VAASAN YLIOPISTO LASKENTATOIMEN JA RAHOITUKSEN YKSIKKÖ Laura Kelkka KIIREKAUSI JA SEN VAIKUTUS TILINTARKASTAJAN VAIHTAMISEEN Laskentatoimen ja rahoituksen pro gradu -tutkielma Laskentatoimen ja tilintarkastuksen maisteriohjelma VAASA 2019 1 SISÄLLYSLUETTELO sivu TAULUKKOLUETTELO 5 TIIVISTELMÄ 7 1. JOHDANTO 9 1.1. Tutkielman tausta 9 1.2. Tutkielman tavoitteet 10 1.3. Tutkielman rakenne 11 2. KIIREKAUSI 13 2.1. Tilintarkastajan kokemat työpaineet ja stressi 13 2.2. Kiirekauden vaikutus tilintarkastajan työuupumukseen 19 2.3. Kiirekauden vaikutus tilintarkastuksen laatuun 22 3. TILINTARKASTAJAN VAIHTAMINEN 26 3.1. Vaihtamisen eri syitä 27 3.2. Asiakassuhteen keston ja tilintarkastuspalkkion vaikutus tilintarkastajan vaihtamiseen 29 4. KIIREKAUDEN JA TILINTARKASTAJAN VAIHTAMISEN SUHDE 33 4.1. Kiirekauden vaikutus tilintarkastajan vaihtamiseen 33 4.2. Tilintarkastusyhteisön koon merkitys vaihtamiseen kiirekauden aikana 39 5. TUTKIMUKSEN AINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄT 47 5.1. Tutkimusaineisto 47 3 5.2. Tutkimusmenetelmät 48 5.3. Tutkimuksen muuttujat ja logistiset regressiomallit 51 6. TUTKIMUSTULOKSET 58 6.1. Aineiston jakauma ja korrelaatiot 58 6.2. Regressioanalyysin tulokset hypoteeseille 1 ja 2 63 6.3. Regressioanalyysin tulokset hypoteesille 3 69 7. JOHTOPÄÄTÖKSET 73 7.1. Tulosten yhteenveto ja analysointi 73 7.2. Tutkimuksen rajoitteet ja jatkotutkimusmahdollisuudet 75 7.3. Kiirekauteen valmistautuminen ja työuupumuksen välttäminen 77 8. YHTEENVETO 81 LÄHDELUETTELO 83 LIITTEET 87 LIITE 1. Tilintarkastajan vaihtamisien jakauma (n=827) 87 LIITE 2. Kiirekauden yritysten jakauma (n=827) 87 LIITE 3. Pearsonin korrelaatiokertoimet logistisen regressiomallin muuttujille (n=827) 88 LIITE 4. ROC-käyrä mallille 2 89 LIITE 5. ROC-käyrä mallille 7 89 5 TAULUKKOLUETTELO Taulukko 1. P-arvojen tulkinta (Metsämuuronen 2009: 441). 50 Taulukko 2. Yhteenveto tutkimuksen muuttujista, hypoteesit 1 ja 2. 56 Taulukko 3. Yhteenveto tutkimusten muuttujista, hypoteesi 3. 57 Taulukko 4. Tilintarkastajan vaihtamisien jakauma kiirekauden mukaan (n=827). 59 Taulukko 5. Tilintarkastajan vaihtamisen suunnat (n=827). 60 Taulukko 6. Hypoteesien 1 ja 2 muuttujien tilastolliset luvut (n=827). 61 Taulukko 7. Hypoteesin 3 muuttujien tilastolliset luvut (n=827). 62 Taulukko 8. Mallien 1 ja 2 regressioanalyysien tulokset. 64 Taulukko 9. Mallien 3 ja 4 regressioanalyysien tulokset. 66 Taulukko 10. Mallin 5 regressioanalyysin tulokset. 67 Taulukko 11. Nollahypoteesin testaus malli 5. 68 Taulukko 12. Mallien 6 ja 7 regressioanalyysien tulokset. 70 Taulukko 13. Nollahypoteesin testaus mallille 7. 71 7 VAASAN YLIOPISTO Laskentatoimen ja rahoituksen yksikkö Tekijä: Laura Kelkka Pro gradu -tutkielma: Kiirekausi ja sen vaikutus tilintarkastajan vaihtamiseen Tutkinto: Kauppatieteiden maisteri Oppiaine: Laskentatoimi ja tilintarkastus Työn ohjaaja: Teija Laitinen Aloitusvuosi: 2015 Valmistumisvuosi: 2019 Sivumäärä: 89 TIIVISTELMÄ Tilintarkastuksen kiirekausi johtuu siitä, että suurin osa yrityksistä päättää tilikautensa vuoden lopussa. Kiirekauden aikana työpaineet kasvavat ja siitä syystä tilintarkastuksen laatu saattaa kärsiä, mikä voi taas vahingoittaa asiakassuhdetta. Aikaisempien tutkimus- ten mukaan kiirekauden aikana vaihdetaan epätodennäköisemmin tilintarkastajaa johtuen korkeista vaihtamisen transaktiokustannuksista. Toisaalta, kiirekauden työmäärän kasva- essa myös todennäköisyys vaihtaa tilintarkastajaa kasvaa, johtuen mahdollisesta asiakas- suhteen vahingoittumisesta. Tutkielman tavoitteena on selvittää, onko kiirekaudella vaikutusta asiakkaan toimesta ta- pahtuvaan tilintarkastajan vaihtamiseen yhdysvaltalaisten yritysten keskuudessa. Tutkiel- massa keskitytään eroihin tilintarkastajan erottamisessa ja irtisanoutumisessa. Lisäksi ta- voitteena on selvittää, onko työmäärän kasvulla vaikutusta tilintarkastajan erottamiseen. Halutaan myös selvittää tilintarkastusyhteisön koon merkitys vaihtamistilanteissa. Tut- kielman pohjana ovat Lópezin ja Petersin (2011) sekä Fengin (2013) tutkimukset ai- heesta. Aineisto koostuu yhdysvaltalaisista, tilintarkastajaa vaihtaneista yritykset vuosina 2013-2016. Tutkimusmenetelmänä käytetään logistista regressiota. Tutkielman luettuaan lukija saa käsityksen kiirekauden vaikutuksista tilintarkastajan erot- tamiseen. Lisäksi lukija saa ymmärrystä tilintarkastajan vaihtamistilanteiden eri syistä. Aikaisempien tutkimusten perusteella odotettiin, että kiirekauden yritys erottaisi tilintar- kastajansa epätodennäköisemmin verrattuna muihin yrityksiin. Väitteelle ei kuitenkaan saatu vahvistusta. Lisäksi odotettiin, että tilintarkastajan työmäärä vaikuttaisi positiivi- sesti tilintarkastajan erottamiseen. Merkitsevää positiivista vaikutusta ei kuitenkaan ha- vaittu. Toisaalta tutkimustulosten perusteella havaittiin, että tilintarkastuspalkkion suu- ruus vaikuttaa positiivisesti asiakkaan päätökseen erottaa tilintarkastaja. Tutkielmassa odotettiin myös, että kiirekauden yritykset vaihtaisivat epätodennäköisemmin tilintarkas- tajaa ei-Big4 –yhteisöstä Big4 –yhteisöön verrattuna muihin yrityksiin, mutta myöskään tälle väitteelle ei saatu vahvistusta. Toisaalta havaittiin, että yrityksen koko vaikuttaa po- sitiivisesti siihen, että kiirekauden yritykset vaihtavat ei-Big4 –yhteisöstä Big4 –yhtei- söön. AVAINSANAT: Kiirekausi, tilintarkastajan vaihtaminen, työmäärä, Big4, ei-Big4 9 1. JOHDANTO 1.1. Tutkielman tausta Tilintarkastuksen tavoitteena on varmentaa yrityksen taloudellinen informaatio. Infor- maation on oltava luotettavaa, jotta sidosryhmät voivat tehdä päätöksiään olemassa ole- van tietonsa pohjalta. (Tomperi 2016: 7.) Itsenäisen tilintarkastajan vastuulla on tarkas- tella asiakasyrityksen tilinpäätöstä ja antaa arvio siitä, vastaako tämä tilinpäätös yrityksen todellista taloudellista tilannetta (Emerson & Smith 2017: 1). Tilintarkastusyhteisöjen kapasiteetti vaihtelee eri vuodenaikoina. Asiakasyritykset vaati- vat kuitenkin tilintarkastusyhteisöiltä jatkuvasti korkeaa laatua työssään. Etenkin isoilta tilintarkastusyhteisöiltä vaaditaan parempaa palvelua kuin pienemmiltä tilintarkastusyh- teisöiltä. (Feng 2013: 268–269.) Tällä hetkellä neljä isointa tilintarkastusyhteisöä eli Big 4 -yhteisöä ovat EY (Ernst & Young), KPMG, PricewaterhouseCoopers sekä Deloitte (Business Wire 2004). Yhdysvalloissa valtaosa kaikista julkisesti noteeratuista yhtiöistä päättää tilikautensa jou- lukuun viimeisenä päivänä. Tämä tarkoittaa sitä, että vuoden alku on tilintarkastajille koko vuoden kiireisintä aikaa. Englanninkielinen nimitys tälle ajanjaksolle on busy sea- son, mutta tässä työssä siihen viitataan suomenkielisellä termillä kiirekausi. Kiirekausi asettaa tilintarkastusyhteisöille haasteita resurssien määrän ja niiden käytön suhteen. Tänä ajanjaksona tilintarkastajat työskentelevät pitkiä päiviä. (López & Peters 2011: 358.) Kii- rekauden yrityksillä viitataan tutkielmassa niihin yrityksiin, joiden tilikausi päättyy jou- lukuussa. López ja Peters (2011: 358) mainitsevat, että tilintarkastukseen käytettävissä olevat re- surssit sekä suuren työmäärän vaikutukset asiakassuhteeseen vaikuttavat tilintarkastajan vaihtamisen todennäköisyyteen. He käyttävät termiä ”workload compression”, jolla vii- tataan tilintarkastajan työmäärään kiirekauden aikana. Sweeney ja Summers (2002) tutkivat kiirekauden vaikutusta tilintarkastajan työuupu- mukseen ja totesivat, että nousseet vaatimukset kiirekauden aikana vaikuttavat olennai- sesti työuupumukseen. Työuupumuksella on vakavia seurauksia myös koko tilintarkas- tusyhteisön kannalta, sillä esimerkiksi henkilöstön vaihtuvuus lisääntyy työuupumusten 10 lisääntyessä (Herda & Lavelle 2012: 718). Tutkimus kiirekauden vaikutuksesta tilintar- kastajan vaihtamiseen on merkityksellinen sekä ajankohtainen huomioiden kiirekauden taloudellinen merkitys ja huolenaiheet tilintarkastajien ylikuormituksesta ja sen mahdol- lisista seurauksista koko tilintarkastusyhteisön kannalta (López & Peters 2011: 377). Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että kiirekauden yritykset vaihtavat epätoden- näköisemmin tilintarkastajaa, johtuen nousseista vaihtamisen transaktiokustannuksista kiirekauden aikana. Muulloin kuin kiirekauden aikana esiintyy enemmän kilpailua tilin- tarkastusyhteisöjen välillä, ja silloin vaihtamisen transaktiokustannukset ovat matalam- mat verrattuna kiirekauteen. Lisäksi on havaittu positiivista riippuvuutta tilintarkastajan työmäärän ja tilintarkastajan vaihtamisen välillä. Kun huomioon on otettu tilintarkastus- yhteisön koko, on havaittu, että ennen Sarbanes-Oxley –lakia (2002) kiirekauden yrityk- set vaihtoivat epätodennäköisemmin ei-Big4 –yhteisöstä Big4 –yhteisöön verrattuna mui- hin yrityksiin, mutta lain voimaantulon jälkeen tätä yhteyttä ei enää havaittu. (López & Peters 2011; Feng 2013.) 1.2. Tutkielman tavoitteet Tämän tutkielman tarkastelunäkökulmaksi valitaan tilintarkastajan vaihtaminen asiak- kaan toimesta eli tilintarkastajan erottaminen, ja sitä peilataan tilanteisiin, joissa tilintar- kastaja itse irtisanoutuu toimeksiannosta. Mielenkiinnon kohteena on siis juuri tilintar- kastajan vaihtamisen muoto, ja tarkoituksena on selvittää, vaikuttavatko kiirekausi ja ti- lintarkastajan työmäärä juuri asiakkaan aloitteesta tapahtuviin tilintarkastajan vaihtami- siin. Valittu tarkastelukohde tuo syvyyttä ja uutuutta aiheen tutkimuksiin, kun näkökul- mana on juuri asiakkaan päätös vaihtaa tilintarkastajaa. Tavoitteena on saada selville, vaihtavatko kiirekauden yritykset epätodennäköisemmin tilintarkastajaa omasta aloitteestaan verrattuna muihin yrityksiin. Aikaisemmissa tutki- muksissa on ilmennyt, että korkeat vaihtamisen transaktiokustannukset kiirekauden ai- kana ovat vaikuttaneet siihen, etteivät kiirekauden yritykset vaihda yhtä paljon tilintar- kastajaa kuin muut yritykset. (López & Peters 2011.) Toisena tavoitteena on selvittää, vaikuttaako tilintarkastajan lisääntynyt työmäärä positii- visesti siihen, että asiakas päättää vaihtaa tilintarkastajaa. Tämä tavoite on oikeastaan ris- tiriidassa ensimmäisen tavoitteen kanssa, sillä kiirekauden aikana tilintarkastajan työ- määrä on suurimmillaan. 11 Kolmantena tavoitteena on tutkia tilintarkastajan vaihtamisen suuntaa. Tutkielmassa ol- laan kiinnostuneita siitä, onko kiirekaudella merkitystä siinä, että tilintarkastajaa vaihde- taan ei-Big4 –yhteisöstä Big4 –yhteisöön. Tutkielmassa oletetaan, että kiirekauden yri- tykset vaihtavat epätodennäköisemmin ei-Big4 –yhteisöstä Big4 –yhteisöön, sillä Big4 – yhteisöt kohtaavat kiirekauden aikana suuria kapasiteettirajoituksia, ja ovat haluttomam- pia ottamaan riskisempiä asiakkaita vastaan verrattuna pienempiin tilintarkastusyhteisöi- hin (Feng 2013). Feng (2013) ei saanut vahvistusta tälle väitteelle Sarbanes-Oxley –lain (2002) jälkeisenä tarkastelujaksona, joten tavoitteena on selvittää, onko vuosina 2013- 2016 ollut tuloksesta poikkeavaa kehitystä. Tutkielman empiirisen osan tarkoituksena on vahvistaa aikaisempia tutkimustuloksia ja samalla tuoda uusia näkökulmia tilintarkastajan vaihtamisen muodon osalta. Tilintarkas- tustyö on edelleen kausiluonteista kiirekauden vuoksi, ja aikaisempien tutkimusten pe- rusteella kiirekausi voi aiheuttaa negatiivisia vaikutuksia tilintarkastajissa, mikä taas voi näkyä asiakassuhteissa negatiivisesti. Sen vuoksi tutkielman aihe on merkityksellinen edelleen. Myös Big4 –ja ei-Big4 –yhteisöjen tasapaino tilintarkastusmarkkinoilla on mie- lenkiintoinen aihe muun muassa Sarbanes-Oxley –lain (2002) myötä. Tutkielmassa voi olla mahdollista saada vahvistusta kiirekauden osuuteen tilintarkastajan vaihtamisproses- sissa. 1.3. Tutkielman rakenne Tämä tutkielma koostuu teoriaosasta ja empiirisestä osasta. Aluksi tarkastellaan kiire- kautta yleisellä tasolla ja perehdytään kiirekauden tutkimusten taustoihin. Tutkielman toi- sessa luvussa tarkastellaan vuoden vaihteen (kiirekauden) aiheuttamaa työmäärän lisään- tymistä, siitä syntyviä paineita ja stressiä, jota tilintarkastajat usein kokevat voimakkaasti tuona aikana (Dezoort & Lord 1997; Jones, Norman & Wier 2010). Lisäksi tarkastellaan kiireen ja stressin vaikutusta tilintarkastustyön laatuun. Kiirekauden teorian tarkastelun jälkeen siirrytään kolmanteen lukuun, jossa käsitellään tilintarkastajan vaihtamisen teoriaa. Siinä osiossa otetaan selvää siitä, mitkä asiat ovat vaikuttaneet tilintarkastajan vaihtamiseen, millaiset ovat tilintarkastajan vaihtamisen seu- raukset ja mikä on asiakassuhteen laadun rooli tilintarkastajan vaihtamisessa. Neljännessä luvussa päädytään vertailemaan kiirekauden ja tilintarkastajan vaihtamisen suhdetta ensin 12 isompien tilintarkastusyhteisöjen keskuudessa ja myöhemmin eroteltuna isot ja pienem- mät yhteisöt. Siinä perehdytään tarkemmin sekä Lópezin ja Petersin (2011) että Fengin (2013) tutkimuksiin. Neljännessä luvussa myös muodostetaan tutkielman hypoteesit, joita tutkitaan tutkielman empiirisessä osassa. Viides luku aloittaa empiirisen osan käsittelyn, sisältäen tietoa tämän tutkielman tutki- musaineistosta sekä tutkimusmenetelmistä. Lisäksi siinä esitetään tutkimuksen muuttujat ja niiden pohjalta luodut logistiset regressiomallit. Kuudennessa luvussa käydään läpi tut- kimustuloksia. Ensin esitellään aineiston muuttujien jakaumia, tilastollisia tunnuslukuja ja korrelaatioita, ja sen jälkeen esitellään regressioanalyysien tulokset hypoteeseille. Seitsemännessä luvussa käsitellään tutkimustulosten johtopäätöksiä. Tehdään yhteenveto havainnoista ja analysoidaan tuloksia. Lisäksi perehdytään tutkimuksen rajoitteisiin sekä myös jatkotutkimusmahdollisuuksiin. Luvun lopussa esitetään keinoja kiirekauden nega- tiivisten vaikutusten lieventämiseksi ja työuupumuksen välttämiseksi. Kahdeksas luku on koko tutkielman yhteenveto, jossa teoriaosuus ja empiirinen osuus sidotaan jälleen yhteen ja esitetään keskeisimmät havainnot, ja myös pohditaan tulosten merkittävyyttä tilintar- kastusalan näkökulmasta. 13 2. KIIREKAUSI Kiirekauden käsitteellä viitataan ajanjaksoon, jonka aikana tilintarkastajat suorittavat ti- lintarkastuksia yrityksille, joiden tilikausi päättyy joulukuun lopussa. Kiirekauden aikana tapahtuu suurin osa tilintarkastustoimeksiannoista, sillä valtaosa yrityksistä päättää tili- kautensa vuoden lopussa. Toisin sanoen, vuoden alku luokitellaan tilintarkastustyön kii- reisimmäksi ajanjaksoksi. (López & Peters 2011: 358). Kiirekauden aikana resurssit ovat koetuksella ja kiirekausi aiheuttaa tilintarkastajille pit- kiä työpäiviä (López & Peters 2011: 358). Organisaation näkökulmasta kiirekauden ai- kana voidaan toisaalta havaita tehokkaimmat työntekijät, jotka työskentelevät tehokkaasti kaikista vaativimmissa olosuhteissa. Korkeat vaatimukset kiirekauden aikana vaikuttavat tilintarkastajien käytökseen aiheuttaen stressin lisääntymistä ja pahimmillaan työuupu- musta. Kiirekauden aikana tilintarkastajien viikkotyötunnit nousevat 63 tuntiin, vaikka ennen kiirekautta tilintarkastajat työskentelevät viikossa keskimäärin 49 tuntia. Lisäksi kiirekauden aikana lisääntynyt työtuntimäärä korreloi positiivisesti työuupumuksen kanssa. (Sweeney & Summers 2002: 224–225.) Kiirekauden aikana erilaiset työpaineet kasvavat, ja siksi on hyvä tietää, millaisia nämä työpaineet ovat ja miten ne ilmenevät tilintarkastajissa (Dezoort & Lord 1997; López & Peters 2011; Sweeney & Summers 2002). Seuraavaksi tarkastellaan tilintarkastustyön yleisiä työpaineita. Sen jälkeen tarkastellaan tilintarkastajien kokemaa stressiä, joka saa alkunsa erilaisista työpaineista ja työpaikan vaatimuksista (Fulks & Sanders 1995). Tär- keä huomionkohde on se, että tilintarkastajien stressi voimistuu kiirekauden aikana (Sweeney & Summers 2002). Tämän jälkeen keskitytään siihen, kuinka kiire ja siitä joh- tuva stressi voivat vaikuttaa tilintarkastuksen laatuun. Tutkielman johtopäätöksissä tuo- daan esille erilaisia selviytymiskeinoja, jotka auttavat tilintarkastajia selviytymään kiire- kauden aiheuttamista paineista ja vaatimuksista. 2.1. Tilintarkastajan kokemat työpaineet ja stressi Kuten todettu, vaatimukset kiirekauden aikana lisäävät työuupumuksen riskiä (Sweeney & Summers 2002). Lópezin ja Petersin (2011: 357-359) tutkimuksen mukaan työmäärän kasvu kiirekauden aikana voi jopa vahingoittaa tilintarkastajan asiakassuhdetta. Koska 14 suurimmalla osalla yrityksistä tilikausi päättyy joulukuun lopulla, aiheutuu tästä tilintar- kastajille työmäärän nousua kiirekauden aikana. Kaikkia tilintarkastustehtäviä ei voida jakaa tasaisesti ympäri vuotta, sillä tiettyjä tarkastustoimenpiteitä ei voida suorittaa ennen kuin asiakkaan tilikausi on päättynyt. Tällöin työn laatu saattaa kärsiä kiireen johdosta ja siitä johtuen koko asiakassuhde on vaarassa vahingoittua. López ja Peters (2012) tuovat esille, että kovat työpaineet kiirekauden aikana heikentävät tilintarkastustyön laatua yksilötasolla tarkasteltuna. Työpaineet nousevat siitä syystä, että kiirekauden aikana tilintarkastusresurssit ovat tiukoilla ja työtä on kuitenkin paljon, sillä on suoritettava lukuisia toimeksiantoja samanaikaisesti rajoitetun ajan sisällä. Monet ti- lintarkastusyhteisöt ovat tietoisia työpaineiden aiheuttamista ongelmista, ja siksi ne ovat kehittäneet laadunhallintaa tilintarkastuspalveluidensa osalta. Myös tilintarkastajat ovat motivoituneita aikaansaamaan hyvän työsuorituksen työpaineistaan huolimatta, mikä on toki hyvä uutinen. Työmäärästä johtuvat paineet kiirekauden aikana johtuvat jännittyneisyydestä, joka esiin- tyy rajoitettujen tilintarkastusresurssien ja toimeksiantojen suuren määrän välillä. Ole- massa olevat resurssit ja työmäärä eivät ole kiirekauden aikana siis optimaalisessa suh- teessa toisiinsa. Lisäksi toimeksiannot on usein suoritettava tiukan aikataulun mukaan. López ja Peters (2012) olettavat, että asetettu aikaraja toimeksiannon suorittamiselle ja kiireestä syntyvä uupumus heikentävät tilintarkastajan kapasiteettia työssään. Heikenty- nyt kapasiteetti voi ilmentyä sellaisen tarkastustyylin muodossa, jossa tarkkuus kärsii, ja se taas voi lisätä asiakasyritysten johtajien mahdollisuuksia manipuloida tilinpäätösinfor- maatiota. (López & Peters 2012: 139–140.) Tilintarkastajan ammatissa esiintyy paljon ongelmia, jotka liittyvät aikapaineisiin. Näihin ongelmiin kuuluvat muun muassa ylityötuntien ilmoittamatta jättäminen, heikentynyt ti- lintarkastuksen laatu, työntekijän tyytymättömyys työhönsä ja henkilöstön vaihtuvuus. Myös puutteellinen tiedon määrä tulevaisuuden suunnittelua varten on yksi aikapaineisiin liittyvä ongelma. (Cook & Kelley 1988: 83.) Lisäksi Aldermanin ja Deitrickin (1982) mukaan aikapaineet vaikuttavat merkittävästi tilintarkastukseen, mikä voi näkyä heikko- tasoisena tilintarkastuksena, tilintarkastusstandardien rikkomuksina sekä epäeettisenä työskentelytapana. Alderman ja Deitrick (1982) tutkivat aikarajoituksesta johtuvia paineita eli aikapaineita ja tilintarkastajien omatoimista eroamista tilintarkastustehtävästä. Yli puolet vastanneista tilintarkastajista ilmoitti, että aikarajoitus vaikuttaa tilintarkastussuoritukseen. Lisäksi yli 15 puolet ilmoitti, että aikarajoitukset ovat tiukentuneet viime aikoina. Osa vastanneista oli sitä mieltä, että aikarajoitus vaikuttaa merkittävästi tilintarkastajien käyttäytymiseen. Mielenkiintoinen fakta on se, että yli puolet vastanneista oli sitä mieltä, että tiukan aika- rajan seurauksena tilintarkastaja voi jatkaa keskeneräistä työtään vapaa-ajallaan eikä il- moita ylityötunneistaan. (Alderman & Deitrick 1982: 57–59.) Tämä on huomionarvoista ja on hälyttävää, että aikarajoituksen vuoksi työt ja sitä myötä työstressi siirtyvät vapaa- ajalle. Vapaa-ajalla on tarkoitus nimenomaan levätä ja palautua, eikä lisätä uupumuksen riskiä. Kelley ja Seiler (1982) huomasivat, että tilintarkastajat reagoivat aikapaineista johtuvaan stressiin muun muassa pyytämällä lisää aikaa työnsä tekemiseen tai vähentämällä työnsä kokonaismäärää. Osa jättää ilmoittamatta ylityötunnit, jotka syntyvät vapaa-ajalla teh- dystä työstä. Vapaa-ajalla tehdään ylitöitä siksi, että pysyttäisiin aikataulussa. Vaikka ai- karaja on olennainen osa toimivaa ja tehokasta tilintarkastuspalvelua, voivat tilintarkas- tajat pahimmassa tapauksessa jättää työnsä kesken, mikä ei taas kohenna ollenkaan tilin- tarkastuksen laatua. Dezoort ja Lord (1997) tutkivat erilaisia paineita, joita laskentatoimen ja tilintarkastuksen ammattilaiset kokevat työssään. He toivat esille seuraavia paineita aiheuttavia tekijöitä, jotka vaikuttavat ammatilliseen asenteeseen sekä käyttäytymiseen: palaute, työmäärä, myöntyväisyys, yhdenmukaisuus, tottelevaisuus, ajankäyttö ja aikaraja, yleinen vastuu ja oikeuttaminen, asiakas, kilpailu, oikeudenkäynti, roolin ristiriitaisuus, roolin epäselvyys sekä havaittu ympäristön epävarmuus. Niitä käydään seuraavaksi lyhyesti läpi. Saatu palaute voi vaikuttaa kahdella eri tavalla. Erittäin positiivinen palaute voi aiheuttaa jopa kuormitusta yksilössä johtuen nousseista odotuksista yksilöä kohtaan, ja negatiivi- nen palaute voi joko lisätä tai vähentää ammatillista kiinnostusta ja motivaatiota oppia ja suoriutua tehtävistä. (Dezoort & Lord 1997: 40.) Dezoort ja Lord (1997: 41) käsittelevät sosiaalisia paineita kuten myöntyväisyyttä, yh- denmukaisuutta ja tottelevaisuutta. Myöntyväisyyden paineilla tarkoitetaan sitä, että tulee suoriutua kaikista niistä tehtävistä, joita saadaan eri yksiköiltä ja organisaation eri tasoilta. Yhdenmukaisuuden paineilla taas tarkoitetaan tilannetta, kun yksilö muuttaa asennettaan tai käytöstään ryhmän normien mukaisiksi. Tottelevaisuuden paineilla tarkoitetaan sitä, että syntyy paineita suorittaa tehtäviä, jotka auktoriteetti on suoraan työntekijälle antanut. Tämä paine on yleensä voimakas, johtuen esimiehen ja työntekijän välisestä valtaetäisyy- destä. (Dezoort & Lord 1997: 41.) 16 Työmäärän paineet viittaavat ammatilliseen työmäärään tietyssä prosessissa, johon on si- touduttu. Tutkimuksessa kyseinen käsite jaettiin ensiksi kahteen osaan, määrällisiin työ- määrän paineisiin ja laadullisiin työmäärän paineisiin. Molemmat viittaavat kahteen ää- ritilanteeseen: ylikuormitukseen tai alikuormitukseen. Ylikuormituksesta johtuvat mää- rälliset työmäärän paineet syntyvät, kun yksilö häkeltyy siitä, kuinka paljon hänen on tehtävä töitä. Alikuormitustilanteessa työntekijästä tuntuu siltä, että töitä on liian vähän tarjolla ja työntekijällä on siitä syystä tylsää. Liiallisesta työmäärästä johtuvat paineet saattavat voimistua erityisesti kiirekauden aikaan, johtuen työtuntien kohtuuttomasta määrästä. (Dezoort & Lord 1997: 44–46.) Laadulliset työmäärän paineet syntyvät myös ylikuormituksesta tai alikuormituksesta työssä. Ylikuormitustilanteessa työntekijästä tuntuu, että hänelle on annettu liian haasta- via työtehtäviä suhteutettuna hänen osaamiseensa. Alikuormituksesta johtuvat paineet syntyvät, kun työntekijästä tuntuu, ettei hän pääse hyödyntämään kaikkea osaamistaan työssä tai ei pääse kehittämään osaamistaan. (Dezoort & Lord 1997: 46.) Eräs tärkeä ympäristöön liittyvä paine, joka mahdollisesti vaikuttaa asenteisiin ja amma- tilliseen arvioon, on asiakaspaine. Asiakaspaine on määritelty Dezoortin ja Lordin (1997: 47) tutkimuksessa taipumukseksi antaa periksi asiakkaan toiveille tai vaikutukselle, oli se sitten soveliasta tai ei. Suurin riski tässä tilanteessa on se, että asiakas valitseekin kilpai- levan yrityksen palvelut, jos asiakkaan toiveita ei täytetä. (Dezoort & Lord 1997: 47.) Paineet oikeudenkäynnistä syntyvät silloin, kun mahdollinen tai meneillään oleva oikeu- denkäynti tapahtuu joko asiakkaan tai kolmannen tahon puolelta. Tilintarkastuksen am- mattilaiset työskentelevät alalla, jossa oikeudenkäynnit lisääntyvät ja työn vastuu jatku- vasti kasvaa. Siitä seuraa se, että yksilön työ on yhä enemmän sisäisen ja ulkoisen val- vonnan ja tarkkailun alla. Kyseinen paine on voimistunut oikeustapausten ja skandaalien lisääntymisten myötä. Tutkijat esittävät eräitä tapoja, miten tilintarkastajat reagoivat tä- hän. Ensinnäkin, ammattilaiset saattavat välittää yhä enemmän riskisestä tilanteesta, mikä näkyy lisääntyneillä tarkastustoimenpiteillä työssä. Lisääntyneillä tarkastustoimenpiteillä pyritään vähentämään riskiä toimeksiannon epäonnistumisesta. Toinen tapa reagoida on lisätä toimeksiannon vaatimia kustannuksia, sillä nekin voivat parantaa työtuloksen laa- tua. (Dezoort & Lord 1997: 48–52.) Aikapaineista kerrottiinkin jo aiemmin tässä luvussa, mutta lisäyksenä vielä Dezoortin ja Lordin (1997: 53) huomiot aiheesta. Tutkijoiden mukaan aikapaineet ovat erittäin yleisiä tilintarkastusalalla. Kun tilintarkastajilla on tietty aikaraja tehtävälle, jonka pitää siis olla 17 tiettynä hetkenä valmis, tilintarkastajat saattavat tuntea tästä syystä paineita ja alkavat kiirehtiä tehtävissään. Tästä esimerkkinä tilanne, kun tilintarkastajan tekemän inventaa- rion on oltava tehtynä tiettyyn päivämäärään mennessä. Tämä luonnollisesti aiheuttaa ti- lintarkastajalle paineita. Yleisestä vastuusta johtuvat paineet tarkoittavat sitä, että tilintarkastajalla on kaikilla ta- soilla aina vastuu päätöksistään ja eri vaiheista, jotka johtavat hänen päätöksiinsä. Asiak- kaat, muut ammattilaiset yrityksessä sekä kolmas osapuoli ovat tärkeässä roolissa työpro- sessien arvioinnissa ja tuloksissa. Ammattilaisilla esiintyy painetta ylläpitää positiivista imagoa jokaisen eri tahon edessä. (Dezoort & Lord 1997: 55–61.) Kilpailusta johtuvat paineet on määritelty paineeksi onnistua ammatillisesti tai rahoituk- sellisesti joko yksilönä, tiiminä tai yhteisönä, suhteessa muihin yksilöihin, tiimeihin tai yhteisöihin. Tilintarkastaja saattaa esimerkiksi kilpailla pyrkimyksillään saattaa tietty tar- kastusosio valmiiksi ennen muita tilintarkastajia. Tämä kilpailu saattaa päätyä tilintarkas- tuksen tehokkuuden kasvuun tai laskuun. (Dezoort & Lord 1997: 61–67.) Roolin epäselvyys on eräs paine, joka syntyy silloin, kun yksilö ei ymmärrä tarkkaa roo- liaan organisaatiossa. Roolikonfliktilla tarkoitetaan painetta, joka syntyy ristiriidasta eri odotusten välillä, jotka liittyvät kyseiseen rooliin. Ympäristön epävarmuudesta johtuvat paineet syntyvät siitä, kun yksilö aistii epävarmuutta työympäristössään. (Dezoort & Lord 1997: 67–68.) Dezoort ja Lord (1997) toteavat, että ympäristöön, organisaatioon ja rooliin liittyvät pai- neet voivat aiheuttaa stressiä tilintarkastusammattilaisten keskuudessa ja paineet voivat mahdollisesti vaikuttaa asenteisiin, aikeisiin sekä käyttäytymiseen työssä. Lisääntynyt ymmärrys tilintarkastajien kohtaamista paineista voi helpottaa ammattilaisten käyttämien selviytymisstrategioiden kehittämistä, joissa vähennetään epämieluisia paineiden vaiku- tuksia ja toisaalta kehitetään suoriutumista työssä. Kiirekauden aikana tilintarkastajat kohtaavat kohtuutonta stressiä ja työskentelevät noin kymmenen tuntia päivässä joskus jopa usean kuukauden ajan (Jones, Norman & Wier 2010: 22). Tilintarkastajan ammatti on aina tunnettu erittäin stressaavasta luonteestaan, ja työuupumus onkin ollut varsin yleistä tilintarkastajien keskuudessa (Herda & Lavelle 2012: 707). 18 Fulks, Knoblett ja Sanders (1995) tutkivat stressiä tilintarkastajien keskuudessa. Suurin osa auktorisoiduista tilintarkastajista oli tutkimuksen mukaan sitä mieltä, että tilintarkas- tus on erittäin stressaava ammatti. Tilintarkastajien veren kolesterolipitoisuus nousee huomattavasti kiirekauden aikana ja laskee muina ajankohtina. Tilintarkastajien stressi voi olla nykyään jopa entistä voimakkaampaa, johtuen vallitsevasta taloudellisesta tilan- teesta, jossa asiakkaat painostavat laskemaan kustannuksia ja vähentämään työaikaa kil- pailun kiristyessä. Lisäksi lisääntynyt vastuu ja standardien ylikuormitus ovat aiheutta- neet tilintarkastajille haasteita. Liiallinen stressi voi vaikuttaa negatiivisesti yksilön suoritukseen ja terveyteen. Lisäksi se voi tuottaa merkittäviä negatiivisia vaikutuksia koko organisaation kannalta, esimer- kiksi toistuvia poissaoloja, heikkoa työn tuottavuutta, suurta henkilöstön vaihtuvuutta sekä tyytymättömyyttä omaan työnkuvaan. Stressin lähteitä ovat tutkimuksen mukaan roolin epäselvyys, roolikonflikti, liiallinen työmäärä, liian haastava työ, uran etenemättö- myys, vastuu muista työntekijöistä, aikapaineet sekä työn rajaamattomuus. (Fulks ym. 1995: 46.) Monet näistä esiintyivätkin Dezoortin ja Lordin (1997) tutkimuksessa erilai- sista paineista, joita tilintarkastajat saattavat kokea työssään. Partnerit ja päävastuulliset tilintarkastajat, ilmoittivat kokevansa vähiten stressiä verrat- tuna muihin tilintarkastajiin. Tämä on mielenkiintoista, sillä asian voisi luulla olevan toi- sin. Onhan korkean tason tilintarkastajilla varmasti paljon vastuuta ja paineita työssään. Partnereilla on havaittu eniten työssä viihtyvyyttä ja vähiten psykosomaattista ahdistusta ja henkilöstön vaihtuvuutta. Toisaalta he kokevat yhtä paljon stressiä aikapaineista sekä liiallisesta työmäärästä kuin muutkin eri tasojen tilintarkastajat. Lisäksi huomattiin, että partnerit saattavat kokea stressiä positiivisella tavalla, ikään kuin haasteina, kun taas muut tilintarkastajat saattavat kokea stressiä negatiivisella tavalla, ikään kuin uhkana. (Fulks ym. 1995: 46–47.) Cookin ja Kelleyn (1988: 84) tutkimuksessa huomattiin, että kokeneemmat tilintarkasta- jat (senior) sekä perustason tilintarkastajat (staff auditor) kokevat enemmän aikapaineita verrattuna partnereihin ja managereihin eli tilintarkastuspäälliköihin. Lisäksi perustason tilintarkastajat ja kokeneemmat tilintarkastajat olisivat todennäköisemmin valmiita jatka- maan työntekoa vapaa-ajalla pysyäkseen aikarajoissa, eivätkä ilmoittaisi esimiehille yli- töistä. 19 Perustason tilintarkastajat kokevat Fulksin, Knobletin ja Sandersin (1995) mukaan eniten stressiä roolin epäselvyyden, roolikonfliktin, liian haastavan työn, uran etenemättömyy- den sekä työn rajaamattomuuden vuoksi. Lisäksi on havaittu, että perustason tilintarkas- tajat kokevat enemmän stressiä kuin managerit. Perustason tilintarkastajilla huomattiin myös olevan eniten psykosomaattista ahdistusta. Henkilöstön vaihtuvuus perustason ti- lintarkastajien keskuudessa on yhtä suurta kuin kokeneemmilla tilintarkastajilla ja mana- gereilla, mutta merkittävästi suurempaa kuin partnereilla. Kokeneemmilla tilintarkasta- jilla ja managereilla havaittiin muutenkin samankaltaisia stressiä aiheuttavia tekijöitä ver- rattuna muihin tilintarkastajiin. Eräs ero, joka huomattiin, on se, että kokeneemmat tilin- tarkastajat kokevat enemmän stressiä haastavuuden asteesta työssä, kun taas managerit kokevat enemmän stressiä siitä, että ovat vastuussa muista työntekijöistä. (Fulks ym. 1995.) Lisäksi on tutkittu stressiä tilintarkastajien, veroneuvojien ja pienten yritysten konsulttien keskuudessa. Tutkimuksessa ilmeni, että eniten stressiä kokee juuri tilintarkastajien am- mattikunta. Lisäksi huomattiin, että myös henkilöstön vaihtuvuutta tapahtuu eniten tilin- tarkastajien keskuudessa. Syy siihen, että tilintarkastus on kaikista stressaavin ammatti, voi piillä työn rakenteessa, sillä suurin osa työstä tapahtuu juuri lyhyen kiirekauden ai- kana. (Fulks ym. 1995: 47–49.) 2.2. Kiirekauden vaikutus tilintarkastajan työuupumukseen Sweeney ja Summers (2002: 224) tutkivat kiirekauden työmäärän vaikutusta tilintarkas- tajan työuupumukseen (job burnout), joka on määritelty ei-toivotuksi psykologiseksi stressin syndroomaksi, johon kuuluu kolme osa-aluetta: tunnepitoinen uupuminen (emo- tional exhaustion), tunnekylmyys (depersonalization) sekä heikentynyt yksilötason suo- ritus (reduced personal accomplishment). Kasvanut työmäärä kriittisen kiirekauden ai- kaan on tutkimuksen mukaan keskeisin stressin aiheuttaja tilintarkastajien keskuudessa. Tutkimuksessa mitattiin stressin aiheuttajia, työmäärää sekä työuupumusta kiirekauden alussa ja lopussa. Huomattiin, että kasvaneet työmäärän vaatimukset vaikuttavat olennai- sesti tilintarkastajien työuupumukseen. (Sweeney & Summers 2002: 224.) Kiirekauden aikana koettu työuupumus viittaa siis uupumukseen, joka syntyy kasvaneista vaatimuksista työpaikalla (Sweeney & Summers 2002: 225). Sweeney & Summers (2002: 230) tutkivat aihetta valitsemalla aineistoksi yhdysvaltalaisen kansallisen tilintar- kastusyhteisön ja sen 13 tilintarkastustoimistoa seitsemästä eri osavaltiosta. 20 Tunnepitoinen uupuminen viittaa tässä kontekstissa tilanteeseen, jossa yksilöltä puuttuu energiaa ja hänestä tuntuu siltä, että hänellä ei ole jäljellä resursseja tunteiden kokemi- seen. Tämä kuulostaa jopa masennuksen oireelta, ja se on varmasti erittäin negatiivinen asia yksilön jaksamisen kannalta työelämässä. Tunnekylmyydellä viitataan tässä konteks- tissa yksilön tunteiden puuttumiseen omaa työnkuvaa kohtaan. Ei siis koeta omassa työ- tehtävässä iloa eikä toisaalta myöskään negatiivisia tunteita. Kyseinen stressin muoto on lähes sama kuin tunnepitoinen uupuminen, mutta toisaalta se liittyy ainoastaan omaan työkuvaan. Heikentyneellä yksilötason suorituksella viitataan tässä siihen tilanteeseen, kun yksilöllä ei ole motivaatiota tehtävänsä suorittamiseen. Kyseisessä tilanteessa työn laatu saattaa kärsiä. (Cordes & Dougherty 1993.) Yllättävää on se, että kasvaneet työtuntien määrät eivät suoraan vaikuta työuupumukseen, vaikka todettiin, että kiirekauden aikana työtuntien määrät kasvavat merkittävästi verrat- tuna rauhallisempaan ajanjaksoon. Tehdyt ylityötunnit kuitenkin nostavat välillisesti työ- uupumuksen todennäköisyyttä. Kiirekauden lopulla havaittiin, että tilintarkastajilla oli korkeampi tunnetason uupumus kuin muina aikoina ja tunnekylmyys oli lisääntynyt omaan työkuvaan nähden. (Sweeney & Summers 2002: 224.) Kiirekauden alussa tehdyt työtunnit eivät korreloineet työuupumuksen osa-alueiden kanssa, mutta korreloivat roolin ylikuormituksen kanssa (Sweeney & Summers: 2002: 232). Roolin ylikuormituksen käsitteellä tarkoitetaan samanlaista tilannetta, joka tuli esille Dezoortin ja Lordin (1997: 46) artikkelissa erilaisista tilintarkastajien kohtaamista paineista ja viittaa siis siihen, että yksilö kokee työtehtävänsä liian haastavaksi omaan osaamiseensa nähden. Toisin sanoen, kiirekauden alussa on mahdollista kokea omat työ- tehtävät liian haastaviksi. Tutkimuksen mukaan kiirekauden työmäärä on olennainen asia, joka vaikuttaa tilintar- kastajan työuupumukseen (Sweeney & Summers 2002: 232–234). Lisäksi on todettu, että roolin ylikuormituksella on merkittävä yhteys työuupumukseen (Emerson & Smith 2017: 11). Kaksi työuupumuksen osa-aluetta, tunnepitoinen uupumus sekä tunnekylmyys, nou- sivat huomattavasti kiirekauden lopulla, mutta yksilötason suoritus ei muuttunut. On yl- lättävää se, että kiirekauden aikana ei tapahdu nousua heikentyneessä yksilötason suori- tuksessa, vaikka luulisi, että kiirekauden aikana motivaatio lukuisia tehtäviä kohtaan las- kisi huomattavasti. Tutkimuksen mukaan roolin ylikuormitus sekä roolikonflikti eivät muuttuneet huomattavasti kiirekauden aikana. (Sweeney & Summers 2002: 234–235.) 21 Sweeney ja Summers (2002: 241–242) eivät tutkineet työuupumuksen jatkumista kiire- kauden jälkeen, joten kiirekauden seuraukset jäävät siltä osin epäselviksi tässä tutkimuk- sessa. Työuupumusta on yritetty estää parantamalla työolosuhteita, kuten muun muassa vähentämällä yksilön työmäärää kiirekauden aikana. Se voi olla kuitenkin hankala ta- voite, vaikkakin tavoittelemisen arvoinen. Herda ja Lavelle (2012: 707) tutkivat tilintarkastajan sitoutumisen astetta tilintarkastus- yhteisöönsä ja sen vaikutusta tilintarkastajan työuupumukseen ja henkilöstön vaihtuvuu- teen. Sitoutuminen omaan tilintarkastusyhteisöön korreloi negatiivisesti työuupumuksen ja henkilöstön vaihtuvuuden kanssa, ja työuupumus taas korreloi positiivisesti henkilös- tön vaihtuvuuden kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että sitoutuminen omaan työpaikkaan las- kee työuupumuksen todennäköisyyttä ja henkilöstön vaihtuvuuden todennäköisyyttä, ja työuupumus taas lisää henkilöstön vaihtuvuutta. Lisäksi huomattiin, että koettu oikeuden- mukaisuus vaikuttaa työuupumukseen ja henkilöstön vaihtuvuuteen pienentämällä kum- mankin todennäköisyyttä. Tilintarkastajan työuupumuksella voi olla vakavia seurauksia koko tilintarkastusyhteisön kannalta. Koska työuupumus korreloi positiivisesti henkilöstön vaihtuvuuden kanssa, koituu tästä monenlaisia ongelmia. Ensinnäkin, oma-aloitteinen tilintarkastajan irtisanou- tuminen nostaa tilintarkastusyhteisön kustannuksia, sillä on rekrytoitava uusi tilintarkas- taja entisen tilalle ja perehdytys on suoritettava. Tämä on sekä kallista että aikaa vievää. Toiseksi, tilintarkastajan irtisanoutuessa tapahtuu samalla muutoksia tilintarkastustii- missä. Tämä voi olla asiakkaalle haitaksi, sillä asiakas ei pidä siitä, että tilintarkastustii- missä tapahtuu jatkuvasti muutoksia. Tämä taas voi johtaa siihen, että asiakas vaihtaa kokonaan tilintarkastusyhteisöä. Vaihtaminen taas aiheuttaa tilintarkastusyhteisölle sekä asiakkaiden menetystä että tuottojen laskua. (Herda & Lavelle 2012: 718.) Tutkimuksessa ilmeni, että tilintarkastusyhteisön oikeudenmukaisuus johtaa tuen antami- seen tilintarkastajalle. Tuen antaminen taas johtaa korkeampaan tilintarkastajan sitoutu- misasteeseen yhteisöä kohtaan. Sitoutuminen taas vähentää tilintarkastajan työuupu- musta. (Herda & Lavelle 2012: 717.) Huomataan, että kaikki saa alkunsa oikeudenmukaisuudesta, joten työuupumuksen vält- tämiseksi yhteisön on huolehdittava työtehtävien tasapuolisesta jaosta sekä tilintarkasta- jien oikeudenmukaisesta kohtelusta. Tietyn henkilön suosiminen ja toisen ylikuormitta- minen eivät kuvaa tervettä työyhteisöä. 22 Guthrie ja Jones (2012: 391) tutkivat sukupuolieroja työuupumuksen kokemisen suhteen. Tulokseksi saatiin, että miehet ja naiset kokevat yhtä paljon tunnepitoista uupumusta työssään. Naiset kokevat enemmän suorituskyvyn heikkenemistä ja miehet taas kokevat enemmän tunnekylmyyttä työssään. Tilintarkastuksen kontekstissa saatiin tunnekylmyy- den ja suorituskyvyn heikkenemisen osalta samanlaisia tuloksia, mutta miehet kokevat enemmän tunnepitoista uupumusta tilintarkastustyössä verrattuna naisiin. Yksi selitys sille, että naiset kokevat vähemmän tunnekylmyyttä, saattaa johtua siitä, että naiset ovat usein varmempia kyvyssään asettautua toisen asemaan, eli naiset ovat var- mempia omasta empatiakyvystään verrattuna miehiin. Syy sille, että naiset kokevat kui- tenkin enemmän suorituskyvyn heikkenemistä saattaa piillä siinä, että naiset luottavat vä- hemmän kykyihinsä etenkin matematiikan, järjestelmien ja teknologian osalta verrattuna miehiin (Guthrie & Jones 2012: 404). Lisäksi Guthrie ja Jones (2012: 404–406) huomasivat tutkimuksessaan, että suoritusky- vyn heikentyminen vaikuttaa eniten työstä suoriutumiseen verrattuna muihin työuupu- muksen osa-alueisiin, eikä tässä ollut eroja miesten ja naisten välillä. Tämä on loogista, sillä suorituskyvyn heikentyessä myös virheitä voi päästä helpommin syntymään. Tunne- kylmyys korreloi työssä viihtyvyyden ja henkilöstön vaihtuvuuden kanssa. Tutkijat to- teavat, että työuupumuksen tason noustessa sukupuolten väliset erot korostuvat. Tutki- muksessa huomattiin myös, että elämäntavat vaikuttavat eri tavalla miehiin ja naisiin, kun kyse on työuupumuksesta. Naisilla alkoholin käyttö korreloi eniten tunnekylmyyden kanssa, ja miehillä taas alkoholin käyttö korreloi eniten heikentyneen suorituksen kanssa. Lisäksi tuli esille se, että miehet käyttävät enemmän alkoholia verrattuna naisiin. Huomataan, että vain yksi työuupumuksen osa-alueista vaikuttaa työstä suoriutumiseen. Vaikka tunnepitoinen uupuminen ja tunnekylmyys eivät suoraan vaikuta työn laatuun ja työtehtävien onnistuneeseen suorittamiseen, niin ne voivat kuitenkin aiheuttaa tyytymät- tömyyttä omaan työhön ja siten lisätä henkilöstön vaihtuvuutta työyhteisössä. Jokaiseen työuupumuksen osa-alueeseen tulisi kiinnittää huomiota työelämässä, jotta vältyttäisiin tarpeettoman lyhyiltä työsuhteilta sekä uupumuksilta, jotka vaikuttavat olennaisesti yksi- lön henkiseen ja fyysiseen jaksamiseen kaikilla elämän osa-alueilla. 2.3. Kiirekauden vaikutus tilintarkastuksen laatuun 23 López ja Peters (2012) tutkivat, vaikuttaako kiirekauden työmäärästä johtuvat paineet ja työmäärän kasvu tilintarkastuksen laatuun. Työmäärän kasvu johtuu siitä, että kiirekau- den aikana toteutetaan suurin osa tarkastustoimeksiannoista. Aiemmissa tutkimuksissa on ilmaistu, että työmäärästä johtuvat paineet voivat johtaa ei-toivottuihin käyttäytymismal- leihin ja lisäksi nämä paineet heikentävät tilintarkastuksen laatua tilintarkastajien keskuu- dessa. Ei-toivottu käyttäytyminen viittaa toimintatapoihin, jotka heikentävät tilintarkas- tuksen laatua. Ylityötunneista ilmoittamatta jättäminen on yksi esimerkki ei-toivotusta käyttäytymisestä (Adams, Lightner K. & Lightner S. 1982). Tutkimuksessa saatiin näyt- töä positiiviselle yhteydelle poikkeavien tilierien ja kiirekauden työmäärän kasvun välille. Kasvanut työmäärä kiirekauden aikana heikentää tilintarkastuksen laatua ja kasvattaa joh- don mahdollisuuksia manipuloida raporttejaan. (López & Peters 2012: 139–140.) Coram, Ng ja Woodliff (2004) tutkivat aikapaineiden vaikutusta heikentyneeseen tilin- tarkastuksen laatuun. Heikentyneeseen tilintarkastuksen laatuun tässä tutkimuksessa vai- kuttaa kaksi asiaa, asiakkaan epäilyttävän evidenssin hyväksyminen sekä testausnäyttei- den supistaminen. Yksi heidän löydöistään oli se, että aikapaineet ovat yhteydessä vir- heellisyyden riskiin. Tutkimuksessa erityisesti huomattiin se, että tilintarkastajat hyväk- syvät helpommin epäilyttävää evidenssiä kovan kiireen alla huolimatta siitä koituvasta riskistä. Lisäksi tilintarkastajat testaavat vain osan näytteistä kiireen alla, mutta vain sil- loin, kun riskin taso on kyseisessä tapauksessa matala. Yleisesti epäilyttävän evidenssin hyväksyminen on yleisempää tilintarkastajien keskuudessa, kuin näytteiden testauksen laiminlyönti. Cookin ja Kelleyn (1988: 83–85) mukaan tilintarkastajat kokevat monia ongelmia, jotka liittyvät aikapaineisiin. Niihin kuuluu muun muassa tilintarkastuksen laadun heikentymi- nen, tyytymättömyys työhön, henkilöstön vaihtuvuus sekä heikko aineisto tulevaisuuden suunnittelua varten. Tutkimuksessa ilmeni, että heikentynyt tilintarkastuksen laatu on itse asiassa eräänlainen tilintarkastajien selviytymiskeino aikapaineista. Lisäksi suuri osa ti- lintarkastajista oli tutkimuksessa sitä mieltä, että aikapaineet ovat merkittävä ongelma tilintarkastustyössä. Suurin ongelma, joka siinä on, on nimenomaan työn laadun heiken- tyminen. Tilintarkastajat kokevat ristiriitaa siinä, että heiltä odotetaan jatkuvasti korkeaa laatua työssä ja samanaikaisesti on pysyttävä aikarajan puitteissa. Toisin sanoen, heiltä odote- taan laadukasta työtä kiireen keskellä. Kohtuulliseksi koettu aikaraja mahdollisesti joh- 24 taisi tehokkaampaan ja laadukkaampaan tilintarkastustyöhön sekä lisäisi työssä viihty- vyyttä. Valitettavasti näyttää kuitenkin siltä, että tilintarkastustyön paineet eivät ole vä- hentyneet, vaan pikemminkin lisääntyneet entisestään. (Cook & Kelley 1988: 85.) Kelley ja Margheim (1990) tutkivat aikapaineen alla syntyvää tilintarkastajan ei-toivottua käyttäytymistä sekä myös niitä toimintatapoja, jotka johtavat heikentyneeseen tilintarkas- tuksen laatuun. Tulokseksi Kelleyn ja Margheimin (1990) tutkimuksessa saatiin se, että heikentyneeseen tilintarkastuksen laatuun vaikuttaa eniten se, että tilintarkastajat tekevät vähemmän töitä kuin heidän pitäisi. Tämä vaikuttaa jopa enemmän heikentyneeseen laa- tuun kuin ennenaikainen irtisanoutuminen tilintarkastustehtävästä. Tutkijat totesivat, että yksi syy, miksei ole tutkittu tarpeeksi niitä toimintatapoja, jotka johtavat heikentyneeseen tilintarkastuksen laatuun, johtuu siitä, että tilintarkastajat eivät halua keskustella asiasta, tai uskovat, että sellaisia toimintatapoja ei ole olemassakaan. Yli puolet perustason tilintarkastajista raportoi tekevänsä näitä toimenpiteitä, jotka hei- kentävät tilintarkastuksen laadun tasoa. Nämä toimenpiteet ovat muun muassa ennenai- kainen irtisanoutuminen toimeksiannosta, työmäärän laskeminen riittämättömälle tasolle, tilintarkastusperiaatteiden laiminlyönti, pinnallisen arvion tekeminen asiakkaan doku- menteista sekä asiakkaan heikkojen selitysten hyväksyminen. (Kelley & Margheim 1990: 39.) Kelley ja Margheim (1990: 38–39) ehdottavat partnereille ja managereille, että he pitäi- sivät mielessä sen, että todella tiukan aikarajan puitteissa voi tapahtua ylityötunneista il- moittamatta jättämistä ja työpaperit saattavat jopa sisältää virheellistä tai puutteellista tie- toa. Liian strukturoidussa työympäristössä on tilintarkastajan mahdotonta kehittyä am- matillisesti. Tutkijat ehdottavatkin erilaisia tapoja tilintarkastusyhteisöille, millä ne voi- sivat vähentää näitä yhteisössä tapahtuvia asioita, jotka heikentävät työn laatua. Ensim- mäinen tapa on anonyymisti tutkia perustason tilintarkastajia, jotta voitaisiin kartoittaa, mitä ei-toivottuja käyttäytymismallin tyyppejä he käyttävät. Toinen tapa on menettelyta- pojen standardisointi, jossa määritellään, miten yhteisö hoitaa sellaiset tilanteet, joissa tilintarkastaja jättää ilmoittamatta ylityötunneistaan tai suorittaa heikentyneen tilintarkas- tuksen laadun toimenpiteitä. Kolmas tapa on jättää korostamatta ”aikarajoissa pysymistä” suorituksen mittarina tilin- tarkastajan ensimmäisen työvuoden aikana. Neljäs tapa on ottaa käyttöön tilintarkastuk- sen arvosteluprosessi, jossa kokeneemmat tilintarkastajat suorittavat satunnaisesti uudel- leen tietyn tilintarkastustehtävän, jonka perustason tilintarkastajat ovat jo tehneet. Viides 25 tapa on ottaa työhön mukaan partneri, joka tekee arvion, onko aikarajoitus kohtuullinen, ottaen huomioon asiakastapauksen monimutkaisuuden ja asiakkaan koon. (Kelley & Margheim 1990: 38–39.) Emerson ja Smith (2017) tutkivat stressin aiheuttajien, stressin, työuupumuksen ja toi- saalta sinnikkyyden vaikutusta heikentyneeseen tilintarkastuksen laatuun. He huomasi- vat, että sinnikkyys nostaa tilintarkastuksen laadun tasoa sekä suoraan että välillisesti. Lisäksi tulokseksi saatiin, että mitä korkeampi on sinnikkyyden taso, sitä alhaisempi on työuupumuksen sekä stressin taso. Tutkijat toteavat, että heikentynyt tilintarkastuksen laatu on edelleen vakava ongelma tilintarkastusalalla. (Emerson & Smith 2017: 1.) Kyseisessä tutkimuksessa todetaan, että mitä sinnikkäämpi yksilö on, eli kun yksilöllä on kyky jatkaa työtään stressaavissa olosuhteissa, sitä vähemmän yksilö käyttää ei-toivottuja käyttäytymismalleja. Hyvin sinnikkäät yksilöt ovat niitä, joilla on taitoa ja kykyä päästä jaloilleen sekä kykyä pysyä tuotteliaana vastoinkäymisistä huolimatta. Mitä sinnikkäämpi yksilö on, sitä paremmat kyvyt sillä on selviytyä ympäristöllisistä stressin aiheuttajista ja stressistä. Sinnikkyys on opittu luonteenpiirre, ja se on myös mahdollista omaksua työ- paikalla. (Emerson & Smith 2017: 1–10.) Heikentynyt tilintarkastuksen laatu on negatiivisesti ja välillisesti korreloitunut stressin suhteen. Toisin sanoen, mitä heikentyneempi on tilintarkastuksen laatu, niin sitä vähem- män yksilö kokee stressiä (Emerson & Smith 2017: 1). Kuten aikaisemmin todettiin, hei- kentynyt tilintarkastuksen laatu on itse asiassa yksilön selviytymismekanismi stressistä (Cook & Kelley 1988: 83–85). Tutkittaessa heikentynyttä tilintarkastuksen laatua tulevat usein esille paineet, ja erityisesti aikapaineet. Ei-toivotut tilintarkastajan käyttäytymis- mallit eivät ole harvinaisia ja osakkeenomistajien tulisi olla tietoisia niistä. Sinnikkyys on taas positiivinen selviytymismekanismi, joka toimii stressin aiheuttajia sekä stressiä vas- taan tilintarkastajan työympäristössä. Tunnistamalla stressin lähteet ja sen seuraukset sekä hyödyntämällä mahdollisuuksia stressistä selviytymiseen, pystyttäisiin tilintarkas- tusammatissa vähentämään tai jopa kokonaan poistamaan ei-toivotut käyttäytymismallit. (Emerson & Smith 2017: 2–12.) 26 3. TILINTARKASTAJAN VAIHTAMINEN Tilintarkastajan vaihtaminen tapahtuu todennäköisemmin silloin, kun asiakasyritys kas- vaa. Tilintarkastajan vaihtaminen on aikaisemmin empiriassa määritetty eri muuttujien funktioksi. Tämän funktion muuttujat edustavat yrityskohtaisia ominaisuuksia ja muita tekijöitä, joilla on vaikutusta tarjontaan ja kysyntään tilintarkastusmarkkinoilla. Nämä se- littävät muuttujat aikaisemmissa tutkimuksissa ovat olleet muun muassa yrityksen koko, kasvu, kannattavuus, taloudellinen ahdinko, ulkoiset rahoitustarpeet sekä tilintarkastus- riski. (Feng 2013: 273.) Krishnan (1994) tutki tilintarkastajan mielipiteen muovautumisen prosessia ja peilasi sitä tilintarkastajaa vaihtaviin ja ei-vaihtaviin asiakkaisiin. Hän tutki sitä mahdollisuutta, ett- eivät vaihtamiset aiheudu pätevän annetun lausunnon johdosta vaan tilintarkastajan kon- servatiivisen arvioinnin käyttämisestä tiettyihin toimeksiantoihin. Tässä tutkimuksessa konservatiivisuus tarkoittaa tilintarkastajan reaktiota negatiiviselle informaatiolle, joka on saatu tilintarkastusprosessin aikana, ja joka tekee jatkuvasta yhteistyöstä asiakkaan kanssa ei-taloudellista sekä ei-haluttua. Tutkimuksessa tutkittiin kahdenlaisen tilintarkastustyylin soveltamista kahdelle erilai- selle asiakasryhmälle. Oletettiin, että vaihtajat saavat tilintarkastajalta konservatiivisem- paa kohtelua tilintarkastuslausunnossa verrattuna niihin asiakkaisiin, jotka eivät aio vaih- taa tilintarkastajaa. Kyseinen oletus sai tukea tutkimuksen myötä. Tilintarkastajan vaih- tamisen saa siis aikaan konservatiivinen tilintarkastustyyli. Vaihtamisen aste on korke- ampi silloin, kun tilintarkastuslausunnot on annettu konservatiivisten standardien noudat- tamistyylin myötä. Lisäksi todettiin, että asiakkaat saattavat hakea parempia lausuntoja vaihtaessaan tilintarkastajaa. Toisaalta asiakas ei voi tarkkaan ennustaa uuden tilintarkas- tajan asennetta toimeksiantoa kohtaan. (Krishnan 2004: 200–214.) Tässä luvussa käydään läpi yleisiä syitä tilintarkastajan vaihtamiselle. Sen jälkeen syven- nytään käsittelemään asiakassuhteen keston ja tilintarkastuspalkkion merkitystä tilintar- kastajan vaihtamisessa, sillä niille on saatu vahvaa empiiristä näyttöä aikaisemmissa tut- kimuksissa. 27 3.1. Vaihtamisen eri syitä Seuraavaksi esitellään tilintarkastajan vaihtamisen taustoja ja erilaisia syitä, jotka vaihta- miseen ovat vaikuttaneet. Aluksi perehdytään tarkastelemaan tilintarkastuspalkkioiden ja mielipideshoppailun merkitystä tilintarkastajan vaihtamiseen, jonka jälkeen käsitellään toiminnan jatkuvuutta koskevan lausunnon merkitystä. Sen jälkeen tutustutaan vielä Sar- banes-Oxley –laista (2002) ja Enron-skandaalista johtuviin muutoksiin tilintarkastajan vaihtamisen yleisyydessä ja suunnassa. Suurin osa aikaisemmista tutkimuksista todentaa sen, että tilintarkastusyhteisöt ovat las- keneet palkkioitaan tarkoituksenaan houkutella uusia asiakkaita, ja tämä näyttää olevan ensisijainen syy sille, miksi asiakas päättää vaihtaa tilintarkastajaa, eli pienemmän palk- kion toivossa. Tilintarkastuspalkkion pienentäminen näyttää olevan vain hetkellinen hyöty asiakkaalle tilintarkastajan vaihtamisesta, sillä tilintarkastusyhteisöt pyrkivät as- teittain nostamaan tilintarkastuspalkkioitaan ajan kuluessa. Lisäksi asiakkaat näyttävät harrastavan mielipideshoppailua etsimällä uusia tilintarkastusyhteisöjä, jotka myötäilisi- vät heidän tilinpäätöstään. Tämä väite on kuitenkin epätäydellinen, ellei harkita tarkkaan mielipideshoppailun tehokkuutta. Asiakkaat ovat oikeastaan taidottomia toimivaan mie- lipideshoppailuun, sillä sekä vanha että uusi tilintarkastaja ovat taipuvaisia pidättäyty- mään mielipiteissään ja lausunnoissaan, joita antavat. Kustannukset, jotka syntyvät tilin- tarkastajan vaihtamisesta, ylittävät usein vaihtamisen hyödyt. Kustannukset sisältävät heikentyneen tilintarkastuksen laadun sekä sijoittajille tarpeellisen informaation vähenty- misen. (Houston ym. 2009: 109.) Carey, Geiger sekä O’Connell (2008) tutkivat tilintarkastajalle aiheutuvia kustannuksia tilintarkastuskertomuksen mukauttamisesta toiminnan jatkuvuuden (going concern) osalta. Tutkimuksen aineisto koostui australialaisista yrityksistä vuosina 1994–1997. Tut- kimuksesta ilmeni, että ensimmäisen kerran mukautettu tilintarkastuskertomus toiminnan jatkuvuuden osalta vaikuttaa positiivisesti tilintarkastajan vaihtamiseen. Asiakas siis päättää vaihtaa tilintarkastusyhteisöä, kun saa lausunnon toiminnan jatkuvuuden osalta. Mukautettu lausunto on tutkimuksen mukaan siis merkittävästi vaikuttanut tilintarkasta- jien asiakassuhteisiin. Sarbanes-Oxley –laki (2002) on yhdysvaltalainen laki, joka on vaikuttanut myös muihin kehittyneisiin maihin. Laki käsittelee asioita, jotka liittyvät muun muassa laskentatoimen 28 ja tilintarkastuksen standardien asettamiseen, yritysten johtamiseen, julkisten osakeyhti- öiden sisäiseen valvontaan ja niiden tilintarkastukseen sekä tilintarkastajan riippumatto- muuteen. (Garner, D .McKee & Y. McKee 2007: 54–55.) Sarbanes-Oxley –lain asettamisen jälkeen on havaittu ennätyksellisen jyrkkä nousu tilin- tarkastajan vaihtamisen yleisyydessä (Brandon, Carver, Hollingsworth & Stanley 2012: 36). Ainutlaatuista tässä on se, että merkittävä määrä julkisia osakeyhtiöitä on alkanut siirtyä enemmän pienempien tilintarkastusyhteisöjen asiakkaiksi (Grothe & Weirich 2007: 16). Sarbanes-Oxley –laki (2002) on nostanut tilintarkastajan työmäärää ja tilintarkastuspalk- kiota asiakasta kohden. Tämä on motivoinut Big4 –yhteisöjä luopumaan asiakkaista, jotka ovat kannattamattomia tai ovat altistuneet tarpeettomille riskeille. Lain myötä yri- tykset ikään kuin sivuuttavat isoja tilintarkastusyhteisöjä päämääränään maksaa pienem- piä tilintarkastuspalkkioita. Monet pienempiin tilintarkastusyhteisöihin siirtyneet yrityk- set ovat kertoneet, että pienempi tilintarkastusyhteisö tarjoaa lisäetua räätälöidyillä pal- veluilla. Kyseinen tasapainottomuus tilintarkastusmarkkinoilla on herättänyt huomiota viranomaisten keskuudessa. (Brandon ym. 2012: 36.) Big4 –yhteisöt ovat jättäneet pois suuren osan toimeksiannoistaan viime vuosien aikana tavoitteenaan päästä eroon riskisistä asiakkaista. Kun tilintarkastajat ottavat vastaan uusia asiakkaita, jotka ovat erottaneet edellisen tilintarkastajansa, ovat he skeptisiä näiden uu- sien asiakkaiden suhteen ja veloittavat siksi selvästi korkeampia palkkioita uusilta asiak- kailtaan. Halu laskea tilintarkastuspalkkiota taas ajaa asiakasta valitsemaan pienemmän tilintarkastusyhteisön uudeksi tilintarkastajakseen. (Brandon ym. 2012: 39.) Kyseinen tilintarkastusmarkkinoiden uudelleenjärjestely näyttäisi vierittävän riskiä Big4 -yhteisöiltä ei-Big4 –yhteisöille. Pienemmät uudet tilintarkastajat ottavat nykyisin isom- pia ja taloudellisesti riskisempiä asiakkaita, joilla on heikko hallinto. Tärkeä etu kysei- sessä ilmiössä ei-Big4 –yhteisöille on se, että julkisten osakeyhtiöasiakkaiden määrä on kasvanut viime vuosina. Toisaalta tilintarkastusyhteisön on varmistettava se, että tilintar- kastustyön luonne, ajoitus ja laajuus ovat sopivia kohtaamaan nämä nousseet riskit, jotka liittyvät näihin uusiin riskisiin asiakkaisiin. Tilintarkastajien on veloitettava riittävät tilin- tarkastuspalkkiot, jotta ne riittäisivät kattamaan tarpeelliset tilintarkastustyön kustannuk- set ja myös kaiken jäljelle jäävän riskin. Yritysten, jotka vaihtavat isosta tilintarkastajasta pienempään, on arvioitava Big4 –yhteisön edut suhteessa kustannuksiin. Tilintarkastajan 29 vaihtamiset voivat nimittäin johtaa jopa vähemmän tehokkaisiin tilintarkastustoimeksi- antoihin. (Brandon ym. 2012: 39.) Landsman, Nelson sekä Rountree (2009) tutkivat tilintarkastajan vaihtamisia ennen ja jälkeen Enron-skandaalin. Tutkimuksesta ilmeni, että Enronin konkurssista johtuvat ky- syntä- ja tarjontashokit saivat aikaan korkeammat kustannukset liittyen asiakasriskiin. Huomattiin, että Enron-skandaalin jälkeen samansuuntaiset vaihdot tai suurempaan yh- teisöön vaihtavat yritykset sisälsivät samankaltaista asiakasriskiä kuin ne yritykset, jotka pysyivät BigN -tilintarkastajalla. Ennen Enron-skandaalia samansuuntaiset vaihdot tai suurempaan yhteisöön vaihtavat yritykset sisälsivät enemmän tilintarkastusriskiä tai ta- loudellista riskiä. BigN -tilintarkastajien herkkyys asiakasriskille on noussut Enron-skan- daalin myötä. Tutkijat mainitsevat, että Sarbanes-Oxley –laki (2002) sai aikaan kysyn- täshokin BigN -tilintarkastuksille, sillä pykälä 404 vaatii johtoa ja tilintarkastajaa rapor- toimaan sisäisen valvonnan riittävyydestä tilinpäätöksen osalta. He toteavat, että tilintar- kastusriski on suurempi silloin, kun asiakasyrityksellä on tehottomat sisäisen valvonnan järjestelmät, sillä se nostaa todennäköisyyttä siitä, että hyväksytään harhaanjohtava tilin- päätös. Keskeisiä syitä tilintarkastajan vaihtamiselle ovat siis tilintarkastuspalkkioiden suuruus ja mielipideshoppailu, tilintarkastuskertomuksen mukauttaminen toiminnan jatkuvuuden osalta, Sarbanes-Oxley –laki (2002) ja siitä johtuva Big4 –yhteisöjen haluttomuus ottaa vastaan riskisiä asiakkaita ja toisaalta Big4 –yhteisöjen palveluiden kysynnän nousu En- ron-skandaalin jälkeen. Seuraavaksi käsitellään syvällisemmin asiakassuhteen ja tilintar- kastuspalkkion vaikutusta tilintarkastajan vaihtamiseen. 3.2. Asiakassuhteen keston ja tilintarkastuspalkkion vaikutus tilintarkastajan vaihtami- seen Vanstraelen (2000: 419–437) tutki, miten pitkä asiakassuhde vaikuttaa tilintarkastuksen laatuun. Tässä tutkimuksessa tilintarkastuksen laatu on määritelty ulkopuolisten tilinpää- tösten käyttäjien mielipiteeksi tarkasteltavasta tilinpäätöksestä. Lisäksi tutkittiin, onko uusimiskelpoisilla pitkän aikavälin toimeksiannoilla vaikutusta tilintarkastajan raportoin- tikäyttäytymiseen sekä tilintarkastajan riippumattomuuteen. Tulokseksi saatiin, että pit- kät asiakassuhteet nostavat huomattavasti heikkolaatuisen lausunnon antamisen todennä- köisyyttä tai huomattavasti vähentävät tilintarkastajan halukkuutta täyttää vaatimukset ti- 30 lintarkastuslausuntojen suhteen. Lisäksi on huomattu merkittävä ero tilintarkastajan ra- portointikäyttäytymisessä toimeksiannon kahtena ensimmäisenä vuonna ja viimeisenä toimeksiannon vuonna. Tilintarkastajat ovat halukkaita antamaan “puhtaan” lausunnon kahtena ensimmäisenä vuonna. Mikäli taas tilintarkastaja tietää, ettei toimeksiantoa enää uusita, olisi hän halukkaampi antamaan heikkolaatuisemman lausunnon, mikäli se olisi sallittua. Näyttää siltä, että tilintarkastaja on kriittisempi asiakkaan suhteen, kun tietää, ettei asiakassuhde tule jatkumaan. Tutkimustulos on myös yllättävä, sillä tilintarkastus- tyylin odotetaan olevan samantyylinen kaikissa asiakkaan toimeksiannoissa. Pitkäkestoinen asiakassuhde voi heikentää tilintarkastuksen laatua ja tilintarkastajan riip- pumattomuutta. Pitkä asiakassuhde on tilintarkastajalle sijoitus, jota hän pyrkii suojele- maan, sillä asiakkaan yksityiskohtainen tuntemus on kasvanut monien yhteistyövuosien varaan. Tilintarkastajan halukkuus säilyttää riippumattomuutensa taas vähenee vuosien myötä. (Vanstraelen 2000: 422–423.) On hälyttävää huomata, että riippumattomuus ky- seenalaistuu varsin pitkissä asiakassuhteissa. Hudaib, Naser, Nazri ja Wahid (2006) tutkivat tilintarkastajan asiakassuhdetta, etenkin suhteen pituutta ja tilintarkastajan vaihtamista. Lisäksi he tutkivat yleisellä tasolla, mitkä asiat vaikuttavat tilintarkastajan vaihtamiseen. Tutkimus koski malesialaisia yrityksiä vuosilta 1990–2000. Huomattiin, että asiakasyrityksen koko vaikuttaa tilintarkastajan vaihtamiseen. Kooltaan suurempien yritysten havaittiin vaihtavan epätodennäköisemmin tilintarkastajaansa verrattuna pienempiin asiakasyrityksiin. Tilintarkastusyhteisön tyyppi vaikuttaa myös tilintarkastajan vaihtamiseen. Lisäksi tilintarkastajat pelkäävät asiak- kaansa menettämistä, vaikka riippumattomuus ja objektiivisuus heikentyvätkin pitkän asiakassuhteen myötä. Tilintarkastajan vaihtaminen riippuu tulosten mukaan asiakasyrityksen koosta, sen talou- dellisen riskin tasosta sekä tilintarkastusyhteisön tyypistä. Tulosten mukaan isot tilintar- kastusyhteisöt turvaavat paremmin pidempiä asiakassuhteita. Lisäksi huomattiin, että ra- hoitusvaikeuksissa olevat asiakkaat vaihtavat todennäköisemmin tilintarkastajaa. Pie- nemmät tilintarkastusyhteisöt ovat taas haluttomampia näyttämään erimielisyyttään asi- akkaalle, sillä ne pelkäävät menettävänsä asiakkaan. Tämä taas vaikuttaa tilintarkastuk- sen laatuun ja tilintarkastajan riippumattomuuteen negatiivisesti. (Hudaib ym. 2006: 733.) Ettredge, Li ja Scholz (2007) tutkivat tilintarkastuspalkkioiden ja tilintarkastajan vaihta- misen suhdetta. He saivat selville, että syinä asiakkaan aloitteesta tapahtuvaan tilintarkas- tajan vaihtamiseen ovat muun muassa korkeammat suhteelliset tilintarkastuspalkkiot, 31 asiakasyrityksen pieni koko, going concern-lausunto sekä raportoidut sisäisen valvonnan ongelmat. Tutkimuksessa selvitettiin myös tilintarkastusyhteisön koon vaikutusta asiakkaan päätök- seen erottaa tilintarkastaja. Kävi ilmi, että Big4 –yhteisön pienemmät asiakkaat, jotka maksavat korkeampia palkkioita, ovat taipuvaisia vaihtamaan ei-Big4 –yhteisöön. Huo- mattiin myös, että asiakasyritykset, jotka valitsevat uudeksi tilintarkastajaksi ei-Big4 – yhteisön, maksavat suhteellisesti matalampia tilintarkastuspalkkioita verrattuna niihin, jotka eivät vaihda tilintarkastajaa. Itse asiassa Sarbanes-Oxley –lain (2002) asettamisen jälkeen monet asiakasyritykset vaihtoivat tilintarkastajaa pyrkimyksenään alentaa mak- settavia tilintarkastuspalkkioita. (Ettredge ym. 2007: 371.) Farag ja Elias (2011) tutkivat lojaaliutta tilintarkastajien asiakassuhteissa. He löysivät yh- teyden erityisesti tilintarkastuspalkkioiden ja asiakkaan lojaaliuden välillä. Asiakkaat, jotka maksavat pienempiä tilintarkastuspalkkioita suhteessa muihin saman alan yrityk- siin, ovat uskollisempia tilintarkastajalleen, eli sitoutuvat tilintarkastajaan pidemmäksi aikaa. Sarbanes-Oxley –laki (2002) sekä monet laskentatoimen ja tilintarkastuksen skandaalit ovat merkittävästi muuttaneet tilintarkastusyhteisöjen ja niiden asiakkaiden välisiä suh- teita. Sarbanes-Oxley –laki vaatii tilintarkastajan vaihtamista viiden vuoden välein. Siitä huolimatta monet tilintarkastajat jatkoivat asiakkaidensa palvelua pitkälle 2000-luvun puolelle. Monet asiakkaat jatkoivat lojaaliuttaan tilintarkastajalleen vielä monien vuosien ajan lain voimaantulon jälkeen. (Farag & Elias 2011: 79.) Tutkimuksesta ilmeni, että tilintarkastuspalkkioilla on merkittävä vaikutus asiakkaan lo- jaaliuden asteeseen. Tilintarkastuspalkkioiden nostaminen vaikuttaa negatiivisesti lojaa- lisuuteen niiden asiakkaiden osalta, jotka jo entuudestaan maksavat korkeampia tilintar- kastuspalkkioita suhteessa muihin saman alan yrityksiin. Toisaalta tilintarkastuspalkkioi- den nostaminen ei vaikuta niiden asiakkaiden lojaalisuuteen, jotka maksavat entuudestaan pienempiä tilintarkastuspalkkioita suhteessa muihin saman alan yrityksiin. (Farag & Elias 2011: 79.) Tutkijat toivat tutkimuksessaan esille erityisesti asiakkaan näkökulman. Asiakas voi vaih- taa tilintarkastajaa helposti, mikäli syntyy erimielisyyksiä tilintarkastajan kanssa tai ol- laan tyytymättömiä tilintarkastajan palveluun. He toteavat, että kaikista lojaaleimpia asi- akkaita ovat ne asiakkaat, jotka kohtaavat vain pieniä muutoksia tilintarkastuspalkkioissa. 32 Tutkimuksesta myös ilmeni, että lojaalit asiakkaat saavat vähemmän lausuntoja, jotka koskevat toiminnan jatkuvuutta (going concern). Lisäksi heidän tilintarkastusyhteisönään toimii tavallisesti jokin Big4 –yhteisö. (Farag & Elias 2011: 91.) Tilintarkastajan asiakkaalle on kustannustehokkaampaa olla vaihtamatta tilintarkastajaa. Tilintarkastajien on oltava tarkkoja asettaessaan tilintarkastuspalkkioitaan toimikaudesta toiseen. Todennäköisyys asiakkaan menettämiselle on suuri, mikäli tilintarkastuspalk- kiota päätetään nostaa, etenkin, jos asiakas jo entuudestaan maksaa korkeampaa palkkiota verrattuna muihin alan yrityksiin. Mitä pidempään yritys pitää tietyn tilintarkastajan pal- veluksessaan, sitä pienempiä määriä yritys maksaa tilintarkastuspalkkioita verrattuna ti- lanteeseen, kun vaihdetaan toiseen tilintarkastajaan. Tulosten olisi hyvä kiinnostaa tilin- tarkastajia, sillä vaikka asiakkaalle on kustannustehokkaampaa pitää sama tilintarkastaja palveluksessaan, voi tämä tarkoittaa tilintarkastajille tuottojen laskua. Toisaalta tilintar- kastajien etuna on tällöin se, että heidän asiakkaansa ovat helpommin ennakoitavissa. (Farag & Elias 2011: 79–91.) 33 4. KIIREKAUDEN JA TILINTARKASTAJAN VAIHTAMISEN SUHDE 4.1. Kiirekauden vaikutus tilintarkastajan vaihtamiseen López ja Peters (2011) tutkivat kiirekauden mahdollisia vaikutuksia tilintarkastajan vaih- tamisen todennäköisyyteen. He ottivat huomioon vuoden lopussa tilikautensa päättävien yritysten määrän tilintarkastajan asiakasportfoliossa. Kiirekausi asettaa korkeat vaati- mukset tilintarkastuksen resursseille. Tutkijat kehittivät tilintarkastajan työmäärän kas- vulle kiirekauden aikaan mittarin, joka on määritelty siten, että se on joulukuun lopussa tilikautensa päättävien yritysten maksamat tilintarkastuspalkkiot suhteessa koko vuoden tilintarkastuspalkkioihin. Siten suhdeluku on kiirekauden ulkopuolella huomattavasti pie- nempi. Joulukuun lopussa tilikautensa päättävät tilintarkastajan asiakkaat sekä työmäärän kasvu tänä ajankohtana luovat erilaisia haasteita tilintarkastusresurssien allokoinnille. Työmää- rän paineiden vaikutuksista ja merkityksestä huolimatta kiirekausi on edelleen suhteelli- sen tutkimatonta aluetta empiirisen tilintarkastuksen kirjallisuudessa. Tutkijat toteavat, että on tarvetta muodolliselle empiiriselle tutkimukselle, joka tutkisi sitä, että vaikutta- vatko olennaiset tilintarkastuksen ongelmat tasapuolisesti kiirekauden yrityksiin ja mui- hin yrityksiin. (López & Peters 2011: 359–360.) López ja Peters (2011: 360–361) olettivat, että kiirekauden pitäisi olla yhteydessä pie- nempään tilintarkastajan vaihtamisen todennäköisyyteen johtuen korkeammista vaihta- misen transaktiokustannuksista joulukuussa tilikauden päättävien yritysten ja niiden tilin- tarkastajien keskuudessa. Muulloin kuin kiirekauden aikana on vähemmän potentiaalisia asiakkaita, mutta toisaalta on enemmän vapaita resursseja, ja tämä luokin kovaa kilpailua tilintarkastusyhteisöjen välille ja johtaa siten matalampiin transaktiokustannuksiin. Muille kuin kiirekauden yrityksille tämä vähentää tilintarkastajan vaihtamisen kustan- nuksia tai niitä kustannuksia, jotka liittyvät uuden tilintarkastajan valitsemiseen. Tämän vastakohta taas soveltuu kiirekauden yrityksiin ja tilintarkastajan vaihtamisen kustannuk- siin, eli kiirekauden yritysten tilintarkastajan vaihtaminen on kalliimpaa. Täten tutkijat muodostivat ensimmäisen hypoteesinsa: tilintarkastajan vaihtamisen todennäköisyys on pienempi kiirekauden yrityksillä kuin muilla yrityksillä. 34 Samoin kuin López ja Peters (2011), muodostetaan tutkielman ensimmäinen hypoteesi liittyen kiirekauteen ja sen negatiiviseen vaikutukseen tilintarkastajan vaihtamiseen. Poi- keten Lópezin ja Petersin (2011) tutkimusasetelmasta, tässä tutkielmassa kiinnitetään huomiota asiakkaan toimesta tapahtuvaan tilintarkastajan vaihtamiseen eli tilintarkastajan erottamiseen, ja sitä verrataan tilintarkastajan irtisanoutumiseen. Väitetään siis, että kii- rekauden asiakkaalle on kalliimpaa vaihtaa tilintarkastajaa kuin muille, joten oletetaan, että kiirekausi vaikuttaa negatiivisesti tilintarkastajan erottamiseen. H0: Tilikauden päättymisaika ei vaikuta tilintarkastajan erottamiseen. H1: Kiirekauden yritykset erottavat epätodennäköisemmin tilintarkastajansa verrattuna muihin yrityksiin. Käyttäytymistieteellinen tilintarkastuksen kirjallisuus väittää, että työmäärän kasvulla voi olla haitallisia vaikutuksia tilintarkastuksen laatuun ja tilintarkastajan käyttäytymiseen. Aiemmat tutkimukset antavat myös näyttöä siitä, että aikapaineet voivat vaikuttaa tilin- tarkastajan asiakassuhteeseen luoden kannustimia tilintarkastajan vaihtamiselle. (López & Peters 2011: 361.) Kuten aikaisemmin todettiin, aikapaineet voivat johtaa tilintarkas- tajan ei-toivottuihin käyttäytymismalleihin tai siihen, että tilintarkastajat suorittavat heik- kolaatuista tilintarkastustyötä. Tilintarkastuksen laatua heikentäviin toimintatapoihin kuuluu ennenaikaisia irtisanoutumisia työtehtävistä, pinnallisten arvioiden tekemistä sekä asiakkaan heikon selityksen hyväksymistä. (Alderman & Deitrick 1982; Kelley & Margheim 1990.) Lisäksi Sweeney ja Summers (2002) toteavat, että nousseet työmäärän paineet kiirekau- den aikana nostavat työuupumuksen riskiä ja johtavat tilintarkastajan tunnekylmyyteen toimeksiantoansa kohtaan. Tilintarkastajat ja heidän asiakkaansa tunnistavat näitä mah- dollisesti haitallisia työmäärän kasvun aiheuttamia vaikutuksia asiakassuhteeseen sekä tilintarkastuksen laatuun. Siksi tutkielmassa oletetaan, että työmäärän kasvulla ja tilintar- kastajan vaihtamisen todennäköisyydellä on positiivinen suhde. Tämä on taas tutkijoiden toisena hypoteesina: tilintarkastajan työmäärän kasvulla on positiivinen vaikutus tilintar- kastajan vaihtamiseen. Tutkijoiden hypoteesit siis olettavat, että tilintarkastajan vaihta- miseen vaikuttaa sekä kiirekausi että työmäärän kasvusta johtuvat tilintarkastajan koke- mat vaikutukset. (López & Peters 2011: 361–362.) Tämän tutkielman toinen hypoteesi on jälleen samankaltainen kuin Lópezin ja Petersin (2011) toinen hypoteesi, mutta tarkastelee asiakkaan toimesta tapahtuvaa tilintarkastajan 35 vaihtamista, ja erityisesti sitä, vaikuttaako työmäärän kasvu siihen, että asiakas päättää erottaa tilintarkastajansa. Aiheen kirjallisuudessa on todettu, että aikapaineet ja muut työ- määrän kasvun negatiiviset vaikutukset voivat vaikuttaa negatiivisesti asiakassuhteeseen, ja saada siten asiakkaan vaihtamaan tilintarkastajansa. H0: Tilintarkastajan työmäärän kasvu ei vaikuta tilintarkastajan erottamiseen. H2: Tilintarkastajan työmäärä vaikuttaa positiivisesti tilintarkastajan erottamiseen. Kyseiset hypoteesit ovat erilaisia ja tavallaan ristiriidassa. Työmäärän kasvua tapahtuu kiirekauden aikana, jolloin toisen hypoteesin mukaan tilintarkastajan vaihtaminen asiak- kaan toimesta olisi todennäköisempää, ja ensimmäisen mukaan kiirekauden yritykselle on nimenomaan epätodennäköisempää erottaa tilintarkastaja. On mielenkiintoista selvit- tää, löytyykö merkittäviä eroja asiakkaan aloitteesta ja toisaalta tilintarkastajan aloitteesta tapahtuviin tilintarkastajan vaihtamisiin. Toisaalta voi olla niin, että ei saada hypoteeseille vahvistusta lainkaan. Nollahypoteesi saattaa olla voimassa kummankin hypoteesin osalta, jos ei esiinny merkittäviä eroja asiakkaan aloitteesta ja tilintarkastajan irtisanoutumisesta tapahtuvissa tilintarkastajan vaihtamistilanteissa liittyen kiirekauteen ja työmäärään. Tut- kimusasetelma on jokseenkin erilainen Lópezin ja Petersin (2011) tutkimukseen verrat- tuna, mutta toisaalta se voi mahdollisesti tuoda jotain uutta kiirekauden ja tilintarkastajan vaihtamisen suhteen tarkasteluun. Lópezin ja Petersin (2011: 362–363) tutkimuksen aineistona olivat julkisesti noteeratut osakeyhtiöt Yhdysvalloissa vuosina 2004–2007. Alkuotos sisälsi 70 730 yrityshavaintoa, mutta siitä jätettiin pois ne yritykset, joiden tilintarkastajina ovat pienemmät tilintarkas- tusyhteisöt sekä yritykset, joilla oli puutteellisia tietoja käytetyissä tietokannoissa. Tutki- jat valitsivat tarkasteltavakseen isot tilintarkastusyhteisöt, koska niillä on dominoiva rooli tilintarkastusmarkkinoilla ja niiden asiakasportfoliot ovat merkittävästi suurempia ja sa- mankaltaisempia keskenään. Lopullinen otos sisälsi 10 238 yrityshavaintoa. Ernst & Young -tilintarkastusyhteisöllä oli suurin osuus tilintarkastusyhteisöistä ja KPMG:llä pie- nin. Tutkimus tehtiin logistista regressiomallia hyödyntäen ja siinä tutkittiin tilintarkastajan vaihtamisen todennäköisyyttä kiirekauden, työmäärän kasvun ja muiden tekijöiden ai- heuttamina. Eniten oltiin kiinnostuneita kahdesta itsenäisestä muuttujasta, kiirekauden muuttujasta sekä työmäärän muuttujasta. Kiirekauden muuttuja kuvastaa tässä tilintarkas- tusmarkkinoiden kilpailua ja tilintarkastajan vaihtamisen kustannuksia joulukuussa tili- 36 kautensa päättävien yritysten keskuudessa. Työmäärän kasvun muuttuja taas kuvaa pai- kallisia tilintarkastustoimistoja kiirekauden aikana. Siinä korkeampi saatu arvo ilmaisee suurempaa asiakasmäärää tilintarkastajan asiakasportfoliossa, joka mitataan tilintarkas- tuspalkkioiden perusteella. (López & Peters 2011: 363.) Kyseisen tutkimuksen regressiomalli sisältää kontrollimuuttujia tilintarkastusriskille, ta- loudelliselle riskille, asiakkaiden ja tilintarkastajien yhteensopimattomuudelle ja muille yleisille tekijöille, joiden tiedetään vaikuttavan tilintarkastusmarkkinoihin. Tilintarkas- tusriskin muuttujia ovat muun muassa todennäköisyys, että yrityksen tilinpäätös on vir- heellinen, harkinnanvaraiset erät, muutos yrityksen tuloissa ja sisäisen valvonnan rapor- toidut ongelmat. Lisäksi tilintarkastusriskissä on huomioitu yritysfuusiot ja yritysostot kyseisenä tai edellisenä vuonna sekä varaston ja saatavien arvo jaettuna taseen loppusum- malla. (López & Peters 2011: 363–364.) Taloudellinen riski sisältää muuttujan, joka kuvastaa nettotuloa ennen sattumanvaraisia eriä tilinpäätöksessä jaettuna keskimääräisellä taseen loppusummalla. Lisäksi huomioi- daan, onko yritys ollut tappiollinen kyseisenä vuonna tai aikaisempina vuosina. Talou- dellinen riski sisältää lisäksi muuttujan, joka kuvaa velan suhdetta taseen loppusummaan. Tutkimuksessa on myös otettu huomioon yrityksen likviditeetin aste ja siinä oletetaan, että mitä alhaisempi likviditeetti, niin sitä suurempi taloudellinen riski. (López & Peters 2011: 364.) Asiakkaan ja tilintarkastajan yhteensopimattomuus sisältää tilintarkastajan asiakassuh- teeseen kuuluvia lisäominaisuuksia, jotka saattavat vaikuttaa tilintarkastajan vaihtamisen todennäköisyyteen. Siinä ovat mukana muun muassa poikkeavat tilintarkastuspalkkiot. Lisäksi siihen sisältyy muuttuja, joka kertoo, onko yritys väärin kohdistettu sen nykyiselle BigN -tilintarkastajalle. Lisäksi yhteensopimattomuudessa otetaan huomioon kilpailevien tilintarkastusyhteisöjen saatavuus ja siksi on otettu mukaan muuttuja, joka kuvastaa yri- tyksen maantieteellistä läheisyyttä tilintarkastajaan sekä muuttuja, joka kuvastaa lyhyitä asiakassuhteita. (López & Peters 2011: 365.) Muihin tekijöihin kuuluu muun muassa asiakkaan koko, jota mitataan taseen loppusum- malla sekä tilintarkastajan johtava asema markkinoilla. Kyseisessä tutkimuksessa olete- taan, että mitä isompi asiakas, sitä kalliimpaa on vaihtaa tilintarkastajaa. Johtava asema markkinoilla tarkoittaa sitä, että tilintarkastusyhteisöllä on yli 30 prosentin markkina- osuus. (López & Peters 2011: 365.) 37 Tutkimuksen tulokseksi saatiin, että joulukuussa tilikautensa päättävien yritysten osuus kaikista oli 70,99 prosenttia. Jatkumattomia toimeksiantoja havaittiin 5,24 prosenttia kii- rekauden aikaisista yrityksistä. Muilla kuin kiirekauden yrityksillä, 7,91 prosentilla oli havaittu jatkumaton toimeksianto. Tämä alustavasti tukee tutkijoiden ensimmäistä hypo- teesia, eli tilintarkastajan vaihtaminen on epätodennäköisempää kiirekauden yritysten keskuudessa. Kiirekauden yrityksillä on siis matalampi taipumus sitoutua tilintarkastajan vaihtamiseen. (López & Peters 2011: 366.) Tulokseksi saatiin, että joulukuun lopussa tilikautensa päättävillä (=kiirekauden) yrityk- sillä on pienempi todennäköisyys vaihtaa tilintarkastajaa kuin niillä, jotka päättävät tili- kautensa muulloin kuin joulukuun lopussa. Tähän on mahdollisesti syynä korkeammat vaihtamisen transaktiokustannukset kiirekauden yrityksille ja heidän tilintarkastajilleen. Kyseinen väite perustuu kasvaneeseen tilintarkastusresurssien saatavuuteen ja kasvanee- seen kilpailuun tilintarkastajien välillä ennen ja jälkeen kiirekauden. (López & Peters 2011: 359.) Niillä yrityksillä, joilla havaittiin olevan jatkumaton toimeksianto, on ollut korkeampi harkinnanvaraisten erien taso, vähemmän kasvua ja niillä on esiintynyt todennäköisem- min sisäisen valvonnan ongelmia. Lisäksi niillä on ollut pidempi tilintarkastajan rapor- toinnin viive sekä korkeampi varaston ja saatavien arvo. Toisin sanoen, yritykset, jotka vaihtavat tilintarkastajaa, omaavat enemmän tilintarkastusriskiä. Taloudellisen riskin nä- kökulmasta havaittiin, että ne yritykset, joilla oli jatkumaton toimeksianto, eivät ole yhtä kannattavia ja ne ovat kokeneet enemmän tappioita liiketoiminnassaan. Nämä yritykset siis sisältävät enemmän myös taloudellista riskiä. Asiakkaan ja tilintarkastajan yhteenso- pimattomuuden näkökulmasta yritykset, joilla oli havaittu jatkumaton toimeksianto ja jotka maksoivat korkeampia poikkeavia tilintarkastuspalkkioita, ovat todennäköisemmin yhteensopimattomia nykyisen BigN -tilintarkastajansa kanssa ja heitä ympäröi suurempi määrä paikallisia tilintarkastustoimistoja. Lisäksi havaittiin, että ne yritykset, joilla on jatkumaton toimeksianto, ovat keskimäärin pienempiä yrityksiä. (López & Peters 2011: 366–367.) Tilintarkastajan työmäärä on suurempi niillä kiirekauden yrityksillä, joilla toimeksianto ei jatku, verrattuna muihin yrityksiin, joilla ei jatku toimeksianto. Tämä väite tukee toista hypoteesia, jonka mukaan esiintyy positiivista yhteyttä työmäärän kasvun ja tilintarkas- tajan vaihtamisen välillä. Toisaalta havaittiin, että kiirekauden yritysten keskuudessa ti- lintarkastajan työmäärän kasvu on vielä merkittävästi suurempi, kun toimeksianto jatkuu. 38 Toisaalta tilintarkastajan työmäärän arvot ovat paljon matalammat muille kuin kiirekau- den yrityksille, eli työmäärän kasvu ei näytä olevan ongelma muille kuin kiirekauden yrityksille ja niiden toimeksiannoille. (López & Peters 2011: 367–368.) Löydettiin siis positiivinen yhteys työmäärän kasvun ja tilintarkastajan vaihtamisen to- dennäköisyyden välillä. Tilintarkastajan kiirekauden työmäärän kasvulla voi olla haital- lisia vaikutuksia asiakassuhteeseen, vaikkakin vaihtamisen transaktiokustannukset ovat korkeampia kiirekauden aikana. Tilintarkastajien määrä, jotka kilpailevat maantieteelli- sellä läheisyydellään yritykseen, on positiivisesti yhteydessä tilintarkastajan vaihtami- seen, mikä osaltaan tukee väitettä kilpailun vaikutuksista vaihtamiseen ja vaihtamisen transaktiokustannuksista. Paikallisten tilintarkastajien saatavuus kiirekauden aikana ja työmäärän kasvun vaikutukset tilintarkastajan asiakassuhteeseen vaikuttavat positiivi- sesti tilintarkastajan vaihtamisen todennäköisyyteen. (López & Peters 2011: 359.) Tilintarkastajan vaihtamisen todennäköisyys on siis pienempi kiirekauden yritysten kes- kuudessa, mutta nousee kun tilintarkastajan työmäärän taso nousee. Todennäköisyys vaihtamiselle on korkeampi, jos yritystä ympäröi useampi paikallinen tilintarkastustoi- misto. Tällöin tilintarkastajan vaihtamisen ja etsimisen kustannukset ovat alhaisemmat. Tilintarkastajan vaihtamisen todennäköisyys on pienempi, mikäli asiakassuhde on lyhyt, eli alle neljä vuotta. Lisäksi todennäköisyys vaihtaa tilintarkastajaa on pienempi suurilla asiakasyrityksillä. Näyttöä ei saatu sille, että tilintarkastusmarkkinajohtajan asiakasyritys olisi halukas vaihtamaan tilintarkastajaa. Suurin saatu korrelaatio koski kiirekautta ja työ- määrän kasvua. (López & Peters 2011: 368–375.) Tutkijat tekivät myös lisämallin, jonka mukaan tilintarkastajan vaihtamiselle olisi suu- rempi todennäköisyys silloin, kun tilintarkastuksen suorittaa paikallinen toimisto, jonka työmäärän kasvun taso on korkeampi kuin joulukuun työmäärän kasvun mediaani. Toisin sanoen, todennäköisyys tilintarkastajan vaihtamiselle nousee, kun tilintarkastajan työ- määrän kasvun taso nousee. Kaiken kaikkiaan, todennäköisyys vaihtaa tilintarkastajaa pysyy matalana kiirekauden yritysten keskuudessa, vaikkakin tutkimuksessa saatiin näyt- töä merkittävästä positiivisesta yhteydestä tilintarkastajan vaihtamisen ja työmäärän kas- vun välillä. Kiirekauden yrityksillä on siis matalampi taipumus sitoutua tilintarkastajan vaihtamiseen. Tulokset eivät johdu vain tilikauden päättämiskuukaudesta, vaan kiirekau- den yritysten määrän suuruudesta tilintarkastajan asiakasportfoliossa, joka vaikuttaa asia- kassuhteeseen. Todetaan, että kiirekaudella ja työmäärän kasvulla esiintyy vastakkaisia vaikutuksia tilintarkastajan vaihtamisen todennäköisyyteen. (López & Peters 2011: 375– 376.) 39 Päättäjät voisivat hyötyä työmäärän kasvun vaikutusten tiedostamisesta ehdottamalla muutoksia, jotka sovittaisivat kasvaneet vaatimukset tilintarkastusresursseja kohtaan, si- sältäen uusia tapoja selviytyä tiukoista deadlineista. Voidaan väittää, että nykyiset tekno- logiset kehitykset ja tilintarkastuksen kehitys ovat helpottaneet mahdollisia haittavaiku- tuksia, jotka liittyvät tilintarkastajan suoritukseen ja käytökseen kiirekauden aikana. Kii- rekausi ja työmäärän kasvu potentiaalisina tilintarkastajan vaihtamisen tekijöinä ovat uu- tena kiinnostuksen kohteena nykyisessä tilintarkastajan toimintaympäristössä. (López & Peters 2011: 359–360.) 4.2. Tilintarkastusyhteisön koon merkitys vaihtamiseen kiirekauden aikana Feng (2013) tutki Lópezin ja Petersin (2011) tavoin kiirekauden vaikutusta tilintarkasta- jan vaihtamiseen, mutta lisäsi tutkimuskohteekseen kiirekauden resurssirajoitusten mah- dollisen vaikutuksen uuden tilintarkastajan valintaan. Hän tutki tätä käyttämällä logistista regressiomallia. Otos koostui yrityksistä, jotka vaihtoivat tilintarkastajaa vuosina 1979– 2005. Hän sai tulokseksi, että ennen Sarbanes-Oxley –lain (2002) voimaantuloa, asiak- kaat, jotka olivat ensin pienemmällä tilintarkastusyhteisöllä ja päättivät tilikautensa jou- lukuun lopussa, vaihtoivat epätodennäköisemmin isoon tilintarkastusyhteisöön kuin muina aikoina tilikautensa päättävät yritykset. Tilintarkastajan vaihtamiseen ei vaikutta- nut tilikauden päättymisajankohta niiden yritysten kohdalla, joilla oli tilintarkastajana iso tilintarkastusyhteisö. Seuraavaksi tarkastellaan kyseistä tutkimusta tarkemmin. (Feng 2013: 268.) Fengin (2013) tutkimuksessa keskityttiin tutkimaan tilintarkastusyhteisön kapasiteettira- joitusten vaikutusta tilintarkastuksen suorittamiseen. Tavoitteena oli selvittää, onko tili- kauden päättymisajankohdalla vaikutusta tilintarkastajan vaihtamiseen suurempaan tai pienempään, eli pienestä isoon tai isosta pieneen tilintarkastusyhteisöön. Tämä on kiin- nostavaa siksi, koska tilintarkastajilla on erilainen kapasiteetti eri vuodenaikoina. (Feng 2013: 268.) Feng (2013: 269) väittää, että kapasiteettirajoitukset vaikuttavat todennäköisemmin ison tilintarkastusyhteisön päätöksiin hyväksyä uusi asiakas, kuin päätöksiin säilyttää asiakas. Ensimmäisenä Fengin (2013) hypoteesina esitetään, että kiirekauden yritykset vaihtavat epätodennäköisemmin suurempaan eli pienemmästä isoon tilintarkastusyhteisöön verrat- 40 tuna muihin yrityksiin. Isot tilintarkastusyhteisöt ovat suuren kysynnän alla ja siksi jou- tuvat todennäköisemmin alttiiksi kapasiteettirajoituksille verrattuna pienempiin tilintar- kastusyhteisöihin. Tutkimuksessa oletetaan, että kapasiteettirajoitukset pienentävät to- dennäköisyyttä vaihtaa pienemmästä isoon tilintarkastusyhteisöön. Mikäli kahdella po- tentiaalisella asiakasyrityksellä esiintyy samankaltaisia ominaisuuksia, mutta niiden tili- kausi päättyy eri aikoina, isot tilintarkastusyhteisöt saattavat todennäköisemmin hyväk- syä sen asiakkaan, jonka tilikauden ajankohta ei osu kiirekauteen, johtuen tilintarkastajien rajoitetusta kapasiteetista kiirekauden aikana. (Feng 2013: 269.) Aikaisempi tilintarkastusalan kirjallisuus tarjoaa useita selityksiä tilintarkastajan vaihta- miselle. Kysynnän puolelta aikaisemmat tutkimukset osoittavat, että yrityksen ohjaus- ominaisuudet, taloudelliset ominaisuudet sekä tilintarkastuspalveluiden ulottuvuus, jota yritykset haluavat, muuttuvat ajan myötä. Tarjonnan puolelta taas, tilintarkastajat valitse- vat asiakkaansa perustuen asiakasriskiin, asiakasportfolion hallintaan sekä tilintarkasta- jan ja asiakkaan erimielisyyteen. Feng (2013: 270) väittää, että tilikauden päättymisajan- kohdalla on tärkeä rooli yrityksen ominaisuuksissa, sillä kiirekauden yritykset mahdolli- sesti aiheuttavat tilintarkastajalle kapasiteettirajoituksia, ja vaikuttavat tilintarkastajan ja asiakkaan välisiin päätöksiin uudelleenjärjestelyistä. (Feng 2013: 270.) Kiirekauden aikana tilintarkastajien kapasiteetti on rajoitetumpi kuin muina aikoina ja käyttäytymistieteellinen kirjallisuus väittääkin, että resursseihin kohdistuvat vaatimukset kiirekauden aikana vaikuttavat tilintarkastajan käyttäytymiseen (Alderman & Deitrick 1982; Kelley & Margheim 1990; Sweeney & Summers 2002). Dezoort ja Lord (1997) sekä Sweeney ja Summers (2002) olivat ilmaisseet tutkimuksissaan lisätarvetta tutkimuk- sille, jotka koskisivat tilintarkastajan kapasiteettirajoituksia kiirekauden aikana, johon Fengillä (2013: 271) oli tarkoituksena vastata. Fengin (2013: 269–271) tutkimuksessa on käytetty suhteellisen suurta otoskokoa ja pi- dempää aikaväliä kuin monessa muussa aiheen tutkimuksessa. Lisäksi on tarjottu täyden- täviä tuloksia Lópezin ja Petersin (2011) tutkimukseen edistämällä ymmärrystä tilintar- kastajan ja asiakkaan uudelleenjärjestelystä. Kyseinen tutkimus eroaa Lópezin ja Petersin (2011) tutkimuksesta monella tavalla. Ensinnäkin Fengin (2013) tutkimusperiodi on vuo- desta 1979 vuoteen 2005, joka on paljon pidempi aikaväli kuin Lópezin ja Petersin (2011) 2004–2007. Pidempi tutkimusperiodi tarjoaa mahdollisuuksia tarkastella ajallisia muu- toksia tekijöissä, jotka vaikuttavat tilintarkastajan ja asiakkaan uudelleenjärjestelyyn. Tä- hän voidaan tuoda esille esimerkiksi se huomio, että isot tilintarkastusyhteisöt ovat alka- neet keskittyä enemmän asiakasriskiin Sarbanes-Oxley –lain (2002) jälkeen. Toiseksi, 41 López ja Peters (2011) tutkivat vain niitä yrityksiä, joiden tilintarkastajana oli iso tilintar- kastusyhteisö. Isot ja pienet tilintarkastusyhteisöt saattavat suhtautua asiakkaan ominai- suuksiin eri tavoin. Tämä tutkimus tutki erilaisia asenteita asiakkaan ominaisuuksia koh- taan kahdessa eri tilintarkastusryhmässä, erottamalla asiakkaat isoihin tilintarkastusyhtei- söihin ja pienempiin tilintarkastusyhteisöihin, riippuen siitä, kumpaan ryhmään vanha ti- lintarkastaja kuului. Feng (2013: 271) olettaa, että isot tilintarkastusyhteisöt ovat vähemmän halukkaita hy- väksyä uusia asiakkaita kiirekauden ajalle. Siksi hänen ensimmäinen hypoteesinsa on se, että kiirekauden yritykset vaihtavat epätodennäköisemmin pienemmästä isoon tilintarkas- tusyhteisöön, verrattuna muihin. Pienemmät tilintarkastusyhteisöt saattavat kyllä kohdata samankaltaisia kapasiteettirajoituksia kuin isot tilintarkastusyhteisöt ja näin ollen niillä- kään ei välttämättä ole riittäviä resursseja uusien asiakkaiden hyväksymiseen ja niiden tilintarkastamiseen. Pienemmillä tilintarkastusyhteisöillä saattaa kuitenkin olla vähem- män liikkumavaraa siinä, että ne jättäisivät pois kiirekauden aikaisia yrityksiä asia- kasportfoliostaan. Lisäksi pienemmät tilintarkastusyhteisöt ovat usein halukkaampia ka- pasiteettinsa kasvattamiseen kiirekauden yrityksiä varten, sillä silloiset asiakkaat ovat tyypillisesti suurempia ja voivat siksi maksaa suurempia tilintarkastuspalkkioita. Feng (2013: 271–272) tutki, kuinka kiirekausi vaikuttaa tilintarkastajan ja asiakkaan uu- delleenjärjestelyyn luokittelemalla tilintarkastajamuutokset kahteen ryhmään: yksi ryhmä on isolla tilintarkastusyhteisöllä ja toinen ryhmä pienemmällä tilintarkastusyhteisöllä en- nen vaihtoa. Hän oletti, että kiirekauden vaikutus uudelleenjärjestelyyn riippuu yrityksen tilintarkastusyhteisön tyypistä ennen vaihtoa. Yritykset, jotka ovat pienemmän tilintar- kastusyhteisön ryhmässä, saattavat vaihtaa isoon tilintarkastusyhteisöön esimerkiksi siitä syystä, että tarvitsevat korkeampaa laatua tilintarkastuspalveluihinsa tietyissä olosuh- teissa. Teorian pohjalta johdan kolmannen hypoteesini käyttäen Fengin (2013) ensimmäistä hy- poteesia: H0: Tilikauden päättämisen ajankohdalla ei ole vaikutusta siihen, että yritys vaihtaa tilin- tarkastajaa ei-Big4 –yhteisöstä Big4 –yhteisöön. H3: Kiirekauden yritykset vaihtavat tilintarkastajaa epätodennäköisemmin ei-Big4 –yh- teisöstä Big4 –yhteisöön verrattuna muihin yrityksiin. 42 Erotan tilintarkastusyhteisöt toisistaan jakamalla ne Big4 ja ei-Big4 –yhteisöihin. Big4 – yhteisöjä ovat siis KPMG, EY, Deloitte ja PwC. Fengin (2013) toisena hypoteesina esitetään, että todennäköisyys vaihtaa tilintarkastajaa pienempään tilintarkastusyhteisöön on korkeampi kiirekauden yrityksille kuin muille. Asiakkaat saattavat vaihtaa pois ison tilintarkastajan monesta syystä. Jotkut asiakkaat saattavat olla huolissaan, kun saavat kiirekauden aikana vähemmän huomiota isolta tilin- tarkastajaltaan. Toisaalta asiakkaat saattavat silti säilyttää ison yhteisön tilintarkastaja- naan, koska yritykset suosivat isojen tilintarkastusyhteisöjen mainetta ja ammattitaitoa. (Feng 2013: 272.) Sarbanes-Oxley –laki (2002) on luonut uutta ja paranneltua lainsäädäntöä laskentatoimen ja tilintarkastuksen alalle, mikä laajentaa tilintarkastajan työn määrää, jota vaaditaan yh- dysvaltalaisissa yrityksissä. Noussut kysyntä tilintarkastuspalveluille Sarbanes-Oxley – lain (2002) implementoinnin jälkeen on nostanut tilintarkastuspalkkioita, etenkin pienille yrityksille. Pykälän 404 vaatimukset johtavat yhtenäisiin tilintarkastuksiin, jotka paran- tavat tilintarkastajien luottamusta yrityksen sisäiseen valvontaan ja antavat luvan tilintar- kastajalle hajauttaa toimeksiantonsa tehtävät ympäri vuotta. Tämä saattaa lieventää kapa- siteettirajoitusongelmaa ja näin ollen lieventää kiirekauden vaikutusta, kun tilintarkastaja voi esimerkiksi aloittaa kontrollien testauksen hyvissä ajoin ennen kiirekautta. (Feng 2013: 272–273.) Feng (2013: 273) rakensi suhteellisen ymmärrettävän mallin tutkiakseen tilintarkastajan vaihtamisen aiheuttavia tekijöitä sisällyttämällä kapasiteettiin liittyvät tekijät, kuten tili- kauden päättymisajankohdan. Hän käytti tätä mallia erikseen ryhmään yrityksiä, jolla oli ensin iso tilintarkastusyhteisö ja ryhmään, jossa oli ensin pienempi tilintarkastusyhteisö. Isot tilintarkastusyhteisöt kohtaavat valtavaa painetta kiirekauden aikana ja siksi oletet- tiin, että todennäköisyys sille, että yritys vaihtaa pienestä isoon tilintarkastajaan, on pie- nempi kiirekauden yritysten keskuudessa. Lisäksi isoilla tilintarkastusyhteisöillä on tai- pumusta jättää pois kiirekauden asiakkaita lieventääkseen sitä painetta, joka johtuu rajoi- tetusta kapasiteetista. Muuttujat tutkimuksessa koskivat yrityksen kokoa, kasvua ja taloudellista tilannetta. Ko- koa koskevat muuttujat ovat tärkeitä sen vuoksi, että mitä isommat yritykset ovat ky- seessä, sitä monimutkaisemmat ovat niiden kirjanpidon transaktiot. Sen vuoksi yritykset saattavat vaihtaa isoon tilintarkastusyhteisöön, sillä ne ovat yleisesti kehittyneempiä ti- 43 lintarkastuksen teknologiassa sekä ovat taitavampia monimutkaisten kirjanpidon transak- tioiden käsittelyssä. Lisäksi yrityksen toimintakustannukset nousevat koon kasvaessa ja tällöin vaaditaan korkeampaa laatua tilintarkastustyössä, jotta saadaan kohennettua yri- tyksen corporate governancea. Taloudellisen tilanteen muuttujiin kuuluivat muun mu- assa muutokset kassavirroissa, muutokset koko pääoman tuottoasteessa, tappiollisen tai voitollisen tuloksen esiintyminen tilinpäätöksessä, taloudellinen ahdinko sekä yrityksen osakkeen volatiliteetti. Parempi taloudellinen tilanne vaikuttaa siihen, että vaihdetaan isompaan tilintarkastusyhteisöön. Huonompi taloudellinen suoritus taas nostaa sitä toden- näköisyyttä, että vaihdetaan pienempään tilintarkastusyhteisöön. (Feng 2013: 274.) Lisäksi tutkimuksessa esiintyi muuttujia, jotka liittyivät rahoitukselliseen riskiin ja muu- toksiin rahoituksessa. Tärkeimmät muuttujat tässä olivat velkoihin liittyvät ja osakkeen volatiliteettiin liittyvät muuttujat. Kielteisen toimeksiantopäätöksen saaneet asiakkaat joutuvat usein turvautumaan ”alempitasoisiin” tilintarkastajiin. Lisäksi tutkimukseen oli otettu mukaan tilintarkastusriski sekä riski oikeudenkäynnistä. Isoilla tilintarkastusyhtei- söillä on enemmän liikkumavaraa siinä, kun ne voivat jättää pois sellaiset asiakkaat, joi- hin liittyy suurempi riski. (Feng 2013: 275.) Feng (2013: 275) keräsi kaiken kaikkiaan 9 943 yritystä, jotka olivat vaihtaneet tilintar- kastajaa tänä ajanjaksona. Hän poisti otoksestaan niitä yrityksiä, joilla oli muun muassa puuttuvia tietoja ja sai lopulliseksi otosmääräksi 3 029 yritystä ja 4 389 yrityshavaintoa. Suurimmalla osalla yrityksistä oli tilintarkastajana iso tilintarkastusyhteisö. Lisäksi huo- mattiin, että useimmiten yritykset vaihtavat tilintarkastajaa samaan suuntaan, eli pienestä pieneen tai isosta isoon tilintarkastajaan. Isoilla tilintarkastusyhteisöillä olevat yritykset ovat tutkimuksen mukaan suhteellisesti suurempia, niillä on parempi tilikauden tulos ja ne kasvavat hitaammin kuin ne yritykset, joiden tilintarkastusyhteisönä toimi pienempi tilintarkastusyhteisö. Kiirekauden yritykset ovat useimmiten suurempia ja useammin taloudellisessa ahdingossa olevia kuin muut yri- tykset. Lisäksi havaittiin, että kiirekauden yrityksillä osakkeet vaihtelevat enemmän kuin muilla yrityksillä. Suurempaan tilintarkastajaan vaihtaminen ei merkittävästi eroa kiire- kauden ja muiden yritysten välillä. Kiirekauden yrityksillä on havaittu olevan suurempi kassavirta sekä suuremmat muutokset ulkoisessa rahoituksessa kuin muilla yrityksillä. (Feng 2013: 277.) Tilintarkastajan vaihtamisien kasvu vuonna 2002 johtuu Sarbanes-Oxley –lain säätämi- sestä. Tämä aiheutti lukuisia tilintarkastajan vaihtamisia. Vuodet 2003–2004 sisälsivät 44 Sarbanes-Oxley –lain ensimmäisen asteen täytäntöönpanon, joka johti moneen tilintar- kastajan vaihtamiseen. Suora vaihtaminen, eli isosta isoon tai pienestä pieneen tilintar- kastajaan, muodostaa enemmistön tilintarkastajien vaihtamisista. Jakauma pienempään ja suurempaan meneville vaihtamisille on pysynyt tasaisena verrattuna suorien vaihtamisien jakaumiin. Ainoa poikkeus on se, vuodesta 2002 tilintarkastajan vaihtaminen pienempään on ollut nouseva trendi. (Feng 2013: 280.) Suurempaan yhteisöön vaihtamiset ei-kiirekauden yritysten keskuudessa ovat yleisempiä kuin kiirekauden yritysten keskuudessa tapahtuvat suurempaan menevät vaihtamiset. Ei ole yllättävää, että suurempaan menevät vaihtamiset vähentyivät vuoden 2002 jälkeen, sillä kapasiteettirajoitukset suuremmilla tilintarkastajilla edistivät tätä laskua. Kiirekau- den yrityksillä näyttää olevan enemmän pienempään meneviä tilintarkastajan vaihtamisia kuin muilla yrityksillä Sarbanes-Oxley –lain täytäntöönpanon jälkeen. (Feng 2013: 280.) Testatakseen ensimmäistä hypoteesiaan, Feng (2013: 281) muodosti otoksista mallin, jota hän käytti ryhmään yrityksiä, joiden tilintarkastajana oli ensin pienempi tilintarkastusyh- teisö. Kiirekauden yritykset vaihtoivat epätodennäköisemmin pienemmästä isoon tilintar- kastusyhteisöön kuin muut yritykset ennen Sarbanes-Oxley –lakia, ja tämä antaa tukea ensimmäiselle hypoteesille. Tulokset kuitenkin osoittavat, ettei kiirekaudella ole enää Sarbanes-Oxley (2002) –lain täytäntöönpanon jälkeen ollut merkittävää vaikutusta siihen, että vaihdetaan suurempaan tilintarkastajaan. (Feng 2013: 281–285.) Feng (2013: 285) havaitsi, että kiirekauden yritykset, joiden tilintarkastajana oli ensin pienempi tilintarkastusyhteisö, olivat taloudellisesti enemmän ahdingossa Sarbanes-Ox- ley –lain täytäntöönpanon jälkeen kuin ennen täytäntöönpanoa. Tämä voi johtua siitä, että kapasiteettirajoitukset, jotka liittyvät kiirekauden yrityksiin, ovat olleet tiukemmat Sar- banes-Oxley –lain täytäntöönpanon jälkeen. Asiakasriski on ollut tärkeämpi vaikuttaja isojen yhteisöjen päätöstenteossa verrattuna tilikauden päättymisajankohtaan Sarbanes- Oxley –lain täytäntöönpanon jälkeen. Se, että joulukuu on yrityksen tilikauden päätty- misaika, ei ole enää niin tärkeä tekijä tilintarkastajan ja asiakkaan uudelleenjärjestelyissä Sarbanes-Oxley –lain jälkeen. Yleisesti ottaen, Sarbanes-Oxley –lain jälkeisenä aikana todennäköisyys vaihtaa tilintarkastajaa suurempaan on pienempi kaikille yrityksille. (Feng 2013: 285.) Yrityksen kokoa kuvaava muuttuja on positiivisesti korreloitunut suurempiin meneviin vaihtamisiin. Kasvua kuvaavalla muuttujalla on positiivinen ja merkittävä korrelaatio, mikä osoittaa sen, että yritykset vaihtavat isoon tilintarkastajaan silloin, kun kirjanpidon 45 transaktiot alkavat mennä monimutkaisemmiksi yrityksen kasvaessa. Suoritusta kuvaavat mittarit ovat positiivisesti korreloituneita suurempaan menevän vaihdon kanssa. Rahoi- tusriskin muuttujien näkökulmasta taas, mitä suurempi on yrityksen rahoitusriski, sitä pienempi on todennäköisyys vaihtaa isoon ja suosittuun tilintarkastajaan. Tulokseksi saa- tiin, että kapasiteettirajoitukset isoilla tilintarkastusyhteisöillä kiirekauden aikana rajoit- tivat niitä ennen Sarbanes-Oxley –lakia ottamasta uusia ja suhteellisesti pienempiä asiak- kaita, joiden tilikausi päättyi joulukuussa. (Feng 2013: 285.) Testatakseen toista hypoteesiaan Feng (2013: 285) teki laskelmat uudelleen samalla mal- lilla. Laskelmaan kuuluivat ne yritykset, joiden tilintarkastajana oli aluksi isompi tilintar- kastusyhteisö. Hän sai tulokseksi, että joulukuussa tilikauden päättymisajankohta ei ole tärkeä tekijä tilintarkastajan ja asiakkaan uudelleenjärjestelyissä, kun asiakkaan tilintar- kastajana on ollut aluksi iso tilintarkastusyhteisö. Näin ollen ei saatu tukea toiselle hypo- teesille. Toisaalta huomattiin, että isommat tai kasvavat yritykset vaihtavat epätodennä- köisemmin pienempään tilintarkastajaan kuin pienemmät yritykset. (Feng 2013: 285.) Tulokset yhdessä osoittavat sen, ettei tilikauden ajankohdalla ole enää merkitystä, kun vaihdetaan pienempään tilintarkastajaan. Joulukuun tilikauden päättymisajankohdalla oli ainoastaan merkitystä isojen tilintarkastusyhteisöjen uusien asiakkaiden hyväksymispää- töksissä ennen Sarbanes-Oxley –lain täytäntöönpanoa, mutta se ei ollut merkittävä tekijä tilanteissa, kun uuden asiakkaan on aikaisemmin tilintarkastanut jokin toinen iso tilintar- kastusyhteisö. (Feng 2013: 285.) Tutkimuksessa saadaan näyttöä sille, että kiirekauden yritykset vaihtoivat tilintarkastajaa suurempaan epätodennäköisemmin ennen Sarbanes-Oxley –lakia (2002), muttei yhteyttä havaittu enää lain täytäntöönpanon jälkeisenä aikana. Feng (2013) ei saanut näyttöä sille, että jos yritys päättää tilikautensa joulukuussa, että se nostaisi tilintarkastajan vaihtamisen todennäköisyyttä pienempään eli isosta pienempään tilintarkastusyhteisöön. (Feng 2013: 269.) Yhteenvetona, Feng (2013: 287) tutki, onko tilikauden päättymisajankohdalla kiirekau- den aikana vaikutusta siihen, vaihdetaanko tilintarkastajaa isoon tai pienempään tilintar- kastusyhteisöön. Ennen Sarbanes-Oxley –lain täytäntöönpanoa ne yritykset, joilla oli pie- nempi tilintarkastusyhteisö tilintarkastajanaan, vaihtoivat epätodennäköisemmin suurem- piaan tilintarkastajaan, jos niiden tilikausi päättyi joulukuussa. Sarbanes-Oxley –lain täy- täntöönpanon jälkeen muut kuin kiirekauden yritykset menettivät hyödyn vaihtaa suu- 46 rempaan tilintarkastajaan ehkä siksi, että Sarbanes-Oxley –laki vaatii tilintarkastajia kes- kittymään enemmän asiakasriskiin ja pykälän 404 implementointi antaa luvan tilintarkas- tajille jakaa tarkastustehtäviä ympäri vuoden. Kiirekaudella ei siis enää ole niin merkittä- vää vaikutusta tilintarkastajan vaihtamisen muotoon. Kyseinen tutkimus auttaa ymmärtämään tilintarkastajan kapasiteettirajoitusten vaikutusta tilintarkastukseen ja rakenteellisiin muutoksiin tilintarkastusammatissa. Vain suurem- paan tilintarkastajaan vaihtavat asiakkaat näyttäisivät kokevan mahdollisia resurssirajoi- tuksia tilintarkastusmarkkinoilla, mikä taas johtaa keskikokoisten tilintarkastusyhteisöjen kasvavaan merkitykseen. Tutkimus saattaa auttaa päättäjiä ymmärtämään, että määräävä lainsäädäntö kuten Sarbanes-Oxley (2002) –laki voi mahdollisesti myös muuttaa tilintar- kastajan käyttäytymistä ei-tavoiteltuun suuntaan. (Feng 2013: 287.) 47 5. TUTKIMUKSEN AINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄT Tämän tutkielman empiirisessä osassa testataan hypoteeseja, jotka on esitelty edellisessä luvussa. Seurataan pitkälti Lopézin ja Petersin (2011) sekä Fengin (2013) käyttämiä ana- lyysimenetelmiä, ja hypoteesien testaukseen käytetään logistisia regressioita. Ensin luo- daan regressiomalli kahdelle ensimmäiselle hypoteesille, joka vastaa Lópezin ja Petersin (2011) esitettyä regressiomallia. Kolmatta hypoteesia varten tehdään tarkempi regressio- malli Fengin (2013) mukaan, joka erotteli tilintarkastajan vaihtamiset samansuuruiseen tai erisuuruiseen tilintarkastusyhteisöön. Tarkoituksena on ennen kaikkea selvittää, onko kiirekaudella vaikutusta tilintarkastajan vaihtamiseen asiakkaan aloitteesta. Lisäksi ta- voitteena on saada selville, vaikuttaako tilintarkastajan lisääntynyt työmäärä siihen, että asiakas päättää vaihtaa tilintarkastajaa. Kolmantena tavoitteena on selvittää, esiintyykö kiirekauden yritysten ja ei-Big4 –yhteisöstä Big4 –yhteisöön vaihtamisen välillä negatii- vista yhteyttä, eli onko niin, että kiirekauden yritykset vaihtavat epätodennäköisemmin ei-Big4 –yhteisöstä Big4 –yhteisöön verrattuna yrityksiin, joiden tilikausi päättyy muul- loin kuin kiirekauden aikana. Lópezin ja Petersin (2011) tutkimus oli toteutettu yhdysvaltalaisella aineistolla, joka si- joittui aikavälille 2004–2007. Fengin (2013) tutkimus taas ulottui aikavälille 1979–2005. Tämä tutkimus toteutetaan yhdysvaltalaisella aineistolla, jossa tarkastellaan vuosien 2013–2016 aikana tapahtuneita tilintarkastajan vaihtumisia. Tutkimukseni on yksinker- taistetumpi versio kummastakin esikuva-artikkelin tutkimuksesta, ja regressioanalyysit eroavat yksityiskohdiltaan jonkin verran aikaisemmista tutkimuksista. Nämä pyritään ot- tamaan tutkimuksen teossa ja analysoinnissa huomioon. Tässä luvussa tarkastellaan tut- kimusaineistoa sekä tutkimusmenetelmiä tarkemmin. Tutkimustulokset käyvät ilmi seu- raavasta luvusta 6. 5.1. Tutkimusaineisto Tutkimuksessa tarkastellaan yhdysvaltalaisia yrityksiä ja heidän tilintarkastajiaan. Jou- kossa on sekä pörssilistattuja, julkisia osakeyhtiöitä että yksityisiä osakeyhtiöitä. Tämä poikkeaa esikuvatutkimuksen Lópezin ja Petersin (2011) aineistosta, mutta toisaalta tut- kielmassa halutaan saada kattavampi kuvan vaihtamisen ilmiöstä, välittämättä siitä, onko tilintarkastajaa vaihtava yritys pörssilistattu vai ei. Lisäksi aineistoni sisältää sekä ei-Big4 48 –yhteisöjä että Big4 –yhteisöjä, kun taas López ja Peters (2011) valitsivat tarkasteltavak- seen yritykset, joiden tilintarkastajana oli BigN –yhteisö. Tämän tutkimuksen aineisto on kerätty Audit Analytics -tietokannasta ja valittu aineisto on osiosta Auditor Changes, tie- dosto 2015. Kerätty aineisto sisältää kaikki tilintarkastajan vaihtamiseen liittyvät tiedot. Aineistossa on myös eritelty se, onko asiakas erottanut tilintarkastajan (dissmissed) vai onko tilintarkastaja itse irtisanoutunut (resigned) toimeksiannosta. Tämä ominaisuus va- litaan selitettäväksi muuttujaksi kahden ensimmäisen hypoteesin osalta, sillä on mielen- kiintoista tutkia ilmiötä vaihtamisen muodon näkökulmasta. Samalla tuodaan uutta tietoa alan kirjallisuuteen. Tutkimusta varten aineistoa on muokattu sopivaan muotoon tauluk- kolaskentaohjelmassa, ja on muodostettu muuttujat samankaltaisiksi kuin esikuvatutki- muksissa. Alkuperäinen aineisto sisälsi 1204 yritystä. Aineistosta on poistettu kaikki yritykset, joilta puuttui tilikauden päättymispäivän tieto tai muu tärkeä tieto tutkimuksen kannalta, kuten uusi tilintarkastaja, tilintarkastuspalkkio tai taseen vastaavat. Poistamalla yritykset, jotka sisältävät puutteellista tietoa, varmistetaan tutkimuksen aineiston täydellisyys ja tulosten luotettavuus. Lopullinen aineisto sisälsi 827 tilintarkastajan vaihtamisen kokenutta yh- dysvaltalaista yritystä vuosilta 2013-2016. Tarkastelujakson aikana 584 yritystä (70,62 %) vaihtoi oma-aloitteisesti tilintarkastajaa ja tilintarkastaja oli irtisanoutunut 243:ssa ta- pauksessa (29,38 %). Toisaalta yritysten toimialoja ei olla aineistossa eritelty, sillä ai- neisto-osio Audit Analytics -tietokannasta ei sisällä toimialaluokittelua. Tämä tulee ottaa huomioon tutkimuksen laatua arvioitaessa. Luotuja muuttujia tarkastellaan tarkemmin lu- vussa 5.3. 5.2. Tutkimusmenetelmät Tutkimusmenetelmänä tässä tutkielmassa käytetään määrällistä eli kvantitatiivista mene- telmää. Kvantitatiivisessa tutkimuksessa tietoa tarkastellaan numeerisesti, ja sen avulla voidaan vastata kysymyksiin: kuinka moni, kuinka paljon ja kuinka usein. Tutkimustu- lokset saadaan numeerisessa muodossa, jolloin sanallisella selityksellä on tärkeä tehtävä tulosten selittämisessä. (Vilkka 2007: 14.) Tämä tutkimus suoritetaan seuraten esikuvatutkimusten menetelmiä. Tilastollisena me- netelmänä käytetään logistista regressiota, kuten Lópezin ja Petersin (2011) sekä Fengin (2013) tutkimuksissa. Tilastollisia analyyseja toteutetaan SAS Enterprise Guide 7.1 -oh- 49 jelmalla. Logistisella regressiomallilla tutkitaan kiirekauden ja työmäärän vaikutusta ti- lintarkastajan vaihtamiseen asiakkaan aloitteesta ja toisessa mallissa tutkitaan, onko epä- todennäköisempää kiirekauden yrityksille vaihtaa tilintarkastajaa ei-Big4 –yhteisöstä Big4 –yhteisöön kuin muille yrityksille. Tutkitaan siis eri tekijöitä, jotka saattavat vaikut- taa tilintarkastajan vaihtamiseen. Tarkoituksena on selvittää riippuvuussuhteita kiirekau- den ja asiakkaan toimesta tapahtuvan tilintarkastajan vaihtamisen välillä sekä kiirekauden ja vaihtamisen suunnan välillä (vaihtaminen samankokoiseen yhteisöön tai erikokoiseen). Regression tehtävänä on arvioida riippuvuussuhdetta muuttujien x ja y välillä. Riippu- vuus voi aiheutua monesta eri tekijästä, ja se voi esimerkiksi olla syy-seuraussuhde. (Kar- jalainen & Ruuskanen 1992: 68.) Muuttujaa y kutsutaan selitettäväksi muuttujaksi, ja sitä on tarkoitus kuvata mallin avulla. Yksinkertainen regressiosuora voidaan esittää seuraa- vasti: y = a + bx. Regressiokertoimen b tehtävänä on ilmaista, kuinka paljon y-muuttuja muuttuu keskimäärin, kun x kasvaa yhden yksikön verran. Vakio a ilmoittaa sen pisteen, jossa suora ja y-akseli kohtaavat. Mallin toimivuutta arvioidaan usein selitysasteen pe- rusteella, joka on korrelaatiokertoimen neliö R2. Selitysaste kertoo sen, kuinka suuri osa y-muuttujan vaihteluista voidaan selittää selittävän muuttujan avulla. Mikäli selitysaste on korkea (yli 0,6), niin voidaan laatia ennusteita selitettävälle muuttujalle y. Täytyy muistaa, että saatu malli esittää vain ilmiön keskimääräistä käyttäytymistä. Yhtälöön li- sätään mukaan jäännöstermi ε, sillä se kuvaa satunnaisvaihtelua eli virheen suuruutta, joka voi esiintyä mallissa. Se määritellään osaksi y-muuttujan arvoa, jota mallin arvio ei pysty ennustamaan. (Heikkilä 2008: 238.) Logistisen regressioanalyysin avulla voidaan löytää parhaimmat ilmiön selittäjät. Se so- veltuu myös havaintojen ennustamiseen. Logistinen regressio sopii tilanteisiin, jossa ky- symys on esimerkiksi muotoa: ”Menestyykö yritys vai ei?”. Logistisen regressioanalyy- sin avulla voidaan etsiä muuttujien joukosta niitä tekijöitä, jotka yhdessä kykenevät selit- tämään jotakin muuttujaa, joka voi saada useampiakin arvoja, jotka poissulkevat toisensa. Tämän regressiomallin perusajatus on se, että jokainen mallin muuttuja saa oman paino- kertoimen β eli beetan. Sen jälkeen, kun kaikilla muuttujilla on oma painokerroin, muut- tujat lasketaan yhteen ja lisätään vielä loppuun vakio A. (Metsämuuronen 2009: 743-747) Logistisessa regressioanalyysissa ei tarvitse tehdä oletuksia selittäjien normaalijakautu- neisuudesta eikä selittäjien tarvitse olla lineaarisesti riippuvia toisistaan. Eräitä ongelmia, joita menetelmään kuitenkin liittyy, ovat ne, että jos analyysiin valitaan epäoleellisia muuttujia, niin tulokset voivat olla epävarmoja. Voi myös olla, ettei yksikään tekijä mal- lissa ole syy tutkittavalle selitettävälle tekijälle. Ilman riittävän suuria korrelaatioita ei 50 välttämättä saada aikaan kunnollisia malleja, ja liian suuret korrelaatiot selittävien muut- tujien välillä puolestaan aiheuttavat multikollineaarisuuden tilanteen. Siinä tilanteessa on kaksi toisiinsa voimakkaasti korreloitunutta muuttujaa, jotka voivat vaikeuttaa tulosten analysointia. (Metsämuuronen 2009: 744-745.) Freundin, San ja Wilsonin (2006: 177–183) mukaan multikollineaarisuus tarkoittaa voi- makkaan korrelaation olemassaoloa selittävien muuttujien välillä. Se heikentää regressio- analyysin tehokkuutta, kun tavoitteena on selvittää jokaisen muuttujan yksilöllistä vaiku- tusta. Se syntyy muuttujien luonnollisesta korrelaation olemassaolosta. Voimakkaasti korreloivat muuttujat usein tuottavat kutakuinkin identtistä informaatiota. C-statistic –luku mittaa logistisen mallin yhteensopivuutta sen tuloksiin. Se on alue, joka sijaitsee ROC-käyrän alla, ja se voi saada arvoja välillä 0.5 ja 1. Arvo 0.5 tarkoittaa sitä, että malli on heikko, eli malli ei ole sen parempi selittämään tulosta kuin satunnainen tapaus. Suurempi arvo kuin 0.7 merkitsee hyvää mallia. Jos malli saa arvoksi 1, se tar- koittaa sitä, että malli ennustaa täydellisesti tutkittavaa ilmiötä. (Statistics How To 2016.) Metsämuuronen (2009) kuvaa kirjassaan p-arvon käyttöä. P-arvon tulkinta määräytyy seuraavasti: Taulukko 1. P-arvojen tulkinta (Metsämuuronen 2009: 441). Todennäköisyys Riskitaso Sanallinen kuvaus Taulukko p < 0,001 0,1% Erittäin merkitsevä *** p < 0,01 1% Merkitsevä ** p < 0,05 5% Melkein merkitsevä * Riskitaso viittaa siihen riskiin, jolla nollahypoteesi hylätään virheellisesti. Esimerkiksi riskitaso 0,1% viittaa siihen, että kun hylätään nollahypoteesi, niin riski sille, että nolla- hypoteesi pitääkin paikkaansa, on 0,1% eli erittäin pieni. Tämän tutkimuksen hypoteesin hyväksymisen merkitsevyystasoksi valitaan 5%. Tämä tutkimus etenee kahden vaiheen kautta. Ensin muodostetaan logistinen regressio- malli kahdelle ensimmäiselle hypoteesille. Selitettävänä muuttujana kahden ensimmäisen hypoteesin osalta on tilintarkastajan vaihtaminen asiakkaan toimesta eli tilintarkastajan 51 erottaminen toimeksiannosta. Selittävien muuttujien avulla yritetään saada selville ne te- kijät, jotka vaikuttavat asiakkaan aloitteesta tapahtuvaan tilintarkastajan vaihtamiseen. Selittävien muuttujien joukossa ovat muun muassa kiirekausi, tilintarkastajan työmäärä, going concern -lausunto, sisäisen valvonnan ongelmat, tilintarkastuspalkkio ja yrityksen koko. Selittävät muuttujat on kerätty aikaisemmista tutkimuksista (Carey ym. 2008; López & Peters 2011.) Jäännöstermi ε tässä mallissa kuvastaa sitä tilintarkastajan vaihta- misen osuutta, jota selittävät muuttujat eivät kykene selittämään. Toisessa vaiheessa kes- kitytään kolmanteen hypoteesiin, jossa luodaan logistinen regressio uuden selitettävän muuttujan avulla, joka kuvastaa tilintarkastajan vaihtamisen muotoa. Yritetään selvittää, vaikuttavatko selittävät muuttujat siihen, että vaihtaminen ei-Big4 –yhteisöstä Big4 –yh- teisöön olisi epätodennäköisempää joulukuussa tilikautensa päättävien yritysten keskuu- dessa kuin muiden yritysten keskuudessa. Hypoteesia testataan niihin yrityksiin, joiden entinen tilintarkastaja oli ei-Big4 –yhteisö. (Feng 2013: 273.) 5.3. Tutkimuksen muuttujat ja logistiset regressiomallit Tämän tutkimuksen regressiomallit pohjautuvat Lópezin ja Petersin (2011) sekä Fengin (2013) muodostamiin regressiomalleihin. Poiketen Lópezin ja Petersin (2011) tutkimus- asetelmasta, aion valita selitettäväksi muuttujaksi tilintarkastajan vaihtamisen asiakkaan toimesta, ja sitä vertaan vaihtamisiin, jotka tapahtuvat tilintarkastajan irtisanoutuessa toi- meksiannosta. López ja Peters (2011) loivat regressiomallin, jonka selitettävänä muuttu- jana y on dummy-muuttuja SWITCH, jossa yritys on tarkastelujakson aikana joko vaih- tanut tilintarkastajaa (1) tai ei vaihtanut (0). Dummy-muuttujalla tarkoitetaan luokittelu- muuttujaa, joka voi saada arvot 0 tai 1 (Metsämuuronen 2009: 1241). Tämän tutkimuksen selitettävä muuttuja on asiakkaan toimesta tapahtuva vaihtaminen AS_VAIHTO jossa dummy-muuttuja saa arvon 1, mikäli vaihtaminen johtuu asiakkaan aloitteesta tai arvon 0, mikäli vaihtaminen johtuu tilintarkastajan irtisanoutumisesta. En- simmäisen regressiomallin osalta tavoitteena on selvittää, mitkä muuttujat vaikuttavat sii- hen, että asiakas päättää vaihtaa tilintarkastajaa, verrattuna tilanteeseen, kun tilintarkas- taja irtisanoutuu. Tämä esikuva-artikkelista poikkeava valinta siitä, että otetaan huomioon juuri asiakkaan toimesta tapahtuneet tilintarkastajan vaihtamiset, tuo samalla uutta ja tar- kempaa tietoa tilintarkastajan vaihtamistapahtumien luonteesta. 52 Monet esikuvatutkimusten muuttujat on jätetty pois datan saatavuuden vuoksi. Ideana on myös pitää regressiomallit mahdollisimman selkeinä. Regressiomalleihin on lisätty toi- minnan jatkuvuutta koskeva going_concern -muuttuja, jonka mukaan yritys saa arvon 1, jos sen aiempaa tilintarkastuskertomusta on mukautettu toiminnan jatkuvuuden osalta, ja arvon 0, mikäli ei. Perustelut kontrollimuuttujan valinnasta tulevat ensimmäisen regres- siomallin esittelyn jälkeen. Logistinen regressiomalli asiakkaan toimesta tapahtuvan tilintarkastajan vaihtamiseen vaikuttavista tekijöistä: (1) AS_VAIHTO = β0 + β1JOU_TK + β2TIL_TYOMAARA + β3GOING_CONCERN + β4SISVALV_ONGELMA + β5PALKKIO + β6KOKO + ε Ensimmäinen hypoteesi on, että kiirekauden yritykset erottavat epätodennäköisemmin ti- lintarkastajansa verrattuna muihin yrityksiin. Toisen hypoteesin mukaan tilintarkastajan työmäärä vaikuttaa positiivisesti tilintarkastajan erottamiseen. Selitettävänä muuttujana on siis tilintarkastajan erottaminen eli asiakkaan toimesta tapahtuva tilintarkastajan vaih- taminen (AS_VAIHTO). Tutkimuksessa on kaksi selittävää muuttujaa, JOU_TK sekä TIL_TYOMAARA. Kiire- kauden muuttuja JOU_TK saa arvoksi 1, mikäli yrityksen tilikausi päättyy joulukuussa, ja 0 jos muina aikoina. Muuttujan tehtävänä on kuvata tilintarkastusmarkkinoiden kilpai- lua sekä tilintarkastajan vaihtamisen kustannuksia kiirekauden yritysten keskuudessa. Ai- kaisemmista tutkimuksista on ilmennyt, että asiakkaat vaihtavat epätodennäköisemmin tilintarkastajaa kiirekauden aikana, sillä silloin vaihtamisen transaktiokustannukset ovat korkeimmillaan. Sen vuoksi kiirekauden muuttujan odotetaan olevan negatiivinen suh- teessa selitettävään muuttujaan, eli tilintarkastajan vaihtamiseen asiakkaan toimesta. Ti- lintarkastajan työmäärää kuvaava muuttuja TIL_TYOMAARA on suhdeluku, jossa kun- kin yrityksen tilikauden päättymiskuukauden tilintarkastuspalkkiot jaetaan koko vuoden tilintarkastuspalkkioilla. Korkea arvo viittaa suuren työmäärään tilintarkastajan asia- kasportfoliossa, joka esiintyykin vuoden vaihteessa eli kiirekauden aikana. Työmäärän mittari (TIL_TYOMAARA) koskee ainoastaan tilintarkastuspalkkioiden vaihtelua kuu- kaudesta toiseen, eikä välttämättä viittaa todelliseen työmäärään, joten se asettaa tutki- mukselle rajoitteita. Tämä muuttuja on valittu toiseksi selittäväksi muuttujaksi siksi, että aikaisempien tutkimusten perusteella työmäärän kasvu kiirekauden aikana voi vahingoit- 53 taa tilintarkastajan asiakassuhdetta (Lopéz & Peters 2011: 357-359). Sen vuoksi työmää- rän muuttujan oletetaan olevan positiivinen suhteessa selitettävään muuttujaan, ja se toi- mii vastakkain ensimmäisen selittävän muuttujan kanssa, sillä muuttujat pyrkivät ennus- tamaan päinvastaisia tuloksia. On mielenkiintoista saada selville, kumpi muuttuja on pa- rempi selittämään asiakkaan toimesta tapahtuvaa tilintarkastajan vaihtoa, vai onko kum- pikaan pätevä selittämään tätä tutkittavaa ilmiötä. Tähän tutkimukseen sisältyy myös kontrollimuuttujia tekijöille, joiden tiedetään vaikut- tavan tilintarkastuspalveluiden markkinoihin. Ensimmäinen kontrollimuuttuja on toimin- nan jatkuvuutta koskeva lausunto (GOING_CONCERN), toisena ovat raportoidut ongel- mat yrityksen sisäisessä valvonnassa (SISVALV_ONGELMA), kolmantena ovat tilintar- kastuspalkkiot (PALKKIO) ja neljäntenä muuttujana on yrityksen koko (KOKO). Toiminnan jatkuvuuden osalta tilintarkastajan vaihtamista ovat tutkineet muun muassa Carey, Geiger ja O’Connell (2008), jotka havaitsivat, että australialaiset yritykset, jotka saivat ensi kertaa mukautetun tilintarkastuskertomuksen toiminnan jatkuvuuden osalta, vaihtoivat todennäköisemmin tilintarkastajaa, verrattuna muihin yrityksiin. Lisäksi Farag ja Elias (2011) ovat todenneet, että lojaalit asiakkaat ovat saaneet vähemmän lausuntoja koskien toiminnan jatkuvuutta, joka viittaa epäsuorasti siihen, että ”puhtailla lausun- noilla” ja pitkillä asiakassuhteilla on selvä yhteys. Lisäksi Ettredge ym. (2007) totesivat, että tilintarkastajaa vaihtavilla asiakkailla esiintyy usein lausunto toiminnan jatkuvuuden osalta. Muuttujan odotetaan olevan positiivinen suhteessa tilintarkastajan vaihtamiseen asiakkaan toimesta. Sisäisen valvonnan ongelmat on todettu korreloivan positiivisesti tilintarkastusriskin kanssa, sillä se lisää riskiä siitä, että hyväksytty tilinpäätös on harhaanjohtava. Sen vuoksi se on otettu mukaan regressiomalliin kontrollimuuttujaksi kontrolloimaan raportoituja ongelmia sisäisessä valvonnassa (Landsman ym. 2009). Tätä kuvaa sisäisen valvonnan ongelman muuttuja (SISVALV_ONGELMA), ja sen odotetaan olevan positiivinen suh- teessa tilintarkastajan vaihtamiseen asiakkaan aloitteesta. Asiakasyritykset, jotka ovat vaihtaneet tilintarkastajaa, maksavat usein suhteellisesti kor- keampaa tilintarkastuspalkkiota (Ettredge ym. 2007). Sen vuoksi kolmanneksi kontrolli- muuttujaksi on valittu tilintarkastuspalkkio-muuttuja (PALKKIO), joka on logaritmi ti- lintarkastuspalkkioista. Sen oletetaan olevan positiivinen suhteessa tilintarkastajan vaih- tamiseen asiakkaan aloitteesta. 54 Lisäksi yrityksen koko -muuttuja on valittu kontrollimuuttujaksi, ja se on tässä tutkiel- massa määritelty logaritmiksi taseen vastaavista. Sen odotetaan olevan negatiivinen suh- teessa tilintarkastajan vaihtamiseen asiakkaan toimesta, sillä on todettu, että kooltaan suu- ret yritykset vaihtavat harvemmin tilintarkastajaa (Hudaib ym. 2006). Kolmannen hypoteesin osalta luodaan logistinen regressiomalli, jossa selitettävänä muut- tujana on VAIHTO_ERIKOK joka kuvastaa sitä, että yritys vaihtaa tilintarkastajaa joko ei-Big4 –yhteisöstä Big4 –yhteisöön tai toisinpäin (1), tai yritys vaihtaa tilintarkastajaa samansuuruiseen yhteisöön (0) eli ei-Big4 –yhteisöstä ei-Big4 –yhteisöön tai Big4 -yh- teisöstä Big4 –yhteisöön. Mallia testataan ainoastaan ryhmään yrityksiä, joiden tilintar- kastajana oli ei-Big4 –yhteisö ennen vaihtoa. Selittävät muuttujat ovat samat kuin edelli- sessä mallissa, ainoastaan palkkioita kuvastava muuttuja on jätetty mallista pois, sillä myöskään Feng (2013) ei sisällyttänyt kyseistä muuttujaa malliinsa. Ei myöskään löy- detty selkeää tilintarkastuspalkkion yhteyttä tilintarkastajan vaihtamiseen Big4 -yhtei- söön, jolla voitaisiin perustella muuttujan sisällyttäminen malliin. Logistinen regressiomalli kolmannen hypoteesin osalta on seuraava: (2) VAIHTO_ERIKOK = β0 + β1JOU_TK + β2TIL_TYOMAARA + β3GOING_CONCERN + β4SISVALV_ONGELMA + β5KOKO + ε Kolmas hypoteesi on, että kiirekauden yritykset vaihtavat epätodennäköisemmin tilintar- kastajaa ei-Big4 –yhteisöstä Big4 –yhteisöön verrattuna muihin yrityksiin. Mallissa seli- tettävänä muuttujana on siis vaihtaminen erikokoiseen tilintarkastusyhteisöön (1) tai sa- mankokoiseen (0). Mallia testataan Fengin (2013) esikuvatutkimuksen tavoin ryhmälle yrityksiä, joiden tilintarkastaja oli ei-Big4 –yhteisö ennen vaihtoa. Arvo 1 tässä tapauk- sessa tarkoittaa sitä, että yritys on vaihtanut Big4 –yhteisöön. Selittävä muuttuja mallissa on kiirekauden muuttuja (JOU_TK), sillä väitetään, että kii- rekauden aikana tapahtuu vähemmän tilintarkastajan vaihtamisia pienemmästä yhteisöstä Big4 –yhteisöön (Feng 2013). Sen vuoksi sen odotetaan olevan negatiivinen suhteessa tilintarkastajan vaihtamiseen erikokoiseen yhteisöön, eli Big4 –yhteisöön. Muut muuttu- jat ovat kontrollimuuttujia, ja ne ovat suurin piirtein samat kuin edellisessä regressio- mallissa. Tilintarkastajan työmäärän muuttuja kuvastaa tässä kapasiteettirajoituksia, joita etenkin Big4 –yhteisöillä esiintyy kiirekauden aikana (López & Peters 2011; Feng 2013). Sen vuoksi tilintarkastajan työmäärän muuttujan oletetaan olevan negatiivinen suhteessa 55 selitettävään muuttujaan. Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että toiminnan jatku- vuuden osalta mukautettu tilintarkastuskertomus vaikuttaa positiivisesti tilintarkastajan vaihtamiseen, ja Sarbanes-Oxley –lain (2002) säätämisen jälkeen riskiä on vieritetty pie- nemmille tilintarkastusyhteisöille, sillä suuremmat yhteisöt eivät halua hyväksyä riski- sempiä asiakkaita, ja vieläpä kiirekauden aikana (Carey ym. 2008; Brandon ym. 2012; Feng 2013). Sen vuoksi toiminnan jatkuvuuden muuttujan odotetaan olevan negatiivinen tilintarkastajan vaihtamiseen Big4 –yhteisöön. Myös raportointi sisäisen valvonnan puit- teista kuvastaa riskiä, joka asiakkaalla on, ja voidaan olettaa, etteivät Big4 –yhteisöt ole halukkaita hyväksymään asiakkaakseen kiirekauden asiakasta, jolla on ongelmia sisäi- sessä valvonnassa (Landsman ym. 2009; Brandon ym. 2012; Feng 2013). Sen vuoksi si- säisen valvonnan muuttujankin odotetaan olevan negatiivinen suhteessa tilintarkastajan vaihtamiseen ei-Big4 –yhteisöstä Big4 –yhteisöön. Yrityksen koko vaikuttaa kirjanpidon monimutkaisuuteen. Usein suurempien yritysten tulee vaihtaa tilintarkastajaa BigN –yhteisöön, sillä BigN –yhteisöillä on usein kehitty- neemmät tilintarkastusteknologiat sekä kehittyneempi asiantuntemus monimutkaisten kirjanpidon transaktioiden osalta. Usein suuremmat yritykset myös vaativat parempaa ti- lintarkastuslaatua kohentamaan corporate governancea. Sen vuoksi valitsen myös koko -muuttujan kontrolloivaksi tekijäksi tilintarkastajan vaihtamisessa. Muuttujan odotetaan olevan positiivinen suhteessa tilintarkastajan vaihtamiseen ei-Big4 –yhteisöstä Big4 –yh- teisöön. (Feng 2013: 274.) Regressiomallia on muutettu paljonkin Fengin (2013) esikuvatutkimuksesta aineiston saatavuuden vuoksi. Tulokset voivat siksi poiketa Fengin (2013) tutkimustuloksista. Toi- saalta, regressiomallin ollessa erilainen, voidaan saada uutta informaatiota tilintarkastajan vaihtamisen ilmiöstä. Taulukoissa 2 ja 3 on esitetty yhteenvedot valituista muuttujista ja niiden odotetuista vaikutuksista selitettäviin muuttujiin. 56 Taulukko 2. Yhteenveto tutkimuksen muuttujista, hypoteesit 1 ja 2. Selitettävä muuttuja Kuvaus Odotettu vaikutus (+/-) AS_VAIHTO Dummy-muuttuja, joka saa arvoksi 1, jos asiakas on vaihtanut tilintarkastajaa, ja 0, jos tilintarkastaja on irtisanoutunut. Selittävät muuttujat JOU_TK Dummy-muuttuja, jossa kiirekauden muut- tuja saa arvoksi 1, jos yrityksen tilikausi päättyy joulukuussa. Muuten arvo on 0. - TIL_TYOMAARA Kuvastaa tilintarkastajan työmäärää tilintar- kastuspalkkioilla mitattuna. Se mitataan niin, että yksittäisen kuukauden tilintarkastus- palkkiot jaetaan koko vuoden palkkioilla. + Kontrollimuuttujat GOING_CONCERN Dummy-muuttuja, joka kuvastaa toiminnan jatkuvuutta tilintarkastuskertomuksessa. Saa arvoksi 1, jos tilintarkastaja on mukauttanut kertomusta toiminnan jatkuvuuteen liittyen. Muuten arvo on 0. + SISVALV_ON- GELMA Dummy-muuttuja, joka kuvastaa tilintarkas- tajan arviota sisäisen valvonnan ongelmista tilinpäätöksen osalta. Saa arvoksi 1, mikäli tilintarkastaja on raportoinut sisäisen valvon- nan ongelmista, ja muussa tapauksessa 0. + PALKKIO Kuvastaa tilintarkastuspalkkioita. Se on lo- garitmi kunkin yrityksen maksamasta tilin- tarkastuspalkkiosta. + KOKO Kuvastaa yrityksen kokoa. Se on logaritmi yrityksen taseen vastaavista. - 57 Taulukko 3. Yhteenveto tutkimusten muuttujista, hypoteesi 3. Selitettävä muuttuja Kuvaus Odotettu vaikutus (+/-) VAIHTO_ERIKOK Dummy-muuttuja, joka saa arvoksi 1, jos asiakas on vaihtanut tilintarkastajaa ei- Big4 –yhteisöstä Big4 –yhteisöön (KPMG, EY, Deloitte tai PwC) tai toisin- päin, ja 0, jos on vaihdettu saman suurui- seen yhteisöön. Selittävä muuttuja JOU_TK Dummy-muuttuja, joka saa arvoksi 1, jos yrityksen tilikausi päättyy joulukuussa. Muuten arvo on 0. - Kontrollimuuttujat TIL_TYOMAARA Kuvastaa tilintarkastajan työmäärää tilin- tarkastuspalkkioilla mitattuna. Siinä yh- den kuukauden tilintarkastuspalkkiot jae- taan koko vuoden palkkioilla. - GOING_CONCERN Kuvastaa toiminnan jatkuvuutta tilintar- kastuskertomuksessa. Saa arvoksi 1, jos tilintarkastaja on mukauttanut kertomusta toiminnan jatkuvuuteen liittyen, ja 0, jos ei. - SISVALV_ON- GELMA Kuvastaa tilintarkastajan arviota sisäisen valvonnan ongelmista tilinpäätöksen osalta. Saa arvoksi 1, mikäli tilintarkas- taja on raportoinut sisäisen valvonnan ongelmista, ja 0, mikäli ei. - KOKO Kuvastaa yrityksen kokoa. Se on loga- ritmi yrityksen taseen vastaavista. + 58 6. TUTKIMUSTULOKSET Tässä luvussa käydään läpi regressiomallien tuloksia ja analysoidaan tulosten merkitystä tilintarkastusalan kannalta. Tuloksia myös verrataan aiheen aikaisempiin tutkimuksiin. Ensin tarkastellaan aineiston jakaumaa sekä muuttujien välisiä korrelaatioita. Sen jälkeen siirrytään regressioanalyyseihin, ja arvioidaan regressiomallien luotettavuutta. 6.1. Aineiston jakauma ja korrelaatiot Taulukossa 4 on esitetty tilintarkastajan vaihtamisien jakauma, jossa on esitetty joulu- kuussa tilikautensa päättävät yritykset ja muina aikoina tilikautensa päättävät yritykset. Lopullisen aineiston (n=827) mukaan huomataan, että tilintarkastajan erottaminen on yleisempää kuin tilintarkastajan oma irtisanoutuminen toimeksiannosta, sillä asiakkaan aloitteesta tapahtuvia tilintarkastajan vaihtamisia on aineistosta 584 kappaletta eli 70,62%. Kuten aikaisemmissa tutkimuksissa on huomattu, on yleisempää, että yritys päättää tilikautensa joulukuussa kuin muulloin, sillä aineistosta 535 yritystä eli 64,69% on päättänyt tilikautensa joulukuussa. Taulukon mukaan on hiukan yleisempää kiirekau- den yrityksille erottaa tilintarkastaja kuin muille, sillä 386 kiirekauden yritystä 535:sta eli noin 72% ovat omasta aloitteestaan vaihtaneet tilintarkastajaa, kun taas muista yrityksistä 198 yritystä 292:sta eli noin 68% ovat omasta aloitteestaan vaihtaneet tilintarkastajaa. 59 Taulukko 4. Tilintarkastajan vaihtamisien jakauma kiirekauden mukaan (n=827). Tilikauden päät- tyminen: Joulukuu Tilintarkastajan irtisanoutuminen 149 18,02% Tilintarkastajan erottaminen 386 46,67% Yhteensä 535 64,69% Muu 94 11,37% 198 23,94% 292 35,31% Yhteensä 243 29,39% 584 70,61% 827 100% Taulukossa 5. on esitetty tilintarkastajan vaihtamisen suunnan jakautumista tilikauden päättymisen mukaan, erotellen joulukuussa tilikauden päättävät yritykset ja muut. Näh- dään, että enemmistön (68,3 %) tilintarkastaja on ollut ei-Big4 –yhteisö ennen vaihtoa, ja että suurin osa vaihtaa toiseen ei-Big4 –yhteisöön. Aineistosta vain 5,2% ovat vaihtaneet ei-Big4 –yhteisöstä Big4 –yhteisöön. Puolestaan yrityksillä, joiden entinen tilintarkastaja oli Big4 –yhteisö, ei havaittu merkittävää eroa siinä, vaihdetaanko tilintarkastajaa toiseen Big4 –yhteisöön vai ei-Big4 –yhteisöön. Tämän perusteella voidaan väittää, että yrityk- set, joiden tilintarkastajana oli ei-Big4 –tilintarkastusyhteisö, vaihtavat todennäköisem- min toiseen ei-Big4 –tilintarkastajaan kuin Big4 –yhteisöön. Kiirekauden yrityksistä 6,9% ja muista yrityksistä 2% vaihtaa ei-Big4 –yhteisöstä Big4 -yhteisöön, joten kiire- kauden yrityksille näyttää jopa olevan hiukan yleisempää vaihtaa isoon tilintarkastusyh- teisöön kuin muille. Lisäksi kiirekauden yrityksistä 14% vaihtaa Big4 –yhteisöstä ei-Big4 –yhteisöön, kun taas muista yrityksistä vain 4% vaihtaa Big4 –yhteisöstä ei-Big4 –yhtei- söön. Voidaan todeta taulukon perusteella, että kiirekauden yrityksille näyttäisi olevan toden- näköisempää vaihtaa Big4 –yhteisöstä ei-Big4 –yhteisöön verrattuna siihen, että yritykset vaihtaisivat ei-Big4 –yhteisöstä Big4 –yhteisöön. Kiirekauden yrityksille on myös taulu- kon mukaan todennäköisempää vaihtaa isosta yhteisöstä pienempään verrattuna muihin yrityksiin. On kuitenkin muistettava, että suurin osa vaihtamisista ovat suorasuuntaisia, eli vaihdetaan pienemmästä pienempään tai isosta isoon tilintarkastusyhteisöön. 60 Taulukko 5. Tilintarkastajan vaihtamisen suunnat (n=827). Tilintarkastaja ennen vaihtoa ja vaihtamisen suunta Tilikauden päättyminen Joulukuu Muu Yhteensä ei-Big4 -yhteisö Vaihtaminen Big4 –yhteisöön 37 6 43 % 4,5% 0,7% 5,2% Vaihtaminen ei-Big4 –yhteisöön 341 224 565 % 41,2% 27,1% 68,3% Big4 -yhteisö Vaihtaminen ei-Big4 –yhteisöön 75 25 100 % 9,1% 3% 12,1% Vaihtaminen Big4 –yhteisöön 82 37 119 % 9,9% 4,5% 14,4% Yhteensä 535 292 827 % 65% 35% 100% Liitteissä 1 ja 2 on havainnollistettu muuttujien AS_VAIHTO ja JOU_TK jakaumat his- togrammien muodossa. Niiden perusteella on helppo huomata, että tilintarkastajan erot- taminen on yleisempää kuin tilintarkastajan irtisanoutuminen. Lisäksi huomataan, että ti- likausi päättyy suurimmalla osalla joulukuussa. Seuraavaksi tarkastellaan muuttujien tilastollisia lukuja, kuten keskiarvoja, mediaaneja sekä keskihajontoja. Taulukossa 6. on esitetty selittävien ja kontrollimuuttujien tilastolli- sia lukuja. Muuttujat on ryhmitelty selitettävän muuttujan AS_VAIHTO mukaan (tilin- tarkastajan irtisanoutuminen vs. erottaminen). Muuttujat on muodostettu ja selitetty edel- lisessä luvussa 5. Taulukon 6. mukaan huomataan, että JOU_TK keskiarvo on hieman korkeampi tilintar- kastajan erottamisessa (0,661) kuin tilintarkastajan irtisanoutumisessa (0,613). Tämä tu- kee taulukon 2. tuloksia siitä, että kiirekauden yrityksillä esiintyy enemmän oma-aloit- teista tilintarkastajan vaihtamista verrattuna tilintarkastajan omaan irtisanoutumiseen. Ti- lintarkastajan työmäärän muuttuja TIL_TYOMAARA on myös hieman korkeampi tilin- tarkastajan erottamisen tilanteissa (0,596) kuin tilintarkastajan irtisanoutumisessa (0,534). Tämä voisi viitata siihen, että suuri työmäärä vahingoittaa asiakassuhdetta niin, että on todennäköisempää, että asiakas vaihtaa tilintarkastajaa kuin että tilintarkastaja itse irtisanoutuisi toimeksiannosta. Taulukon 6. tulokset antavat hiukan tukea kahdelle ensim- mäiselle hypoteesille. Toisaalta, on huomattava, että TIL_TYOMAARA sekä JOU_TK korreloivat voimakkaasti keskenään, joten on aikaista päätellä vielä tuloksista. 61 Tutkimuksessa ollaan saatu yllättävä tulos kontrollimuuttujan GOING_CONCERN osalta, sillä itse asiassa toiminnan jatkuvuuden lausuntoja esiintyy enemmän tapauksissa, jossa tilintarkastaja itse irtisanoutuu toimeksiannosta (keskiarvo 0,584) verrattuna tilin- tarkastajan erottamistapauksiin (keskiarvo 0,425). Lausunto sisäisen valvonnan ongel- mista taas esiintyy enemmän tapauksissa, jossa asiakas vaihtaa tilintarkastajaa (keskiarvo 0,147 verrattuna tilintarkastajan irtisanoutumiseen 0,082). Lisäksi taulukosta huomataan, että tilanteissa, joissa asiakas on erottanut tilintarkastajansa, asiakasyritys on maksanut suhteellisesti korkeampia tilintarkastuspalkkioita (keskiarvo 5,130) verrattuna tilantei- siin, joissa tilintarkastaja irtisanoutuu toimeksiannosta (keskiarvo 4,677). Huomataan myös, että keskimääräisesti kooltaan suuremmat yritykset vaihtavat tilintarkastajaa enem- män (keskiarvo 6,999) verrattuna siihen, että tilintarkastaja irtisanoutuisi (keskiarvo 6,175). Taulukko 6. Hypoteesien 1 ja 2 muuttujien tilastolliset luvut (n=827). Muuttuja Tilintarkastajan irtisanoutu- minen (n=243) Tilintarkastajan erottaminen (n=584) Keskiarvo Med. Keskih. Keskiarvo Med. Keskih. JOU_TK 0,613 1 0,488 0,661 1 0,474 TIL_TYOMAARA 0,534 0,832 0,414 0,596 0,832 0,391 GOING_CONCERN 0,584 1 0,494 0,425 0 0,495 SISVALV_ON- GELMA 0,082 0 0,275 0,147 0 0,355 PALKKIO 4,677 4,568 0,661 5,130 5,095 0,826 KOKO 6,175 5,984 1,659 6,999 7,124 1,914 Taulukossa 7. on havainnollistettu muuttujien tilastollisia lukuja vaihtamisen suunnan kannalta. Yrityksistä suurin osa, 684 yritystä on vaihtanut samansuuntaisesti tilintarkas- tajaa, ja 143 yritystä on vaihtanut pienempään tai isompaan (Big4) tilintarkastusyhtei- söön. Huomataan, että taulukon perusteella kiirekauden yritykset vaihtavat hiukan enem- män erisuuruiseen (keskiarvo 0.783) yhteisöön kuin samankokoiseen (keskiarvo 0.618). Lisäksi työmäärää kuvaavaa muuttuja on keskiarvoltaan suurempi tapauksissa, jossa vaihdetaan erisuuruiseen yhteisöön. Toiminnan jatkuvuutta kuvaavan muuttujan kes- 62 kiarvo on taas suurempi tapauksissa, jossa vaihdetaan samansuuruiseen yhteisöön. Sisäi- sen valvonnan osalta keskiarvo on taas hiukan suurempi tapauksissa, jossa vaihdetaan erisuuruiseen yhteisöön. Myös palkkioiden taso on korkeampi tapauksissa, jossa vaihde- taan erisuuruiseen yhteisöön. Lisäksi KOKO-muuttujan keskiarvo on suurempi tapauk- sissa, joissa vaihdetaan erisuuruiseen yhteisöön. Taulukko 7. Hypoteesin 3 muuttujien tilastolliset luvut (n=827). Muuttuja Vaihtaminen samansuurui- seen (n=684) Vaihtaminen erikokoiseen (n=143) Keskiarvo Med. Keskih. Keskiarvo Med. Keskih. JOU_TK 0.618 1 0.486 0.783 1 0.413 TIL_TYOMAARA 0.551 0.832 0.408 0.703 0.832 0.324 GOING_CONCERN 0.539 1 0.499 0.147 0 0.355 SISVALV_ON- GELMA 0.102 0 0.303 0.252 0 0.435 PALKKIO 4.849 4.681 0.792 5.704 5.719 0.408 KOKO 6.437 6.202 1.863 8.286 8.411 1.009 Liitteessä 3 on esitetty Pearsonin korrelaatiot selittävien muuttujien välillä. Korrelaatioi- den tarkastelun tavoitteena on tarkastella multikollineaarisuuden esiintymistä. Korrelaa- tioihin sisältyy koko aineisto (n=827). Korkein korrelaatio on muuttujien JOU_TK ja TIL_TYOMAARA välillä, joka on 95,4 prosenttia. Yksi syy siihen on se, että aineistosta suurin osa on päättänyt tilikautensa joulukuussa. Tulos viittaa siihen, että kiirekauden ai- kana tilintarkastajan työmäärä kasvaa merkittävästi. Se on luonnollista, sillä suurin osa tilintarkastuksista tapahtuu kiirekauden aikana, johtuen siitä, että on yleistä päättää tili- kausi joulukuussa. On kuitenkin muistettava, että työmäärä on laskettu tilintarkastuspalk- kioiden mukaan, joten se voi hiukan vääristää todellista tilintarkastajien työmäärää. López ja Peters (2011: 368) saivat muuttujien korrelaatioksi 82,6 prosenttia, ja myös heillä nämä kaksi muuttujaa korreloivat kaikista voimakkaimmin. Muita merkittäviä korrelaatioita havaittiin GOING_CONCERN ja PALKKIO -muuttu- jien, GOING_CONCERN ja KOKO -muuttujien sekä PALKKIO ja KOKO -muuttujien 63 välillä. Muuttujien GOING_CONCERN ja PALKKIO korrelaatioksi saatiin -55,4 %, joka viittaa siihen, että toiminnan jatkuvuuden osalta mukautettu tilintarkastuskertomus on yhteydessä pienempiin tilintarkastuspalkkioihin, joka on mielenkiintoinen tulos. Kor- relaatio ei ole kuitenkaan kovin voimakas ja viittaa vain vähän siihen, että toiminnan jat- kuvuuden osalta mukautettu tilintarkastuskertomus johtaa pienempiin tilintarkastuspalk- kioihin. Muuttujien GOING_CONCERN ja KOKO korrelaatioksi saatiin -62,7 %, joka viittaa siihen, että keskimääräisesti pienemmät yritykset saavat hiukan todennäköisem- min toiminnan jatkuvuuden osalta mukautetun tilintarkastuskertomuksen. Merkittävä korrelaatio saatiin muuttujista PALKKIO ja KOKO, sillä heidän korrelaationsa on 84,2 %. Tämä viittaa siihen, että kooltaan suuremmat yritykset maksavat suurempia tilintar- kastuspalkkioita suhteessa muihin, mikä on tietysti järkevä havainto. Regressioanalyysin riskinä on multikollineaarisuus, sillä kaksi muuttujaparia mallissa korreloivat erittäin voi- makkaasti keskenään. Tämä otetaan huomioon regressioanalyysissa. 6.2. Regressioanalyysin tulokset hypoteeseille 1 ja 2 Ensimmäinen hypoteesi on, että kiirekauden yritykset erottavat epätodennäköisemmin ti- lintarkastajansa kuin muut yritykset. Toinen hypoteesi on puolestaan se, että tilintarkas- tajan kasvava työmäärä vaikuttaa positiivisesti tilintarkastajan erottamiseen. Koska Pearsonin korrelaatiokertoimien avulla on havaittu voimakkaita korrelaatioita tiet- tyjen muuttujien välillä, tulee luoda erillisiä logistisia regressiomalleja, jotta vältyttäisiin multikollineaarisuuden aiheuttamilta tulosten vääristymiltä. Sen vuoksi jätetään kustakin mallista pois toinen voimakkaasti korreloivista muuttujista, niin kuin López ja Peters (2011) tekivät omassa tutkimuksessaan. On luonnollista, että kiirekauden aikana tilintarkastajan työmäärä palkkioilla mitattuna on suuri, sillä suurin osa yrityksistä päättää tilikautensa joulukuussa. Kiirekauden aikana tilintarkastajilla on siis eniten asiakastoimeksiantoja, jotka koskevat tilinpäätöksen tar- kastamista. On myös luonnollista, että mitä suurempi asiakasyritys on, sitä suurempia tilintarkastuspalkkioita se maksaa. Todetaan, että voimakkaat korrelaatiot näiden muut- tujien välillä ovat luonnollisia, ja siksi luodaan erillisiä logistisia regressiomalleja, jotta saataisiin mahdollisimman luotettavia tuloksia. Malli 5 sisältää kaikki regressiomallin al- kuperäiset muuttujat, ja niitä tarkastellaan vain kokonaiskuvan kannalta, kuten López ja Peters (2011) tekivät. Yhteensä siis analysoidaan viittä logistista regressiomallia kahden ensimmäisen hypoteesin osalta, ja seuraavaksi esittelen mallit sekä niiden tulokset. 64 Malli 1 (3) AS_VAIHTO = β0 + β1 JOU_TK + β2 GOING_CONCERN + β3 SISVALV_ONGELMA + β4 PALKKIO + ε Toisen mallin osalta kiirekauden muuttuja on korvattu tilintarkastajan työmäärää kuvaa- valla muuttujalla, joka on tilikauden päättymiskuukauden tilintarkastuspalkkiot jaettuna koko vuoden tilintarkastuspalkkioilla. Taulukossa 8 esitellään kahden ensimmäisen reg- ressiomallin tuloksia. Malli 2 (4) AS_VAIHTO = β0 + β1 TIL_TYOMAARA + β2 GOING_CONCERN + β3 SISVALV_ONGELMA + β4 PALKKIO + ε Taulukko 8. Mallien 1 ja 2 regressioanalyysien tulokset. Muuttuja Odotettu vaikutus Malli 1 Malli 2 Kerroin P-arvo Kerroin P-arvo Vakiotermi +/- -2.825 <0.0001*** -2.816 <0.0001*** JOU_TK - -0.080 0.634 TIL_TYOMAARA + 0.005 0.9816 GOING_CONCERN + -0.024 0.897 -0.024 0.898 SISVALV_ON- GELMA + 0.299 0.272 0.301 0.269 PALKKIO + 0.763 <0.0001*** 0.75 <0.0001*** KOKO - n 827 827 R2 0,0692 0,0690 c 0.661 0.662 * Kerroin on tilastollisesti merkitsevä 5 %:n merkitsevyystasolla (tilastollisesti melkein merkitsevä). ** Kerroin on tilastollisesti merkitsevä 1 %:n merkitsevyystasolla (tilastollisesti merkitsevä). *** Kerroin on tilastollisesti merkitsevä 0,1 %:n merkitsevyystasolla (tilastollisesti erittäin merkitsevä). 65 Taulukosta 8 nähdään, että mallien selitysasteet ovat alhaisia, noin 6,9% ja asiakkaan aloitteesta tapahtuvaa tilintarkastajan vaihtamista ei voida selittää kiirekaudella tai tilin- tarkastajan työmäärällä. Lisäksi c-luku (c-statistic) 0.6 näyttää, etteivät mallit ole kovin vahvoja (hyvä malli saa arvoksi 0.7). Kiirekauden muuttuja on odotusten mukaisesti ne- gatiivinen suhteessa selitettävään muuttujaan, eli asiakkaan aloitteesta tapahtuvaan tilin- tarkastajan vaihtamiseen, muttei ole tilastollisesti merkitsevä. Työmäärän muuttuja on odotusten mukaisesti positiivisesti korreloitunut selitettävään muuttujaan, muttei myös- kään ole tilastollisesti merkitsevä. Odotusten vastaisesti, toiminnan jatkuvuutta koskeva lausunto vaikuttaa negatiivisesti tilintarkastajan erottamiseen. Sisäisen valvonnan ongel- mia koskeva merkintä on odotusten mukaisesti positiivinen suhteessa selitettävään muut- tujaan, muttei ole tilastollisesti merkitsevä. Mielenkiintoista on se, että palkkion suuruus vaikuttaa asiakkaan aloitteesta tapahtuvaan tilintarkastajan vaihtamiseen, sillä se on po- sitiivinen suhteessa selitettävään muuttujaan nähden, ja sen p-arvo on osoittautunut tilas- tollisesti erittäin merkitseväksi (p-arvo<0.0001). Seuraavaksi tarkastellaan tilannetta korvaamalla palkkion muuttuja yrityksen kokoa ku- vaavalla muuttujalla. Taulukossa 9 on havainnollistettu mallien 3 ja 4 regressioanalyysien tulokset. Malli 3 (5) AS_VAIHTO = β0 + β1 JOU_TK + β2 GOING_CONCERN + β3 SISVALV_ONGELMA + β4 KOKO + ε Malli 4 (6) AS_VAIHTO = β0 + β1 TIL_TYOMAARA + β2 GOING_CONCERN + β3 SISVALV_ONGELMA + β4 KOKO + ε 66 Taulukko 9. Mallien 3 ja 4 regressioanalyysien tulokset. Muuttuja Odotettu vaikutus Malli 3 Malli 4 Kerroin P-arvo Kerroin P-arvo Vakiotermi +/- -0.466 0.273 -0.491 0.248 JOU_TK - 0.010 0.951 TIL_TYOMAARA + 0.1272 0.519 GOING_CONCERN + -0.153 0.429 -0.153 0.432 SISVALV_ON- GELMA + 0.486 0.068 0.486 0.068 PALKKIO + KOKO - 0.207 0.0002*** 0.201 0.0003*** n 827 827 R2 0,0448 0,0452 c 0.631 0.630 * Kerroin on tilastollisesti merkitsevä 5 %:n merkitsevyystasolla (tilastollisesti melkein merkitsevä). ** Kerroin on tilastollisesti merkitsevä 1 %:n merkitsevyystasolla (tilastollisesti merkitsevä). *** Kerroin on tilastollisesti merkitsevä 0,1 %:n merkitsevyystasolla (tilastollisesti erittäin merkitsevä). Myöskään mallit 3 ja 4 eivät vahvista kahta ensimmäistä hypoteesia, eli mallien mukaan kiirekausi ja tilintarkastajan työmäärä eivät vaikuta tilintarkastajan vaihtamiseen asiak- kaan aloitteesta. Mallien selitysasteet ovat noin 4 %, eli ne ovat huonompia selittämään tilintarkastajan vaihtamisien ilmiötä verrattuna edellisiin. Myös c-luvut ilmaisevat, ettei- vät mallit ole vahvoja. Odotusten vastaisesti, tässä mallissa kiirekauden muuttuja onkin positiivisen suhteessa tilintarkastajan erottamiseen. Lisäksi odotusten vastaisesti toimin- nan jatkuvuutta koskeva muuttuja on negatiivinen suhteessa selitettävään muuttujaan. On mielenkiintoista, että yrityksen koko vaikuttaa merkitsevästi asiakkaan aloitteesta tapah- tuvaan tilintarkastajan vaihtamiseen. Odotusten vastaisesti, näyttääkin siltä, että mitä isompi yritys, sitä todennäköisemmin se vaihtaa tilintarkastajaa. Oletettiin, etteivät kool- taan suuremmat yritykset ryhtyisi oma-aloitteisesti vaihtamaan tilintarkastajaansa, sillä vaihtamisen transaktiokustannukset ovat niille suuremmat. Toisaalta, yrityksen koko saattaa tässä tapauksessa toimia tilintarkastuspalkkioiden substituuttina, joten tulee tehdä katsaus yleistilanteeseen, ennen kuin tekee yleistyksiä. 67 Mallissa 5 on esitetty kaikki muuttujat ja taulukossa 10 näkyy regressioanalyysin tulok- set. Taulukossa 11 puolestaan on analyysi nollahypoteesin testaukselle. On huomioitava, että koska korrelaatiot ovat suuret kiirekauden ja tilintarkastajan työmäärän sekä palkkion ja koon välillä, niin tulokset eivät ole välttämättä kovin luotettavia. Katsaus tilanteeseen kuitenkin helpottaa tulosten yhteenvetoa. Malli 5 (7) AS_VAIHTO = β0 + β1 JOU_TK + β2 TIL_TYOMAARA + β3 GOING_CONCERN + β4 SISVALV_ONGELMA + β5 PALKKIO + β6 KOKO + ε Taulukko 10. Mallin 5 regressioanalyysin tulokset. Muuttuja Odotettu vaikutus Kerroin P-arvo Vakiotermi +/- -2.915 <0.0001*** JOU_TK - -1.807 0.0724 TIL_TYOMAARA + 2.117 0.0767 GOING_CONCERN + -0.081 0.684 SISVALV_ONGELMA + 0.299 0.276 PALKKIO + 0.872 <0.0001*** KOKO - -0.076 0.354 N 827 R2 0,0750 c 0.667 * Kerroin on tilastollisesti merkitsevä 5 %:n merkitsevyystasolla (tilastollisesti melkein merkitsevä). ** Kerroin on tilastollisesti merkitsevä 1 %:n merkitsevyystasolla (tilastollisesti merkitsevä). *** Kerroin on tilastollisesti merkitsevä 0,1 %:n merkitsevyystasolla (tilastollisesti erittäin merkitsevä). 68 Taulukko 11. Nollahypoteesin testaus malli 5. Nollahypoteesin testaus: BETA=0 Testi Chi-Square DF Pr > ChiSq Likelihood Ratio 64.4988 6 <.0001 Score 58.4735 6 <.0001 Wald 53.2262 6 <.0001 Mallin 5 selitysaste on parempi kuin edellisten yksittäisten mallien, ja se on 7,5%. Myös c-luku on hiukan parempi verrattuna edellisiin malleihin, ja on siten melkein hyvä malli. Tämän mallin osalta kiirekausi ja tilintarkastajan työmäärä selittäisivät tilintarkastajan vaihtamisen asiakkaan aloitteesta, mikäli varmuustasona olisi käytetty 10%. Koska tut- kielman varmuustasoksi on valittu 5% ja edelliset yksittäiset mallit osoittivat, ettei muut- tujilla ole yhteyttä asiakkaan aloitteesta tapahtuvaan tilintarkastajan vaihtamiseen, tode- taan, etteivät hypoteesit 1 ja 2 saa vahvistusta, eli nollahypoteesi jää voimaan kummankin osalta. Mallin 5 mukaan kaikki muuttujat käyttäytyvät odotusten mukaisesti, mutta aino- astaan toiminnan jatkuvuuden muuttuja on negatiivinen suhteessa selitettävään muuttu- jaan, kun sen oletettiin olevan positiivinen. Mallin 5 osalta vahvistuu se, että tilintarkas- tuspalkkio todella vaikuttaa asiakkaan aloitteesta tapahtuvaan tilintarkastajan vaihtami- seen. Yrityksen koko taas onkin odotusten mukaisesti negatiivinen suhteessa selitettävään muuttujaan, mutta ei näytä olevan tilastollisesti merkitsevä. Aiempien mallien tulos koon merkittävästä vaikutuksesta tilintarkastajan erottamiseen hylätään, sillä huomataan, että se on toiminut tilintarkastuspalkkion substituuttina. Taulukon 11 mukaan nollahypoteesi mallille 5 pitää paikkaansa 0,001% riskitasolla, joten nollahypoteesit kahden ensimmäisen hypoteesin osalta jäävät voimaan. Lisäksi multikol- lineaarisuus aiheuttaa riskiä mallin luotettavuuteen nähden, mutta toisaalta malli 5 osoit- taa, etteivät hypoteesit 1 ja 2 saa vahvistusta. Mallit 1 ja 2 saivat paremmat selitysasteet ja c-luvut verrattuna malleihin 3 ja 4, joten tilintarkastuspalkkio on parempi muuttuja selittämään asiakkaan toimesta tapahtuvaa tilintarkastajan vaihtamista kuin yrityksen koko. Malli 2 oli neljästä mallista luotettavin, vaikkei vahvistanut esitettyjä hypoteeseja. Mallin 2 c-lukua havainnollistetaan liitteessä 4, ja se on siis alue, joka jää ROC-käyrän alapuolelle. Käyrän alle jäävä osuus viittaa siis siihen määrään, mitä kyseinen malli ky- kenee selittämään tutkittavasta ilmiöstä. Ensimmäisen hypoteesin mukaan kiirekauden yritykset erottavat epätodennäköisemmin tilintarkastajansa kuin muut yritykset. Toisen hypoteesin mukaan tilintarkastajan työ- määrä vaikuttaa positiivisesti tilintarkastajan erottamiseen. Kyseisille hypoteeseille ei 69 kuitenkaan saatu vahvistusta, sillä kiirekauden muuttuja ja työmäärän muuttuja eivät se- litä tilintarkastajan vaihtamista asiakkaan toimesta, kun tilannetta peilataan tilintarkasta- jan irtisanoutumiseen. Myöskään sisäisen valvonnan raportoidut ongelmat ja toiminnan jatkuvuutta koskeva lausunto eivät selitä asiakkaan aloitteesta tapahtuvaa tilintarkastajan vaihtamista suhteessa siihen, että tilintarkastaja irtisanoutuu. Yrityksen koko sai positii- viset ja tilastollisesti merkitsevät arvot malleissa 3 ja 4, mutta päinvastaiset tulokset yh- teenvetomallissa 5. Positiivinen yhteys saattaa johtua siitä, että muuttuja toimii tilintar- kastuspalkkion substituuttina malleissa 3 ja 4. Tutkimuksessa ollaan saatu luotettavaa evidenssiä siitä, että tilintarkastuspalkkion suuruus vaikuttaa positiivisesti asiakkaan toi- mesta tapahtuvaan tilintarkastajan vaihtamiseen, ja se on osoittautunut menestykselliseksi ilmiön selittäjäksi, sillä sen p-arvo on alle 0.0001 kaikissa palkkion muuttujan sisältävissä malleissa. 6.3. Regressioanalyysin tulokset hypoteesille 3 Kolmas hypoteesi on, että kiirekauden yritykset vaihtavat epätodennäköisemmin ei-Big4 –yhteisöstä Big4 –yhteisöön verrattuna muihin yrityksiin. Tämän hypoteesin osalta teh- dään malli 6, johon ei sisälly työmäärän muuttujaa johtuen voimakkaasta korrelaatiosta kiirekauden muuttujaan. Myöskään tilintarkastuspalkkio ei ole selittävä muuttuja tämän hypoteesin osalta. Mallissa 7 on esitetty kaikki hypoteesin muuttujat, mutta kiirekauden muuttujan ja työmäärän muuttujan voimakas korrelaatio aiheuttaa mallissa multikolline- aarisuuden riskin, mikä tulee pitää mielessä tuloksia analysoitaessa. Mallit ja tulokset kolmannen hypoteesin osalta ovat seuraavanlaiset: Malli 6 (8) VAIHTO_ERIKOK = β0 + β1 JOU_TK + β2 GOING_CONCERN + β3 SISVALV_ONGELMA + β4 KOKO + ε 70 Malli 7 (9) VAIHTO_ERIKOK = β0 + β1 JOU_TK + β2 TIL_TYOMAARA + β3 GOING_CONCERN + β4 SISVALV_ONGELMA + β5 KOKO + ε Malli luotiin erikseen yrityksille, joiden tilintarkastajana ennen vaihtoa oli ei-Big4 –yh- teisö. Analysoinnissa käytettiin täten 608 yrityshavaintoa, joista vain 43 olivat vaihtaneet erikokoiseen yhteisöön, eli Big4 –tilintarkastusyhteisöön. Taulukossa 12 on esitetty mal- lien 6 ja 7 regressioanalyysien tulokset, ja taulukossa 13 näkyy tulokset nollahypoteesin testauksesta mallille 7. Taulukko 12. Mallien 6 ja 7 regressioanalyysien tulokset. Muuttuja Odotettu vaikutus Malli 6 Malli 7 Kerroin P-arvo Kerroin P-arvo Vakiotermi +/- -11.603 <0.0001*** -11.963 <0.0001*** JOU_TK - 0.656 0.183 -1.173 0.288 TIL_TYOMAARA - 2.469 0.077 GOING_CONCERN - -0.734 0.204 -0.760 0.192 SISVALV_ON- GELMA - 0.515 0.296 0.420 0.405 KOKO + 1.211 <0.0001*** 1.225 <0.001*** n 608 608 R2 0.1728 0.1763 c 0.759 0.914 * Kerroin on tilastollisesti merkitsevä 5 %:n merkitsevyystasolla (tilastollisesti melkein merkitsevä). ** Kerroin on tilastollisesti merkitsevä 1 %:n merkitsevyystasolla (tilastollisesti merkitsevä). *** Kerroin on tilastollisesti merkitsevä 0,1 %:n merkitsevyystasolla (tilastollisesti erittäin merkitsevä). 71 Taulukko 13. Nollahypoteesin testaus mallille 7. Nollahypoteesin testaus: BETA=0 Testi Chi-Square DF Pr > ChiSq Likelihood Ratio 117.9573 5 <.0001 Score 107.6351 5 <.0001 Wald 59.7207 5 <.0001 Huomataan, että hypoteesin 3 mallit ovat parempia ja luotettavampia kuin edellisten hy- poteesien mallit. Hypoteesin 3 osalta selitysasteeksi on saatu 17,28% - 17,63%. Hypotee- sin 3 esitetyt mallit selittävät siis noin 17% tilintarkastajan vaihtamissuunnasta. Myös c- luvut osoittavat, että mallit ovat hyviä (arvot yli 0.7) ja erityisesti malli 7 on vahva selit- tämään ja ennustamaan ilmiötä, sillä sen c-luku on 0.914. Mallin 7 osalta liitteessä 5 on havainnollistettu ROC-käyrä, jossa c-luku on käyrän alapuolella. Malli 7 sisältää kuiten- kin multikollineaarisuuden riskiä, johtuen kiirekauden ja työmäärän muuttujien voimak- kaasta korrelaatiosta. Toisaalta, malli 7 osoittaa myös sen, ettei hypoteesi 3 saa vahvis- tusta, ja c-luvun pohjalta voimme todeta mallin 7 olevan suhteellisen luotettava. Mallin 7 kiirekauden muuttuja saa negatiivisen arvon, kun taas mallissa 6 se saa positiivisen. Li- säksi tilintarkastajan työmäärää kuvaava muuttuja on odotusten vastaisesti positiivinen, ja sisäisen valvonnan ongelmia koskeva muuttuja on odotusten vastaisesti positiivinen suhteessa selitettävään muuttujaan. Kuitenkin ainoa muuttuja, joka sai tilastollisesti mer- kitsevän arvon (p-arvo<0.001), on yrityksen kokoa kuvaava muuttuja. Taulukossa 13 on havainnollistettu mallin 7 nollahypoteesin testaus kolmella testillä, ja siitä huomataan, että nollahypoteesi pitää paikkaansa kaikissa 0,001% merkitsevyystasolla. Kolmas hypoteesi, jonka mukaan kiirekauden yritykset vaihtavat epätodennäköisemmin ei-Big4 –yhteisöstä Big4 –yhteisöön, ei saanut vahvistusta. Kiirekauden muuttuja JOU_TK:n muuttuja ei ole tilastollisesti merkitsevä (p-arvo>0.05) selittämään tilintarkas- tajan vaihtamista pienemmästä yhteisöstä Big4 –yhteisöön, vaikkakin se on negatiivinen mallin 7 mukaan. Tämä on yhdenmukainen Fengin (2013) tulosten kanssa, sillä myös- kään Feng (2013) ei saanut hypoteesille vahvistusta Sarbanes-Oxley –lain (2002) voi- maantulon jälkeen. Myöskään raportoidut sisäisen valvonnan ongelmat tai toiminnan jatkuvuutta koskeva lausunto eivät vaikuta siihen, vaihtaako yritys ei-Big4 –yhteisöstä Big4 -yhteisöön vai ei. 72 Yrityksen koko taas vaikuttaa tilastollisesti erittäin merkitsevästi tilintarkastajan vaihta- miseen ei-Big4 –yhteisöstä Big4 –yhteisöön, ja tämä piti paikkaansa kummassakin mal- lissa tämän hypoteesin osalta. Toisin sanoen, mitä isompi yritys on, sitä todennäköisem- min se vaihtaa Big4 –yhteisöön. Tämä tukee Fengin (2013) tuloksia, sillä myös hän sai tilastollisesti merkitsevän positiivisen suhteen yrityksen koon ja tilintarkastajan vaihta- misen ei-Big4 –yhteisöstä Big4 –yhteisöön välille. Kooltaan suuremmat yritykset tarvit- sevat usein Big4 –yhteisön tilintarkastajakseen, sillä suuren asiakasyrityksen kirjanpidon transaktiot ovat usein monimutkaisempia, joihin tarvitaan Big4 –yhteisöjen tarjoamaa teknologiaa. 73 7. JOHTOPÄÄTÖKSET Tässä luvussa luodaan johtopäätöksiä empiirisen osuuden tuloksista. Lisäksi tarkoituk- sena on tuoda esille tutkimuksen rajoitteita sekä toisaalta jatkotutkimusmahdollisuuksia. Luvun lopuksi esitetään erilaisia keinoja, miten voitaisiin lieventää kiirekauden aiheutta- mia negatiivisia vaikutuksia liittyen tilintarkastajan työhön ja hyvinvointiin. 7.1. Tulosten yhteenveto ja analysointi Hypoteesien testausta varten luotiin seitsemän erilaista logistisen regression mallia. Näin monta tehtiin siksi, jotta saataisiin mahdollisimman luotettavia tuloksia, nimittäin multi- kollineaarisuus olisi saattanut vääristää tuloksia, jos oltaisiin käytetty vain kahta eri reg- ressiomallia. Multikollineaarisuuden riski ilmeni liitteen 3 Pearsonin korrelaatioista muuttujien välillä, joissa kahden muuttujaparin korrelaatio on yli 80%. Sen vuoksi luotiin malleja, joista puuttui aina yksi voimakkaasti korreloivista muuttujista. Malleihin 5 ja 7 sisältyivät kaikki alkuperäiset muuttujat, mutta kyseisiä malleja ei voida pitää täysin luo- tettavina edellä mainitun ongelman vuoksi. Ensimmäinen hypoteesi oli se, että kiirekauden aikana on epätodennäköisempää asiak- kaan vaihtaa tilintarkastajaa kuin muina aikoina. Oletettiin, että kiirekauden ulkopuolella tapahtuisi todennäköisemmin asiakkaan aloitteesta tapahtuvia tilintarkastajan vaihtami- sia. Hypoteesille ei saatu vahvistusta, eikä kiirekauden muuttuja vaikuttanut merkittävästi asiakkaan toimesta tapahtuvaan tilintarkastajan vaihtamiseen eli tilintarkastajan erottami- seen. Ensimmäisen hypoteesin osalta mallit 1 ja 3 eivät olleet kovin hyviä selittämään ilmiötä, sillä ne selittävät vain 4,5 - 6,9% selitettävän muuttujan vaihtelusta. Myös c-lu- vun perusteella (alle 0.7) mallit eivät olleet kyllin hyviä selittämään asiakkaan aloitteesta tapahtuvaa tilintarkastajan vaihtamista. López ja Peters (2011) olivat saaneet vahvistusta vastaavalle hypoteesille, ja perustelivat sen johtuvan korkeista vaihtamisen transaktiokus- tannuksista kiirekauden aikaan. Tutkijat kuitenkin tutkivat ilmiötä vertailemalla yrityksiä, jotka vaihtoivat tilintarkastajaa ja jotka eivät vaihtaneet. Tutkielman aineistossa kaikki yritykset olivat vaihtaneet tilintarkastajaa, mutta kahdesta eri syystä. Poikkeamat tulok- sista voisivat siis johtua siitä. Erilainen tulos voi mahdollisesti johtua siitäkin, että kiire- kauden vaikutukset ovat viime vuosina lieventyneet, eikä sen vuoksi tilikauden päätty- misajankohdalla ole vaikutusta tilintarkastajan vaihtamiseen. Aihetta tulisi tutkia lisää, jotta voitaisiin tehdä yleistyksiä. 74 Toisen hypoteesin mukaan tilintarkastajan työmäärän ja asiakkaan aloitteesta tapahtuvan tilintarkastajan vaihtamisen välillä on positiivinen yhteys. Regressiokertoimien mukaan työmäärän muuttujalla on positiivista vaikutusta asiakkaan vaihtamispäätökseen, mutta se ei ole tilastollisesti lainkaan merkitsevä (p-arvo yli 0.05). Myöskään toinen hypoteesi ei siis saanut vahvistusta, ja sen osalta mallit 2 ja 4 saivat selitysasteikseen myös noin 4,5 - 6,9%. López ja Peters (2011) eivät myöskään saaneet täysin vahvistusta toiselle hypo- teesilleen, sillä heidän mallissaan näytti siltä, että tilintarkastajan työmäärä vaikuttaa ne- gatiivisesti tilintarkastajan vaihtamiseen. He epäilivät sen johtuvan siitä, että mallissa työ- määrä toimii kiirekauden muuttujan substituuttina. He tekivät lopuksi vielä mallin, jossa oli sekä kiirekauden muuttuja että työmäärän muuttuja ilmiön selittäjänä, ja sen perus- teella näytti siltä, että työmäärän kasvaessa myös tilintarkastajan vaihtamisen todennä- köisyys nousee. Saatiin näyttöä siitä, että tilintarkastuspalkkion suuruus vaikuttaa asiakkaan toimesta ta- pahtuvaan tilintarkastajan vaihtamiseen (p-arvo <0.0001). Toisin sanoen, mitä suurempia tilintarkastuspalkkioita asiakas maksaa, sitä halukkaampi se on vaihtamaan tilintarkasta- jaansa. Muuttuja osoittautui parhaaksi ilmiön selittäjäksi, mikä oli odottamaton tulos. Myös López ja Peters (2011) saivat saman tuloksen tilintarkastuspalkkion kannalta. Tulos on yhdenmukainen Ettredgen, Lin ja Scholzin (2007) tutkimustulosten kanssa, sillä myös heidän tutkimuksessaan korkeampi tilintarkastuspalkkio oli syynä asiakkaan aloitteesta tapahtuviin tilintarkastajan vaihtamisiin. Tässä tutkielmassa saatu tulos myös tukee osal- taan Faragin ja Eliaksen (2011) tutkimuksen tuloksia, jossa suhteellisesti pienempiä tilin- tarkastuspalkkioita maksavat yritykset ovat uskollisempia tilintarkastajalleen. Tässä ta- pauksessa osoittautui asian toinen kääntöpuoli: suurempia tilintarkastuspalkkioita mak- savat yritykset eivät ole uskollisia tilintarkastajalleen. Kolmannen hypoteesin mukaan kiirekauden yritykset vaihtavat epätodennäköisemmin ti- lintarkastajaa ei-Big4 –yhteisöstä Big4 –yhteisöön verrattuna muihin yrityksiin. Kolmatta hypoteesia varten luotiin uudet regressiomallit 6 ja 7, joissa selitettävänä muuttujana on vaihto erikokoiseen yhteisöön. Mallia testattiin erikseen yrityksiin, joiden tilintarkasta- jana oli ei-Big4 –yhteisö ennen vaihtoa. Kiirekauden muuttuja ei saanut tilastollisesti merkitsevää arvoa selitettävään muuttujaan nähden, joten hypoteesi ei saanut vahvistusta, mikä on yhdenmukaista Fengin (2013) tulosten kanssa Sarbanes-Oxley –lain (2002) täy- täntöönpanon jälkeen. Lain säätämisen jälkeen tilikauden päättämisajankohdalla ei ole ollut vaikutusta tilintarkastajan vaihtamiseen ei-Big4 –yhteisöstä Big4 –yhteisöön. Mallit olivat kuitenkin parempia selittämään selitettävää muuttujaa, sillä selitysasteiksi saatiin 75 noin 17%, mikä on paljon parempi kuin edellisten hypoteesien selitysasteet. Myös c-luvut (yli 0.7 ja yli 0.9) ilmaisevat, että mallit ovat hyviä selittämään ilmiötä. Yrityksen koko osoittautui kolmannen hypoteesin osalta parhaimmaksi ilmiön selittäjäksi (p<0.0001). Mitä suurempi yritys, sitä todennäköisemmin se siis vaihtaa ei-Big4 –yhtei- söstä Big4 –yhteisöön. Tämä on yhdenmukainen tulos Fengin (2013) tutkimuksen kanssa. Suuremmat yritykset tarvitsevat usein Big4 –yhteisöjen palveluja tarkastamaan monimut- kaisia kirjanpidon transaktioita. 7.2. Tutkimuksen rajoitteet ja jatkotutkimusmahdollisuudet Tutkielman empiirisessä osassa on olemassa rajoitteita. Ensinnäkin, tutkielmassa pereh- dyttiin tarkastelemaan tarkemmin tilintarkastajan vaihtamisen luonnetta, joka on joko asi- akkaan puolelta tapahtuva vaihtaminen eli tilintarkastajan erottaminen tai tilintarkastajan irtisanoutuminen. Ei tutkittu kiirekauden ja työmäärän muuttujan suhdetta samalla tavoin kuin López ja Peters (2011) tilintarkastajaa vaihtaviin ja ei-vaihtaviin yrityksiin, ja se voi olla yksi syy, miksi saatiin erilaisia tuloksia. Ehkä kiirekauden ja työmäärän muuttujan vaikutus näkyvät paremmin tilanteissa, kun verrataan tilintarkastajaa vaihtavia yrityksiä ei-vaihtaviin. Kyseinen piirre tutkimusasetelmassa voi olla kuitenkin myös positiivinen asia, sillä ha- luttiin saada selvää juuri asiakkaan päätöksestä vaihtaa tilintarkastajaa, mikä tuo uutta näkökulmaa Lópezin ja Petersin (2011) tutkimukseen. Ei kiinnitetty huomiota niinkään tilintarkastajan irtisanoutumiseen vaikuttaviin tekijöihin, ja se voisi olla hyvä jatkotutki- musmahdollisuus. Eräs merkillepantava seikka on se, että aineistossa ei ollut mahdollista käyttää toimiala- luokitusta. Sen vuoksi tulokset voivat olla hiukan harhaanjohtavia, sillä seassa saattaa olla rahoitusalan yrityksiä ja yleishyödyllistä toimintaa harjoittavia yrityksiä, jotka ovat lain- säädännöllä tarkoin säänneltyjä ja poikkeavat huomattavasti muiden alojen yritysten toi- minnasta (Feng 2013: 275). Monia esikuvatutkimusten muuttujia jätettiin pois, ja se on eräs merkillepantava rajoite. Jos oltaisiin käytetty enemmän samankaltaista dataa, ja siitä johtuen olisi ollut myös 76 enemmän muuttujia, oltaisiin voitu päästä erilaisiin tuloksiin. Tulevaisuudessa aiheen tut- kimukset voisivat sisältää myös muita relevantteja muuttujia regressiomalliin tutkimaan ilmiötä ja sen syitä. Tilintarkastajan työmäärää kuvaava muuttuja TIL_TYOMAARA on suhdeluku, joka määriteltiin tilintarkastuspalkkioilla, jossa jokaisen tilikauden päättymiskuukauden palk- kiot jaettiin koko vuoden tilintarkastuspalkkioilla. On huomattava, että tämä ei ole abso- luuttinen työmäärää kuvaava muuttuja, vaan todellisuus voi poiketa huomattavastikin. Toisaalta, työmäärän muuttuja ei vaikuttanut merkittävästi (p-arvo>0.05) regressiomallin selitettävään tekijään, eli asiakkaan aloitteesta tapahtuvaan tilintarkastajan vaihtamiseen. Koska joidenkin muuttujien välillä havaittiin voimakasta korrelaatiota, aiheutti tämä mul- tikollineaarisuuden riskin. Multikollineaarisuus voi vääristää tuloksia ja antaa pahimmil- laan harhaanjohtavaa informaatiota, ja sen vuoksi luotiin erillisiä malleja tutkimaan muut- tujien todellista vaikutusta. Tietyissä tapauksissa saattoi käydä niin, että toinen voimak- kaasti korreloivista muuttujista toimi toisen substituuttina, mikä osaltaan myös laskee tu- losten luotettavuutta. Tähän rajoitteeseen on vastattu luomalla erillisiä regressiomalleja, joissa aina yksi voimakkaasti korreloivista muuttujista puuttuu. Mallien analysoinnin jäl- keen on saatu hyvä kokonaiskuva tutkittavista ilmiöistä, ja riskiä myös laskee se, ettei yksikään hypoteesi saanut vahvistusta. Suurempi riski olisi ollut se, että hyväksytään esi- tetty hypoteesi väärin perustein. Tutkimus suoritettiin käyttämällä Audit Analytics -tietokannan aineistoa ja tilastollinen analysointi suoritettiin SAS 7.1 Enterprise Guide –ohjelmalla. Aineistosta poistettiin puutteellisia tietoja sisältäviä yrityksiä, jotta saataisiin mahdollisimman luotettavia tulok- sia, ja dummy-muuttujat luotiin Excel –ohjelmassa luotettavalla tavalla, laskukaavoja käyttäen. Tutkimus suoritettiin käyttämällä logistista regressiota. Esikuvatutkimuksista otettiin mallia tutkimuksen tekoon, joka osaltaan lisää tutkimuksen luotettavuutta. Tutki- muksen luotettavuutta saattaa kuitenkin heikentää yritysten toimialaluokituksen ja tietty- jen muuttujien puutos. Huolimattomuusvirheitä tuskin löytyy. Tutkimustuloksia voidaan soveltaa yhdysvaltalaisiin, eri toimialojen yrityksiin, jotka ovat vaihtaneet tilintarkastajaa. Tutkimustuloksia ei voida soveltaa yrityksiin, jotka eivät ole vaihtaneet tilintarkastajaa. Yritykset voivat olla julkisia tai yksityisiä osakeyhtiöitä, eikä niiden koolla ole merkitystä. Kiirekausi ei siis vaikuta yrityksen päätökseen erottaa tilin- tarkastaja. Tilintarkastajan työmäärä ei vaikuta tilintarkastajan erottamiseen, eikä kiire- kaudella ole merkitystä tilintarkastusyhteisön valintaan sen koon perusteella. 77 Tulevaisuudessa olisi hyvä tutkia uudemmalla aineistolla tilintarkastajien työssä viihty- vyyttä ja selvittää, ovatko kiirekauden vaikutukset edelleen yhtä vakavia kuin aiemmissa tutkimuksissa on esitetty. Lisäksi tulisi tutkia lisää asiakkaan aloitteesta tapahtuvaa tilin- tarkastajan vaihtamista ja erityisesti niitä syitä, jotka siihen vaikuttavat. Tulevaisuudessa olisi hyvä ottaa näkökulmaksi edellä mainittu tilintarkastajan oma irtisanoutuminen. Irti- sanoutumisen syitä olisi hyvä saada selville kirjallisuuden ja käytännön kannalta. Siitä voisi saada mielenkiintoisia tutkimustuloksia. 7.3. Kiirekauteen valmistautuminen ja työuupumuksen välttäminen Kuten teoriaosuudessa on todettu, kiirekausi tarkoittaa tilintarkastajan työmäärän lisään- tymistä, mikä voi johtaa lisääntyneeseen stressiin ja jopa työuupumukseen. Seuraavaksi esitellään ratkaisuja aikaisemmista tutkimuksista, joiden avulla on mahdollista lieventää kiirekauden haitallisia vaikutuksia tilintarkastajien työn laatuun nähden sekä esitetään rat- kaisuja, joiden avulla on mahdollista välttää työuupumusta. On olemassa erilaisia keinoja kiirekauteen valmistautumiseen sekä työuupumuksen vält- tämiseen (Almer & Kaplan 2002; Burns & Eason 2016; Jones, Norman & Wier 2010). On tarpeellista varata tarpeeksi aikaa kiirekauden työn suunnitteluun, valmistaa henkilö- kuntaa kiirekauteen sekä ottaa yhteyttä asiakkaaseen hyvissä ajoin ennen kiirekauden al- kua (Burns & Eason 2016). Joustavat työjärjestelyt parantavat työssä viihtyvyyttä sekä työssä jaksamista ja näin ollen vähentävät työuupumuksen todennäköisyyttä (Almer & Kaplan 2002). Lisäksi terveellinen elämäntapa vähentää kiirekauden aiheuttamia negatii- visia vaikutuksia työn tuloksiin (Jones ym. 2010). Seuraavaksi käydään näitä esitettyjä keinoja hiukan syvällisemmin läpi. Cangelosi (1994) on kirjoituksessaan listannut keinoja, joilla voidaan suojautua kiirekau- den aiheuttamia ongelmia vastaan. Hänen mukaansa monet tilintarkastusyhteisöt ovat rat- kaisseet ongelmansa työmäärän suhteen kiirekauden aikana palkkaamalla lisää työnteki- jöitä kiirekauden ajaksi. Toinen Cangelosin (1994) ehdottama ratkaisu on liukumien käyttö. Siinä tilintarkastajat tekevät kiirekauden aikana ylitöitä, joista ei makseta heti kor- vausta. Vasta kiirekauden jälkeen tilintarkastajat voivat pitää vapaata sen verran, kuinka paljon ovat tehneet ylitöitä ja saavat siitä silloin rahallista korvausta. Kolmas ratkaisu on palkallisten lomien pakollinen vietto muulloin kuin kiirekauden aikaan. Cangelosin 78 (1994) mukaan kiirekauden käsite häviäisi, jos käytettäisiin erilaisia keinoja hallita kii- rettä. Burns ja Eason (2016) käsittelevät artikkelissaan viittä tapaa, joilla voi valmistautua tu- levaan kiirekauteen. Ensinnäkin, on arvioitava edellisen vuoden kiirekautta, ja toiseksi on seurattava alan kirjallisuutta. Lisäksi on tehtävä vertaisarviointia ja pohdittava sen tulok- sia. Asiakkaiden kanssa on aloitettava kommunikointi jo hyvissä ajoin ennen kiirekauden alkua. Henkilökuntaa on valmistettava kiirekauteen ja täytyy myös varata tarpeeksi aikaa kiirekauden työmäärän suunnitteluun. (Burns & Eason 2016: 4.) Tilintarkastusyhteisöjen tulisi arvioida edellistä kiirekautta ja pohtia, mikä meni hyvin, mikä huonosti ja missä on parantamisen varaa. Tämä pohdinta voi tarkoittaa pienemmissä tilintarkastusyhteisöissä pitkää yhteistä lounasta ja isommissa yhteisöissä partnereiden ja managereiden kokoontumista ja ideoimista. Henkilökuntaa pitää valmistaa kiirekauteen, ja sitä varten työntekijät on pidettävä motivoituneina. Työntekijöiden tulisi tuntea olonsa arvostetuiksi. Lisäksi on panostettava prosessin aikatauluttamiseen muun muassa niin, että saadaan budjetit suunniteltua realistisiksi. Työn tekemiseen annetun ajan täytyy olla riittävää yksilöille heidän osaamiseensa nähden, ja toisaalta tilintarkastusyhteisöjen on pohdittava tilintarkastuksen laadun ja tehokkuuden suhdetta toisiinsa. Yhteisön johdon vastuulla on pitää ilmapiiri hyvänä. Lisäksi olisi tärkeää miettiä, onko kiirekauden aikana järkevintä olla ottamatta vastaan toimeksiantoa, joka vaikuttaa hyvin riskiseltä ja vaike- alta tapaukselta. (Burns & Eason 2016: 4–5.) Toinen tapa on tutustua alan kirjallisuuteen. Tilintarkastusyhteisön on otettava selvää siitä, onko tullut voimaan muutoksia standardeissa ja säännöksissä, jotka tulevat vaikut- tamaan seuraavan vuoden tilintarkastustoimeksiantoihin. On myös tärkeää muistaa tutus- tua viime vuosien kirjallisuuteen, mikäli siellä on selostettu muutoksista, jotka tulevat voimaan kyseisenä vuonna ja siten koskevat sen tietyn ajankohdan tilintarkastuksia. Vaikkei kyseisenä vuonna tulisikaan uusia standardeja ja säännöksiä voimaan, tilintar- kastajan on hyvä ylläpitää ammattitaitoaan seuraamalla alan kirjallisuutta ja informoi- malla tulevaisuuden muutoksista myös asiakkaitaan. (Burns & Eason 2016: 5–6.) Kolmas tapa kiirekauteen valmistautumiseen on tehdä vertaisarviointia ja pohtia sen tu- loksia. Joka kolmas vuosi tilintarkastusyhteisöjen on osallistuttava vertaisarviointiin. Tämä vertaisarviointi tarkoittaa Yhdysvalloissa sitä, että tilintarkastusyhteisö arvioi toi- sen tilintarkastusyhteisön operatiivisia toimenpiteitä ja sitä, noudattavatko ne voimassa 79 olevia standardeja (MICPA 2017). Kun pohditaan vertaisarvioinnin tuloksia, voidaan löy- tää ongelmakohtia ja tehdä toimenpiteitä ongelmakohtien korjaamiseksi. Vertaisarvioin- nin kautta on löydetty muun muassa dokumentoinnin puutetta ja epäonnistumista suun- niteltujen toimenpiteiden suorittamisessa. Yleisimmät puutteet tilintarkastustyössä ovat riskien arvioinnin toimenpiteiden suorituksessa, riskien tunnistamisessa sekä yksityis- kohtaisen tilintarkastussuunnitelman kehittämisessä. (Burns & Eason 2016: 6–7.) Neljäs tapa kiirekauteen valmistautumiseen on asiakkaiden kanssa kommunikoinnin aloittaminen hyvissä ajoin ennen kiirekautta. Ennen varsinaista kiireen alkua olisi hyvä keskustella asiakkaan kanssa toimeksiantoon sitoutumisesta, lisäpalveluista, tilintarkas- tuspalkkioista sekä varaston inventaarion ajoituksesta. Lisäksi tilintarkastajien olisi hyvä antaa asiakkaalle ajoissa ehdotus sellaisesta työn aikataulusta, joka olisi tilintarkastajille kaikista sopivin. Viimeinen tapa on valmistella tilintarkastajia tulevaan kiirekauteen, ja silloin on varattava tarpeeksi aikaa työn suunnitteluun. Yhteisöjen tulee varmistaa, että henkilökunta saa tarvittavan koulutuksen uusista voimaan tulleista standardeista. Aikaa on varattava tarpeeksi tilintarkastuksen suunnitteluun ja strategiaan, jota käytetään toi- meksiannoissa. (Burns & Eason 2016: 9–10.) Riskien arvioinnin ja tilintarkastuksen suunnittelun pitäisi ohjata tilintarkastuksen menet- telytapoja. Usein riskit tunnistetaan suunnitteluvaiheessa, mutta menettelytapoja ei muo- kata sellaisiksi, että pystytään vastaamaan näihin riskeihin. Toisaalta voi olla, että riskejä ei tunnisteta tarpeeksi hyvin ja tilintarkastaja suorittaa tarpeettoman yksityiskohtaisen tes- tauksen siitä syystä, että samalla tavalla toimittiin myös viime vuonna. Tämä on teho- tonta. Mikäli ei varata tarpeeksi aikaa toimeksiannon suunnitteluvaiheeseen, tilintarkas- tustiimi saattaa tehdä samoja virheitä kuin edellisenäkin vuonna. (Burns & Eason 2016: 10.) Yhdysvalloissa suurin osa tilintarkastusyhteisöistä tarjoaa nykyään joustavia työjärjeste- lyjä työntekijöilleen. Nämä järjestelyt auttavat työntekijöitä mukauttamaan erilaisia tar- peitaan työn ja perhe-elämän välillä. Lisäksi joustavat työjärjestelyt parantavat työssä viihtyvyyttä. (Almer & Kaplan 2002: 1.) Almer ja Kaplan (2002: 1–2) tutkivat aihetta valitsemalla aineistoksi auktorisoidut tilin- tarkastajat yhteisöistä, joissa tarjotaan joustavia työjärjestelyjä. Lisäksi he valitsivat tut- kimusaineistoon auktorisoidut tilintarkastajat, jotka sopisivat joustaviin työjärjestelyihin, mutta työskentelevät yhteisöissä, joissa ei tarjota sellaisia mahdollisuuksia. Tulosten mu- kaan ne tilintarkastajat, jotka työskentelevät joustavia järjestelyjä tarjoavissa yhteisöissä, 80 kokevat suurempaa työtyytyväisyyttä ja irtisanoutuvat epätodennäköisemmin kuin ne ti- lintarkastajat, jotka työskentelevät yhteisössä, jotka eivät tarjoa joustavia järjestelyitä. Joustavissa työjärjestelyissä työskentelevät työntekijät kokevat epätodennäköisemmin työuupumusta ja stressiä. Ammattilaisilla, jotka vaihtoivat tavallisista joustaviin työjär- jestelyihin, havaittiin merkittävä työtyytyväisyyden tason nousu ja lisäksi työuupumuk- sen todennäköisyys laski. Roolikonflikti on merkittävästi alhaisempi niillä tilintarkastajilla, jotka työskentelevät joustavissa työjärjestelyissä verrattuna vakio-olosuhteissa työskenteleviin tilintarkasta- jiin. Joustavat työjärjestelyt eivät merkittävästi vaikuta roolin epäselvyyteen eivätkä roo- lin ylikuormitukseen. Joustavissa työjärjestelyissä työskentelevät tilintarkastajat kuiten- kin kokevat vähemmän tunnepitoista uupumusta ja tunnekylmyyttä. Työtyytyväisyys on merkittävästi suurempi niillä ammattilaisilla, jotka työskentelevät joustavissa työolosuh- teissa. Ne tilintarkastajat, jotka työskentelevät joustavien ehtojen mukaan, ovat halukkaita työskentelemään pitkäaikaisesti työpaikallaan. (Almer & Kaplan 2002: 28–31.) Tutkimus auttaa ymmärtämään, kuinka joustavat työjärjestelyt vaikuttavat työssä viihty- miseen ja henkilöstön vaihtuvuuteen tilintarkastajien keskuudessa. Tarjoamalla joustavat työjärjestelyt työntekijöille, yritys voi kontrolloida työssä viihtyvyyttä ja henkilöstön vaihtuvuutta. (Almer & Kaplan 2002: 31.) Jones, Norman ja Wier (2010) tutkivat terveellisen elämäntavan vaikutusta tilintarkasta- jiin selviytymiskeinona roolistressistä. Kiirekauden aikana tilintarkastajat kokevat paljon stressiä ja monet tilintarkastajat saattavat jättää tilintarkastusammatin tästä syystä. Roo- listressillä on havaittu olevan negatiivisia vaikutuksia työtuloksiin, joihin kuuluu muun muassa suorituksen ja työtyytyväisyyden lasku sekä henkilöstön lisääntynyt vaihtuvuus. Terveellisellä elämäntavalla on taipumusta vähentää näitä negatiivisia vaikutuksia työtu- loksiin. (Jones, Norman & Wier 2010: 21.) Terveellinen elämäntapa on valinta, ja se on yksilön itsensä kontrolloitavissa. Se sisältää muun muassa fyysisen kuntoilun, tasapainoisen ruokavalion, hyvän unirytmin sekä tupa- kan ja alkoholin välttämisen. Terveellinen elämäntapa poistaa roolistressin negatiivisia vaikutuksia ja vähentää työuupumuksen riskiä. Tilintarkastajien olisi siis hyvä tiedostaa terveellisen elämäntavan positiivisia vaikutuksia työn luonteensa vuoksi. Kiirekausi voi tosin rajoittaa fitness-ohjelmien noudattamista, mutta on havaittu, että pienikin määrä fyysistä harjoittelua voi vaikuttaa merkittävästi työhyvinvointiin varsinkin, kun roo- listressin taso nousee. (Jones ym. 2010: 35.) 81 8. YHTEENVETO Tutkielmassa perehdyttiin kiirekauteen ja sen vaikutukseen tilintarkastajan vaihtamiseen. Kiirekausi on nimensä mukaisesti tilintarkastustyön kiireisintä aikaa. Tällöin resurssivaa- timukset ovat suurimmillaan. (López & Peters 2011.) Tutkielman keskeisenä tavoitteena oli tutkia kiirekauden vaikutusta etenkin tilintarkastajan erottamiseen. Kiirekauden ai- kana tilintarkastajan työmäärä kasvaa ja tilintarkastuksen laatu voi siitä syystä kärsiä (López & Peters 2012). Tarkoituksena oli selvittää sekä kiirekauden että sen aiheuttaman suuren työmäärän vaikutuksia tilintarkastajan vaihtamiseen, ja etenkin tilintarkastajan erottamiseen. Tilannetta peilattiin irtisanoutuneisiin tilintarkastajiin, jotka aiheuttivat ti- lintarkastajan vaihtumisen. Lisäksi tavoitteena oli tutkia tilintarkastusyhteisön koon merkitystä tilintarkastajan vaih- tamistilanteessa. Huomio kiinnitettiin erikseen joukkoon yrityksiä, joiden tilintarkasta- jana oli ennen vaihtoa ei-Big4 –yhteisö. Erityisesti kiinnosti selvittää syitä vaihtamiselle Big4 –tilintarkastajaan. Oletettiin, että kiirekauden yritysten keskuudessa vaihtaminen ei- Big4 –yhteisöstä Big4 –yhteisöön on epätodennäköisempää verrattuna muihin yrityksiin. Tutkielmassa lähdettiin liikkeelle kiirekauden käsitteestä ja sen eri vaikutusten käsitte- lystä. Kiirekautta käsiteltiin teoriassa monelta eri kannalta, ja yhteenvetona todettakoon, että se voi vaikuttaa merkittävästi tilintarkastajan työnjälkeen sekä myös tilintarkastajan hyvinvointiin. Sen jälkeen perehdyttiin tilintarkastajan vaihtamisen teoriaan, ja kartoitet- tiin aikaisemmissa tutkimuksissa löydettyjä havaintoja vaihtamisen erilaisista syistä. To- dettiin, että etenkin tilintarkastuspalkkioilla on vaikutusta tilintarkastajan vaihtamiseen, mille myös saatiin vahvistusta tutkielman empiirisessä osassa. Viimeinen teorialuku kä- sitteli aikaisempia tutkimuksia kiirekauden ja tilintarkastajan vaihtamisen suhteesta, ja teorian pohjalta muodostettiin tutkielman hypoteesit. Hypoteesit 1 ja 2 olivat hiukan eri- laisia verrattuna esikuvatutkimukseen, jossa tutkittiin tilintarkastajan vaihtamista konk- reettisesti vaihtaneiden ja ei-vaihtaneiden yritysten kesken. Tutkielman tarkastelunäkö- kulma oli tilintarkastajan erottamisessa. Hypoteesi 3 oli sama kuin Fengin (2013) tutki- muksessa, mutta muuttujat poikkesivat hiukan toisistaan. Viidennessä luvussa käsiteltiin aineistoa ja tutkimusmenetelmiä. Kerrottiin aineistonhan- kinnasta sekä sovellettavista menetelmistä. Lisäksi kerrottiin tutkimuksen muuttujista ja luotiin alustavat regressiomallit tutkimusta varten. Tämän jälkeen kuudennessa luvussa 82 havainnollistettiin ja esitettiin aineiston jakaumaa, tilastollisia tunnuslukuja sekä kerrot- tiin korrelaatioista. Voimakkaiden korrelaatioiden vuoksi regressioanalyysissa turvaudut- tiin 7 eri regressiomalliin, jotta saataisiin mahdollisimman luotettavat tulokset. Tulokseksi saatiin, ettei kiirekausi vaikuta asiakkaan aloitteesta tapahtuvaan tilintarkas- tajan vaihtamiseen. Myöskään tilintarkastajan työmäärä ei vaikuta tähän vaihtamisen luonteeseen. Ei myöskään havaittu yhteyttä kiirekauden ja tilintarkastajan vaihtamisen suunnan välillä (ei-Big4 –yhteisöt ja Big4 –yhteisöt). Sitä vastoin saatiin näyttöä siitä, että tilintarkastuspalkkion suuruus vaikuttaa positiivisesti tilintarkastajan vaihtamiseen asiakkaan aloitteesta. Lisäksi yrityksen koko vaikuttaa siihen, että tilintarkastajaa vaihde- taan ei-Big4 –yhteisöstä Big4 –yhteisöön. Seitsemännessä luvussa analysoitiin tuloksia ja johdettiin niistä johtopäätöksiä. Lisäksi kerrottiin tutkimuksen erilaisista rajoitteista, ja esitettiin myös muutama jatkotutkimus- mahdollisuus. Lopuksi on esitetty erilaisia keinoja välttää kiirekauden negatiivisia vaiku- tuksia, joilla voidaan ainakin lieventää näitä negatiivisia vaikutuksia. Kiirekausi voi aiheuttaa monenlaisia ongelmia tilintarkastajissa. Nämä ongelmat voivat vaikuttaa negatiivisesti myös tilintarkastajan toimeksiantoihin ja sitä kautta asiakassuh- teisiin. Kiirekauden tutkimus on relevantti ja ajankohtainen huomioiden kiirekauden asia- kasyritysten taloudellinen merkitys tilintarkastusyhteisöille sekä jatkuvat huolenaiheet ti- lintarkastajien ylikuormituksesta (López & Peters 2011: 377). Tilintarkastusyhteisöjen tulisi kiinnittää huomiota kiirekauden vakavuuteen ja tulisi kehittää lisää tapoja kiirekau- den negatiivisten vaikutusten lieventämiseksi. Tässä tutkielmassa ei kuitenkaan saatu vahvistusta sille, että kiirekausi olisi syy tilintarkastajan erottamiselle. Lisäksi kiirekausi ei vaikuttanut siihen, että tilintarkastusyhteisöä vaihdettiin erikokoiseen yhteisöön. Olisi hyvä selvittää, onko kiirekaudella enää lainkaan merkitystä tilintarkastajan vaihtamisen kannalta. Myöskään suuri työmäärä ei vaikuttanut asiakkaan päätökseen vaihtaa tilintar- kastajaa. Tulisi selvittää laajemmin niitä syitä, jotka johtavat siihen, että asiakas päättää vaihtaa tilintarkastajaa. Tiedostamalla mahdolliset syyt, voivat yhteisöt parantaa palve- luidensa laatua ja korjata esiintyviä ongelmakohtia. 83 LÄHDELUETTELO Adams, Steven, Kevin Lightner & Lightner Sharon (1982). The Influence of Situational, Ethical, and Expectancy Theory Variables on Accountants’ Underreporting Be- havior. Auditing: A Journal of Practice & Theory 2:1, 3–12. Alderman, C. & James Deitrick (1982). Auditors’ Perceptions of the Time Budget Pres- sures and Premature Sign-Offs: A Replication and Extension. Auditing Winter 1, 54–68. Almer, Elizabeth D. & Steven E. Kaplan (2002). The Effects of Flexibe Work Arrange- ments on Stressors, Burnout and Behavioral Job Outcomes in Public Accounting. Behavioral Research in Accounting 14, 1–34. Brandon, Duane M., Brian T. Carver, Hollingsworth Carl W. & Jonathan D. Stanley (2012). Causes and Consequences of Recent Auditor Switching. The CPA Journal 82:2, 36–39. Burns, Janice & Stephen Eason (2016). 5 Steps to Prepare for Audit Season. The CPA Journal 86:12, 4–10. Business Wire [online] (2004). Accounting’s Big Four All Suffer Audit Clients Losses in 2003; Stafford Publication’s Auditor-Trak: PricewaterhouseCoopers Lost Most Clients; KPMG Fewest. 27.1.2004 [siteerattu 20.9.2017]. Saatavana World Wide Webistä: http://www.businesswire.com/news/home/20040127005087/en/Ac- countings-Big-Suffer-Audit-Clients-Losses-2003 Cangelosi, Julian P. (1994). Is Busy Season Changing Again? (Practice Management & Personnel). Outlook Summer 62:2, 48. Cook, Ellen & Timothy Kelley (1988). Auditor Stress and Time-Budgets. The CPA Jour- nal 58:7, 83–86. Coram, Paul., Juliana Ng & Woodliff David R. (2004). The Effect of Risk of Misstate- ment on the Propensity to Commit Reduced Audit Quality Acts under Time Budget Pressure. Auditing: A Journal of Practice & Theory 23:2, 159–167. 84 Cordes, Cynthia L. & Thomas W. Dougherty (1993). A Review and an Integration of Research on Job Burnout. Academy of Management Review 18:4, 621–656. Carey, Peter J., Marshall A. Geiger & Brendan T. O’Connell (2008). Cost Associated With Going-Concern-Modified Audit Opinions: An Analysis of the Australian Audit Market. ABACUS 44:1, 61–81. Dezoort, F. & Alan Lord (1997). A review and synthesis of pressure effects research in accounting. Journal of Accounting Literature 16, 28–85. Emerson, David J. & Kenneth Smith (2017). An Analysis of the Relation between Resil- ience and Reduced Audit Quality within the Role Stress Paradigm. Advances in Accounting 37, 1–14. Ettredge, Michael L., Chan Li & Susan Scholz (2007). Audit fees and auditor dismissals in the Sarbanes-Oxley era. Accounting Horizons 21:4, 371–386. Farag Magdy & Rafik Elias (2011.) Relative Audit Fees and Client Loyalty in the Audit Market. Accounting Research Journal 24:1, 79–93. Feng, Nancy Chung (2013). Fiscal year-end and non-lateral auditor switches. Journal of Applied Accounting Research 14:3, 268–292. Freund, Rudolf J., Ping Sa & William J. Wilson (2006). Regression analysis. 3. painos. Burlington Elsevier. 481 s. ISBN 9780080522975. Fulks Daniel L., James K. Knoblett & Joseph C. Sanders (1995). Stress and Stress Man- agement in Public Accounting. The CPA Journal 65:8, 46–49. Garner, Don E., David L. McKee & McKee Yosra A. (2007). Accounting and the Global Economy after Sarbanes-Oxley. 1. painos. London and New York: Routledge: Taylor & Francis Group. 259 s. ISBN 978-0-7656-1376-9. Grothe, Mark & Thomas Weirich (2007). Analyzing Auditor Changes. The CPA Journal 77:12, 14–23. 85 Guthrie, Cynthia P. & Ambrose Jones (2012). Job Burnout in Public Accounting: Under- standing Gender Differences. Journal of Managerial Issues 24:4, 390–411. Heikkilä, Tarja (2008). Tilastollinen tutkimus. 7. painos. Helsinki: Edita Prima Oy. 317 s. ISBN 978-951-37-4812-8. Herda, David N. & James J. Lavelle (2012). The Auditor-Audit Firm Relationship and Its Effect on Burnout and Turnover Intention. Accounting Horizons 26:4, 707–723. Houston, Richard W., Jesse C. Robertson & Stefaniak Chad M. (2009). The Causes and Consequences of Auditor Switching: A Review of the Literature. Journal of Ac- counting Literature 28, 47–121. Hudaib, Mohammad, Abu Thahir Abdul Nasser, Nazri Sharifah Nazatul Faiza Syed Mus- tapha & Emelin Abdul Wahid (2006). Auditor-Client Relationship: The Case of Audit Tenure and Auditor Switching in Malaysia. Managerial Auditing Journal 21:7, 724–737. Jones, Ambrose, Carolyn S. Norman & Wier Benson (2010). Healthy Lifestyle as a Cop- ing Mechanism for Role Stress in Public Accounting. Behavioral Research in Ac- counting 22:1, 21–41. Karjalainen, Leila & Asko Ruuskanen (1992). Tilastomatematiikka. 3. painos. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. 184 s. ISBN 951-95832-2-X. Kelley, Tim. & Loren Margheim (1990). The Impact of Time Budget Pressure, Personal- ity, and Leadership Variables on Dysfunctional Auditor Behavior. A Journal of Practise & Theory 9:2, 21–42. Kelley, Tim & Robert E. Seiler (1982). Auditor Stress and Time Budgets. The CPA Jour- nal 52, 24–34. Krishnan, Jagan (1994). Auditor Switching and Conservatism. The Accounting Review 69:1, 200–215. 86 Landsman, Wayne, R., Karen K. Nelson & Brian R. Rountree (2009). Auditor Switches in the Pre- and Post-Enron Eras: Risk or Realignment? The Accounting Review 84:2, 531–558 López, Dennis, M. & Gary F. Peters (2011). Auditor Workload Compression and Busy Season Auditor Switching. Accounting Horizons 25:2, 357–380. López, Dennis, M. & Gary F. Peters (2012). The Effect of Workload Compression on Audit Quality. Auditing: A Journal of Practice & Theory 31:4, 139–165. Metsämuuronen, Jari (2009). Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. 1. painos. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. 1632 s. ISBN-13 978-952-5372-25-0. MICPA [online]. What is peer review? Saatavana Internetistä: URL:https://micpa.org/re- source-center/peer-review/what-is-peer-review. Statistics How To [online]. C-Statistic: Definition, Examples, Weighting and Signifi- cance. 27.9.2016 [siteerattu 18.2.2019]. Saatavana Internetistä: https://www.sta- tisticshowto.datasciencecentral.com/c-statistic/ Sweeney, John T. & Scott L. Summers (2002). The Effect of the Busy Season Workload on Public Accountants’ Job Burnout. Behavioral Research in Accounting 14, 223– 245. Tomperi, Soile (2016). Tilintarkastus: normeista käytäntöön. 3.painos. Helsinki: Edita. 257 s. ISBN 978-951-37-6726-6. Vanstraelen, Ann (2000). Impact of renewable long-term audit mandates on audit quality. The European Accounting Review 9:3, 419–442. Vilkka, Hanna (2007). Tutki ja mittaa: määrällisen tutkimuksen perusteet. Helsinki: Tammi. 189 s. ISBN 978-951-26-5641-7. 87 LIITTEET LIITE 1. Tilintarkastajan vaihtamisien jakauma (n=827) LIITE 2. Kiirekauden yritysten jakauma (n=827) 88 LIITE 3. Pearsonin korrelaatiokertoimet logistisen regressiomallin muuttujille (n=827) JOU_TK TIL_TYOMAARA GOING_CONCERN SISVALV_ONGELMA PALKKIO KOKO JOU_TK 1.00000 0.95399 <.0001 -0.12822 0.0002 0.03351 0.3359 0.23190 <.0001 0.21268 <.0001 TIL_TYOMAARA 0.95399 <.0001 1.00000 -0.14942 <.0001 0.03435 0.3238 0.26743 <.0001 0.24262 <.0001 GOING_CONCERN -0.12822 0.0002 -0.14942 <.0001 1.00000 -0.08687 0.0125 -0.55441 <.0001 -0.62755 <.0001 SISVALV_ONGELMA 0.03351 0.3359 0.03435 0.3238 -0.08687 0.0125 1.00000 0.21125 <.0001 0.13827 <.0001 PALKKIO 0.23190 <.0001 0.26743 <.0001 -0.55441 <.0001 0.21125 <.0001 1.00000 0.84180 <.0001 KOKO 0.21268 <.0001 0.24262 <.0001 -0.62755 <.0001 0.13827 <.0001 0.84180 <.0001 1.00000 89 LIITE 4. ROC-käyrä mallille 2 LIITE 5. ROC-käyrä mallille 7