikä tarkoittaa väestötasolla jokaisen suomalaisen eliniän lyhenemistä 5,3 kuukaudella. (Hänninen, Korhonen, Lehtomäki, Asikai- nen & Rumrich 2016.) Hapen tuotannon ohella kasvillisuus vaikuttaa ilman laatuun monin tavoin suo- dattamalla ja sitomalla epäpuhtauksia, suuntaamalla ilmavirtauksia ja muodosta- malla puhtaan ilman saarekkeita. Kasvillisuus voi myös heikentää ilman laatua tuottamalla siitepölyä ja erittämällä haihtuvia yhdisteitä mutta mahdolliset haital- liset vaikutukset on arvioitu suhteessa hyötyihin pieniksi. Monivuotisilla puuvar- tisilla kasveilla voi olla merkitystä myös paikallisina hiilinieluina. (ten Brink ym. 2016.) Raportin mukaan ilman epäpuhtauksien jälkeen toiseksi suurin ympäristön ai- heuttama terveysriski on melu. Melu aiheuttaa kuulovaurioiden lisäksi hermostu- neisuutta, univaikeuksia ja lisää verenpaine- ja sydänsairauksin esiintyvyyttä sekä heikentää lasten kognitiivista kehitystä ja oppimista. Suurin melun lähde on lii- kenne. Kasvillisuus voi hillitä melua joko vaimentamalla tai heijastamalla ja hajot- tamalla ääntä. Melun lähteen peittyminen voi vähentää sen häiritsevyyttä ja me- luun liittyviä psykososiaalisia oireita. Viheralueet voivat puskuroida melun aiheut- tamia kielteisiä vaikutuksia ja tarjota hiljaisia paikkoja, joissa voi palautua melun Levón-instituutin julkaisuja 41 aiheuttamasta stressistä. Luonnon äänet, kuten linnun laulu, voivat myös vähen- tää melun häiritsevyyttä. Kaupungeissa lämpötila on yleisesti ympäröiviä alueita korkeampi lämpöä sito- vien rakenteiden ja lämpöä tuottavien toimintojen vuoksi. Ilmastonmuutoksen myötä helleaallot lisääntyvät mikä lisää kaupungeissa asuvien tukaluutta. Erityi- sesti helleaalloista kärsivät ihmiset, joilla on kroonisia sairauksia sekä iäkkäät, joi- den kehon lämmönsäätelytoiminnot ovat heikentyneet (ten Brink ym. 2016). Kas- villisuus alentaa lämpötilaa sekä varjostamalla rakenteita, mikä hillitsee niiden lämpenemistä, että sitomalla energiaa haihduntaan. Koska puistot voivat olla 1–7 °C-astetta viileämpiä kuin ympäröivät rakennetut alueet, ne voivat vähentää hel- teistä johtuvia kuolemia paikallisesti (ten Brink ym. 2016). Tutkimusten perusteella viherympäristöillä voidaan vaikuttaa kansanterveyden kannalta keskeisiin ympäristön riskitekijöihin, jotka aiheuttavat merkittäviä ter- veydellisiä haittoja. Kasvillisuuden yksittäiseen riskitekijään kohdistuvan vaiku- tuksen sijaan tulisi tarkastella kokonaisuutta – viheralue parantaa samanaikaisesti ilmanlaatua, lievittää meluhaittoja ja viilentää. 6.2.2 Kuntoutus ja hoito Viherympäristöihin liittyvä kuntoutus ja hoito tapahtuvat usein puutarhoissa, jotka sijaitsevat hoitolaitosten tai asumispalveluiden yhteydessä. Sosiaalisessa kuntoutuksessa toimintaa järjestetään myös julkisilla viheralueilla, mikä vahvistaa osallisuutta ympäröivään yhteisöön. Jo pelkkä asuminen vihreällä alueella voi edistää toipumista. Wilker, Wu, McNeely, Mostofsky, Spengler, Wellenius & Mitt- leman (2014) havaitsivat, että aivoinfarktista selviydyttiin sitä paremmin, mitä enemmän asuinympäristössä oli viheralueita. Viherympäristöjä ja niissä tapahtuvaa toimintaa sovelletaan kuntoutukseen ja hoi- toon mielenterveys-, vanhus-, vammais- ja vankityössä. Kuntoutuksessa korostuu toiminnallinen vuorovaikutus kasvien kanssa, mikä vaikuttaa niin fyysiseen kuin psyykkiseen toimintakykyyn. Vaikutukset näkyvät esimerkiksi lihasvoiman ja koordinaation paranemisena, tiedollisten toimintojen kehittymisenä ja mielialan kohoamisena. Toiminnallisuuden lisääntyminen puolestaan edistää sosiaalista vuorovaikutusta ja tuottaa yhteisöllisyyttä. Kuntouttavassa työssä kuntoutujan motivaatio kuntoutumiseen on tärkeää. Vi- herympäristöjen ja puutarhatoiminnan avulla voidaan vahvistaa luottamusta tule- vaisuuteen, mikä parantaa sitoutumista kuntoutumiseen. Luonnon tarjoamat ais- 42 Levón-instituutin julkaisuja tielämykset ja monimuotoisuus kiinnittävät helposti huomion oman itsen ulko- puolelle, mikä voi lievittää erilaisia oireita kuten ahdistusta ja kipua sekä parantaa kivunhallintaa (Verra, Angst, Beck, Lehmann, Brioschi, Schneiter & Aeschlimann 2012). Kuntouttavan puutarhatoiminnan vaikutus voi olla pitkäaikaista ja tuottaa kustannushyötyjä esimerkiksi vähentämällä tarvetta käyttää terveydenhuollon palveluita kuntoutusjakson jälkeen (Währborg, Petersson & Grahn 2014). Viherympäristöjen ja puutarhatoiminnan vaikutuksia on tutkittu varsinkin mie- lenterveystyössä ja muistisairaiden ihmisten hoidossa. Mielenterveyden ongel- mista kärsivillä on usein tunne-elämän ja tiedollisten toimintojen vaikeuksia, joita vuorovaikutus luonnon kanssa voi helpottaa. Puutarhatoiminnalla voidaan akti- voida ja rakenteistaa ajankäyttöä, edistää tiedonkäsittelytoimintoja, keskittymis- kykyä ja itsetuntoa, parantaa mielialaa ja vahvistaa sosiaalisia verkostoja sekä li- sätä ulkona liikkumista (Rappe, Koivunen & Korpela 2008; Clatworthy, Hinds & Camic 2013). Viherympäristöissä oleskelu voi parantaa etenkin masennusta koke- vien iäkkäiden mielialaa (Rappe & Kivelä 2005). Muistisairaita ihmisiä pääsy viherympäristöön ja puutarhatoiminta voi rauhoittaa ja lisätä heidän liikkumistaan, aktiivisuuttaan ja hyvää oloa, vähentää kaatumisia ja rauhoittavien lääkkeiden käyttöä sekä parantaa unta (Whear, Thompson Coon, Bethel, Abbott, Stein & Garside, 2014). On arvioitu, että puutarhatoiminnalla voi- taisiin korvata 5–10 % Alzheimerin taudin lääkityksestä (Wolf, Measells, Grado & Robbins 2015). Ympärivuorokautisessa hoidossa olevat ihmiset ovat terveydeltään heikkoja, heillä on useita sairauksia, eivätkä he juuri liiku ulkona. Viherympäristöt voivat lievittää monia huonoon terveyteen liittyviä kielteisiä kokemuksia vähentämällä stressiä ja parantamalla mielialaa. Moniaistittava, esteettinen ympäristö, joka on helppo ha- vainnoida ja ymmärtää, tukee liikkumista ja toimintaa. Viherympäristöön on helppo liittää arkisia, merkityksellisiä toimia, joissa on mahdollisuus käyttää tai- toja ja ylläpitää elämäntavan jatkuvuutta. Kasvien käyttö hoitotyössä on helppoa toteuttaa ja voi tukea hoidolle asetettujen tavoitteiden saavuttamista (Imhof, Waldboth, Suter-Riedere, Dreizler & Schneiter 2015). Sairaaloissa puutarhat voivat myös lievittää henkilökunnan kokemaa uupu- musta ja parantaa potilasturvallisuutta tarjoamalla stressiä lievittävän ympäristön taukojen ajaksi (Cordoza, Ulrich, Manulik, Gardiner, Fitzpatrick, Hazen, Mirka & Perkins 2018). Kuntoutus kohdistuu usein yksilöiden toimintakykyyn, mutta viherympäristöillä ja puutarhatoiminnalla voidaan kohentaa myös yhteisöjen olosuhteita. Terveyden Levón-instituutin julkaisuja 43 sosiaalista epätasa-arvoa, asuinalueiden turvattomuutta ja vähemmistöjen eriyty- mistä on vähennetty paikallisesti asukkaiden vuorovaikutusta ja osallistumista tu- kevilla ja toimintamahdollisuuksia lisäävillä toimilla (ten Brink ym. 2016). Viher- ympäristöjen rakentaminen sosioekonomisesti heikolle alueelle on vähentänyt esi- merkiksi rikollisuutta (Harris, Larson & Ogletree 2017). Mitchell ja Popham (2008) päättelivät, että asuminen vihreämmillä alueilla voi heikentää merkittä- västi köyhyyden vaikutusta terveyteen. 6.2.3 Terveyttä ylläpitävät tekijät Väestötasolla viherympäristöt liittyvät vähäisempään kuolleisuuteen. James, Hart, Banay & Laden (2016) totesivat kahdeksan vuoden seurantatutkimuksen pe- rusteella, että mitä vihreämpää asunnon ympärillä 250 m säteellä kumulatiivisesti oli ollut, sitä alhaisempi oli ei-tapaturmainen kuolleisuus, kun useat kuolleisuu- teen vaikuttavat riskitekijät sekä muutot oli otettu huomioon. Viherympäristöjen läheisyys ja käyttö vähentävät myös iäkkäiden kuoleman riskiä (Takano, Naka- mura & Watanabe 2002; Sulander, Karvinen & Holopainen 2016) ja pienentävät sosioekonomisia eroja kuolleisuudessa (Mitchell & Popham 2008). Asuntoa ympäröivän viheralueen määrä ja siellä käyntien useus ovat yhteydessä myös koettuun terveyteen: mitä enemmän viheralueita ja mitä useammin siellä oleskelee, sitä parempi on koettu terveys, etenkin heikommassa sosioekonomi- sessa asemassa olevilla ja iäkkäillä asukkailla (Rappe, Kivelä & Rita 2006; ten Brink ym. 2016). Elinympäristön olosuhteet ja niiden vaihtelu, erityisesti päivänvalo ja mikrobisto vaikuttavat terveyteen ja voivat välittää viherympäristöön liitettyjä terveysvaiku- tuksia. Päivänvalon ja sen luonnollisen vaihtelun on havaittu olevan ihmiselle hy- väksi. Viherympäristöjen saavutettavuus asuinympäristöissä voi lisätä asukkaiden ulkona viettämää aikaa, mikä lisää auringonvalon vaikutuksesta syntyvän D-vita- miinin muodostumista ja ylläpitää vuorokausirytmiä elimistön toiminnassa (WHO 2016). Kuo (2015) on esittänyt, että ympäristön vaikutus immuunijärjestelmään olisi kes- keisin reitti luonnon ja terveyden välillä. Luonnossa on kasveista peräisin olevia terveyteen vaikuttavia antimikrobisia haihtuvia yhdisteitä, fytonsidejä, jotka alen- tavat verenpainetta, hiljentävät sympaattisen hermoston aktiivisuutta, tehostavat immuunijärjestelmää sekä helpottavat ahdistusta ja masennusta. Myös niin kut- suttujen tappajasolujen, jotka tuhoavat muun muassa syöpäsoluja, on todettu li- sääntyvän luonnossa oleskeltaessa (Lee, Park, Tsunetsugu, Ohira, Kagawa & Miy- 44 Levón-instituutin julkaisuja azaki 2011). Monimuotoiselle luonnolle altistumisen on päätelty tehostavan im- muunipuolustusta, vähentävän riskiä sairastua astmaan ja allergiaan sekä voivan hillitä elimistön matala-asteista tulehdusta, mikä voi muodostua merkittäväksi te- kijäksi tarttumattomien tautien ehkäisyssä (Haahtela ym. 2017). 6.2.4 Hyvinvoinnin parantaminen Hyvinvointia voidaan parantaa vaikuttamalla yksilöiden fysiologisiin, psyykkisiin ja emotionaalisiin vasteisiin, tukemalla osallisuutta ja yhteisöllisyyttä sekä paran- tamalla ympäristön esteettömyyttä, käytettävyyttä ja saavutettavuutta suhteessa käyttäjien tarpeisiin. Viherympäristöjen ja puutarhojen voima hyvinvoinnin parantamisessa pohjautuu sekä koettuihin vaikutuksiin että käyttäytymisen muutoksiin. Koetuista vaikutuk- sista merkittävin on viherympäristöjen elvyttävyys. Sosiaalisen yhtenäisyyden vahvistuminen parantaa sekä yksilöiden että yhteisöjen hyvinvointia. Elinympä- ristön viihtyisyys ja turvallisuus puolestaan kannustavat aktiivisiin elintapoihin. Elpyminen ja virkistyminen Viheralueiden runsauden ja läheisyyden on havaittu liittyvän parempaan koettuun terveyteen, erityisesti parempaan henkiseen hyvinvointiin ja kognitiiviseen toi- mintakykyyn (WHO 2016). Stressin kokeminen ja tiedollisten toimintojen ylikuor- mittuminen uupumukseen asti on yleistä ja voi lisätä monien sairauksien riskiä. Krooninen stressi on yhdistetty muun muassa metaboliseen oireyhtymään, ylipai- noon, sydäntauteihin ja kromosomien päissä sijaitsevien telomeerien lyhenemi- seen (Mathur, Epel, Kind, Desai, Parks, Sandler & Khazeni 2016). Luonnon autonomista hermostoa rauhoittavista, stressiä ja uupumusta lyhytaikai- sesti lievittävistä vaikutuksista on runsaasti tutkimusnäyttöä (Hartig ym. 2014). Viherympäristöjen on myös todettu lievittävän kroonisen stressin aiheuttamaa al- lostaattisten järjestelmien kuten hormonaalisen järjestelmän ja autonomisen her- moston kuormitusta (Kondo, Jacoby & South 2018). Kun tutkimuksissa on käy- tetty indikaattorina kortisolia ja sen vuorokautista erittymistä, on havaittu viher- alueiden runsauden liittyvän köyhillä asuinalueilla vähäisempään krooniseen stressiin ja parempaan selvitymiskykyyn kaupunkiympäristön haasteista (Roe, Thompson, Aspinall, Brewer, Duff, Miller, Mitchell & Clow 2013). Stressin ja uupumuksen lievittymisen lisäksi viheralueet liittyvät mielialan para- nemiseen, parempaan itsekuriin sekä vähäisempiin koettuihin terveysongelmiin (ten Brink ym. 2016). Uupumuksen lievittyminen parantaa mielen joustavuutta, Levón-instituutin julkaisuja 45 jolloin pystyy paremmin käyttämään voimavarojaan ja vastaamaan ympäristön haasteisiin (Hartig ym. 2014). Lähiviheralueiden on todettu olevan erityisesti lasten ja iäkkäiden hyvinvoinnille tärkeitä. Oleskelu viheralueilla tai niiden läheisyys tukevat lasten keskittymisky- vyn, itsetunnon ja tunteiden säätelyn kehitystä, mistä hyötyvät erityisesti ylivilk- kaat lapset (ten Brink ym. 2016). Myös iäkkäät hyötyvät muita aikuisia enemmän viheralueista (Broekhuizen, de Vries & Pierik 2013). Heille asuinalueen viherym- päristöt voivat olla psykososiaalinen voimavara ja lievittää yksinäisyyden, ahdis- tuksen ja muistitoimintojen heikkenemisen aiheuttamia ongelmia ja tukea kotona asumista (Rappe ym. 2018). Sosiaalinen yhtenäisyys Turvalliseksi koetut ja viihtyisät viherympäristöt edistävät sosiaalista yhtenäi- syyttä ja lisäävät vuorovaikutusta ihmisten välillä, kun taas niiden puute liittyy ter- veyttä heikentäviin yksinäisyyden tunteisiin ja sosiaalisen tuen vähäisyyteen. Vi- herympäristöjen määrä ja laatu ovat yhteydessä alueen yhteisöllisyyteen; siihen kuinka asukkaat luottavat toisiinsa, millaiset arvot ja vuorovaikutussuhteet heillä on ja kuinka asukkaat tuntevat yhteenkuuluvuutta ja hyväksyntää. (WHO 2016.) Viheralueet ja puutarhat voivat vaikuttaa alueen identiteetin syntyyn ja vahvistaa asukkaiden kiinnittymistä ja sitoutumista yhteisöön luomalla mahdollisuuksia kohtaamisiin, tutustumiseen ja vuorovaikutukseen (Arnberger & Eder 2012). Yh- teisöllisissä puutarhoissa kaiken ikäisiä ja taitoisia yhdistävälle yhdessä olemiselle ja tekemiselle on runsaasti mahdollisuuksia. Terveyttä tukeva käyttäytyminen Fyysisen aktiivisuuden väheneminen on yksi suurimmista riskeistä terveydelle eri- tyisesti tarttumattomien tautien osalta (WHO 2012). Suomalaisistakin vain vii- desosa saavuttaa kestävyysliikuntasuosituksen mukaisen määrän liikuntaa (Husu, Sievänen, Tokola, Suni, Vähä-Ypyä, Mänttäri & Vasankari 2018). Viherympäristöjen saavutettavuus liittyy lisääntyneeseen liikunnan määrään. Luontoympäristö voi lisätä liikunnan koettua miellyttävyyttä (Kinnafick & Thoger- sen-Ntoumani 2014) mikä motivoi liikkumaan kauemmin ja jatkamaan harras- tusta pitkään (ten Brink ym. 2016). Viherympäristöjen läheisyyden, määrän ja laa- dun on havaittu olevan yhteydessä etenkin lasten ja iäkkäiden fyysiseen aktiivisuu- teen. Iäkkäille säännöllinen, mieluiten päivittäinen ulkoilu on toimintakyvyn ja ai- voterveyden kannalta olennaista ja voi ehkäistä muistisairauksia (Harada, Lee, 46 Levón-instituutin julkaisuja Park, Shimada, Makizako, Doi, Yoshida, Tsutsumimoto, Anan, Uemura & Suzuki 2016; Iso- Markku, Waller, Kujala & Kaprio 2016). Liikunta viherympäristössä edistää sekä fyysistä että psyykkistä terveyttä. Luon- nossa liikkumisen on havaittu liittyvän vahvempaan elinvoimaan, kielteisten tun- temusten vähenemiseen ja parempaan henkiseen terveyteen, kun sitä verrataan liikkumiseen muissa ympäristöissä (ten Brink ym. 2016). Säännöllinen luontolii- kunta vähentää riskiä mielenterveyden ongelmiin (Mitchell 2013) ja luonnossa liikkumisesta on eniten hyötyä niille, joilla on heikko mielenterveys (Roe & Aspi- nall 2011). Kaupunki- ja yhteisöpuutarhat tukevat fyysisen aktiivisuuden lisäksi terveellistä ravitsemusta, mikä auttaa myös painonhallinnassa (WHO 2016). 6.3 Johtopäätökset Väestön ikääntyminen ja kaupungistuminen kasvattavat tarvetta terveyden edis- tämiselle kunnissa. Viherympäristöt osana yhdyskuntarakennetta ja niissä tapah- tuva toiminta soveltuvat hyvin terveyden edistämiseen, sillä niiden avulla pysty- tään vaikuttamaan samanaikaisesti monin tavoin terveyden eri tekijöihin. Viher- ympäristöillä voidaan myös hillitä alueellisten terveyserojen kasvua ja vähentää kaupunkiympäristön aiheuttamia terveysriskejä. Kun elinympäristössä on riittävästi oleskeluun, liikkumiseen ja muuhun aktiivi- suuteen soveltuvia viheralueita päivittäiseen virkistäytymiseen ja vuorovaikutuk- seen ympäristön kanssa, se ylläpitää terveyttä ja mahdollistaa hyvinvointia tukevat elintavat. Asuinalueiden helposti saavutettavista viherympäristöistä hyötyvät etenkin lapset ja iäkkäät asukkaat. Vilkkaiden teiden rajaaminen kasvillisuus- vyöhykkeillä lievittää liikenteen aiheuttamia ympäristöhaittoja. Asuntojen, päivä- kotien, koulujen ja hoitolaitosten ympäristöjen kasvillisuus vähentää ilman laa- dusta, lämpötilasta ja melusta aiheutuvia haittoja ja parantaa ympäristön koke- muksellista laatua. Hoitotyössä ja kuntoutuksessa viherympäristöt voivat edistää tavoitteiden saavuttamista ja alentaa kustannuksia. Viherympäristöt ja niihin liittyvä toiminta kytkeytyvät kestävään resurssien käyt- töön, ilmastonmuutoksen vaikutusten hillintään, luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen, paikallisuuteen ja yhteisöllisyyteen sekä jo lähtökohtaisesti edusta- vat terveitä elintapoja kuten ulkona oloa, virkistäytymistä, fyysistä aktiivisuutta ja terveellistä ravitsemusta. Viherympäristöt soveltuvat hyvin monitoimijaiseen ja osallisuutta vahvistavaan toimintaan, mikä on terveyden edistämisen perusta. Ne myös tarjoavat yksilöille mahdollisuuden käyttää ja kehittää monipuolisesti elä- mänhallintaa tukevia elämäntaitoja. Levón-instituutin julkaisuja 47 Viherympäristöt osana arjen elinpiiriä tarjoavat pysyvän rakenteen asukkaat laa- jasti saavuttaville terveyden edistämisen toimille. Terveyden edistämisen mahdol- lisuudet viherympäristöjen avulla määrittyvät pitkälti yhdyskuntasuunnittelussa. Asuinalueiden täydennysrakentamisessa ja uusien alueiden suunnittelussa viher- alueiden saavutettavuutta ja käyttöä tulisi tarkastella asukkaiden terveyden ja hy- vinvoinnin näkökulmasta. Terve kaupunki tarvitsee viheralueita ja puutarhoja tur- vatakseen kaikille asukkailleen hyvän elämän olosuhteet. 48 Levón-instituutin julkaisuja Lähteet Arnberger, Arne & Renate Eder (2012). The influence of green space on commu- nity attachment of urban and suburban residents. Urban Forestry and Urban Greening 11; 1: 41–49. Broekhuizen, K., S. de Vries, & F. Pierik (2013). Healthy aging in a green living environment: a systematic review of the literature. TNO report 2013 R10154. Clatworthy, J., J. Hinds, & M. Camic (2013). Gardening as a mental health inter- vention: a review. Mental Health Review Journal 18; 4: 214–225. Cordoza, M., Ulrich, R., Manulik, B., Gardiner, S., Fitzpatrick, P., Hazen, T., Mirka, A. & Perkins, R. S.(2018). Impact of nurses taking daily work breaks in a hospital garden on burnout. American Journal of Critical Care 27; 6: 508–512. Downie, R. S., C. Tannahill & A. Tannahill (2000). Health Promotion Models and Values, 2nd edition. Oxford: Oxford University Press. Haahtela, Tari, Ilkka Hanski, Leena von Hertzen, Pekka Jousilahti, Tiina Laatikai- nen, Mika Mäkelä, Pekka Puska, Kari Reijula, Kimmo Saarinen, Erkki Vartiainen, Tuula Vasankari & Suvi Virtanen (2017). Luontoaskel tarttumattomien tulehdus- tautien torjumiseksi. Duodecim 133: 19–26. Harada, K., S. Lee, H. Park, H. Shimada, H. Makizako, T. Doi, D. Yoshida, K. Tsut- sumimoto, Y. Anan, K. Uemura & T. Suzuki (2016). Going outdoors and cognitive function among community-dwelling older adults: Moderating role of physical function. Geriatrics Gerontology Int 16: 65–73. Harris, B., L. Larson & S. Ogletree (2017). Different views from the 606: Examin- ing the impacts of a urban greenway on crime in Chigago. Environment and Be- havior. doi: 0.1177/0013916517690197. Hartig, T., R. Mitchell, S. de Vries & H. Frumkin (2014). Nature and health. Annu. Rev. Public Health 35: 207–228. Husu, Pauliina, Harri Sievänen, Kari Tokola, Jaana Suni, Henri Vähä-Ypyä, Ari Mänttäri & Tommi Vasankari (2018). Suomalaisten objektiivisesti mitattu fyysi- nen aktiivisuus, paikallaanolo ja fyysinen kunto. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2018:30. Hänninen, Otto, Antti Korhonen, Heli Lehtomäki, Arja Asikainen & Isabell Rum- rich (2016). Ilmansaasteiden terveysvaikutukset. Ympäristöministeriön raportteja 16 /2016. Imhof, L., V. Waldboth, S. Suter-Riedere, J. Dreizler & R. Schneiter (2015). Nurs- ing interventions – different at once! The Gerontologist 55 Issue Suppl_2, 1: 467– 468. Iso-Markku, P., K. Waler, U. Kujala & J. Kaprio (2016). Physical activity and de- mentia: Long-term follow-up study of adult twins. Annals of Medicine https://doi.org/10.3109/07853890.2014.994675. Levón-instituutin julkaisuja 49 James, P., J. Hat, R. Banay & F. Laden (2016). Exposure to greenness and mortal- ity in a nation-wide prospective cohort study of women. Environmental Health Perspectives 124: 1344–1352. Kinnafick, F.-E. & C. Thogersen-Ntoumani (2014). The effect of the physical envi- ronment and levels of activity on affective states. Journal of Environmental Psy- chology 38: 241–251. Kondo, M. S. Jacoby & E. South (2018). Does spending outdoors reduce stress? A review of real-time stress response to outdoor environments. Health & Place 51: 136–150. Kuo, M. (2015). How might contact with nature promote human health? Promis- ing mechanisms and a possible central pathway. Frontiers in Psychology doi:10.3389/fpyg.201501093. Lee, J., B.-J. Park, Y.Tsunetsugu, T. Ohira, T. Kagawa & Y. Miyazaki (2011). Effect of forest bathing on physiological and psychological responses in young Japanese male subjects. Public Health 125: 93–100. Mathur, M., E. Epel, S. Kind, M. Desai, C. Parks, D. Sandler & N. Khazeni (2016). Perceived stress and telomere length: A systematic review, metaanalysis, and methodologic considerations for advancing the field. Brain, Behavior, and Immun- ity 54: 158–169 Mitchell, R. (2013). Is physical activity in natural environments better for mental health than physical activity in other environments? Social Science and Medicine 91: 130–134. Mitchell, R. & F. Popham (2008). Effect of exposure to natural environment on healthinequalities: an observational population study. Lancet 372: 1655–1660. Rappe, E., L. Lindén & T. Koivunen (2010). Puisto, puutarha ja hyvinvointi. Vi- herympäristöliiton julkaisu 128. Rappe, E. & S.-L. Kivelä (2005). Effects of garden visits on long-term care residents as related to depression. HortTechnology 15; 2: 298–303. Rappe, E., S.-L. Kivelä & H. Rita (2006). The effect of visiting outdoors green en- vironment on self-rated health among the elderly in long-term care. HortTechnol- ogy 16: 55–59. Rappe, E., T. Koivunen, & E. Korpela (2008). Group gardening in mental outpa- tient care. Therapeutic communities 2; 3: 273–284. Rappe, Erja, Helinä Kotilainen, Jere Rajaniemi, & Päivi Topo, (2018). Muisti- ja ikäystävällinen asuminen ja asuinympäristö. Ympäristöopas 2018. Helsinki: Ym- päristöministeriö. Roe, J. & P. Aspinall (2011). The restorative benefits of walking in urban and rural settings in adults with good and poor mental health. Health & Place 17: 103–113. 50 Levón-instituutin julkaisuja Roe, J., C. Thompson, P. Aspinall, M. Brewer, E. Duff, D. Miller, R. Mitchell & A. Clow (2013). Green space and stress: evidence from cortisol measures in deprived urban communities. International Journal of Environmental Health Research 10: 4086–4103. Savola, Elina & Pirjo Koskinen-Ollonqvist (2005). Terveyden edistäminen esimer- kein. Käsitteitä ja selityksiä. Terveyden edistämisen keskuksen julkaisuja -sarja 3/2005. STM (2006). Terveyden edistämisen laatusuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2006: 19. Sulander, T., E. Karvinen & M. Holopainen (2016). Urban green space visits and mortality among older adults. Epidemiology 27; 5: 34–35. Takano, T., K. Nakamura & M. Watanabe (2002). Urban residential environments and senior citizens’ longevity in megacity areas: the importance of walkable green spaces. Journal of Epidemiology and Community Health 56: 913–918. Whear, R., J. Thompson Coon, A. Bethel, R. Abbott, K. Stein, R. Garside (2014). What is the impact of using outdoor spaces such as gardens on the physical and mental well-being of those with dementia? A systematic review of quantitative and qualitative evidence. JAMDA 15: 697–705. WHO (2019). European Healthy Cities Network. Saatavissa: http://www.euro.who.int/en/health-topics/environment-and-health/urban- health/who-european-healthy-cities-network). WHO (1986). Ottawa Charter for Health Promotion. Saatavissa: https://www.who.int/healthpromotion/conferences/previous/ottawa/en/. WHO (2012). World health statistics 2012. Saatavissa: https://apps.who.int/iris/bitstream/ handle/10665/44844/9789241564441 _eng.pdf?sequence=1. WHO (2016). Urban green spaces and health. Regional Office for Europe. http://www.euro.who.int/__data/assets/pdf_file/0005/321971/Urban-green- spaces-and-health-review-evidence.pdf?ua=1. Wilker, E., C. Wu, E. McNeely, E. Mostofsky, J. Spengler, G. Wellenius & M. Mit- tleman (2014). Green space and mortality following ischemic stroke. Environ Re- search 133: 42–48. Verra, M., F. Angst, T. Beck, S. Lehmann, R. Brioschi, R. Schneiter & A. Aeschli- mann (2012). Horticultural therapy for patients with chronic musculoskeletal pain: results of a pilot study. Alternative Therapies 18; 2: 44–50. Wolf, K., M. Measells, S. Grado & A. Robbins (2015). Economic values of metro nature health benefits: A life course approach. Urban Forestry & Urban Greening 14: 694–701. Währborg, P., I. Petersson & P. Grahn (2014). Nature-assisted rehabilitation for reactions to severe stress and/or depression in a rehabilitation garden: long-term Levón-instituutin julkaisuja 51 follow-up including comparisons with a matched population-based reference co- hort. Journal Rehabil Med 2014; 46: 271–276. ten Brink P., K. Mutafoglu, J-P. Schweitzer, M. Kettunen, C. Twigger-Ross, J. Ba- ker, Y. Kuipers, M. Emonts, L. Tyrväinen, T. Hujala & A. Ojala (2016). The health and social benefits of nature and biodiversity protection. A report for the European Commission (ENV.B.3/ETU/2014/0039), Institute for European Environmental Policy, London/Brussels. 52 Levón-instituutin julkaisuja 7 LUONTOAVUSTEISTEN MENETELMIEN HYÖDYNTÄMINEN SOSIAALI-, TERVEYS- JA KASVATUSALOILLA Eeva Kahilaniemi 7.1 Luonnollinen polku asiakkaan toimintaympäristöön Lääkäri William Thomasin vuonna 1990 rakentama terapeuttinen ympäristö, Vaihtoehto Eden yhdisti pitkäaikaisen asiakkaiden kuntoutuksen sekä hoidon luonnon ja eläimien kanssa (Velde, Cipriani & Fisher 2005). Jo entisaikojen psy- kiatriset sairaalat rakennettiin usein mäntymetsikköihin syrjäseuduille, pois ydin- keskustoiden vilskeestä. Luonnon parantavat voimat ovat olleet tiedossa jo vuosi- kymmeniä, ellei jopa -satoja. Mielekäs ja tarkoituksenmukainen arki sekä toiminta ylläpitävät ihmisen hyvinvointia, jolloin ihminen kokee itsensä merkitykselliseksi. Eläinten tarjoama vuorovaikutus on omiaan lisäämään ihmisen kontaktinottoha- lua, hyvinvointia ja mielihyvän kokemuksia. Viimeisten vuosikymmenten kehitys on kuitenkin tuonut markkinoille yhä suu- rempia sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan toimintayksiköitä, jolloin luonnon väli- tön läsnäolo on väistynyt kaupungistumisen myötä. Tehokkuuden myötä myös luonnollinen kontakti eläinten kanssa sekä luontoyhteys ovat väljähtyneet. Ihmi- sen tarve hakeutua luonnon rauhaan ei ole kuitenkaan hävinnyt mihinkään. Ha- vahtuminen mielekkään sekä luonnollisen toiminnan tarpeellisuudesta ovat syn- nyttäneet uudenlaisia palvelutarpeita sekä mahdollisuuksia luontoavusteisille pal- veluille. Samalla kun toimintayksiköiden koko kasvaa, vahvistuu toisaalla Green Care -henkinen vastaisku tarjoten asiakkaalle palan luontoa ja kontaktin eläimiin. Artikkelin tarkoituksena on kuvata luontoavusteisten menetelmien mahdollisuuk- sia sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan työkentällä. Asiakkaalle syntyvä merkityksellisyys luontotoiminnassa Townsend ja Wilcock (2004) ehdottavat ihmisen toiminnallisiksi oikeuksiksi toi- minnan merkityksellisyyden ja rikastavuuden kokemusta sekä oikeutta kehittyä ihmisenä osallistumalla sosiaalista yhteisyyttä ja terveyttä edistävään toimintaan. Samalla he pitävät henkilön toiminnallisena oikeutena yksilöllisen tai väestön it- semääräämisoikeuden käyttämistä toiminnallisten valintojen tekemiseen sekä kohtuullisissa määrin osallistumista erilaisiin ja vaihteleviin toimintoihin ihmisen omassa sosiaalisessa ympäristössä. Levón-instituutin julkaisuja 53 Luontoavusteinen työmuoto tarjoaa parhaimmillaan merkityksellisiä ja rikastavia kokemuksia osallistujalleen. Toimintaympäristöistä syntyy yhteisöllinen ja sosiaa- linen ilmapiiri, jossa parhaimmillaan asiakaskokemus on moniaistillinen ja -ulot- teinen. Asiakkaalla itsellään on mahdollisuus määritellä osallistumisen taso ja näin ollen vaikuttaa oman terveytensä edistämiseen. Merkityksellisyys, mikä syn- tyy luonnon vaikuttavuudesta, voi koostua yksittäisistä asioista tai laajemmista ko- konaisuuksista. Luontoyhteyden kokeminen on kuitenkin kokonaisvaltainen ko- kemus, johon vaikuttavat sosiaalisen ilmapiirin lisäksi muun muassa toimintaym- päristö sekä vallitsevat sääolosuhteet. Talven kirpakka pakkanen luo erilaisen ko- kemuksen ja merkityksellisen yhteyden luontohetkelle kuin kesäisen hellepäivän tuulahdus samaiselta järvenselältä. Luonnossa vietetyt hetket synnyttävät koke- muksia, joita ihminen vertaa aiempiin tottumuksiinsa, tapaansa sekä tahoon liit- tyviin asioihin sekä ilmiöihin. Hetki luonnossa saattaa synnyttää ihmiselle merki- tyksellisen kokemuksen jostain täysin ulkoisesta tekijästä johtuen, mikä ei sinäl- lään ole ollut luonnosta riippuvainen. Tällaisia voivat olla esimerkiksi keskustelut itselle tärkeiden ihmisten kanssa, tilanteeseen liittyneet huolet, ilonaiheet tai yh- teiset muistot. 7.2 Luontointerventioiden mahdollistaminen asiakkaille Inhimillisen toiminnan mallin mukaan, jota toimintaterapiatieteessä korostetaan, toimintaan sitoutuminen vaatii aina asiakkaan tahdon, tottumuksen ja suoritus- kyvyn huomioimista sekä mukanaoloa toiminnallisessa prosessissa. Tähän tarkoi- tukseen käytetään asiakaslähtöistä toimintatapaa, jossa asiakkaalla on mahdolli- suus valita, mitä, miksi ja miten hän tekee tai toimii kussakin tilanteessa. Kun asia- kas osallistuu toimintaan, hän pystyy sitoutumaan omiin päämääriinsä sekä ta- voitteisiinsa paremmin. Tämän kaltainen prosessi mahdollistaa kokeilun ja uusien asioiden tutkimisen turvallisessa ympäristössä. Tekemällä ja osallistumalla asia- kas voi tunnistaa omia taitojaan ja mahdollisuuksiaan. Asiakas on näin ollen aina itse aktiivinen osa prosessia. (Kielhofner 2008.) Green Care -menetelmien hyvinvointia lisäävät vaikutukset syntyvät muun mu- assa osallisuuden, yhteisöllisyyden, kokemuksellisuuden sekä luonnon elvyttävyy- den kautta. Näiden elementtien tuominen myös sellaisten ihmisten arkeen ja saa- taville, jotka eivät itse pysty fyysisesti luontoon menemään, on ammattilaisten teh- tävä. Jokaisella ihmisellä tulee olla oikeus mielekkääseen arkeen sekä päivittäiseen luontokokemukseen. Monet tutkimukset eri aloilta ovat todistaneet sen, kuinka merkityksellinen ja moniarvoinen luonto sekä siellä liikkuminen on suurimmalle osalle ihmisistä. 54 Levón-instituutin julkaisuja Toiminnan mahdollistaminen luontoympäristössä ei aina ole yhtä helppoa ja yk- sinkertaista kuin vastaava toiminta neljän seinän sisällä laitosympäristössä. Mah- dottomuutta useammin kyse on kuitenkin halusta ja osaamisesta soveltaa luon- tointerventiokokemuksia erilaisille asiakasryhmille ja toimintaympäristöihin. Laatikon ulkopuolelle katsominen vaatii toiminnan pilkkomista sekä monipuolista asiakasymmärrystä, jotta jokaiselle asiakkaalle, erityistarpeista riippumatta, pys- tytään tarjoamaan yhtäläinen mahdollisuus yhteisöllisyyteen, kokemuksellisuu- teen ja osallisuuteen. Usein tämänkaltainen luontokokemus voi muodostua pie- nistä luontohetkistä tai luontoelementtien, kuten oksien, sammaleen, lehtien tai erilaisten luonnossa olevien tuoksujen tuomisesta asiakkaan omaan toimintaym- päristöön. Talvisessa säässä jo kylmän lumen tuominen asiakkaan ulottuville lai- toksen ruokapöydälle saattaa aikaansaada muistoja ja muistelua, keskustelua sekä täysin uudenlaisen aistikokemuksen. Mikä siis estäisi pienen pöytälumiukon pyö- rittelyä asiakkaan kanssa pöydällä sen sijaan, että kaapista kaivettaisiin iänikuiset muovailuvahat tai terapiavahat käden kuntoutusharjoitteluun? Numeroita ja kir- jaimia voidaan harjoitella asiakkaan kanssa luonnosta löytyvien materiaalien, ku- ten käpyjen, havunoksien tai lehtien avulla laskemalla sekä tunnustelemalla näitä. Luonto on täynnä erilaisia tuoksuja ja hajuja, joista useimpia voi säilöä hetkeksi purkkiin ja tuoda jokaisen asiakkaan saataville. 7.3 Luontointerventiot osaksi päivittäisarkea Toteutetaanko luontointerventioita todellisuudessa nykyisin liian vähän vai onko kyse pikemminkin siitä, ettei toimintaa osata tunnistaa ja nimetä Green Care -pal- veluksi? Miten luontoavusteisia menetelmiä pystyttäisiin hyödyntämään nykyistä enem- män osana asiakkaiden kuntoutusta niin, että työskentelymenetelmä olisi osana tavoitteellista, suunnitelmallista ja johdonmukaista kuntoutussuunnitelmaa? Onko menetelmän vierauden taustalla ihmisten vieraantuminen luonnosta, palve- luiden keskittyminen kaupunkialueille ja keskustoihin vai kenties resurssien vä- häisyys toimipaikassa? Työskentelymuodon aktiivinen käyttö vaatii paljon strategisia päätöksiä sekä pit- käjänteisyyttä, mutta ennen kaikkea systemaattista työskentelyä asiakkaiden hy- vinvoinnin eteen. Käytännössä tämä tarkoittaa jokaisen meidän sosiaali-, terveys- ja kasvatusaloilla työskentelevän ammattilaisen suhtautumisen muuttumista, mahdottomasta mahdollistamiseen. Minkälaisilla pienillä toimilla luontoavustei- sia menetelmiä pystyttäisiin tuomaan osaksi asiakkaiden arkea myös niillä toi- Levón-instituutin julkaisuja 55 mialoilla, joissa asiakkaiden itsensä ei ole mahdollista mennä luontoon? Jo yksin- kertainen ajatus siitä, että jokainen asiakas saisi erityistarpeistaan huolimatta nauttia päivittäin palan luontoa joko vierailemalla siellä tai asiakkaan luokse tuo- tuna, vie pitkälle. Vanha ajatus siitä, että tee toiselle, kuten toivoisit itsellesikin tehtävän, on kantava voima kaikessa mitä tai miten toimimme. Luontoavusteisten harjoitteiden ja elementtien tuominen on mahdollista niin sai- raala- kuin laitosympäristöönkin, mutta tämä vaatii halua sekä päättäväisyyttä. Luonnon hyödyntäminen osana kuntoutusta vaatii erilaista osaamista sekä huo- lehtimista asiakkaiden potilasturvallisuudesta sekä hygieniasta kuin jotkin muut materiaalit. Samalla luontomateriaalit eivät ole samalla tavalla kierrätettäviä eri asiakkaiden välillä jo pelkkien tiukkojen hygieniasäädösten vuoksi vaikkapa sai- raalaympäristössä. Kuntoutuminen todennäköisesti tehostuu asiakkaan saadessa käyttöönsä itselleen merkityksellisiä ja luonnosta peräisin olevia ”kuntoutusväli- neitä” kuin steriileitä ja aina samanlaisia valmiita harjoitusvälineitä. Yhä enenevässä määrin sairaaloissa ja eri palveluyksiköissä on nähtävillä esimer- kiksi erilaisia luontoaiheisia tapetteja, sisustuselementtejä sekä viherseiniä, joiden kaikkien tarkoituksena on parantaa asiakastyytyväisyyttä sekä lisätä hyvinvointia ja luontokokemuksellisuutta. Jopa virtuaalinen luontokokemus, kuten videoitu metsäkävely eri vuodenaikoina, voi tarjota asiakkaille mielihyvän sekä osallisuu- den kokemuksen. Erilaiset luontoaiheisten aistipussien sisällöt on helppo kerätä luonnosta, vaikka aamutuimaan työmatkan varrella ja seuraavalle päivälle uuden- lainen sisältö pussiin. 7.4 Luontointerventioiden mahdollisuudet Luontointervention soveltaminen ja mahdollistaminen eri kohderyhmille vaatii työtä, eikä välttämättä käy leikiten. Vaikeavammaisen asiakkaan naurunremakka pienessä kesäisessä tihkusateessa saattaa korvata enemmän kuin tuhat harjoitetta kuntoutuskeskuksen kuntoilulaitteilla. Markkinoilla on tarjolla erilaisia toiminta- välineitä ja soveltavan liikunnan välineistöä, jolloin ainakaan se, ettei luontoon olisi mahdollista lähteä, tule esteeksi toiminnan toteuttamiselle. Sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan laitosten omavalvonta- ja turvallisuussuunnitel- mat ovat varmasti parhaimmillaan turvaamassa asiakasturvallisuutta, mutta näi- denkään uhalla ei maalaisjärkeä kannata unohtaa. Retken luontoon voi järjestää esimerkiksi omaisten tai vapaaehtoisten tukemana, mikäli tuntuu, ettei omassa toimintayksikössä ole riittävästi henkilökuntaa turvaamaan asiakkaiden turvalli- suutta. Riittävän ajoissa tehty työvuorosuunnittelu, toimintaan sitoutuneiden 56 Levón-instituutin julkaisuja työntekijöiden löytyminen sekä perusteellinen turvallisuuskartoitus ja ennakko- suunnitelma takaavat onnistuneen luontoelämyksen. Esteettömyysasioiden huo- mioiminen on tärkeää erilaisten asiakaskohderyhmien kanssa työskennellessä. Olipa kyseessä sitten liikuntarajoitteinen asiakas, joka tarvitsee metsässä kulkemi- seen erityisiä toimintavälineitä tai aistiyliherkkyyksistä kärsivä potilas, on erilaiset kokemuspohjat ja rajoitteet huomioitava toimintaa suunniteltaessa. Toiminta on pyrittävä mukauttamaan ja pilkkomaan riittävän pieniin annoksiin, jotta asiakas saa luontointerventiosta positiivisen muistijäljen. Joidenkin asiakkaiden kohdalla luontointerventiohetki voi olla pysähtyminen lähipuistoon kuuntelemaan luonnon ääniä, toinen tarvitsee rinkan selkäänsä ja hieman enemmän etäisyyttä kaupun- kiympäristöstä. Voisiko asiakkaan kanssa tehdyn taksimatkan korvata kävelyretkellä joen rantaa tai pakata eväät ja suunnata retkelle lähimetsään? Aina lähteminen ei ole mahdol- lista, mutta mukana tuominen onnistuu aina. Asiakkaalle merkityksellinen hetki voi olla karhean sammaleen tunnustelu hennoissa käsissä sängyn pohjalla, mikä synnyttää ihania muistoja lapsuuden kesistä ja metsämättäällä marjojen poimimi- sesta. Valokuvien ja kuvakorttien ääreltä on helppo lähteä mielikuvitusmatkalle lapsuuden luontoretkien kohteisiin tai synnyttää uusia toivematkoja. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja kuva saa aikaan erilaisia tulkintoja, kokemuksia, mielipiteitä ja muistoja jotka kantavat asiakasta eteenpäin. Työntekijöitä on hyvä kouluttaa luontointerventioiden toteuttamiseen sekä asia- kaslähtöiseen toimintatapaan, jossa he pystyvät soveltamaan toimintaa asiakkaan tarpeisiin. Monikaan ammattilainen ei välttämättä tiedä minkälaisia toimintaväli- neitä liikkumisen tueksi on olemassa tai he eivät tule ajatelleeksi kuinka pienikin luontointerventiohetki voisi synnyttää uudenlaista syvällisyyttä asiakassuhteeseen tai asiakkaan kuntoutumisprosessiin. Luonnossa myös henkilöroolit hukkuvat, ol- laan vain sinä ja minä, ei enää hoitaja ja asiakas. Yhdessä koetaan, mennään, sel- viydytään, aistitaan, tunnustellaan ja kuullaan erilaisia luonnon ääniä. Levón-instituutin julkaisuja 57 Lähteet Kielhofner, Gary (2008). MOHO: Model of Human Occupation Theory and Appli- cation. Velde, Beth P., Joseph Cipriani & Grace Fisher (2005). Resident and therapist views of animal-assisted therapy: Implications for occupational therapy practice. Australian Occupational Therapy Journal 52: 43–50. Townsend, Elisabeth A. & Ann A. Wilcock (2004). Occupational Justice and Cli- ent-Centred Practice: Dialogue in Progress. Canadian Journal of Occupational Therapy 71: 2, 75–87. 58 Levón-instituutin julkaisuja 8 LUONNOSTA VIRTAA -INTERVENTION SOVELTAMINEN GREEN CARE -KENTÄSSÄ Kirsi Salonen ja Katriina Hyvönen 8.1 Johdanto Suomalaisen Green Care -toiminnan keskeiset osa-alueet ovat luontoperustaisuus, kokemuksellisuus (toiminnallisuus) ja osallisuus (yhteisöllisyys) (Luke, THL & GCF ry 2018). Jos tarkastellaan Green Care -toiminnan tieteellisyyttä ympäristö- psykologian näkökulmasta, luontoperustaisuuden taustalla olevat tutkimukset ja teoriat luonnon hyvinvointivaikutuksista (ks. esimerkiksi Hartig, Mitchell, de Vries & Frumkin 2014) ja luontointerventioista1 ovat keskeisiä. Pääasiassa luontointerventiotutkimuksia on tehty kuntoutuksen parissa (ks. esi- merkiksi Gonzalez, Hartig, Patil, Martinsen, & Kirkevold 2009). Luontointerven- tioiden onkin havaittu vaikuttavan merkitsevästi psykologisiin, sosiaalisiin, fysio- logisiin ja kognitiivisiin kuntoutumisen tavoitteisiin sekä vähentävän sairauksien oireita. Useimmissa tutkimuksissa (Annerstedt & Wählrborg 2011) on havaittu myönteisiä vaikutuksia stressin oireisiin, psykiatrisiin (esimerkiksi masennus, skitsofrenia ja ahdistushäiriö) ja somaattisiin sairauksiin (esimerkiksi syöpä, lii- kuntavammat, sydänsairaudet) sekä päihdeongelmiin. Green Care -toimintaan kuuluvia niin sanottuja luontointerventiotyyppejä on tut- kittu. Salosen ja Törnroosin (2019) mukaan luontointerventiotyypit eroavat toisis- taan koettujen vaikutusten suhteen, ja näin niiden vaikuttavuus myös kuntoutuk- sen tai tervehtymisen näkökulmasta eroavat toisistaan (Salonen & Törnroos 2019). Toisin sanoen tutkimuksen mukaan näyttää siltä, että kaikki Green Care -toiminta ei välttämättä ole yhtä tuloksellista hyvinvoinnin näkökulmasta. Riittääkö siis Green Care -toiminnan tieteellisyyden perusteluksi se, että toiminta tapahtuu luonnossa tai maatilaympäristössä, siinä on toimintaa ja se tapahtuu yh- teisöissä? Käsillä olevassa artikkelissa esittelemme Jyväskylän yliopiston psykolo- gian laitoksen tutkimushankkeessa kehitetyn ja tutkitun Luonnosta Virtaa -inter- vention (Salonen ym. 2018), ja pohdimme, miten tutkimuksen avulla saatua tietoa voi hyödyntää Green Care -toiminnan kentässä. Tutkimuksemme jatkoi kansainvälisestikin merkittävää tutkimusavausta, jossa tarkastelimme luontoympäristön vaikutuksia työntekijöiden työhyvinvointiin ja 1 Interventio-käsitteellä tarkoitetaan toimenpidettä, jolla pyritään vaikuttamaan yksilön terveydentilaan tai käyttäytymiseen. Levón-instituutin julkaisuja 59 työssä suoriutumiseen Luonnosta Virtaa -interventiolla (Salonen ym. 2016). Ar- tikkelissa nostamme esille Luonnosta Virtaa -interventioon osallistuneiden koetut vaikutukset, ja niistä erityisesti välittömät muutokset psykologisessa työstä irrot- tautumisessa ja tunnetiloissa sekä pidemmän ajan muutokset työuupumuksessa. Tarkemmat tutkimukseen liittyvät tiedot ovat löydettävissä tutkimushankkeeseen liittyvästä loppuraportista (Salonen ym., 2018), joten tästä syystä kuvaamme in- terventiotutkimuksen keskeisiä tuloksia tässä artikkelissa tiivistetysti. Luonnosta Virtaa -interventio Luonnosta Virtaa -intervention taustalla on eko- ja ympäristöpsykologisia teori- oita, jotka liittyvät elpymiseen ja niin sanottuihin kokonaisvaltaisiin näkemyksiin. Elpymisen teorioita ovat tarkkaavuuden (Kaplan & Kaplan 1989) ja stressistä el- pyminen (Ulrich 1983). Kokonaisvaltaisia näkemyksiin kuuluvat esimerkiksi psyykkisen itsesäätelyn teoria, jota on aiemmissa tutkimuksissa yhdistetty mieli- paikkatutkimuksiin (ks. esimerkiksi Korpela 2001). Kokonaisvaltaisen luontoko- kemuksen mallissa (KOLU; Salonen ym. 2016), oleellisia tekijöitä myönteisessä luontokokemuksessa ovat muun muassa luontoyhteys ja hyväksyvä läsnäolo. Luonnosta Virtaa -interventiota ei ole kehitetty pelkästään teorioiden ja tutkimus- ten pohjalta, vaan taustalla ovat myös intervention kehittäjien ammattipsykologi- työn kokemukset ja havainnot. Erityisesti vaikutteita on otettu kolmivaiheisesta mielipaikkaharjoituksesta (Salonen 2012), joka on ekopsykologinen menetelmä. Tässä menetelmässä luontoympäristöön liittyvien paikkakokemusten tunnistami- sen ja jakamisen avulla pyritään luonnon hyvinvointivaikutusten ja psyykkisen it- sesäätelyn vahvistamiseen. Tämän lisäksi intervention kehittämisessä on otettu vaikutteita muun muassa tanssi- ja liiketerapiasta, jolloin havainnot esimerkiksi luontoyhteyden ja vuorovaikutuksen kehollistamisesta (Burns 2012), ovat hyödyn- täneet Luonnosta Virtaa -intervention kehittämistyötä. Luonnosta Virtaa -interventio koostuu kolmesta osa-alueesta: hyvinvointia tuke- van ympäristön tunnistaminen, luonnon hyvinvointivaikutusten (koetut vaikutuk- set) tiedostaminen sekä fyysisen ja sosiaalisen ympäristön tuki (kuvio 7). 60 Levón-instituutin julkaisuja Kuvio 7. Luonnosta Virtaa -intervention osa-alueet. Luonnosta Virtaa -interventioon kuuluu sekä ryhmämuotoinen interventio (LuoVi-ryhmä) että etäohjattu interventio (itsenäiset ulkoilijat). Luonnosta Virtaa -intervention osa-alueista LuoVi-ryhmä sisältää kaikki kolme osa-aluetta, mutta etäohjattu interventio sisältää vain intervention ensimmäinen osa-alueen. Toisin sanoen LuoVi-ryhmäläisiä ohjeistetaan luontoympäristössä tunnistamaan itsel- leen sopiva, hyvinvointia tukeva luontomielipaikka. Tämän lisäksi harjoitteiden avulla pyritään mahdollistamaan hyvinvointivaikutusten tiedostaminen. LuoVi- ryhmäläisillä on myös mahdollista saada kokemus sosiaalisen ympäristön (ohjaaja ja ryhmäläiset) tuesta. LuoVi-ryhmä kokoontuu osallistujien lähiluonnossa viikon välein viiden viikon ajan noin 1,5 tuntia kerralla. Jokaisella tapaamiskerralla inter- vention kaikki osa-alueet ovat harjoitteissa mukana, mutta harjoitteet kuitenkin eroavat toisistaan. Itsenäisiä ulkoilijoita ohjeistetaan sähköpostitse suuntaamaan huomio ulkoilun aikana pääasiassa luontoympäristöön, ja heitä myös muistute- taan ulkoiluista. 8.2 Osallistujien tunnetilojen, psykologisen työstä irrottautumisen ja työuupumuksen mittaaminen Kartoitimme Luonnosta Virtaa -intervention välittömiä muutoksia psykologisessa työstä irrottautumisessa ja tunnetilassa sekä pidempiaikaisia muutoksia työuupu- muksessa tutkimusryhmien (LuoVi-ryhmä, itsenäiset ulkoilijat ja kontrolliryhmä) välillä (Salonen ym. 2018). Osallistujat (N=121) olivat pääasiassa naisia (110) ja heidän keski-ikä oli 47 vuotta. Luonnosta Virtaa -intervention osa- alueet Hyvinvointia tukevan ympäristön tunnistaminen mahdollisimman sallivasti ja turvallisesti Luontoympäristöön liittyvien hyvinvointivaikutusten tiedostaminen Luonnon ja ryhmän tuki: yhdistetään fyysisen ja sosiaalisen ympäristön tuen saaminen Levón-instituutin julkaisuja 61 Psykologinen työstä irrottautuminen kuvaa psykologista tilaa, jolloin yksilö irrot- tautuu työstään ja siihen liittyvistä tehtävistään psykologisesti. Tätä kysyttiin pa- lautumisen mekanismeja arvioivalla mittarilla (Sonnentag & Fritz 2007), joka on validoitu Suomessa monialaisella aineistolla (Kinnunen & Feldt 2013). Tunnetiloja arvioitiin PANAS-X -kyselyn avulla (Watson & Clark 1999). Osallistujat arvioivat kumpaakin tekijää ennen ja jälkeen jokaista interventiokertaa (ks. Salonen ym. 2018). Työuupumus koostuu kolmesta ulottuvuudesta, jotka ovat uupumusastei- nen väsymys, kyynistyneisyys ja ammatillisen itsetunnon heikkeneminen (Mas- lach & Jackson 1981). Sitä mitattiin 9-osioisella Bergen Burnout Indicator (BBI) - kyselyllä (Feldt ym. 2014). Määrälliset analyysit toteutettiin siten, että välittömiä tunnetilojen ja psykologisen työstä irrottautumisen muutoksia ajassa ja tutkimusryhmien (LuoVi-ryhmä, itse- näiset ulkoilijat ja kontrolliryhmä) välillä tarkasteltiin GLM-analyysillä. Työuupu- muksen muutoksia ajassa ja tutkimusryhmien välillä kolmessa mittausajankoh- dassa (alkumittaus, 1 kk ja 6 kk seurantamittaukset) tarkasteltiin hierarkkisen li- neaarisen mallin (HLM) avulla MPlus-ohjelmalla. Post hoc -testin perusteella ar- vioitiin, minkä suuntainen ja minkä tutkimusryhmien välillä ero havaittiin. 8.3 Tulokset ja pohdinta Tulosten mukaan välitön psykologinen työstä irrottautuminen lisääntyi kaikilla kolmella tutkimusryhmällä jokaisena interventiokertana. Tutkimusryhmien vä- lillä havaittiin kuitenkin myös eroja siten, että toisena mittauskertana psykologi- nen irrottautuminen lisääntyi LuoVi-ryhmällä merkitsevästi enemmän kuin itse- näisillä ulkoilijoilla ja kontrolliryhmällä, ja kolmannella mittauskerralla LuoVi- ryhmän psykologinen irrottautuminen lisääntyi merkitsevästi enemmän kuin kontrolliryhmällä. Tulos on samansuuntainen kuin aiempi tutkimus, jossa lounas- ajan puistokävelyillä oli myönteinen vaikutus psykologiseen irrottautumiseen (De Bloom ym. 2017). Eroja löytyi myös LuoVi-ryhmän ja itsenäisten ulkoilijoiden välillä, mutta itsenäi- set ulkoilijat ja kontrolliryhmä eivät eronneet toisistaan. Näyttäisi siis siltä, että ”lähiohjattu” luontointerventio mahdollistaa etäohjattua interventiota paremmin psykologisen irrottautumisen. Kun arvioitiin välittömiä muutoksia tunnetiloissa, havaittiin, että LuoVi-ryhmä- läisten ja itsenäisten ulkoilijoiden tulokset erosivat kontrolliryhmästä. Eroja löytyi siis LuoVi-ryhmän ja kontrolliryhmän sekä itsenäisten ulkoilijoiden ja kontrolli- ryhmän välillä, mutta eroja ei ollut LuoVi-ryhmän ja itsenäisten ulkoilijoiden vä- lillä. Näyttäisi siltä, että välittömien tunnetilojen näkökulmasta eroa ei ole LuoVi- 62 Levón-instituutin julkaisuja intervention ryhmämuotoisen ja itsenäisten ulkoilijoiden välillä. Tulos on linjassa aiempien tutkimusten kanssa, joiden mukaan myös omaehtoiset luontokokemuk- set vaikuttavat myönteisesti mielialoihin (ks. esimerkiksi Ulrich 1983), mutta toi- saalta tulos herättää kysymyksen: tarvitaanko lähiohjattuja luontointerventioita, mikäli itsenäinen ulkoilu mahdollistaa samalla tavalla tunnetilojen myönteisiä muutoksia. Työuupumuksen osalta myönteisiä muutoksia havaittiin vain LuoVi-ryhmässä kuuden kuukauden seurantamittauksessa. Kyynistyneisyys, joka on työuupumuk- sen osa-alue, väheni merkitsevästi enemmän kuin muissa tutkimusryhmissä. Muissa ryhmissä ei havaittu työuupumuksen osalta laskua ensimmäisen eikä kuu- den kuukauden seurantamittauksessa. LuoVi-ryhmän osalta tulos on samansuun- tainen aiemman tutkimuksen kanssa, jossa havaittiin, että suurimmat muutokset luontointervention myötä työuupumuksessa tapahtuivat kuuden ja 12 kuukauden seurannoissa (Sahlin, Ahlborg, Matuszczyk, & Grahn 2014), jolloin osallistujat ra- portoivat käyttävänsä edelleen interventiosta opittuja työhön liittyviä stressinhal- lintakeinoja (Sahlin ym. 2014). Voidaankin todeta, että luontointerventioissa omaksuttujen keinojen omaksuminen ja soveltaminen omaan elämään voi viedä pidemmän ajan. 8.4 Näkökulmia Green Care -toiminnan kehittämiseen Tutkimuksen perusteella voimme siis todeta, että sekä luonnossa ulkoilu itsenäi- sesti tai ohjatusti saavat aikaan myönteisiä tunnetilan muutoksia. Green Care -toi- minnan näkökulmasta on kuitenkin hyvä muistaa, että itsenäiset ulkoilijatkin oli- vat ”kevyesti ohjattuja”, jolloin ohjauksen avulla pyrittiin suuntaamaan ulkoilijan huomiota ympäristöön. Ulkoiluista myös muistutettiin tarpeen mukaan, mikäli ul- koilukerta oli jäänyt väliin. Tällaisia etäohjattuja luontotoiminnan palveluita voi- taisiin jatkossa tarjota enemmän. Tutkimuksen perusteella voidaan myös arvioida, tuoko lähiohjattu ryhmämuotoi- nen interventio (LuoVi-ryhmä) lisäarvoa hyvinvointivaikutuksiin verrattuna etä- ohjattuihin itsenäisiin ulkoilijoihin. Tulosten perusteella voimme sanoa, että LuoVi-ryhmä yhdistyy itsenäisiä ulkoilijoita parempaan välittömään psykologi- seen irrottautumiseen sekä pidemmällä aikavälillä kyynistyneisyyden vähenemi- seen. Ryhmämuotoisen intervention kehittämisen kannalta oli myös tärkeää tutkia vä- littömien vaikutuksia jokaiselta tapaamiskerralta, jotta saatiin täsmällistä tietoa eri interventiokertojen tuloksellisuudesta. Tämän tiedon pohjalta voidaan edel- leen ottaa käyttöön niitä harjoitteita, jotka tulosten mukaan tuottavat suurimmat Levón-instituutin julkaisuja 63 erot muihin tutkimusryhmiin. Esimerkiksi psykologisen työstä irrottautumisen suhteen merkitsevä ero LuoVi-ryhmän ja itsenäisten ulkoilijoiden välillä tapahtui toisella tapaamiskerralla, jolloin erityistä oli osallistujien jakautuminen pienryh- miin mieleisten ympäristösuhteen ominaisuuksien perusteella. Pienryhmän teh- tävänä oli silloin tunnistaa yhteinen mielipaikka, jossa kukin tunnisti siinä itsel- leen sopivia luontoympäristön ominaisuuksia, mutta paikka oli kuitenkin ryhmän yhteinen valinta. Harjoitteen tavoitteena onkin, että paikkakokemusten jakami- nen ympäristöominaisuuksien tuella yhteisessä mielipaikassa helpottaa jakamista sekä lisää yhteyden ja osallisuuden kokemusta (vrt. Raivio & Karjalainen 2013). Miten tutkimustulokset tukevat Green Care -toiminnan kehittämistä? Jo interven- tion kehittämisvaiheessa meille tutkijoina ja ammattipsykologeina oli selvää, että intervention rakenne on oltava selkeä ja siihen liittyvät osa-alueet ja harjoitteet on oltava toistettavissa sekä tieteelliseen että käytännön tarkoituksiin. Olisikin mah- dollista ja jopa toivottavaa, että Green Care -palvelun tuottaja hyödyntäisi Luon- nosta Virtaa -intervention rakennetta (kolme osa-aluetta) omassa toiminnassaan. Sosiaalinen tuki on ehkä parhaiten toteutunut ja sinällään mukana jo Green Care -toiminnan periaatteissa. Itselle sopivan, hyvinvointia tukevan luontoympäristön tunnistaminen ja hyvinvointivaikutusten tiedostaminen ovat saattaneet jäädä vä- hemmälle huomiolle. Tutkimuksen perusteella voimmekin sanoa, että huomiota kannattaa kiinnittää luonnon aistimiseen, oli kyseessä sitten ryhmämuotoinen toi- minta tai itsenäinen ulkoilu. 64 Levón-instituutin julkaisuja Lähteet Annerstedt, Matilda & Peter Währborg (2011). Nature-assisted therapy: System- atic review of controlled and observational studies. Scandinavian Journal of Public Health, 39:4, 371–388. Burns, Cheryl (2012). Embodiment and embedment: integrating dance/move- ment therapy, body psychotherapy, and ecopsychology. Body, Movement and Dance in Psychotherapy, 7: 1, 39–54. De Bloom, Jessica, Marjaana Sianoja, Kalevi Korpela, Martti Tuomisto, Sabine Geurts & Ulla Kinnunen (2017). Effects of park walks and relaxation exercises dur- ing lunch breaks on recovery from job stress: Two randomized controlled trials. Journal of Environmental Psychology, 51, 14–30. Hartig, Terry, Richard Mitchell, Sjerp de Vries, Howard Frumkin (2014). Nature and health. Annual Review of Public Health 35, 207–228. Feldt, Taru, Johanna Rantanen, Katriina Hyvönen, Anne Mäkikangas, Mari Huhtala, Pia Pihlajasaari & Ulla Kinnunen (2014). The 9-item Bergen Burnout In- ventory: Factorial validity across organizations and measurements of longitudinal data. Industrial Health, 52: 2, 102–112. Gonzalez, Marianne, Terry Hartig, Grete Patil, Egil Martinsen, Marit Kirkevold (2009). Therapeutic horticulture in clinical depression: A prospective study. Re- search and Theory in Nursing Practice 23, 312–328. Kaplan, Rachel & Stephen Kaplan (1989). The experience of nature. A psychologi- cal perspective. Cambridge: Cambridge University Press. Kinnunen, Ulla & Taru Feldt (2013). Job characteristics, recovery experiences and occupational well-being: Testing cross-lagged relationships across 1 year. Stress and Health 29, 369–382. Korpela, Kalevi, Terry Hartig, Florian Kaiser & Urs Fuhrer (2001). Restorative ex- perience and self-regulation in favourite places. Environment and Behavior 33, 572–589. Luonnonvarakeskus, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos & Green Care Finland ry (2018). Suomalainen Green Care. LuontoHoivan LuontoVoiman -laatutyökirja. Saatavissa 24.1.2019: http://www.gcfinland.fi/tiedostopankki/503/green-care- tyokirja-2018.pdf. Maslach, Christina & Susan Jackson (1981). The measurement of experienced burnout. Journal of Organizational Behavior, 2: 2, 99–113. Raivio, Helka & Jarno Karjalainen (2013). Osallisuus ei ole keino tai väline, palve- lut ovat! Teoksessa Taina Era (toim.) Osallisuus. Oikeutta vai pakkoa? Jyväskylän ammattikorkeakoulu, 12–34. Levón-instituutin julkaisuja 65 Sahlin, Eva, Gunnar Ahlborg, Josefa Vega Matuszczyk & Patrik Grahn (2014). Na- ture-based stress management course for individuals at risk of adverse health ef- fects from work-related stress—effects on stress related symptoms, workability and sick leave. International Journal of Environmental Research and Public Health 11: 6, 6586–6611. Salonen, Kirsi (2012). Mielen ja luonnon yhteyksiä – eko- ja ympäristöpsykologian näkökulma. Teoksessa: Yhteyksien kirja. Etappeja ekososiaalisen hyvinvoinnin polulla, 235–247. Toim. Tuula Helne ja Tiina Silvasti. Helsinki: Kelan tutkimus- osasto. Salonen, Kirsi, Kaisa Kirves & Kalevi Korpela (2016). Kohti kokonaisvaltaisen luontokokemuksen mittaamista. Psykologia: 51, 324–342. Salonen, Kirsi, Katriina Hyvönen, Katariina Määttä, Taru Feldt, Saija Mauno, Joona Muotka (2018). Luontoympäristön yhteydet työhyvinvointiin ja työssä suo- riutumiseen: kysely-, interventio- ja haastattelututkimuksen tuloksia. Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen julkaisuja. Saatavissa 29.1.2019: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7539-5. Salonen, Kirsi & Kaisa Törnroos (2019). Luontointerventiot hyvinvoinnin tukena Green Care -toiminnassa. Kuntoutus -lehti (hyväksytty julkaistavaksi). Sonnentag, Sabine & Charlotte Fritz (2007). The Recovery Experience Question- naire: Development and validation of a measure for assessing recuperation and unwinding from work. Journal of Occupational Health Psychology 12, 204–221. Ulrich, Roger (1983). Aesthetic and affective response to natural environment. Te- oksessa Irwin Altman & Joachim F Wohlwill (toim.), Behavior and the natural en- vironment 6, 85–125. New York: Plenum Press. Watson, David & Lee Anna Clark (1999). The PANAS-X: Manual for the positive and negative affect schedule-expanded form. Iowa: University of Iowa. 66 Levón-instituutin julkaisuja 9 YHTEISTYÖMALLIA RAKENTAMASSA LUONTOON TUKEUTUVAAN KUNTOUTUS- JA TYÖPAJATOIMINTAAN POHJOIS-SUOMESSA Arja Jääskeläinen ja Tero Leppänen Luontoon tukeutuvan kuntoutuksen ja työpajatoiminnan kehittämiseksi tarvitaan suunnitelmallista yhteistyötä kuntoutus- ja työpajatoimijoiden sekä luontoympä- ristöistä vastaavien tahojen kesken. Luontoa toimintaan -hanke on tiedostanut tä- män tarpeen ja perustanut paikkakuntakohtaisia yhteistyöryhmiä, joiden tavoit- teena on koordinoida tätä yhteistyötä. Yhteistyön tuloksena on saatu kuntoutus- ja työpajatoiminnan käyttöön uusia luontotoimintaympäristöjä, jotka antavat mie- lekkään vaihtoehdon perinteiselle sisätiloissa tapahtuvalle toiminnalle. Yhteistyö- ryhmien kokoonpano ja toimintatavat vaihtelevat paikkakunnittain. Uuden toi- mintamallin luominen olemassa oleviin organisaatioiden ja palvelujärjestelmän rakenteisiin edellyttää ennakkoluulottomuutta kaikilta kehittämistyöhön osallis- tuvilta. 9.1 Tausta ja tavoite Lapin Ammattikorkeakoulun Luontoa elämään -hankkeessa2 saatiin rohkaisevia kokemuksia luontoympäristöjen käytöstä kuntoutumisen tukena. Metsäympäris- töissä toimiminen näytti olevan erityisesti miehille palkitsevaa, koska siellä oli mahdollista käyttää monille miehille tuttua osaamista, saada aikaan näkyvää jäl- keä ja vastaanottaa välitöntä palautetta työstään. Saatujen kokemusten innosta- mana Lapin Ammattikorkeakoulu, Oulun nuorten palvelut, Pellon kunnan työpa- jatoiminta ja Metsähallitus lähtivät kehittämään sosiaalista kuntoutustoimintaa nykyistä monipuolisemmaksi yhteisellä kolmivuotisella Luontoa toimintaan – Yh- teistyömalleja osallisuuteen -hankkeella (2018–2020). Hankkeen tavoitteena on vahvistaa tuen tarpeessa olevien, etenkin miesten hyvinvointia kotipaikkakunnan metsässä ja muussa luontoympäristössä toteutettavalla mielekkäällä toiminnalla. Hankkeessa tehostetaan metsä- ja luontoympäristöjen suunnitelmallista käyttöä kuntoutuksessa kehittämällä paikkakuntakohtaisia yhteistoimintamalleja Metsä- hallituksen ja muiden luontoympäristöissä toimivien tahojen sekä kuntoutustoi- mijoiden kesken. Tavoitteena on muodostaa yhteistyöpaikkakunnille (Oulu, Pello, 2 ESR-rahoitteinen hanke vuosina 2015–2017. Levón-instituutin julkaisuja 67 Rovaniemi, Sodankylä, Salla) luontoympäristöissä toimivista yhdistyksistä ja jär- jestöistä sekä kuntoutus- ja työllisyystoimijoista pysyviä yhteistyöryhmiä, joiden tehtävänä on suunnitella osallisuutta lisäävää ja kuntoutumista edistävää toimin- taa. Ryhmien toiminnasta kehitetään toimiva ja joustava yhteistyömalli paikka- kunnan mahdollisuuksien ja tarpeiden mukaan (Kuvio 8.). Kuvio 8. Teoreettinen Luontoa toimintaan -yhteistyömalli. Paikkakuntien yhteistyöryhmät kokoavat asiasta kiinnostuneet toimijat yhteen suunnittelemaan alueen luontoympäristöissä tapahtuvaa toimintaa, joka tukee kuntoutujan kuntoutumista tai työllisyyspolulle pääsemistä. Ryhmät tekevät omat toimintasuunnitelmansa paikkakunnan tarpeiden mukaisesti. Suunnitelmaan si- sältyvät osapuolten vastuut, yhteiset kokoontumisaikataulut, toiminnan sisältö ja käytännöt. Tarkoituksena on, että kuntoutus- tai työpajaohjaaja on mukana luontoympäris- tötoiminnassa kuntoutus- tai työpajatoimintaan osallistuvan kuntoutuksesta vas- taavana ohjaajana. Luontoympäristöstä vastaava asiantuntijaohjaaja ohjaa osallis- tujat ja heidän ohjaajansa kohteeseen ja siellä tehtävään työhön tai toimintaan. (Kuvio 9.) Metsähallitus, Metsäkeskus, kaupunkien ja kuntien viherympäristöistä vastaavat tahot ja muut luontoympäristötoimijat (esimerkiksi metsästys- ja kalastusseurat) Paikkakunnan kuntoutus- ja työllisyystoimijat Kuntoutujat 68 Levón-instituutin julkaisuja Kuvio 9. Ohjaus- ja toimijaroolit luontoon tukeutuvassa kuntoutus- ja työpa- jatoiminnassa. Yhteistyöryhmien kokoaminen aloitettiin keväällä 2018. Työstä vastasi Metsähal- lituksen hankekoordinaattori. Mahdollisia työryhmiin osallistujia etsittiin kuntou- tustoimijoiden, Metsähallituksen, kuntien ja järjestöjen verkostoista. Ryhmät muodostuivat paikkakunnilla kokoonpanoiltaan ja toimintatavoiltaan erilaisiksi. Ryhmät ovat ehtineet kokoontua 2–3 kertaa hankkeen ensimmäisen toimintavuo- den aikana. 9.2 Kokemuksia yhteistyöryhmien alkuvaiheen toiminnasta 9.2.1 Oulun laaja verkosto Oulun nuorten työpajatoiminnan tavoitteena on edistää nuorten työllisyyttä ja koulutukseen pääsyä. Työpajoilla on monipuolisia työkokeilupaikkoja ja työpaik- koja 17–24 -vuotiaille, työttömille oululaisille nuorille. Työpaja on jäsenenä Valta- kunnallisessa Työpajayhdistyksessä (TPY), joka tekee kehittämistyötä ja ennakoi työpajatoiminnan kehittymistä muuttuvassa toimintaympäristössä. Levón-instituutin julkaisuja 69 Oulun nuorten työpajatoiminta on yksi Luontoa toimintaan -hankkeen osatoteut- tajista ja sen hanketavoitteena on kehittää työpajavalmennukseen kaupungissa asuvien nuorten osallisuutta vahvistavia luontotoimintamalleja. Hankkeessa on tarkoitus luoda kehittämistyöyhteistyöverkosto Oulun alueen kuntatoimijoiden sekä Metsähallituksen ja muiden luontoympäristöistä vastaavien tahojen kesken luontotoiminnan kehittämiseksi kaupunkilaisnuorten ja työpajatoiminnan käyt- töön. Työpajatoiminnalla on jo aikaisemmin ollut paljon yhteistyökumppaneita kuten paikkakunnan koulutusorganisaatiot ja muista Oulun nuorten palveluista Vuolle Setlementin Poikien talo, Byströmin ohjaamo ja seurakunnan nuorisotoiminta. Hankkeessa on lähdetty etsimään uusia yhteistyökumppaneita erityisesti luonto- ympäristöistä vastaavista tahoista (vihreät pallot) (Kuvio 10.). Kuvio 10. Oulun nuorten työpajan yhteistyökumppaneita. Oulussa kiinnostuneita yhteistyökumppaneita oli paljon. Tällaista suurta ryhmää oli vaikea saada kerralla koolle kokouksiin, joissa yhteistoimintaa oli tarkoitus suunnitella. Toimivamman yhteistyön aikaansaamiseksi päädyttiin kokoamaan Oulun nuorten työpaja Metsähallitus Luonnon- suojeluyhdistys Maaseudun sivistysliitto Steinerkoulu Ympäristötaide ja -kulttuuri Luontokummit Nuoriso- keskukset Oulun kaupungin liikuntapalvelu t Oulun kaupungin ympäristö- ja yhdyskunta- palvelut Popli/Nova 2 - hanke OAMK Vuolle/Poikien talo Byströmin ohjaamo Oulun ev.lut. seurakunta OSAO Luovi 70 Levón-instituutin julkaisuja pienempiä ryhmiä eri teemojen ympärille. Oman ryhmänsä muodostivat oppilai- tosyhteistyöryhmä, liikuntareitti- ja retkeilyryhmä, Muhoksella olevien Metsähal- lituksen kummikohteiden ryhmä sekä luonnonhoitotyöryhmä. Ryhmät ovat toimi- neet itsenäisesti kunkin ryhmän tarpeen mukaan konkreettisen toiminnan suun- nittelemiseksi. Oppilaitosyhteistyöryhmässä on mukana Oulun seudun ammattiopisto, Oulun ammattikorkeakoulu, Ammattiopisto Luovi ja PSK-aikuisopisto. Ryhmässä on suunniteltu ja toteutettu Oulun seudun ammattiopiston koulutusmetsän ja mui- den metsäalan koulutuksen oppimisympäristöjen yhteiskäyttöä. Osallistujilla on samalla ollut mahdollisuus tutustua luonnonvara-alan koulutuksiin ja ammattei- hin. Työpajanuoret ovat olleet mukana aikuisopiston luonto-ohjaajaopiskelijoiden näytön toteutuksessa ohjattavina toimijoina niityn ennallistamistyössä. Liikuntareitti- ja retkeilyryhmään kuuluvat Oulun kaupungin liikuntapalvelut, ympäristö- ja yhdyskuntatekniikka ja Pohjois-Pohjanmaan Liikunta ja Urheilu ry:n Nova2-hanke. Ryhmän tavoitteena on kehittää luontoliikuntapalveluja työ- paja- ja muille nuorille sekä kartoittaa mahdollisuuksia osallistua ulkoilualueiden ylläpitoon. Luonnonhoitoryhmässä ovat mukana Metsähallitus, Oulun luonnonsuojeluyhdis- tys ja Steinerkoulu. Metsähallituksen ja nuorten työpajan yhteistyön tuloksena työpajan nuoret ovat tehneet monenlaisia talkootöitä Metsähallituksen osoitta- missa toimintaympäristöissä kuten Liimanninkoskella, Jättiläissaaressa, Ärjän- saaressa, Syötteellä ja Perämeren kansallispuistossa. Steinerkoulun Villa Pukki- lassa on puutarha-alue, jonka viljelyyn työpajan nuoret osallistuvat ohjaajiensa kanssa. Osa Metsähallituksen kohteista on sovittu erityisiksi kummikohteiksi, jotka on tar- koitus säilyttää pysyvinä toimintakohteina myös hankkeen päätyttyä. Muhoksen kunnan alueella oleviin kummikohteisiin on suunniteltu tehtäväksi ympäristötai- detta, jonka suunnittelussa ja toteutuksessa ovat mukana Maaseudun sivistysliitto, Muhoksen kulttuurituottaja ja ympäristötaiteen asiantuntija omana yhteistyöryh- mänään. 9.2.2 Pellon kunnassa tutut toimijat Pellon kunnassa hanketta toteutetaan pääasiassa osana sosiaali- ja terveystoimen päihde- ja mielenterveyskuntoutusta. Yhteistyöryhmässä on ollut vaihtelevasti mukana Metsähallituksen paikallinen työntekijä, kalastusasiantuntija Sirkan osa- kaskunnasta, kunnan yleisistä alueista vastaava työntekijä sekä kunnan päihde- ja Levón-instituutin julkaisuja 71 mielenterveyskuntoutuksen työntekijöitä (Kuvio 11.). Mukaan on toivottu myös Marttoja, maatilamatkailuyritystä, kyläyhdistyksiä ja erä-ja kalastusyhdistyksiä, mutta ensimmäisen vuoden aikana nämä tahot eivät ole vielä olleet yhteistyöryh- män kokouksissa mukana. Kuvio 11. Pellon yhteistyöryhmän kokoonpano. Kunnan sosiaalialan työntekijä on moniosaaja myös luontoalalla ja hän on mukana kalastusosakaskunnan ja metsästysseuran toiminnassa. Tämä on suurena apuna luontotoiminnan sujuvassa järjestelyssä. Kuntoutujat ovat päässeet mukaan nuotta- ja lohikalastukseen sekä halontekoon Metsähallituksen laavulla. Kunnan teknisen puolen vastuuhenkilö on mukana yhteistyöryhmässä, koska kunnan vas- tuulla olevien virkistysalueiden käyttö ja niiden ylläpidosta huolehtiminen on yksi mahdollinen kuntoutujien toimintaympäristö. Pienessä kunnassa yhteistyötä hel- pottaa se, että työntekijät tuntevat toisensa hyvin ja yhteistyöorganisaatiot kuten Metsähallitus ja kunnantoimisto sijaitsevat lähellä toisiaan. 9.2.3 Rovaniemen yhteistyöryhmä hakee muotoaan Rovaniemen kaupungille hyvinvointi- ja työelämäpalveluja tuottavan Eduro-sää- tiön ja Metsähallituksen yhteistyö alkoi Luontoa elämään -hankkeen (ESR, 2015– 2017) aikana. Eduro-säätiön toimintaan osallistuvat henkilöt toimivat Metsähalli- tuksen osoittamissa toiminta- ja työkohteissa. Osallistujat olivat pääosin kuntout- tavassa työtoiminnassa ja työkokeiluissa olevia miehiä. Luontoa toimintaan - Pellon kunnan päihde- ja mielenterveystyö sekä työpajatoiminta Metsähallitus Kunnan yleisistä alueista vastaava työntekijä Kalastus- osakaskunta 72 Levón-instituutin julkaisuja hankkeessa tarkoituksena on löytää Rovaniemeltä uusia luontoympäristöistä vas- taavia yhteistyökumppaneita sekä sellaisia sosiaali- ja terveysalan toimijoita, joi- den palveluiden käyttäjät hyötyisivät luontoon tukeutuvista kuntoutuspalveluista. Metsähallituksen lisäksi tästä yhteistyöstä on kiinnostunut Metsäkeskus, jonka kautta tavoitetaan yksityisiä metsänomistajia Rovaniemen lähistöltä. Vuoden 2019 alussa aloitetaan neuvottelut yhteistyömahdollisuuksista kaupungin luonto- reiteistä ja taukopaikkojen ylläpidosta vastaavan yksityisen yrityksen kanssa. Ro- vaniemen kaupungin kuntoutustoimijoista kokouksissa on ollut mukana aikuisten sosiaalisesta kuntoutuksesta ja tuesta sekä työikäisten palveluista vastaava yk- sikkö, vammaissosiaalityön palvelut ja Rovaniemen Nuorten Ohjaamo. Nämä yk- siköt eivät itse järjestä käytännön kuntoutustoimintaa, vaan ne ostetaan kuntou- tuspalveluja tuottavilta tahoilta. Yhteistyöryhmässä on mukana Eduro-säätiö ja sosiaalisen työllistämisen palveluja tuottava Ksakki ry, jotka tarvitsevat luontoym- päristöjä käytännön toimintaansa. (Kuvio 12.) Kuvio 12. Rovaniemen yhteistyöryhmän kokoonpano. Rovaniemellä toimivat kuntoutus-toimijat (Eduro-säätiö, Ksakki) Metsä-hallitus Metsäkeskus (yksityiset metsän- omistajat) Yksityiset luontoalan yrittäjät Rovaniemen kaupungin aikuisten sosiaalisesta kuntoutuksesta ja tuesta vastaava yksikkö Rovaniemen vammais- sosiaalityön palvelut Rovaniemen Nuorten Ohjaamo Levón-instituutin julkaisuja 73 9.2.4 Sodankylän yhteistyöryhmä tukee Seita-säätiön toimintaa Seita-säätiö on Sodankylän kunnan perustama työllisyydenhoitoyksikkö. Toimin- nan tavoitteena on työttömyyden katkaisu, elämänhallinnan lisääntyminen, työ- elämään perehdyttäminen, ammattitaidon edistäminen ja työmarkkinakelpoisuu- den sekä -valmiuksien parantaminen. Yhteistyöryhmässä on ensimmäisen vuoden aikana ollut mukana Seita-säätiön työntekijöiden lisäksi edustus Metsähallituksen luontopalveluista Sodankylästä sekä maankäyttöpalveluista vastaava työntekijä kunnan tekniseltä osastolta (Kuvio 13.). Yhteistyöhön toivotaan mukaan myös seu- rakuntaa. Seurakunnalla on luontotoimintaan sopivia maa-alueita kunnan keskus- tassa kuten kunnallakin. Metsähallituksen alueet sijaitsevat kauempana, mikä saattaa vaikeuttaa käytännön kuntoutustoiminnan järjestämistä niillä alueilla. Kuvio 13. Sodankylän yhteistyöryhmä. Yhteistyöryhmä suunnittelee luontotoiminnan järjestämistä lähellä kuntakeskus- taa Pappilanniemen alueella ja vähän kauempana Paavonpolulla. Näillä luontopo- luilla on monenlaisia kunnostus- ja toimintaympäristöjä, joita voi käyttää kuntou- tumisessa ja virkistyksessä. Nämä kohteet voisivat olla myös Seita-säätiön pysyviä kummikohteita, joita ylläpidettäisiin kuntoutustoimintana. 9.2.5 Sallan yhteistyöryhmä etsii kyliltä toimintaympäristöjä Sallassa Luontoa toimintaan -hanke tekee yhteistyötä Sallan kylistä voimaa -hank- keen kanssa. Hankkeen tavoitteena on luoda Sallan kyliin hajautetun luontoläh- töisen työhönkuntoutuksen toimintamalli, jossa kylät toimivat palveluntuottajina Seita-säätiö Metsähallitus Kunnan tekniset palvelut Seurakunta 74 Levón-instituutin julkaisuja osana laajempaa, eri toimijoista koostuvaa yhteistyöverkostoa. Tavoitteena on toi- mintamallin avulla luoda Sallan kyliin työhönkuntoutumisen ympäristöjä, jotka tarjoavat työttömille henkilöille ympäri vuoden mahdollisuuksia osallistua lähellä asuinpaikkaansa työllistymistä edistävään toimintaan. Sallan yhteistyöryhmässä mukana olevat Metsähallitus ja kyläyhdistykset tarjoavat kuntoutustoiminnan ympäristöjä kunnan työllisyys-, päihde- ja mielenterveyspalveluille (Kuvio 14.). Kuvio 14. Sallan yhteistyöryhmä. Sallan kylistä voimaa -hanke kartoittaa kylien yleishyödyllisiä, ympäristöllisiä, so- siaalisia ja matkailuun liittyviä työtarpeita kuten luontoympäristöjen kunnosta- mista, metsätöitä ja luontoreittien rakenteiden korjaamista. Työllisyys- ja kuntou- tuspalveluiden työntekijät voivat tarjoavat näitä töitä palveluidensa käyttäjille, jotka saisivat näin mahdollisuuden työskennellä lähellä asumispaikkaansa ja olla osana kyläyhteisöä. Mielenterveys- ja päihdepalvelujen työntekijät ovat suunnitel- leet kuntakeskusta lähellä olevien kunnan ylläpitämien luontokohteiden hyödyn- tämistä kuntoutuksessa ja jopa niiden ylläpitoon osallistumista. 4H-yhdistyksellä on vahvaa luontoon liittyvää osaamista, jota voidaan hyödyntää yhteistyöryhmä- työskentelyssä. Sallan kunnan työllisyyspalvelut Metsä- hallitus 4 H -yhdistys Päihde- ja mielenterveys- palvelut Kylä- yhdistykset Kunnan virkistys- alueista ja reitistöistä vastaava Levón-instituutin julkaisuja 75 9.3 Yhteistyöryhmien muodostamisesta opittua Yhteistyöryhmien kokoaminen on vielä alkuvaiheessa, mutta joitakin päätelmiä yhteistyön toteutumisesta voidaan jo tehdä. Prosessin aikana on löytynyt ja otettu käyttöön uudenlaisia kuntoutus- ja työapajatoiminnan ympäristöjä esimerkiksi Metsähallituksen luontokohteista. Jo tähän mennessä on virinnyt molemmille osapuolille hyödyllisiä yhteistyömahdollisuuksia ja ennen kaikkea toimintaa, joka tukee luontotoimintaan osallistuvien toimintakykyä ja osallisuuden kokemusta. Luonto- ja kuntoutustoimijoiden keskinäisen yhteistyöryhmän kokoonpano on paikkakuntakohtainen ja yhteydessä työntekijöiden henkilökohtaisiin kontaktei- hin ja verkostoihin. Hyvien keskinäisten yhteydenpitotapojen löytäminen voi viedä aikaa. Suurella paikkakunnalla kuten Oulussa on mielekästä ja tehokasta ko- koontua pienissä ryhmissä teemoittain, kun taas pienellä paikkakunnalla kaikki toimijat saadaan paremmin koolle yhteen ryhmään. Yhteistyöryhmissä on mukana myös uusia luontoympäristötoimijoita kuten Met- sähallituksen työntekijöitä, jotka eivät ole aikaisemmin olleet tekemisissä kuntou- tus- ja työpajatoiminnan kanssa. Osa heistä voi ainakin aluksi kokea yhteistyön luontolähtöisessä kuntoutustoiminnassa ottavan enemmän kuin antavan. Luonto- ympäristötoimijat pelkäävät uudesta toiminnasta aiheutuvan ylimääräistä asian- tuntijaohjausvastuuta työhönsä. Asiantuntijaohjauksessa on myös selkeätä hen- kilöresurssipulaa. Myös ennakkoluuloja kuntoutuksessa olevia ihmisiä kohtaan esiintyy. Nämä ennakkoasenteet ovat muutettavissa onnistuneella yhteistyöllä, mutta myös luopumalla tähän yhteyteen sopimattomasta tehokkuusajattelusta, jossa määrälliset tulokset ovat keskeinen tavoite. Luontolähtöisessä kuntoutus- ja työpajatoiminnassa ei ole kyse urakan tekemi- sestä mahdollisimman nopeasti ja pienillä kustannuksilla, vaan tavoitteena on ih- misen, osallistujan, kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistäminen. Luonnossa ta- pahtuva aktiviteetti toimii ainoastaan välineenä tämän tavoitteen saavuttami- sessa. Luonnossa tehtävät toimenpiteet tulee siten aina valita kuntoutumiselle ase- tetun tavoitteen mukaisesti, yksilö huomioiden. Tämän valinnan tekee viime kä- dessä kuntoutustoimija, mutta asiantuntijaroolissa olevan luontoympäristötoimi- jan tehtävä on poimia edustamansa organisaationsa työtehtävistä ne, jotka sovel- tuvat parhaiten luontolähtöiseen kuntoutukseen. Myös kuntoutus- ja työpajatoimintaa toteuttavat ohjaajat voivat kokea osallistu- jien ohjaukseen käytössä olevan ajan liian niukaksi, mikä voi vähentää haluk- kuutta lähteä kuntoutusyksiköistä ulos luontoon. Myös työntekijöiden oma vähäi- nen kiinnostus tai löyhä suhde luontoon voi olla esteenä käyttää luontoa kuntou- tuksen toimintaympäristönä. Luonnon liittäminen kuntoutustoimintaan näyttää 76 Levón-instituutin julkaisuja olevan paljon kiinni yksittäisistä työntekijöistä, heidän suhteestaan luontoon ja miten he kokevat sen merkityksen kuntoutustoiminnassa. Myös kuntoutustoimin- nan säännökset voivat rajoittaa luontotoiminnan toteutusta kuten työkokeilun ta- pahtumapaikan tarkka määrittely etukäteen. Luontoympäristöjen tulee olla hyvin saavutettavissa, koska kuntoutus- ja työapa- jaorganisaatioilla on rajalliset mahdollisuudet viedä kuntoutujia etäisempiin paik- koihin. Luontokohteiden käytön tukemiseksi hankkeessa on kehitelty käytäntö, jossa Metsähallituksen ja kunnan virkistysalueista ja reitistöistä vastaavat työnte- kijät tekevät ns. kohdekortteja alueella olevista mahdollisista kuntoutusympäris- töiksi soveltuvista kohteista. Korteissa kuvataan luontokohteen erityispiirteet ja toimintamahdollisuudet. Yhteistyökumppanien sitoutumiseen yhteiseen suunnitteluun ja uuden toiminta- mallin luomiseen vaikuttaa se, millaista hyötyä osapuolet olettavat niistä saavansa. Visio yhteistyön hyödyistä auttaa motivoitumaan ja jaksamaan toiminnan kehittä- misessä. Yhteistyöryhmien kehittämistyö jatkuu yhteistyömallin rakentamiseksi ja vakiin- nuttamiseksi pysyväksi toimintamalliksi paikkakunnilla. Ryhmiin etsitään edel- leen yhteistyökumppaneita mahdollisimman monipuolisen toimijaverkoston ai- kaansaamiseksi luontoon tukeutuvan kuntoutus- ja työpajatoiminnan edistä- miseksi. Yhteistyöryhmien vakiinnuttua on tärkeää, että kuntoutukseen osallistu- jat ovat mukana ryhmien toiminnassa ja suunnittelemassa luontotoimintaa. Levón-instituutin julkaisuja 77 10 TOLPPA-HANKKEEN TOIMINNALLISUUS JA KOKEMUKSELLISUUS Juha Eskola TOLPPA – toimintakyvyn ja osallisuuden parantaminen luonnon parissa -hank- keessa mukana olevat henkilöt ovat kerätyn palautteen perusteella saaneet mie- lekkyyden kokemuksia, vertaistukea, osallisuutta, arvostusta, uusia mahdollisuuk- sia ja laajempia sosiaalisia suhteita. Ihmiset ovat kokeneet luonnon rauhoittavan vaikutuksen. Luontoavusteiset toimintamenetelmät ovat parantaneet ihmisen toi- mintakykyä. Hankkeesta saadut alustavat kokemukset ovat yhteneviä kansainvä- listen ja kotimaisten tutkimusten kanssa. Luontotoimintoja voidaan soveltaa ih- misen erilaisiin elämäntilanteisiin ja nivoa kuntoutumisprosessiin, esimerkiksi sairaalasta kotiutumisen jälkeen asiakas voi tulla mukaan Tolpan toimintaan. Asiakas on voinut sairaalajakson aikana ohjaajan kanssa osallistua hankkeen luon- totoimintoihin. Kuntoutumispolun rakentamisessa on tärkeää asiakkaan läsnäolo ja tiivis yhteistyö kolmannen sektorin, yrityksen sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen kanssa. 10.1 TOLPPA-hankkeen toimintatavat TOLPPA – toimintakyvyn ja osallisuuden parantaminen luonnon parissa -hanke käynnistyi maaliskuussa 2018. TOLPPA on kolmevuotinen ESR-hanke, jonka toi- minnot perustuvat Green Care-ajatteluun. Hankkeeseen osallistuvat ovat työelä- män ulkopuolella olevat työikäiset mielenterveyskuntoutujat. Osallisia on ollut jo hankkeen suunnitteluvaiheesta asti mukana. Hankkeeseen vapaaehtoisesti tulevat ihmiset ohjautuvat muun muassa yhteistyökumppaneiden, Oulun kaupungin so- siaalisen kuntoutuksen, mielenterveyspalvelujen, yritysten tukiasuntojen ja TYP- palvelun kautta. Hankkeessa mukana olevat kertovat omille ystävilleen. Hank- keessa on mukana kantaväestöä ja maahanmuuttajia. Osallistujien omien voimavarojen tunnistaminen ja osallisuuden kokemukset ovat tärkeitä. Toiminnalla luontoympäristöissä haetaan merkityksellisyyden ja mielek- kään toiminnan kokemuksia. Niiden avulla tavoitellaan positiivista mielenter- veyttä ja laadukasta elämää ongelmista riippumatta. Uskomme luonnon elämän- laatua parantaviin ja toimintakykyä tukeviin vaikutuksiin, joiden tueksi on saata- villa myös paljon tutkimustietoa. 78 Levón-instituutin julkaisuja Tolpassa on tärkeää yhdessä tekemisen kokemusten jakaminen. Hankkeen työn- tekijöinä olemme alusta asti osallistuneen tapahtumiin yhtenä joukosta. Perintei- sistä työntekijän ja ohjaajan rooleista olemme siirtyneet enemmän toiminnan mahdollistajiksi. Luomme osallistujien toiveista viriävälle tekemisille onnistumi- sen mahdollisuuksia ja kokemuksia. Tolpan toimintaan osallistumisen kynnys on tehty mahdollisimman matalaksi ja olemme luvan saatuamme tarvittaessa soitta- neet ihmisille kotiin kertoen mahdollisuudesta tulla mukaan. Ohessa on keskus- teltu myös elämäntilanteista ja kuunneltu ihmisten kuulumisia. Kohtaamalla ja kuuntelemalla ihmisiä kiinnostuneesti voidaan kokemuksemme mukaan saada paljon aikaan. Kokemus, että joku soittaa ja on kiinnostunut juuri minun asioistani ja tunteistani on tärkeää, kun pohditaan toimintaan mukaan tulemista. Tämä ko- rostuu helposti kotiin yksin jäävien mielenterveyskuntoutujien kohdalla. Tolpassa tavoitellaan osallistujien elämänlaadun paranemisen ohessa uutta psy- kososiaalisen kuntoutumisen mallia, joka rakentuu toiminnan tuloksena promo- tiivisen ja preventiivisen ehkäisevän työn menetelmänä. Vertaisuudella ja koke- musasiantuntijuudella on tärkeä merkitys tämän onnistumiselle. Tavoitteemme on, että kaikkiin tapahtumiin voi tulla omana itsenään. Nuotion ääressä voi istua hiljaa tai jutella muiden kanssa. Koko retken voi viettää halutessaan omissa olois- saan, jos juuri sillä hetkellä ei tunne oloaan mukavaksi muiden seurassa. Tiukoista aikarajoista on luovuttu ja retkemme ovatkin saaneet mainetta aikataulujen veny- misellä. Toimintoihin on ollut helppo lähteä mukaan, vaikka osallistujat eivät tun- tisi toisiaan etukäteen. Helppoutta lisää se, että päätös osallistumisesta onnistuu myös hyvin lyhyellä varoitusajalla. Tällä olemme tavoitelleen rutiineista ja sään- nöistä irrottautumista, joka on tärkeää omannäköisen merkityksellisen elämän ta- voittelussa. Myös paikoilla ja toimijoiden rooleilla on merkitystä hyväksytyksi tu- lemisen kokemuksille. 10.2 Luonnonympäristön elvyttävyys Tarkkaavuuden elpymisessä (Kaplan & Kaplan, 1989) luontoympäristön elvyttä- vyys on kognitiivinen prosessi, joka perustuu käsitykseen ihmisestä kognitiivisena tiedonkäsittelijänä. Tahdonalainen tarkkaavuus on rajallinen voimavara, joka voi helposti ehtyä ilman riittäviä mahdollisuuksia palautumiselle. Kaplanin (ks. esi- merkiksi Kaplan 2001) mukaan ihmiset elpyvät parhaiten ympäristöissä, jossa tahdonalainen tarkkaavuus voi levätä ja ihminen lumoutuu. Lumoutuminen eli tarkkaavuuden tahaton kiinnittyminen ympäristön kiinnostavaan kohteeseen nähdään vaivattomana ja elvyttävänä tarkkaavuuden muotona. Se mahdollistuu luontoympäristössä paremmin kuin kaupunkiympäristössä (Kaplan & Kaplan Levón-instituutin julkaisuja 79 1989), koska luonto antaa monipuolisia ja rajattomia mahdollisuuksia lumoutu- miselle, eikä myöskään ylikuormita mielentoimintaa. Luontokokemuksessa on lu- moutumisen lisäksi kolme muuta keskeistä tekijää: arjesta irtautuminen, johdon- mukaisuuden kokemus ja yhteensopivuus. Arjesta irtautumisella tarkoitetaan päi- vittäisistä kiireistä ja vaatimuksista poispääsemistä sekä kaikenlaisen huolehtimi- sen lakkaamista. Irtautuminen mahdollistuu luontoympäristössä paremmin kuin rakennetussa ympäristössä (Kaplan & Kaplan 1989). Stressistä elpyminen (Ulrich 1983; Ulrich ym. 1991) pohjautuu emotionaalisen nä- kökulman luontoympäristön elvyttävyyteen. Stressaavan tilanteen jälkeen luon- toelementit ja luontoympäristö aiheuttavat ihmisessä fysiologisia ja emotionaali- sia muutoksia (Ulrich 1983, 2001). Ympäristön viestit, ärsykkeet ohjaavat tunne- kokemuksia, jotka voivat olla myös tiedostamattomia. Luontoympäristössä voi saada kokemuksen turvallisuudesta, mikä sallii stressireaktioiden rauhoittumisen. Ulrich korostaa tunnereaktioita, jotka hänen mukaansa nousevat ennen kognitii- vista prosessointia. Luontokokemuksissa emotionaaliset ja kognitiiviset prosessit eivät kuitenkaan ole erillisiä, ja sen tähden näkökulmat täydentävätkin toisiaan (Kaplan 1995). Luonnon hyvinvointivaikutuksia voidaan elpymisen lisäksi selittää myös koko- naisvaltaisilla näkemyksillä (ks. Salonen, Kirves & Korpela 2016), joissa hyvin- voinnin vaikutusten taustalla on fyysisen ympäristön merkitys laajemmin minä- kokemukseen muun muassa minuuden säätely, psyykkinen itsesäätely, itselle so- pivuus ja yhteyden kokemus sekä itsensä hyväksymisen kokemus (Korpela 2008; Brymer, Cuddihy & Sharma-Brymer 2010; Sahlin, Matuszczyk, Ahlborg & Grahn 2012). Esimerkiksi luontomielipaikkaa käytetään psyykkisen tasapainon sääte- lyyn. Esimerkiksi Korpelan (1989, 1992, 2001) mukaan mielipaikkojen ja elpymi- sen merkitystä voidaan tarkastella stressin säätelyä laajemmin eli psyykkisen it- sesäätelyn näkökulmasta. Tällöin stressin säätely voidaan nähdä osaksi psyykkistä itsesäätelyä, koska luonnossa erityisesti itselle sopivuuden tuntu, menneiden muistelu, tunteiden säätely ja tunnepitoiset elämykset ovat olennaisempia kuin paikan lumoavat ja tarkkaavuutta herättävät ominaisuudet. Tällöin kielteiset tun- teet muuttuvat myönteisiksi ja mieliala kohenee (Korpela & Ylén 2007, 2009). Mielipaikoissa elpymiseen liittyy rauhoittumista, virkistymistä ja nauttimista, jol- loin myös ajatukset selkiytyvät ja keskittyminen paranee (Francis & Cooper 1991; Korpela 1989, 1992). Luonnossa koetaan enemmän myönteisiä tunteita kuin kaupunkiympäristöissä (Hartig, Evans, Jamner, Davis, & Gärling 2003). Joillekin ihmisille myös kaupun- kiympäristö voi herättää monia myönteisiä tunteita. Rakennutettu ympäristö voi stimuloida jatkuvan vireystilan ylläpitämistä. Luontoa kuvataan parhaimmaksi 80 Levón-instituutin julkaisuja paikaksi kiukun purkamiseen ja murheiden käsittelyyn, ja luonnossa voi etsiytyä omaan rauhaan suremaan (Simula, 2012). Luontokokemuksen emotionaalisuuden lisäksi näyttöä on siitä, että luonto ei el- vytä pelkästään stressin tai tahdonalaisen tarkkaavuuden väsymisen jälkeen, vaan vaikuttaa myös stressaantumattomiin ihmisiin parantamalla hyvinvointia (Hartig, Böök, Garvill, Olsson, & Gärling 1996; Brymer ym. 2010) esimerkiksi lisäämällä fyysistä aktiivisuutta ja liikunnan tuomia hyötyjä. Luontoon hakeudutaan elvyttä- vien ja ”terapeuttisten vaikutusten” takia (ks. esimerkiksi Korpela 1989; 1992). Tällöin esimerkiksi tervehdyttävät vaikutukset liittyvät tunteiden ja minäkoke- musten myönteisiin vaikutuksiin, jotka liittyvät elpymistä kokonaisvaltaisempaan kokemukseen. Salonen ja kollegat (2016) määrittelivät kokonaisvaltaisen luonto- kokemuksen, joka perustuu emootioihin, minäkokemukseen ja ympäristösuhteen ominaisuuksiin. Omaehtoisten luontokokemuksien lisäksi on viime vuosina tutkimuksissa tarkas- teltu luontoympäristössä tai luontoelementtien avulla tapahtuvia interventioita (luontolähtöisiä interventioita tai luontointerventioita). Interventiotutkimukset ovat kohdistuneet viherympäristöjen käyttöön kuntoutuksessa (ks. esimerkiksi Gonzalez, Hartig, Patil, Martinsen, & Kirkevold 2009). Luontolähtöisten interven- tioiden on todettu merkitsevästi vaikuttavan psykologisiin, sosiaalisiin, fysiologi- siin ja kognitiivisiin terapeuttisiin tavoitteisiin sekä vähentävän monien sairauk- sien oireita. Luontoavusteinentoiminta kuuluu uusiin työhyvinvoinnin interventioihin (ks. Lappalainen, Lappalainen, Puolakanaho, Salonen & Hyvönen 2017), joilla yhteistä on keskustelun lisäksi kokemuksellisuus ja toiminnallisuus. Uusissa työhyvinvoin- nin toiminnoissa on hyödynnetty mindfulness-, hyväksyntä- ja arvopohjaisia me- netelmiä. Taustalla on ajatus, että läsnäolon ja luontoyhteyden mahdollistava luontoympäristö houkuttavat ihmisen psyykkisesti läsnä olevaksi turvallisten, sal- livien ja monipuolisten aistikokemusten ja ohjauksen avulla. Luonnosta Virtaa - interventioissa (Salonen & Hyvönen 2018) vaikuttavia osa-alueita on kolme: hy- vinvointia tukevan ympäristön tunnistaminen, luonnon hyvinvointivaikutusten (koetut vaikutukset) tiedostaminen sekä fyysisen ja sosiaalisen ympäristön tuki. 10.3 Mielekkyyden kokemukset TOLPPA-hankkeessa järjestetään viikoittain luontoon liittyviä toimintoja ja psy- kososiaalista hevosterapiaa. Osallistujat ovat asettaneet itselleen hevostoimintaan liittyviä tavoitteita. Mukana olevilla ihmisillä on voinut olla aikaisempia kokemuk- Levón-instituutin julkaisuja 81 sia hevosten kanssa toimimisesta ja hanke on esimerkiksi mahdollistanut moni- vuotisen haaveen päästä ratsastamaan. Muutama henkilö on kuitenkin lopettanut hevostoiminnan, koska se ei ole tuntunut heistä omalta. Palautteiden perusteella tavoitteiden saavuttaminen on monen osalta toteutunut. Sovittu paikka ja päivä on tuonut elämään säännöllisyyttä ja tarkoitusta. Hevoset ovat herättäneet ihailua ja kunnioitusta, mutta samalla on opittu tuntemaan hevosen käyttäytymistä ja luonnetta sekä luottamaan eläimeen. Alussa on saatettu pelätä eläimen suurta ko- koa, mutta myönteiset kokemukset ovat auttaneet käsittelemään ja ymmärtämään hevosta sekä voittamaan hevospelkoja. Tallikokemukset ja ratsastus ovat lisänneet pystyvyyden tunneta ja kokemukset ovat tukeneet tavoitteellisuutta sekä tulevai- suuden suunnittelua. Myös peruskunnon kohoaminen vaikuttaa positiivisesti osallistujan arkeen. Muutamat ovat saaneet uuden harrastuksen sekä jaksamista, mielekkyyttä ja hy- vää oloa, voimaa ja iloa elämäänsä. Joillekin on riittänyt se, että saa hoitaa hevosia. Eläinten hoitaminen on vahvistanut vastuullisuuden tunnetta. Tärkeinä on koettu myös ratsastuksenopettajan antamat kehut, jotka tuntuvat mukavilta ja lämmittä- vät mieltä. Osalle ratsastuksenopettaja on tuttu jo entuudestaan, jolloin hän tietää ratsastajan osaamistason ja myös yksin ratsastaminen voi olla mahdollista koke- neemmalle ratsastajalle. Puuhailu maatilan isännän kanssa on ollut mielenterveyskuntoutujille antoisaa. Isäntä ei ole kiinnostunut diagnooseista tai ongelmista, vaan tavoitteena on mu- kava yhdessä tekeminen maatilalla ja luonnossa. Vertaisuus näkyy tallitoimin- nassa, kun kokeneempi voi auttaa ensikertalaista hevoseen tutustumisessa, satu- loinnissa ja hoidossa. Näin syntyvät puitteet vertaisuuden jakamiselle. Yhteistyö Turkalla Ratsurinteen kanssa toimii hyvin niin asiakkaan kuin hankkeen kannalta. Monipuolisen toiminnan myötä on syntynyt ystävyyssuhteita ja henkilöt pitävät yhteyttä keskenään myös omalla ajallaan. Ystävät ovat huomanneet osallistujissa niin fyysisiä kuin psyykkisiä muutoksia parempaan suuntaan. Osallistuja on jak- sanut hymyillä ja olla yhteydessä muihin ihmisiin. Uusien ystävien myötä mieliala on noussut. Mukana olevat puhuvat ”Tolppa-perheestä” ja joidenkin osallistujien mielestä ”Tolppa on kultaa”, mikä kertoo yhteisöllisyyden tunteen voimistumi- sesta. Turvallisessa ryhmässä uskaltaa kokeilla uusia asioita, jotka asiakas oli saat- tanut haudata mielestään vuosia sitten. Hanke on vahvistanut mielenvireyttä ja ehkä kymmenien vuosien jälkeen kuulumista jälleen johonkin ryhmään. Monien yksinäisiin päiviin on tullut tekemistä ja merkityksellisyyttä. TOLPPA-hanke suojelee ja kuuntelee ihmistä. Jollekin osallistujalle hanke on ollut niin voimauttava, että hän on saanut kokea uudestisyntymisen tunteen. Moni tun- tee onnellisuutta, kun on päässyt hankkeeseen mukaan. On päästy kodista ulos 82 Levón-instituutin julkaisuja luontoon, on saatu luonnosta virkistäviä elämyksiä ja opittu tuntemaan luonnon moninaisuutta. Ihmisille on tärkeää hyväksyvä läsnäolo, johon liittyy kokemuksia läsnäolosta luonnossa ja hyväksyttynä olemisen tunteesta. On tärkeää saada olla oma itsensä, jolloin ei tarvitse esittää mitään roolia ja voi tuntea olevansa arvokas juuri sellai- sena kuin on. Luontoyhteydessä ihminen voi kokea olevansa yhtä luonnon kanssa. Tilantuntua kuvaavaan ulottuvuuteen liittyy luontokohde, joka näkyy kokijasta etäällä. Luonnossa ei ole umpikujan kokemusta kiireestä, tekemättömistä töistä, epämiellyttävästä tunteesta ja riittämättömyydestä. Kokonaisvaltaisessa luonto- kokemuksessa erityisesti luontoyhteyden ja hyväksyvän läsnäolon kokemukset luonnossa tuottavat tervehtymisen kokemuksia. Hankkeen kokemusten perus- teella luonnossa ja ryhmässä osallistujat ovat pystyneet miettimään uusia toimin- tatapoja ja saaneet harjoitusta omiin sosiaalisiin taitoihinsa. Ihmisarkuus on py- synyt kurissa, kun on altistuttu muiden seurassa olemiselle. Rohkeus osallistua ja tulla mukaan on voimistunut. Päivittäiset askareet ovat alkaneet sujua. Olo on ren- toutuneempi kuin ennen ja on enemmän uskallusta tarttua myös uusiin asioihin. Osallistuja on esimerkiksi pystynyt jatkamaan keskeytynyttä opiskelua tai uskaltaa pohtia työelämään palaamista. Osallistuminen hankkeen toimintoihin on kohottanut itsetuntoa ja antanut onnis- tumisen tunnetta. Se näkyy myös siten, että tavoitteet ovat nousseet oman fyysisen kunnon noustessa. Kaikilla osallistujilla ei välttämättä olisi ollut varaa osallistua toimintaan, mutta hanke on mahdollistanut heille uusien taitojen oppimisen ja harrastusten löytämisen. Esimerkiksi sieniretkillä on koettu vahvaa intoa oppia uutta ja iloa siitä, että marjasaaliit on saatu säilöttyä pakastimeen. Päivittäinen ja viikoittainen mielekäs ja merkityksellinen toiminta on edistänyt mielenterveyttä ja auttanut tekemään hyvinvointia parantavia tekoja. Retkien aikana on saatu myös erilaiset kulttuurit kohtaamaan ja toimimaan yhdessä, kun maahanmuutta- jat ovat saaneet uutta tietoa suomalaisesta luonnosta ja tutustuneet uusiin luonto- kohteisiin. Onnistumisesta saatu positiivinen palaute muilta osallistujilta ja työntekijöiltä on ollut tärkeää. Merkityksellisyyden tunnetta vahvistaa, että osallistuja tuntee luot- tamusta ja ystävällisyyttä sekä kokee olevansa tarpeellinen. Tästä syntyy osallistu- misen nautinto. Palaute on auttanut heitä uskomaan itseensä ja parantanut alt- tiutta osallistumaan. Hanke on lisännyt tunnetta elämän tarkoituksesta ja kohot- tanut vireystasoa. Osallistujille on tärkeää, että ohjaajat tietävät, että asiakkailla on myös hankalam- pia päiviä. Ilmapiirin muotoutumisen kannalta tärkeitä ovat vertaistuki ja yhteiset kokemukset mielenterveydestä. Palautteessa tuodaan esille, että tolppalaisten on Levón-instituutin julkaisuja 83 helppo avautua ja puhua toisilleen. Joku on kokenut raskaaksi samojen asioiden kuuntelemisen. Osallisuutta on lujittanut, että on pystytty pyytämään apua ja neu- voja myös vaikeissa kysymyksissä. Matalan kynnyksen osallisuutta on lisännyt, että on pystytty esittämään omia toiveita ja unelmia, ja että asiat ovat menneet eteenpäin. Joillekin on tärkeää, että voi panostaa yhteiseen hyvään. Myös oman toimijuuden on nähty laajenevan, kun osallistuja on kokenut pysty- vänsä vaikuttamaan elinympäristöönsä esimerkiksi ennallistamalla dyynialuetta tai keräämällä roskia saaren rannoilta. Pienten asioiden toteuttaminen, kuten pää- seminen metsään poimimaan mustikoita, on antanut ihmisille myönteisiä koke- muksia omasta osallistumisestaan. Sosiaalisen kuntoutuksen ohjaajat antavat palautetta hankkeessa mukana olevien asiakkaiden toimintakyvyn kohentumisesta ja arkeen tulleista sisällöistä. Asiak- kaat ovat itse kertoneet ohjaajille ja hoitohenkilökunnalle toiminnan merkityksel- lisyydestä ja voimaantumisestaan. He ovat saaneet kokea luonnossa liikkumisen iloa ja nautintoa toisten ihmisten seurassa. Luonnossa on kohdattu erilaisia ihmi- siä ja saatu hyvää mieltä rentouttavista luontoretkistä ja metsäjoogasta. Hevoste- rapia on antanut voimia arkeen ja elämänilon takaisin. Toiminnallisuus on vaikut- tanut positiivisesti myös muihin perheenjäseniin. Perheen kanssa on saatu uutta virtaa elämään ja avattu uusia ovia. Haasteita on tuonut sovituista aikatauluista kiinnipitäminen, jonka opettelu on osa asiakkaan kuntoutumista. 84 Levón-instituutin julkaisuja Lähteet Brymer, E., T.F. Cuddihy & V. Sharma-Brymer (2010). The role of nature-based experiences in the development and maintenance of wellness. Asia-Pacific Journal of Health, Sport and Physical Education, 1: 2, 21–27. Gonzalez, M.T., T. Hartig, G.G. Patil, E.W. Martinsen, & M. Kirkevold (2009). Therapeutic horticulture in clinical depression: a prospective study of active com- ponents. Journal of Advanced Nursing, 66: 9, 2002–2013. Francis, C. & C. Cooper, (1991). Places people take their problems. Teoksessa Healthy environments, 178–184. Toim. J. Urbina-Soria. Proc. of the 22nd EDRA conference. Oklahoma City: EDRA. Hartig,T., A. Böök, J. Garvill, T. Olsson & T. Gärling (1996). Environmental in- fluences on psychological restoration. Scandinavian Journal of Psychology, 37: 4, 378–393. Hartig T., G.W. Evans, L.D. Jamner, D.S. Davis, & T. Gärling (2003). Tracking Restoration in Natural and Urban Field Settings. Journal of Environmental Psy- chology 23: 2, 109–123. Kaplan, R. & S. Kaplan (1989). The experience of nature: A psychological perspec- tive. Cambridge: Cambridge University press. Kaplan, S. (1995). The restrorative benefits of nature: towards an integrative framevork. Journal of Environmental Psychlogy, 15: 3, 169–182. Kaplan, S. (2001). Meditation, restoration, and the management of mental fatigue. Environment and Behavior 33: 480–506. Korpela, K. M. (1989). Place-identity as a product of environmental self-regula- tion. Journal of Environmental Psychology 9, 241–256. Korpela, K. M. (1992). Adolescents' favourite places and environmental self-regu- lation. Journal of Environmental Psychology 12:3, 249–258. Korpela, K. & M. Ylén (2007). Perceived health is associated with visiting natural favourite places in the vicinity. Health & Place 13:1, 138–151. Korpela, K. (2008). Ympäristö ja positiiviset tunteet. Teoksessa: Mieli ja terveys: ilon ja muutoksen psykologiaa, 59–78. Toim. R-L. Punamäki, P. Nieminen & M. Kiviaho. Tampere: Yliopistopaino. Korpela K., M. Ylén, L. Tyrväinen & H. Silvennoinen (2008). Determinants of re- storative experiences in everyday favourite places. Health Place 14:4, 636–652. Lappalainen, R., P. Lappalainen, A. Puolakanaho, K. Salonen & K. Hyvönen (2017). Uudet lupaavat työhyvinvointi-interventiot. Teoksessa: Tykkää työstä - Työhyvinvoinnin psykologiset perusteet, 217–243. Toim. A. Mäkikangas, S. Mauno & T. Feldt. Jyväskylä: PS-Kustannus. Levón-instituutin julkaisuja 85 Leppänen, T & Jääskeläinen, A. (2017). Luontoa elämään - toimintamalleja osalli- suuden ja toimintakyvyn vahvistamiseksi. Rovaniemi: Lapin AMK. Nordling, E. (2018). Mitä toipumisorientaatio tarkoittaa mielenterveystyössä? Duodecim 134 (15), 1476–83. Pajunen, A & M. Leppänen (2017). Terveysmetsä. Helsinki: Gummerus. Salonen, K. & K. Hyvönen (2018). Luonto vapauttaa työläisen. Tunne & Mieli 4, 28–31. Salonen, K., K. Kirve & K. Korpela (2016). Kohti kokonaisvaltaisen luontokoke- muksen mittaamista. Psykologia 51, 324–342. Sahlin,E., J. V. Matuszczyk, G. Ahlborg & P. Grahn (2012). How do participants in nature-based therapy experience and evaluate their rehabilitation. Journal of Therapeutic Horticulture 22: 1, 8–12. Simula, Mikko (2012). Luonnossa liikkumisen kulttuuriset representaatiot: dis- kurssianalyysi suomalaisten luonnossa liikkumista käsittelevistä haastatteluista. Studies in sport, physical education and health 182. Jyväskylän yliopisto. Ulrich, R. S. (1983). Aesthetic and affective response to natural environment. Te- oksessa: Behavior and the natural environment, 85–125. Toim. I. Altman & J. Wohlwill. Boston: Springer. Ulrich R.S., R.F. Simons, B.D. Losito, E. Fiorito, M.A. Miles & M. Zelson (1991). Stress recovery during exposure to natural and urban environments. Journal of Environmental Psychology 11: 201–230. Ulrich, R. S. (2001). Effects of healthcare environmental design on medical out- comes. Teoksessa: Design and health – the therapeutic benefits of design. Toim. A. Dilani. Stockholm: AB Svensk Byggtjänst. 86 Levón-instituutin julkaisuja 11 POHJOINEN LUONTO MAAHANMUUTTAJIEN KOTOUTUMISESSA Marja Uusitalo, Seija Tuulentie ja Laura Jokela 11.1 Luonnosta voimaa Luonnolla on monenlaisia tutkittuja hyvinvointi- ja terveyshyötyjä. Esimerkiksi jo lyhytaikaisen oleskelun metsässä on osoitettu laskevan sydämen sykettä ja veren- painetta (Park, Tsunetsugu, Kasetani, Kagawa & Miyazaki 2010: 25). Samoin luon- nossa ulkoileminen tehostaa liikunnan terveysvaikutuksia (Pretty, Peacock, Sel- lens, South & Griffin 2007: 226). Luontoa käytetään myös välineenä terapeutti- sessa kuntoutustyössä, ympäristökasvatuksessa ja sosiaalipedagogisessa toimin- nassa. Tässä selvitetään, voivatko menetelmät tukea myös maahanmuuttajanais- ten kotoutumista ja hyvinvointia. Suomalaiset hyötyvät luonnon voimasta usein tiedostamattaan, koska luonnon hy- vinvointi- ja terveyshyödyt ovat sisäänrakennettuja luonnonkäyttökulttuuriimme. Suomalaisilla on mahdollisuus nauttia luonnosta monipuolisesti jokamiehenoi- keuksien nojalla. Lisäksi monella kaupunkilaisperheellä on mökki luonnon kes- kellä. Suomalaisten luontosuhdetta on tutkittu muun muassa osana suomalaista mökkeilyilmiötä (esimerkiksi Pitkänen 2011). Sen sijaan maahanmuuttajien luon- tosuhteesta ja luonnonkäyttötavoista on vähän tietoa. Saukkosen (2013) mukaan maahanmuuttajien kotoutumisessa on törmätty mo- nenlaisiin haasteisiin, joista käydään julkista keskustelua. Työmarkkinajärjestöt toivovat, että maahanmuuttajien työllistymistä helpotettaisiin. Erityisesti maa- hanmuuttajanaisissa on paljon työelämän ulkopuolelle jääneitä. Miten heidän osallisuuttaan ja työllistymistään edistetään yhteiskunnassamme, jossa on myös kantaväestöön kuuluvia pitkäaikaistyöttömiä? Entä miten maahanmuuttajat ja kantasuomalaiset saataisiin kokemaan yhteenkuuluvuuden tunnetta kulttuuri- sista eroista huolimatta. Maahanmuuttajien tulisi löytää paikkansa yhteiskun- nassa, mikä on kansainvälisten kokemusten perusteella avain onnistuneelle kotou- tumiselle. (Saukkonen 2017: 55–58.) PoLut - Pohjoinen luonto maahanmuuttajien kotoutumisessa (2017–2019) on Eu- roopan Sosiaalirahaston tukema hanke, jonka tehtävänä on edistää Lappiin tullei- den maahanmuuttajien kotoutumista ja osallisuutta luonnon avulla3. Hanke pyrkii 3 Hankepartnerit ovat Lapin ammattikorkeakoulu (hallinnoija), Luonnonvarakeskus ja Rovaniemen kaupunki. Levón-instituutin julkaisuja 87 aktivoimaan muun muassa kotiäitejä ja muita maahanmuuttajanaisia, joilla saat- taa olla erityisiä haasteita kotoutumisessa, kuten luku- ja kirjoitustaidottomuutta tai pakolaisuuden aiheuttamia traumoja. Naiset ovat yleensä aliedustettuina eri- laisissa maahanmuuttajien kotoutumistoiminnoissa tai kokevat, etteivät saa ään- tään kuuluviin, jos miehiä on läsnä. Uskomme hankkeessa testattavan toiminnan kiinnittävän naisia ja erityisesti kotiäitejä ja heidän perheitään suomalaiseen yh- teiskuntaan sekä lappilaiseen kulttuuriin ja elämäntapaan. Olemme järjestäneet ohjattuja luontoretkiä ja työtoimintakokeiluja sekä välittäneet luontotietoa Rova- niemellä, Ranualla, Kemissä ja Sodankylässä oleskeluluvan saaneille maahan- muuttajille vuosien 2017 ja 2018 aikana. Jotta toiminnalla pystyttäisiin vastaa- maan maahanmuuttajien tarpeisiin, olemme selvittäneet aluksi maahanmuutta- jien luontosuhdetta. Ihmisen luontosuhteesta voidaan puhua monella tavalla. Voidaan korostaa esi- merkiksi sitä, että ihminen ei ole erillinen luonnosta (Willamo 2005) tai nähdä ympäristö jatkumona koskemattomasta luonnosta ihmisen muokkaamaan ja ra- kentamaan miljööseen (Rossi 2010). Tutkimuksellisesti on kuitenkin syytä erottaa luonto ja kulttuuri toisistaan. Käsitämme siis luonnon laajasti erilaisina ympäris- töinä ja tarkastelemme myös luontoon pohjautuvia elinkeinoja ja maaseutuelin- keinoja osana tätä suhdetta. Maahanmuuttajien luontosuhdetta tarkasteltaessa on tarpeellista korostaa Rossin (2010) tavoin yksilön elinikäistä ympäristösuhdetta, jota voidaan kutsua ympäris- töelämänkerraksi tai yksilön ympäristöhistoriaksi. Monilla maahanmuuttajilla on kokemuksia muustakin kuin kotimaan tai nykyisen asuinmaan luonnosta. He ovat ehkä joutuneet oleskelemaan pitkään pakolaisleirillä. Toisin sanoen myös elämän kokonaisuus ja muuttohistoriaan liittyvät vaiheet ja vaikeudet näkyvät luontosuh- teessa. Ne saattavat ilmentyä esimerkiksi pelkona luontoa kohtaan. Kotoutumisen kannalta maahanmuuttajien on hyvä ymmärtää pohjoista luonto- suhdetta ja omaksua uusia tapoja käyttää luontoa, esimerkiksi hyödyntää luon- nontuotteita, koska luonnon käyttö on kaikissa Pohjoismaissa ja etenkin pohjoi- sessa Suomessa erittäin tärkeä osa paikallista kulttuuria (Pitkänen, Oratuomi, Hellgren, Furman, Gentin, Sandberg, Øian & Krange 2017). Pohjoinen luonto- suhde on sekoitus toiminnallisuutta, luonnon hyödyntämistä sekä luontoa elämys- ten ja hyvinvoinnin lähteenä. Niinpä monet paikalliset hakeutuvat luontoon kun- toilemaan, keräämään marjoja ja sieniä tai rentoutumaan. 88 Levón-instituutin julkaisuja 11.2 Uusi lehti ympäristöelämänkerrassa Maahanmuuttajista muodostettiin kahdeksan ryhmää, joista kolme oli naisryh- miä. Ryhmille järjestettiin eri puolilla Lappia neljästä kuuteen luonnon virkistys- käyttöä esittelevää ns. luontosuhdetyöpajaa, joissa oli sekä elämyksellisiä että toi- minnallisia elementtejä. Niiden lisäksi järjestettiin kaksi ohjattua työtoimintako- keilua (Taulukko 3) Rovaniemellä, joissa maahanmuuttajille tarjottiin mahdolli- suus tutustua pohjoiseen luontosuhteeseen työn kautta sekä alueen yrityksille ti- laisuus saada kokemuksia maahanmuuttajista työntekijöinä. Metsähallituksen metsäpalstoilla harjoiteltiin metsänistutusta. Sen lisäksi ikäihmisten ja ikäänty- vien mielenterveys- ja päihdekuntoutujien Palosalmikodilla (Setlementti ry) kar- toitettiin luontopolun ympäristöä ja kalastettiin sekä jaettiin luontokokemuksia. Osallistujat ohjautuivat työtoimintakokeiluihin luontosuhdetyöpajojen jälkeen. Osallistujia haastateltiin kahteen otteeseen. Ryhmien toiminnan käynnistyessä selvitimme osallistujien luontosuhdetta ja luontokontaktien määrää ja laatua. Näi- hin alkuhaastatteluihin osallistui 67 henkilöä 12 eri maasta Afrikasta, Aasiasta, Ve- näjältä ja Etelä-Amerikasta. Haastatteluissa käytettiin keskustelun virikkeenä laa- jaa valikoimaa lehdistä leikattuja luontokuvia, joista haastateltavat valitsivat yh- destä kolmeen kuvaa ja kertoivat luontosuhteestaan valitsemansa kuvan avulla (ks. esimerkiksi Harper 2002). Taulukko 3. Luontosuhdetyöpajat ja työtoimintakokeilut TEEMA Työpajojen määrä Eläimet 11 Luonnontuotteet (sis. kalastus) 8 Luontoretki 7 Luontoliikunta 3 Taide (mm. askartelu, luontovalokuvaus) 3 Puunkorjuu 2 Työtoiminta 2 Haastateltavia pyydettiin ensin kertomaan mistä maasta ja millaiselta alueelta he ovat lähtöisin ja kauanko ovat olleet Suomessa. Sen jälkeen keskusteltiin valitusta kuvasta ja syistä sen valintaan. Luonnon merkityksestä synnyinmaassa käytiin Levón-instituutin julkaisuja 89 myös keskustelu, jos se ei tullut esiin kuvakeskustelun yhteydessä. Sen jälkeen siir- ryttiin keskustelemaan siitä, millaisia kokemuksia heillä on Suomen luonnosta ja mitä he haluaisivat tehdä luonnossa. Varsinaisen ympäristöelämänkerran muo- dostamisesta ei näiden haastattelujen perusteella voi puhua, mutta eri elämänti- lanteisiin liittyvät vaiheet luontosuhteissa tulivat näkyviin. Haastattelujen lisäksi järjestäjät seurasivat luontosuhdetyöpajoissa ryhmän toi- mintaa, osallistujien vuorovaikutusta ja kirjasivat osallistujien reaktiota ja pa- lautetta esimerkiksi ohjeista, toiminnasta, toimintaympäristöstä ja olosuhteista. Niiden perusteella he arvioivat päivän sisältöä ja järjestelyjä osallistujien näkökul- masta. Havainnoille tehtiin sisällönanalyysi ja niistä etsittiin yhteisiä piirteitä. Tässä artikkelissa esitellään alkuhaastattelujen tuloksia. Luontosuhteen ja järjes- täjien tekemien havaintojen perusteella pohditaan hyvän luontotyöpajan ja työtoi- mintakokeilun tunnusmerkkejä. 11.3 Rauhaa, turvallisuutta ja kohtaamisia 11.3.1 Luontosuhde kuvavalintojen valossa Maahanmuuttajan luontosuhteeseen ja mieltymyksiin näytti vaikuttavan muun muassa se, oliko hän lähtöisin maaseudulta vai suurkaupungista. Maaseudulla elä- neillä oli vahvin luontosuhde, johon yleensä liittyi viljelyä ja eläinten hoitoa tai paimentolaisuutta. He kuvasivat luontosuhdettaan kertomalla kotiseudun vihrey- destä ja hedelmällisyydestä sekä kotitarveviljelystä, jota haluttaisiin harrastaa pie- nimuotoisesti myös Suomessa. Kuvavalinnoissa korostuivat sosiaalisuus ja rakennettu ympäristö, kuten puistot, talot ja ihmiset. Esimerkiksi metsässä kävelijät edustivat perhearvoja ja turvalli- suutta; ”täällä on turvallista kävellä metsässä toisin kuin lähtömaassa”. Asumis- haaveet olivat olennainen osa kuvien merkitystä. Tätä ilmensivät esimerkiksi oma- kotitalon ulkopuolella kuivuvat pyykit tai palatsi puiston keskellä. Palatsin valin- nut totesi vitsaillen, että ”kun tulin Eurooppaan, luulin pääseväni kuvan kaltai- seen taloon, mutta asun tavallisessa kerrostalossa neljännessä kerroksessa il- man hissiä”. Myös kuva pöllöstä puunkolossa (suosituin kuva) merkitsi yhdelle toivetta ”omasta kolosta”. Samalle kuvalle annettiin myös muita merkityksiä. Toi- selle haastatellulle se symboloi nykyistä elämäntilannetta, jossa katsotaan tulevai- suuteen. 90 Levón-instituutin julkaisuja Kuvavalinnat, jotka liittyivät entisen kotimaan elinkeinoihin, harrastuksiin tai ym- päristöihin olivat myös yleisiä. Esimerkiksi purjevene liittyi mereen ja hevoset tai lampaat karjatalouteen. Jopa merikotkakuva liittyi elinkeinoon, sillä valitsijan iso- isä kasvatti metsästyshaukkoja myyntiin. Kolmannen ryhmän muodostivat maisemakuvat, jotka kuvasivat vaikkapa rau- hoittavaksi koettua metsää tai eksoottisia revontulia. Revontulien kanssa samaan ryhmään kuuluivat myös porokuvat: sellaisia haluttiin nähdä, mutta harva oli siinä onnistunut. Monissa kuvissa yhdistyi myös entisen ja nykyisen kotimaan luonto. Kuvaa esiteltäessä muisteltiin lähtömaan vihreyttä lämmöllä, mutta samalla ihas- teltiin myös Lapin luontoa. 11.3.2 Yhteisöllisyys tärkeää Järjestäjien luontosuhdetyöpajoista tekemissä havainnoissa toistuvat tietyt asiat. Luontoelämykset ovat tärkeitä, samoin yhdessä tekeminen ja kokemusten jakami- nen. Myös paikallisten kohtaaminen herätti iloa; ”oli mahdollisuus tutustua pai- kallisiin ammattikoulun opiskelijoihin ja heidän koulutukseensa”. Eniten osallistujat kiittivät järjestäjiä työpajoista, joissa oli kotieläimiä tai joissa hoidettiin ympäristöä. Erityisesti porotilavierailut ja linnunpönttöjen valmistus miellyttivät. ”Linnunpönttöjen asennus toimi hienosti aikaisemman rakennus- projektin jatkeena. Luultavasti osallistujat kokivat, että heidän tekemänsä lin- nunpöntöt pääsivät hyötykäyttöön ja ovat nyt osana luonnonhoitoa omassa kau- pungissa.” Tarkastelimme havaintoja työpajan teeman mukaan. Huomasimme, että esimer- kiksi hyvään luonnontuotepäivään kuuluu ruokaperinteiden jakaminen samalla, kun ruokaa laitetaan yhdessä keruuraaka-aineista (esimerkiksi sienistä). Keruu- retkellä on myös jutusteltu paikallisten kanssa ja rentouduttu nuotion tai auringon lämmössä. Hyvässä eläintilapäivässä tuttavallinen tilanomistaja opastaa ja rohkai- see halukkaita kotieläimien hoidossa tai tarjoaa mahdollisuuden reki- tai kärryaje- luun. Aikaa jätetään myös eläinten kuvaamiseen ja kuvien yhdessä katseluun. Tärkeää on myös työpajan huolellinen suunnittelu, jossa varaudutaan mm. päivän säätilaan ja tulkkauksen tarpeeseen. Tulkkausta tarvitaan erityisesti silloin, kun työpajassa jaetaan luontotietoa (esimerkiksi jokamiehenoikeudet); ”Lyhyempikin päivä olisi riittänyt tällaisessa säässä näillä varustuksilla tai esimerkiksi lounas jossain lämpimissä tiloissa. Vaikka vaatetuksesta aina muistutetaan, ei silti olla Levón-instituutin julkaisuja 91 varustauduttu tarpeeksi hyvin.” Lisäksi huomattiin, että leikkimieliset luontoteh- tävät sopivat ryhmäytymiseen, jos osallistujat eivät tunne toisiaan entuudestaan (esimerkiksi miesten ja naisten tai eri kansallisuuksien sekaryhmät). Työtoimintakokeilut Palosalmikodilla ja metsänistutuskohteissa auttoivat maa- hanmuuttajia näkemään työmahdollisuuksia luontoympäristöissä. Turvallinen il- mapiiri ja ohjaus rohkaisivat heitä kokeilemaan työntekoa, jolloin luontoammatit ja luontoyrittäjyys tulivat tutummiksi. Sen lisäksi osallistujat tulivat tietoisimmiksi omista taidoistaan, motivaatiostaan ja kiinnostuksenkohteista. Yhdessä tekeminen ja osallistuminen toimintaan, jolla on merkitystä, tuottivat paljon mielihyvää. Työtoiminnan vahvuus on siinä, että maahanmuuttaja pystyy olemaan osallistuva toimija ja kansalainen uudessa omassa lähiyhteisössään ja ko- timaassaan; ”Neljän tunnin kalastusretki ilman ohjaajaa. Löytyi yhteinen kieli. Kuusi vuotta Suomessa ja ensimmäinen kerta oikeaa työtä.” 11.4 Lähiluonto kotoutumisen tukena Jo kuviin perustuvan haastattelun perusteella maahanmuuttajien luontosuhde vaikuttaa ihmiskeskeisemmältä kuin kantasuomalaisten, eikä rakennettu ympä- ristö häiritse luontokokemusta. Niinpä he voivat nauttia rakennetuista ja ”ruuh- kaisista” kaupunkipuistoista kantasuomalaisia enemmän. Työpajoissa yllätyimme myös siitä, miten huonosti pitkäänkin Suomessa asuneet maahanmuuttajat tunte- vat ja virkistyskäyttävät luontoamme. Luonto ei ole tullut tutuksi, vaikka se on tär- keä osa suomalaista kulttuuria ja Suomessa yleensä helposti asukkaiden saavutet- tavissa. Erilaiset ohjatut aktiviteetit uuden asuinpaikan lähiluonnossa voivat vahvistaa maahanmuuttajien tunnesidettä Suomeen. Erityisesti kotoutumisen alussa ole- ville ja naisille ryhmätoiminta luonnossa on tärkeää. Sen jälkeen lähiluontoon us- kaltaa mennä yksin, perheen tai ystävien kanssa. Lähiluonto voi olla maahanmuut- tajalle sekä turvallisuuden ja rauhan tyyssija, joka lisää hänen hyvinvointiaan, että paikka kohdata uusia ihmisiä, vähentää ennakkoluuloja eri väestöryhmien välillä sekä luoda tai lujittaa ystävyyssuhteita. Niinpä kotouttamispalvelujen tuottajien kannattaisi edistää monikulttuurisia kohtaamisia ja yhteistoimintaa lähiluontoa hyödyntäen. Toteutuksessa voidaan hyödyntää myös paikallisia asukkaita tai asu- kas- ja harrastusyhdistyksiä. Eläimet kuuluvat monen maahanmuuttajan kulttuuriseen luontokäsitykseen, ja osalle eläinten kanssa toimiminen on tuttua harrastusten tai työn kautta. Siksi eläintilavierailut, joissa kotieläimillä oli tärkeä rooli, voi olla helppo tapa aloittaa 92 Levón-instituutin julkaisuja pohjoiseen luontoon tutustuminen. Kotieläinten läheisyys koetaan yleensä rau- hoittavaksi, mistä voi olla hyötyä silloin, kun ollaan vieraassa seurassa ja paikassa. On kuitenkin hyvä huomata, että lemmikkieläimien (erityisesti koirien) läheisyys saatetaan kokea ahdistavana, sillä etninen tausta vaikuttaa voimakkaasti lemmik- keihin suhtautumiseen. Yleensä ottaen elämysten ja toiminnan yhdistäminen on hyvä resepti luontosuhdetyöpajoihin. Ohjattujen luontosuhdetyöpajojen jälkeen lähes kaikki osallistujat halusivat jatkaa luontoharrastuksia vertaisryhmässä, jossa tekemistä räätälöitiin entistä enemmän ryhmän toiveiden mukaan. Uskomme PoLut-hankkeen kokemuksiin nojaten, että luontosuhdetyöpajat ja työtoimintakokeilut voivat parhaimmillaan vahvistaa maa- hanmuuttajien resilienssiä ja johdatella heidät jopa koulutuksen ja työllistymisen poluille. Kotiäideille toiminta voi olla lähes ainoita kosketuksia kodin ulkopuolelle ja yhden maahanmuuttajanaisen sanoin ”henkireikä”. Luontosuhdetyöpajojen analyysi jatkuu. Viimeisellä tapaamiskerralla haastatte- limme osallistujat uudelleen ja kyselimme osallistujien kokemuksia ja omia arvi- oita päivistä. Halusimme muun muassa tietää, millaisia asioita oli jäänyt mieleen luonnosta ja tilaisuuksista. Lisäksi meitä kiinnosti, mitä he jäivät kaipaamaan ja saattaisivat tehdä luonnossa omatoimisesti. Osallistujat vastasivat myös haastat- teluja täydentävään kyselyyn, jossa heille esitettiin tietokoneelta Lapille tyypillisiä luontoympäristöjä eri vuodenaikoina. Halusimme selvittää tarkemmin, millai- sesta luonnosta ja luontoharrastuksista maahanmuuttajat pitävät. Tieto auttaa meitä löytämään parhaat lähiluontopaikat kotouttamistyöhön vuoden ympäri. Levón-instituutin julkaisuja 93 Lähteet Harper, Douglas (2002). Talking about pictures: A case for photo elicitation. Vis- ual Studies, 17:1, 13–26. DOI: 10.1080/14725860220137345. Park, Bum Jin, Yuko Tsunetsugu, Tamami Kasetani, Takahide Kagawa, T & Yo- shifumi Miyazaki (2010). The physiological effects of Shinrin-yoku (taking in the forest atmosphere or forest bathing): evidence from field experiments in 24 forests across Japan. Environmental Health and Preventive Medicine 15:18–26. DOI 10.1007/s12199-009-0086-9. Pitkänen, Kati (2011). Mökkimaisema muutoksessa. Kulttuurimaantieteellinen näkökulma mökkeilyyn. Itä-Suomen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden ja kauppatie- teiden tiedekunta, Dissertations in Social Sciences and Business Studies no 31. Saatavissa 31.1.2019: http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61- 0605-2/urn_isbn_978-952-61-0605-2.pdf. Pitkänen, Kati., Joose Oratuomi, Daniela Hellgren, Eeva Furman, Sandra Gentin, Eva Sandberg, Hellgren Øian & Olve Krange (2017). Nature-based integration: Nordic experiences and examples. Nordic Council of Ministers, TemaNord 2017:517. Saatavissa 31.1.2019: https://norden.diva-por- tal.org/smash/get/diva2:1099117/FULLTEXT01.pdf. Pretty, J., J. Peacock, M. Sellens, N. South & M. Griffin (2007). Green exercise in the UK countryside: Effects on health and psychological well-being, and implica- tions for policy and planning. Journal of Environmental Planning and Manage- ment, 50:2, 211–231. DOI: 10.1080/09640560601156466. Rossi, Leena (2010). Yksilöllä on väliä ympäristön kannalta: miten voisi tutkia yk- silön elinikäistä ympäristösuhdetta. Elore 17: 2. Saatavissa 31.1.2019: http://www.elore.fi/arkisto/2_10/rossi_2_10.pdf. Saukkonen, Pasi (2013). Erilaisuuksien Suomi. Vähemmistö- ja kotouttamispoli- tiikan vaihtoehdot. Tallina: Gaudeamus Helsinki University Press. Saukkonen, Pasi (2017). Kotoutumisen seurantajärjestelmän kehittäminen Hel- singin kaupungilla. Tutkimuskatsauksia, 2017:2, 55–58. Saatavissa 31.1.2019: https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/17_08_31_Tutkimuskatsauk- sia_2_Saukkonen.pdf. Willamo, Risto (2005). Kokonaisvaltainen lähestymistapa ympäristönsuojelutie- teessä: Sisällön moniulotteisuus ympäristönsuojelijan haasteena. Helsingin yli- opisto, Environmentalica Fennica 23. Saatavissa 31.1.2019: http://urn.fi/URN:ISBN:952-10-2527-1. 94 Levón-instituutin julkaisuja 12 LUONTO TEKEE HYVÄÄ – ENTÄ DIGILUONTO? Maija Lipponen Luonnolla tiedetään olevan vaikutusta ihmisen hyvinvointiin. Luonnolle altistu- misen elvyttävät vaikutukset johtavat muun muassa kognitiivisesta kuormituk- sesta palautumiseen, positiivisten tunteiden lisääntymiseen ja negatiivisten tun- teiden vähenemiseen sekä fysiologisen stressin madaltumiseen (Gullone 2000: 303; Hartig, Mang & Evans 1991: 3). Tutkimusten mukaan ihminen suoriutuu pa- remmin kognitiivisia kykyjä ja keskittymistä vaativista tehtävistä luonto- kuin kau- punkiympäristössä (Berman, Jonides & Kaplan 2008: 1207–1212). Yhä vähemmän kuitenkin vietämme aikaa luonnossa. Asuminen, työ, varhaiskas- vatus, koulu ja opiskelu kaikki tapahtuvat pitkälti sisätiloissa – puhumattakaan sairaaloista tai ikäihmisten hoivasta. Geneettinen perimämme on kuitenkin so- peutunut luontoympäristöön. On havaittu, että luontokuvilla saadaan oikeaa luon- toympäristöä vastaava hyvinvointivaikutus aikaan (Berman ym. 2008: 1207– 1212). Luontokuvat ja videot tutkitusti alentavat fysiologista stressiä (Ulrich 1981: 523; Ulrich, Simons & Losito 1991: 201). Nykyisenä digiaikakautena herääkin kysymys, voitaisiinko luonto tuoda virtuaali- suuden avulla helposti heidän luokse, jotka eivät luontoon itse pääse tai siellä ehdi viettää hyvinvoinnin kannalta riittävästi aikaa. Voidaanko virtuaalisella luontoym- päristöllä tukea jokapäiväistä hyvinvointia työpaikoilla, hoitolaitoksissa, kouluissa ja päiväkodeissa? Virtuaalitodellisuudella tarkoitetaan usein tietokoneteknologialla luotua, kuvien ja äänien avulla tehtyä todellisen kaltaista kolmiulotteista tilaa, jossa käyttäjä on ikään kuin fyysisesti sekä pystyy vuorovaikuttamaan ympäristön kanssa (Jayaram, Connacher & Lyons 1997: 575). Virtuaaliluonnon tarkkaa määritelmää on tutki- muskirjallisuudesta vaikeaa löytää. Usein sillä tunnutaan tarkoittavan video- tai äänimaisemaa, jota ihminen katsoo tai kuuntelee joko kolmiulotteisen näkymän tarjoavien virtuaalilasien tai perinteisemmän näytön kautta kaksiulotteisesti. Ko- kemukseen voidaan yhdistää myös muiden aistien stimulointia kuten tuoksuja tai tuntoaistiärsykkeitä. Tässä artikkelissa pyritään löytämään vastauksia kysymyk- seen, onko luonnolla lisäarvoa virtuaalitoteutuksissa ja toimiiko se yhtä hyvin kuin oikea luonto. Levón-instituutin julkaisuja 95 12.1 Virtuaalisuudella terveyttä ja hyvinvointia Virtuaalisuutta ja siihen liittyvää tekniikkaa voidaan hyödyntää terveydenhuol- lossa todellisessa elämässä tarvittavien taitojen harjoitteluun. Tämänkaltaiset si- mulaatiot mahdollistavat kokemuksellisen oppimisen: koetut tunteet auttavat pa- rantamaan havaintokykyä, huomiota ja muistia rohkaisten käyttäytymismallien muutokseen. Pelillisyys luo turvallisen ympäristön, jossa kuntoutuja voi kehittää sensorisia, motorisia, kognitiivisia ja sosiaalisia taitojaan. Virtuaaliset ympäristöt ovat usein taloudellisia toteuttaa ja niillä tehtävät kuntoutusprosessit ovat toistet- tavia. (Bartolomé, Zorrilla & Zapirain 2011: 275–282.) Erilaisia virtuaalisia tekniikoita on olemassa useita ja ne kehittyvät koko ajan. Eräässä katsauksessa (Rose, Nam & Chen 2018: 153–161) vertailtiin käyttäjäkoke- muksia eri virtuaalitekniikoilla. Tutkitut virtuaalitekniikat eivät suoraan ole psy- kofyysisiltä vaikutuksiltaan verrattavissa, vaan paremminkin vertailtavaksi sopi subjektiivinen kokemus. Lopputuloksena ei voitu todeta mitään tekniikkaa ylitse muiden, vaan lisää tutkimusta tarvitaan. Artikkelissa suositellaan standardoitujen kyselylomakkeiden lisäksi fysiologisia mittauksia objektiivisemman kuvan saa- miseksi. Esimerkiksi aivojen aktiivisuuden kuvantaminen voisi tarjota kvantitatii- visen tavan tarkastella tuloksia. Virtuaalisuutta voidaan hyödyntää esimerkiksi aivovaurion jälkeisessä kuntoutuk- sessa. Virtuaalitodellisuuteen (VR) perustuvilla, kognitiivisilla ja fyysisillä, multi- sensorisilla kuntoutustekniikoilla voidaan parantaa aivojen toipumisprosesseja ai- vovaurion jälkeen. Kirjallisuuskatsauksessa selvitettiin VR-kuntoutustekniikoiden vaikuttavuutta ja todettiin, että 10 tutkimuksessa yhdestätoista VR-terapialla saa- tiin vaikutusta aikaan, joskin näytönaste oli melko heikkoa. Vain kaksi tutkimuk- sista oli satunnaistettuja ja kontrolloituja. VR-kuntoutus suuntautui pääasiassa fy- sioterapiaan tai kognitiiviseen kuntoutukseen. (Aida, Chau & Dunn 2018: 441– 448.) Lisäksi, virtuaalinen ympäristö voi vahvistaa luottamusta omiin kykyihin. Potilas voi harjoitella selviytymistä arjen askareista etukäteen ohjatusti. Simuloidut ym- päristöt mahdollistavat interventioita muistin, huomiokyvyn, suorituskyvyn sekä tunteiden ja käyttäytymisen säätelyn harjoitteluun, mikä vähentää akuutteja on- gelmia ja pitkäaikaista haittaa elämänlaatuun. (Maggio, De Luca, Molonia, Por- cari, Destro, Casella, Salvati, Bramanti & Calabro 2019.) 96 Levón-instituutin julkaisuja 12.2 Oikea luonto vs. virtuaaliluonto Voiko virtuaalinen luonto tarjota ihmisille samanlaisen hyvinvointia tuottavan ko- kemuksen kuin aito luonto? Biofilia-hypoteesin (Wilson 1984) mukaan luonto on ihmiselle elintärkeä ympäristö ja edes pieni altistus luonnolle – esimerkiksi ikku- nanäkymän kautta – edistää terveyttä ja hyvinvointia: sairaalassa potilas toipuu nopeammin leikkauksesta, työpaikoilla työhyvinvointi paranee ja vankien sairas- taminen vähenee. Erilaisista maisemista ihmiset arvottavat luontoympäristöjä enemmän kuin rakennettuja ympäristöjä. Kaplan & Kaplan (1989) tekivät johto- päätöksen, että rakennetussa ympäristössä kognitiivinen tarkkaavuutemme kuor- mittuu ja luontoympäristössä se palautuu. Toisen, niin kutsun stressiteorian (Ul- rich 1981: 523–556) mukaan luonto vaikuttaa meihin tunnetasolla välittömästi saaden aikaan fysiologisia muutoksia elimistössä: muun muassa sydämensykkeen, verenpaineen ja kortisolipitoisuuden laskun. Psykologi Peter Kahnin tutkimusryhmä (Friedman, Freier, Kahn, Lin & Sodeman 2008: 37–42) havaitsi positiivisia vaikutuksia ikkunattomassa huoneessa työsken- televien kognitiiviseen suoriutumiseen, kun tilaan tuotiin televisiosta näytettävä luontovideo. Seuraavaksi tutkittavat jaettiin kolmeen ryhmään: ensimmäisellä ryhmällä oli ikkunanäkymä oikeaan luontoon, toiselle ryhmälle näytettiin luonto- videota televisionäytöltä ja kolmas ryhmä katseli tyhjää seinää stressaavan tilan- teen jälkeen. Luontonäkymä auttoi useimpia palautumaan, luontovideon ja tyhjän seinän vaikutus palautumiseen oli olematon. Näiden kahden kokeen johtopäätök- senä luontovideo oli parempi kuin ei luontoa ollenkaan, mutta kognition kannalta paras oli oikea luontonäkymä. Edellisessä tutkimuksessa tutkittavat eivät kuitenkaan päässeet osaksi luontoym- päristöä, he vain katselivat sitä. Calogiuri (2018: 1) puolestaan vertaili todellisessa luonnossa kävelemistä virtuaaliseen luontoympäristöön niin, että koehenkilö joko istui paikallaan tai käveli simuloidussa luontoympäristössä. Tutkimuksessa tar- kasteltiin ympäristön elvyttävää vaikutusta, fyysistä vaikutusta sekä tunnetason vaikutuksia. Luontokävely koettiin eniten nautintoa tuottavaksi. Tutkittavien sydämensyke ja kävelynopeus olivat samoja kaikissa koeasetelmissa, mutta oikeassa luonnossa ra- sittavuus koettiin vähäisemmäksi. Kaikkien ympäristöjen elvyttävyys oli yhtä hyvä, joskin virtuaaliympäristö ei herättänyt yhtä paljon positiivisia tunteita. Sy- iksi kuvattiin latteuden tunnetta ja virtuaalilasien aiheuttamaa pahoinvointia. Levón-instituutin julkaisuja 97 12.3 Vaikuttaako ”virtuaali” vai ”luonto”? Onko virtuaalisella luontoympäristöllä etua muunlaiseen virtuaaliympäristöön verrattuna? Johtuvatko virtuaaliluontoympäristön vaikutukset ”virtuaalista” vaiko ”luonnosta”? Johtaako uppoutuminen virtuaalimaailmaan ”irti arjesta” -ko- kemukseen joka rentouttaa, vai tuoko luonto tämän rentouttavan vaikutuksen? Tähän kysymykseen on etsinyt vastausta taiwanilainen tutkimusryhmä (Yu, Lee & Luo 2018: 106), jonka tutkimus vertailee virtuaaliluonto- ja virtuaalikaupunkiym- päristöjä. Luontoympäristössä tutkittavilla oli vähemmän negatiivisia tunteita ja parempi usko omiin kykyihinsä kuin kaupunkiympäristössä. Ruotsalainen Annerstedt tutkimusryhmineen (2013: 240) tutki luonnonäänien ja virtuaalisen metsäympäristön vaikutuksia fysiologiseen stressiin. Tutkittavat jaet- tiin kolmeen ryhmään: yksi ryhmä kuuli luonnonääniä visuaalisessa virtuaaliluon- toympäristössä, toinen ryhmä koki virtuaalisen luontoympäristön ilman luonnon- ääniä. Kolmas ryhmä oli verrokkiryhmä. Luonnonääniä virtuaalisessa luontoym- päristössä kuunnelleitten sydämensyke ja kortisoli laskivat kahteen muuhun ryh- mään verrattuna. Tulokset osoittavat potentiaalisen mekanismin luontonäkymän, luonnonäänien ja stressistä palautumisen välillä. Ääniympäristö oli keskeinen osa luontokokemusta. Valtchanov (2010a) on vertaillut väitöskirjassaan erilaisia virtuaaliympäristöjä: virtuaalinen luonto-, virtuaalinen kaupunki- ja virtuaalinen geometrinen (neut- raali) ympäristö. Luontoa sisältävä virtuaaliympäristö vähensi enemmän stressiä ja vaikutti positiivisemmin tunteisiin ja huomiokykyyn kuin muut virtuaaliympä- ristöt. Johtuiko ero siitä, että virtuaaliluontoympäristö vähensi stressiä vaiko siitä, että virtuaalikaupunkiympäristö lisäsi sitä? Tätä selvittääkseen Valtchanov (2010b) vertasi pelkästään virtuaalista, tietoko- neella luotua luontoympäristöä sekä virtuaalista, abstrakteja maalauksia sisältä- vää ympäristöä. Tutkittavien ihon sähkönjohtavuus laski merkittävästi ja positii- viset tunteet lisääntyivät merkittävästi virtuaalisessa luontoympäristössä. Huo- mattavaa on, että tietokoneella simuloitu ympäristö – jota voisi luonnehtia jopa ennemmin taiteeksi kuin todellisuuden kopioksi – tuotti samanlaisia restoratiivi- sia vaikutuksia kuin oikea luontoympäristö tai luontokuvat ja -videot. 98 Levón-instituutin julkaisuja 12.4 Tuhansien virtuaalijärvien maa Mitä Suomessa tiedetään virtuaaliluonnosta? Ainakin matkailussa virtuaalisia luontoelämyksiä osataan hyödyntää markkinoinnissa esimerkiksi 3D-pelien ja vir- tuaalisten kansallispuistokierrosten muodossa. Entäpä sitten terveydenhuollossa? Helsingin uuden lastensairaalan äänimaisemassa luontoteema on nostettu kes- keiseksi elementiksi sisätilaratkaisuihin: kerroksissa kuuluu muun muassa veden, tuulen, eläinten ja metsän äänet. Äänet on suunniteltu kerrosten visuaalisten tee- mojen mukaisesti tähdäten rauhoittavaan kokemukseen, joka saa sairaalan tuntu- maan lapsille ystävällisemmältä. Sairaala voitti vuoden 2018 Arkkitehtuurin Fin- landia -palkinnon pian käyttöönottonsa jälkeen. (Aalto-yliopisto 2019.) Luonnonvarakeskuksen Liisa Tyrväisen ryhmän tutkimuksessa vertailtiin tieto- työtä tekevien kuormituksesta palautumista luontovideon ja -äänen avulla. Tutki- muksen koehenkilöt jaettiin kolmeen ryhmään: yksi ryhmä katseli 15 minuutin mittaisella tauolla metsä- tai vesiaiheista luontovideota tv-monitorista ja kuunteli samalla tilavaikutelman luovaa äänimaisemaa. Toinen ryhmä katsoi pelkästään vi- deota taukonsa aikana ja kolmas ryhmä vietti tauon hiljaisuudessa ilman kuvaa ja ääntä. Vielä julkaisemattomien tutkimustulosten mukaan luontohuoneessa vietetty tauko kohensi selvästi koehenkilöiden mielialaa. Ärtyneisyys ja negatiiviset tun- teet vähenivät. Rentoutuminen näkyi myös sydämen sykevälivaihtelun mittauk- sissa eli sydämenlyöntien väliin jäävän ajan vaihtelussa. Sitä mitattiin sekä työn- teon että taukojen aikana. Luontokuvan ja -äänen keskellä vietetty tauko oli stressin purkajana tehokkaampi kuin pelkkä kuva tai hiljaisuus. Kaikki tauot kuitenkin tuottivat positiivisia vaiku- tuksia. Tutkimuksen tulokset julkaistaan kuluvana vuonna. (Yle Uutiset 2018; Tyr- väinen & Ojala 2019.) Luonnonvarakeskuksen Joensuun toimitiloissa on kokeiltu käytännössä virtuaali- luontoon perustuvia sisätilaratkaisuja. Metla-talon aulaan on toteutettu luonnon- valaistusta jäljittelevä valoteos sekä äänimaisema, jossa kuuluvat linnut ja metsäi- nen äänimaailma. Lisäksi rakennuksen yläkerrokseen on rakennettu virtuaali- luontohuone, jota työntekijät voivat käyttää työskentelyyn tai palautumiseen työ- päivän aikana. Työntekijät osallistuvat pienimuotoiseen esitutkimukseen, jossa tarkastellaan, lisääkö luontohuone palautumista työpäivän aikana. Luonnonvara- keskus on mukana myös virtuaaliluontopilotissa, jota rakennetaan Kainuun uu- teen sairaalaan vaativan kuntoutuksen osaston kuntoutuskadulle. Levón-instituutin julkaisuja 99 Vaasan ammattikorkeakoulun opinnäytetyössä mahdollistettiin luontokokemus ikäihmisille. Testit tehtiin 70 ikäihmiselle, jotka vastasivat kyselyihin sekä katsoi- vat heille kuvattua 360-asteista videota virtuaalilaseilla. Testin avulla selvitettiin heidän kokemuksensa ja ajatuksensa luonnossa olemisesta, virtuaalitodellisuu- desta, virtuaaliluonnosta, virtuaalilaseista sekä koetusta kivusta. Video oli kuvattu monelle ikäihmiselle tutuissa saaristomaisemissa. (Helander & Nyby 2018: 29– 34.) Vaikka ikääntyneet kokivatkin virtuaaliympäristön ja siihen liittyvän laitteiston vieraana, ja moni jopa jännitti tilannetta etukäteen kovasti, oli kokemus monelle positiivinen. Virtuaaliluontokokemusta pidettiin hyvänä ja todentuntuisena, mi- hin vaikutti myös videon äänet. Koetun kivun määrä väheni testin aikana. Moni ei kuitenkaan korvaisi oikeaa luontoa virtuaaliluonnolla, jos heillä on mahdollisuus itse päästä luontoon. (Helander & Nyby 2018: 35–51.) Millaisia luontoelementtejä virtuaaliluontoympäristön tulisi sisältää? Jokainen kokee maiseman omasta kokemusmaailmastaan käsin, mutta miellyttäviksi koe- tuilla ympäristöillä on yhteisiä piirteitä: polut, rakennetun ympäristön vähäisyys, pinnanmuodot, vesi, puustoisuus (piilopaikat), avoimet näkymät (jatkuvuuden tuntu), avarat näkymät korkealta (ylevän kokemus), luontotyyppien vaihtelevuus, riittävä laajuus, luonnonäänet ja hiljaisuus (Leppänen & Pajunen 2017). Lähellä olevien näkymäesteiden takana olevat uudet kohteet houkuttelevat jatkamaan kul- kemista ja uusien elämysten etsimistä. Kasvillisuuden monikerroksellisuus sekä vuodenaikojen mukaan vaihtuvat värit, äänimaailma ja tuoksut lisäävät moniais- tisen luontokokemuksen laatua. (Tyrväinen, Savonen & Simkin 2018: 6–7.) Elpymiskokemusten on todettu olevan vahvempia liikuttaessa metsäympäristössä, jossa on mahdollisuus päästä järven, joen tai puron rantaan. Vesiympäristöt tuo- vat maisemaan vaihtelevia visuaalisia elementtejä, avaruutta ja myös metsästä poikkeavia kuuloaistimuksia esimerkiksi aaltojen liplatuksena tai kosken kohi- nana ja puron solinana. Tilan ja vapauden tunteen lisäksi rauhaa ja hiljaisuutta pidetään tärkeinä. Yksin metsässä tai rannalla oleminen voimaannuttaa ja edistää elpymistä, jos ympäristö koetaan miellyttävien aistikokemusten lisäksi turval- liseksi. (Tyrväinen, Savonen & Simkin 2018: 8–10.) Muun muassa näiden tutkimusten pohjalta voidaan myös virtuaalisia luontoym- päristöjä suunnitella terveyttä edistäviksi. Virtuaalisista maailmoista voidaan koko ajan kehittyvän tekniikan avulla rakentaa kiehtovia maailmoja myös heille, jotka eivät itse ulos pääse. Niissä maailmoissa on mahdollista tuottaa luonnon el- vyttäviä ja virkistäviä vaikutuksia, joita jokainen ihminen tarvitsee. 100 Levón-instituutin julkaisuja Lähteet Aalto-yliopisto (2019). Uuden lastensairaalan äänimaisema. Saatavissa 24.1.2019 https://newchildrenshospital.aalto.fi/. Aida, Jareda, Brian Chau & Justinc Dunn (2018). Immersive virtual reality in trau- matic brain injury rehabilitation: A literature review, NeuroRehabilitation 42:4, 441–448. Annerstedt, Matilda, Peter Jönsson, Mattias Wallergård, Gerd Johansson, Björn Karlson, Patrki Grahn, Åse Marie Hansen & Peter Währborg (2013). Inducing physiological stress recovery with sounds of nature in a virtual reality forest: Re- sults from a pilot study. Physiology & Behavior 118: 240–250. Bartolomé, Nuria Aresti, Amaia Méndez Zorrilla & Begoña García Zapirain (2011). Can game-based therapies be trusted? Is game-based education effective? A sys- tematic review of the Serious Games for health and education. 16th International Conference on Computer Games p. 275–282. Berman, Mark G., John Jonides & Stephen Kaplan (2008). The cognitive benefits of interacting with nature. Psychological Science, 19:12, 1207–1212. Calogiuri, Giovanna, Sigbjørn Litleskare, Kaia A Fagerheim, Tore L. Rydgren, Elena Brambilla & Miranda Thurston (2018). Experiencing Nature through Im- mersive Virtual Environments: Environmental Perceptions, Physical Engagement, and Affective Responses during a Simulated Nature Walk. Frontiers in psychology 8: 2321. Gullone, Eleonora (2000). The Biophilia hypothesis in the 21st century: Increasing mental health or increasing pathology? Journal of Happiness Studies 1:3, 293– 321. Hartig, Terry, Marlis Mang & Gary W. Evans (1991). Restorative effects of natural environment experiences. Environment and Behavior 23:1, 3–26. Helander, Alisa & Tuija Nyby (2018). USVA - Virtuaaliluonto ikäihmisille. Opin- näytetyö. Vaasan ammattikorkeakoulu. Jayaram, Sankar, Hugh I. Connacher, Kevin W. Lyons (1997). Virtual assembly using virtual reality techniques. Computer-Aided Design 29:8, 575–584. Kahn, Peter H., Rachel L. Severson & Jolina H. Ruckert (2009). The Human Rela- tion With Nature and Technological Nature. Current Directions in Psychological Science 18:1, 37–42. Kaplan, Rachel & Stephen Kaplan (1989). The experience of nature: A psychologi- cal perspective. Cambridge: Cambridge University Press. Leppänen, Marko & Adela Pajunen (2017). Terveysmetsä. Tunnista ja koe elvyt- tävä luonto. Helsinki: Gummerus Kustannus Oy. Levón-instituutin julkaisuja 101 Maggio, Maria Grazia, Rosaria De Luca, Francesco Molonia, Bruno Porcari, Mas- simo Destro, Carmela Casella, Ramona Salvati, Placido Bramanti, Rocco Salvatore Calabro (2019). Cognitive rehabilitation in patients with traumatic brain injury: A narrative review on the emerging use of virtual reality. Journal of Clinical Neuro- science 61, 1–4. Rose, Tyler, Chang S. Nam, Karen B. Chen (2018). Immersion of virtual reality for rehabilitation: Review. Applied Ergonomics 69, 153–161. Tyrväinen, Liisa, Eira-Maija Savonen, Jenni Simkin (2018). Millaiset luontoympä- ristöt elvyttävät: Kohti suomalaista terveysmetsän mallia. Luonnonvara- ja biota- louden tutkimus 11/2017. Luonnonvarakeskus. Tyrväinen, Liisa & Ann Ojala (2019). Suullinen tiedonanto 14.1.2019. Ulrich, Roger S. (1981). Natural versus urban scenes: Some psychophysiological effects. Environment and Behavior 13:5, 523–556. Ulrich, Roger S., Robert F. Simons, Barbara D. Losito, Evelyn Fiorito, Mark A. Miles & Michael Zelson (1991). Stress recovery during exposure to natural and ur- ban environments. Journal of Environmental Psychology 11, 201–230. Valtchanov, Deltcho (2010a). Physiological and Affective Responses to Immersion in Virtual Reality: Effects of Nature and Urban Settings. UWSpace. Valtchanov, Deltcho, Kevin R. Barton & Colin Ellard (2010b). Restorative Effects of Virtual Nature Settings. Cyberpsychology, Behavior and Social networking 13:5. Wilson, Edward O. (1984). Biophilia. Cambridge: Harvard University Press. Yle Uutiset (2018). Saatavissa 24.1.2019 https://yle.fi/uutiset/3-10564100. Yu, Chia-Pin, Hsiao-Yun Lee & Xiang-Yi Luo (2018). The effect of virtual reality forest and urban environments on physiological and psychological responses. Ur- ban Forestry & Urban Greening 35, 106–114. 102 Levón-instituutin julkaisuja III ELÄIN TERAPEUTIN, OHJAAJAN JA OPETTAJAN KUMP- PANINA Levón-instituutin julkaisuja 103 13 MIETTEITÄ ELÄINAVUSTEISUUDEN TULEVAISUUDESTA Kaija Ikäheimo Kaikessa ihmisen hyvinvoinnin lisäämiseen tähtäävässä työssä on perustana hy- väksyvä kunnioitus toista ihmistä kohtaan. Jos pyritään saamaan aikaan muutosta kuten psykoterapiassa, on lähdettävä siitä, että ihminen hyväksytään ensin sellai- sena kuin hän on. Häntä arvostetaan ja kunnioitetaan juuri sellaisena kuin hän tulee luoksemme. Meidän ei tarvitse olla kaikessa samaa mieltä, eikä olla huomaa- matta muutoksen tarpeen kohtia. Ensin ihminen on vain kohdattava kokonaisena, luottamuksen on muodostuttava ja sitten vasta ryhdytään töihin yhdessä määri- teltyjen tavoitteiden mukaisesti. Eläin kohtaa ihmisen hyväksymällä ja kohtaa- malla hänet kokonaisena juuri sellaisena kuin hän sillä hetkellä on. Tämä on totta jokaisella kohtaamisen kerralla. Koska eläimen ns. ohjaaja saa henkilön silmissä eläimen ominaisuuksia, toistuu tunne hyväksyvästä kohtaamisesta jokaisella koh- taamisella. Tämä onnistuu tietenkin vain, jos ihminen pitää eläimistä. Psykoterapia on aina vuorovaikutusprosessi siihen hakeutuneen henkilön ja psy- koterapeutin välillä. Eläimen mukaantulo ei muuta lapsen, nuoren tai aikuisen oi- reita tai ongelmia, eikä hänen aikaisempaa historiaansa tai kokemuksiaan. Eläi- men mukanaolo voi muuttaa järjestystä, missä asiat tulevat esille ja käsittelyyn. Jokainen lapsi, nuori tai aikuinen tekee omasta psykoterapiastaan omanlaisensa. Psykoterapeutti tekee siitä psykoterapian poimimalla asiat käsittelyyn oman taus- tansa ja koulutuksensa tuomalla tavalla. Eläin helpottaa luottamuksen syntymistä ja tekee terapiasta iloisemman, elävämmän ja luo tunteen turvallisesta kohtaami- sesta. On paljon tilanteita, joissa luottamuksen syntyminen on ongelmallista. Yksi niistä on nuoruusikä, jolloin luottamuksellisen suhteen luominen vieraaseen aikuiseen on todella kovan työn takana. Erityisesti nuorilla toiminnallisuus on tärkeä osa te- rapiaprosessia. Eläimen mukanaan tuoma helppous kohdata aikuinen vähän siinä sivussa nopeuttaa luottamuksen syntymistä usein ratkaisevasti ja päästää työsken- telyn alkamaan. Eläin houkuttelee luokseen, saa kiinnostumaan, kosketus on lu- vallista ja lähelle saa mennä. Eläimen mukanaan tuomat fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset vaikutukset ovat aina läsnä kaikissa kohtaamisissa eläimen kanssa. Olennaista on se, että osaa kuulla ja poimia juuri siinä tilanteessa tärkeät asiat sekä sanoittaa ne tavalla, joka vie kohti parempaa. 104 Levón-instituutin julkaisuja Nykytilanteessa, vuoden 2019 alussa, eläinavusteisten kuntoutusmuotojen rahoi- tus on vaikeaa. Ratsastusterapia fysio- tai toimintaterapiana on ainoa Kelan hy- väksymä eläinavusteinen kuntoutusmuoto. Sairaanhoitopiirit ovat jonkin verran rahoittaneet hevosavusteista ja koira-avusteista psykoterapiaa, toimintaterapiaa ja fysioterapiaa. Vuonna 2018 Kela asetti työryhmän selvittämään eläinavusteisia tutkimuksia ja eläinavusteisuuden tuloksellisuutta pois lukien hevosavusteisuu- den. Selvitys toi esiin hyviä tutkimustuloksia ja tuloksellisuutta hoidollisesti. Kelan on tarkoitus jatkaa selvitystyötä ja ottaa siihen myös hevosavusteiset työskentely- muodot mukaan. Nykyisellään Tukes määrittelee ratsastuspalvelujen turvallisuu- den. Suunnitteilla on myös laatia yleiset turvallisuusohjeet ja määritellä eettiset periaatteet eläinavusteisiin kuntoutuksiin, mikä on erittäin tarpeellista. Itse olen toiminut psykoterapian kentällä eläinavusteisuudessa. Näkisin erityisesti nuorisopsykiatriassa ja -psykoterapiassa laajan kehitettävän alueen eläinavustei- suudessa. Eläimet ovat erityisesti avohoidossa helposti mukaan otettavissa. Lasten ja nuorten oikeuspsykiatrisissa tutkimuksissa eläimistä, erityisesti koirista, on to- dettu olevan hyötyä keskustelun helpottamisessa ja luottamuksen syntymisessä tutkimuksen aikana. Lastensuojelulaitoksissa koiria on ollut pitkään. Hevosia on myös käytetty lasten- suojelun piirissä, mutta usein enemmän työkasvatuksen alueella. Eläinten käyttö on moninaista, mutta perustuu useimmiten pelkkään eläimen läsnäoloon ilman suunnitelmallisempaa terapeuttista ajatusta. Tässä olisi laaja ja tärkeä tutkimuk- sen ja kehittämisen alue. Koulun kentällä koirat ja hevoset ovat tärkeimmät käytössä olevat eläimet. Aller- giakeskustelu ja eläimen tuontikielto kouluun ovat monella paikkakunnalla vai- keuttaneet eläinavusteisuuden kehittämistä. Erityisopetuksessa ja sairaalakou- luissa eläimen mukanaolon oppitunneilla on nähty helpottavan opiskelua ja kes- kittymistä sekä vähentävän luokassa esiintyvää aggressiivisuutta. Kieltenopetuk- sessa koiran osallistuminen opetukseen tuo iloista motivaatiota. Liikunnassa op- pilaat liikkuvat huomaamattaan enemmän ja motivoituneemmin kuin ilman koi- raa. Koiralle lukeminen oppitunnilla tai vaikkapa kirjastossa lisää myös vapaa- ajan lukemista. Koulukoiratyöskentelyn kehittäminen on todella laaja alue. Siinä, jos missä, täytyy erityisen huolellisesti arvioida turvallisuusnäkökohdat. Tällä hetkellä huolestuttaa hieman villi tilanne. Kouluihin voi tuoda periaatteessa minkä eläimen tahansa. Jos opettaja tai ohjaaja itse arvioi eläimensä soveltuvan työhön, hän voi sen rehtorin luvalla tuoda. Luokka on erittäin vaativa työympäristö eläimelle. Kaikissa eläinavusteisuuden ammatillisissa tehtävissä katson ohjaajan kouluttautumisen Levón-instituutin julkaisuja 105 eläinavusteisuuteen olevan tärkeää, mutta kouluissa äärimmäisen tärkeää. Lisäksi kouluihin vietävät eläimet tulisi ehdottomasti testata soveltuvuustesteillä. Eläinavusteinen vapaaehtoistoiminta on suunnattoman arvokasta ja rikastaa usei- den ihmisten elämää ikävaiheiden koko kirjossa vauvasta vaariin. Mielelläni näki- sin, että vapaaehtoistoimintaa kehitettäisiin enemmän jatkuvuutta suosivaksi. Ny- kyisellään kohtaamiset ovat usein yksittäisiä ja sellaisina hyviä. Toistuvuus olisi vielä parempi. Kaikkien eläinavusteisuudessa toimivien eläinten tulee olla terveitä ja rokotettuja. Eläimen sairastuessa se pitää sairaslomaa kuten ihmisetkin. Kaikkein parasta olisi, että kaikki eläimen ohjaajat olisivat saaneet koulutuksen eläinavusteisuuteen ja eläin olisi testattu ohjaajansa kanssa. Tämä lisää eläinavusteisuuden turvalli- suutta. Tieto lisää myös eläimen tarpeiden, kuten esimerkiksi levon ja lepopaikan, juomaveden ja työrupeamien pituuden huomioimista työtilanteissa. Työskentelyn alueet ja vaatimukset eläimelle vaihtelevat suuresti, esimerkkeinä koulukoira suu- ressa ryhmässä, psykoterapiakoira kahdenkeskisessä tilanteessa tai koira fysiote- rapiassa vaikeavammaisen kuntoutuksessa. Eläinyksilön tulee olla omaan työ- hönsä soveltuva ja työolosuhteet oikein suunnitellut. Eläimen tulee pitää työstään. Myös eläimen ohjaajan tulee kokea eläimen läsnäolo luontevana ja olla valmis ja- kamaan eläimen huomio ja jopa kiintymys toisten ihmisten kanssa. Laitoksissa toimivilla eläimillä tulee olla omistaja tai eläimestä jatkuvan vastuun kantava py- syvä henkilö, joka vastaa eläimen hyvinvoinnista, terveydestä, jaksamisesta ja kou- lutuksesta. EU:n perustamissopimus eli ns. Lissabonin sopimus tunnustaa eläimet tunteviksi olennoiksi. Eläinten itseisarvo on kirjattu tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta annettuun direktiiviin (2010/53/EU). Maininta eläinten itseis- arvosta löytyy myös Norjan, Alankomaiden ja Sveitsin eläinsuojelulaista. Eläinten itseisarvo velvoittaa kunnioittamaan ja kohtelemaan eläintä sen arvon edellyttä- mällä tavalla. Cambridgen julistus eläinten tietoisuudesta on kirjoitettu vuonna 2012. Siinä to- detaan, että ”tietoisuuden tuottavat neurologiset kasvualustat eivät tee ihmisestä ainutlaatuista. Ei-inhimillisillä eläimillä, kuten kaikilla nisäkkäillä ja linnuilla, sekä monilla muilla luontokappaleilla, kuten mustekaloilla, on näitä neurologi- sia kasvualustoja”. Tietoisuudesta keskustellaan vielä pitkään ja siitä tarvitaan runsaasti tutkimusnäyttöä. Niin paljon on jo tiedossa, että eläimen kunnioittami- nen ja sen hyvinvoinnista huolehtiminen lajinmukaisia tarpeita tyydyttäen on jo eettisesti välttämätöntä. Tämä ei tarkoita eläinten inhimillistämistä, vaan eläimen oikeista tarpeista huolehtimista. Meidän, eläinavusteista työtä tekevien ja muiden 106 Levón-instituutin julkaisuja eläinten elämän olosuhteista ja hyvinvoinnista kiinnostuneiden tulisi tehdä töitä sen eteen, että myös Suomi huomioisi eläinten arvon lainsäädännössään. Eläinavusteisuus on kasvava, jopa räjähdysmäisesti kasvava ala. Eläinten pito on vaativaa, monesti työlästä ja se maksaa. Eläimen kanssa yhdessä tehtävä työ on iloisempaa ja antoisampaa, mutta kalliimpaa kuin ilman eläintä. Mietin kuitenkin, miten käy maksajan löydyttyä – löytyykö tulevaisuudessa riittävästi koulutettuja ammattilaisia tekijöiksi. Nyt on aika suunnitella ja aloittaa laajemmat systemaat- tiset koulutukset eri ammattiryhmille. Käymme parhaillaan keskusteluja rahoitta- jatahojen kanssa. Turvallisuuteen ja etiikkaan liittyviä ohjeistuksia laaditaan. Vii- toitus loistavaan tulevaisuuteen on olemassa. Hyödynnämmekö me sen nyt? Lähteet Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi tieteellisiin tarkoituksiin käytettä- vien eläinten suojelusta (2010/53/EU). Levón-instituutin julkaisuja 107 14 RATSASTUSTERAPIAN FYSIOTERAPEUTTINEN NÄKÖKULMA Sanna Mattila-Rautiainen Ratsastusterapia saavutti vuoden 2019 alusta itsenäisen terapian statuksen fy- sioterapeutin ja toimintaterapeutin toteuttamana vaativana lääkinnällisenä kun- toutuksena. Tässä tekstissäni käsittelen ratsastusterapiaa nimenomaan fysiotera- pian viitekehyksestä peruskoulutukseni pohjalta sekä ratsastusterapiaa selkäkivun hoitomuotona, josta olen parhaillaan tekemässä väitöskirjaa. Sitaateissa olevat lai- naukset ovat otteita väitöstutkimuksen potilashaastatteluista. Perinteisesti fysioterapiaa on toteutettu hyvin kliinisissä hoitotiloissa, irrallaan kuntoutujan käytännön arjesta ja fysioterapeutin kanssa kahdestaan. Hevosen käyttö on tuonut kolmannen ja neljännenkin ulottuvuuden terapian käytännön to- teutukseen ja vuorovaikutukseen; hevosen ja terapia-avustajan. Tämä terapiakol- mio työskentelee kuntoutujan tavoitteiden saavuttamiseksi talliolosuhteissa ja Suomen hienoa luonnon monimuotoisuutta hyödyntäen. ”Hevonen kuunteli tarkkaan. Kuinka oma rentous vaikutti hevosen ren- touteen. Lämmöllä muistanut Allua!” Ratsastusterapian kuva on kehittymässä edelleen kuten muidenkin hevosen kanssa toteutettavien terapioiden ja toimintojen kuvaus. Tieteellistä tutkimusta alalla on tehty 1980- luvulta alkaen (DePauw 1986: 217–226; Griffith 1992: 2–7). Hevosen liike, hevonen itse, fysiologinen liike tilassa sekä ympäristö, jossa ratsas- tusterapia tapahtuu vaikuttavat kehon eri järjestelmiin kokonaisvaltaisesti (Heine 1997: 145–149). Ratsastusterapiaa on tunnetusti käytetty neurologisten potilaiden hoidossa, mutta tuntemattomammaksi on jäänyt tuki- ja liikuntaelimistön ongel- mien hoito ratsastusterapian avulla. Perinteisesti selkäkipua on hoidettu passiivisten hoitojen avulla, kuten hieron- nalla. Suomalaisessa ja pohjoismaisessa fysioterapiassa on kuitenkin korostettu luonnollisia ja fysiologisia liikemalleja, tietoisuutta kehon liikkeistä, fyysistä akti- viteettiä ja kokonaisvaltaista kuntoutujan hoitoa luontoarvoja korostamalla. Kuitenkin selkäranka parantuakseen tarvitsee lihasten rentoutumista oikeassa suhteessa lihasaktivaatioon sekä kolmiulotteista liikettä. Päästään jälleen siihen lisäarvoon, jonka hevonen voi rakenteensa ja liikkeensä puolesta fysioterapiaan 108 Levón-instituutin julkaisuja tarjota. Ratsastusterapiassa hevosen kolmiulotteinen liike, rytmi liikkeessä, hevo- sen lämpö ja ratsastusasennon venytys edesauttavat muiden muassa kehon koko- naisvaltaista rentoutumista sekä kehonhahmotuksen paranemista ihmisille, jotka itse eivät voi tuottaa oikeaa liikettä kehoonsa. (Korhonen, Mattila-Rautiainen, Ny- man & Tossavainen 2011: 239–247.) ”Mulle uppouusi ja se oli hauskaa ja itsensä voittamista. Nyt sai kokea omaa kehoa ja siihen tulevia hyötyjä. Kai se vaan liikutti oikein, sain apua selän kylmiin kohtiin, jotka hävisi kahden kerran jälkeen.” 14.1 Hevosen liike ja ihmisen kävely Aristoteles (384–322 eKr.), kreikkalainen filosofi on ensimmäinen tiedetty eläi- men ja ihmisen liikkeen havainnoija. Ensimmäiset havainnot tosin olivat enem- män filosofia kuin fysiologisia. Siitäkin huolimatta hänen havaintonsa pyörivästä liikkeestä ihmisen kävelyn ja hevosen käynnin aikana, on myöhemmin todistettu oikeaksi. Kolmiulotteiseksi hevosen selän liikkeen havaitsi Quellmatz vuonna 1735 ja sen liikkeen osavaiheet filmin avulla todensi Edward Muybridge. (Peck& Foster 1961.) Ratsastusterapeutin tärkeimpiin taitoihin kuuluu taito arvioida hevosen rakenne ja liike sekä yhdistää ne oikealla tavalla kulloisellekin kuntoutujalle. Hevosen kol- mesta perusaskellajista; käynnistä, ravista ja laukasta ensin mainittu on ratsastus- terapiassa yleisimmin käytetty. Käynti on hevosen kävelyn omainen tapa liikkua eteenpäin neljällä jalalla ja sen se tekee järjestämällä raajansa tasapainonsa yllä- pitääkseen ja siirtääkseen kehonsa painopistettä eteenpäin. Käynnin sanotaan ole- van ¼ tahtinen, jossa jokaisen jalan askel on saman pituinen matkaltaan ja kes- toltaan. Hevosen järjestellessä raajojaan, jotka ovat pystysuorassa maata vasten, sen vaakatasossa oleva selkäranka tuottaa selässä istuvan ratsastajan selkään ja vartaloon ihmisen kävelyn kaltaisen liikemallinnuksen. Jatkuva hevosen jalkojen siirtäminen saa aikaiseksi erilaisia liikevaiheita, jotka vastaavat ihmisen kävelyn heilahdusta, tukivaihetta, kantaiskua sekä varvastyön- töä. Nämä eri liikevaiheet saavat lantioon välillä kallistusta eteenpäin ja taakse- päin sekä sivulta sivulle liikettä yhdistyen kahdeksikon muotoiseksi kolmiulot- teiseksi liikkeeksi. Kun hevosen selässä istuva ihminen mukautuu tasapainoreak- tioidensa avulla hevosen liikkeeseen, mallintuu ihmisen normaalikävely auto- maattisesti. (Fleck 1992.) “Mä ajattelen, että omanlainen liike, jossa rasitus kohdistuu sellaisiin paikkoihin, että millään muulla ei saa tällaista harjoitusta.” Levón-instituutin julkaisuja 109 Aikaisemmin mainittu hevosen käyntiliike symmetrisesti houkuttaa istumaan symmetrisesti, jo pelkästään maan vetovoiman vuoksi. Istuttaessa vinossa tai paino toisella puolella voimistuu hevosen liike ratsastajan painon puolelle lisäten sen puolen vartaloon kohdistuvia voimia. Lisääntynyt voiman tarve asennon yllä- pitämiseksi edesauttaa epätasapainoa koko vartalon asentoa ylläpitävissä lihak- sissa. Ratsastusterapeutin tärkeä tehtävä onkin juuri kuntoutujan asennon sym- metrian edesauttaminen -eikä vähiten hevosen työergonomian vuoksi. Liike ja symmetria kontrolloidusti tuotettuna saa aikaiseksi symmetrisen lihastoiminnan selkälihaksissa ja vatsalihaksissa edesauttaen kuntoutumista. Jokaiselle osalle kehoamme löytyy aivoissa edustusalue, jonka tehtävänä on ha- vainnoida tietyn kehonosan käyttämistä. Suoritusrajoite vaikuttaa siis siihen, mi- ten esimerkiksi vasenta alaraajaa käytetään kivun vuoksi. Käyttämättömyys johtaa edustusalueen pienenemiseen aivoissa ja edelleen vaikeuttaa kyseisen kehonosan havaitsemista sekä käyttämistä. Käyttämättömyys taas näkyy lihastoiminnassa muiden muassa lihasheikkoutena. 14.2 Selkäkipu ja ratsastusterapia Kainuun keskussairaala on tukenut selkäkipupotilaiden kuntoutumista 1990- lu- vun lopulta saakka ratsastusterapian avulla. Ensimmäinen kokeellinen tutkimus tehtiin neljällä alaselkäkipuisella potilaalla, jotka kipunsa vuoksi olivat pois työ- elämästä. Kokeilu tuotti kolmen potilaan palaamisen työelämään tai työkokeiluun kahdeksan viikon intervention jälkeen. Interventiossa hyödynnettiin liikuntalää- ketieteestä tuttua harjoittelun kaavaa, jossa harjoittelu tapahtui kolmesti viikossa ja tuotti 30 % lihasvoiman kasvun kahdeksan viikon aikana mitatuissa lihaksissa, muiden muassa selkälihaksissa. Koska selkäkipu vaikuttaa selkälihasten ja vatsalihasten toimintaan näkyy lihas- toiminnan epätasapaino myös kävelyssä epäsymmetriana. Kipu ohjaa tiettyihin asentoihin ja tapoihin, joista vähitellen tulee esimerkiksi kivuton tapa kävellä etu- kumarassa ilman vartalon myötäliikkeitä. Ihmisen ja eläimenkin kipuoppiminen on nopeaa ja välttämiskäyttäytyminen voi olla rajoittavana kuntoutumiselle. Kipu- potilaan kinesiofobia eli liikepelko on yksi tällainen. Ihminen on kuitenkin luotu liikkumaan pysyäkseen terveenä. ”En tiennyt, että selkäni liikkuu noin paljon. Se ei tuntunut kipeältä.” Kipupotilaan kuntoutus nähdään nykyään biopsykososiaalisena kuntoutuksena, jolloin kuntoutuja on aktiivinen kuntoutuksen ollessa asiakaslähtöistä ja toimin- 110 Levón-instituutin julkaisuja nallista. Kuntoutuksen lähtökohtana on Maailman terveysjärjestön WHO:n toi- mintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokitus ICF (Inter- national Classification of Functioning). Yläkäsitteenä käytetään toimintakykyä, johon kuuluvat kaikki kehon toiminnot ja rakenteet sekä suoritukset ja osallistu- minen. Alakäsitteenä näille on muiden muassa oppiminen, kommunikointi, liik- kuminen ja itsestä huolehtiminen. Henkilön kipu voi aiheuttaa suoritusrajoitetta, josta seuraa osallistumisrajoite. (THL 2019.) ”Jäin kaipaamaan ryhmää. Olisin mielelläni jatkanut jos olisi ollut mah- dollisuus.” Väitöstutkimuksessani 22 kuntoutujaa osallistui 12 viikon ratsastusterapiainter- ventioon kahdessa eri ratsastusterapiakeskuksessa Salossa ja Kajaanissa. Kuntou- tujien lihastoiminnan mittaamiseen käytettiin kahdeksankanavaista EMG-lait- teistoa kuvaten liikettä samanaikaisesti neljän aikasidonnaisen kameran avulla 10 metrin kävelytestin sekä ratsastuksen aikana. Koejakson alussa ja lopussa kerät- tiin lisäksi tietoa kroonisen kivun hyväksymisestä, elämänlaadusta, depressiosta ja toiminnan ongelmien tunnistamisesta. Jokaiselta kerralta kerättiin lisäksi poti- laan omakohtainen arvio senhetkisestä kivun tuntemuksesta. Ratsastus aloitettiin matalatehoisesti 10 minuutista hoitoajan lisääntyessä 30 minuuttiin viimeisillä kerroilla. Kaikki kuntoutujat oli luokiteltu kroonisiksi kipupotilaiksi, joista pisimään sairas- taneet oli diagnostisoitu jo 1990- luvun loppupuolella. Selkäkivun syinä saattoi olla kolari, putoaminen, synnytys tai alaraajojen pituusero. Yhteisenä merkittävänä te- kijänä oli kuitenkin kipu, johon ei lääkehoidon avuksi ollut löytynyt liikunnallista tai psyykkistä tukea. Tutkimuksen lihastoiminnan mittauksissa lihastoiminnan symmetrisyys lisääntyi kipupotilailla hevosen selässä jopa 8 minuutin alkuverryttelyn jälkeen. Tämä ker- too hevosen oikeanlaisen liikkeen aikaansaamasta korjaavasta vaikutuksesta myös kipupotilaalle. Suurimmat muutokset lihastoiminnassa oli havaittavissa 10 metrin kävelytestin aikana lihastoiminnan muuttumisena symmetriseksi. Myös videolta katsottuna kävelyliikkeen osavaiheet erottuivat intervention jälkeen selkeämmin. Osa tuloksista on vielä analyysivaiheessa odottaen osajulkaisujen kirjoittamista. Näiden tuloksien valossa voidaan väittää, että ratsastusterapia fysioterapeuttisesta viitekehyksestä, oikeanalaisen hevosen kanssa toteutettuna ja oikeassa liikkeessä ohjattuna saa aikaan biopsykososiaalista kuntoutusta alaselkäkipuisille potilaille. Levón-instituutin julkaisuja 111 Lähteet DePauw, K. P. (1986). Horseback riding for individuals with disabilities: programs, philosophy, and research. Adapted Physical Activity Quarterly 3, 217–226. Griffith, J. C. (1992). Chronicle of therapeutic horseback riding in the United States, resources and references. Clinical Kinesiology, 2–7. Fleck, C. A. (1992). Hippotherapy: mechanics of human walking and horseback riding. Unpublished master’s thesis. University of Delaware. Heine, B. (1997). Hippotherapy: A multi-system approach to the treatment of neu- romuscular disorders. Australian Journal of Physiotherapy 43 (2), 145–149. Korhonen, T., Mattila-Rautiainen S., Nyman, M. & Tossavainen, S. (2011). Alasel- käkipuisten ratsastusterapiakokeilu. Teoksessa S. Mattila-Rautiainen (toim.) Rat- sastusterapia. Juva: Bookwell Oy, 239-247. Peck, A. L. & Foster, E. S. (1961). Aristotele (384–322 BC) Parts of animals; Move- ments of animals; Progression of animals. London: The Loeb Classical Library. THL (2019). WHO:n toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvä- linen luokitus ICF. Saatavissa 24.1.2019: https://thl.fi/fi/web/ toimintakyky/icf- luokitus. 112 Levón-instituutin julkaisuja 15 HEVOSAVUSTEINEN PSYKOTERAPIA RATKAISUKESKEISESSÄ VIITEKEHYKSESSÄ Nina Fagerström Tämän kirjoituksen tavoitteena on kuvata ratkaisukeskeisen ajattelun soveltu- vuutta hevosavusteiseen psykoterapiaan. Esittelen ensin lyhyesti ratkaisukes- keistä ajattelua. Sen jälkeen avaan kokemuksia eläinavusteisesta työskentelystä sekä meillä että maailmalla. Hevonen eläimenä on hyvin erityinen. Hevosavusteinen työskentely on Suomessa kasvamassa voimakkaasti, joten käy- tän hevosavusteisuuden käsitteiden avaamiseen yhden luvun. Esittelen lukijalle hevosavusteisessa psykoterapiassa käyneen nuoren tilanteen ja sen yhteydessä ratkaisukeskeisyyden perusajatusten soveltamista hevosavusteiseen terapiaan. Mukana on käytännön esimerkkejä hevosavusteisesta terapiatyöskentelystä. Tä- män tapausesimerkin ja lukuisten muiden esimerkkien innoittamana olen tullut siihen tulokseen, että ratkaisukeskeinen ajattelu soveltuu erinomaisesti hevos- avusteisen psykoterapian viitekehykseksi. 15.1 Ratkaisukeskeinen psykoterapia Ratkaisukeskeisen psykoterapian syntypaikkana pidetään Milwaukeessa sijaitse- vaa Brief Family Therapy Center -klinikkaa, jonka perustivat Steve de Shazer ja Insoo Kim Berg haastaakseen vallitsevan näkemyksen siitä, kuinka terapiaa pitäisi tehdä. He halusivat havainnoida työtovereidensa kanssa käytännön terapeuttisia prosesseja saadakseen selville, mitkä terapeutin toimenpiteet auttoivat asiakkaita eniten. He mittasivat työnsä tuloksia ja kehittivät mittausten pohjalta ratkaisukes- keisen menetelmän, jota ryhtyivät opettamaan myös muille terapeuteille. (De Jong & Berg 2008: 22; O´Hanlon & Werner-Davis 2003: 21–25.) Ratkaisukeskeinen lähestymistapa ohjaa sekä asiakkaita että terapeutteja näke- mään niitä vahvuuksia ja voimavaroja, joiden avulla asiakkaat voivat tavoitella myönteistä tulevaisuutta (De Jong & Berg 2008, 7). Voimavarojen ja vahvuuksien painottaminen lisää asiakkaiden motivaatiota ja niihin keskittyminen auttaa huo- maamaan, miten asiakas on selviytynyt aiemmin vaikeissakin olosuhteissa. Vah- vuuksien löytäminen vaatii asiakkaan ja ammattilaisen yhteistyötä. Tavoitteena on, että terapeutti on hyödyksi asiakkaalle ja pystyy tarkastelemaan asiakkaan ti- lannetta useista eri näkökulmista yrittäen löytää asiakkaan kannalta toimivia rat- kaisuja. (De Jong & Berg 2008: 20–21.) Ratkaisukeskeisyys keskittyy ihmisten Levón-instituutin julkaisuja 113 osaamiseen mieluummin kuin puutteisiin, se painottaa ihmisten vahvuuksia mie- luummin kuin heikkouksia ja kiinnittää huomiota mahdollisuuksiin rajoitusten si- jaan (O´Hanlon & Weiner-Davis 2003: 1). Ratkaisukeskeinen haastattelu etenee melko nopeasti ongelman kuvaamisesta ta- voitteen kirkastamiseen. Tavoitteen kirkastamisen tarkoituksena on luoda asiak- kaalle kuva siitä, mikä olisi erilaista heidän elämässään, kun ongelmaa ei ole tai se on ratkennut. Poikkeusten tutkiminen tuo esiin aikoja asiakkaan elämässä, jolloin ongelmaa ei ole esiintynyt tai se on ollut pienempi. Ratkaisukeskeiseen haastatte- luun kuuluu keskeisesti palautteen antaminen. Asiakkaan edistymistä arvioidaan säännöllisesti mm. asteikkokysymysten avulla. Ratkaisukeskeisessä prosessissa asiakas tekee isoimman työn määrittelemällä itselleen selkeät tavoitteet ja toimi- malla tavoitteiden toteutumiseksi (De Jong & Berg 2008: 51). Ongelmista ratkaisuihin ja myönteisen muutoksen tavoitteluun Asiakkaan tavoitteen kirkastaminen on mielestäni yksi terapiaprosessin haasta- vimmista – mutta myös tärkeimmistä – vaiheista. Mikäli terapeutilla ei ole kir- kasta ja konkreettista kuvaa asiakkaan tavoitteesta, työskentelyn suunta on epä- selvä ja terapeutista saattaa tuntua siltä, että kierretään vaan kehää (O´Hanlon & Werner-Davis 2003: 165). Hyvin määritelty tavoite on selkeä, pieni, konkreettinen ja kuvaa jonkin uuden alkamista. Ihmekysymys on yksi tapa auttaa asiakasta sel- vittämään tavoitteensa. Sen avulla voidaan kuvailla haluttu tulevaisuus – mikä sil- loin on eri tavoin – ja tutkia, mitä asiakas itse tai hänen läheisensä ovat tehneet saadakseen ihmeen tapahtumaan. Asteikkokysymysten avulla voidaan tarkentaa mm. sitä, miten asiakas näkee itsensä suhteessa ongelmaan sekä tutkia tulevaisuu- den mahdollisuuksia. (De Jong & Berg 2008: 26–27.) Yhteistyösuhteen rakentaminen ratkaisukeskeisessä työskentelyssä Luottamuksellisen suhteen rakentaminen on auttamisprosessissa ensiarvoisen tärkeää. Yhteistyösuhteen rakentamisessa, kontaktin luomisessa ja prosessin päättämisessä korostuvat De Jongin & Bergin (2008: 17) mukaan muun muassa herkkyys, lämpö ja empatia. Empatian edellytyksenä on, että asiakkaan tarina kos- kettaa terapeuttia tai herättää hänessä tunteita ja että hän ymmärtää asiakkaan tarinan myös ajatuksen tasolla, säilyttäen silti erillisyytensä (De Jong & Berg 2008: 47). Yhteistyön rakentamisessa sanattomalla viestinnällä – äänensävyllä, katsekontaktilla, pään nyökkäyksillä, ilmeillä, eleillä, hymyllä ja asennolla – on tärkeä merkitys (De Jong & Berg 2008: 38–39). Tapani Ahola kuvaa luennoillaan 114 Levón-instituutin julkaisuja yhteistyösuhdetta ”kimpan” rakentamisena. Hyvän yhteistyösuhteen rakentami- nen edellyttää Aholan mukaan yksimielisyyttä muutoksesta ja tavoitteesta sekä li- säksi yksimielisyyttä niistä keinoista, millä mennään tavoitteeseen. Ratkaisujen rakentaminen Peter De Jong ja Insoo Kim Berg (2008) esittelevät ”Ratkaisukeskeisen terapian” oppikirjassaan ratkaisun rakentamisen menetelmän, minkä avulla edistetään asi- akkaiden voimaantumista toimimalla heidän oman viitekehyksensä mukaisesti. Nämä menetelmät ovat heidän mukaansa konkreettisia, opittavissa olevia ja laa- jalti sovellettavissa. Ratkaisuja rakennettaessa terapeutti kiinnittää huomionsa poikkeuksiin eli sellaisiin tilanteisiin asiakkaan elämässä, jolloin heidän ongel- mansa oli lievempi tai se olisi voinut tulla esiin, mutta niin ei käynytkään. Tera- peutti voi hyödyntää poikkeuksista saatavaa tietoa auttaakseen asiakkaita ratkai- semaan tai lieventämään ongelmiaan. Poikkeukset liittyvät ihannetapauksessa asiakkaan tavoitteisiin. (De Jong & Berg 2008: 20–27). Asiakkaat ajattelevat ja puhuvat usein tilanteestaan hyvin tavattomana ja poikkeuksellisena. Terapeutin tehtävänä on pohtia asiakkaan kanssa, kuuluvatko tällaiset tilanteet sittenkin nor- maaliin elämään ja kuunnella tarkasti, minkälaista muutosta asiakas elämäänsä toivoo. Normalisointi auttaa asiakasta näkemään ongelmansa elämään kuuluvina vaikeuksina ja pohtimaan haluamaansa elämänmuutosta. (De Jong & Berg 2008: 50.) Asiakaslähtöisyys ja ei-tietäminen Ennakkokäsityksemme asiakkaan tilanteesta ohjaa usein ajatuksiamme siitä, mi- ten meidän tulisi auttaa asiakkaita. Tämä johtaa helposti ongelmalähtöiseen kysy- myksenasetteluun, joka perustuu terapeutin omaan ammatilliseen viitekehykseen ja tietopohjaan. (De Jong & Berg 2008: 13–16.) Ratkaisukeskeisessä viitekehyk- sessä asiakas nähdään oman elämänsä asiantuntijana. Asiakkaan kanssa selvite- tään, mitä muutoksia hän toivoo elämäänsä. Huolellisella kuuntelemisella tera- peutti pyrkii hahmottamaan tilanteen asiakkaan omasta viitekehyksestä käsin. Te- rapeutin tärkeänä tavoitteena on perehtyä asiakkaiden tapaan ajatella sekä kunni- oittaa asiakkaan omia havaintoja, jotka auttavat heitä kohti heidän omia muutos- tavoitteitaan. (De Jong & Berg 2008: 29.) Hyödyllisintä terapeutille on kuunnella aluksi, kuka ja mikä on tärkeää asiakkaalle eli huomata ne ihmiset ja tapahtumat, jotka ovat asiakkaalle merkityksellisiä. Tämä estää terapeuttia arvottamasta asiakkaan maailmaa terapeutin omista läh- tökohdista käsin. Yksi terapiahaastattelua ohjaavista tärkeimmistä periaatteista Levón-instituutin julkaisuja 115 on se, että terapeutin seuraava kysymys pohjautuu aina asiakkaan edeltävään vas- taukseen. Yksityiskohtien tutkimista jatketaan tarkentavilla kuka, mitä, missä ja milloin -kysymyksillä. Asiakkaan omien sanojen käyttäminen terapeutin kysymyk- sissä voi olla asiakkaan kannalta merkityksellistä ja selkeää. Avoimet kysymykset kunnioittavat asiakkaan itsemääräämisoikeutta ja antavat tietoa asiakkaan asen- teista, ajatuksista, tunteista ja havainnoista. Ajoittainen yhteenveto tai omin sa- noin toistaminen auttaa asiakasta vakuuttumaan, että terapeutti kuuntelee huolel- lisesti ja terapeuttia vakuuttumaan, että hän on kuullut oikein. (De Jong & Berg 2008: 31–38.) Palaute – edistysaskeleet merkityksellisiksi Ratkaisukeskeiseen terapiaan kuuluu oleellisena osana positiivisen palautteen an- taminen. De Jong & Berg (2008: 42–43) kehottavat terapeuttia mainitsemaan asi- akkaalle kaikissa istunnon vaiheissa sellaisista henkilökohtaisista ominaisuuksista tai aikaisemmista onnistumisista, jotka voivat olla asiakkaalle hyödyksi, koska tä- män on huomattu lisäävän asiakkaan itseluottamusta ja toiveikkuutta. Palauttee- seen sisältyy myönteistä palautetta siitä, mitä hyödyllistä asiakas jo tekee, sekä eh- dotuksia esimerkiksi siitä, mitä asiakas itse voisi tehdä edistääkseen ongelmansa ratkaisua. Palaute pohjautuu asiakkaan kertomiin asioihin ja keskittyy siihen, mitä asiakkaan tulisi tehdä lisää tai eri tavalla saavuttaakseen tavoitteensa. (De Jong & Berg 2008: 26–29.) Muut mukaan onnistumisiin – ansionjako Ratkaisukeskeisessä terapiassa voidaan käyttää suhdekysymyksiä vahvistamaan asiakkaan vuorovaikutustapahtumia ja antamaan niille merkityksiä. Terapeutin tehtävänä on selvittää, ketkä ovat asiakkaalle läheisiä ihmisiä ja huomioida heidät asiakkaan muutostoivetta selvitettäessä (De Jong & Berg 2008: 55). Asiakkaalle tärkeiden ihmisten mukaan ottaminen asiakkaan onnistumisiin vahvistaa asiak- kaan motivaatiota ja tukee häntä tavoitteen saavuttamisessa. 15.2 Eläinavusteinen terapia Eläinten käyttömahdollisuuksia kuntoutuksessa on tutkittu Suomessa vähän. Las- tenpsykiatri ja lapsi- ja nuorisopsykoterapeutti Kaija Ikäheimo on toimittanut vuonna 2013 kirjan, jossa hän esittelee Suomessa tehtävää eläinavusteista toimin- taa ja terapiaa. Ikäheimo (2013: 11) määrittelee kirjassaan eläinavusteisen työs- kentelyn käsitteitä jakaen eläinavusteisuuden kansainvälisen kirjallisuuden mu- kaan toimintaan ja terapiaan tiettyjen kriteerien mukaan. Ikäheimo toteaa, että 116 Levón-instituutin julkaisuja hän toivoo kirjansa paitsi auttavan näkemään eläinavusteisen työskentelyn mah- dollisuuksia, myös ymmärtämään sen rajoituksia. Kirjassa usean eri alan asian- tuntijat kertovat kokemuksistaan eri eläinlajien, mm. koirien, kissojen, laamojen, alpakoiden, hevosten, aasien ja jopa kanojen kanssa tekemästään kuntouttavasta työstä. Ikäheimo käytti itse koiriaan apuna lasten ja nuorten terapiaprosessissa ja koki sen hyvin vaikuttavaksi. Fine (2006) on toimittanut käsikirjan ihmisen ja eläimen välisestä suhteesta. Kir- jassa käytetään käsitettä animal-assisted interventions (AAI), eläinavusteiset in- terventiot, joka sisältää termit animal-assisted therapy (AAT), eläinavusteinen te- rapia, ja animal-assisted activities (AAA), eläinavusteinen toiminta. Kirja esittelee alan parhaita työkäytäntöjä kriittisesti analysoiden ja antaa väläyksen siitä, mitä tarvitaan tulevaisuudessa, jotta voidaan kehittää paremmin hyväksi havaittuja, jo testattuja käytäntöjä. James Serpell (2006) kuvaa, miten eläimet ovat historiallisessa perspektiivissä toi- mineet sosialisaation agentteina: vuonna 1699 John Locke käytti lasten kanssa työskennellessään lemmikkieläimiä rohkaistakseen heitä lempeämpiin tunteisiin ja tuntemaan vastuuta muista. Tällöin huomattiin, että hoivasuhde eläimeen voi sisältää sosiaalisen funktion, erityisesti lapsilla. 1800-luvun lopulla kuvattiin mie- lenterveyspotilaan suhdetta eläimiin, jotka joskus herättivät potilaiden sosiaaliset ja hyvän tahdon tunteet. 1900-luvulla lemmikkieläinten käyttö mielenterveyttä hoitavissa laitoksissa lisääntyi. Niiden tarkoituksena oli vaikuttaa laitosten ilma- piiriin, jotta ne eivät olisi olleet niin vankiloiden kaltaisia. Eläimen kumppanuu- den, ”kaveruuden”, hyvinvointia tuottavat vaikutukset ja terapeuttinen merkitys sairauden, etenkin kroonisten sairauksien kohdalla, tunnistettiin samoihin aikoi- hin. Serpell kuvaa myös, miten eläimet ovat tärkeä osa sosiaalista tukea ihmiselle: tutkimuksissa on todettu, että lemmikkieläinten omistajat elävät pidempään kuin muut. Tästä on saanut alkunsa useampi eri tutkimus, joilla pyritään osoittamaan eläinten arvo lääkinnällisen kuntoutuksen tukena. Uudet tutkimukset ovat osoit- taneet joko lyhytaikaisia rentouttavia vaikutuksia eläinkontaktin avulla tai pitkä- aikaista terveydentilan parantumista liittyen ”kaverieläimen” antamaan sosiaali- seen tukeen. Huolimatta näistä tutkimustuloksista eläinten positiivista terapeut- tista arvoa ei ole tunnistettu lääketieteen kirjallisuudessa eikä siihen saa kovin hel- posti julkista rahoitusta. (Serpell 2006: 12–17.) Katherine Kruger ja James Serpell (2006) ovat tutkineet eläinavusteisten inter- ventioiden käyttöä mielenterveyskuntoutuksessa. On kehitetty lupaavia käytän- töjä, joiden vaikuttavuutta ja tehokkuutta ei ole osoitettu, vaikka ne saavat tyypil- lisesti erittäin positiivista huomiota muun muassa mediassa. Kruger ja Serpell kri- Levón-instituutin julkaisuja 117 tisoivat hevossuuntausten toimintaa, koska niissä ei ole selkeästi nimetty, mitä kri- teerejä eläimen pitää täyttää. Asian huomioiminen on tärkeää, sillä se vaikuttaa riskien hallintaan ja eläinten hyvinvointiin. (Kruger & Serpell 2006: 21–25.) Työhuoneen sijaan vaikeissa tilanteissa eläviä ihmisiä on helpompi kohdata ym- päristössä, jossa on vuorovaikutusta helpottavia elementtejä, merkityksellistä toi- mintaa ja jossa aito kohtaaminen on mahdollista. Ihminen oppii tekemällä ja häntä on helpompi lähestyä luonnollisessa ympäristössä. (Hyvätti 2008: 4–5.) He- vosavusteisen toiminnan katsotaan liittyvän laajempaan luontoavusteiseen viite- kehykseen. Tätä kutsutaan Suomessa nimellä Green Care (Green Care Finland 2019). Kuva: Pia Bobacka 15.3 Hevosavusteinen terapia Hevosavusteisen työskentelyn muodoista ratsastusterapia on Suomessa ehkä tun- netuin kuntoutusmuoto. Sen rinnalle on kehittynyt kymmenen viime vuoden ai- kana sosiaalipedagoginen hevostoiminta, jonka tarkoituksena on tukea yksilön so- siaalista kasvua ja ennaltaehkäistä syrjäytymistä. Hevosavusteinen psykoterapia on Suomessa yksittäisten psykoterapeuttien varassa. Olen saanut Sosiaalipedagoginen hevostoiminta -hankkeen puitteissa mahdolli- suuden tutustua terapeuttisen ratsastuksen kansainväliseen maailmaan kahdessa 118 Levón-instituutin julkaisuja maailmanlaajuisessa kongressissa, joista toinen pidettiin Unkarissa vuonna 2003 ja toinen Brasiliassa vuonna 2006. Vaikka meillä kongressin osallistujilla ei vält- tämättä ollut yhteistä kieltä, meillä oli yhteinen tekijä, hevonen, jonka kieltä kaikki ymmärrämme samalla tavalla. Hevosen ”kieli”, sen sanaton kommunikaatio, on samanlaista niin Kiinassa, Meksikossa, Australiassa, Keski-Euroopassa kuin Suo- messakin, ja oli hämmästyttävää huomata, miten samalla tavalla hevosta käyte- tään auttamistyöhön eri puolilla maailmaa. Hakukone Google tarjosi 17.11.2014 hakusanalla ”therapeutic riding” 3 910 000 tulosta, 17.2.2019 samalla hakusanalla osumia tuli jo 17 900 000. Tästä voi päätellä, että maailmalla on runsaasti koke- muksia terapeuttisesta auttamistyöstä hevosen avulla. Sosiaalipedagoginen viitekehys ja ratkaisukeskeinen lähestymistapa tukevat toisi- aan hevosavusteisessa työskentelyssä. Sosiaalipedagogisessa työssä korostuvia pe- riaatteita ovat toiminnallisuus, yhteisöllisyys ja elämyksellisyys. Työ on avointa ja vuorovaikutuksellista ja siihen kuuluu ihmissuhdetyössä tarvittavaa tilanneherk- kyyttä. Keskeistä sosiaalipedagogisessa työssä on toisen ihmisen aito, vuorovaiku- tuksellinen kohtaaminen keskustelussa, toiminnassa tai yhteisössä. Sosiaalipeda- gogisen työn perusajatuksena on tarjota vaikeuksissa oleville ihmisille mahdolli- suus osallistua, kohdata toisia ihmisiä, toteuttaa ja kehittää itseään. Tärkeää on, että ihminen saa tehdä mielekkäitä asioita, kokea itsensä tarpeelliseksi ja yhdessä toisten kanssa etsiä suuntaa elämässä. Parhaimmillaan toiminta lähtee osallistu- jista itsestään. (Hämäläinen 2001: 67–72.) Ihmisen ja eläimen vuorovaikutuksesta ja eläimen vaikutuksesta ihmiseen on tehty lukuisia tutkimuksia, mutta hevosen vaikutusta ihmiseen on tutkittu kuiten- kin vasta vähän (ks. Fine 2005). Hevonen eläimenä on hyvin erityinen vuorovai- kutuksessaan. Hevosen ja ihmisen väliseen suhteeseen liittyvistä tutkimuksista lä- hes kaikki liittyvät hevosen vaikutukseen ihmisen fyysiseen tai psyykkiseen kun- toutukseen. (Hyvätti 2008: 15–16.) Yhtenä kansainvälisenä esimerkkinä toimikoon tässä EquineWorks Inc, joka on perustettu vuonna 2009 tarjoamaan innovatiivista psykoterapiapalvelua, johon si- sältyy hevosen käyttöä. Yrityksen visiona on tarjota vaihtoehtoinen mielenterveys- hoitomuoto, joka tarjoaa työkaluja elämäntaitojen kehittämiseen, voimaantumi- seen ja elämän haasteista selviytymiseen merkityksellisen hevosavusteisen toi- minnan kautta. (Nussen & Becker 2012: 3.) Kirjassaan perheterapeutit Nussen ja Becker esittelevät muutamia hevosen kanssa tehtäviä käytännön harjoituksia sekä niihin liittyviä kysymyksiä. Osa kysymyksistä on hyvin ratkaisukeskeisiä (Miten onnistuit? Kuka tai mikä auttoi sinua? Mikä toimi?), osa keskittyy tunteisiin ja osa auttaa havainnoimaan niitä hevosen kanssa ilmenneitä taitoja, jotka hyödyt- tävät asiakasta arkielämässä. Levón-instituutin julkaisuja 119 Nussen ja Becker korostavat myös turvallisuustekijöitä. Kirjan alusta löytyy seu- raavanlainen varoitus: ”Hevoset ovat luonteeltaan ennustamattomia. On tärkeää ymmärtää, että hevosen hengissä pysymisen vaisto on auttanut sitä selviyty- mään esihistoriallisesta ajasta nykyaikaan. On suositeltavaa, että jokainen he- vostoimintaan osallistuva ymmärtää hevosen luonnetta ja fyysisiä ominaisuuk- sia ennen hevostoimintaan osallistumista. Hevostoiminta voi johtaa vakavaan vammautumiseen tai kuolemaan”. (Nussen & Becker 2012: 2.) Tämä asia on tär- keä tiedostaa. Turvallisuuden merkitys korostuu etenkin silloin, kun hevosta käy- tetään ammatilliseen auttamistyöhön ja asiakkaat ovat hyvin haavoittuvaisia. Psykoterapeutit Adele von Rüst McCormick ja Marlena Deborah McCormick (1997) ovat käyttäneet nuorten terapioissa apunaan hevosia. He kertovat, että he- vosten avulla saavutetaan muutamassa minuutissa enemmän kuin toimistossa päivissä tai viikoissa. Kirjassaan ”Horse sense and the human heart” he kuvailevat hevosen käyttöä psykologisessa ja terapeuttisessa työssä sekä psykoterapiassa. Te- rapeuttinen toiminta hevosten kanssa on ensisijaisesti kohdistunut emotionaali- sesti vaurioituneisiin teini-ikäisiin. Todella haasteellisissa ympäristöissä kasva- neet nuoret saavat sellaisen siteen luotua hevosiin, joka luo siltaa luottamukseen – ensin hevoseen, sen jälkeen terapeutteihin. Mc Cormickit ovat sitä mieltä, että ei-inhimillisen eläimen havainnointi ja vuorovaikutus sen kanssa voi olla kään- teentekevä kokemus ja hyvin voimakas työväline henkilökohtaiseen kasvuun. McCormickit esittelevät kirjassaan lukuisia esimerkkejä hevosten vaikuttavuu- desta ihmisten psyykkisessä kuntoutumisessa. Pohjois-Amerikkalainen Chris Irwin on hevosavusteisen terapian asiantuntija. Hän on tutkinut hevosen vaikutusta ihmisen hyvinvointiin ja voimavaroihin. Irwin (2001: 149 - 150) esittää useita eri esimerkkejä kirjassaan hevosen avulla tehdystä auttamistyöstä. Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa meillä ei ole käyttöä hevosen fyysiselle voimalle. Se mitä me tarvitsemme, ehkä enemmän kuin kos- kaan, on hevosen henkinen voima. Tarvitsemme sitä ratkaistaksemme omia on- gelmiamme sekä ihmisten välisiä ongelmia. (Irwin 2001: 140.) Irwin (2001: 5) uskoo, että nykyisessä globalisoituneessa maailmassa, missä kaik- kien muiden toiminta vaikuttaa väistämättä myös meihin, hevosten käyttäytymi- nen lajitovereidensa parissa voi opettaa meille paljon. Kaikkien niiden, joilla on ollut elämässään tilanteita, jolloin on kokenut olevansa uhrin asemassa, on helppo samaistua hevoseen. (Irwin 2001: 39.) Erityyppisistä tunne-elämän häiriöistä, esimerkiksi masennuksesta tai ahdistunei- suudesta, puhuttaessa mahdollisuudet käyttää hevosia hoidon tai kuntoutuksen tukena lisääntyvät. Suomen kuntoutusliitto on tutkinut ratsastusterapian käyttöä 120 Levón-instituutin julkaisuja masennuspotilaan kuntoutuksessa, ja toteaa loppuraportissaan (2000), että rat- sastuksen tuoma voimakas elämyksellisyys läpäisee masennukseen liittyvän vai- keuden innostua oikein mistään. Tutkimuksessa mukana olleet potilaat kokivat it- sensä tärkeäksi. Lisäksi heidän mielestään oli tärkeää tutustuminen hevoseen ja kokemus siitä, että hevonen hyväksyy heidät sellaisenaan. 15.4 Case Tiia Seuraava esimerkki kuvaa hyvin hevosavusteista psykoterapiaa ratkaisukeskei- sessä viitekehyksessä: Tiia (nimi muutettu) on terapian aloitushetkellä kahdeksasluokkalainen 13-vuo- tias tyttö, joka on asunut SPR:n turvakodissa kaksi viikkoa. Tiian äiti kertoo, että ”neito” on turvakodissa, koska väittää, että isä on hakannut häntä. Äidin mu- kaan isä on ottanut Tiiaa olkavarresta kiinni ja siirtänyt tätä, koska Tiia ei ollut totellut isää. Kyseinen tapahtuma on tullut jo aiemmin terapeutin tietoon, koska sitä on puitu hevostallilla yhdessä nuorten ja tallin työntekijöiden kanssa. Tiia oli vihainen kaverilleen, jolle Tiia oli luottamuksella kertonut tapahtuneesta, mutta joka oli kertonut tapahtuneesta ja Tiian viiltelemisestä muille tallilaisille. Äiti kertoo, että Tiia ei ole oikein käynyt koulua viime aikoina ja hänen kanssaan on ollut muutenkin vaikeaa. Lisäksi Tiia on aikaisemmin tänä vuonna ollut parin viikon sairaalajaksolla nuorisopsykiatrisella osastolla. Perhe on ollut pitkään lastensuojelun asiakas. Tiia on harrastanut ratsastamista aiemmin ja koska talli on hänelle mieluisa paikka, sovitaan, että hän voisi tulla kokeilemaan ratkaisukeskeistä hevosavus- teista terapiaa, jonka toteutan psykoterapiakoulutukseni lopputyönä. Äiti kehot- taa kysymään tytöltä itseltään, suostuuko tämä. Tähän asti Tiia ei ole suostunut menemään mihinkään eikä puhumaan kenenkään kanssa. Äiti kertoo puhu- neensa hevosavusteisesta terapiasta jo turvatalon palaverissa, jossa asia oli otettu myönteisesti vastaan. Tiian kuullessa hevosavusteisen terapian mahdolli- suudesta hän on yhtenä hymynä ja sanoo, että kai hän voisi tulla. Hän kyllä va- roittaa hymyillen, että hän sitten vastaa kaikkeen ”en tiedä”. Sopiva aloitusajan- kohta löytyy päivästä, jolloin Tiia menee vasta kymmeneksi kouluun. Aamua eh- dotetaan ajankohdaksi sillä perusteella, että Tiian ei tarvitse kertoa tallikavereil- leen, että käy terapiassa, jos ei halua. Tähän Tiia toteaa, että häntä asia ei häi- ritse, koska kaverit tietävät kyllä tilanteesta. Arkiaamu on terapialle hyvä ajan- kohta siksi, että voidaan testata, liittyvätkö koulupoissaolot aamuheräämisen vaikeuteen. Levón-instituutin julkaisuja 121 Äiti pyytää tapaamista neljännen psykoterapiakerran jälkeen. Hän opiskelee op- pisopimuksella lähihoitajaksi ja tekee vuorotöitä. Isä on yrittäjä. Perheeseen kuuluu myös Tiiaa kolme vuotta nuorempi pikkuveli, joka on äidin mukaan ”eri- tyinen”. Tiiasta on kuulemma jo neuvolassa sanottu, että hän on hyvin omaeh- toinen. Tiia liittyy joukkoomme 45 minuutin jälkeen. Äiti pyytää Tiiaa kerto- maan minulle jostain tietystä asiasta, jota ei tiedä kukaan muu kuin he kaksi. Tiia kieltäytyy ehdottomasti ja kieltää myös äitiä kertomasta. Tiia ryhtyy äidin kanssa painostavaan tuijotuskilpailuun. Äiti pyytää tyttöä lähtemään etukäteen autolle, mutta tyttö kieltäytyy. Keskustellaan luottamuksesta, jolloin Tiia sanoo, että pelkää äidin kertovan minulle asian, kun hän lähtee ja hän on ehdottomasti sitä mieltä, että asiaa ei kerrota. Äiti perustelee kertomista sillä, että asia pitää käsitellä ja minun Tiian terapeuttina pitäisi tietää siitä. Tiia on kiellossaan eh- doton ja äiti antaa lopulta periksi. Jälkiviisaus kertoo minulle, että äiti voi kyllä halutessaan kertoa alaikäisen lapsensa asioista, mikäli katsoo niiden auttavan häntä. Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on ollut useamman kerran yhteydessä ja toi- voo hevosavusteisen terapian jatkuvan. Lastensuojelussa valmistellaan Tiialle kolmen kuukauden arviointijaksoa, vaikka sosiaalityöntekijän mukaan koulu- poissaolot eivät kuulukaan lastensuojelulle. Opettaja on kiinnostunut siitä, millä tavoin Tiia toimii talliympäristössä. Opettaja on ilmaissut halunsa tulla seuraa- maan Tiian hevosavusteista terapiaa. Opettajan kanssa on tehty yhteistyötä. Turvatalon tai nuorisopsykiatrian henkilökuntaa en ole tavannut, eikä Tiia puhu heistä. Olen ollut kutsuttuna kahteen palaveriin, mutta en ole saanut sovitettua niitä aikatauluihini. Tallilla Tiialla on paljon kavereita, myös yksi hyvä ystävä. Tiia on tallilla päät- täväinen ja aktiivinen. Hänellä on oma hoitohevonen, jonka kanssa hän touhuaa sovittujen sääntöjen mukaan. Tiia pyysi ystäväänsä valokuvaamaan hänen te- rapiakertojaan hevosen kanssa. Terapiatilanteessa ystävä sanoi, että hänkin ha- luaisi päästä tällaiseen toimintaan. Kun Tiia pyysi, että ystävä voi olla seuraa- vallakin kerralla mukana, lupasin sen ehdolla, että ystävä osallistuu terapiaan muutenkin kuin kuvaamalla. Sillä kerralla Tiian ei tarvinnut kuvitella, mitä ys- tävä sanoisi tai miten häntä neuvoisi, koska hän voi kysyä apua ja neuvoa ystä- vältä suoraan. Ystävän mukanaolo sopi tähän prosessiin hyvin. Ongelman kuvaaminen Asiakastyttöni elämässä ilmeni useita ongelmia. Tiia ei halunnut mennä kou- luun. Todellista syytä koulupoissaoloihin ei löytynyt. Kotona hän kietoutui tiu- kasti peittoonsa eikä noussut sängystä, ei aamulla eikä myöskään iltapäivällä. 122 Levón-instituutin julkaisuja Ennen terapian aloitusta hän oli viillellyt itseään. Terapian aloituksen jälkeen Tiia ei ole oman kertomansa mukaan viillellyt, vaan kertoi lopettaneensa sen. Vanhemmat ovat yrittäneet kaikin keinoin saada Tiian kouluun, mutta hän ei suostunut menemään. Sen sijaan tyttö syytti isäänsä pahoinpitelystä. Äiti on yrittänyt parhaansa mukaan ratkaista hankalaa tilannetta rakentavasti, mutta kertoi voimiensa ja keinojensa olevan loppu. Tapaamisissa tuli selväksi, että asiakastyttöni määräsi perheessä monesta asi- asta. Psyykkiseen pahoinvointiin kehotettiin hakemaan apua lääkärin kautta. Tämän vuoksi tyttö oli ollut nuorisopsykiatrian osastolla. Jakso ei johtanut kou- lunkäynnin paranemiseen. Koulun tekemissä tutkimuksissa tytöllä todettiin vai- keuksia oppimisessa ja tunteiden tunnistamisessa. Tiia siirrettiin pienryhmään, mikä oli hyvä ratkaisu, kunnes siellä tuli vaikeuksia muiden oppilaiden kanssa. Kotona tilanne kärjistyi ja tyttö lähti kiukkuisena pois kotoa ja asui hetken muu- alla, minkä jälkeen kotona tilanne äidin mukaan hieman rauhoittui, mutta kou- luun hän ei vieläkään mennyt. Kysymykseen ”minkä asian pitäisi muuttua, jotta muukin elämä helpottuisi”, tyttö vastasi, että koulun. Ongelma tarkentui melko pian vaikeuteen oppia kouluasioita sekä riitaisiin suhteisiin muihin oppilaisiin. Mutta mitä tilalle? Tavoitteen kirkastaminen Ensimmäistä terapiakertaa edeltävänä päivänä äidiltä tulee sähköposti, missä hän kertoo, että Tiia on kotona yötä, jotta hän pääsee helpommin tallille aamulla. Samalla hän pyytää apua kodin sääntöjen kanssa ja koulunkäyntiin. Ensimmäi- sen tapaamisen tarkoituksena on avata Tiialle, mistä terapiassa on kysymys ja sopia jatkosta sekä selvittää Tiian ajatuksia ja toiveita koskien hevosavusteisia terapiakäyntejä. Ongelmaksi oli tarkentunut koulu ja siellä oppimisvaikeudet ja kaverisuhteet. Koska talli oli niin mieluinen ympäristö, niin tilalle asiakastyttöni toivoi tallia ja ratsastusta. Koska Suomessa on oppivelvollisuus, niin mietimme koulunkäynnin ja sieltä poissaolon seurauksia ratsastuksen lomassa. Koulun- käynnin hyötyjen pohtiminen auttoi hetkeksi – terapian alkamisen jälkeen Tiia jaksoi sinnitellä pari viikkoa koulussa omassa luokassaan, koska hän halusi jatko-opiskelemaan hevosalaa ja sinne pääsemiseen tarvitaan peruskoulun päättötodistus. Muutostoive koulutilanteen suhteen ei kuitenkaan tämän enempää kirkastunut viiden ensimmäisen terapiakerran aikana. Tiian elämässä tapahtui myönteisiä muutoksia ystävyyssuhteissa sekä hänen omassa suhtautumisessaan kotitilan- teeseen. Terapiakäyntien jatkuttua viiden ensimmäisen kerran jälkeen jouduin Levón-instituutin julkaisuja 123 muutaman kerran muistuttamaan tyttöä siitä, että hän on halunnut hevosavus- teiseen terapiaan eli että hän ei voi nauttia pelkästään mukavan harrastuksen lisäeduista, vaan odotan häneltä myös osallistumista kykyjensä mukaan tera- peuttiseen keskusteluprosessiin. Terapiatyössä terapeutin tehtävänä on muotoilla kysymyksiä ja kuunnella vas- tauksia ja asiakkaan tehtävänä on vastata kysymyksiin, joiden avulla selkeytetään asiakkaan tämän hetkistä elämäntilannetta sekä kirkastetaan heidän tavoitettaan, vahvuuksiaan ja onnistumisen kokemuksiaan (De Jong & Berg 2008: 31–33). Tiialle osallistuminen sanalliseen vuorovaikutukseen oli ollut haasteellista kaik- kien hänen aiemmin kohtaamiensa ammattilaisten kanssa. Äiti toi puhumatto- muuden esiin joka tilanteessa, myös Tiian läsnä ollessa, ja tuli näin tahtomattaan vahvistaneeksi Tiian käsitystä itsestään puhumattomana nuorena. Ihmekysy- mys ei tuonut uutta tietoa tilanteeseen. Asiakastyttöni kuvailee, miten ihmeen jälkeen hän heräisi tallin vintillä. Jatkokysymyksiin hän vastaa: ”en tiedä”. Hän ei myöskään halua kuvitella, että tietäisi. Tiian arvion mukaan sekä isä että äiti olisivat sitä mieltä, että talli ja hevoset ovat hänelle tärkeintä maailmassa. Ratkaisun rakentaminen – poikkeusten tutkiminen Tiia on terapia-aamuina aina täsmällisesti paikalla sovitusti klo 8.30, vaikka hän on itsekin epäillyt, pääseekö liikkeelle niin aikaisin aamulla. Kysyttäessä ta- paamiskertojen lukumäärästä Tiia vastaa, että voi tulla kuinka monta kertaa vaan, koska työskentely hevosten kanssa on niin motivoivaa. Sovitaan, että aloi- tetaan viidellä tapaamisella ja sovitaan jatkosta sen jälkeen. Tapaamiset ovat viikoittain klo 8.30–9.45. Tapaamiset toteutuivat sovitusti ja Tiia on joka ker- ralla tallilla jo odottamassa, kun menen paikalle. Muuta syytä erilaiselle reip- paudelle Tiia ei keksi kuin sen, että tallille on kiva tulla. Siihen, mikä tallilla on eri tavalla kuin koulussa, Tiia ei halua vastata – vastaus lienee liian ilmeinen. Ensimmäisellä tapaamisella Tiia kertoo, että hän on muuttanut eilen (ensim- mäistä tapaamista edeltävä päivä) turvatalosta takaisin kotiin. Miten pystyit sii- hen? Mikä auttoi sinua? -kysymyksiin Tiia vastaa, että kotona on sekava tun- nelma ja vastaa terapeutin kysymykseen epävarmasti, että hän tulee toimeen vanhempien kanssa ja asiat on kai selvitetty. Kysymyksiin hän vastaa alkuun ”en tiedä”, mutta jo hevosta harjattaessa hän lisää, että ”tai oikeastaan tiedän, mutta en osaa sanoa”. Tiian perheeseen kuuluu äiti, isä ja 10-vuotias pikkuveli. Vanhemmistaan Tiia ei halua puhua, mutta pikkuveli on Tiian kertoman mukaan temperamenttinen nuori mies. Keskustellaan siitä, miten erilaiset temperamentit vaikuttavat koko 124 Levón-instituutin julkaisuja perheeseen. Tiia kertoo, minkälaisia haasteita syntyy, kun joku suuttuu niin, että koneen näppäimet lentävät. Terapiassa ilmenee, että Tiialle tulee usein ystävän kanssa riitaa pikkuasioista. Kysyttäessä, miten Tiia on aiemmin selvinnyt tällai- sista tilanteista ja miten hän arvelee tilanteen nyt laukeavan, hän sanoo, että varmaan mietitään pari päivää ja sitten pyydetään anteeksi, minkä jälkeen kaikki on taas hyvin. Kun vien tämän tapaamisen jälkeen Tiiaa kouluun, hän jää pihalle odottamaan kaveriaan, jonka kanssa hän oli riidellyt. En tullut kysy- neeksi, mikä on odottamisen tarkoitus, mutta seuraavalla kerralla Tiia kertoi heidän sopineen riitansa. Koska Tiia on kokenut hevostyttö, on vaikea löytää Tiialle tarpeeksi haastavaa toimintaa tallilla. Tavoitteiden asettaminen on haasteellista monestakin syystä. Yksi niistä on vastaus ”en tiedä”. Tämän vuoksi päädyn ehdottamaan suuntaa, mitä kohti voisimme yhdessä työskennellä. Olen juuri ostanut eläkkeelle jääneen poliisihevosen terapiakäyttöön, minkä vuoksi ehdotan Tiialle, että voisiko hevos- toimintamme tavoitteena olla entisen poliisihevosen kouluttaminen uuteen työ- hönsä terapiahevoseksi. Tiia ostaa ajatuksen heti; uuden hevosen opettaminen lisää hänen pätevyyttään muiden tallityttöjen silmissä. (Muiden tavoitteiden tie- dän muotoutuvan perheen ja sosiaalityöntekijän odotuksista.) Koska tiedän, että hänen on vaikea purkaa pahaa oloaan rakentavasti, ehdotan, että hän voisi har- joitella pahan olon purkamista niin, että paha olo ei vahingoita häntä itseään (viiltely) tai muita (riitely). Kehun häntä siitä, kuinka päättäväinen ja voimakas- tahtoinen hän on ja ehdotan, että voisimme yhdessä miettiä, että miten näitä ominaisuuksia voisi hyödyntää Tiian elämän helpottamiseen. Tiian mielestä aja- tus kuulostaa sopivalta, vaikka totta puhuakseni en tiedä, sanooko hän niin vaan pitääkseen minut tyytyväisenä. Milloin Tiian oli helpompi olla koulussa? Hän teki toisen terapiajakson aikana TET-harjoittelun vanhalla ala-asteellaan ja siellä meni kaikki hyvin, hän pääsi helposti kouluun kahdeksaksi ja viihtyi siellä koko koulupäivän. Mikä oli silloin eri tavalla? Hän kertoi, että siellä oli ala-asteen opettaja ohjaamassa harjoittelua ja hän sai auttaa muita, pienempiä oppilaita. Tämä ei auttanut häntä palaa- maan omalle luokalleen pienryhmään, vaan hän kieltäytyi harjoittelun jälkeen kouluun menosta kokonaan. Palaute tapaamisten lopussa Tauko tulee hevostoimintaan luontevasti, kun Tiia menee riisumaan hevosen va- rusteet pois. Terapeutti pohtii sillä aikaa Tiialle annettavaa palautetta. Palaute on joka kerralla helppo muotoilla, koska tapaamisen hevostoiminnassa ja kes- kustelussakin näkyy paljon vahvuuksia, jotka ovat aitoja, mm. Tiia tietää mitä tahtoo, vaikka ei aina osaa sitä sanottaa. Terapiassa tulee ilmi, että vanhemmat Levón-instituutin julkaisuja 125 ovat Tiialle tärkeitä; hän on halunnut muuttaa kotiin ja haluaa löytää tavan py- syä kotona muun perheen kanssa. Pikkuveljestään hän selvästi välittää, koska hän kertoo terapeutille huolensa pikkuveljen käytöksestä. Tiia on selviytynyt se- kavasta kotitilanteesta, mikä kertoo voimakkaasta ja päättäväisestä luonteesta ja silti hänessä on kuitenkin nöyryyttä, koska hän pystyy ottamaan apua vas- taan. Hevostoiminta on osoittanut, että Tiia pärjää loistavasti uusissa tilanteissa ja on lisäksi taitava ja rohkea hevosihminen. Lisäksi Tiialla jo on taitoja, jotka hän on kokenut toimiviksi pahan olon tullessa, mm. musiikki ja pelaaminen. Nämä kehut Tiia ottaa hymyillen vastaan ja myöntää olevansa samaa mieltä. Sillan rakentaminen on hieman kömpelöä, mutta saan sen rakennettua Tiian kertoman varaan. Kotitilanteen selkiyttämiseksi hän saa ensimmäisellä kerralla tehtäväksi tarkkailla sellaisia tilanteita, joissa hänelle tulee kotona paha olo, mutta hän pystyy käyttämään olemassa olevia, myönteisiä keinoja pahan olon poistamiseksi. Muistutan, että hänellä on keinoja, joita hän voi hyödyntää ja li- säksi pyydän häntä tarkkailemaan, mitä muuta sellaista hän tekee, että hän pa- han olon tullessa toimii rakentavasti eikä vahingoita itseään tai muita. Palautekeskustelut käydään terapian jälkeen koulumatkalla, kun ajan Tiian kou- luun. Ihmettelen, että Tiia kertoi kuitenkin asioistaan. Tähän Tiia totesi ikku- nasta ulos katsoen, että ”sille ponille on vaan niin helppo puhua”. Asiakkaan edistyksen arviointi Joissakin terapiasuuntauksissa ajatellaan, että asiakkaiden on välttämättä ym- märrettävä tunteitaan voidakseen ratkaista ongelmiaan. Ratkaisukeskeinen työ ei erityisesti suuntaa huomiota (torjuttuihin) tunteisiin, vaan keskittyy siihen, miten asiakas hahmottaa itse oman elämänsä aistien, ajattelun ja intuition avulla. (De Jong & Berg 2008: 45.) Terapiassa asiakastyttöni kanssa emme niinkään keskitty- neet hänen tunteisiinsa, vaan toiminnan kautta siihen, mikä hänen kokemuksensa ja ajatuksensa hänen omasta elämästään oli ja miten hänen tähänastisten toimin- tatapojen ja käsityksen itsestään pitäisi muuttua, jotta hän saavuttaisi haluamansa tavoitteen. Välipalaverissa Tiian äiti kertoo, että kotona on mennyt terapian aloittamisen jälkeen paremmin. Koulussa Tiia pääsi äidin aloitteesta siirtymään pienryh- mään, johon Tiia oli motivoitunut menemään. Sijoitus ei ole enää ollut puheissa, mutta lastensuojelu haluaisi, että Tiia menisi kolmen kuukauden arviointijak- solle lastensuojelulaitokseen. Äiti ihmettelee tätä, koska kotona oli nyt mennyt paremmin. 126 Levón-instituutin julkaisuja Koulusta Tiia jäi kuitenkin kotiopetukseen, minkä vuoksi Tiialle kaavailtiin sai- raalakoulupaikkaa. Sairaalakoulun kanssa oli jo aiemmin suunniteltu, että sieltä siirrettäisiin oppilas tai kaksi tallille opiskelemaan. Tästä on maailmalla ole- massa toimivia, vakiintuneita esimerkkejä4. Kysyttäessä kodin säännöistä äiti toteaa, ettei niitä oikeastaan tarvita, vaan Tiia tulee esimerkiksi iltaisin aina il- man eri pyyntöä ajoissa kotiin. Toteamme yhdessä, että Tiia viettää nykyisin ai- kaisempaa enemmän aikaa myös tallilla. Tiia ei halua antaa suoraa vastausta kysymykseen ”mikä on nyt paremmin”, mutta illalla tulee WhatsApp-viesti: ”Ei ketuta enää nii paljoo :D ja suhteet parantunu vanhempiin :)”. Tiia toivoo jatkoa hevosavusteiseen terapiaan, niin myös vanhemmat ja muu verkosto. 15.5 Ratkaisukeskeinen hevosavusteinen psykoterapia Seuraavassa kokoan yhteen vaikuttavuustekijöitä, joita ratkaisukeskeisessä paino- tuksessa tulevat esille sekä Tiian tapauksessa, että yleisemmin: • Kimpan rakentaminen • Tavoitteen määrittäminen - Ihannetilankuvaus • Ratkaisujen rakentaminen – selviytyminen ja myönteiset poikkeukset • Asiakkaan uskon vahvistaminen • Uudelleenmääritys • Vertauskuvat Asiakaslähtöisyys ja ei-tietämisen vaikeus • Katse tulevaisuuteen – Ohjat omiin käsiin 15.5.1 Kimpan rakentaminen Terapiaan hakeudutaan usein tilanteessa, jossa asiakkaalla on joku tietty ongelma. Ratkaisukeskeisessä työskentelyssä noudatetaan avointa yhdessä neuvottelemisen periaatetta (Furman & Ahola 2012: 17), jonka mukaan asioista puhutaan yhdessä asiakkaiden ja muiden asianosaisten kanssa ilman, että työntekijä tai terapeutti luopuu asiantuntijan roolistaan. Olen käynyt lukuisia kertoja seuraamassa laulaja, hevoskouluttaja Kari Vepsän toi- mintaa hevosten kanssa. Hänen menetelmäänsä on sisäänrakennettu neljä toisi- aan seuraavaa askelta: kiinnostuksen herättäminen, kontaktin saaminen, luotta- muksen rakentuminen ja kunnioitus. Hevosen kiinnostus pitää ensin herättää, jotta kontakti olisi mahdollinen. Kun hevoseen on saatu kontakti, voidaan alkaa rakentaa luottamusta. Kunnioitus toista kohtaan herää, kun luottamus säilyy. Nämä Vepsän kuvaamat askeleet hevosten kanssa toimivat samoin ihmisten 4 Ks. esimerkiksi www.fortunecentre.org. Levón-instituutin julkaisuja 127 kanssa – ensin täytyy herättää kiinnostus, jotta kontakti on mahdollinen (vrt. esi- merkiksi Muksuoppi). Hevosta voidaan käyttää välikappaleena luottamuksen ra- kentamiseen terapeutin ja asiakkaan välillä. Hevosen harjaaminen tuo asiakkaan läheiseen, sanattomaan suhteeseen hevosen kanssa kaikkien aistien kautta. Luot- tamus hevoseen auttaa luottamaan terapeuttiin ja sitä kautta luottamus saattaa siirtyä pikkuhiljaa myös muihin ihmisiin. (Nussen & Becker 2012: 42–43; ks. myös Fine 2006.) 15.5.2 Tavoitteen määrittäminen – Ihannetilakuvaus Sekä Tapani Ahola että Ben Furman ovat luennoillaan korostaneet sitä, että ongel- mat on muutettava tavoitteiksi, joihin sisältyy asiakkaan elämän muuttuminen myönteiseen suuntaan. Tavoitteen pitää olla asiakkaan kannalta kiinnostava. Hyö- tyanalyysi voi tuoda uutta näkökulmaa tilanteeseen. On tärkeää kuvata hyödyt it- selle ja hyödyt muille. Tavoite tulee muotoilla konkreettiseksi asettamalla onnis- tumiselle kriteerit; näistä syntyy asiakkaan muutostoive. Asiakkaan tavoitteen määrittely on hevosavusteisessa psykoterapiassa haasteel- lista. Usein varsinkin lapsen tai nuoren, mutta usein myös aikuisen mielenterveys- kuntoutujan oma tavoite liittyy tallilla hevosen kanssa tehtäviin asioihin. Vaatii te- rapeutilta laajaa näkökulmaa, kärsivällisyyttä ja hyviä ohjaustaitoja, jotta saa so- vitettua lähettävän tahon ja asiakkaan lähipiirin, esimerkiksi vanhempien tavoit- teen asiakkaan tavoitteisiin. Terapeutin taitoa on myös auttaa asiakasta siirtämään hevosavusteisessa terapiassa esiin nousseita asioita asiakkaan arkielämää hyödyt- tämään. Tiian kohdalla koulunkäynnin hyötyjen pohtiminen ei riittänyt motivoimaan häntä kouluun. Tiian kohdalla en saanut myöskään selvitettyä, mikä oli hänen oma tavoitteensa koulunkäynnin suhteen. En hahmottanut vielä viiden tapaamis- kerran jälkeen, onko Tiian tavoitteena käydä peruskoulu loppuun vai olla käymättä koulua loppuun. Mitään muuta ei tullut ilmi kuin että hänen on vaikea oppia asi- oita koulussa. 15.5.3 Ratkaisujen rakentaminen – selviytyminen ja myönteiset poikkeukset Hyvillä kysymyksillä on oleellinen vaikutus terapian onnistumiseen. Miten onnis- tuit? Mikä tai kuka auttoi sinua siinä? Mitä sellaista arvelet, että voisimme yhdessä tehdä, josta olisi sinulle hyötyä? Miten olet saanut nukuttua? Miten se on auttanut 128 Levón-instituutin julkaisuja sinua? Koska söit viimeksi? Miten se on auttanut sinua? Miten voisin parhaiten olla sinulle avuksi tänään? Hevostoiminnassa tulee toiminnan kautta näkyväksi sellaisiakin vahvuuksia, joita asiakas itse tai hänen läheisensä eivät tiedosta. Tiian ratsastaessa terapiahevoseksi koulutettavalla poliisihevosella tuli esiin mm. hänen kärsivällisyytensä ja johdon- mukaisuutensa. Hevosen kanssa hän säilyttää kaikissa tilanteissa malttinsa hyvin, hän kiittää hevosta oikeista asioista eikä rankaise sitä lainkaan, vaikka se käyttäy- tyisi kuinka huonosti tai vastaisi Tiian pyyntöön väärin – sen sijaan hän pyytää johdonmukaisesti ja ystävällisen päättäväisesti uudestaan. Kun hevonen kiihtyy liiaksi, Tiialla on taito kärsivällisesti odottaa, että kierrokset laskeutuvat ja vasta sen jälkeen pyytää haluamaansa. Tiian tehtävänä oli havainnoida, voisiko näistä taidoista olla hänelle hyötyä muussa elämässä, silloin kun tilanne kiihtyy ja hänen olisi hyvä saada kierrokset alas. 15.5.4 Asiakkaan uskon vahvistaminen Asteikkokysymyksiä käytettiin lähinnä saavutetun edistyksen mittaamiseen. Vas- taus oli useimmiten ”en tiedä”. Toisen jakson ensimmäisellä kerralla Tiia pohti, mikä on nyt paremmin verrattuna aloitushetkeen ja pohdimme asioita, jotka ovat auttaneet Tiia pääsemään nykytilanteeseen. Kysymykseen saavutettujen positii- visten muutosten, kuten esimerkiksi pirteyden ja hyväntuulisuuden, säilymisestä Tiia vastaa 5 (asteikolla 0–10) ”kilautettuaan kaverille”, joka oli mukana terapi- assa. Jatkamme yhdessä pohtimista, mitkä asiat auttavat häntä säilyttämään nuo positiiviset muutokset ja mitä pitäisi tapahtua, että hänen uskonsa vahvistuisi. Seuraavana aamuna Tiia ei nouse kouluun lainkaan eikä ole sen jälkeen mennyt sinne. Taisimme vahvistaa vääriä asioita. 15.5.5 Uudelleenmääritys Sekä Tiia että hänen äitinsä ovat aiemmin ilmaisseet, että Tiia ei ole halunnut pu- hua kenenkään kanssa ja on aina antanut vastaukseksi ”en tiedä”. Kertooko se päättäväisyydestä ja vahvasta luonteesta? Tiian kanssa on mietitty, miten tämä voima saataisiin valjastettua hyötykäyttöön. Toisaalta, koska Tiia ei vieläkään oi- kein itse tiedä, mitä hän tavoittelee (paitsi sitä, että saisi olla tallilla mahdollisim- man paljon), voin vain vahvistaa tätä käsitystä ja uskoa siihen, että tuolla päättä- väisyydellä hän voi saavuttaa mitä vain ikinä haluaa. Olen tapaamisissamme teh- nyt huomion, että jos Tiian on pakko mukautua toisen tahtoon, hän osaa kääntää (uudelleen määritellä) asian omaksi edukseen: hän olisikin halunnut asian mene- vän juuri niin. Levón-instituutin julkaisuja 129 15.5.6 Vertauskuvat Myös hevosen toimintaan liittyviä vertauskuvia käytettiin vuorovaikutustilan- teissa. Esimerkkinä voisin mainita tilanteen, jossa hevonen pelkää jotakin. On monta tapaa ratkaista tilanne. Voit viedä hevosen suoraan kohti pelon kohdetta, ylistää ja kehua sitä monisanaisesti (siis pelon kohdetta, ei hevosta) ja antaa hevo- selle mahdollisuus ihmetellä tätä hienoa, erikoista asiaa. Tämän jälkeen pelko saattaa hälvetä. Toinen tapa on kiinnittää hevosen huomio muihin asioihin, jolloin hevonen unohtaa pelkonsa ja luottamuksen taas palauduttua voit lähestyä pelon kohdetta, eikä se ole hevosesta enää pelottava. Pitkänen (2012: 97) kuvaa hevosen ja ihmisen vuorovaikutusta tällaisessa tilanteessa niin, että koska olemme taipu- vaisia peilaamaan hevosen tunnetiloja, hevosen tuntema pelko saa meidätkin jän- nittymään. Ohjaamalla hevosen huomio pelon tunteen sijasta tekemiseen hevosen käsittelijäkin rentoutuu. Molemmat on siis opetettava pelottavien tilanteiden kä- sittelyyn. Pitkäsen mukaan tämä lähtee ajatuksista; sen sijaan että ajattelisimme ”Onpa kamalaa, kohta tapahtuu jotain” pitää kääntää ajatus ”Onpa ihanaa, mi- tään kiinnostavampaa en voisi keksiä”. Näin myönteinen ajatus muuttuu myön- teiseksi toiminnaksi, jolloin hevonen käännetään pelon kohdetta päin myöntei- sessä merkityksessä, keho reagoi pois kääntymisen sijaan kohti kurottamalla ja hartiat laskeutuvat alas, jolloin myös hevosen niska laskee ja se rentoutuu. Näin hermosolut kytkeytyvät Pitkäsen mukaan vahvistamaan pelon sijasta opittua toi- mintaa. Äidin kertoman mukaan Tiia jumittuu tiettyihin asioihin, eikä pääse niistä eteen- päin ilman todella suurta taistelua. Äidin ja tyttären yhteispalaverissa näin, miten Tiia reagoi: hän kielsi äitiä kertomasta jostakin asiasta minulle ja äiti yritti puhua häntä ympäri. Tiia tuijotti äitiä pistävästi, mutta jähmeästi todella pitkään, useita minuutteja, eikä sen jälkeen reagoinut mihinkään puheeseen, ei äidin eikä minun. Muistutin häntä Vili-ponistamme, joka reagoi asioihin, joita se ei ymmärrä tai ei halua tehdä, aivan samalla tavalla ja se on sille pakokeino ikävästä tilanteesta. Poni pysähtyy kesken työn, ja vaikka sitä miten maanittelisi tai käskisi tai jopa piiskaisi, se sulkeutuu täysin ja menee vaan syvemmälle omaan maailmaansa. Pitkänen (2012: 47) kuvaa samankaltaista psyykkistä lamaantumista hevosella kirjassaan: ”Tytön silmiin syttyi ymmärrys ja pikkuhiljaa hän palasi takaisin kanssamme samaan tilaan5”. Keskustelimme tytön kokemuksesta ja sovimme, että Tiia voi miettiä rauhassa it- sekseen, että koska on sopiva aika ottaa asia esille kanssani. Lisäksi sovimme Tiian 5 Ote on Pitkäsen kirjasta Omalaatuinen ystäväni. Nykyään liitän kyseisen tilan vireysti- lan säätelyyn ja teoriaperustan Stephen Porgesin polyvagaaliseen teoriaan. 130 Levón-instituutin julkaisuja kanssa, että hän valmistautuu jatkossa jokaisella tapaamiskerralla jollakin kysy- myksellä, joka häntä sillä hetkellä askarruttaa, jotta tapaamisemme tulee hyödyn- nettyä. 15.5.7 Asiakaslähtöisyys ja ei-tietämisen vaikeus Ei-tietäminen on Tiian kohdalla haasteellista, koska asiakas on ennestään tuttu. Ratkaisukeskeisessä ajattelussa ihmistä autetaan siinä asiassa, mihin hän kaipaa apua. Furman ja Ahola (2012: 16) toteavat, että sana ”asiakas” on ongelmallinen, koska läheskään kaikki ihmiset, joiden kanssa keskustellaan tiettyä ongelmaa rat- kottaessa, eivät ole terapia-asiakkaita. Kuka siis Tiian tapauksessa on asiakas? Äiti kertoi tilanteesta ja pyysi apua, estääkseen tytön sijoituksen ja löytääkseen vaihto- ehtoisia keinoja auttaa, koska mikään siihenastisista keinoista ei ollut vienyt tilan- netta myönteiseen suuntaan. Perheellä ei ollut keinoja parantaa tilannetta. Tytöllä oli jo olemassa laaja auttajien kirjo: lastensuojelun sosiaalityöntekijä ja perhetyön- tekijät, nuorisopsykiatrian lääkäri ja osaston henkilökunta, kuraattori ja opettaja. Lausuntojen perusteella Tiialla on oppimisvaikeuksia sekä matematiikassa että kielissä. Tätä ei äidin mielestä huomioida koulussa tarpeeksi, vaan oman luokan opettaja on sitä mieltä, että kyllä Tiia osaa, hän ei vain viitsi. Tätä helpotti jonkin verran Tiian siirtyminen pienryhmään. 15.5.8 Katse tulevaisuuteen – Ohjat omiin käsiin Terapeutin tehtävänä on vahvistaa asiakkaan ratkaisupuhetta (De Jong & Berg 2008: 56), mutta mitä tehdä, jos asiakas ei juuri puhu? Tiian kohdalla on ollut tärkeintä auttaa häntä huomaamaan, miten hän voi itse vaikuttaa omaan elä- määnsä. Hevosen kanssa hän rakentaa hyvässä yhteistyössä mukavaa toimintahet- keä ja hänellä on koko ajan ohjat omissa käsissä – tosin hän tietää, että hevonen isona eläimenä saisi häneltä ohjat pois helposti, jos haluaisi. Siksi on viisasta pysyä hyvässä yhteistyössä ja etsiä toimivia keinoja. Hiljaisuuden sietäminen on ollut minulle yksi vaikeimpia asioita terapiaproses- sissa. Hevosavusteisessa terapiassa asiakas voi rauhassa keskittyä toimimaan he- vosen kanssa eikä hiljaisuutta tarvitse pelätä. Hyödynnän hiljaisuutta asiakas- työssä antamalla asiakkaalle ensin hevosen kanssa jonkun tehtävän (”kävele kaksi kierrosta”) ja sen jälkeen pohdintatehtävän (”mieti samalla, että mikä on autta- nut sinua jaksamaan paremmin”). Kahden hiljaisen kävelykierroksen jälkeen ky- syn pohdintakysymyksen uudestaan ja yleensä saan siihen vastauksen, vaikka aiemmin suora vastaus samaan kysymykseen on ollut ”en tiedä”. De Jong ja Berg (2008: 39) korostavat hiljaisten hetkien sietokyvyn kasvattamisen tärkeyttä, koska Levón-instituutin julkaisuja 131 hiljaisuus antaa asiakkaalle aikaa selkeyttää ajatuksiaan. Taitoa sietää hiljaisuutta voi harjoitella ja hyödyntää hevosen kanssa monin eri tavoin. 15.6 Pohdintaa Hevosavusteista psykoterapiaa voi tehdä psykoterapeutti ja hevosammattilainen yhdessä tai psykoterapeutti yksin. Mikäli psykoterapeutti on yksin, terapeutin omien hevostaitojen on oltava ammattilaisen tasolla, jotta hevosen kanssa työs- kentely on turvallista. Hevososaaminen lisää asiakkaan luottamusta terapeuttiin, mikä mahdollistaa vahvan yhteistyösuhteen luomisen. Samalla mahdollistuu aito dialogi. Joskus vuorovaikutus aukeaa ensin hevosen ja asiakkaan välillä, mutta toi- sinaan asiakas tarvitsee ensin terapeuttia tuekseen, jotta hän voi kohdata hevosen dialogin toisena, tasavertaisena osapuolena. Oma roolini hevosavusteisen terapian ohjaajana on yksinkertainen: käytän omaa persoonaani, oppimiani taitoja ja hevosen tuntemusta työssäni ja pyrin ymmärtä- mään ne lähtökohdat, joista asiakas tulee. En kuitenkaan kanna asiakkaan maail- maa mukanani, vaan tiedostan oman erillisyyteni. Tämä taito yhdistettynä hevo- sen läsnäoloon mahdollistaa aidon dialogin asiakkaan kanssa. Tallilla ei ole roo- leja, vaan siellä voi itse kukin olla oma itsensä. Hevosen kanssa toimintaan tulee luonnollisia tilanteita, jotka asiakas hahmottaa paremmin hevosen kautta ja joita voi hyödyntää terapiaan. Aloittaessani terapiakoulutuksen päätavoitteeni oli oppia haastattelemaan ja teke- mään hyviä kysymyksiä. De Jongin ja Bergin (2008: 57) mukaan olemme hyödyl- lisimpiä asiakkaillemme, kun olemme aktiivisia ja johdattelemme heitä. Ongel- mani oli ennen koulutusta muun muassa se, että tein useita kysymyksiä peräkkäin, minkä vuoksi asiakkaan oli vaikea vastata niihin. Lisäksi tein enimmäkseen suljet- tuja kysymyksiä, joihin voi vastata kyllä tai ei, mikä ei liiemmin johtanut keskus- teluun. Sittemmin olen ainakin jossain määrin saavuttanut tavoitteeni päätellen aikuisasiakkaideni antamasta palautteesta: he kertovat, että kysymykseni saavat heidät todella miettimään asioita. Ratkaisukeskeisestä ajattelusta tärkeimpänä näen ”sanoilla suojautumisen” – merkityksellistä on se, miten kysytään, mitä sa- noja käytetään, miten palautetaan asiakkaan omat sanat ja varmistetaan omin sa- noin, että on ymmärtänyt oikein. Nuorten kanssa tilanne on toisenlainen. Ratkaisukeskeisten periaatteiden mukai- sesti olen yrittänyt asettua nuoren kokemusmaailmaan, mutta varsinkin toimis- tossa se on äärimmäisen vaikeaa. Olen kokeillut myös Ben Furmanin kehittämää Muksuoppia hieman paremmin tuloksin, mutta edelleen laihoin oivalluksin. Olin hieman ymmälläni, koska olen työskennellyt nuorten kanssa niin paljon ja hyvässä 132 Levón-instituutin julkaisuja yhteistyössä. Sitten oivalsin, että talliympäristössä hevosten ja nuorten kanssa työskennellessäni moista ongelmaa ei ilmene. Hevosen läsnäolo vapauttaa nuoren tunneilmaisussa ja sanallistamisessa jotain, mitä en osaa kuvata. Myöhemmin olen oivaltanut, että olen myös itse terapeuttina hevosen kanssa hyvin erilainen kuin vastaanotolla. Ehkä tarvitsenkin hevosta itseäni varten? Ratkaisukeskeinen työote lisää perusarvojen mukaista toimintaa, mm. asiakkaan kunnioittamista, kuulluksi tulemisen kokemusta ja ratkaisujen rakentamista yh- teistyössä perheen ja työntekijöiden kanssa. De Jong ja Berg kertovat huoman- neensa, että hyödyntämällä asiakkaiden omaa viitekehystä vastarinta lakkaa ole- masta ongelma (2008: 29). Tämän saman havainnon olen tehnyt omassa työssäni niin lastensuojelun sosiaalityöntekijänä kuin hevosavusteisessa psykoterapiassa- kin. Paitsi että ratkaisukeskeinen työote helpottaa omaa työtäni, se viestii asiak- kailleni kunnioitusta heidän itsemääräämisoikeuttaan kohtaan. Palautteiden perusteella talliympäristössä käyvät terapia-asiakkaat lähtevät lähes poikkeuksetta pois hyvillä mielin. Toiminta on antanut heille uskoa omaan osaa- miseensa ja selviytymiseensä. Ratkaisukeskeisen hevosavusteisen psykoterapian vahvuutena pidänkin ennen kaikkea toiveikkuuden lisääntymistä, joka nähdään yhtenä tärkeänä tuloksellisuuden mittarina. Toiveikkuuden lisääntymisen tutki- minen jatkossa toisi lisäarvoa hevosavusteisen psykoterapian vaikuttavuudelle. 15.7 Jälkikirjoitus Tiia sijoitettiin terapiaa seuranneena kesänä lastensuojelulaitokseen, jossa hän asui lähes täysi-ikäiseksi saakka. Vähän ennen täysi-ikäistymistään Tiia sijoitettiin takaisin kotiin, josta hän muutti omaan asuntoon täytettyään 18 vuotta. Tiia suo- ritti sijoituksen aikana peruskoulun loppuun ja aloitti itsenäistyttyään lähihoitaja- opiskelut, mutta keskeytti ne siirtyäkseen eläinpuolelle. Hevoset ovat kulkeneet Tiian mukana monella tavalla koko prosessin ajan ja hän on edelleen aktiivinen hevosharrastaja. Tavatessamme Tiia tulee halaamaan lämpimästi. Kysyessäni lu- paa jälkikirjoituksen julkaisemiseen kysyn samalla Tiialta, mitä merkitystä hevos- avusteisella terapiajaksolla oli hänelle näin jälkikäteen. Tiia vastaa salamannope- asti: ”Ehkä pääasia oli se että helpompi puhua kun se kopukka on siinä läsnä ku muuten ei toi puhumine oikee skulannu!”. Levón-instituutin julkaisuja 133 Lähteet Coates, Margrit (2008). Connecting with Horses. The life lessons we can learn from horses. Random House. United Kingdom. De Jong, Peter & Kim, Berg Insoo (2008). Ratkaisukeskeisen terapian oppikirja. Alkuteos Interviewing for Solutions, third edition. Suom. Ben Furman & Antti Mattila. Lyhytterapiainstituutti Oy. Fine, Aubrey H. (toim) (2006). Handbook on Animal-Assisted Therapy. Theoreti- cal foundations and guidelines for practice. Toinen painos. Academic Press publi- cations. Fortunecentre (2019). Fortunecentren nettisivut. Saatavissa 31.1.2019: www.for- tunecentre.org. Furman, Ben & Ahola, Tapani (2012). Ongelmista ratkaisuihin. Lyhytterapian pe- rusteet. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, Green Care Finland (2019). Green Care Finland ry:n nettisivut. Saatavissa 31.1.2019: http://www.gcfinland.fi. Hyvätti, Nina (2008). Ohjat omiin käsiin. Ratsastusterapia lastensuojelun sosiaa- lityön tukena. Pro Gradu -työ. Turku: Turun yliopisto. Hämäläinen, Juha (2001). Johdatus sosiaalipedagogiikkaan. Opetusjulkaisuja 1/1999. Kuopio. Ikäheimo, Kaija (toim.) (2013). Karvaterapiaa. Eläinavusteinen työskentely Suo- messa. Helsinki: Solution Models House. Irwin Chris (2001). Horses don´t lie. What horses teach us about our natural ca- pacity for awareness, confidence, courage, and trust. An imprint of the Avalon Pub- lishing Group Incorporated. New York: Marlowe & Company. Kruger Katherine A. & James A. Serpell (2006). Animal-assisted interventions in mental health. Teoksessa: Fine Aubrey H. (toim): Handbook on Animal-Assisted Therapy. Theoretical foundations and guidelines for practice. Toinen painos. Aca- demic Press publications. Nussen, Joy & Leslie Becker (2012). Soul Recovery. Equine assisted activities for healing from abuse by others, loss of others & loss of self. EquineWorks, Inc. O´Hanlon, Bill & Michele Weiner-Davis (2003). In search of solutions. A new di- rection in psychotherapy. Revised edition. New York: W.W. Norton & Company Ltd. Pichot, Teri (2012). Animal-Assisted Brief Therapy. A Solution-Focused Approach. Second Edition. New York: Routledge Taylor & Francis Group. Pitkänen, Anna-Kaisa (2012). Omalaatuinen ystäväni. Kuinka hevoseni opetti mi- nulle toisin katsomisen taidon. Helsinki: Kustannus-Osakeyhtiö Kotimaa. 134 Levón-instituutin julkaisuja Serpell, James A. (2006). Animal-assisted interventions in historical perspective. Teoksessa Fine Aubrey H. (toim): Handbook on Animal-Assisted Therapy. Theo- retical foundations and guidelines for practice. Toinen painos. Academic Press publications. Sudekum Trotter, Kay (2012). Harnessing the Power of Equine Assisted Counsel- ing. Adding Animal Assisted Therapy to Your Practice. Taylor & Francis Group. Suomen Kuntoutusliitto ry (2000). ”Yli vuorien harpataan, poikki merien kahla- taan” – ratsastusterapiastako apua masennukseen? Projektin loppuraportti 30.5.2000. Helsinki: Suomen Kuntoutusliitto. von Rüst McCormick, Adele & Marlena Deborah McCormick (1997). Horse Sense and the Human Heart. What Horses Can Teach Us About Trust, Bonding, Creativ- ity and Spirituality. Florida: Health Communications, Inc. Levón-instituutin julkaisuja 135 16 HEVOSISTA HYVINVOINTIA - SOSIAALIPEDAGOGINEN HEVOSTOIMINTA SYRJÄYTYMISEN EHKÄISIJÄNÄ JA OSALLISUUDEN VAHVISTAJANA Pirja Peltomäki 16.1 Sosiaalipedagoginen hevostoiminta käsitteenä ja tutkimuskohteena Sosiaalipedagoginen hevostoiminta on erittäin vähän tutkittu osa-alue suomalai- sessa sosiaalipedagogisessa ja yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa. Sosiaalipe- dagogiikan peruskysymys koskee Hämäläisen (2001) mukaan sosiaalisten ongel- mien ehkäisyä ja lievittämistä. Erityisen tärkeää tämä on niillä yhteiskuntamme asiakasryhmillä, joita uhkaa syrjäytyminen tai marginalisoituminen. Toimeentu- lovaikeudet, sairastuminen, päihde- ja mielenterveysongelmat tai työttömyys hei- kentävät elämisen laatua, elämänhallintaa ja hyvinvointia. Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan peruskäsitteitä ovat toiminnallisuus, yhteisöllisyys ja elämyksel- lisyys (Hämäläinen 2001; Okulov & Koukkari 2005; Hyvätti 2009). Toimintaa harjoitetaan tavoitteellisesti, ammatillisesti ja vastuullisesti (Kurki 2000; Okulov & Koukkari 2005). Tärkeässä osassa ovat hevoset, talliympäristö ja toimintaa ohjaava aikuinen. Thiersc (1935) korostaa sosiaalipedagogisen teorian suuntautumista ihmisten arkeen ja reaalisiin oloihin, joissa ihmiset eli ammatilli- sen sosiaalipedagogisen työn asiakkaat elävät. Vuorovaikutustilanne tapahtuu tal- liympäristössä, johon kuuluu hevostoimintaan koulutettuja ja luotettavia hevosia, sosiaalipedagogisen hevostoimintakoulutuksen suorittanut ohjaaja sekä asiakkaat yksilönä tai ryhmässä. Sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan liittyy läheisesti ekososiaalinen sosiaalityö ja luonnon hyvinvointivaikutuksista ammentava Green Care, joka on sateenvarjo- käsite useille erilaisille tavoille toteuttaa luontolähtöistä hyvinvointitoimintaa ja eläinavusteista luonnossa tapahtuvaa terapiaa (Lehto 2012: 38–50; Tulkki 2012: 13–25). Green Care -toiminnan hyvinvointivaikutukset syntyvät luonnon elvyttä- vyyden, toiminnallisuuden ja yhteisöllisyyden kautta (Soini, Ilmarinen, Yli-Viikari & Kirveennummi 2011; Leppänen & Jääskeläinen 2017). Toimintaa harjoitetaan tavoitteellisesti, ammatillisesti ja vastuullisesti. Green Caren kolme peruselement- tiä ovat luonto, toiminta ja yhteisö. (MTT 2013; Yli-Viikari & Haapasaari 2013: 99– 100; Salovuori 2014.) 136 Levón-instituutin julkaisuja Teen sosiaalipedagogisesta hevostoiminnasta väitöskirjaa Itä-Suomen yliopistossa yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa, Sosiaalisten ja kulttuuris- ten kohtaamisten tohtoriohjelmassa. Väitöskirjani on laadullinen teemahaastatte- luihin perustuva tutkimus sosiaalipedagogisesta hevostoiminnasta sosiaalisen osallisuuden ja voimaantumisen näkökulmista hevostoimintaan osallistuneiden asiakkaiden narratiiveissa. Tutkin sosiaalipedagogista hevostoimintaa syrjäytymi- sen ehkäisemisessä luonnon hyvinvointivaikutuksia (Green Care) hyödyntäen yh- teiskuntatieteellisesti tarkasteltuna. Kansainvälisesti tarkasteltuna sosiaalipeda- goginen hevostoiminta kytkeytyy läheisesti eläinavusteiseen terapiaan, nuoriso- työhön, sosiaalityöhön ja kasvatustieteisiin, joiden yhteyteen se sijoittuu Espanjan ja Latinalaisen Amerikan yliopistoissa sekä Coloradossa Denverin yliopistossa Yh- dysvalloissa. Haluan tutkia aihetta väitöskirjassa, koska aihe on uusi ja tutkimuksellisesti ainut- laatuinen. Ritva Mickelsson valmistelee Helsingin yliopistoon kasvatustieteelli- seen tiedekuntaan sosiaalipedagogisen hevostoiminnan väitöskirjaa. Nora Schuurman (2012) on tutkinut hevosia yhteiskunnallisesta näkökulmasta ja väi- tellyt aiheesta Itä-Suomen yliopistossa. Tutkimuksen perusteella se, mitä hevosen hyvinvoinnilla tarkoitetaan ja mitä sen hyväksi tehdään, riippuu siitä, millaisena eläimenä hevonen ymmärretään. Rajaan oman tutkimukseni käsittelemään sosi- aalipedagogista hevostoimintaa yhteiskuntatieteellisestä sosiaalipedagogiikkaan perustuvasta näkökulmasta. Tästä aiheesta ei ole tehty vielä Suomessa väitöskirjaa, vaikka esimerkiksi sosiaa- lipedagogista hevostoimintaa, eläinavusteista sosiaalityötä, koira-avusteista las- tensuojelutyötä, talliyhteisöä tyttökulttuurissa ja hevostyttöyttä on käsitelty useissa eri yliopistojen pro gradu -tutkielmissa (Tolonen 1992, Kivimäki 1996; Kal- lioniemi 1997; Saastamoinen 2007; Orava 2010; Lehto 2012; Vähäaho 2017; Pie- tarinen 2017; Tirkkonen 2018), ammattikorkeakoulujen opinnäytetöissä (Alasaari & Ala-Nissilä 2010) sekä ratsastusterapian viitekehykseen liittyen mm. psykiatri- sessa asiakastyössä ja huumevieroituksen tukena (Nikanne 2011, 191–207; Kautto 2011, 208–222). Tavoitteeni on väitöskirjassani tutkia seuraavia tutkimuskysymyksiä: Miten toi- minnallisuus, yhteisöllisyys ja elämyksellisyys näkyvät sosiaalipedagogisessa he- vostoiminnassa? Millaisia merkityksiä asiakkaat antavat hevostoiminnalle, ja mi- ten se rakentaa subjektiivista hyvinvointia osana asiakkaan kuntoutusta? Aineis- ton analysoinnissa hyödynnetään narratiivisia tutkimusmenetelmiä, joissa koh- distetaan huomio kertomuksiin tiedon välittäjänä ja rakentajana. Koska olen vasta aloittanut jatko-opinnot, tutkimuskysymykset ovat vielä laajoja, mutta täsmenty- vät ja rajautuvat väitöskirjatyön edetessä. Levón-instituutin julkaisuja 137 16.2 Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan merkitykset asiakkaille Tässä artikkelissa esittelen ja tarkastelen yhtä sosiaalipedagogisen hevostoimin- nan pilottia. Olen tammikuussa 2019 kerännyt, nauhoittanut ja litteroinut sekä analysoinut tätä artikkelia varten kaksi asiakashaastattelua ja yhden työnte- kijä/ohjaaja-haastattelun. Tarkastelun kohteena on Ridasjärven päihdehoitokes- kuksen ostopalveluna asiakkailleen hankkima sosiaalipedagogoinen hevostoi- minta Kyläkatilan tallilla Hyvinkäällä. Asiakashaastattelujen suorittamiseen olen saanut asiakkailta tutkimussuostumuksen ja tutkimusluvan Ridasjärven päihde- hoitokeskuksesta, ja luvan käyttää niitä myös myöhemmin väitöskirjani aineis- tona. Asiakkaiden tunnistamista helpottavat erityispiirteet (tarkka ikä, syy päih- dehoitoon, yksilöidyt ominaisuudet, päihdehistoria ym.) olen poistanut tästä ar- tikkelista. Näitä poistettuja kohtia kuvaan suorissa sitaateissa -- merkillä. Haluan nostaa esille tutkimuspilotin kautta asiakkaiden omaa ääntä ja näkemystä sosiaalipedagogisesta hevostoiminnasta, jonka parhaita asiantuntijoita he itse ovat. Vaikka tutkimushaastattelujen tulokset eivät pienen otoskoon takia ole var- sinaisesti yleistettävissä, antavat ne kuitenkin arvokasta näkökulmaa sosiaalipe- dagogisen hevostoiminnan merkityksiin ja hyvinvointivaikutuksiin asiakkaiden it- sensä kertomana. Pilottihaastattelut antavat kiinnostavaa kosketuspintaa käytän- töön ja tuovat esille subjektiivisia hyvinvointikokemuksia. Ne osoittavat mieles- täni, että kyse ei ole ”pienistä jutuista” vaan todella suurista merkityksistä asiak- kaiden elämässä. Hevoset voivat antaa elämään uutta sisältöä, toivoa ja jopa ter- veyden takaisin. ”Mähän tykkään hevosista ihan älyttömästi. Ja ja ne on silleen antanut mulle terveyden takasin.” - Vanhempi mies Sosiaalipedagoginen hevostoiminta koetaan selvästi hyvinvointia lisäävänä ja päihdehoitoa tukevana luontomenetelmänä. Se rikkoo arjen rutiinit ja antaa sisäl- töä, jota odottaa ja arvostaa monin eri tavoin. Asiakkaat määrittelevät ja kuvaavat tarkasti, mikä hevostoiminnassa tuottaa heille hyvinvointia. Luontokeskeinen tal- liympäristö, hevoset ja toiminnallisuus auttavat rentoutumaan, kuntoutumaan ja kohottamaan mielialaa. Fyysinen toimintakyky paranee, ja monipuoliset tallityöt sekä ratsastaminen edistävät toiminnallista, henkistä, kognitiivista ja fyysistä kun- toutumista. ”Ja sit mä oon huomannu aikaisemminkin, ett jos on vaikka turhautunu fiilis ja tulee tänne niin se on niinku hävinny. Ja vaikk ei joka kerta rat- sasta vaan lapioi tuolla hevosten tarpeita tai laitat heinää tai ihan niinko 138 Levón-instituutin julkaisuja siis ympäristö. Et kyll mä ainakin koen ett tää on auttanu tota mun kun- toutumista. Sen takii mä soittelin tolle sossullekiin, ett haluun sen maksu- sitoumuksen tänne.” - Nuori nainen Sosiaalipedagoginen hevostoiminta lisää fyysistä toimintakykyä, koska tallilla ta- pahtuva toiminta on monipuolista muodostuen tallitöistä, heinien jaosta ja karsi- noiden siivouksesta ratsastukseen. Hevosen avulla näytetään niiden asioiden tär- keys, joista oma hyvinvointi koostuu, kuten puhtaus, ravinto, säännölliset ruoka- ajat, sopiva liikunta ja riittävä lepo (Laitinen 2014: 95). ”Siis putsataan pilttuut, laitetaan heinät ja ja ja kaikki ulkoaitaukset put- sataan paskasta pois, ja laitetaan vedet ja sitten tietenkin ratsastetaan ja harjataan ja putsataan kaviot ja…” - Vanhempi mies Ihmisen ja hevosen suhde on keskiössä, ja ilmenee monin eri tavoin fyysisellä ja henkisellä tasolla. Luottamus on avainsana suhteessa hevoseen, joka on suuri pako- ja saaliseläin. Talliympäristön toiminnot, yhteisöllisyys, kokemuksellisuus ja luontoympäristössä tapahtuva ryhmätoiminta muodostavat yhdessä laajem- man, kuntouttavan ja vuorovaikutuksellisen kokonaisuuden. ”Siis se, että no ihan ekaks se että pääset sieltä laitosalueelta pois eli se ympäristö ja hevoset ylipäänsä tai eläimet ylipäätään ja sitten se, että sä pääset tekee jotain vaikka tallihommia ja sitten se ratsastaminen ja itellä on ainakin, että on jotain odottamisen arvosta päivisin.” – Nuorempi nainen Asiakkaat aistivat ja peilaavat omia tunnetiloja suhteessa hevosiin. Samalla he analysoivat omaa edistymistään ja kuntoutumistaan ja saavat ”suoraa” palautetta, koska hevonen ei huijaa, valehtele, kerro muunnettua totuutta, ja antaa suoran pa- lautteen. Toisaalta eläin on oma ainutlaatuinen yksilönsä, joka on myös hyvin ke- hollinen, vastavuoroinen kokija ja toimija. Aktiivisesta toiminnasta johtuva luon- nollinen väsymys edesauttaa rauhoittumista ja parantaa keskittymiskykyä, sekä auttaa säännöllistä uni- ja päivärytmiä. Fyysisen kunnon koheneminen ja sairauk- sista, kivuista ja voimattomuudesta kuntoutuminen on merkittävässä asemassa asiakkaiden narratiiveissa. ”Se, että mä luotan hevoseen ja se hevonen tajuu, niinko itse olin aikoi- naan täällä eli voin sanoo -- kolme vuotta sitten täällä, ja kävin kolme kertaa viikossa ja olin niin huonos kunnossa, että kolme ihmistä piti nos- taa mut selkään, ett mä pääsisin ratsastaa, ja tota sitten yllätys yllätys mähän kävelin puolet paremmin loppuvaihees, kun lähin täältä pois kuin Levón-instituutin julkaisuja 139 alussa eli se hevosen lämpö ja kaikki vaikuttaa meihin ihmisen ruumii- seemme.” - Vanhempi mies 16.3 Ohjaajan ja hevosten merkitys sosiaalipedagogisessa hevostoiminnassa Hevostoiminnassa ohjaajan merkitys on myös olennainen. Sosiaalipedagogisesti suuntautuneen ammattihenkilön pätevyysalueet määritellään tuottavaksi, ana- lyyttiseksi ja synteesiä tuottavaksi luovaksi reflektiiivisyydeksi, toimintapätevyy- deksi, ilmaisulliseksi ja kommunikatiiviseksi pätevyydeksi (Ranne & Sankari & Rouhiainen-Valo & Ruusunen 2005, 34). Asiakkaat kuvaavat ohjaajan roolia ja toi- mintaa hyvin tärkeäksi. Kyläkatilan tallilla ohjaaja-työntekijä vetää Ridasjärven päihdehoitokeskuksen asiakkaille kaksi kertaa viikossa sosiaalipedagogista hevos- toimintaa ryhmätoimintana omalla tallillaan. ”Se on hyvin tärkee, hyvin tärkee. Tommosta ohjaajaa, jos ei olis, niin ei täällä kävis ihmisetkään niin paljon. Se on niin symppis, avoin, rehelli- nen, peräänantamaton, ei siinä oo kun hyvii puolii ja se tietää hevosista kaiken.” - Vanhempi mies Hevostoiminta on kirjattu myös toimintaan osallistuvien asiakkaiden päihdehoi- tojakson kuntoutussuunnitelmaan. Asiakkaiden osallistuminen toimintaan on heidän päihdehoitojaksollaan vapaaehtoista eli ryhmän kokoonpano vaihtelee eri kertojen mukaan (minimissään noin neljä henkilöä). Ohjaaja suunnittelee ohjel- man, ja antaa oman panoksensa sekä persoonallaan että hevosilla ja tallillaan. ”Mun mielestä se kannustaa, auttaa, tsemppaa, potkii vähän perseelle niin sanotusti tai antaa niinku sellasii, niinku vie näkökulmia, vaikka jos on joku asia siis liittyen hevosiin tai ei hevosiin. Tsemppari periaatteessa.” - Nuorempi nainen Ohjaaja myös itse kokee oman roolinsa asiakkaiden kuntoutuksessa tärkeänä. Pitkä, kahdenkymmenen vuoden työkokemus, sekä sosiaalipedagogisen hevostoi- minnan ohjaajan koulutus, antavat valmiudet tarjota sosiaalipedagogista hevos- toimintaa päihdehoitokeskuksen asiakkaille. Talliympäristön ohjaaja-työntekijä itse näkee eräänlaisena turvallisena ”miniyhteiskuntana”, jossa harjoitellaan sään- töjä, tunnetaitoja, normeja ja elämänhallintaa. ”Ja nyt mitä enemmän mä oon tehny sitä enemmän mä huomaan, että toi talli on mulle se miniyhteiskunta, missä opettaa ihmisiä, ketkä ei voi sie- 140 Levón-instituutin julkaisuja tää normeja ja sääntöjä, niin siell ne oppii niinku elämänhallintaa, yh- teiskuntaan integroitumista ja tunnistamaan niinku tunteita, mitä ne ei osaa toisen ihmisen kasvoilta lukee.” – Ohjaaja-työntekijä Hevoset ovat työpareja, joiden jaksamisesta on huolehdittava asianmukaisesti, jotta ne eivät kuormitu työssä liikaa. Toisaalta hevosten koulutus vie myös pitkän ajan, koska hevostoiminnan tulee olla turvallista asiakkaille, ja luottamuksen oh- jaajan ja hevosten välillä tulee olla saumatonta. Hevosen selkään nouseminen, hoi- taminen ja kavioiden puhdistus tarjoavat ainutkertaisia elämyksiä. Toisaalta oh- jaajan vastuulla on huolehtia siitä, että myös ensimmäistä kertaa hevosen selkään nousevat ja ratsastavat asiakkaat voivat tehdä sen turvallisissa olosuhteissa. Ris- kien minimointi mahdollistuu hevosten huolellisen kouluttamisen kautta, mutta edellyttää monen vuoden koulutustyötä. ”No oikeestaan kun mulla menee hirveen kauan, kun mä koulutan noi he- voset, kun niitten pitää totella mun käsimerkkejä, sillon kun asiakas on selässä, niitten täytyy toimii mun käsimerkeillä, millon ne kääntyy suun- taan ja toiseen ja millon ne nostaa ravin tai laukan tai pysähtyy.” - Oh- jaaja-työntekijä Ohjaaja-työntekijä yhdistää sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan valokuvausta. Hän kuvaa itse asiakkaiden suostumuksella asiakkaita, ja käyttää voimauttavasta valokuvauksesta tuttuja menetelmiä. Monille asiakkaista valokuvat ovat tärkeitä, koska he voivat muistella niiden kautta mieluista hevostoimintaa, kerrata elämyk- siä ja näyttää niitä läheisille tai päivittää sosiaaliseen mediaan. Sosiaalipedagogi- sen hevostoiminnan haasteena on se, että toiminta ei välttämättä aukea kovin hel- posti rahoittajalle. ”Ja sit niille on tosi tärkee, ett maanantain yks Ridasjärven asiakas me- nee soskiin niin sillon se kuvakollaasi, jonka mä oon tehny siitä sen kahen kuukauden puolentoista kuukauden aikana, niin ostajankin on helpompi nähä mitä se on niitten kuvien kautta, kun on vaikee selittää.” – Ohjaaja- työntekijä Päihdekuntoutuksessa asiakkaat ovat kokonaisvaltaisen tuen tarpeessa, ja kan- nustusta tarvitaan. Moni onkin kiinnostunut jatkamaan sosiaalipedagogista he- vostoimintaa esimerkiksi sosiaalipalvelujen ja sosiaalitoimen myöntämällä mak- susitoumuksella laitospäihdekuntoutusjaksonkin jälkeen eräänlaisena avokun- toutuksena, joka tukee päihteettömänä oloa. Päihdekuntoutuksessa laitoshoito- jaksolla tai intervallijaksolla sosiaalipedagoginen hevostoiminta tarjoaa miele- kästä tekemistä, odotettavaa ja sisältöä päiviin, vahvistaa itsetuntoa, antaa itsevar- muutta ja lisää itsetuntemusta. Levón-instituutin julkaisuja 141 ”Ett ainakin se itsevarmuus on kasvanu, ja se että viitsii ja jaksaa ja ha- luaa tulla johonkin toistuvasti eli motivaatioo. Eli kyllä se kasvattaa, ja mä veikkaan, että se auttaa mua myös siinä päihdeongelmassa myös eri tavalla, mutta joka tapauksessa ettei oo enää semmonen luovuttaja.” – Nuorempi nainen 16.4 Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan tulevaisuuden näkymiä Tulevaisuudessa vaihtoehtoiset palvelujen tuottamisen tavat, kuten sosiaalipeda- goginen hevostoiminta, valtaavat toivottavasti alaa ja vahvistavat asemaansa. He- vostoiminta voidaan nähdä tärkeänä osana esimerkiksi päihdehoitoa, kuntoutta- vaa työtoimintaa, sosiaalista kuntoutusta ja lastensuojelutyötä. Maaseudun yrittä- jyyteen, yhteisöllisyyteen ja Green Care -luontopalveluihin se tarjoaa uusia avauk- sia (Ikonen 2011; Kattilakoski & Kilpeläinen & Peltomäki 2012). Valtamediassa Helsingin Sanomat (27.1.2017) on nostanut esille luonto- ja eläinavusteisen toi- minnan esille uusia työpaikkoja tulevaisuudessa luovana alana. Sosiaalipedagogi- nen hevostoiminta ja eläinavusteinen hevostoiminta luovat myös uudenlaista naisyrittäjyyttä, ja tuovat uusia työmenetelmiä sosiaalialalle (Peltomäki 2010). Näin ollen sosiaalipedagogisella hevostoiminnalla on vaikutusta maaseudun elin- voimaisuuden ylläpitämiseen ja naisyrittäjyyteen työvoimapoliittisesti tarkastel- tuna. Hevosala työllistää suoraan yli 15 000 henkilöä Suomessa (Laitinen & Mäki- Tuuri 2014). Sosiaalipedagogisessa hevostoiminnassa toiminnan tarjoajan koulutus ja amma- tillinen tausta voivat muodostua esimerkiksi kunnan ostopalvelujen valintakritee- reissä keskeisiksi. Vuodesta 2002 lähtien Suomessa on tarjottu sosiaalipedagogi- sen hevostoiminnan täydennyskoulutusta. Koulutus ei johda varsinaiseen ammat- titutkintoon, mutta antaa hyvät perustaidot. (Laitinen 2014: 95.) Miellelläni tule- vaisuudessa näkisin sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ratsastusterapian arvos- tettuna ja vaikuttavuudeltaan todennettuna Kelan korvaamana sosiaalisen kun- toutuksen muotona tai Työeläkelaitosten/Kelan rahoittamana ammatillisena kun- toutuksena. Sosiaalipedagogisella hevostoiminnalla olisi erinomaiset mahdolli- suudet toimia tulevaisuudessa yhä arvostetumpana ja tunnetumpana kuntoutus- muotona, joka lisää osallisuutta, lievittää syrjäytymistä ja edistää hyvinvointiko- kemuksia asiakkaan arjessa. ”Ett niinku mä sanoin, ett en mä tässä olis tällä hetkellä. Tai voi olla, mutta rullatuolis tai jossain, en mä tiiä. Kyllä mä täällä oon saanu itseeni niinku voimat, jalkoihin ja selkään ja jopa päähänkin.” – Vanhempi mies 142 Levón-instituutin julkaisuja Lähteet Alasaari, Johanna & Hanna Ala-Nissilä (2010). Green Care ja sosiaalipedagoginen hevostoiminta – hevostoiminta psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tukena. Vaasan ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Opinnäytetyö. Helsingin Sanomat 27.1.2017. Hyvätti, Nina (2009). Ohjat omiin käsiin. Hevonen lastensuojelun sosiaalityön tu- kena. Julkaisu perustuu Turun yliopistossa hyväksyttyyn pro gradu -työhön. Suo- men Ratsastajainliitto. Helsinki: TS-yhtymä Oy. Hämäläinen, Juha (2001). Johdatus sosiaalipedagogiikkaan. Kuopion yliopisto. Koulutus- ja kehittämiskeskus. Opetusjulkaisuja 1/1999. Ikonen, K. (2014). Hevosen hoitava voima. Green Carella on annettavaa niin eri- tyisryhmille kuin tavallisille työläisillekin. Hevosmaailma 1/2014, 64–67. Kallioniemi, Anna (1997). Mikä saa tytöt talleille? Tutkimus ratsastusharrastuksen suosion salaisuudesta, hevostytöistä ja hevostyttöydestä. Helsingin yliopisto. Opettajankoulutuslaitos. Pro gradu -tutkielma. Kattilakoski, Mari, Arja Kilpeläinen & Pirja Peltomäki (toim.) (2012). Yhteisölli- syydellä hyvinvointia ja palveluja maaseudulle. Maaseutupolitiikan yhteistyöryh- män julkaisu 1/2012. Tampere: Tampereen yliopistopaino Oy Juvenes Print. Kautto, Tiia (2011). Ratsastusterapian mahdollisuudet huumevieroituksen tukena. Teoksessa: Ratsastusterapia, 208– 22. Toim. Sanna Mattila-Rautiainen. Juva: PS- Kustannus. Kivimäki, Heli (1996). Seikkailu tallilla – hevostyttöyden jäljillä. Tampereen yli- opisto. Sosiaalipsykologian laitos. Pro gradu -tutkielma. Kurki, Leena (2000). Sosiokulttuurinen innostaminen: muutoksen pedagogiikka. Tampere: Vastapaino. Laitinen, Anne (2014). Sosiaalipedagoginen hevostoiminta. Teoksessa: Hevoset ja kunta – rajapintoja, 95. Toim. Anne Laitinen & Sanna Mäki-Tuuri. Hippolis – He- vosalan osaamiskeskus ry, Hevoset ja yhteiskunta -hanke. Saarijärvi: Saarijärven Offset Oy. Laitinen, Anne & Sanna Mäki-Tuuri (2014). Hevoset ja kunta – rajapintoja. Hip- polis – Hevosalan osaamiskeskus ry, Hevoset ja yhteiskunta -hanke. Saarijärvi: Saarijärven Offset Oy. Lehto, Armi (2012). Green Care sosiaalityön mahdollisuutena – teoreettinen pai- kannus. Teoksessa: Green Care – Hyvinvointia pohjoisen luonnosta, 38-50. Toim. Hilkka Jankkila. Rovaniemen ammattikorkeakoulun julkaisusarja C 30. Rovanie- men ammattikorkeakoulu. Rovaniemi: Kopijyvä Oy. Leppänen, Tero & Arja Jääskeläinen (toim.) (2017). Luontoa elämään – toiminta- malleja osallisuuden ja toimintakyvyn vahvistamiseksi. Luontoa elämään, luontoa Levón-instituutin julkaisuja 143 kuntoutukseen teemajulkaisu 3/3. Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja Sarja B. Tutkimusraportit ja kokoomateokset 24/2017. Rovaniemi. MTT (2013). Luonto hyvinvoinnin lähteenä – Suomalainen Green Care. Julkaisun pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018082834197. Nikanne, Jyrki (2011). Psykiatrisen ratsastusterapian mahdollisuudet tunnevuo- rovaikutustaitojen vahvistamisessa. Teoksessa: Ratsastusterapia, 191-207. Toim. Sanna Mattila-Rautiainen. Juva: PS-Kustannus. Julkaisun pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018082834197 Okulov, Seija. & Katja Koukkari (toim.) (2005). Ratsastuspedagogiikasta sosiaali- pedagogiseksi hevostoiminnaksi – sosiaalipedagogisen hevostoiminnan perusteet ja sovellukset täydennyskoulutuksen kokemuksina. Kuopion yliopisto, koulutus- ja kehittämiskeskus. Tutkimuksia ja selvityksiä 7/2005. Orava, Jenna (2010). Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan päämäärät ja toteutus hevostoiminnan ohjaajien kuvaamana. Itä-Suomen yliopisto. Filosofinen tiede- kunta, kasvatustieteiden ja psykologian osasto, erityispedagogiikka. Pro gradu -tutkielma. Peltomäki, Pirja (2010). Hevoshoivaa ja kuonoterapiaa. Maaseudun Tulevaisuus. Kuukausiliite Kantri. Pietarinen, Riikka (2017). Eläinavusteinen työskentely ammatillisessa sosiaali- työssä. Oppilaiden kokemuksia eläinavusteisesta koulukuraattorin työstä. Itä- Suomen yliopisto. Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta, yhteiskun- tatieteiden laitos. Pro gradu –tutkielma. Ranne, Kaarina, Anne Sankari, Tuula Rouhiainen-Valo & Tuula Ruusunen (toim.) (2005). Sosiaalipedagoginen ammatillisuus. Madsenin kukasta toiminnan tulp- paaniksi. Satakunnan ammattikorkeakoulu. Saastamoinen, Katri (2007). Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan mahdollisuudet psykososiaalisen toimintakyvyn tukemisessa. Kuopion yliopisto. Yhteiskuntatie- teellinen tiedekunta, sosiaalityön ja sosiaalipedagogiikan laitos. Pro gradu –tut- kielma. Salovuori, Tuomo (2014). Luonto kuntoutumisen tukena. Mediapinta. Schuurman, Nora (2012). "Hevoset hevosina": eläimen ja sen hyvinvoinnin tul- kinta. Itä-Suomen yliopisto. Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta, Historia- ja maantieteiden laitos. Väitöskirja, yhteiskuntamaantiede. Publications of the University of Eastern Fin- land. Dissertations in Social Sciences and Business Studies, no 37. Soini, Katriina & Katja Ilmarinen & Anja Yli-Viikari & Anna Kirveennummi (2011). Green care sosiaalisena innovaationa suomalaisessa palvelujärjestelmässä. Yhteis- kuntapolitiikka 76 3/2011, 320-330. 144 Levón-instituutin julkaisuja Thiersch, Hans (1986). Die Erfahrung der Wirklichkeit: Perspektiver einer alltag- sorientierten Sozialpädagogik. Edition Soziale Arbeit. Weinheim und Munchen: Juventa. Tirkkonen, Saija (2018). Lasten ja nuorten toimintavalmiuksien vahvistaminen sosiaalipedagogisessa hevostoiminnassa. Kuopion yliopisto. Yhteiskuntatieteiden laitos. Pro gradu -tutkielma. Tolonen, Tarja (1992). Hevoset ja minä. Tyttökulttuuri ratsastustalleilla. Helsin- gin yliopisto. Sosiologian laitos. Pro gradu –tutkielma. Tulkki, Anssi (2012). Green Care – Hyvinvoinnin luontolähtöistä tukemista. Teok- sessa: Green Care – Hyvinvointia pohjoisen luonnosta, 13-25. Toim. Hilkka Jank- kila. Rovaniemen ammattikorkeakoulun julkaisusarja C 30. Rovaniemen ammat- tikorkeakoulu. Rovaniemi: Kopijyvä Oy. Yli-Viikari, Anja. & Maarit Haapasaari (2014). Eläinavusteinen työskentely ja Green Care. Teoksessa: Karvaterapiaa. Eläinavusteinen työskentely Suomessa, 99-100. Toim. Kaija Ikäheimo. Solution Models House. Vähäaho, Vilja (2017). Koira-avusteinen työskentely lastenkodissa. Helsingin yli- opisto. Valtiotieteellinen tiedekunta, sosiaalityö. Pro gradu -tutkielma. Levón-instituutin julkaisuja 145 17 KOIRA-AVUSTEINEN TYÖSKENTELY SUOMESSA OSANA ELÄINAVUSTEISIA INTERVENTIOITA Heidi Kihlström-Lehtonen ja Kati Säkkinen 17.1 Johdanto Eläinavusteisuus on osa luonnon hyvinvointivaikutuksiin pohjautuvaa Green Care toimintaa Suomessa (Luke, THL & GCF ry 2018: 4–5). Monille tutun ratsastuste- rapian rinnalle on tullut muitakin eläinavusteisuuteen liittyviä työmuotoja. Leh- distä ja televisiosta olemme saaneet lukea ja kuulla mm. kissan merkityksestä ikääntyneiden arjen ilahduttajina sekä tuotantoeläinten hyvinvointivaikutuksista. Tämän artikkelin keskiössä on kuitenkin ihmisen parhaaksi ystäväksikin titulee- rattu koira, joka oli Kelan tekemässä katsauksessa yleisin eläinavusteisessa työs- kentelyssä mukana oleva eläin (Hautamäki, Ramadan, Ranta, Haapala & Suomela- Markkanen 2018: 29). Koiralla on työeläimenä monia etuja. Koira on suhteellisen helposti koulutetta- vissa tehtäväänsä ja se kulkee ihmisen mukana luontevasti. Koiria on monen ko- koisia, rotuisia- ja luonteisia, jolloin niiden ominaisuuksia voidaan hyödyntää mo- nipuolisesti erilaisissa tehtävissä, erilaisten asiakkaiden kanssa. Koira osaa lukea ihmisen eleitä ja käyttäytymistä taitavasti (Horowitz 2011: 184) ja ihmisellekin on kehittynyt “koiranlukutaitoa” vuosituhansien saatossa. Allenin ja Hoolen (2018) mukaan ihmisille sattuu virheitä koiran elekielen tulkinnassa, mikä johtaa väärin- ymmärryksiin. He nostavat kuitenkin esille sen, että vaikka nämä kaksi lajia eivät aina ymmärtäisikään toisiaan täysin, yleisesti ottaen ne lisäävät toistensa onnelli- suutta ja terveyttä. Koira on toiminut ihmisen apuna siitä saakka, kun se on kulkenut ihmisen rin- nalla, mikä tarkoittaa yli 14 000 vuoden ajan (Whitehead 2007: 10). Yhteistyön muotona oli alussa pelkästään metsästys, mutta domestikaation myötä tehtävät laajenivat vartiointiin ja paimennustehtäviin. Viime vuosikymmeninä koira on saanut uusia “virkoja” nyky-yhteiskunnassa jo perinteisiksi muodostuneiden am- mattien kuten tulli-, poliisi- ja rajakoirien rinnalle. Koiria työskentelee yhä enene- vissä määrin mm. kuntouttavassa- ja hoidollisessa työssä, sosiaalityössä sekä kas- vatustyössä (Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry 2019a). Lisäksi koiria on mu- kana vapaaehtoistyössä esimerkiksi kaverikoirina tuomassa iloa vierailujen muo- dossa (Suomen kennelliitto 2019a) sekä VAPEPAn toiminnassa etsijäkoirina. Uu- tena tärkeänä tehtävänä koirilla Suomessa ja maailmalla on mm. kipukoirana toi- miminen. Kipukoiran tehtävänä on ilmaista omistajalleen lähestyvä kipukohtaus, jolloin omistaja voi toimia tilanteessa ennaltaehkäisevästi. (Marttinen 2018.) 146 Levón-instituutin julkaisuja Nelijalkaiset ystävämme ovat apunamme monenlaisissa tehtävissä ja niiltä vaadi- taan paljon, mutta mikä on vastuumme näistä rinnallamme työskentelevistä kave- reista? Kuinka huolehdimme koira-avusteisen työskentelyn laadusta? Mitä koira- avusteisen toiminnan määritelmiä ja käsitteitä on olemassa Suomessa ja maail- malla? Näitä asioita pohdimme tässä artikkelissa peilaten teemoja kansainväliseen tietoon sekä suomalaiseen Green Care -toimintaan. 17.2 Eläinavusteisen toiminnan määritelmiä Eläin- ja koira-avusteisen toiminnan kenttä on laaja. Siihen kuuluu niin vapaaeh- toistoimintaa kuin ammatillista työskentelyä. Tässä kappaleessa käsittelemme Green Care toiminnan ja eläinavusteisen työskentelyn käsitteitä Suomessa ja pei- laamme eläinavusteisuutta myös kansainvälisiin käsitteisiin. 17.2.1 Suomalaisen Green Care toiminnan käsitteitä Suomessa Green Care toiminta on jaettu luontohoivan ja luontovoiman alueisiin. Luotovoima on ennaltaehkäisevää toimintaa, jossa asiakas ei ole erityisen haavoit- tuvaisessa asemassa. Palveluita ovat luontoperustaiset harrastuspalvelut, hyvin- vointi- tai -kasvatuspalvelut. Sen toteuttamiseen ei välttämättä vaadita sosiaali- tai terveysalan koulutusta. Luontohoivan alueella puolestaan työskennellään usein haavoittuvassa asemassa olevien asiakkaiden parissa, jossa toiminnan toteutta- jalta vaaditaan myös alaan liittyvä koulutus. Luotohoiva on pidempikestoista työs- kentelyä kohti asiakkaan tavoitteita. (Luke, THL & GCF ry 2018: 8.) Tavoitteellisuus kuuluu olennaisena osana sekä luontohoiva että luontovoima alu- eiden toimintaan. Tavoitteet voivat olla luontovoiman alueella yleisiä hyvinvoin- nin tukemiseen tähtääviä. Hoivan alueella puolestaan tavoite on usein tarkemmin määritelty ja yksilöllinen. Työskentelyssä päämäärään pyritään toiminnan kautta. (Luke, THL & GCF ry 2018: 11.) Optimaalisessa tilanteessa tavoite on asiakasläh- töinen, mahdollisimman konkreettinen, realistinen ja sen edistymistä voidaan mi- tata (Autti-Rämö, Vainiemi & Sukula 2015: 5). 17.2.2 Hyötykoirat Suomessa Niin kotimaassa kuin kansainvälisesti koirien työn ja toiminnan määrittelyssä löy- tyy monenlaisia luokituksia. Suomen kennelliitto määrittelee asiantuntijoiden kanssa toimivat koirat hyötykoiriksi, jotka puolestaan luokitellaan virkakoiriin (mm. poliisi- ja tullikoirat), virkakoiria avustaviin koiriin (jälki- ja pelastuskoirat) Levón-instituutin julkaisuja 147 sekä henkilökohtaisiin hyötykoiriin (mm. avustajakoirat, kuulokoirat sekä kasva- tus- ja kuntoutuskoirat). Lukukoirat ja kaverikoirat poikkeavat määritelmien mu- kaan hyötykoirista siinä, että työskentely on vapaaehtoistyötä. (Suomen kennel- liitto 2019b.) Kaverikoiratoiminnan yleisenä tavoitteena on ilon tuominen ja elä- mysten lisääminen mm. vanhainkodeissa ja lasten parissa (Kennelliitto 2019a). Lukukoira puolestaan voi toimia kuulijana, joka ei arvostele lukemaan opettelevan lapsen taitoja (Suomen kennelliitto 2019c). Kaveri- ja lukukoiratoimintaan voi kouluttautua Kennelliiton kautta. Koulutuksen lisäksi koirille järjestetään sovel- tuvuuskoe, joka tulee läpäistä voidakseen työskennellä em. tehtävissä (Suomen kennelliitto 2019a, 2019c). 17.2.3 Eläinavuisteiset interventiot (AAI) Eläinavusteiselle toiminnalle on olemassa monenlaisia käsitteitä. Käsitteiden määrittely on niin kansainvälisesti kuin Suomessakin osin epäselvää. Saatetaan puhua “koiraterapiasta” vaikka tarkoitetaan esimerkiksi vapaaehtoistyötä. Eläinavusteisen terapian käsite on muutoinkin hieman “kinkkinen”, nimittäin sen alle kuuluu usein muutakin kuntouttavaa ja hoidollista toimintaa kuin terapia. Edellytyksenä on, että työskentely on ammattilaisen toteuttamaa tavoitteellista toimintaa. Kuviossa 15 esitetään eläinavusteisen intervention eli toiminnan (Ani- mal Assisted Intervention) jakautumista erilaisiin alaluokkiin. Kuvio 15. Eläinavusteisuuden käsitteitä (Kihlström-Lehtonen 2019). Yhteistä kaikelle AAI toiminnalle on se, että sitä toteuttavien henkilöiden ja eläin- ten tulisi olla koulutettua tehtäväänsä. Lisäksi eläimen soveltuvuus työhön tulee 148 Levón-instituutin julkaisuja olla varmistettu objektiiviselta taholta. (Animal Assisted Intervention Internati- onal 2019.) Perustan ammattilaisen toteuttamalle koira-avusteiselle toiminnalle (AAT & AAE) Suomessa on luonut vuonna 2010 perustettu Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä yhdistys. Yhdistys on kehittänyt alan koulutusta, ohjeita sekä koirien testausta. (Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry 2017a.) Koulutusta kehitetään ja toteute- taan yhteistyössä Jyväskylän ammattikorkeakoulun kanssa. (Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry 2017b, 2018). Kasvatus-kuntoutuskoira työskentelee ammat- tilaisen apuna muun muassa toiminta-, fysio- ja puheterapiassa, erityiskasvatuk- sessa ja sosiaalityön osana. Koira-avusteiset interventiot luokitellaan Suomessa osaksi eläinavusteista Green Care toimintaa, jota voidaan toteuttaa luontovoiman ja luontohoivan parissa. Ku- viossa 15. jäsennetään koira-avusteisen intervention tai toiminnan (AAI) jakautu- misesta luontohoivan ja luontovoiman alueille. Koira-avusteinen kasvatus on kir- joittajien näkemyksen mukaan hoivan ja voiman rajapinnassa riippuen asiakas- ryhmästä ja heidän tavoitteistaan. Erityistä tukea tarvitsevat oppilaat kuuluvat vahvemmin hoivan palveluita tarvitsevaksi joukoksi, kun taas perusopetuksessa tapahtuvan koira-avusteisen työn voi katsoa kuuluvan vihreänvoiman - ja hoivan alueille. Eläinavusteisessa työskentelyprosessissa merkittävimmät erot luotovoi- man (AAA) ja luontohoivan välillä (AAT) tulevat esiin etenkin ammatillisuuden, yksilöllisten asiakastavoitteiden, pitkäjännitteisen työskentelyn sekä dokumen- toinnin osalta. Luotohoivan alueella em. asiat ovat työskentelyn edellytys. Luon- tovoiman puolella näissä asioissa on enemmän väljyyttä. Levón-instituutin julkaisuja 149 Kuvio 16. Esimerkki eläinavusteisen toiminnan/intervention (AAI) jakautumi- sesta Green Care luontohoivan ja luontovoiman alueisiin (Kihl- ström-Lehtonen 2019). 17.3 Ammatillisuus ja vastuullisuus eläinavusteisessa toiminnassa Eläinavusteista toimintaa koskevia eettisiä ohjeita on olemassa Suomessa mm. Green Care Finlandilla (Green Care -toiminnan eettiset ohjeet 2012) ja Koirat kas- vatus- ja kuntoutustyössä ry:llä (Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry 2017c) sekä kansainvälisillä järjestöillä kuten AAII-yhdistyksellä (Winkle, Rogers, Kata- OHQLü*LEVRQH&RSSHUQROOH+HUHPDQV, Burg, Hultman, Höök, Simpson & Dick- son 2018). Ohjeita tutkiessa ilmenee, että niitä yhdistää vastuullisuus asiakkaasta, hänen kunnioittamisestaan ja tavoitteiden edistämisen mukaisesta toiminnasta sekä vastuu ajantasaisesta ammattitaidosta, kouluttautumisesta, eläimen soveltu- vuuden testaamisesta sekä työskentelyn jatkuvasta arvioinnista. Lisäksi eettisiä ohjeita yhdistää mm. se, että työskentelyn tulee olla turvallista ja eläimen tulee voida hyvin ja nauttia työskentelystä. Se, mitä ohjeistuksissa ei juuri ilmene, on työskentelyn pohjautuminen tutkimusnäyttöön. Kirjoittajien näkemyksen mu- kaan näyttöön perustuvuus on kuitenkin väylä, jonka kautta työskentelyn vaikut- tavuutta voidaan vahvistaa ja todentaa. 150 Levón-instituutin julkaisuja 17.3.1 Eläinavusteisen ohjaajan vastuut Suomessa on usein niin, että eläinavusteista toimintaa toteuttava henkilö on sa- malla eläimen omistaja. Tällöin ohjaajalla on erityinen suhde työskentelevään eläi- meen. Se voi olla perheenjäsenen asemassa ja eläimen hyvinvointi yleensä ohjaa- jalle “itseisarvo”. Toisaalta eläimen ollessa ohjaajan ”perheenjäsen”, voi käydä myös niin, että ohjaajan on haastava toimia objektiivisesti yllättävässä tilanteessa. Esimerkiksi asiakkaan käyttäytyessä yllättäen aggressiivisesti, on ohjaajan kyet- tävä pysymään ammatillisessa roolissaan ja ohjaamaan tilanne niin asiakkaan kuin eläimen kannalta turvallisesti eteenpäin. AAII-järjestön eläinavusteista toimintaa koskevat standardit ovat laajat ja yksityis- kohtaiset. Niissä mm. nostetaan esille, että ohjaajan tulee työskentelyn aikana ha- vainnoida asiakasta ja tämän tunnetilaa sekä sen vaikutusta eläimeen (Winkle ym. 2018: 9). Ohjaajalla on oltava osaamista zoonooseista, koiran ensiavusta sekä ris- kianalyysin tekemisestä työympäristössä. Ohjaajalla on oltava tieto mahdollisista muutoksista asiakkaan tilassa. Koirat Kasvatus- ja Kuntoutustyössä ry:n ohjeiden mukaan ohjaajan vastuulla on edellä mainittujen seikkojen lisäksi toiminnasta tiedottaminen ja dokumentointi. Tiedottamiseen kuuluu sekä asiakkaalle että tarvittaessa hänen omaisilleen työs- kentelyn mahdollisuuksista ja rajoituksista kertominen, että omalle työyhteisölle ja -verkostoille viestiminen. Lisäksi ohjaaja vastaa mm. tarvittavista vakuutuk- sista. Ohjaaja huolehtii myös siitä, että työskentelevä koira on ”peruskoulutettu” positiivista vahvistamista käyttäen. (Koirat Kasvatus- ja kuntoutustyössä ry 2017c). Suomessa myös Green Care Finland ry on painottanut ohjaajan vastuita eläinavus- teisissa interventioissa. Kuvioon 17. on koottu niin Green Care Finland ry:n eläinavusteista työskentelyä koskevia ohjeita ja Koirat kasvatus- ja kuntoutus- työssä ry:n ammattieettisiä ohjeita, kuin AAII-järjestön eettisiä ohjeita. Kuviosta ilmenee, että ohjaajalla on perinteiseen asiakassuhteen kuuluvan vastuun lisäksi merkittävästi lisävastuuta sekä koirasta, että sen vaikutuksesta asiakkaaseen ja työyhteisöön. Levón-instituutin julkaisuja 151 Kuvio 17. Ohjaajan vastuut koira-avusteisessa työskentelyssä (Kihlström-Leh- tonen 2019). 17.3.2 Koira-avusteisen intervention hyöty ja työskentelyä koskevat valinnat Vastuullisesti ja suunnitelmallisesti toteutettujen eläinavusteisten interventioiden avulla voidaan tutkitusti vaikuttaa positiivisesti ihmisten hyvinvointiin (Wells, 2009: 523; Banks, McCoy & Trzcinski 2018: 9). Koira-avusteisista interventioista saatu tutkimusnäyttö osoittaa mm. stressin ja ahdistuneisuuden määrän vähene- mistä (Banks, McCoy & Trzcinski 2018: 1) ja onnellisuuden kokemuksen lisäänty- mistä (González-Ramírez, Quezada-Berumen, Vanegas-Farfano & Landero- Hernández 2018: 44). Fysiologisissa mittaustuloksissa on todennettu esimerkiksi oksitosiinin määrän lisääntyminen kehossa (Curry, Donalson, Vercoe, Filippo & Zak 2015: 56) sekä sykkeen hidastuminen ja verenpaineen lasku (Wood, Ohlsen, Thompson, Hulin & Knowles 2018). Vastaavia tuloksia on luonnollisesti mahdol- lista saavuttaa myös muiden työskentelymenetelmien kautta, mutta merkillepan- tavaa koira-avusteisuudessa on sen vaikuttavuus ja laaja-alaiset hyödyntämismah- dollisuudet. Koira-avusteisen työskentelymenetelmän valinta ei kuitenkaan saa olla itseisarvo, vaan kaikessa ammatillisessa työskentelyssä – oli kyse pedagogisesta, terveyden- huollollisesta tai sosiaalisesta työstä – keskeisimmässä roolissa on asiakkaan kanssa työskentelevän asiantuntijan ammattitaito ja osaaminen. Mikäli tavoitetta määritellessä asiantuntija(t) arvioi eläinavusteisen työskentelyn tuottavan toden- näköisesti parhaan lopputuloksen, lähdetään valitsemaan työskentelyyn sopivaa 152 Levón-instituutin julkaisuja eläintä, joista Haapala & Markkanen (2018: 3) selvityksen mukaisesti suosituim- pien joukkoon nousee koira. Kaikki koirat eivät kuitenkaan ole ominaisuuksiltaan jokaiseen työhön soveltuvia. Valintaprosessiin vaikuttavat useat eri tekijät kuten eläinyksilö itse, asiakas, asi- antuntija (koiran ohjaaja) ja työskentely-ympäristö. (Bielenberg 2008.) Niiden suhdetta toisiinsa on kuvattu Kuviossa 18. Se, onko eläinavusteisen työskentelyn asiantuntijalla mahdollisuutta valita useista eri eläinlajeista tai esimerkiksi koi- rayksilöistä, vaikuttaa luonnollisesti merkittävästi työskentelymahdolli-suuksiin. Joka tapauksessa ihmis-eläin-tiimin jäsenten ominaisuudet, kyvyt ja koulutus- tausta vaikuttavat merkittävästi. Huomioitava on myös asiakkaan tavoite, toimin- takyky ja terveydentila sekä toimintaympäristö, jossa työskennellään. Prosessissa vaaditaankin laaja-alaista osaamista juurikin ihmiseltä, joka toimii asiantuntijan roolissa eläinavusteisessa työskentelyssä. Kuvio 18. Valintaprosessin monet vaiheet (Säkkinen 2019). 17.3.3 Koiran valinta eläinavusteiseen työskentelyyn Eläinavusteiseen työskentelyyn soveltuvan koiran valinnassa on lähtökohtaisesti hyvä erottaa kaksi vaihetta. Ensimmäinen vaihe on käsillä, kun eläinavusteisesta työskentelystä kiinnostunut ihminen on hankkimassa itselleen sopivaa koiraa. Pe- riaatteessa tämä vaihe etenee samoin kuin perheeseen lemmikkikoiraa valittaessa. Käytännössä ero on kuitenkin merkittävä, sillä asiantuntija valitsee itselleen sopi- van työparin ja tiimin jäsenen. Koiran valinnassa onkin syytä huomioida etenkin Levón-instituutin julkaisuja 153 se, missä ja miten henkilö on kiinnostunut sen kanssa työskentelemään. Merkittä- vässä roolissa ovat myös elinolosuhteet, jotka koiralle voidaan tarjota. Vaikka koi- ran rodulla ei ole itse eläinavusteisessa työskentelyssä suurta merkitystä, rotujen tyypilliset ominaisuudet (esimerkiksi paimennus-, vartiointi- tai metsästysvietti) ja hoitovaatimukset voivat luoda haasteita työskentelyyn. Koiraa valitessa onkin syytä miettiä tarkoin, minkä ikäisen, kokoisen ja aktiivisuustason omaavan yksilön kanssa ihminen on halukas ja kykenee toimimaan. (Suomen kennelliitto 2019d; Bielenberg 2008.) Toinen valinta tehdään, kun määritellään tarkemmin eläinavusteisen toiminnan tavoitetta ja työskentelytapaa asiakastyössä. Valinnassa tarkastellaan eläinyksilöä ja sen soveltuvuutta suhteessa asiakkaan tavoitteeseen ja ominaisuuksiin sekä ym- päristöön liittyviin tekijöihin ja asiantuntijan (fasilitaattori, koiran ohjaaja) osaa- miseen. (Ks. Kuvio 18.) Vastuu onnistuneesta prosessista on loppu viimein koiran ohjaajalla, jonka on huomioitava työskentelyä suunnitellessaan myös asiakkaan ja eläintyöparinsa hyvinvointi, prosessin sujuvuus, mahdolliset riskit (Specht 2008) sekä toiminnan eettisyys (Tiere als Therapie 2014). Vastuu koiran ja ohjaajan so- veltuvuuden arvioinnista, ennen eläinavusteisen työskentelyn aloittamista, tulisi kuitenkin suorittaa objektiivisesti, ulkopuolisen ammattilaisen (ammattilaisten) toimesta. Käytännössä tämä tarkoittaa sekä ihmisen että eläimen kouluttamista sekä osaamisen ja soveltuvuuden testaamista. 17.3.4 Koiran soveltuvuus ja hyvinvointi eläinavusteisessa työskentelyssä Puhuttaessa koiran (yksilön) soveltuvuudesta eläinavusteiseen työhön, voidaan karkeasti yleistäen määritellä, että koiran on hyvä olla sosiaalinen ja ihmislähei- nen. Koiralla on oltava hyvä kontakti ja luottamuksellinen suhde ihmistyöpariinsa. Stressin- ja paineensietokyky sekä suvaitsevaisuus erilaisia ääniä, kosketusta ja poikkeavia liikkeitä tulisi olla erinomaisella tasolla. Koiran itsensä pitäisi olla myös terve ja toimintakykyinen. (Widder 2008.) Mutta miten terve lopulta määritellään ja voiko ”sairas koira” toimia eläinavusteisessa työskentelyssä? “Sairaan koiran” käytöstä löytyy esimerkkejä muun muassa Yhdysvalloista. Pet- partners -organisaatiossa (ent. Delta Society) on koulutettu terapeuttiseen työhön myös eläimiä, jotka ovat itse kokeneet kovia. Muun muassa polttoyrityksen koh- teeksi joutunut entinen kulkukoira ”Sweetheart” työskenteli tervehdyttyään pelas- tajansa ja omistajansa kanssa sairaalassa palovammapotilaiden hoito-osastolla. “Lucky” -kissa, jolta puuttui syntymästään lähtien toinen silmä ja mm. häntä oli alikehittynyt, toimi puolestaan yhdessä eläinavusteiseen työhön koulutetun omis- 154 Levón-instituutin julkaisuja tajansa kanssa kuuromykkien lasten erityisluokalla, jossa se motivoi lapsia visuaa- listen ja taktiilisten signaalien kautta. (Becker 2007: 195-201). Esimerkeistä voi- daan ymmärtää, että molemmissa tapauksissa asiakkaiden näkökulmasta, eläinavusteinen työskentely on ollut hyödyllistä. Mutta millaista se on ollut eläi- melle ja onko eläimen hyvinvointi pystytty varmistamaan? Millaista stressiä palo- vammoista toipunut koira on kokenut, haistaessaan ihmisen palaneen ihon, minkä haju on todennäköisesti muistuttanut koiraa omasta traumasta tai onko hännätön kissa pystynyt toteuttamaan lajityypillistä käyttäytymistään ja näyttämään selkeitä stressisignaaleja? Koiran ohjaajan tulee olla aina läsnä työskentelytilanteissa ja seurata eläimen ele- kieltä ja signaaleja sekä varmistaa, että eläin nauttii työstään ja voi hyvin. Koiran hyvinvointia eläinavusteisessa työssä on tutkittu jonkin verran. Haubenhofer & Kirchengast (2006: 167–170) selvittivät koiran (n=18) tunnetilan kiihtymistä (arousal) eläinavusteisen intervention aikana. Tulokset osoittivat, että koirien kortisolin eritys oli merkittävästi korkeammalla työskentelypäivinä, kuin niiden ulkopuolella. Glenk, Kothgassner, Stetina, Palme Kepplinger & Baran (2013: 375) tutkivat eläinavusteista työtä tekevien koirien (n=21) stressiä sylkinäytteestä. Vas- toin edellisen tutkimuksen tuloksia ilmeni, ettei koiran stressi kasvanut merkittä- västi työtilanteissa. Tutkijat näkivät kuitenkin, että ristiriitaisiin tutkimustuloksiin vaikuttavat erilaiset työtehtävät, ympäristöt ja asiakkaat sekä se, miten koirakko on kouluttautunut tehtäväänsä. Haubenhofer & Kirchengast (2006: 167–170) puo- lestaan huomasivat työskentelykertojen useuden viikossa nostavan kortisolitasoja merkittävästi ja toivat esille ajatuksen, että koirat voisivat hyötyä lepopäivistä työskentelytilanteiden jälkeen. Tutkimuksissa on myös noussut esille, että tule- vaisuudessa olisi tärkeää selvittää, millainen vaikutus eläinavusteisen ohjaajan tai- doilla on työpariinsa koiraan. Lisäksi olisi tutkittava työskentely-ympäristön sekä ohjaajan stressin ja persoonallisuuden vaikutuksia koiran hyvinvointiin. (Glenk 2017: 12.) 17.3.5 Arvot ja eettisyys koira-avusteisessa työskentelyssä Suomessa Suomalaista arvopohjaa ja suhdetta eläimiin heijastaa mm. lainsäädäntö ja eläin- suojeluyhdistysten tuottamat suositukset. Eläinsuojelulain tarkoituksena on suo- jella eläimiä kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta sekä edistää eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua (Suomen kennelliitto 2019e). Uudistuvassa eläinsuojelulaissa yh- tenä Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton SEY:n tavoitteen on, että eläin saa to- teuttaa lajityypillistä käyttäytymistään (Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto Levón-instituutin julkaisuja 155 2018). Eläinten hyvinvoinnin määritelmässä nostetaan esille oikeus hyvään koh- teluun, lajinmukaiseen elinympäristöön ja oikeus terveyteen ja hyvinvointiin (Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto 2018). Pelkästään koiriin liittyvää suomalaista lainsäädäntöä tarkasteltaessa määrätään etenkin koirien kiinnipitovelvollisuudesta ja koirakurista (Suomen kennelliitto 2019e). Juridisessa mielessä koira määritellään omistuksen kohteeksi ja esineeksi (Suomen kennelliitto 2019f). Mutta mikä on ihmisen rinnalla työskentelevän koi- ran rooli käytännössä? Onko se väline, fasilitaattori, katalysaattori, tiimin jäsen, terapeutti vai vapaaehtoistyöntekijä? Kuka saa tai voi määritellä eläimen roolin? Entäpä vaikuttaako valinta asiakkaan suhtautumiseen eläintä kohtaan? Miten puolestaan eläinavusteisissa interventioissa toimivien koirien ja muiden eläinten hyvinvointi taataan. Ja mitä seurauksia voi aiheutua tilanteissa, joissa eläimen so- veltuvuuden arviointi jää ainoastaan omistajalle (koiran ohjaajalle), jonka näke- mys voi pohjautua hyvinkin subjektiiviseen mielipiteeseen? Herääkin paljon kysymyksiä, joihin liittyen kaivataan avointa ja moniammatillista keskustelua. Etenkin työskentelyn eettisistä periaatteista tulisi saada aikaan yhtei- nen kansallinen konsensus, jottei ihmisiä lähdetä auttamaan eläimen kustannuk- sella. 17.4 Pohdintaa Tässä artikkelissa olemme käsitelleet koira-avusteista työskentelyä ammatillisuu- den, vastuullisuuden sekä tavoitteellisuuden näkökulmasta Suomessa ja nostaneet esille keskeisiä käsitteitä. Toimintaa on kehitetty viime vuosina paljon ja toisaalta uudenlaista koira-avusteista toimintaa syntyy kaiken aikaa. Tämän myötä kentälle saattaa tulla toimijoita, joilla koiran soveltuvuus kyseiseen työhön jää ainoastaan ohjaajan itsearvioinnin varaan. Myös ohjaaja voi olla vailla soveltuvaa koulutusta. Tutkimustuloksia ja toimintaa koskevia eettisiä ohjeita tarkastellessa, voidaan huomata, että ohjaajan harteilla lepää moni vastuita. Näin ollen työskentelyssä olennaisinta on eläinavusteisen intervention asiantuntijan osaaminen ja ammatti- taito suhteessa tavoitteisiin ja asiakkaan tilanteeseen. Toisaalta keskeistä on myös ihmis-eläin-tiimin keskinäinen vuorovaikutus ja viestintä sekä työskentelyssä mu- kana olevan eläimen ja sen tarpeiden tunteminen. Myös koirien hyvinvointia koskevat tutkimustulokset korostavat ohjaajan osaa- mista suhteessa eläimen elekielen lukemiseen ja stressisignaalien tunnistamiseen. Näissä korostuu kirjoittajien mielestä ihmisen ja eläimen kouluttamisen sekä so- veltuvuuden arvioinnin tärkeys. Kirjoittajien kokemusten mukaan käytännössä 156 Levón-instituutin julkaisuja mielipiteet laadunvalvonnasta, koulutuksen kestosta ja määrästä sekä soveltuvuu- den testaamisesta jakautuvat tiukkojen säännösten ja vapaamuotoisen työskente- lyn välimaastoon. Eläinten kanssa työskentelyyn on olemassa järjestöjen ja yhdis- tysten suosituksia ja ohjeita sekä kansainvälisten organisaatioiden standardeja. Jotta eläinavusteiset interventiot ovat laadukkaita ja turvallisia niin asiakkaalle kuin ihmis-eläin-tiimille, työskentelyyn on tärkeää luoda suomalaiseen työskente- lykulttuuriin ja- ympäristöön sopivat laatukriteerit. Työskentelyä koskevien stan- dardien luomisessa on kirjoittajien mielestä merkittävää avoin keskustelu ja mo- niammatillisen verkoston yhteistyö. Ääneen tulisi päästä niin tutkijat kuin ruo- honjuuritason työtä tekevät, koulutusten järjestäjät ja kentällä toimivat yhdistyk- set. Lisäksi tarvitaan yhteistyötä palveluiden hankkijoiden ja rahoittajien kuten Kelan, ELY-keskuksen, Aluehallintoviraston sekä Terveyden ja hyvinvoinnin lai- toksen kanssa. Laatukriteerit ja yhteiset käytänteet loisivat turvallisuutta ja auttai- sivat palvelun käyttäjää ja –maksajaa valitsemaan soveltuvimman eläinavusteisen työskentelyn muodon. Soveltuvan foorumin keskustelulle voisi tarjota kattojär- jestö Suomen Green Care Finland ry. Levón-instituutin julkaisuja 157 Lähteet Animal Assisted Intervention International (2019). Animal Assisted Intervention. Saatavissa 1.1.2019: https://aai-int.org/aai/animal-assisted-intervention/. Autti-Rämö, Ilona, Kirsi Vainiemi & Seija Sukula (2015). GAS-menetelmä: Käsi- kirja, versio 4. Kela. Saatavissa 11.1.2019: https://www.kela.fi/docu- ments/10180/0/Gas+-k%C3%A4sikirja/07692e5a-c6d0-48f0-97a1- 0737c4add7f8. Banks, Jonatan, Calin McCoy & Courtney Trzcinski (2018). Examining the impact of a brief human-canine interaction on stress and attention. Human-Animal Inter- action Bulletin 6: 1, 1–13. Becker, Marty (2007). Heilende Haustiere. Wie Hund, Katze und Maus Sie seelisch und körperlich gesund halten. riva Verlag. Bielenberg, Wiebke (2008). Die Auswahl von Tieren fur ‘Tiere als Therapie’. Luen- tomateriaali 23.11.2008. TAT-Universitäts-Lehrgang. Wienin eläinlääketieteelli- nen yliopisto. Curry, Benjamin, Brianne Donaldson, Moana Vercoe, Matthew Fikippo & Paul Zak (2015). Oxytosin Responses After Dog and Cat Interactions Depend on Pet Own- ership nd May affect Interpersonal Trust. Human-Animal Interaction Bulletin 3: 2, 56–71. Glenk, Karen (2017). Current Perspectives on Therapy Dog Welfare in Animal-As- sisted Interventions. Animals 7: 7, 2–17. Glenk, Lisa, Oswald Kothgassner, Birgit Stetina & Rupert Palme (2013). Therapy dog’s salivary cortisol levels vary during animal-assisted interventions. Animal Welfare 22: 369–378. Green Care Finland ry (2012). Yhdistyksen eettiset ohjeet. Saatavissa 4.1.2019: http://www.gcfinland.fi/yhdistys/yhdistyksen-eettiset-ohjeet/. Green Care Finland ry (2019). Menetelmät. Saatavissa 1.1.2019: http://www.gcfin- land.fi/green-care-/menetelmat/. Haubenhofner, Dorit & Sylvia Kirchengast (2006). Physiological Arousal for Com- panion Dogs working with Their Owners in Animal-Assisted Activities and Ani- mal-Assisted Therapy. Journal of Applied Animal Welfare Science 9: 2, 165–172. Hautamäki, Lotta, Farid Ramadan, Paula Ranta, Eija Haapala & Tiina Suo- mela-Markkanen (2018). Eläinavusteinen terapia. Katsaus tutkimuskirjallisuu- teen ja toimintaan Suomessa. KELA Työpapereita 140. Helsinki: Kela. Horowitz, Alexandra (2011). Koiran Silmin: Mitä koira näkee, haistaa ja ymmär- tää. Juva: Gummerus Kustannus Oy. Hoole, Jan & Daniel Allen (2018). Do dogs have feelings? Saatavissa 31.12.2018: https://theconversation.com/do-dogs-have-feelings-101998. 158 Levón-instituutin julkaisuja Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry (2017a). Koirat Kasvatus- ja kuntoutus- työssä. Saatavissa 11.1.2019: http://www.kasvatus-kuntoutuskoirat.fi/kasvatus- ja-kuntoutustyo/. Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry (2017b). Koira-avusteinen kasvatus- ja kun- toutustyö –täydennyskoulutus 10 op. Saatavissa 11.1.2019: http://www.kasvatus- kuntoutuskoirat.fi/yhdistyksen-toiminta/koira-avusteisen-kasvatus-kuntoutus- tyo-taydennyskoulutus/. Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry (2017c). Koirat Kasvatus- ja kuntoutus- työssä ry:n ammattieettiset ohjeet. Saatavissa 4.1.2019: http://www.kasvatus- kuntoutuskoirat.fi/yhdistyksen-toiminta/eettiset-ohjeet/. Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry (2018). Yhteistyökumppanit. Saatavissa 11.1.2019: http://www.kasvatus-kuntoutuskoirat.fi/yhteistyokumppanit/. Luke, THL ja GCF ry (2018). Suomalainen Green Care – LuontoHoivan ja Luon- toVoiman laatutyökirja. Luonnonvarakeskus, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Green Care Finland ry. Verkkojulkaisu. Saatavissa 4.1.2019: http://www.gcfin- land.fi/tiedostopankki/503/green-care-tyokirja-2018.pdf Marttinen, Minna (2018). Kipukoirat helpottavat elämää kivun kanssa. Verkkojul- kaisu. Saatavissa 21.1.209: https://www.suomenkipu.fi/2018/ 01/kipukoirat-hel- pottavat-elamaa-kivun-kanssa/ Specht, Ursula (2008). Risikomanagement für Tiergestützte Interventionen. Lu- entomateriaali. Therapiehundeausbilung TAT OÖ. Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto (2018). Eläinsuojelulaki uudistuu. Saata- vissa 5.1.2019: http://www.elainsuojelulaki.fi/. Suomen kennelliitto (2019a). Kaverikoirat. Saatavissa 1.1.2o19: https://www.ken- nelliitto.fi /koirat/kaverikoirat. Suomen kennelliitto (2019b). Koirat. Saatavissa 13.1.2019: https://www.kennel- liitto.fi/koirat/hyotykoirat. Suomen kennelliitto (2019c). Lukukoirat. Saatavissa 11.1.2019: https://www.ken- nelliitto.fi/koirat/lukukoirat. Suomen kennelliitto (2019d). Koiran hankinta – Miten rotu valitaan. Saatavissa 21.1.2019: https://www.hankikoira.fi/koiran-hankinta/miten-rotu-valitaan. Suomen Kennelliitto. (2019e). Koiriin liittyvä lainsäädäntö. Saatavissa 21.1.2019: https://www.kennelliitto.fi/koiran-omistaminen/koiriin-liittyva-lainsaadanto. Suomen Kennelliitto (2019f). Koiratietoa – Koira lainsäädännössä. Saatavissa 21.1.2019: https://www.hankikoira.fi/koiratietoa/mika-koira-on/koira-lainsaa- dannossa. Tiere als Therapie (2014). TAT Informationsblatt. Gütekriterien für die Eignung und Ausbildung von Therapiebegleithunden bzw. -tieren bzw. -teams. Saatavissa Levón-instituutin julkaisuja 159 29.1.2019: https://www.tierealstherapie.at/wp-content/uploads/2014/12/Güte kriterien.pdf. Vanek-Gullner, Andrea (2007). Lehrer auf vier Pfoten. Theorie und Praxis der hundegestützten Pädagogik. Öbvhpt VerlagsgmbH & Co. KG, Wien. Wells, Deborah (2009). The Effects of Animals on Human Health and Well-Being. Journal of Social Issues 65:3:523–543. Whitehead, Sarah (2007). Hunde. Das illustrierte Standardwerk. Tosa. Widder, Helga (2008). Verain Tiere als Therapie. Entwicklung des Vereines und der Ausbildungsstandards für Hunde. Übersicht über den Dachverband ESAAT. Luentomateriaali 23.11.2008. TAT-Universitäts-Lehrgang. Wienin eläinlääketie- teellinen yliopisto. :LQNOH0HOLVVD-HQQLIHU5RJHUV/XFLMD.DWDOHQLü3HWHU*RUELQJ6HLQD*LEVRQH Danny Van Coppernolle, Jan Heremans, Elma Burg, Tep Mariscal, Sven Höök, In- geborg Höök, Bridget Simpson & Bridget Dickson. Tarkastaneet Winkle, Dickin- son & Simpson (2018). Animal Assisted Intervention International Standards of Practice. Saatavissa 5.1.2019: https://aai-int.org/wp-con- tent/uploads/2018/12/AAII-Standards-December-15-2018.pdf. Wood, Emily, Sally Ohlsen, Jennifer Thompson, Joe Hulin & Luise Knowles (2018). The feasibility of brief dog-assisted therapy on university students stress levels: the PAwS study. Journal of Mental Health. 27: 3, 263–268. 160 Levón-instituutin julkaisuja 18 ELÄINTARINOITA – OPPIMASSA ELÄINTEN KANSSA Maija Esko ELÄINTARINOITA – oppimassa eläinten kanssa oli varhaiskasvatuksen henki- löstölle kohdennettu Opetushallituksen rahoittama Turun yliopiston opettajan- koulutuslaitoksen Rauman yksikön Sat@Opin järjestämä täydennyskoulutus. Eläinten kanssa työskentely tarjosi mahdollisuuden etsiä uudenlaisia lähestymis- tapoja varhaiskasvatuksen opetus- ja ohjaustilanteisiin sekä yhdessä toimimiseen. Koulutuksen tavoitteena oli laajentaa pedagogista näkökulmaa, perehtyä uuden- laisiin työskentelytapoihin ja antaa välineitä oman työn kehittämiseen, tukea toi- mimista yhteisössä sekä lisätä työhyvinvointia. Koulutuksen erilaisten sisältöjen, tavoitteiden ja mukana olleiden eläinten, koi- rien, kissojen, pässien ja hevosten takia täydennyskoulutus suunniteltiin ja toteu- tettiin moniammatillisessa työryhmässä: ulkopuolisina kouluttajina mukana oli- vat Taina Mustapää (psykiatri, ratsastusterapeutti), Tuulevi Larri (psykiatrinen sairaanhoitaja, työnohjaaja, prosessikonsultti), Kirsi Ylinen (lastentarhan opet- taja) sekä opettajankoulutuksesta Päivi Granö (taidekasvatus), Riitta Korhonen (varhaiskasvatus), Anu Tenhunen (erityisopetus), Hanna Niinistö (taidekasvatus) ja Maija Esko (taidekasvatus, muotoilu) ja Sat@Opista Jyri Halme. Vuoden aikana toteutetun koulutuksen tarkoituksena ei ollut kouluttaa opiskeli- joita eläinten kanssa työskentelyyn, vaan tavoitteena oli tarjota ohjattu kokemus eläinten kanssa toimimisesta erilaisissa oppimisympäristöissä sekä mahdollistaa tila omakohtaiselle prosessille. Kouluttajien tehtävänä oli olla mukana asiantunti- joina, toimintaympäristön turvaajina, mutta samalla oppijoina. Itse toimin koulu- tuksen suunnittelijana ja työryhmän kokoajana. Huolehdin työskentelyyn tarvit- tavasta tilasta ja vapaana kulkemisen kokemuksesta. 18.1 Polku Koulutus käynnistyi syyskuun alussa ja päättyi seuraavan vuoden huhtikuussa. Se sisälsi viisi viiden tunnin lähikertaa, yhden seminaaripäivän sekä 50 tuntia itse- näistä työtä. Lähiopetus toteutettiin erilaisissa oppimisympäristöissä: päiväko- dissa, yliopistolla, luokkahuoneessa, lammaslaitumella, tallilla sekä kulttuuriym- päristössä. Kouluttajat ja opiskelijat työskentelivät yhdessä koulutuksen ajan. Levón-instituutin julkaisuja 161 Koulutuksen aloituskerta, ELÄIMET – leikeissä toteutettiin osallistujien työym- päristössä, päiväkodissa, jossa arki on täynnä eläimiä, satuina, leluina ja leikkeinä. Leikin tärkeyttä pohdittiin ja eläinsatujen maailmaan tutustuttiin. Ennakkotehtä- vänä oli tuoda mukana kuva tai esine, joka kertoisi lapsuuden eläinkokemuksesta. Niihin liittyvät muistot ja tarinat jaettiin ryhmässä. Tämä tutustutti mukana olijat toisiinsa ja vahvisti ymmärrystä eläimen kohtaamisen merkityksestä. LAUMANVARTIJA – kasvatus ja hoitotyössä, koiran kanssa varhais-kasvatuk- sessa ja esiopetuksessa oli koulutuksen toinen lähijakso, joka toteutettiin yliopis- ton luentosalissa. Koulutuspäivän aikana opiskelijat tapasivat kolme koiraa, seka- rotuisen yliopistokoira Rauhan, ensikertalaisen mäyräkoira Kisun sekä owczarek podhalanski –rotuisen Aamun, johon tutustuttiin kampuksen pihalla laumanvar- tijakoiran ehdoilla. Koirien mukana olo ja erilaiset kohtaamisen, koskettamisen ja yhdessä kulkemi- sen harjoitukset tekivät näkyväksi sen, miten läsnäolon kokemus ja tunneviestin- nän tasot vahvistuivat. Hetkestä tuli intensiivinen ja yhteinen. Jokaisen koiran mukanaan tuoma erilainen energia sai opiskelijat pohtimaan oman tilan ja lähellä olon merkitystä, koiran paikkaa varhaiskasvatuksessa sekä omaa vastuutaan var- haiskasvattajina, laumanvartijoina. PÄSSIT – työyhteisössä -lähijaksossa jaettua kokemusta laumassa ja toimimista yhteisössä pohdittiin loppusyksyisessä säässä lammaslaitumella. Pässilauman Ur- maksen, Herkon, Åskan ja Ension keskinäisen dynamiikan havainnointi sai opis- kelijat avaamaan ja ymmärtämään omaa rooliaan ryhmätilanteissa ja yhteisöissä. Huumorin avulla oli mahdollista jakaa oivalluksia työnohjauksellisin keinoin. Päi- vän päätteeksi tuvan lämmössä, Lempi kissan kehräyksen säestämänä käydyssä keskustelussa tärkeäksi nousi yksilön näkemisen merkitys ja nähdyksi tulemisen kokemus. HEVOSET – vuorovaikutuksessa -lähijaksossa hevoset ja kehollinen kokemus, it- setuntemus, peilaus, tietoinen toiminta ja vuorovaikutuksen eri tasot ja tavat olivat läsnä talvisena pakkaslauantaina hevoslaumassa ulkona tarhassa ja sisällä manee- sissa Santun, Hajon ja Mertsin kanssa. Ison eläimen läsnäolo ja hevosen herkkä peili tekivät kokemuksesta vahvan. Ohjattu työskentely hevosten kanssa ryh- mässä, yksin toteutetut harjoitukset sekä keskusteleva luento tallituvassa tekivät mahdottomaksi oman itsen ohi kulkemisen. ELÄINTARINA – elää -lähijakson elokuvakerronnan keinoin kerrottu tarina pa- lautti opiskelijat luokkahuoneessa takaisin omiin eläintarinoihin sekä uusiin ku- viin eläinten kanssa. Pienryhmissä tuotetut ja toteutetut omakohtaiset tai omaan 162 Levón-instituutin julkaisuja työhön soveltuvat animaatiot ja lyhytelokuvat tekivät näkyväksi koulutuksen ai- kana syntyneet yhteiset tarinat ja omakohtaisiksi muuttuneet sadut. Eläimet toi- mivat niissä viestin välittäjinä ja vaikeidenkin asioiden sanoittajina. LAITUMELLE – seminaari, koulutuksen kokoava tapaaminen kulttuuri-ympäris- tössä oli tärkeä. Yhteisen matkan päätöstilaisuus antoi vielä tilaa jakamiselle, toi- silta oppimiselle ja yhdessä oivaltamiselle. Yhteistyössä suunniteltu ja taiteen ta- voilla toteutettu tarinallinen työskentely eläinten kanssa oli koskettanut, liikautta- nut ja käynnistänyt erilaisia omaan itseen ja oppimiseen liittyviä yllätyksellisiä prosesseja sekä avannut uusia näkemisen tapoja omaan ammatilliseen toimin- taan. Oli selvää, että eläinten läsnäolo oli ollut merkityksellinen opiskelijoille ai- doissa, hetkeen sidotuissa kontakteissa, mutta myös mahdollinen kertomusten, kuvien ja esineiden kautta. 18.2 Oppimassa Mukana ELÄINTARINOITA-koulutuksessa oli 18 täydennyskoulutusopiskelijaa, varhaiskasvatuksen ammattilaista, 8 kouluttajaa ja 14 eläintä: koiria, kissoja, päs- sejä ja hevosia. Opetukseen osallistuneiden opiskelijoiden työskentelyprosessi tal- lennettiin visuaaliseen ja kirjalliseen muotoon. Kuvallinen aineisto sisälsi valoku- via ja luonnoksia ohjaustilanteista sekä päiväkirjamaista prosessin kuvausta tai koulutustilanteita kokoavia, omaan kokemukseen ja havaintoihin perustuvia teks- tejä sekä tutkijan kirjattuja havaintoja sekä kuvamateriaalia, luonnoksia ja valoku- via. Näin ollen tutkimus perustui kulttuuriseen visuaaliseen ja kirjalliseen materi- aaliin, tallennettuun sosiaaliseen vuorovaikutukseen sekä tutkijan omaan osallis- tuvaan havainnointiin. Teoreettinen pohja oli uusmaterialismissa, erityisesti toi- seuden kontekstissa sekä ihmiskeskeisestä maailmankuvasta pois pyrkivässä hie- rarkkisessa muutoksessa (Singer 2013), posthumanistisessa ajassa (Lummaa & Rojola 2014) ja tavassa tarkastella toislajisuutta, ihmisiä ja muita eläimiä. Kriitti- nen eläintutkimus, Green Care ja luontoavusteiset interventiot koulutuksessa, tai- dekasvatuksessa ja muotoilussa olivat mukana rakentamassa tarkastelulle pohjaa (Säljö 2014; Miettinen 2000; Dincer & Pedersen 2016; Matrusewicz, Edmunso & Lupinacci 2015). 18.3 Etsimässä Eläinten kanssa moniammatillisessa yhteistyössä toteutettu koulutus koettiin elä- mykselliseksi ja yllätykselliseksi. Sen aikana tuotettu materiaali ja reflektointi toi- mivat kokemuksen avaajina, rakensivat tietoa itsestä, toisesta ja toiseudesta. Do- Levón-instituutin julkaisuja 163 kumentoimalla kohtaamista eläimen kanssa, joko kuvaamalla itse tai olemalla ku- vattuna, kohtaaminen saattoi avautua vaiheittain kokijalle itselleen ja syventää ymmärrystä siihen liittyvästä prosessista (Manning 2013; Willamo 2017). Eläimen läsnäolo piti kiinni hetkessä ja antoi tilaa ryhmän vuorovaikutukselle. Eläinten avulla oli mahdollista nostaa ryhmässä esille iloisia, arkisia ja vaikeitakin työelämän asioita. Koulutuksen aikana tapahtunut vuorovaikutus ja kommuni- koinnin herkimmät tasot saivat pohtimaan kunnioitusta, pakottomuutta, iloa, kii- reettömyyttä, vapautta työssä, johtajuutta, villeyttä, oman tilan merkitystä sekä nähdyksi ja hyväksytyksi tulemisen kokemuksen tärkeyttä. Eläinten mukana olo rauhoitti, lisäsi tunnetta fyysisestä ja psyykkisestä läsnäolosta (Beetz 2013; Oden- daal 2000), laajensi käsitystä erilaisista oppimisympäristöistä (Niinistö & Granö 2018; Smeds, Jeronen & Kurppa 2015) ja tutustutti opiskelijat erilaisiin työsken- telytapoihin. Toimiminen yhteistyössä kissojen, koirien, pässien ja hevosten kanssa teki koulutuksesta aikaan ja paikkaan sidottua, kaikilla aisteilla tapahtuvaa kehollista oppimista (Anttila 2017). Tutustuminen mukana olleisiin eläinyksilöihin pakotti pohtimaan eläimen ja ih- misen paikkaa yhteiskunnassa sekä avaamaan kriittistä keskustelua ihmisen ja eläimen välillä olevasta hierarkiasta (Aaltola 2018; Sepänmaa & Kainulainen 2009). Tärkeää oli ollut oppia näkemään eläin itsenään, tasavertaisena ja toisena, arvokkaana yhteistyökumppanina, mitä lisääntynyt tutkimustieto eläinten tun- teista ja kognitiivisista kyvyistä tuki (Telkänranta 2016; Olmert 2009). Koulutta- jien vastuullisena tehtävänä oli olla kaikille koulutukseen osallistuville turvallisen toimintaympäristön varmistajana. Luokkatilassa, yliopistolla tai omassa ympäris- tössään toimiville eläimille tarjottiin tarvittava tila, jossa niiden oli mahdollista omatahtisesti lähestyä ryhmää ja väistyä tai tarpeen vaatiessa poistua. Täydennyskoulutuksessa kaikkien osallistaminen oli tärkeää. Työskentely oli tasa- vertaisia yhdessä oppimista, eteni sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, yhteisessä ja henkilökohtaisessa prosessissa, pakottomasti ja vapaana. Koulutus rakentui yhtei- siin hetkiin ja mukana olleiden tarinoihin, mikä teki siitä ainutkertaisen, eikä tois- tettavissa olevaa koulutusmallia. 18.4 Lopuksi Oppiminen ja kouluttaminen yhdessä eläinten kanssa tarvitsee ymmärryksen ja osaamisen pohjaksi lisää monialaista ja poikkitieteistä tutkimusta, jossa ihmistä ja eläintä tutkitaan yksilöinä ja yksittäisinä yhdessä toimijoina (Jensen 2017; Ilomäki & Lauhakangas 2002). Tämänkaltainen lähestymistapa vaatii uudenlaisia tutki- muksen ja tekemisen tapoja, sekä uusia teoreettisia ja metodologista malleja. Siksi 164 Levón-instituutin julkaisuja tämän uutta etsivän tekemisen tavan ja siihen liittyvän tutkimuksen tavoitteena ei ole löytää lopullista määritelmää eikä kouluttamisen tapaa, vaan huomata yhdis- telmiä ja liikkuvia aineiston, kokemuksen, tiedon välitiloja (Tammi & Hohti 2017) ja ainutkertaisuutta oppimisessa ihmisten ja muiden eläinten kanssa. Levón-instituutin julkaisuja 165 Lähteet Aaltola, Elisa & Keto, Sami (toim.) (2015). Eläimet yhteiskunnassa. Helsinki: Into- kustannus. Anttila, Eeva (2009). Mitä tanssija tietää? Kehollinen tieto ajattelun ja oppimisen perustana, Aikuiskasvatuksen teemanumero Taiteet, luovuus ja innovatiivisuus ai- kuisten oppimisessa, 2/2009. Beetz, Andrea & al. (2012). Psychosocial and psychophysiological effects of hu- mananimal interactions: the possible role of oxytocin. Front. Psychol. 2012;3:234. Beetz, Andrea (2013). Socio-emotional correlates of a schooldog-teacher-team in the classroom Front. Psychol. 2013; 4:886. Dinker, Karin & Gunnarsson, Pedersen Helena (2016). Critical Animal Pedagogies: Re-learning Our Relations with Animal Others. In: Lees H., Noddings N. (eds) The Palgrave International Handbook of Alternative Education. London: Palgrave Macmillan. Ilomäki, Henni & Lauhakangas, Outi (toim.) (2002). Eläin ihmisen mielenmaise- massa. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura. Jensen, Andreas Reier (2018). Dyreassistert pedagogikk i barns leseopplæring. Antrozoologi. Samspill mellom dyr og menneske, 143–159. Universitetsforlaget. Lummaa, Karoliina & Lea Rojola (toim.) (2014). Turku: Posthumanismi Eetos. Manning, Per (2013). A Man does Thing. EMMA Espoon modernin taiteen museo. Martusewicz, Rebecca, Jeff Edmundso & John Lupinacci (2015). EcoJusti- ce Ed- ucation. Towards diverse, democratic, and sustainable communities. New York: Routledge. Miettinen, Reijo (2000). Varieties of Constructivism in Education. Where do we stand? Lifelong Learning in Europe 1. Niinistö, Hanna & Päivi Granö (2018). Tilannesidonnainen oppiminen lapsen ko- kemuksena teoksessa Granö, Päivi, Hiltunen, Mirja, Timo, Jokela (toim.) Suh- teessa Maailmaan, ympäristöt oppimisen avaajina. Lapland University Press. Odendaal J. S. J. (2000). Animal-assisted therapy - magic or medicine? J.Psycho- som. Res. 2000;49(4):275–80. Olmert, Meg Daley (2009). Made for each other – The Biology of the Human-An- imal Bond. Philadelphia: Da Capo Press. Sepänmaa, Yrjö & Kainulainen, Pauliina (toim.) (2009). Ihmisten eläinkirja Gau- deamus, Palmenia sarja. Saljö, Roger (2001). Oppimiskäytännöt - sosiokulttuurinen näkökulma. Helsinki: WSOY. 166 Levón-instituutin julkaisuja Smeds, Pia & Jeronen, Eila & Kurppa, Sirpa (2015). Farm education and the value of learning in an authentic learning environment. Luonnonvarakeskus. Tammi, Tuure & Riikka Hohti (2017). Lasten osallistuminen ja posthumanistinen ontologia: urittuvaa ja emergenttiä kartoittamassa. Kasvatus & Aika 11(1) 2017, 69–83. Telkänranta, Helena (2015). Millaista on olla eläin? Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Telkänranta, Helena (2016). Eläin ja ihminen. Mikä meitä yhdistää? Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Willamo, Heikki (2017). Myyttinen matka. Helsinki: Maahenki. Levón-instituutin julkaisuja 167 19 TUTKIMUKSELLISEN VAIKUTTAVUUSTIEDON JA AMMATILLISEN KOKEMUSTIEDON ROOLIT LUONTOLÄHTÖISEN TOIMINNAN KEHITTÄMISESSÄ Anja Yli-Viikari 19.1 Johdanto Yhteiskunnassa tapahtuvien uudistusten ajatellaan monesti tapahtuvan tutkimus- tiedon lisääntymisen kautta. Ajattelutapa perustuu ns. lineaariseen tiedonsiirron malliin, jossa kehittämistavoitteiden ja ongelmien määrittelyn nähdään tapahtu- van päätöksentekijöiden ja hallinnon kautta, tutkimuksen keskittyessä ratkaisu- mallien kehittämiseen. Ammattilaisten roolina on lähinnä tiedon käyttöönotto käytännön toiminnan tasolla. Lääketieteellisten hoitojen kehittäminen ja käyt- töönotto onkin ehkä pitkälti tapahtunut tämän ajattelutavan mukaisesti. Uudet menetelmät kehitetään kokeellisen tutkimuksen olosuhteissa, ja parhaimman mahdollisimman hoitovasteen tarjonneet menetelmät otetaan yleiseen käyttöön. Psyykkisen ja sosiaalisen tuen tilanteissa ei kuitenkaan ole kysymys pelkästään ”oikean tiedon” määrittämisestä ja näiden ratkaisujen välittämisestä asiakkaalle. Ratkaisujen hakeminen tapahtuu enemmänkin yhteistyössä asiakkaan ja ammat- tilaisen välillä. Uuden menetelmäosaamisen kehittäminen ei sekään tapahdu la- boratorio-olosuhteissa, vaan ennemminkin ammatillisen työskentelyn tasolla, jossa joudutaan reagoimaan käytännön työssä vastaantuleviin haasteisiin. Psyyk- kiseen ja sosiaaliseen tukeen tarkoitettujen menetelmien tutkimuskaan ei silloin voi olla luonteeltaan kovin mekaanista ja yksioikoista. Ilmiöiden haltuunotto edel- lyttää myös useinkin monitieteisen tutkimusosaamisen käyttöönottoa. Tässä julkaisussa on mukana kolme esimerkkiä käytännön tason asiakastyöstä sekä näiden tuottaman vaikuttavuuden seurannasta erilaisia tutkimusmenetelmiä käyttäen. Kirsi Salosen ja Katariina Hyvösen kokeellisessa tutkimuksessa pereh- dytään luontotoiminnan vaikuttavuuteen työuupumusasiakkaiden parissa. Niina Fagerströmin kirjoitus käsittelee tapaustutkimusta hevosavusteisuuden käytöstä ratkaisukeskeisessä psykoterapiassa ja Pirja Peltomäen artikkeli pohjautuu haas- tattelututkimukseen sosiaalipedagogisen hevostoiminnan merkityksestä päihde- kuntoutuksessa. Näiden kolmen tutkimustietoa tuottavan artikkelin lisäksi pereh- dytään vielä ammatillisen kokemustiedon tuottamiseen. Tästä esimerkkinä on joustavan perusopetuksen kehittäminen Kiviniityn koululla Kokkolassa, minkä ohella käydään läpi myös kirjoittajan aiempia kokemuksia Green Care-toimintaan liittyvien kehittämishankkeiden parissa. 168 Levón-instituutin julkaisuja Artikkelin tavoitteena on kuvata erilaisiin tiedollisiin ja tutkimuksellisiin lähesty- mistapoihin liittyviä vahvuuksia sekä toisaalta myös rajoitteita ja tämän kautta kannustaa mahdollisimman monipuolisten tiedollisen työvälineiden käyttöönot- toon luontolähtöisen toimintamallien kehittämisessä. 19.2 Kokeellinen tutkimus Kirsi Salosen ja Katariina Hyvösen tutkimus perustui kokeellisen tutkimusasetel- maan, jossa verrattiin ryhmämuotoisen luontotoiminnan (Luovi-menetelmä), etä- ohjatun luontotoiminnan sekä vertailuryhmän välisiä eroja työuupumusasiakkai- den kuntoutumisessa. Tuloksia mitattiin psykologisessa työstä irtautumisessa ja tunnetiloissa ilmenevien erojen kautta. Lisäksi seurattiin työuupumuksen esiinty- misessä ilmeneviä välittömiä sekä pitkäaikaisvaikutuksia (alkumittaus sekä mit- taukset 1 kk ja 6 kk toiminnan jälkeen). Salosen ja Hyvösen tutkimuksessa todettiin sekä luonnossa itsenäisesti, että ohja- tussa ryhmätoiminnassa ulkoilevien kokeneen myönteisiä tunnetilan muutoksia. Ohjattu ryhmämuotoinen luontotoiminta sisälsi opastusta luonnon hyvinvointi- vaikutusten tietoiseen tunnistamiseen sekä ryhmän antamaa vertaistukea. Ryh- mätoiminnan todettiin toimineen kaikkein parhaiten työstä irtautumisen suhteen. Osallistuminen ryhmätoimintaan näkyi selkeästi myös kyynisyyden vähenemi- sessä, mikä oli yksi työuupumuksen mitatuista osa-alueista. Tutkimus tarjosi siis selkeää näyttöä siitä, että luontotoiminnalla on positiivista vaikutusta työuupumusasiakkaiden joukossa. Kokeellisen tutkimuksen vahvuu- tena on nimenomaan määrällisesti ilmaistavien tuloksien esittäminen ryhmien vä- lisistä eroista. Tutkimus rohkaisee kehittämään uuden tyyppisiä lähestymistapoja sekä asiakastyöhön että vaikutusten mittaamiseen. Edelleen tarvitaan kuitenkin vielä parempaa teoreettisen tason ymmärrystä siitä, millä tavoin luontoon liittyvät osatekijät liittyvät työuupumukseen sairastuneen ihmisen kokonaisvaltaiseen toi- pumisen prosessiin. Tutkimustiedolle onkin olennaista sen kasautuva luonne. Tarkasteltavia ilmiöitä opitaan vähitellen jäsentämään entistä tarkemmin ja suuntaamaan sen myötä kuntoutuksen toimenpiteitä entistä kohdennetummin. Olennaisen tärkeää on kiinnostavien tutkimuskysymysten tunnistaminen ja tutkimusasetelmien rakenta- minen, minkä kautta ilmiöistä voidaan saada lisätietoa. Eräässä tanskalaistutkimuksessa kokeellisen tutkimusasetelman ongelmaksi valit- tiin robottihylkeen ja koiravierailujen vaikutusten vertailu dementiaa sairastavien Levón-instituutin julkaisuja 169 palvelutalon asukkaiden keskuudessa. Kuusiviikkoisen ohjelman aikana asukkai- den aktiivisuuden todettiin lisääntyvän kummankin työvälineen vaikutuksesta, mikä todennettiin muun muassa katsekontaktien, puheen ja fyysisten kosketusten lisääntymisen perusteella. Koiravierailujen aktivoivat vaikutukset säilyivät robot- tihylkeen vastaavia vaikutuksia hieman paremmin ohjelman aikana. (Thodberg ym. 2015.) Tutkimus todensi sekä robottihylkeellä että koiravierailulla olevan kohdejoukossa aktivoivia vaikutuksia. Käytännön toimijoiden näkökulmasta tutkimus ei ehkä tuottanut kovinkaan paljoa uutta tietoa, sillä asukkaiden tilanteen ja tarpeet tun- tevan henkilökunnan olisi helppoa todeta pienimuotoisten kokeilujen myötä, että kenelle nämä kyseiset toimintamallit voivat soveltua ja millaisen toteutuksen kautta niistä olisi saatavilla eniten iloa ja hyötyä kunkin asiakkaan kohdalla. Monet eläin- ja luontoavusteisuuden menetelmät ovatkin sikäli helppoja ja käyt- tökelpoisia, että alan ammattilaisten on mahdollista asiakkaan tarpeita kuuntele- malle hakea kulloiseenkin tilanteeseen sopivin ja käyttökelpoisin sovellutus. Lää- kehoidoissa tällainen työote ei juurikaan ole mahdollinen. Vaikuttavuusproses- sien tunnistamisen ja määrittelyn ohella luonto- ja eläinavusteisten menetelmien käyttöönotossa saattaakin olla pitkälti kysymys myös menetelmien tilannekohtai- sesta toimivuudesta, jonka työntekijät pystyvät itsekin toteamaan. Myös asiakkaan omalla tahtotilalla on huomattava merkitys luonto- ja eläinavus- teisten menetelmien käytön yhteydessä. Tavoitteena ei ole ensisijaisesti kehittää standardinomaisia hoitoja, jotka soveltuvat yhtäläisesti käytettynä jokaiselle koh- deryhmän asiakkaalle. Sosiaalisten ja psyykkisten tukitoimien kohdalla voi usein olla kysymys asiakkaan oman itsetunnon, voimaantumisen ja elämänhallinnan tu- kemisesta, jolloin edetään asiakkaan omakohtaisten valintojen mukaisesti. Ko- keellinen tutkimusasetelma ei tällaiseen juurikaan taivu, sillä sen lähtökohtana on vertailuryhmien jäsenten satunnaistetut valinnat. Eräässä ruotsalaistutkimuksessa otettiin käyttöön sekä määrällisen että laadulli- sen tutkimuksen lähestymistapoja. Tutkimuskysymys rajattiin aivojen tasolla ta- pahtuvaan ympäristöinformaation käsittelyyn. Kohderyhmäksi otettiin Parkinso- nin tautia sairastavia koehenkilöitä, joilla tiedettiin olevan tavallista suurempi herkkyys reagoida stressioireiden ilmaantumisen kautta aistien välittämään epä- selvään ympäristötietoon. Koetilanteessa kaikkien kuuden koehenkilön todettiin reagoivan stressioireiden kautta, kun ympäristöön lisättiin aistihavaintojen käsit- telyä kuormittavia tekijöitä (kapea oviaukko kulkemiseen, näkökentän rajaami- nen). Tutkimus todensi, että pienetkin ympäristössä tapahtuvat muutokset voivat aiheuttaa stressireaktioina näkyviä vaikutuksia. Kuvattavaa ilmiötä voitiin edel- leen tarkentaa yksilöiden välisiä eroja laadullisesti avaamalla (Ottosson ym. 2015). 170 Levón-instituutin julkaisuja 19.3 Tapaustutkimukset Nina Fagerströmin artikkelissa kerrottiin ratkaisukeskeisen psykoterapian etene- misestä yhden asiakkaan kohdalla. Muutosten taustalla olevia vaikuttavuusteki- jöitä jäsennettiin aiemman kirjallisuuden ja artikkelissa kuvatun asiakaskerto- muksen pohjalta seuraavasti: x Luottamuksellisen ”kimpan” rakentaminen hevosen läsnäolon myötä x Tavoitteen määrittäminen, ihannetilan kuvaus x Asiakaslähtöisyys ja ei-tietämisen vaikeus x Tilanteiden uudelleenmääritys x Ratkaisujen rakentaminen, selviytyminen ja myönteiset poikkeukset x Vertauskuvien käyttö keskustelussa x Asiakkaan uskon vahvistaminen x Katse tulevaisuuteen, ohjat omiin käsiin Kertomuksen myötä kyettiin kuvaamaan asiakkaan kuntoutumiseen liittyvä pro- sessi täydessä laajuudessaan sekä sanoittamaan käytännön tasolla tehtyjä havain- toja erilaisten osatekijöiden toimivuudesta. Samalla saatiin esille alan ammatti- laisten monivuotisen työskentelyn ja monien erilaisten asiakaskohtaamisten myötä kertynyttä ammatillista osaamista, mikä osaltaan auttoi tapaustutkimuksen havaintojen tekemisessä ja kuntouttavan toiminnan tehokkaassa suuntaamisessa. 19.4 Haastattelututkimukset Pirja Peltomäen artikkelissa tarkastelun kohteena oli kahden päihdekuntoutuksen asiakkaan sekä heidän ohjaajansa välittämät kokemukset sosiaalipedagogisesta hevostoiminnasta. Selvityksen tavoitteena oli asiakkaiden oman äänen esille saa- minen ja toiminnan merkityksen ymmärtäminen heidän näkökulmastaan. Sosiaalipedagoginen hevostoiminta koettiin haastatteluissa selvästi hyvinvointia lisäävänä ja päihdehoitoa tukevana menetelmänä. Päihdekuntoutuksessa nähtiin olevan tarvetta erityisesti kokonaisvaltaisiin tukimuotoihin. Hevostoiminnan osalta vaikuttavuustekijöitä nousikin laaja-alaisesti esille: x Toiminta rikkoo arjen rutiinit ja antaa sisältöä, jota odottaa ja arvostaa monin eri tavoin. Aktiivisesta toiminnasta johtuva luonnollinen väsymys tukee unensaantia. Luontokeskeinen talliympäristö, hevoset ja toiminnal- lisuus auttavat rentoutumaan ja kohottamaan mielialaa. Levón-instituutin julkaisuja 171 x Fyysisen kunnon koheneminen sekä sairauksista, kivuista ja voimatto- muudesta kuntoutuminen on merkittävässä asemassa asiakkaiden kerto- muksissa. x Asiakkaat aistivat ja peilaavat omia tunnetilojaan suhteessa hevosiin. Sa- malla he analysoivat omaa edistymistään ja kuntoutumistaan. x Ihmisen ja hevosen suhde on keskiössä, mutta talliympäristön toiminnot ja yhteisöllisyys muodostavat yhdessä laajemman kuntouttavan koko- naisuuden. Ohjaaja näkee tallin eräänlaisena ”miniyhteiskuntana”, jossa voidaan turvallisesti harjoitella muun muassa sääntöjä, tunnetaitoja ja elämänhallintaa. Asiakkaat kuvaavat myös ohjaajan roolia hyvin tärke- äksi. x Monille asiakkaista valokuvat olivat tärkeitä, koska he voivat muistella niiden kautta heille mieluista hevostoimintaa. Heillä on myös kiinnos- tusta jatkaa sosiaalipedagogista hevostoimintaa laitosjakson jälkeisessä avokuntoutuksessa. Tutkimuksen jatkokysymyksinä voitaisiin vielä arvioida näiden kuvattujen osate- kijöiden merkitystä päihdekuntoutuksen kokonaisuudessa sekä vertailla hevostoi- mintaa suhteessa vaihtoehtoisiin menetelmiin samankaltaisten vaikutusten ai- kaansaamisessa. 19.5 Ammatillisen työskentelyn osana tapahtuva kehittämistyö Kansainvälisesti tarkasteltuna eläin- ja luontoavusteisten menetelmien käyttöön- otto on usein lähtenyt liikkeelle käytännön tekemisen tasolta. Hyvänä suomalai- sena esimerkkinä tämänkaltaisesta ammatillisesta kehittämistyöstä on joustavan perusopetuksen (Jopo) toimintamallien kehittäminen Kiviniityn koululla Kokko- lassa, mistä erityisopettaja Pauliina Ehnqvist- Brännbacka kertoi Vaasassa 8.3.2019 pidetyssä Green Care-seminaarissa: Kokkolassa oltiin tilanteessa, jossa perinteiset opetuksen ja oppilashuol- lon ratkaisut eivät selvästikään enää riittäneet kaikkien oppilaiden tar- peisiin. Koulutyöhön liittyvät käyttäytymisongelmat olivat vähentyneet, mutta joidenkin oppilaiden poissaolot sen sijaan jatkuvasti lisääntyneet. Oppilailla oli tuen tarvetta laajemminkin pelkästään oppimisessa. Osa nuorista oli selkeästi vaarassa syrjäytyä peruskoulun jälkeiseen amma- tilliseen koulutukseen ja työelämään osallistumisesta. 172 Levón-instituutin julkaisuja Jotain uutta näkökulmaa nuorten tukemiseen piti siis löytää. Kaksi kou- lun erityisopettajista oli suorittanut jo aiemmin sosiaalipedagogisen he- vostoiminnan opinnot, minkä jälkeen hevostoimintaa oli asteittain alettu hyödyntää koulutyön tukena. Green Care -teemaan tutustumisen myötä koululla haluttiin lähteä edelleen laajentamaan luontolähtöistä teke- mistä. Toimintamuodoksi löytyi uuden valinnaiskurssin perustaminen, mihin kuuluisi patikointia, pyöräilyä ja merellä retkeilyä. Retkeilyn puit- teissa oppilailla olisi tilaisuus tutustua lähemmin omaan paikkakun- taansa ja luontokohteisiin. Kurssit onnistuivat hyvin. Myönteisten koke- musten myötä päätettiin syksyllä 2017 käynnistää ensimmäinen Green Care -painotteinen Jopo-ryhmä. Enintään 10 oppilaan ryhmään saattoi hakea ensisijaisesti luokkien 8–9 oppilaita. Ryhmä opiskelee yhdessä pe- ruskoulun päättymiseen asti noudattaen perusopetuksen opetussuunni- telmaa, mutta tavanomaista joustavampien opetusjärjestelyjen ja moni- muotoisempien oppimisympäristöjen kautta. Kokemukset luontolähtöisestä Jopo-toiminnasta ovat olleet tähän men- nessä onnistuneita. Tästä kertoo opettajan mukaan muun muassa se, että kouluvuoden päätteeksi järjestettävään kolmipäiväiseen luontoretkeilyn tapahtumaan ovat ryhmän kaikki nuoret tulossa mukaan. Metsään on lähdetty välillä jopa vesisateessakin. Toiminnan myötä ryhmän yhteis- henki on kiinteytynyt ja kaikki mukana olevat oppilaat saavat peruskou- lun oppimäärän suoritettua. Luontolähtöistä Jopo-toimintaa aiotaan Kokkolassa edelleen jatkaa kah- den toimintamalliin vahvasti sitoutuneen opettajan ja ohjaajan voimin. Onnistumisen ehdottomana edellytyksenä on ollut myös koulun rehtorilta saatu selkeä ja ennakkoluuloton tuki uudenlaiseen tekemiseen. (Pauliina Ehnqvist-Brännbacka 2019.) Kokkolan tapauksessa on tunnistettavissa monia varhaisen kehittämisvaiheen toi- mintaan liittyviä tunnuspiirteitä. Geelsin luoman teoreettisen mallin mukaisesti systeemisten uudistusten syntyä ja vakiintumista voidaan tarkastella niche- ja re- gime-tasojen kautta (Geels 2004; Geels & Schot 2007). Varhaisen vaiheen uudis- tukset sijoittuvat niche-tasolle, jossa yksittäiset ihmiset alkavat hakea kohtaa- miinsa haasteisiin uudenlaisia ratkaisuja (Kuvio 19). Toiminnassa saatujen koke- musten myötä ratkaisuihin liittyvä osaaminen kasvaa vähitellen samalla kun yk- sittäisten toimijoiden välille syntyy yhteistyön verkostoja. Regime-tason vaihee- seen siirryttäessä uudistukset alkavat vakiintua osaksi toimialan vallitsevia käy- täntöjä. Levón-instituutin julkaisuja 173 Kuvio 19. Uudistusten/innovaatioiden synty ja leviäminen yhteiskunnan eri tasoilla. Alkuperäisen kuvion (Geels 2004) pohjalta muokattu. Seuraavassa tarkastelussa pyritään tuomaan esille varhaisen vaiheen kokeilu- ja kehittämistoiminnalle keskeisiä teemoja. Tarkastelu perustuu Kokkolan jopo-toi- minnan ohella myös kirjoittajan aiempiin kokemuksiin Green Care -toiminnan ke- hittämishankkeissa (Yli-Viikari 2016, Homan-Helenius & Yli-Viikari 2017, Yli-Vii- kari & Suomela 2016, Yli-Viikari & Smeds 2019). Uuden luominen voi lähteä liikkeelle hyvin pienimuotoisesta kokeilevasta toimin- nasta. Toimijoilla on halua ja rohkeutta lähteä kokeilemaan jotain tavallisesta hie- man poikkeavaa. Taustalla saattaa olla jo pidempään kestänyt pohdinta, jossa työntekijät ovat kokeneet lisääntyvää epämukavuutta ja ahdistusta käytössä ole- vien toimintamallien parissa. Kaikkien kohdalla sisäisesti koettu tunnetila ei vält- tämättä muutu ääneen lausutuiksi ajatuksiksi tai uusiksi toimintatavoiksi. Työelä- mässä vallitsevat tulosohjauksen mallit saattavat ohjata suuntautumaan omien työtehtävien suorittamiseen ja niihin liittyviin määrällisiin tavoitteisiin. Oma työ- tilanne saattaa myös olla niin kuormittava, että ”ylimääräiseen” pohdintaan ei jää aikaa ja resursseja. Esteitä uutta muotoa ja sisältöä hakevalle tekemiselle voi nousta myös työyhteisön sisältä, mikäli yhteisön ilmapiiriin liittyy menneiden ko- kemusten jättämiä jännitteitä ja henkistä kuormittuneisuutta. Moni saattaa pur- kaa lähinnä omaa mielipahaansa asettumalla vastustamaan uuden kehittämiseen 174 Levón-instituutin julkaisuja liittyviä ideoita ja ajatuksia. Pitäytyminen vanhassa ja vakiintuneessa on toimi- joille aina helpointa, uuden luominen vaatii selkeästi enemmän uskallusta henki- lökohtaiseen riskinottoon ja ”heittäytymiseen” työyhteisön sisällä. Työyhteisön keskuudessa voi kuitenkin vallita avoimeen keskusteluun ja keskinäi- seen luottamukseen perustuva ilmapiiri, jossa on mahdollista ”ajatella ääneen”, ja heittää keskusteluun ajatuksia myös vakiintuneen tekemisen ulkopuolelta. Ensim- mäisen vaiheen keskustelut ovat kokeilevia, ja varsin helposti vaihtoehtoisen teke- misen hennot ideat työnnetään syrjään odottamaan parempia tekemisen aikoja sekä tekijää, joka on valmis tarttumaan toimeen käytännön tasolla. Käytännön te- keminen merkitsee kuitenkin selkeää edistysaskelta, jonka myötä päästään aidosti käsiksi vallitsevaan tilanteeseen ja sen tuottamiin tuloksiin. Toimeen tarttumisen myötä saattaa moneen haasteeseen löytyä käyttökelpoisia ratkaisuja. Jotkut aja- tukset voivat puolestaan osoittautua käytännön tekemisen tasolla niin toimimat- tomiksi tai tuloksettomiksi, ettei uutta toimintatapaa ole syytä jatkaa. Epäonnistumisen ja riskien mahdollisuudet nousevat useinkin keskusteluissa esiin, silloin kun lähdetään miettimään jotakin tavanomaisesta poikkeavaa. Ete- neminen kokeilevassa toiminnassa voi kuitenkin tapahtua pienin askelin, sen puit- teissa, mikä kyseisessä tilanteessa voidaan kaikkien osapuolten kannalta kokea turvallisena ja mielekkäänä. Tekemisen tuottamia tuloksia kannattaa dokumentoida tavalla tai toisella, jolloin kokemuksellisen tason tietoa voidaan välittää muille päätöksenteossa asianosai- sille tahoille. Tuloksia voi kirjata sanallisessa muodossa tai tallentaa valokuvina. Asioiden sanoittaminen ja tekemisen merkityksen välittäminen ulkopuoliselle ei aina ole helppoa, mutta pienimuotoinenkin dokumentointi auttaa kehittämään toimintaa eteenpäin ja viestimään siitä sekä oman organisaation sisällä että ulos- päin. Vähitellen keskustellen ja yhteisesti muodostettu ammatillinen näkemys sel- kiytyy myös sanallisesti ja saattaa soveltua myös määrällisesti ilmastavaan muo- toon. Monesti onnistuneen tekemisen mittarina voi jo sinällään olla osallistujien kokema tyytyväisyys sekä halua osallistua toimintaan seuraavallakin kerralla. Asi- akkaiden toiveisiin, tavoitteisiin ja tahtotilaan perustuvien valintojen tekeminen on monilla palvelualoilla jatkuvasti vahvistuvana trendinä. Toimivat käytännöt kannattaa kirjata osaksi vuosittaista toimintakalenteria, jolloin käytäntöjen tuot- taminen helpottuu olennaisesti. Työyhteisöjen sisäiseen kehittämiseen perustuvien uudistumistapojen laajempi käyttöönotto olisi luontevaa sikälikin, että suomalaisessa yhteiskunnassa amma- tillisten tekijöiden koulutustaso on yleisesti varsin korkea. Ottamalla käyttöön am- mattilaisten kyvyt ja osaaminen heidän työtehtävissään ilmenevien haasteiden rat- Levón-instituutin julkaisuja 175 kaisemiseen voidaan osaltaan lisätä ihmisten työhyvinvointia ja kokemusta työn- teon merkityksellisyydestä. Monen organisaation henkilökunnassa saattaa olla myös työntekijöitä, joilla on jo ennestään omakohtaista kiinnostusta ja osaamista esimerkiksi luonto- ja eläinavusteisten menetelmien käyttöön. Tutkimuksen näkökulmana varhaisen vaiheen toiminnassa voi olla vaikkapa ta- paustutkimusten ja toimintatutkimuksen toteutus. Toiminnan laajentuminen ja määrällisten tutkimusaineistojen saatavuuden paraneminen sekä ilmiöiden teo- reettisen ymmärryksen tarkentuminen luovat pohjaa edetä kohti teemojen tar- kempaa jäsentämistä myös tutkimustiedon kautta. 19.6 Lopuksi Tässä artikkelissa pyrittiin tunnistamaan ja kuvaamaan erilaisia tiedonlajeja sekä pohtimaan niiden roolia ja merkitystä Green Care -kehittämistoiminnan tukena. Monitieteisen tutkimuksen nähtiin korostuvan sosiaalisen ja psyykkisen hyvin- voinnin kaltaisissa monitahoisissa ilmiöissä. Sekä määrällistä että laadullista tut- kimusotetta tarvitaan. Datan tuottaminen toimii parhaiten silloin, kun tulosten tulkintaan on olemassa selkeät, yhteisesti hyväksytyt ja vakiintuneet puitteet. Ko- konaisvaltaisempien kuvausten, ”tarinoiden” tuottaminen, korostuu siinä vai- heessa, kun tiedon ja toiminnan ohella halutaan selkeyttää myös näihin liittyviä merkityksiä. Liian usein ajatellaan päätöksenteon tapahtuvan mekaanisten kus- tannustehokkuusvertailujen kautta, mikä kuitenkin antaa harhaisen kuvan yhteis- kunnan monimuotoisesta todellisuudesta, jonka parissa joudumme toimimaan. Kaikkia päätöksenteon teemoja ei ole mahdollistaa pelkistää yksinkertaistetulle rahamääräiselle vertailuasteikolle. Tutkimuksellisen vaikuttavuustiedon ohella myös ammatillisella kokemustiedolla on erittäin merkittävä rooli toimialojen kehittämisessä. Toimijat, jotka tuntevat parhaiten asiakkaidensa tilanteen ja tuen tarpeet, pystyvät nopeimmin reagoi- maan työssään vastaan tuleviin kehittämistarpeisiin, ja muuttamaan ammatillisia käytäntöjä asiakkaiden tarpeita vastaavalla tavalla. 176 Levón-instituutin julkaisuja Lähteet Ehnqvist-Brännbacka, Pauliina (2019). Green Care koulutyön tukena. Kiviniityn koulu, Kokkolan kaupunki. Seminaari Vaasassa 8.3.2019 Voimaa ja hoivaa Poh- janmaan luonnosta. Geels, Frank, W. (2004). From sectoral systems of innovation to socio-technical systems. Insights about dynamics and change from sociology and institutional the- ory. Research Policy 33: 2004, 897–920. Geels, Frank, W., Schot, J.W. (2007). Typology of sociotechnical transition path- ways. Research Policy 36: 3, 399–417. Homan-Helenius, Päivi & Anja Yli-Viikari (Toim.) (2017). Luonnosta avaimet las- ten ja nuorten kasvuun ja kehitykseen. HAMKin julkaisuja 1: 93 p. Hämeen am- mattikorkeakoulu. Ottosson, J., Lavesson, L., Pinzke, S., Grahn, P. (2015). The Significance of experi- ences of nature for people with Parkinson's disease, with special focus on freezing of gait. The necessity for a biophilic environment. A multi-method single subject study. Int J Environ Res Public Health 12(7): 7274–99. Thodberg, K., Sørensen, L., Videbech, P., Poulsen, P., Houbak, B., Damgaard, V., Keseler, I., Edwards, D., Christensen, J. (2015). Behavioral responses of nursing home residents to visits from a person with a dog, a robot seal, or a toy cat. Anth- rozoos 29(1): 107–121. Yli-Viikari, Anja (2016). Kokeilun kipinöistä leviävät murrokset: case luomutuo- tannon kehitys Suomessa. Alue ja Ympäristö 452: 75–82. Yli-Viikari, Anja & Maria Suomela (2016). Maatilat kasvatuksen ja kuntoutuksen ympäristöinä - kokeilutoiminnan kautta kasvuun. Maaseudun uusi aika 24, 3: 53– 62. Yli-Viikari, Anja & Pia Smeds (2019). Green Care. Maatilatoimijan työkalupakki. Luonnonvarakeskus. Levón-instituutin julkaisuja 177 IV GREEN CARE -TOIMINNAN JA YRITTÄJYYDEN KEHITTÄ- MINEN 178 Levón-instituutin julkaisuja 20 LUONTOPERUSTAISTEN HYVINVOINTIPALVELUIDEN KIRJOA EUROOPASSA JA SUOMESSA Elina Vehmasto 20.1 Johdanto Luontoon perustuvia hyvinvointipalveluita määritellään, luokitellaan ja nimite- tään monin tavoin. Kun unohdetaan määrittelyt, tärkein palveluiden elementti on luonto ja luonnon tuottamat hyvinvointivaikutukset. Luontolähtöisten palveluiden muodot ja painopisteet sekä niistä käytetyt nimityk- set vaihtelevat eri maiden välillä. Vaihtelua selittävät erot maiden yhteiskuntara- kenteissa, lainsäädännössä, sosiaalipalveluiden järjestämistavoissa, sekä erityyp- pisten luontoalueiden saatavuudessa ja alueiden käytön rajoitteissa. Esimerkiksi Green Care -käsite [”vihreä hoiva”] ei ole vakiintunut käyttöön kaikkialla Euroo- passa. Lisäksi Green Caren rinnalla käytetään muita termejä, kuten Care Farming tai Social Farming tai näitä termejä ei ole käytössä, vaan puhutaan esimerkiksi luontoperustaisista (nature based) hyvinvointi-, virkistys- ja kasvatuspalveluista. Tässä artikkelissa kuvataan Social Farming, Care Farming ja Green Care -termien käyttöä Euroopassa, sekä suomalaisen terminologian syntyä ja kehitystä. On huo- mattava, että monissa maissa ei omalla kielellä puhuttaessa käytetä toimintatavan nimenä englanninkielisiä termejä (Social Farming, Care Farming, Green Care) vaan paikalliskielisiä nimiversioita. Artikkelin alkupuolella pyritään vastaamaan kysymykseen: onko käsitteen Green Care sisältö Suomessa sama kuin muissa Euroopan maissa. Artikkelin loppupuo- lella pohditaan, mikä tekee hyvinvointipalvelusta Green Care -palvelun ja milloin on kyseessä matkailun elämyspalvelu. 20.2 Social farming ja Care farming -termien käyttö Euroopassa Social Farming -kaltaisten termien [voidaan kääntää suomeksi: sosiaalinen maa- talous tai yhteisöllinen maatilatalous] käyttö on monissa maissa yleisempää kuin Green Care -termin käännösten. Näin on muun muassa Italiassa (Agricoltura So- ciale), Portugalissa (Agricultura Social), sekä Saksassa ja Itävallassa (Soziale Landwirtschaft). Levón-instituutin julkaisuja 179 Italiassa ensimmäiset Social Farming -kokeilut syntyivät 1970-luvulla tarpeesta täydentää julkisia sosiaalipalveluja. Italiassa on tyypillistä, että hyväntekeväisyyttä harjoittavat osuuskuntamuotoiset maatilat tuottavat sosiaalipalveluja vammai- sille, ikäihmiselle ja lapsille sekä työllistymispalveluja osatyökykyisille, maatalous- tuotannon rinnalla. Tällaiset sosiaalisina yrityksinä toimivat maatilat tuottavat usein käsityötä vaativia luomuelintarvikkeita ja lähiruokaa. Tilojen yhteyteen kuu- luu monesti myös tilakauppa ja ravintola, jotka niin ikään työllistävät osatyökykyi- siä henkilöitä. (Soini 2014.) Italiassa Social Farming -toiminta painottuu siis heikompiosaisten auttamiseen sosiaalisten maatilaosuuskuntien puitteissa. Saksassa on puolestaan vahva tradi- tio antroposofisisten ja kristillisten yhteisöjen maatilaympäristöissä tarjottavissa sosiaalipalveluissa. Saman tyyppiset traditiot ovat toiminnan taustalla myös Itä- vallassa ja Portugalissa. Myös näissä maissa osatyökykyisten työllistäminen yhtei- söllisten maatilojen ruoantuotannossa on keskeinen Social Farming -toiminta- muoto. Alankomaissa on käytetty jo 1970-luvulla Care Farm -termiä [”hoivamaatila”], kun tarkoitetaan maatiloja, jotka tuottivat sosiaalipalveluja maatilatalouden rin- nalla. Alankomaiden (Zorglandbouw) lisäksi, Norjassa (Inn på Tunet) ja Belgian Flandersissa (Groene zorg) toimintaa kuvaa niin ikään parhaiten Care Farm - termi, sillä näissä maissa palvelut tarjotaan useimmiten maatilaympäristössä maanviljelijäparin toimesta, ja toimintaa ohjaa, valvoo ja jossakin maissa myös tu- kee valtio. Ruotsissa käsite (Grön Omsorg) on tullut niin ikään tunnetuksi lähinnä maatiloilla tuotettujen hyvinvointipalvelujen yhteydessä. (Soini 2014; Vehmasto 2018.) 20.3 Green Care –termin yleistyminen Myös Green Care -termin tausta on eurooppalainen. Vuonna 2005 perustettiin eu- rooppalainen alan kehittämisestä kiinnostuneiden verkosto, Farming for Health - Community of Practice [”Maanviljely terveydeksi -toimijayhteisö”] (Hassink & van Dijk 2006). Samoihin aikoihin oli meneillään myös SoFAR-hanke, jossa tar- kasteltiin alan toimintaa eri Euroopan maissa, kuten Italiassa, Ranskassa, Slove- niassa, Saksassa, Irlannissa, Belgiassa ja Alankomaissa (Di Iacovo & O’Connor 2009). Näihin eurooppalaisiin verkostoihin ja hankkeisiin liittyi monialainen joukko käytännöntoimijoista kehittäjiin ja tutkijoihin. Alan tutkijat esittivät aihepiiristä COST-yhteistyötä (European Cooperation in Science and Technology, COST-action), jonka tehtävänä on verkottaa alan tutki- joita Euroopassa. Syksyllä 2006 käynnistyi COST866 Green Care in Agriculture 180 Levón-instituutin julkaisuja [”COST866 Green Care maatilataloudessa”]. Green Care otettiin siis tässä COST866-toimessa yhteiseksi alaa kuvaavaksi termiksi, ja tavoitteena oli täsmen- tää, mitä se tarkoittaa sosiaali-, terveys- ja kasvatuspalveluissa Euroopassa. Kun alan kehittämiseen alkoi osallistua yhä laajempi joukko eri maiden edustajia, alettiin Green Care -toimintaympäristöt nähdä maatilaympäristön käyttöä laajem- min. Käsitteen piiriin tulivat erilaisten luonnonympäristöjen sekä eläinavusteisuu- den käyttö. Laajemmat pohdinnat siitä, mitä Green Care on Suomessa, alkoivat, kun ensimmäiset suomalaiset kehittämishankkeet käynnistyivät vuoden 2006 jäl- keen. COST-hankkeen raporteissa vuonna 2010 Green Care -toiminnaksi määriteltiin erilaiset luontoperustaiset interventiot, kuten hoivamaatilatoiminta, eläinavustei- nen toiminta ja terapia, sekä sosiaalinen ja terapeuttinen puutarhatoiminta. Mää- ritelmä korosti Green Care -palveluiden tavoitteellisuutta: niiden tulee tuottaa ter- veys- tai hyvinvointihyötyjä. Määrittelyn mukaan luonto ei ole vain Green Care - toiminnan taustaympäristö, ja että kaikki, mikä tapahtuu vihreässä ympäristössä, ei ole Green Care -toimintaa. Lisäksi korostettiin, että kyseessä on palvelujen tuot- taminen jollain tavoin haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille. (Sempik ym. 2010; Dessein & Bock 2010.) 20.4 Suomalaisen Green Care -käsitteen muotoutuminen Kun suomalaiset alan valtakunnalliset kehittämishankkeet, silloisen Maa- ja elin- tarviketalouden tutkimuskeskuksen vetämät VoiMaa!- ja CareVa-hankkeet, toi- mivat vuosina 2009–2014, käytiin kokoontumisissa usein kiivastakin keskustelua siitä, mikä on Green Care -toimintaa ja mikä ei. Suomessa toiminnasta kiinnostui hyvin laajaa palveluvalikoimaa edustavat toimijat. VoiMaa! -hankkeen päättyessä vuonna 2014 suomalainen Green Care oli määritelty laajemmin kuin useimmissa muissa Euroopan maissa. (Soini 2014; Vehmasto 2014.) Esimerkiksi Iso-Britanni- assa suomalaisen LuontoVoiman kaltaisia palveluja ei nimitetä Green Care -palve- luiksi, vaan terveyden edistämiseksi luontoperustaisin toimintatavoin [nature-ba- sed health promotion] (Bragg & Atkins 2016: 22). Suomalaisen Green Care -käsitteen tarkempaa määrittelyä jatkettiin Valtakunnal- lisessa Green Care -NRRUGLQDDWLRKDQNNHHVVD í Green Care -koordinaa- tiohankkeen päättyessä maaliskuussa 2018 suomalaisen Green Care -toiminnan pääpiirteet oli yhteisen kehittämistyön tuloksena määritelty näin (Luke, THL, GCF ry 2018; Vehmasto 2018): Levón-instituutin julkaisuja 181 ”Green Care -palveluissa hyvinvointivaikutukset syntyvät käyttämällä luontoon perustuvia toimintatapoja. Keskeistä on ohjattu luontokokemus ja luonnon tuottaman lisäarvon tiedostaminen asiakkaan tavoitteisiin pääsemisessä, sekä ohjaajan tarjoama yksilöllisiin tarpeisiin perustuva tuki. Green Care -toiminta voi tapahtua niin metsäluonnossa, vesistöympäris- tössä, puutarhassa, maatilalla kuin kaupunkien luontoympäristöissäkin. Jotkin toimintamuodot soveltuvat myös sisätiloihin. Luontokokemuksia voidaan tuoda sisätiloihin ikkunanäkymää, ääntä, kuvaa ja luontomate- riaaleja käyttäen, esimerkiksi aistihuoneiden avulla. Green Care -toimintatavan kolme peruselementtiä ovat luontoperustai- suus, kokemuksellisuus ja osallisuus. Hyvinvointivaikutukset syntyvät näitä elementtejä eri tavoin yhdistelemällä. Green Care -toimintatavan kolme perusedellytystä ovat tavoitteellisuus, ammatillisuus ja vastuulli- suus. Green Care -palvelut voidaan jakaa LuontoHoivan ja LuontoVoi- man palveluihin.” 20.5 Vihreästä hoivasta LuontoHoivaan Jo VoiMaa! -hankkeen aikana (2011–2014) päädyttiin suomalainen Green Care -käsite jakamaan LuontoHoivan ja LuontoVoiman alakäsitteisiin muun mu- assa siksi, että englanninkieliselle termille oli usein toivottu suomenkielistä kään- nöstä. VoiMaa! -hankkeen alkupuolella käytettiin myös Vihreä hoiva, Vihreä voima ja Vihreä virkistys -termejä, kun haluttiin ryhmitellä suomalaisten Green Care -pal- veluiden laajaa kenttää. Vihreä-sanaa pidettiin kuitenkin jossakin määrin hanka- lana, muun muassa siksi, että se saatettaisiin yhdistää poliittiseen liikkeeseen tai siksi, että suomalainen luonto on myös suurelta osalta sinistä vesistöä ja valkoista talvea. Lisäksi Suomessa suuressa roolissa olevan eläinavusteisen toiminnan si- joittumista vihreän värin alle kummeksuttiin toisinaan. Näin LuontoHoiva ja LuontoVoima -termit saivat yhä vahvempaa jalansijaa, kun kuvattiin kahta suo- malaista Green Care -palvelujen ryhmää. 182 Levón-instituutin julkaisuja 20.6 LuontoHoivan ja LuontoVoiman palvelut Valtakunnallisessa Green Care -koordinaatiohankkeessa (2015–2018) rakennet- tiin laajassa yhteistyössä laatukriteerit LuontoHoivan ja LuontoVoiman palve- luille, sekä järjestelmä, jonka avulla palveluntuottaja voi hakea laatumerkkejä. Kun koordinaatiohanke päättyi maaliskuussa 2018, oli nämä kaksi Green Care - palvelujen päätyyppiä määritelty näin (Vehmasto 2018; Kuvio 20): ”LuontoHoivan palvelut ovat luontoperustaisia sosiaali- ja terveysalan palveluja. Palvelut on tarkoitettu pitkäjänteiseen työskentelyyn erityistä tukea tarvitsevien asiakasryhmien kanssa, jotka käyttävät kuntoutuspal- veluja fyysiseen, psyykkiseen, sosiaaliseen tai ammatilliseen kuntoutuk- seen. LuontoHoivan palveluihin osallistumisen tavoitteena on asiakkaan hoito- tai kuntoutussuunnitelman mukainen terveyden, toimintakyvyn, osallisuuden tai arjen hallinnan vahvistuminen. Palvelun ostaja ja käyt- täjä ovat usein eri tahoja. LuontoHoivan palvelut edellyttävät tuottajalta sosiaali- ja terveysalan koulutusta tai yhteistyötä koulutettujen toimijoi- den kanssa. Lisäksi edellytetään luontoperustaisten toimintatapojen osaamista sekä asiakkaan ohjaamisen taitoja. Toiminnassa noudatetaan sosiaali- ja terveysalan lakeja ja säädöksiä. LuontoVoiman palvelut ovat ohjatuttuja luontoperustaisia hyvinvointi-, kasvatus- ja harrastuspalveluja. Palveluissa huomioidaan palvelun käyt- täjien mahdollinen tuen tarve, joka voi vaatia erityisjärjestelyjä. Luonto- Voiman palveluiden tavoitteena on asiakkaiden yleisen hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen. Pitkäkestoisia hyvinvointivaikutuksia tavoitel- laan asiakaslähtöisesti erilaisin motivoinnin ja ohjauksen keinoin, esi- merkiksi siten, että palvelun avulla tuetaan omaehtoisten luontokoke- musten lisäämistä tai jatkumista palvelukokemuksen jälkeenkin. Luonto- Voiman palveluissa noudatetaan kunkin alan suosituksia ja säädöksiä. Palveluntuottajan on tunnettava luonnon hyvinvointivaikutusten synty- mekanismit ja häneltä edellytetään taitoja asiakkaan ohjaamisessa.” Levón-instituutin julkaisuja 183 Kuvio 20. Luontoon perustuvien Green Care -palveluiden ja toimintamuotojen pääluokat (Luke, THL ja GCF ry 2018: 5). 20.7 LuontoHoivan ja LuontoVoiman laatumerkit LuontoHoivan ja LuontoVoiman laatumerkkien haku avautui tammikuussa 2017. Laatumerkkejä hallinnoi Green Care Finland ry ja hakemukset käsittelee yhdistyk- sen nimittämä monialaista asiantuntemusta edustava laatulautakunta. Laatumer- kit myönnetään kirjallisen dokumentaation perusteella. Green Care -laatutyökirja on laatumerkkihakemusten keskeinen asiakirja. (Green Care Finland ry 2019.) Laatulautakunta on haastanut ja kannustanut hakijoita kuvaamaan Green Care - toiminnan piirteitä ja palvelun lisäarvoa mahdollisimman täsmällisesti, sekä pe- rustelemaan, miten käytetyillä menetelmillä ja harjoitteilla tavoitellaan tiettyjä asiakastavoitteita. Laatulautakunta kiinnittää erityisesi huomiota siihen, miten laatutyökirjassa kuvattuja Green Care -elementtejä käytetään, eli miten Green Care -elementit kytkeytyvät interventioon tai toimintaan, jonka tavoitteena on asi- akkaan tavoitteisiin perustuva terveyden, hyvinvoinnin ja elämänlaadun ylläpito 184 Levón-instituutin julkaisuja tai edistyminen. (Ruoho & Vehmasto 2018; ks. Ilmarinen ja Salonen tässä julkai- sussa.) 20.8 Termistön yhä tarkempi täsmennys Laatulautakunnan ensimmäisen toimintavuoden, vuoden 2017 lopulla, käsitteis- töä täsmennettiin edelleen. Työkirjassa aikaisemmin käytetty ”luontolähtöinen” - termi korvattiin ”luontoon perustuva” -ilmaisulla tai ”luontoperustainen” -ter- millä. Lisäksi luontosuhteen ja luontokokemuksen merkitystä painotettiin lisää, samoin osallisuuden kokemuksen mahdollistamista palveluprosessin aikana sekä siihen liittyvän reflektoinnin merkitystä, jossa ohjaajalla on tärkeä rooli. Reflek- tointi on keino arvioida, saavutettiinko palvelun avulla asiakaslähtöiset tavoitteet ja edistyikö asiakkaan koettu hyvinvointi. (Ruoho & Vehmasto 2018; Luke, THL & GCF ry 2018.) Yksilöllisen tuen ja ohjausosaamisen merkitystä pyrittiin niin ikään korostamaan lisää. Green Care -palvelussa keskeistä on ohjaajan antama yksilöllinen tuki, joka vaatii ohjausosaamista niin luontoperustaisten toimintatapojen, kokemukselli- suuden kuin osallisuuden tunteen edistämisestä. Ohjaus ja yksilöllinen tuki on pe- rustekijöiden ja -elementtien lisäksi tekijä, josta erottaa Green Care -palvelun. (Ruoho & Vehmasto 2018; ks. Ilmarinen ja Salonen tässä julkaisussa.) Myös pitkäjänteisyyden tavoitetta tarkennettiin. Luontohoivan palvelut perustu- vat asiakkaan hoito- tai kuntoutussuunnitelman mukaiseen pitkäjänteiseen ter- veyden, toimintakyvyn, osallisuuden tai arjen hallinnan edistämiseen. LuontoVoi- man palveluissa hyväksytään, että palvelu voi olla kertaluonteinenkin. Pitkäkes- toisia hyvinvointivaikutuksia tavoitellaan kuitenkin erilaisin moti¬voinnin kei- noin, kuten niin, että tuetaan omaehtoisten luontokokemusten lisääntymistä oh- jaustilanteen jälkeenkin. (Ruoho & Vehmasto 2018; ks. Ilmarinen ja Salonen tässä julkaisussa.) Laatutyökirjassa Green Care -toimintatapa tarkoittaa, että kolme peruselementtiä (luonto, toiminta ja yhteisö) ja kolme perusedellytystä (tavoitteellisuus, vastuulli- suus ja ammatillisuus) ovat palveluprosessissa kiinteästi ja suunnitelmallisesti mukana. Luontoperustainen toimintamuoto tarkoittaa, että palvelussa käytetään eläinavusteisuutta, puutarhalähtöisyyttä, maatilaa tai muuta luontoon perustuvaa toimintamuotoa. Luontoperustainen menetelmä tarkoittaa puolestaan vakiintu- nutta työkäytäntöä, jossa systemaattisesti ja tavoitteellisesti hyödynnetään luon- toelementtejä ja -ympäristöjä (esimerkiksi mielipaikkaharjoitus). (Luke, THL & GCF ry 2019: 18.) Levón-instituutin julkaisuja 185 20.9 Luontoperustaisten hyvinvointipalveluiden kirjo Edellä on kuvattu Social Farming, Care Farming ja Green Care -termien käyttöä kansainvälisesti. Lisäksi on kuvattu sitä, miten yhteiskehittämisen tuloksena on muotoutunut suomalainen Green Care -palveluiden käsite, ja miten edelleen on edetty laajalla yhteiskehittämisen rintamalla LuontoHoivan ja LuontoVoiman laa- tumerkkien kriteeristöjen ja sisältöjen määrittelyihin. On hyvä huomata, että edellä kuvattujen määrittelyjen ulkopuolelle jäävä muun- lainen luontoperustainen palvelutoiminta ja omaehtoinen virkistystoiminta ovat erittäin merkittävässä roolissa koko väestön terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitämi- sessä ja edistämisessä. Kuvio 21. Luontoperustaisten hyvinvointipalveluiden ja -toiminnan kirjon laa- jennus Green Care -toiminnan ulkopuolelle (Kuvio 21. on Kuvion 20. tekijöiden tekemä sisällöltään laajennettu kuvio). Kuvion 21. avulla on esitetty luontoperustaisten hyvinvointipalveluiden laajempi kirjo käyttäen Green Care -laatutyökirjasta tutun kuvan rakennetta. Kuvion 21. neljä ylintä riviä ovat samoja, kuin Kuviossa 20, mutta tähän kuvioon on lisätty yhtenä tärkeänä palveluiden ympäristönä vesistöt omana pystysarakkeenaan. Ku- vion alaosaan on lisäksi lisätty rivi koskien omaehtoista virkistys- ja harrastustoi- 186 Levón-instituutin julkaisuja mintaa. Vaikka ketään ei haitanne, jos omaehtoisesti luonnossa virkistyjäkin käyt- tää toiminnastaan sanaa Green Care, on LuontoVoiman ja LuontoHoivan palvelu- käsitteiden tarkoitus kuitenkin tuoda esille palvelujen todennettua laatua ja laa- dusta syntyvää lisäarvoa. Usein on vain ”veteen piirretty viiva” milloin jokin palvelu on LuontoVoiman Green Care -palvelua ja milloin se on osa luonto- tai hyvinvointimatkailun palve- lua. Yksi ja sama palvelu, tai ainakin osio matkailupalvelusta, voi olla molempia. Kyse on siitä, miten palveluntuottaja rakentaa, asemoi ja markkinoi palvelunsa si- sältöä. Jos hyvinvointi- tai luontomatkailun palvelu tavoittelee suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti luonnonelementtien avulla asiakkaan hyvinvointia, samalla kun palveluun sisältyy asiantunteva ohjaus ja refelektoinnin mahdollisuus, palvelu voi olla mitä suurimmassa määrin myös LuontoVoiman palvelu. Matkailupalvelukokonaisuuteen kuuluu usein myös ”motorisoitu” matkustaminen kohteeseen, yöpyminen ja ruokailu sisätiloissa sekä omaehtoinen toiminta koh- teessa. Nämä osiot matkailun palvelukokonaisuutta eivät ole tyypillistä Green Care -palvelua. Sen sijaan se osa hyvinvointi- tai luontomatkailupalvelua, johon liittyy kiinteästi luontoperustaisuus, tavoitteellisuus ja yksilöllinen ohjaus, voi olla sitä erittäin hyvin. LuontoHoivan Green Care -palveluja tuotetaan sosiaali- ja terveyshuollon lainsää- dännön puitteissa erityisen tuen tarpeessa oleville asiakasryhmille. Palveluiden ta- voitteena on asiakkaan hoito- tai kuntoutussuunnitelman mukainen terveyden, toimintakyvyn, osallisuuden tai arjen hallinnan vahvistuminen. Tällöin on ensiar- voisen tärkeää, että näissä palveluissa käytetyt luontoperustaiset menetelmät pe- rustuvat tutkittuun tietoon ja vahvaan näyttöön niiden hyödyistä, ja että palvelu- jen tuottajalla on sekä tarvittava sosiaali- ja terveysalan koulutus, että luontope- rustaisten toimintamuotojen osaaminen. Ero matkailun elämyspalveluiden ja LuontoHoivan Green Care -palveluiden välille syntyy siitä, että elämyspalveluissa on jopa suotavaa käyttää itse keksittyjä tapoja hankkia elämyksiä luonnossa ja vain mielikuvitus on rajana niiden nimittämi- sessä. Matkailun elämyspalveluille on usein vain eduksi, jos niiden sisältöä kuva- taan esimerkiksi satuihin, tarinoihin, historiaan, mytologiaan tai vaikkapa taikuu- teen liittyvillä termeillä. Samaa ei ole syytä tehdä luontoperustaisten sosiaali- ja terveyspalveluiden kohdalla, joiden järjestäjä ja maksava taho on julkinen palve- luiden ostaja. Alan palvelujen maine vaarantuu, jos ostajalle syntyy käytetyistä me- netelmistä tai palvelun nimestä mielleyhtymä uskomus- tai vaihtoehtohoitoihin. (STM 2018.) Levón-instituutin julkaisuja 187 Näyttö on ainoa tae luontoperustaisten sosiaali- ja terveyspalveluiden laadukkuu- desta, ja vain palveluiden laatu voi mahdollistaa niiden lisääntyvän julkisen han- kinnan. Tältä osin myös raja LuontoVoiman Green Care -palveluiden ja matkailu luontoelämyspalvelujen välillä kirkastuu: sekä LuontoHoivan että LuontoVoiman laatumerkit edellyttävät, että käytetyt luontoperustaiset toimintatavat ja menetel- mät perustuvat todennettuun tietoon niiden vaikuttavuudesta. Kaiken kaikkiaan erilaisten luontoperustaisten hyvinvointipalveluiden tunnettuu- den, merkityksen, kysynnän ja tarjonnan kasvussa on kansallisesti vielä paljon te- kemistä, tarvetta ja mahdollisuuksia. Näitä asioita pyrkii osaltaan edistämään myös Maaseudun hyvinvointiyrittäjyyden koordinaatiohanke (2018–2021), joka sai rahoituksen Euroopan Maaseuturahastosta Manner-Suomen maaseudun ke- hittämisohjelman kautta (HyvinVoi-koordinaatio 2019). 188 Levón-instituutin julkaisuja Lähteet Bragg, Rathel & Gavin Atkins (2016). A review of nature-based interventions for mental health care. Natural England Commissioned Report NECR204. Saatavilla 31.1.2019: http://publications.naturalengland.org.uk/publication/451381961634 6112. Dessein, Joost & Bettina Bock (2010). The Economics of Green Care in Agriculture. COST866 Green Care in Agriculture. Loughborough University. Saatavilla 31.1.2019: https://library.wur.nl/WebQuery/wurpubs/396462. Di Iacovo, Francesco & Deirdre O’Connor (toim.) (2009). Supporting policies for social farming in Europe: Prosessing multifunctionality in Responsive Rural areas. Firenze: Arsia. Saatavissa 31.1.2019: http://www.umb.no/statisk/greencare/so- farbookpart1.pdf. Green Care Finland ry (2019). Green Care Finland ry:n verkkosivujen laatusivut. Saatavissa 31.3.2019: http://www.gcfinland.fi/laatu/. Hassink, Jan & Majken van Dijk (toim.) (2006). Farming for health: Green-Care Farming Across Europe and the United States of America. Wageningen UR Frontis Series, Volume 13. Saatavilla 31.1.2019: https://library.wur.nl/WebQuery/wur- pubs/344947. HyvinVoi-koordinaatio (2019). Maaseudun hyvinvointiyrittäjyyden koordinaa- tiohankkeen (HyvinVoi-koordinaatio 2018-2021) verkkosivut. Saatavissa 31.1.2019: http://www.gcfinland.fi/HyvinVoi-koordinaatio. Ruoho, Jaana & Elina Vehmasto (2018). Laatumerkit Green Care -brändin ja pal- veluiden laadun kehittämisessä. Teoksessa: Vehmasto, Elina. Toim. (2018). Kehit- tämiskertomuksia Green Care koordinaation liepeiltä. Luonnonvara- ja biotalou- den tutkimus 33/2018, 7-9. Luonnonvarakeskus. Verkkojulkaisu. Julkaisun py- syvä osoite: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-598-1. Sempik, Joe, Rachel Hine & Deborah Wilcox (2010). Green Care: A Conceptual Framework. A report of the working groups on the health benefits of Green Care. COST866, Green Care in Agriculture. Loughborough University. Saatavilla 31.1.2019: https://www.wur.nl/en/Publication-details.htm?publicationId=publi- cation-way-343130333330. Soini, Katriina (toim.) (2014). Luonnosta hoivaa ja voimaa: miten arvioida Green Care -toiminnan vaikuttavuutta. MTT Kasvu 21. Jokioinen: MTT. Verkkojulkaisu. Julkaisun pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-487-510-3. STM (2018). STM käynnistää valmistelun vaihtoehtohoitoja koskevasta lainsää- dännöstä. Sosiaali- ja terveysministeriön tiedote 148/2018. Saatavilla 31.1.2018: https://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/stm-kaynnistaa-valmistelun-vaihto- ehtohoitoja-koskevasta-lainsaadannosta. Vehmasto, Elina (toim.) (2014). Green Care -toimintatavan suuntaviivat Suo- messa. MTT Kasvu 20. Jokioinen: MTT. Verkkojulkaisu. Julkaisun pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-487-509-7. Levón-instituutin julkaisuja 189 9HKPDVWR(OLQD  6XRPDODLQHQ*UHHQ&DUHí/XRQWR+RLYDQMD/XRQWR9RL man palvelut. Teoksessa: Vehmasto, Elina. Toim. (2018). Kehittämiskertomuksia Green Care koordinaation liepeiltä. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 33/2018, 5-6. Luonnonvarakeskus. Verkkojulkaisu. Julkaisun pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-598-1. 190 Levón-instituutin julkaisuja 21 HYVINVOINTIA VESILUONNOSTA – BLUE CARE, BLUE HEALTH JA BLUE WELLBEING Elina Vehmasto, Maarika Iijolainen ja Saija-Riina Kero 21.1 Johdanto Sinisellä biotaloudella tarkoitetaan ”uusiutuvien vesiluonnonvarojen kestävään käyttöön ja siihen liittyvään osaamiseen perustuvaa liiketoimintaa”. Pääministeri Sipilän hallitusohjelmaan kuuluu yhtenä toimenpiteenä Sinisen biotalouden kan- sallisen kehittämissuunnitelman laatiminen ja toteuttaminen. Kehittämissuunni- telmassa todetaan vesistöjen ja rannikon virkistyskäytön olevan merkityksellinen maaseudun palveluiden ja liiketoiminnan näkökulmasta. Suomen vesiluonnon monimuotoisuus ja hyvä tila mahdollistavat vesiympäristöjä hyödyntävien perin- teisten hyvinvointimatkailutuotteiden, kuten sauna- ja vesiaktiviteetit, lisäksi eri- laisten kuntoutusta, hoivaa ja terveysliikuntaa tarjoavien uudenlaisten palvelui- den kehittämisen. (MMM 2016: 4, 7.) Tässä artikkelissa kuvataan mitä siniset hyvinvointipalvelut ovat ja millaisia vesis- töympäristöihin perustuvia hyvinvointipalveluja Suomessa on. Lisäksi pohditaan sinisten hyvinvointipalvelujen kysyntää, asiakasryhmiä ja tulevaisuutta. Luonnon- vesiympäristöihin perustuvien hyvinvointipalvelujen sisältöjen pohdinta artikke- lissa pohjautuu asiantuntijahaastatteluihin. Neljä haastateltua olivat tutkijat Päivi Eskelinen, Saara Tuohimetsä ja Pia Smeds Luonnonvarakeskuksesta sekä ekopsy- kologi Kirsi Salonen. Haastattelut tehtiin huhtikuussa 2018. Tämän lisäksi artikkelissa kerrotaan, miten suomalaiset alan tutkijat ovat pyrki- neet vakiinnuttamaan Blue Care, Blue Health ja Blue Wellbeing -termistön yhte- näistä käyttöä – noudattaen samaa logiikkaa, joka on muodostettu Green Care, Green Health ja Green Wellbeing -termien käytölle Suomessa. Englanninkielisten luontoperustaisen hyvinvointitoiminnan termistön käytössä ja sisällöissä esiintyy kansainvälisestikin jonkin verran kirjavuutta. Poikkisektorinen asiantuntijaryhmä määritteli Sitran johdolla ”vihreän” (green) hyvinvoinnin käsit- teistön yhtenäistä käyttöä Suomessa (Sitra & MTT 2013). Sitran johtamassa asian- tuntijaryhmässä oli mukana eri ministeriöiden, alan tutkimuslaitosten ja sidosryh- mien edustajia. Mukana ryhmässä olivat myös silloisen Metlan kansainvälisesti tunnettu Green Health -tutkija professori Liisa Tyrväinen sekä silloisen MTT:n Green Care -tutkijat Katriina Soini ja Elina Vehmasto. Levón-instituutin julkaisuja 191 Poikkisektorisen asiantuntijaryhmän mukaan luontoperustaisia hyvinvointipalve- luja voidaan tuottaa monenlaisissa ympäristöissä, ja green-alkuisten termien käy- töllä tarkoitetaan tällöin luontoa laajasti: siihen kuuluvat myös vesiympäristöjen käyttö sekä eläinavusteiset toimintamuodot. (Sitra 2013; Sitra & MTT 2013.) Sit- temmin ovat tulleet yhä yleisemmiksi samat termit blue-alkuisina, ja erityisesti niiden käytössä on esiintynyt kirjavuutta. Rinnakkaisia, (tai oikeastaan sisäkkäi- siä) termejä ovat siis: Green Wellbeing ja Blue Wellbeing, Green Health ja Blue Health sekä Green Care ja Blue Care. 21.2 Englanninkielisen termistön suomalainen käyttö Aihepiirin ”sinisten” (blue) termien käytölle esitettiin käyttötapa julkaisussa Hy- vinvointia luonnonvesistä - Vesiympäristöistä palveluja arkeen, matkailuun, opetukseen sekä sosiaali- ja terveyssektorille (Eskelinen, Smeds, Soini, Tuohi- metsä & Vehmasto 2018). Julkaisussa blue-alkuisten termien käytölle esitettiin sama logiikka kuin green-alkuisten termien suomalaiselle käytölle julkaisuissa Luonnonlukutaito: Luo liiketoimintaa vihreästä hyvinvoinnista (Sitra 2013) sekä Keskustelupaperi: Kestävää hyvinvointia luonnosta (Sitra & MTT 2013). 21.2.1 ”Vihreiden” hyvinvointitermien käyttö Green Wellbeing tarkoittaa koko luontoperustaisten palvelujen ja arjen toiminnan kokonaisuutta, joka edistää ihmisten hyvinvointia ja elämänlaatua kaikenlaisten luontoelementtien avulla, myös vesiympäristöjen. Green Health voi olla sekä oma- ehtoista virkistystoimintaa luonnossa, että myös terveyttä ylläpitävien tai edistä- vien palveluiden käyttöä. Ympäristö- ja luontokasvatuksen, Green Education, ta- voitteena on luontoperustaisen kasvatuksen avulla lisätä lasten ja nuorten ympä- ristötietoisuutta ja -herkkyyttä, jota voidaan toteuttaa osana harrastus- ja järjestö- toimintaa tai opetussuunnitelmien kautta. (Sitra & MTT 2013; ks. Kuvio 22.) Eri- tyisesti britit käyttävät paljon myös termejä Green Exercise ja Green Gym. Tällöin on kyse luontoliikunnasta tai luontoperustaisista liikuntainterventoista ja -palve- luista erilaisille asiakasryhmille. (Bragg & Atkins 2016.) Green Care -termillä on erilainen sisältö eri maissa. Keskeistä suomalaiselle Green Care -toiminnalle on kahden tyyppiset palvelut: LuontoHoivan ja LuontoVoiman palvelut. Green Care -toiminnan perusedellytyksiksi on yhteiskehittelyn tuloksena määritelty tavoitteellisuus, ammatillisuus ja vastuullisuus. Green Care -toiminta- tapaan kuuluu kolme peruselementtiä, jotka ovat luontoperustaisuus, kokemuk- sellisuus (toiminta) ja osallisuus (yhteisö). Toiminnan hyvinvointivaikutukset syn- 192 Levón-instituutin julkaisuja tyvät luonnon elvyttävyyden, kokemuksellisuuden ja osallisuuden kautta, eli yh- distelemällä ja painottamalla eri tavoin Green Care -toiminnan peruselementtejä. (Soini & Vehmasto 2014: 4, 11, 31; Luke, THL & GCF ry 2018.) Asiakas tietää osta- vansa kriteerien mukaista Green Care -palvelua etenkin silloin, kun palvelua tar- joavalla yrityksellä on palvelukohtainen Green Care -laatumerkki (Green Care Fin- land ry 2018). On syytä huomata, että Green Care -toiminnassa luonto voi olla erämaaluontoa, hoidettua metsää, vesistöjä, rantoja, puistoa, puutarhaa tai maatila, ja että myös eläimet voivat olla Green Care -toiminnan luontoelementti (Luke, THL & GCF ry 2018). Toisin sanoen suomalaisessa Green Care -toiminnassa luontoelementti voi olla myös ”sininen”, talvella ”valkoinen” tai minkä tahansa värinen, jos halutaan olla kirjaimellisia luontoelementin värin suhteen. Green Care -toiminnassa ei siis ole kyse vain kirjaimellisesti vihreiden luontoelementtien käytöstä. Tästä näkökul- masta käsin blue-alkuiset hyvinvointitermit kuuluvat siis Green Care -toiminnan alle (ks. Vehmaston artikkelin Kuvion 21. Vesistö-sarake tässä julkaisussa). 21.2.2 ”Sinisten” hyvinvointitermien käyttö Blue Wellbeing -käsite voidaan rinnastaa Green Wellbeing -käsitteen kanssa sil- loin, kun halutaan kuvata nimenomaan vesiluonnon (blue space) mahdollistamien hyvinvointipalveluiden ja arjen hyvinvointia lisäävän toiminnan laajaa kokonai- suutta harrastus- ja virkistyskäytössä, matkailussa, oppimisessa sekä sosiaali- ja terveyspalveluissa. (Ruoho 2018; Eskelinen ym. 2018). Samoin Blue Health voi- daan rinnastaa Green Health termin kanssa, silloin kun halutaan korostaa omaeh- toista virkistystoimintaa ja hyvinvointipalveluiden tarjoamista ja käyttöä juuri ve- siympäristöissä. Edelleen rinnasteisesti Green Gym -termin käytön kanssa Blue Gym -käsitteellä tarkoitetaan erityisesti vesi- ja rantaympäristöjen käyttöä sellai- seen liikuntaan, jonka tarkoitus on edistää terveyttä ja hyvinvointia (Bragg & At- kins 2016; World Ocean Network 2018). Niin ikään linjassa suomalaisen Green Care -termin käytön kanssa Blue Care -pal- veluilla tarkoitetaan sosiaali- ja terveyssektorin toimintaa vesiympäristöissä, eli kuntouttavia ja kuntoutuspalveluita, joilla pyritään aktiivisesti tukemaan, ylläpi- tämään tai kohentamaan asiakkaan terveyttä, toimintakykyä, työkykyä tai arjen hallintaa. Lisäksi on hyvä huomata, että erilaiset palvelutyypit voivat olla päällek- käisiä ja yhdistelmiä, esimerkiksi sama kalastusopas voi tarjota kuntoutuspalve- luja tai matkailupalveluja sen mukaan, mistä asiakasryhmästä on kyse. (Eskelinen ym. 2018: 3, 6.) Levón-instituutin julkaisuja 193 Kuvio 22. Green Care + Green Health = Green Wellbeing. Kuvassa on esitetty Green -alkuisten hyvinvointitermien looginen käyttö Suomessa (Sitra 2013). Kun halutaan korostaa luontoperustaista toimintaa ja palveluja nimenomaan vesistöympäristöissä, voidaan kuvan logiik- kaa noudattaen vaihtaa green-sanojen tilalle blue: Blue Care + Blue Health = Blue Wellbeing. 21.3 Tutkimusta varten haastatellut asiantuntijat Saija-Riina Kero haastatteli opinnäytetyötään ”Blue Care Suomessa” (Kero 2018) ja tätä artikkelia varten asiantuntijoita, jotka työskentelevät Blue Care -toiminnan parissa. Haastateltaviin kuuluivat Päivi Eskelinen, Saara Tuohimetsä, Pia Smeds sekä Kirsi Salonen. Päivi Eskelinen, Saara Tuohimetsä ja Pia Smeds työskentelevät Luonnonvarakes- kuksessa tutkijoina. Päivi Eskelinen on ollut mukana muun muassa sinisen biota- louden ohjelmassa ja tutkinut vesistöihin liittyviä teemoja, kuten luonnonvarojen, erityisesti kalaluonnonvarojen, käyttöä sekä vapaa-ajan kalastusta. Saara Tuohi- metsä on ollut mukana LuoKSe-hankkeessa, jonka kautta hän on tullut mukaan Blue Care -aihepiiriin ja ollut mukana eri projekteissa Luonnonvarakeskuksessa. Pia Smeds on tutkinut luontoympäristön vaikutuksia oppimiseen ja ollut mukana 194 Levón-instituutin julkaisuja Blue Care -projekteissa. Kirsi Salonen on psykologi ja psykoterapeutti, ja erikois- tunut eko -ja ympäristöpsykologiaan. Hän on käyttänyt, kehittänyt ja tutkinut luontointerventioita, joihin veden elementtikin kuuluu vahvasti. Salonen on teke- mässä myös aihepiiriin liittyvää väitöskirjaa. 21.4 Green Care, Blue Care ja Blue Wellbeing Pia Smedsin mukaan Blue Care -käsite on luotu siinä vaiheessa, kun eri biotalouk- sista on alettu keskustella. Biotaloudessa puhutaan sinisestä, keltaisesta, punai- sesta ja vihreästä biotaloudesta. Tästä syystä on ajateltu, että Blue Care voisi si- joittua sinisen biotalouden alle. Blue Care -käsite ei ole juurikaan käytössä myös- kään muissa maissa, vaikka sen kaltaista toimintaa toteutetaan jonkin verran ul- komailla. Kirsi Salonen näkee Blue Caren rinnakkaiskäsitteenä Green Carelle tai sen alala- jina tai alakäsitteenä. Perusteluna tälle näkemykselle Salonen nosti esille sen, että sekä Green Care että Blue Care perustuvat luonnon hyvinvointivaikutuksiin ja sii- hen tutkimustietoon, mikä hyvinvointivaikutuksista on olemassa. Luonnon hyvin- vointivaikutusten tutkimuksissa luontoon sisällytetään vihreän luonnon lisäksi ve- siluonto. Tutkimusnäyttöä ei ole siitä, että vihreän ja sinisen luonnon hyvinvointi- vaikutukset perustuisivat erilaiseen syntymekanismiin. Vihreän ja sinisen luon- non välillä toki löytyy erityispiirteitä, mutta hyvinvointivaikutukset syntyvät sa- malla tavalla. Muut haastateltavat taas pitävät Blue Carea enemmän vihreän hoi- van rinnakkaisterminä (”sininen hoiva”). Haastatellut nostivat esille veden sijainnin merkityksen hyvinvointihyötyjen osalta. Salosen mukaan ympäristöt, joista löytyy monenlaisia luonnon elementtejä ja joista saadaan moniaistisia kokemuksia, ovat parhaimpia hyvinvoinnin edistä- misen kannalta. Smeds toi esille sen, että jos kuntouttava toiminta toteutetaan esimerkiksi uima- hallissa, se ei välttämättä kuulu Blue Care -toimintaan, vaikka toimintaan veden elementti sisältyykin. Blue Care liittyy siis nimenomaan vesiluontoon, ei vain ve- sielementtiin. Smedsin mukaan ympäristön kuntouttavaan vaikutukseen vaikut- taa ympäristön kokonaisuus. Ympäristön kokonaisuuteen taas vaikuttavat monet asiat, kuten sää, äänet ja hiljaisuus, vesistöjen kunto sekä muut esteettiset asiat. Salonen nosti esille lisäksi vesielementin erityispiirteet. Tutkimusten mukaan ih- miset kokevat veden äärellä, esimerkiksi meren tai järven rannalla, usein tilan tun- tua. Tällaisissa tilan tunnun paikoissa ihmiset kokevat lisäksi vapautumisen ja avautumisen tunnetta, hengittämisen helppoutta sekä näkökulmien avautumista. Levón-instituutin julkaisuja 195 Palveluiden tuottajien olisi hyvä huomioida veden elementtiin liittyvät erityispiir- teet ja tällä tavoin räätälöidä sellaisia palveluita, joissa nämä erityispiirteet on tie- toisesti huomioitu. Blue Care -palveluissa voitaisiin hyödyntää näitä erityispiir- teitä esimerkiksi tavoitteiden asettamisessa. Haastateltavien mielestä Blue Care ja Blue Wellbeing -toiminta ovat hyvin pitkälti samanlaista kuin Green Care. Blue Care ja Blue Wellbeing tapahtuu vesiympäris- tössä, vesistöissä ja rannikolla. Päivi Eskelisen mukaan toimintaympäristöt mah- dollistavat kuitenkin erilaista tekemistä ja erilaisia aktiviteetteja. Pia Smedsin mukaan Blue Care -toiminnassa eläimillä ei ole niin suurta merkitystä kuin Green Care -palveluissa. Smedsin mukaan Blue Care -toiminnassa työllä eli konkreettisella ja fyysisellä tekemisellä vesiympäristössä on suuri merkitys. Li- säksi toimintaan liittyvät erilaiset riskit, koska toimintaympäristöt ovat erilaiset. 21.5 Minkälaista Blue Care -toimintaa Suomessa on? Haastatteluissa nousi esille se, että Blue Caren tapaista toimintaa on ollut Suo- messa jo kauan. Pia Smedsin mukaan konkreettisia esimerkkejä Blue Care -toi- minnasta ovat muun muassa erilaiset työkokeilut ja muu työtoiminta. Niissä eri- laiset ryhmät ovat päässeet osallistumaan kalastukseen ja sen eri vaiheisiin muun muassa paikkaamalla verkkoja tai rakentamalla veneitä. Tällaisen tekemisen avulla on autettu henkilöitä kuntoutumaan ja pääsemään kiinni normaaliin ar- keen. Haastatteluissa Päivi Eskelinen ja Kirsi Salonen nostivat esille erityisesti Sininau- haliiton hankkeet, joissa päihdekuntoutujia on viety luontoon ja kalastamaan. Es- kelisen mukaan eri puolilta Suomea löytyy kalastusoppaita, jotka tarjoavat kalas- tuspalveluja sellaisille henkilöille, joiden on normaalisti vaikea päästä vesille ka- lastamaan. Oppaat omistavat sellaista kalustoa, jonka avulla he pystyvät viemään muun muassa pyörätuolilla liikkuvia henkilöitä kalaan. Tällaisista kalastusop- paista nostettiin esille erityisesti Juha Happonen, joka on onnistunut nostamaan edellä mainitun toiminnan omaksi erilliseksi brändikseen ja joka on lisäksi ollut kehittämässä toimintaan tarvittavia apuvälineitä. Toisena esimerkkinä voidaan mainita vuoden 2018 kalastusoppaaksi valittu Otto Blomqvist, joka on yhdistänyt nuoriso- ja lastensuojelutyön kalastukseen. Hänen tavoitteenaan on kehittää kalastusta osana lasten ja nuorten kasvatusta. Blomqvist määrittelee oman toimintansa kuntouttavana kalastustoimintana. (Salo 2018: 9.) 196 Levón-instituutin julkaisuja Pia Smedsin mukaan Suomesta löytyy lisäksi kalastajia, jotka ovat auttaneet eri- tyisesti lapsia ja nuoria työkokeilujen tai muun toiminnan avulla. Nuoret, jotka ovat jääneet ilman opiskelupaikkaa tai jotka eivät ole saaneet töitä, ovat päässeet työkokeiluun kalastuksen pariin ja tällä tavoin saaneet normaalista työelämästä kiinni. Tällaisilla työkokeiluilla on autettu myös nuoria, joilla on ollut ongelmia päihteiden ja huumeiden kanssa. Esimerkkinä Blue Care -toiminnasta Pia Smeds kertoi lisäksi oikeuspsykiatrisen Vanhan Vaasan sairaalan toiminnan. Siellä poti- laita viedään meriympäristöön esimerkiksi kalastamaan tai veneilemään. Blue Carea toteutetaan ja tutkitaan myös erilaisten hankkeiden avulla. Pia Smeds kertoi esimerkiksi hankkeesta, jossa kohderyhmänä ovat lapset ja nuoret sekä li- säksi maahanmuuttajat. Tavoitteena hankkeessa on selvittää, minkälainen vaiku- tus vesiympäristöllä ja kalastuksella voisi olla nuorten tukemiseen syrjäytymisen estämiseksi sekä miten tämän kaltaisen toiminnan avulla voitaisiin saada ko- toutettua maahanmuuttajat paremmin. 21.6 Sinisten hyvinvointipalvelujen kohderyhmät, kysyntä ja tulevaisuus Haastateltavien mielestä siniset hyvinvointipalvelut sopivat samoille kohderyh- mille kuin Green Care -toiminta. Erityisesti sinisten hyvinvointipalvelujen kohde- ryhmiksi Päivi Eskelinen nosti sellaiset henkilöt tai ryhmät, joiden on normaalisti vaikea päästä vesille tai vesien äärelle. Vesistöjen moniaistisuus ja erilainen ympä- ristö voivat olla erityisen kiinnostavaa ja herättävää tällaisille henkilöille. Sinisille hyvinvointipalveluille katsottiin olevan kysyntää. Potentiaalisiksi palve- lunostajiksi Saara Tuohimetsä nosti erityisesti ikäihmiset, koska ikääntyvien määrä lisääntyy ja eliniänodote on kasvanut. Ikäihmisten keskuudesta voi löytyä potentiaalisia palvelujen käyttäjiä, joilta löytyy ostopotentiaalia. Haastateltavat näkevät, että sinisillä hyvinvointipalveluilla on mahdollisuus laa- jentua ja mennä eteenpäin. Yksi asia, joka vaikuttaa myös Blue Care -toimintaan, on Pia Smeds mukaan sosiaali- ja terveysalan uudistus. Uudistus voi mahdollistaa sen, että myös pienet yrittäjät voivat myydä sosiaali- ja terveysalan palvelujaan. Siihen liittyy lisäksi ihmisten valinnanvapaus, joka koskee sosiaali- ja terveysalan palveluja. Blue Caren osalta uudistus voi olla mahdollisuus tai uhka sen mukaan, miten uudistus etenee. Suurimpana asiana sinisten hyvinvointipalvelujen laajentumisen kannalta nostet- tiin esille tutkimuksen ja tiedon lisääminen teemaan liittyen sekä tietoisuuden li- sääminen. Kun tietoisuutta lisätään, se voi mahdollistaa uutta yrittäjyyttä sekä Levón-instituutin julkaisuja 197 luoda uusia mahdollisuuksia yrittäjille. Erityisesti toiminnan laajentumisen kan- nalta Pia Smedsin mukaan on tärkeää saada mitattuja terveysvaikutuksia vedestä ja vesiympäristöstä. Tällä tavoin voidaan todentaa sinisten hyvinvointipalveluiden terveysvaikutukset ja kertoa, mitä hyötyä toiminnasta tosiasiassa on. Lisäksi Smedsin mielestä tärkeää olisi saada nostettua esille hyviä esimerkkejä yrittäjille ja palveluntuottajille sekä ostajille. Tällä tavoin voidaan näyttää, että yrittäjien ja palveluntuottajien kannattaisi olla mukana tällaisessa toiminnassa ja ostajien kan- nattaisi käyttää näitä palveluja. Päivi Eskelisen mukaan tietoisuuden lisäämisen ja markkinoinnin lisäksi sinisten hyvinvointipalvelujen laajentumisen kannalta oleellista ovat hyvät tuotteet ja pal- velut. Eskelisen mielestä erilaisille ryhmille tulee tarjota erilaisia tuotteita. Uusia mahdollisuuksia Päivi Eskelinen näki esimerkiksi vesistöjen monimuotoi- suudessa. Vesi on myös jäätä ja lunta, joten siitä pystyisi kehittelemään uudenlai- sia tuotteita ja palveluita. Eskelisen ja Tuohimetsän mielestä vesistöt ja vesimaise- man käyttö suomalaisessa matkailussa on ollut ja on jatkossakin yleistä. Tärkeänä asiana tuotteiden ja palveluiden osalta Eskelinen ja Tuohimetsä nostivat esille saa- vutettavuuden. Eskelisen mukaan tälläkin hetkellä muun muassa Lapissa ja Kuu- samossa tuotetaan hienoja palveluja vesistöjä hyödyntäen, mutta ne eivät houkut- tele tarpeeksi erityisesti ulkomaalaisia matkailijoita syrjäisen sijaintinsa vuoksi. Haastateltavien mielestä tulisi kehittää sellaisia palveluita, joita tuotetaan kau- punkien lähellä ja sellaisilla alueilla, joissa ihmiset liikkuvat. Esimerkiksi palve- luilla, joita tuotetaan lähellä Helsinkiä ja joiden kesto on noin puoli päivää, voisi olla hyvin paljon kysyntää. 21.7 Johtopäätöksiä Haastattelujen mukaan vesiluontoon perustuva virkistys-, harrastus- ja matkailu- toiminta ovat aina olleet tärkeitä Suomessa. Uudempaa on vesiluonnon tarjo- amien mahdollisuuksien lisääntyvä käyttö sosiaali- ja terveyspalveluiden toimin- taympäristöinä. Sinisille hyvinvointipalveluille katsottiin olevan kysyntää. Haas- tateltavien mielestä siniset hyvinvointipalvelut sopivat samoille kohderyhmille kuin Green Care -toiminta. Haastateltavien mielestä suurta kysyntää olisi erityi- sesti sellaisille palveluille, joita tuotetaan kaupunkien lähellä ja sellaisilla alueilla, joissa ihmiset liikkuvat. Vesistöjen moniaistisuus voi olla erityisen kiinnostavaa ja herättävää monen tyyp- pisille ryhmille. Vesi on monimuotoista: se on myös jäätä ja lunta, joten se tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia kehittää tuotteita ja palveluita eri vuodenaikoina. Haastateltavat katsoivat, että sinisten hyvinvointipalvelujen erityisiä kohderyhmiä 198 Levón-instituutin julkaisuja ovat sellaiset ryhmät, joiden on itse vaikea päästä vesille tai vesien äärelle. Kasva- vaksi palvelunostajaryhmäksi mainittiin myös ikäihmiset, koska ikääntyvien määrä lisääntyy eliniänodotteen kasvaessa. Kalastusoppaiden yhdessä kasvatusalan ammattilaisten kanssa toteuttama lasten kalastustoiminta on niin ikään yhä suositumpaa ja siitä on erittäin hyviä kokemuk- sia. Vesistöympäristöissä on toteutettu myös kuntouttavaa toimintaa ja työtoimin- taa. Niissä erilaiset ryhmät ovat päässeet osallistumaan kalastukseen ja sen eri vai- heisiin. Muun muassa päihdekuntoutusta on tehty hyvin tuloksin kuntouttavan kalastuksen muodossa. Myös syrjäytymisvaarassa olevia lapsia ja nuoria on pys- tytty auttamaan työkokeilujen ja muun toiminnan avulla vesiympäristöissä. Oi- keuspsykiatrisen Vanhan Vaasan sairaalan potilaita viedään meriympäristöön ka- lastamaan tai veneilemään. Haastattelujen mukaan luonnon hyvinvointivaikutusten tutkimuksissa luontoon sisällytetään vihreän luonnon lisäksi myös sininen vesiluonto. Lisäksi tällä het- kellä näyttää siltä, että vihreän ja sinisen luonnon tuottamat hyvinvointivaikutuk- set syntyvän pääosin samankaltaisten mekanismien kautta, vaikka vihreässä ja si- nisessä luonnossa on erityispiirteensä. Ihmiset kokevat vesistön äärellä tilan tun- nun, joka voi edistää vapautumisen ja avautumisen tunnetta, hengittämisen help- poutta ja näkökulmien avautumista. Palveluiden tuottajien on hyvä huomioida ve- siympäristöön liittyvät erityispiirteet ja hyödyntää niitä, räätälöidäkseen asiak- kaan tavoitteisiin perustuen palvelujen sisältöä. Monissa yhteyksissä puhutaan erikseen vihreästä ja sinisestä biotaloudesta. Tätä kautta on lisääntynyt myös sinisen hyvinvointiterminologian käyttö. Jotta sinisten hyvinvointipalveluiden brändäys ja markkinointi toimisi optimaalisesti, olisi hyö- dyllistä, jos palveluista viestittäessä käytettäisiin yhtenäistä terminologiaa. On myös hyvä miettiä, mihin tilanteisiin sopivat englanninkielisten hyvinvointiter- mien käyttö, ja milloin olisi ehkä selkeämpää käyttää suomenkieltä. Levón-instituutin julkaisuja 199 Lähteet Bragg, Rathel & Gavin Atkins (2016). A review of nature-based interventions for mental health care. Natural England Commissioned Report NECR204. Verkkojul- kaisu. Saatavilla 31.3.2019: http://publications.naturalengland.org. uk/publica- tion/4513819616346112. Eskelinen, Päivi, Pia Smeds, Katriina Soini, Saara Tuohimetsä & Elina Vehmasto (2018). Hyvinvointia luonnonvesistä: Vesiympäristöistä palveluja arkeen, matkai- luun, opetukseen sekä sosiaali- ja terveyssektorille. Saatavilla 8.1.2019: http://ju- kuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/543219/Hyvinvointialuonnonve- sista.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Green Care Finland ry (2018). LuontoHoivan ja LuontoVoiman laatumerkkisivut. Saatavilla 30.3.2019: www.gcfinland.fi/laatu/. Grellier, James, Mathew P. White, Maria Albin, Simon Bell, Lewis R. Elliott, Mireia Gascón, Silvio Gualdi, Laura Mancini, Mark J. Nieuwenhuijsen, Denis A. Sarigian- nis, Matilda van den Bosch, Tanja Wolf, Susanne Wuijts & Lora E. Fleming (2017). BlueHealth: a study programme protocol for mapping and quantifying the poten- tial benefits to public health and well-being from Europe's blue spaces. BMJ Open 2017: 7. Verkkojulkaisu. Saatavilla 31.3.2019: https://bmjopen.bmj.com/con- tent/7/6/e016188. Kero, Saija-Riina (2018). Blue Care -toiminta Suomessa. Opinnäytetyö. Satakun- nan ammattikorkeakoulu. Saatavilla 20.11.2018: https://www.theseus.fi/ bitstream/handle/10024/154263/Kero_Saija-Riina.pdf.pdf?sequence=1&isAllo wed=y. MMM (2016). Kasvua vesiosaamisesta ja vesiluonnonvarojen kestävästä hyödyn- tämisestä. Sinisen biotalouden kansallinen kehittämissuunnitelma 2025. Maa- ja metsätalousministeriö, MMM. Saatavilla 11.1.2019: https://mmm.fi/docu- ments/1410837/1516671/Sinisen+biotalouden+kehittamissuunni- telma+25.11.2016/59427dec-711b-4ca3-be28-50a93702c393/Sinisen+bio talou- den+kehittamissuunnitelma+25.11.2016.pdf. Renfors, Sanna-Mari (2014). Luontolähtöinen hyvinvointimatkailu on matkai- lualan uusin trendi. Luonto ja hyvinvointi yrittäjyyden mahdollisuutena – Green Care Satakunnassa. Maarika Iijolainen & Jaana Ruoho (toim.) Saatavilla 9.11.2018: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/80892/2014_B_ 13_GreenCare.pdf?sequence=3&isAllowed=y. Ruoho, Jaana (2018). Meren pitkä historia hyvinvoinnin lähteenä. Saatavilla 23.11.2018: http://www.gcsatakuntasamk.fi/vesistot-ja-hyvinvointi. Salo, Hannu (2018). Vuoden kalastusopas Otto Blomqvist – kalastusta ja yhteisö- pedagogiikkaa. Uutisrysä. Kalatalousyksikön tiedotuslehti 2/2018. Saatavilla 9.1.2019: http://www.ely-keskus.fi/documents/10191/58195/ Uutis- rysa_2_2018.pdf /b31e6414-9a01-4798-994c-6ceeca2b4b2b. 200 Levón-instituutin julkaisuja Sitra (2013). Luonnonlukutaito: Luo liiketoimintaa vihreästä hyvinvoinnista Er- weko, Helsinki. Saatavilla 30.3.2019: https://media.sitra.fi/2017/02/ 23070432/Luonnonlukutaito-3.pdf. Sitra & MTT (2013). Keskustelupaperi: Kestävää hyvinvointia luonnosta. Saata- villa 30.3.2019: https://www.scribd.com/document/148717783/Keskustelu paperi-Kestavaa-Hyvinvointia-Luonnosta-2013-6-12. Soini, Katriina (2014). Green Care -toiminnan vaikuttavuuden arvioinnin lähtö- kohdat. Teoksessa: Soini, K. (toim.). Luonnosta hoivaa ja voimaa: Miten arvioida Green Care -toiminnan vaikuttavuutta? MTT Kasvu 21. Verkkojulkaisu. Jokioinen: MTT. s. 12–49. Saatavissa 9.11.2018: http://jukuri.luke.fi/bitstream/han- dle/10024/482135/mttkasvu21.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Soini, Katriina & Elina Vehmasto (2014). Kohti suomalaista Green Care -toimin- tatapaa. Teoksessa Elina Vehmasto (toim.) Green Care -toimintatavan suuntavii- vat Suomessa. MTT, 8–28. Saatavissa 9.11.2018: http://www.mtt.fi/mttkasvu/pdf/mttkasvu20.pdf. Vehmasto, Elina (2014). Green Care-palvelutyypit Suomessa. Teoksessa Elina Vehmasto (toim.) Green Care -toimintatavan suuntaviivat Suomessa. MTT, 29– 48. Saatavissa 9.11.2018: http://jukuri.mtt.fi/bitstream/handle/10024 /482161/mttkasvu20.pdf. World Ocean Network (2018). The Sea and our Physical and Mental Wellbeing. European Marine Board and the Centre for Environment, Fisheries and Aquacul- ture Science. Sea Change Project EU. Saatavilla 15.10.2018: https://www.worldoceannetwork.org/wp-content/uploads/2016/09/5.-Blue- Gym.pdf. Levón-instituutin julkaisuja 201 22 NÄKÖKULMIA LAADUKKAASEEN GREEN CARE - PALVELUUN Katja Ilmarinen ja Kirsi Salonen 22.1 Johdanto Palvelun laatu tarkoittaa, että palvelu täyttää sille asetetut odotukset tai kriteerit. Hyvä laatu merkitsee palvelun asiakaslähtöisyyttä, luotettavuutta, toimintapuit- teiden soveltuvuutta sekä tavoiteltujen tulosten saavuttamista. Syy lähteä kehittä- mään palvelun laatua on usein tuotekehitys tai toiminnan kannattavuuden paran- taminen. Myös asiakkaiden vaatimukset ja yhteiskunnan taholta tulevat säädökset tai suositukset vaikuttavat laadun määrittelyyn ja kehittämiseen. Green Care -palvelujen laadunhallinnan tarve nousi palveluntuottajien tarpeesta erottautua. Myös palvelujen kysynnän kasvu ja asiakkaiden laatuvaatimukset kan- nustivat laatutyöhön. Green Care -toiminnan laadunhallinnan kehittämisessä ha- vaittiin kolme vaatimusta, joiden pohjalta laatutyö aloitettiin. Ensinnäkin, laatu- työn tuli auttaa palveluntarjoajaa palvelujen suunnittelussa ja laadunhallinnassa sekä toiminnan kehittämisessä. Palveluntarjoajan on hyödyllistä miettiä, mitä pal- velua konkreettisesti tarjotaan, mille kohderyhmälle ja minkälaisin tavoittein. Toiseksi, laatutyön tuli helpottaa ostajaa palvelujen valinnassa tai arvioinnissa. Kolmanneksi, laatutyön tuli auttaa palvelun käyttäjää hahmottamaan palvelun si- sältö. (Lääperi & Puromäki 2014: 64.) Alan laadunhallinnan kehittäminen aloitettiin VoiMaa! Green Care -yrittäjyydestä elinvoimaa maaseudulle -hankkeessa (2009–2014) ja sitä jatkettiin kehittämällä laatumerkit Valtakunnallisessa Green Care -koordinaatiohankkeessa (2015–2018) yhteistyössä Green Care Finland ry:n kanssa. Laatumerkkien käyttöönoton jäl- keen, tammikuusta 2017 alkaen, Green Care Finland ry:n nimeämä laatulauta- kunta on jatkanut alan laatutyön edelleen kehittämistä. Green Care -laatutyön tarkoituksena on osoittaa toiminnan asiakaslähtöisyys, vas- tuullisuus ja tavoitteellisuus sekä varmistaa turvallisuus, ympäristön huomioimi- nen ja mahdollisesti mukana olevien eläinten hyvinvointi. Lisäksi tavoitteena on tuoda esille Green Care -toimintatavan tuottama lisäarvo todennetussa muodossa. Laatutyön tuloksena tulee syntyä palvelu, joka on asiakkaille helppo hahmottaa ja joka lunastaa sille asetetun palvelulupauksen. Tapauksissa, joissa palvelun ostaja ja käyttäjä ovat eri tahoja, palvelujen laatuodotukset tulevat vahvasti myös osta- jalta. On mahdollista, että lähitulevaisuudessa Green Care -toimintamuotojen 202 Levón-instituutin julkaisuja käyttö ja panostus laadunhallintaan voidaan nähdä lisäarvoina tai kriteereinä kil- pailutuksissa. (Lääperi & Puromäki 2014: 64, 66.) Tässä artikkelissa kerrotaan Green Care -laatutyön aloittamisen lähtökohdista sekä laatutyön edelleen kehittämisestä laatulautakunnan toimesta. Lisäksi tuo- daan esiin laatulautakunnan tekemiä havaintoja lautakunnan kahden ensimmäi- sen toimintavuoden aikana. 22.2 Green Care -laatukriteerit täydentävät palvelun peruslaatua Green Care -palvelujen peruslaatuvaatimukset ovat samat kuin muilla vastaavilla palveluilla. Laadunhallinnan lähtökohtana on lainsäädäntö, ja sitä tarkentavat muut ohjeet ja suositukset. Green Care -palvelun tuottajan tulee tuntea oman am- mattialansa eettiset periaatteet ja noudattaa niitä. Green Care Finland ry on lisäksi laatinut Green Care -toimintatavalle eettiset oh- jeet (Green Care Finland ry 2012). Eettisissä ohjeissa painottuvat palveluntuotta- jan osaaminen ja ammatillisuus, asiakkaan osallisuus ja eettinen kohtelu sekä luonnonympäristön ja eläinten vastuullinen käyttö. Palveluntuottajaa ohjaavat eettiset periaatteet ja toimintatavat voidaan kuvata Green Care -työkirjan avulla (Luke, THL & GCF ry 2018). 22.3 LuontoHoivan ja LuontoVoiman laatumerkit Kansallisessa yhteistyössä rakennettiin kaksi Green Care -palvelujen laatumerk- kiä: LuontoHoivan ja LuontoVoiman laatumerkit. Laatumerkki kertoo, että ky- seessä on ammattitaitoisesti ja vastuullisesti toteutettu luontoperustainen palvelu, jossa noudatetaan Green Care -toimintaperiaatteita ja -laatukriteerejä. On hyvä huomata, että vaikka palvelulla ei olisikaan Green Care -laatumerkkiä, se voi kuitenkin olla tarkoituksenmukaista ja hyvää luontoperustaista toimintaa. Entä millä edellytyksillä laadukas luonnossa tai maatilalla tapahtuva toiminta muuttuu LuontoHoivan tai LuontoVoiman palveluksi? Nämä edellytykset liittyvät käytettyjen menetelmien tieteelliseen perustaan, toiminnan tavoitteiden asettami- seen ja seurantaan, erilaisten luontoperustaisten toimintamuotojen soveltuvaan käyttöön juuri tietylle asiakkaalle, luontoyhteyden vahvistumiseen sekä ohjauksen ja reflektoinnin merkitykseen. Levón-instituutin julkaisuja 203 Laadukkaasta Green Care -toiminnasta on kyse silloin, kun siinä on havaittavissa kaikki kolme Green Caren peruselementtiä: hyvinvointivaikutusten tuottaminen luontoperustaisesti, asiakkaan osallisuuden vahvistaminen, sekä kokemukselli- suus. Lisäksi palvelu tuotetaan tavoitteellisesti, ammatillisesti ja vastuullisesti. Laadukkaassa Green Care -palvelussa käytettyjen menetelmien tai harjoitteiden, ja luontoperustaisten interventioiden tulee perustua tutkimukselliseen tietoon luontoperustaisista hyvinvointivaikutuksista (mm. Sahlin, Matuszczyk, Ahlborg & Gran 2012; Hartig, Evans, Jamner, Davis & Gärling 2014; Cohen-Cline, Turk- heimer & Duncan 2015; Salonen, Kirves & Korpela 2016). Green Care -palveluissa ympäristö ei ole vain tausta, jossa toiminta ja vuorovaiku- tus tapahtuvat. Green Care -palveluille yhteistä on luontoyhteys, jota ohjauksessa tuetaan. Ohjattuun luontokokemukseen kuuluu, että ympäristö on valittu asiakas- lähtöisesti ja tarkoituksenmukaisesti ja että luontoelementti on tavoitteellisesti kytketty kuntoutus-, terapia-, hoito- ja ohjausprosesseihin. (Kuvio 23.) Kuvio 23. LuontoHoivan ja LuontoVoiman palveluissa hyvinvointivaikutukset syntyvät luonnon elvyttävyyden, kokemuksellisuuden (toiminta) ja osallisuuden (yhteisöllisyys) kautta, ohjatussa toiminnassa. Jokaista Green Care -elementtiä käytetään tavoitteellisesti, ammatillisesti ja vastuullisesti. LUONTO •Tavoitteellisuus •Ammatillisuus LUONTOYHTEYS / HYVINVOINTIVAIKUTUKSET •Vastuullisuus TOIMINT A •Tavoitteellisuus •Ammatillisuus TOIMINTA / KOKEMUKSELLISUUS •Vastuullisuus YHTEISTÖ •Tavoitteellisuus •Ammatillisuus YHTEISÖLLISYYS / OSALLISUUS •Vastuullisuus 204 Levón-instituutin julkaisuja 22.4 Osaaminen näkyy laadussa Laatumerkkejä on myönnetty vuoden 2017 alusta lähtien. Laatumerkkejä hallin- noi Green Care Finland ry. Hakemukset arvioi ja merkit myöntää Green Care -laa- tulautakunta kirjallisten hakemusdokumenttien perusteella. (Green Care Finland ry 2019.) LuontoHoivan merkkejä on tähän mennessä myönnetty muun muassa luontoperustaiseen päivätoimintaan asumispalveluissa sekä kuntouttavaan toi- mintaan hoivakodissa. LuontoVoiman merkkejä on myönnetty muun muassa pe- rinneviriketoimintaan, varhaiskasvatuksen luontotoimintaan sekä tavoitteelliseen ja ohjattuun luontoliikuntaan. Laatulautakunnalle saapuneista hakemuksista on tullut selkeästi esille, että Green Care -toiminnassa perusedellytyksistä erityisesti ammatillisuus ja osaaminen to- teutuvat hyvin. Suoritettujen Green Care -perusopintojen lisäksi henkilökunnalla on usein niin luonnonvara- kuin sosiaali- ja terveysalan koulutusta ja kokemusta, jota täydentää esimerkiksi luontoperustaisten menetelmien syvempi osaaminen. Lisäksi ammattitaitoon kuuluu usein pitkä kokemus asiakastyöstä. Tätä kaikkea tukee moninaiset luonnossa tapahtuvat harrastukset ja kiinnostus luontoa koh- taan. Hakemusten perusteella myös Green Care -toiminnan peruselementit näyttävät olevan tiedostetusti ja suunnitelmallisesti palvelussa mukana. Luontoympäristö- jen käyttö on monipuolista. Ei ole harvinaista, että palvelua harjoitetaan niin pi- hapiirissä, puutarhassa, metsässä kuin vesistöjenkin äärellä. Lisäksi luontoele- menttejä hyödynnetään sisätiloissa. Esteettömyys on usein huomioitu esimerkiksi kulkureiteissä. Monipuolisuus näkyy myös eläinavusteisuuden käytössä: monissa palveluissa on mahdollista hyödyntää tai valita eri eläinlajeja. Tämä edellä kuvattu moninaisuus tuo Green Care -palveluille lisäarvoa, koska se antaa mahdollisuuden tehdä palvelun toteuttamisessa valintoja ja yksilöllistä räätälöintiä asiakkaiden ta- voitteiden perusteella. 22.5 Tärkeät miten ja miksi –kysymykset Green Care -palvelujen laadun kehittämisessä ja palvelukuvauksissa tulee tuoda esille, miten palvelussa toteutuvat Green Care -toiminnan eri osa-alueet: luonto- perustaiset hyvinvointivaikutukset, osallisuus ja kokemuksellisuus. Tämän lisäksi Green Care -elementtejä ja toimintamuotoja tulee käyttää tavoitteellisesti. Laadu- kas palvelu ja laatumerkkiin riittävä palvelukuvaus sisältävät tavoitteiden ja toi- minnan linkityksen perusteluineen: mitä asiakkaan kanssa tehdään, miten ja miksi (Kuvio 24.). Levón-instituutin julkaisuja 205 Laatulautakunnalle saapuneissa hakemuksissa on usein kuvattu tarkasti palve- luun liittyvää toimintaa, toiminnan peruspiirteitä (esimerkiksi kuntouttava työtoi- minta) ja yhteisöllisyyttä (sosiaalisen ympäristön monipuolisuutta). Kuvauksissa on kuitenkin monesti jäänyt avaamatta, minkä toiminnan tekijöiden ajatellaan olevan asiakkaalle kuntouttavia ja miksi, ja miten valitulla menetelmällä tuetaan tavoiteltujen hyvinvointivaikutusten syntymistä. Toisin sanoen, kuvaamatta on jäänyt, miten kuvattuja Green Care -elementtejä käytetään, miten kuvatut Green Care -elementit ovat kytkettynä palveluun, toimintaan tai hoitoon, jonka tavoit- teena ovat asiakkaiden parempi terveys, hyvinvointi, elämänlaatu tai kuntoutumi- nen. Kuvio 24. LuontoHoivan ja LuontoVoiman palveluissa tavoitteellisuus tarkoit- taa, että asiakkaan tavoitteiden ja asiakkaan kanssa tehtävän Green Care -toiminnan välillä on vahva linkitys: mitä tehdään ja miksi teh- dään. Laatutyökirjassa tulee kuvata ja nimetä palvelussa käytettävät luontoperustaiset menetelmät tai harjoitteet, ja mikä tärkeintä: perustelut niiden käytölle. Palvelun sisältämää toimintaa kannattaa kuvata käytännön asiakastyön näkökulmasta – mitä konkreettisesti tehdään, miten ja miksi. Esimerkiksi kuvausta ”toimintakykyä tuetaan käyttäen luontolähtöisiä interventioita” tulee täydentää kuvaamalla toi- mintaa konkreettisesti ja perustella, miksi toiminta on toimintakykyä tukevaa juuri tälle asiakkaalle tai asiakasryhmälle. Laatumerkkiin riittävän palvelun tulee olla tavoitteellista ja tavoitteiden tulee olla määritelty yhteisymmärryksessä asiakkaan kanssa. Erilaisten toimintatapojen käytön perustelujen tulee aina kummuta asiakkaan tavoitteista käsin. Perustelut •Tavoitteet •Tavoitteiden mukainen toimintaympäristö ja toimintasuunnitelma Asiakas •Mitä konkreettisesti asiakkaan kanssa tehdään? •Miksi ko. toiminta on valittu, miksi se on asiakkaalle soveltuva? •Mikä tekee toiminnasta vaikuttavan ko. asiakkaalle? Green Care - toiminta •Missä muodossa tavoitteiden toteutumista havainnoidaan •Miten niihin palautteisiin reagoidaan •Asiakkaan mahdollisuus reflektointiin Reflektointi ja havainnot 206 Levón-instituutin julkaisuja vastaavat kysymykseen: miksi juuri tämän asiakkaan tai asiakasryhmän kanssa tehdään tämä toiminta juuri tällä tavoin. Tavoitteellisuuteen kuuluu, että Green Care -toiminta on säännöllistä, pitkäjänteistä ja pysyvä osa normaalia toimintaa (erityisesti LuontoHoiva-palvelujen kohdalla). Lisäksi toiminnan tulee näkyä yk- silöllisissä hoitosuunnitelmissa, mikäli sellaiset ovat käytössä. Kuitenkin lyhyetkin (mielellään kuitenkin säännölliset) vierailut luonnossa voivat riittää tavoiteltuun vaikutukseen (erityisesti LuontoVoima-palvelut), kun palvelua ohjataan ammatillisesti. Laatumerkkejä haettaessa kannattaa pohtia ja kuvata, mi- ten toiminta poikkeaa hyvästä tavallisesta arkielämästä ja luonnossa vietetystä va- paa-ajasta, kuten omaehtoisesta ulkoilusta, tai muusta ammattimaisesta luonto- toiminnasta. Lisäksi tavoitteiden toteutumista tulee seurata ja asiakkaalle tulee antaa mahdollisuus omaan reflektointiin, esimerkiksi: seuraako luonnossa virkis- tymisestä jokin muutos elämässä, tai millaisiin tilanteisiin toiminta tuo helpo- tusta? 22.6 LuontoHoivan ja LuontoVoiman ohjaus tukee kokemuksellisuutta, osallisuutta ja luontoyhteyttä LuontoHoivan ja LuontoVoiman palveluihin kuuluu yksilöllinen tuki, joka on edel- lytys sille, että Green Care -toimintamuotojen hyvinvointivaikutukset edistävät asiakkaan tavoitteiden toteutumista (Tolvanen & Jääskeläinen 2016; Luke, THL & GCF ry 2018). Asiakkaan osallisuuden rakentuminen on sekä itseisarvo, että tärkeä reunaehto hyvinvointivaikutusten toteutumiselle Green Care -palveluissa. LuontoHoivan ja LuontoVoiman palveluissa yhtenä vaatimuksena on mahdollistaa osallisuuden tunteen vahvistuminen. Osallisuutta vahvistetaan, kun asiakas tulee kuulluksi ja hänellä on mahdollisuus vaikuttaa itseä koskevaan päätöksentekoon ja arviointiin. Asiakasta tuetaan tavoitteiden asettamisessa. Toiminnan aikana ja jälkikäteen asi- akkaalle annetaan mahdollisuus pohtia kokemuksia ja arvioida sitä, miten toi- minta onnistui ja miten tavoitteet saavutettiin, eli reflektoida palvelukokemus- taan. (Luke, THL & GCF ry 2018.) Green Care -palveluissa osallisuus rakentuu myös toiminnassa yhdessä toisten kanssa luontoympäristössä. Ryhmä toimii yhdessä vahvistaen sosiaalisia suhteita ja vuorovaikutustaitoja. Toiminnassa tulee korostua asiakkaalle mielekäs tekemi- nen, merkityksellisyys, luottamus ja tasa-arvo. Erityistä Green Care -palveluissa on se, että osallisuutta voidaan ihmisyhteisön lisäksi kokea myös yhteydessä luon- toon, ja tätä osallisuuden kokemusta ohjauksen avulla arvostetaan ja tuetaan. (Tol- vanen & Jääskeläinen 2016: 28, 37; Luke, THL & GCF ry 2018.) Levón-instituutin julkaisuja 207 22.6.1 Luonto on ohjaajan työkumppani Green Care -palvelussa on oleellista, että ohjaajalla itsellään on ymmärrys (koke- mus ja tieto) luonnon hyvinvointivaikutuksista sekä luontoyhteyden vahvistami- sen keinoista ohjauksessa. Green Care -palvelussa ohjauksella on keskeinen mer- kitys. Ohjaajalla tulee olla ymmärrys siitä, että hänen tehtävänään on nimen- omaan mahdollistaa luonnon ja asiakkaan välinen kontakti ja yhteys. Laaduk- kaassa toiminnassa tulee siten kiinnittää huomiota siihen, miten ohjaaja tukee asi- akkaan luontoyhteyden rakentumista ja vahvistumista. Palveluja suunnittelevan on hyödyllistä miettiä sekä ohjaajan roolia kokemuksellisuuden ja osallisuuden vahvistamisessa, että sitä, miten luontoyhteyttä tuetaan (Kuviot 23. ja 25.). (Luke, THL & GCF ry 2018). Kuvio 25. Luontosuhteen ja ohjauksen painopisteen tarkastelu LuontoHoivan ja LuontoVoiman näkökulmasta. Suomalaisilla on paljon luontoharrastuneisuutta ja omakohtaista kokemusta luon- non hyvinvointivaikutuksista, ja tämä on todennäköisesti tärkeä motiivi Green Care -palvelujen tuottamiseen. On kuitenkin tärkeää huomata, että omakohtaisen kokemuksen lisäksi LuontoHoivan ja LuontoVoiman laatumerkkeihin riittävissä palveluissa tarvitaan myös luontointerventioihin liittyvää teoria- ja tutkimustie- toa. Ohjaajan ammattitaitoon kuuluu, että hän osaa arvostaa luontoa työkumppa- nina niin, että hän antaa luonnolle tilaa hoitaa ihmistä. Ohjaaja tietää asiakkaan psyykkiseen tai fyysiseen tilaan tai tarpeeseen liittyvät tavoitteet, ja osaa tunnistaa, miten luontoympäristön ja sosiaalisen ympäristön avulla näihin tavoitteisiin voi- Ei GC: Aktiivinen toiminta/vuorovaikutus, passiivinen luontosuhde Painopiste työssä/toiminnas- sa vuorovaikutuk- sessa Luontoympäristö viitekehys, eikä luontosuhdetta ohjauksessa vahvisteta GC: Aktiivinen toiminta/vuorovaikutus, aktiivinen luontosuhde Painopiste molemmissa Palvelussa on toimintaa/vuoro- vaikutusta ja luontosuhdetta vahvistetaan GC: Passiivinen toiminta, mahdollisuus kokemuksen jakamiseen, aktiivinen luontosuhde Painopiste luontosuhteessa Luontosuhdetta vahvistetaan. Sisältää mahdollisuuden kokemuksen jakamiseen 208 Levón-instituutin julkaisuja daan pyrkiä ja päästä. Vaikka luontokokemus on ohjattu, erittäin tärkeää vaikut- tavuuden kannalta on asiakkaan aktiivinen osallistuminen prosessiin. (mm. Salo- nen & Törnroos 2019.) 22.7 Lopuksi Laatulautakunnassa tähän mennessä käsitellyt LuontoHoivan ja LuontoVoiman palvelujen laatumerkkihakemukset ja myönnetyt laatumerkit vahvistavat uskoa suomalaisten Green Care -palvelujen hyvästä laadusta. Palvelutuottajien moni- puolinen ammattiosaaminen ja muu osaaminen sekä vastuullisuus yhdistettynä Suomen luonnon kirjoon synnyttävät ainutlaatuisen palvelukonseptin. Laadun ke- hittämiseksi tehty kansallinen ja moniammatillinen työ pyrkii osaltaan varmista- maan sen, että laatulupaus pitää. Laatulupauksen näkökulmasta on tärkeää huomioida myös se, että lautakunta ar- vioi Green Care -palvelun laatua saatujen kirjallisten dokumenttien perusteella, joihin kuuluu Green Care -työkirjan lisäksi kyseistä luontoperustaista palvelua koskeva turvallisuusasiakirja. Lautakunta ei siis arvioi yrityksen koko toimintaa tai omavalvontasuunnitelman asianmukaisuutta ja todenmukaisuutta, vaan se on viranomaistahojen tehtävä. Lautakunnalla ei myöskään ole resursseja tehdä tar- kastuskäyntejä palveluntuottajan toimipaikassa. Laatulautakunnan tekemä arvi- ointi perustuu siis luottamukseen siitä, että toimitetut luontoperustaista palvelua koskevat asiakirjat vastaavat todellisuutta. Mikäli tulee ilmi, että näin ei olekaan, ei myöskään Green Care -laatumerkki kyseisellä palvelulla ole enää voimassa. Mi- käli yrityksen kokonaistoiminnassa tulee ilmi muuta vastuutonta toimintaa, nii- den selvityksistä vastaavat viranomaistahot. Myös Green Care -koulutustoiminnalla ja osaamisen kehittämisellä on merkittävä rooli. Laatutyössä toiminnan vaikuttavuuteen liittyviä tekijöitä on arvioitu, ja toi- minnalle on luotu yhteisiä määritelmiä ja pelisääntöjä. Saatujen kokemusten poh- jalta laatutyö jatkuu ja kehittyy edelleen. Levón-instituutin julkaisuja 209 Lähteet Cohen-Cline, Hannah, Eric Turkheimer & Glen E. Duncan (2015). Access to green space, physical activity and mental health: a twin study. Journal of Epidemiol Community Health: 69, 523–529. Green Care Finland ry (2012). Yhdistyksen eettiset ohjeet. Saatavissa 31.1.2019: http://www.gcfinland.fi/yhdistys/yhdistyksen-eettiset-ohjeet/. Green Care Finland ry (2019). Green Care -palvelujen laatu ja laadunhallinta. Saa- tavissa 31.1.2019: http://www.gcfinland.fi/laatu/. Hartig, Terry, Gary W. Evans, Larry D. Jamner, Deborah S. Davis & Tommy Gärling (2003). Tracking restoration in natural and urban field setting. Journal of Environmental Psychology: 23, 109–123. Luke, THL & GCF ry (2018). Suomalainen Green Care: LuontoHoivan LuontoVoi- man -laatutyökirja. Luonnonvarakeskus, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos & Green Care Finland ry. Verkkojulkaisu. Julkaisun pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018082834197. Lääperi, Raija & Henna Puromäki (2014). Kohti suomalaista Green Care -laadun- hallintaa. Teoksessa: Green Care -toimintatavan suuntaviivat Suomessa, 49–80. Toim. Vehmasto Elina. MTT Kasvu 20. Jokioinen: MTT. Verkkojulkaisu. Julkaisun pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-487-509-7. Sahlin, Eeva, Matuszczyk Josefa Vega, Gunnar Ahlborg & Patrik Gran (2012). How do participants in nature-based therapy experience and evaluate their rehabilita- tion. Journal of Therapeutic Horticulture: 22, 8–18. Salonen, Kirsi, Kaisa Kirves & Kalevi Korpela (2016). Kohti kokonaisvaltaisen luontokokemuksen mittaamista. Psykologia: 51, 324–342. Salonen, Kirsi & Kaisa Törnroos (2019). Luontointerventiot hyvinvoinnin tukena Green Care -toiminnassa. Kuntoutus-lehti (hyväksytty julkaistavaksi). Tolvanen, Taimi & Arja Jääskeläinen (2016). Osallisuutta vahvistavan, luontoon tukeutuvan kuntoutustoiminnan malli. Luontoa elämään, luontoa kuntoutukseen -teemajulkaisu 1/3. Sarja B. Raportit ja selvitykset. Rovaniemi: Lapin ammattikor- keakoulu. 210 Levón-instituutin julkaisuja 23 AMMATTIKORKEAKOULUN OPISKELIJOIDEN KÄSITYKSIÄ LUONNON HYVINVOINTIPALVELUJEN KEHITTÄMISESTÄ Katriina Pylkkänen, Susanne Hämäläinen ja Anne-Leena Juntunen 23.1 Johdanto Ammattikorkeakoulutuksen toimintasuunnitelmissa korostuu kestävän kehityk- sen ja globaalin vastuun teemat. Opetus- ja kulttuuriministeriön Korkeakoulutus ja tutkimus 2030-luvulle (2017) taustamuistiossa todetaan muun muassa tervey- teen, hyvinvointiin ja ympäristöön liittyviä maailmanlaajuisia haasteita, joiden ratkaisemisessa tarvitaan laaja-alaista osaamista. Käytännössä Green Care (luon- tohoiva ja -voima) toimintamenetelmiä hyödynnetään sosiaali- ja terveyspalve- luissa, kasvatus- ja opetuspalveluissa sekä virkistys-ja hyvinvointipalveluissa. Savonia-ammattikorkeakoulun opetuksessa, tutkimus- ja kehittämishankkeissa on hyödynnetty luonnon monimuotoisuutta ja luontolähtöisiä opetussisältöjä ja menetelmiä. Ensimmäinen Green Care esiselvityshanke toteutettiin Savonialla vuonna 2013. Selvityksessä nousi esille maatalouden rakennemuutos ja sen tuoma tarve maaseudun yritystoiminnan kehittämiselle ja monimuotoistamiselle. Sa- manaikaisesti alkoi korostua monialaisuuden tärkeys koulutuksessa. Myös käy- tännön sosiaali- ja terveysalan työssä ja sosiaalipedagogisen hevostoiminnan yleis- tyttyä, huomattiin luonnon ja eläinten merkitys ihmisten hyvinvoinnille. Kentältä nousseet tarpeet mahdollistivat muutoksen Savonian opetuksessa ja en- simmäinen Green Care koulutuksen 5 opintopisteen laajuinen kesäopintojakso to- teutettiin vuonna 2015. Opintojakson tavoitteena oli antaa opiskelijalle valmiuksia suunnitella ja toteuttaa Green Carea yritystoimintana eri asiakasryhmien palve- luissa. Alussa haasteena oli opintojakson opintotarjontaan saaminen sekä opiske- lijarekrytointi. Koulutuksen osallistujamäärät ovat kasvaneet ja koulutuksen sisäl- töä on kehitetty muun muassa saatujen palautteiden ja laatumerkkiedellytysten perusteella. Koulutus hyväksyttiin Green Care –laatumerkkiin valmentavaksi vuonna 2017. Koulutuksen sisällölliseen kehittymiseen on vaikuttanut osaltaan lähdemateriaalin lisääntyminen ja sen parempi saatavuus. Laadukkaampien läh- teiden hyödyntäminen on näkynyt opiskelijoiden osaamisessa. Vuonna 2019 opintojakso toteutetaan monialaisesti ja myös englanninkielisenä osana kansain- välisten vaihto-opiskelijoiden opetusta. Opiskelijoiden kiinnostusta Green Caren koulutuksiin on lisännyt luontohoivan ja –voiman näkyvyys mediassa ja Savonia- ammattikorkeakoulun kansainvälinen hanketoiminta, kuten Nordplus-hanke Healing Greenery, jossa mukana ovat Kauno Kollegija (Liettua), Savonia ammat- tikorkeakoulu ja Lääne-Viru Kollege (Viro). Levón-instituutin julkaisuja 211 Tämän artikkelin aineistona on käytetty Savonia-ammattikorkeakoulussa kesä- opintoina 2018 toteutettua monialaista Green Care-opintojaksoa (5 op). Tutki- muksen tarkoituksena on saada tietoa opiskelijoiden oppimistehtävissä noussei- den teemojen pohjalta luonto- ja eläinavusteisen toiminnan tarpeista ja tulevai- suuden mahdollisuuksista suomalaisessa yhteiskunnassa. Lisäksi pohdittiin, kuinka monialaisella ammattikorkeakoulutuksella ja sen kehittämisellä voidaan vastata näihin tarpeisiin. Tutkimuksen tavoitteena on kehittää Savonian Green Care -opintoja vastaamaan korkea-asteen opiskelijoiden tulevaisuuden osaamis- tarpeisiin ja koulutuksen kansainvälisiin haasteisiin. 23.2 Tutkimuksen toteuttaminen Tutkimus oli kvalitatiivinen tapaustutkimus, jossa tutkimusaineistona käytettiin Green Care -kesäopintojakson 2018 Moodle-oppimisympäristöön palautettuja opiskelijoiden yhden oppimistehtävän raportteja aiheesta luonnon ja hyvinvointi- vaikutusten tunnistaminen eri asiakkailla ja asiakasryhmillä. Tutkimusaineisto koostui 30 opiskelijan palauttamista vastauksista. Tutkimusjoukon opiskelijat oli- vat eri ammattikorkeakoulusta (SeAMK, SavoniaAMK, Jamk, Oamk, Hamk) ja edustivat toimintaterapian, sosionomin, luonnonvara-alan, sairaanhoitajan, yh- teisö- ja taidepedagogin tutkinto-ohjelmia. Lisäksi tutkimusjoukkoon kuului muu- tamia eri aloilla työelämässä työskenteleviä, vammaistyön laatumerkkiä tai Green Care -laatumerkkiä suorittavia opiskelijoita. Opiskelijoilta saatiin tutkimuslupa sähköpostitse oppimistehtäväraporttien käyttämiseksi artikkelia varten. Aineiston analyysissa käytettiin laadullisen tutkimuksen aineistolähtöistä sisällön analyysia, jolla voidaan analysoida saatuja vastauksia systemaattisesti ja objektii- visesti (Kyngäs & Vanhanen 1999, 3–12). Oppimistehtävässä opiskelijat selvittivät valitsemansa asiakasryhmän mahdollisuuksia hyötyä luonnon hyvinvointivaiku- tuksista. Asiakasryhmät vaihtelivat opiskelijoiden mielenkiinnon mukaan. Vas- tauksia analysoitiin seuraavien tutkimuskysymysten ohjaamina: (1) Millaisia Green Care tarpeita opiskelijat tunnistivat eri asiakasryhmillä? (2) Millaisia hyvinvointivaikutuksia edistäviä Green Care-ratkaisuja opiskelijat esittivät valitsemilleen asiakasryhmille? 212 Levón-instituutin julkaisuja 23.3 Tulokset Opiskelijoiden vastauksissa näkyy laaja kirjo eri asiakasryhmien Green Care -toi- minnan tarpeita ja hyvinvointivaikutuksia edistäviä Green Care -ratkaisuja. Hy- vinvointivaikutuksia konkretisoidaan eri asiakasryhmien osalta pohtimalla ny- kyistä ja tulevaisuuden palvelutoimintaa sekä niiden hyvinvointivaikutuksia. 23.3.1 Green Care tarpeet eri asiakasryhmillä Opiskelijoiden palauttamien raporttien vastauksista voidaan erottaa eri asiakas- ryhmät lasten ja nuorten palveluissa, mielenterveys- ja päihdepalveluissa, krimi- naalipalveluissa ja ikäihmisten palveluissa. Lisäksi vastuksista voidaan erottaa maahanmuuttajien ja työikäisten aikuisten arkeen liittyvät Green Care-tarpeet. Lapsilla television, tietokonepelien ja kännyköiden myötä ruutuaika on lisääntynyt ja vastavuoroisesti liikkumiseen ja leikkiin käytetty aika vähentynyt. Erilaiset al- lergiat, atooppinen ihottuma, astma, suolistotulehdukset sekä muut krooniset tu- lehdukset ovat lisääntyneet. Edellä mainittuja sairauksia esiintyy enemmän kau- pungeissa asuvien kuin maalla asuvien lasten keskuudessa. Mitä enemmän ihmi- set joutuvat eroon luontoyhteydestä, kontaktien vähenemisestä maaperään ja mik- robialtistuksesta sitä heikommaksi immuunijärjestelmä muodostuu. Lastensuojelussa ilmenee moninaisia haasteita, joiden ratkaisuun tarvitaan uusia työmenetelmiä, kuten luonto- ja eläinavusteista toimintaa. Lastensuojelussa, jossa lasten taustalla voi olla traumaattisiakin kokemuksia, on tarvetta myös hauskan- pitoon ja virkistäytymiseen. Nuorisotyön peruslähtökohtana on luoda nuorten luottamus ja kiinnostus luontoon. Monilla nuorilla ilmenee tarvetta saada päivä- rytmi hallintaan. Apua tarvitaan myös tarkkaavaisuushäiriöiden hoitoon, mielen- terveysongelmiin ja niiden ennaltaehkäisyyn. Mielenterveys- ja päihdepalveluissa ilmeni tarvetta sosiaalisen, psyykkisen, kogni- tiivisen ja fyysisen hyvinvoinnin lisäämiseen. Tarve rauhoittumiseen sekä sen opettelu voivat olla tärkeä osa onnistunutta kuntoutuspolkua. Vastuunottaminen eläinten hyvinvoinnista ja tietynlainen päivärytmi voivat olla kuntoutusproses- sissa hyvinkin tärkeässä asemassa, samoin yhteisöön kuuluminen ja vuorovaiku- tuksen lisäämisen luontoavusteisesti. Kriminaalipalveluissa työskennellessä tarpeet liittyivät muun muassa vuorovaiku- tuksen lisäämiseen vankien ja henkilöstön välillä. Vankien omanarvontunnon, vastuunkannon, itse-empatian lisäämiseen ja stressin poistoon Green Caren me- netelmien hyödyntäminen on perusteltua. Yhteiskunnasta eristyksissä elävillä Levón-instituutin julkaisuja 213 vangeilla on tarve kasvien ja eläinten hoitoon keskinäiseen järjestyksenpitoon ja normaalin elämän opiskeluun. Näihinkin luonto tarjoaa hyvät mahdollisuudet. Ikäihmisten palveluissa ja erityisesti muistisairailla henkilöillä taas korostuivat tarpeet toimintakyvyn ylläpitämiseen, arjesta suoriutumiseen, elämänhalun ja mielekkyyden säilyttämiseen sekä elämän merkityksellisyyden kokemiseen muun muassa Green Caren ja luonnossa liikkumisen avulla. Ikääntyneillä ilmeni myös tarvetta muistella ja toteuttaa nuoruudessa tehtyjä, luontoon liittyviä askareita ku- ten kalastusta, marjastusta, metsään lähtöä ja erilaisia maatalouden töitä. Maahanmuuttajat tarvitsevat yhteyden suomalaiseen luontoon osana kotoutu- misprosessiaan. Suomeen tultuaan heidän täytyy tutustua ja omaksua uusi vieras kulttuuri ja ympäristö, omaksua uusia taitoja, tietoja, ja uusi elämäntyyli. Maahan- muuttajilla myös suhtautuminen luontoon on erilaista kuin suomalaisilla, se voi sisältää pelkoja ja traagisia kokemuksia. Maahanmuuttajien keskuudessa onkin tarvetta tukea kotoutumista turvallisesti luonnossa ja viherympäristöissä. Monet työikäiset aikuiset viettävät suurimman osan ajastaan sisätiloissa. Heillä luontolähtöisten hyvinvointipalveluiden tarpeena on arkipäivän kiireen, stressin, uupumisen, väsymyksen, henkisen kuormituksen ja univajeen vähentäminen. Pit- kittynyt stressi ja kohonneet kortisolitasot laskevat elimistön puolustuskykyä. Luontolähtöiset hyvinvointipalvelut ja siihen liittyvä viriketoiminta on hyvä keino lähteä auttamaan uupunutta ihmistä. 23.3.2 Hyvinvointivaikutuksia edistäviä Green Care -ratkaisuja Varhaiskasvatuspalveluissa luonto- ja eläinavusteiset toimintamenetelmät edistä- vät lapsen kasvua, kehitystä, oppimista ja hyvinvointia. Lasten ohjauksessa ja kun- toutuksessa, kuten tarkkaavaisuushäiriöiden hoidossa hyvinvointia edistävinä työtapoina mainitaan muun muassa ympäristökasvatus ja luontoliikunta, kuten retkeily metsässä, kalastaminen, patikointi, kukkien ja viherkasvien keruu, sie- menten kylväminen, erilaisten kasvien hoito ja sadon hyödyntäminen. Työtapojen käyttö edistää lasten ja nuorten fyysistä terveyttä, kuten immuniteetin ja motoris- ten taitojen kehittymistä. Lapset ja nuoret oppivat eri vuodenaikojen luonnon kier- tokulkua muun muassa taidekasvatuksessa, metsäleikeissä, luontoretkillä ja maa- tiloilla. Samalla lapset ja nuoret oppivat myös elintarviketuotantoa ja ruoan lait- toa, tekniikkaa ja alueen kulttuurihistoriaa. Nuorten hoito- ja kasvatustyön menetelminä mainitaan luonnon viheralueiden ja palstojen ylläpito, eläinavusteinen toiminta ja toimintaterapia. Vastauksista nou- 214 Levón-instituutin julkaisuja sevat esille hevosterapia ja koirien käyttö, hali-berni-koirat, jotka erityisesti pitä- vät halaamisesta ja rapsutuksesta. Eläinavusteisessa toiminnassa lapsi ja nuori voi harjoitella esimerkiksi negatiivisten tunteiden ja vuorovaikutussuhteiden hallin- taa. Puutarhatyöskentely ja kuntoutusta tarjoava maatilatoiminta nähdään tär- keinä ohjaus- ja terapiamuotoina, etenkin ennaltaehkäisevässä lastensuojelussa ja nuorisotyössä. Verhojen aukipitäminen nuoren huoneessa mahdollistaa muun muassa luonnon tarkkailun. Vastausten mukaan vanhempien ja kasvattajien kas- vatusyhteistyön yhtenä tavoitteena tulisi olla Green Care -perinteen muodostami- nen vanhempien ja lasten välille. Vanhempien tulee saada tietoa luonnon hyvin- vointivaikutuksista lasten ja nuorten kehitykseen. Kasvatusyhteistyössä toivotaan käytettävän monialaisten verkostojen asiantuntemusta ja vanhempien toivotaan välittävän tietoa lapsilleen luonnon hyvistä vaikutuksista. Mielenterveys- ja päihdepalveluissa pidetään tärkeänä erilaisten luontokokemus- ten mahdollistamista, elämän merkityksellisyyden kokemista ja itsetuntemuksen tukemista. Luonnon tuominen sisätiloihin kuten luonnon materiaaleilla työsken- tely, luonnon äänien kuuntelu sisällä tai ulkona, kasvien kasvatus, maiseman kat- selu, luontoaiheiset tv-ohjelmat ja mielikuvaretket mielipaikkoihin nähdään tär- keinä. Osana kuntoutusta nousee esiin muun muassa metsätöiden tekeminen, maatilojen ja luontoalueiden kunnostus ja ylläpito. Luontolähtöisten ohjausmene- telmien tulee olla turvallisia, sopivan haasteellisia ja yksilöllisesti suunniteltuja. Niiden tulee tuottaa onnistumisen kokemuksia ja tuotteliaisuutta. Vertaistuki, yh- teisöllisyys ja osallisuus koetaan kuntoutusta edistäväksi. Työikäisten aikuisten luonnon hyvinvointivaikutuksia tarkasteltiin sekä työn että vapaa-ajan näkökulmista. Vastausten mukaan hyvinvointia edistävinä tekijöinä työpaikoilla pidetään työpaikan sijaintia metsän tai muun luonnon läheisyydessä, luontonäkymiä ikkunoista tai luontokontakteja työpäivän aikana. Ne vähensivät sairaspoissaoloja, paransivat keskittymiskykyä ja lisäsivät unen laatua. Vapaa- ajalla luontoympäristön todetaan palauttavan stressistä, väsymyksestä ja masen- nuksesta. Monimuotoiset maisemat synnyttävät mielikuvia, jotka rauhoittavat aja- tuksia ja mahdollistavat jännityksen laukeamisen ja avoimuuden asiakkaalla. Työ- terveysliikunta luonnossa ja luontomateriaalien käsittely omin käsin tyydyttää ja tekee ihmisen iloiseksi. Työpaikan kokoukset läheisessä metsässä tai viikon mit- tainen työviikko metsän keskellä voimaannuttaa työntekijöitä. Pitkäaikaistyöttömien palveluihin opiskelijat ehdottavat tallitoimintaa, ratsastus- terapiaa ja eläinavusteista terapiaa. Terapioilla voidaan harjaannuttaa vastuunot- tamista omasta ja toisten toiminnasta sekä vahvistaa vuorovaikutustaitoja. Tär- keänä pidetään myös maatilalla säännölliseen työtoimintaan osallistumista. Työt- Levón-instituutin julkaisuja 215 tömien palveluihin tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän yhteisöllisiä luonto- lähtöisiä palveluja ja toiminnan muotoja, mitkä ei estä omaehtoista luontoon tu- tustumista. Ikäihmisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille mielikuvaretket, joihin yhdistyvät muistelu, lapsuuden laulut, kuvat ja valokuvien ottaminen, musiikki ja eri aistika- navien käyttäminen edistävät fyysistä ja psyykkistä kuntoutusta ja hyvinvointia. Suunnitelmallinen kuntoutus ja erilaiset hyvinvointia lisäävät ohjausmenetelmät, kuten kävelyretket luontoon ja puistoihin ja maastossa liikkuminen rauhoittavat ja vähentävät stressiä. Maastossa liikkuminen edistää tasapainoa, lihasten, jalko- jen, käsien ja selän liikkuvuutta. Myös eläinten vierailut ikäihmisten hoitolaitok- sissa nähtiin tärkeänä, koska niiden avulla voitiin muistella, ja aktivoida asukkaita liikkumaan ja puhumaan. Vastauksista nousi esille kuntoutuksen suunnitelmalli- suus ja pitkäjänteisyys. Kehitysvammapalveluissa kuntoutustoiminta korostuu. Ratsastusterapia, sosiaa- lipedagoginen hevostoiminta sekä eläinten hoito ja hoivaaminen tulivat esiin opis- kelijoiden vastauksissa. Erilaisten luonnonmateriaalien käyttö, askartelujen ja tuotteiden valmistaminen tuovat hyvinvointia. Ympäristön suunnittelussa moni- puolisten viheralueiden rakentaminen kuntoutuslaitosten ja tuetun asumisen yh- teyteen tulee tulevaisuudessa kiinnittää yhä enemmän huomiota. Kriminaalipalveluissa nousivat esille vankilat ja niiden Green Care-toiminnan ke- hittäminen tulevaisuudessa. Ammattilaisten tehtävänä on mahdollistaa luontoko- kemus ympäristön suunnittelulla, esimerkiksi perustamalla vankiloihin puutar- hoja ja puistoalueita. Kasveilla ja niiden hoitamisella, luontoretkillä sekä osallistu- malla puutarhatöihin tuetaan kuntoutumista. Green Care-toimintojen, erityisesti eläinten hoidon mahdollistuminen vankiloissa saattaisi tuoda turvallisuutta ja li- sätä sallivaa ilmapiiriä. Lisäksi esiin nousi luontoaiheiden ja luonnon materiaalien käyttö sisätiloissa ja askarteluissa. Vastausten mukaan sosiaali- ja terveyspalveluissa korostuvat uupuneiden ja ma- sentuneiden asiakkaiden hyvinvoinnin tukeminen Green Care-menetelmin. Tera- peuttisiksi menetelmiksi ehdotetaan muun muassa terapiaeläimiä, luontopedago- giikkaa, seikkailuterapiaa, tallitoimintaa talliyhteisöineen sekä vesistöjen hyödyn- tämistä. Ehdotetuilla menetelmillä ja terapioilla pyritään voimaannuttamaan asi- akkaita, lievittämään yksinäisyyden ja eristäytyneisyyden tunteita, hyväksymään ja vahvistamaan yhteisöllisyyden kokemuksia, löytämään elämän merkitykselli- syys ja mielekkyys sekä parantamaan toimintakykyä. 216 Levón-instituutin julkaisuja 23.4 Johtopäätökset Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää opiskelijoiden näkemyksiä luonto- ja eläinavusteisen toiminnan tarpeista ja tulevaisuuden mahdollisuuksista suomalai- sessa yhteiskunnassa. Opiskelijat tunnistivat laajasti eri asiakasryhmien fyysisistä, psyykkistä, sosiaalista ja kognitiivista toimintakykyä uhkaavia tekijöitä, joita Green Care -toiminnalla voidaan ennaltaehkäistä, hoitaa ja parantaa. Tarpeita monimuotoisten Green Caren ja luontolähtöisten menetelmien käytölle ilmeni kaikissa asiakasryhmissä. Yleisellä, asiakasryhmästä riippumattomalla ta- solla vastauksissa nousivat esille nykyajan kaupunkiasuminen, kiire ja elämisen haasteet, joissa ihmisten luontoyhteys voi heikentyä. Kaupunkiympäristössä kon- taktien väheneminen maaperään sekä luontainen mikrobikuormitus on vähenty- nyt tai jäänyt kokonaan pois, mikä voi vaikuttaa negatiivisesti ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin. Opiskelijat näkivätkin luontosuhteen vahvistamisen tarpeen hy- vin merkityksellisenä eri kohderyhmissä. Luonto nähtiin myös mahdollisuutena, jonka hyvinvointivaikutuksista on saatavilla myös tutkittua tietoa. Nopeasti muuttuvat toimintaympäristöt, uusi lainsäädäntö ja viranomaissäädök- set vaativat kehittämään uudenlaisia luontolähtöisiä ratkaisuja eri toimialoille. Esimerkiksi varhaiskasvatussuunnitelman (2016) perusteiden mukaan kaikessa toiminnassa tulee huomioida ekologisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävän elämäntavan välttämättömyys (Opetushallitus 2016). Arjen valinnoissa korostui- vat hyvinvoinnin merkitys sekä vastuullinen suhtautuminen luontoon ja ympäris- töön. Green Care -ajattelu mahdollistaa hyvinvointia edistävän osallistavan toiminta- kulttuurin. Tulevaisuudessa Green Care -toiminnan järjestäminen edellyttää eri alojen ja toimijoiden välistä entistä tiiviimpää yhteistyötä asiakkaiden erilaisten tarpeiden huomioimiseksi ja hyvinvoinnin lisäämiseksi. Maatilojen, matkailuyri- tysten ja luonto-osaajien sekä sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattilaisten välinen verkostoituminen on edellytys tavoitteeseen pääsemiseksi (ks. Aalto, Ma- tilainen & Suomela 2014). Tästä syystä on tärkeää, että tulevat eri alojen ammatti- laiset saavat jo koulutuksensa aikana riittävästi osaamista ja valmiudet osallistua asiantuntijoina toteutettavaan Green Care - toimintaan. Tämä edellyttää tietoa eri- laisista asiakasryhmistä ja heidän nopeasti muuttuvista tarpeistaan, Green Care - menetelmistä, niiden vaikuttavuudesta ja kehittämismahdollisuuksista eri asia- kasryhmille. Savoniassa Green Care -opintoja on tarjottu vapaasti valittavina kesäopintoina jo neljän vuoden ajan. Opintojaksoa on suunniteltu, toteutettu ja kehitetty monialai- sena yhteistyönä. Green Caren hyvinvointivaikutuksia koetaan myös visuaalisesti. Levón-instituutin julkaisuja 217 Tänä keväänä kansainvälisten vaihto-opiskelijoiden Green Care opintojaksolla ko- keillaan voimannuttavan valokuvauksen sisällyttämistä ohjausmenetelmiin. Suunnitelmissa on jatkossa hyödyntää digitalisaatiota, mahdollisesti kokeilemalla pelillisyyttä ja robotisaatiota eri asiakasryhmien tarpeisiin. Seuraava vaihe koulutuksen kehittämisessä on sen vakiinnuttaminen niin, että koulutus mahdollistuu ammattikorkeakoulun opetussuunnitelmissa. Kehitystä saattaisi edistää Green Care -ajattelun liittäminen Savonian strategiaan sekä ope- tus- ja ohjausprosesseihin. Tuolloin Green Care -koulutus vakiintuisi Savonian opetussuunnitelmiin omana kokonaisuutenaan sekä osana eri tutkinto-ohjelmien (amk, yamk) opintojaksoja. MTT:n CAREVA-hankkeessa on määritelty Green Care -toiminnalle kolmena keskeisenä ehtona ammatillisuus, luontointerventioi- den tavoitteellisuus ja pitkäjänteisyys sekä vastuullinen palvelutoiminta (Soini, Il- marinen, Yli-Viikari & Kirveennummi 2011: 3, 325). Edellä mainitut ehdot tulisi sisällyttää koulutukseen sen laadun ja vaikuttavuuden lisäämiseksi. 218 Levón-instituutin julkaisuja Lähteet Aalto, Anu, Anne Matilainen & Maria Suomela (2014). Etelä-Pohjanmaan Green Care -strategia 2015–2020. Kyngäs, Helvi & Liisa Vanhanen (1999). Sisällön analyysi. Hoitotiede 11:1, 3–12. Opetushallitus (2016). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016. Määräykset ja ohjeet 2016:17. Saatavissa 19.1.2018: http://www.oph.fi/down- load/179349_varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2016.pdf. Soini, Katriina, Katja Ilmarinen, Anja Yli-Viikari & Anna Kirveennummi (2011). Green care sosiaalisena innovaationa suomalaisessa palvelujärjestelmässä. Yhteis- kuntapolitiikka 76:3, 320–331. Ympäristöministeriö (2018). Tiedote 15.11.2018, Taustamuistio korkeakoulutuk- sen ja tutkimuksen 2030 visiotyölle 24.10.2017. Levón-instituutin julkaisuja 219 24 GREEN CARE -TOIMINTA OSANA POHJANMAAN JA KESKI-POHJANMAAN SOTE-PALVELUITA Martta Ylilauri Tässä artikkelissa arvioidaan luontolähtöisten Green Care -palveluiden edellytyk- siä ja reunaehtoja Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelura- kenteissa. Artikkeli perustuu molempien maakuntien Green Care -toiminnan ase- mointia ja paikkaperustaista kehittämistä koskevaan haastattelututkimukseen6 (Ylilauri & Voutilainen 2019), Vöyrin ja Mustasaaren kuntien Green Care -toimin- nan potentiaalia käsittelevään lisensiaatintutkimukseen (Ylilauri 2018), alueelli- siin esiselvityksiin (Huitula 2011; Kalliokoski 2014) sekä alueellisissa Green Care - kehittämishankkeissa vuosina 2016–2019 saatuihin kokemuksiin 7 . Tarkastelu keskittyy Green Care -toiminnan asemointiin suhteessa sote-palveluihin, mutta si- vuaa myös toiminnan merkitystä alan yrittäjyyteen. Artikkelin keskeisiä argu- mentteja pyritään avaamaan palveluiden tuottamisen, järjestämisen ja kehittämi- sen näkökulmista: x Paikalla on väliä: alueellisten erityispiirteiden ja sosiaalisten raken- teiden tunnistaminen on avainasemassa kehitettäessä luontolähtöisiä palveluita. Kun alueen toimijoiden ja toimintaympäristöjen vahvuu- det, resurssit ja reunaehdot on tunnistettu ja yhteinen tahtotila löy- detty, on mahdollista saada luontoperustaiset palvelut kiinteäksi osaksi alueen sosiaali- ja terveyspalveluita. Maaseutuvaltaisilla alu- eilla sote-ratkaisut voivat olla hyvin erinäköisiä kuin esimerkiksi pää- kaupunkiseudulla. x Green Care -toiminnan kannalta merkittävässä roolissa on sote-toi- mijoiden rohkeus ja ennakkoluulottomuus tuottaa ja järjestää palve- luita uudella tavalla. Palveluiden valintaan vaikuttaa keskeisesti myös päätöksentekomekanismien avoimuus, läpinäkyvyys ja osallis- tavuus. 6 Tutkimuksessa haastateltiin (12/2016–2/2018) 10 kuntien sosiaali- ja terveysviran- omaisten sekä alueella toimivien sote-alan järjestöjen edustajaa, 8 yrittäjää ja 9 kehittä- misorganisaatioiden edustajaa. 7 Lisensiaatintutkimuksessa toteutettiin (2014–2015) 12 kpl kuntien sosiaali- ja terveysvi- ranomaisten, alueella toimivien sosiaali- ja terveysjärjestöjen sekä sairaanhoitopiirin edustajien haastattelua sekä 8 kpl nykyisten ja potentiaalisten yrittäjien teemahaastatte- lua. 220 Levón-instituutin julkaisuja 24.1 Johdanto Eriarvoistumiskehityksen pysäyttäminen sekä yksilötasolla että alueiden välillä, sote-palveluiden yhdenvertaisuuden ja saatavuuden parantaminen sekä palve- luista aiheutuvien kustannusten hillitseminen olivat jo vuonna 2005 PARAS- hankkeesta käynnistyneen kunta- ja palvelurakenneuudistuksen ja yhä jatkuvan sote-palvelurakenteiden mittavan uudistustyön taustalla (ks. Valli-Lintu 2017). Palvelurakenteiden murrosvaiheessa onkin ensiarvoisen tärkeää selvittää, miten eri alueiden ja sektoreiden nykyiset ja potentiaaliset resurssit saataisiin tehokkaa- seen käyttöön palveluiden täydentämiseksi ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseksi (Ylilauri 2018; ks. valtiovarainministeriö ym. 2015: 3, 6). Valinnan- vapauden laajentuminen ja asiakaspalautteen merkityksen korostuminen voivat edesauttaa myös kokonaan uusien palvelumuotojen kehittymistä (Riikonen 2008: 100). Teknologiset itsepalveluinnovaatiot ja medikalisaatio vähentävät osaltaan koske- tusta kanssaihmisiin tai luontoon, jolla on tutkitusti monia hyvinvointia edistäviä vaikutuksia. Monia sosiaali- ja terveyspalveluita voitaisiin huomattavasti nykyistä enemmän täydentää tai korvata luontoa ja muita maaseututarjontoja hyödyntä- villä ”high touch” ja ”low tech” hyvinvointipalveluilla, joiden hyvinvointivaikutus perustuu luonnon ja ihmisten väliseen aitoon kohtaamiseen, vuorovaikutukseen ja toiminnallisuuteen (ks. Vehmasto 2014: 101–102, 118). 24.2 Paikalla on väliä – erilaisia rakenteita, samoja tavoitteita Keski-Pohjanmaan maakunnassa sote-palvelut on tuotettu 1.1.2017 alkaen maa- kunnallisen perus- ja erikoispalvelut sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut yhdistävän kuntayhtymän Soiten toimesta (Soite 2017). Keski-Pohjanmaalla toi- mii Soiten lisäksi lukuisia yrityksiä, yhdistyksiä ja järjestöjä, jotka tuottavat sote- palveluita, joko itsenäisesti tai yhteistyössä Soiten kanssa. Pohjanmaan maakunnassa sote-palvelurakenne on Keski-Pohjanmaahan verrat- tuna hajautetumpi ja monimuotoisempi. Pohjanmaan sote-palveluverkosto raken- tuu Vaasan sairaanhoitopiiriin, kuntayhtymien, yksittäisten kuntien tai useiden kuntien yhteistyöalueiden sekä lukuisten yhdistysten ja järjestöjen sekä yksityisten yritysten tuottamista palveluista. (Ylilauri 2018.) Osa palveluntuottajista kuuluu johonkin valtakunnalliseen organisaatioon, kuten ruotsinkieliset Folkhälsan ja Kårkulla samkommun. Levón-instituutin julkaisuja 221 Pohjanmaan sote-rakenteissa kielen merkitys näkyy erityisesti järjestökentällä ja yhdistyksissä, joista monet ovat kielellisesti eriytyneitä. Hyvä esimerkki kielten merkityksestä tuli esiin yhdessä viranomaishaastattelussa (Ylilauri 2018): ”[Kaksikielisyydellä] on tietysti sillä tavalla merkitystä, että kun me opit- taisiin elämään niin kuin jumittumatta siihen kieleen, esimerkiksi täällä […] jokainen puhuu äidinkieltään ja samoille vitseille nauretaan, ja se on minun mielestä sitä rikkautta. Mutta sitten jos me ajatellaan tässä poliit- tisessa päätöksenteossa ja yhdistyksissä ja muissa, niin sielläpä se ei sit- ten toimikaan. Eli ne elää sitten rinnakkain, mutta ei välttämättä yh- dessä, joka hajottaa mun mielestä, että ei meillä niin paljon ole täällä re- sursseja, että kyllä meidän vähän pitäis siihen yhteiseen hiileen puhaltaa. Mutta se taitaa olla aika paljon toivottu!” Sote- ja maakuntauudistuksen etenemisen ja sisältöjen tilanne elää edelleen halli- tuksen vaihtuessa kevään 2019 eduskuntavaalien jälkeen. Haastatellut sote-toimi- jat näkivät sote-uudistuksen sisällöt epäselvinä ja osa piti uudistuksen toteutu- mista hyvin epätodennäköisenä (Ylilauri & Voutilainen 2019): ”Kyllä se täällä syrjäseuduilla niin, varmaan ei tuo suuria muutoksia. Va- linnanvapausteemasta paljon on puhuttu ja sitä suunnitellaan ja muutel- laan täällä, kun ei ole mistä valita, niin se ei ehkä ole niin ajankohtainen. Minä luulen, että nämä palvelut, mitkä täällä nyt on, mitkä meilläkin […] tuotetaan, on kaikille yhteistä. Palvelutarvetta on, niin miksi se muuttuisi. En minä näe mitään suuria uhkia. En suuria mahdollisuuksia, siksi koska en tiedä mitä sote tarkoittaa ja enkä usko, että se toteutuu, koska sitä on 2006 vuodesta yritetty. 2005 kun PARAS-lainsäädäntö suunniteltiin, niin minulla ei ole suurta luottamusta tällä hetkellä, eikä oikein ole ollut kos- kaan, koska tämä kehittäminen on aina sallittua.” Vaikka sote-uudistuksen tulevat linjaukset ovat vielä avoimia, vaikuttavat julkisen talouden kestävyysvaje, väestön demografinen kehitys sekä muutokset toimin- taympäristöissä joka tapauksessa palvelutoimintaan (ks. Ylilauri 2018: 9–11, 52– 53). Sosiaali- ja terveysministeriön ennusteessa sosiaali- ja terveyspalvelumenot kasvavat vuoteen 2060 mennessä lähes neljä prosenttiyksikköä nykytasosta, huo- limatta sote-uudistuksen säästötavoitteista. Lähivuosikymmeninä kustannukset kasvavat erityisesti ikäihmisten pitkäaikaishoidossa. (Valtiovarainministeriö 2015: 15.) Myös esimerkiksi lasten ja nuorten syrjäytymisestä aiheutuu monenlai- sia kustannuksia ja pitkällä aikavälillä huoltosuhteen heikkenemistä (Uhinki & Uhinki 2011; Pekkarinen, Vehkalahti & Myllyniemi 2012: 73). Tulee myös muistaa, 222 Levón-instituutin julkaisuja että sote-uudistuksessa on kyse hallinnollisesta palvelurakenteiden uudistami- sesta, jonka valmistumista odotellessa yksittäisiä palveluita on mahdollista kehit- tää nykyisissä palveluita tuottavissa yksiköissä. 24.3 Green Care -toiminnan alueelliset kehityskaaret Green Care -toiminnan vaikutukset ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin, osalli- suuteen ja elämänhallintaan tunnistettiin melko hyvin molemmissa maakunnissa (Ylilauri & Voutilainen 2019). Luonnon konkreettisen merkityksen ihmisten hy- vinvointiin kiteytti hyvin yksi haastatelluista yrittäjistä (Ylilauri 2018): ”Laitoshoito maksaa ja ihmiset voi tosi huonosti, pitää ajatella itsensä sii- hen tilanteeseen että kuinka mä haluaisin elää ja toimia jos mulla olisi jokin sairaus tai vamma. Se on se luonto, se on se meri, metsä, kyllä sen huomaa itsekin, jos on ollut vaikeita aikoja. Kun lähtee metsään kävele- mään tai merelle niin sitä on kuin aivan uusi ihminen. Hirveätä kun pi- täisi vain olla neljän seinän sisällä, ei ihme että ihmiset tulevat hulluiksi. Ja juuri se toiminta, toiminta, toiminta, että ihmisen pitää saada tehdä jotakin, mistä on kiinnostunut.” Green Care -koulutukset ja alueelliset tiedonvälityshankkeet ovat lisänneet eri toi- mijoiden tietoisuutta luontoon perustuvista palveluista ja niiden vaikuttavuu- desta. Käyttökelpoista tutkimustietoa, laatukriteereitä, erilaisia oppaita ja hyviä esimerkkejä on saatavilla kootusti Green Care Finland ry:n nettisivujen kautta ja uusia tutkimuksia julkaistaan jatkuvasti sekä Suomessa että ulkomailla. Myös ruotsinkielistä materiaalia on yhä enemmän saatavilla. Molemmista maakunnista ja kaikilta sektoreilta löytyy edelläkävijöitä, jotka ovat lähteneet ennakkoluulotto- masti kehittämään luontoperustaisia toimintamuotoja yhdessä asiakkaidensa kanssa. Silti yhä edelleen tulee alueellisessa kehittämistyössä vastaan sote-alan ammattilaisia ja yrittäjiä, joille Green Care -toiminta on täysin vieras sekä sisällöl- lisesti että käsitteenä. Seuraavaksi tarkastelen Green Care -toiminnan kehitys- kaarta maakunnittain. 24.3.1 Keski-Pohjanmaa Green Care –pioneerimaakuntana Keski-Pohjanmaalla on oltu aktiivisia luontolähtöisten palvelujen kehittämisessä ja käyttöönotossa jo vuosia ennen Soiten perustamista, erityisesti entisen perus- palveluliikelaitos Jytan alueella. Keski-Pohjanmaata voidaankin perustellusti pi- tää yhtenä Green Care -toiminnan pioneerialueista Suomessa. Vuonna 2014 käyn- nistynyt kehitysvammaisten päivätoiminta Isokummun lammastilalla, Keski- ja Levón-instituutin julkaisuja 223 Pohjois-Pohjanmaan rajalla Sievissä, on hieno esimerkki julkisen sektorin ja luon- nonvara-alan yrityksen toimivasta yhteistyöstä yli maakuntarajojen. Tämän Suo- men ensimmäisen LuontoHoiva -laatumerkin saaneen hoivamaatilayrityksen pal- veluiden positiiviset vaikutukset asiakkaiden hyvinvointiin ovat olleet alusta läh- tien selkeästi nähtävissä. Toiminta on sittemmin laajentunut myös mielenterveys- kuntoutujien päivätoimintaan ja päiväkodin kummimaatilatoimintaan (Kumpu- lainen 2017). Keväällä 2018 Soitessa otettiin käyttöön Green Care -palveluseteli, jonka myötä kehitysvammaiset asiakkaat ovat saaneet mahdollisuuden valita Green Care -työ- toimintakohteen (Soite 2018). Myös alueen sote-palveluita tuottavat yhdistykset, kuten Kokkolan ensi- ja turvakoti sekä Keski-Pohjanmaan sosiaalipsykiatrinen yh- distys ovat jo pitkään olleet aktiivisia luontolähtöisten menetelmien käyttäjiä ja kehittäjiä. Keski-Pohjanmaan sosiaalipsykiatrinen yhdistys on myös liittynyt Green Care Finlandin organisaatiojäseneksi. Alueella on tällä hetkellä useita he- vos- ja maatilayrittäjiä, jotka ovat vahvistaneet Green Care -kompetenssiaan kou- luttautumalla sekä olleet aktiivisesti mukana hankkeiden kehittämistoiminnassa. Vuoden 2019 alkuun mennessä alueen yrityksistä 10 on rekisteröitynyt Green Care Finlandin jäsenyritykseksi (Green Care Finland 2019). Nuorisokeskus Villa Elba ja Kiviniityn koulu Kokkolassa ovat hienoja alueellisia esimerkkejä luontolähtöisestä pedagogiikasta, johon osallistuvista lapsista ja nuorista osa on myös sosiaalityön asiakkaita. Monista vahvuuksista huolimatta myös haasteita löytyy edelleen. Keski-Pohjan- maan puolella yksittäisiä Green Care -toimintoja ja hyviä yhteistyömuotoja löytyy, mutta palvelut eivät vielä tavoita kovin laajoja asiakasmääriä (Ylilauri & Voutilai- nen 2019): ”Paljon tehdään varmaan yhdessä tietyn asiakkaan hyväksi, mutta se, että se on aina hyvin yksittäistä, se on jonkun asiakkaan kohdalla, sitten on ne 90 muuta, missä ei ole mitään Green Carea ikinä mietittykään. […] tai meillä on siitä asiasta kiinnostuneita, että pitäisi olla enemmän sem- moinen yhteinen punainen lanka, mihin olisi kaikki sitoutuneita, mutta sitouttaminen on varmaan se suurin haaste, jos siinä ei ole semmoista omaa kutsumusta tavallaan tai niin kuin, että tämä on hyvä juttu, hyviä kokemuksia siitä, niin se kynnys lähteä siihen mukaan, on se sitten asia- kas tai maksaja tai me, niin on aika korkea, että ei välttämättä ole niin- kään ennakkoluuloja, ehkä enemmän sellaista varovaisuutta.” Kehitysvammaisille tarjottavien palvelujen osalta toiminta maatiloilla ja hevostal- leilla on parin vuoden sisällä laajentunut palvelusetelin ja hanketoiminnan siivit- 224 Levón-instituutin julkaisuja tämänä. Green Care -palveluiden tuottajia ja uusia ammattitaitoisia palveluntuot- tajia kaivataan lisää myös muille asiakasryhmille suunnattuihin palveluihin. Haas- tatteluissa tuli esille, että hyviä ideoita löytyy paljon, mutta käytännön toteutusta voi joskus haastaa myös Green Care -toiminnan laaja-alaisuus, koska konsepti on edelleen suurelle yleisölle hieman epäselvä. Myös se, mitä eri toimintamuodoista tiedetään tai miten media aihetta kulloinkin käsittelee, vaihtelee suuresti. Tällä hetkellä Green Care -toiminnan asemoitumista Keski-Pohjanmaan sote-pal- velurakenteisiin voidaan perustellusti pitää varsin lupaavana. Soiten ja kolmannen sektorin sote-toimijoiden sekä yrittäjien positiivinen ja ennakkoluuloton asennoi- tuminen luontoperustaisten menetelmien käyttöönottoon ja rohkeus lähteä mu- kaan kokeiluihin on ollut isossa roolissa kehitettäessä Green Care -toimintaa alu- eella. Samalla rohkeudella eteneminen voi parhaimmillaan johtaa tilanteeseen, jossa Green Care -palveluiden kokeileminen ja pitkäjänteinen hyödyntäminen olisi suurelle asiakasjoukolle luonnollinen osa arkea. 24.3.2 Pohjanmaan Green Care ja Grön omsorg Pohjanmaan puolella oman alueen Green Care -toimijoita ei vielä tunneta kovin hyvin Keski-Pohjanmaahan verrattuna, mikä tulee hyvin esiin yhdestä sote-järjes- tön edustajan haastattelusta (Ylilauri & Voutilainen 2019): ”Siis, minulla ei ole tietoa tästä. Tuota niin, sen takia se on varmaan meillä ollut sellaista vähän hakuammuntaa, kun ei oikein ole osattu etsiä, että mistä. Minä tiesin vain, että Keski-Pohjanmaalla on paljon aktiivi- sempaa ollut toiminta tämän suhteen ja meidän jotkut sisartyyppiset jär- jestöt toimii Green Caren kanssa, mutta ei Pohjanmaan alueella. Tämä on ollut vähän katveessa.” Tämä ero on osin selitettävissä kielellisillä ja maantieteellisillä syillä, mikä tuli esille myös Vöyrin ja Mustasaaren alueille keskittyvässä haastattelututkimuksessa. Pohjanmaalla erityisesti sen ruotsinkieliset osat ovat Green Care -toiminnan en- simmäisinä aktivoitumisen vuosina jääneet paljolti suomenkielisen valtakunnalli- sen kehittämistyön katvealueelle. (Ylilauri 2018.) Tätä puutetta on lähdetty kor- jaamaan kaksikielisten tiedonvälityshankkeiden ja ruotsikielisten Green Care (Grön omsorg) -koulutusten avulla (Kalliokoski 2014; Enlund 2018). Tammikuu- hun 2019 mennessä kuusi alueen yritystä on liittynyt Green Care -Finlandin jäse- neksi. Myös Pohjanmaan alueellisen ruotsinkielisen Green Care -yhdistyksen pe- rustamisesta on tehty muutamia aloitteita, mutta osallistujia ei ole tähän saakka Levón-instituutin julkaisuja 225 ollut riittävästi. Alueyhdistystoiminnan käynnistyminen edellyttäisikin todennä- köisesti kaksikielistä yhdistystoimintaa, jolloin yhteistyö ja jäsenmäärä olisi laa- jemmalla pohjalla. Pohjanmaalla puhutaan kaksikielisyyden ohella myös monikielisyydestä. Koko Suomeen saapuneista maahanmuuttajista noin neljännes on sijoittunut Pohjan- maalle ja siellä erityisesti Vaasan seudulle (Kurtti 2015). Vuonna 2017 Vaasan vä- estöstä 8,5 % oli muun kuin suomen tai ruotsinkielisiä (Vaasan kaupunki 2018). Kielirajat vähentävät luontevaa kanssakäymistä ja sitä kautta menetetään monia hyviä yhteistyömahdollisuuksia. Tämä on joskus vaikeuttanut myös Green Care - kokeilujen käytännön suunnittelua, kun tietylle asiakkaalle tai asiakasryhmälle yritetään löytää asiakkaan äidinkieltä sujuvasti käyttävä palveluntuottaja mahdol- lisimman läheltä. Myös kulttuurierojen riittävä huomioiminen esimerkiksi maa- hanmuuttajille suunnatuissa palvelukokeiluissa voi olla haastavaa, jos yhteistä kieltä ei ole. Haastattelujen ja alueellisessa kehittämistyössä saatujen kokemusten perusteella parhaimmat mahdollisuudet päästä mukaan palvelutuotantoon erityisesti Pohjan- maalla näyttäisi olevan yrittäjillä ja toimijoilla, joilla on sekä monipuolinen kieli- taito että kyky luoda toimivia ja luottamuksellisia verkostoja yli kielirajojen. Tästä yhtenä erinomaisena esimerkkinä toimii Sulvalla sijaitseva Stall Långvik, jonka in- novatiivinen yrittäjäpariskunta on lähtenyt kehittämään yhteistyökumppa- neidensa kanssa paikallista hevostoimintakeskusta tarjoten oman ratsastuskou- lunsa ohessa sosiaalipedagogista hevostoimintaa, hevosavusteista fysioterapiaa ja hevosavusteista psykoterapiaa. Sekä yksityiset asiakkaat että sote-sektori ovat löy- täneet nämä laadukkaat palvelut, jotka kehittyvät edelleen. Pohjanmaalta löytyy myös toimijoita, jotka ovat jo vuosikymmeniä hyödyntäneet luontoon perustuvia menetelmiä toiminnassaan ammatillisesti, tavoitteellisesti ja vastuullisesti, mutta ovat törmänneet Green Care -käsitteeseen vasta hiljattain. Hieno esimerkki julkisen sektorin omasta toiminnasta on kuntayhtymä Kårkullan omistama Sundom lantgård, joka tarjoaa monipuolisesti Green Care -toiminta- muotoja sisältävää työtoimintaa aikuisille kehitysvammaisille. Vanhan Vaasan oi- keuspsykiatrisessa sairaalassa on viime vuosina lähdetty aktiivisesti kehittämään luonto- ja eläinavusteista toimintaa, jossa hyödynnetään henkilökunnan omaa osaamista ja lähiympäristön luomia mahdollisuuksia. Näitä on täydennetty yhteis- työnä läheisen lammastilan ja muiden yhteistyökumppaneiden kanssa. Henkilö- kunnan aloitteellisuuden ja pohjalaisen talkoohengen ansiosta on rakennettu myös hienosti asiakkaiden tarpeet huomioivat terapiapuutarhat Pietarsaaren sai- raalan ja Vöyrin Maksamaalla sijaitsevan vanhusten asumispalveluyksikkö Ma- rielundin yhteyteen. Seikkailukasvatuksesta ja Luontolähtöisestä pedagogiikasta 226 Levón-instituutin julkaisuja on saatu hyviä tuloksia Kruunupyyn kansalaisopiston yhteydessä toimivan Base Campin 10-luokalla, joka on suunnattu nuorille, jotka haluavat selkiyttää tulevai- suuden suunnitelmiaan tai parantaa perustietojaan ennen ammatinvalintaa. Luonto- ja maaseututarjontojensa puolesta Pohjanmaalla on nähtävissä paljon po- tentiaalia. Haastatteluissa ja kehittämistoiminnassa esiin tulleet palvelutarpeet ja paikallinen yksityinen tarjonta eivät kuitenkaan kohtaa kaikkien asiakasryhmien osalta. Green Care -palveluiden käyttöön ottoa saattavat estää myös vaivalloisuu- den tunne, luontoperustaisen toiminnan riskeistä johtuva varovaisuus ja jopa asi- akkaiden omaisten tekemien valitusten pelko. Monet julkisen ja kolmannen sek- torin sote-yksiköt ovat kuitenkin jo lähteneet rohkeasti kokeilemaan uusia toimin- tamuotoja ja toimintaa halutaan monella suunnalla kehittää edelleen. Lisää luon- toperustaisia palveluita tarvittaisiin erityisesti mielenterveys- ja päihdekuntoutuk- sen asiakkaille, erityistä tukea tarvitseville lapsille ja nuorille sekä ikäihmisille. Tarvetta on erityisesti kieli- ja kuntarajat ylittävien toimintamallien ja verkostoi- tumisen kehittämiseen. Sote-palveluihin liittyvään päätöksentekoon on kaivattu lisää läpinäkyvyyttä, avoimuutta ja eri sektoreiden ammattilaisten ja asiakkaiden osallistumismahdollisuuksia erityisesti pienemmissä kunnissa. 24.4 Palvelutarpeet nyt ja tulevaisuudessa Luontolähtöisen toiminnan kehittämiselle on nähty tarvetta useissa asiakasryh- missä molemmissa maakunnissa. Alueella saatujen kokemusten perusteella luon- toavusteisuutta voidaan hyödyntää tuloksellisesti niin kuntoutuksessa kuin ennal- taehkäisevänä, osallisuutta ja toimintakykyä ylläpitävänä toimintana esimerkiksi vanhuspalveluissa. Kehitysvammaisten asiakkaiden palveluissa sekä mielenter- veys- ja päihdekuntoutuspuolella olisi monia toiminnallisten palveluiden tarpeita jo nyt, jos sopivia toimintamuotoja ja ammattitaitoisia yhteistyökumppaneita olisi löydettävissä. Asiakkaan kannalta ei ole suurta merkitystä, mikä sektori palvelun tuottaa, kunhan palvelu on laadukasta ja huomioi asiakkaan yksilölliset tarpeet. Sosiaalipalveluissa voitaisiin paljon nykyistä enemmän käyttää luontoperustaista toimintaa lastensuojelun ja perhetyön tukimuotoina sekä nuorten sosiaalisen ja psyykkisen hyvinvoinnin tukemisessa. Toistuvat valtakunnalliset kohut perus- hoidon puutteista ja laiminlyönneistä vanhustenhuollon palveluissa saattavat osaltaan kannustaa palveluntuottajia kehittämään vanhuspalveluita kokonaisval- taisemmin, perustuen vanhusten oikeuteen hyvään elämään. Tämä voi johtaa myös uudenlaiseen kysyntään, kun mahdollisuus päivätoimintaan, ryhmätoimin- taan, tuettuun kotihoitoon tai laitoshoidon virikkeisiin ja päivittäiseen ulkoiluun toteutettaisiin esimerkiksi paikallisten Green Care -yrittäjien yhteistyönä. Levón-instituutin julkaisuja 227 24.5 Keskeisiä haasteita Kysyntäpuolen asenteilla on suuri merkitys, koska yksittäisillä ihmisillä voi olla mahdollisuus joko estää Green Care -toiminta kokonaan tai toisaalta viedä asiaa organisaatiossa nopeasti eteenpäin. Sote-organisaatioiden yksittäiset avainhenki- löt ja ”tulisielut” eivät kuitenkaan riitä, jos muuta organisaatiota ei saada sitoutet- tua toimintaan, joko ostettuna tai itse tuotettuna. Erityistä tukea tarvitsevien lä- heiset eivät osaa vaatia luontolähtöisiä palveluita, jos niitä ei tunneta. Haastatte- luissa tuli esiin vaihtelevia käsityksiä siitä, minkä kuntoisille tai missä hoito- tai palveluprosessin vaiheessa luontoavusteisuus voisi toimia palvelun tukena. Pitää päästä kokeilemaan erilaisia Green Care -palveluita, jotta saataisiin selville, mikä toimintamuoto kullekin asiakkaalle sopii parhaiten. Toiminnan käyttöönoton esteinä voivat tiedon puutteiden tai sopivien yhteistyö- kumppaneiden puuttumisen ohella olla myös pitkät välimatkat. Palveluiden tuot- tajat, kuten esimerkiksi maa- ja puutarhatilat sekä hevostallit sijaitsevat usein haja-asutusalueella, jonne on huonot julkiset liikenneyhteydet. Asiakkaat puoles- taan tulevat pääosin kaupunkien keskustoista ja taajama-alueilta. Kuljetukset ja niiden kustannukset näyttäytyvät Pohjanmaalla ja Keski-Pohjanmaalla yllättävän merkittävänä Green Care -toiminnan kehittymisen esteenä. Monesti kuljetuksien tuen puute koskettaa juuri niitä asiakkaita, jotka hyötyisivät luontolähtöisistä pal- veluista eniten. Green Care-palveluita tuottavan yrityksen tulee sijaita kohtuulli- sella etäisyydellä suhteessa asiakkaisiin ja kuljetuksien järjestämisestä tulee sopia jo palvelujen suunnitteluvaiheessa. Palveluntuottaja voi sisällyttää kuljetuksen myös osaksi palvelukokonaisuutta. 24.6 Keinoja esteiden poistamiseksi Vaikka koulutuksilla, tiedonvälityksellä ja tutkimuksella on edelleen tärkeä tehtä- vänsä Green Care -toiminnan kehittämisessä ja jalkauttamisessa eri alueille, nos- taisin lukuisien asiantuntijahaastattelujen ja hankkeiden aikana saatujen koke- musten perusteella asiakkaille suunnatun laadukkaan kokeilutoiminnan vaikutta- vimmaksi keinoksi asemoitaessa Green Care -toimintaa osaksi alueellisia palvelu- rakenteita. Sosiaalityöntekijöitä ja terveysalan ammattilaisia tulisi nykyistä enem- män tutustuttaa eri Green Care -toimintamuotoihin käytännössä. Sitä kautta luon- toperustaisia toimintamuotoja saataisiin selkeästi mukaan esimerkiksi kuntoutu- missuunnitelmiin tai sosiaalityön sisältöihin sekä kuntien hyvinvointia ja terveyttä edistäviin nk. HYTE-palveluihin. Yhteistyön kannalta oikeiden ihmisten löytämi- nen mahdollistaa ensimmäiset kokeilut, joiden laadukas toteutuminen johtaa luot- tamuksen syntymiseen ja lopulta toimiviin kumppanuuksiin. 228 Levón-instituutin julkaisuja Kuljetuskysymyksiin on Keski-Pohjanmaalla haettu käytännön ratkaisuja Soiten toimesta, kun maakunnallinen kyytikeskus vastaa vammaispalvelulain ja sosiaali- huoltolain mukaisten matkojen maakunnallisesta organisoinnista (Witick 2018). Palvelun ulkopuolelle jää kuitenkin useita asiakasryhmiä, kuten esimerkiksi mie- lenterveys- ja päihdekuntoutuksen asiakkaat. Palveluseteleistä, taksiseteleistä ja kyytipalveluista sekä harkinnanvaraisista ja lakisääteisistä maksusitoumuksista päättäviä henkilöitä tulisikin innostaa ja ottaa mukaan Green Care -toiminnan suunnitteluun. Green Care -toiminnan käyttöönoton esteitä on lähdetty purkamaan myös vuonna 2018 toimintansa aloittaneessa LuoNa-hankkeessa8, jossa toteutetaan eri toimin- tamuotojen konkreettisia kokeilutyöpajoja yhdessä asiakkaiden ja yrittäjien kanssa sekä arvioidaan toiminnan vaikutuksia asiakkaiden hyvinvointiin. Keski- Pohjanmaalla toimii lisäksi Kehitysvammaisten Green Care- päivä- ja työtoimin- taa kehittävä hanke9 sekä vuoden 2019 alussa käynnistynyt yhteispohjoismainen Nordic NaBSs -hanke10, jossa kehitetään palvelumalleja palvelukokeilujen perus- teella sekä vahvistetaan yritysten Green Care- ja liiketoimintakompetenssia poh- joismaisten erityisasiantuntijoiden tukemana. Monet mikroyrittäjät ovat jo pitkään tuottaneet luontoperustaisia palveluita eri sektoreille. Laadukkaat palvelut ja laatumerkit eivät kuitenkaan yksistään riitä tur- vaamaan tasaista palveluiden kysyntää, jolloin yrittäjien tulee panostaa laadun ohessa myös markkinointiosaamiseen tai sen ostamiseen. Näkyvämpi markki- nointi voi avata uusia mahdollisuuksia yhdistää luontolähtöisiä toimintamuotoja myös alihankintana suurempien toimijoiden palveluihin eri sektoreilla. Joka ta- pauksessa kilpailu palvelumarkkinoilla on ja tulee varmasti olemaan jatkossakin kireää. Yritysten osaamisen ja muun potentiaalin käyttöönottoa voitaisiin helpot- taa muun muassa muodostamalla pienten Green Care -yritysten verkostojen ja yri- tysryhmien yhteisiä palvelukokonaisuuksia, joista voidaan räätälöidä sopiva pal- velu kullekin asiakkaalle tai asiakasryhmälle. Sote-uudistuksen yhteydessä on jär- jestetty eri puolilla Suomea nk. soteuttamoita, joissa järjestöjen sekä mikro- ja pk- yritysten toimijoita on tuettu kohtaamaan ja tuottamaan palveluita yhdessä. 8 LuoNa-hanke, Luonnollista tukea elämään – Naturligt stöd för livet (2017–2020) (https://www.univaasa.fi/fi/sites/levon/services/energyandregion/). 9 Kehitysvammaiset osallisina Green Care -palveluiden kehittämisessä osaksi päivä- ja työtoimintaa –hanke (2018–2020) http://www.gcfinland.fi/kehittaminen/hanke-esitte- lyt/hankkeet/kehitysvammaiset-osallisina-green-care-palveluiden-kehittamisessa- osaksi-paiva--ja-tyotoimintaa/ 10 Nordic NaBS: New Nordic Nature Based Service Models –hanke (2019–2021) http://www.gcfinland.fi/kehittaminen/hanke-esittelyt/hankkeet/-nordic-nabs--new- nordic-nature-based-service-models/ Levón-instituutin julkaisuja 229 Lähes kaikissa sote-viranhaltijoiden ja järjestöjen edustajien haastatteluissa (Yli- lauri & Voutilainen 2019) painotettiin, että jatkossa on tarkoitus panostaa yhä enemmän ennaltaehkäiseviin palveluihin korjaavien palvelujen ohella, mikä sääs- tää pitkässä juoksussa rahaa ja ennen kaikkea vähentää inhimillistä kärsimystä. Vaikka luontolähtöisen palvelutoiminnan taloudellisen vaikuttavuuden todenta- misessa on monia haasteita, tulee työkaluja kehittää päätöksenteon kannalta kes- keisten taloudellisten kustannusten ja hyötyjen arviointiin. Eri tasojen päätöksentekomekanismit ovat avainasemassa Green Care -palvelui- den käyttöönotossa ja vakiinnuttamisessa osaksi sote-järjestelmää. Kevään 2019 eduskuntavaalien jälkeen selviää, eteneekö Sipilän hallituksen valmistelema maa- kuntauudistus ja mitkä tekijät vaikuttavat erityisesti pienten sote-palveluja tuot- tavien yritysten menestykseen. Isoja hankintoja tekevälle yksikölle voi olla hel- pompaa käyttää myös palveluntuottajina isoja yksiköitä. Nähtäväksi jää, mil- laiseksi pienten yritysten mahdollisuudet tuottaa sote-palveluita palveluita lopulta muotoutuvat sote-uudistuksen edetessä. Valtakunnallisten ratkaisujen vielä ha- kiessa muotoaan on kuitenkin mahdollista tehdä alueellisia ja paikallisia palvelui- den hankintapäätöksiä, joissa luontolähtöiset palvelut ovat mukana. Haastatte- luissa tuli esiin, että sote-palveluiden sektoriesimiehet tekevät usein lopulliset pää- tökset, mutta yksittäisten työntekijöiden ehdotuksilla ja oma-aloitteisuudella tai toisaalta kielteisillä asenteilla voi olla iso merkitys palveluiden valinnassa ja toteu- tuksessa. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämistehtävät ovat todennäköisesti jatkossakin kuntien hoidettavana. Yksi haastatelluista pitkän linjan sote-toimijoista esitti, että jos kunta pystyy tarjoamaan kuntalaisille ennaltaehkäiseviä ja terveyttä edistäviä luontolähtöisiä palveluita, voi rahaa säästyä toisessa päässä esimerkiksi erityissai- raanhoidossa. Jos kunnan eri sektorit kuten sote, tekninen toimi ja maankäyttö sekä koulutus ja päivähoito ottavat terveyden edistämisajattelun aktiivisesti mu- kaan toimintaansa, voidaan saada monenlaista hyvää aikaan. Green Care -toimin- nalla voisi olla jatkossa merkittävä rooli erilaisissa HYTE-palveluissa. Pienille pal- veluntuottajille on esitetty Sipilän hallituksen vetämän maakuntauudistuksen yh- teydessä myös osuuskuntatoiminnan tarjoamaa yhteistuotantoa HYTE-työn sisäl- töineen (THL 2017). 24.7 Loppupäätelmiä argumenttien valossa Green Care -toiminnan sisällyttämistä sosiaali- ja terveyspalvelurakenteisiin voi- daan tukea vahvistamalla kumppanuuksia ja lisäämällä päätöksenteon jousta- vuutta, läpinäkyvyyttä ja eri toimijoiden osallistumismahdollisuuksia. Monien 230 Levón-instituutin julkaisuja Green Care -toimintamuotojen käyttöönotto on mahdollista, kun vain yhteinen tahtotila on löytynyt. Luonnonvara-alan yrittäjien osaaminen ja resurssit kannat- taisi nykyistä enemmän nähdä alueellisena voimavarana myös sote-palveluraken- teissa. Alan yritystoiminta tulisi kytkeä kiinteäksi osaksi kuntien ja maakuntien elin- keinotoiminnan kehittämistä, mitä kautta sekä uudet että alalla jo pidempään toi- mineet yrittäjät saisivat tukea esimerkiksi markkinoinnissa, laadunhallinnassa, toiminnan vaikutusten ja vaikuttavuuden seurannassa sekä yhteistyösopimusasi- oissa. Me kaikki voimme osaltamme joko palveluiden käyttäjinä, ostajina, tuotta- jina tai kehittäjinä pyrkiä vaikuttamaan siihen, kuinka paljon sosiaali- ja terveys- palveluissa on jatkossa luontoon perustuvia, hyvinvointia edistäviä elementtejä mukana. Levón-instituutin julkaisuja 231 Lähteet Enlund, Lena (toim.) (2018). Naturbaserad vård och pedagogik. Utbildningspro- jekt inom Green Care. Raportteja ja selvityksiä, 32. Kokkola: Centria-ammattikor- keakoulu. Green Care Finland (2019). Green Care Finland ry:n jäseniksi rekisteröityneet pal- veluntuottajat. Saatavissa 10.2.2019: http://www.gcfinland.fi/ palveluntuottajat/ palvelut/. Huitula, Eeva (2011). Green Care toiminnan mahdollisuudet ja esteet Keski-Poh- janmaalla ja Oulun eteläisen alueella. Opinnäytetyö. Sosiaalialan koulutusoh- jelma. Mikkelin ammattikorkeakoulu. Saatavissa 4.1.2018: https://docplayer.fi/1223891-Green-care-toiminnan-mahdollisuudet-ja-esteet- keski-pohjanmaalla-ja-oulun-etelaisen-alueella.html. Kalliokoski, Lena (2014). Grön omsorg i Österbotten. C, Centria tutkimus ja kehi- tys – forskning och utveckling, 20. Kokkola: Centria ammattikorkeakoulu. Kumpulainen, Satu (2017). Suullinen tiedonanto 9.6.2017. Kurtti, Aira (2015). Vaasan kaupungin ulkomaalaisviraston toimintaympäristön kuvaus osana hankehakemusta. Julkaisematon. Pekkarinen, Elina, Kaisa Vehkalahti & Sami Myllyniemi (toim.) (2012). Lapset ja nuoret instituutioiden kehyksissä. Nuorten elinolot -vuosikirja 2012. Nuoriso-tut- kimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 131, Tiede. Terveyden ja hyvin- voinnin laitos, Valtion nuorisoasiain neuvottelukunta. Helsinki: Unigrafia Oy. Saa- tavissa 24.2.2016: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/ 103052/elin- olot%20vuosikirja%202012.pdf?sequence=1. Riikonen, Olli (2008). Onko pienellä kunnalla tulevaisuutta. Tohmajärven näkö- kulma. Teoksessa: Hyvinvoinnin arki maaseudulla. Tekeviä käsiä ja tietoteknolo- giaa, 95–101. Toim. Riitta Haverinen & Katja Ilmarinen. Maaseutupolitiikan yh- teis-työryhmän julkaisuja 3/2008. Vammala: Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä. Soite (2017). Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soiten nettisivut. Saatavissa 12.12.2017: https://www.soite.fi/soite. Soite (2018). Palvelusetelin sääntökirja. Green Care työtoiminta. Saatavissa 30.8.2018: https://palse.fi/palveluseteli.dll/Palvelusetelin_s%C3%A4%C3%A4nt %C3%B6kirja_Green_care_1.0.pdf?page=docmgr&dh=svc.doc&inst=25000000 0&org- palv=20&no=250000020&ps=&hash=58dd7d64f231043c9f08ca2044bbaabe. THL 2017. Työryhmän 5 muistio. Sote- ja kasvupalveluita tuottavien järjestöjen ja yritysten mahdollisuudet hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen aluekierros Vaasassa 20.9.2017. Uhinki, Ritva & Ailo Uhinki (toim.) (2011). Anna nuorelle tulevaisuus – ettei ku- kaan syrjäydy. Turun lapsi- ja nuorisokeskuksen julkaisuja 2/2011. Turku: Turun yliopisto. 232 Levón-instituutin julkaisuja Vaasan kaupunki (2019). Väestö- ja muuttoliike. Saatavissa 9.2.2019: https://www.vaasa.fi/vaesto-ja-muuttoliike-0. Valli-Lintu, Auli (2017). SOTE- ja kuntarakenteen pitkä kujanjuoksu. Kunnallis- alan kehittämissäätiön Julkaisu 10/2017. Saatavissa 2.1.2018: https://kaks.fi/wp- content/uploads/2017/09/sote-jakuntarakenteen-pitka-kujanjuoksu_2.pdf. Valtiovarainministeriö (2015). Sote-budjettikehys sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannusten hallinnan keinona. Valtiovarainministeriön julkaisuja 6/2015. Saa- tavissa 18.9.2016: http://vm.fi/julkaisut. Vehmasto, Elina (2014). Green Care -palvelutoiminnan maaseutuvaikutukset. Te- oksessa: Luonnosta hoivaa ja voimaa: Miten arvioida Green Care -toiminnan vai- kuttavuutta, 98–121. Toim. Katriina Soini. Jokioinen: MTT. Saatavissa 15.1.2019: http://www.mtt.fi/mttkasvu/pdf/mttkasvu21pdf. Witick, Tanja (2018). Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soite. Suullinen tiedonanto 26.10.2018. Ylilauri, Martta (2018). Luontoavusteiset hyvinvointipalvelut maaseudun kehittä- misessä. Green Care -toiminnan edellytykset Vöyrillä ja Mustasaaressa. Aluetie- teen lisensiaatintutkielma. Johtamisen yksikkö, Vaasan yliopisto. Saatavissa 15.1.2019: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201901101859. Ylilauri, Martta & Olli Voutilainen (2019). Hyvinvointipalveluiden paikkaperustai- nen kehittäminen. Green Care -palvelumallien asemointi muuttuvassa sote-raken- teessa Pohjanmaalla ja Keski-Pohjanmaalla. Tutkimusraportti, julkaisematon. Levón-instituutti, Vaasan yliopisto. Levón-instituutin julkaisuja 233 25 GREEN CARE -PALVELUTOIMINNAN MAHDOLLISTAVIA TEKIJÖITÄ Sanna Vinblad Meillä kaikilla on perustuslakiin määritelty vastuu luonnosta, ympäristöstä ja kult- tuuriperinnöstä (Suomen perustuslaki 1999/731:2:20§). Samalla meillä on kuiten- kin myös tasa-arvoinen oikeus nauttia luonnosta, sen antimista ja hyvinvointivai- kutuksista. Ekosysteemipalvelut, jokamiehenoikeudet, suojelualueet, kansallis- puistot ja valtion metsät sekä puisto- ja virkistysalueet mahdollistavat osaltaan luonnon saavutettavuutta ja säilymistä. Luonnon hyvinvointivaikutuksia voidaan tuoda laajemmin meidän kaikkien käyttöön myös esimerkiksi Green Care -palve- luiden kautta. Palveluiden tuottamisen mahdollisuuksia voidaan edistää monin tavoin, esimer- kiksi kehittämällä yksittäisten palveluiden toimintaa tai vaikuttamalla laajemmin yhteiskunnallisiin tekijöihin Green Care -toimintaympäristön näkökulmasta. Yksittäisen toimijan polkua Green Care -palveluiden tuottamiseen on mallinnettu Green Care tunnetuksi Etelä-Pohjanmaalla! -hankkeessa. Green Care -yrittämisen kehittämistarpeet Lapissa -hankkeessa on puolestaan kartoitettu kehittämistar- peita yrittäjien näkökulmasta. Green Care -koordinaatiohankkeessa ja Green Care Finland ry:n toimesta on tarkasteltu alan kehittämistä laajemmassa mittakaa- vassa. Tässä artikkelissa on tarkoituksena tuoda yksi näkökulma lisää Green Care -palvelutoiminnan mahdollisuuksien edistämiseen ulkoisen toimintaympäristön tekijöitä määrittämällä. Kun tiedetään ne tekijät, jotka vaikuttavat Green Care -toi- mintaan voidaan tarkemmin kohdentaa voimavaroja palvelutoiminnan mahdollis- tamiseksi. 25.1 Toimintaympäristöistä toiminnankehittämiseen Alan toimintaa voidaan edistää vaikuttamalla palvelutoimintaa mahdollistaviin ja estäviin tekijöihin. Näitä tekijöitä voi tunnistaa ja kehittää esimerkiksi prosessin- omaisesti mukaillen toimintaympäristöanalyysiä ja kehittämismenetelmien syk- lejä. Kuviossa 26. on havainnollistettu prosessia ja sen eri vaiheita. 234 Levón-instituutin julkaisuja Kuvio 26. Mahdollistavien tekijöiden prosessi tunnistamisesta toimintaan. Kehitettävää toimintaa tarkastellaan toimintaympäristön kautta. Se määritellään usein toiminta-alueen, toimialan tai organisaation lähtökohdista. Green Caren si- joittuessa useammalle toimialalle, voi kontekstina hyvin toimia Green Care -pal- velutuotanto. Sen nähdään kattavan laajasti hyvinvointialan ammateissa ja vapaa- ehtoistyössä tapahtuva luonto- ja eläinavusteisten menetelmien käyttöönotto. Toi- minta voi sijoittua sekä yksityisten että julkisten toimijoiden pariin. Tunnistettu- jen tekijöiden merkitystä voi tarvittaessa myöhemmin tarkastella yksittäisten toi- mialojen näkökulmasta. Toimintaympäristöä kuvatessa poimitaan tarkasteluun ne tekijät ja ilmiöt, joilla on merkitystä Green Care -palvelutuotannon kannalta. Tekijöitä voidaan ryhmitellä esimerkiksi PESTLE-mallia mukaillen (kuvio 27.): poliittisiin ja lainsäädännöllisiin, taloudellisiin, sosiaalisiin ja yhteiskunnallisiin, ympäristöllisiin, teknologisiin ja kulttuurillisiin tekijöihin (PESTLE Analysis 2019). Levón-instituutin julkaisuja 235 Kuvio 27. Toimintaympäristön tekijöitä mukaillen PESTLE -mallia (PESTLE Analysis 2019). Tekijöiden löytämiseksi voidaan käydä läpi kirjallisuutta, tilastoja ja tutkimuksia, järjestää työpajoja, ja haastatteluja sekä tarkastella ennakointitietoja, trendejä ja hiljaisia signaaleja. Tekijät eivät sellaisenaan ole hyviä tai huonoja, uhkia tai mah- dollisuuksia. Tällaisiksi ne voivat tulla, kun niitä tarkastellaan Green Care -palve- lutoiminnan lähtökohdista (Lintunen, Paakko, Savikko & Takala 2008: 2). Tekijöiden merkitys ja vaikutusten kohdistuminen määrittävät ne toimenpiteet, joilla hyvää vahvistetaan ja pahaa vastustetaan, miten mahdollisuudet hyödynne- tään ja uhat torjutaan. Oikeiden toimijoiden löytäminen ja resurssien hankinta vaikuttavat toteutettaviin toimenpiteisiin ja niiden määrään. Toimijoiden ja toi- menpiteiden näkyväksi tekeminen on tärkeää kehitettäessä laajempaa toimintaa. Näin alan yhteiskehittäminen on helpompaa ja vältytään päällekkäisiltä toimin- noilta. Green Care -palvelutoiminnan kehittämisen voisi tehdä näkyväksi esimer- kiksi työstämällä aiheesta ”tiekartan”. Toteutettujen tulosten jalkauttaminen saat- taa mahdollistetut toimet kaikkien tietoon ja hyödynnettäväksi. Toimintaympäristöön liittyvien tekijöiden tarkastelu on Green Care -palvelutoi- minnassa tärkeää. Näin palveluita voidaan muuttaa suhteessa tekijöihin, tai vai- kuttaa aktiivisesti itse tekijöihin. Toimintaympäristön tekijät tarjoilevat myös mahdollisuuksia kilpailuetuihin, esimerkiksi Green Care -palveluihin kohdentuu poliittiset ja lainsäädännölliset tekijät taloudelliset tekijät sosiaaliset ja yhteiskunnalliset tekijät ympäristötekijät teknologiset tekijät kulttuuriset tekijät 236 Levón-instituutin julkaisuja merkittäviä mahdollisuuksia matkailijamäärien kasvun ja luontoarvostuksen li- sääntyessä. Vähintäänkin tekijöiden huomiointi auttaa selviytymään muuttuvassa maailmassa. 25.2 Green Care -palvelutoimintaan vaikuttavia tekijöitä Green Care -palvelutoimintaan vaikuttavien tekijöiden määrittäminen on laaja ko- konaisuus. Taulukkoon 4. on listattu tekijöitä, joilla on vaikutusta Green Care -pal- velutuotannon kontekstissa, näistä muutamia on avattu seuraavissa kappaleissa. Lainsäädännöllä on vaikutusta laajasti Green Care -palvelutoiminnan mahdolli- suuksiin. Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamista säännellään tiu- kasti eri lakien ja säädösten kautta, joten Green Care -palveluiden tuottaminen on vahvasti riippuvainen lainsäädännöstä. Green Care -toiminnan monialaisuus tuo lisää haasteita, sillä palveluiden tulee vastata monen eri toimialan lainsäädäntöön. Jottei monialainen palvelutuottaja eksy lakiviidakkoon tai jää byrokratian jalkoi- hin, tarvitaan selkokieliset listaukset eri laeista ja säädöksistä sekä esimerkkejä niiden soveltamisesta monialaisiin palveluihin. Tärkeää on myös vaikuttaa valmis- teluissa olevaan sote- ja maakuntauudistukseen, lainsäädäntöön ja turhien toi- minnallisten esteiden ja byrokratian purkamiseen. Aluekehitykseen liittyvä poliittinen ohjaus vaikuttaa rahoitusten kohdentamiseen. Tähän tulee vaikuttaa osallistumalla eri alojen strategioiden ja ohjelmien valmis- teluun ja viemällä niihin tietoa Green Care –kehittämistarpeista. Taloudellisiin tekijöihin luokitellaan julkisten resurssien vähentyminen. Esimer- kiksi sote- ja koulutustoimintaan kohdentuvat leikkaukset haastavat palveluiden ostomahdollisuuksia. Toisaalta taas digiajan laajentuneet markkinat tulevat hyö- dynnettäväksi erityisesti monialaisen Green Care -palvelutoiminnan kautta. Lisäkysynnän ja tarjonnan kasvattaminen lienevät ikuinen muna-kana -ongelma – onko tarjontaa lisättävä, jotta muodostuu kysyntää vai onko ensin oltava riittä- västi kysyntää. Edistämällä tunnettuutta voidaan vaikuttaa kysyntään ja kohden- netulla tiedottamisella ostajatahot voisivat ottaa menetelmät ja palvelut helpom- min valikoimiin. Palveluiden myyntiin on kaivattu myös yhteisiä alustoja (vrt. Bogun) ja palveluohjausta. Myös koulutuksella voidaan vaikuttaa Green Care ja liiketoimintaosaamiseen sekä palveluiden tuotteistamiseen. Lisäksi erilaisia kum- miyrittäjiä, toimijakumppaneita ja verkostoja tarvitaan markkinoiden täysimää- räiseen hyödyntämiseen. Julkisen palvelutuotannon osalta kohderyhmä on jo saa- vutettu, ja kysymys on enemmänkin yhteisistä päätöksistä sen suhteen, miten pal- veluja halutaan tuottaa. Levón-instituutin julkaisuja 237 Ympäristötekijät, kuten ilmastonmuutos ja luonnonvarojen niukkuus luovat tar- peita vastuullisesti tuotetuille palveluille. Näiden osalta on erityisesti kiinnitettävä huomiota siihen, että Green Care -palveluissa edistetään hyvinvoivan ja monimuo- toisen luonnon säilymistä sekä mallinnetaan vastuullista toimintaa. Vastuullisuus ja kestävyys osana Green Care -palvelua voidaan myös vahvemmin hyödyntää pal- veluiden argumenttina sekä toimitila- ja palveluympäristöjen ratkaisuissa. Kaupunkien luontoympäristöjen vähentyminen on havaittu. Sillä voi olla vaiku- tuksia palvelutoiminnan toteuttamiseen kaupunkikeskuksissa. Tilannetta on ryh- dytty korjaamaan esimerkiksi viher- ja puistoalueiden rakentamisella. Välittä- mällä tietoa luonnon hyödyistä alueidenkäytön suunnittelijoille ja kaavoittajille sekä rakennustoimijoille voidaan vaikuttaa myös palveluihin soveltuvien toi- minta- ja palvelutuotantoympäristöjä rakentamiseen. Myös ratkaisut toimitilojen yhteiskäyttöön, julkisten luontoympäristöjen palvelukäyttöön, sekä yksityisten luontoympäristöjen käyttömahdollisuuksiin eri osapuolia hyödyttäen tulee selvit- tää. Kulttuuriset, yhteiskunnalliset ja sosiaaliset tekijät vaikuttavat Green Care -toi- mintaan tuomalla muun muassa väestömuutosten ja kotouttamistoimien kautta tarpeita uusille palveluille. Kasvu- ja rakennemuutokset edellyttävät uutta osaa- mista, jota voidaan tukea koulutustarjontaa laajentamalla. Koulutus edesauttaa myös Green Care -palveluiden tunnettuutta ja edistää alan integroitumista yhteis- kunnan rakenteisiin. Yhteen kokoavaa toimintaa, verkostoja, tiedon tuottamista ja jakamista tarvitaan yhdistystoiminnan lisäksi myös alueellisesti, jotta toimijat eri aloilta löytävät hel- pommin kumppaneita. Green Care -toimijoiden tulee myös edistää alan itsesääte- lyn kehittämistä esimerkiksi termien ja käsitteiden avaamisella sekä laatutyöllä, jotta eri alojen toimijoille syntyisi Green Care -palvelutoiminnasta yhteinen tul- kinta. Teknologian kehittyminen on luonut paljon uusia mahdollisuuksia palveluntuot- tajille ja asiakkaille. Esimerkiksi teknologiaa voidaan tuoda osaksi palveluita, esi- merkiksi mittausteknologiaa vaikutusten todentamiseen tai virtuaaliteknologiaa mahdollistamaan luontokokemukset niille, jotka eivät syystä tai toisesta pääse nauttimaan luonnosta. Palveluiden työmäärää voidaan myös vähentää esimerkiksi chat-palveluilla, palautejärjestelmillä ja myyntialustoilla. 238 Levón-instituutin julkaisuja Taulukko 4. Esimerkkejä toimintaympäristön tekijöistä Green Care -palvelu- toiminnan kontekstissa Poliittisia ja lainsäädän- nöllisiä tekijöitä • Sote- ja maakuntauudistus • Palvelutuotannon riippuvuus lainsäädännöstä • Byrokratia- ja lupaverkosto • Tukitoimet:strategia- ja ohjelmavalmistelut, ohjel- makauden vaihdos, kansallisen rahoituksen tiuken- tuminen Taloudellisia tekijöitä • Julkisten resurssien tiukentuminen • Muuttunut ostokäyttäytyminen • Kilpailutukset ja hankintasopimukset • Logistiikan kustannukset • Työvoiman kustannukset • Vihreätalous • ulkopuoliset rahoitukset; investointituki, kehittämis- hankkeet, yms. Ympäristötekijöitä • Ilmastonmuutos ja luonnonvarojen niukuus • Paikallisuus • Kiertotalous, vihreätalous • Maankäyttö • Ympäristövastuu • Luonto- ja viheralueiden saavutettavuus • Luonnon hyvinvointi- ja terveysvaikutukset tunnis- tettu Sosiaalisia, kulttuurisia ja yhteiskunnallisia teki- jöitä • Väestömuutokset • Osaamistarpeiden muutokset, elinikäinen oppiminen • X- ja y-sukupolvet • Kotouttaminen • Ennakointi ja megatrendit • Maatalouden rakenneuudistus, matkailun kasvu, bio- talouden kehitys, sote-alan muutokset Teknologisia tekijöitä • Alustatalous/ erilaiset myyntialustat • Data-analytiikka, mittausteknologia ja virtuaalitodel- lisuus • Kyber-uhat ja hittaohjelmat • Nopea teknologia kehitys • Globaalit toimintaympäristöt • Digitaalisuus viestinnässä 25.3 Mahdollistavat tekijät tarvitsevat resursseja Toimintaympäristöistä tunnistettavat tekijät kohdentuvat laajasti palvelutuotan- non mahdollistamiseen ja palveluympäristöjen kehittämiseen. Tarvitaan enem- män yhteiskunnallisia tekoja sekä julkisten toimijoiden tukea. Levón-instituutin julkaisuja 239 Mahdollistavista tekijöitä on havaittavissa myös tarve saada uusia toimialoja vah- vemmin Green Care -palveluihin mukaan. Esimerkiksi rakennuspuolen osaamista tarvitaan Green Care -toimitilojen ja -palveluympäristöjen tuottamiseen ja ter- veyttä edistävien rakennusmateriaalien ja arkkitehtuurin kehittämisessä. Aluei- denkäytön suunnittelijoita ja kaavoittajia tarvitaan viheralueiden ja luontoympä- ristöjen riittävyyden ja saavutettavuuden takaamiseksi. Tieto- ja viestintäteknii- kan osaajat tarvitaan erilaisten laitteiden, mittareiden ja digitaalisten sovellusten tuomisessa osaksi palveluita. Kokonaan uusia työtehtäviä tai palveluitakin voisi syntyä, esimerkiksi Green Care -yritysten markkinointiin, kirjanpitoon tai myyn- tiin keskittyvälle yrittäjälle. Näiden toimijoiden saamiseksi mukaan toimintaan voi edistää esimerkiksi yhteisillä hankkeilla. Erilaisiin verkostoihin liittyminen voisi myös edistää monialaisen osaamisen hyödyntämiseksi. Lisäämällä toiminnan edellytyksiä mahdollistetaan palveluiden monipuolistumi- nen ja uusien palveluiden syntyminen lisäämään yksilön ja yhteiskunnan hyvin- vointia. Myös taloudelliset ja aluekehitykseen liittyvät hyödyt lisääntyvät, kun elin- keinotoiminnan ja työllistymisen mahdollisuudet kasvavat. Kestävästi tuotettujen palveluiden kautta kannamme vastuumme luonnosta, ympäristöstä ja kulttuuri- perinnöstä sekä tuomme luontoa askeleen lähemmäs meitä kaikkia. 240 Levón-instituutin julkaisuja Lähteet Lintunen, Petri, Santeri Pakko, Teuvo Savikko & Markku Takala (2008). Toimin- taympäristö ympäristöanalyysi 2008. Tietoisku 11/2008. Saatavissa 13.3.2019. https://www.espoo.fi/download/noname/%7BF5EAB476-4334-4FEC-BB76- 707678C123D2%7D/14031. PESTLE Analysis (2019). What is PESTLE Analysis? A Tool for Business Analysis. Saatavissa 10.3.2019: https://pestleanalysis.com/what-is-pestle-analysis/. Suomen perustuslaki 1999/731. Suomen säädöskokoelma. Levón-instituutin julkaisuja 241 26 UNDERSTANDING THE ENTREPRENEURIAL MINDSET – THE CASE OF POTENTIAL GREEN CARE ENTREPRENEURS Lena Enlund 26.1 Introduction Green Care is an emerging small business field that combines nature-based activ- ities in rural settings with the fields of social, health care, well-being or education. Green Care is considered to fulfil the features of a social innovation. Overall Green Care entrepreneurs and entrepreneurship is still to a large extent an unexplored field of research in Finland. Green Care is an umbrella concept and a growing field of nature-based entrepreneurship. The Finnish interpretation of the term Green Care connotes a wide range of different activities founded on nature-based activi- ties in order to promote or improve human well-being. Green Care interventions are based on contact with nature, social interaction and meaningful activities that are professionally carried out for the clients. Perhaps the most well-known nature- based activity is care farming, which includes different kinds of activities on a farm as a part of rehabilitation or other social and health care services. This is also called social farming or farming for health, in Sweden as Grön Arena and in Norway as Inn på Tunet farms. Green Care is also a manner for farmers to find new opportu- nities for their business. Moreover, this contributes to the development of rural regions. Green Care entrepreneurship is a specific case in the entrepreneurship discipline. Definitions of Green Care entrepreneurship and entrepreneurs are not greatly elaborated, nor the driving motives for starting a Green Care enterprise. The main focus in this article will be first on conceptualizing Green Care entrepreneurship, and thereafter on having a look at the driving motives for Green Care entrepre- neurship. Lastly, a limited survey will be introduced in order to give an empirical indication of the motives.11 11 This article relates to a doctoral thesis where the overall purpose is to contribute to a better understanding of what drives Green Care entrepreneurs to start their enterprise and thereby add to the discourse on Green Care entrepreneurship in Finland. The pur- pose is to gain an insight into our understanding of how the Green Care entrepreneurs perceive their entrepreneurial world, their identity, what are the driving factors to start offering Green Care services, how opportunities are perceived and the link between per- ceived opportunities and motivational factors. This research will be an opening contribu- tion to this field of entrepreneurship. 242 Levón-instituutin julkaisuja 26.2 Motivational concepts Motivation is an important matter when studying the underlying reasons for en- trepreneurship (Carsrud & Brännback 2011; Shane, Locke & Collins 2003). Moti- vation can be understood in different ways depending on the contexts in which it is examined. According to Locke and Latham (2004:388), motivation refers to in- ternal and external factors. The internal factors oblige action, while the external factors perform as incentives to action. There are three aspects of action that mo- tivation may affect: choice, intensity and perseverance. According to Nuttin (1984), motivation is something that is formed in the individual-environment con- text. According to him, motivation is an active process that leads the individual to direct behaviour towards a certain object or situation. Nuttin differentiates be- tween two contextual modes of motivation, a final and an instrumental motivation. A person has a final motivation when he or she pursues a certain goal, but when the person takes actions that indirectly lead to the final goals, this is an instrumen- tal motivation. Motivation can be intrinsic or extrinsic, or even both. Intrinsic mo- tivation refers to a personal interest in the entrepreneurial task while extrinsic mo- tivation refers to an external reward, e.g. status that follows certain behaviour (Carsrud & Brännback 2011:15). Previous research has shown that the motivation for entrepreneurship has a crucial role in the creation of new businesses. There is no research undertaken regarding Finnish Green Care entrepreneurs’ motivation for entrepreneurship. Therefore, one will have to rely mostly on a broad grounding in the general literature on entrepreneurial motivations. Research on this topic has typically studied questions like; what gets a person activated, why a person favours certain things over others and why persons react differently to the very same stim- uli. According to several studies, an individual’s motivation to become an entre- preneur is in many cases intricate and multi-faceted (Marlow and Strange, 1994; Shane et al. 1991:431). Perhaps the most common dichotomy in entrepreneurship research is the view of entrepreneurs creating a for-profit venture with a social or environment mission in mind versus those with an economic gain in mind. Personal values have often been mentioned by researchers as a main motivator for social entrepreneurs in their task for social change (Zahra et al., 2009; Dees 1998; Santos 2012). Schwartz (1994: 21) defines values; “as desirable trans-situational goals, varying in im- portance, that serve as guiding principles in the life of a person or other social en- tity.” In other words, the main aspect of a value is the category of motivational matter it expresses (Schwarz 1992). Goals serve as motivators (Carsrud and Brännback, 2011:18). Levón-instituutin julkaisuja 243 Different aspects of entrepreneurship and motivation have been studied, e.g. whether motivation differs according to gender or ethnicities (Kirkwood and Wal- ton 2010:208). Usually the literature on entrepreneurial motivation has presumed economic profit to be the driving motivational force (Mair & Martí, 2006), or the psychological viewpoint has presumed self-focused drives such as the entrepre- neur’s need for achievement, self-efficacy and risk-taking tendency (McCelland 1967; Shane et al. 2013). It is also acknowledged that not only social entrepreneurs but also lifestyle entrepreneurs as well as Green Care entrepreneurs are driven by different motivators, not excluding economic motives, but perhaps less often to maximize economic earnings. However, entrepreneurial research on personal val- ues is scarce and often not profound enough (Hemingway 2005). Theories of eco- nomic rationality or egocentric motivational paradigms cannot without difficulty be applied to the research on the goals of social entrepreneurs (Conger 2012:89), or for that matter on Green Care entrepreneurs. It would also be interesting to ex- plore what impact social entrepreneurship has on the market value of products (i.e. different food products), and could socially sustainable products gain added value for the consumers as has occurred concerning ecological products and fair trade labelling. There are some important motivational concepts from large qualitative studies (Locke 2000). An entrepreneurial role requires independence, e.g. individuals may start their own ventures because they desire independence. Another motiva- tional concept is a broad understanding of the concept of drive, encompassing am- bition, goals, energy, stamina and persistence. Fundamentally it refers to the will- ingness to put forth effort into real action and reality. Lastly, a motivational con- cept of egoistic passion, a selfish love of the work itself. In one study, passion had a direct and significant effect on business growth. In general, there are found four main drivers around motivations for entrepreneurship. Firstly, a desire for inde- pendence, secondly, economic motivations, thirdly, factors related to family and, in fourth, place factors related to work (Carter et al. 2003; DeMartino & Barbato 2003). The two latter factors are often labelled push factors. Surprisingly, money as a pull factor is a quite low scoring factor when considered in relation to other motivating factors (Kirkwood 2004 in Kirkwood 2010:208). It is interesting that studies on ecopreneurs have found that the ecopreneur has a strong ethical rea- soning that is linked to the idea of making the world a better place to live. There- fore, they are often located as “crucial change agents” (Walley & Taylor 2002:38). Other motivations have also been found for ecopreneurs, e.g. a motivation to fill a market need (Cohen and Winn 2007). One example of ecopreneurs is those in the cleantech industry. 244 Levón-instituutin julkaisuja A Norwegian study found that farmers in general are motivated by other factors than those measured in economic terms (Vik & McElwee 2011:393). Farmers are mainly business owner-managers and therefore can be labelled as businesses. Ac- cording to Vik and McElwee, the most significant motivations of Norwegian farm entrepreneurs are the requirement for supplementary income and a wish to use the existing resources on the farm. Those farmers engaged in care farming are more likely to be motivated by the wish to engage with persons than they are by the need for extra income (Vik and McElwee 2011:405). Many Norwegian Green Care farmers state as a motivational reason the wish to be self-employed on their farms. They also seem to be resourceful persons, thereby demonstrating a certain level of entrepreneurship within their field. (Haugan et al. 2006:115). In Heike Johansen’s study (2014) with 38 Danish farmers who had offered social services, she found the motivation or drivers for offering these kinds of services in personal ethics, professional integrity and ethical considerations of social respon- sibility and coincidence. Moreover, culture and traditions are important drivers for these farmers. In the Danish case, there is a tradition among farmers for taking care of persons who are maladjusted to society. 26.2.1 The link to context and opportunities Entrepreneurs differ extensively not only in their ability, but also in their motiva- tion to seize opportunities (Shane, Locke & Collins 2012:261). Opportunities are aspects of the environment, i.e. potentialities for making profit. Shane and Venka- taraman (2000:220) define entrepreneurial opportunities as “situations in which new goods, services, raw materials, and organizing methods can be introduced and sold at greater than the cost of their production.” There are two main theories on opportunities. First, according to the discovery theory, opportunities exist objec- tively, and it is up to the entrepreneurs to detect them and make use of those op- portunities. (Alvarez et al. in Martin and Wilson 2016:261). Second, according to the creation theory, opportunities are developed in a creative manner in the entre- preneur’s daily activities. (Sarasvathy 2006, in Berglund 2007:249). As Shane et al. (2012:261) state, it is difficult to separate between objective and subjective parts of opportunity, since in the end it is for the most part in the entrepreneur’s mind and the entrepreneur’s personal interpretation of how to make use of the oppor- tunity. As Davidsson (2015) concludes, “opportunity” is a very vague concept. He constructs an interesting redefinition in the concept of “opportunity confidence”. Actors take action or not depending on whether they are confident that what they “see” is an opportunity. It is solely based on the actor's evaluation of a stimulus that might be relevant to the creation of a new business activity. Levón-instituutin julkaisuja 245 As Hassink (20017) has discovered, Green Care entrepreneurs’ opportunities may be affected by the interplay between the entrepreneurs and actors of the care sector at local and regional levels and the national regulations of the care sector. For ex- ample, the ongoing social and health care reform in Finland connotes major changes in the regulations and administrative structures, which provide interest- ing new opportunities for Green Care entrepreneurs. One challenge Green Care entrepreneurs often face being newcomers is a lack of legitimacy, especially in the social and health care sector. Networking is important in order to discover oppor- tunities and make new service models better known. As newcomers in the social and health care sector, Green Care entrepreneurs benefit from developing net- works in this sector, because it provides the entrepreneurs with needed infor- mation, resources, support and legitimacy. This is also in line with social entrepre- neurship literature indicating the importance of context (Heike Johansen 2014). Many studies point out that entrepreneurial behaviour and environmental charac- teristics, for example networks and rules, are important variables for the success of for-profit ventures (Hassink 2017). Meanwhile, the contextual impact on entre- preneurial motivations needs to be studied further. (Edelman et al. 2010; Elfving, Brännback & Carsrud 2009 in Carsrud & Brännback 2011:16). 26.3 How to define Green Care entrepreneurship Green Care is an interesting phenomenon, because it often takes place at the cross- roads of rural nature-based activities versus social and health care sectors. The na- ture element may be used as the instrument, and nature may consist for example of forest, a farm or animals. According to Sempik et al. (2010), the human being has an inborn need for nature. Nature has many positive physical, mental and so- cial effects on the human being, among other things, a restorative effect on the human being (Kaplan 1995). In addition to aspects of the healing kind, it is also a matter of socialization of care. According to Goris and Weckhuysen (2006:183), this is a way for persons with different kinds of conditions and sicknesses to par- ticipate in society. Meaningful activities connect the human being to his or her en- vironment and create possibilities for learning and experiencing. Social interaction makes participation, and at best, a feeling of acceptance possible for the human being. This contributes positively to the human being’s self-esteem, social skills, inclusion, rehabilitation and taking responsibility. In general, perhaps one of the best recognized nature-based activities is care or social farming. In social farming agricultural production is combined with health and social services (Hassink 2017:12). The rehabilitative and activating work that 246 Levón-instituutin julkaisuja takes place in care farms offers diverse support to the client with a holistic ap- proach. This is an alternative to the traditional way, where the client looks for help from several different sectors and institutions. Clients buying or utilizing services are often individuals in a somewhat vulnerable position, e.g. persons with disabil- ities, substance abusers or persons struggling with different disorders. Social farm- ing is not only a social innovation with the aim of renewing society, but it also has a connection to bioeconomics. Moreover, social farming includes many elements that support ecological, economic, social and cultural sustainability. (Soini, Il- marinen & Kirveennummi 2011:326-328). How should Green Care entrepreneurship be defined? In Finland, Green Care and Green Care entrepreneurship is often referred to as a social innovation. Green Care is considered to fulfil the criteria of a social innovation (Rantanen & Granberg 2010: 37; Soini 2011: 327). A social innovation is inter alia a new service that re- news structures and services in the society and enhances its performance when taken into use (Yli-Viikari et al. 2009:15-17). Services using and productizing na- ture will bring added value to clients and have an impact on the quality of the en- vironment and its attractiveness. (Soini et al. 2011). Green Care entrepreneurs are considered to be participants in the renewal of the structures and procedures of the welfare system by offering services that are better and/or have added value from the viewpoint of the individual client and the society (Rantanen & Granberg 2011; Soini et al. 2011: 327). Green Care entrepreneurs may be regarded as change agents in the society. In addition, Green Care has positive impacts on the vitality of the countryside: the entrepreneur may buy local services, e.g. food service. In addition to the Green Care service, care farms may also produce different services themselves, e.g. vegetables to the local markets. Care farming may thus also imply better accessibility to services, because many social services are leaving the coun- tryside. (Soini et al. 2011:330). In the future, the ongoing urbanization will be an advantage for Green Care enterprises, because people have a need for services where the nature is somehow present, and with a more individual focus. Moreover, people will be ready to spend more money on those services. (Taipale et al. 2003: 238). Formally, Green Care entrepreneurs do not fit into the category of social entrepre- neurs since there is specific national legislation defining a social entrepreneur. Ac- cording to the Act on Social Enterprises (1351/2003), the aim of a social enterprise is to create jobs especially for e.g. long-term unemployed persons and moreover, at least 30% of the employed has to belong to this kind of category. However, from a substantial point of view, this concept may be interesting since according to Dees Levón-instituutin julkaisuja 247 (1998, 2001), it may for some connote a business where social responsibility is in- tegrated in the actions. The ideal definition by Dees (1998, 2001: 4) can be stated as follows: “Social entrepreneurs play the role of change agents in the social sector, by: x Adopting a mission to create and sustain social value (not just private value), x Recognizing and relentlessly pursuing new opportunities to serve that mission, x Engaging in a process of continuous innovation, adaptation, and learn- ing, x Acting boldly without being limited by resources currently in hand, and x Exhibiting heightened accountability to the constituencies served and for the outcomes created.” The Dees’ model has interesting elements from the viewpoint of Green Care entre- preneurs. Mair & Martí (2006:37) give a definition of social entrepreneurship that may also include creation of economic profit. According to them, it is a process of creating value by combining resources in new manners. These combinations are intended principally to explore and exploit opportunities to create social value by encouraging social change or meeting social needs. Heike Johansen (2014) categorizes Green Care farming as a social entrepreneur- ship having a social purpose while managing financial sustainability. Further, Green Care is defined within the agricultural context as a special form of multi- functionality including e.g. food production and protection of landscapes regard- less of its organizational structure. The stronger the multi-functionality is found to be, the more the farmers might be leaning towards social motives. (Di Iacovo 2006). In Finnish literature on Green Care entrepreneurship, the concept itself is not much elaborated. Briefly, it is often stated that Green Care entrepreneurship consists of professional, responsible and client-oriented activities. 26.4 Initial findings among potential Green Care entrepreneurs A limited survey among adults who participated in a Green Care basic course was conducted in the autumn term 2018 in Ostrobothnia. The purpose was to get an empirical understanding of the most important motives driving the potential to be Green Care entrepreneurs. Thirteen questionnaires were handed out but only eight 248 Levón-instituutin julkaisuja questionnaires were returned. The respondents planned various types of Green Care interventions; nature-based activities like retreats in nature and in aquatic activities, wildflower walks, gardening, animal-assisted activities like horse-as- sisted social pedagogic rehabilitation. Five respondents planned their Green Care activities as a part-time business. Only two respondents planned the enterprise as a full-time business. One respondent did not answer this question. Interesting enough, but maybe not surprising, economic profit was not one of the main motives, except for one respondent. Four respondents agreed partly, one was partly of a different opinion when it came to the motive of economic profit for Green Care activities. All respondents had the planned Green Care activities as their hobbies. Personal experiences of Green Care were important motives for almost all. Also, personal values, meaningfulness and the positive effects of research on human health were among the most important motives for four, while two respondents agreed partly with these motives. In the survey’s free response section, the respondents were asked to explain in their own words more about the most important motive, or something that motives them for planning Green Care activities, or some other comments. The one re- spondent planning social pedagogical equine activity and riding for persons with a physical or mental disability and senior persons already has a pony stable running as an enterprise. Her view is that the planned activities would give “an extra foot” in the business and might become full-time business in future. One respondent specified as a motive client groups of persons with memory disorders, because ac- cording to her/him there is a need for animal-assisted activities because she/he has seen the concrete benefits from such activities. Another respondent wants to offer her own everyday lifestyle towards more goal-oriented approach and offer it to persons who would benefit from experiencing it. One respondent explains that she/he wants to focus on the well-being of different groups of clients, because only then will society become a better place. According to the respondent, clients need to relax using e.g. animal therapy for anti-stress, have fun, learn about themselves and empower themselves, but also learn team- building. One respondent explains that she/he views nature-based retreat activities as a suitable way of encountering the human being in a holistic way: physically, men- tally, socially and spiritually. Another respondent emphasizes her/his own experi- ences, competence and the positive effects that Green Care activities have on hu- Levón-instituutin julkaisuja 249 man health based on scientific research. The respondent wants to share those ex- periences with others. The respondent has found that nature, garden and art en- hance one’s well-being. Another respondent states that nature-based activities, like physical activities, mindfulness and picking wild herbs in the nature are a way for her/him to get control over her/his time. This kind of work feels motivating and is interesting, it is a hobby and based on the respondent’s own relation to the nature. One motivation is also the possibility to spend more time in the nature. Table 5. Survey on the motives of eight potential Green Care entrepre- neurs describing the amount of answers received. 26.5 Implications In addition being a new kind of small enterprise business based on a social inno- vation, the results indicate that this field of business is most likely founded on some other motivational factors than ventures for maximizing profit and for ex- ample, traditional farm business usually. Also, a larger Green Care education run in 2017 with almost 40 adult students in Ostrobothnia indicated the same kind of results as those found above in Table 1; making an economic profit was not among the most important driving motivations or mentioned opportunities. At this point in time, it can be stated that Green Care entrepreneurship is an emerging field of business in Finland. This will probably affect the entrepreneurs’ perception of mo- tivations and what it connotes for them to possess the identity of a Green Care entrepreneur. Green Care entrepreneurship could perhaps mostly be defined as comprehensive, nature-based entrepreneurship with a social mission. This kind of entrepreneurship seems to be a business process taking some hybrid forms that 250 Levón-instituutin julkaisuja aims at generating beneficial social change and outcomes for the benefit of target groups, the clients rather than the entrepreneurs. When we understand better the entrepreneurial mindset, this should also contrib- ute to a better understanding of the process that leads to new venture creation and to a hypothetical explanation of why some entrepreneurs succeed in their Green Care enterprise. Green Care entrepreneurship has an expanding potential, which has been proven e.g. in the well-developed Dutch Green Care system with an insti- tutional framework and 1100 care farms (Hassink 2017). Also, approximately 1100 farms in Norway provide Green Care services (Berget et al. 2012:17). In Finland Green Care is included and mentioned in the rural development programme (Man- ner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2014-2020: 280). All the elements for a breakthrough of Green Care and especially care farming exist, but the puzzle needs to be put together so that the entrepreneurs get the courage and the help they need to start this kind of enterprise and especially the buying sector of social and health care services needs to get more knowledge about these entrepreneurs and their offered services. As knowledge increases about this kind of entrepreneurship, access for newcomers into this market will be easier as well as on the part of buying these kinds of ser- vices. Moreover, these services need to be valued not only in a monetary, but also in a non-monetary way, such created value is so called “sustainable value added”. It is value added because clients gain specific experiences from the Green Care ser- vice. (Dessein & Bock 2010:32). One could perhaps argue that an entrepreneur’s driving motives are for delivering added value. When knowledge about the Green Care entrepreneurs’ motivations are brought into being, we will also have a fuller understanding about the issues this kind of entrepreneurship need to be supported in dealing with and also how different changes in society will impact an entrepre- neur’s motivation and mindset. Levón-instituutin julkaisuja 251 References Berget Bente et al. (2012). Research on Green Care in Norway – an Overview, in Green Care in the Nordic countries – a research field in progress. (Eds.). Berget Bente, Lidfors Lena, Pálsdóttir Anna María M., Soini Katriina & Thodberg Karen. Report from the Nordic research workshop on Green Care in Trondheim, June 2012, 17–22. Berglund Henrik. (2007). Opportunities as existing and created: a study of entre- preneurs in the Swedish mobile internet industry. Journal of Enterprising Culture 15:3: 243–273. Carsrud Alan & Brännback Malin. (2011). Entrepreneurial Motivations: What Do We Still Need to Know? Journal of Small Business Management 49:1: 9–26. Carter Nancy M, Gartner William B., Shaver Kelly G. & Gatewood Elizabeth J. (2003). The career reasons of nascent entrepreneurs. Journal of Business Ventur- ing 18, 13–39. Cohen Boyd, & Winn Monika I. (2007). Market imperfections, opportunity and sustainable entrepreneurship. Journal of Business Venturing 22:1, 29–49. Conger Michael. (2012). The role of personal values in social entrepreneurship, in Patterns in social entrepreneurship research, 87–109. Edward Elgar Publishing Ltd. Davidsson Per. (2015). Entrepreneurial opportunities and the entrepreneurship nexus: A re-conceptualization. Journal of Business Venturing 30:5, 674–695. Dees Gregory J. (1998, 2001). The Meaning of "Social Entrepreneurship". https://community-wealth.org/sites/clone.community-wealth.org/files/down- loads/paper-dees.pdf (accessed 5.2.2018) DeMartino Richard & Barbato Robert. (2003). Differences between women and men MBA entrepreneurs: exploring family flexibility and wealth creation as career motivators. Journal of Business Venturing, 18: 815–832. Dessein Joost & Bock Bettina B. Socio-cultural processes as breeding ground for Green Care. pp. 29-36. In Dessein, J Joost & Bock Bettina. (Eds). (2010). The Eco- nomics of Green Care in Agriculture. COST866 Green Care in Agriculture. Lough- borough: Loughborough University. Di Iacovo Francesco, Senni Savero & De Kneght Jeanette. (2006). Farming for Health in Italy, in Hassink, Jan & van Dijk Majken. (Eds.), Farming for Health. Dordrecht: Springer. 289–308. Edelman Linda F., Brush Candida G., Manalova Tatiana S. & Greene Patricia G. (2010). Start-up Motivations and Growth Intentions of Minority Nascent Entre- preneurs. Journal of Small Business Management 48: 42, 174–196. Goris Katrien & Weckhuysen Hilde. (2006). Farming for Health – the situation in Flanders, 181-192. In: Farming for Health. Green-Care Farming Across Europe 252 Levón-instituutin julkaisuja and the United States of America. Eds. Hassink Jan & van Dijk Majken. Dordrecht: Springer. Hassink Jan. (2017). Understanding Care Farming as a swiftly developing sector in the Netherlands. University of Amsterdam. https://pure.uva.nl/ws/files/16233647/Thesis.pdf (accessed 17.01.2018). Haugan Lisbeth, Nyland Ragnhild, Fjeldavli Elsa, Meistad Toril & Braastad Bjarne O. (2006). Green Care in Norway, 109–126. in Farming for Health. Green-Care Farming Across Europe and the United States of America. Eds. Hassink Jan & van Dijk Majken. Dordrecht: Springer. Heike Johansen Pia. (2014). GC: Social Entrepreneurs in the Agricultural Sector. Social Enterprise Journal, 10: 3, 268–287. https://doi.org/710.1108/SEJ-03- 2014-0019 Hemingway Christine A. (2005). Personal Values as a Catalyst for Corporate Social Entrepreneurship. Journal of Business Ethics 60: 3, 233–249. Herron Lanny & Robinson Richard B. (1993). A Structural Model of the Effects of Entrepreneurial Characteristics on Venture Performance. Journal of Business Venturing 8: 3, 281–294. Kaplan Stephen. (1995). The restorative benefits of nature. Toward an integrative framework. Journal of Environmental Psychology 15, 169–182. Kirkwood Jodyanne & Walton Sara. (2010). What motivates ecopreneurs to start businesses? International Journal of Entrepreneurial Behavior & Research 16: 3, 204–228. https://doi.org/10.1108/13552551011042799 Locke Edwin A. (2000). The prime movers: traits of the great wealth creators. New York: AMACOM. Locke Edwin A. & Latham Gary P. (2004). What should we do about motivation theory? six recommendations for the twenty-first century. Academy of Manage- ment Review 3, 388–403. Mair Johanna & Martí Ignasi. (2006). Social entrepreneurship research: A source of explanation, prediction, and delight. Journal of World Business 41: 1, 36–44. Marlow, Susan & Strange Adam. (1994). Female entrepreneurs – success by whose standards. Women in management: A developing presence (1994): 172–184. Martin Lee & Wilson Nick. (2016). Opportunity, discovery and creativity; A critical realist perspective. International Small Business Journal 34:3:261-275. McCelland, David C. (1967). The achieving society. New Jersey: Princeton. Nuttin, J. (1984). Motivation, Planning and Action. Leuven: Leuven University Press and Lawrence Erlbaum Associates. Perwin Lawrence. (2003). The Science of Personality. Oxford: Oxford University Press. Levón-instituutin julkaisuja 253 Rantanen Manu & Granberg Leo. (2010). Hoiva-alan yhteisyritys maaseudun so- siaalisena innovaationa. Maaseudun uusi aika 3: 43–49. Santos, Filipe M. (2012). A Positive Theory of Social Entrepreneurship. Journal of Business Ethics 111: 3, 335–351. Sempik, Joe, Hine Rachel, & Wilcox Deborah (Eds.) (2010). Green Care: A Con- ceptual Framework. A Report of the Working Group on the Health Benefits of Green Care. COST 866, Green Care in Agriculture. Loughborough: Loughborough University. Saatavissa 20.3.2018: http://www.agrarumweltpaeda- gogik.ac.at/cms/upload/bilder/green_care_a_conceptual_framework.pdf Schwartz, Shalom H. (1992). Universals in the Content and Structure of Values: Theoretical Advances and Empirical Tests in 20 Countries. Advances in Experi- mental Social Psychology 25, 1–65. Shane Scott, Kolvereid Lars & Westhead Paul. (1991). An exploratory examination of the reasons leading to new firm formation across country and gender. Journal of Business Venturing 6: 6, 431–446. Shane Scott, Locke Edwin A. & Collins Christopher J. (2012). Entrepreneurial Mo- tivation. Human Resource Management Review 13(1): 257–279. Shane Scott & Venkataraman, S. (2000). The promise of entrepreneurship as a field of research. Academy of Management Review 25: 1, 217–226. Soini Katriina, Ilmarinen Katja, Yli-Viikari Anja, Kirveennummi Anna. (2011). Green Care sosiaalisena innovaationa suomalaisessa palvelujärjestelmässä. Yh- teiskuntapolitiikka, 76: 3, 320–331. Taipale Vappu, Lehto Juhani, Mäkelä Marjukka, Kokko Simo, Muuri Anu, Lahti Tuukka (ed.) (2003). Sosiaali- ja terveydenhuollon perusteet. Porvoo: WSOY. Vik Jostein & McElwee Gerard. (2011). Diversification and the Entrepreneurial Motivations of Farmers in Norway. Journal of Small Business Management 49: 3, 390–410. Walley Liz E. & Taylor David W. (2002). Opportunists, Champions, Mavericks..? A Typology of Green Entrepreneurs. Greener Management International 38, 31– 43. Yli-Viikari Anja, Lilja Taina, Heikkilä Katariina, Kirveennummi Anna, Kivinen Ta- pani, Partanen Ulla, Rantamäki-Lahtinen Leena, Soini Katriina. (2009). Green Care. Terveyttä ja hyvinvointia maatilalta. Maa ja elintarviketalouden tutkimus- keskus. Saatavissa 29.3.2018: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-487-222-5. Zahra Shakar, Gedajlovic Eric, Neubaum, Donald O. & Shulman, Joel M. (2009). A typology of social entrepreneurs: motives, search processes and ethical chal- lenges. Journal of Business Venturing 24: 5, 519–532. 254 Levón-instituutin julkaisuja 27 GREEN CARE LUONTOHOIVAYRITTÄJYYS OSANA MAASEUTUYRITTÄJÄN KANNATTAVAA LIIKETOIMINTAA Heli Peltola ja Maarit Karhula 27.1 Luontohoiva maaseutuyrittäjän toimialana Maaseutuyrittäjäksi on perinteisesti määritelty henkilö, joka työskentelee omalla maatilallaan ja saa pääasiallisen tulonsa maataloudesta. Viime vuosina maaseu- tuyrittäjyyden toimintakenttä on kuitenkin laajentunut mm. Green Care -toimin- nan ja matkailuyrittäjyyden tarjoamien mahdollisuuksien takia. Perinteisten maa- talousyritysten määrä on vähentynyt, mutta toisaalta taas tilojen koko on kasva- nut. Maaseutuyrittäjiltä edellytetään myös entistä parempaa liiketoimintaosaa- mista ja kilpailukykyä. (Rantamäki-Lahtinen 2013: 7.) Maaseutuyrittäjyyden muuttuessa Green Care -toiminta voikin tarjota maaseutuyrittäjille monia mah- dollisuuksia laajentaa ja uudistaa yrityksen toimintaa. Usein hoivamaataloutta aloittavalla yrittäjällä on aiempaa työkokemusta sosiaali- ja terveydenhuollon alalta, minkä kautta on muodostunut sekä osaamista että tarpeellista toimijoiden välistä verkostoitumista. Toiminnan jatkuvuuden ja laadun kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että Green Care osana maaseutuyrittäjyyttä muodostuu kannattavaksi liiketoiminnaksi. On- nistunut Green Care -toiminnan yhdistäminen osaksi maaseudun yritystoimintaa vaatii hyvinvointipalveluiden kontekstin ymmärrystä ja yhteistyötä monien eri ta- hojen kanssa. Tässä artikkelissa kuvaamme Green Care -palvelutoiminnan erityis- piirteitä maaseutuyrittämisen osana. Luontolähtöistä, hyvinvointia tukevaa toimintaa ovat muun muassa erilaiset well- ness-palvelut ja luonnontuotteilla tehtävät hoidot, retkeily tai muut ohjatut aktivi- teetit luontoympäristössä, luonnon ja ihmisen suhdetta ja tarinallisuutta painot- tavat luovat menetelmät painottuen luontovoiman näkökulmaan. Tässä artikke- lissa keskitytään enemmän luontohoivan tyyppisiin palveluihin (ks. Elina Vehmas- ton artikkeli LuontoVoiman ja Luontohoivan määrittelyistä s. 191–195 tässä jul- kaisussa). Jos luontoperustaisia sosiaali- ja terveysalan palveluja tuotetaan maati- layrittäjän toimesta, osana maatilan muuta yritystoimintaa, voidaan tätä kutsua myös hoivamaataloudeksi. Hoivamaataloudella tarkoitetaan liiketoimintaa, jossa maatilan toimintoja ja maaseutuympäristöjä hyödynnetään tietoisesti ja tavoit- teellisesti terveyttä ja hyvinvointia edistävien palvelujen tuottamisessa (Pylkkänen 2016:4). Luontohoivan asiakkailla on useimmiten erityisiä tuen tarpeita. Toimin- nassa korostuu kuntouttava ja terapeuttinen toiminta luontoympäristöissä, vuo- rovaikutus eläinten kanssa tai toimiminen puutarha- tai maatilaympäristöissä. Levón-instituutin julkaisuja 255 ”Oleellista on hahmottaa hoivamaatilatoiminta maatilayrittäjien, toimintaan osallistuvien asiakkaiden ja sosiaali- ja terveysalan toimijoiden yhdessä raken- tamana toimintana (Pylkkänen 2016:4).” 27.2 Green Care ja luontohoiva maaseutuyrittäjän kannattavana liiketoimintana Kuvio 28. Luontohoiva yrittäjyyttä suunniteltaessa huomioitavia asioita. Luontohoivapalvelujen tuottaminen antaa paljon mahdollisuuksia liiketoiminnan kehittämiselle ja kasvulle, mutta vaatii samalla myös uudenlaista osaamista maa- seudun palveluja tarjoaville yrittäjille (Kuvio 28.). Maaseutuyrittäjyys, jonka osana toteutetaan luontohoivan palveluita, edellyttää ymmärrystä kannattavan liiketoi- minnan lainalaisuuksista sekä tietoa sosiaali- ja terveysalan palveluiden tuottami- sen erityiskysymyksistä. Tärkeäksi muodostuu myös systemaattisen moniamma- tillisen yhteistyön tekeminen alueen muiden toimijoiden, yritystoiminnan asian- tuntijoiden sekä kunnan tai muiden palveluita järjestävien ja maksavien tahojen kanssa. Apuna toiminnan reunaehtojen hahmottamisessa voi käyttää esimerkiksi Hoivafarmi-hankkeessa tuotettua opasta, johon on koottu säännöksiä yksityisistä sosiaalipalveluista ja omavalvonnasta sekä näkökulmia julkisista hankinnoista hoivamaatilatoimintaa suunnittelevan tueksi. Oppaan tärkeänä viestinä on se, että 256 Levón-instituutin julkaisuja hallinnolliset reunaehdot eivät ole este toiminnalle vaan asenne ratkaisee. (Skyttä 2016: 27-36.) Luontolähtöisyyden ja yrittäjyyden yhdistämisestä kiinnostuneen henkilön kan- nattaa hankkia apua yrityksen perustamiseen jo heti alkuvaiheessa. Yrittäjyyttä suunnittelevan tulisi tuntea hyvin toimiala, johon suunnitelmissa olevat palvelut kohdentuisivat. Sosiaali- ja terveysalan palveluita suunnitellessa on huomioitava mahdollinen luvanvaraisuus terveydenhuollon palveluissa tai ilmoituksenvarai- suus sosiaalihuollon palveluissa. Yritysmuodon miettiminen sekä kannattavuuden laskeminen kannattaa miettiä myös jo yritystoiminnan suunnitteluvaiheessa. Toi- mintaa ei saa myöskään käynnistää, ennen kuin mahdollisesti vaadittava luvat ovat kunnossa. Luontolähtöisiä palveluja tarjoavan maatilayrittäjän laajentaessa toimintaansa so- siaali- ja terveyspalveluiden lainsäädännön piiriin kuuluviin palveluihin on tär- keää huolehtia valvontaan kuuluvan ilmoituksenvaraisen sosiaalipalvelun tai ter- veydenhuollon luvan hakemisesta. Myös vakuutukset on tarkistettava – vastuu- vakuutuksen lisäksi voidaan tarvita muita palveluun liittyviä vakuutuksia. Tämän lisäksi omavalvontasuunnitelmat tulee olla laadittuina ennen toiminnan käynnis- tymistä. Yrittäjän on myös selvitettävä, haluaako hän toimia vain arvonlisäverot- tomien sosiaalipalveluiden tai terveydenhuoltopalveluiden palveluntuottajana, vai myykö hän myös arvonlisäverollisia palveluita. Kannattavan liiketoiminnan rakentaminen ja etenkin sen jatkuva kehittäminen vaatii hyvää liiketoimintasuunnitelmaa. Luontohoivatoimintaa suunnitellessa on tärkeää huomioida, onko toiminnan tarkoitus olla pääasiallinen tulonlähde vai yksi osa tulonmuodostusta. Kaiken pohjana tulee olla toiminnan kannattavuus, jossa huomioidaan välittömästi tai välillisesti toimintaan vaikuttavat tekijät kuten sääolot ja vuodenaikojen erityispiirteet tai kilpailutusten vaatimat resurssit. Erilaisten maksajatahojen ja niihin liittyvien lupien selvittäminen on myös tär- keää: asiakkaat saattavat maksaa itse palvelusta, käyttää maksamiseen palvelu- seteliä (jatkossa asiakasseteli) tai maksajana voi olla kunta tai muu palvelun jär- jestävä taho tai vaikkapa työantaja. Luontolähtöiset palvelut voivat tulevaisuu- dessa yhä useammin olla myös asiakkaan henkilökohtaisen budjetin kautta hank- kimia palveluja. Tuloja voi muodostua näiden useiden väylien kautta, minkä vuoksi on huomioitava mahdollinen toiminnan luvanvaraisuus, varmistuttava omasta kilpailutusosaamisesta sekä muista lisäkouluttautumistarpeista. Monen yrityksen kohdalla osaamisen kartuttaminen tapahtuu useamman vuoden aikana tapahtuvan kehittämistyön kautta. Levón-instituutin julkaisuja 257 Oman osaamisen ja asiantuntemuksen tunnistaminen on tärkeä edellytys sille, että tarjottavasta luontohoiva-tuotteesta rakentuu laadukas palvelu. Luontohoiva- palvelun toteuttaminen vaatii myös riippuen toiminnan muodosta kuntoutus-, hoiva- tai ohjausosaamista ja usein myös erityistä sosiaali-, terveys- tai kasvatus- alan ammatillista pätevyyttä. Tällöin on tärkeää hankkia vaadittavaa osaamista ja pätevyyttä joko itse kouluttautumalla, toimimalla yhteistyössä tai rakentamalla yhteisiä palvelupaketteja eri alojen ammattilaisten kanssa. Luontohoivapalvelun toteuttaminen edellyttää Green Care -palvelutoiminnan vas- tuullisuuden tiedostamista samalla tavoin kuin yrittäjä muutoinkin toimii vastuul- lisesti. Sen lisäksi erityiset Green Care -toimintaan liittyvät eettiset toimintaperi- aatteet ja arvot tulisi huomioida jo toimintaa suunnitellessa. Sosiaali- ja terveys- ministeriö on linjannut, että ammattilainen voi työskennellä ja toimia asiakkaan kanssa myös muualla kuin vastaanotolla, kunhan asiakas on tietoinen esimerkiksi luonnossa toimiessa mahdollisuudesta tulla tunnistetuksi. Toimintaa ohjaavan lainsäädännön tuntemus sekä asiakasvastuullisuuteen vaikuttavien tekijöiden tie- dostaminen on tärkeä osa suunnitelmaa ja itse yritystoimintaa. Green Care Fin- land ry on julkaissut verkkosivuillaan eettiset ohjeet Green Care toiminnalle. (Luke, THL & GCF ry 2018.) 27.3 Luontohoivaa maaseutuyrittäjien ja sosiaali- ja terveysalan toimijoiden yhteistyönä Luontohoivan tavoitteena on asiakkaan hoito- tai kuntoutussuunnitelman mukai- nen terveyden, toimintakyvyn, osallisuuden tai arjen hallinnan vahvistuminen (Luke, THL & GCF ry 2018: 8). Tavoitteellisen luontohoivan toteuttaminen vaatii maaseutuyrittäjiltä joko sote-alan koulutusta tai tiivistä yhteistyötä sote-alan am- mattilaisten kanssa. Maaseutuyrittäjien ja sote-alan ammattilaisten yhteistyö luontohoivan tuottamisessa voi olla muodoiltaan moninaista. Erilaisia yhteistyön muotoja voidaan tarkastella niiden tiiviyden ja asiantuntemuksen jakamisen nä- kökulmasta. Yhteistä kaikille yhteistyön muodoille on, että ne voivat avata uusia mahdollisuuksia niin maaseutuyrittäjille kuin myös sosiaali-, terveys- ja kasvatus- alan ammattilaisille toteuttaa luontohoivaa ja samalla myös laajentaa omaa liike- toimintaa (Kuvio 29.). 258 Levón-instituutin julkaisuja Kuvio 29. Maaseutuyrittäjien ja sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan toimijoiden yhteistyön muodot luontohoivan toteuttamisessa (mukaellen Jeglinsky & Sipari 2015: 48). Luontohoiva on jaoteltu luontoperusteisiin kuntoutuksen ja hoidon palveluihin (luonto- ja eläinavusteinen terapia, puutarhaterapia sekä terapia maa- tai metsä- tilaympäristöissä) sekä luontoperusteisiin kuntouttaviin ja terveyttä edistäviin palveluihin (luonnon käyttö, sosiaalipedagoginen eläintoiminta, sosiaalinen ja te- rapeuttinen puutarhatoiminta, sosiaalinen ja terapeuttinen puutarhatoiminta, kuntouttava toiminta maatilalla tai metsänhoidossa) (ks. Kuvio 30.). Rinnakkai- sena maaseudun Green Care -toiminnalle myös vesiympäristöjä hyödynnetään luontoperusteisissa hyvinvointipalveluissa. Vesistöjä on aiemminkin hyödynnetty monipuolisesti etenkin matkailussa ja virkistystoiminnassa. Blue Care -käsite on otettu käyttöön kuvaamaan erityisesti sinisiä hyvinvointipalveluita, joilla tarkoite- taan laajasti vesiympäristön tarjoamia hyvinvointipalveluja sosiaali- ja terveyssek- torille. Blue Care -toiminta itsenäisenä tai Green Care -toiminnan osana mahdol- listaa sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamisen sekä ennaltaehkäisevinä palve- luina että hoidollisina ja kuntouttavina palveluina. (Eskelinen & Smeds & Soini & Tuohimetsä & Vehmasto 2018:3.) Luontohoivan kaikki muodot voivat toteutua maaseutuyrittäjien ja sote-alan am- mattilaisten hierarkisena tai rinnakkaisena yhteistyönä sekä yhteistoimintana. Erilaiset yhteistyön muodot mahdollistavat sen, että maaseutuyrittäjä voi olla to- teuttamassa luontohoivaa esimerkiksi osana maatilatoimintaa tarjoten omia tilo- jaan sote-alan luontoperusteiseen toimintaan, tai yrittäjä voi olla itse tiiviisti tuot- tamassa jopa päätoimisena elinkeinonaan luontohoivaa. Levón-instituutin julkaisuja 259 Luonto Eläin Puutarha Maatila Luontoperus- teiset kuntou- tuksen ja hoidon palve- lut Luonto- avusteinen terapia Eläin- avusteinen terapia Puutarha- terapia Terapia maa- tai metsätila- ympäristöissä Luonto- perusteiset kuntouttavat ja terveyttä edistävät pal- velut Luonnon kuntouttava käyttö Sosiaali- pedagoginen eläintoiminta Sosiaalinen ja terapeuttinen puutarha- toiminta Kuntouttava toiminta maa- tilalla tai met- sänhoidossa Kuvio 30. Luontohoivan ja maaseutuyrittäjyyden yhdistäminen. Mukailtuna Green Care -laatutyökirjan kuvasta 2: Luontoon perustuvien toimin- tamuotojen pääluokat (Luke, THL ja GCF ry 2018). Luontoperusteiset kuntoutus- ja hoitopalvelut edellyttävät sosiaali- tai terveysalan ammattipätevyyttä. Tällaisia ovat esimerkiksi erilaiset terapiapalvelut. Yhtenä luontohoivan erityismuotona on eläinavusteinen terapia, jossa eläin toimii osana tavanomaista terapiaa ja jolloin tavoitteena on parantaa ihmisen fyysistä, kognitii- vista ja sosiaalista toimintakykyä sekä tunnetaitoja (Hautamäki ym. 2018:4). Hau- tamäen ym. (2018) tuoreessa eläinavusteista terapiaa käsittelevässä kirjallisuus- katsauksessa on koottu tutkimus- ja kokemustietoa eläinavusteisen terapian hyö- dyistä ja haitoista sekä kuvailtu, miten eläinavusteisuus näyttäytyy terapiassa. Kat- sauksen perusteella eläinavusteisuus toteutuu useimmiten perinteisissä terapia- ja hoitoympäristöissä, joihin eläin tuodaan osaksi ympäristöä ja toimintaa. Yhtenä mahdollisena kehittämisteemana voisi olla luontolähtöisyydestä kiinnostuneiden maaseutuyrittäjien ja terapeuttien yhteistyömuotojen kokeilut. Voisiko terapiaym- päristönä ollakin maatila ja millä tavoin kenties myös tuotantoeläimiä voisi hyö- dyntää terapiassa? Liimatan (2016) opinnäytetyössä on yksi esimerkki siitä, miten maatilayrittäjyys voi yhdistyä terapiatoimintaan. Sote-alan ammattilaisten toteuttamaa palvelua, yhteistyö maaseutuyrittäjien kanssa mahdollistaa monipuolisemmat kuntoutuksen ja hoidon palvelut Maaseutuyrittäjien ja sote-ammattilaisten erilaiset yhteistyön muodot 260 Levón-instituutin julkaisuja Hoivafarmi-hankkeessa (2014-2016) tuotteistettiin luontolähtöisiä hoivapalveluja muun muassa toimivien maatilojen yhteyteen, kehitettiin arviointimittari asiak- kaiden toimintakyvyn mittaamiseksi sekä tuotettiin tietoa hoivamaatilatoiminnan maaseutuvaikutuksista. Hankkeen aikana kehitettiin seuraavia hoivamaatalouden palvelumuotoja: mielenterveyskuntoutujien päivätoiminta, jossa maaseutuyrittäjä toimi yhteistyössä mielenterveyspalveluja ja asumispalveluja tuottavan Kotilo ry:n kanssa (Case Tuhkulan tila), kehitysvammaisten aikuisten työpainotteinen päivätoiminta (Case Suikkolan tila), kehitysvammaisten nuorten lyhytaikainen perhehoito maatalouden ohessa (Case Lenjus) sekä entisellä maatilalla toimiva ke- hitysvammaisten asumispalveluita tarjoava hoitokoti (Case Kivisalmi). (Hirvo- nen, Nissinen, Pylkkänen, Uosukainen & Skyttä 2016.) Toisena hyvänä esimerkkinä luontohyvinvointipalveluiden tuottamisesta on Hy- vinvointia maatilalta -hanke. Siinä kehitettiin iäkkäille suunnattua uudenlaista päivätoimintamallia. (Kymäläinen, Partala, Rantanen, Hiltunen, Teittinen & Ni- kander 2018.) Luontoliikunta vesiympäristössä tarjoaa kuntouttavaa toimintaa kaikille asiakas- ja ikäryhmille. Se toimii myös kuntouttavana ympäristönä mah- dollistamalla kuntouttavaa työtoimintaa esimerkiksi pitkäaikaistyöttömille ja va- jaatyökykyisille (Eskelinen ym. 2018:23.) Vesiympäristöön liittyvänä esimerkkinä toteutettiin Vaasan seudulla kalastustoimintaa kuntouttavana työtoimintana pit- käaikaistyöttömille. Kokeilussa Maalahden kunnan koordinaattori ja kalastaja Vaasan saaristosta kehittivät viiden kerran ohjelman, jossa osallistujat pääsivät kokeilemaan konkreettisesti kalastusta ja saaliin jatkojalostamista. Toiminnan rauhallisuus auttoi osallistujia pysymään mukana ilman suorituspaineita. Toimin- nalla oli myös sosiaalista vuorovaikutusta ja päivärytmiä tukeva vaikutus. (Eskeli- nen ym. 2018: 27.) Kuvatut esimerkit tuovat näkyväksi sen, että luontolähtöinen toiminta – on se sit- ten hoivamaatilatoimintaa tai vaikkapa Blue Care -toimintaa – voi painottua mo- nin eri tavoin riippuen toimijoiden kiinnostuksen kohteista, osaamisesta ja resurs- seista kuin myös muun muassa alueellisista tarpeista ja yhteistyötahoista. Jotta luontolähtöinen, monialaista asiantuntemusta toiminta laajentuisi ja monipuolis- tuisi entisestään, ovat hyvät esimerkit tarpeellisia. Toimivien käytäntöjen kuvaa- misen ohella on tarpeen kuvata myös eteen tulleita haasteita ja ennen kaikkea kei- noja, miten haasteet on voitettu. Esimerkkien kautta sekä maaseutuyrittäjät että myös luontohoivan järjestäjä- ja/tai maksajatahot saavat virikkeitä ja rohkaistuvat palvelujen monipuolistamiseen. Maaseutuyrittäjien ja sosiaali- ja terveys sekä kasvatusalan ammattilaisten asian- tuntemuksen yhdistäminen voi tuottaa innovatiivisia luontohoivapalveluita eri- Levón-instituutin julkaisuja 261 laisten asiakkaiden tarpeisiin. Monialaisen osaamisen yhdistäminen ja luontohoi- van kohderyhmän mukaan ottaminen palveluiden ideointiin, suunnitteluun ja ar- viointiin varmistaa palveluiden oikeanlaisen kohdentumisen ja laadun. 27.4 Luontohoivapalvelut uudistuvien sote-palveluiden osana Vaikka sote-uudistus ei toistaiseksi toteutunutkaan, tarvitaan silti muutosta, jotta yhteiskunta voi vastata kasvavaan palveluiden tarpeeseen. On mahdollista, että lä- hipalvelut tulevat säilymään ja valinnanvapaus lisääntyy avaten uusia mahdolli- suuksia erilaisten luontoperustaisten sosiaali-, terveys- ja kasvatuspalveluiden tuottajille. Yksilöllisen asiakassuunnitelman merkitys korostuu. Paljon tukea tar- vitseville vanhus- ja vammaispalvelun asiakkaille voidaan ottaa käyttöön henkilö- kohtainen budjetti. Tällöin asiakas voi itse valita hänelle parhaiten sopivia palve- luita, kuten esimerkiksi luontoon perustuvia palveluita, tukemaan hyvinvointia tai kuntoutusta. Uudistukset tuovat myös maaseutuyrittäjälle paljon mahdollisuuksia. Suomalai- nen sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä on keskittynyt tehokkaaseen ja korjaa- vaan palvelutuotantoon, jolloin ennaltaehkäisevät tukimuodot, jotka tarjoavat usein toiminnallisuutta ja osallisuuden kokemuksia, ovat osin karsiutuneet pois. Sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannukset kasvavat vuosittain, minkä vuoksi tarvitaan myös terveyttä edistäviä toimenpiteitä, joilla tuetaan asiakkaan fyysis- ten, psyykkisten ja sosiaalisten taitojen vahvistamista. Ihmisen kokonaisvaltai- sesta hyvinvoinnista huolehtimalla voidaankin vähentää tai myöhentää ihmisten sairastumista sekä hillitä sosiaalisten ongelmien ja kustannusten kasvua. (Yli-Vii- kari & Smeds 2018: 7.) Palveluja tarjoavat yritykset tarvitsevat yhä vahvempaa osaamista palvelujen tuot- teistamisesta, kustannuslaskennasta, markkinoinnista ja myynnistä, laadusta, sekä lakisääteisistä velvoitteista pystyäkseen tarjoamaan palveluja kannattavasti. Palvelujen ostaja haluaa ostaa selkeästi tuotteistettuja, laadukkaita palveluja, jotka ovat helposti saavutettavissa. Etenkin organisaatioasiakas voi nähdä yksinyrittä- jän tai mikroyrityksen toimitusvarmuudessa riskejä. Green Care- ja Blue Care - palveluja tarjoavien maaseutuyritysten tulisikin panostaa verkostoitumiseen ja konsortio-osaamiseen pystyäkseen vastaamaan laajempiin palvelutarpeisiin. Itse- maksavien asiakkaiden kohdalla on suunniteltava palvelutarjontaa ja tuotteistusta tunnistamalla kohderyhmien tarpeet. Esimerkiksi matkailussa ikäihmiset ovat yhä merkittävämpi itsemaksavien asiakkaiden ryhmä. Luontoavusteisessa hoivayri- 262 Levón-instituutin julkaisuja tyksessä on usein kyse alan asiantuntijana toimivan yrittäjän työpanoksesta, jol- loin etenkin liiketoimintaosaamisessa voi olla kehitettävää. Tähän tarvitaan lisä- osaamista, jota voivat tarjota yritysneuvojien lisäksi esimerkiksi oppilaitokset. (Peltola & Mäenpää-Lakka 2018: 30–32.) Maaseudulla mahdollisuudet uudenlaisten palveluiden verkostomaiseen tuotta- miseen ovat tulevaisuudessa entistä paremmat. Se voi samalla säilyttää ja jopa li- sätä maaseudun elinvoimaisuutta. Levón-instituutin julkaisuja 263 Lähteet Eskelinen, Päivi, Pia Smeds, Katariina Soini, & Saara Tuohimetsä & Elina Veh- masto (2018). Hyvinvointia luonnonvesistä. Vesiympäristöistä palveluja arkeen, matkailuun, opetukseen, sekä sosiaali- ja terveyssektorille. Luonnonvarakeskus Luke. ISBN 978-952-326-664-3 Verkkojulkaisu. Hautamäki, Lotta, Farid Ramadan, Paula Ranta, Eija Haapala & Tiina Suomela- Markkanen (2018). Eläinavusteinen terapia. Katsaus tutkimuskirjallisuuteen ja toimintaan Suomessa. Työpapereita. Helsinki: Kela. Hirvonen, Johanna, Seija Nissinen, Päivi Pylkkänen, Leena Uosukainen & Teija Skyttä (2016). Hoivan tuotteistaminen maatilaympäristössä. Teoksessa: Tienviit- toja hoivamaatilatoimintaan, 9-26. Toim. Päivi Pylkkänen & Teija Skyttä. Mikkeli: Mikkelin ammattikorkeakoulu. Jeglinsky, Ira & Salla Sipari (2015). GAS-menetelmä moniammatillisesti asiak- kaan arjessa. Teoksessa: GAS. Menetelmästä sovellukseen, 47-55. Toim. Seija Su- kula, Kirsi Vainiemi & Tanja Laukkala. Kelan tutkimusosasto. Tampere: Juvenes print. Kymäläinen Laura, Salla Partala, Virpi Rantanen, Asko Hiltunen, Outi Teittinen & Riku Nikander (2018). Opas “Ikääntyvien hyvinvointia tukeva maatilapäivätoi- minta” Saatavissa 31.1.2019: https://hyvinvointiamaatilalta. files.wordpress.com/2018/03/ikaantyvien_hyvinvointia_tukeva_maatilapaiva- toiminta.pdf. Liimatta, Hannele (2016). Maatila toimintaterapian ympäristönä: Aloittavan Green Care -yrittäjän näkökulma. Jyväskylän ammattikorkeakoulu http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016060311853. Luke, THL ja GCF ry (2018). Suomalainen Green Care – LuontoHoivan ja Luon- toVoiman laatutyökirja. Luonnonvarakeskus, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Green Care Finland ry. Verkkojulkaisu. Saatavissa 31.1.2019: http://ju- kuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/542460/green-care-tyokirja-2018.pdf?se- quence=1&isAllowed=y. Peltola, Sanna & Mäenpää -Lakka, Marjo (toim.) (2018). Luontolähtöisiä palve- luita Keski –Suomesta. Luontolähtöisten palvelujen palvelu – ja osaamisvaati- muksista – Luokse – hankkeen kartoituksen tuloksia. Jyväskylän ammattikorkea- koulun julkaisusarja. Suomen Yliopistopaino Oy, Juvenes Print. Pylkkänen, Päivi (2016). Hoivamaatilatoiminta. Teoksessa: Tienviittoja hoivamaa- tilatoimintaan, 5-8. Toim. Päivi Pylkkänen & Teija Skyttä. Mikkeli: Mikkelin am- mattikorkeakoulu. Rantamäki-Lahtinen, Leena (toim.) (2013). Muuttuva ja menestyvä maaseutuyrit- täjyys (2000-2013). MTT, Jokioinen. Skyttä, Teija (2016). Säännöksiä ja “byrokratiaa”. Teoksessa: Tienviittoja hoiva- maatilatoimintaan, 27-35. Toim. Päivi Pylkkänen & Teija Skyttä. Mikkeli: Mikkelin ammattikorkeakoulu. 264 Levón-instituutin julkaisuja Sosiaalipalvelut (2018). https://alueuudistus.fi/sote-uudistus/sosiaalipalvelut (viitattu 23.1.2019). Yli-Viikari, Anja & Smeds, Pia (toim.) (2018). Green Care maatilatoimijan työka- lupakki. Luonnostaan nouseva Pohjanmaa -hanke. Levón-instituutin julkaisuja 265 28 YHTEISKUNNALLINEN SÄÄNTELY – TARPEELLISTA KEHITTÄMISTÄ VAI LIIKAA HOLHOAMISTA? Anja Yli-Viikari Tälläkin hetkellä saattaa joku alkava yrittäjä suunnitella jotakin uutta pienimuo- toista yritysideaa, josta aikaa myöten saattaa kasvaa myös päätoimisen toimeen- tulon antava liiketoiminnan muoto. Mitäpä jos yritystoiminnan sisältönä olisi vaikkapa venekuljetusten järjestäminen Vaasan edustan merialueella? Moni kesä- lomailija, jolla ei ole omaa venettä, haluaisi varmaankin päästä kokemaan meri- luonnon tarjoamia kokemuksia. Markku Saihan (Paarpuuri Oy) esitys 8.3.2019 seminaarissa Vaasassa antoi tiiviin infopakettiin veneily- ja kalastuspalveluihin liittyvistä lainsäädännön vaatimuksista: Kun asiakkaita kuljetetaan veneellä, joka on alle 24 metriä pitkiä ja mat- kustajia on alle 12, täytyy lainsäädännön mukaan vene katsastaa kysei- seen käyttöön. Veneen pitää olla CE-sertifioitu eli tyyppihyväksytty, mikä määräytyy sen mukaan, toimiiko alus joella, saaristossa tai avomerellä. Veneen koon ja liikennealueen myötä määräytyy myös vaatimukset ve- neen varustetasosta. Vuokraveneen kuljettajalla on oltava lisäksi riittävä kokemus vuokrave- neen kuljettamisesta. Käytännössä rannikkolaivurikurssin suorittamista on pidetty yhtenä tapana pätevyyden osoittamiseen. Vaatimusten täytty- essä Trafi myöntää ammattiluvan vuokraveneen kuljettamiseen. Kalastaminen asiakkaiden kanssa vaatii luvan toimia kalastusoppaana. Näitä lupia hallinnoi ELY. Jos virvelöidään, pitää olla turvallisuusasia- kirja eli toimenpidesuunnitelma riskitilanteita varten. Kalastus vaatii aina myös vesialueen omistajan luvan. Kaikilla osallistujilla on oltava ka- lastuksenhoitomaksu suoritettuna. Jos matkalla saadaan kalaa ja se valmistetaan reissulla ruuaksi, pitää yrittäjällä olla hygieniapassi. Jos kalaa myydään, tulee ilmoittautua elin- keinokalastajaksi ELYyn, ja silloin vene tulee katsastaa kalastusalukseksi (Iijolainen 2019). Yhteiskunnallisen ohjauksen ja lainsäädännön tarve on toimialalla ilmeinen, sikäli että veneilyn palveluihin saattaa pahimmillaan liittyä jopa asiakkaalle hengenvaa- rallisia riskejä. Ammatilliseen toimintaan liittyvä lainsäädäntö saattaa kuitenkin 266 Levón-instituutin julkaisuja paikoitellen olla myös liian laajaa ja yksityiskohtaista, jolloin hallinnollisista vaa- timuksista voi muodostua itsessään yritystoiminnan kasvua ja kehittymistä rajoit- tava tekijä. Turhiksi koettujen normien purkaminen oli yksi Sipilän hallitusohjel- man 2025 keskeisistä tavoitteista. Monille eri hallinnonaloille ulottuneet toimen- piteet ovat keränneet kiitosta, mutta myös kritiikkiä. Esimerkiksi taksiliikenteen lupamenettelyjen väljentämisen on nähty aiheuttaneen palvelutason laskua, hin- tojen nousua ja järjestelmän yleistä sekavuutta (Ilta-Sanomat 6.3.2019). Vastaavaa keskustelua käydään parhaillaan myös kansalaisaloitteen muodossa, jossa esityksenä on pienyritysten hallinnollisen taakan keventäminen (Kansalais- aloite 2019): Aloitteessa ehdotetaan muutoksia lakiin tulotietojärjestelmästä, lakiin hankintayksiköiden ja elinkeinonharjoittajien sähköisestä laskutuksesta, kirjanpitolakiin, osakeyhtiölakiin sekä tilintarkastuslakiin. Hallinnolli- sesti kuormittavana on koettu ennen kaikkea vuonna 2019 käyttöön otettu tulorekisteri, minkä myötä jokaisesta palkan, palkkaennakon ja matkakustannusten korvauksen maksusta sekä luontoisedusta tehdään viiden kalenteripäivän kuluessa ilmoitus rekisterinpitäjälle. Tämä kas- vatti palkkatiedoista annettavien ilmoitusten määrän monikymmenker- taiseksi. Aloite vastustaa myös Verohallinnon suunnitelmia siirtymisestä laskukohtaiseen alv-ilmoitukseen nykyisen kuukausi-ilmoituksen sijaan. Tilinpäätöksen laadintaa voitaisiin niin ikään helpottaa, poistaa tilin- päätösten julkistamispakkoa pienyrityksiltä sekä antaa yrityksille va- paus tilintarkastajan valintaan. Mikä sitten on turhaa kansalaisten ja yrittäjien arkea kuormittaa säätelyä, mikä puolestaan yhteiskunnan toiminnan kannalta järkevää ja tarkoituksenmukaista ohjausta? Keskeistä lienee kysymys siitä, minkälaiseen tekemiseen on ylipäätään tarpeellista ulottaa valtion toteuttamaa säätelyä, ja missä kohdin toiminnan kehit- täminen voi tapahtua toimijoiden oman vastuullisuuden ja sitoutumisen kautta. Kysymykset ovat tärkeitä erityisesti nousevien palvelualojen kuten Green Care - toiminnan näkökulmasta. 28.1 Sääntöohjauksen hyödyt ja haitat Uusien säädösten taustalla on tavallisesti päätöksentekijöiden huoli tilanteeseen liittyvistä riskeistä ja vaaratilanteista tai halua ratkaista yhteiskunnan toimintaan liittyviä ongelmatilanteita. Lainsäädäntö on yksi eduskunnan ja hallinnon tär- Levón-instituutin julkaisuja 267 keimmistä keinoista reagoida näihin tarpeisiin. Erityisesti ammatilliseen palvelu- tuotantoon ja yrittäjyyteen liittyy runsaasti normiohjausta, minkä kautta halutaan turvata muun muassa kuluttajien ja palvelunostajien oikeuksia. Liian yksityiskohtaiselle tasolle ulottuva säätely alkaa kuitenkin kuormittaa ja ra- sittaa toimijoita sekä estää tilannekohtaisen joustavuuden ja sopeutumisen muut- tuviin olosuhteisiin. Pahimmillaan yksityiskohtaisen tason ohjeistus estää koko- naan toiminnan innovatiivisuuden ja uudenlaisten ratkaisumallien kehittämisen. Sääntelyn haittana ovat myös lisäkustannukset, joita hallinnollisten järjestelmien pyörittämisestä aiheutuu. Viime kädessä sääntelyn kustannukset siirtyvät tuotan- tokustannusten nousun myötä kuluttajahintoihin tai julkisten palveluiden tuotta- miseen liittyvien kustannusten myötä veronmaksajien maksettaviksi. Normiohjauksen rinnalla kannattaa ehkä muistaa, että tuotteiden laatua ja turval- lisuus eivät synny pelkästään sääntelyn kautta, mistä esimerkiksi rakennusalan viimeaikainen kehitys on ollut hyvänä esimerkkinä. Rakentamiseen liittyviä laa- tuongelmia, muun muassa home- ja kosteusvaurioiden syntymistä, ei ole pystytty poistamaan toimialaan kohdistuvasta tiiviistä normiohjauksesta ja valvonnasta huolimatta. Näiden rinnalla aivan yhtä tärkeää on myös yrittäjien oma vastuunotto ja halu asi- akkaiden palveleminen niin, että toiminnassa tähdätään samojen asiakkaiden pa- rissa tapahtuvaa monivuotiseen työskentelyyn. Huono asiakaskokemuksen myötä kuluttaja vaihtaa nopeasti kilpailevaan palveluntuottajaan. Samalla huonolaatui- sen palvelun aiheuttamat haitat leviävät maineen menetyksen myötä myös laajem- man asiakaskunnan tietoisuuteen. 28.2 Tiedollinen ohjaus tiivistyy Hallinnollisten normien lisäksi yhteiskuntaan on syntynyt myös runsaasti tiedol- lista ohjausta, minkä kautta pyritään tunnistamaan mahdollisia ongelmatilanteita ja tuottamaan tietoa toimialojen yleisestä kehityksestä kuten vaikkapa yritysten palkkauskustannuksista ja tilinpäätöstiedoista. Moni ammattilainen kokee kuitenkin nykyiset tiedontuotannon ja raportoinnin vaatimukset omassa työssään varsin kuormittavina. Lääkärille ei riitä enää poti- laan diagnoosin tekeminen ja hoitotoimenpiteiden suorittaminen, vaan hänen tu- lee kirjata asiakaskohtaamiseen liittyvät tiedot ja hoitotoimenpiteet myös hallin- toa varten. Tietoaineistoja voidaan käyttää vaikkapa tilastojen tuotannon tai tut- 268 Levón-instituutin julkaisuja kimushankkeiden toteuttamiseen tarpeisiin. Yleistä on myös organisaatioiden si- säiset tulosohjauksen käytännöt, minkä myötä työsuoritusta koskevat keskeiset parametrit halutaan tallentaa myöhemmissä vaiheissa tapahtuvaa arviointia ja mahdollisten kehittämistoimien suunnittelua varten. Tämän kaiken on mahdollistanut tietoteknologiassa viimeisten vuosikymmenten aikana tapahtuneet merkittävät edistysaskeleet, minkä myötä on tullut mahdol- liseksi tallentaa ja käsitellä valtavan laajuisia tietomassoja. Kun tähän mennessä tiedon saatavuus ja riittävyys on useinkin koettu päätöksentekoa ja yhteiskunnan kehitystä jarruttavaksi osatekijäksi, saattaa tulevaisuudessa olla, että yhä isom- maksi haasteeksi muodostuu toimijoiden suunnistaminen näiden valtavien, ih- mismielen rajallisen tietojenkäsittelyn kapasiteetin monin kerroin ylittävien tieto- aineistojen keskellä. Jo pelkästään perehtyminen saatavilla olevaan tietoon tulee yhä vaativammaksi, samoin kuin toiminnan kannalta oleellisten näkökulmien tun- nistaminen ja sitä myötä tapahtuva reagoiminen ammatillisissa toimintaympäris- töissä tapahtuviin muutoksiin. Tiedolla ei siis välttämättä ole enää samanlaista itseisarvoista asemaa päätöksen- teossa, vaan yhä enemmän alkaa työelämässä painottua tietoon liittyvien merki- tysten selvittäminen ja tätä kautta toteutuva arvokeskustelun osaaminen. Tämä tapahtuu ehkä parhaiten paikallisten tason vuorovaikutuksessa, jossa tekijät tun- tevat käsiteltävät asiat muutoinkin kuin määrällisten tunnuslukujen valossa. 28.3 Lopuksi Säätelyn lisääntyminen näyttää olevan yhteiskunnallinen ilmiö, joka tapahtuu enemmän tai vähemmän automaattisesti. Uusien ongelmien ilmaantumiseen rea- goidaan herkästi säätelyä lisäämällä miettimättä ehkä kuitenkaan aina ongelmati- lanteiden yleistä merkittävyyttä tai vaihtoehtoisia malleja ongelmien käsittelyyn. Erityisesti normisäätelyn määrän lisääntyminen hankaloittaa toimintaa pienyri- tyksissä, joissa ei välttämättä ole erillisiä tekijöitä nimenomaan hallinnollisiin työ- tehtäviin. Kun yhteiskunta kuitenkin samanaikaisesti rahoittaa erilaisten tuki- muotojen kautta yritystoiminnan ja innovaatioiden syntymistä, saattaisi turhan normisääntelyn vähentäminen olla yksi kaikkein kustannustehokkaimpia tapoja näiden päämäärien edistämiseen. Säädellään siis sopivasti, kunnioittaen samalla myös ammattilaisten osaamista ja omakohtaista vastuunottoa työtehtävien hoitamisessa. Levón-instituutin julkaisuja 269 Lähteet Iijolainen, Maarika (2019). Hauki muuttui inhokkikalasta lasten suosikiksi Blue Care -projektissa – vesistöjen hyödyntäminen hyvinvointiin ja palveluihin lisään- tymässä. Satakunnan ammattikorkeakoulu. Blogi 18.3.2019. Saatavissa 24.3.2019: https://www.samk.fi/uutiset/hauki-muuttui-inhokkikalasta-lasten-suosikiksi- blue-care-projektissa-vesistojen-hyodyntaminen-hyvinvointiin-ja-palveluihin-li- saantymassa/. Ilta-Sanomat (6.32019). Kirottu taksiuudistus sekoittaa vaaliasetelmia. Pääkirjoi- tus. Saatavissa 9.3.2019: https://www.is.fi/paakirjoitus/art-2000006025605.html. Kansalaisaloite (2019). Pienimpien yritysten hallinnollisen taakan keventäminen. Kansalaisaloite 14.2.2019 Saatavissa 4.3.2019: https://www.kansalais- aloite.fi/fi/aloite/3884. 270 Levón-instituutin julkaisuja Kirjoittajat Lena Enlund (VTL, LL.M.) toimii Centria-ammattikorkeakoulussa TKI-asian- tuntijana. Hän toimii alueellisissa ja pohjoismaisissa Green Care-kehittämishank- keissa sekä kouluttajana ruotsinkielisessä korkea-asteen Green Care -täydennys- koulutuksessa. Enlundin erityisenä kiinnostuksen kohteena ja Åbo Akademissa valmisteilla olevan väitöskirjatutkimuksen aiheena on Green Care yrittäjyytenä. Maija Esko (TaM, TaM) on kuvataiteen ja muotoilun opettaja opettajankoulu- tuksessa Turun yliopistossa Rauman kampuksella. Hänen opetuksensa kehittä- misalueisiin kuuluu työskentely erilaisissa oppimisympäristöissä ja toimiminen yhdessä eläinten kanssa. Juha Eskola (FM) toimii hankesuunnittelijana Mielenvireys ry:ssä. Hän työs- kentelee TOLPPA - toimintakyvyn ja osallisuuden parantaminen luonnon parissa -hankkeen projektipäällikkönä. Hän on lisäksi väitöskirjatutkijana Lapin yliopis- tossa, pääaineena taidehistoria. Eskola toimii Pohjois-Pohjanmaan yhteyshenki- lönä valtakunnallisessa HyvinVoi -hankeverkostossa. Nina Fagerström (VTM) on talliyrittäjä, ratkaisukeskeinen psykoterapeutti, työnohjaaja, sosiaalityöntekijä, lastentarhanopettaja ja ratsastuksenohjaaja. Hän on ollut mukana kehittämässä Sosiaalipedagoginen hevostoiminta syrjäytymisen ehkäisyssä ja sosiaalisen kasvun tukemisessa täydennyskoulutusta sekä ollut pe- rustamassa Sosiaalipedagoginen hevostoimintayhdistys ry:tä ja Anima ry:tä. Fa- gerström käyttää työssään monipuolisesti maatilan eläimiä, terapiassa pääasiassa hevosia ja koiria. Fagerström on julkaissut artikkeleita useissa alan julkaisuissa. Lotta Hautamäki (VTT) työskentelee tällä hetkellä luonto- ja eläinavusteisia menetelmiä tutkivan ja kehittävän hankkeen parissa Kuntoutussäätiössä sekä Tampereen yliopistossa, missä hän tutkii lääketieteellisen tiedon ja hoidon yhteis- kunnallisia vaikutuksia etenkin suolistobakteereihin liittyvän tutkimuksen osalta. Aikaisemmin on tutkinut tutkimustiedon, hoitotyön ja potilaiden kokemusten vä- listä vuorovaikutusta psykiatriassa. Tätä kysymystä hän tarkasteli väitöskirjassaan kaksisuuntaisen mielialahäiriön tarjoaman esimerkkitapauksen valossa. Tulevai- suudessa hän haluaa perehtyä lisää ihmisen ja ympäristön välisen vuorovaikutuk- sen merkitykseen terveydelle. Jukka Hoffrén (HTT) on Helsingin yliopiston dosentti (soveltava tilastotiede) ja Helsingin yliopiston dosenttiyhdistyksen puheenjohtaja. Hoffrénin erityisenä mielenkiinnon kohteena on Suomen ekotehokkuuden ja hyvinvoinnin mittaami- nen. Hoffrén työskentelee Tilastokeskuksessa tutkimuspäällikkönä tehtävänään Levón-instituutin julkaisuja 271 Suomen globaalien SDG -indikaattoreiden kansallinen tuottaminen, joilla seura- taan YK:n kestävän kehityksen Agenda2030 ohjelman toteutumista. Katriina Hyvönen (PsT, psykoterapeutti) työskentelee yliopistotutkijana Jyväs- kylän yliopiston psykologian laitoksella. Hänen osaamisalueensa keskittyvät yksi- lön hyvinvointiin ja henkilökohtaisiin tavoitteisiin pitkittäistutkimuksissa. Tämän lisäksi hän tutkii luontointervention tuloksellisuutta masennuksen kuntoutuk- sessa. Susanne Hämäläinen (TtM) toimii hoitotyön lehtorina ja TKI-tehtävissä Savo- nia -ammattikorkeakoulussa. Green Care toiminnassa Hämäläinen on mukana kouluttajana, Itä-Suomen alueyhdistystoiminnan, kansainvälisten hankkeiden ja oman osa-aikaisen maatalousyrittäjyyden kautta. Maarika Iijolainen (FL) on Satakunnan ammattikorkeakoulun viestinnän leh- tori. Hän on ollut mukana Green Care -hankkeissa vuodesta 2014 alkaen ja toimit- tanut kollegoidensa kanssa julkaisut Luonto ja hyvinvointi yrittäjyyden mahdolli- suutena: Green Care Satakunnassa (2014), Luontovoimaa Satakunnasta (2017), Näkökulmia Green Caren opiskeluun (2018) ja Green Care Pro: Koulutusmalli yh- denmukaisen Green Care -osaamisen tuottamiseksi (2018). Kaija Ikäheimo (LT) on ammatiltaan lastenpsykiatrian erikoislääkäri, lapsi- ja nuorisopsykoterapeutti, eläinavusteinen valmentaja, kasvatus- ja kuntoutuskoira- ohjaaja sekä taidemaalari. Hän on toimittanut kirjan Karvaterapiaa, eläinavustei- nen työskentely Suomessa (2013). Ikäheimo on Suomen Karva-Kavereiden perus- tajajäseniä (2011) toimien pitkään myös vapaaehtoistoiminnassa. Hän toi lukukoi- ratyöskentelyä Suomeen 2010. Green Care Finlandin hallituksessa varajäsenenä. Eläinavusteisen työskentelyn ammattilaisten järjestön Anima ry:n perustajajäse- niä (2017). Katja Ilmarinen Katja Ilmarinen (FT, KTM) on työurallaan toiminut useissa palvelujärjestelmään liittyvissä tutkimus- ja kehittämistehtävissä. Yhdistävinä te- kijöinä ovat olleet hyvinvointi- ja sosiaalipolitiikkaan sekä eriarvoisuuteen liittyvät kysymykset. Ilmarinen on Green Care Finland ry:n laatulautakunnan jäsen ja ollut Green Care -toiminnan kehittämisessä mukana Green Care Finland ry:n perusta- misesta lähtien. Koulutukseltaan hän on kauppatieteiden maisteri (hoivayrittä- jyys) sekä filosofian tohtori (ekologia ja ympäristötieteet) Jyväskylän yliopistosta. Tällä hetkellä Ilmarinen työskentelee erikoistutkijana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa. 272 Levón-instituutin julkaisuja Laura Jokela (YTM, agrologi) toimii lehtorina Lapin ammattikorkeakoulussa sekä projektipäällikkönä Pohjoinen luonto maahanmuuttajien kotoutumi- sessa -hankkeessa. Jokela on lisäksi sosiaalityön ja työnohjauksen ammattilainen. Anne-Leena Juntunen (KT, lastentarhanopettaja, peruskoulunopettaja) toimii sosiaali- ja terveysalan lehtorina Savonia-ammattikorkeakoulussa. Hän on toimi- nut erilaisissa kasvatuksen, opetuksen ja varhaiskasvatuksen hankkeissa sekä työskentelee parhaillaan kansainvälisessä Healing Greenery -hankkeessa. Opetus- työ painottuu tällä hetkellä sosionomin tutkinto-ohjelmiin (AMK, YAMK) sekä kansainväliseen Green Care -opintojaksoon. Arja Jääskeläinen (KT, terveydenhoitaja) on terveydenhoitotyön lehtori Lapin ammattikorkeakoulussa. Hän on toiminut asiantuntijana useissa Lapin ammatti- korkeakoulun Green Care –hankkeissa vuodesta 2011 lähtien, viimeisimmäksi Luontoa elämään-, Luontoa toimintaan- ja Luontoa toimintaan yli rajojen -hank- keissa. Eeva Kahilaniemi (toimintaterapeutti AMK, yhteisöpedagogi AMK, eläinten- hoitaja AT) näkee mahdottomassa mahdollisen. Eevan yritys Voimatassu Ky ja Tmi Toimintaterapia Eeva Kahilaniemi tuottavat muun muassa toimintaterapia- palveluita, järjestävät erilaisia koulutuksia sekä kehittävät ja myyvät materiaaleja sosiaali-, terveys- ja kasvatusaloille. Voimatassun palveluiden punainen lanka ja toiminnan sydän ovat Green Caressa. Maarit Karhula (tt, TtM) toimii Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa Kes- tävän hyvinvoinnin vahvuusalalla tutkimuspäällikkönä. Hän on kiinnostunut ih- misen toiminnasta ja hyvinvoinnista sekä niihin vaikuttavista tekijöistä, erityisesti osallistumisen ja osallisuuden näkökulmista. Hänen asiantuntemusalueitaan ovat toimintaterapia, kuntoutus ja toimintakyvyn laaja-alainen arviointi sekä moniam- matilliset interventiot ja niiden toimivuuden ja vaikutusten arviointi. Saija-Riina Kero (restonomi, AMK) valmistui Satakunnan ammattikorkeakou- lusta joulukuussa 2018. Hän teki opinnäytetyönsä aiheesta Blue Care -toiminta Suomessa. Heidi Kihlström-Lehtonen (TtM) työskentelee toimintaterapian lehtorina Jy- väskylän ammattikorkeakoulussa (JAMK). Kihlström-Lehtonen on ollut perusta- massa Koirat Kasvatus- ja kuntoutustyössä (KKKT) yhdistystä ja toiminut sen hal- lituksessa. Hän on kouluttautunut yhdistyksen kautta ja työskennellyt koira-avus- teisesti aikuispsykiatriassa. Kihlström-Lehtonen koordinoi ja kehittää KKKT-yh- Levón-instituutin julkaisuja 273 distyksen ja JAMKin yhteistyössä toteutuvaa koira-avusteisen menetelmän koulu- tusta. Hän on ollut kehittämässä Green Care korkea-asteelle koulutusta ESR- hankkeessa 2015-2018. Tero Leppänen (YTM, sosiaalityöntekijä) on yhteiskuntatieteellisten aineiden lehtori Lapin ammattikorkeakoulussa. Hän on toiminut projektipäällikkönä ja asiantuntijana Lapin ammmattikorkeakoulun Luontoa elämään-, Luontoa toimin- taan- ja Luontoa toimintaan yli rajojen -hankkeissa. Maija Lipponen (DI, matemaattisten aineiden opettaja) on Luonnonvarakes- kuksen tutkija ja parhaillaan mukana Luontoperustaisen osaamisen kehittäminen -hankkeessa, jossa pilotoidaan sekä oikeaa että virtuaalista luontoa hyödyntäviä menetelmiä luonnonvara-, kasvatus-, sosiaali- ja terveysaloilla. Hän toimii myös Green Care -kouluttajana sekä tekee käytännön ohjaustyötä Luontohyvinvointi- keskus Tyynelässä. Lipponen on valtakunnallisen Sosiaalipedagoginen hevostoi- mintayhdistys ry:n puheenjohtaja ja mukana Green Care Finland ry:n hallituk- sessa. Sanna Mattila-Rautiainen (TtM liikuntalääketiede, fysioterapeutti, ratsastus- terapeutti-SRT) on toiminut ratsastusterapeuttina vuodesta 1989 ja kehittänyt Suomalaista ratsastusterapiaa kouluttajana, yhdistysaktiivina ja tutkijana. Hän on toiminut kansainvälisen Horses in Education and Therapy -järjestön palveluk- sessa. Mattila-Rautiainen on julkaissut artikkeleita sekä toimittanut Scientific and Educational journal of Therapeutic Riding -julkaisut vuosina 2008 ja 2009, kirjan Ratsastusterapia vuonna 2011 sekä englanninkielisen artikkelikokoelman ratsas- tusterapiasta vuonna 2018. Hän valmistelee parhaillaan väitöskirjaa biolääketie- teen jatko-opiskelijana. Marita Niemelä (YTM) viimeistelee psykologian maisterin opintoja Jyväskylän yliopistossa. Hänen kiinnostuksen kohteitaan ovat ihmisen kokonaisvaltainen hy- vinvointi, henkisyys ja luontoyhteys. Kirjoitus pohjautuu osittain Niemelän kirjaan Sielukas elämä – rohkeutta olla minä (Viisas Elämä, 2018). Heli Peltola (YTM, sosionomi) toimii Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa Kestävän hyvinvoinnin vahvuusalan tutkimuspäällikkönä. Hän on kiinnostunut yrittäjyydestä, sosiaali- ja terveysalan lainsäädännöstä sekä valinnanvapaudesta ja sote-uudistuksesta. Hänen asiantuntemusalueitaan ovat yrittäjyys ja siihen liitty- vät esityisosaamiset, kuten tuotteistus, palvelut, sote-alan kehittäminen, valinnan- vapaus, palvelusetelien käyttöönotto sekä tietenkin Green Care -toiminnan kehit- täminen. Myös opettajan pedagogisesta pätevyydestä ja yrittäjänä toimimisesta on ollut paljon hyötyä vuosien aikana. 274 Levón-instituutin julkaisuja Pirja Peltomäki (VTM, FM, Sosionomi AMK, kirjallisuusterapiaohjaaja, sosiaa- lipedagoginen hevostoimintaohjaaja, hevostenhoitaja yo) on tohtorikoulutettava Itä-Suomen yliopistossa pääaineena sosiaalipedagogiikka. Projektityöntekijä Pel- tomäki on toiminut Työhön kuntouttava Green Care -hankkeessa 2014 Sipoon kunnassa sekä pilotoinut sosiaalipedagogista hevostoimintaa aikuissosiaalityön ja lastensuojelun asiakkaille. Katriina Pylkkänen (FM) toimii hevostalouden lehtorina ja TKI tehtävissä Sa- vonia ammattikorkeakoulussa. Hän on osallistunut sekä valtakunnallisten että kansainvälisten Green Care -opintojaksojen ja hankkeiden suunnitteluun ja to- teuttamiseen. Green Care -toiminnassa hän on mukana myös oman maatalous- yrittäjyytensä kautta. Erja Rappe (MMT), dosentti ja Ikäinstituutin vanhempi tutkija, on viherympä- ristöjen terveys- ja hyvinvointivaikutuksen, terveyttä edistävien ja kuntouttavien ympäristöjen suunnittelun sekä Green Care -menetelmien asiantuntija. Hän on toiminut pitkään opettajana yliopistossa ja kouluttanut sosiaali- ja hoitotyön am- mattilaisia. Ympäristön merkitys iäkkäiden, etenkin muistisairaiden ihmisten elä- män laadulle ja toimintakyvylle on hänen erityinen kiinnostuksen kohteensa. Kirsi Salonen (PsM, psykoterapeutti, tohtorikoulutettava) työskentelee projek- titutkijana Jyväskylän yliopistossa ja viimeistelee väitöskirjaa Tampereen yliopis- tossa. Hänen osaamisalueensa keskittyvät luontointerventioihin mm. masennuk- sen kuntoutuksessa ja koettuihin hyvinvointivaikutuksiin luonnossa. Hän on Green Care Finland ry:n laatulautakunnan jäsen. Kati Säkkinen (KM) on valmistunut Wienin eläinlääketieteellisen yliopiston eläinavusteisen terapian ja tukitoimien koulutusohjelmasta. Hän on tutkinut he- voseläinavusteisia interventioita kansainvälisesti alalla toimivien organisaatioiden tasolla. Säkkinen on erikoistunut koira-avusteiseen pedagogiikkaan, mitä hän on hyödyntänyt kouluikäisten lasten opetuksessa kuten myös työikäisten aikuisten ryhmä- ja yksilöohjauksissa. Säkkinen työskentelee kouluttajana, koulutussuun- nittelijana ja hanketyöntekijänä KoulutusAvain Oy:ssä. Seija Tuulentie (YTT) toimii dosenttina sekä erikoistutkijana Luonnonvarakes- kuksessa. Hän on väitellyt sosiologiasta ja tutkii tällä hetkellä luonnon virkistys- käyttöä ja luontomatkailua sekä maankäyttöintressien yhteensovittamista. Marja Uusitalo (YTT, MMM) toimii tutkijana Luonnonvarakeskuksessa. Hän käsitteli väitöskirjassaan luontomatkailun maankäyttöä ja nykyinen tutkimus liit- tyy luonnon virkistys- ja matkailukäyttöön sekä maisemasuunnittelun kehittämi- seen. Levón-instituutin julkaisuja 275 Elina Vehmasto (MMM) toimii tutkijana Luonnonvarakeskuksessa. Vehmasto on työskennellyt valtakunnallisissa maaseudun ja luontoperustaisen palvelutoi- minnan kehittämishankkeissa. Hän on kiinnostunut laadukkaiden moniammatil- lisesti tuotettujen luontoperustaisten hyvinvointipalveluiden kehittämisestä ja nii- den vaikuttavuuden todentamisesta. Hän on muun muassa ollut mukana kehittä- mässä LuontoVoiman ja LuontoHoivan laatumerkkejä ja laatutyökirjaa. Sanna Vinblad (agrologi) työskentelee Lapin ammattikorkeakoulussa TKI- teh- tävissä sekä opetustyössä. Green Care -toiminnassa Vinblad on mukana yhdistys- toiminnan, Green Care Pro -koulutuksen sekä kansallisten ja pohjoismaisten hankkeiden kautta. Hänen kiinnostuksen kohteitaan ovat yrittäjyys, kehitystoi- minta, kiertotalous, eläimet ja luonto sekä Green Care. Martta Ylilauri (HTL, MMM) toimii projektipäällikkönä Vaasan yliopiston Levón-instituutissa. Hän työskentelee alueellisissa ja yhteispohjoismaisissa Green Care -hankkeissa tutkijana ja kehittäjänä sekä kouluttajana ruotsinkielisessä kor- kea-asteen Green Care -täydennyskoulutuksessa. Hänen erityisenä kiinnostuksen- kohteenaan on Green Care toiminnan vakiinnuttaminen sote-palvelurakenteisiin sekä asiakkaiden, yritystoiminnan että aluekehittämisen näkökulmista. Ylilauri on ollut käynnistämässä ja kehittämässä valtakunnallista Green Care -tutkimusver- koston toimintaa. Anja Yli-Viikari (MMT) toimii tutkijana Luonnonvarakeskuksessa. Hän on ollut mukana suomalaisessa Green Care keskustelussa aina MTT:ssä julkaistuista en- simmäistä raporteista (2009) lähtien. Tutkimus- ja kehittämishankkeet ovat lä- hinnä liittyneet toimintamallien kehittämiseen sekä luontoon ja eläimiin liittyvien vaikuttavuusprosessien avaamiseen. Yli-Viikari on toiminut useita vuosia myös Green Care Finland ry:n hallituksessa.