A S KO S A AT S I Metaklusteri AC TA WA S A E N S I A No 151 Liiketaloustiede 64 Johtaminen ja organisaatiot U N I V E R S I TA S WA S A E N S I S 2 0 0 5 Systeemiteoreettinen näkökulma yrityksen, klusterin ja seudun menestystekijöihin Ylä-Savossa 2  ACTA WASAENSIA   ACTA WASAENSIA 3 ESIPUHE   Tämä  tutkimus on  lähtenyt  liikkeelle  tiedollisesta uteliaisuudesta, mutta myös  käytännön kimmokkeista. ”Edistys kulkee eteenpäin, mutta suuntaa se ei  itse‐ kään  tiedä”  kirjoittaa  nuori  iisalmelainen  kirjailija  Lauri  Sallinen  aforismiko‐ koelmassaan. Edistys näkyy erityisesti niissä  systeemeissä,  jotka ovat avoimia  ympäristölleen.  Ne  hallitsevat  ulkopuolella  kasvavaa  entropiaa  muuttamalla  rakenteitaan ja toimintatapojaan estäen näin hajaannuksen sisällään.    Olen saanut syttyjä  tähän  tutkimukseen elämäni varrella. Haave väitöskirjasta  juurtui mieleen 1980‐luvun puolivälissä, jolloin kestävän kehityksen ja kilpailu‐ kyvyn asiat jäivät askarruttamaan mieltäni. Ensi kerran klusteri‐sana lausuttiin  1980‐luvun  lopulla, kun Suomessa sanottiin olevan metsäklusterin. Kehitimme  1990‐luvulla  luonnonvarasuunnittelua  luomalla  uusia  työmenetelmiä, mallin‐ tamalla valtion kiinteän omaisuuden ja viemällä sen tietojärjestelmiin. Näin luo‐ tiin käytännön sisältö kestävyydelle,  joka on sittemmin alkanut  jäsentyä meta‐ tason käsitteenä. Yritykset avautuivat avoimina järjestelminä, mutta miksi vain  harvat niistä olivat yhteiskehittymisen tiellä? Huomasin myös, että maaseutuun  ja savolaisuuteen liittyi innovatiivisuutta edistäviä elementtejä. Halu tutkia ko‐ tiseutuni Ylä‐Savon  teollisuutta  kasvoi. Paikkatietotutkijakoulun  johtoryhmän  jäsenyys sekä Taksaattoriklubin puheenjohtajuus auttoivat pitämään tuntuman  tiedeyhteisöön ja empiirisiin menetelmiin. Samalla käsitykseni tutkimuksesta ja  innovaatioista Suomen kilpailukyvyn parantajina syventyi. Ohjasin liiketoimin‐ tasuunnitelmia  rakentaessamme  valtion  suurinta  liikelaitosta.  Ryhmäesimies‐ kurssit  sekä Helsingin kauppakorkeakoulun  JOKO–johtamiskoulutus  lisäsivät  teoriapohjaa  työn  ohella  sekä  uteliaisuuttani  yritysten menestystekijöistä. Oi‐ valsin yritysten hakeutuvan yhteistyöhön.    Paluu kotiseudulle käynnisti  työn keväällä  2000.  Iisalmen kaupungin  ja  Iisal‐ men Teollisuuskylä Oy:n historia muodostivat käytännön esimerkin tutkimuk‐ selle. Monialainen  ja  terve  yritysrakenne,  jonka  kärkenä  on metalliteollisuus,  antavat pitävän pohjan luoda klustereita ja siten hyvinvointia koko Ylä‐Savoon.  Samalla  tunsin  itseni etuoikeutetuksi dokumentoidessani kotikaupungin kehi‐ tystä.  Siitä muodostuikin  tämän  tutkimuksen  elävä  esimerkkikenttä. Tuloksia  lukija  voi  käyttää  oman  seutunsa  kehittämisessä. Uskon  tutkimuksen  olevan  hyödyllinen  taloudellisesti  ja yhteiskunnallisesti, koska klusterit näyttävät  tar‐ joavan hyötyjä sijaintiseuduilleen.    Mentorini, kasvatustieteiden  tohtori, yhteiskuntatieteiden  lisensiaatti Toivo Li‐ piäinen rohkaisi käynnistämään työn ja suuntaamaan sen teollisuuspuistojen ja  4  ACTA WASAENSIA klustereiden  tutkimiseen. Topi on potkinut minua eteenpäin vastamäkiosuuk‐ silla. Työn edetessä kävi ilmi, että teoriaa voi kehittää laajentamalla yksittäisen  yrityksen menestystekijät koko klusteria koskeviksi systeemiteorian mukaisesti.  Aihe  sopi nykyisiin vastuullisiin  tehtäviin  Iisalmen kaupungin  teollisuusasia‐ miehenä  ja oli muutenkin motivoiva. Toivon tämän työn palvelevan mahdolli‐ simman monia lukijoita erityisesti Itä‐Suomessa.    Kiitän  lämpimästi professori Vesa Routamaata Vaasan yliopistosta,  joka on ai‐ kaa säästämättä ohjannut minua rauhallisesti eteenpäin  ja avannut systeemien  salat. Kiitän työni esitarkastajia KTT, professori Vesa Puhakkaa Oulun yliopis‐ tosta  ja HTT, yliopettaja  Juhani Palojärveä Keski‐Pohjanmaan ammattikorkea‐ koulusta  arvokkaista  kommenteista,  joiden  avulla  akateeminen  ymmärrys,  työni rakenne sekä  tieteellisen kirjoittamisen  taso paranivat merkittävästi. Kii‐ tän KTT, professori  Juhani Lainetta Kuopion yliopistosta  rakentavasta palaut‐ teesta  työhöni  liittyen. Kiitän  julkaisusihteeri  Tarja  Saloa Vaasan  yliopistosta  julkaisun nopeasta viimeistelystä.    Esimieheni  ja  Iisalmen  kaupunginjohtaja,  hallintotieteiden  lisensiaatti  Martti  Harju oivalsi tutkimukseni arvon seutuistuvan Suomen näkökulmasta tutkittu‐ aan seutuistumista omassa opinnäytteessään. Näin syntyi samalla tavoite luoda  malli  seutujen  elinkeinotoimijoille.  Kiitän  Marttia  keskustelukumppanina  ja  jokapäiväisenä työparina kiivaassa elinkeinotyössä. Kiitän Kunnallisalan kehit‐ tämissäätiötä  apurahasta  sekä  Iisalmen  kaupunkia  tutkimukseen  saamastani  palkallisesta vapaasta sekä virkavapaasta.    Kiitän myös lämpimästi läheisiä henkilöitä siitä, että he ovat kannustaneet aina  opintoihin. Vanhempani, Olavi ja Anita, ovat kerran laittaneet minut opintielle  – kiitos siitä. Kotipolun väki on tukenut minua työssäni: Maantieteen ylioppilas  Liisi on avustanut aineiston syötössä. Lassin rummut ovat tuoneet ääntä ja elä‐ mää  taloon.  Kristiina  on  tasavertaisena  kumppanina  ymmärtänyt  henkisen  poissaolon kodistamme ja iloinnut älyllisistä keskusteluistamme.     Huolimatta hyvistä tukijoukoistani otan itse vastuun kaikista mahdollisista tut‐ kimuksen puutteista, erehdyksistä ja väärintulkinnoista.    Omistan työn rakkaalle pojalleni Olli‐Pekalle. Haluan kannustaa häntä näin tutkimaan  maailmaa 15‐vuotiaan uteliaisuudella. Eihän oppi ole minuakaan ojaan kaatanut.    Kotipolun rintamamiestalossa Iisalmessa 8.11.2005,  Asko Saatsi    ACTA WASAENSIA 5 TIIVISTELMÄ    Tutkimuksen nimi on ”Metaklusteri – Systeemiteoreettinen näkökulma yrityk‐ sen, klusterin  ja  seudun menestystekijöihin Ylä‐Savossa”. Tutkimus käsittelee  yritysten  yhteistyötä  ja  organisoitumista  suuremmiksi  yhteisjärjestelmiksi  yli  organisaatiorajojen. Tutkimuksen tavoitteena on löytää ne yhteiset tekijät, jotka  selittävät yritysten, klustereiden ja seutujen menestystä. Tutkimusaihe on valit‐ tu siksi, että systeemisestä näkökulmasta yritysten yhteistyössä voidaan löytää  uusia ulottuvuuksia, jotka palvelevat seutujen kehittämistä. Yritysten menestys‐ tekijöitä on tutkittu paljon. Sitä vastoin yritysklustereiden menestymistä on tut‐ kittu  niukasti.  Klusterioppia  voi  kehittää  laajentamalla  yksittäisen  yrityksen  menestystekijät koko klusteria koskeviksi systeemiteorian mukaisesti.    Tutkimuksen teoria koostuu systeemimallista, klusteriopista, meemin käsittees‐ tä  ja tilannetekijöistä sekä tutkimuksista,  jotka selittävät yritystoiminnan, klus‐ tereiden  ja  seutujen menestystekijöitä. Tutkimuksen  viitekehys  on  rakennettu  systeemimallin omien periaatteiden mukaan käyttämällä aiempia menestysteki‐ jä‐  ja kontingenssitutkimuksia. Tutkimus on  jäsennetty pääosin Daftin  systee‐ min  tehokkuusmallin mukaan  jakamalla  systeemi  input‐, prosessi‐  ja  output‐ osaan. Luvussa 3 on kuvattu itse systeemi. Luvussa 4 on kuvattu systeemin in‐ put sekä systeemiteoreettisesti että käyttämällä esimerkkiseutua ja sen keskeisiä  kontingenssitekijöitä. Luvussa 5 on kuvattu empiirisesti systeemin prosessi,  ja  luvussa 6 on kuvattu synteesinä systeemin output sekä metaklusteri, ja on tehty  tutkimustulosten  ja  johtopäätösten  implementaatio  esimerkkiseutuna  olevaan  Ylä‐Savoon.    Tutkimus  huomioi  korostuneesti  henkiset  tekijät.  Seudun  kulttuuri  yhdistää  ihmisiä  tuomalla  näille  yhteisen  toimintatavan. Klusteriin  liittyy  hiljaisia  voi‐ mia, jotka tuntuvat pitävän sitä koossa. Tietoa siirtyy sukupolvelta toiselle gee‐ nien tavoin. Tällöin puhutaan meemeistä eli kulttuurigeeneistä. Meemi edustaa  muistikulttuuria,  jossa  tieto siirtyy  ilman monimutkaista koodinvaihtoa  ja vir‐ healtista tulkintaa. Sama pätee yrityksiin: kun ne ovat saavuttaneet luottamuk‐ seen perustuvan suhteen, niin systeemien rajapinnoissa ei tarvita koodinvaihtoa  ja  tulkintaa. Yritysten välinen  luottamus  ja kommunikointi edesauttavat  inno‐ vaatioiden syntymistä. Tietoa vaihdetaan  ja se muuttuu päätöksenteossa infor‐ maatioksi ja yhteistyössä tulkinnan kautta tietämykseksi.    Tutkimuksen empiirisen osan muodostaa kaksivaiheinen kysely yläsavolaisille  toimijoille  yritysten,  yritysklustereiden  ja  seudun  menestystekijöistä.  Tutki‐ muksen  perusjoukko  koostuu  kuntapäättäjistä  (n=260),  elinkeinotoimijoista  6  ACTA WASAENSIA (n=110)  sekä yrityksien avainhenkilöistä  (n=2550). Tutkimuksen  esimerkkiseu‐ tuna käytetään Iisalmea,  jonka teollistamisen historia kuvataan. Faktorianalyy‐ sin  avulla  selvitetään, mitkä  yksittäisistä menestystekijöistä  voidaan  laajentaa  yritystasolta  aina  seututasolle.  Yritysten  menestystä  selittävät  tekijät  esitesta‐ taan  ja  sen  jälkeen  ne  ryhmitellään  ja  painotetaan  kyselytutkimuksen  avulla.  Tämän jälkeen tekijät ryhmitellään niin, että niiden avulla voidaan selittää me‐ gaklustereiden  syntyä.  Seuraavaksi  tarkastellaan megaklustereita  ja  erityisesti  niiden rajapintoja systeemimallin pohjalta. Lopuksi luodaan metaklusterin ide‐ aalimalli.    Tutkimuksessa  kuvataan  systeemiteorian  näkökulmasta  yritysten  välinen  yh‐ teistyö  ja kuntien mahdollisuudet edistää  tätä yhteistyötä. Yritykset ovat avoi‐ mia systeemejä. Yritysklusteri voidaan avata sipulin tavoin kerroksittain,  joista  löytyvät yritysryppäät, yritykset, osasysteemit  ja niiden elementit. Systeemi on  vuorovaikutuksessa  ympäristön  kanssa.  Tutkimuksessa  kuvataan  tilanneteki‐ jöinä myös kuntien toimintaympäristön muutokset ja elinkeinotoimet eri vuosi‐ kymmenillä.  Tutkimuksen  uskotaan  hyödyttävän  taloudellisesti  ja  yhteiskun‐ nallisesti seutuja, koska yritysklusterit näyttävät tarjoavan hyötyjä sekä yksittäi‐ sille  yrityksille  että  sijaintiseuduilleen.  Seudut menestyvät  vain,  jos  niissä  on  menestyviä yrityksiä. Menestyvät yritykset menestyvät, jos niissä on kyvykkäi‐ tä ihmisiä. Nämä ihmiset haluavat olla kaltaistensa joukossa – kuulua menesty‐ jien tiimiin.     Tutkimuksessa nousee esille erityisesti sekä johtajuuteen että johtamiseen liitty‐ vien  tekijöiden merkitys  kaikilla  tasoilla. Yritysjohdon  kyvykkyys  on  tärkein  yksittäinen menestystekijä. Organisaation koon kasvaessa johtajuuden merkitys  vain korostuu. Yritysten, klustereiden  ja seutujen menestystekijät ovat pääosin  sisäsyntyisiä.  Tuloksia  voidaan  käyttää  luotaessa  uutta  yritystoimintaa,  joka  perustuu  yritysten  väliseen  yhteistyöhön.  Näin  voidaan  edistää  klustereiden  syntymistä.  Tulevaisuudessa  nämä  voivat  kehittyä  megaklustereiksi,  mikäli  seudun geenivaranto on riittävä. Tutkimus tiivistyy ideaalimalliin, metakluste‐ riin. Se kuvaa paikkakunnan varannoista kumpuavaa uutta kehitysastetta, jossa  yritysten ja koko yhteisön väliset vuorovaikutussuhteet toimivat optimaalisesti  ja kestävästi. Osa yksittäisen yrityksen menestystekijöistä voidaan laajentaa ai‐ na metaklusteriin saakka.      Avainsanat: Johtajuus, koodinvaihto, klusteri, meemi, megaklusteri, menestystekijä, metaklus‐ teri, systeemiteoria, tahtoikkuna, teollisuuspuisto, yhteiskehittyminen, yritysjohdon kyvykkyys,  yritysrypäleikkö.    ACTA WASAENSIA 7 SISÄLTÖ                                      Sivu  ESIPUHE                    3    TIIVISTELMÄ                  5  TAULUKOT JA KUVIOT                9  ABSTRACT                10    1  JOHDANTO                11  1.1  Tutkimuksen lähtökohta ja rajaukset            12  1.2  Tutkimuksen viitekehys ja ratkaisutapa            22  1.3  Tutkimusongelma ja tavoitteet            27  1.4 Määritelmät                30  1.5 Tutkimuksen rakenne              32    2  SUUREN SYSTEEMIN MENESTYKSEN KÄSITERAKENNE        34        2.1  Systeemilähestyminen              36        2.2  Klusterilähestyminen              38        2.3  Kulttuuritekijät                40        2.4  Nykytilalähestyminen              42        2.5  Tutkimusmenetelmä ja ‐strategia            44        2.6  Yhteenveto ja lähestymistapojen käyttökelpoisuus          45    3  SYSTEEMITEORIA JA AIEMPI TUTKIMUS           49  3.1  Organisaatioteoriat              49  3.2  Systeemiteoria                58  3.3  Systeemin kuvaus              60  3.4  Systeemiajattelu                64  3.5  Organisaation ja klusterin sosiotekninen kuvaus          65  3.6  Tutkimuksen systeemikuvaus            72  3.7  Katsaus aikaisempiin menestystekijä‐ ja kontingenssi‐    tutkimuksiin sekä viitekehyksen tarkentaminen          76    4  KLUSTERI JA SEUTU SYSTEEMINÄ –       KESKEISIÄ KONTINGENSSITEKIJÖITÄ            90  4.1  Yritysten yhteisjärjestelmät              92  4.2  Innovatiivisuus ja sosiaaliset tekijät            99  4.3  Kulttuuri ja meemi metatason käsitteinä          104  4.4  Yritysrypäs ja klusteri systeeminä          111  8  ACTA WASAENSIA 4.5  Informaation ja päätöksenteon systeeminen tulkinta        117  4.6  Teollisuuspuisto systeeminä            125  4.7  Kohdeseudun tilannetekijöitä          129  4.7.1  Ylä‐Savon kuvaus            129  4.7.2  Iisalmen teollisuus: Case juurruttaminen        139  4.7.3  Case kehittäminen            148  4.7.4  Case perustaminen            149  4.7.5  Case tulevaisuus            151  4.8  Julkiset aluekehittämistoimet tilannetekijöinä        152  4.9  Tutkimuksen teorian yhteenveto          163    5  KVANTITATIIVISET MENETELMÄT JA TULOKSET        165  5.1  Validointi              165  5.2  Kyselytutkimus              167  5.3  Tilastomenetelmät            173  5.4  Empiiriset tulokset            177  5.4.1  Esikyselyn tulokset            177  5.4.2  Kyselyn tulokset            187  5.5  Tulosten tarkastelu            191    6  SYNTEESI: KLUSTERIN TEORIAN LAAJENTAMINEN       221  6.1  Tulosten kytkentä teoriaan ja kontribuutio        221  6.2  Suuri systeemi: metaklusteri            226  6.3  Metaklusterin implementaatio Ylä‐Savossa empiiristen  tulosten ja johtopäätösten valossa          229  6.4  Tutkimuksen kritiikki ja jatkotutkimusaiheita        236    EPILOGI                238  LÄHTEET                239  LIITTEET                256    ACTA WASAENSIA 9 TAULUKOT JA KUVIOT    TAULUKOT                                    Sivu  Taulukko 1.   Iisalmen teollisuuden rakenne.          142  Taulukko 2.   Iisalmen Teollisuuskylä Oy:n omistusosuudet.        143  Taulukko 3.   Iisalmen Teollisuuskylä Oy:n rahoitusrakenne.       143  Taulukko 4.   Yrityksen menestystekijöiden faktorimalli.        202  Taulukko 5.   Klusterin menestystekijöiden faktorimalli.        208  Taulukko 6.   Seudun menestystekijöiden faktorimalli.        214    KUVIOT                                    Sivu  Kuvio 1.   Tutkimuksen alustava viitekehys.            24  Kuvio 2.   Tutkimuksen ratkaisutapa.            25  Kuvio 3.   Tutkimuksen kulku.              27  Kuvio 4.   Suuren systeemin menestyksen käsiterakenne.          34  Kuvio 5.   Tutkimuksen asemointi suhteessa tutkimuskeskusteluihin.        46  Kuvio 6.   Organisaatioteoriat ja niiden kehitys.            52  Kuvio 7.   Sosiaaliset systeemit yritysympäristöön sovitettuna.        62  Kuvio 8.   Systeemikimpun synergiahyötyjä.            67  Kuvio 9.   Organisaatio sosioteknisenä systeeminä.          69  Kuvio 10.  Klusterin sosiotekninen kuvaus.            71  Kuvio 11.  Tutkimuksen tarkentunut systeemikuvaus.          73  Kuvio 12.  Systeemin ja ulkomaailman rajapinta.           75  Kuvio 13.  Metalliyritysten parventuminen Iisalmen seudulla.        97  Kuvio 14.  Tietämyksen muodostumisen edellytyksiä.        121  Kuvio 15.  Informaatio, tieto ja osaaminen. 123  Kuvio 16.  Iisalmen imagotekijöitä.            135  Kuvio 17.  Alueiden vaihdantavirtoja tasapainottavat toimet.       145  Kuvio 18.  Alueiden välinen vaihdanta.          147  Kuvio 19.  Tutkimustulokset systeemikuvauksen muodossa.        220  Kuvio 20.  Yrityksen menestysfaktoreiden tulkinta teoriaa vasten.      222  Kuvio 21.  Sovellettu toiminnan tasomalli.          228  Kuvio 22.  Megaklusterin syntymistä kiihdyttävät tekijät.        231  Kuvio 23.  Mahdolliset megaklusterit Iisalmen seudulla.        232  Kuvio 24.  Iisalmen teollisuuden kehitystie kohti metaklusteria.      233  Kuvio 25.  Metaklusterin menestystimantti.          235  10  ACTA WASAENSIA ABSTRACT    Saatsi, Asko (2005). Metaklusteri – Systeemiteoreettinen näkökulma yrityksen, klusterin ja seu‐ dun menestystekijöihin Ylä‐Savossa (The meta cluster – The system theoretical approach to the  success factors of the enterprise, the cluster and the region in the Upper Savo). Acta Wasaensia  No 151, 286 p.    The objective of  this doctoral dissertation  is  to  identify  those  factors affecting  together enter‐ prise, cluster and municipality performance in the Upper Savo region. The study is carried out  in the field of strategic management. This study is concerned with the success of enterprises, co‐ operation and organization  into  larger  joint systems over administrator borders. The research  question of the study is: Can we identify those success factors, which together can create success  for a larger system?    The theory of this study consists of general system theory, cluster models, memory mode con‐ cept and studies that explain the success factors of enterprises, clusters and regions. The status  of system theory has been described with regards to the theories of organization. The organiza‐ tion with its structure and environment has been described by expanding on the concept of the  generic system theory. The structure of this study is built based on the efficiency model of the  Daft system,  in which the system  is divided  into the  input, the process and the output. High‐ lighted in the study is the interaction between the system and its environment, which has been  described with for  instance the memory mode theory. System specific method description has  been empathized with a presented example region by a descriptive method. The industrializa‐ tion of  the case  region, Upper Savo, has been described  in  this  study. The cluster  theory has  been expanded with  the  concept of  the mega  cluster and  finally  the  study  climaxes with  the  meta cluster. The meta cluster is the function of mega clusters.    The empirical section of the study consists of a two‐stage questionnaire research conducted to  Upper Savo‐based enterprises (n=2550), business administrators (n=110), municipality decision  makers (n=260), who are in charge of the success factors of enterprises, clusters and regions. The  data was obtained in autumn 2003 from 58 enterprises, 32 business administrators and 35 mu‐ nicipality decision makers. The analytical method used  in  this study  is  factor analysis, which  was very useful in explaining the singular success factors that can be projected from the enter‐ prise level to the municipal level.    The main result on all levels turned out to be the leaders’ capability in explaining the most im‐ portant success factors. The  larger the system grew the role of transformational  leadership  in‐ creased accordingly. At  the end of  the  study  the cluster  theory described earlier  is expanded  and  the empirical results and conclusions are  implemented  into Upper Savo. These  results of  the study can be used when creating new business, which is based on the collaboration of en‐ terprises,  to any  target region.  In  this way  the birth of new clusters and business sectors  into  Finnish regions can be promoted.    Asko Saatsi, Kotipolku 7, FI–74100 Iisalmi, Finland. Email: asko.saatsi@saatsi.com    Key words:  code  switching,  collaboration,  co‐evolution,  industrial  park,  leadership,  leader’s  capability, meme, memory mode, meta cluster, mega cluster, sisu, success factor, system theory,  tough‐minded window.    ACTA WASAENSIA 11 1  JOHDANTO    Alussa  systeemit ovat yksinkertaisia –  loppua  ei ole. Välillä ne muuttavat  ra‐ kenteitaan, mikäli energiavirta niille jatkuu. Maailmaa muutetaan muuttamalla  systeemejä. Verkostojen, virtojen  ja sisäkkäisten  järjestelmien toimintaympäris‐ tössä tilanteet ja muiden lähettämät viestit tuntuvat ohjaavan meitä. Silti tai eh‐ kä  juuri siksi monet myös menestyvät  tässä muutoksessa. Ovatko menestymi‐ sen keinot samat  järjestelmän eri osilla eli osasysteemeillä? Voidaanko eri me‐ nestystekijöistä yhdessä muodostaa järjestelmäkilpailussa menestyvä suurempi  systeemi?    Systeemit ovat jalostukseen kykeneviä kokonaisuuksia, joiden perusrakenne on  sama: voima  ja suunta tulevat sisältäpäin  ja resurssit ulkoa. Myös alueiden ta‐ loudellisen kehityksen uskotaan olevan  sisäsyntyistä. Esimerkiksi  seudun yri‐ tysryppään rakenteen mekanismi on sama kuin yrityksessä. Systeemi muuntaa  resurssit  haluamaansa  muotoon  ja  tarkoitukseen.  Systeemiajattelun  jatkeeksi  syntyi  koosteena kontingenssiajattelu,  jonka mukaan  ei  ole  löydettävissä uni‐ versaaleja periaatteita, jotka sopivat kaikille organisaatioille (Routamaa 1981:3).  Tähän  johti ympäristötekijöitä korostavan  tilanneajattelun kehittyminen. Kon‐ tingenssin hengessä voidaan systeemiajattelua kehittää edelleen, mikäli  tunne‐ taan menestystekijät ja ymmärretään kokonaisuus.    Globalisaatio johtaa kulttuurien pirstoutumiseen, erisuuntaisten informaatiovir‐ tojen kasvuun sekä yhä moninaisempiin olosuhdetekijöihin. Organisaatiot eivät  siten  toimi staattisessa ympäristössä, vaan niihin kohdistuu ulkoisia  ja sisäisiä  muutospaineita, mikä edellyttää niiltä sopeutumiskykyä. Sopeutuminen tapah‐ tuu esimerkiksi rakenteen dimensioiden muutoksilla esimerkiksi organisaation  kokoa  muuttamalla.  Rakenteen  ohella  organisaation  toinen  tärkeä  elementti  ovat ihmiset, jotka muodostavat rakenteen. Organisaation sisäiset menestysteki‐ jät liittyvät täten vahvasti organisaation rakenteeseen tai ihmisiin. Systeemi itse  näkymättömänä pitää  kokonaisuuden  koossa  erisuuntaisten  voimien  repiessä  organisaatiota. Muutos koskettaa sekä yksityistä että  julkista sektoria. Tuottei‐ den ja palvelujen tuotanto on organisoitumassa uudella tavalla: käsitys paikalli‐ suudesta on muuttumassa hallinnollisista  ja maantieteellisistä yksiköistä kohti  taloudellisia,  toiminnallisia, verkostomaisia  ja henkisiä yksiköitä,  jotka käyvät  keskenään  järjestelmäkilpailua. Tämä muuttaa myös  järjestelmien menestyste‐ kijöitä.  Mikäli  tunnemme  eri  järjestelmien  menestystekijät,  voimme  soveltaa  niitä kontingenssiajattelun hengessä. Tällöin pienikin muutos, vaikkapa yhden  ruuvin kiertäminen, parantaa koko järjestelmän toimintaa.  12  ACTA WASAENSIA 1.1 Tutkimuksen lähtökohta ja rajaukset    Tämän  tutkimuksen  kohdeilmiö  on  systeemien  menestyminen  ja  yhteistyö.  Tutkimus käsittelee yritysten yhteistyötä  ja organisoitumista suuremmiksi yh‐ teisjärjestelmiksi,  klustereiksi,  yli  kuntarajojen.  Nykyaika  mahdollistaa  suu‐ remmat yhteisjärjestelmät,  jotka silti ovat teoreettisesti samaa systeemiä. Eläm‐ me verkostoyhteiskunnassa,  jossa systeemit ovat vuorovaikutuksessa ympäris‐ tönsä kanssa ja jatkuvasti alttiina tilannetekijöille.    Laajentuva  yhteistyö  on  oikeastaan  seuraamus  ihmisen  toimintajärjestelmien  kehittymisestä,  todellisten  toiminnan  tulosten  saavuttamisesta.  Osaamisen  ja  kommunikointimahdollisuuksien  lisääntyessä  ihmiset  pystyvät  organisoitu‐ maan  yhä  laajemmiksi, monistakin  osajärjestelmistä  koostuviksi monimutkai‐ siksi yhteisjärjestelmiksi,  jotka  eivät ole  sidoksissa kansallisvaltioiden  tai  edes  maanosan rajoihin. (Leinonen 2003:185)    Organisaatio koostuu rakenteesta  ja  ihmisistä,  ja siihen kohdistuu yhä monita‐ hoisempia  ulkoisia  ja  sisäisiä  muutospaineita  (Routamaa  1978).  Blackmoren  (2000) mukaan  ihmiset ovat  sekoitus biologiaa  ja kulttuuria,  joka pyrkii kopi‐ oimaan  itseään mahdollisimman  tehokkaasti. Tällöin  todellinen  luonnonvalin‐ nan perusyksikkö on mikä  tahansa kopioituja. Organisaatiot pyrkivät  samaan  itsensä kopioitumiseen. Yritykset, klusterit  ja kunnat ovat avoimia systeemejä,  ja ne kilpailevat suhteellisista eduista hakien jatkuvasti muita toimijoita parem‐ pia  toimintaedellytyksiä.  Kilpailussa  näistä  eduista  nähdään  menestymisen  mahdollisuudet erityisesti niillä, jotka korvaavat informaatiolla muita resursseja  tuotannossa, jotka kiinnittävät jatkuvaa huomiota osaamiseen, jotka integroitu‐ vat  osaksi  yhteisjärjestelmiä,  jotka  muuttavat  jatkuvasti  rakennettaan,  jotka  kasvavat  jatkuvasti,  jotka  panostavat  koulutukseen  ja  tuotekehitykseen,  jotka  pystyvät navigoimaan alati muuttuvassa ympäristössä,  jotka sijaitsevat edulli‐ sesti  suhteessa virtoihin,  jotka  tunnistavat mahdollisuuksia  tai  jotka erikoistu‐ vat  ja  erottautuvat  sitä  kautta  (ks. Machlup  (1972);  Bell  (1973);  Porter  (1985);  Hamel  and  Prahalad  (1994);  Storey  (1994);  Castells  (1996);  Varamäki  (2001);  Kostiainen (2002); Puhakka (2002); Rainisto (2003)).    Alueetkin voidaan nähdä  systeemeinä. Ennen paikkakuntien  ja yritysten  suh‐ teelliset edut nähtiin fyysisiin tekijöihin liittyvinä asioina. Tällaisia olivat raaka‐ aineet kuten puu, malmi ja vilja, tai energia kuten vesi ja puuhiili. Nyt suhteelli‐ set edut ovat liikkuvia, kuten pääoma ja koulutettu työvoima, minkä vuoksi ne  voivat siirtyä seudulta toiselle tai jopa maasta toiseen. Tässä kehityksessä monet  Suomen kunnista  saattavat  joutua  seurailijoiksi. Samalla  toimijoiden määrä  ja    ACTA WASAENSIA 13 asioiden ei‐hallittavuus kasvavat. Tästä seuraakin kysymys, ketkä löytävät uu‐ den  paikkansa  erityisesti  vähenevän  väestön  alueilla  kuten Ylä‐Savossa?  Esi‐ merkiksi Kostiaisen  (2002) mukaan  tapahtuvan muutoksen  vuoksi  kaupunki‐ seudut ovat joutuneet toimintaympäristöön, jolle on ominaista globaali kilpailu  yritysten  ja osaavan työvoiman sijainnista sekä tiedon, osaamisen  ja innovaati‐ oiden merkityksen korostuminen taloudellisen kasvun luojina. Tästä seuraa se,  että  kaupunkiseudut  joutuvat  jatkuvasti  kehittämään  omaa  kilpailukykyään.  Böckermanin  (2001:9) mukaan  alueellinen  näkökulma  on  noussut  1990‐luvun  lopusta alkaen aiempaa keskeisempään rooliin suomalaisessa talouspoliittisessa  keskustelussa. Syynä  tähän on ollut ennen kaikkea se, että Suomen  taloudelli‐ nen  elpyminen  1990‐luvun  alun poikkeuksellisesta  lamasta on  lisännyt  työlli‐ syyden ja työttömyyden alue‐eroja maassamme. Kehitys on synnyttänyt samal‐ la kasvavaa mielenkiintoa alueellisten työmarkkinoiden rakenteeseen ja toimin‐ taan.    Yritysten  ja  klustereiden  kilpailukyky  on  dynaaminen  käsite.  Kilpailukyvyn  lähtökohta on toimintajärjestelmän jatkuva kehittäminen ja organisaation sisäis‐ ten osien  ja niiden välisten suhteiden  jatkuva muuttaminen. Kilpailukyvyn kä‐ sitteeseen kuuluu myös kyky muokata ja laajentaa markkinoita uusilla innovaa‐ tioilla tai kyky  luoda asiakkaille uusia elämyksiä,  joiden kautta asiakkaat kiin‐ nittyvät yritykseen. Yritysten päätökset  tehdään ympäristössä,  jossa on paljon  sekä mahdollisuuksia  että  vihamielisyyttä,  ja  päätökset  tehdään  vajaan  tietä‐ myksen  vallitessa.  Tiedon  hankkimisesta,  käsittelystä  ja  tulkinnasta  on  tullut  tärkeä menestystekijä. Näitä  yrityksen  erilaisia  toimintaympäristöjä,  areenoja,  on  tutkinut mm. Koskinen  (1996). Mahdollisuuksia  ja menestystekijöitä  tutkit‐ taessa esimerkiksi Puhakka (2002:10) toteaa seuraavasti:  ”Yrittäjyyden  tutkimukset  ovat  osoittaneet,  että  eräs  yrittäjyyden  päätoiminnoista  on  liiketoimintamahdollisuuksien  tunnistaminen.  Kuitenkin tietämys siitä on epäkypsää. Pääongelma on se, että tut‐ kimus on epäorganisoitunutta  ja siten on vaikea sanoa, mitä tiede‐ tään ja mitä ei tiedetä”.    Informaatio on systeemin keino hallita ympäristöä, mutta riski ja vajaa tietämys  kuuluvat yritystoimintaan. Yritysten ympäristön liiketoimintamahdollisuuksien  tunnistamisessa on paljon ns. mustia aukkoja. Hamel ja Prahalad (1994:111–112)  antavat esimerkin, jossa näihin aukkoihin on kaksi syytä: asiakkaat eivät artiku‐ loi kaikista tarpeistaan, ja yritykset eivät palvele kaikkia eri asiakkaiden artiku‐ loimia tarpeita. Edellisten tutkijoiden (emt.) mukaan ne yritykset, jotka tyydyt‐ tävät vain olemassa olevien asiakkaiden artikuloituja  tarpeita ovat pian ”kuo‐ pattuja”.  14  ACTA WASAENSIA Yritysten polut  ovat  erilaisia. Kivimäki  (1998:79)  viittaa  Schumpeteriin  (1934)  nojaten, että yhtä  tai oikeaa yrittäjyyspolkua ei ole. Yhtä vähän on määriteltä‐ vissä oikea yrittäjätyyppi. Kivimäki  (emt.) päätyi  tähän  tulokseen  tutkiessaan  pääosin palveluyrityksiä Espoon, Kauniaisten ja Siuntion alueella vuosina 1994  ja 1995. Hänen  (emt: 3) mukaansa pienet yritykset ovat uudistava voima elin‐ keinoelämälle, koska  joustavina  ja innovatiivisina ne työntyvät avautuville uu‐ sille markkina‐alueille sekä palveluissa että tuotannossa.    Kunnat ja seutukunnat ovat muuttuneet aktiivisemmiksi toimijoiksi. Esimerkik‐ si Ahvo‐Lehtisen ja Miettisen (2002:6) mukaan kuntien työllisyyspoliittinen roo‐ li  on  muuttumassa  passiivisesta  tukityöllistäjästä  aktiiviseksi  toimijaksi,  joka  aikaisempaa  laajemmalla keinovalikoimalla hakee ratkaisuja  työpaikkojen  luo‐ miseen. Kunnat vaikuttavat alueensa  työllisyyteen  laaja‐alaisesti:  tukityöllistä‐ misen ohella ne ovat itse työnantajia, paikallistalouden kehittäjiä sekä yritysten  toimintaedellytysten luojia. Seutukunnat hakevat erityisesti aktiivisia ja yritteli‐ äitä uusia  asukkaita. Yrittäjyysaikomuksia  ja  yrittäjyyspotentiaalia  ovat  tutki‐ neet mm. Routamaa, Rissanen ja Hautala (2004:1060–1068), joiden mukaan yrit‐ täjyyspotentiaali  ja yrittäjyysaikomukset ovat korkeimmillaan 35–45‐vuotiailla,  mutta kansalliset ja alueelliset erot ovat suuria. Kunta voi tehdä paikallisuudes‐ taan kilpailuedun, koska useat sosiaaliset tekijät ovat paikallisia, vaikka yritys‐ ten välinen kilpailu on globaalia. Eräs tällainen tekijä on yritysten välinen luot‐ tamus,  joka voidaan  laskea kuuluvaksi sosiaaliseen pääomaan. Tällainen  luot‐ tamus edesauttaa innovaatioiden syntymistä. Tieto, suhteet  ja motivaatio ovat‐ kin paikallisuudesta kumpuavia toisistaan riippuvia menestystekijöitä. Esimer‐ kiksi Hautamäki (2002) on tutkinut menestyneiden teollisuusyritysten ja niiden  toimintaympäristönä olevien maaseutukuntien suhteita.    Nykyinen yhteiskunta organisoituu virtojen  tilaksi  (space of  flows), kuten yh‐ teiskuntatieteilijä Castells  (1996)  asian  ilmaisee. Esimerkiksi Kostiainen  (2002)  on käyttänyt  tätä  lähestymistapaa  tutkiessaan kaupunkiseudun  elinkeinopoli‐ tiikkaa  verkostoyhteiskunnassa.  Kaupungit  ja  kunnat  pyrkivät  kilpailussaan  houkuttelemaan ja ohjaamaan näitä virtoja itseään kohti hallitun erikoistumisen  kautta. Toisaalta virrat hakevat oikeita olosuhteita. Verkostoissa mukana olosta  ja verkostojen dynamiikasta on tullut tärkeä asia kuntien ja seutujen elinkeino‐ politiikassa. Kostiaisen (emt.) mukaan osaaminen tihentyy paikallisesti. Se tar‐ koittaa sitä, että syntyy paikallisia, epävirallisia verkostoja. Niiden kautta syn‐ tyy  innovatiivinen  miljöö,  jossa  syntyy  uusia  ideoita  ja  opitaan  kehittämään  toimintaa luovasti. Tällainen miljöö kestää myös sen, että joku kärkiyritys lopet‐ taa toimintansa: paikkakunnalle on ehtinyt  juurtua osaamista,  joka kanavoituu  uusien pienyritysten kautta.    ACTA WASAENSIA 15 Yritykset verkostoituvat paikallisesti  ja  jopa kansainvälisesti muodostaen  ryp‐ päitä. Esimerkiksi Petäjäniemi (2002:2) kuvailee kehitystä näin:  ”Nykyajan  teollisuushalli  on  teknologia‐  tai  biotekniikkakeskus,  jossa pienyritykset  toimivat  yhteisessä  verkossa  yhdistäen  eri  tie‐ teenalojen  innovaatioita.  Verkottuminen  tuo  yrityksille  erikoistu‐ mis‐  ja kasvumahdollisuuksia,  jotka ovat paljon perinteisiä alihan‐ kintaa  ja  sopimusvalmistusta  mittavampia.  Ryppäitä  tarvitaan,  koska innovatiivisuus nousee stimuloivista yhteyksistä ja sparraus‐ kumppaneista.”    Kunnat  ja  seudut pyrkivät  edistämään  yritysten  yhteistyön  lisääntymistä  eri‐ koistumalla ja kohdentamalla elinkeinotoimia valikoitujen toimialojen sisälle ja  viestimällä tästä. Kuntien markkinointia yritysten sijoittumispaikkana  ja merk‐ kituotteistamista on tutkinut esimerkiksi Rainisto (2003), jonka mukaan kunnan  tai seudun markkinointi vaatii poliittista yksimielisyyttä. Merkkituote ei tarkoi‐ ta sitä, että   kunta rekisteröi vaikkapa  iskulauseensa,  ja sillä selvä. Merkin en‐ simmäinen edellytys on, että tuote vastaa todellisuutta. Sellaisen merkin luomi‐ seen  tarvitaan  johtajuutta  ja  tahtoa. Rainistoa  (emt.)  tulkiten  kuntien markki‐ nointi  ei  kärsisi  siitä,  jos  kuntia  olisi  nykyistä  vähemmän.  Hänen  mukaansa  seudut  olisivat  hyväksyttävä  lähtökohta  markkinoinnille.  Kuntamaineen  me‐ nestystekijöitä on selvittänyt mm. Kuntaliitto (2003):  ”Kuntien maine syntyy teoista. Maine on kunnalle tärkeä voimava‐ ra.  Hyvä  maine  synnyttää  luottamusta  ja  vetovoimaa.  Kunnan  maine vaikuttaa asukkaiden, yritysten  ja työntekijöiden halukkuu‐ teen sijoittua kuntaan tai hakeutua sen palvelukseen. Maine syntyy  kunnan  toiminnan  seurauksena.  Maine  on  kunnan  keskeisten  si‐ dosryhmien arvio kunnasta ja sen toiminnasta. Kun kunta huolehtii  maineestaan, se huolehtii asioista, jotka ovat tärkeitä kunnan sidos‐ ryhmille kuten asukkaille, työntekijöille ja yrityksille.”    Elinkeinopolitiikka voidaan nähdä  julkisen vallan  toimiksi,  joilla vahvistetaan  pohjaa tai luodaan uutta toimintaympäristöä, joka on otollinen elinkeinoelämäl‐ le  ja  yrityksille.  Elinkeinopolitiikkaa  perustelee  esimerkiksi  Aronen  (2001:7)  Suomen  Kuntaliiton  tutkimuksessa  sillä,  että  julkisia  toimenpiteitä  tarvitaan,  koska yksittäisten toimijoiden markkinaehtoisen toiminnan kautta koko yhteis‐ kunnan  tavoitteet  eivät  välttämättä  toteudu  parhaalla  mahdollisella  tavalla.  Syynä tähän ovat markkinavirheet (market failures). Toiseksi tärkeäksi elinkei‐ nopolitiikan perusteluksi mainitaan usein se, että julkinen panostus houkuttelee  yksityisiä rahavirtoja samoihin kohteisiin.    16  ACTA WASAENSIA Myös pienemmät seudut voivat menestyä. Esimerkiksi Tervon (2000:403 ja 412)  mukaan kehitys voi vaihdella paikallisen toiminnan ja paikallisten olosuhteiden  tuloksena. Myös pienemmille, erikoistuneille ja verkostoituneille seuduille, joil‐ la  on hyvä  elin‐  ja  toimintaympäristö, voi  löytyä  omat kasvumahdollisuudet.  Aluepolitiikan tulee kyetä vastaamaan muuttoliikkeen kautta toteutuvaan auti‐ oitumiseen  ja  kasvun  keskittymiseen.  Se  edellyttää  infrastruktuuripolitiikan,  investointien  tukipolitiikan  ja osaamisperusteisen aluepolitiikan hyödyntämis‐ tä.  Myös  osaavat  yksilöt  ovat  aluepolitiikassa  tärkeitä.  Kasvuprosessi  toimii  myös niin, että työpaikkoja syntyy sinne, missä on osaavia ihmisiä.    Asuinkuntaa merkittävämmäksi käsitteeksi on nousemassa kuntajoukko  ‐ seu‐ tu. Esimerkiksi Laine (2002:6) kuvaa seudun merkitystä seuraavasti:  ”Kolmekymmentä vuotta sitten kymmenen prosenttia suomalaisis‐ ta  lähti  aamuisin  työhön  kotikuntansa  rajojen  ulkopuolelle.  Tällä  hetkellä tuo luku on jo kolminkertainen. Asuinkunnan ulkopuolelta  – seudulta – etsitään myös kauppa‐  ja harrastuspalveluja, saadaan  vapaa‐ajan elämyksiä sekä löydetään itsensä kehittämisen ja sosiaa‐ lisen  kanssakäymisen  mahdollisuuksia.  Niinpä  suomalaisilla  on  perinteisesti  selkeän  asuinpaikkaan  liittyvän  identiteetin  rinnalla  yhä voimistuva ja yhä merkittävämmäksi käyvä seutuidentiteetti”.    Seudulla on oma  identiteetti  ja seutu voi olla brandi. Se koostuu useasta kun‐ nasta ja se on sekä sosiaalisesti ja kulttuurillisesti että taloudellisesti yhtenäinen  ja maantieteellisesti rajattu alue. Menestyvä seutu on päässyt osalliseksi myön‐ teisistä pääoman, vuorovaikutuksen, teknologian, osaamisen ja mielikuvitusten  virroista. Menestyvällä seudulla sanotaan olevan  ’imua’. Se pyrkiikin paranta‐ maan sekä mielikuvallista että taloudellista asemaansa. Ihanteellisella seudulla  on sekä ulkoista vaikuttavuutta että sisäistä  tehokkuutta. Esimerkkinä seudun  identiteetistä  paikan markkinoinnissa  uusille  asukkaille  voidaan mainita Rai‐ nistoa  (2003:11) mukaillen  jo 1800‐luvulta Amerikan Yhdysvalloissa villi  länsi  eli  ”Wild  West”.  Villi  länsi  kiehtoi  uusia  asukkaita  tarinoillaan  muuttamaan  henkeä  ja  luonnonoloja uhmaten  länteen  ja asuttamaan koko  laajan mantereen  tasaisesti. Hänen  (emt.:13) mukaansa paikan markkinoijat  tarvitsevat  tuoreita  ideoita ja hyviä neuvoja siitä, miten hallita paikkojen välinen globaali kilpailu.    Seutua pidetään otollisimpana elinkeinopolitiikan kohteena. Seudulla on intres‐ si, koska työssäkäyntialueen sisältä pitäisi löytyä asukkaille työtä. Tässä mieles‐ sä kuntien välinen kilpailu on turhaa, koska se saattaa  johtaa seudun kannalta  siihen, että yritys sijoittuu epäoptimaalisesti kokonaisuuden kannalta. Seutukin    ACTA WASAENSIA 17 voi tehdä markkinavirheen,  jos se esimerkiksi panostaa väärään toimialaan tai  jättää panostamatta kasvualaan.    Maaseutu  tarjoaa  hyviä  puolia  yritystoiminnan  käynnistämiselle.  Erityisesti  tässä  tutkimuksessa  esitetyt  Iisalmen  teollistamisen  pioneerin,  Jussi  Sarvelan  ajatukset  nostavat  maaseudun  ja  sen  navetat  arvoonsa  yrittäjyyden  kehtona.  Yrittäjyys näkyy yritystoiminnan käynnistymisenä, mutta sitä ennen on ’pinnan  alla’  erilaisia  tekijöitä  kuten  asenteet,  motivaatio  ja  yrittäjäaikomus  (Jokinen,  Routamaa  ja Vesalainen  2000). Usein  tässä yhteydessä puhutaankin yrittäjyy‐ den potentiaalista. Systeemien menestystä selitettäessä on esiin nostettu muuan  muassa seuraavia kuntaan ja seutuun liittyviä tekijöitä:    (1) Johtotiimin  kaukokatseisuus  ja  onnistuminen  työssään:  Tällä  tarkoitetaan  yleensä  johtajan  ja 2‐4 muun avainhenkilön muodostaman ydinryhmän toi‐ minnan  tuloksellisuutta. Olennaista  tämän  ryhmän  toiminnassa on saman‐ suuntaisuus. Tätä  johtotiimiä nimitetään  tässä  tutkimuksessa  jatkossa kehi‐ tyksen kummisediksi. Johtajuudella saadaan valtaa ja muutetaan kulttuuria.  Johtajuuteen  liittyy oikeiden asioiden tekeminen motivoimalla  ihmisiä (lea‐ dership)  ja asioiden  tekeminen oikein  tuloksen aikaansaamiseksi  (manage‐ ment).  Esimerkiksi  Lipiäisen  (2001:18)  mukaan  johtajuus  on  kasvamista,  kypsymistä  ja  se  sisältää merkittävän määrän  tunneälykkyyttä  (emotional  intelligence).  Johtaminen on oppimista, virheiden välttämistä  ja  se  sisältää  merkittävän määrän tiedollista älykkyyttä (cognitive intelligence). Johtajuus  on kyvykkyyttä siinä, missä johtaminen on soveltamista. Johtajuuden suurin  vahvuus on innovatiivisuus sekä valta‐ ja muutoshakuisuus. Vastaavasti sen  pahin heikkous on aggressiivisuus sekä  itsekkään käyttäytymisen aiheutta‐ ma  syrjään ajautuminen.  Johtamisen  ja ydintiimin osaamista ovat korosta‐ neet muun muassa Davidsson  ja Klofsten  (2003)  tutkiessaan vasta‐alkavien  teknologiayritysten menestymisen mahdollisuuksia. Ydintiimin  osaaminen  (core group expertise) oli heidän tutkimuksessaan alkavan yrityksen tärkein  peruskivi  (cornerstone) yhteensä kahdeksan peruskiven  joukossa,  jotka yh‐ dessä muodostavat ns. Klofstenin platformin. Carrol  ja Vogelin  (1987) mu‐ kaan strateginen menestys ei perustu yhteen henkilöön, vaan koko  johtotii‐ miin.  Johtamiseen  liittyy  kaukoviisaus.  Esimerkiksi  Hamel  ja  Prahalad  (1994) pitävät  teoksessaan  ”Competing  for  the Future”  tulevaisuuden me‐ nestyksen selittävinä tekijöinä sitä, kuinka hyvin yrityksen johto näkee asioi‐ ta eteenpäin. Tätä nimitetään kaukokatseisuudeksi (foresight).    (2) Teollinen toiminta: Teollisuus luo kerrannaisvaikutuksineen vaurautta, kos‐ ka sen asiakkaat ovat omaa seutua kauempana kuin esimerkiksi palvelualo‐ 18  ACTA WASAENSIA jen asiakkaat (esim. Hautamäki 2002). Näin seutu saa ’vientituloa’. Nykyte‐ ollisuus  on  porras  huomiseen  –  sen  avulla  seutu  voi  kehittyä  seuraavaan  vaiheeseen,  jossa  tulevat  palveluelinkeinot  ja  asukkaat.  Esimerkiksi Harju  (2002 suull.) ja Hirvonen (2003 suull.) korostavat teollisen toiminnan merki‐ tystä seudun menestystekijänä  ja tien raivaajana muulle toiminnalle. Teolli‐ sella toiminnalla on ollut suuri merkitys maa‐  ja metsätaloudesta koneellis‐ tamisen  takia  vapautuvan  työvoiman  työllistäjänä  Suomen  maaseutukau‐ pungeissa  erityisesti  1960‐  ja  1970‐luvuilla.  Useiden  tutkimusten  mukaan  uudet  työpaikat  syntyvät  olemassa  oleviin  kasvaviin  yrityksiin  (mm.  Da‐ vidsson et al. 1993). Samalla kritiikki uusien yritysten syntymisen tärkeyteen  seudun kannalta on kasvanut.    (3) Kulttuuri,  luovuus  ja meemit: Esimerkiksi  kulttuuriekonomistit Baumol  ja  Bowen (1966) korostavat kulttuurin merkitystä luovuuden lähteenä. Heidän  mukaansa kulttuuri on koko yhteiskuntaa vahvistava ja tasa‐arvoistava teki‐ jä. Taide ja tiede nähdään toistensa sisaruksina, jotka tukevat toisiaan. Tässä  yhteydessä mainitaan usein myös suvaitsevuus. Esimerkiksi Carnegie Mel‐ lon yliopiston professori Florida  (2002) mainitsee  teoksessaan ”The Rise of  the Creative Class” homojen ja rokkibändien määrän korreloivan luovuuden  määrän kanssa. Innovatiivisuus on hyvän ilmapiirin ja johtamisen tulos. Li‐ säksi tarvitaan otollinen ympäristö, jossa on paljon alakulttuureja, joissa so‐ pivat geenit  leviävät nopeammin kuin massan valtavirrassa,  jossa yhteen‐ törmäyksiä sattuu enemmän. Seudun kulttuurigeenit ovat lähtökohta pysy‐ välle ja menestyvälle yritystoiminnalle. Kulttuuri yhdistää ihmisiä tuomalla  näille yhteisen    toimintatavan. Yritysklusteriin  liittyy hiljaisia voimia,  jotka  tuntuvat pitävän klusteria koossa. Voimat ja tieto siirtyvät sukupolvelta toi‐ selle geenien tavoin. Tällöin puhutaan meemeistä eli kulttuurigeeneistä, joi‐ ta on tutkinut mm. Blackmore (2000). Sosiaalisella pääomalla voidaan selit‐ tää yhteisön menestystä esimerkiksi Pekosen (2002) mukaan. Se on eräänlai‐ nen piilomuuttuja,  joka selittää yhdellä kertaa montaa  ilmiötä kuten arvoja  ja normeja, yhteisöllisyyttä ja luottamusta. Näistä luottamusta pidetään kes‐ keisenä  varantona,  joka  on  strategisesti  tärkeä  seudun  kilpailutekijä.  Emt.  mukaan luottamusvarantojen merkitystä on korostanut mm. amerikkalainen  teoreetikko Fukuyama.    (4) Paikkakunnan erottuminen massasta ja tuotteistaminen: Esimerkiksi Rainis‐ to  (2003) on väitöskirjassaan  tutkinut paikkakuntien välisen ”paikkojen so‐ dan” voittamista. Rainisto toteaakin, että paikkojen on kyettävä markkinoi‐ maan itseään yhtä kehittyneillä tavoilla kuin yritykset markkinoivat tuottei‐ taan  tai  palveluitaan.  Asiakkaiden  huomion  herättäminen  (attention)  ja    ACTA WASAENSIA 19 kiinnostuksen säilyttäminen ovat bisneksen keskeisimpiä asioita esimerkiksi  Lipiäisen  (2001:32) mukaan. Mediayhteiskunta  korostaa  esille  nousemisen  tarvetta,  valtavasta  informaatiomassasta  olisi  jollain  tavalla  kyettävä  nou‐ semaan näkyville paremmin kuin muut (Mustikkamäki 2002:7). Menestyvä  paikkakunta pyrkii erottumaan muista  ja profiloitumaan  johonkin kapeaan  osa‐alueeseen (niche). Esimerkkeinä paikkakunnan vetovoimaseikoista mai‐ nitsevat Kotler  et  al.  (1999)  seuraavia pehmeitä  tekijöitä  (soft  factors):  eri‐ koistumiskehitys (niche development), elämänlaatu (quality of life), kulttuu‐ ri (culture) ja yrittäjyys (entrepreneurship).    Tämän tutkimuksen havaintojen mukaan paikkakunnan erikoistuminen tapah‐ tuu usein yritystoiminnan tai paikkakunnan kärkiyritysten kautta. Esimerkiksi  Hyvinkään  seutu  mainostaa  itseään  nosto‐osaajana  kärkiyrityksensä  Koneen  toimialan kautta. Iisalmen seutu pitää itseään työkoneiden ja erikoisajoneuvojen  rakentamisen  taitajana  kärkiyritystensä  Ponssen  (metsäkoneet)  ja  Normetin  (kaivoskoneet) kautta. Erikoistuminen tarjoaa mahdollisuuden erottautua muis‐ ta paikkakunnista. Menestyvät seudut pyrkimään edistämään yritysryppäiden  syntymistä. Useat lähteet mainitsevat ihanteellisimmaksi alihankkijoiden sijain‐ tipaikaksi päämiehen  läheisyyden. Esimerkiksi Lipiäinen  (2001:48) havaitsi  tä‐ män konsultoidessaan Saab‐tuotannon materiaalin käsittelyä Uudessakaupun‐ gissa. Joskus sijainnin tehokkuus perustuu luonnonoloihin  ja yhteiskunnan ke‐ hitysvaiheeseen;  entisaikaan  sahat  sijaitsivat  vesien  äärellä. Nykypäivänä  esi‐ merkiksi venekauppa hyötyy veden  läheisyydestä  ja  suuret marketit  laajoista  parkkialueista ja sujuvasta liikenteestä.    Alueen menestymistä  on  selitetty  tutkimuksissa  yritystoiminnan  runsaudella,  kehittyneisyydellä  ja  järjestäytymisasteella,  kuten  klustereilla  sekä  ”oppivilla  alueilla” (esim. Porter 1998; Wiklund & Karlsson 1994; Asheim 1997). Esimerk‐ keinä menestyneistä  alueista mainitaan Gnosjön  alue Ruotsissa  ja Third  Italy  Pohjois‐Italiassa. Tällaisten alueiden nähdään kehittyvän kollektiivisen oppimi‐ sen  kautta,  jossa  yritykset  rakentavat,  täydentävät  ja  organisoivat  osaamista  (Sisäasiainministeriö  2003:36).  Jönköpingin  läänissä  sijaitsevassa Gnosjössä  oli  vuonna 1998 melkein 350 teollisuusyritystä, joista useimmissa oli 10–20 työteki‐ jää (Gnosjö Kommun 1998).    Elinkeinopolitiikan alalla merkittäviä  itsenäisiä  toimijoita ovat yrittäjien  ja yri‐ tysten ohella Arosen  (2001:7) mukaan paikallistalouden päätöksentekijät,  joilla  on  oma  intressinsä  alueensa  elinkeinokehitykseen  (näitä nimitetään  tässä  tut‐ kimuksessa  jatkossa  kuntapäättäjiksi)  sekä  itsenäiset  innovaatioiden  tuottajat,  tutkimuslaitokset, yliopistot, korkeakoulut  ja muut osaamisinstituutiot. Kunta‐ 20  ACTA WASAENSIA liiton  (2003) mukaan  suomalaiset  toivovat  kunnilta muutosherkkyyttä: uskal‐ lusta  ryhtyä  uuteen  ja  halua  kehittää  toimintaa  jatkuvasti.  Kuntien  pitäisi  kuunnella  elinkeinoelämän  tarpeita  sekä  luoda  edellytyksiä  uusien  yritysten  syntymiselle. Hyvämaineinen kunta on tunnettu  ja arvostettu,  ja se näkyy pal‐ jon julkisuudessa.    Luovuusindeksin  (The  Creative  Index)  luojan  Floridan  (2002)  mukaan  avain  taloudelliseen kasvuun ei ole kyky houkutella luovaa väestöä, vaan muuntaa jo  pinnan alla piilevä luovuus taloudelliseksi menestykseksi uusien ideoiden, uu‐ sien korkean  teknologian  liiketoimintojen  ja alueellisen kasvun muodossa.  Ih‐ miset  haluavat  kuulua  voittajien  joukkoon  ja  uskovat  menestyvänsä,  koska  muutkin ovat menestyneet. Esimerkiksi Hirvonen (2003 suull.) sanoo, että tari‐ na sitoo voittajien  joukkoon. Näin  ihminen  tuntee olevansa parempi  ihminen.  Ne menestyvät ja tekevät kovemmin työtä, jotka tietävät kuuluvansa menestyji‐ en  joukkoon. Vain  parhaista  parhaimmat menestyvät.  Tästä  hän  (emt.)  tulee  siihen johtopäätökseen, että lahjakkaiden ihmisten hankkiminen ja istuttaminen  menestyjien joukkoon on parasta kehitysaluepolitiikkaa Suomessa. Käänteisenä  esimerkkinä hän kertoo, miten korkeakoulupaikkakunnat imevät ikäluokistaan  parhaat nuoret  Itä‐  ja Pohjois‐Suomesta Länsi‐  ja Etelä‐Suomen yliopistojen  ja  korkeakoulujen kaupallisiin ja teknisiin tiedekuntiin.    Yritykset eivät  jakaannu  tasaisesti maan eri osien kesken. Menestys  imee puo‐ leensa niitä, jotka haluavat menestyä. Näin se on input‐tekijä. Esimerkiksi Senge  toteaa kirjassaan ”The Fifth Discipline” seuraavasti:  ”Kun  kysyt  ihmisiltä,  mitä  heille  merkitsee  olla  osa  menestyvää  tiimiä,  niin  kaikkein  merkittävin  asia  on  kokemus  tarkoitukselli‐ suudesta.  Ihmiset  puhuvat  siitä,  mitä  merkitsee  olla  osa  jotakin  suurempaa kuin he itse, olla yhteydessä, olla osa sukupolvien ket‐ jua.  Tuli  ilmeisen  selväksi,  että  heidän  kokemuksensa  todellisten  suurien  tiimien  jäseninä oli niitä yksittäisiä hetkiä heidän elämäs‐ tään, jolloin he kokivat elävänsä eniten täysillä. Jotkut heistä vietti‐ vät  lopun aikaa elämästään etsien  tapaa päästä mukaan vielä ker‐ ran siihen samaan tunteeseen.” (Senge 1990: 13)    Menestykseen  nähdään  kuuluvan  kyky  organisoitua  menestyväksi  tiimiksi.  Menestystiimiin  ja  tiimin  kykyyn  organisoitua  itse uskoo  esimerkiksi Burgel‐ man:  ”Stanfordin yliopiston arvostettu professori Robert Burgelman väit‐ ti äsken Suomessa  luennoidessaan, että  suomalaisilla on erityinen  lahjakkuus – kyky ryhmätyöhön. Siis umpimielinen kansa, joka ra‐   ACTA WASAENSIA 21 kastaa hiihtämistä ja pitkänmatkanjuoksua, onkin etevä toimimaan  ryhmässä? Suomalaiset edustavat hämmästyttävää yhdistelmää ta‐ sa‐arvoa  ja meritokratiaa, belgialaissyntyinen Burgelman selvittää.  Meritokratia  tarkoittaa  etuuden  myöntämistä  oppineisuuden  tai  muun vastaavan ansion perusteella. Suomalaiset ovat valmiita va‐ litsemaan itse ryhmänsä johtajaksi parhaaksi katsomansa henkilön.  Ja  samaan  aikaan  suomalaiset  ovat  hyvin  tasa‐arvoisia.”  (Herlin  2003)    Tutkimus  lähtee systeemiajattelusta. Tämän avulla voidaan kuvata sekä yksit‐ täinen yritys  että klusteri,  jonka  osana yritys  on  sekä näiden  suhde ympäris‐ töönsä. Näin arvot, ihmiset ja johtaminen voidaan myös sisällyttää kuvaukseen  ja tarkastella osajärjestelmiä sekä yrityksen sisällä että klustereissa. Routamaan  (1980:9) mukaan organisaatio  itse avoimena  integroituna systeeminä on  johta‐ misen ja yhteistyön väline. Organisaation peruselementit ovat sen jäsenet ja ra‐ kenne. Rakenne  ilmaisee  jäsenten  ja heidän  toimintansa organisoitumista. Ra‐ kenteensa kautta organisaatio sopeutuu ulkoapäin tuleviin paineisiin. Edellises‐ tä voidaan päätellä, että organisaation menestymistä selittää paljolti sen osat ja  niiden väliset suhteet. Yritys koostuu pienemmistä osajärjestelmistä. Osajärjes‐ telmistä löytyvät ihmiset. Osajärjestelmien sisältä löytyvät menestystekijät, jois‐ ta tämän tutkimuksen ennakkoarvion mukaan on noin 70% sisäisiä ja noin 30%  ulkoisia tekijöitä. Tutkimus keskittyy tästä syystä sisäisiin menestystekijöihin.    Käsillä olevassa tutkimuksessa rakennetaan ensin teoria yleisestä systeemimal‐ lista ja sen jälkeen kuvataan teorian valossa esimerkkinä Ylä‐Savon ja erityisesti  Iisalmen teollisuutta. Iisalmen ja Ylä‐Savon esimerkit on kuvattu tässä tekstissä  kursiivilla,  jotta  teoria  ja  esimerkit  voidaan  erottaa  toisistaan.  Tämän  jälkeen  tarkastellaan meemien merkitystä paikkakunnan menestystekijänä ja hahmotel‐ laan  mahdolliset  esimerkkiseudun  megaklusterit.  Megaklustereille  asetetaan  kestävän kehityksen, uutuuden  ja kasvupotentiaalin vaatimuksia. Megakluste‐ rissa korostuu  teemallisuus  ja kytkentä  seudun nykyvahvuuksiin. Käsillä ole‐ vassa  tutkimuksessa  kuvattavat  megaklustereiden  aihiot  eivät  ole  niinkään  toimialoja,  vaan  teemoja.  Esimerkiksi  ympäristöala  nähdään  enemmän  vielä  teemana kuin  toimialana. Se on siis samankaltainen  teema kuin naisyrittäjyys.  Teemalähtöisyys antaa  tutkimukselle paremmat  lähtökohdat  rakentaa metata‐ son ideaalimallia niin, että se voidaan toteuttaa keskivertoseudulla Suomessa.    Tutkimus alkaa holistisella näkemyksellä  jo olemassa olevan yrityksen menes‐ tystekijöihin. Tutkimus rajataan sen edetessä tärkeimpiin yritysten menestymis‐ tä  selittäviin  tekijöihin  ja  niiden  laajentamiseen  klusteritasolle.  Menestysteki‐ 22  ACTA WASAENSIA jöissä keskitytään niihin asioihin,  joihin yksittäinen yritys voi  itse vaikuttaa,  ja  jotka ovat yrityksen johdon niin sanotussa tahtoikkunassa (tough‐minded win‐ dow). Tällä rajauksella menestystekijät ovat sellaisia, että kehittämistoimet voi‐ daan suunnata johtoon ja yritykseen. Tutkimuksen ulkopuolelle rajataan ne ul‐ koiset menestystekijät  ja tapahtumat,  jotka eivät vaikuta yrityksen tai klusterin  organisoitumiseen  tai prosesseihin. Sisäisistä menestystekijöistä  rajataan  tutki‐ muksen ulkopuolelle ne, joita esikyselyn vastaajat eivät pitäneet tärkeinä Liker‐ tin  asteikolla  1‐5  (kynnysarvona  alle  4)  ja ne,  jotka ovat  johdon  tahtoikkunan  ulkopuolella kuten  esimerkiksi kunnan veroäyri  tai yliopiston  sijainti paikka‐ kunnalla. Tahtoikkunalla  tarkoitetaan yritysjohdon kontrollissa olevaa menes‐ tystekijöiden joukkoa. Elinkeinopoliittisista toimista sisällytetään tutkimukseen  ne asiat, lähinnä kannustimet, joiden avulla yritykset ja yrittäjät saadaan sisäis‐ tämään  omaan  päätöksentekoonsa  myös  yleisempiä  yhteiskuntapoliittisia  ta‐ voitteita. Nämä ovat niitä ohjaustoimia, jotka sisältyvät myös yritysjohdon tah‐ toikkunaan.    Tutkimuksessa rakennetaan kriteereiden perusteella mahdolliset megaklusterit  käyttäen esimerkkinä Ylä‐Savoa. Tätä mallia voidaan soveltaa tutkimustuloksia  käytettäessä kohdeseudun vastaavien megaklustereiden hahmotteluun. Tutki‐ muksen synteesinä esitetään  ihannemalli, metaklusteri,  joka huomioi ympäris‐ tönsä  vaatimukset  muun  muassa  kestävyyden  osalta.  Metaklusterin  ominai‐ suudet esitetään kolmiulotteisena menestystimanttina.      1.2 Tutkimuksen viitekehys ja ratkaisutapa    Tutkimuksen teoria koostuu systeemimallista, klusteriopista, meemin käsittees‐ tä sekä tutkimuksista,  jotka selittävät yritystoiminnan, klustereiden  ja seutujen  sekä menestys‐  että  tilannetekijöitä. Tutkimuksen viitekehys  rakennetaan vai‐ heittain systeemimallin omien periaatteiden mukaan käyttämällä aiempia me‐ nestystekijä‐ ja kontingenssitutkimuksia. Viitekehys, ratkaisutapa ja toteuttami‐ nen havainnollistetaan kuvioina. Tutkimuksessa yhdistyvät henkiset  tekijät  ja  reaalimaailman asiat systeemejä ja niiden toimintaympäristöjä kuvattaessa. Yk‐ sittäisessä  yrityksessä  tapahtuva  toimintataso  on  tässä  tutkimuksessa  avattu  osajärjestelmiksi.  Tutkimuksen  synteesissä  tulokset  kytketään  teoriaan  meta‐ klusterin käsitteessä.    Yritykset ovat avoimia systeemejä. Yritysklusteri voidaan avata sipulin  tavoin  kerroksittain,  joista  löytyvät  yritysryppäät,  yritykset,  osasysteemit  ja  niiden  elementit  kuten  johtaminen.  Systeemi  on  vuorovaikutuksessa  ympäristönsä    ACTA WASAENSIA 23 kanssa. Yrityksen  ja sen ympäristön vuorovaikutus on moninainen  ja se muut‐ tuu  jatkuvasti. Esimerkiksi Kääriäinen (2002:31) soveltaa systeemiteoriaa totea‐ malla, että organisaatio, sen toiminta  ja strategianmuodostus elävät  ja muuttu‐ vat vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Tämä antaa viitteen siitä, että  joh‐ taminen on organisaation keskeinen toiminto.    Tämän tutkimuksen viitekehys, ratkaisutapa ja toteuttaminen ottavat huomioon  edellä kuvatun vuorovaikutuksen,  ja ne on tästä syystä kuvattu kaavioina. En‐ sin on luotu alustava viitekehys. Sen jälkeen on haettu ratkaisutapa ja on kuvat‐ tu tutkimuksen kulku. Systeemiteoria on puolestaan otettu tämän tutkimuksen  tärkeimmäksi teoriaksi.    Tämän tutkimuksen tarkoituksena on vastata kysymyksiin:  1. Voidaanko identifioida, mitä olennaista pitää olla yksittäisessä yritykses‐ sä, jotta se menestyy?  2. Voidaanko identifioida, mitkä menestystekijät ovat ratkaisevia yritysjou‐ kossa, jotta se menestyy?  3. Voidaanko identifioida, mitä pitää olla seudulla, jotta se menestyy ja jot‐ ta metaklusteri voi syntyä sinne?     Tutkimuksen tavoitteet johdetaan tutkimuksen tarkoituksesta, ja ne yksilöidään  osana tutkimusongelman kuvausta seuraavassa alaluvussa.    Tutkimuksen kognitiivisena mallina käytetään viitekehystä  (frame  of  referen‐ ce). Tällä  tarkoitetaan International Dictionary of Education (1979:149) mukaan  ”standardia, joka palvelee pohjana tai viitteenä, jonka avulla asian ominaisuuk‐ sia tai idean piirteitä arvioidaan tai mitataan”. Tutkimuksen alustava viitekehys  esitetään kuviossa 1. Viitekehykseen kootaan kohdelähtöisesti tutkimuksen läh‐ tökohdat; ne seikat joiden tutkimuksen alussa nähdään vaikuttavan suuren sys‐ teemin,  kuten  klusterin,  menestymiseen.  Lähtökohdat  jaetaan  sisäistä  tehok‐ kuutta  edustaviin  henkisiin  sekä  rakennetekijöihin  sekä ulkoisiin  reaalimaail‐ man tilannetekijöihin.     24  ACTA WASAENSIA                          Rakennetekijät ja henkiset tekijät                         ”Sisäinen  tehokkuus”               ”Ulkoiset              tilannetekijät”                Reaalimaailman tilannetekijät      Kuvio 1. Tutkimuksen alustava viitekehys.    Viitekehys palvelee tieteellistä ajattelua, koska tieteellinen tieto on käsitteellistä.  Se jäsentää myös tutkimuksen suunnittelua ja klusterin rakenneanalyysiä. Siinä  klusterin ainekset koostetaan aluksi narratiivisella otteella kohdeseudun  ’hen‐ kimaailman’  asioista  ja  ’reaalimaailman’  asioista.  Henkimaailman  asiat  ovat  kuviossa klusterin yläpuolella  ja  reaalimaailman  asiat  alapuolella. Reaalimaa‐ ilman  asiat ovat  fyysisiä  ja ne  liittyvät pitkälti  seudun  elinkeinorakenteeseen.  Alustavaa  viitekehystä  täsmennetään  tutkimuksen  edetessä. Viitekehystä  täy‐ dennetään  tutkimuksen  edetessä aikaisempien  tutkimusten pohjalta  systeemi‐ teorian periaatteita noudattaen.    Kuviossa  2  esitetään  etenemiskaaviona  tutkimusongelman  ratkaisutapa.  Tut‐ kimusongelman kautta  löydetään  tutkimuksen  tavoitteet. Tavoitteiden  jälkeen  luodaan vaiheittain tarkentuva viitekehys  ja sen  jälkeen kuvataan tutkimuksen  toteuttaminen  työvaiheiden ketjuna. Tutkimuksen keskeinen  teoria on  systee‐ miteoria ja sen alakäsitteenä ja sovelluksena on klusterioppi. Jälkimmäinen tar‐ Systeemin  sisäkkäisyys  Systeemin osien   yhteistyö  Pirstoutuvat  kulttuurit  MENESTYVÄ KLUSTERI  SYSTEEMINÄ  Kohdeseudun nykytila Satunnainen ympäristö    ACTA WASAENSIA 25 joaa käytännönläheisen lähestymistavan pk‐yritysten menestystekijöiden selvit‐ tämiseen  ja edellinen  luo organisaatioteoreettisen  lähtökohdan. Systeemiteoria  ja klusterin käsite muodostavat  teoreettisen perustan,  jonka pohjalta kuvataan  sekä yksittäisen yrityksen että yrityksistä koostuvan yhteisjärjestelmän toiminta  ja  menestystekijöiden  hallinta.  Lisäksi  tutkimuksessa  huomioidaan  henkiset  tekijät, joilla kuvataan systeemin suhdetta ulkomaailmaan. Yhteisjärjestelmän ja  seudun välisiä yhteyksiä tarkastellaan niin ikään systeemiteorian pohjalta. Me‐ tataso  tuodaan mukaan, kun optimaalisia yritysklustereita hahmotellaan koh‐ deseudulle. Erityisesti rakennetutkimuksista valitut  tilannetekijät esitetään ku‐ vailevalla  tavalla. Metaklusteri  kuvataan  konstruktivistisesti  heijastamalla  sii‐ hen toivottavia asioita, joita voidaan tarkastella ikään kuin ulkopuolisin silmin.  Metaklusteri koostetaan meemiajattelusta, lisäarvon tuottamisesta asiakkaalle ja  kohdeseudun megaklustereiden aihioista. Nämä taas on rakennettu esimerkki‐ seudun nykyteollisuuden vahvuuksista sekä menestystekijöistä, jotka on koottu  kyselytutkimuksin ja systeemiteorian näkökulmasta.                                                  Kuvio 2. Tutkimuksen ratkaisutapa.  TUTKIMUSONGELMA TUTKIMUKSEN TAVOITTEET TUTKIMUKSEN VIITEKEHYS TUTKIMUKSEN TOTEUTUS:  MALLI + EMPIRIA  ‐>TÄYDENNETTY TEORIA H  E  N  K  I  S  E  T    T  E  K  I  J  Ä  T  K  L  U  S  T  E  R  I  O  P  P  I  SYSTEEMITEORIA 26  ACTA WASAENSIA Systeemi toimii sekä sisäisesti että ulkoisesti. Tässä toiminnassa henkisillä teki‐ jöillä nähdään olevan oma merkityksensä  (esim. Daft 1983; Senge 1990; Black‐ more 2000). Ulkoinen toiminta perustuu viestintään ja sopeutumiseen ympäris‐ tön ennustamattomuuteen. Näin kontingenssitekijät vaikuttavat systeemin pyr‐ kimykseen  hallita  ympäristöään  myös  informaation  keinolla.  Informaatioon  sisältyy näin henkinen ulottuvuus. Henkiset tekijät huomioidaan tutkimuksessa  sekä  input‐  että  output‐tekijöinä.  Usein  systeemi  kohdistaa  viestinsä  toiselle  toimijalle, esimerkiksi asiakkaalle,  jotta  sen oma etu maksimoituisi. Lähetetty,  vastaanotettu ja koettu viesti, esimerkiksi elämys, on todellisuus ostavan asiak‐ kaan  aivoissa.  Elämysten  tuottaminen  (experience  production)  on  systeemin  kokonaisvaltainen  tapa palvella asiakasta. Elämyksiä  ja kokemuksia vahviste‐ taan tarinan kerronnan avulla ja levittämällä yritykselle suotuisia ’geenejä’ ym‐ päristöön.    Tutkimus juurrutetaan Ylä‐Savon maaperään eli tutkimuksessa kuvataan tilan‐ netekijöiden esimerkkinä Iisalmen seudun teollistamisen historia, nykypäivä  ja  sekä  seudun  mahdollisia  tulevaisuuksia.  Tulevaisuutta  hahmotellaan  mega‐ klustereiden muodossa. Megaklusterista rakennetaan ”henkiset asiat”  ja geeni‐ potentiaali ottaen huomioon ihannemalli, metaklusteri. Seudun menestyskartta  piirretään esimerkkinä Ylä‐Savo. Kuviossa 3 esitettyä tutkimuksen kulkua seu‐ raten lukija voi rakentaa oman kohdeseutunsa menestyskartan ja tulevaisuuden  klustereiden toteuttamismallin.    Tutkimuksen  toteuttamisessa  viitekehys  ja  ratkaisutapa  yhdistetään  ketjuksi,  jona  tutkimus etenee kuviossa alhaalta ylöspäin. Ketjut yhtyvät  lopulta meta‐ klusterin käsitteessä: Tutkimuksen lopputuloksena syntyy metaklusterin kuva‐ us,  sen  toteuttamismalli  sekä  tietoa,  jota voi  soveltaa. Malli kuvataan  lopuksi  menestystimantin  muodossa,  ja  kohdeseudun  kehitystie  kuvataan  Iisalmen  seudun  esimerkillä.  Tutkimuksen  tavoitteet   on   rajattu   tutkimuksen   kulku  ‐kuviossa harmaalla pohjalla, jonka ulkopuolella olevat asiat ovat tiedon keruu‐ ta, analysointia ja taustoittamista.      ACTA WASAENSIA 27                                                     Kuvio 3. Tutkimuksen kulku.      1.3 Tutkimusongelma ja tavoitteet    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan olemassa olevien yritysten menestystekijöitä,  joita voidaan  laajentaa  systeemiteoreettisesti myös yrityksen ulkopuolelle  esi‐ merkiksi yritysten väliseen yhteistyöhön. Tällaisten menestystekijöiden tunnis‐ tamisen kautta voidaan edistää kasvua,  joka  tapahtuu yritysten verkostossa  ja  koko  seudulla.  Tutkimuksessa  ei  tarkastella  yritysten  syntymistä,  kasvua  tai  olemassa olon säilymistä eikä yrittäjän henkilöön liittyviä asioita.    Yleisesti  yrityksen  primääritavoitteena  pidetään  olemassaoloa  ja  toiseksi  tär‐ keimpänä tavoitteena kasvua. Kasvu nähdään seurauksena muista menestyste‐ kijöistä. Esimerkiksi Pasasen  (1999:29) mukaan kasvu on ollut keskeinen orga‐ nisaatio‐ ja strategiatutkimuksen alue. Kasvua voidaan pitää ehkä tärkeimpänä  yritystoiminnan  tavoitteista  toiminnan  jatkuvuuden – olemassaolon –  jälkeen,  TUTKIMUSONGELMA TUTKIMUKSEN TAVOITTEET Alustavat menestystekijät Metaklusteri Systeemiteoria Esimerkkiseudun kuvaus Klassiset organisaatioteoriat Toteuttamismalli Kohdeseudun potentiaaliset megaklusterit Klusterit ja yhteistyö Henkiset tekijät Validointi- kysely Kysely ja analyysi Tausta- materiaali Kestävyyden ulottuvuudet Tutkimukset Tahtoikkuna -------------------- Menestystekijät Kontingenssi- ajattelu Kuntalaki Kulttuurien pirstoutuminen 28  ACTA WASAENSIA joskin kasvu sinänsä on yleensä edellytys yrityksen pitkäjänteisyydelle. Yhteis‐ kunnan kannalta kasvusuuntautuneet yritykset ovat tärkeitä,  ja kasvusuuntau‐ tuneiden  yritysten  tunnistaminen  on  tärkeää  julkisen  yrityspolitiikan  kohdis‐ tamisen  kannalta.  (Esim.  Asheim  1997;  Pasanen  1999).  Yritysten  kasvua  on  usein selitetty yritysten sisäisellä eli orgaanisella kasvulla ja harvemmin yritys‐ verkoston kasvulla. Tämän tutkimuksen olettamuksen mukaan yritysverkoston  kasvua ruokkimalla seudun kehitystä voidaan vauhdittaa. Toinen olettamus on  se, että yksittäiseen yritykseen  ja yritysjoukkoon pätevät osin samat menestys‐ tekijät, koska yritysjoukon  rakenteen mekanismi on  samankaltainen kuin yri‐ tyksen.    Tutkimusongelma on seuraava: Voidaanko  löytää erilaisia menestystekijöitä,  joista yhdessä syntyy menestyvä yritys, klusteri tai seutu?     Valittua tutkimusongelmaa voidaan perustella sillä, että tutkimus voidaan raja‐ ta koskemaan niitä elementtejä yritysklusterista, joista tämä itse koostuu. Tämä  vastaa  eksplisiittisesti  systeemiteorian  omaa  periaatetta.  Tutkimuksen  tavoit‐ teena on tutkimusongelman ratkaisemiseksi:    1. Kuvata yritysklusteri systeeminä eri osatekijöiden näkökulmasta. Kytkeä teo‐ riaan liittyvä käytäntö käyttämällä esimerkkinä Iisalmen seudun teollisuutta  ja  sen kehityshistoriaa. (teoria – luvut 2, 3 ja 4)  Kuvaamalla  klassisista  organisaatioteorioista,  erityisesti  systeemi‐ teoriasta,  lähtien organisaatiota  ja erityisesti sen sisäisiä menestys‐ tekijöitä.    2. Löytää yksittäisen yrityksen ominaisuuksia, jotka edesauttavat klusterin syn‐ tyä  ja  kykyä  arvojalostukseen  sekä  laajentaa  nämä  ominaisuudet  soveltuvin  osin klusteritasolle. (empiria – luku 5)  Ymmärtämällä  yritysten  klusterimuodostukseen  vaikuttavia  teki‐ jöitä  ja  laajentamalla holistisesti  systeemiteorian pohjalta käsitystä  niistä tekijöistä, jotka on huomioitava ideaalista klusteria hahmotel‐ taessa.    3.  Johtopäätöksinä  luoda kvalitatiivistyyppisesti klusteria  seuraavana kehitys‐ vaiheena systeemin tehokkuuden kannalta keskeiset elementit huomioiva malli  kohdeseudun megaklustereista,  jotka  soveltuvat  seutuun.  (kontribuutio  ja  ra‐ kenteelliset johtopäätökset – luku 6)  Laajentamalla  klusteriteoriaa  sekä  rakentamalla  ja  ohjeistamalla  ihannemalli  metaklusterista,  joka  voidaan  ottaa  käyttöön  kohde‐   ACTA WASAENSIA 29 seudulle.  Kehitystietä  kohti  metaklusteria  hahmotellaan  tulevai‐ suustien (road map) muodossa.    Tutkimuksessa keskitytään pääasiassa  systeemin  sisäisiin  tekijöihin  ja  rajapin‐ toihin.  Systeemin  ulkoiset  tekijät  otetaan  enemmänkin  annettuina  tekijöinä.  Edellinen siksi, että systeemin sisäisten tekijöiden oletetaan selittävän valtaosan  systeemin  tuloksista.  Tilannetekijöitä  kuvataan  neljännessä  luvussa  pääosin  inputin näkökulmasta. Systeemiteoria ei itsekään pyri esittämään yhtä optimaa‐ lista organisaatioratkaisua, vaan se pikemminkin laajentaa käsitystä organisaa‐ tion ja klusterin toimintaan ja rakenteeseen liittyvistä asioista. Tutkimuksen teo‐ riapohjan muodostavat klassiset organisaatioteoriat  ja  siitä  johdettu  systeemi‐ teoria, yritysryppään eli klusterin teoria sekä näitä tukevat tutkimukset yritys‐ ten ja paikkakuntien menestystekijöistä.     Systeemiteorian kautta tarkastellaan yrityksen  ja yritysryppään sisäisiä menes‐ tystekijöitä. Kontingenssiajattelun kautta tarkastellaan puolestaan näiden tilan‐ netekijöitä. Tutkimuksen esimerkkiaineiston muodostaa Ylä‐Savon ja erityisesti  Iisalmen  seudun  teollisuus  ja  sen  historia.  Teollistumisen  eri  kehitysvaiheita  kuvataan  case‐esimerkkien  avulla. Klusterin  teoria muodostetaan  oman  viite‐ kehyksen kautta ja se kuvataan sosio‐teknisenä systeeminä. Megaklusteri kuva‐ taan sen syntymisen edellyttämien vaatimusten kautta ja sen kuvaus viimeistel‐ lään viitekehyksen muodossa.    Tutkimuksen aineisto pohjautuu alan kirjallisuuteen  ja  tutkimuksiin,  Iisalmen  seudun  ja  Iisalmen  Teollisuuskylä  Oy:n  historiaan,  haastatteluihin  sekä  Ylä‐ Savossa suoritettuihin kyselytutkimuksiin. Tutkimusongelman  ratkaisemiseksi  ja  tutkimuksen  tavoitteiden  saavuttamiseksi  tämä  tutkimus:  (1)  kuvaa  ja  täy‐ dentää  systeemiteoriaa,  (2) kuvailee  teollistamisen kehitysvaiheet esimerkkinä  Iisalmen seutu, (3) kuvailee kuntien ja valtion elinkeinotoimia eri vuosikymme‐ nillä, (4) selittää kulttuuritekijöiden merkitystä yritystoiminnan  luomisessa, (5)  kokoaa ja vertailee tietämystä klustereista ja sosiaalisesta pääomasta, (6) mittaa  ja  analysoi  yritystoiminnan  menestystekijät,  (7)  tarkastelee  kestävyyden  eri  ulottuvuuksia,  (8)  käyttää  systeemiajattelua  erityisesti  rajapintoja  tutkittaessa,  (9)  kuvaa mahdollisia megaklustereita  Iisalmen  seudulla  ja  (10)  luo  ja  kuvaa  metaklusterin ja antaa sen toimeenpano‐ohjeita    Tutkimuksessa käytetään Iisalmen seutua esimerkkinä kuvattaessa tilanneteki‐ jöitä  kuten  konepajojen  ja  yritysklustereiden  kehitystä  teollisuuskylän  kautta  kohti megaklustereita  ja lopulta kohti ideaalimallia, metaklusteria. Seutua käy‐ tetään esimerkkinä siitä, mitä edellytyksiä paikkakunnalla on oltava,  jotta me‐ 30  ACTA WASAENSIA gaklusteri voi sinne syntyä, kehittyä ja menestyä kilpailussa. Edellytyksissä ote‐ taan  huomioon  olemassa  oleva  yritystoiminnan  ohella muun muassa  seudun  kulttuurigeenejä. Tutkimustuloksia voivat hyödyntää esimerkiksi elinkeinotoi‐ mijat kuntien, kaupunkien ja seutujen kehittämisstrategioiden laadinnassa. Työ  tukee  esimerkiksi nykyisten  osaamiskeskuksien  ja  aluekeskuksien kehittämis‐ työtä ja sitä kautta suoritettavia valintoja sekä taloudellisista että henkisistä läh‐ tökohdista käsin.      1.4 Määritelmät    Seuraavassa on esitetty tutkimuksessa käytetyt tärkeimmät määritelmät.    Johtajuus, johtaminen  Johtajuus on organisaation yksilöiden hyväksymää  johtamista.  Johtajan  tärkein  tehtävä on  jatkuvasti sopeuttaa, tehostaa  ja uudelleen suunnata toimintaa suh‐ teessa  ympäristöön.  Johtaja  antaa  toiminnalle  suuntaviivat,  hänellä  on  kyky  saada ihmiset mukaansa ja hän synnyttää riittävästi energiaa asetettujen tavoit‐ teiden saavuttamiseksi (Karlöf 1989:60).   Johtaminen voidaan yleisesti määritellä organisaation inhimillisten ja materiaali‐ voimavarojen  integroinniksi  ja koordinoinniksi päämääristä  johdettujen koko‐ naistavoitteiden  saavuttamiseksi  (Routamaa 1978:1).  Johtaminen on  tähän  tut‐ kimukseen sovitettuna eräs organisaation sosioteknisistä osajärjestelmistä,  jon‐ ka  tehtävänä yleisesti nähdään organisaation rakenteen muuttaminen sen mu‐ kaan miten organisaation ulkoinen ympäristö muuttuu.    Kestävyys  Kestävyydestä  (sustainability) on  tullut  eräs hallitun kehityksen  tärkeimmistä  kriteereistä,  joka mainitaan myös kuntalaissa. Kestävyys  tarkoittaa periaatetta,  jossa nykyhetken toiminta ei sulje lopullisesti pois tulevaisuuden toimintamah‐ dollisuuksia. Käsitettä on käytetty ensin metsätaloudessa: kestävän metsätalou‐ den periaate  (Nachhaltigkeit)  syntyi Saksassa 1600‐  ja 1700‐lukujen vaihteessa  (Hertz 1933). Viime vuosikymmenten aikana käsite on levinnyt yleiseksi yhteis‐ kunnalliseksi tavoitteeksi.    Klusteri (rypäleikkö)  Klusteri  (cluster)  on  yritysrypäleistä  koostuva  joukko,  jossa  yhdistyy  monen  organisaation tieto, suhteet ja motivaatio. Klusteriin kuuluvat palvelevat samaa  asiakasta, mutta prosessin eri vaiheissa. Klusterin ylivoima perustuu jatkuvaan  innovaatioon ja se on myös maantieteellinen yhteenliittymä (Porter 1998). Tässä    ACTA WASAENSIA 31 tutkimuksessa esitetään klusterille suomennoksena sanaa rypäleikkö. Klusteri‐ käsitteen isänä pidetään Porteria,  jonka (emt.:87‐88) mukaan klusteri on maan‐ tieteellinen  yhtiöiden  ja  laitosten  yhteenliittymä  tietyllä  toimialalla. Klusterin  perusajatus on hänen  (emt.) mukaansa se, että makrotasolla on ajateltava glo‐ baalisti, mutta mikrotasolla on toimittava paikallisesti.    Seutu  Seutu on tutkimuksessa muodostettu vastine kaupunkiseudulle, jota mm. Anti‐ kainen  ja Vartiainen  (2004:20) kuvaavat seuraavasti: Kaupunkiseudut heijaste‐ levat  päivittäistä  ihmisten  elinympäristöä  ja  yritysten  toimintaympäristöä.  Kaupunkiseutujen  kunnilla  ovat  yhteiset  asunto‐,  koulutus‐  ja  työmarkkinat.  Seutu on  tähän  tutkimukseen sovitettuna  joukko kuntia,  joiden alueella olevat  yritykset  tekevät  yhteistyötä  ja  kunnat  ovat  samaa  työssäkäyntialuetta.  Tänä  päivänä  seutu  on  strategisessa  kehittämisessä  taso,  joka  heijastuu  erityisesti  elinkeinostrategioissa,  innovaatiopolitiikassa  ja  paikkakuntamarkkinoinnissa.  Yleisesti käsite seutu on usean kunnan muodostama sosiaalisesti, taloudellisesti  ja kulttuurillisesti yhtenäinen, maantieteellisesti rajattu alue.    Meemi  Meemillä  (meme)  tarkoitetaan kulttuurigeeniä,  joka kopioituu  itse. Meemi on  kulttuuriin  sisältyvä  aines,  jonka  arvellaan  välittyvän  ei‐geneettisin  keinoin,  erityisesti  jäljittelyn kautta.  (Blackmore 2000:9) Meemi  ilmentää muistikulttuu‐ ria  (memory mode),  jossa hiljainen  tieto  siirtyy  sukupolvelta  toiselle. Esimer‐ kiksi muoti on meemi.    Mega  Sivistyssanakirjan  (2002:305)  mukaan  mega  tarkoittaa  suurta,  suurikokoista.  Mega tarkoittaa isoa, monesta osasta koostuvaa kokonaisuutta, jossa osien välil‐ lä on vetovoimaa. Tässä tutkimuksessa mega tarkoittaa monesta osasta koostuvaa sy‐ nergistä kokonaisuutta. Megaklusteri (mega cluster) on vähintään kahden eri toimialan  klusterin yhteen sulautuma, jossa toimialat löytävät yhteistä synergiaa.    Meta  Sivistyssanakirjan  (2002) mukaan meta‐liite  tarkoittaa samaa kuin  taka‐,  jälki‐,  vierus‐,  tois‐, muutos‐  ja myöhäis‐liitteet. Meta  tarkoittaa  fyysisen olomuodon  tuolla puolen (Kauppinen 1995:34). Tässä tutkimuksessa meta tuo henkiset teki‐ jät  tähän  asti  tunnettuun  klusterin  käsitteeseen. Metaklusteri  (meta  cluster)  on  systeemiteoriaan sovitettu seudullinen ihannemalli yritysrypäleikköjen yhteistyöstä. Se  on malli toisiaan sivuavien tai osin sisäkkäisten klustereiden tulevaisuudesta, jossa me‐ gaklustereiden piirteiden ohella myös tietyt ympäristölle asetettavat ehdot ovat toteutu‐ 32  ACTA WASAENSIA neet yleisen systeemiteorian näkökulmasta. Tässä tutkimuksessa metaklusteri käsitetään  megaklustereiden toiminnallisena funktiona. Metaklusteri on yläkäsite inputille, proses‐ sille ja outputille.    Organisaatio  Organisaatio (organization) on yleisessä merkityksessään  joukko  ihmisiä,  jotka  ovat  järjestäytyneet  sosiaaliseksi  yksiköksi  saavuttaakseen  tietyn  päämäärän  (Routamaa 1976:1). Esimerkiksi yritys ja kunta ovat organisaatioita.    Systeemi, systeemiteoria  Systeemi on Sivistyssanakirjan (2002) mukaan järjestelmä, kokonaisuus, oppijär‐ jestelmä,  toimiva  koneisto.  Tässä  tutkimuksessa  systeemi  (system)  on  vuoro‐ vaikutuksessa olevien osien muodostama kokonaisuus. Nämä osat voivat edel‐ leen muodostaa osasysteemejä  ja ne taas osasysteemejä. Systeemiteoria on orga‐ nisaatioteoreettinen  ajattelutapa,  joka  perustuu  yleiseen  systeemiajatteluun  (Kast & Rosenzweig 1972).    Yrittäjyys, yrittäjä, yritys  Yrittäjyys (entrepreneurship) on ajattelu‐, toiminta‐ ja suhtautumistapa, joka saa  yrityksen  henkiset  ja  aineelliset  voimavarat  järjestäytymään  sekä  yksilöt  että  työyhteisöt pyrkimään tehokkaasti asetettuihin tavoitteisiin (Peltonen 1984:54).  Yrittäjyyteen  liitetään usein  esimerkiksi mahdollisuuksien  tunnistaminen  (Pu‐ hakka 2002),  innovatiivisuus  (Schumpeter 1934)  ja verkottuminen  (Larson and  Starr 1993).  Yrittäjä on oman yrityksen perustaja ja pienyrityksen johtaja, jonka tehtäväkent‐ tä, työn sisältö ja vastuu sekä käyttäytymiselle asetetut vaatimukset kytkeytyvät  läheisesti yrityksen toiminnan laajenemiseen ja kehitykseen (Koskinen 1996:11).  Yrittäjä  (entrepreneur) on  tuotantovoimien yhdistäjä,  joka saattaa nämä ansio‐ tarkoituksessa vuorovaikutukseen keskenään kantaen tuotantopäätöksiin liitty‐ vän riskin. Yrittäjän tärkein tehtävä on johtaa yritystä kertomalla tavoitteet.   Yritys on organisaatio,  jonka päämääriä ovat halutut tulokset tai olotilat. Tässä  tutkimuksessa  yritys  on  ihmissuhdekoulukunnan  mukaisesti  monipuolisesti  ympäristönsä kanssa vuorovaikutuksessa oleva yksikkö, joka asettaa itsenäises‐ ti tavoitteensa.      1.5 Tutkimuksen rakenne    Tutkimus  koostuu  kuudesta  luvusta.  Ensimmäisessä  luvussa  kuvataan  tutki‐ muksen  lähtökohdat  ja  rajaukset,  tutkimuksen alustava viitekehys  ja  ratkaisu‐ tapa sekä  tutkimuksen kulku. Luvussa kuvataan myös  tutkimusongelma, siitä    ACTA WASAENSIA 33 johdetut tutkimustavoitteet, tärkeimmät määritelmät sekä lopuksi tutkimuksen  rakenne.  Toisessa  luvussa  esitetään  systeemin  menestyksen  käsitteellinen  ra‐ kenne  erityisesti  suuren  ja  sisäkkäisen  systeemin,  kuten  yritysklusterin näkö‐ kulmasta.  Rakenteen  kuvaus  jaetaan  systeemilähestymiseen,  rakenteelliseen  klusterilähestymiseen, henkisistä tekijöistä lähtevään lähestymiseen sekä kuvai‐ levaan nykytilalähestymiseen. Näin kuvataan se teoreettinen keskustelu,  johon  tämä  tutkimus  fokusoituu  sekä eri  lähestymistapojen painotukset. Sen  jälkeen  kuvataan  tutkimusmenetelmä  ja  tutkimusstrategia. Lopuksi  esitetään  lähesty‐ mistapojen  yhteenveto  sekä  arvioidaan  niiden  käyttökelpoisuutta  erityisesti  tutkimusongelman ratkaisemiseksi.    Kolmannessa  luvussa  esitetään  tutkimuksen  teoriapohja,  erityisesti  systeemi‐ teoria  ja sen asemointi suhteessa muihin organisaatioteorioihin. Luvussa käsi‐ tellään  myös  systeemiajattelua  ja  sen  käyttökelpoisuutta  menestystekijöiden  tarkastelussa.  Lisäksi  esitetään  systeemin  sosiotekninen  kuvaus.  Lopuksi  tar‐ kastellaan  yritysten  menestystekijöitä  ja  tilannetekijöitä  eri  tutkimustulosten  valossa sekä tarkennetaan tutkimuksen viitekehystä. Neljännessä luvussa kuva‐ taan klusteri ja seutu systeeminä kuvailevalla tutkimusotteella sekä niiden rele‐ vantti olemus keskeisinä kontingenssitekijöinä. Iisalmen teollisuuden syntymis‐ tä  ja kehitysvaiheita kuvataan tutkimuksessa esimerkinomaisesti lähtötilanteen  luomiseksi.  Luvussa  kuvataan  myös  informaation,  sosiaalisten  tekijöiden  ja  kulttuurien  merkitystä.  Myöhemmin  tutkimuksessa  esitetään  klusterin  sosio‐ tekninen  kuvaus  ja  esimerkkiseudun  megaklustereiden  kuvaukset,  jotka  on  yleistettävissä kohdeseudulle. Luvussa kuvataan klusterin reaalimaailman  läh‐ tökohdat  eli  tekijät,  joista  voi  syntyä uusia  klustereita.  Systeemin  tehokkuus‐ mallissa tämä edustaa systeemin inputia (ks. Daft 1983). Lopuksi esitetään tut‐ kimuksen teorian yhteenveto.    Viidennessä  luvussa esitetään  tutkimusaineisto, validointi,  tiedonkeruu,  tutki‐ muksen kvantitatiiviset menetelmät, tutkimuksen luotettavuutta kuvaavat teki‐ jät, katoanalyysi  ja  tutkimustulokset  sekä näiden  tarkastelu. Systeemin  tehok‐ kuusmallissa tämä edustaa prosessia. Luvun lopussa tarkastellaan tutkimustu‐ loksia sekä tehdään yhteenveto yrityksen, klusterin ja seudun menestystekijöis‐ tä. Lisäksi tulokset kytketään tutkimuksessa aiemmin esitettyyn systeemikuva‐ ukseen. Kuudennessa luvussa kytketään synteesissä tutkimustulokset aiemmin  esitettyyn  teoriaan, kuvataan  tutkimuksen kontribuutio  ja  laajennetaan kluste‐ rin  teoriaa metaklusteriksi. Systeemin  tehokkuusmallissa  tämä edustaa systee‐ min  outputia. Metaklusterin  implementaatio Ylä‐Savossa  tehdään  empiiristen  tulosten  ja  johtopäätösten  valossa.  Lopuksi  esitetään  tutkimuksen  kritiikki  ja  jatkotutkimusaiheita.  34  ACTA WASAENSIA 2  SUUREN SYSTEEMIN MENESTYKSEN KÄSITERAKENNE    Edellä esitettiin  tutkimuksen  lähtökohdat  ja rajaukset, viitekehys  ja ratkaisuta‐ pa,  tutkimusongelma  ja  tavoitteet,  tärkeimmät määritelmät sekä  lopuksi  tutki‐ muksen rakenne. Tässä luvussa esitetään ne teoreettiset lähtökohdat, joihin tut‐ kimus perustuu, sekä  teoreettiset  tutkimuksen suuntaukset. Tällaisen käsitera‐ kenteen  luominen  auttaa  ymmärtämään  ilmiötä  ja  suuntaa  tiedonhakua  rele‐ vantteihin lähteisiin. Tämä luku keskittyy menestyksen käsitteelliseen rakentee‐ seen erityisesti suuren systeemin näkökulmasta. Tilannetekijät esitetään luvussa  neljä. Kuten  suuressa  yrityksessä  on  osastoja,  niin  klusterissa  on  yrityksiä  ja  seudulla on klustereita  ja kuntia. Monesta osasta koostuvaa systeemiä voidaan  pitää suurena. Suurta systeemiä kuvataan lähtökohtaisesti sanoilla sisäkkäinen,  yhteistyön  foorumeja  sisältävä  sekä  useat  henkiset  tekijät  ja  kulttuurit  huo‐ mioiva.           1. Viitekehystaso:               SISÄKKÄISYYS                      YHTEISTYÖ                      KULTTUURIT         2. Teoriataso:               3. Operationalisointitaso:                        Kuvio 4. Suuren systeemin menestyksen käsiterakenne.  SYSTEEMITEORIA  KLUSTERIOPPI MEEMI  systeemien:  ‐ lainalaisuudet  ‐ suorituskyky  ‐ osat ja rakenne  ‐ klusterin rajapinta  ja ulkopuoli  ‐ usean klusterin  yhteenliittymä ‐ henkiset tekijät  syötteinä  ‐ informaation mer‐ kitys  Kontingenssitekijät   ACTA WASAENSIA 35 Kuviossa  4  on  esitetty  suuren  systeemin menestyksen  käsiterakenne  Laineen  (2000:16) väitöstutkimuksessaan käyttämällä tekniikalla. Kuvauksessa on kolme  tasoa:  viitekehystaso,  teoriataso  ja  operationalisointitaso.  Viimeksi  mainittu  edustaa niitä keskusteluja ja foorumeita, joilta tutkimus on hakenut viimeisintä  tutkimustietoa  ja  jotka  ovat vaikuttaneet  aineisto‐  ja  analyysimenetelmävalin‐ toihin.  Viitekehystaso  edustaa  tutkimuksen  alussa  tehtyjä  valintoja  ja  oletta‐ muksia siitä, mitkä ovat suuren systeemin menestykseen vaikuttavat isot koko‐ naisuudet.  Edellä  kuvatut  tutkimuksen  alustava  viitekehys  (kuvio  1)  ja  siitä  johdettu suuren systeemin menestyksen käsiterakenne (kuvio 4) edustavat teo‐ reettista  orientoitumista  eli  niiden  avulla  pyritään  määrittelemään  ne  tekijä‐ ryhmät,  joiden  analysoiminen  katsotaan  tarkoituksenmukaiseksi  tutkittavan  ongelman  kannalta.  Sen  sijaan  eri  tekijöiden  välisistä  riippuvuussuhteista  ei  tehdä etukäteen olettamuksia. Menestyksen käsitteellinen rakenne huomioi sys‐ teemiajattelun periaatteiden mukaan organisaation ns. yhdistettynä systeeminä,  jota on kuvannut mm. Petit  (1967). Hänen  (emt.) mukaan yhdistetyssä systee‐ missä on kolme tasoa, joista sisimmäinen on tekninen taso ja kaksi ulointa tasoa  ovat  organisationaalinen  ja  institutionaalinen  taso.  Näillä  kahdella  viimeksi  mainitulla  tasolla on myös vaikutuksia systeemin ympäristöön. Tästä voidaan  tehdä  johtopäätös Parsonsin  (1969)  tapaan,  että  edellä mainituilla  tasoilla  esi‐ merkiksi  johtaminen on erilaista  ja samaa  tapaa käyttämällä eri  tasojen välille  syntyisi kuiluja.    Kuviossa 4 ei ole erityisesti korostettu  tutkimuksen viitekehyksessä mainittua  kohdeseudun nykytilaa. Erityisesti syrjäisillä seuduilla, kuten  tutkimuskohtee‐ na olevassa Ylä‐Savossa, menestyksen  lähtökohtana pidetään yritysten  ja  seu‐ dun  sisäistä  eli  endogeenista  kasvua  (esim. D’Arcy & Guissani  1996). Tämän  sisäisen kasvun nähdään toimivan alueen sosiaalisen pääoman kautta, joka ka‐ navoi  resursseja  sosiaalisten  verkostojen  kautta.  Näin  näkee  mm.  Pasanen  (2003a:17)  viitatessaan  amerikkalaiseen  sosiologi  Putnamiin. Alueen  jatkuvan  hyvinvoinnin  kannalta  ratkaisevana pitävät  esimerkiksi North  et  al.  (1992)  jo  toimintansa vakiinnuttaneita pk‐yrityksiä. Kohdeseudun nykytila  ja mahdolli‐ set sisäisen kasvun reitit esitetään alaluvussa 2.4. Sisäisen kasvun mekanismeja  sekä systeemien  tilannetekijöitä  tutkittaessa on  tarkasteltava seutua  ja sen mo‐ nia verkostoja monipuolisesti mukaan  lukien henkiset  tekijät kuten henkisten  johtajien merkitys ja seudun kulttuuritekijät.    Organisaation menestymiselle ei ole yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Pelkis‐ täen voidaan sanoa, että menestymiseen kuuluvat olemassa olon säilyminen  ja  kasvu. Erityisesti kasvun on nähty olevan pienen yrityksen menestymisen  tär‐ kein  indikaattori  (esim. Brush & Vanderwerf 1992). Systeemin koon kasvaessa  36  ACTA WASAENSIA menestymisen määritelmään alkaa tulla viitteitä erityisesti organisaation kyvys‐ tä toimia ympäristönsä kanssa ja säätää itseään tämän mukaan (esim. Leinonen  2003; Routamaa 1980). Tämä puolestaan  lisää systeemilähestymisen käyttökel‐ poisuutta. Organisaation, yhteisön tai  jopa alueen nähdään toimivan kuin eliö,  joka pyrkii tasapainon ylläpitämiseen toimintaympäristönsä kanssa.    Monimutkaisten  organisaatioiden  ymmärtämiseen  on  yrittänyt  löytää  keinoja  mm.  Thompson  (1973).  Hänen  (emt.)  mukaansa  kompleksinen  organisaatio  luonnollisena  järjestelmänä koostuu  joukosta  toisistaan  riippuvaisia osia. Hän  lisää, että  luonnollinen eli avoin  järjestelmä ottaa huomioon myös organisaati‐ oon vaikuttavat ympäristön elementit. Thompson ehdottaakin peruselementti‐ en hakemista kaikille organisaatioille niiden koosta riippumatta. Tätä periaatet‐ ta voidaan soveltaa aina klusterin systeemirakenteeseen asti. Elementtien väli‐ nen riippuvuus on hänen (emt.:17‐25) mukaansa sisäisen epävarmuuden suurin  lähde, kun  taas ulkoinen epävarmuus  johtuu yleisestä epävarmuudesta  ja en‐ nustamismahdottomuudesta.  Organisaation  rationaalisuutta  rajoittavat  ekso‐ geeniset tekijät eli ne tekijät, joita organisaatio ei voi itse valvoa. Tällöin yleisenä  ratkaisuna esitetään ympäristön vaihtamista tai siihen sopeutumista. Tässä tut‐ kimuksessa  ei  kuitenkaan  rajoituta  sopeutumiseen  vaan  tarkastellaan  myös  henkisiä tekijöitä, joilla ympäristöön voidaan vaikuttaa.      2.1  Systeemilähestyminen    Tutkimuksen alustavassa viitekehyksessä (kuvio 1) esitetty sisäkkäisyys otetaan  tutkimuksessa haltuun  systeemiajattelua käyttämällä. Systeemiajattelu on  sys‐ teemiteorian  perusta,  kuten  Routamaa  (1976:31)  asian  ilmaisee. Operationali‐ sointi  tapahtuu  keskittymällä  systeemin  suorituskyvyn  (menestystekijöiden)  mittaamiseen  sekä  systeemien  sisäkkäisyyden  ja  systeemien  rajapintojen  ku‐ vaamiseen. Sisäkkäisyydestä seuraa se, että sama menestystekijä saattaa selittää  systeemin menestystä myös suuremmassa kokonaisuudessa, jonka osa systeemi  itse on. Systeemien lainalaisuudet johdetaan johtamisen ja organisaatioiden teo‐ rioista,  joista  on  valittu  systeemiteoria.  Sen  jatketta,  kontingenssiajattelua,  on  myös analysoitu. Kontingenssiteorian mukaan organisaatioiden rakenteet ovat  seurausta pyrkimyksestä yhteensopivuuteen ympäristönsä kanssa. Kontingens‐ siajattelun  hengessä  voimme  kehittää  edelleen  systeemiajattelua,  mikäli  tun‐ nemme menestyksen perustekijät  ja ymmärrämme kokonaisuuden  toiminnan.  Systeemien eräs lainalaisuus on yhteisjärjestelmän luonne: yhteisjärjestelmä on  osista koostuva kokonaisuus,  jolla on yhteisiä osia  tärkeimpänä  tietoisuus yh‐ teisestä tuloksesta. Esimerkiksi klusteri on yhteisjärjestelmä.    ACTA WASAENSIA 37 Tämän tutkimuksen lähtökohdaksi on valittu orgaaninen organisaationäkemys  ja systeemiteoria, koska niiden avulla voidaan kuvata sisäkkäiset osat: yrityksen  osajärjestelmät,  yritys  itse  sekä  klusteri,  johon  yritys  kuuluu.  Samalla  tiettyjä  yrityksen  ominaisuuksia  voidaan  laajentaa  sen  yhteistyökumppaneihin.  Sys‐ teemiajattelussa organisaatio nähdään orgaanina eli koherenteista osista koos‐ tuvana, ympäristöön  sopeutuvana kokonaisuutena. Systeemiteoria  sopii  tutki‐ muksen  lähtökohdaksi, koska kuten  johtaminen voidaan nähdä yrityksen osa‐ tekijänä  niin  yritys  voidaan  nähdä  yritysryppään  osana  ja  ryppäät  klusterin  osana. Klusterit voidaan puolestaan nähdä  seudun osina;  sen osasysteemeinä.  Tässä tutkimuksessa systeemeiksi käsitetään yritykset, klusterit  ja seudut. Sys‐ teemin ja ulkomaailman rajana pidetään tässä tutkimuksessa seudun rajaa. Sys‐ teemiteoriassa organisaatio nähdään osasysteemien  joukkona,  jolla on monen‐ tyyppisiä panos‐tuotossuhteita sekä keskenään että ympäristönsä kanssa. Tätä  osasysteemien  joukon  kokonaisuutta  säädellään  ennen  kaikkea  sisäisen  ja ul‐ koisen vuorovaikutuksen kautta. Systeemisen ajattelun  lähtökohta on holismi:  kokonaisuus ei ole vain osiensa summa, vaan systeemiä itseään voidaan selittää  vain kokonaisuutena. Systeemin osat ovat hierarkkisesti  järjestäytyneet  –  sys‐ teemiajattelun  peruskäsitteisiin  kuuluu  systeemien  hierarkkisten  riippuvuus‐ suhteiden periaate. Systeemi koostuu alemman  järjestyksen alasysteemeistä  ja  on samalla yläsysteemin osa. (Ks. Kast & Rosenzweig 1972.)    Systeemin  suorituskyvyn  kannalta  nähdään  yleisesti  kaksi  ongelmaa:  koor‐ dinointi  ja  sopeutuminen.  Edellistä  tarvitaan  organisaation  teknisen  osan  eli  ytimen  välisten  elementtien  yhteensovittamiseen  ja  jälkimmäistä  tarvitaan  ulospäin suuntautuvien osien kohdatessa rajoituksia  ja odottamattomia  tapah‐ tumia  (Thompson 1973:87–105). Systeemi  tarvitsee siis hallintoa ratkaistakseen  sisäisen epävarmuuden  ja  tilapäisiä  rakenteita, kuten projektiryhmiä, hallitak‐ seen  ulkoisen  epävarmuuden.  Systeemin  menestystekijöitä  tutkittaessa  tämä  dilemma  näkyy  niin,  että  systeemiä  pidetään  samanaikaisesti  sekä  avoimena  mutta myös rationaalisuusvaatimuksen alaisena. Avoimen systeemin eräs omi‐ naisuus on innovatiivisuus. Systeemiseen ajatteluun voidaankin liittää erityises‐ ti henkiseltä puolelta ns. schumpeteriläisyys, jonka mukaan innovatiivisuus on  taloudellisen  kehityksen  lähtökohta,  ja  yrittäjä  on  vain hetkellinen  abstraktio.  Schumpeterin (1934) mukaan yrittäjyyden ydin on siinä yrittäjä, joka esittää ns.  uusia yhdistelmiä. Kun yrityksen toiminta sitten alkaa, niin tämä yrittäjä ”taan‐ tuu” johtajaksi, joka alkaa ratkoa lähinnä managementin piiriin kuuluvia asioi‐ ta. Edellä kuvattua ajattelutapaa voitaneen soveltaa myös klustereihin ja niiden  uusiin yhdistelmiin,  jotka  luovat ns. perinteisten toimialojen väliin uusia  liike‐ toimintamahdollisuuksia. Tällöin yrittäjän sijalla voidaan nähdä elinkeinotoimi‐ jat tai kunnalliset päätöksentekijät.  38  ACTA WASAENSIA Tässä  tutkimuksessa  systeemiteoriasta  tarkastellaan  erityisesti  systeemiin  si‐ säkkäisyyteen  liittyviä  näkökohtia  sekä  systeemin  tehokkuuteen  vaikuttavaa  säätelytapaa  ulkoisen  vuorovaikutuksen,  erityisesti  lähiympäristönsä,  kanssa.  Esimerkiksi Mintzberg  ja Quinn  (1992) korostavat systeemien  ja organisaation  tehokkuuden välisiä yhteyksiä. Sisäkkäisyydestä voidaan  johtaa se oletus, että  voidaan  löytää muutamia menestystekijöitä,  joilla voidaan selittää sekä kluste‐ rin että siihen kuuluvan yrityksen menestystä. Systeemin omaa kykyä vaikuttaa  menestykseen  tarkastellaan  tutkimuksessa  menestystekijöitä  luokittelemalla.  Jakona käytetään sisäisiä  ja ulkoisia menestystekijöitä. Edelleen osa menestys‐ tekijöistä luokitetaan kuuluvaksi niihin, jotka ovat heijastettavissa yritystä suu‐ rempaan yksikköön ja jotka silti ovat yritysjohdon kontrollissa eli tahtoikkunas‐ sa. Samankaltaista yritysjohtoa korostavaa lähtökohtaa on käyttänyt mm. Laine  (2000),  jonka mukaan  toimialaresepti  ja  yritysparadigma  toimivat  ikään  kuin  karttoina  tai  linsseinä,  jotka ohjaavat  liikkeenjohtajia havaitsemaan  ja  tulkitse‐ maan toimialaa ja yritystä tietyllä tavalla.      2.2  Klusterilähestyminen    Viitekehyksessä  (kuvio  1)  esitetty  osien  yhteistyö  otetaan  tutkimuksessa  hal‐ tuun klusterioppia käyttämällä. Lähestymistapa sopii myös edellä kuvatun si‐ säkkäisyyden kuvaamiseen. Toisaalta  se voidaan nähdä myös  alisteisena  sys‐ teemilähestymiselle, koska yhtenäistä klusteriteoriaa ei ole olemassa. Tässä tut‐ kimuksessa  yhteistyö  mielletään  ennen  kaikkea  informaation  vaihtamisena,  lisäarvon lisäämisenä asiakkaalle sekä yli perinteisten toimialarajojen menevänä  yhteistyönä. Klusterilähestymisessä on alettu painottaa henkisiä tekijöitä kuten  monen organisaation tiedon, suhteiden ja motivaation yhdistämistä. Näistä syn‐ tyy Porterin  (1998) mukaan klusterin  tärkeä kilpailutekijä eli  jatkuva  innovaa‐ tio.  Kollektiivista  toimintatapaa  ratkaisuna  toimintaympäristön  dynamiikalle  ehdottaa myös  Johannisson  (1988),  jonka mukaan monimutkaisen  ja dynaami‐ sen ympäristön ymmärtämiseen vaaditaan kollektiivista toimintaa. Klusteriop‐ pia voidaan pitää myös lähestymistapana tutkittaessa yritysten menestystekijöi‐ tä. Tällöin lähtökohtana on se, että klusteriopilla haetaan ongelmia tai puutteita  yritysrypäksen toiminnassa sekä   käyttämättömiä mahdollisuuksia – tämä teh‐ dään tarkastelemalla kasvuyritysten yhteyksiä  ja yhteistyöverkostoa ohi perin‐ teisten toimialarajojen etsien optimitoimintatapaa (vrt. http://www. mediamik‐ keli.fi/ ollilind/paikklusteri.htm 2004).    Klusterin  eräänä  etuna  pidetään  parempaa  yhteensopivuutta  (fit) muuttuvan  ympäristönsä kanssa sekä nopeaa informaation hankintaa. Esimerkiksi Carrol ja    ACTA WASAENSIA 39 Vogel  (1987:73–78) mainitsevat hybridiorganisaation etuna paremman yhteen‐ sopivuuden  toimintaympäristön  kanssa, mitä  perinteisellä  organisaatiolla  on.  Hybridiorganisaatio  saa  tietotaitoa  (know‐how)  ja hiljaista  tietoa  (tacit  know‐ ledge)  laajemmalta  ja  nopeammin  käyttöönsä  kuin  perinteinen  organisaatio.  Tämä  johtuu siitä, että  tietolähteet sijaitsevat enemmän hajallaan kuin yhdellä  organisaatiolla. Edellisten tutkijoiden (emt.) mukaan on vaikea koodata  ja siir‐ tää hiljaista tietoa, ja näihin tarkoituksiin eivät sovi fyysiset tietovälineet.    Yhteistyöstä voidaan  johtaa se  tärkeä oletus, että  toimialan sisällä  ja eri  toimi‐ alojen  välillä  alkaa  tapahtua  yhteiskehittymistä  (co‐evolution),  jossa  yritykset  oppivat  toisiltaan  ja  löytävät yhdessä uusia  ratkaisuja  ja  toimintatapoja. Tämä  yhteiskehittyminen kiihdyttää tietämyksen syntymistä, koska informaation siir‐ rossa ei tarvita muistikoodausta ja koodinvaihtoa. Porterin käsitteen mukaisten  klustereiden voidaan katsoa  syntyneen pitkän  ja  luonnollisen kehityksen  seu‐ rauksena. Sitä vastoin viime vuosina on alettu puhua myös klustereiden tarkoi‐ tuksellisesta  muodostamisesta  esimerkiksi  kansallisten  kehittämisohjelmien  kautta (Ingley 1999: 3–9). Tämä tarkoittaa sitä, että klusterilähestyminen saattaa  myös  tuoda  niitä  elementtejä,  joiden  avulla  klustereiden  syntymistä  voidaan  kiihdyttää.    Klusterilähestymisen fokukseksi pk‐yritystasolta katsottuna on tässä tutkimuk‐ sessa  valittu  pikemminkin  verkostolähestyminen  (network  entry)  yritysten  kahdenvälisen  yhteistyön  (bilateral  relationships)  sijaan.  Pk‐yritysten  toisin  kuin suurten yritysten yhteistyömalleja strategisen  ja verkostojohtamisen kan‐ nalta  on  tutkittu  vähän  (esim.  Varamäki  ja  Vesalainen  2003).  Em.  tutkijat  (emt.:44)  kannattavat  verkostolähestymistä  ja  tekevät  lisäksi  sen  johtopäätök‐ sen, että kun pk‐yritys on kerran lähtenyt yhteistyöhön muiden yritysten kans‐ sa, se tekee sitä  jatkossa entistä todennäköisemmin. Lisäksi he (emt.:28) koros‐ tavat  sitä,  että  yritysten  verkostoitumista  edistävien  toimijoiden  tulee  tietää,  minkä  tasoista  yhteistyötä  (kehitysrengas,  löysä  yhteistyörengas,  projektiryh‐ mä,  yhteisyritys  tai  yhteisyksikkö)  yritykset  kulloinkin  aikovat  tehdä.  Pk‐ yritysten välisen yhteistyön  lisääntyessä  erääksi  esteeksi yksittäisen yrityksen  näkökulmasta  saattaa nousta Macpherson & Wilsonin  (2003:177–178) mukaan  riittävän  kyvykkyyden  puute.  Tutkijat  (emt.)  ehdottavatkin  jatkotutkimuksia  pk‐yritysten osaamistasoista erityisesti verkostoyhteistyöhön liittyen. Verkosto‐ lähestymistä on käyttänyt myös Linnamaa  (2004) aluetieteissä tutkiessaan ver‐ kostojen toimivuuteen vaikuttavia tekijöitä  ja alueen kilpailukyvyn kehittämis‐ tä. Hänen (emt.) mukaansa verkostojen toimivuus ja aluekehittäminen vaativat  erityisesti johtamiskontekstin tunnistamista eli verkostot eivät ole epämääräisiä  ja löyhiä organisaatioiden yhteenliittymiä.  40  ACTA WASAENSIA Klusterilähestymisen eräs tapa erityisesti klustereiden kehittymistä tarkastelta‐ essa  syrjäisillä  alueilla  voisi  olla  Pasasen  (2003b)  tutkima  moniyrittäjyys  tai  portfolioyrittäjyys  (multiple or habitual  entrepreneurship),  jossa  sama yrittäjä  on mukana useassa yrityksessä. Tämä olisi yrittäjä‐ ja henkilölähtöinen tarkaste‐ lukulma. Emt. (423) mukaan moniyrittäjyys on yleistä menestyneissä yrityksis‐ sä  ja siksi sen on  tärkeä  tutkimuskohde. Moniyrittäjyys saattaa edistää kluste‐ reiden  kehitystä  erityisesti  syrjäisillä  seuduilla,  ja  nämä  yrittäjähenkilöt  näh‐ dään tärkeinä alueen kehittymisen kannalta. Samaan viittaa haastateltu Sarvela  (2002 suull.), jonka mukaan yrityskarkurit ovat tärkeitä uusien yritysten perus‐ tannassa pysyessään samalla seudulla. Toisena moniyrittäjyyden etuna Pasanen  (2003b:424) mainitsee mahdolliset mittakaava‐ ja muut tehokkuusedut.    Klusterioppi edustaa  tässä  tutkimuksessa kerrannaisoppeja eli niitä  tutkimuk‐ sen  suuntauksia,  joilla  pyritään  osin  samoja  elementtejä  käyttämällä  kuvaa‐ maan suurempi  toimiva  järjestelmä sekä sen  lähiympäristö. Näiden suuntaus‐ ten eräs heikkous on monisyisten, erityisesti yhteiskunnallisten, ongelmien hal‐ linta. Tällaisia  sosiaalisesti  kestävää  kehitystä  rikkovia  ongelmia  ovat  esimer‐ kiksi  Mäkelän  (2001)  ESR‐ennakoinnin  koordinaatioprojektin  raportissa  esiin  nostamat työttömyys ja syrjäytyminen. Hänen (emt.) mukaansa klusterianalyysi  keskittyy helposti vain työelämän ja tuotannon huippuyksiköihin. Tästä syystä  klusterilähestyminen  tarvitsee  tuekseen  muita  menetelmiä,  jotka  huomioivat  yhteiskunnan tämänhetkisen tilan ja kehityssuunnan. Eräs tällainen menetelmä  voisi olla kestävyyden eri ulottuvuuksien käyttäminen mittareina tarkasteltaes‐ sa klustereiden  toimintaympäristöä. Tällöin klustereille asetettaisiin vaatimuk‐ sia, jotka niiden pitäisi täyttää, jotta niitä voitaisiin pitää tärkeinä seudun koko‐ naiskehityksen kannalta.      2.3  Kulttuuritekijät    Viitekehyksessä (kuvio 1) esitetyt pirstoutuvat kulttuurit otetaan tutkimuksessa  haltuun  meemin  käsitettä  käyttämällä,  tarkastelemalla  informaation  ja  tietä‐ myksen  merkitystä  sekä  liittämällä  tutkimukseen  esimerkkiseudun  kuvaus.  Meemi‐näkökulma on vielä nuori  ja oppina heikolla pohjalla. Se perustuu aja‐ tukseen,  että  ihmisen  toiminta  perustuu  jäljittelyyn  ja  tämä  jäljittely  välittää  kulttuuriin sisältyvää ainesta nopeasti eteenpäin (vrt. Blackmore 2000). Toinen  mahdollisuus  tämän osa‐alueen kattamiseen olisi ollut verkostotutkimus. Ole‐ massa oleva tutkimustieto tarjoaa toistaiseksi vähän työkaluja henkiseen lähes‐ tymiseen  tarkasteltaessa  yritysten  toimintaympäristöä.  Porterilainen  klusterin  pelikenttämalli (Porter 1991; Dunning 1993) tuntuu tämän tutkimuksen käsite‐   ACTA WASAENSIA 41 rakennetta  muodostettaessa  puutteelliselta,  koska  se  ei  ulkoisissa  tekijöissä  huomioi lähi‐ ja kaukokulttuurin henkisiä tekijöitä ellei niitä lasketa kuuluvaksi  käsitteen  ”sattuma”  alle. Ainoastaan  informaation merkitys  tunnistetaan  sys‐ teemin rajapinnassa tapahtuvasta vaihdannasta ja siinäkin niin, että se nähdään  pelkästään  input‐vaiheeseen  liittyvänä  resurssina. Tämän vuoksi  tulisikin  tar‐ kastella erikseen ns. henkisiä tekijöitä,  jotka vaikuttavat systeemin menestymi‐ seen.    Kulttuuritekijät huomioon ottavalla lähestymistavalla on myös teoreettinen yh‐ teys  systeemilähestymiseen,  koska  inhimilliset  ja  sosiaaliset  systeemit  ovat  avoimia  toisin  sanoen  vuorovaikutuksessa  ympäristöönsä  kuten  Routamaa  (1976:32) asian  ilmaisee. Tämä vuorovaikutus,  jonka  jo  ihmissuhdekoulukunta  tunnusti, on dynaamista ja monitasoista pitäen sisällään myös informaatioon ja  kulttuuritekijöihin  kuuluvia  asioita.  Eräs  avoimen  systeemin  vastaanottama  aines dynaamiseen tasapainoon pyrkimiseksi on informaatio aineen ja energian  ohella  (ks. Routamaa 1976). Useat  tutkimukset  ja  julkaisut viittaavatkin henki‐ siin  tekijöihin, mutta  niiden  rooli  on  tähän  asti  nähty  vähäisenä. Esimerkiksi  Daft (1983:105) viittaa henkiseen vaihdantaan,  joka ilmenee ympäristön sosiaa‐ lisena tyytyväisyytenä (societal satisfaction) tai sosiaalisena vastuuna. Verkosto‐ lähestymistä ehdottavat esimerkiksi Johannisson (1984) sekä Aldrich ja Zimmer  (1986),  joiden  mukaan  liiketoimintaa  luodaan  sosiaalisen  vuorovaikutuksen  kautta.    Organisaation rajan  ideana on pohjimmiltaan Hallin  (2001:31) mukaan se, että  organisaation  ulkopuolellakin  on  jotakin  –  sen  ympäristö. Hän  (emt.)  jatkaa,  että fyysinen ympäristö voidaan helposti todentaa, mutta sosiaalinen ympäristö  on vielä  teorian asteella. Sen rooli kuitenkin  inputien  lähteenä myönnetään  jo.  Tässä tutkimuksessa systeemin ulkopuolella olevan  lähiympäristön eli ekosys‐ teemin vaikutusta systeemin osajärjestelmiin kuvataan termillä meemi, joka on  itsekopioituva  kulttuurigeeni.  Meemi  ilmentää  myös  muistikulttuuria,  jossa  hiljainen  tieto  siirtyy  yli  systeemirajojen.  Tämä  yli  systeemirajojen  tapahtuva  siirtyminen  tulee huomioida, koska porterilaiset arvoketjut ovat kehittymässä  verkostoiksi, jotka saattavat olla alihankintaverkostojen lisäksi muita yhteistyö‐  tai vuorovaikutusverkostoja (esim. Mannermaa ja Ahlqvist 1998:15‐16).    Henkisten  tekijöiden merkitystä yrityksen menestyksen  selittäjänä on  tutkittu  vähän. Poikkeuksen  tekee Havusela  (1999),  joka on  tutkinut kulttuurin merki‐ tystä  yrittäjyyden  synnyttäjänä  ja  muovaajana  maaseutuolosuhteissa.  Hänen  (emt.) mukaansa voidaan osoittaa, että yrittäjyyden ja kulttuurin välisiä yhteyk‐ siä  koskeva  tietous  on  mahdollista  ryhmitellä  ymmärrettäväksi  teoreettiseksi  42  ACTA WASAENSIA malliksi. Kun menestystekijöiden tarkastelu tehdään eri kokoisissa systeemeis‐ sä, niin henkisiksi tekijöiksi ei voida niinkään käsittää pienyrittäjän omia henki‐ siä ominaisuuksia, vaan  seudulla vallitsevat kulttuuritekijät,  jotka vaikuttavat  menestymiseen. Henkisiä  tekijöitä korostaa myös Palojärvi  (1998),  joka on  tut‐ kinut pk‐yrittäjän päätöksentekoa psyko‐sosiaalisesta näkökulmasta käyttämäl‐ lä  hermeneuttista  lähestymistapaa.  Kuten  edellisistä  esimerkeistä  huomataan  henkiset tekijät on liitetty seutuun tai itse yrittäjään, mutta ei yritykseen. Palo‐ järvi  (emt.)  liittää henkisiin  tekijöihin myös  rationaalisuuden päätöksenteossa,  mikä  antaa  viitteitä  siitä,  että  informaation  käsittely  ja  tulkinta  ovat  henkisiä  tekijöitä  eivätkä  resurssitekijöitä  kuten  tähänastiset  systeemitutkimukset  sen  asemoivat.    Henkisten  tekijöiden  tarkasteluun pk‐yritysten  toimintaympäristössä on myös  käytetty  sosiaalista  konstruktivismia.  Esimerkiksi Devins  ja Gold  (2002)  ovat  tarkastelleet pk‐yritysten  johtajien kehittämistä  ja kehittäjien  työtä  tästä näkö‐ kulmasta.  Tutkijoiden  (emt.)  mukaan  ulkopuoliset  kehittäjätoimijat  (outside  agencies) voivat saada konstruktivismista työkalun kehittää pk‐yritysten johtoa  ja poistaa kuiluja kehittäjien  ja yritysten väliltä. Tässä tarkoituksessa konstruk‐ tivismi pitää sisällään kaiken vuorovaikutuksen ‐ keskustelut, narratiivit ja tari‐ nat ‐ joiden avulla voidaan konstruoida pk‐yrityksen todellisuus. Näin kaikkea  ilmaistavaa ja ilmaistua voidaan pitää sosiaalisena resurssina yrityksen kannal‐ ta. Myös Laine (2000) on käyttänyt konstruktivismia tutkiessaan toimialaresep‐ tin ja yritysparadigman muutosta ja sen vaikutusta strategiseen muutokseen.      2.4  Nykytilalähestyminen    Nykytilalähestyminen edustaa kontingenssiajattelua ja –tutkimuksia eli tilanne‐ tekijöiden  tarkastelua  kohdeseudun  nykytilan  ja  kehityksen  arvioinnissa.  Se  tarkoittaa kohdeseudun nykytilan  ja  rakenteiden  tarkastelua myös uuden yri‐ tystoiminnan syntymisen näkökulmasta. Näin nykytila nähdään kontingenssi‐ tekijöiden  funktiona  ja  tulevaisuus  puolestaan  nykytilan  funktiona:  alueiden  menestymistä selitetään alueen ominaisuuksilla kuten Hautamäki (2002) tekee.  Lähestymistavan lähtökohtina ovat olettamus sisäsyntyisestä eli endogeenisesta  kasvusta menestystekijänä  sekä kontingenssin ajattelutavan käyttäminen,  joka  korostaa tilannekohtaisuutta, mutta myös  jatkuvuutta. Nykytilan kuvaamiseen  soveltuu parhaiten kuvaileva tutkimustapa ja pikemminkin subjektiivinen kuin  objektiivinen  lähestymistapa. Systeemien menestystekijät  eivät kuitenkaan ole  pysyviä ajan myötä. Nykytilan vaikutus menestyksen selittäjänä on entistä ky‐   ACTA WASAENSIA 43 seenalaisempi kun  siirrytään kohti globaalia vaihdantaa,  jossa henkisten  teki‐ jöiden merkitys korostuu.    Kontingenssilähestyminen  pitää  organisaatiorakennetta  dynaamisena.  Tämä  perustuu ajatukseen, jonka mukaan ympäristö on kriittinen organisaatiolle, ku‐ ten Hall (2001:77) viittaa Lawrencen ja Lorschin tutkimukseen. Tehokkain orga‐ nisaatiomalli vaihtelee ympäristön mukaan. Tästä sen voidaan päätellä olevan  riippuvainen toimintaympäristön nykytilasta. Kontingenssimallia hän (emt.:60)  pitää edelleen hallitsevana voimana organisaatioteorioiden kehittämisessä. Tä‐ män ajattelutavan mukaan organisaatiot kehittävät kulttuurejaan erityisesti kie‐ len,  rituaalien  ja  kommunikointityylien  kautta  (ks. Morgan  1996). Kommuni‐ kaatiolla  ja  organisaatiorakenteella  nähdäänkin  olevan  toisiaan  muokkaava  vaikutus (Hall 2001:180). Henkistä  lähestymistä  ja nykytilalähestymistä tarkas‐ tellaan  tutkimuksessa  niin,  että  pyritään  ymmärtämään  ja  tulkitsemaan  sitä  toimintaympäristöä,  johon voi syntyä uusia suurempia systeemejä. Sitä perus‐ tellumpaa  tämä on, mitä enemmän nämä uudet asiat ovat  jo olemassa olevien  elementtien funktioita. Valitussa lähestymistavassa korostuu erilaisten sidosten  ja koko seudun systeeminen tarkastelu yksittäisen yrittäjän näkökulman tarkas‐ telun sijaan. Tämä lähestymistapa on erilainen kuin esimerkiksi Pasasen (2003a)  käyttämä, jossa hän tutki itäsuomalaisten pk‐yritysten menestystekijöitä yrityk‐ sen sisäisestä näkökulmasta.    Nykytilalähestyminen tasapainottaa osaltaan vallitsevaa teoriavinoumaa teolli‐ suuden ja palvelutuotannon välillä. Esimerkiksi Carrol ja Vogel (1987:181) mai‐ nitsevat, että 1900‐luvun johtamisteoriat perustuvat pääosin valmistavan teolli‐ suuden  tutkimuksiin  eivätkä palveluliiketoiminnan  tutkimuksiin. Palveluiden  merkitys  jalostusarvon  lisäyksestä  jälkiteollisessa yhteiskunnassa on kuitenkin  koko ajan kasvamassa. Klusteritarkastelussa  tämä korostuu entisestään, koska  tuotteisiin  ja  palveluihin  lisätään  asiakkaiden  arvostamia  lisäarvopalveluja.  Nykytilalähestyminen  tukee  näin  verkostolähestymistä  ja  sillä  on  yhteyksiä  mm.  Burnsin  ja  Stalkerin  (1961)  esittämään  orgaaniseen  organisaatioon:  ele‐ menttien välisten sidosten suuri määrä edesauttaa uusien asiakastarpeiden ha‐ vaitsemista ja innovaatioiden syntymistä.    Nykytilalähestymistä puoltaa myös Havuselan (1999: 145) päätelmä, jonka mu‐ kaan yrittäjyyden edistämisessä kannattaisi ilmeisesti sovittaa toimintastrategia  sen mukaan, millaisesta  alueesta  on  kysymys.  Sama  pätee  hänen  (emt.) mu‐ kaansa  kunnallisten  päättäjien  toimintaan:  kunnassa  elävä  kulttuuri  kehittyy  joko  itsenäisten  yrittäjien  yhdyskunnan  suuntaan  tai  sitten  yhteiskuntaan  tu‐ keutuvien palkansaajien yhteisön suuntaan. Toimintaympäristön nykytilaa käy‐ 44  ACTA WASAENSIA tetään myös  selittämään yritysten  syntymistä  ja kasvua: Esimerkiksi Littunen  (2001) näkee nykyisen  toimintaympäristön piirteet yhtenä  tekijäjoukkona, kun  tarkastellaan metallialan yritysten syntymistä  ja kasvua Suomessa. Edellä mai‐ nitussa tutkimuksessa on lisäksi mielenkiintoista se, että alueyksikkönä on käy‐ tetty muutamasta kunnasta koostuvaa  aluetta  (subregion),  joka  on  samankal‐ tainen lähtökohta kuin tässä käsillä olevassa tutkimuksessa. Tällaisella alueella  markkinat,  työvoima  ja  yritysten  yhteistyö  ulottuvat  yli  kuntarajojen  ja  tästä  kokonaisuudesta muodostuu yrityksen toimintaympäristö.      2.5  Tutkimusmenetelmä ja ‐strategia    Tutkimusstrategia  vastaa  kysymykseen, mitä  tehdään  tutkimusongelman  rat‐ kaisemiseksi. Tutkimus on ensiksikin aineistolähtöisyydeltään empiirinen  sur‐ vey‐tutkimus,  jonka aineisto on valittu subjektiivisesti. Tutkimuksen  lähtökoh‐ tana on oletus  lainalaisuuksista,  joihin erityisesti suuren sisäkkäisen systeemin  menestys perustuu. Olemassa olevaan tietoon nojaaminen näkyy tutkimuksessa  niin, että  tutkimuksen alussa  luodaan  tietty käsitys reaalimaailmassa  toimivan  systeemin  rakenteesta,  jota varten sitten hankitaan merkityksellinen  tutkimus‐ aineisto. Empiirisen osan  tulokset  tulkitaan  ja  tämän  jälkeen  luotuun kuvauk‐ seen  rakennetaan  feedback  laajentamalla olemassa olevia  teorioita. Positivisti‐ nen ote korostaa tiedon luotettavuutta ja varmuutta (engl. positive). Se korostaa  tosiasioissa pitäytymistä ja lähtee siitä, että tutkittavasta ilmiöstä pitää muodos‐ taa käsitteitä, koska ne itse ovat liiankin konkreettisia. Tässä tutkimuksessa yri‐ tyksen kuvaus ja sen menestystekijöiden etsiminen edustaa positivistista lähes‐ tymistapaa. Tutkimus  tarkastelee myös yritystä  suurempia kokonaisuuksia,  ja  tästä syystä menestyvän klusterin viitekehyksessä oleva kohdeseutu kuvataan  myös esimerkein. Tässä  tutkimuksessa  tiedon  funktio on ymmärtäminen. Ym‐ märtävä  ja tulkitseva metodi pyrkii rakentamaan konkretisoidun kuvan tutkit‐ tavasta kohteesta  ja ilmiöstä. Tässä tutkimuksessa klusterin  ja seudun kuvauk‐ sen  tavoitteena on vallitsevien rakenteiden  ja  tilannetekijöiden ymmärtäminen  historiallisen case‐tutkimuksen avulla.    Tutkimus on myös uusia yhdistelmiä hakeva. Tästä  syystä empiiriseksi  tutki‐ musmenetelmäksi  on  valittu  faktorianalyysi,  jota  käyttämällä  pyritään  löytä‐ mään menestyskimppuja. Näiden sisältöä  tutkimalla  tarkastellaan sitä, ovatko  eri  kokoisten  systeemien menestymisen  keinot  samoja. Nämä menestystekijät  pyritään  tunnistamaan  ja  analysoimaan  tutkimuksessa  esitettyihin  teorioihin  verrattuna. Eksploratiivisuus näkyy  tutkimuksessa myös asiantuntijahaastatte‐ luina,  jotka kohdistuvat henkilöihin,  jotka ovat  joutuneet tekemisiin tutkimuk‐   ACTA WASAENSIA 45 sen kohteena olevien  ilmiöiden kanssa. Toinen piirre on  case‐analyysit,  joissa  kuvataan  esimerkkinä  olevan  Iisalmen  seudun  teollisuuden  kehitysvaiheet  ja  elinkeinopoliittinen toimintaympäristö.      2.6  Yhteenveto ja lähestymistapojen käyttökelpoisuus   Tutkimuksessa  käytetyillä  lähestymistavoilla  pyritään  kokoamaan,  yhdistä‐ mään  ja  systematisoimaan aikaisempia  tutkimustuloksia organisaatioiden me‐ nestystekijöistä. Tällöin tutkimuksen punaisena lankana on systeemistä lähtevä  tarkastelutapa. Valittua ratkaisua perustellaan systeemiteorian omalla peruspe‐ riaatteella,  jonka  mukaan  systeemi  voidaan  johtaa  sen  pienemmistä  osistaan  implisiittisesti. Tämän takia pienemmät osat tulee tuntea  ja kuvata ennen kuin  suurempi  kokonaisuus  luodaan. Näin  kaikille  organisaatioille  voidaan  hakea  peruselementtejä. Toinen  tärkeä perustelu on  se,  että  systeemi  ei voi olla ole‐ massa  ilman  ympäristöään,  jonka  kanssa  se  on  vuorovaikutuksessa.  Tämän  ympäristön sekä tilannetekijöiden kuvaamiseen tarvitaan kuvailevia työtapoja.  Näin myös organisaation ympäristössä voidaan nähdä olevan elementtejä, jois‐ sa on yhtäläisyyksiä organisaation sisäisiin elementteihin. Valittu tarkastelutapa  edustaa strategisesta näkökulmasta Mintzbergin  ja Quinnin (1992:43‐59) esittä‐ mää ns. konsonanssia eli sovittamista,  jossa yritysstrategia  joustaa ympäristön  muutosten  ja kilpailijoiden mukaan, kun  itse ympäristö muuttuu  ja myös kil‐ pailijat muuttuvat yrittäessään sopeutua samaan ympäristöön. Tässä tutkimuk‐ sessa pyritään ottamaan haltuun systeemin lähiympäristö, joka voidaan käsittää  itsekin systeemiksi,  jonka osa aiemmin mainittu pienempikin systeemi on. Lä‐ hestymistapoja  arvioitaessa  tulee  kiinnittää  huomiota  myös  klusterin  laajuu‐ teen: tarkastellaanko paikallisverkostoja eli lähinnä kuntatasoa vai alueverkkoa  (regional  network),  joka  kattaa  maakuntatason  tai  seutukunnan  (ks.  Sydow  1996:22‐26). Tässä tutkimuksessa klusterin laajuus asetetaan edellisten väliin  ja  alueesta käytetään nimitystä seutu. Se on pienin yksikkö, jonka sisällä klusterit  voivat  yhdistyä  suuremmaksi  toiminnalliseksi  kokonaisuudeksi,  megakluste‐ riksi.    Kuviossa 5 on esitetty  tutkimuksen asemointi suhteessa eri  tutkimuskeskuste‐ luihin. Mitä enemmän keskustelua kuvaava ympyrä leikkaa organisaation me‐ nestymistä  kuvaavaa  keskiympyrään,  sitä  suurempi  painoarvo  sillä  on  tässä  tutkimuksessa. Kuvattu  asemointi  suuntaa  tutkimusta valitun  tutkimusstrate‐ gian puitteissa teoreettisen viitekehyksen ohella. Tärkein lähestymistapa on sys‐ teemilähestyminen  ja  toiseksi  tärkein  lähestymistapa on klusterilähestyminen.  Nämä  lähestymistavat sopivat  tutkimusongelman ratkaisuun parhaiten, koska  46  ACTA WASAENSIA tutkimuksen  kohteena  ovat  eri  kokoiset  jo  vakiintuneet  organisaatiot,  joiden  välillä on  riippuvuuksia maantieteellisesti  tai  toiminnallisesti. Valitut  lähesty‐ mistavat eivät  sovi pienten  tai alkavien yritysten menestystekijöiden  tarkaste‐ luun, koska ne eivät painota yksilöön  liittyviä asioita. Kuviossa esitetyt muut  lähestymistavat  voidaan  myös  nähdä  alisteisina  systeemilähestymiselle.  Sys‐ teemilähestyminen kuvataan omassa  luvussaan 3  ja muut  lähestymistavat ku‐ vataan luvussa 4. On syytä mainita, että alkavia yrityksiä  ja yrittäjyyttä koske‐ vissa  tutkimuksissa  on  tosin  tehty  toisensuuntaisiakin  valintoja.  Esimerkiksi  Rea et al. (1999) näkevät, että yrittäjä tai yritys luo itse oman toimintaympäris‐ tönsä vapaiden valintojen kautta  eikä ole  sidoksissa  jo olemassa oleviin  aree‐ noihin.                                     Tietämys                                           Suorituskyky                              Nykytila                                                                                        Yhteistyö                                                                     Yhteen‐                                                             sopivuus      Kuvio 5. Tutkimuksen asemointi suhteessa tutkimuskeskusteluihin.    Organisaation menestyminen tiivistetään usein sanaan yhteensopivuus; hallin‐ non  ja  johtamisen  tärkeimpänä  tehtävänä nähdään yhteensopivuuden aikaan‐ saaminen organisaation omien peruselementtien välille sekä myös institutiona‐ lisoidumman toiminnan ja epävarmuutta aiheuttavan toimintaympäristön välil‐ le.  Esimerkiksi  Thompson  (1973:196)  tiivistää  tämän  yhteensopivuuden  niin,  että  hallinto  pyrkii  pitämään  organisaation  kaikkien  tarpeellisten  toiminnan  virtojen  solmukohdassa.  Olettamus  yhteensopivuuden  tärkeydestä  johtaa  sii‐ Organisaation  menestyminen  Systeemi‐ teoria  Klusteri‐ oppi  Kulttuuriset  tekijät  Tilanne‐ tekijät  Informaatio‐ tutkimus    ACTA WASAENSIA 47 hen,  että  organisaation menestyminen  olisi pääosin  sisäsyntyistä. Tällöin me‐ nestymisen  tarkastelu  tulee  keskittää  organisaatioon  itseensä  sekä  siihen  lä‐ hiympäristöön,  jonka  kanssa  yhteensopivuutta  yritetään  rakentaa.  Viimeksi  mainitusta seuraa puolestaan se, että organisaatiot ovat rajattujen ympäristöjen‐ sä edustajia näiden antamalla suostumuksella.    Muita mahdollisia lähestymistapoja tutkittaessa suurten systeemien menestystä  olisivat  saattaneet  olla  verkostotutkimus  (lähinnä  meemin  käsitteen  ja  infor‐ maation vaihdon  sijaan),  teollisuuspuistojen kuvaileva  tutkimus  tai yhteistyö‐ tutkimukset  (lähinnä klusteriopin  sijaan)  sekä uudempien organisaatioteorioi‐ den käyttäminen systeemiteorian sijaan kuvattaessa organisaatioita esimerkiksi  virtuaalisina kokonaisuuksina (ks. kuvio 6). Verkostolähestymistavan sosiaalis‐ kulttuurillinen näkökulma olisi voinut olla eräs mahdollinen  sovellustapa ku‐ ten esimerkiksi Fletcher (2002) on tehnyt tutkiessaan perheyrityksiä verkostolä‐ hestymisen  näkökulmasta.  On  aiheellista  todeta  se,  että  systeemiteoria  on  jo  vanha organisaatioteoria, mutta  tässä  tutkimuksessa  sitä  tarkastellaan kontin‐ genssiajattelun hengessä.  Sitä vastoin  esimerkiksi Varamäki  (2001) on ottanut  käyttöön  yrityshotellin  käsitteen,  jolla  tarkoitetaan  virtuaaliorganisaatioiden  yhteenliittymää,  joka syntyy yritysten välisen  joustavan erikoistumisen kautta.  Systeemiteorian  –  vaikka  se  onkin  yleisteoria  –  käyttöä puoltaa  kuitenkin  se,  että se on ensimmäinen organisaatioteoria, joka ei ole selvästi määrättyihin kes‐ kushenkilöihin sidottu (ks. Routamaa 1976:100). Systeemiteoria itse on abstrak‐ ti, mutta kontingenssi tuo siihen  järjestystä ottamalla mukaan reaalisia tilanne‐ tekijöitä ja reunaehtoja.    Oman  kysymyksensä muodostaa  informaatioon perustuva  lähestymistapa  in‐ put‐  ja output‐näkökulmista. Tieteelliset artikkelit, kuten Braunerhjelm  (1999),  antavat  selvän  käsityksen  siitä,  että  verkostoistuminen  lisää  tietoa  ja  tiedon  vaihtoa sekä horisontaalisella että vertikaalisella tasolla yritysten kesken, mikä  puolestaan edistää osaamista  ja oppimista.  Informaatiolähestyminen keskittyy  tässä tutkimuksen systeemin rajapinnassa tapahtuviin ilmiöihin, koska klusteri‐ lähestymisessä yhdeksi fokukseksi valittiin klusterin rajapinnat. Aidossa kluste‐ rissa  on  osien  välistä  kommunikointia  samoin  kuin  on  aidossa  systeemissä.  Tämä korostaa  informaation  tarkastelun merkitystä. Nykyisen käsityksen mu‐ kaan  systeemin  sisällä  tapahtuva  toiminta  ei  enää  riitä  muuttuvassa  toimin‐ taympäristössä.     Eräs kysymys  tarkasteltaessa systeemin menestystekijöitä on myös aikatekijän  huomioinen: tarkastellaanko menestystekijöitä poikkileikkausenomaisesti kuten  tässä  tutkimuksessa vai  jatkumona. Esimerkiksi Laine  (1991)  ehdottaa menes‐ 48  ACTA WASAENSIA tystekijöiden tarkastelua ajan funktiona on niin, että organisaation rakenteen ja  strategian  muutokset  nähdään  menestykseen  vaikuttavina  seikkoina.  Poikki‐ leikkausajattelua puoltaa kuitenkin kontingenssilähestyminen,  joka  tarkastelee  asioita tilanne‐kohtaisuuden pohjalta.     Kontingenssiteorian mukaan ei ole olemassa parasta mahdollista  tapaa selvitä  toimintaympäristön asettamista paineista (Hall 2001:216). Ympäristöllä on suuri  vaikutus organisaatioon, mutta kaikkein olennaisin asia on organisaation oma  tehokkuus. Tällöin tutkimuksen painopiste tulee asettaa itse systeemin tarkaste‐ luun. Tähänastisessa  tutkimuksessa ympäristön  ja  itse  systeemin yhdistävänä  tekijänä tehokkuusmielessä on lähinnä ollut niukkojen ja kilpailtujen resurssien  saatavuus. Entistä enemmän tehokkuutta on kuitenkin alettu pitää moniulottei‐ sena ilmiönä. Syynä tähän on muun muassa se, että systeemille asetetaan monia  tavoitteita yhtä aikaa  ja tavoitteiden asettajia on useita. Näin systeemit kytkey‐ tyvät toisiinsa myös tavoitejärjestelmien kautta. Tätä kautta myös toimintaym‐ päristö  osallistuu  systeemin  tavoitteen  asetteluun  ja  tehokkuuden  mittaami‐ seen.    ACTA WASAENSIA 49 3  SYSTEEMITEORIA JA AIEMPI TUTKIMUS    Edellä  esitettiin  tutkimuksen  lähtökohta,  tavoitteet  ja  teoreettinen  tausta  sekä  valitut  tutkimuskeskustelut  tutkimusongelman  ratkaisemiseksi. Tässä  luvussa  esitetään  tutkimuksen  teoriat,  aiemmilla menestystekijä‐  ja  kontingenssitutki‐ muksilla  tarkennetut  viitekehykset,  systeemin  kuvaus  sekä  systeemiajattelun  näkökulmia.  Luvussa  esitetään  myös  organisaation  ja  klusterin  sosiotekniset  kuvaukset  sekä  tarkastellaan  pk‐yrityksiä  ja  niiden  menestystekijöitä  systee‐ minäkökulmasta.      3.1 Organisaatioteoriat    Organisaatio  yleisessä  merkityksessään  voidaan  Routamaan  (1976:1)  mukaan  ymmärtää  joukoksi  ihmisiä,  jotka  ovat  järjestäytyneet  sosiaaliseksi  yksiköksi  saavuttaakseen tietyn päämäärän. Tutkittaessa organisaatiota on siinä huomioi‐ tava virallinen ja epävirallinen organisaatio. Se koostuu ihmisistä, ja se voidaan  nähdä kokonaisuutena,  joka koostuu osista  ja niiden ympäristöstä, ulkomaail‐ masta. Organisaatiokäsityksen muuttumiseen  ovat  vaikuttaneet  ihmiskäsityk‐ sen  muuttuminen  sekä  yhteiskunnalliset  muutokset.  Organisaatioteoriat  ovat  kuvanneet organisaatiota aikansa näkökulmasta: milloin se on nähty koneena,  kulttuurina, orgaanina tai postmodernisti kunkin omana ajatusmallina.     Yritys  on  tarkoituksenmukaista  nähdä  organisaationa,  jonka  päämääriä  ovat  halutut tulokset tai olotilat. Organisaatiolla on jokin tehtävä eli missio ja toimin‐ taa suuntaava visio,  joka kuvaa  tavoiteltavan  tuloksen  tai olotilan. Organisaa‐ tiota  johdetaan haluttuun suuntaan  tavoitteilla,  joiden saavuttamiseksi organi‐ saation rakenne muodostetaan. Organisaation johto määrittelee ja viestii tavoit‐ teet. Organisaatio nähdään ennen kaikkea johtamisen perustyövälineenä, kuten  Routamaa  (1978:1) asian  ilmaisee. Mitä monimutkaisempi  tämä väline on  sitä  vaikeampi sitä on käyttää tuntematta sen rakennetta ja se eri osien keskinäisiä ja  toimintaympäristöön  liittyviä  kytkentöjä. Nykyaika  edellyttää  organisaatioilta  sopeutumiskykyä. Tämä  lähestymistapa pohjautuu  kontingenssiteoriaan,  joka  näkee organisaation normatiivisen aggregaatin  sijaan  tilannekohtaisena  toimi‐ jana,  joka  kykenee  rakenteensa  jatkuvaan  muutokseen.  Kontingenssiteorian  mukaan  organisaatiojärjestelmä  on  laajemman  ympäristön  alasysteemi  (emt.  1978:14). Organisaatioita on pyritty jakamaan ryhmiin useiden erilaisten luokit‐ teluperusteiden mukaan. Selventävin lienee  jako,  jossa organisaatiot on ryhmi‐ telty  sen mukaan,  kenen  hyväksi  ne  toimivat. Yhteiseen  hyötyyn  perustuvat  organisaatiot hyödyttävät lähinnä organisaation jäseniä. Liikeyrityksistä hyöty‐ 50  ACTA WASAENSIA vät  eniten omistajat. Palveluorganisaatioista hyötyvät  eniten niiden asiakkaat.  Yleishyödyllisistä organisaatioista  hyötyy koko yhteiskunta. (Routamaa 2002:2)    Tämä tutkimus keskittyy organisaatioihin, jotka ovat yhteistyötä tekeviä yrityk‐ siä, mutta koskettaa myös kuntia,  jotka ovat palveluorganisaatioita. Yritys on  monipuolisesti  vuorovaikutussuhteessa  ympäristönsä  kanssa.  Organisaatiot  elävät  samalla myös kilpailuympäristössä. Ne kilpailevat keskenään  samoista  resursseista, kuten Morgan (1996:61) esittää asian kuvaavasti:  ”Populaatioteorian  näkökulma  organisaatiosta  tuo Darwinin  evo‐ luutioteorian keskelle organisaatioteorioita. Lyhyesti perusteet ovat  seuraavat. Organisaatiot,  kuten  eliöt  luonnossa,  ovat  riippuvaisia  kyvyistään  hankkia  riittävästi  resursseja  olemassaolon  säilyttämi‐ seksi. Tässä pyrkimyksessään ne joutuvat kilpailemaan muiden or‐ ganisaatioiden kanssa,  ja koska yleensä yksittäisestä resurssista on  niukkuutta,  niin  vain  vahvin  organisaatio  jää  henkiin.  Luonteel‐ taan, määrältään  ja  jakaumaltaan keskenään kilpailevat organisaa‐ tiot ovat  samalla hetkellä  riippuvaisia  resurssien  saatavuudesta  ja  kilpailusta samanlaisten  ja erilaisten organisaatioiden kanssa. Ym‐ päristö  on  siten kriittinen  tekijä määriteltäessä  sitä, mitkä  organi‐ saatiot onnistuvat ja mitkä epäonnistuvat.”    Organisaatio on järjestäytynyttä ihmisten yhteistoimintaa. Tällöin voidaan aset‐ taa kaksi kysymystä: millaisia organisaatiot ovat  ja millaisia niiden  tulisi olla  erityisesti sisäiseltä rakenteeltaan  ja toiminnaltaan. Lähestymistapa on siis nor‐ matiivinen. Organisaatiotutkimuksen eräs valinta on se, tarkastellaanko organi‐ saatiota  yhtenä  kokonaisuutena  (holismi)  vai  pilkotaanko  se  osiin  (elementa‐ rismi).  Yhteistä  puolestaan  organisaatioteorioille  on  se,  että  johtaminen  näh‐ dään organisaatiossa muita  toimintoja yhteen sovittavana  toimintona. Organi‐ saatiotutkimus on pyrkinyt luomaan organisaatioteorioita, ajatussuuntia. Nämä  ajatussuunnat ovat  saaneet vaikutteita esimerkiksi  sosiologiasta  ja biologiasta.  Organisaatiotutkimus  tarkastelee  organisaatioiden  rakenteellista  luonnetta  ja  sisäisiä  vuorovaikutussuhteita  sekä  yksilöiden  ja  ryhmien  käyttäytymistä  ja  näihin  liittyviä  todennäköisyyksiä  ja  trendejä. Organisaatiotutkimuksen uran‐ uurtajat  eivät  sinänsä  välttämättä  pyrkineet  tietoisesti  luomaan mitään  uutta  teoriaa.  Heidän  kehittämistään  lähinnä  organisaatio‐opeiksi  katsottavista  aja‐ tussuunnista muodostui vasta vähitellen näiden oppisuuntien perustajien seu‐ raajien edesauttamana organisaatiokoulukuntia, joiden organisaationäkemyksiä  aluksi pidettiin yleispätevänä organisaatioteoriana. Eri koulukuntia tutkittaessa  voidaan kuitenkin havaita, ettei mitään yhtenäistä kokonaisvaltaista organisaa‐ tioteoriaa ole olemassa. (Routamaa 2002:2)    ACTA WASAENSIA 51   Organisoinnilla  pyrittiin  maksimoimaan  ihmisen  työpanos.  Asioita  selitettiin  toiminnoista käsin (ns. funktionaalinen lähtökohta). Avainkysymys oli se, miten  toimintojen  johtaminen  tulee  järjestää. Työnjako nähtiin keinona  saavuttaa  te‐ hokkuus. Systeemi nähtiin mekanistisena: ylin  johto suunnittelee  ja kontrolloi,  kun taas alemmat hierarkiatasot ovat vain panoksia. Työpanoksen maksimoin‐ tia ja benchmarking‐taloutta kohtaan on myös esitetty kasvavaa kritiikkiä Silta‐ lan (2003:3) tavoin:  ”Benchmarking‐talous –  joka vertailee  sijoitetun pääoman  saamaa  reaalikorkoa  –  vaatii  kuitenkin  juuri  sitä.  Konsulttiguru  Peter  F.  Druckerin mukaan mikään  organisaatio  ei  voi  jäädä  henkiin  ellei  ota mittapuukseen alansa markkinajohtajaa. Sen takia työtä ei enää  mitata tunneissa eikä kappaleissa, vaan vaihtelevana markkiname‐ nestyksenä.  Pääoma  vaatii  jatkuvaa  kasvua,  mutta  harva  jaksaa  osallistua  heikoimman  lenkin  pudotuspeliin  läpi  elämänsä;  päin‐ vastoin ihmiset ovat taipuvaisia asettumaan aloilleen  ja tyytymään  rahalle mahdottomaan ’paikalliseen optimiin’.”    Nykyiseen  käsitykseen  organisaatiosta  vaikuttavat  eri  aikoina  vallalla  olleet  organisaatiokäsitykset. Aikakaudesta riippuen organisaatio on nähty pelkistäen  sanottuna  joko  suljettuna  järjestelmänä  (koneena),  orgaanina,  kulttuurina  tai  ”postmodernina”.  Käsitys  organisaatiosta  koneena  syntyi  teollisen  vallanku‐ mouksen  seurauksena.  Klassisten  teorioiden  ja  aikakauden  heikkoutena  voi  pitää  sitä,  että  ihmistä  pidettiin  rationaalisena  eli  täydellisen  tietämyksen  omaavana voiton maksimoijana  ja organisaatiot nähtiin staattisina rutiinisuori‐ tuksia  tekevinä ”koneina”. Tämä metafora  rinnastaa organisaation koneeseen,  joka tekee tiettyä tehtävää. Klassista aikakautta seurasi moderni aikakausi,  jol‐ loin organisaatioon otettiin biologinen näkemys. Sen mukaan organisaation on  mukauduttava ympäristöönsä,  jotta  se  selviää. Koska ympäristöjä on erilaisia,  niin myös organisaatioita on erilaisia. Klassisella aikakaudella organisaatio näh‐ tiin vielä aineellisena. Sen jälkeen siirryttiin aineettomaan katsantokantaan, jos‐ sa  organisaatio  koostui  elementeistä  ja  niiden  muodostamasta  kontekstista.  Elementtejä olivat mm. symbolit,  logot, normit, uskomukset  ja tarinat. Organi‐ saatioissa nähtiin  olevan  alakulttuureja,  artefakteja  ja  symboleita.  Jälkimoder‐ nissa ajattelussa 1990‐luvulla organisaatio nähdään  tulkinnallisena kuvana ku‐ ten katsoja näkee taideteoksen.  52  ACTA WASAENSIA                Ajattelijat tienraivaajina: Smith, Marx, Durkheim, Mill, Ricardo, Schumpeter   Klassiset organisaatioteoriat (classical management theory)       1. ”Mekanistinen” organisaatio (klassinen aikakausi):              2. ”Orgaaninen” organisaatio (moderni aikakausi): Hawthorne-tutkimukset sodankäynnin opit     … von Bertalanffy                Ajattelijoita: Keynes, Maslow, Simon-March      3. ”Aineeton” organisaatio (symbolis-tulkinnallinen aikakausi):                4. ”Postmoderni” organisaatio (futuristinen aikakausi):             Klusterit, ”kvanttiorganisaatiot”     Kuvio 6. Organisaatioteoriat ja niiden kehitys.    Kuviossa 6 on esitetty organisaatioteoriat  ja niiden kehitys  tutkimuksen koos‐ teena.  Klassisiin  organisaatioteorioihin  luetaan  tieteellinen  liikkeenjohto,  ad‐ Tieteellinen liikkeen- johto (Taylor) Administratiivinen koulukunta (Fayol) Byrokratiateoria (Weber) HR ja OB (Mayo) Systeemiteoria (Kast-Rosenzweig) OR ja MS -> MIS -> DSS Kontingenssiajattelu Tilanneajattelu Systeemiajattelu Organisaatio ”tulkintana” Organisaatio ”kulttuurina”   ACTA WASAENSIA 53 ministratiivinen  koulukunta  ja  byrokratiateoria.  Systeemiajattelu  syntyi  1960‐ luvulla, ja tilanneajattelu syntyi 1970‐ ja 1980‐luvulla. Kontingenssiteoria syntyi  koosteena ja sitä ei voida panna kenenkään yksittäisen tutkijan nimiin. Kontin‐ genssiteorian mukaan  jokaista organisaatiota  tulee käsitellä erillisenä yksikkö‐ nä, mutta nämä yksiköt ovat vuorovaikutuksessa keskenään (Routamaa 1981:4).  Kulttuurinen näkemys organisaatiosta syntyi 1980‐luvulta alkaen. Siinä organi‐ saatio on sosiaalinen konteksti. Postmodernin organisaation käsite syntyi 1990‐ luvulla.  Siinä  organisaatio  nähdään  kuin  taideteoksena  eli  kukin  näkee  sen  omalla tavallaan.    Routamaata (1978) mukaillen teorioista voidaan tehdä seuraava tiivistelmä: Tie‐ teellisen  liikkeenjohdon  (scientific management)  loi amerikkalainen  insinööri  Frederik Winslow  Taylor  (1856‐1915)  ns.  käytännöllisellä  opillaan,  jonka  hän  esitti  vuonna  1911  koosteteoksessaan  ”Principles  of  Scientific  Management”.  Teorian mukaan  toiminnot  pitää  rationalisoida  tekemällä  henkinen  vallanku‐ mous, mental revolution. Tämä tapahtuu tekemällä työntutkimusta pilkkomalla  työsuoritukset  osiin  ja  valitsemalla  työntekijät  oikeille  paikoille.  Teorian mu‐ kaan suunnittelu  ja  toteutus  tulee erottaa  toisistaan  ja  työntekijöiden  tulee eri‐ koistua erilaisiin  tehtäviin. Taylor korosti  työnjohdon  ja suorittavan  työn  tiuk‐ kaa erottamista. Ranskalainen insinööri Henri Fayol (1841‐1925) on administra‐ tiivisen  koulukunnan  luoja.  Tämän  adminstratiivisen  koulukunnan  mukaan  organisaatio on  rationaalinen väline  tavoitteiden  saavuttamisessa. Hallinnolli‐ nen teoria erottelee liikkeenjohdon funktiot  ja korostaa seuraavia asioita: työn‐ jako, kuri,  suunnan  ja  johtamisen ykseys, yksi päämäärä, yksilön edun alista‐ minen organisaation  intresseille  sekä palkitseminen. Teoria uskoi henkilöstön  pysyvyyteen  ja korosti vastuuta. Fayol  loi ensimmäisen kokonaisvaltaisen  liik‐ keenjohtoteorian  ja  jakoi  organisaation  johtamisen  viiteen  perusfunktioon:  suunnittelu  ja tulevan ennakointi, organisointi, ohjaus, koordinointi  ja kontrol‐ lointi  (palaute  ja  tarkastaminen).  Saksalaisen  sosiologin  Max  Weberin  (1864‐ 1920)  byrokratiateoriaa  voidaan  pitää  joukkona  organisaation  piirteitä,  joita  voidaan käyttää sekä mikro‐ että makrotasolla. Tehokkaan organisaation todet‐ tiin olevan byrokraattinen eli sellainen,  jossa  työnjako on viety pitkälle  ja  tois‐ tuvia ongelmatilanteita varten on luotu säännöt. Teoriaa voidaan pitää hyvänä  rutiiniorganisaatioille, mutta huonona  joustaville,  ei‐rutiineja  tekeville organi‐ saatioille, joissa luovuus on tärkeää.    Niin sanotun Hawthorne‐tutkimuksen  tulokset kyseenalaistivat yllättäen klas‐ siset  teoriat,  koska  sen mukaan  paras  tulos  ei  syntynytkään  Taylorin  oppien  mukaisissa  organisaatioissa. Näin  syntyi  ihmissuhdekoulukunta, human  rela‐ tions (HR), joka halusi selvittää, mitkä fyysiset tekijät vaikuttavat yksilön käyt‐ 54  ACTA WASAENSIA täytymiseen  organisaatiossa,  mutta  se  löysikin  psyko‐sosiaalisten  tekijöiden  tärkeyden. Koulukunnan mukaan organisaatio on tehokas, jos sen ihmiset tun‐ tevat olevansa tarpeellisia, tuntevat kuuluvansa organisaatioon ja kokevat työn‐ sä mielekkääksi. Koulukunta ’löysi’ organisaation pienryhmät sekä niiden sisäi‐ sen  ja  välisen  toiminnan.  Samalla  löytyi  työviihtyvyyden  käsite.  Ihmissuhde‐ koulukunta kehittyi edelleen orgaaniseksi organisaatiomalliksi (OB), jonka joh‐ tava periaate on minimaalinen muodollinen työnjako. Se näkee työryhmät mää‐ räaikaisina,  dynaamisina  ja  korostaa  työryhmien  yhteistoimintaa.  Operaatio‐ analyyttinen koulukunta (OR) kehittyi toisen maailmansodan aikana ja sitä käy‐ tettiin aluksi ’salaisiin’ organisaatioihin. Sille ovat tyypillisiä matemaattiset me‐ netelmät  ja  lineaarinen ohjelmointi. Yksittäinen  ihminen häviää  tässä  tarkaste‐ lussa.    Kontingenssiteoria  (contingency  theory)  syntyi  koosteena.  Siitä  tuli  systee‐ miajattelun jatke, eräänlainen jalostettu versio tilanneajattelun hengessä. Se pää‐ tyi  1970‐luvulla  tilannekohtaiseen  arviointiin,  joka  tarkoittaa  sitä,  että  ei  ole  olemassa yhtä oikeaa tapaa organisoitua ja  johtaa. Se korostaa ihmisten kypsy‐ neisyyttä: mitä kypsempiä  ihmiset ovat, sitä  löyhemmällä säännöstöllä organi‐ saatio  voi  toimia. Kontingenssiteorian  tutkijoita  ovat Morganin  (1996:49) mu‐ kaan mm. Harvardin tutkijat Lawrence ja Lorsch. Tutkimuksissaan he totesivat,  että  1)  erilaisia  organisaatioita  tarvitaan  toimimaan  erilaisilla  markkinoilla  ja  erilaisissa  teknisissä  ympäristöissä  ja  2)  organisaatioiden,  jotka  toimivat  epä‐ varmassa  ja  turbulentissa  ympäristössä,  täytyy  saavuttaa  suurempi  sisäinen  erilaistuminen kuin organisaatioiden, jotka toimivat vakaammassa ympäristös‐ sä.    Kontingenssi‐lähestymistavan mukaan organisaatio on laajemman ympäristön‐ sä osasysteemi  ja tavoiteorientoitunut; koostunut teknisestä osasysteemistä, ra‐ kenneosasysteemistä,  psykososiaalisesta  osasysteemistä  sekä  koordinoivasta  johtamisen  osasysteemistä  (Routamaa  2002:22). Kontingenssitekijöitä  ovat  esi‐ merkiksi  tilanne,  teknologia, organisaation koko  ja maantieteelliset  tekijät. Esi‐ merkkinä voidaan ottaa kuljetukseen  liittyvät kontingenssitekijät: ennen  sahat  sijoittuvat vesistön ääreen ”kaupunkien parhaille  rannoille”, nyt ne  sijaitsevat  kuivalla maalla, koska sekä  tukkien että sahatavaran kuljetus  tapahtuu maan‐ teitse ja jossain määrin rautateitse. Emt. (2002:23) mukaillen kontingenssiajatte‐ lu tarkastelee vuorovaikutussuhteita organisaation osasysteemeissä sekä näiden  kesken että organisaation ja sen ympäristön välillä. Lähestymistapa pyrkii mää‐ rittelemään  vuorovaikutussuhteiden  ja  niissä  vaikuttavien  tekijöiden  piirteet.  Teorian tarkoitus on löytää tarkoituksenmukaisin organisaatio‐ ja johtamismalli  aina kulloiseenkin  erityistilanteeseen. Morgan  (1996:44) määrittelee pähkinän‐   ACTA WASAENSIA 55 kuoressa  kontingenssiteorian  seuraavasti  organisaation  sopeutumisena  ympä‐ ristöönsä: (1) Organisaatiot ovat avoimia systeemejä, jotka tarvitsevat huolellis‐ ta johtamista (management) tyydyttääkseen ja tasapainottaakseen organisaation  sisäisiä tarpeita ja ulkoiseen ympäristöön sopeutumista. (2) Ei ole parasta tapaa  organisoitua. Sopiva tapa riippuu tehtävän  luonteesta  ja toimintaympäristöstä.  (3) Johtaminen tulee nähdä ennen kaikkea samansuuntaisuuksien ja hyvien yh‐ teensopivuuksien (good fits) hakemisena. (4) Erilaiset lähestymistavat  johtami‐ seen  ovat  välttämättömiä  erilaisten  tehtävien  suorittamiseksi  samassa  organi‐ saatiossa.  (5) Erilaisia  ’organisaatiolajeja’  tarvitaan erilaisissa  toimintaympäris‐ töissä.    Routamaa  (1976:2) puolestaan korostaa sitä, että  tutkittaessa organisaatiota on  siitä aina huomioitava kaksi toisiinsa vaikuttavaa puolta: virallinen ja epäviral‐ linen organisaatio. Virallinen on etukäteen määrättyjen tavoitteiden ja tehtävien  toteuttamiseksi  perustettu  organisaatio,  jolla  on  tietty  ilmirakenne,  toiminta‐ säännöt ja –periaatteet. Epävirallinen organisaatio koostuu niistä toimintajärjes‐ telmään  osallistuvien  henkilökohtaisista  ja  sosiaalisista  suhteista,  joita  ei  ole  määritelty virallisessa organisaatiossa. Epävirallinen organisaatio on siis otetta‐ va huomioon virallisen organisaation  toimintaan vaikuttavana  tekijänä. Orga‐ nisaation  keskeinen  funktio  on  johtaminen,  joka  mahdollistaa  organisaation  päämäärien  toteuttamisen.  Johtamisessa  korostuu  ihmisten  johtaminen  moti‐ voinnin kautta.  Johtamisen mahdollistaa organisaation ohjausjärjestelmä. Näin  organisaatiorakenne muodostaa kehyksen,  joka kuvaa osajärjestelmien välisen  työnjaon pääpiirteissään. Organisaatioteoriat ja koulukunnat voidaan jakaa täs‐ sä tutkimuksessa kootun tiedon perusteella seuraaviin luokkiin:    1. Klassinen koulukunta, kuten tieteellinen liikkeenjohto  Koulukunta korostaa organisaation rakenteellisia tekijöitä ja johtamisen osateh‐ täviä, kuten  työnjakoa  ja delegointia. Ajattelutapa  tavoittelee  toiminnan  talou‐ dellista tehokkuutta ja kiinnittää päähuomion tuotantoon. Se korostaa toiminto‐ jen  rationalisointia,  ja näkee yritysorganisaation suljettuna  järjestelmänä. Kou‐ lukunnan mukaan erityisesti johto näkee yrityksen suljettuna tuotantokoneisto‐ na,  jota pitää  valvoa. Ajattelutapa pyrkii  standardoimaan  työsuorituksen,  jol‐ loin  työnjohto  voi  antaa  tarkat  ohjeet.  Koulukunnan  perusteoksena  pidetään   Taylorin vuonna 1903 ilmestynyt teosta ”Shop Management”.    2. Muutosvaiheen  koulukunnat,  kuten  human  relations  (HR)  ja  manage‐ ment science (MS)  Muutosvaiheen koulukuntia pidetään avoimen  järjestelmän  ja modernin aika‐ kauden ensiaskeleena. Yritysorganisaatioiden kasvu  ja monipuolistuminen he‐ 56  ACTA WASAENSIA rätti tutkijoiden mielenkiinnon:  järjestelmät nähtiin monimutkaisempina  ja nii‐ den psyko‐sosiaalisia ilmiöitä alettiin tarkastella. Koulukunta korostaa sosiaali‐ sia ja psykologisia tekijöitä, kuten osallistumista suosivaa johtamistyyliä, fyysi‐ siä  työolosuhteita  tärkeämpänä  tekijänä.  Ajattelutapa  tavoittelee  johtamiseen  ihannemallia ja suosittelee matalaa organisaatiorakennetta. Se tunnustaa epävi‐ rallisen organisaation olemassaolon  ja näkee organisaation elävänä organismi‐ na.  Johto näkee organisaation  sosiaalisena  järjestelmänä. Koulukunnan perus‐ teet  luotiin  ns.  Hawthornen  tutkimusten  yhteydessä  Western  Electric  – yhtiöiden tehtailla Chicagossa vuosina 1927‐1932 tutkittaessa yli 21000 henkilön  käyttäytymistä erilaisissa työtilanteissa. Ihmissuhdekoulukunnan (human rela‐ tions  and  motivation  theory)  perustajana  pidetään  Australiassa  syntynyttä  George Elton Mayoa (1880‐1949).    Mayo  teki  http:///www.accel‐team.com/human_relations/hrels_01_mayo.html  (2003) mukaan  tutkimuksista  vuonna  1933  yhteenvetona  seuraavat  johtopää‐ tökset teoksessaan ”The Human Problems of an Industrial Civilization”: (1) työ  on ennen kaikkea ryhmän aktiviteetti, ryhmätyötä (group activity), (2) aikuisen  ihmisen sosiaalinen maailma juontuu lähinnä työstä, (3) työntekijän asenteisiin  ja  tehokkuuteen vaikuttavat sosiaaliset  tarpeet  työpaikalla  ja sen ulkopuolella,  (4) epämuodollisilla ryhmillä (the peer group) on suuri vaikutus työtapoihin ja  –asenteisiin, (5) fyysisiä työoloja tärkeämpiä asioita työntekijöiden työmoraalin  ja  tuottavuuden  selittäjinä  ovat  ryhmään  kuulumisen  tarpeet,  turvallisuuden  tarpeet ja tunnustuksen saamisen tarpeet verrattuna esimerkiksi vakiintuneisiin  yhteisöihin, (6) työyhteisöt ovat jatkuvasti muuttuvia sosiaalisia organisaatioita  verrattuna vakiintuneisiin yhteisöihin kuten kotiin  ja  (7)  ryhmätyö  ei onnistu  sattumalta. Sitä pitää suunnitella ja kehittää.    3. Systeemiteoria, kuten organisaatio avoimena järjestelmänä  Systeemiteoria korostaa organisaation  sisäistä  ja ulkoista vuorovaikutusta  toi‐ minnan  säätelijänä. Teoria  tavoittelee  ihanteellista  ohjausjärjestelmää  ja muis‐ tuttaa organisaation monitavoitteisuudesta  ja ekvifinaalisuudesta eli saman ta‐ voitteen  saavuttamisesta eri keinoin. Ajattelutavan mukaan organisaatio  tulisi  luoda  työnkulkujen  mukaan.  Organisaatio  nähdään  osasysteemien  joukkona,  jolla on monentyyppisiä panos‐tuotossuhteita sekä keskenään että ympäristön‐ sä kanssa. Systeemiteorian mukaan  johto näkee organisaation synergisena osa‐ na suurempaa organisaatiota, jota voidaan nimittää tämän tutkimuksen tapaan  klusteriksi.    Systeemin  eräs  ominaisuus  on  synergisyys:  systeemikokonaisuus  on  osiaan  suurempi.  Synergisyyden  saavuttaminen  on  kuitenkin  vaikeaa,  koska  kysy‐   ACTA WASAENSIA 57 myksessä  on  eri  osien  dynaaminen  vuorovaikutus.  Systeemiteoriaa  voidaan  pitää integroivana kehyksenä avoimille systeemeille, joille on tyypillistä pyrkiä  ylläpitämään  järjestystä muuttamalla sisäisten osien rakennetta. Systeemi yllä‐ pitää jatkuvaa dynaamista tasapainotilaa (steady state). Systeemiteoria korostaa  toimintaympäristön  tunnistamisen  tärkeyttä: avoin systeemi  tulee aina organi‐ soida niin, että sen toimintaympäristö pidetään mielessä. Ajattelu on jopa viety  niin pitkälle,  että avoimen  systeemin  tulee  saavuttaa  riittävän asteinen  suhde  ympäristöönsä, jotta se voi säilyä hengissä. Avoimelle systeemille onkin johdet‐ tu periaatteita biologisten systeemien tutkimuksesta. Esimerkkinä voidaan ottaa  Morganin (1996:40‐41) periaatteet:  1. Avoimen systeemin käsite: Avoimet systeemit ovat  jatkuvassa vuorovaiku‐ tuksessa ympäristönsä kanssa. Input, output ja feedback toimivat koko ajan.  2. Homeostasia:  Homeostasian  käsite  tarkoittaa  itseohjautuvuutta  ja  kykyä  ylläpitää  tasapainotilaa  (steady  state).  Myös  sosiaaliset  systeemit  vaativat  homeostaattisia kontrolliprosesseja, jotta ne saavuttavat kestävän muodon.  3. Negatiivinen  entropia:  Avoimet  systeemit  pyrkivät  tuomaan  jatkuvasti  energiaa sisäänsä, jotta entropia vältetään. Suljetuissa systeemeissä vallitsee  entropia ja ne kuihtuvat syömällä itse itsensä.  4. Rakenne,  toiminta,  erilaistuminen  ja  integroituminen:  Näiden  käsitteiden  välisten  suhteiden  ymmärtäminen  on  elintärkeää  elävien  systeemien  ym‐ märtämisessä. Avoimen systeemin rakenne, toiminta  ja luonne ovat kietou‐ tuneet toisiinsa.  5. Riittävä vaihtelevuus ”geenipotentiaalin” muodossa: Avoin  systeemi pitää  sisällään  vähintäänkin  yhtä  suuren  vaihtelun,  mitä  sen  ympäristössä  on.  Näin avoimesta systeemistä pitää  löytyä riittävästi  ’geenipotentiaalia’  ja si‐ säisiä  säätelymekanismeja  reagoimiseen  toimintaympäristössä  tapahtuviin  muutoksiin.  6. Ekvifinaalisuus: Avoimet  systeemit voivat  saavuttaa  saman  lopputilanteen  eri tavoin. Suljetuissa systeemeissä rakenne on sitä vastoin ennalta määrätty  ja osien sisäiset suhteet toimivat aina samalla tavalla.  7. Systeemievoluutio: Avoimessa  systeemissä on käynnissä  jatkuva evoluutio  eli syklinen vaihtelun, valinnan  ja uudelleen organisoitumisen prosessi. Tä‐ mä edellyttää sitä, että systeemi kykenee  jatkuvasti muuttumaan kohti mo‐ nimutkaisempia erilaistumisen ja integroitumisen muotoja.    Edellä kuvatuissa periaatteissa on  jo vahvoja kytkentöjä biologiseen ajatteluta‐ paan: organisaatio tai systeemi on kuin eliö. Organisaatiot onkin usein erotettu  orgaanisiin  ja mekanistisiin niiden rakenteellisten ominaisuuksien mukaan ku‐ ten Pasanen  (1999:26‐27) soveltaa Burnsin  ja Stalkerin  (1961)  tuloksia: orgaani‐ sen  organisaatiorakenteen  omaavien  organisaatioiden  on  nähty  sopivan  pa‐ 58  ACTA WASAENSIA remmin yhteen nopeasti muuttuvan, turbulentin ympäristön kanssa. Tällaisessa  ympäristössä menestymisen  ehtoihin  on usein  liitetty  yrittäjämäinen  strategi‐ nen orientaatio.      3.2 Systeemiteoria    Organisaatio nähdään siis myös biologisesta näkökulmasta eli orgaanisena or‐ ganisaationa. Orgaanisen  organisaation  idea  syntyi  Ludwig  von  Bertalanffyn  yleisestä  systeemiteoriasta  (General  Systems  Theory).  Biologisen  näkemyksen  mukaan organisaatio on riippuvainen ympäristöstä, koska se  joutuu  jatkuvasti  hankkimaan resursseja, kuten pääomaa, raaka‐aineita, työvoimaa, osaamista  ja  informaatiota,  ympäristöstään  ja  kilpailemaan  siinä  muiden  organisaatioiden  kanssa. Erikoistuminen  ja  tuotteiden  ja palvelujen erilaistaminen on  systeemi‐ teorian mukaisesti yrityksen strategisista päätöksistä tärkein. Näin on asiaa tul‐ kinnut jopa Darwinista lähtien esimerkiksi Henderson (1991:72) Gausen kilpai‐ levan  poissulkemisen  teorian  kautta  toteamalla,  että  samanlaisuus  on  uhka:  mitkään kaksi lajia, jotka hankkivat elantonsa identtisellä tavalla, eivät voi elää  yhdessä.    Systeemiteoria perustuu yleiseen systeemiajatteluun. Kast ja Rosenzweig kuva‐ sivat yleisen systeemiteorian vuonna 1972 teoksessaan ”General Systems Theo‐ ry”.  Yleisen  systeemiteorian  avainkäsitteitä  on  Routamaan  (1976:32)  mukaan  sittemmin  laajasti  sovellettu  systeemiteoreettiseen  organisaatiotutkimukseen.  Kast  ja Rosenzweig  (1972)  tunnustivat  jo  systeemiteoriaa analysoidessaan  sen  käytäntöön soveltamisen vaikeudet. Tämä johtikin kontingenssiajatteluun, jossa  organisaatiojärjestelmän  alasysteemit  ja  niiden  väliset  vuorovaikutussuhteet  pyrittiin ymmärtämään. Systeemiteoria näkee organisaation organismina: kuten  kasvi koostuu soluista, niin organisaatio koostuu osajärjestelmistä. Elävät sys‐ teemit tyydyttävät erilaisia tarpeita. Systeemiteorian mukaan organisaatiot ovat  erilaisia  erilaisissa ympäristöissä, koska ne ovat  sopeutuneet omaan ympäris‐ töönsä kuten eri eläinlajitkin ovat sopeutuneet omaan ympäristöönsä. Teorian  mukaan organisaation on sopeuduttava ympäristöönsä, sillä se on riippuvainen  siitä.    Yleinen systeemiteoria  tarkastelee kaiken  tyyppisiä  ilmiöitä, olivatpa ne sitten  fyysisiä, biologisia,  tai sosiaalisia,  laajalta makrotasolta. Bertalanffyn mainitse‐ ma perusongelma modernissa tieteessä sen kaikilla aloilla on dynaaminen vuo‐ rovaikutus,  ja sen yleiset periaatteet on pyritty muotoilemaan yleisessä systee‐ miteoriassa  (Routamaa  1976:32). Sosiaaliset  systeemit  eroavat  luonnon  systee‐   ACTA WASAENSIA 59 meistä siinä, että ne ovat koostettuja. Tästä seuraa muun muassa seuraavia asi‐ oita:  (1)sosiaalisissa  systeemeissä valinnanvapaus  on  suuri,  (2)sosiaalisen  sys‐ teemin  rajat  ovat  epämääräisempiä,  (3)sosiaalisella  systeemillä  on  arvoja  ja  päämääriä (ns. päämäärä‐arvo –alasysteemi, joka johtaa sidosryhmäajatteluun),  (4)arvojen  erilaisuus  aiheuttaa yhteensovittamisen  tarpeen  ja  siihen  on  oltava  erilaisia keinoja. Sosiaalisen systeemin keskeinen haaste on erilaisten intressien  tyydyttäminen. Tämä  tapahtuu  ravistelemalla organisaatiota,  jotta ajattelu py‐ syy  dynaamisena. Organisaatio  hakee  optimaalista  suorituskykyään  optimoi‐ malla konfliktien määrää.    Klassinen organisaatioteoria lähtee fyysisistä ja mekaanisista systeemeistä, jotka  ovat suljettuja ympäristöönsä nähden. Ihmissuhdekoulukunta näkee systeemin  olevan vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Katz  ja Kahn (1978) ovat kri‐ tisoineet klassisen koulukunnan suljettua  järjestelmää muun muassa siinä, että  se kiinnittää liian vähän huomiota organisaation osasysteemeihin  ja yhteyksiin  ympäristönsä kanssa. Organisaatio tarvitsee mukautumiskykyä myös siitä syys‐ tä, että menestyvät yritykset hakevat tietoisesti epäjatkuvuuskohtia (interstices)  tai kuiluja (gaps) markkinoilta. Filion (1991) kuvaa tätä prosessia niin, että kun  yritys on  löytänyt kuilun, niin  se  ensin kehittää ulkoisen komponentin  ja  sen  jälkeen sisäisen komponentin markkinaraon täyttämiseksi. Differentioitumiseen  markkinoilla tarvitaan aina omanlaisensa organisaatio, jota muilla ei ole.    Systeemi, kuten organisaatio, mukautuu ympäristönsä muutokseen muutoksil‐ laan prosesseissa, työntekijöiden tehtävissä ja sisäisten elementtiensä rakenteis‐ sa. Tämä edellyttää organisaatiolta kuitenkin avoimuutta. Suljettu organisaatio  puolestaan kehittyy kohti  staattista  tasapainotilaa  ja  entropiaa. Entropia  estää  systemaattista  toimintaa,  koska  sille  on  ominaista  sekasortoisuus  ja  satunnai‐ suus.  Systeemi  koostuu  toisiaan  muistuttavista  yksinkertaisista  rakenteista.  Esimerkiksi Forresterin  (1989:15) mukaan melko pieni  joukko  suhteellisen yk‐ sinkertaisia  rakenteita  löytyy  toistuvasti  liiketoiminnoista,  ammattikunnista  ja  arkielämän kokoonpanoista. Systeemiteoria ei esitä  ihannemallia eliölle  tai or‐ ganisaatiolle, vaan kuvailee ne periaatteet, joita pitää soveltaa tilannekohtaises‐ ti.  Teorian  mukaan  organisaatio  on  integroitu  osajärjestelmien  kokonaisuus,  jolla on  tavoite. Teoria  laajentaa  sitä  tekijöiden  joukkoa,  joka on huomioitava  organisaatiomallin  suunnittelussa.  Systeemi  ei  ole  vakioitavissa.  Esimerkiksi  Leinonen (2003:17) toteaa systeemin olevan itseensä viittaava ja tuottavan omat  elementtinsä:  ”Eliö autopoieettisenä systeeminä on autonominen  ja vuorovaiku‐ tuksessa ympäristöönsä  sekä kykenee  säätelemään  itseään. Eliöllä  on rakenteellinen kytkentä ympäristöön, mutta se  ja ympäristö ei‐ 60  ACTA WASAENSIA vät  ole  samaa  järjestelmää.  Autopoieettinen  systeemi  määrittelee  maailman, jossa se voi olla olemassa suhteessa omaan autopoieesi‐ aansa  eli  omien  elementtien  tuottamiseen. Kun  autopoieesia  lop‐ puu, häviää eliökin”.    Yhteenvetona  voidaan  todeta,  että  systeemiteoria  on  tieteellinen  näkökulma  järjestelmiin  ja se  tunnustaa dynaamisen vuorovaikutuksen merkityksen. Se ei  esitä organisaation  ihannemallia, vaan  abstrakteja periaatteita  siitä, miten  toi‐ siinsa  sidoksissa  olevista  osista  koostuva  kokonaisuus  toimii  ympäristönsä  kanssa.  Tässä  tutkimuksessa  systeemiteoriaa  ja  systeemiajattelua  käytetään  konstruoimaan  systeemin  menestymiseen  liittyvät  ilmiöt  sekä  ohjaamaan  ai‐ empien  tutkimustulosten  hakemista,  jotta  näiden  avulla  voidaan  luoda  tutki‐ muksen  teoreettinen  viitekehys.  Systeemimallin  konkretisoiminen  tapahtuu  tutkimuksessa kontingenssiajattelulla.      3.3 Systeemin kuvaus    Ihmisen toiminnan säätelyä voidaan parhaiten kuvata niin sanotusta systeemi‐ sestä näkökulmasta.  Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, avoin hierarkki‐ nen systeemi, jota voidaan sen eri rakenteissa ja tasoilla tutkia erilaisin havain‐ noin, esimerkiksi fysikaalisin, kemiallisin ja psykologisin. Yksilö on vuorostaan  osasysteemi sosiaalisten systeemien hierarkiassa: hän on jäsen perheessä, työ tai  koulutusyhteisössä, vapaa‐ajan yhteisöissä  jne. Nämä  taas kytkeytyvät erilais‐ ten  organisaatioiden  kautta  laajempiin  systeemeihin,  kuten  yhteiskuntaan  ja  ihmiskunnan ja luonnon kokonaisuuteen. (Rauste‐von Wright et al. 2003:34‐39)    Systeemin erottaa ympäristöstään sen rajat.  Ilman rajaa systeemi ei ole systee‐ mi. Suljetun systeemin raja on jäykkä ja läpäisemätön. Esimerkiksi ihmisen solu  ei ole suljettu systeemi, koska solukalvo läpäisee aineita. Sosiaalisen systeemin  raja on puolestaan  joustava  ja vaikeammin määriteltävissä  täsmällisesti. Sama  rakenne  toistuu kaikissa  systeemeissä. Pelkistetyin  systeemi on mm. Engströ‐ min (1982:76) kuvaama alkusolu: Alkusolulla tarkoitetaan jonkin ilmiökokonai‐ suuden eli järjestelmän alkuperiaatetta, toiminnallista perusyksikköä. Tällainen  alkuperäinen perusyksikkö sisältää pelkistetyssä muodossa kaikki  järjestelmän  kehitykselle ja toiminnalle välttämättömät ainekset, samaan tapaan kuin elävän  organismin  jokainen  solu  sisältää  kaiken  tuon  organismin  kehitykselle  ja  toi‐ minnalle välttämättömän geneettisen informaation. Alkusolussa nuo välttämät‐ tömät ainekset ja sisäiset suhteet esiintyvät puhtaassa muodossa – niistä on kar‐ sittu kaikki epäoleelliset yksityiskohdat  ja ulkonaiset vaihtelut. Systeemi koos‐   ACTA WASAENSIA 61 tuu  seuraavista  osista:  ulkoa  tulevat  panokset  (informaatio,  raaka‐aineet  ja  energia), muuntamisprosessi,  tuotos, sisäinen  feedback sekä ulkopuolelta  tule‐ va  sidosryhmien  feedback.  Palautteen  ansiosta  systeemi  pystyy  säilyttämään  tasapainotilan (steady state). Systeemi, olipa se biologinen, mekaaninen tai sosi‐ aalinen, koostuu osasysteemeistä  eli komponenteista,  jotka ovat keskinäisessä  riippuvuussuhteessa. Nämä taas muodostuvat komponenteista. Osasysteemien  yhteisvaikutus on enemmän kuin osiensa summa. Tästä syystä holismia pide‐ tään systeemiteoriassa eräänä lähtökohtana.    Eräs  tärkeä osasysteemi on psyko‐sosiaalinen osasysteemi,  joka käsittää muun  muassa organisaation jäsenten taidot ja kyvyt, virallisen ja epävirallisen vuoro‐ vaikutuksen  sekä  henkilökohtaiset  odotukset  ja  pyrkimykset  (Routamaa  1976:37). Esimerkiksi Kast  ja Rosenzweig (1972) ovat kuvanneet organisaatiota  sosioteknisenä systeeminä. Tällaisessa lähtökohdassa esimerkiksi organisaation  tavoitteet  ja arvot ovat eräs osasysteemi. Ihmisen sosiaaliset systeemit voidaan  jakaa neljään pääryhmään, kuten Bronfenbrenner tekee Rauste‐von Wrightin et  alin (2003:35‐36) mukaan:  1) Mikrosysteemit eli yksilön välitön (face‐to‐face) vuorovaikutuskenttä.  2) Mesosysteemit eli vuorovaikutus niiden sosiaalisten kokonaisuuksien välil‐ lä, joihin yksilö aktiivisesti osallistuu (esimerkiksi koti ja koulu).  3) Ekosysteemit  eli  sellaiset  yhteisölliset  järjestelmät,  jotka  vaikuttavat  yksi‐ löön, mutta  joiden  kanssa hän  ei  ole  aktiivisessa  vuorovaikutuksessa  (esi‐ merkiksi televisio).  4) Makrosysteemit  eli  kulloisenkin  kulttuurin  tai  alakulttuurin  muodostama  kokonaisuus, sen ideologiset ja institutionaaliset järjestelmät.    Tässä  tutkimuksessa  tarkastellaan  edellä  kuvatuista  sosiaalisista  systeemeistä  mesosysteemejä (esimerkiksi yritysten välinen vuorovaikutus) ja ekosysteemejä  (kuten  meemit).  Makrosysteemistä  käytetään  tutkimuksessa  nimitystä  ulko‐ maailma. Kuviossa 7 on kuvattu  sosiaaliset  systeemit yritysympäristöön  sovi‐ tettuna esimerkkinä, joka koostuu kahdesta yrityksestä ja niiden ulkomaailmas‐ ta. Yksilötason  sosiaalinen  systeemi  on mikrosysteemi,  johon  johtaminen vai‐ kuttaa. Yritysten välinen systeemi on mesosysteemi, yksilötasolle asti vaikutta‐ va  ympäristö  on  ekosysteemi  ja  muu  ulkomaailma  edustaa  makrosysteemiä.  Kullakin systeemisellä tasolla systeemin kuvaus edellyttää sen tarkastelua seu‐ raavista näkökulmista (Routamaa 1976): (1) mikä on systeemin kokonaisraken‐ ne  ja  sen osien keskinäiset  suhteet,  (2) mitkä ovat  systeemille kokonaisuutena  ominaiset piirteet, (3) mikä tai mitkä ovat systeemin funktiot niissä laajemmissa  (esimerkiksi ylemmän tason) systeemeissä, joihin se liittyy osana sekä (4) millä  tavoin systeemi ja sen toiminta muuttuvat.  62  ACTA WASAENSIA                             Lähikulttuuri                          EKOSYSTEEMI                        meemit                                MAKROSYSTEEMI                          = ulkomaailma              Kaukokulttuuri      Kuvio 7. Sosiaaliset systeemit yritysympäristöön sovitettuna.    Tässä  tutkimuksessa  tarkastellaan  organisaatioita,  kuten  yrityksiä,  avoimina  systeemeinä,  jotka ovat osia laajemmista systeemeistä, esimerkiksi klustereista.  Avoin systeemi ottaa ympäristöstään vastaan informaatiota, energiaa ja ainetta  ja muuttaa nämä  tuotteiksi  ja palveluiksi, mutta myös uudeksi omaksi  raken‐ teeksi sekä korvaukseksi työntekijöille  ja omistajille varmistaakseen näiden  jat‐ kuvan osallistumisen. Näin valitsee  jatkuva dynaaminen  tasapainotila  (steady  state),  joka ehkäisee entropiaa  lisääntyvän organisoitumisen kautta. Systeemin  dynamiikkaa eli omien elementtien  tuottamista ylläpitää  johtaminen. Leinosta  (2003:174) mukaillen perusta muiden johtamiselle on kuitenkin tietoisuus yhtei‐ sestä tuloksesta. Johtamisessa koordinoidaan inhimillisiä ja aineellisia resursse‐ ja.  Johtamisessa  erotetaan  toisistaan  toiminnan  tarkoituksen määrittäminen  ja  motivointi  (leadership)  ja  tarkoituksen  toteuttaminen  (management). Manage‐ ment  on  huolehtimista  siitä,  kuinka  asiat  saadaan  tehdyksi.  Tämä  tapahtuu  suunnittelemalla, organisoimalla ja valvomalla. Leadership on tarkoituksen an‐ tamista tekemiselle.    Systeemin erottaa ympäristöstään rajapinta. Tämä rajapinta voi olla suljettu tai  läpäisevä. Systeemin tärkeä piirre on sen avoimuus. Sen mukaan systeemit voi‐ MESOSYSTEEMI  = yritysklusteri Yritys B MIKROSYSTEEMI  esim. johtaminen  Yritys A    ACTA WASAENSIA 63 daan  jakaa  avoimiin  ja  suljettuihin.  Suljettu  systeemi  ei  vaihda  ympäristönsä  kanssa materiaalia,  energiaa  tai  informaatiota.  Se  ei myöskään  saa palautetta  ympäristöstään.  Biologiset  ja  sosiaaliset  systeemit  ovat  luonnostaan  avoimia.  Tästä syystä yritystä ja yritysklusteria tulee tarkastella lähtökohtaisesti avoime‐ na systeeminä. Sitä vastoin suljetussa systeemissä entropia kasvaa, mikä johtaa  satunnaisuuteen ja sekasortoisuuteen. Tämä on seurausta siitä, että suljettu sys‐ teemi  ei  luovuta  ja  vastaanota  panoksia  ympäristöstään. Voidaankin  ajatella,  että kun uutta energiaa ei  tule systeemiin, niin se kuluttaa  itsensä  loppuun  ja  lopulta hajoaa. Avoin systeemi sitä vastoin vastaanottaa ympäristöstään  infor‐ maatiota,  raaka‐aineita  ja  energiaa  ja muuttaa nämä prosessissaan  tuotoksiksi  luovuttaen ne sekä ympäristöönsä että palkkioiksi jäsenille ja omistajille. Tämä  tapahtuu  jatkuvassa dynaamisessa tasapainotilassa,  jota säilytetään saadun pa‐ lautteen  avulla. Palautteen  avulla  systeemi mukautuu  ympäristönsä muutok‐ siin muuttamalla omia sisäisiä elementtejään  ja prosesseja. Avoin systeemi siis  organisoituu jatkuvasti.    Organisaation  ja  eliön  toiminnat  ovat  samankaltaisia.  Esimerkiksi  eliöopissa  annetaan systeemin ympäristöstä kuvaus kuten Järvilehto (1994:143 ja 184‐185)  tekee: Eliön toiminta on toiminnan kannalta merkityksellisen ympäristön muo‐ dostamista.  Toimintaympäristö  on  omanlaisensa  jokaisessa  eliöympäristö‐ järjestelmässä,  sillä  jokainen  eliö  kiinnittyy  aivan  omalla  tavallaan  ympäris‐ töönsä.  Käyttäytyminen  tapahtuu  merkitysten  ympäristössä.  Jokainen  eliö  muodostaa oman ympäristönsä antamalla sen osille merkityksiä kytkeytymien‐ sä ja toimintansa sitoutumisen kautta.    Yrityksen ympäristö on moninainen. Tästä antaa esimerkin Koskinen (1996:12),  jonka mukaan yrityksen ympäristö on monikerroksinen taloudellinen, sosiaali‐ nen  ja kulttuurinen  järjestelmä  ja verkosto,  joka eri tavoin, myös ristiriitaisesti,  ohjaa yrittäjien ajattelua  ja käyttäytymistä sekä heijastuu  tätä kautta yrityksen  toimintaan.  Yrittäjä,  yritys  ja  ympäristö  ovat  kiinteässä  vuorovaikutuksessa  keskenään. Edellisestä voidaan tehdä sen  johtopäätös, että kahdella yrityksellä  ei  voi  olla  samanlaista  ympäristöä  ja  täsmälleen  samanlaista  tapaa menestyä.  Erityisesti  ihmisten  suhteen yritysten ympäristöt poikkeavat  toisistaan.  Ihmis‐ ten toiminnassa on merkitystä toisten ihmisten toiminnalla. Useat lähteet koros‐ tavat yritysten välisen yhteistyön merkitystä. Esimerkiksi Pasasen  (1999:13‐14)  mukaan  yritysten  erikoistuminen  ja  yhteistyö  johtaa  työvoima‐  ynnä muiden  resurssien  tehokkaampaan  käyttöön  kansantaloudessa. Alueellisesta  näkökul‐ masta yritysten  innovatiivisuus  ja yhteistyö ovat niin sanotun oppivan alueen  keskeiset tunnuspiirteet.    64  ACTA WASAENSIA 3.4 Systeemiajattelu    Systeemiajattelun*  (open  systems  theory)  lähtökohtana  on mm.  itävaltalaisen  biologi von Bertalanffyn (1901‐1972) yleinen systeemi. Sen tulkitsijoita ovat mm.  Senge  ja Forrester.  Senge  (1990:7‐23) kuvaa  systeemiajattelun vuonna  1990  il‐ mestyneessä teoksessaan ”The Fifth Discipline”. Muita tutkijoita,  jotka näkevät  organisaation pikemminkin orgaanisena eli biologisena kuin mekanistisena ko‐ konaisuutena  ovat mm.  Simon,  Parsons  ja March.  Tässä  ajattelussa  korostuu  systeemin  ja  sen  ympäristön  yhtäaikainen  huomioiminen.  Suomessa  systee‐ miajattelua on tutkinut mm. Routamaa. Von Bertalanffy loi käsitteen systeemin  itseohjautuvuus  eli  Eigengeschwindigkeit  (Http://www.isss.org/lumLVB.htm  2003). Näin hän teki avoimen systeemiteorian laajennuksen termodynaamisesta  näkökulmasta. Tämä laajennus parantaa teorian käyttökelpoisuutta ja laajentaa  sen soveltamisalaa. Esimerkiksi Lipiäistä (2001:19) mukaillen systeemiajattelun  kehittäjät Senge  ja Forrester ovat edistäneet  ratkaisevasti organisaatioiden pe‐ rusteiden  järjestelmällistä kehittämistä sekä yksityisellä,  julkisella että kolman‐ nella sektorilla.    Systeemin käsite pitää sisällään ajatuksen kokonaisuudesta  ja sen  tärkeydestä.  Systeemi selittää  tuloksen mutta myös epäonnistumisen. Systeemivirheet estä‐ vät yritysten kehittymistä  ja verkottumista muiden yritysten kanssa. Systeemi‐ virhe  johtuu ajattelusta, ei  toiminnasta,  joka on  seurausta virheellisestä ajatte‐ lusta. Esimerkkinä siitä, että systeemivirheitä voidaan myös välttää, on tietoko‐ neen kyselevä käyttöjärjestelmä, joka kysyy käyttäjältä varmistusta esimerkiksi  tiedoston poistamisen yhteydessä. Systeemivirhe on usein rajapinnoissa tapah‐ tuva  kommunikaatiovirhe,  jota  järjestelmä  ei  pysty  havaitsemaan  ja  korjaa‐ maan. Systeemivirhe korjataan mieluiten niin, että työntekijät korjaavat sen itse  omaehtoisesti ja paikallisesti. Tämä on samalla jatkuvan parantamisen tie.    Systeemin kannalta on  tärkeää sopeutua ympäristöön. Sen pitää pystyä moni‐ puoliseen vaihdantaan ympäristönsä kanssa,  ja tässä vaihdannassa on mukana  myös muita kuin taloudellisia tekijöitä  ja suoritteita. Näin ollen systeemi ei ole  kuin kone, vaan se on kuin herkkä orgaani,  joka olettaa, että ympäristössä  ta‐ pahtuu jatkuvasti muutoksia. Systeemissä on siis ei‐taloudellisilla tekijöille suu‐ ri merkitys. Useiden tutkimusten mukaan taloudellisten tulosten selittäjinä ovat  ei‐taloudelliset tekijät. Tähän päätyi Lipiäisen (emt. 54) mukaan muun muassa  MIT:n professori Forrester 250 muuttujan mallissaan.  ‐‐‐  *) Tutkijan  luoman vertauksen mukaan  systeemiä voidaan kuvata maton  loimina: ne pitävät  maton koossa  ja ryhdissä näkymättä itse värikkäiden kuteiden  joukosta kokonaisuudessa. Loi‐ men pettäminen romahduttaa rakenteen paljastaen samalla loimen näkyviin. Kuteet löystyvät ja  purkautuvat  –  koko matto  hajoaa. Käytännössä maton  loimia  yrityksessä  vastaa  esimerkiksi  johtaminen.    ACTA WASAENSIA 65 Yritys nähdään usein hyvinvoinnin kannalta tärkeänä yhteisten tulosten tuotta‐ jana. Systeemimallilla on puolestaan  tärkeä merkitys yritysten yhteistoiminta‐ järjestelmien  kuvaamisessa.  Systeemi  selittävyyttä  pidetään  kattavana  mm.  tuottavuuden  ja  suoritusten  parantamisessa.  Tämä  pätee  myös  yksilötasolla,  jossa  systeemi  selittää  yksilön  tuottavuudesta  enemmän  kuin  yksilön  omat  ominaisuudet ja tekemiset. Systeemimalli on käyttökelpoinen myös behavioris‐ tisesta näkökulmasta: systeemi mahdollistaa saavutukset, jotka ovat puolestaan  eri  motivaatioteorioiden  mukaan  tärkeitä  työtyytyväisyystekijöitä.  Systeemi  voidaan nähdä myös muutoksen ylläpitäjänä.  Ilman systeemiä uudistukset ei‐ vät etene, koska ne eivät ole jatkuvia. Oikea ja toimiva systeemi pitää jatkuvasti  muutosta  yllä. Eräs muutoksen moottori  on  viiteryhmien  jatkuva paine,  joka  kohdistuu yhteisjärjestelmää kohtaan. Voidaankin sanoa, että yhteisjärjestelmä  tartuntapinta ympäristöönsä on laajempi ja tästä syystä sen muutosdynamiikka  säilyy parempana kuin yksin toimivan yrityksen. Yrityksen menestys perustuu  yhteensopivuuteen  ympäristönsä  kanssa.  Tätä  on  soveltanut  mm.  Pasanen  (1999:15‐16). Yrityksen on ylläpidettävä yhteensopivuutta toimintaympäristön‐ sä kanssa. Tämä ajatusmalli perustuu kontingenssiteorian periaatteisiin eli  jat‐ kuvuuteen: koska ympäristö muuttuu, niin yritys ei voi pysyä staattisena. Yri‐ tysten  tulee uusiutua  sisäisesti  ja  suunnata  toimintaansa ulkoisesti uudelleen.  Systeemiteoreettinen  lähtökohta  huomioikin  vuorovaikutuksen  ja  tavoitteet  organisaatiorajoja  laajemmin. Näin  teoriaa voidaan soveltaa  integroituihin ko‐ konaisuuksiin, joilla on tavoite. Integraatiosta seuraa puolestaan se, että osasys‐ teemit  pyrkivät  erilaistumaan  sen  mukaan,  mitä  odotuksia  niihin  kohdistuu  ulkopuolelta. Systeemi nähdään  jo  jopa globaalisena asiana,  jossa hallinnolliset  rajat ovat muodostumassa ongelmaksi:  ”Systeemisen tarkastelun mukaan yrityskin on itse osa laajemmasta  yhteisjärjestelmästä. Tällä hetkellä  vallitsee  vielä  valtiokeskeisyys,  mutta yrityksissä korostuu jo laajempi yhteistyö. Eri valtioissa asu‐ vat ihmiset voivat olla yrityksen omistajia, ja yritykset itse toimivat  useiden valtioiden alueella. Yritykset organisoituvat  jo maailman‐ laajuisesti. Se ei ole ongelmatonta nykyisten valtiokeskeisten raken‐ teiden kannalta.” (Leinonen 2003:110)      3.5 Organisaation ja klusterin sosiotekninen kuvaus    Yritys  ja  klusteri  voidaan  kuvata  sosioteknisenä  järjestelmänä  systeemimallia  käyttäen. Yhdyskuntakulttuurien etuna mainitsee esimerkiksi Kogut (1999) sen,  että ne tuottavat tietämystä ja sen siirtoja yli rajojen nopeammin kuin sopimuk‐ set ja neuvottelut. Kasvavien alueiden yritysten on todettu (esim. Koski 2002:46)  66  ACTA WASAENSIA olevan keskenään verkostoituneita. Klusteria sivuavana tai sitä vastaavana kä‐ sitteenä eri yhteyksissä tutkimuksissa on käytetty seuraavia termejä: keiretsu eli  bisnesverkko,  det  imaginära  systemet,  yrityspuisto,  kollektiivinen  ongelman‐ ratkaisu, arvoketju, sosiotekninen ratkaisu, yhdyskuntakulttuuri ja yhteisjärjes‐ telmä. Hänen  (emt.:46‐47) mukaansa  parin  viime  vuosikymmenen  aikana  on  kiinnitetty huomiota erilaisten verkostojen merkitykseen yritystoimintaa kasaa‐ vana tekijänä. Industrial District –teorioita kehiteltiin 1980‐luvulla  ja niitä käy‐ tettiin selitettäessä Euroopan kasvavien alueiden, kuten kolmannen Italian, ke‐ hityksen  dynamiikkaa.  Näillä  alueilla  havaittiin  saavutettavan  kasautumisen  etuja (agglomeration economics), ja innovaatioiden todettiin syntyvän yritysten  vuorovaikutusverkostoissa.    Systeemiteoreettisesti yritys voidaan nähdä yhteisjärjestelmien osana. Osajärjes‐ telmiä yhdistää toisiinsa kommunikointi, jonka avulla ne saavat palautetta ym‐ päristöltään.  Klusteri  voidaan  puolestaan  nähdä  yhteisjärjestelmänä.  Yritys  puolestaan  koostuu  osista.  Esimerkiksi  Leinosen  (2003:108)  mukaan  yritys  muodostuu  lukuisista tavoiteltavaa kokonaistulosta toteuttavista osatuloksista,  toimintajärjestelmistä,  joiden yhteen kietoutumista yrityksen  toiminta on. Yri‐ tyksen yhteisjärjestelmän osia ovat tämän tutkimuksen mukaan ainakin seuraa‐ vat: (1) yritys itse ja sen alajärjestelmät, (2) asiakkaat, erityisesti vaihdon hetkel‐ lä,  (3)  resursseja  toimittavat yhteistyökumppanit,  (4) muut yritykset,  (5) kom‐ munikointi ympäristön kanssa, (6) viiteryhmät  ja niiden yritystä kohtaan aihe‐ uttama paine sekä (7) pienemmät yhteisjärjestelmät.    Mitä useampi yritys tuottaa asiakkaan tuloksiin sopivia hyödykkeitä, sitä tärke‐ ämmäksi yrityksen toiminnassa nousee kommunikoinnin merkitys. Kommuni‐ koinnin  kautta  erilaiset  osajärjestelmät  on  saatava  sopeutettua  kaikkien  osa‐ puolten  tavoittelemia  tuloksia  toteuttavaksi yhteisjärjestelmäksi  (emt.). Kluste‐ rissa yhdistyvät monen organisaation osaaminen, motivaatio ja suhteet samalla  maantieteellisellä alueella. Klusteri edistää samanaikaisesti sekä yhteistyötä että  kilpailuja, koska klusterin osat palvelevat samaa asiakasta, mutta prosessin eri  vaiheissa. Toisaalta asiakas voi  jatkuvasti verrata klusterin osia  toisiinsa  teke‐ mällä vertailua  ja  täydentäviä ostoksia esimerkkinä vaikkapa uuden kodin  si‐ sustaminen. Klusteri palvelee asiakkaan monia tarpeita, mihin myös yksittäiset  yritykset pyrkivät.     Klusterin  osien  yhteiskehittymisessä  tapahtuu  systeeminen  organisoituminen,  jonka  tavoitteena  on päästä  asiakasta  ja yritystä hyödyntävään  jatkuvaan yh‐ teistyöhön,  jonka  seurauksen  asiakas ostaa  jatkuvasti  tyytyväisenä yritykseltä  kerta toisensa jälkeen. Yrityksen tehtävänä on luvata asiakkaan arvostama hyö‐   ACTA WASAENSIA 67 ty ja tarjota sitä ylivoimaisesti kilpailijoihin verrattuna. Menestyvä klusteri voi‐ daan nähdä toimivana yhteisjärjestelmänä, jonka osat pystyvät yhteiskehittymi‐ seen. Useiden klustereiden menestystekijöiden voidaan nähdä olevan  ”henki‐ siä” tekijöitä,  jotka mahdollistavat informaation keräämistä  ja välittämistä. Esi‐ merkkeinä henkisistä  tekijöistä voidaan mainita  tietoisuus yhteisistä  tuloksista  ja  toistuvista  kohtaamisista  syntyvä  luottamus. Myös  kollegojen  ”ruokatunti‐ kohtaamiset” ovat yhteiskehittymisen väline.                                                Kuvio 8. Systeemikimpun synergiahyötyjä.    Kuviossa  8  on  esitetty  klusterina  ilmenevän  systeemikimpun  synergiahyötyjä  tutkijan näkemyksen mukaan. Kuviosta näkyy se, että systeemit voivat yhdistää  osasysteeminsä konkreettisesti  tai henkisesti. Klusterin yläpuolella on kuvattu  henkiset  tekijät, sivuilla asiakkaaseen  liittyvät asiat  ja alapuolella ovat  fyysiset  tekijät. Kyky tulkinta toisen koodeja mahdollistaa koodinvaihdon, mikä on yh‐ teiskehittymisen edellytys. Yritys pystyy vertailemaan omia prosessejaan  tois‐ ten yritysten prosesseihin  ja näin parantamaan omiaan. Yhteiset käsitteet hel‐ pottavat koodien tulkintaa. Tästä syystä klusteri muodostaa omaa sanastoa, jota  se pyrkii  opettamaan myös  asiakkailleen. Tietoisuus yhteisistä  tuloksista  luo‐ Tietoisuus yhtei- sistä tuloksista Kyky tulkita toisen koodeja Sama asiakas Kohtaamisista syntyvä luottamus Keskinäinen vertailumahdollisuus Työnjako Yhteisiä resursseja Fyysinen läheisyys KLUSTERI SYSTEEMI- KIMPPUNA 68  ACTA WASAENSIA daan motivoivan  johtamisen avulla.  Jonkin klusterin yrityksistä on oltava niin  sanottu kokoava toimija, joka omistaa asiakkuudet ja tahdittaa sitä kautta klus‐ terin muiden yritysten  toimintaa. Tietoisuus yhteisistä  tuloksista on  tässä  tut‐ kimuksessa kootun teorian perusteella klusterin tärkeä menestystekijä.     Psykiatri Hallowellin (1999:1–2, 58–66) mukaan  luottamus syntyy  inhimillisten  hetkien (human moments) määrästä  ja  laadusta. Kommunikoinnin määrä  lisää  luottamusta.  Aidossa  klusterissa  on  paljon  klusterin  osien  välistä  kommuni‐ kointia. Klusteri palvelee  samaa asiakasta, mutta prosessin eri vaiheissa. Sekä  yksittäisen yrityksen että klusterin tärkein yhteisjärjestelmä on yrityksen ja asi‐ akkaan kohtaaminen vaihdon hetkellä. Markkinointi on eräs tapa saada asiakas  mukaan yrityksen yhteisjärjestelmään. Tämä tapahtuu esimerkiksi tarinan ker‐ ronnalla,  jolloin  asiakas  elämystasolla  kiinnittyy  yritykseen.  Esimerkiksi  olutta  mainostetaan  tarinan  kerronnalla,  ja  iisalmelainen Olvi  on  käyttänyt mainonnassaan  Mikkolan (2003:4) mukaan mm. seuraavia lauseita: ”OLVI maistuu – JANO haihtuu”,  ”Hyvää näkyvissä, olutta, olutta, ‐ Olvin olutta”, ”Janosta janoon OLVI” ja ”Ajattele  positiivisesti”.    Klusterin  synnyssä  systeemiteorian  kannalta  tärkeässä  asemassa  ovat  yritys‐ karkurit, kuten Sarvela (2002 suull.) asian ilmaisee. Nämä siirtävät logiikan uu‐ siin yksiköihin kasvattajayritysten ulkopuolelle, mutta kuitenkin riittävän lähel‐ le samalle seudulle. Tällä tavalla syntyy osaamisen paikallisia tihentymiä, joissa  on  innovatiivinen miljöö  ja matala  kynnys  kysyä neuvoa  toisesta  yrityksestä.  Hänen (emt.) mukaansa yritysten perustajat, pioneerit, ovat arvostettuja yrityk‐ sissä  työntekijöiden keskuudessa. Seutujen roolina  tässä kehityksessä on osaa‐ vista  ihmisistä kiinni pitäminen, kun he  irtaantuvat kasvattajayrityksistä. Esi‐ merkiksi Kostiaisen (2002) mukaan kaupunki menestyy, jos se pystyy houkutte‐ lemaan  ja  pitämään  osaajia.  Seudun  tulee  edistää  osaamisen  juurruttamista  maaperäänsä. Tällainen osaaminen kanavoituu melko nopeasti useisiin pieniin  yrityksiin,  jos  iso  yritys  lakkaa  toimimasta  seudulla.  Systeemiteoriassa  tämä  tarkoittaa sitä, että rajapinnat toimivat erityisesti tiedon välityksessä. Yrittäjyy‐ den dynaamisuus ja kilpailuhenkisyys ovat tällöin yhteiskunnan perustana.    Klusterin  tehokkuus  perustuu  osien  työnjakoon.  Näin  esimerkiksi  resurssien  käyttöä voidaan  tehostaa: Yhteiset resurssit yhdistävät osia  toisiinsa. Yhä use‐ ammin nämä resurssit ovat henkisiä, kuten seudulla sijaitseva oppilaitos,  joka  tuottaa jatkuvaa henkistä pääomaa yritysten käyttöön. Fyysinen läheisyys lisää  yritysten kommunikoinnin määrää  ja  tiedon  levittämistä. Menestyvistä yritys‐ klustereista  löytyy  esimerkkejä  tutkimuksissa: Pasanen  (1999:11–12) mainitsee  esimerkkeinä  menestyvistä  pienyritysvaltaisista  alueista  Italian  alueet  (Third    ACTA WASAENSIA 69 Italy)  ja Gnosjön  alueen Ruotsissa. Hänen mukaansa menestyville  alueille  on  tunnusomaista hyvin kehittynyt  ja  toimiva pk‐yritystoiminta. Tällaisia  alueita  on mallinnettu käsitteiden ’Industrial District’ ja ’New Industrial Space’ avulla.                   Ympäristö       Organisaatiojärjestelmä      Ympäristö              Energia      Raaka‐aineet      Henkilöresurssit  Panos              Ra         Tuotos         Käyttäjät      Informaatio                              Osasysteemit      Kuvio 9. Organisaatio sosioteknisenä systeeminä.    Kuviossa 9 on esitetty organisaation sosiotekninen kuvaus Routamaan (2002:20)  mukaan. Systeemiteorian voidaan katsoa koonneen aikaisempien koulukuntien  luomat  organisaation  osakäsitteet  yhdeksi  sosiotekniseksi  systeemiksi,  jonka  osat ovat johtaminen, päämäärät ja arvot, rakenne, teknologia sekä psykososiaa‐ linen osasysteemi. Teknologisen  ja psyko‐sosiaalisen osasysteemin  formalisoi‐ jana  toimii organisaatiorakenteen osasysteemi,  joka  strukturoi  inhimilliset  toi‐ minnot ja integroi ne erilaisiin teknologioihin. Rakenne käsittää sen, miten työt  on  jaettu operaatioyksiköiksi, osastoiksi  ja  jaostoiksi sekä näiden välisen koor‐ dinoinnin. Psyko‐sosiaalinen  osasysteemi käsittää mm.  organisaation  jäsenten  taidot  ja  kyvyt,  virallisen  ja  epävirallisen  vuorovaikutuksen  sekä henkilöiden  odotukset  ja  pyrkimykset.  Lisäksi  voidaan  erottaa  omaksi  osasysteemikseen  yrityksen päämäärät  ja arvot sekä  johtaminen. Siten yksittäisiä organisaatioyk‐ sikköjä ei voida aina välttämättä sellaisenaan pitää organisaation osasysteemi‐ nä, vaan organisaatio koostuu edellä esitetyn mukaisesti yli organisaatioyksik‐ köjen ulottuvista osasysteemeistä. (emt.)    Rakenne Johtaminen Päämäärät ja arvot  Teknologia Psyko‐ sosiaalinen 70  ACTA WASAENSIA Seuraavat tämän tutkimuksen käsittelemät asiat voidaan sijoittaa edellä kuvat‐ tuihin  systeemin  osajärjestelmiin:  1)  Johtaminen  (johtamisjärjestelmään):  Joh‐ taminen yhdistää yrityksen resurssit ja kyvykkyydet sekä kertoo mikä yhteinen  tulos niiden avulla saavutetaan.  Johtaminen vaikuttaa myös yrityksessä vallit‐ sevaan  ilmapiiriin.  Johtamisessa  on  kaksi  puolta:  leadership  ja  management.  Leadership on johtamista motivoinnin ja asennekasvatuksen kautta. Se edellyt‐ tää tunneälykkyyttä. Management on puolestaan asioiden  johtamista     eli     to‐ teuttamista    ja   kontrollointia   (vrt.   Lipiäinen   2001). 2) Liiketoimintamah‐ dollisuuksien tunnistaminen (päämäärä  ja arvot ‐järjestelmään): Yritystoimin‐ nan eräs  tärkeä asia on asiakastarpeiden  tunnistaminen  ja  tyydyttäminen. Esi‐ merkiksi Puhakan (2002) mukaan yrittäjyyttä koskevat tutkimukset ovat tulleet  siihen tulokseen, että eräs yritystoiminnan pääfunktioista on myös liiketoimin‐ tamahdollisuuksien  tunnistaminen. Erityisen  tärkeää  se on nuorissa kasvuyri‐ tyksissä. 3) Yhteistyö (psyko‐sosiaaliseen järjestelmään): Verkostoon ei voi lisä‐ tä ulkoa annettuna yhteistyötä, vaan se on sisäsyntyinen osio. Yhteistyötä edel‐ tää  luottamus  ja  tämän syntymistä edeltää vuorovaikutuksen määrä. 4) Kasvu  (päämäärä‐  ja  arvot  ‐järjestelmään):  Yrityksen  menestyminen  liitetään  usein  kasvuun.  Kasvu  nähdään  keskeisenä  edellytyksenä  yrityksen  taloudelliselle  menestykselle,  koska  kehitystyötä  tehdään  voittovaroin.  5)  Suhteet  ympäris‐ töihin  (psyko‐sosiaaliseen  järjestelmään):  Yritykselle  nähdään  olevan  yhden  ympäristön sijasta useita ympäristöjä. Yritys pyrkii vaikuttamaan ympäristöön‐ sä  levittämälle  sinne  output‐informaatiota  kuten  meemejään  sekä  kertomalla  tarinoita. Jatkuva viiteryhmien paine piiskaa klusteria eteenpäin. 6) Strategiset  ydinkyvykkyydet  (psyko‐sosiaaliseen  järjestelmään):  Yrityksen  strategisina  ydinkyvykkyyksinä  nähdään  asiakkaiden  piilotarpeiden  tutkinta  ja  tarpeiden  tunnistaminen  sekä  asiakkaiden  todellisten  tarpeiden  jatkuva  täyttäminen.  7) Kehityksen kummit (päämäärät ja arvot ‐järjestelmään): Kehityksellä on aina  kumminsa; ne  jotka näyttävät  suuntaa muille  ja asettavat  tavoitteita. Kummit  on epävirallisen organisaation osa ja sitä kautta keskeinen kontingenssitekijä.    Kun  yksittäisessä  organisaatiossa  panos  muuttuu  muuntamisprosessissa  tuo‐ tokseksi, joka menee käyttäjille, niin klusterissa tuotos voikin mennä panoksek‐ si seuraavaan prosessiin klusterin sisälle. Prosessissa tuotteen tai palvelun jalos‐ tusarvo kasvaa, koska  tuotetta  lisäarvotetaan. Näin klusteria voidaan edelleen  kehittää  yhdistämällä  eri  toimialojen  yrityksiä  megaklusteriksi.  Seuraavaksi  voidaan esittää klusterin sosiotekninen kuvaus:      ACTA WASAENSIA 71           KLUSTERI                    YMPÄRISTÖ        Sisäinen palaute    Yritys A    Yritys B    (= alihankkija)  (= järjestelmätoimittaja)                         Asiakas              Ulkoinen palaute                         MAKROKÄSITYS                Uskollinen                asiakas          As      jatkuva kommunikointi    Yritys C    Yritys D    (= tukipalvelut)  (= arvojalostaja)      Kuvio 10. Klusterin sosiotekninen kuvaus.    Kuviossa  10  on  esitetty  tutkimuksessa  luotu  klusterin  sosiotekninen  kuvaus  yrityksen sosioteknisen kuvauksen pohjalta. Klusterin kolme tärkeintä toimija‐ roolia ovat alihankkija(A),  järjestelmätoimittaja(B)  ja arvojalostaja(C).  Järjestel‐ mätoimittajana  toimivalle  organisaatiolle(B)  tuottaa  panoksia  alihankintaa  te‐ kevä  organisaatio(A).  Organisaatio(B)  tuottaa  tuotoksia  arvojalostajalle(D)  tai  käyttäjälle. Arvojalostajalla on klusterin toimijoista makrokäsitys ympäristöstä.  Klusteri  on  sosioteknisesti  usean  panos‐tuotos  –järjestelmän  yhteenliittymä.  Klusterin syntyä edistää se, että kuviossa esitetty yritys B huomaa, että yrityk‐ sen A tuotos voi olla B:n kannalta panos.    Yritysten yhteistyötä ja yhteistyötahojen tärkeyttä ovat tutkineet mm. Varamäki  (2001)  ja Pasanen  (1999). Viimeksi mainitun  (emt.:76–78) mukaan pohjoissavo‐ laisten pk‐yritysten yhteistyötahoista  tärkeimmät olivat pääasiakkaat,  tavaran‐ PANOS  PANOS TUOTOS  TUOTOS LISÄ‐ ARVOTUS TUKI‐  PALVELUT 72  ACTA WASAENSIA toimittajat, päärahoittajat  ja alihankkijat. Eniten myönteisiä kokemuksia yrittä‐ jät  ilmaisivat  yhteistyöstä  pääasiakkaan  ja  tavarantoimittajien  kanssa.  Eniten  kielteisiä kokemuksia oli yhteistyöstä  julkisten neuvonta‐  ja kehittämisorgani‐ saatioiden  sekä  saman alan yritysten kanssa. Esimerkiksi Nissisen  (2002) mu‐ kaan  yritysverkosto  on  ollut  kasvun  edellytys  Suomessa  viime  vuosina,  siksi  tarvittaisiinkin suuria  järjestelmätoimittajia päähankkijoiden  ja alihankkijoiden  välissä. Esimerkiksi  tutkijan  havainnon mukaan  ympäristötoimiala  kasvaa  siksi,  että  lainsäätäjä asettaa  tuotokselle  (sivutuotteelle) käsittelyvaatimuksen,  jonka  takia  tuotos  muuttuu lainsäädännön muuttumisen vuoksi panokseksi toiselle yritykselle. Tämä yri‐ tys muuttaa esimerkiksi lihanjalostusyrityksen jätteen lämpöenergiaksi.    Kuten kuviosta 10 voidaan tulkita, liiketoiminnan aloittaminen ja lopettaminen  on  klusterissa helpompaa  kuin  yksin  toimittaessa, koska  yrityksen  ei  tarvitse  itse vastata kaikista  työvaiheista  ja niihin  liittyvistä  investoinneista. Kapasitee‐ tin hallinta on helpompaa, koska  lisäykset  ja vähennykset voi  jakaa yritysten  kesken. Arvojalostajan muuntamisprosessi voi poiketa valmistajan prosessista,  koska  arvojalostaja  saattaa  lisätä  prosessissaan  valmistajan  tekemään  tuottee‐ seen  elämyksiä  tai  informaatiota,  jonka  takia käyttäjä on halukas maksamaan  tuotteesta  korkeamman  hinnan.  Arvojalostaja  pyrkii  klusterissa  asiakkuuden  omistajaksi  ja  jättää  suuren  osan  valmistuksesta  klusterin  muille  yrityksille.  Näin arvojalostaja sitoo asiakkaan pysyväksi asiakkaaksi.    Tähän  saakka  klustereita  on  luotu  kokoamalla  alihankkijoita  valmistajan  luo.  Tulevaisuudessa klustereita  ja megaklustereita voidaan  luoda hankkimalla ar‐ vojalostajia,  jotka nostavat  tuotteen  jalostusarvoa  lisäämällä siihen esimerkiksi  elämyskomponentin  tai yhdistämällä  tuotteeseen muita  tuotteita  tai osasettejä.  Klustereiden luonti voi ylittää myös perinteisiä toimialarajoja. Esimerkiksi puu‐  ja muovitoimialan yritykset voivat  ryhmittyä komposiitteja valmistavaksi me‐ gaklusteriksi.      3.6 Tutkimuksen systeemikuvaus    Tutkimusongelma ratkaistaan laajentamalla yksittäisen yrityksen tai sen osajär‐ jestelmän menestystekijät koko yritysryppääseen eli klusteriin ja tämän jälkeen  megaklusteriin. Menestystekijän vaikutusaluetta ja sen rajausta kutsutaan tässä  tutkimuksessa tahtoikkunaksi. Tutkimuksen pienin yksikkö, osajärjestelmä, on  yrittäjä,  joka edustaa  tässä kontekstissa  tahtotilan  luojaa. Tämä pitää  sisällään  olettamuksen siitä, että johtaminen on yksi menestystekijä.     ACTA WASAENSIA 73                        ULKOMAAILMA                              Ulkoiset menestystekijät                                         Kuvio 11. Tutkimuksen tarkentunut systeemikuvaus.    Kuviossa 11 on esitetty tutkimuksen teorialla tarkentunut systeemikuvaus, jota  voidaan verrata kuvion 1 alustavaan viitekehykseen. Systeemin muodostaa si‐ pulimainen  sisäkkäisten  osien  rakennelma  (vrt.  sisäkkäisyys).  Tutkimus  raja‐ taan  koskemaan niitä menestystekijöitä,  joihin  systeemi  voi ulottaa  vaikutuk‐ sensa. Systeemin suurimmaksi osaksi tunnistetaan megaklusteriksi nimetty ko‐ konaisuus  (vrt.  yhteistyö).  Megaklusteri  nähdään  yhtä  toimialaa  laajempana  yrityskokonaisuutena,  jossa  yritysten  välillä  on  yhteistyötä. Ulkomaailma  ku‐ vaa toimintaympäristöä (vrt. kohdeseudun nykytila), joka vaikuttaa systeemei‐ hin  tapahtumien  kautta  (vrt.  satunnainen  ympäristö). Kuten  kuviosta  näkyy,  systeemi kattaa megaklusterin, joka puolestaan koostuu yritysryppäistä ja nämä  taas yrityksistä. Yritys koostuu osajärjestelmistä, joista yksi on yrittäjä itse. Osa‐ järjestelmä koostuu yksittäisistä menestystekijöistä kuten yritysjohdon kyvyk‐ kyydestä. Osajärjestelmän menestystekijä voitaneen  laajentaa aina megakluste‐ rin tasolle saakka. Tahtoikkuna kuvastaa tätä osajärjestelmän, kuten johtamisen,  mahdollista vaikutusaluetta. Tahtoikkuna kuvaa sitä, miten pitkälle yrityksestä  SYSTEEMI Sisäiset menestystekijät YRITYSRYPÄS YRITYS MEGAKLUSTERI OSAJÄRJESTELMÄ Menestystekijän heijastus TAHTOIKKUNA TAPAHTUMA 74  ACTA WASAENSIA ulospäin voidaan vaikuttaa kohti ulkomaailmaa. Tahtoikkuna ulottuu kuviossa  systeemin ulkorajalle saakka, mutta ei siitä  juurikaan ulommas. Systeemin ul‐ koraja on kuvattu katkoviivalla, koska se on teorian mukaan läpäisevä. Sitä vas‐ toin  ulkomaailman  tapahtumat  ulottuvat  systeemin  sisälle  ja  systeemi  reagoi  tapahtumiin muuttamalla  sisäisten osiensa  rakennetta. Tahtoikkunaan  sisälty‐ vät myös  tahalliset  tarinat,  joilla vaikutetaan ympäristöön.  Johtaminen voi  ta‐ pahtua vain tahtoikkunan puitteissa. Leinosen (2003:181) mukaan:  ”Systeeminen  käsitys  johtamisesta  tuo  myös  siihen  uuden  näkö‐ kulman. Kaikki perinteiset johtamiskäsitykset näyttävät palautuvan  aina  yksilöön  ja  hänen  ominaisuuksiinsa  sekä  asemaansa  vallan  hierarkiassa. Ihmiset nähdään johtajina ja johdettavina. Johtaminen  ilmenee  systeemisessä  tarkastelussa  keskinäisen  kommunikoinnin  kautta  tapahtuvana    suuntautumisena  yhteiseen  tulokseen.  Johta‐ mista ei voida  tarkastella silloin subjekti‐objekti  ‐suhteena. Hyvin‐ voinnin hallintaan kuuluvassa  johtamisessa keskeistä on kaikkien  tuloksessa  tarvittavien  ihmisten  tietoisuus  yhteisestä  tuloksesta  ja  siihen  liittyvä  kommunikointi,  jonka  kautta  yksilöt  muovautuvat  tulokseen johtavaksi ihmiset‐ympäristö –järjestelmäksi”.    Ulkomaailma vaikuttaa systeemiin niin, että sieltä suuntautuu virtoja  ja tapah‐ tumia  systeemiin.  Tapahtumat  sisältävät  informaatiota,  energiaa  ja  raaka‐ aineita. Systeemi reagoi tapahtumaan lisäämällä omaa organisoitumisen astetta  muuttamalla prosessejaan. Se tekee reagoinnin valmiin strategian mukaisesti tai  reaktiivisesti  tilanteen mukaan. Systeemiä ylläpitää koheesio  eli osien välinen  keskinäinen vetovoima. Esimerkiksi Ylä‐Savossa  tällainen koheesio  tulee  esille  suu‐ rissa kysymyksissä kuten sairaala‐ ja terveyskeskuskysymyksissä, koulutuskysymyksis‐ sä sekä elinkeinokysymyksissä. Koheesion eräänä voimanlähteenä voivat olla seu‐ dun henkiset johtajat tai seudun tarinat.    Systeemin  ja ulkomaailman  rajapinnassa  tapahtuu  tiedon vaihtoa  ja vertailua.  Kollegat pystyvät puhumaan toisilleen samoilla termeillä ja tekemään vertailua,  mikä  on  benchmarkingin  lähtökohta.  Ilmiönä  tämä  on  Patrikaisen  (2000:154)  mukaan kollegiaalinen  reflektio,  jossa  omaa  ajattelua, käsityksiä  ja  toiminnan  perusteita  tarkastellaan  vuorovaikutteisesti  yhdessä  esimerkiksi  työtoverin  kanssa. Systeemin ja ulkomaailman rajana pidetään tässä tutkimuksessa seudun  rajaa. Systeemillä on siis oma identiteetti, jolla se pyrkii erottumaan ulkomaail‐ masta. Sillä on myös omaa tahtoa, joka näkyy omaleimaisuutena. Tätä piirrettä  pidetään  eräänä  menestystekijänä.  Esimerkiksi  Ylä‐Savon  kilpailukykytutki‐ muksen  mukaan  (Laine  2002:27)  tulevaisuuden  menestyjiä  ovat  ”sekä  valta‐ kunnalliset kasvukeskukset ympäristöineen että pienemmät omaleimaiset elin‐   ACTA WASAENSIA 75 keinopolitiikan  taitajat. Putoajia  ovat näköalattomat, hyvin  tavanomaiset  seu‐ dut”. Ulkomaailman  raja määritellään  joustavaksi. Tämä on perusteltua  siksi,  että esimerkiksi yrityksellä voi olla yhteistyökumppani maapallon toisella puo‐ lella. Mitä  itse asiassa tapahtuu systeemin  ja ulkomaailman rajapinnassa? Seu‐ raava kuvio havainnollistaa systeemin rajapinnassa tapahtuvia tahdonalaisia ja  niistä riippumattomia ilmiöitä.                            RAJAPINTA                    SYSTEEMI              ULKOMAAILMA                                                    Kuvio 12. Systeemin ja ulkomaailman rajapinta.    Kuviossa 12 on esitetty yhteenvetona systeemin ja ulkomaailman rajapinta sekä  rajapinnan  lävitse  kulkevia  asioita. Rajapinta  on  diffuusi  eli  läpäisevä,  kuten  solun seinä,  ja siksi se on kuvattu katkoviivalla. Osa asioista on systeemin tah‐ don  alaisia  eli  ne  on  kuvattu  tahtoikkunan  sisälle.  Tahtoikkunan  sisällä  ovat  TAHTOIKKUNA Tarinat Informaatio DATA MUISTIKOODAUS JA KOODINVAIHTO YRITYSKARKURI TUOTOKSET PANOKSET MEEMIT INFORMAATIO HEIKOT SIGNAALIT DATA KOLLEGIAALINEN REFLEKTIO INFORMAATIOINFORMAATIO INFORMAATIO 76  ACTA WASAENSIA niin sanotut vaihdannan kohteet sekä yrityksen ”tahallaan” liikkeelle laskemat  tarinat  sekä  informaatio.  Tahtoikkunan  ulkopuolella  ovat  esimerkiksi  yritys‐ karkurit,  heikot  signaalit  sekä  ympäristöstä  leviävät meemit.  Johtaminen  vai‐ kuttaa tämän tutkimuksen olettamuksen mukaan tahtoikkunan laajuuteen. Siitä  syystä senkin laajuus on esitetty katkoviivalla. Menestyvän yrityksen tulee esi‐ merkiksi  Lipiäisen  (2001:62‐63)  mukaan  kyetä  tunnistamaan  heikotkin  ulkoa  tulevat signaalit, tulkita niiden seuraukset ja järjestää uudelleen resurssit nope‐ ammin kuin kilpailijat. Rajapinta erottaa systeemin ulkomaailmasta. Morganin  (1996:387) mukaan miltei mikä  tahansa voidaan määritellä systeemiksi kuvaa‐ malla sille ulkoraja. Näin ollen rajapintojen tarkastelu on tärkeää tarkasteltaessa  systeemejä. Sekä  innovaatiot että systeemivirheet  tapahtuvat yritysten rajapin‐ nassa, jossa ns. vaihtaminen tapahtuu. Systeemivirheet, mutta myös oppiminen,  tapahtuvat  rajapinnoissa:  kun  tietoa,  puolivalmistetta  tai  raaka‐ainetta  siirre‐ tään valmistusprosessin vaiheesta  toiseen. Systeemien, kuten klustereiden,  ra‐ japintojen tuleekin olla ennalta tunnistettuja virheiden välttämiseksi.      3.7 Katsaus aikaisempiin menestystekijä‐ ja kontingenssitutkimuksiin sekä        viitekehyksen tarkentaminen   Tämä  tutkimus perustuu systeemin  ja sen osien sekä ympäristön kokonaistar‐ kasteluun. Esitetyn viitekehyksen (kuvio 1) tarkentamisessa  hyödynnetään sys‐ teemimallin itsensä periaatetta. Aiempaan tutkimukseen perustuva teoreettinen  viitekehys  luo orientaation eli  se määrittelee ne  tekijäryhmät,  joiden analysoi‐ minen on  tarkoituksenmukaista  tutkimusongelman  ratkaisemiseksi. Tarkastel‐ taessa  aiempien  tutkimusten valossa  systeemien menestymistä voidaan  tehdä  pelkistetty  kahtiajako  systeemin  omiin menestystekijöihin  sekä  systeemin  toi‐ mintaympäristöön.  Tämä  toimintaympäristö  on  ennustamaton,  ja  se  on  sekä  fyysinen että henkinen. Systeemin menestyksen nähdään riippuvan muun mu‐ assa yhteensopivuudesta ympäristönsä kanssa sekä kyvystä vaihdantaan tämän  kanssa. Tässä yhteydessä nousee myös esiin  systeemin kyky olla mukana yh‐ teisjärjestelmissä  resurssien  varmistamiseksi.  Seuraavassa  esitetään  systee‐ minäkökulmasta katsaus  aihepiirin  aikaisempiin  tutkimuksiin. Lähteet  ja viit‐ taukset  jaotellaan  seuraaviin  luokkiin: yritysten yhteiskunnallinen  ja  seudulli‐ nen merkitys, yritysten menestystekijät ja suhde ympäristöönsä, yritysverkostot  ja  toimintaympäristö  sekä  viimeisenä  rakennetutkimukset.  Lopuksi  esitetään  yhteenveto.          ACTA WASAENSIA 77 Yritysten yhteiskunnallinen ja seudullinen merkitys    Yritykset  ovat  yhteiskunnan  kannalta  tärkeitä  systeemejä,  koska ne  reagoivat  herkästi  yhteiskunnan  ja  markkinoiden  muutoksiin.  Yrittäjyys  nähdään  jopa  yhteiskunnan kehityksen moottorina ja nykyaikana erityisesti hyvinvointivalti‐ on  rahoituspohjan  turvaajana. Kasvavia  jo vakiintuneita pk‐yrityksiä pidetään  erityisen  tärkeinä  työllistäjinä  ja  seudun  endogeenisen  kasvun  moottoreina.  Esimerkiksi  Aldrich  ja  Auster  (1986)  korostavat  vanhempien  vakiintuneiden  yritysten  tärkeyttä  ja  pitemmän  aikavälin  henkiinjäämistä  verrattuna  uusiin  yrityksiin, jotka saattavat elää ”uutuuden valheessa”.    Pienet ja keskisuuret yritykset eli pk‐yritykset (SMEs) nähdään maailmanlaajui‐ sesti  talouskasvun  ja erityisesti  työllisyyden ylläpitäjinä. Esimerkiksi Mulhern  (1995) pitää pk‐yrityksiä työllisyyden pääasiallisena luojana maailmassa viimei‐ sen  vuosikymmenen  aikana.  Samaan  ovat  päätyneet mm. North  et  al.  (1992)  tutkiessaan Lontoon  seudun valmistavia yrityksiä. Pk‐yritysten merkitys Suo‐ men kunnille on huomattava erityisesti  työllisyyden kannalta. Esimerkiksi Pa‐ sanen (2003a:13) pitää pk‐yrityksiä merkittävänä alueelliselle taloudelliselle ke‐ hitykselle.  Ne  ovat  usein  ainoita  kehityksen  moottoreita  erityisesti  syrjäisillä  seuduilla. Ne  luovat yhteiskunnan kasvua uusien  työpaikkojen  ja  tulojen kas‐ vun muodossa. Pk‐yritykset  luovat  innovaatioita  ja ne muodostavat  joustavia  tuotantoverkostoja, mutta ovat myös osa seudun sosiaalisia verkostoja  luoden  myös  sitä kautta  lisää  toimeliaisuutta. Alueellisen elinkeinopolitiikan kohden‐ taminen pk‐yritysten toimintaan korostuu siksi, että uusien työpaikkojen usko‐ taan  syntyvän  pääasiassa  pk‐yrityksiin.  1990‐luvun  kokemukset  ovat  osoitta‐ neet  sen,  että  suuret yritykset  eivät  enää  luo merkittävästi uusia  työpaikkoja,  kuten ei myöskään julkinen hallinto tai palvelusektori (Niittykangas 1995; SME  Report  1995).  Edellisiin  lähteisiin  viitaten  tämän  tutkimuksen  empiirinen  osa  tulisi kohdistaa  tutkimusongelman ratkaisemiseksi  jo  toimintansa vakiinnutta‐ neisiin pk‐yrityksiin.    Yritysten menestystekijät ja suhde ympäristöönsä    Kotimainen  yrittäjyystutkimus  keskittyy  lähinnä  yritysten  perustamistilantee‐ seen ja verkostoitumiseen. Vaikka yrittäjyys nähdään pääsääntöisesti uutta luo‐ vana taloudellisena ilmiönä, tutkimukset huomioivat myös yhteiskunnallisia ja  henkisiä  tekijöitä.  Tämä  onkin  perusteltua,  koska  verkostoksi  organisoitunut  yritystoiminta on moniulotteinen ilmiö  jo seututasolla puhumattakaan liiketoi‐ minnan  kansainvälistymisestä.  Paikallinen  kulttuuri  vaikuttaa  taloudellisen  78  ACTA WASAENSIA toiminnan  luonteeseen  ja sitä kautta myös yritysten väliset verkostomaiset yh‐ teistyösuhteet saavat erilaisia muotoja (esim. Castells 1996).    Mäkinen (1976) on tutkinut pk‐teollisuusyritysten menestystekijöitä Suomessa.   Tutkimuksessa  oletetaan  yritysten  menestymisen  perustuvan  joustavaan  yh‐ teensopivuuteen toimintaympäristön kanssa. Tulosten mukaan joustavuus saa‐ vutetaan  pienellä  koolla,  harvoilla  alihankintasopimuksilla,  joustavalla  rahoi‐ tussuunnittelulla,  suurehkolla  taloudellisella  liikkumavaralla  sekä  joustavalla  henkilöstön käytöllä. Huuskonen (1992) on tutkinut yrittäjäksi ryhtymistä. Pro‐ sessimallin avulla osoitetaan, että henkilötekijät  ja  tilannetekijät ovat oletettua  kiinteämmässä  suhteessa  toisiinsa. Henkilön  objektiiviset  tilannetekijät,  kuten  myönteinen  yrittäjäilmasto,  vaikuttavat  arvioon  tilanteiden  suosiollisuudesta.  Tämä arvio on ratkaiseva yrittäjäksi ryhtymisessä. Koskinen  (1996) puolestaan  painottaa alkavassa liiketoiminnassa kokonaisuuden hallintaa tutkittuaan pien‐ yritysten  viittä  ensimmäistä  toimintavuotta.  Pienyritysten  kehityskaaria  ja  areenoita käsittelevä tutkimus luokittelee yritykset neljään luokkaan: kasvavat,  vakaat, epävakaat  ja  taantuvat. Kyrön  (1997)  tutkimus osoittaa, että yrittäjyys  saa muotonsa  ja  tarkoituksensa kunkin aikakauden  tarpeiden mukaan. Yrittä‐ jyydelle  tutkimus  löytää kolme nykymuotoa: ulkoisen yrittäjyyden  (yrityksen  perustaminen ja johtaminen), sisäisen yrittäjyyden (yhteisön toimintatapa) sekä  omaehtoisen yrittäjyyden (yksilötason vastuunotto toimeentulosta).     Littunen, Storhammar ja Nenonen (1998) käyttävät faktorianalyysiä tutkiessaan  vuonna  1990 perustettua  138 metalliyritystä  ja niiden menestymistä mittarina  toiminnan jatkuvuus kolmen ensimmäisen kriittisen vuoden aikana. Tutkimus‐ ongelmana on selittää uusien yritysten menestymistä erilaisissa toimintaympä‐ ristöissä.  Teoreettinen  viitekehys  on  alueteoria  ja  kontingenssiteoria,  ja  tutki‐ muksessa  todetaan,  että  yrittämisen  mahdollisuudet  ovat  sidoksissa  toimin‐ taympäristöön  ja  alueen  tuotantorakenteeseen  erityisesti  uusilla  yrityksillä.  Tutkimusaineistossa on mukana sattuma‐niminen muuttuja, joka johdettiin ky‐ selylomakkeen  persoonallisuusmuuttujista.  Tämä  tutkimus  on  esimerkki  sat‐ tuman  tai  hyvän  tuurin  sisällyttämisestä  mahdollisten  menestystekijöiden  joukkoon.  Kolmen  seurantavuoden  jälkeen  metalliyrityksistä  82  %  jatkoi  toi‐ mintaansa ja 18 % oli lopettanut toimintansa. Toimintaansa jatkavilla yrityksillä  on  tilastollisesti merkitsevinä  selittävinä muuttujina  yrityksen perustamispro‐ sessin suunnittelu, päätuote sekä perustamispäätöksen luonne. Tutkimustulok‐ set korostavat päätuotetta, yrityksen  suunnitteluprosessia, yrittäjän halua  rat‐ koa ongelmia (mastery) sekä yrittäjän tuotannon johtotehtävissä hankittua työ‐ kokemusta. Tutkimuksen mukaan myös sijaintialueella on selvä yhteys metalli‐   ACTA WASAENSIA 79 teollisuusyrityksen menestymiseen. Niin  sanotuissa palvelukeskuksissa  (maa‐ kuntakeskukset) oli lopettaneiden yritysten suhteellinen osuus kaikkein  suurin.    Havusela  (1999) korostaa väitöskirjassaan seudun henkisiä  tekijöitä  ja kulttuu‐ ria  yrittäjyyden  voimavarana. Tulosten mukaan  kunnassa  vallitseva  ihmisten  toimeentulon  ajattelutapa  joko  synnyttää palkansaajien  tai yrittäjien yhteisön.  Yrittäjyyttä tukeva kulttuuri syntyy talonpoikaiskulttuurin pohjalta tai kun alu‐ etta  uhkaa  taloudellinen  syrjäytyminen.  Havuselan  (emt.)  tulokset  puoltavat  henkisten  tekijöiden  huomioimista  sekä  yrityksen  sisäisinä  menestystekijöinä  että tilannetekijöinä.    Pihkala  (2001)  tarkastelee  resurssien hankkimistavan merkitystä yrityksen pe‐ rustamisvaiheessa. Tutkimus näkee uuden  liiketoiminnan  luomisen  resurssien  hankkimisena,  organisoimisena  sekä  toiminnan  uskottavuuden  luomisena.  Omia  tai  ostettuja  resursseja  käyttävät  yritykset  panostivat  toiminnan  tehok‐ kuuteen. Sitä vastoin verkostoissa toimivat yritykset panostivat ulkoisen uskot‐ tavuuden vahvistamiseen. Littunen (2001)  on nojautunut kontingenssiteoriaan  uusien  yritysten  synnyn  ja  kasvun  kuvaajina  tutkiessaan  metalliyritysten  ja  palveluyritysten  syntymistä  ja  kasvua.  Tutkimus  korostaa  yrityksen  perusta‐ mistilanteeseen liittyviä tilannetekijöitä. Mainela (2002) tutkii verkostoja ja sosi‐ aalisia  suhteita  kansainvälisen  yhteisyrityksen  organisoinnissa.  Tutkimus  tar‐ kastelee johtajien verkostoitumiskäyttäytymistä, ja se korostaa sitä, että  yritys‐ johdon tulee ymmärtää eritasoisten organisaatioiden ja niiden ihmisten käyttö‐ mahdollisuus.  Tutkimuksessa  käytetty  verkostonäkökulma  korostaa  johtajien  sosiaalisten suhteiden merkitystä. Puhakka (2002) puolestaan korostaa  liiketoi‐ mintamahdollisuuksien etsimistä  ja tunnistamista ennen yrityksen perustamis‐ ta. Tutkimuksessa nimitetään esivaiheeksi tilannetta,  jossa yrittäjä arvioi mark‐ kinoilta  liiketoiminnalle  löytyvää  tilaa. Tutkimus korostaa kilpailutilanteen ar‐ viointia, mahdollisuuksien etsintää sekä sosiaalista vuorovaikutusta ennen yri‐ tyksen varsinaista perustamista. Hytti  (2003) kyseenalaistaa yrittäjäidentiteetin  rakentumista koskevassa  tutkimuksessaan yleisin näkemyksen,  jonka mukaan  yrittäjyys on taloudellinen ilmiö. Yrittäjyys nähdään tutkimuksessa henkilökoh‐ taiseen  elämään  liittyvänä  ilmiönä,  jota ohjaa  tunnepohjainen  ja  järkiperäinen  ajattelu. Tutkimus korostaa henkisiä tekijöitä: yrittäjän tärkein taito on kerron‐ nallinen osaaminen, jonka avulla yrittäjä luo tärkeimmille  sidosryhmille uskot‐ tavan kertomuksen siitä, mitä ovat näiden saamat hyödyt. Pasanen (2003a) puo‐ lestaan  löytää väitöskirjassaan  tärkeimmäksi  itäsuomalaisen pk‐yrityksen me‐ nestystekijäksi  hyvän  asiakkaiden  ja  heidän  tarpeidensa  tietämyksen.  Tämä  muuttuja saa asteikolla 1‐7 keskiarvon 6,55  ja keskihajonta oli 0,81. Likertin as‐ teikko  on  tutkimuksessa  yhdestä  (olematon,  not  at  all  important)  seitsemään  80  ACTA WASAENSIA (erittäin  tärkeä, very  important). Seuraavina ovat pitkäkestoiset asiakassuhteet  6,46(0,79),  yrityksen  hyvä  maine  6,37(0,78),  nopeat  ja  luotettavat  toimitukset  6,26(0,90) ja hyvän tietämyksen omaava henkilöstö 6,25(0,86).    Hyvä  johtaminen  nousee  tutkimuksissa  esille  pk‐yrityksen  menestystekijänä.  Esimerkiksi Yusuf (1995) tutkiessaan eteläisen Tyynenmeren yrittäjyyttä löytää  tärkeimmäksi kriittiseksi menestystekijäksi hyvän johtamisen. Hyvä johtaminen  saa asteikolla 1‐5 keskiarvon 4,36 Likertin asteikon ääripäiden ollessa yhdestä  (erittäin vähäinen, unimportant) viiteen (erittäin ratkaiseva, critical). Erityisesti  yrityksen  johtotiimin yhteenlaskettu osaaminen  tiimin koon  ja  tiimin henkilöi‐ den  taustojen  kautta  nähdään menestyksen  selittäjänä.  Tähän  tulokseen  ovat  tulleet esimerkiksi Westhead et al.  (1995)  tutkiessaan korkean  teknologian yri‐ tyksiä  Iso‐Britanniassa.  Edellisiin  tutkimustuloksiin  viitaten  johtaminen  tulisi  valita yhtenä menestystekijänä mukaan tämän tutkimuksen empiiriseen osaan.    Pk‐yritysten yksittäisiä menestystekijöitä ja yrittäjyyttä on tutkittu paljon viime  vuosina. Sitä vastoin menestystekijöiden vuorovaikutuksia  ja ristiin kytkentöjä  on  tarkasteltu vähemmän. Vähälle huomiolle ovat  jääneet  erityisesti yritysten  välinen  yhteistyö,  rajapinnat  ja  niissä  esiintyvät  systeemivirheet.  Esimerkiksi  taiwanilainen  professori  Lin  (1998)  on  koonnut  tutkimukseensa  pk‐yritysten  menestystekijöistä luetteloa pk‐yritysten tärkeydestä eri kansantalouksille. Tut‐ kimuksessaan hän tarkastelee 43:n taiwanilaisen pk‐yrityksen menestystekijöitä  ja  toteaa,  että  yrityksen  rakenteen,  teknologian  ja  ihmisjohtamisen  tulee  olla  tasapainossa.  Hyvät  ja  runsaatkaan  resurssit  eivät  riitä yrityksen menestykseen,  jos niitä  ei  käytetä oikein  suhteessa ympäristöstä  tulevaan paineeseen  tai  systeemi ei ky‐ kene  ottamaan  avoimesti palautetta  vastaan. Yritysten prosessien  tulisi myös  olla oikeita  ja  joustavia. Esimerkiksi Harvard Business Schoolin  tutkijat Chris‐ tensen  ja Overdorf (2000:43–52) toteavat seuraavasti: ”Jos kaksi kyvyiltään täy‐ sin samanlaista ihmisryhmää työskentelee eri organisaatioissa, ryhmien saavut‐ tamat tulokset ovat aivan erilaisia”. Tämä tarkoittaa sitä, että systeemivirheet ja  jäykät prosessit  saattavat  tuhota huipputiimin  tuloksen. Tutkijat  (emt.)  esittä‐ vätkin, että menestyvässä yrityksessä resurssit, prosessit  ja arvot ovat  tasapai‐ noisesti kunnossa. Tämä  tasapainoisuuden vaatimus  edellyttää  systeemin  tar‐ kastelua  laajasta  näkökulmasta  menestystekijöiden  löytämiseksi.  Kuinka  sys‐ teemin  tulisi  toimia monitahoisen  ympäristönsä  kanssa?  Esimerkiksi Nonaka  (1988) ehdottaa kontingenssiteoriaan nojautuen organisaation rakenteen, strate‐ gian,  prosessien  ja  resurssien  moninaista  mukauttamista  ympäristötekijöistä  tulevaan epävarmuuteen.    ACTA WASAENSIA 81 Yritysverkostot ja toimintaympäristö    Eräät  rakennetutkimukset  operoivat  yrityksen  menestystekijöiden,  yritysver‐ koston  ja  toimintaympäristön  areenoilla  ja  niiden  välissä.  Tällaisen  resurssi‐ luokituksen esittävät mm. Verdin & Williamson  (1994),  joiden mukaan yrityk‐ sen  resurssit voidaan  jakaa viiteen  laajaan  luokkaan seuraavasti: asiakkaaseen  liittyvät assetit, kanava‐assetit, input‐assetit, prosessi‐assetit sekä markkinoiden  tuntemukseen  liittyvät assetit. Tämä  luokitus kytkee  jo yrityksen  toimintaym‐ päristöönsä  ja  tarkastelee  siten  yritystä  hieman  laajempana  kokonaisuutena.  Samoin  yrityksen  voimavaroihin  on  tunnistettu  sen  ympäristön  ”mittaamia”  henkisiä  tekijöitä kuten maine,  luottamus, brandit  ja  imago  (ks. Amit & Shoe‐ maker 1993).    Yrityksen ja ympäristön välillä nähdään olevan ns. välittäjäorganisaatioita, joita  tässä  tutkimuksessa  nimitetään  elinkeinotoimijoiksi.  Myös  eräitä  kuntien  toi‐ mintoja, kuten  elinkeinoneuvontaa  ja hanketoimintaa, voidaan pitää välittäjä‐ toimintoina. Erityisesti systeemiset lähestymistavat ovat alkaneet viime aikoina  korostaa rajapinnoissa aktiivisesti  toimivia välittäjiä  ja kuuntelijoita,  jotka pys‐ tyvät hallitsemaan  rajapintoja  ja  rakentamaan  innovaatio‐  ja  tiedonsiirtojärjes‐ telmiä. (esim. Smits & Kuhlman 2004). Näin esimerkiksi yrityksen menestymi‐ seen vaikuttavat innovaatiot nähdään sosiaalisen  ja alueellisen vuorovaikutuk‐ sen lopputuloksena, joka on peräisin sekä systeemin sisältä että sen ympäristös‐ tä.    Aiemmat  tutkimukset  antavat  viitteitä  siitä,  että  yritysten  toimintaympäristö  voi olla erilainen saman maan sisälläkin: Irlannissa Hart (1989) on löytänyt ero‐ ja alueiden välillä kehittää yritystoimintaa. Malecki  (1990) on  todennut saman  ilmiön Yhdysvalloissa. Suomessa esimerkiksi Havuselan (1996) mukaan yrittä‐ jyys  kasaantuu  Oulun  ja  Vaasan  lääneissä  tiettyihin  kuntiin  jopa  usealla  eri  muuttujalla mitattuna. Littunen (1991) puolestaan on havainnut, että eri toimi‐ aloilla toimivat yritykset edellyttävät sijaintipaikaltaan erilaisia ominaisuuksia.  Tutkijoista muun muassa Johannisson (1984) nostaa esille vuorovaikutukseen ja  yritysilmastoon  eli  henkiseen  puoleen  liittyviä  tekijöitä.  Henkisten  tekijöiden  huomioiminen vaatii puolestaan yritysjohdolta kykyä ajatella oman organisaa‐ tion  ja oman  toimialan ulkopuolelle kuten eurooppalaisia kärkiyrityksiä  tutki‐ nut Heller (1998) sanoo.     Raatikainen  (1992) on  tutkinut väitöskirjassaan alihankintaverkostojen mallin‐ tamista  ja kehittämistä pohjoissavolaisessa metalliteollisuudessa. Tutkimuksen  tavoitteena  on  esittää malleja  teollisen  alihankintatoiminnan  kehittämiseksi  ja  82  ACTA WASAENSIA siinä  kuvaillaan  mm.  Ylä‐Savon  alihankintateollisuuden  kehittymistä.  Tutki‐ muksen  tarkastelutasoilla  ja  tutkimusalueella on yhtymäkohtia käsillä olevaan  tutkimukseen, koska  se  tarkastelee  samalla kertaa alihankintayritystä,  sen yh‐ teistoimintaverkkoa sekä kilpailuympäristöä. Tutkimuksen mukaan yritystasol‐ la on ratkaisevaa yhteinen  tahtotila, yhteistoimintaverkossa oppimisvalmius  ja  laatutietoinen  henkilöstö  sekä  lopputuotteen  kilpailuympäristössä  sopiva  kil‐ pailustrategia ja asiakkaalle tuotettu arvo. Tutkimuksen johtopäätöksissä koros‐ tetaan yrityksen vastavuoroista yhteistyökykyä pitkän aikavälin kilpailukyvyn  edellytyksenä.    Hakanen  (1997) on  tutkinut  tapaustutkimusstrategialla pk‐yritysverkoston or‐ ganisointia ja johtamista. Tutkimuksessa on verkoston rakenteeseen vaikuttavat  tilannetekijät  ja olosuhteet  jaettu ulkoisiin  ja sisäisiin. Ulkoiset tekijät ovat ym‐ päristön monimutkaisuus  ja sisäisiä tekijöitä ovat   mm. verkon sisäinen tekno‐ logiatyyppi, osapuolten strategiset motiivit sekä erilaiset kulttuuri‐, politiikka‐  ja persoonallisuustekijät. Päähuomio tutkimuksessa on verkostojen johtamisnä‐ kökulma. Erityyppisen  johtajuuden  tarve  ja käyttö  riippuu verkon  tilanteesta,  kontekstista ja elinkaarivaiheesta.    Kettunen (2003) on puolestaan tutkinut kuntien toimintaympäristöä. Tutkimus  jakaa kriittiset menestystekijät kolmeen ryhmään eli perusrakenteen tekijät, re‐ surssitekijät  ja  henkiset  tekijät. Henkiset  tekijät  jaetaan  edelleen  kahteen  ryh‐ mää,  joista  ensimmäiseen kuuluvat  johtaminen,  tulevaisuudenusko, määrätie‐ toinen toiminnan suuntaaminen, utelias uuden etsiminen ja kokeilut, ja toiseen  ryhmään  kuuluvat  henkinen  ilmapiiri  ja  imago,  ihmisten mielikuvat,  tarinat,  subjektiiviset  tuntemukset  kunnasta  ja  sen  tulevaisuudesta  erityisesti  omassa  kunnassa, mutta myös sen ulkopuolella.    Toiviainen, Huikari  ja Larkomaa  (2004) ovat  tutkineet puualan paikallisia yri‐ tys‐  ja yhteistyöverkostoja kolmella maaseutupaikkakunnalla eli Ranualla, Sot‐ kamossa  ja Utajärvellä. Tutkimus antaa puualan yritysverkostojen arkitodelli‐ suudesta  realistisen  karun  kuvan,  koska  paikalliset  yrityskannat  ovat  varsin  ohuet. Tutkimuksen mukaan puualan yritysten yhteistyön kehityshistoria nä‐ kyy paikallisten yhteistyörakenteiden ja kulttuurien erityispiirteissä. Tutkimuk‐ sen  yhteenvedossa  yritysverkostojen  rooli  nähdään  myös  yritysten  toimin‐ taympäristöön  sijoittuvina  areenoina,  missä  inhimillisiä  resursseja  ja  kompe‐ tensseja  on  mahdollista  saada  ja  saattaa  moniulotteisesti  vuorovaikutukseen  keskenään. Tulevaisuuden kehityksen avainresurssi tutkimuksen mukaan tulee  kuitenkin olemaan alan yritysjohdon taitavuus ja osaaminen.      ACTA WASAENSIA 83 Edellisistä tutkimuksista voidaankin tehdä se johtopäätös, että yritysten toimin‐ taympäristöä  ja verkostoja  tulee  analysoida  rinnan yritysten  itsensä kanssa  ja  tässä tarkastelussa tulee huomioida myös ympäristöön liittyvät henkiset tekijät  ja niiden vaikutus yritykseen. Esimerkiksi Littunen  (2001) näkee nykyisen  toi‐ mintaympäristön piirteet yhtenä  tekijäjoukkona, kun  tarkastellaan metallialan  yritysten syntymistä ja kasvua Suomessa.    Rakennetutkimukset    Systeemien kontingenssitekijöitä voidaan kartoittaa rakennetutkimuksista. Yri‐ tyksen  ympäristö‐  ja  kontingenssitekijöitä  on  luokitellut muun muassa Rhen‐ man (1975), jonka mukaan yrityksen toimintaympäristö koostuu komponenteis‐ ta, joiden kanssa organisaatio on suorassa suhteessa. Tällaisia ovat muun muas‐ sa asiakkaat, henkilökunta, alihankkijat, rahoittajat ja myös kuntaorganisaatiot.  Daftin  (1983) mukaan  yrityksen  ympäristösektorit  voidaan  jakaa  seuraavasti:  toimialasektori,  raaka‐ainesektori,  inhimillisten  voimavarojen  sektori,  rahoi‐ tusmarkkinasektori, markkinasektori,  teknologiasektori,  taloudellisen  tilanteen  sektori, hallituksen sektori, sosiokulttuurin sektori sekä kansainvälinen sektori.  Ansoff (1984) on arvioinut yrityksen toimintaympäristöä strategisen johtamisen  näkökulmasta jakaen ympäristön  tuotemarkkinoihin, alueellisiin markkinoihin,  yrityksen sisäiseen ympäristöön sekä yrityksen ulkoiseen sosiopoliittiseen ym‐ päristöön. Hänen  (emt.) mukaansa  strategisen  johtamisen  lähtökohtana on pi‐ dettävä  yrityksen  ympäristössä  tapahtuvien muutosten  havainnointia  ja  ana‐ lysointia,  jotta yritys  voi palvella ympäristöään mahdollisimman hyvin. Gab‐ rielsson ja Paulsson (1985) ovat luokitelleet pk‐yritysten syntyyn ja eloonjäämi‐ sen vaikuttavat toimintaympäristötekijät kolmeen  laajaan  luokkaan: taloudelli‐ set, poliittiset ja kulttuurilliset. Johnson ja Scholes (1988) puolestaan tunnistavat  seuraavia toimintaympäristön piirteitä yritystoiminnan kannalta:  taloudellinen  ympäristö,  väestö,  pääomat,  teknologia,  työmarkkinat,  kilpailijat,  ekologiset  tekijät, valtakunnan hallitustapa, raaka‐aineiden tuottajat sekä sosiokulttuurilli‐ set tekijät. Karlöf (1989) on luetellut kielteisiä ympäristötekijöitä yrittäjähengen  kannalta: paikalleen  jähmettynyt toiminta, byrokratia,  jäykät suunnittelumallit,  hyödyttömät kokoukset, taktikointi sekä diplomatia.    Littunen  (1991) on  raportoinut Keski‐Suomen  taloudellisessa  tutkimuskeskuk‐ sessa tehdyn valtakunnallisen haastattelututkimuksen tuloksista. Tutkimukses‐ sa on kysytty 246 yritysjohtajalta yritysten sijaintipaikan valintaan vaikuttavien  45 tekijän merkitystä. Kymmenen tärkeimmän tekijän  joukossa on peräti kuusi  työvoimaan  liittyvää  tekijää tärkeimpänä työvoiman tuottavuus  ja toiseksi tär‐ keimpänä  työvoiman  ammattitaito.    Kolmantena  on  työvoiman  pysyvyys  ja  84  ACTA WASAENSIA neljäntenä  työvoiman  runsas  saatavuus.  Viidentenä  on  paras  muu  kuin  työ‐ voimaan  liittyvä  tekijä,  ja  se  on  hyvät  kuljetus‐  ja  liikenneyhteydet.  Kunnan  yrittäjäystävällisyys  on  sijalla  8  ja  kunnan  hyvä  asuntotilanne  on  sijalla  9.  Kymmenennellä sijalla on alueen ostovoiman kasvu.    Merkittävä  rakennetutkimus  on Davidssonin  (1993)  esittämä  rakenteen,  kult‐ tuurin ja yrittäjyyden yhteys. Hänen (emt.) mukaan alueen kulttuuri ja rakenne‐ tekijät, kuten  talous  ja demografia,  riippuvat  toisistaan  ja ne vaikuttavat  sekä  yrittäjyyden määrään  että  suuntautumiseen. Alueen  ominaisuuksista  riippuu  muun muassa se, mille toimialalle uudet yritykset perustetaan  ja mikä on näi‐ den yritysten kasvupotentiaali. Davidsson (1993)  jatkaa, että kulttuurin eli ym‐ päristön ”pehmopuolen” mittaaminen on vaikeata  ja  lisäksi sen  ja ympäristön  rakennetekijöiden  riippuvuuden  suunta  on  vielä  selvittämättä.  Hän  (emt.)  unelmoi kuitenkin  täydellisestä  tutkimuksesta  tästä  aihepiiristä. Eräs  ratkaisu  mainitun unelman toteuttamiseen voisi olla tämän tutkimuksen kuviossa 7 esi‐ tetty ulkomaailman jakaminen lähi‐ ja kaukokulttuureihin eli erotellaan ne ym‐ päristötekijät, joilla uskotaan olevan vaikutusta systeemin sisälle.     Bygrave (1994) on kuvannut uutta  luovan  liiketoiminnan synty‐  ja kehityspro‐ sessin  sekä  listannut  eri kehitysvaiheisiin vaikuttavia    sekä ympäristötekijöitä  että yksilöön, yritykseen  ja vuorovaikutukseen  liittyviä  tekijöitä. Tutkimus on  prosessikuvaus ja se arvioi liiketoiminnan olemassaoloa ja edellytyksiä neljässä  eri vaiheessa,  jotka ovat  liikeideavaihe, käynnistämisvaihe,  toteutusvaihe sekä  kehitysvaihe.  Yritystoiminnan  alkuvaiheessa  ympäristötekijät  ovat  henkisiä  kuten mahdollisuudet, roolimallit ja asenneympäristö. Toiminnan käynnistämi‐ sen  jälkeen ympäristötekijät  liittyvät mm. resursseihin, kilpailuun  ja elinkeino‐ politiikkaan.    Mikkonen  (1994) on  tutkinut pääosin  tilastoista  saatavan  tiedon pohjalta Suo‐ men  alueellisia menestystekijöitä  sekä maakuntatasolla  että pienemmillä  talo‐ usalueilla.  Alueelliset  sijainti‐  ja  vetovoimatekijät  luokitellaan  tutkimuksessa  seuraavasti  sijaintitekijäryhmiksi:  kysyntätekijät,  väestötekijät,  tietoympäristö,  liikenteellinen  sijainti,  elinympäristö  ja  aluepoliittiset  tuet. Eriksson  (1995)  on  luonut yrityksen  toimintaympäristön arviointimallin  tutkiessaan preferenssien  pohjalta Pohjois‐Suomen kuntia pkt‐yritysten toimintaympäristönä. Tutkimuk‐ sessa yrityksen toimintaympäristö määritellään yritystoiminnan yleisiin toimin‐ taedellytyksiin vaikuttavaksi toimintaympäristöksi, jota kuvataan 38 muuttujan  perusmallilla Muuttujina mallissa ovat mm.  tonttien  saatavuus  (ha),  energian  hinta  (p/kWh),    etäisyys  valtateille  (km),  työvoima  johtotehtäviin  (hlö(sum)),  vuokra‐asuntokanta  (kpl(sum)),  sijaintialueen  ostovoima  (äyrit/asukas),  kor‐   ACTA WASAENSIA 85 keakoulujen  läheisyys  (km),  yrittäjien  yritysilmapiiri  (pisteet  4–10),  väestön  määrä (hlö(sum)) sekä yritysten yhteistoiminta (pisteet 1–5). Tärkeimmät sijain‐ titekijät  tutkimuksen mukaan ovat hyvät kuljetus‐  ja  liikenneyhteydet,  työvoi‐ man ammattitaito, työvoiman pysyvyys, kunnan yrittäjäystävällisyys sekä työ‐ voimakustannusten taso. Eriksson (emt.) ryhmittelee tutkimuksessa sijaintiteki‐ järyhmät seuraavasti: tontti  ja toimitilat, energia‐, vesi  ja  jätevesihuolto,  liiken‐ neyhteydet, työn saatavuus, asuntojen saatavuus, paikallismarkkinoiden koko,  koulutusmahdollisuudet, kunnan palvelutaso, kunnan yritysilmapiiri, kunnan  kehittyneisyys sekä yritysten yhteistoiminta.     Organisaation  suhdetta  ympäristöönsä  ja  erityisesti  muihin  organisaatioihin  voidaan tarkastella myös klusterinäkökulmasta: Porterin (1991) luoma klusterin  kilpailukykyä kuvaava timanttimalli perustuu lähtökohtaan, jonka mukaan yri‐ tyksen menestystekijät riippuvat yrityksen kyvystä toimia omassa ympäristös‐ sään  erityisesti kysyntä‐  ja  tuotantotekijöiden välissä. Lisäksi  tuki‐  ja  lähialat,  sattuma,  valtio  ja  kansainväliset  toimet  vaikuttavat  yritykseen.  Timanttimalli  esittää ratkaisuksi yhteistyötä arvoketjun eri osien välillä sekä tukipalvelujen ja  julkisen vallan kanssa (mm. Porter 1991; Dunning 1993). Porterin klusterimallin  puutteena voidaan puolestaan pitää sitä, että se jäsentää lähinnä alihankintaket‐ jun, mutta  ei  kiinnitä  tarpeeksi  huomiota  systeemin  rajapinnassa  tapahtuviin  ilmiöihin.  Porterilaista  ajattelutapaa  voidaan  nimittää  alaklusteri‐ajatteluksi,  joka lähtee veturiyrityksestä tai luonnonvarojen ympärille syntyvästä kasvavas‐ ta  yritystoiminnasta.  Sitä  vastoin  tämä  tutkimus  keskittyy  klusteri‐käsitteen  laajentamiseen  eteen‐  ja  ylöspäin  eli  asiakkaiden  ja  ulkomaailman  suuntaan.  Suomessahan yritysverkostoja on tutkittu erityisesti Vaasan yliopistossa (esim.  Mainela 2002; Varamäki 2002).    Klusterin  rakennekuvaus  ja  sen  toimintaympäristö eli ”pelikenttä” perustuvat  Porterin klusterimalliin ja timanttimalliin (Porter 1985 ja 1991). Nämä jäsentävät  klusterin osien välistä yhteistyötä, mutta myös  toimintaympäristöä. Porterilai‐ nen ajattelu on kehittänyt klusterikarttaa vaiheittain: ensin tunnistettiin yhteis‐ työkumppanit  ja  arvoketjun  –niminen  kokonaisuus  (1980‐luku),  sitä  seurasi  klusteriajattelu  (1990‐luku).  Tämän  jälkeen  malliin  on  lisätty  ulkomaailman  vaikutusta eli  sattuma,  julkinen valta  ja kansainväliset  liiketoimet. 1990‐luvun  jälkipuoliskolla Porter kehitti  ajatteluaan huomioimalla yritysryppään  toimin‐ nassa  henkiset  tekijät,  kuten  tiedon,  suhteet  ja motivaation  (ks.  Porter  1998).  Yhteenvetona porterilaisesta ajattelusta voidaan  todeta, että geneerinen kilpai‐ lustrategia  on  kasvanut  globaalin  toimintaympäristön  huomioivaksi  kokonai‐ suudeksi. Timanttimallia voidaan näin pitää tämän tutkimuksen yhtenä kulma‐ kivenä, kun  tarkastellaan suuren systeemin rakennetta  ja   suhdetta ulkomaail‐ 86  ACTA WASAENSIA maan. Samoin mallin kehittymisessä on yhtymäkohtia systeemiajatteluun. Toi‐ sen  kulmakiven  tutkimuksessa  muodostaa  viitekehyksen  pirstoutuvien  kult‐ tuurien  ja  henkisten  tekijöiden  hallinta  kulttuurigeenin  eli  meemin  käsitteen  (Blackmore 2000) avulla. Näin  löydetään keinoja hallita systeemin  ja sen ulko‐ maailman välisen  rajapinnan ylittävät  tekijät. Henkisten  tekijöiden merkitystä  yritysten menestystekijöinä on tutkittu vähän.    Tällainen  kokonaisvaltainen  klusterin  toimintaympäristön  tarkastelu  kertoo  myös  yrityksille  sen,  että  ympäristössä  on markkina‐aukkoja,  joita  yritys  voi  täyttää,  ja  mahdollisuuksia,  joita  se  voi  löytää  (Puhakka  2002:226).  Yritystoi‐ minnan  mahdollisuuksien  tunnistamista  (business  opportunity  recognition)  pidetään  jopa  tärkeämpänä menestystekijänä  kuin  yrittäjään  itseensä  liittyviä  ominaisuuksia  (esim. Gaglio  et  al.  1992;  Bygrave  1993).  Edellä  esitetyt  näke‐ mykset puoltavat sitä, että systeemien menestystekijöitä tutkittaessa myös ym‐ päristötekijöitä on tutkittava. Systeemin toimintaympäristö sisältää siis mahdol‐ lisuuksia, mutta myös vaaroja. Yrityksen sopeutuminen ympäristöönsä ei vielä  takaa  menestymistä,  koska  ulkopuolinen  ympäristö  on  vihamielinen,  koska  siellä  on  kilpailevia  organisaatioita  ja  eksogeenisiä  shokkeja  (vrt.  Aldrich  &  Pfeffer 1976).    Koosteena voidaan  todeta, että kontingenssiteoria edustaa dynaamista organi‐ saatiokäsitystä,  jonka mukaan  organisaation  on  löydettävä ympäristöönsä  so‐ veltuvat muodot. Tämän teorian juuret ovat Lorschin ja Lawrencen esittämässä  organisaationäkemyksessä  1960‐luvulla.  Sen  mukaan  juuri  toimintaympäris‐ töön  sopeutuminen  johtaa  organisaatioiden  erilaisuuteen. Näin  organisaation  tehokkuudella  ja  ympäristöllä  on  kytkentä  toisiinsa.  Esimerkiksi  Donaldson  (2002)  toteaa asian seuraavasti: sellainen organisaation  rakenne on paras,  joka  sopii  parhaiten  organisaation  tilanteeseen. Hänen  (emt.) mukaansa  tämä  tar‐ koittaa rakennetta, joka auttaa yrityksiä ottamaan käyttöön parhaalla mahdolli‐ sella tavalla strategiansa. Näin siis organisaation ympäristö, rakenne ja strategia  nivoutuvat yhteen. Donaldson  (1987)  todistikin  jo aiemmin  tutkiessaan 93 yh‐ dysvaltalaista  yritystä,  että  yrityksen  rakenteen  ja  strategian  yhteensopivuus  parantaa kannattavuuden kasvua.    Yhteenveto    Yhteenvetona  aiemmista  tutkimuksista  voidaan  todeta,  että pk‐yrityksen me‐ nestystekijöitä etsittäessä tulee tarkastella mieluusti jo toimintansa vakiinnutta‐ neen  yrityksen  kaikentyyppisiä  resursseja,  yhteistyöverkostoja  sekä  toimin‐ taympäristöä. Tällainen  lähestymistapa  itsekin kuvastaa  systeemiajattelua. Ai‐   ACTA WASAENSIA 87 emman tutkimuksen perusteella tämän tutkimuksen kontingenssitekijöiksi vali‐ taan  systeemin  ulkopuolella  olevia,  lähiympäristöä  kuvaavia  tilannetekijöitä  kuten  toimiala‐  ja  yritysrakenne,  fyysiset  ympäristöt  kuten  teollisuuspuistot,  alueen  kehittyneisyys  ja  kehitysvaihe,  paikallinen  arvo‐  ja  asenneympäristö,  elinkeinopolitiikka  ja  julkisen  vallan  toimet,  yhteistyökumppanit  sekä  yhteis‐ työn muodot. Valintaa perustellaan sillä, että  tutkimus keskittyy suuriin  ja si‐ säkkäisiin  systeemeihin  tutkimusongelman  ratkaisemiseksi.  Aiempi  tutkimus  puoltaa myös henkisten  tekijöiden mukaan ottamista  sekä yrityksen  sisä‐ että  ulkopuolella (esim. Davidsson 1993; Havusela 1999; Hytti 2003). Valittuja teki‐ jöitä  kuvataan  tutkimuksen  seuraavassa  luvussa.  Mukaan  ei  valita  yrityksen  sisäisiä tilannetekijöitä tai yrittäjän henkilökohtaiseen tilanteeseen liittyviä teki‐ jöitä. Valitut  ympäristötekijät  ovat  niitä  tilannetekijöitä,  joihin  systeemien  on  pääosin sopeuduttava.    Teorian  yhteenvetona  systeemi  ja  sen  toiminta  voidaan  tiivistää  seuraavasti:  Systeemi on osista koostuva toimiva kokonaisuus, joka: selittää kaiken kattavas‐ ti, kykenee  jalostukseen, toimii sekä sisäisesti että ulkoisesti, reagoi ulkomaail‐ maan  muuttamalla  sisäisiä  rakenteitaan,  pystyy  monipuoliseen  vaihdantaan  ympäristönsä  kanssa,  toimii  vajaan  tietämyksen  varassa,  pyrkii  informaation  avulla hallitsemaan ympäristöä, on osa vielä  suurempaa  systeemiä  tai  systee‐ mikimppua sekä voi yhdistää osasysteeminsä konkreettisesti tai henkisesti. Sen  osat ovat vuorovaikutuksessa keskenään  ja niitä sitoo koheesio, rakenteet ovat  sisäkkäisiä, rajapinta erottaa sen ulkomaailmasta, ympäristössä tapahtuu jatku‐ vasti muutoksia,  tapa menestyä on yksilöllinen, nykytila on seurausta  tilanne‐ tekijöistä ja tulevaisuus on seurausta nykytilasta, menestystekijöiden kunto ku‐ vaa koko systeemin kuntoa, menestys ei ole osatekijöiden summa, vaan se on  niiden  funktio. Systeemin menestyminen on  säilymistä, kasvamista, yhteistoi‐ mintakykyä eli yhteisjärjestelmissä mukanaoloa sekä mahdollisuuksien tunnis‐ tamista  ja innovaatioita. Sen menestyksen selittäjät voidaan  jakaa kahteen pää‐ luokkaan eli sisäiseen tehokkuuteen ja ulkoisten tilannetekijöiden hyödyntämi‐ seen. Systeemin keinot vaikuttaa menestymiseensä ovat oman rakenteen muut‐ taminen tai ympäristön muuttaminen joko vaikuttamalla siihen tai vaihtamalla  ympäristöä.  Satunnaisuus  eli kontingenssi  ja  tapahtumien  ennakoimattomuus  ja niistä seuraavat ongelmat ovat pysyvä olotila,  jossa systeemi  toimii. Systee‐ min  kontekstiin  vaikuttavat  esimerkiksi  organisaation,  toimialan  ja  toiminta‐ maan tilanne.     Seuraavassa  esitetään  yhteenveto  alustavan  viitekehyksen  (kuvio  1)  tarkenta‐ misesta tärkeimmillä  kansainvälisillä tutkimuksilla:    88  ACTA WASAENSIA Viitekehyksen tekijä:       Aiempi tutkimus:    Systeemin sisäkkäisyys:       Systeemiajattelu:       Kast ja Rosenzweig (1972): systeemin rakenne ja           toiminta, mutta tunnustivat jo teorian käytäntöön       soveltamisen vaikeudet.  Osien yhteistyö:        Klusterioppi ja orgaaninen organisaationäkemys:       Porter (1985; 1990; 1998): arvoketju, geneerinen       klusteri, timanttimalli, innovaatiot.           Davidsson (1993): rakenne, kulttuuri ja yrittäjyys.  Pirstoutuvat kulttuurit:       Henkisten tekijöiden mukaan ottaminen:       Blackmore (2000): meemin käsite, informaatio       inputina ja outputina.  Kohdeseudun nykytila:       Esimerkkiseudun kuvailu ja kontingenssitutkimukset:       Bygrave (1994): liiketoiminnan syntyprosessi.  Satunnainen ympäristö:       Rakennetutkimukset:       Daft (1983): yrityksen ympäristö‐ ja kontingenssi‐       tekijät, systeemin tehokkuusmalli.    Aiemmissa  tutkimuksissa esiintyvät pk‐yritysten  tilannetekijät voidaan pelkis‐ tää kolmeen ryhmään,  joita  tässä kutsutaan henkiseksi,  fyysiseksi  ja kokonais‐ ympäristöksi. Henkiset  ja fyysiset tekijät ovat systeemin sisäisiä tai ulkoisia te‐ kijöitä. Kokonaisympäristö huomioi edellisten  lisäksi myös seudun ulkopuoli‐ sia tekijöitä. Yrityksen kehitysvaiheet on  jaettu kolmeen luokkaan eli aikomus‐ vaihe  (edustaa  liikeidea‐  tai  perustamisvaiheessa  olevaa  yritystä),  seutuvaihe  (edustaa paikallisilla markkinoilla toimivaa vakiintunutta yritystä) sekä globaa‐ livaihe (edustaa globaalissa ympäristössä toimivaa tai kansainvälistyvää yritys‐ tä).     Yhteenveto edellä esitetystä yrityksen konteksti‐tutkimuksesta on seuraava:        Aikomus/alkuvaihe:    Seutuvaihe:       Globaalivaihe:  Henkinen ympäristö:                      Davidsson (1993)    Blackmore (2002)                    Havusela (1999)                    Hytti (2003)  Fyysinen ympäristö:  Huuskonen (1992)          Mäkinen (1976)        Littunen (2001)               Eriksson (1995)      Pihkala (2001)      Kokonaisympäristö:  Bygrave (1994)                 Daft (1993)      Porter (1991)  Puhakka 2002                  Koskinen (1996)    Kyrö (1997)      Littunen ym. (1998)         Pasanen (2003a)    Mainela (2002)      ACTA WASAENSIA 89   Viitekehyksen  tarkentamisen  jälkeen  tehdään  empiirisen  aineiston  hankinta‐ suunnitelma seuraavasti: Systeemimallilla voidaan kuvata sekä yksittäinen yri‐ tys että yhteisjärjestelmää edustava klusteri,  jonka osana yritys on sekä näiden  suhde  ympäristöönsä,  seutuun.  Aiemmista  tutkimuksista  johdettaviksi  sisäk‐ käisiksi vuorovaikutuksessa oleviksi osasysteemeiksi valitaan yritys, klusteri ja  seutu. Näiden  sisältä  osajärjestelmiä  edustamaan  valitaan  yrittäjät,  elinkeino‐ toimijat  ja kuntapäättäjät. Nämä muodostavat  tutkimuksen perusjoukon. Näin  saadaan operationalisoitua sisäkkäisistä osista koostuva 3x3–matriisi tutkimuk‐ sen analyysiä varten. Pienintä osajärjestelmää tutkimuksessa edustaa yrittäjä  ja  yritys ja suurinta seutu, joka koostuu useasta kunnasta. Aiemmat tutkimukset‐ han pitävät  seutua kuntaa parempana yksikkönä  tarkasteltaessa yritysten  toi‐ mintaympäristöä. Lisäksi tutkimusalueen tilannetekijöitä esitetään kuvailevalla  tavalla kontingenssiajattelun hengessä.  90  ACTA WASAENSIA 4  KLUSTERI JA SEUTU SYSTEEMINÄ –       KESKEISIÄ KONTINGENSSITEKIJÖITÄ    Edellä  kuvattiin  systeemi  sekä  teorioiden  että  luotujen  viitekehysten  kautta.  Tässä luvussa kuvataan relevantit kontingenssitekijät ja suuren systeemin input  sekä systeemiteoreettisesti että käytännönläheisesti käyttämällä esimerkkiseutu  Ylä‐Savoa  tilannetekijänä.  Näin  systeemimallia  konkretisoidaan  kontingens‐ siajattelulla. Seudun kuvaus esitetään kursiivilla. Luvussa 5 kuvataan systeemin  prosessi ja luvussa 6 kuvataan systeemin output sekä sen implementointi klus‐ teritasolla seudulle. Systeemiteoria itse on abstrakti, mutta kontingenssiajattelu  tuo siihen mukaan reunaehtoja ja tekijöitä, jotka vaikuttavat historian ja nykyti‐ lan kautta systeemin  tulevaan kehitykseen. Tällaiset  tekijät voidaan nähdä  se‐ kundääriaineistona  tarkasteltaessa  systeemin menestystä. Myös  alue  itse  voi‐ daan nähdä systeeminä: alueen menestymistä ovat selittäneet sen ominaisuuk‐ silla ja prosesseilla mm. Aydalot (1988) ja Scott (1988).    Systeemin  ennalta  arvaamaton  toimintaympäristö  luo  kontingenssiasetelman:  Kontingenssi  kuvastaa  asioiden  ei‐hallittavuutta,  satunnaisuutta  ja  epävar‐ muutta. Toisaalta se kuvastaa myös moninaisuutta, mahdollisuuksia ja valintaa.  Sattumanvaraisuus osoittaa sen, että luonto tai ihmisen toiminta ei ole pelkkää  lainmukaisuutta. Kontingenssi merkitsee valinnan ja toisin toimimisen mahdol‐ lisuutta ja tästä tulevaa vaikeutta. Tämä mahdollisuus ja pelivara tarvitaan sekä  vastoinkäymisten sietämiseksi, mutta myös yllättävien mahdollisuuksien hyö‐ dyntämiseksi, mistä voi seurata esimerkiksi uutta liiketoimintaa. Kontingenssi‐ sana  kuvaa  nykyaikaa  osuvasti:  niiden  asioiden  määrä  lisääntyy,  jotka  ovat  mahdollisia  tai väistämättömiä. Tämä  johtaakin siihen, että systeemeillä on ol‐ tava entistä enemmän sovitteita. Tässä luvussa kuvatut kontingenssitekijät eivät  ole yrittäjän henkilökohtaiseen tilanteeseen liittyviä (esimerkiksi koulutus, työ‐ kokemus tai elämäntilanne) eivätkä yritystason asioita kuten yrityksen omistus,  suunnittelu, kehitysvaihe tai strategia. Sitä vastoin ne ovat klusteri‐ tai seututa‐ son  tilannetekijöitä,  kuten  yhteysverkostot,  toimintaympäristön piirteet  kuten  toimiala‐  ja  yritysrakenne,  alueen  kehittyneisyys,  kehitysvaihe  sekä  historia,  julkisen  vallan  toimet  ja  elinkeinopolitiikka,  henkinen  ilmasto  tai  innovatiivi‐ suutta edistävät tekijät. Nämä makrotason tilannetekijät kuvaavat siis yritysten  toimintaympäristöä ja kontekstisidonnaisuutta.    Kontingenssiteorian mukaan paras tapa organisoitua riippuu ympäristötekijöis‐ tä  ja  jokainen yritys toimii  jossain ympäristössä. Esimerkiksi Galbraith (1973:2)  kuvailee kontingessia seuraavasti: ei ole yhtä oikeaa tapaa organisoitua ja mikä  tahansa  tapa organisoitua ei ole yhtä  tehokas. Avoimelle  järjestelmälle ei kui‐   ACTA WASAENSIA 91 tenkaan ole täysin selvää se, mikä on sisäistä  ja mikä on ulkoista. Esimerkkinä  tästä  ovat  yritysten  väliset  yhteistyöverkostot  ja  klusterit.  Samaa  pätee myös  tutkijan oman havainnon mukaan kunnallisiin palveluihin,  joita  tuotetaan  so‐ pimustuotantona  esimerkiksi  kuntayhtymien  toimesta.  Tästä  syystä  kontin‐ genssitekijöitä ja suuria systeemejä voidaan tarkastella yhtä aikaa rinnakkain ja  lomittain. Tällöin systeemit  löytävät  toimivuutensa kaaoksen kautta mukautu‐ malla monitahoisesti  ja eri vaihtoehdoilla ympäristötekijöiden epävarmuuteen  kuten Nonaka  (1988:58‐59)  soveltaa kontingenssiteoriaa korostamalla  jatkuvaa  epätasapainoa. Edellisestä voidaan yhteenvetona tehdä se johtopäätös, että sys‐ teemin oikea yhteistyötapa riippuu tilannetekijöistä.    Systeemin  toimintaa  mitataan  ja  kuvataan  malleilla.  Esimerkiksi  Daftin  (1983:93) esittämän  tehokkuusmallin mukaan  systeemin prosessivaihetta edel‐ tää input‐vaihe, jossa systeemi saa ympäristöstään resursseja kuten dataa. Mal‐ lin kuvaamalle kokonaisuudelle ottaen huomioon  lähiympäristö ei kuitenkaan  ole aiemmissa tutkimuksissa esitetty nimeä. Kokonaisuuden nimeksi tässä tut‐ kimuksessa  ehdotetaan metaklusteria.  Systeemin  tehokkuutta  mitataan  sillä,  miten organisaatio saavuttaa asettamansa tavoitteet. Organisaatio selviytyy ta‐ voitteistaan pohjimmiltaan kahdella  tavalla:  joko muuttumalla  itse  tai muutta‐ malla tai vaihtamalla ympäristöään (emt.:55). Yleisesti katsotaan, että systeemin  tulee  pystyä  monipuoliseen  vaihdantaan  ympäristönsä  kanssa.  Tämä  johtuu  siitä, että vaihdannan kautta systeemi saa aineksia oman  rakenteensa muutta‐ miseen tai se pyrkii vaihdannan avulla muuttamaan ympäristöään. Tutkimuk‐ sessa  kiinnitetään  huomiota  henkiseen  vaihdantaan,  joka  ilmenee  esimerkiksi  Daftia  (1983:105)  tulkiten ympäristön sosiaalisena  tyytyväisyytenä  (societal sa‐ tisfaction) tai sosiaalisena vastuuna. Systeemien  input‐vaihetta on tutkittu pal‐ jon  selitettäessä  yritysten  menestystekijöitä.  Tällöin  huomioita  on  kiinnitetty  esimerkiksi  resurssien  saatavuuteen. Voidaan  sanoa,  että  se  on  saanut  koros‐ tuneesti painoa verrattuna itse prosessi‐ tai output‐vaiheen tarkasteluun. Input‐ tekijöistäkin  esimerkiksi  datan  ja  imagon  merkitystä  on  tutkittu  vähemmän.  Poikkeuksen tekee Palojärvi (1998), jonka mukaan pk‐yrittäjän päätöksenteossa  informaation hankinta on tärkeässä roolissa. Input‐vaiheeseen liittyy myös mo‐ nia tekijöitä,  jotka ovat seudullisia tai yritysjoukkoon liittyviä. Itse prosessivai‐ heen  voidaan pelkistäen  katsoa  tapahtuvan  yhden  systeemin  sisällä. Output‐ vaiheessa  tulee  taas  esille monen  systeemin ympäristöön  liittyviä asioita  sekä  systeemin ja ulkomaailman rajapinnassa tapahtuvia ilmiöitä.          92  ACTA WASAENSIA 4.1 Yritysten yhteisjärjestelmät    Yritystoiminnan  tavoitteena  nähdään  yleisesti  jatkuvuus  ja  kasvu.  Yrityksen  kehittämisen kannalta  tärkeää on  jatkuvan  liikevoiton  aikaansaaminen, koska  kehittämistyötä tehdään voittovaroin. Muut varat käytetään tuotteiden ja palve‐ lujen valmistukseen sekä jaetaan korvauksena työntekijöille ja omistajille. Yritys  pyrkii  rationaalisessa  liiketoiminnassaan  pysyvän  kilpailuedun  luomiseen  markkinoilla. Kilpailu on nykypäivänä useimmiten globaalia, mutta kilpailuetu  voidaan  luoda paikallisesti: paikallista  yhdyskuntakulttuuria  ei  voi  etäohjata,  vaan sen keskellä kasvetaan ja sitä johdetaan keskeltä. Kilpailu ei enää perustu  panostekijöiden  tai yksikön kokoon, vaan niiden  tuottavuuteen sekä yhteisjär‐ jestelmissä mukanaoloon. Yritysten  yhteistyötä  voidaan  tarkastella myös  sys‐ teemisestä näkökulmasta kuten Leinonen (2003:61) tekee:   ”Yhteistyö systeemisesti nähtynä on ihmisten määrittelemän yhtei‐ sen  tuloksen  toteuttamista.  Sen  aikana  tuloksen  mahdollistavat  elementit eli ihmiset ja ympäristöosat järjestäytyvät rakenteesta toi‐ seen saavuttaakseen tavoittelemansa tuloksen. Ihmisten yhteistyös‐ tä puhuttaessa ehkä sen dynaamista  luonnetta paremmin kuvaava  sana  kuin  ’organisaatio’  on  ’yhteisjärjestelmä’.  Sen  toiminta  voi  edetä dynaamisesti  rakenteesta, organisaatiosta  toiseen kommuni‐ koinnin kautta. Yhteisjärjestelmä purkautuu, kun yhteinen tulos on  toteutunut eikä uuteen enää suuntauduta. Toimintaan  liittyvät  ra‐ kenteet ovat vaihtuvia,  joten perinteisiä organisaatioitakaan ei voi‐ da tarkastella stabiileina”.    Yhteisjärjestelmää voidaan pitää sekä yhteisen tavoitteen kautta systeeminä että  ulkopuolisten  toimijoiden, kuten elinkeinotoimijoiden,  toiminnan kautta  tilan‐ netekijänä. Yhteistyön keskeinen väline on  jaettu  tieto, yhteinen  tavoitetila  tai  visio paremmasta. Se voi olla myös lupaus jostakin. Esimerkiksi raamatussa on  lukuisia  esimerkkejä uskon  ja  toivon  käyttämisestä  johtamisen  välineinä. Esi‐ merkiksi Sihvonen (2003 suull.) kuvasi Suonenjoen Herättäjäjuhlien puheessaan  tällaista tilannetta:  ”Pakanain  apostoli Paavali  ajelehti  laivassa Välimerellä  rajumyrs‐ kyn kourissa. Kaikki lasti oli jo heitetty mereen ja laivan miehistöltä  oli kadonnut toivo, kun moneen päivään ei ollut nähty aurinkoa tai  tähtiä. Muita suunnistusvälineitä ei ollut. Näille toivottomille Juma‐ la  antoi  Paavalin  välityksellä  toivon  viestin. Keskellä  pimeyttä  ja  raivoavaa aallokkoa hän sanoi miehistölle: ”Pysykää rohkeina miehet!  Minä Luotan  Jumalaan  ja uskon, että käy niin kuin minulle on sanottu.  Jollekin  saarelle me vielä  ajaudumme”  (Apt. 27:23). Niin  tapahtuikin.    ACTA WASAENSIA 93 Laiva  tosin hajosi, mutta  laivan kappaleiden varassa kaikki pääsi‐ vät saarelle ja turvaan”.    Yritysklusterit ovat  länsimaissa  siirtyneet aidosti kansainväliseen  toimintaym‐ päristöön. Toimintakenttä on synteesi globaalin ympäristön ja paikallisesti ank‐ kuroidun  toiminnan välillä  ja  tässä  tutkimuksessa sitä nimitetään  termillä glo‐ cal. Tämä  toimintamalli on eräs uuden  talouden merkki. Esimerkiksi pääoma‐ liikkeet ovat kansainvälisiä, mutta useat sosiaaliset tekijät ovat paikallisia. Siir‐ tyminen  resurssi‐  ja  tuotanto‐orientoituneesta  toimintamallista palveluliiketoi‐ mintaan  edellyttää  sekä  yksilö‐  että  tiimitasolla  muun  muassa  korkeaa  tun‐ neälykkyyttä.  Lähekkäin  sijaitsevat  saman  alan  yritykset  hyötyvät  toisistaan.  Klustereiden hyötyjä selittää esimerkiksi haastattelemani Sarvela (2002) seuraa‐ vasti:  ”Samalla alalla toimiva yritys ei ole vihollinen, koska se on ajamas‐ sa  sisään  samaa  asiaa  ja koska kukaan  ei pysty yksin  täyttämään  kaikkia markkinakanavia”.    Yritysklustereiden syntymistä Suomeen on tutkinut mm. Koski (2002:189),  jon‐ ka mukaan Pohjanmaalle on tietyille seuduille muodostunut ns. toimialakeskit‐ tymiä, jotka ovat kukin omalla alallaan toimivia yhteen kuntaan tai muutamaan  lähikuntaan  keskittyneitä  pienyrityskasaumia.  Hänen  (emt.)  mukaansa  nämä  toimialakeskittymät ovat  laajentuneet  jäljittelijöiden kautta, mutta ne eivät ole  saavuttaneet agglomeraation etuja, koska laajaa yhteistoimintaa ei ole syntynyt  esimerkiksi Pohjois‐Italian ”kone‐  ja puulaaksojen”  tapaan. Kosken  (emt.) kes‐ keinen päätelmä on se, että toimialakeskittymien alkuvaiheet ajoittuvat yleisiin  ”kriisiaikoihin”. Näitä olivat 1800‐luvun  lopun suhteellisen kurjistumisen ajan  ohella  sotien  jälkeisen kovan kysynnän  ja  työn  tarpeen aikakausi  sekä maata‐ louden  rationalisoitumisen  ja  koneistumisen  aika  1960‐  ja  70‐luvuilla,  jolloin  niin ikään suuri määrä ihmisiä jäi ilman työtä.    Yrityksen  asiakaskeskeinen  sijainti, paikkakunnan  taajama‐aste  ja positiivinen  väestökehitys  ovat  menestystä  edesauttavia  tekijöitä  palvelualoilla.  Väestön  muuttoliikkeen  tärkeimmät ulottuvuudet  liiketoiminnan kannalta ovat Lipiäi‐ sen  (2000a) mukaan väkimäärän keskittyminen,  ikäjakauman muuttuminen  ja  koulutuksen  määrä,  soveltuvuus  sekä  laatu.  Muuttoliikkeen  käynnistävinä  voimina ovat toimiala‐  ja yksikkökohtaiset tekijät. Seudun mieliala  ja positiivi‐ nen  ilmapiiri  vaikuttavat  yritysten  syntyyn.  Jokinen, Routamaa  ja Vesalainen  (2000:66)  mainitsevat  esimerkin  Pohjois‐Karjalan  yrittäjyyspotentiaali‐ kartoituksesta:   94  ACTA WASAENSIA ”Vaikka positiiviset asenteet sinänsä eivät vielä johda yrittäjyyteen,  tarjoavat  ne  hyvän  lähtökohdan  yrittäjyyden  edistämiselle.  Esi‐ merkkinä mainittakoon Rääkkylän kunta,  jossa on alueellisesti po‐ sitiivisimmat asenteet ja suurin yritysten nettolisäys tuhatta asukas‐ ta kohden. Kunnassa on myös muita yrittäjyyspotentiaalin kannalta  positiivisia  piirteitä  –  positiiviset  piirteet  vahvistavat  toisiaan.  Rääkkylän  kunta  näyttääkin päässeen  yrittäjyyden  kannalta posi‐ tiiviseen  kierteeseen.  Alhaisimmat  yrittäjyysasenteet  ovat  seutu‐ kunnissa,  joissa useilla mittareilla mitattuna yrittäjyyspotentiaali  ja  yritystiheys olivat matalampia. Negatiivisuus kasautuu kuten posi‐ tiivisuuskin”.    Tuotannollisessa  toiminnassa  terve  raaka‐ainevaranto  ja  työvoiman  saatavuus  ovat avainasioita. Esimerkiksi kalatalous ja mekaaninen puunjalostus sijoittuvat  lähelle raaka‐ainelähteitä. Kurjistuvilta paikkakunnilta puuttuu yleisesti ottaen  raskas  teollisuus,  ja  niissä  ei  ole  vetovoimaisia  uudentyyppisiä  toimialoja.  Muuttotappiopaikkakunnilla  jäljelle  jäävän väestön rakenne huononee  ja väes‐ tön epäaktiivisuuden  suhde kasvaa. Samalla keskimääräinen kulutuskyky vä‐ henee. Muuttajien henkilökohtaiset ominaisuudet auttavat heidän työllistymis‐ tä uudella paikkakunnalla. (esim. Tervo 2000)    Niin sanotusti juurille voidaan rakentaa menestyvää liiketoimintaa, koska kult‐ tuuria ja sitä ylläpitäviä tekijöitä eivät kilpailijat voi murskata silmänräpäykses‐ sä. Juurilla toiminta edellyttää kuitenkin yrityksiltä ja kunnilta esimerkiksi kun‐ talaissa  mainittua  kestävyyden  periaatteen  noudattamista,  jotta  toiminta  voi  jatkua. Kestävyyden eri ulottuvuuksien tulkinta ja ymmärrys ovat tärkeitä tule‐ vaisuuden  rakennusaineita.  Tämän  tutkimuksen  loppupuolella  kestävyyden  periaate on kuvattu esimerkkiseudun kautta. Tutkimus huipentuu megakluste‐ reiden käytännönläheiseen kuvaukseen sekä metaklusterin käsitteeseen. Tällai‐ sen metaklusterin  juuret ovat  syvällä yläsavolaisessa maaperässä. Kustaa Vil‐ kunan sanoin ihmisen luonne on muotoutunut maaperästä: kyntäjä maaperänsä  tuntee – sanotaan. Ihmisten  ja erityisesti yritysjohtajien luonnetta sanotaan yri‐ tystoiminnan tärkeäksi menestystekijäksi. Sekä ilmapiiri että luonto muovaavat  ihmisten  luonnetta. Luonto on annettu  tekijä, mutta  ilmapiiriin pystytään vai‐ kuttamaan tietoisesti. Jokaisen seudun menestystekijä ovat ihmiset, jotka ovat jo  alueella.    Yhteistyö  on  organisoitumista:  Yritykset  verkottavat  ja  lisäävät  keskinäistä  kommunikaatiota. Tieto alkaa lisääntyä sitä jaettaessa. Juurilla toimimiseen liit‐ tyy myös niin sanottua hiljaista  tietoa  ja kulttuurigeenejä,  jotka periytyvät su‐   ACTA WASAENSIA 95 kupolvilta  toisille. Paikkakunnalle  sanotaan  syntyvän  jonkin  alan  erityisosaa‐ mista  ja oman aikansa  tarinoita. Eräs pysyvän kilpailuedun  luomisen perusta  on paikallisuuteen perustuva  luottamus. Esimerkiksi Lipiäisen  (2000a:39) mu‐ kaan luottamus voittaa kaikki sopimukset. Luottamuksen kolme tasoa Harkin‐ sin (1999) mukaan ovat: (1) täydellinen luottamus (total trust), joka ilmenee us‐ komuksena (belief), (2) henkilökohtainen luottamus (personal trust),  joka ilme‐ nee lojaalisuutena (loyalty) sekä (3) ammatillinen luottamus (professional trust),  joka  ilmenee  sitoutumisena  (commitment).  Luottamuksen merkitystä  liiketoi‐ minnassa voidaan kuvata seuraavasti: Yritykset luottavat toisiinsa,  ja työnteki‐ jät ovat uskollisia yritysryppäälle  ja  sen  toimialalle. Kaukaiset kilpailijat  eivät  pysty vaikuttamaan siihen pieneen paikalliseen ympäristöön,  jossa innovaatiot  syntyvät kiihtyvällä vauhdilla  sen  takia, että  toimijoiden välillä on  suhteita  ja  luottamusta.    Jatkuva  virikkeellinen  tuotekehitysympäristö  johtaa  niin  sanottujen  innovaa‐ tiorintamien  syntymiseen,  jotka  luovat  tulevaisuudessa  hyvinvointia.  Se  luo  omalle  toimialalleen globaalisestikin merkittävä keksintöjä. Esimerkiksi  Iisalmen  seudun  puunjalostusklusteri  on  luonut  jatkuvaan  prosessiin  perustuvan  lämpöpuun  tuotantomenetelmän ja puristepuun tuotantomenetelmän sekä kehittänyt ja rakentanut  molempien menetelmien mukaiset laitteet ja valmiin tuotantoprosessin. Voidaan sanoa,  että maailmassa  on  alle  kymmenen  erilaista puun modifiointimenetelmää,  joista kaksi  on peräisin Iisalmen seudulta.    Yritykset kasaantuvat  ryppäiksi  ja hakeutuvat kilpailijoidensa viereen. Syntyy  yrittäjätaloja,  klustereita  ja  teollisuuspuistoja.  Yritysten  välinen  luottamus  ja  runsas kommunikointi edesauttavat uusien innovaatioiden syntymistä ja erityi‐ sesti korkeampia jalostusasteita. Innovaatiot syntyvät valtuutuksesta, jonka yri‐ tys saa klusterin muilta osilta; kaikessa ei yrityksen tarvitse olla itse hyvä. Tie‐ toa  vaihdetaan  ja  se  muuttuu  päätöksenteossa  informaatioksi.  Yrityksillä  on  yhteistä tietämystä,  jonka avulla voidaan luoda taas uusia innovaatioita, koska  hajautettu tuotanto antaa aikaa luovalle kiireettömyydelle. Kukin klusterin yri‐ tys pystyy näin kiihtyvällä vauhdilla  tekemään uusia  innovaatioita. Innovaati‐ oiden merkitys korostuu, koska yritysten ja organisaatioiden elinkaaret lyhene‐ vät. Myös  työntekijöiden saatavuuden merkitys korostuu. Työntekijät arvosta‐ vat yrityskeskittymiä, koska ne tarjoavat työntekijöille mahdollisuuden vaihtaa  työpaikkaa saman  toimialan sisällä. Näin he voivat nostattaa palkkaansa ylös‐ päin ja päästä osalliseksi toivomastaan urakehityksestä. Toisaalta yrityksille on  tarjolla  jatkuvasti hyvää työvoimaa samalla paikkakunnalla. Ennen yksittäinen  yritys hakeutui työvoiman luo. Nyt myös työvoima hakeutuu yritysparven luo.  Esimerkiksi Iisalmen seudulle on kehittynyt merkittävä liikkuvien työkoneiden klusteri,  96  ACTA WASAENSIA jonka  lopputuotteita ovat erilaiset kulkevat  työkoneet  ja hyötyajoneuvot. Esimerkkeinä  voidaan mainita Normetin  kaivoskoneet, Ponssen metsäkoneet, Profile Vehicles Oy:n  ambulanssit, RKP‐yhtiöiden kuormalavat sekä Ylä‐Savon Säiliötuotanto Oy:n maidon‐ kuljetusperävaunut.    Klusterin  yrityksiä  yhdistävät  samat  asiakkaat  ja  niiden  arvomaailma. Asiak‐ kaat omistavat ja pitävät liikesuhteessa ne yritykset, jotka kokoavat asiakkaalle  menevän lopputuotteen. Nämä yritykset omistavat asiakkuuden. Klusterin ku‐ kin yritys voi palvella tätä samaa asiakasta, mutta valmistusketjun eri vaihees‐ sa. Klusteriin kuuluvia yrityksiä yhdistää myös tunne omaa yritystä laajemmis‐ ta  resursseista. Tämän  tunteen voi  aiheuttaa ympäristön  tietoiset panostukset  esimerkiksi yrittäjätalon muodossa tai sitten paikkakunnalla omaksuttu henki ja  näkymättömät yhdistävät voimat. Yritykset parventuvat eli hakeutuvat toisten‐ sa  läheisyyteen.  Esimerkkejä  löytyy  Iisalmesta  kaupan  alalta,  jossa  autokaupat  tai  huonekaluliikkeet keskittyvät eli saman alan toimijat ovat lähekkäin. Kaupan alalla asi‐ akkaat arvostavat tällaisia ryppäitä ja mahdollisuutta tehdä laatuvertailuja. Lisäksi asi‐ akkaat voivat  tehdä  täydentäviä  ostoksia  toisista yrityksistä  (esim. Lipiäinen 2000a)  .  Näin asiakas saa koko ongelmansa ratkaistua  ’samalla kertaa’. Samalla tapaa yritykset  hakevat sijaintipaikakseen ympäristön, jossa on jo valmiina verkon osia. Yritysten par‐ ventumista edistävät elinkeinoalan toimijat, jotka edesauttavat erilaisten yrityskylien, ‐ puistojen  ja  ‐talojen syntymistä. Teollisuusalueita  ja kiinteistöjä personoidaan  ja tuot‐ teistetaan niin, että syntyy houkuttelevia keskittymiä. Kuntien elinkeinopoliittinen tuo‐ te yrityksille on  toimintaympäristö. Kiinteä osa klusteria on nykypäivänä  toimitilojen  hallinta,  johon erikoistuvat kiinteistöyhtiöt. Näissä yhtiöissä ovat myös kunnat muka‐ na. Yritykset ovat siirtämässä toimitilojen hallintaa ja huoltoa itseltään pois ja ne kes‐ kittyvät  itse  liiketoimintaan  ja markkinoiden valtaamiseen. Tämän  strategian mukaan  pääoma  tuottaa parhaiten kokoonpanolinjaan  ja asiakkuuden hallintaan  liittyvissä  toi‐ minnoissa.    Yritysten  parventumista  edesauttaa  niiden  erikoistuminen.  Tarvitaan  useita  yrityksiä palvelemaan samaa asiakasta prosessin eri vaiheissa. Tällaisessa ver‐ kostossa toimimisella on yritykselle useita etuja verrattuna siihen, että yksi yri‐ tys yrittää hallita koko ketjun  tuotteen suunnittelusta, valmistuksesta, markki‐ noinnista  ja  toimittamisesta ostavalle  loppuasiakkaalle. Klusteroituminen näh‐ dään myös koko kansantalouden etuna. Esimerkiksi Pasasen (1999:13) mukaan  yritysten  erikoistuminen  ja  yhteistyö  johtaa  työvoima‐  ym.  resurssien  tehok‐ kaampaan käyttöön kansantaloudessa. Klusterit edistävät uusien yritysten syn‐ tyä, koska ne tutkimuksen havaintojen mukaan lisäävät portfolioitumista, mikä  on Pihkalan (2001:44) mukaan eräs tapa päästä kiinni yrittäjyyteen. Muita tapo‐   ACTA WASAENSIA 97 ja ovat hänen mukaansa periminen, ostaminen tai uuden yritystoiminnan aloit‐ taminen.    Yritysten parventuminen on seudun näkökulmasta pitkän aikavälin kehityksen  tulos. Seuraavassa  on  eräs  esimerkki  yritysten  parveutumisesta Ylä‐Savossa: Eräänä  visionäärinä  on  ollut  professori Hänninen,  joka  hahmotteli  tällaista megaklusteria  Ii‐ salmen seudulle puheessaan  Iisalmen Teollisuuskylä Oy:n 25‐vuotisjuhlassa 9.6.2000.  Hännisen  (2000 suull.) mukaan puunjalostuksen  ja siihen  tarvittavan konevalmistuk‐ sen  symbioosi  on  tulevaisuuden  uusi  megatoimiala  Ylä‐Savossa.  Tällaisesta  puusta  Hänninen käytti nimitystä ”arvopuu”.          Jalostusaste        korkea              megaklusteri        metalliklusteri      metallirengas  teollisuuskylä          konepaja          matala    1970  1980  1990  2000  2010         Aika      Kuvio 13. Metalliyritysten parventuminen Iisalmen seudulla.    Kuviossa  13  on  esitetty  yritysparvien  kehitysmuodot  Iisalmessa  esimerkkinä  metalliteollisuus. Alkuna voidaan pitää Jussi ja Jaakko Sarvelan syksyllä 1962 perus‐ tamaa Peltosalmen konepajaa. 1970‐luvun puolivälissä metalliteollisuus kasvoi Teolli‐ suuskylän  kautta.  1980‐luvun  lopulla  alkoi  metalliklusterin  tietoinen  kehittäminen  ”metallirenkaan”  kautta  ja  1990‐luvulla  metalliklusterin  kautta.  2000‐luvun  alussa  alkoi  syntyä  teollisuuspuistoja  toimialapohjalta. Tällä hetkellä  Iisalmen  seutu  on  siir‐ tymässä yrityspuistojen aikaan. Tulevaisuudessa näkyvät megaklusteri, josta on jo jul‐ kisuudessa esitetty visioita, sekä lopulta metaklusteri.    Megaklusteri on ihannemalli tulevaisuuden teollisuuspuistosta,  jossa eri toimi‐ alojen  yritysten  yhteistoiminta  tuottaa  optimaalisen  tuloksen  koko  yhteisön  metaklusteri  98  ACTA WASAENSIA kannalta. Tällöin yhteisöä tarkastellaan kokonaisuutena. Megaklusterin piirtei‐ nä systeemiteoriaa  ja kontingenssiajattelua  tulkitsemalla voidaan pitää seuraa‐ via tekijöitä: A. Ensisijaisesti: yritysten korkeaa luottamusta toisiinsa, yhteiske‐ hittymistä  (co‐evolution), globaalin  ja paikallisen  toiminnan synteesiä  (glocal),  suurta yritysjoukkoa, joilla on yhteinen tavoite tiettyyn rajaan saakka sekä kes‐ tävyyden  periaatteiden  noudattamista  (ylisukupolvisuutta,  jotta  toiminta  voi  jatkua  seudulla). B. Toissijaisesti: yli perinteisten  toimialarajojen menevää yh‐ teistyötä, korkeampaa  jalostusastetta, kasvavaa positiivista kehää, houkuttele‐ vuutta työvoiman kannalta, mahdollisimman suljettua aineen  ja energian kier‐ toa, nojaamista peruselinkeinoon  (kuten metsätalouteen)  sekä nojaamista ym‐ päröivään seutuun  ja sen raaka‐aineisiin. Esimerkiksi megaklusterin osia  ja niiden  tehtäviä metallitoimialalla  Iisalmessa voivat  olla: myynti  (asiakkuuden  omistaminen),  kokoonpano  (asiakasorientoitunut  loppukokoonpano),  viimeistely  (maalaus,  teippaus,  pakkaus), suunnittelu (materiaalikäytön minimointi), sopimusvalmistus (omistaa kalliit  koneet), tehdaspalvelu (tehdaspalvelujen tuottaminen), logistiikka (tuotteen ja palvelun  toimittaminen),  osavalmistus  (valmiit  osasetit  kokoonpanolinjalle),  ohjauskeskus  (por‐ taaton  kapasiteetin  säätö,  asetusaikojen minimointi),  rahoitus  (riskirahoitus  kvantti‐ hyppyihin),  mainonta  (ajantasainen  kuvaus  tuotteista  ja  palveluista),  riskirahoittaja  (siirtää  yrityksen  vaiheesta  toiseen)  ja  tilapalvelu  (omistaa  toimitilat  ja  luo  imagon  ’puistolle’).    Koko megaklusteri voidaan tuotteistaa ja se voidaan rakentaa valikoiden. Klus‐ teriin ei oteta mukaan yrityksiä, jotka eivät lisää synergiaa. Megaklusterin aivot  on ohjauskeskus, josta lopputuotteita ohjataan ja asetuksia muutetaan. Keskuk‐ sesta käsin voidaan tehdä esimerkiksi koneiden portaatonta kapasiteetin säätöä,  mikä  vähentää  eri  konemallien määrää  ja  siten pienentää  varastoja  ja  käyttö‐ pääoman tarvetta. Megaklusteri eroaa ’tavallisesta’ klusterista siinä, että se me‐ nee yli perinteisten toimialarajojen. Esimerkiksi puu‐ ja kivitoimialat voivat yhdistyä  uudessa komposiittiklusterissa,  jossa valmistetaan marmoroitua puuta rakentajien tar‐ peisiin. Megaklusteri on ideaalimalli, jota ei voida saavuttaa lähivuosina, mutta joka voi  realisoitua  Iisalmen  seudulla  lähivuosikymmenellä. Esimerkiksi  Joensuun  seudulla  on  kehitetty komposiitteja yhdistämällä puu‐ ja muovitekniikan viimeisiä tutkimustuloksia.  Eräänä lopputuloksena on ”yli 100 prosenttia puuta sisältävä puu”. Esimerkkinä Iisal‐ men seudun mahdollisesta megaklusterista voidaan mainita ympäristötekniikan kone‐ ja  laitevalmistus tai puunjalostuskoneiden valmistus. Molempien megaklustereiden juuret  ovat yläsavolaisessa puussa.    Megaklusterin eräs ominaisuus on yhteiskehittyminen (co‐evolution), jossa yri‐ tykset  voivat  myydä  innovaatioitaan  myös  muille  kuin  klusterin  sopimus‐ kumppaneille. Yhteiskehittyminen on tilanne,  jossa yritykset oppivat toisiltaan    ACTA WASAENSIA 99 ja löytävät yhdessä uusia ratkaisuja ja toimintatapoja. Ne hakevat tietoa muual‐ ta  ja myös  testaavat  sitä muualla. Näin  ne  samalla  jatkuvasti  testaavat  omaa  sopeutumistaan  ympäristöönsä. Megaklusteri  sopeutuu  ympäristöönsä  tavan‐ omaista klusteria paremmin, koska useampi sen juurista on kiinni omalla paik‐ kakunnalla.  Voidaan  tehdä  myös  vertaus  luontoon:  Yhteiskehittyminen  on  luonnon  oma  ratkaisua  sopeutua  elinympäristön  muutoksiin,  mutta  samalla  myös  toisiin  toimijoihin. Luonnossa  tämä  tunnetaan  symbioosin nimellä. Me‐ gaklusteria voidaan myös verrata puuhun. Tämä kykenee symbioosiin sienten  kanssa kasvupaikan vaihtelun mukaan. Toinen puun piirre on se, että eri oksis‐ sa  on  erilaista  geenipotentiaalia.  Näin  puu  voi  sopeutua  kasvuolosuhteiden,  kuten ilmaston muutoksiin. Näin megaklusterin yritykset ovat joustavia sopeu‐ tumaan kilpailuympäristön muutoksiin.    Yritysten  yhteiskehittyminen  tapahtuu  ilman  sopimuksia,  ja  se perustuu mo‐ lemminpuoliseen kontrollointiin. Yhteistoiminnan kestoa ja laatua ohjaa tarkoi‐ tuksenmukaisuus.  Yhteistyöverkot  muuttuvat  liiketoiminnan  kehittymisen  ja  markkinoiden muuttumisen myötä. Yksittäisen yrityksen ihanteellista toiminta‐ tapaa megaklusterin osana voidaan ohjeistaa Kanterin ’neljän F:n’ avulla (Heller  1998:172): (1) focusing= tee mitä osaat  ja keskity vain siihen  ja  jätä kaikki muu  toisille, (2) fast= tee nopeasti tuotekehitys, minimoi valmistuksen läpimenoaika  ja kiihdytä markkinoille, (3) flexibility=  jousta sinne, missä on markkinarakoja,  mutta pidä oman verkoston osat yhdessä, ole muutosherkkä ja palvelualtis, (4)  friendship= pyri kumppanuuteen (yhteistoimintaan  ja  liittoutumiseen) muiden  klusterin  yritysten  kanssa  globaalien  markkinoiden  uudelleenjakoa  varten.  Kanterin  oppien  mukaan  yrityksen  on  keskityttävä  oleellisiin  markkinoihin,  tuotteisiin ja osaamiseen.      4.2 Innovatiivisuus ja sosiaaliset tekijät    Innovaatioiden uskotaan syntyvän valtuuttamisen  ja motivaation seurauksena.  Valtuuttaminen (empowerment) tapahtuu esimerkiksi Lipiäisen (2000a ja 2001)  mukaan  täyttämällä  ihminen  vallalla  ja  vastuulla  ja  sitä  kautta  itsenäisyyden  tunteella. Valtuutetut yksilöt on ”muutosjohtamisen äidin” Kanterin luoma kä‐ site. Kanterin  (2001:91‐100) mukaan menestyksen  avain  ei  ole  teknologioissa,  vaan  ihmisissä,  jotka  muodostavat  edistykselle  suotuisan  yrityksen  sisäisen  kulttuurin  ja edistykselliset henkilöstön asenteet. Valtavaltuuttaminen  tarkoit‐ taa  yritystoiminnassa  sitä,  että  työntekijät  osallistuvat  omatoimisesti  entistä  enemmän yritykseen toimintaan esimerkiksi sisäisinä yrittäjinä. Näin valtuute‐ tuista  yksilöistä  tulee  menestyvän  yrityksen  muutosvoima.  Vastuu  kasvattaa:  100  ACTA WASAENSIA Esimerkiksi iisalmelainen maidonkuljetusperävaunuja valmistava Ylä‐Savon Säiliötuo‐ tanto Oy on onnistunut työntekijöidensä valtavaltuuttamisessa. Yrityksen hyvän hen‐ gen voi aistia astuessa sisään tuotantohalliin. Työntekijät ovat osakkaina yrityksessä ja  ovat  innostuneita työstään. Yritys on esimerkiksi edelläkävijä alallaan ajoneuvojen ra‐ kenteiden keventämisessä. Yritysverkossa valtuuttaminen tapahtuu työnjaon kaut‐ ta. Yksittäinen yritys tuntee, että sillä on käytössään itseään suuremmat resurs‐ sit. Ideoitten  jakaminen  ja vapaaehtoinen yhteistoiminta vahvistavat  innovoin‐ tia. (Lipiäinen 2001)    Toiminnallisella  tasolla  innovaatiot ovat kehittämistä,  soveltamista  ja  toteutta‐ mista osin vapaaehtoisella yhteistoiminnalla.  Innovaatioprosessin voimavaroja  ovat  halu  olla paras,  avoin  kommunikointi  sekä  jatkuvan parantamisen  kult‐ tuuri. Uskallus innovointiin tulee voiman tunteesta: jostakin on saatu resursseja  ja turvaa,  jotta voidaan vapautuneesti  luoda uutta. Yritykseltä vaaditaan  inno‐ vatiivisuutta,  koska  toimintaympäristö  muuttuu.  Yrityksen  on  uudistuttava  erityisesti toimintatavaltaan, koska sen tulee löytää markkinoilta asema, joka on  ainutlaatuinen jossakin suhteessa verrattuna kilpailijoihin. Tämä kilpailuetu voi  olla absoluuttista  tai suhteellista. Harvemmin yritys pääsee absoluuttiseen kil‐ pailuetuun,  koska  useimmiten markkinoilla  on  kilpailijoita  ja  läheisiä  substi‐ tuutteja.  Innovaatiot  eivät  synny  sattumalta, vaan  ”kyvystä  irrottautua  laivan  tavoin satamasta ja kadottaa maayhteys takanaan ottaen suunta tähteen ja pitä‐ en tämä kurssi”. Näin voi löytää uuden maan. Innovaatioita edistää myös orga‐ nisaation sisäinen luottamus eli arvostus ja kunnioitus kollegoita ja heidän työtä  kohtaan. Innovaatioita edistää erityisesti kunnioitus älyllistä ja tunnetta vaativia  työtehtäviä kohtaan. Ne saattavat syntyä myös äkkinäisesti. Suurin  innovaati‐ oiden määrä  tulee Druckerin  (1985:19‐32) mukaan  seuraavista  lähteistä: odot‐ tamattomista  tapahtumista  tai  tilanteista,  yhteensopimattomuuksista  ja  epä‐ suhdista todellisuuden  ja tavoitellun todellisuuden välillä, kehittyvistä tarpeis‐ ta,  teollisuuden  ja markkinoiden  rakenteellisista muutoksista, väestörakenteen  muutoksista, hahmotuksen ja mielialojen muutoksista sekä uudesta tieteellises‐ tä tai epätieteellisestä tiedosta    Tällä hetkellä Suomen väestörakenteessa tapahtuu muutoksia. Tämä tarjoaa esimerkiksi  hoiva‐alalla mahdollisuuksia  innovaatioihin. Nämä  tapahtuvat  siis  helpommin  siellä,  missä  toimintaympäristön muutos  on  ensin  tapahtunut.  Tämä  tarjoaa  syrjä‐suomen  kuntien yrityksille mahdollisuuden  tehdä  innovaatioita,  joita  koko Eurooppa  tarvitsee  vuosikymmenen kuluttua. Näin Suomeen voi syntyä merkittävää osaamista vanhenevaa  väestöä  palvelevan  tekniikan  kehittämiseen. Myös  Suomen  asutusrakenne  muuttuu.  Muuttoliike  on muuttunut  vaikeasti  ennustettavaksi  kasvukeskusten  väliseksi  liikeh‐ dinnäksi. Se  ei  enää  ole muuttoa maalta  kaupunkiin, vaan muuttoa pienistä kaupun‐   ACTA WASAENSIA 101 geista  suurempiin  kaupunkeihin.  Voittajia  eivät  myöskään  ole  keskisuuret  kasvavat  kunnat, joiden kasvuvauhti ja sitä kautta investointitarve on liian kova. Muuttoliikkeen  ja ongelmien moninaisuus on  tekemässä maaseudusta mahdollisen selviytyjän. Valtio‐ valta joutuu suuntaamaan voimiaan myös kaupunkien pelastamiseen. Tässä kehitykses‐ sä Iisalmen kokoiset kaupungit voivat olla voittajia. Iisalmea ympäröi vielä elävä maa‐ seutu. Näin taajamien ja maaseudun välinen vuorovaikutus antaa joustavan rakenteen  ottaa vastaan uusia tulijoita.    Ihmisten viihtyisyys ja terveys läpi koko aktiivisen elinajan ovat paikkakunnan  menestystekijöitä. Kunnossa Kaiken Ikää –ohjelma (KKI) on tullut työelämään.  Esimerkiksi Iisalmen kaupunki on palkittu valtakunnallisesti siitä, että se on toiminut  aktiivisesti  tässä KKI‐ohjelmassa.  Iisalmessa on oivallettu  tärkeä  sosiaalisen kestävyy‐ den ulottuvuus eli se, että väestö täytyy pitää kiinni työelämässä ja vieläpä hyväkuntoi‐ sena.  Se  on  parasta KKI  ‐toimintaa.  Iisalmen  kaupunginjohtaja Harju  toi  25.1.2002  Helsingissä KKI ‐ohjelman valtakunnallisessa palkitsemistilaisuudessa asian esille näin:  ”Iisalmessa olemme  jo vuosikymmenen ajan  eri muodoissa  edistäneet  terveysliikuntaa  paitsi kaupungin organisaatioiden sisällä, aktivoiden siihen myöskin yrityksiä ja muita  toimijoita. Olemme siis yrittäneet toimia laaja‐alaisesti ja kaikkien hallintokuntien läpi‐ lyövänä  yhteistyönä  ja  käytännön  toimintana.  Tämä  palkinto  kannustaa  ja  innostaa  meitä iisalmelaisia ponnistelemaan tulevaisuudessakin ja entistä laajemmalla rintamalla  tärkeäksi kokemamme työn parissa.”    Ihmisen kokonaisuus rakentuu fyysisestä, henkisestä ja sosiaalisesta terveydes‐ tä. Tutkimuksissa tämä niin sanottu amerikkalaisen sosiologi Putnamin  luoma  käsite  sosiaalinen  pääoma  (social  capital)  on  noussut  tärkeäksi  hyvinvoinnin  selittäjäksi.  Sosiaalinen  pääoma  on  yhteisössä  oleva  voimavara,  joka  koostuu  yhteisön  jäsenten  välisestä  kyvystä  vaihtaa  viestejä,  toimia  tavoitteellisesti  ja  luottaa toisiinsa. Käsite sisältää kolme asiaa: yhteiset arvot ja normit, yhteisölli‐ syyden  sekä  luottamuksen.  Ihmisen  hyvinvointia  ylläpitää  hänen  sosiaalinen  verkkonsa  (social net),  joka muodostuu monista  asioista  kuten perheestä,  su‐ vusta, ystävistä, kirkosta,  työyhteisöstä  ja paikkakunnan henkisestä  tilasta.  Ih‐ misen  asuinkunta  voi  vaikuttaa  eri  toimenpitein  tämän  sosiaalisen  pääoman  määrään.  Esimerkiksi  Ylä‐Savossa  asia  on  huomioitu  seuraavasti:  Yhteisöllisyys  ja  osallisuus,  kriittinen menestystekijä  tämäkin,  rakentuu  kansalaisten  omaehtoisen  toi‐ minnan  aktiivisuudesta,  asukkaiden  osallistumisinnokkuudesta  sekä  kumppanuusver‐ koston  laajuudesta. Omaehtoisen kulttuurin vahvuus on kriteereiden mukaan verran‐ nollinen toimijoiden määrään, kulttuuristrategian toteutumisasteeseen, paikallishistori‐ an tuntemukseen, sukupolvien vuorovaikutukseen sekä kulttuurimatkailukohteiden ja – tuotteiden määrään. (Ylä‐Savon Talousalueen Liitto r.y. 2001)    102  ACTA WASAENSIA Ihmisen  sosiaalipsykologisella  verkostoitumisella  on  merkitystä  ihmisen  ter‐ veyteen, elinikään  ja  työkykyisyyteen. Voidaan  sanoa, että  ihmisen  sosiaaliset  verkot  hoitavat  psyyken.  Sosiaalinen  verkosto  on  yksilöiden  sosiaalinen  pää‐ oma,  joka tarkoittaa yhteiskunnan toimintasääntöjä, sääntöjä välittäviä verkos‐ toja  sekä yhteisen  jäsenten  luottamusta  sääntöjen pitävyyteen. Esimerkiksi Li‐ piäisen  (2001) mukaan sosiaalisessa kanssakäymisessä on  ratkaisevaa henkilö‐ kohtaisen  inhimillisen hetken  (human moment)  laatu kuten hän soveltaa Hal‐ lowelliä  (1999):  inhimillisellä  hetkellä  on  ratkaiseva  vaikutus  ihmisen  eliniän  pituuteen, laatuun ja terveyteen seuraavasti: ne alentavat stressiä, nostavat luot‐ tamuksen  ja yhteenkuuluvuuden  tunnetta, nostavat mielihyvää  ja  rohkaisevat  toimintaan. Mitä  esimerkiksi  Iisalmessa on  tehty  elinvoiman  lisäämiseksi? Kaupunki  on vuosina 1999‐2002 tehnyt määrätietoista työtä elinvoimaisuuden lisäämiseksi ja sen  kertomiseksi myös ulospäin. Tulokset ovat lupaavia: miltei 300 hengen vuotuinen väes‐ tökato on saatu vähennettyä alle kolmasosaan. Työttömyys on alentunut 20,5 prosentis‐ ta 16,5 prosenttiin  (9/2002).  Iisalmen seutu on päässyt mukaan aluekeskusohjelmaan.  Mitä kaikkea tämän eteen on tehty? Eräs yhdistävä nimittäjä on myönteisen ilmapiirin  kampanjointi  teemalla  ’Elävämpi  Iisalmi’. Viesti  on  se,  että  Iisalmi  on monella  tapaa  elävämpi kuin ennen. Slogan on tuotu esille aina silloin, kun kaupungissa on tapahtu‐ nut myönteisiä asioita. Iisalmi on satsannut teollisten työpaikkojen luomiseen, riskira‐ hoitusmahdollisuuksiin,  markkinointiin,  oman  kaupungin  yrittäjien  kannustamiseen  harkinnanvaraisella elinkeinotuella, kaupungin viihtyisyyteen, harrastusmahdollisuuk‐ sien  parantamiseen,  kaupunkilaisten  terveyteen,  työpaikkojen  luomiseen  ydinkeskus‐ taan, tapahtumien  järjestämiseen torilla,  julkiseen rakentamiseen sekä yhteistyösuhtei‐ den parantamiseen.    Iisalmen henkilöverokertymä ei kehittynyt väestön määrän lisäyksen myötä 1990‐luvun  alkupuoliskolla.  Iisalmea  runteli  lama vuosina 1990‐1993. Tuona aikana kaupungissa  asuva  työllinen  työvoima  väheni  10600  hengestä  8257  henkeen.  Väestömäärä  jatkoi  kuitenkin vielä kasvuaan toisin kuin monissa muissa verrokkikunnissa. Syntyi pitkäai‐ kainen rakenteellisen työttömyyden ongelma. Vuoden 2001 lopussa työllisen työvoiman  määrä on noussut takaisin yli 9000 henkilön. Vuonna 2001 yksi työssä käyvä iisalme‐ lainen toi keskimäärin kaupungin kassaan verotuloja 3800 euroa. Veroprosentiksi muu‐ tettuna  työssäkäyvä  iisalmelainen  maksoi  veroaan  bruttopalkastaan  15,2  prosenttia  kaupungille.  Iisalmen yhteisöverotulopohja on kapea: kaupungissa on 1206  toimipaik‐ kaa  (2/2002),  joista vain  runsas 250 on mukana veropohjassa. Toimipaikalla  tarkoite‐ taan yritystä,  joka käyttää vierasta  työvoimaa. Vain 10 yritystä maksoi vuonna 2001  kaupungille yhteisöveroa yli 168 000 euroa (yli 1 000 000 markkaa). Iisalmen kaupun‐ gin  osuus  koko Suomen yhteisöveropotista  on  ollut  laskeva. Vuonna 1996  se  oli 3,05  promillea ja vuonna 2001 enää 2,37 promillea. Lisäksi yhteisöveron kuntaosuus on pie‐ nentynyt nopeasti 40 prosentista 23 prosenttiin.    ACTA WASAENSIA 103 Satsaukset elinkeinopolitiikkaan alkavat purra. Teollisuuden satsaukset on tehty muun  muassa Iisalmen Teollisuuskylä Oy:n kautta, jonka osakepääomaa korotettiin 2 000 000  markalla vuonna 2000. Vuosina 2000 ja 2001 on rakennettu ja ostettu toimitiloja miltei  10 000 000 eurolla ja toimenpiteillä on  luotu yli 130 uutta työpaikkaa. Teollisten työ‐ paikkojen nettolisäys on ollut molempina vuosina kaupungissa yli 100 työpaikkaa, jos‐ kin  samanaikaisesti  työpaikkoja  on  vähentynyt  palvelualan  yrityksissä.  Työpaikkojen  lisäys on näkynyt muuttotappion pienenemisenä. Iisalmen kaupunki panostaa vuosita‐ solla  elinkeinotoimintaan  2,3  miljoonaa  euroa  (vuonna  2002),  kun  pääomarahoitus‐ panos  jaetaan  tasaisesti  seitsemälle  vuodelle  eli  Tavoite  1‐  ohjelmakaudelle  vuosille  2000–2006. Suurin erä on hankeraha, jonka osuus koko summasta on kolmannes. Han‐ kerahalla  tarkoitetaan  kaupungin  omarahoitusosuutta EU‐hankkeisiin.  Iisalmi  on  läh‐ tenyt myös mukaan yritysten pääomarahoitukseen. Teknia Invest Oy:n sijoitusvaltuu‐ tus  on  1  500  000 markkaa. Uuden Ylä‐Savon  Pääomarahaston  sijoitusvaltuutus  on  6 000  000 markkaa  ja  Iisalmen  Teollisuuskylä Oy:n  sijoitusvaltuutus  on  8 000  000  markkaa. Nämä varat  irrotetaan sijoitusten  tapahtuessa  Iisalmen kaupungin rahastoi‐ mista  varoista,  jotka  ovat  yhteensä  10  000  000 markkaa. Teknia  Invest Oy:n  kautta  kaupunki on  ’sijoittanut’ kahteen  iisalmelaiseen puualan yritykseen eli Iisalmen Sahat  Oy:öön ja puun lämpökäsittelylaitokseen eli Lunawood Oy:öön.    Sosiaalista eheyttä Iisalmessa lisäävinä toimina voidaan nähdä: (1) merkittävä 700 hen‐ gen sosiaali‐  ja hoitoalan klusteri kaupungin keskustassa, (2) naisyrittäjätalon  ja siinä  toimivan resurssikeskustoiminnan käynnistäminen, (3) call center ‐työpaikkojen luomi‐ nen nuorille, naisille ja opiskelijoille (vuosina 1999‐2002 Iisalmeen on syntynyt 6 yri‐ tystä, joissa on yhteensä miltei 100 työpaikkaa), (4) Iisalmen Nuorison tuki ry:n laaja ja  aktiivinen toiminta, (5) oppimistehdashankkeet, joiden avulla luodaan portaita ammat‐ tikoulutuksen  ja  työelämän  välille,  (6)  kolmannen  sektorin  aktivointihankkeet  kuten  Trio‐hanke ja Iisalmen Nuorison tuki Ry:n aktiivinen toiminta, (7) metallialan markki‐ noiminen työpaikkana naisille ja nuorille, (8) myönteisen ilmapiirin kampanjointi nuo‐ rille esimerkiksi lehden nuorisoliitteen avulla sekä käyttämällä nuorekkaita elementtejä,  (9) KKI‐toiminta, josta Iisalmen kaupunki palkittiin vuoden 2002 alussa, (10) LUMA‐ hanke,  jossa  lukio‐  ja ammattiopetus yhdistyvät  (luonnontieteellis‐matemaattinen pai‐ notus  opetuksessa)  sekä  (11) K‐18  –kampanja,  joka  on  suunnattu  kauppoihin,  jotta  nämä eivät myisi alaikäisille tupakkaa ja olutta    Henkisistä  tekijöistä  erityisesti  luottamusta  voidaan  pitää  tärkeänä  input‐ tekijänä mutta myös seudulla vallitsevana tilannetekijänä. Luottamus on tärkeä  sekä yksilöiden että yhteisöjen välisissä suhteissa. Keskinäisten suhteiden run‐ saus  ja  kommunikointi  lisäävät  luottamusta.  Sosiaaliseen  pääomaan  kuuluva  luottamus onkin suuri kilpailuetu, sillä verkottavassa taloudessa yhteistyösuh‐ teiden määrä kasvaa  ja sopimusbyrokratia kuluttaa tehokkuutta. Yhteisö,  jossa  104  ACTA WASAENSIA ihmiset  luottavat vahvasti  toisiinsa,  toimii  joustavasti  ja  taloudellisesti  (SITRA  2002:2‐3). Yksilön luottamus yhteisöä kohtaan on yhtä tärkeää. Häntä rohkaisee  tietoisuus siitä, että hän saa apua sairauden, vanhuuden, köyhyyden tai muun  menetyksen kohdatessa. Seudun palvelut ovat siten tärkeä osa menestystekijöi‐ tä, koska niiden kautta  ihmiset  tekevät yksilötasolla valintoja  ja määrittelevät  omaa  riskinoton  tasoaan. Yksilöiden  luottamus omaa asuinkuntaansa kohtaan  on menestystekijä kunnan yrityksille. Luottamus vähentää byrokratiaa, koska  yritysten välisiä sopimuksia ei tarvitse tehdä yksityiskohtaisesti. Luottamuksen  lisääminen on inhimillisten voimavarojen tärkein kehittämistoimenpide koulu‐ tuksen  jälkeen.  Luottamusvarantoa  voidaan  verrata  geenivarantoon:  se  lisää  sopeutumiskykyä  ja nopeuttaa  tiedon  leviämistä. Yhteisön  toimivuus edesaut‐ taa suoraan taloudellisen tuloksen aikaansaamista. Ajatuksia osaamisesta kerro‐ taan esimerkiksi SITRA:n vuosikertomuksessa (emt.) seuraavasti:  ”Osaaminen ja sen ketterä hyödyntäminen luovat perustan kansal‐ liselle menestymiselle. Osaaminen  on  ihmisissä  ja  heidän  verkos‐ toissaan, mutta  ilman  jatkuvaa  uuden  omaksumista  se  rapautuu.  Sosiaalinen pääoma on osoittautunut paljon  tärkeämmäksi kansa‐ kuntien menestystekijäksi kuin aiemmin kuviteltiin. Oikein raken‐ nettu hyvinvointiyhteiskunta synnyttää menestymiseen tarvittavan  innostuksen”.      4.3 Kulttuuri ja meemi metatason käsitteinä    Eräät systeemin  tilannetekijät ovat  luonteeltaan henkisiä eli metatason asioita.  Tällaisia tekijöitä ovat esimerkiksi kulttuuri, meemi ja elinvoimaisuus. Kulttuu‐ ri sisältää arvoja, uskomuksia ja tapoja, jotka vaikuttavat ihmisten ja sitä kautta  yritysten  toimintaan.  Esimerkiksi  yrityskulttuuri  yhdistää  ihmisiä  tuomalla  näille yhteisen toimintatavan. Tämän tutkimuksen tulkinnan mukaan kulttuuri  on  oppimisen  tulos  ja  se  on  kumulatiivisesti  olosuhteidensa  näköinen.  Siksi  luonto vaikuttaa kulttuurin muovautumiseen. Kulttuuritekijöiden  ja yrittäjyy‐ den  välisiä  yhteyksiä  on Havuselan  (1999:21) mukaan  tutkittu  melko  vähän,  koska  se on koettu hankalaksi. Hän  (emt.:54)  toteaakin myöhemmin, että voi‐ daan ajatella, että jonkun kunnan asukkaat muodostavat sellaisen ryhmän, joka  saattaa  synnyttää  omaa  kulttuuria. Hänen mukaansa  jatkuvassa  vuorovaiku‐ tuksessa  elävät  ryhmät kuten perheet, nuorisoryhmät, kyläyhteisöt  ja vähem‐ mistökansallisuudet synnyttävät kulttuuria. Esimerkiksi Havusela (emt.) kuvaa  miten  talonpoikaiskulttuuri  edistää  innovaatioita:  Talonpoikaiskulttuurille  oli  ominaista muun muassa työn ja muiden toimien, työajan ja joutilaan ajan lomit‐ tuminen ja sekoittuminen. Se mahdollisti oman luovuuden käyttämisen.    ACTA WASAENSIA 105 Miksi tietämys kasaantuu  jollekin seudulle  ja miksi se siirtyy sukupolvelta toi‐ selle? Yritysklusteriin  liittyy hiljaisia yhdistäviä voimia,  jotka tuntuvat pitävän  klusteria koossa. Nämä voimat ja tieto tuntuvat myös siirtyvän paikkakunnalla  sanattomasti sukupolvelta toiselle. Tämä hiljainen tieto voi alkaa kasaantua jol‐ lekin  rajatulle maantieteelliselle  alueelle. Tässä  yhteydessä puhutaankin mee‐ meistä,  joita  voidaan  verrata  infektioon  tartuntakyvyltään.  Meemi  edustaa  muistikulttuuria (memory mode), jossa tieto siirtyy sukupolvelta toiselle ilman  monimutkaista koodinvaihtoa (Blackmore 2000). Sama pätee yrityksiin: kun ne  ovat saavuttaneet  luottamukseen perustuvan suhteen, niin systeemien rajapin‐ noissa ei tarvita monimutkaista koodinvaihtoa  ja tulkintaa, vaan meemit leviä‐ vät suotuisissa oloissa.    Meemit  ilmenevät  tarinoina,  ja näillä uskotaan olevan merkitystä yrityskluste‐ reiden synnyssä.  Ihmisten usko mahdollisuuksiinsa perustuu  tarinoihin  ja nii‐ den antamiin esimerkkeihin. Esimerkkinä tästä voidaan mainita raamattu. Mo‐ net lait ovat myös saaneet alkunsa tarinoista. Seutujen menestymistä tutkittaes‐ sa  on  havaittu  tarinoiden merkitys:  on  alettu  pohtia minkälaisia  tarinoita  ne  rakentavat  identiteettinsä  ja  markkinointinsa  tueksi.  Esimerkiksi Mustikkamäki  (2002:8) käsittelee tarinoiden merkitystä Kuopion kaupungin kilpailukykyä kuvaavassa  raportissa seuraavasti:  ”Elämme tarinankertojien aikaa: murrosaikana monet käytännöt ovat mo‐ nilta osin avoimia, uudet käsitteet hakevat muotoaan ja kaikkialla vallitsee  etsivä ja avoin ilmapiiri. Yhteiskunnalliset metakertomukset ovat avoimia  eri  kertojien  hyödynnettäviksi  ja  hyville  tarinoille  ja  kertojille  riittää  kuuntelijoita”.    Meemi‐termin  lanseerasi  oxfordilainen  eläintieteilijä  Dawkins  1976  ilmesty‐ neessä kirjassaan ”Geenin itsekkyys”. Meemillä hän tarkoittaa kulttuurin välit‐ tymisen yksikköä, geenien muistiperimää (eng. meme, sanoista memory gene).  Meemejä ovat kaikki ne asiat,  jotka  ihminen voi oppia  jäljittämällä  toisia, sekä  kyky soveltaa opittua. (Blackmore 2000)    Ne meemit pärjäävät,  jotka jäävät mieleen helposti (kuten sävelmät), ovat hyö‐ dyllisiä (yrityskulttuurit), vetoavat tunteisiin (aatteet  ja uskonnot) tai ovat sek‐ sikkäitä  (vaatemuoti). Kaikkein  vahvimpana meeminä  pidetään  käsitystä mi‐ nuudesta.  Ihmisen  erilaisuus  muista  eläimistä  johtuu  kyvystä  jäljitellä  toisia  ihmisiä  ja  kyvystä  välittää  symboleja. Meemi poikkeaa  geenistä  siinä,  että  se  leviää  yksilöistä  toiseen  paitsi  vertikaalisesti  sukupolvelta  toiselle  myös  ho‐ risontaalisesti  samaan  tapaan  kuin  virukset  esimerkiksi  epidemian  aikana.  Meemit leviävät siirtymällä ihmisten aivoista toisiin kuten geenit leviävät yksi‐ 106  ACTA WASAENSIA löstä toiseen. Niiden siirtymistä nopeuttaa nykyajan teknologia kuten  internet,  langaton  tiedonsiirto  ja  mainonta.  Meemi  pyrkii  kopioitumaan  ihmisaivoista  toiseen.  Inhimillisen  toiminnassa kopioituvat meemit  toimivat vuorovaikutuk‐ sessa geenien kanssa, mikä on johtanut ihmisen isojen aivojen kehitykseen. Ge‐ neettinen valinta suosi suuria aivoja, sillä ne yksilöt pääsivät lisääntymään, jot‐ ka osasivat parhaiten  jäljitellä  ja muunnella  ravinnonhankinnan  ja  sosiaalisen  toiminnan meemejä. (vrt. emt.)    Blackmoren  teoria  perustuu  tutkijan  johtopäätöksen  mukaan  ajatukseen,  että  ihminen eroaa eläimistä kykenemällä kopiomaan muiden  ihmisten symboliik‐ kaa ja toimintamalleja. Sen, mitä ihminen kopioi, on siis oltava meemi. Kulttuu‐ ri muodostuu siten meemeistä eli ideoista, ohjeista, tarinoista, käyttäytymismal‐ leista ja tiedotteista. Tämä antaa mielenkiintoisen lähtökohdan tarkastella mee‐ mejä yrityksiin  ja systeemiteoriaan  liittyen. Pystyykö yritys menestyksekkäästi  hallitsemaan ympäristöään levittämällä itselleen edullisia meemejä, jotka leviä‐ vät  muita  meemejä  nopeammin  ympäristöönsä?  Geenit  siirtyvät  biologisesti  sukupolvelta  toiselle.  Meemien  siirtymistä  tapahtuu  sitä  vastoin  sosiaalisen  vuorovaikutuksen kautta. Meemit ovat siten kulttuurillisen  tiedonsiirron yksi‐ köitä (emt.). Meemeissä voidaan sanoa tapahtuvan geenien tapaan mutaatioita  eli  jatkuvaa  taistelua olemassa olosta –  ideat muuttuvat  ja kehittyvät ajan mu‐ kana.  Tässä  mielessä  oppiminen  voidaan  rinnastaa  biologiseen  evoluutioon.  Meemit opitaan eli ne siirtyvät yksilöltä toiselle. Meemiä hyljitään, jos se on ris‐ tiriidassa ihmismielessä jo olevan ajatuksen kanssa. Voidaan päätellä, että tästä  syntyy kulttuureiden, myös yrityskulttuureiden erilaisuus. Eri kulttuureissa on  erilainen valmius ottaa vastaan erilaisia  ideoita. Tämän selitetään  johtuvan so‐ siaalipsykologisesta asiasta,  jota kutsutaan kognitiiviseksi dissonanssiksi. Sillä  tarkoitetaan sitä, että ihminen pyrkii välttämään tilaa, jossa ajatukset ovat risti‐ riidassa keskenään.    Meemeillä*) onkin tällöin ainakin vertauskuvallinen merkitys tutkittaessa vuo‐ rovaikutustilanteissa  syntyvää kumulatiivista oppimista  ja uusia  innovaatioita  kuten yritysten  tuoteinnovaatioita. Meemi on  idea,  joka monistuu  ja  leviää  ih‐ mismielestä toiseen. Tämä tapahtuu vuorovaikutustilanteissa kuten saman alan  ihmisten konferenssissa.   ‐‐‐  *) Meemin perusyksikköä ei ole pystytty määrittelemään yksiselitteisesti. Esimerkiksi se voisi  olla  informaation  siirron  helppouden  yksikkö.  Esimerkiksi  idea  on  meemi,  jos  on  helppoa  omaksua ja se leviää nopeasti.    ACTA WASAENSIA 107 Meemit pyrkivät hakemaan keskenään harmonista  tilaa.  Jotta yhteiset meemit  voitaisiin jakaa, tarvitaan vuorovaikutusta. Ihmiset, jotka jakavat toisiaan muis‐ tuttavia meemejä, hakeutuvat    toistensa  seuraan  ja nämä yhdessä  jaetut  ideat  määräävät pitkälle heidän ryhmäkäyttäytymistään. Nämä memeettiset perheet  hyljeksivät vieraita ajatuksia  ja ovat puolestaan huomaavaisempia  ’saman per‐ heen’  yksilöitä  kohtaan. Esimerkiksi  kansainvälisen  lions‐järjestön  slogan  ’we  serve’ on  liikettä yhdistävä  idea. Luottamuksellisessa suhteessa yksilöt  jakavat  meemin – heillä on yhteinen etu, jota ajaa.    Voiko  organisaatio  edistää  oppimistaan  tiedostamalla meemien merkityksen?  Organisaatio voinee edistää uuden omaksumista auttamalla ihmisiä kokemaan  uusi asia. Muutoksen esteenä on epäuskoisuus. Organisaation oppimisessa  ta‐ pahtuu  meemien  valikoitumista.  Menestyvä  organisaatio  vaikuttaa  tietoisesti  meemeihinsä ja tätä kautta parantaa mahdollisuutta kasvaa tai turvata säilymi‐ sensä. Kehitys tapahtuu maailmassa hyppäyksittäin. Esimerkiksi eläinkunnassa  pienet,  syrjässä  olevat  sopeutumiskykyiset  populaatiot  voivat  olla  seuraavia  suurpopulaatioita. Näissä populaatioissa geenistön muutos on nopeampaa kuin  muualla.  Samalla  tavalla  yritysten  kehitysprojekteissa  tai  innovaatioringeissä  tapahtuvat parhaimmat keksinnöt. Ne eivät synny valtavirrassa, jossa meemien  leviämisnopeus on hitaampi.     Esimerkiksi systeemiteorian  tulkitsija Senge  (1990) kertoo henkisistä malleista,  jotka  tarkoittavat  syvälle mieleen  juurtuneita  uskomuksia,  joista maailma  ra‐ kentuu  ja toimii. Tällä hän tarkoittanee meemejä,  joita kannamme tiedostamat‐ tamme. Oppiva  organisaatio pystyy  aktivoimaan  reservistään  näitä meemejä,  kiihdyttämään niiden leviämistä ja siten valtaamaan kilpailijoiltaan markkinoi‐ ta. Menestyvän organisaation meemivaranto on  siis  runsas. Voidaan päätellä,  että  ylimääräinen  memeettinen  pääoma  on  rinnastettavissa  sosiaaliseen  pää‐ omaan menestystekijänä. Se  tuo  joustavuutta  ja avaa silmiä – uudet  ideat ote‐ taan käyttöön. Tämän vuoksi pienet verkottuneet yritykset selviytyvät  ja oppi‐ vat  muita  paremmin.  Ne  jatkavat  yhteistä  meemivarantoa,  jota  kasvatetaan  keskinäisellä  vuorovaikutuksella. Lisäämällä meemit  systeemimalliin  voidaan  systeemivirheitä  ymmärtää  uudella  tavalla. Rajapinnoissa  tapahtuu  systeemi‐ virheitä.  Jos rajapinnan molemmin puolin on yhteisiä meemejä, niin virheiden  määrä  pienenee  todennäköisesti.  Meemiä  on  jo  käytetty  selittämään  paikka‐ kunnan menestystä.  Esimerkkinä  tästä  on  seuraava  johtaja Helakosken  puhe  Kuusankosken kaupungin 80‐vuotisjuhlassa 18.8.2001:  ”Totesin tuossa edellä, että kuusaalaiset ovat kekseliäitä kielikuvien  suhteen. Haluaisin  tuoda  tässä  suhteessa oman korteni kekoon  ja  kysyä  teiltä, mitä  tarkoittaa suomenkielen sana meemi. En ole sitä  108  ACTA WASAENSIA suinkaan  itse  keksinyt,  vaan  maailmalta  napannut.  Itse  asiassa  meemi on vasta vuoden ikäinen sana Suomessa ja suomenkielessä,  mutta englanninkielessä se otettiin käyttöön jo 25 vuotta sitten.    Meemi on meissä  jokaisessa asuva kulttuurigeeni  tai ehkäpä vielä  oikeammin kulttuurielementti. Ihmiset pystyvät kopioimaan toisil‐ taan uusia ajatuksia, iskulauseita, taitoja, käyttäytymismalleja, kek‐ sintöjä,  lauluja,  tarinoita  eli  yhdellä  sanalla  sanottuna  ‐ meemejä.  Geenien  tavoin meemit kopioituvat, kilpailevat  ja yrittävät vallata  mahdollisimman  monta  ihmismieltä  ja  levitä  yksilöstä  toiseen.  Propaganda ja mainonta ovat käyttäneet meemejä surutta astinlau‐ tanaan, niin hyvässä kuin pahassa.    Tarkemmin  ajateltuna Kuusankoskikin  on  aikamoinen meemi.  Se  on  Suomen  paperikaupunki,  Suomen  omakotivaltaisin  kaupunki,  siellä on Suomen ainoa Telatori ja siellä tehdään enemmän paperia  kuin  missään  toisessa  kaupungissa  Suomessa.  Siellä  on  Kuusan‐ koskitalo,  joka on Suomen paras Kuusankoskitalo  ja siellä on Suo‐ men  ainoa  Paperitaidegalleria,  joka  on  ainoa  ei  vaan  Suomessa  vaan  kaikissa  Pohjoismaissa  Färsaaret  mukaan  luettuna.  Kaiken  tämän lisäksi siellä on oikein mukava syntyä, varttua, kasvaa, teh‐ dä  työtä  ja viettää  ehtoonsa  iltaa  ‐  sanovat kouvolalaiset mitä  ta‐ hansa.    Arvoisa  juhlaväki,  toivon,  että  kuusankoskelaisissa  olisi  tällainen  meemi, joka jupisisi edellä mainittuja iloisia asioita kerran päivässä  ja levittäisi niitä basillin vai oliko se nyt viiruksen tavoin kaikkeen  maailmaan. Sillä sen on Kuusankoski kyllä ansainnut.”  (http://www.kouvolansanomat.fi/vaihtuvat/kuusankoski/kuusanko ski.html 11.9.2002)    Meemeillä  lienee merkitystä klustereiden kasassa pitämisessä. Mitkä ovat  Iisal‐ men seudun meemejä? Nykyaikana meemi pääsee tietoisuuteemme myös median avulla  eli mainostamalla voidaan edistää sen  leviämistä. Ylä‐Savon  tunnetuin  tarina, ehkäpä  meemi, lienee Ponssen tarina. Ponsse oli ruma koira kylällä, mutta hyvä jäniksen ajaja.  Einari Vidgreniin personoituu yläsavolainen menestys. Halusta tehdä itselle paremmat  työolosuhteet  tekivät Ponssesta  tällä hetkellä  (marraskuussa 2002) Suomen 6.  tunne‐ tuimman  brandin.  Vidgrenin  puheen  (2003)  mukaan  Ponsse  ponkaisi  suomalaisten  tietoisuuteen vuonna 1972 metsäviikolla Helsingin Myllypurossa,  jossa pidetyssä  ko‐ nenäyttelyssä Ponssen ajokone nousi parhaiten testissä sorakuopan reunaa. Hän (emt.)    ACTA WASAENSIA 109 totesi, että yritys sai ensimmäisen 330 neliön teollisuushallinsa Vieremälle kunnanval‐ tuuston yhden äänen enemmistön päätöksellä.    Meemi  liittyy kulttuurin matkimiseen  ja etenkin välittymiseen hiljaisesti suku‐ polvelta  toiselle.  Esimerkiksi  Blackmore  (2000)  kuvaa  meemejä  kulttuurigee‐ neiksi teoksessaan The Meme Machine. Meemien yhteydessä puhutaan vaikute‐ evoluutiosta eli ilmiöistä,  jotka tuntuvat sellaisenaan vaikuttavan ihmisiin. Esi‐ merkiksi muoti voidaan tällä perusteella nimetä meemiksi. Meemit monistavat  itseään eli replikoituvat. Niiden itsenäisen kopioitumisen takia ne ovat osa kult‐ tuurievoluutiota.  Tätä  kulttuurievoluutiota  voitaneen  kiihdyttää  tietoisesti  oi‐ keilla  elinkeinopoliittisilla  toimenpiteillä. Tärkeää  on ylläpitää  innostuksen  il‐ mapiiriä  paikkakunnalla,  jotta  ulkopuolelta  tuleva  potentiaalinen  yrittäjä  voi  sen aistia. Mikä on ’riittävä’ määrä osaamista tai hiljaista tietoa, jotta yritysrypäs  voi  syntyä pienellekin paikkakunnalle? Olennaista on Porterin  (1998) mukaan  se,  että  yritysryppäällä  on  riittävästi  tietoa,  suhteita  ja  motivaatiota.  Nämä  kaikki ovat riippuvaisia paikallisista asioista. Kun edellä mainitut tekijät toimi‐ vat hyvin, niin  tuloksena on  jatkuva  innovaatioiden virta,  joka  johtaa  lopulta  korkeampaan jalostusasteeseen.    Meemien  merkitystä  voidaan  tarkastella  esimerkiksi  vertailemalla  yritysten  tuotteita seuraavasti: Hyödykkeet eivät edusta korkeinta  jalostusastetta, koska  hyödyke voidaan korvata. Tavara voidaan vaihtaa. Palvelu voidaan hahmottaa.  Elämys pitää muistaa. Korkeimpana  jalostusasteena voidaankin pitää  elämys‐ ten tuottamista, koska elämykset ovat yksilöllisiä. Tästä voidaan päätellä, että esi‐ merkiksi matkailuklusteri olisi kaikkein haastavin klusteri tarkastella klusterin hyötyjä  ja sen takana olevia meemejä. Eri paikkakuntien välillä onkin suuria eroja siinä, miten  ne ovat onnistuneet matkailuelinkeinonsa kehittämisessä.    Meemeihin liittynee tarinoita, legendoja, jotka ylläpitävät henkeä työntekijöiden  joukossa  ja  yhdistävät  klusterin  työvoimaa  yli  organisaatiorajojen.  Meemejä  voitaneen luoda ja vahvistaa oppivan työkulttuurin avulla. Esimerkiksi oppiso‐ pimuskoulutuksessa ja kisällijärjestelmässä voidaan hiljaista tietoa (tacit know‐ ledge) siirtää uusille työntekijöille ja seuraaville sukupolville. Tällainen kulttuu‐ ri kehittää myös esimiehiä  ja  johtamista, kuten seuraava esimerkki kertoo: Yk‐ sittäiset yritykset Suomessa, esimerkiksi 1000 työntekijän mekaanisen puun  ja‐ lostusyritys Koskisen Oy, ovat saavuttaneet hyviä tuloksia omilla kisälli‐, mes‐ tari‐  ja  oppisopimusohjelmillaan. Yritys  käyttää  vuodessa  1 miljoona  kuutio‐ metriä  puuta  ja  sen  liikevaihto  on  165  miljoonaa  euroa  vuodessa.  Yrityksen  henkilöstöjohtaja Kallisen mukaan myös  yrityksissä  voidaan  oppia  ja  opettaa  sekä saada myös muodollinen pätevyys. Koskisen Oy toimii alalla,  jossa ei ole  110  ACTA WASAENSIA ammattikoulutusta  Suomessa.  Ainoastaan  10%:n  yrityksen  työntekijöistä  on  saanut ammattikoulutuksen  töihin  tullessaan. Ala on ollut perinteisesti  sellai‐ nen,  jolle  on menty  töihin  ”kun muualle  ei  ole päästy”.  (Kallisen  haastattelu  2004.)    Hänen (emt.) mukaan henkinen pätevöityminen on tiimikulttuurin syntymisen  edellytys. Koskisen Oy:ssä on huomattu, että nuoret  ja vanhat  työntekijät yh‐ dessä opettamassa toinen toisiaan on paras yhdistelmä hiljaisen tiedon siirtämi‐ sessä. Tällaiset yrityksen  sisäiset  tiedon  siirtämismenetelmät pakottavat myös  esimiehet muuttamaan käyttäytymistään  ja kehittymään  johtajina. Perinteinen  tapa,  jossa vanhempi  työntekijä opettaa nuoremmalle  jonkun yksittäisen  työn  tai  vain  työvaiheen  ei  enää  riitä. Nykyisin  tarvitaan  ”taylorismin  vastaisesti”  myös oppisopimuskoulutusta eli tietopuolista opetusta sekä systeemikoulutus‐ ta eli yrityksen useiden työvaiheiden sekä toimintapolitiikkojen koulutusta. Yri‐ tyksen 15‐vuotisen kokemuksen mukaan oppimisen systematisoinnista seurasi  se,  että  myös  vanhemmat  työntekijät  oppivat  lisää  ja  huomasivat  osaavansa  enemmän kuin itse kuvittelivat osaavansa. Näin ”opettajat” ovat oppineet välit‐ tämään  tietoa eli on  tapahtunut henkistä kasvua  ja sen esteet kuten vaatimat‐ tomuus ovat poistuneet. Esimerkiksi  iisalmelainen Teollisuuskylän  siipien  suojassa  Atlas Copcona aloittanut metalliyritys, nykyisin Oy Toolfac Ab, on ollut  edelläkävijä  työvoimaan  liittyvissä panostuksissa. Yritys  on  luonut  esimerkillisellä  tavalla  työtur‐ vallisuus‐, ympäristö‐ ja laatujärjestelmänsä.    Voidaan päätellä, että meemit saattavat ylläpitää  ja parantaa myös  työyhteisö‐ jen yrityskulttuuria  ja  tunneälykkyyttä. Tunneälykkyys on  tärkeä  tuottavuutta  selittävä tekijä sekä yksilö‐ että tiimitasolla. Eri lähteet korostavat sen merkitys‐ tä  entistä  enemmän  sekä  menestyvien  yksilöiden  että  työyhteisöjen  tunnus‐ merkkinä.  Tunneälykkyys  on  leadershipin  edellytys:  koodin  vaihtaminen  ja  tulkinta onnistuu tunneälykkäältä  ihmiseltä muita. Esimerkiksi Iisalmen kaupun‐ gin Elävämpi Iisalmi –tunnuslauseessa tavoitellaan tätä tasoa. Hyvä kaupunki on elä‐ vämpi monella  tavalla mitattuna.  Komparatiivissa  ilmaistu  adjektiivi  aktivoi mietti‐ mään sitä, millä tavalla Iisalmi on elävämpi kuin ennen. Elävämpi Iisalmi –slogan seu‐ lottiin useista kymmenistä vaihtoehdoista yhdessä Iisalmen kaupungin elinkeinotoimen  ja kuopiolaisen mainostoimiston Mainonnantekijät Oy:n yhteistyön tuloksena.    Tunteet ovat mukana päätöksenteossa. Siksi niihin pitää pystyä reagoimaan  ja  niihin pitää pystyä vaikuttamaan. Tunneälykkyys  edellyttää  toimiakseen,  että  yksilö hyväksyy  ja ymmärtää sekä omat että toisten  tuntemukset  ja reagoi nii‐ hin nopeasti  ja  tarkoituksenmukaisesti sekä  tehokkaasti soveltaa  tunteiden  in‐ formaatiota  ja  energiaa  päivittäisessä  työssään  ja  elämässään.  Tunneälykkyys    ACTA WASAENSIA 111 on muun muassa empaattisuutta, sosiaalisia taitoja, itsesäätelyä sekä motivoin‐ tikykyä. Sen merkitys tulee hyvin esille esimerkiksi kaupan asiakaspalvelutilan‐ teissa. (Lipiäinen 2001 ja Druskat et al. 2001). Tiimin tunneälykkyys (team emo‐ tional intelligence) luo jälkimmäisten tutkijoiden (2001:83) mukaan luottamusta,  identiteettiä  ja tehokkuutta. Se on myös kannustamista  ja ajatusten pyytämistä  myös  tiimin hiljaisilta. Näin syntyvä  luottamus saa aikaan osallistumista  ja  tä‐ mä  puolestaan  parempia  päätöksiä  ja  luovempia  ratkaisuja.  Tunneälykkään  tiimin vahvuutena on se, että erilaisia mielipiteitä ja ajatuksia käsitellään yhdes‐ sä. Näin  tiimi samalla kehittää kykyään kohdata ulkoisia erilaisia suhteita. Sa‐ malla tiimin jäsenten keskinäinen luottamus kasvaa ja tiimin koheesio edesaut‐ taa innovaatioiden syntymistä.    Iisalmen meemi‐  ja murrosluetteloon  voi  listata  seuraavia  tapahtumia:  Koljonvirran  taistelu ja vänrikki Stoolin tarinat, Runnin parantavan lähteen löytyminen ja Manner‐ heimin  lomailu Runnilla, Karl Collanin sävellykset,  Juhani Aho  ja hänen  tuotantonsa  (esim. Rautatie), Åbergin pariskunnan  lapsettomuus  ja Olvin  säätiöiminen, Peltosal‐ men Konepajan  perustaminen,  Iisalmen  kaupungin  ja maalaiskunnan  kuntaliitos,  Ii‐ salmi  saa  teollisuuskylän,  Teuvo  Länsivuori  ja Keke Rosberg  ajavat mopoilla  kilpaa,  Iisalmessa alkavat olutjuhlat, Einari Vidgren myy Ponssen ja ostaa sen kohta takaisin,  Iisalmi myy  energialaitoksensa  kahteen  kertaan,  Iisalmen  kulttuurikeskuksen  rakenta‐ minen,  Seppo  Kääriäinen  alkaa  näkyä  Itsevaltiaat‐televisiosarjassa,  Ylä‐Savo  pääsee  aluekeskusohjelmaan  sekä  Sonkajärvi  esittää  kuntayhteistyön  tiivistämistä  Iisalmen  kanssa. Meemien eräänä merkityksenä voidaan nähdä, se että niiden avulla on helppo  uskoa omiin mahdollisuuksiin, koska tarinat muistuttavat siitä, että moni on jo onnis‐ tunut Iisalmen seudulla.      4.4 Yritysrypäs ja klusteri systeeminä    Systeemien  ja kulttuurien muotoutumisessa ovat keskeisessä  asemassa  tiedon  kokoaminen  ja  levittäminen sekä niiden väliset keskinäiset painotukset.  Infor‐ maation käsittely vaikuttaa rakenteeseen: Mikäli keskitytään vain tiedon koon‐ tiin, tuloksena on byrokraattinen organisaatio, jonka ongelma on tiedon kulku.  Mikäli  keskitytään  vain  tiedon  jakamiseen,  tuloksena  on  vaikeasti  hallittava  tietotulva. Kehittynyt  informaatiotekniikka on mahdollistanut yritysryppäiden  ja klustereiden synnyn. Japanilaiset nimittävät näitä bisnesverkkoja tai palvelu‐ ketjuja nimellä keiretsu. Lipiäisen (2000a:315) mukaan keiretsussa bisnes koor‐ dinoidaan vähäisen käskytyksen  ja kontrollin  ja enemmän yhteisen epäviralli‐ sen informaation ja toistensa tukemisen kautta. Tätä voidaan jo pitää sosiotek‐ nisenä ratkaisuna, joka parhaimmillaan muodostaa yhdyskuntakulttuurin, jos‐ 112  ACTA WASAENSIA sa  liiketoimintaa koordinoidaan vähemmän käskytyksen  ja enemmän yhteisen  epävirallisen informaation ja toisten tukemisen kautta.    Sosiotekninen  ratkaisu  mahdollistaa  kapasiteettiongelmien  nopean  ratkaisun  joustavasti  ja  itseohjautuvasti. Toinen etu on autonomisuus: pienetkin yksiköt  voidaan  tehokkaasti verkottaa  toisiinsa niin, että niiden  identiteetti  ja paikalli‐ suus säilyvät. Yhdyskuntakulttuurien etu on myös tietämyksen tuottaminen  ja  sen  siirtäminen  yli  organisaatiorajojen  nopeammin  kuin  neuvottelu‐  ja  sopi‐ musteitse. Sosioteknisen ratkaisun eräs etu on myös se, että poikkeus‐ ja häiriö‐ tilanteissa  sallitaan muitakin  toimijoita  kuin partneripiirin  vakituiset  toimijat.  Keiretsussa veturiyrityksellä tulee olla makrokäsitys, jonka perusteella se jatku‐ vasti kehittää bisnesideaan koko sen takana olevan palveluketjun puolesta. Toi‐ nen tärkeä veturiyrityksen ominaisuus on kyky kommunikointiin asiakaspiirin  ja  partneripiirin  kanssa.  Veturiyritys  omistaa  asiakkuuksia.  Isotkin  yritykset  ovat kuin perheitä,  joiden  jäseniä sähköiset säikeet yhdistävät yli mannerten  ja  kulttuurirajojen. Toisaalta tietotekniikka on tehnyt asiakkaista maailmankansa‐ laisia,  jotka  voivat  toimia  paremmassa  markkinatietämyksessä.  Tämä  asettaa  yrityksille kasvavia vaatimuksia, koska asiakkaat voivat äänestää jaloillaan.    Mitkä  tekijät  ovat  johtaneet  nykyisten  yrityskeskittymien  syntyyn?  Tietoisilla  toimenpiteillä on ollut ratkaiseva merkitys esimerkiksi teollisuuskyliä perustet‐ taessa  Suomeen.  Tällöin  ne  sijoitettiin  paikkakunnille,  joille  on  hyvät  liiken‐ neyhteydet  (esimerkiksi  Iisalmi  ja  Kajaani).  Myöhemmin  seutujen  omat  toi‐ menpiteet ovat olleet ratkaisevassa asemassa (esimerkiksi Oulun  ja Jyväskylän  seudut). Viime aikoina kuntien sisällä näiden omien  toimenpiteiden  tuloksena  on syntynyt personoituja toimintaympäristöjä.    Iisalmen seudun metalliosaamisen synnyn eräs perusta on Jurvan Sarvion kylästä läh‐ töisin olevien Sarvelan veljesten perustama Peltosalmen Konepaja Oy. Veljekset ostivat  Sarvelan (2002) kertoman mukaan syyskuussa 1962 käytetyn sorvin navettaansa. Leh‐ mät pantiin ulos ja sorvi tuotiin sisään. Veljesten  isä torui poikiaan hänen (emt.) mu‐ kaansa  sanomalla,  että ”nyt  tämä  Iisalmen  teollistaminen menee  kyllä  liian pitkälle”.  Kymmenen  vuotta  myöhemmin  yritys  työllisti  240  henkilöä,  ja  se  myytiin  Orion‐ yhtymälle. Yritys  sai uudeksi nimekseen Normet Oy. Sarvelan  (emt.) mukaan yritys‐ keskittymän synnyssä keskeisiä asioita ovat seuraavat askeleet: (1) Pioneerit uskaltavat  aloittaa  toiminnan.  (2) Hyviä, uusia  ihmisiä  tulee yrityksen palvelukseen.  (3)  Ihmiset  irtautuvat  kasvattajayrityksestä  ja  nämä  ”yrityskarkurit”  jäävät  lähistölle  perustaen  uusia yrityksiä.        ACTA WASAENSIA 113 Sarvela (emt.)  jatkaa vielä kertomalla, että navetoissa syntyvät monet uudet yritykset.  Navetassa  ja maatilalla on valmis  infrastruktuuri yritystoiminnan aloittamiseen. Hä‐ nen mukaan  esimerkiksi Henry  Ford  aloitti  autojen  valmistuksen  navetassa. Hänen  mukaansa ne tarjosivat alkuvaiheessa riittävät tilat yritystoiminnalle. Hänen mukaansa  tämä  kehitys  ei  olisi  ollut mahdollista  esimerkiksi Ruotsissa. Edelleen  Sarvela  (emt.)  korostaa sitä, että yritystoiminnan menestystä eniten selittävä tekijä on ihminen. Luo‐ vuus on teollisuuden näkökulmasta on hänen mukaansa tärkeä tekijä. Esimerkiksi Suo‐ men  ensimmäinen  kolmiakselinen metsätraktori  kehitettiin hänen  (emt.) mukaan Pel‐ tosalmen Konepajalla Lasse Kivikon ansiosta. Paria vuotta myöhemmin metsäkoneiden  valmistui  siirtyi  Valmetille  ja myös  Ponsse  aloitti metsäkoneiden  valmistuksen  Ylä‐ Savossa. Edelleen Sarvela (emt.) korostaa myös inhimillisiä elämäntarinoita kehityksen  edistäjinä. Esimerkiksi lapsensa menettäneen kuvernöörin testamentista syntyi oppilai‐ tos ja sen ympärille piilaakso Amerikan Yhdysvaltojen länsirannikolle. Samalla tavalla  syntyi iisalmelaisen Olvi Oy:n taustalle säätiö lapsettoman Åbergin pariskunnan pää‐ töksellä. Tämä  selittää osaltaan  sen,  että Olvi Oy on  tätä nykyä ainoa  iso  suomalais‐ omisteinen panimo.    Nykyiset yrityskeskittymät ovat usein  julkisen vallan  toimenpitein syntyneitä.  Kehitysaluepolitiikan  jatkona on viime aikoina ollut erityisesti usko akateemi‐ sen koulutuksen tuomaan hyvinvointiin. Vasta viime vuosina on tiedostettu se,  että alueellinen ja paikallinen kehittäminen voi myös perustua tutkimustietoon  seudulla  menestyvien  yritysten  taustoista  ja  niiden  luomisen  edellyttämistä  toimenpiteistä. Yritysten yhteistyö  on  toivottavaa myös koko kansantalouden  kannalta, koske se johtaa resurssien, kuten työvoiman ja koneiden, tehokkaam‐ paan käyttöön ja koko kansantaloudessa. Yritystoiminnan menestys on puoles‐ taan  koko  kansantalouden menestymisen  perusta. Kansantalous  hyötyy  siitä,  että  vähäisillä  resursseilla  toimivat  yritykset  joutuvat  osin  pakosta  erikoistu‐ maan tuotannossaan. Tämä puolestaan edellyttää verkottamista muiden yritys‐ ten kanssa; syntyy yritysryppäitä. Elinkeinopoliittisesti ihanteellista kuntaa ku‐ vaillaan  tässä  tutkimuksessa  seuraavasti:  (1) yritysten  toimintaedellytykset on  turvattu (esimerkiksi infrastruktuuri, koulutus, peruspalvelut), (2) kunnassa on  kaupunkimaisia piirteitä, (3) liikenneyhteydet ovat hyvät, (4) elinkeinorakenne  on monipuolinen, (5) kunnassa vallitsee yrittäjyydelle myönteinen ja kannusta‐ va asenne,  (6) kunta kohtelee yrittäjiä  tasapuolisesti,  (7) kunta aktivoi  ihmisiä  omaehtoiseen  työllistymiseen,  (8)  työvoimahallinto palvelee yrityksiä,  (9) kun‐ nassa vallitsee suvaitsevuus uusia tulijoita ja ideoita kohtaan, (10) kunnassa on  saatavilla  yrittäjäneuvontaa,  (11)  yrittäjien  välillä  on  hyvää  yhteistyötä,  (12)  kunnan toimintamalli joustaa tarvittaessa, (13) joku johtava virkamies on sitou‐ tunut elinkeinotyöhön,  (14) kunnalla on alueellista yhteistyötä naapurikuntien  114  ACTA WASAENSIA kanssa sekä (15) oppisopimuskoulutus ja kisälli‐mestaritutkinnot ovat käytössä  yrityksissä.    Veturiyrityksillä on  tärkeä  rooli yritysten  ja partnereiden kokoamisessa. Vetu‐ riyritys vastaa asiakaspiirin hankinnasta  ja kommunikoinnista, tuotantoverkon  kokoamisesta sekä bisnesidean kehittämisestä. Veturiyritys pitää  itsellään  jota‐ kin  ydinosaamista,  jota  se  ei  luovuta  partneripiirilleen.  Veturiyritys  voi  olla  klusterin alku. Se on arvoketjussa niin  sanottu kokoava voima eli  imaginatör,  joka  kanavoi  asiakaskommunikoinnin  kulkemaan  kauttaan.  Det  imaginära  – käsite (Hedberg et al., 1994:41) edelsi Porterin esille tuomaa klusterin käsitettä.  Se kommunikoi asiakkaiden kanssa  ja huolehtii  lopputuotteiden  toimituksesta  ja  laskutuksesta.  Iisalmen  seudulla  tällaisia veturiyrityksiä ovat Normet Oy  ja Olvi  Oy  Iisalmessa, Ponsse Oy Vieremällä, Wärtsilän  lämpökattilatehdas  (ent. Sermet Oy)  Kiuruvedellä,  Valion  laitokset  Lapinlahdella,  Incap  Furniture  Oy  Varpaisjärvellä,  Finndomon talotehdas Sonkajärvellä ja Keitele Timber Keiteleellä. Nämä veturiyritykset  tarjoavat seudulla alihankintatöitä useilla pienyrityksille.    Klusterin  käsitettä  on  edeltänyt  tutkimuksessa  arvoketjun,  keiretsun  ja  im‐ ginatörin käsitteet. Porterin (1985:87) luoma käsite arvoketju (value chain) pitää  sisällään  seuraavat  perustoiminnot:  sisäinen  logistiikka,  toiminnot,  ulkoinen  logistiikka, markkinointi  ja myynti sekä palvelu. Tukitoimintoja ovat yrityksen  infrastruktuuri, henkilöstöresurssijohtaminen,  teknologinen kehitys  ja hankin‐ nat. Porter suosittelee näiden ryppäiden toteuttamista toimialasta riippumatta.  Lipiäisen (2000a) mukaan arvoketjun tilalle on kirjallisuudessa esitetty ryppäitä  (clusters) eli klustereita, koska ne ovat  joustavampia ympäristömuutosten suh‐ teen. Klusterissa arvoketjun osat hajautetaan  itsenäisiin osiin, ryppäisiin,  jotka  palvelevat  asiakkaita. Klusterit  ja  japanilaisten  keiretsuksi  nimittämät  bisnes‐ verkot  ovat  itse  asiassa  yhdyskuntia,  joissa  esimerkiksi  kapasiteettiongelmat  ratkaistaan itseohjautuvasti, toisia tuetaan ja informaation välitys on epävirallis‐ ta. Keiretsussa bisnes koordinoidaan vähällä käskytyksellä ja kontrollilla, koska  niissä yhdyskuntakulttuurilla on suuri merkitys. Klusterin minimivaatimukse‐ na voidaan pitää toistuvia kontakteja  ja sitä kautta syntynyttä yritysten välistä  luottamusta. Luottamuksen sanotaan voittavan kaikki sopimukset. Toinen  tär‐ keä kriteeri on se, että yrityksillä on yhteisiä asiakkaita. Kolmantena lähtökoh‐ tana voidaan pitää näkymätöntä henkeä,  joka paikkakunnalla vallitsee. Kluste‐ rit ovat eräs ratkaisu seudun menestykselle. Esimerkiksi Oulun seudulle on luo‐ tu  klustereita  teknologiahautomo‐toiminnalla.  Nämä  niin  sanotut  spin  of  ‐ yritykset ovat houkutelleet nuorekasta väkeä töihin. Yritykset ovat hajauttaneet  riskiään monesta  toimittajasta koostuvalla verkostolla niin, että  toiminta ei ole  liian riippuvaista Nokiasta.    ACTA WASAENSIA 115 Klusterioppi  tarkoittaa  sitä,  että  tarkastellaan kasvuyrityksen yhteyksiä  ja yh‐ teistyöverkostoa  ohi  toimialarajojen  ja  etsitään  optimaalista  klusterikohtaista  toimintatapaa,  mikä  kaikkein  parhaiten  tukisi  sen  osana  olevia  yrityksiä.  (http://www.mediamikkeli.fi/ollilind/paikklusteri.fi  2004) Tieto,  suhteet  ja mo‐ tivaatio  ovat paikallisuudesta kumpuavia  riippuvia menestystekijöitä. Kluste‐ reiden  ylivoima  perustuu  jatkuvaan  innovaatioon.  Klusterit  sisältävät  myös  ajatuksia  koulutuksen  roolista  sekä  yhteiskunnan panostuksista. Klustereiden  menestys perustuu panostekijöiden tuottavuuteen ja sitä auttaa ympäristön an‐ tama toimintojen vauhdittamisapu. Klusterit saavat paremmin haltuunsa työn‐ tekijät  ja toimittajat, koska näitä molempia tulee lisää lähelle. Tämä puolestaan  lisää paikallista kilpailua  ja nostaa motivaatiota. Tästä seuraa innostusta  ja uu‐ sia innovaatioita.    Varamäki (2001:173) kuvaa pk‐yritysten monenvälistä yhteistyöstä kuvaavassa  väitöskirjassaan yrityshotellin (a hotel of small firms) käsitteen. Varamäen mu‐ kaan yritysten välinen  joustava erikoistuminen  johtaa virtuaaliorganisaatioihin  ja  lopulta yrityshotellin käsitteeseen. Esimerkiksi hän ottaa huonekalujen val‐ mistuksen Pohjanmaalla. Lipiäisen  (2000a) mukaan puolestaan  asiakaskeskei‐ sen sijainnin kannalta voidaankin yleisesti todeta, että mitä enemmän yrityksiä  jollakin  alueella  on,  sitä  kilpailukykyisempi  alue  on.  Esimerkiksi  palvelutyö‐ pakkoja ei voi syntyä muualle kuin sinne, missä ihmiset asuvat ja toimivat. Te‐ ollisuuden jälkeen tulevat palveluyritykset.    Menestyvän  klusterin  keskeiset  rakennusaineet  ja  seuraussuhteet  voidaankin  määritellä  seuraavasti:  (1)  Primäärit  tekijät:  kontaktien  runsaus‐>  luottamus,  yhteiset asiakkaat‐> yhteiset prosessit, meemit‐> hiljainen osaaminen, yrityskar‐ kurit‐> osaamisen monistaminen  (2) Sekundääriset  tekijät:fyysinen  läheisyys‐>  työvoiman saatavuus, paikkakunnan viihtyisyys‐> työvoiman pysyvyys, tietoi‐ set kehittämistoimenpiteet‐> julkisen rahoituksen käyttö.    Kuntien välinen kilpailu yrityksistä  on muuttumassa  seutujen  ja klustereiden  väliseksi  kilpailuksi  yritysryppäistä. Esimerkiksi  teknologiakylien  välinen  kil‐ pailu ei ole eri kaupunkien, vaan eri  kaupunginosien välistä mittelöä: Tampe‐ reen Hervanta kilpailee Helsingin Ruoholahden kanssa. Samalla kuntien elin‐ keinopolitiikan painopisteeksi on tulossa klustereiden vahvistaminen  ja uusien  luominen.  Pienikin  kunta  voi  luoda  klusterin  esimerkiksi  yrittäjätalo‐mallin  avulla.  (vrt. Kostiainen 2002; Rainisto 2003) Yritysklustereiden  synnyssä  tulee  tarkastella  yhteiskuntapolitiikan  eri  osa‐alueita:  talous‐,  sosiaali‐,  kulttuuri‐,  hallinto‐, maankäyttö‐  ja ympäristöpolitiikkaa. Keksintöjen  ja kulttuurien  syn‐ tymiseen  tarvitaan  ylikapasiteettia.  Se  antaa  aikaa  ajattelulle  ja  mahdollistaa  116  ACTA WASAENSIA työnjaon. Näin ovat syntyneet yhtenäiskulttuuritkin. Samoin kun kesytetyt ko‐ tieläimet  ja  jalostetut  hyötykasvit  mahdollistivat  ruoan  ylituotannon  ja  sitä  kautta työnjaon aineellisen  ja henkisen kulttuurin välillä. Samoin klusterin yri‐ tykset yhdessä vapauttavat henkistä kapasiteettia  ja  tekniikkaa  innovaatioiden  luomiseen.    Klusterin tärkeimpinä etuina voidaan yhteenvetona mainita seuraavia seikkoja:  (1)  keskittymismahdollisuus  ylivertaisiin  osaamisalueisiin  (core  comptencies),  (2) pienempi  riski yrityksen aloittamiseen  ja  lopettamiseen,  (3)  rohkaisu  inno‐ vaatioihin, (4) erityisosaaminen pysyy paremmin hallussa ja käytössä, (5) asiak‐ kaat arvostavat klustereita, (6) paikallinen kilpailu nostaa motivaatiota, (7) kon‐ taktien  suuri määrä  ja  sparrausapu,  (8)  tietojen vaihto  ja  tiedon  tiivistyminen  informaatioksi, (9) tuotekehitys  ja innovaatioiden syntyminen, (10) yhteiskehit‐ tyminen,  (11)  työntekijät kehittävät  itseään  enemmän,  (12) yritys voi  ’kasvaa’  kasvamatta itse, (13) tukiprosessien taso nousee erikoistumisen ja ulkoistamisen  kautta,  (14)  bisnesvirheiden  väheneminen  runsaamman  ja  syvemmän  viestin‐ nän kautta, (15) yritys vakautuu, koska kiinteitä kuluja on muuttunut muuttu‐ viksi, (16) yritys pysyy ’ajan tasalla’ vähemmillä investoinneilla, (17) vähäisem‐ pi käyttöpääoman  tarve erityisesti kasvuvaiheessa,  (18) pienemmät varastot  ja  kevyempi tase, (19) parempi laskennallinen sijoitetun pääoman tuotto, (20) asi‐ akkuuden  omistavan  yrityksen  voimat  suunnataan markkinaosuuden  ostoon,  (21) työvoiman saatavuus ja pysyvyys, (22) klusteri varmistaa kapasiteetin saa‐ tavuuden ja estää ennenaikaisia ja yli‐investointeja, (23) koneiden käyttöaste on  korkeampi, (24) yksittäisen yrityksen konkurssiriski on pienempi, (25) pienyrit‐ täjät saavat näin  ’työyhteisön’ sekä  (26)  tuottavuus kasvaa, koska ruokatuntie‐ täisyys nopeuttaa asiointia.    Voiko klusterin  syntymistä  ja kehittymistä vauhdittaa  tietoisesti  ja mitkä ovat  tärkeimpiä kunnallisten toimijoiden edistämistoimenpiteitä? Esimerkiksi Kosti‐ aisen  (2002)  mukaan  paikkakunnan  tulee  luoda  ilmapiiri,  joka  houkuttelee  osaajia. Miksi yritysklustereita on syntynyt Suomeen pienillekin paikkakunnil‐ le? Olennaista on hänen (emt.) mukaansa se, että paikkakunta on pystynyt tar‐ joamaan  riittävän  hyvän  ympäristön  työntekijöille,  jotta  nämä  ovat  pysyneet  alan yrityksissä. Paikkakunta  tai  sen  lähiympäristö  on  tuottanut  sopivaa  työ‐ voimaa,  joka on ollut halukas työskentelemään klusterin yrityksissä. Jo pelkäs‐ tään tunne siitä, että yrittäjien työtä arvostetaan ja pidetään tärkeänä, saa aikaan  positiivisia muutoksia  ja synnyttää yrittäjäystävällisen  ilmapiirin.  Iisalmen  seu‐ dun yritykset ovat olleet aktiivisesti mukana kehittämisohjelmissa. Esimerkiksi yrityksiä  on mukana Itä‐Suomen kattavassa Tekesin Ideaalitehdas‐ohjelmassa. Yritysklustereista  voidaan mainita Iisalmesta seuraavia esimerkkejä:    ACTA WASAENSIA 117 1. Teollisuuskylän  ydinalue,  esimerkiksi  Teollisuuskatu  Parkatin  alueella  Iisalmen  taajaman pohjoisreunassa, joka on syntynyt yhteiskunnallisilla päätöksellä Kehitys‐ aluerahaston ja Iisalmen kaupungin panostuksella ja jonka perustan muodostaa me‐ talliyritysten joukko.  2. Teollisuuspuisto  yhden  (ison)  yrityksen  sisällä,  esimerkiksi  Normetin  alue  Pel‐ tosalmella, Iisalmen taajaman eteläreunassa,  joka on syntynyt  ison kokoonpanoyri‐ tyksen ulkoistaessa  toimintojaan. Puiston  luomisessa  ja  toimijoiden etsimisessä on  ollut Iisalmen kaupunki ja Iisalmen Teollisuuskylä Oy mukana. Nyt samojen seini‐ en  sisällä  toimii  viisi  eri  yritystä  (mukana  valtakunnallisia  toimijoita  kuten KCI  Konecranes, HT Lasertekniikka Oy ja WEMI Parts Oy).  3. Personoitu teollisuusalue profiloivan elinkeinopolitiikan tuloksena, esimerkiksi Pel‐ tomäen ympäristöyrityspuisto, joka on syntynyt pitkäjänteisen suunnittelun kautta  tarkoituksena luoda yhteen toimialaan personoitu teollisuusalue.  4. Saman  alan  yritysten  verkko  seudulla,  esimerkiksi  puualan  yritykset Ylä‐Savossa  (sahat, talotehtaat yms.), joka on syntynyt jalostusasteen nostamisen kautta.  5. Yrittäjätalot, esimerkiksi Iisalmen tietotalo torin laidalla ja Naistentalo Pohjolanka‐ dun varrella, jotka edustavat palvelualan yrityskeskittymiä.    Iisalmessa  koneenrakennusklusteri  pitää  sisällään mm.  seuraavia  yksiköitä:  loppuko‐ koonpano  ja  asiakkuuden  omistus  (Normet, Ponsse, Profile  component), metallivalut  (Componentan  Iisalmen  valimo),  raskas  koneistus  (Ylä‐Savon Koneistus Oy), metal‐ liosien valmistus (Lapinlahden Levypalvelu Oy), hammastetut akselit ja rattaat (Ahmo‐ tuote Oy), hiotut  tarkkuuskappaleet  (Oy Toolfac Ab),  ohutlevyn  käsittely  (IS‐Metalli  Oy), paksun levyn käsittely (HT Lasertekniikka Oy), tehdaspalvelut (KCI Konecranes),  maalaukset  (FSP Oy),  sähkö‐  ja hydrauliikkakomponentit  (WEMI Parts Oy),  elektro‐ niikka ja ohjausyksiköt (Prodevice Oy), suunnittelu (Etteplan Oyj), toimitilojen raken‐ taminen  ja vuokraus  (Iisalmen Teollisuuskylä Oy),  ammattikoulutus  (Ylä‐Savon  am‐ mattiopisto),  oppimistehdas  (Educaworks Oy), pääomitus  (Ylä‐Savon pääomarahasto)  sekä yritysneuvonta ja konsultointi (Ylä‐Savon Kehitys Oy).      4.5 Informaation ja päätöksenteon systeeminen tulkinta    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan myös dataa,  informaatiota  ja tietämystä teo‐ reettisista  lähtökohdista, koska ne ovat osa systeemin  inputista. Toinen syy on  se, että informaation  ja päätöksenteon systeeminen tulkinta on osa henkistä lä‐ hestymistapaa,  joka huomioi myös kulttuurien pirstoutumisen. Kolmas syy on  se, että yksi tutkimuksen lähtökohdista on olettamus, että tietämyksen lisäämi‐ nen on eräs syy yritykselle olla mukana yritysklusterissa tai tehdä muutoin yh‐ teistyötä. Systeemiajattelu  jatkaa siitä, mihin tietämyspohjainen lähestymistapa  118  ACTA WASAENSIA päättyy. Toiseksi tietäminen  ja tieto  ilmentävät  järjestelmän olemassaoloa. Lai‐ neen (2000:40) mukaan organisaatiossa tehdyt päätökset eivät koskaan perustu  täydelliseen  informaatioon  ja siitä huolimatta on  tehtävä päätöksiä  ja  toimitta‐ va. Liikkeenjohtajilla on siis oltava  taitoja,  joiden avulla he selviytyvät  tietoon  liittyvän epävarmuuden vallitessa.    Useat informaatioon ja tietämykseen liittyvät näkökohdat korostuvat organisaa‐ tioiden rajapinnoissa. Kollektiivisen toiminnan ehtona on se, että luottaa myös  toisten  ihmisten  mielipiteisiin  (esim.  Puhakka  2002).  Yrittäjyyteen  liitetään  usein tietämyksen hankinta ja sen proaktiivinen etsintä (esim. Miller 1999; Wik‐ lund 1999). Systeemisestä näkökulmasta kommunikointi, kieli ja kielen ilmaisut  ovat yhteistyön koordinoinnissa tärkeä tekijä. Kommunikointi tapahtuu symbo‐ leja vaihtamalla. Merkityksellisten symboleiden avulla yksilöt ja yhteisöt voivat  muunnella  organisaatioitaan  muiden  toimintaan  yhteensopivaksi  (Leinonen  2003; Järvilehto 1994).    Epävarmuus  ja ”avaruudesta tuleva  informaatiokohina” kuuluvat yrittäjyyden  ytimeen. Maailma ja sitä kautta yritysten toimintaympäristö ei ole kauttaaltaan  deterministinen  kuten  ranskalainen  tiedemies  de  Laplace  väitti  1800‐luvun  alussa. Deterministisen näkemyksen korvasi Heisenbergin epätarkkuusperiaa‐ te,  joka  on  luonnon  perusominaisuus.  Esimerkiksi  tieteiskirjailija  Hawking  (1998:72) kuvaa tätä muutosta seuraavasti:  ”Epätarkkuusperiaatteella on  syvällisiä vaikutuksia maailman ku‐ vaamme, vaikka  kaikki  filosofit  eivät  olekaan hyväksyneet  sitä  ja  vaikka siitä kiistellään vielä yli puoli vuosisataa sen esittämisen jäl‐ keen.  Epätarkkuusperiaate  merkitsi  loppua  Laplacen  unelmalle  maailmankaikkeudesta, joka olisi kauttaaltaan deterministinen, en‐ nalta laskettavissa. Tulevia tapahtumia on mahdoton ennustaa tar‐ kasti, jos edes nykytilaa ei voida mitata tarkasti.”    Epätarkkuusperiaate  systeemeihin  sovitettuna  on  merkityksekäs  kommuni‐ koinnissa. Tällöin tulee tarkastella dataa, informaatiota, tietoa ja tietämystä ver‐ taillen niiden olemusta toisiinsa. Infrastruktuurin tärkein tekijä tuotannon kan‐ nalta on ihminen. Ihmisten hallinnassa on data, välityksessä informaatio ja tul‐ kinnassa  tietämys.  Systeemisessä  tarkastelussa  ei  Leinosen  (2003:57)  mukaan  tietoa varsinaisesti siirretä ja käsitellä, vaan se on eräs systeemin uusi elementti.  Useiden lähteiden, kuten Lipiäisen (2000a), mukaan informaatiolla on yhä suu‐ rempi osuus tuotannossa verrattuna materiaalisiin tekijöihin. Se myös osaltaan  murtaa suuruuden ekonomiaa valmistustuotannossa  ja ovat pohjana  tietämys‐    ACTA WASAENSIA 119 ja verkostotaloudelle. Yrityksille  informaation virran hallinnasta on  tullut  tär‐ keä tuotannontekijä.    Datan  etsimistä  voidaan  pitää  tietämyksen  alkuna.  Tämä  voidaan  perustella  seuraavasti: Data on havaintoja ja tosiasioita ilman asiayhteyttä. Kun data sijoi‐ tetaan  johonkin asiayhteyteen, niin syntyy  informaatiota,  joka on usein viestin  muodossa. Viesti voidaan ymmärtää oikein tai väärin. Informaatio on tietämyk‐ sen syntymisen lähtökohta ja päätöksenteon edellytys. Tieto lisääntyy, kun sitä  jaetaan.  Lisääntymisestä  seuraa  kuitenkin  hallittavuuden  ongelma  ‐  kaaos.  Kuinka  tieto  muutetaan  relevantiksi  informaatioksi  päätöksenteon  kannalta?  Yritysten  verkottuminen  ryppäiksi  (clusters)  kiihdyttää  tiedon  jakamista.  Sa‐ moin ’yrityskarkurit’ edistävät tiedon jakamista ja menestymisen monistamista.  Yhteenvetona voidaan esittää että, kun runsasta informaatiota testataan koetul‐ la  ja omalla ajattelulla, siitä  tulee  tietämystä  (knowledge).  Informaatio  luo  tie‐ tämysperustan. Tämä  tietämys on uuden  talouden keskeisin  tuotannon  tekijä.  Tietämyksen syntymistä edesauttavat kommunikointi, päättely sekä viestin ar‐ vostus. Benchmarking on eräs tapa vaihtaa tietoa ja oppia toisten kokemuksista.  Myös  narratiivinen  ote  edistää  oppimista,  koska  vaikeitakin  asioita  voidaan  tarkastella  ikään  kuin  ulkopuolisen  silmin.  Tietämysperusteista  oppimista  on  arvosteltu hitaaksi  ja  työlääksi. Esimerkiksi de Bono  (1998) on  esittänyt  tietä‐ mykseen  perustuvan  oppimisen  sijaan  käsitettä  näkemyksellinen  oppiminen,  joka tuntee myös nimen  lateraaliajattelu (lateral thinking). Siinä oppiminen ta‐ pahtuu yllätysten kautta ja samalla syntyy uutta ymmärtämystä. Näin de Bono  (emt.) päätyy samaan mihin systeemiajattelu: pelkkä  tietämyksen hankinta on  liian kapealaista  ja  ahdistaa  työntekijöitä. Tämä puolestaan  johtaa  siihen,  että  monimutkaisia asioita ei kyetä käsittelemään. Syntyy henkisiä ”lukkoja”,  jotka  estävät yritystä kehittymään monimutkaisessa maailmassa.    Yrittäjät  ja yritykset  toimivat vajaan  tietämyksen varassa. Yritykset  eivät aina  edes tiedä omia menestystekijöitään. Toisaalta menestystekijöiden tunteminen‐ kaan ei takaa menestystä. Vajaata tietämystä voidaan pitää systeemin peruspiir‐ teenä. Kun vajaan tietämyksen varassa toimivat osajärjestelmät vaihtavat tietoa  (dataa)  keskenään  tietämysvaje  kasvaa  entisestään,  koska  ne  vastaanottavat  toistensa koodeja. Tästä seuraa se, että  rajapinnassa syntyy niin sanottuja sys‐ teemivirheitä. Vajaata  tietämystä vastaan voidaan  suojautua. Sopimalla yhtei‐ sesti asialle vaihtosuhde, voidaan  tulevaisuuden varalle  ikään kuin vakuuttaa  toimintaa niin, että ainakin päätöksentekohetkellä käytetään oikeita vaihtosuh‐ teita. Päätöksentekijä voi myös  jakaa  riskiä  esimerkiksi  tekemällä  sopimuksia  yhteistyökumppaneiden  kanssa.  Eräänä  riskinjakotapana  on  toimiminen  ver‐ kostossa: yritykset vaihtavat tietoa, käyttävät yhteisiä resursseja ja hyödyntävät  120  ACTA WASAENSIA kapasiteettia,  jonka  rakenne  joustaa  työmäärien mukaan. Epävarmuus vaikut‐ taa päätöksentekoon ja tietämyksen syntymiseen. Päätöksenteko on pyrkimistä  voiton maksimointiin rationaalisesti. Oletus rationaalisuudesta päätöksenteossa  sisältää  ehdon  täydellisestä  tietämyksestä;  joka  on mahdoton  toteuttaa. Tämä  toteamus  kiinnittää  huomiota  informaation  tärkeyteen  päätöksenteossa.  Toi‐ saalta tämä toteamus johtaa siihen, että systeemiajattelu ei voi täyttää rationaa‐ lisuuden ehtoja.    Pragmaattisessa  tarkastelussa  korostetaan  tiedon  merkitystä  käyttäjälle.  Näin  pelkkä vastaanotto ja tulkinta mielikuviksi ei tee tiedosta informaatiota. Siitä ei  ole vastaanottajalle mitään hyötyä eli tiedolla ei ole informaatioarvoa, vaikka se  olisi kuinka hyvin järjestettyä ja sillä olisi tulkittava merkitys. Tärkeää sitä vas‐ toin  on,  aiheuttaako  tieto muutoksia  päätöksentekijän  odotuksissa.  Tiedon  ja  informaation  pragmaattinen  yhteys  toimii  käytännössä  yritysklusterissa:  tieto  muuttuu informaatioksi muita liitännäisiä tietolähteitä käyttämällä – yritys saa  informaatiota vaihtamalla  tietoja muiden yritysten kanssa. Yhteisen  tulkinnan  kautta  informaatio  muuttuu  tietämykseksi.  Tämä  saattaa  olla  yritysklusterin  keskeisin menestystä selittävä tekijä. Esimerkiksi Palojärven (1998:126) mukaan  tiedon määrä päätöksenteossa kasvaa yrittäjyysajan kasvun myötä eli yrittäjän  kokemuksen karttuessa.    Päätöksentekoprosessi on avoin:  resurssien asettamien  rajoitusten  takia  löyde‐ tyt ratkaisuvaihtoehdot ovat vain osajoukko kaikista mahdollisista ratkaisuista.  Eriasteinen  rajoittuneisuus  alentaa  rationaalisuuden  tasoa.  Päätöksenteossa  käytetään esimerkiksi sitä tietoa, joka on helposti saatavilla. Epävarmuustekijöi‐ tä on useita. Riskin aiheuttaa se, että ei ole selvää, mikä on rationaalista. Päätök‐ sentekotilanteeseen  liittyy käsitys  tulevaisuuden mahdollisuuksista  ja uhkista.  Usein mahdollisuudet  kuvataan, mutta  uhkia  ja  niiden  todennäköisyyksiä  ei  kuvata  tarkasti. Esimerkiksi  laiminlyötyä, myöhästynyttä  tai väärää  toimenpi‐ dettä ei kyetä arvottamaan päätöksenteossa.    Mitkä asiat edesauttavat  tietämyksen muodostumista? Kuviossa 14 on esitetty  tässä tutkimuksessa koottu kuvaus tietämyksen muodostumisen edellytyksistä.  Tiivistäen  voidaan  sanoa,  että  tietämys  syntyy  ennen  kaikkea  kohtaamisista:  erilaisten ympäristöjen  ja kulttuurien vilkkaasta  tiedonvaihdosta sekä monista  alakulttuureista,  joissa  ’sisäiset  geenit’  leviävät  nopeasti.  Suuri  rajapintojen  määrä  ja  kommunikoinnin  runsaus  edistävät  tietämyksen  syntymistä.  Tietä‐ myksen syntymistä edistää myös tietoisuus oman tehtävän merkityksestä osana  suurempaa kokonaisuutta ja oman tehtävän autonomiasta. Tämä asettaa erityi‐ sesti johtamiselle suuria haasteita.    ACTA WASAENSIA 121        SISÄISET EDELLYTYKSET                                          ULKOISET EDELLYTYKSET      Kuvio 14. Tietämyksen muodostumisen edellytyksiä.    Eräiden tieteen kriteerien mukaan soveltavan tieteen keskeisin tehtävä on pää‐ töksenteon tehostaminen. Tiedon tuottamisen tärkeä tavoite on epävarmuuden  vähentäminen. Tiedolla on arvoa, jos parantaa päätöstä tai tekee päätöksenteon  ylipäätään mahdolliseksi. Tiedon  arvo  riippuu myös päätöksentekijästä  itses‐ tään. Päätökseen vaikuttaa myös suhtautuminen riskiin  ja mielikuva tämän ta‐ loudellisesta painosta. Näin  tiedon  arvon määrittäminen  saa  taloudellisen  as‐ pektin: puuttuva, vanha  tai epätarkka  tieto muodostuu uhkaksi omaisuudelle  tai  tulevaisuuden  tulovirralle. Päätöksenteko‐ongelmaa  itseään  voidaan muo‐ toilla eri tavoilla. Eräs niistä on analyyttinen hierarkiaprosessi (Saaty 1988), jos‐ sa päätöksentekijä pakotetaan muotoilemaan tavoitteitaan  ja kuvailemaan sitä,  millä toivottua tulosta mitataan.    Riskin  käsite  liittyy päätöksentekoon  keskeisesti. Yleisesti  ottaen  riski mielle‐ tään  todennäköisyydeksi, että epäonnistutaan. Epäonnistuminen  tarkoittaa  ta‐ loudellisen menetyksen  tapahtumista  tai  sitä,  että positiiviset  odotukset  eivät  toteudu. Riskille voidaan antaa seuraavia  tunnusmerkkejä:  tappionvaara, epä‐ TIETÄMYKSEN MUODOSTUMINEN  Kyky muuttaa ammatillista dataa informaatioksi Tarkoituksen- mukaisuus: kytkentä visioon Kaaos: infor- maatiotulva ja erilaisuus Vaihtelu: ympäristön ja tehtävien moninaisuus Rajapinnat: eri alojen, yritysten ja kulttuurien Autonomia tiimi- ja yksilötasolla: Alakulttuurit Joustavat kytkennät ympäristöön 122  ACTA WASAENSIA onnistumisen uhka, vaaratekijä, jolle on aina alttiina, mahdollisuus, että positii‐ viset odotukset eivät  toteudukaan,  todennäköisyys, että voitto muuttuu  tappi‐ oksi,  epävarmuus,  joka  liittyy  taloudelliseen menetykseen,  subjektiivisen  epä‐ varmuuden objektiivinen vastine sekä epävarmuus, jota koetetaan mitata ja hal‐ lita. Päätöksentekijän suhtautuminen riskiin vaihtelee. Yksinkertaisinta on olla  tiedostamatta  sen  olemassaoloa  eli päätökset  tehdään  ikään  kuin  varmuuden  vallitessa.  Tällaista  toimintaa  voidaan  kuitenkin  pitää  epärealistisena,  koska  kysymys on tulevaisuudesta. Päätöksenteossa epävarmuuden vallitessa tunne‐ taan eri toimenpiteiden aikaansaamat tulosvaihtoehdot, mutta ei tiedetä niiden  tapahtumisen  todennäköisyyksiä  (Baumol 1977). Riskin vallitessa päätöksente‐ kijä  tietää  tulosvaihtoehdot  ja niiden  todennäköisyydet. Tieto  saadaan päätte‐ lemällä, a priori,  tai kokemuksen kautta, a posteriori. Riskinalaisten päätösten  lukumäärä vaikuttaa päätöksentekijän suhtautumiseen riskiin. Todennäköisyy‐ det pätevät  sitä paremmin, mitä  enemmän  samaa  tapahtumaa  toistetaan. Ta‐ pahtumien  toistuminen  lisää  tietämystä.  Jakamalla  tietämystään klusterin yri‐ tykset parantavat päätöksiään. Epävarmuus vähenee. Taloudellinen päätöksen‐ teko vaatii perustakseen informaatiota. Päätökseen liittyy informaatiotarve, joka  tulee tyydyttää ennen kuin päätöksenmukainen toimenpide todennäköisimmin  onnistuu. Informaation eräs määritelmä on, että se muuttaa epävarmuuden as‐ tetta. Tämän mukaan informaatiotarve merkitsee tarvetta lisätä rationaalisuutta.  Tämä tarve on suurin uusissa tilanteissa. Sitä vastoin rutiinitehtävissä luotetaan  enemmän jo olemassa olevaan tietoon.    Olennaista on muuttaa tieto päätökseksi. Pohjimmiltaan päätöksentekoa on op‐ timointia  oman  kokemusperäisesti  rakennetun position pohjalta. Voiko  yhteisö  esimerkiksi rakentaa yhteisen näkemyksen siitä, millaisia metallintyöstökoneita Iisalmen  seudulle kannattaa hankkia? Tärkeä osa tätä on tieto: näkemys sen käytöstä ja ar‐ vosta  tavoitteen  saavuttamiseksi. Rationaalisuuden  oletus päätöksenteossa  si‐ sältää ehdon  täydellisestä  tietämyksestä; ehdon,  joka on  todennäköisesti mah‐ doton  toteuttaa. Päätöksenteossa on arvokasta vain  tieto,  jota voidaan käyttää  parantamaan päätöstä  tai  tekemään  tämä mahdolliseksi. Päätöksentekijällä on  näkemys  tiedon käytöstä  ja  tiedon arvosta  tavoitteensa saavuttamiseksi. Tämä  näkemys edustaa niin sanottua hiljaista tietoa.    ACTA WASAENSIA 123              Data         Data          Teoria                      Kokemuksellinen tieto      Informaatio          Käytäntö                           Tietämys              ASIAYHTEYS        Osaaminen              Hiljainen tieto             OBJEKTIIVINEN            SUBJEKTIIVINEN                          TIETO      Kuvio 15. Informaatio, tieto ja osaaminen.    Kuviossa 15 on tässä tutkimuksessa täydennetty Poikelan (2002:58–59) näkemys  datan,  informaation, tiedon  ja osaamisen suhteista. Kuvio esittää miten data  ja  sen  liitännäislähteistä  peräisin  oleva  muu  data  muuttuvat  informaatioksi  asiayhteyden kautta  ja informaatio muuntuu osaamiseksi tiedon muuntamisen  prosessissa, jota edesauttaa kommunikointi, päättely ja viestin arvostus. Saman‐ laista  rajapintatarkastelua datan  jalostumisessa  informaatioksi  on  tehnyt mm.  Ansoff  (1984),  joka  on  kuvannut  informaation  suodattimia  ja  on  jakanut  ne  hankinta‐, omaksumis‐  ja käsittelysuodattimiin. Rajapinnassa  tapahtuu  tiedon  vaihtoa. Systeemit vaihtavat koodeja  ja  tulkitsevat  toistensa koodeja.  Jos näillä  systeemeillä  on  yhteisiä  kulttuurigeenejä,  meemejä,  koodinvaihto  ja  ennen  kaikkea  tulkinta onnistuvat. Näin  informaatio muuttuu nopeammin  tietämyk‐ seksi  tai  tämä siirtyy sellaisenaan kollegoiden keskustellessa. Koodinvaihdolla  (code switching) tarkoitetaan yleisellä tasolla kulttuurisidonnaisten elementtien  käyttämistä  viestinnässä  niin,  että  samanaikaisesti  käytetään  kahta  erilaista  ”kieltä”. Oksaarin (1992:66) mukaan koodinvaihto tarkoittaa ennen kaikkea tie‐ toista koodin vaihtoa keskustelukumppanien,  tilanteen  tai paikallisen  reperto‐ aarin, sanaston  tai emootioiden mukaan. Koodinvaihto on rajapinnassa  tapah‐ 124  ACTA WASAENSIA tuva  ilmiö,  jossa systeemit vaihtavat  tietoa  ja se muuttuu  tulkinnan kautta  in‐ formaatioksi. Onnistunutta koodinvaihtoa seuraa muistikoodaus, ja onnistunut‐ ta  muistikoodausta  seuraa  oppiminen.  Kollegiaalisessa  reflektiossa  ei  tarvita  koodinvaihtoa, koska  kollegat  keskustelevat vertaillen  keskenään. Refleksiivi‐ syyttä luonnehditaan toiminnaksi (Boud et al. 1985), jossa ihminen tutkii koke‐ muksiaan, ajattelee ja arvioi tekemäänsä tavoitteena uuden ymmärtämisen taso.  Refleksiivisyys on Kupiaksen (2001:24) mukaan edellytys ammattilaisuudelle ja  on  taito,  jota  on  harjoiteltava. Ammattilaiset  analysoivat  kohtaamansa  ongel‐ maa  ja rajaavat sen. He ajattelevat tekemäänsä, miettivät sitä eri näkökulmista.  He selvittävät, miksi asiat toimivat niin kuin ne toimivat.    Rationaaliset  ratkaisut koskevat  tapahtumien arvottamista myös ajan suhteen.  Nykyhetken toimenpiteet pyritään tekemään niin, että niiden vaikutukset tule‐ vaisuudessa ovat mahdollisimman  suotuisat. Yritysten  suhtautumista  tulevai‐ suuteen kuvastavat esimerkiksi säästäminen, investoinnit ja henkilöstön koulu‐ tus. Ajan  arvottamisen merkityksen  arvellaan kasvavan päätöksenteossa  tule‐ vaisuudessa. Tätä mieltä  on mm. Wallenius  (1999:342),  jonka mukaan  ajan  ja  aikapreferenssin merkitys päätöksenteossa tulee korostumaan. Syinä tähän ovat  hänen mukaansa mm. eräiden maanosien hillitsemätön väestönkasvu ja ympä‐ ristön saastuminen. Miten aikaa tulisi mallintaa? Mistä korolle löydetään nume‐ roarvo,  joka kuvaa yhteiskunnan aikapreferenssiä? Voiko muita  suureita kuin  rahaa  diskontata?  Walleniuksen  mukaan  nämä  kysymykset  ovat  eettisesti  ja  filosofisestikin  vaikeita.  Ajan  arvottamisen  ongelmat  liittyvät  jatkossa  yhä  enemmän  esimerkiksi  kestävyyteen.  Kuntien  kannalta  päätöksenteossa  tulee  myös huomioida kestävyyden muut ulottuvuudet kuten sosiaalinen kestävyys.  Päätöksentekijän  subjektiivinen  aikapreferenssi  (time‐preference)  määrää  sen,  miten hän  arvottaa  eriaikaisia  suorituksia. Käsite on peräisin Fischerin  (1930)  teoksesta The Theory of  Interest,  jossa kuvataan koron muodostumisen  teoria.  Aikapreferenssi tarkoittaa hänen (emt.) mukaansa nykyhetken rajatulon eli ku‐ lutusmahdollisuuksien  suhteellista  arvostusta  saman  suuruiseen  tulevaisuu‐ dessa saatavaan rajatuloon verrattuna. Aikapreferenssi vaikuttaa muun muassa  korkokannan määräytymiseen. Yksilöt  ja yritykset arvostavat nykyhetken suo‐ rituksia. Yhteiskunta tekee pitemmälle ulottuvia suunnitelmia, jolloin sen aika‐ preferenssi on korkea ja korkokanta siten matala. Yritystoiminnassa ajan arvos‐ tus  liittyy  merkittävimmin  investointien  suunnitteluun.  Kehitys  tapahtuu  hankkeiden kautta,  joissa yritys  tänään  tapahtuvan kertamenon  ja  tulevaisuu‐ dessa tapahtuvien pienempien liitännäismenojen kautta odottaa saavansa tulo‐ ja,  joiden nykyarvo on panostusta suurempi. Hankkeiden vaikutusten selvittä‐ misessä ovat oleellisia epävarmuuden  ja ajan väliset yhteydet. Esimerkiksi Iisal‐ men kaupungin hankkeiden vaikutusten selvittämisessä ovat oleellisia epävarmuuden ja    ACTA WASAENSIA 125 ajan väliset yhteydet liittyen väestön määrän ja rakenteeseen. Nämä muutokset vaikut‐ tavat  esimerkiksi  sosiaalipalvelujen  kysyntään.  Iisalmessakin  odotusten  epävarmuus  lisääntyy tulevaisuuteen päin edetessä. Mitä pitemmälle tulevaisuuteen suunnitellaan,  sitä useampi muuttuja ehtii muuttua ja sitä suurempi on kunkin muuttujan vaihtelu‐ väli.    Tavanomaisen  ajattelun mukaan  nykyhetken  tarpeiden  tyydyttäminen  on  ar‐ vokkaampaa kuin  tulevaisuuteen  lykätty  tarpeiden  tyydyttäminen.  Jotta  tämä  ilmiö on pitävä, tarpeiden määrän on lisäännyttävä koko ajan. Yritystoiminnas‐ sa  tämä  tarkoittaa  sitä,  että  talous  ja  tuotanto  kasvavat  jatkuvasti. Edellisestä  seuraa yleisesti ottaen se, että talouden kasvuvauhdin on oltava sopusoinnussa  päätöksentekijän  diskonttauskoron  kanssa.  Edellä  esitettyyn  liittyen  voidaan  kuitenkin  asettaa  joukko kysymyksiä:  (1) Voiko  talous kasvaa  jatkuvasti niin,  että diskonttauskorko voi olla positiivinen? Korkopäätös on siis aina myös eet‐ tinen  valinta  suhteessa  tuotanto‐  tai  ansaintamahdollisuuksiin.  (2) Onko pää‐ töksentekijällä käytössään täydellinen tieto? Epätäydellinen tieto aiheuttaa epä‐ varmuutta  ja riskiä. (3) Voiko yritys verkostossa toimimalla päästä parempaan  tietämykseen?    Koron  käsitteen  pohjalta  voidaan  päätellä,  että  yritystoiminta  tulee  suunnata  kasvaville markkinoille. Palveluyritysten kannalta eri paikkakunnat Suomessa  ovat diskonttauskoron  suhteen  erilaisia  johtuen väestön määrän muutoksista.  Sitä vastoin tuotannolliset yritykset voivat katsoa globaaleja markkinoita ja ha‐ kea  kasvualoja.  Ihanteellisen  systeemin  erääksi  ominaisuudeksi  voidaan  tällä  perusteella  määritellä  toiminta  kasvavilla  markkinoilla,  mikä  puolestaan  tar‐ koittaa  positiivista  korkokantaa. Yhteenvetona  informaation  ja  päätöksenteon  systeemisestä  tulkinnasta voidaan  todeta, että systeemi:  (1) kerää dataa ympä‐ ristöstään, (2) toimii vajaan tietämyksen varassa, (3) ajan arvottamisen suhteen  systeemit eroavat  toisistaan,  (4) sen  tietämys kasvaa vuorovaikutuksen kasva‐ essa,  koska näin  informaatiota  testataan  enemmän  ajattelulla  ja  (5)  se hyötyy  toiminnasta kasvavilla markkinoilla.      4.6 Teollisuuspuisto systeeminä    Teollisuuspuistoa  (industrial park) voidaan pitää  suurena  systeeminä. Se voi‐ daan määritellä tiiviiksi alueeksi, jonka teollisilla yrityksillä on yhteisiä proses‐ seja.  Teollisuuspuisto  perustuu  maankäytölliseen  ratkaisuun,  jossa  riittävän  suuri  alue on varattu yritysten  käyttöön. Kullekin yritykselle  on varattu  kas‐ vunvaraa. Ylä‐Savosta voidaan nimetä seuraavia esimerkkejä: Berliinin alue Varpais‐ 126  ACTA WASAENSIA järvellä  (puunjalostus), Teollisuuskylän  alue  Iisalmessa  (metalliteollisuus), Normetin  alue  Iisalmen Peltosalmella  (koneenrakennus), Peltomäen ympäristöyrityspuisto  Iisal‐ messa  (ympäristötekniikka),  Keiteleen  teollisuusalue  (puutuoteteollisuus),  Pielaveden  teollisuusalue  ja Kiuruveden  teollisuusalue. Teollisuuspuiston yrityksiä voi yhdis‐ tää  luottamuspohjainen kokonaisvaltainen yhteistyö asiakkaiden hyväksi: Yh‐ teistyön pohjana eivät ole tarkat sopimukset, vaan keskinäinen kontrolli ja luot‐ tamus.  Yhteisevoluutiolla  teollisuuspuiston  yritykset  sopeutuessaan  omaan  ympäristöönsä sopeutuvat samalla myös  toisiinsa. Lopputuloksena on ekosys‐ teemiä  muistuttava  riippuvuussuhteiden  verkosto.  Teollisuuspuiston  hyödyt  voivat olla ulkoistamisen hyötyjä: yrityksen ulkoisista  tahoista  tulee  innovoin‐ nin ja investointien uusi voimavara. Näin energiaa vapautuu omille ydinalueil‐ le  ja asiakasreagointi paranee. Menestysalueista syntyy  ´globaaliin sotaan pys‐ tyviä linnakkeita´.    Yritysten horisontaalinen ryhmitys ryppäiksi vaatii olemassa olevaa, kattavaa ja  toimivaa  infrastruktuuria.  Yhdyskuntarakenteen  mahdollistamat  tuotanto‐  ja  palveluryppäät  houkuttelevat  työvoimaa  ja  asiakkaita  paikalle.  Fyysinen  toi‐ mintaympäristö, teollisuuspuisto, säästää varastointi‐, kuljetus‐ ja oheishankin‐ takustannuksia. Erityisesti  raaka‐ainevarastojen  ympärille  tulisi pyrkiä perus‐ tamaan Porterin ehdottamia  ryppäitä. Tällöin nämä  toimivat paikkoina,  joissa  toimittajat kohtaavat eli eräänlaisina raaka‐aineen kauppapaikkoina. Nämä ryp‐ päät voivat  olla pienilläkin paikkakunnilla,  joista hyvänä  esimerkkinä Ylä‐Savossa  on  Varpaisjärven ns. Berliinin  teollisuusalue. Näin  toteutuu slogan ”think global, act  local”. Paikkakunnan pienuus ei ole este raaka‐aineen saamiselle, mutta se voi  olla este henkisten voimavarojen saamiselle, jos seudulla ei ole kokonaisvaltais‐ ta ja ihmisläheistä otetta.    Teollisuuspuiston  eräs ominaisuus on yritysten  laajentumismahdollisuus. Esi‐ merkiksi yrittäjätaloissa on käytännön kokemuksen osoittama haaste hajatäyt‐ tää kerrokset niin, että yritykset voivat kasvaa sisälle päin. Hajatäyttäminen on  edellytysten luontia yritysten kannalta, mutta kiinteistön omistajalle se on epä‐ rationaalista  toimintaa.  Samalla  kuitenkin  yrityksillä  tulee  olla  ainakin  tunne  siitä,  että yhteisiä  resursseja  tai palveluja on  saatavilla. Teollisuuspuisto  tulee  personoida ja tuotteistaa, jotta sitä voidaan myydä yrityksille. Kunnalta saattaa  puuttuu  tämä  tuote, mutta silti se yrittää myydä kuntaa yrityksien sijaintipai‐ kaksi.  Tuotteistuksessa  voidaan  nähdä  esimerkiksi  seuraavia  tasoja  yleisestä  kohti  yksilöidympää:  kunnan  yleismarkkinointi  (usein  luonnonkauneudella)  ’luontokunta’, kunnan myynti viihtyisyystekijöillä (asunnot, palvelut, yhteydet)  ’asumiskunta’, tonttien ja toimitilojen markkinointi (usein tulevan tilanteen pa‐ kottamana) ’työkunta’, yrittäjätalojen ja personoitujen alueiden myynti (tietota‐   ACTA WASAENSIA 127 lot yms.) ’teknologiakunta’, innovaatiorintamien luominen (esimerkiksi puunja‐ lostus) ’teollisuuskunta’, valmiiden yrittäjäruutujen myynti (esimerkiksi valmiit  markkinakartoitukset), osakkuuden tai pääomalainan tarjoaminen (esimerkiksi  teknologiatalot) ja toimintojen ulkoistaminen (esimerkiksi tietopalveluyksikkö).    Teollisuuspuistossa  on  kysymys  toimintaympäristön  luomisesta:  kunta  luo  ympäristötuotteen, jota se myy yrityksille. Toimintaympäristöjen luominen vaa‐ tii pitkäjänteisyyttä  ja yritysklustereihin  liittyvän  teorian  ja kilpailuetujen  tun‐ temusta. Kunta voi luoda teollisuuspuiston kaavoittamalla teollisuuspuiston erityisesti  jonkin toimialan yrityksille. Teollisuusalue voidaan personoida. Tällä tavalla esimerkik‐ si Iisalmen kaupunki on luomassa Peltomäen ympäristöyrityspuistoa. Teollisuuspuisto  voi syntyä myös ison yrityksen toimintojen ulkoistuksesta ja pilkkomisesta. Tällä tavoin  Iisalmessa  on  syntymässä  suurimman metalliyrityksen  eli  kaivosajoneuvoja valmista‐ van Normet Oy:n  ympärille  teollisuuspuisto. Yrittäjätalot  ja  teknologiakylät  ovat  uusien  yritysten  hautomoja.  Niiden  perustaminen  vaatii  runsasta  panostusta  etenkin pieniltä kunnilta. Esimerkiksi Lapinlahden kunta on rakentanut teknologiata‐ lon Ylä‐Savoon valtatie 5:n varrelle.    Euroopassa  kaupungistuminen  oli  aiemmin  teollistumisen  edellytys,  ja  kau‐ punkien merkitystä historiassa pidetään  siksi  tärkeänä. Esimerkiksi Ylikangas  (2002:5) on kuvaillut kaupunkien merkitystä  saksalaisen Sprenglerin  teorialla,  jossa kuvataan miksi ihmiset muuttavat kaupunkiin. Teoria esitetään teoksessa  Der  Untergang  des  Abendlandes  –  Länsimaiden  tuho.  Sprenglerin  mukaan  syynä siihen on ihmisen mentaliteetti. Ihminen on laumaeläin, sosiaalinen olen‐ to. Kaupungin psykologinen vetovoima, sen huvit, sen taide, sen paheet  ja sen  ihmisvilinä,  toivat  köyhät  maaseudun  eläjät  mieluimmin  vaikka  kuolemaan  kaupungin kaduille kuin jäämään yksinään ihmisistä harventuvalle maaseudul‐ le.  Tämä  selitys  johti  siihen  lopputulemaan,  että  kaupungit  kasvavat  imien  maaseudun kuiviin  ja vetäen  lopulta  länsimäisen korkeakulttuurin mukanaan  tuhoon.  Kaupunkien  tulevaisuutta  määrää  nykyään  viime  kädessä  sen  kyky  tarjota moderneja työpaikkoja väestölle. Se taas on mahdollista esimerkiksi niis‐ sä  korkeakoulukaupungeissa,  joissa pystytään  rakentamaan  yhteys  tutkimuk‐ sen ja tuotantotoiminnan välille.    Euroopassa on myös kyläyhteisöihin syntynyt merkittäviä verkostoperiaatteella  toimivia teollisuuspuistoja. Esimerkiksi puulaaksot Pohjois‐Italiassa (mekaanis‐ ta puunjalostusta ja siihen liittyvien koneiden rakentamista) ovat omalla toimi‐ alallaan merkittäviä. Laaksoissa nämä kulttuurit ovat syntyneet luonnonoloista.  Suomessa  teollisuuskylät  sitä vastoin  luotiin osin keinotekoisesti pieniin kau‐ punkeihin aluepoliittisin perustein. Vanhaa presidentti Kekkosen ajan aluepoli‐ 128  ACTA WASAENSIA tiikkaa pidetään omana aikanaan tehokkaana työkaluna. Aluepolitiikan tavoit‐ teena on ollut maan pitäminen tasaisesti asuttuna ja seudullisten kasvukeskus‐ ten kehittämisedellytysten vahvistaminen.    Iisalmen Teollisuuskylä Oy:n arkistoista  tutkijan kokoaman mainosmateriaalin perus‐ teella teollisuuskylien etuina asiakasyritysten kannalta nähtiin seuraavat asiat: (1) Pää‐ omia ja vakuuksia ei sitoudu toimitiloihin: Yritys voi käyttää pääomansa koneisiin, lait‐ teisiin ja käyttöpääomaan, koska niitä ei tarvitse sijoittaa toimitiloihin. Näin ollen yri‐ tyksen ei myöskään tarvitse hankkia ja käyttää vakuuksia rakennuksiin ja kiinteistöihin.  (2) Asiakasyritykset voivat saada kehitysalue‐edut: Teollisuuskylät perustettiin kehitys‐ tukialueille,  joten  yritykset  pääsivät  nauttimaan  näistä  hyödyistä.  (3)  Toimitilojen  vuokrat ovat kohtuullisia: Vuokrat ovat edulliset, koska lainarahoitus on pitkäaikaista ja  matalakorkoista. Lisäksi  lainoissa  oli vapaavuosia. Saatu  korkoetu  ja  julkinen  tuki  on  voitu siirtää vuokralaisyrityksen eduksi, ja näin vuokra on jäänyt kohtuulliseksi. Tämä  etu on nyt uudessa investointituki‐lainsäädännössä otettu yrityksiltä pois. (4) Toimiti‐ loja voidaan laajentaa: Tontit ja rakennukset suunniteltiin niin, että laajennusvaraukset  ja –suunnat huomioitiin jo alkuvaiheessa. Esimerkiksi teollisuusneuvos Lehtonen (Leh‐ tonen  2000  suull.) mainitsi,  että  Suomi‐valimon  sijoittamisessa  Iisalmeen  hän  pohti  perusteellisesti sen, että yritys sijoitetaan  taajaman ulkoreunalle,  jotta voidaan  laajen‐ taa. Sittemmin  tämä päätös osoittautui oikeaksi –  taajama on kasvanut kohti valimoa,  mutta silti tontilla on vielä laajentamisvaraa. (5) Yritysten käytössä on ollut yhteispal‐ veluja:  Esimerkiksi  väestösuojatiloja,  toimistotiloja,  sosiaalitiloja  ja  ruokailutiloja  on  ollut yritysten yhteiskäytössä. Käytännössä Iisalmen Teollisuuskylässä näiden yhteisten  tilojen käyttö on  jäänyt vähäiseksi. Esimerkiksi yhteiset  ruokalat  löivät Suomessa  läpi  vasta 1990‐luvulla  teknologiakylissä. Toisaalta nämä  ratkaisut  ovat  alentaneet  raken‐ nuskustannuksia, koska esimerkiksi väestösuojapaikkoja on voitu keskittää.    Kuntien kannalta teollisuuspuistojen eräs rooli on teollisuuden monipuolistajana. Mo‐ nialainen ja hajautunut yritysrakenne parantaa paikkakunnan lamansietokykyä. Kaikki  ei ole niin sanotusti yhden kortin varassa. Teollisuuspuistot myös näkyvät: esimerkiksi  turistikierroksilla  on  helpompi  esitellä  teollisuuskylää  kuin  hajallaan  olevia  yrityksiä.  Teollisuuspuistot parantavat myös sosiaalista rakennetta, jos ne edesauttavat molempi‐ en sukupuolien työllistymistä. Lähiöissä on yleensä vähän toimitiloja ja sitä kautta vä‐ hän työpaikkoja. Teollisuuspuistoilla on merkitystä myös profiloivassa elinkeinopolitii‐ kassa, niiden avulla voidaan osoittaa selkeä panostus valittuihin  toimialoihin. Esimer‐ kiksi  Iisalmessa  teollisuuskylällä  on  ollut  ratkaiseva  rooli  siinä,  että  kaupungissa  on  myös naistyöpaikkoja teollisuudessa tekstiiliyritysten ansiosta. Parhaimmillaan vuonna  1989 Iisalmen Teollisuuskylä Oy:n asiakasyritysten yhteensä 604 työpaikasta oli nais‐ työpaikkoja peräti 264.      ACTA WASAENSIA 129 4.7 Kohdeseudun tilannetekijöitä    Seuraavassa kuvataan tilannetekijöinä tutkimuksen kohdeseutu Ylä‐Savo ja sen  keskus Iisalmi sekä esimerkkejä Iisalmen teollisuuden kehitysvaiheista.    4.7.1 Ylä‐Savon kuvaus    Ylä‐Savo on asutettu vesistön ja rantojen kautta. Esimerkiksi Kettunen (2001:10‐ 11) kuvaa veden merkitystä seuraavasti:  ”Savolaista maisemaa  tulee  katsella  veneestä. Mielellään  puisesta  soutuveneestä. Mielellään hiljaisuudessa, kun minkäänlaisen moot‐ torin ääni ei kantaudu vettä pitkin. Soutajan silmä hamuili savolais‐ ta maisemaa arvioiden, mihin sopisi saunansa  ja  talonsa rakentaa,  mihin  pellot  kasketa.  Tietysti  rannoille,  hyvien  kulkuyhteyksien  varrelle,  sekä  päivänpuoleisille  rinteille.  Uudet  tulijat  asettuivat  etupäässä  vanhoille  eränkäyntimailleen.  Vähitellen  nousivat  hir‐ siasumukset  luonteville  paikoilleen  mäennyppylöille  ja  rantaken‐ nämille, kuin olisivat maasta kasvaneet. Järvenrantojen talot raken‐ nettiin  katsomaan  järvelle  eli  tulijaan päin.  Järveltä  tultiin kesällä  veneellä ja talvella suksilla, jalan tai hevosella.”    Säisää ja Kakkoria (1985:152) mukaillen Iisalmen ja Ylä‐Savon historia on yhtei‐ nen ja se alkaa Savilahden seurakunnasta Savosta. Tästä seurakunnasta lohkais‐ tiin Säämingin kappelikunta, josta sitten myöhemmin syntyi Tavisalmi‐niminen  uusi pitäjä. Kettunen (2001:11) kuvaa Ylä‐Savon asutusta seuraavasti:  ”Koko  Pohjois‐Savon  uudisasukkaat  tulivat  pääasiassa  eteläisestä  Savosta:  Rantasalmelta,  Juvalta,  Sulkavalta  ja  Säämingistä  eli  ny‐ kyisestä Savonlinnasta. Asutus  lisi  siinä määrin, että vuonna 1548  oli tarpeen perustaa Tavisalmen hallintopitäjä. Se oli nykyisen Poh‐ jois‐Savon suuruinen. Laajan alueen pohjoisosaan oli heikot ja mm.  Lammasvirran vuoksi vaaralliset kulkuyhteydet. Seudun oloja ko‐ hentamaan perustettiin Iisalmen pitäjä vuonna 1627.”    Iisalmen  seudulla on asuttu  jo varhaisen kivikauden ajoista,  ja  savolaisasutus  alkoi vakiintua 1500‐luvun alkupuolelta  lähtien. Kustaa  II Adolf perusti  Iisal‐ men  seurakunnan  vuonna  1627.  Tuolloin  Iisalmen  emäpitäjä  käsitti  pääosan  nykyisestä Ylä‐Savon seutukunnasta. (Aluekeskus Iisalmi … 2001) Säisä ja Kak‐ kori (1985:152) kuvaavat Iisalmen syntyä seuraavasti:  ”Iisalmen  nimen  tapaa  Savoa  koskevissa  historiallisissa  lähteissä  1500‐luvun puolivälistä alkaen. Nimi  tarkoitti alkuaan vain niihin  130  ACTA WASAENSIA aikoihin pohjoisimman Savon saloille syntynyttä savolaista uudis‐ asutusta – Iisalmen kylää ja hieman myöhemmin siitä ja lähikylistä  muodostettua Iisalmen hallinnollista kymmenyskuntaa.    Iisalmen  pitäjä  perustettiin  kuningas  Kustaa  II  Aadolfin  aikana  1627.  Iisalmen  kirkkohallintopitäjä  muodostettiin  hyvin  laajasta  Tavisalmi‐Kuopio  kirkkopitäjän  pohjoisosasta.  Uuteen  pitäjään  kuuluneet kylät olivat nykyisten Iisalmen kaupungin, Kiuruveden,  Lapinlahden, Nilsiän, Sonkajärven, Varpaisjärven  ja Vieremän alu‐ eilla.  Edelleen  Iisalmen  pitäjään  kuului  Kuopiosta  lohkaistuna  myös osia Pielavedestä”.    Iisalmen  kaupungin  ja  sen  elinkeinoelämän  kehittymistä  on  dokumentoinut  mm. Tsokkinen  (1996:87‐154). Hänen mukaansa  Iisalmen  satamalla  oli  tärkeä  merkitys  yritystoiminnan  kehittymisessä.  Iisalmesta  muodostui  merkittävä  kauppapaikka. Iisalmi oli 1960‐luvun  lopulle saakka  liikenteen, kaupan  ja pal‐ velujen kaupunki. Iisalmi on sekä maantie‐ että rautatieliikenteen solmukohta.  Erityisesti liikenteen parissa työskentelevän väestön osuus oli suuri verrattuna  muihin kaupunkeihin  ja kauppaloihin. Esimerkiksi talvisodan päättymisen  jäl‐ keen vuonna 1940  Iisalmen kaupunginhallitus mainosti Talouselämä‐lehdessä  kaupunkia  seuraavasti:  Metsien  vihreää  kultaa  raaka‐aineeksi.—Hyviä  kulje‐ tusmahdollisuuksia.–  Työvoiman  saantimahdollisuuksia.  –  Maata  ja  tontteja  teollisuus‐  ja  liiketoiminta‐alueiksi. – Sopivia  lastauspaikkoja  ja varastoalueita  rautatien ja vesireittien varrella. (emt.:150)    Ylä‐Savo on itäisen ja läntisen piirin kohtaamisen aluetta. Alueelle on tyypillistä  maaseutukulttuuri.  Historiaa  leimaa  savolainen  talonpoikaiskulttuuri,  jonka  vahvuutena ovat olleet kaskiviljely, maito‐  ja metsätalous  sekä  sahateollisuus.  Yläsavolaisesta  miljööstä  ja  ihmisistä  ovat  saaneet  innoituksensa  teoksiinsa  muun muassa  Juhani Aho, Eino Säisä  ja Halosten kuuluisa  taiteilijasuku. Ylä‐ Savossa  kohtaavat monet  heimot. Erityisesti  siirtokarjalaisten  vaikutus  näkyy  alueella. Herännäisjohtaja Paavo Ruotsalaisen synnyinseudulla  luterilaisuus  ja  ortodoksisuus  elävät  vahvasti  rinnakkain.  (Ylä‐Savon  Talousalueen  Liitto  r.y.  2001) Savolaisuudessa nähdään myös hyviä puolia. Esimerkiksi Votkin (2002:4)  on kirjoittanut puoluesihteeriksi pyrkivän Savolaisen haastattelussa, että ”vaik‐ ka  Itä‐Suomessa onkin köyhyyttä  ja  työttömyyttä, on  se  joissakin asioissa  sel‐ västi  Pohjanmaata  edellä.  Esimerkki  tällaisesta  on  savolainen  innovatiivinen  teollisuus. Itä‐Suomessa on kehittymisedellytyksiä, mutta ulkopuolisia piristys‐ ruiskeita kaivattaisiin.” Myös pessimistisiä ajatelmia Ylä‐Savosta on tuotu esille  seuraavasti:    ACTA WASAENSIA 131 ”Aluekeskus Kuopion ja Kainuun välissä, jolla on tuskin mahdolli‐ suuksia kehittyä ilman Kuopion  ja Kajaanin vetoapua. Syrjässä ke‐ hityksessä,  autioituvaa  kituvaa  Suomea,  jonka  väestö  vähenee  ja  vanhenee  ja,  jossa  yleisesti  ottaen  elämä  on  niukempaa  kuin  ete‐ lämpänä  Suomea.  Perinteistä  maaseutua,  jossa  on  rauhaa,  tilaa,  puhdasta kaunista luontoa  ja upeat maisemat. Vitsirikkaat, puheli‐ aat  ihmiset,  joiden  tunnusmerkkeinä on Savon murre,  lupsakkuus  ja  maaseudun  yrittäjyys.  Kotiseutuni,  syntymäkotini  Ylä‐Savossa  on identiteettini luoja.” (ASM‐Tutkimus Oy 2003:14)    Siirtoväestön asuttaminen  toisen maailmansodan  jälkeen Ylä‐Savoon  toi karja‐ laisen heimon savolaisten keskuuteen. Tämä muutti yläsavolaista mentaliteettia  ja rikastutti entisestään seudun kulttuuriperintöä – ortodoksisuus tuli näkyvästi  ja pysyvästi Ylä‐Savoon. Tutkijan omien havaintojen mukaan savolaisuutta lei‐ maa luovuus, ja karjalaisuudelle on luonteenomaista vilkkaus, toimeenpanoky‐ ky  ja  kauppamiestaidot.  Tämä  yhdistelmä  tarjoaa  yritystoiminnalle  toimivan  lähtökohdan.    Ylä‐Savon Talousalueen Liitto  ry:tä  (2001) mukaillen Ylä‐Savo on  seuturaken‐ teeltaan  ja  kulttuuritaustaltaan  ehyt  seutukunta.  Ylä‐Savo  kuuluu  Pohjois‐ Savon maakuntaan,  joka  jakaantuu viiteen seutukuntaan. Maakunnassa on yh‐ teensä  245  000  asukasta. Maakunnan väestöstä  73 prosenttia  asuu  taajamissa.  Maaseudulle tyypillistä on suhteellisen tasaisesti  jakautuva harva asutus. Mai‐ dontuotannon ansiosta maaseutu on Ylä‐Savossa vielä elävä. Ylä‐Savo on 63 500  asukkaan  tiivis  seutukunta,  jolla  on pitkät  yhteistyön perinteet. Talousalueen  liitto on  työskennellyt pitkään ajaen Ylä‐Savon  etua. Ylä‐Savon kiistaton vah‐ vuus on vahva metalliteollisuus, joka yltää miltei 2 miljardin markan liikevaih‐ toon. Myös puunjalostus‐ ja elintarvikeklusterit ovat vahvoja.    Ylä‐Savon keskus on 22 840 asukkaan  Iisalmi.  Iisalmen kaupunki on kaupan,  hallinnon  ja koulutuksen keskus Ylä‐Savossa. Kaupunki on mitoittanut seutu‐ keskuksena monet palvelunsa nimenomaan Ylä‐Savon  tarpeita ajatellen.  Iisal‐ men elinkeinorakenne on monialainen ja palvelupainotteinen. Ylä‐Savon seutu‐ kuntakuvatutkimuksessa on pohdintaa Ylä‐Savosta seuraavasti:  Tutkimuksen tulokset nostavat selkeästi esiin neljä Ylä‐Savon vah‐ vuutta;  alueen  luonnonkauneuden,  turvallisuuden,  vetovoimai‐ suuden matkailukohteena  ja  luomutuotannon. Negaatioina  aluee‐ seen  liitetään  sen  syrjäisyys,  väestön  väheneminen  alueelta  sekä  työttömyys,  alueen  tarjoamien  työpaikkojen  vähäisyys,  joka  ajaa  132  ACTA WASAENSIA erityisesti alueen nuoret kouluttautumaan ja etsimään työtä muual‐ ta Suomesta.    Muualla  Suomessa  asuvat  korostavat  useamman  eri  kysymyksen  yhteydessä  Ylä‐Savon  vetovoimaa  matkailukohteena.  On  syytä  miettiä, mitä nämä vastaajat sisällyttivät tähän näkemykseensä? He  nimittäin  laajentavat perinteisen matkailukäsitteen  tässä yhteydes‐ sä  käsittämään  kaiken  sen  yritys‐  ja  elinkeinotoiminnan,  joka  saa  perustansa  alueen  luonnonkauneudesta, maisemista, maastosta  ja  maaperästä saatavista tuotteista. Jopa maatalous kuuluu tämän kä‐ sityksen  mukaan  osana  matkailuun,  koska  muun  muassa  maito‐ tuotteet, kasvikset  ja erilaiset luomutuotteet ovat puhtaan luonnon  antimia. (ASM‐Tutkimus Oy 2003:91)    Iisalmen yritysrakenne on monialainen  ja  terve. Tärkein  toimiala on metalliteollisuus,  jossa  on  1108  työpaikkaa  52  yrityksessä  (Ylä‐Savon Kehittämisyhtiö Oy  2003). Ylä‐ Savon metalliklusteria on kuvattu esimerkiksi seuraavasti:  ”Ylä‐Savon ”rauta” ei ruostu! Ylä‐Savon metallitoimialan kehitys on jat‐ kunut positiivisena edelleen huolimatta maailmantalouden heilahteluista.  Viimeisen vuoden aikana alueemme metallitoimialan liikevaihto on kasva‐ nut noin 3 % ja henkilöstömäärä noin 2 %. Luvut eivät ole isoja, mutta ne  ovat positiivisia. Myös uusia yrityksiä on perustettu lähes kymmenen, mi‐ kä kuvastaa myös vahvaa uskoa alan tulevaisuuteen. Metallitoimialan yri‐ tyksiä  Ylä‐Savossa  on  tällä  hetkellä  yli  120. Niiden  liikevaihto  vuonna  2002  oli noin  340 miljoonaa  euroa,  ja niiden  palveluksessa  oli  yli  2100  henkilöä. Tärkeänä haasteena tulevaisuudessa meillä on turvata toimialan  kasvu parantamalla mm. yritysten  toimintaedellytyksiä. Käytännössä  tä‐ mä  tarkoittaa  esimerkiksi  osaavan henkilöstön  saatavuuden  turvaamista,  kehittämistoimenpiteiden  kohdentamista  erityisesti  kasvuyrityksiin  sekä  yritysten yhteistyön ja verkostoitumisen edistämistä. tähän työhön tarjoaa  Tavoite 1 –ohjelma runsaasti mahdollisuuksia”. (emt.)    Ylä‐Savo pääsi mukaan  aluekeskusohjelmaan,  johon valittiin  ensivaiheessa  25  eri seutukuntaa Suomesta. Ylä‐Savon seutukunnan tärkeimpänä tavoitteena on  parantaa yritys‐  ja elinkeinotoiminnan  tuottavuutta  ja kilpailukykyä. Aluekes‐ kusohjelman  tehtävänä on  lisätä alueen elinvoimaisuutta, kilpailukykyä  ja ve‐ tovoimaisuutta. Ohjelma kiinnittää myös huomiota kestävyyden periaatteeseen  ja  yhteiskunnalliseen  oikeudenmukaisuuteen.  Aluekeskusohjelman  raportissa  kuvataan hyvin Ylä‐Savon klusterit ja niiden vaikuttavuus. Raportissa kuvataan    ACTA WASAENSIA 133 edelleen painopisteet  toimenpiteineen,  jotka on myös aikataulutettu  ja vastuu‐ tettu. Pääpaino on aluetalouden vahvistamisessa.    Ylä‐Savon visio vuonna 2010 on olla elinvoimainen  ja sosiaalisesti eheä yhteis‐ työalue, jonka aluetalous on vahva ja väestörakenne tasapainoinen. Alueella on  vision mukaan menestyviä korkean osaamistason yrityksiä päätoimialoilla ja ne  hyödyntävät  laajasti  alueelta  saatavia  raaka‐aineita.  Yritykset  saavat  osaavaa  työvoimaa omalta alueelta  ja viihtyisä sekä  turvallinen asuin‐  ja elinympäristö  houkuttelee  työvoimaa  alueelle.  Kaikessa  toiminnassa  noudatetaan  kestävän  kehityksen periaatteita. Ylä‐Savossa eivät kaikki asiat ole kuitenkaan hyvin. Brutto‐ kansantuote  lähti  laman  jälkeen kasvuun muuta maata myöhemmin  ja  työttömyys on  pitkäaikaistunut.  Elinkeinotyötä  on  haitannut  kuntien  välinen  kilpailu,  päällekkäiset  organisaatiot, erilainen tukipolitiikka sekä seutuyhteistyön ja lukuisten kehittämishank‐ keiden  tehottomuus. Kuntien sisällä väki on keskittynyt  taajamiin. Kylien elinvoimai‐ suus on laskenut.    Ylä‐Savon keskus Iisalmi on keskisuuri  teollisuuskaupunki. Kirjailija Säisä ku‐ vailee kotikaupunkiaan seuraavasti (Säisä ja Kakkori, 1985:5):  ”Iisalmeen johtaa monta tietä. Tänne on hyvät yhteydet Kuopiosta,  Kajaanista, Oulusta, Kokkolasta, Viitasaarelta ja Nurmeksesta. Val‐ tatie 5, viitostie,  tulee etelästä  ja saapuu Taipaleessa Lapinlahdelta  Iisalmen alueelle. Seudulla on vanha asutuksen leima. Vasemmalla  rautatien takana näkyy Nerkoojärveä ja oikeallakin puolella pilkis‐ telee vettä, siinä kimaltelee Kirmanjärvi. Tie kulkee solakoita män‐ tyjä kasvavaa soraharjannetta ennen kuin tulee uudelleen aukealle.  Oikealla  levittäytyy vakaa viljelysmaisema, on  taloja, on vainioita.  Vähän matkan  kuluttua  tulevat  näkyviin  tien  ja  rautatien  välissä  olevat  nykyaikaisen  teollisuuslaitoksen  rakennukset,  lähellä  ko‐ hoavat viljavaraston korkeat  siilot. Vielä vähän  ja  tienvarren met‐ sikköön ilmestyy rivitaloasutusta. Se muuttuu omakotiasutukseksi.  Oikealla  vilkkuu  puiden  välistä  kerrostaloja.  Ja  yhtäkkiä  se  on  edessä,  levittäytyneenä  silmäin  eteen,  varsinainen  kaupunki  –  Ii‐ salmi”.    Ylä‐Savon  keskus  Iisalmi  on  terävöittänyt  elinkeinotyötään  vuodesta  2000  lähtien.  Kaupunki  on  lähtenyt  aktiiviseen  markkinointiin  ja  kehitysyhteistyöhön  yritystensä  kanssa.  Kaupungin  enemmistö  omisteisesta  Iisalmen  Teollisuuskylä Oy:stä  on  tehty  aktiivinen elinkeinopoliittinen toimija. Strategian  luontia  ja täytäntöönpanoa on myös  ohjannut viimeisimmän tietämyksen kokoaminen siitä, millaista aktiivisen elinkeinopo‐ 134  ACTA WASAENSIA litiikan  tulee olla. Samalla huomiota on kiinnitetty myös viihtyisyystekijöihin  ja  Iisal‐ men elinvoimaisuuden korostamiseen.    Iisalmessa  on  useita  yrittäjyyttä  edistäviä  piirteitä.  Esimerkiksi  Havuselaa  (1999:142–147) tulkiten kaupungistuminen lisää uusien yritysten määrää. Yrittä‐ jyyttä edesauttaa myös se, että suurteollisuutta on vähän. Elävä maaseutu ym‐ pärillä edesauttaa yrittäjyyttä ja synnyttää uusia innovaatioita. Iisalmi tunnetaan  valtakunnallisesti oluesta ja ortodoksisuudesta. Henkisten arvojen vaalimisen merkitys  on oivallettu Iisalmessa. Ne vahvistavat ihmisten sosiaalista pääomaa ja siten edesaut‐ tavat  hyvinvointia. Nykyään puhutaankin  elinkeinopolitiikan  sijaan  elinvoima‐ politiikasta. Tällä  tarkoitetaan  kaikkia  niitä  toimia,  joilla  kunta pidetään  elin‐ voimaisena, viihtyisänä  ja houkuttelevana. Esimerkiksi Iisalmen kaupunki toteutti  110‐vuotisjuhlavuonnaan  2001  kampanjan  nimeltä  ’Elävämpi  Iisalmi’.  Sanaan  elä‐ vämpi päädyttiin  siksi,  että  se oli  tarpeeksi haasteellinen  ja kattoi  laajasti kaupunkiin  kohdistuvia odotuksia. Iisalmi on menestynyt kohtuullisen hyvin yritysten hankinnassa  ja pitämisessä. Iisalmen seudun vahvuuksina ja mahdollisuuksina on mainittu seuraa‐ via  asioita  (Iisalmen  kaupunki  2004):  (1)Myönteiset  asiat,  joissa  huononeva  kehitys:  työvoiman  saatavuus,  työrauha:  lakkojen  määrä  on  vähentynyt  merkittävästi  1990‐ luvulla, maaseudulta vapautuva  työvoima, alhaisemmat  työvoimakustannukset, alhai‐ semmat  raaka‐aineiden  hinnat,  työvoiman  pysyvyys  sekä  pitkien  etäisyyksien  tuoma  osaaminen ja ’omavaraisuuspakko’ koneiden huollossa. (2)Myönteiset asiat, joissa para‐ neva kehitys: työvoiman ammattitaito, hyvät maatalous‐ ja metsäkoneiden testausmah‐ dollisuudet,  yrityksen  juuret  ovat  Ylä‐Savossa,  Iisalmen  kaupunkirakenne  on  ehjä,  yläsavolainen kiireettömyys, yrityksen imagoon sopiva ympäristö: kuten Olvi puhtaassa  järvimaisemassa ja Ponsse metsäisellä seudulla Iisalmen seudun heikkouksina ja uhkina  on  mainittu:  (3)Kielteiset  asiat,  joissa  paraneva  kehitys:  asiantuntijoiden  saatavuus  ajoittain heikko, vähän työpaikkoja tarjolla sekä korkeammat kiinteistöjen käyttökustan‐ nukset  (lämmitys,  lumityöt).  (4)Kielteiset  asiat,  joissa  huononeva  kehitys:  korkeampi  henkilöverotus,  korkeammat  kuljetuskustannukset,  kulttuuritarjonta  viihtyisyystekijä‐ nä, suurten perheasuntojen puute ydinkeskustassa sekä kurjistuva kunnallistalous koko  Ylä‐Savossa.    Iisalmen vahvuustekijänä nousee esiin yrittäjyyden määrä ja työvoima sekä etenkin sen  uskollisuus  yritystä  kohtaan.  Valmiin  työvoimareservin  olemassaolo  on  ollut  tärkeä  peruste esimerkiksi  Iisalmen  teollisuuskylää perustettaessa.  Iisalmi onkin mainostanut  itseään  positiivisten  osaajien  kaupunkina. Positiivisuus  on Olvin  paljon  takavuosina  käyttämä mainostermi. Suorittavan  työvoiman  saatavuus  on  ollut näihin päiviin  asti  hyvä, mutta  nyt  tilanne  on  kääntynyt  huonompaan  suuntaan  Iisalmenkin  seudulla.  Maaseutu  ei  enää  luovuta  hyvää  työvoimaa. Toisaalta  asiantuntijoiden  saatavuus  on  paranemassa  informaatioteknologiahuuman  laantuessa. Kaupunki  lienee kuitenkin me‐   ACTA WASAENSIA 135 nettämässä  tärkeimmän  kilpailuvalttinsa,  työvoiman,  koska  työntekijöistä  alkaa  olla  pulaa myös suorittavassa työssä. Toisaalta työvoiman pysyvyys säilynee vielä hyvänä,  mutta väki vanhenee. Iisalmen pitääkin  jatkossa alkaa houkutella uusia tulijoita, koska  pian ympäröivä maaseutu ei enää luovuta työvoimaa Iisalmelle. Tämä korostaa todellis‐ ten viihtyisyystekijöiden esiin nostoa ja aktiivista markkinointia.    Eri yhteyksissä Iisalmen viihtyisyystekijöiksi on mainittu seuraavia asioita: tiivis kau‐ punkirakenne tarkoittaa lyhyitä välimatkoja asuntojen ja palveluiden välillä, savolainen  lupsakkuus  ja  karjalainen  välittömyys,  kulttuurikeskus  tapahtumapaikkana,  vesistön  merkitys: Saimaan vesistön pohjoisin sisävesisatama, etelästä päin tultaessa viimeinen  yhteinen  vehmas  seutu  ennen  pohjoisen maisemia,  hyvät  hiihtoladut  ja maastot  sekä  liikuntapaikat yleensä (uimahalli, golf‐kenttä, ratsastusmaneesi, liikuntahallit). Pahim‐ pina puutteina  Iisalmen viihtyisyystekijöissä on usein mainittu: naapurikateus, oman  ison  lentokentän  puute,  oman  kulttuuritarjonnan,  esimerkiksi  orkesterin  puute,  kieli‐ koulun ja kielipäiväkodin puute, naisten pukineiden niukka tarjonta, paikalleen pysäh‐ tynyt  ravintola‐  ja  iltaohjelmatarjonta,  suvaitsemattomuus  ’junan  tuomia’ kohtaan  ja  yliopiston puuttuminen paikkakunnalta.               HEVOSET  KONEENRAKENNUSTAITO      POROVESI           + ravikuninkaat  + liikkuvat työkoneet                   + Saimaan latva      + Sarvelan veljekset, Ponsse            + lappalaisnimistö      OLUT (= Olvi)        KOLJONVIRTA    + positiivisuus        + Juhani Aho    + ”Iisalmesta ihmeen hyvää”      + Sven Dufva    + olutjuhlat      ORTODOKSISUUS        RUNNI    + rajakarjalaisuus        + ruostevesi    + ahkeruus        + Mannerheim        NOPEAT KULJETTAJAT    PAPPILA    SAVOLAINEN RENTOUS      + Tepi Länsivuori            + rikas kulttuuri‐   + Halavatun Papat, mopoilu      + Keke Rosberg               perintö  + lupsakat ihmiset          + Seppo Kääriäinen      Kuvio 16. Iisalmen imagotekijöitä.  IISALMEN  IMAGO  136  ACTA WASAENSIA Kuviossa  16  on  esitetty  tämän  tutkimuksen  löytämiä  ja  kokoamia  Iisalmen  myönteisiä imagotekijöitä. Imagotekijät edustavat ympäristön pelkistettyä käsi‐ tystä  systeemistä.  Iisalmi  tunnetaan  henkilöistä,  oluesta,  ortodoksisuudesta,  Koljonvirran  taistelusta Runebergin  kirjoittamassa Vänrikki  Stoolin  tarinoissa  sekä savolaisuudesta  lupsakkuudesta.  Iisalmen rikasta kulttuuria on synnyttä‐ nyt suuri pappila. Iisalmen seudulle on tyypillistä lappalaisnimistö ‐ esimerkik‐ si Porovesi, Poromäki ja Metelinmäki ‐ kuten Säisä ja Kakkori (1985:152 kuvaa‐ vat:  ”Lappalaiskauden  seurauksena  Iisalmen  seudut ovat  rikkaita  lap‐ palaisnimistöltään,  joka  on  peräisin  aikoinaan  täällä  olleesta  run‐ saasta  lappalaisasutuksesta. On  arveltukin  kaupungin  nimen  tul‐ leen saamenkielisestä yötä  tarkoittavasta  iijä  tai  ide sanasta. Täältä  lappalaiset siirtyivät  savolaisen uudisasutuksen  tieltä Pohjanmaan  puolelle. Tämä siirtyminen kesti noin sata vuotta”.    Koljonvirran  historia  ja  Runebergin  kirjoittama  Vänrikki  Stoolin  tarinat  ovat  olennainen  osa  Iisalmen  identiteettiä.  Esimerkiksi  Pennanen  (1982:4‐5)  kuvaa  Koljonvirran taistelun merkitystä seuraavasti:  ”Koljonvirralla Venäjän keisari Aleksanteri I menetti suuren suosikkinsa,  kenraaliadjutanttinsa ja sisarensa sulhasen, nuoren ruhtinas Dolgorukin,  jonka hän oli vastoin tämän omaa tahtoa äkkiä lähettänyt Suomen sotaan  ulkopoliittisista  syistä. Venäläiset pitivät Koljonvirran  taistelua verisim‐ pänä taistelunaan Suomen sodan aikana. Eräs venäläinen sotahistorioitsi‐ ja  kirjoitti myöhemmin  Johan August Sandelsista:  ”Taitavin meitä  vas‐ taan tässä sodassa taistelleista kenraaleista.”    Sandels itse vertasi prikaatin perimätiedon mukaan Koljonvirran taistelua  Austerlitziin,  kuuluisaan  kolmen  keisarin  taisteluun  joulukuun  alussa  1805, jolloin Napoleon oli voittanut ja keisari Aleksanteri I oli hädin tus‐ kin päässyt ratsain pakenemaan silmät kyynelissä.”    Olut ja Olvi ovat olennainen osa Iisalmen identiteettiä. Eräs Iisalmen meemeistä  on  tarina Olvin panimon  synnystä  ja Olvin omistuspohjan  säätiöimisestä. Pa‐ nimomestari William Gideon Åberg  ja  rouvansa Onni perustivat  juoppouden  poistamiseksi panimon Iisalmeen vuonna 1878.    Seutujen  teollisuuden myönteisessä kehittymisessä voidaan erottaa kolme vai‐ hetta: syntyminen, kasvu ja monipuolistuminen. Nämä vaiheet voidaan erottaa  myös tässä tutkimuksessa esimerkkiseutuna olevan Iisalmen kehityksessä. Sitä  vastoin epäsuotuisassa kehityksessä kasvuvaihetta voi  seurata  taantuminen  ja    ACTA WASAENSIA 137 näivettyminen. Tässä kappaleessa kursiivilla kuvattu  Iisalmen  teollistamisen historia  kuvatut neljä case‐tutkimusta perustuvat lukuisiin eri Iisalmen kaupungin ja Iisalmen  Teollisuuskylä Oy:n taustamateriaaleihin ja siitä syystä kaikkia lähteitä ei ole yksilöity.    Kuinka kaikki alkoi?  Yritysten alkuvaiheet liittyvät usein: (1) yhteiskunnan murros‐ ja epäjatkuvuus‐ kohtiin (Filion 1991), (2) asiakkaiden tarpeiden tarkkaan kuunteluun (Hamel ja  Prahalad 1994)  ja  (3) yhteensopimattomuuteen  todellisuuden  ja  tavoitellun  to‐ dellisuuden välillä (Drucker 1985). Ylä‐Savossa luonnonoloilla ja maa‐ ja metsä‐ talouden murroksella on ollut tärkeä rooli yritystoiminnan synnyssä. Seuraavas‐ sa  eräitä  esimerkkejä  Iisalmen  seudun  yritysten  synnystä  ja  nykytilanteesta  (31.12.2002):    1. Panimoyritys Olvi  Olvin syntytarina  ja historia alkoivat yhteiskunnallisesta tilanteesta,  jota yritet‐ tiin korjata panemalla olutta. Tämä tarina on perinteikäs osa Iisalmen historiaa,  kuten seuraava Vallan (1998:8) kuvaus osoittaa:  ”Iisalmessa  poltettiin  1800‐luvun  lopulla  salaa  viinaa,  käytettiin  alkoholia  väärin  ja  tehtiin  jopa rikoksia alkoholin vaikutuksen alaisena. Lentävänä  lauseena olikin: ”Iisal‐ mesta ei viina lopu, vaikka hevosetkin joisi.” Siihen aikaan väkijuomia kaupattiin varsin  vapaasti.  Paloviinan myynti  oli  valvonnan  alaista, mutta  paloviinasta  valmistettuja  miedompia  juomia,  kuten  rommia,  punssia  ja  viinejä,  oli  saatavilla melkein  kaikkien  kaupunkien  ja  kauppaloiden  kaupoista. Miedoimmat  paloviinasta  valmistetut  juomat  olivat halvempia  kuin väkevät,  ja niiden  käyttö  laajeni melko yleiseksi. Myös naisten  alkoholinkäyttö oli kasvanut huolestuttavasti. Iisalmessa menekkiä oli halvalla ja huono‐ laatuisella talonpoikaisrommilla, jota kutsuttiin nimellä ”holipompeli”.    2. Kaivoskonevalmistaja Normet  Peltosalmen Konepajan (nyk. Normetin) tarina alkoi maatalouden murroksesta  ja omista kokemuksista raskaassa maatyössä. Sarvelan (2002 suull) mukaan:  Tavoitteena oli päästi  irti maaorjuudesta eli helpottaa raskaita maataloustöitä  ja  lisätä  maataloustraktoreiden käyttötunteja rakentamalla traktoriin kytkettäviä työkoneita ku‐ ten  vinssejä. Hevoset  olivat  häviämässä maatiloilta, mutta metsät  olivat  yksityisten  omistuksessa ja puu piti saada metsistä: tarvittiin metsävinssejä.    3. Metsäkonevalmistaja Ponsse  Ponssen tarina alkoi halusta tehdä itselle parempi työympäristö karuihin luon‐ nonoloihin puutavaran ajoon. Ponsse Oyj:n perustaja Einari Vidgren kuvaa yri‐ tyksensä syntyä seuraavasti Vidgren (2003 suull.) mukaan:  138  ACTA WASAENSIA Ensin ajoin puuta talvella metsästä kopittomalla traktorilla. Sitten tein kopin. Valmetin  vanerikoppi soi kuin mandoliini puun ajossa talvipakkasilla. Piti saada vielä paremmat  työskentelyolosuhteet itselle. Rakennettiin metsäkone.    4. Kaiutinvalmistaja Genelec  Genelecin tarina alkoi opintielle lähtemisestä. Kettunen (2003:147) kirjoittaa kiu‐ ruvetistä maallikkosaarnaaja Aku Rätyä kuvaavassa teoksessaan Genelecin pe‐ rustajan Ilpo Martikaisen opiskeluun lähtöä seuraavasti:  ”Ollessaan kotiseuroissa Martikaisilla Lapinlahdella Aku kuuli, että perheen Ilpo‐poika  suunnitteli opiskelemaan lähtemistä. ”Hyvä se vaan olisi olla tässä ja antaa vanhemmil‐ le se viimeinen vesitilkka”, Aku virkkoi. Hän ajatteli kenties omaa kokemustaan äitinsä  viimeisenä hoitajana. Nuorta poikaa vaatimus kuitenkin ahdisti, ja opintielle Ilpo Mar‐ tikainen lähti”.    Mihin on tultu?  1. Olvi  Olvi‐konsernin liikevaihto vuonna 2002 oli 110,2 M€, ja sillä oli työntekijöitä 800  henkilöä vuoden 2002 lopussa. Olvi on pörssiyhtiö  ja sillä on panimot kaikissa  Baltian maissa. Olvi Oyj:n missio on  seuraava: Olvi  luo positiivisia elämyksiä  tarjoamalla kuluttajalle olut‐,  siideri‐, kivennäisvesi‐  ja muita  juomanautintoja  toimimalla ympäristöä säästäen  ja  tuottamalla yhteistyökumppaneilleen  jatku‐ vaa lisäarvoa kannattavasti (Olvi Oyj 2003).    2. Normet  Normet‐konsernin liikevaihto vuonna 2002 oli 36,1 M€,  ja sillä oli työntekijöitä  180 henkilöä vuoden 2002 lopussa. Normet on eräs Euroopan johtavista kaivos‐ konevalmistajista. Normet on ulkoistanut toimintojaan viime vuosina (Normet  Oyj  2003).  Metsävinssejä  on  myyty  yli  120  000  kappaletta  ympäri  maailmaa  (Sarvela suull. 2003)    3. Ponsse  Ponsse‐konsernin liikevaihto vuonna 2002 oli 133,2 M€, ja sillä oli työntekijöitä  518 henkilöä vuoden 2002 lopussa. Ponsse on pörssiyhtiö. (Ponsse Oyj 2003)    4. Genelec  Genelecin liikevaihto vuonna 2002 oli 12,8 M€, ja sillä oli työntekijöitä 85 henki‐ löä vuoden 2002 lopussa. Genelec vie tuotannostaan 94 % ulkomaille. (Leinonen  2004 suull.)      ACTA WASAENSIA 139 Seuraavassa tarkastellaan tilannetekijöinä neljän kuvauksen kautta eri vaiheissa  olevia teollisuuspuistoja Iisalmen seudulla:      4.7.2 Iisalmen teollisuus: Case juurruttaminen    Iisalmen Teollisuuskylän  synty on  esimerkki  julkisen  tahojen määrätietoisesta  toiminnasta:    Teollisuuskylien perustamisessa oli  lähtökohtana kehitysaluepolitiikan voimis‐ tuminen  Suomessa.  Tärkeänä  kehitysaluepolitiikan  herättäjänä  pidetään  pää‐ ministeri Karjalaisen Sonkajärvellä Ylä‐Savon maalaisliittolaisen väen kekrijuh‐ lassa 24.11.1963 pitämää juhlapuhetta. Puheessa esitettiin seuraava vertaus: kun  koko  maapallon  puitteissa  puhutaan  kehitysmaista,  samoin  voidaan  tietyn  maan puitteissa puhua kehitysalueista. Näin  siis kehitysaluepolitiikan alkusa‐ nat lausuttiin Ylä‐Savossa. Loikkasen (2002 suull. ) mukaan pääministerin puhe  oli pitkälti tämän kirjoittama.    Kehittyneisyyserojen  tasaamiseksi  perustettiinkin  Kehitysaluerahasto  ja  sen  pääpaikaksi  tuli  Kuopio.  Kehitysalueiden  voimistamiseksi  oli  säädetty  myös  veroetuja ja kuljetustukea (Vuorela 2000). Loikkasen (2002 suull.) mukaan kehi‐ tysaluepolitiikan alkuunpanija Suomessa oli silloinen pääministeri Karjalainen,  joka  antoi  hänelle  23.10.1964  tehtäväksi  lukea  raportit Ranskan  ja  Italian  toi‐ menpiteistä kehitysaluepolitiikassa. Lisäksi käytössä oli myös  raportteja Ruot‐ sista. Pian  tämän  jälkeen Suomeen perustettiinkin kehitysaluekomitea  ja Viro‐ laisen hallitus  antoi kehitysaluelait. Lakien valmistelu oli  tehty pitkälti  edellä  mainittujen raporttien pohjalta.    Kehitysaluerahaston KERAN  johtaja Loikkanen oli keskeisenä henkilönä Suo‐ messa hoitamassa hajasijoitusta  ja aluepolitiikkaa 1970‐luvulla. Hän mm. esitti  silloisen Kehitysaluerahaston pääkonttorin siirtoa Jyväskylään, mutta eduskun‐ ta päättikin hajasijoittaa sen Haapamäelle. Pääkonttori sijoittui kuitenkin komp‐ romissien  jälkeen  lopulta  Kuopioon.  Jouko  ja  Liisa  Loikkanen  muuttivatkin  Kuopioon perustamaan toimistoa. Hänen (emt.) mukaan hänen Liisa‐vaimonsa  meni ensitöikseen Carlsonille ostamaan kyniä  ja paperia,  jotta hän pystyi teke‐ mään  ensimmäiset  kirjalliset  kehitysaluerahoituspäätökset.  Loikkanen  jatkaa  edelleen, että hajasijoitus oli keskustapuolueen vastaveto erityisesti sosiaalide‐ mokraattisten ideologien Kuusen ja Koiviston esittämille ajatuksille maaseudun  ”liikaväestön”  asuttamisesta  Salpausselkien  eteläpuolelle  suurkaupunkien  be‐ 140  ACTA WASAENSIA tonilähiöihin. Kääriäinen (2002:17) puolestaan kuvaa väitöskirjassaan tätä ajan‐ kohtaa seuraavasti:   ”Kahden merkittävän  sosiaalidemokraattisen yhteiskuntatieteilijän  ja poliitikon  suoranuottiset puheet  ja  etenkin niiden  taustalla vai‐ kuttanut  poliittis‐yhteiskunnallinen  analyysi  olivat  erittäin  yleisiä  1960‐luvun puolivälissä. Maalaisliitosta  ja Keskustapuolueesta kir‐ joitettiin ikään kuin asiaankuuluvana arviona auringonlaskun puo‐ lueena. Luonnehdinta viittaa oletettuun ja poliittisessa tarkoituspe‐ rässä  levitettyyn  korrelaatioon puolueen  kannatuksen  ja maatalo‐ usväestön osuuden välillä.  Logiikka oli, että kun maatalousväestön  suhteellinen  osuus  ammatissa  toimivasta  väestöstä  reippaasti  vä‐ henee ja kun väestö keskittyy kasvukeskuksiin, etelään ja rannikol‐ le, myös Keskustapuolueen kannatus putoaa rajusti.”    Esimerkkinä hajasijoitusinnosta Loikkanen mainitsee sen, että hän esitti yhdes‐ sä Lahtelan kanssa yliopiston perustamista Iisalmeen. Tuolloin yliopistot olivat  vain  Helsingissä  ja  Turussa.  Loikkanen  korostaa  sitä,  että  nykyinen  kehitys‐ aluepolitiikka on hampaatonta  ja tahdotonta, vaikka entisen kehitysaluepolitii‐ kan hyvät tulokset ovat vielä selvästi nähtävissä.    Iisalmen teollistumisen pohja luotiin 1960‐luvulla, jolloin huolestuttiin useasta asiasta:  Ruotsiin muutosta, maanviljelyksen lopettamisesta, jatkuvasta korkeasta työttömyydes‐ tä  ja maaseudun  tyhjenemisen  ensimerkeistä. Maatalouteen  tullut  kirjanpitovelvolli‐ suus  laukaisi muutoksen: pienviljelijät huomasivat, että maatalous ei elättänyt. Kulut  olivat tuloja suuremmat. Tämä laukaisi muuttoliikkeen. Myös metsätyö alkoi koneellis‐ tua ja siirtyä tilallisilta alan ammattilaisille. Tästä alkoi syrjäkylien tyhjeneminen, mikä  toisaalta ruokki työvoimallaan Ylä‐Savon taajamia ja erityisesti Iisalmea. Kaupungin ja  maalaiskunnan kuntaliitos 1.1.1970 ja kehitysaluelainsäädäntö mahdollistivat Iisalmen  teollistumisen. Iisalmen elinkeinorakenne oli ennen tätä muuttunut maa‐ ja metsätalo‐ usvaltaisesta  palvelu‐  ja  teollisuusvaltaiseksi  elinkeinorakenteeksi.  Iisalmen  nykyinen  hyvinvointi  ja  elävyys  perustuu monialaiseen  teollisuuteen,  joka  rakennettiin  Teolli‐ suuskylän avulla:  Yleisen ajan hengen ohella aktiivinen työ auttoivat Iisalmen teollistamista.  Kaupunkia markkinoitiin  ahkerasti  jo  1970‐luvulla. Tärkeänä markkina‐ väittämänä oli  iisalmelaisten ahkeruus  ja eteenpäin pyrkiminen. Markki‐ nointia, kirjeenvaihtoa ja jopa käytöstapoja hiottiin Iisalmessa. Kaupunkia  tehtiin  tunnetuksi muun muassa  lehtijutuin. Kaupunkilaisia  ja yrittäjiä  kehuttiin ja puhemiehinä käytettiin kaupunkiin tulleita uusia yrittäjiä. Ii‐ salmea  ja  iisalmelaisia  kehuttiin.  Lisäksi  avuksi  myyntityöhön  koottiin  vaikutusvaltaisista Iisalmesta lähtöisin olevien ihmisten verkosto. Helsin‐   ACTA WASAENSIA 141 gin  Sanomat  otsikoi  teollisuuskylä  uutisen  kuvaavasti:  ”Teollisuuskylä  lipsahti iisalmelaisille kuin vahingossa, kylän myynti isojen poikien mitta‐ työtä”. (Vuorela 2000)    Systemaattinen työ toikin tuloksia. Elintarvike‐ ja puunjalostusteollisuus ovat vanhoja  iisalmelaisia  teollisuusaloja. Metalli‐,  tekstiili‐  ja  elektroniikkateollisuus  tulivat  kau‐ punkiin 1970‐luvulla. Yritysrakenne monipuolistui: Iisalmesta tuli nopeasti teollisuus‐ kaupunki. Iisalmi sai teollisuuskylänsä suruliputuksen jälkeen valtioneuvoston päätök‐ sellä 20.12.1973. Sitä ennen Kehitysaluerahaston  johtaja Loikkanen oli antanut  teolli‐ suuskylän perustamisesta Iisalmeen myönteisen lausunnon valtioneuvostolle. Iisalmen  kaupunginvaltuusto päätti asiasta 14.1.1974. Kaupunginjohtaja Saastamoinen sai teh‐ täväkseen teollisuuskylän ylösajon ja hänen tehtäviään siirrettiin apulaiskaupunginjoh‐ tajalle. Iisalmelaiset tarttuivat toimeen, ja teollisuuskylän perustava yhtiökokous pidet‐ tiin  25.6.1974.  Iisalmen  Teollisuuskylä Oy:n  perustajaosakkaita  olivat  Iisalmen  kau‐ punki, Kehitysaluerahasto  sekä Postipankki. Osakepääomaksi  tuli 1 000 000 markkaa,  mikä jakaantui tuhanteen 1000 markan osakkeeseen.  Suruliputuksella  Iisalmi  pääsi  otsikoihin, niin  kuin  tavoite  oli. Silloisen  Rauta‐  ja metallivalimo  Suomen  toimitusjohtaja,  teollisuusneuvos  Yrjö  M. Lehtonen kertoi saaneensa suruliputusuutisesta kiinnostuksen miettiä  Iisalmen uuden valimonsa sijoituspaikaksi. Samantapaisten vaiheiden jäl‐ keen UK‐Muovi  laajensi Lahden seudulta Iisalmeen. Maalaiskunnan kir‐ jastoautokauppojen  neuvotteluissa  heränneestä  ideasta  oli  jo  ehditty  pe‐ rustaa Erikoiskori Oy:n autokoritehdas,  jonka  toiminnasta on  sitten ver‐ sonut Euroopan johtava ambulanssikoritehdas Profile Vehicles Oy. (emt.)    Teollisuuskylän perustamisessa valtion kehitysaluepolitiikalla oli keskeinen rooli, koska  Kehitysaluerahaston  osuus  koko  rahoituksesta  oli 60 prosenttia  lainana. Lisäksi  se  oli  osakkaana  teollisuuskylä‐yhtiössä. Osakepääoman  osuus  kokonaisrahoituksesta  oli  10  prosenttia. Loput 30 prosenttia oli vakuutuslaitosten rahoitusosuutta. Valittaessa paik‐ kakuntia Suomessa, jonne teollisuuskylä voidaan sijoittaa kiinnitettiin huomiota liiken‐ neyhteyksiin, erityisesti rautatieyhteyteen, työvoimareserveihin, koulutusmahdollisuuk‐ siin sekä paikkakunnan palveluvarustukseen. Kaikki nämä tekijät olivat Iisalmessa riit‐ tävän hyvällä tasolla.  Teollisuuskylän toimintaideana on se, että rakennetaan samalla kertaa te‐ ollisuuden  toimi‐  ja palvelutiloja useille yrittäjille  samalle alueelle. Näin  voidaan toimintojen ja alueen suunnittelulla ja yhteistoiminnalla saavut‐ taa merkittäviä  kustannussäästöjä  kylässä  toimiville  yrittäjille  ja  yhteis‐ kunnalle. Kunkin yrityksen  toimitilat sijaitsevat mieluiten  eri  rakennuk‐ sissa. Yrittäjät toimivat vuokratiloissa, mutta heillä on mahdollisuus ostaa  tilat myös omistukseensa. (Iisalmen Teollistamisyhdistys r.y. 1975)  142  ACTA WASAENSIA   Iisalmen  kaupunki  käytti  1970‐luvulla  itsensä markkinoinnissa  seuraavia  väittämiä:  työvoimareservi on hyvä ja on tilastoitu hyvin, kaupungissa on jo teollisuutta ja se kas‐ vaa vauhdilla, asuntotuotanto on tehostunut, koulutustarjonta on hyvä: kauppaoppilai‐ tos, ammattikoulu, ammatillinen kurssikeskus, kansalaisopisto, yrityksille on taustatie‐ toa  saatavilla  (laajat  raportit  ja  selvitykset)  sekä  kaavoituksessa  on varattu  riittävästi  asunto‐  ja  teollisuusalueita.  Jälkikäteen  voidaan  todeta,  että mainonnassa  keskityttiin  olemassa oleviin tosiasioihin ja valittu linja toikin tuloksia. Iisalmi ei yrittänyt mitään  silmänkääntötemppua,  vaan  kaupallisti  arkisen  toimintansa  ja  keskitti  voimavaransa  teollisuuskylän luomiseen. Nyt 2000‐luvulla voidaankin todeta, että ilman teollisuusky‐ lää Iisalmi olisi nykypäivänä pienehkö koulutuskaupunki, jonka tulevaisuuden näkymät  olisivat nykyistä heikommat. Iisalmen teollisuusrakennetta ja sen muutosta vertaillaan  taulukossa 1.    Taulukko 1. Iisalmen teollisuuden rakenne.                        Kuten taulukosta havaitaan teollisuuden rakenteessa on tapahtunut muutos: metallite‐ ollisuus  on  korvannut muilla  toimialoilla  tapahtuneita  työpaikkamenetyksiä.  Iisalmen  metalliteollisuuden  kehitys  on  ollut  nopea.  Se  sai  alkunsa  Sarveloiden  perustamasta  konepajasta  Peltosalmelta  Iisalmen maalaiskunnasta.  Samanaikaisesti  Einari Vidgren  aloitti metsäkoneiden rakentamisen Vieremällä. Syntyi Ponsse.    Valtiovalta  on  erkanemassa  teollisuuskylistä  Suomessa,  ja  se  on  siirtänyt  pa‐ noksiaan  korkeakoulupaikkakunnille  ja  siirtänyt  rahoitus‐  ja  takausvastuita  kunnille ja niiden omistamille toimitilayhtiöille. Esimerkkinä tästä voidaan tarkas‐ tella  seuraavan  taulukon  Iisalmen  Teollisuuskylän  rahoitusta.  Taulukossa  kuvataan  osakepääoman jakaantuminen osakkaiden kesken vuosina 1976 (1 000 000 markkaa) ja  2002 (1 009 128 euroa).      Toimiala: 1974: 2003: Alan työpaikat: Suurin yritys: Alan työpaikat: Suurin yritys: Elektroniikka 10 Finneigen 110 Genelec Elintarvike 570 Osuusmeijeri 370 Olvi Graafinen 160 Iisalmen Sanomat 120 IS-Print Metalli 370 Normet 1110 Normet Metsäteollisuus 510 Iisalmen Sahat Oy 350 Soinlahden saha Vaatetusteollisuus 260 Iki-Asu 55 Zira Oy Yhteensä: 1880 2115   ACTA WASAENSIA 143   Taulukko 2. Iisalmen Teollisuuskylä Oy:n omistusosuudet (31.12.2003).      Teollisuuskylät ovat hiipumassa Suomessa. Kehityksen spiraali ei ole kasvava,  vaan supistuva. Myönteisinä poikkeuksina voidaan mainita  Iisalmi  ja Kajaani,  joissa  teollisuuskyläkonseptia on alettu kehittää edelleen kohtia yrityspuistoa.  Valtiovallan irtiotto näkyy myös lainarahoituksessa. Yritystuki suunnataan ny‐ kyisin  suoraan  yrityksille  esimerkiksi  investointitukina, Tekesin  kautta  tuote‐ kehityshankkeisiin tai Tavoite 1 –ohjelman kautta hankkeisiin.    Taulukko 3.  Iisalmen  Teollisuuskylä  Oy:n  rahoitusrakenne  ilman  osakepää‐ omaa (31.12.2003).      Taulukko 3 kuvaa muutosta lainarahoituksessa 25 vuoden aikana. Esimerkiksi Iisalmen  Teollisuuskylä Oy:n perustamisvaiheessa valtion osuus lainarahoituksesta oli merkittä‐ vä. Rahoitus on muuttunut enemmän kuntavetoiseksi  ja kuntien  takaamaksi. Kunnat  suoraan  ja kuntien omistamat kiinteistöyhtiöt  joutuvat kantamaan suuremman  vastuun  rahoituksesta.  Lisäksi  kuntatyöntekijöiden  eläkerahastoista  on  tullut  suurin  lainoittaja. Valtio  ja  Finnvera  ovat  vetäytyneet pois  lainamarkkinoilta.  Sitra on vetäytynyt pois siemenrahoituksesta. Toisaalta valtion suora vastikkee‐ ton tuki yrityksille on lisääntynyt.    Omistaja: 1976: 2003: % % Iisalmen kaupunki 51,00 87,75 Kehitysaluerahasto 40,00 10,00 (nyk. Finnvera) Postipankki 9,00 2,25 (nyk. Sampo Luotto Oyj) Yhteensä 100,00 100,00 Rahoittaja: 1976: 2003: % % Valtion laina 33,3 0 Keran laina 33,3 5 Pankkilaina 33,3 16 Kassalaina kaupungilta 0,0 1 Eläkelaina (kaupungin takaus) 0,0 44 Valtion tuet (investointituki) 0,0 2 Omarahoitus (Teollisuuskylä Oy) 0,0 32 144  ACTA WASAENSIA Valtion  lainat  olivat  ehdoiltaan  edullisia  Teollisuuskylän  alkuaikoina.  Laina‐ aika oli 20 vuotta, ja korko oli 5 %. Ensimmäistä 5 vuotta olivat korkovapaita, ja  lyhennykset  alkoivat vasta  10 vuoden kuluttua. Nykytilanteessa  asiakasyritys  joutuu maksamaan omaksi  lunastamisessa  lainan pois korkoineen 5 vuodessa,  mikäli hanke on  saanut valtiolta  investointitukea. Kiinteistöissä oleva  raha on  menettänyt  kärsivällisyytensä  laina‐aikojen  lyhentyessä.  Tämä  nostaa  asia‐ kasyritysten toimitilakustannuksia. Euroopan unionin myötä on siirrytty jatku‐ van  tuen periaatteesta  kertatukeen. Lisäksi  inflaatio  on matala. Tällä  hetkellä  yritykset  maksavat  toimitiloistaan  reaalista  lyhennystä.  Ajat  teollisuuskylän  perustamisesta  ovat muuttuneet: kehitysaluepolitiikan välineet  on  otettu pois  kunnilta. Kuntien sijaintietu on leikattu pois. Ne eivät voi enää kilpailla toimiti‐ lojen  rakentamisella, koska  julkisia  tukia ei voida  siirtää vuokraa alentamaan.  Tämän  seurauksena  toimitilojen keskivuokrat alkanevat nousta. Nyt  tarvitaan  uusia  toimintamalleja erityisesti syrjäseuduille, koska ne eivät enää ole valtio‐ vallan erityissuojeluksessa.    Suomi on pääomasijoittamisessa Euroopan keski‐tasoa: vuonna 2000 sijoitukset  olivat 0,29 % BKT:stä. Euroopan kärkimaat tällä mittarilla mitattuna ovat Islan‐ ti,  Ruotsi  ja  Iso‐Britannia.  Valtiovallan  sijaan  ovat  yritysrahoitukseen  tulleet  mukaan pääomasijoittajat. Esimerkiksi Normetin Konepaja siirtyi Orionin omis‐ tuksesta pääomasijoittajien ja avainhenkilöiden omistukseen. (Rasan puhe 2002)  Alkukokemukset Ylä‐Savossa  ovat  hapuilevia. Deal  flow  eli  hankevirta  on  vasta  nyt  käynnistynyt. Iisalmen kaupunki on hyötynyt Ylä‐Savon kunnista eniten pääomarahas‐ toista. 1 500 000 markan panostuksella on saatu pääomasijoituksina yli kaksinkertainen  määrä  takaisin. Oy Lunawood Ab:ssa on  luotu 25 uutta  työpaikkaa  ja  Iisalmen Sahat  Oy:ssä on uudistettu yli 120  työpaikkaa. Yhteensä nämä kaksi sijoitusta  turvaavat  Ii‐ salmen kaupungille henkilöveroina noin 400 000 euron vuotuiset verotulot. Pääomasi‐ joittaminen on  samalla muuttunut  1990‐luvun  alun yritysten kehittämisestä  –  ns. kärsivällinen  raha  – bisnestuottojen hakemiseen  sijoittajan  salkkuun  2000‐ luvulla (emt.). Kunnallisen Ylä‐Savon pääomarahaston keskimääräiseksi yrityk‐ sen kehittämisajaksi on määritelty 5–10 vuotta, kun se muutoin on keskimäärin  2–7 vuotta.    Kunnallisen elinkeinotoimijan on tunnistettava hyvä hanke nopeasti, ja toimijan  on myös siirrettävä se nopeasti pääomasijoittajan tutkittavaksi. Pääomasijoittaja  tuo  lisäarvoa  yritykselle  muutostilanteessa.  Pääomasijoittaja  kuuluu  nykyään  moderniin klusteriajatteluun: koko skaalan hallinta sitoo  liikaa yrittäjää. Tästä  syystä tänä päivänä uusi yritys on verkosto. Esimerkkeinä Iisalmessa uusista ver‐ kostoyrityksistä ovat lämpökattiloita valmistava Newfire Oy, lämpölaitoksia valmistava  HLR‐Energia Oy, biokompostoreita kehittävä Biopallo Systems Oy sekä puupuristimia    ACTA WASAENSIA 145 valmistava Hitwood Oy. Modernin ajattelun mukaan lopputuotetta myyvä yritys  ei omista itse koneita, vaan omistaja on sopimusalihankkija.    Alueen  toimintaan  systeeminä  vaikuttavat  viranomaisten  tietoiset  kehittämis‐ toimet  sekä  lainsäädäntö. Niillä pyritään  esimerkiksi  tasapainottamaan  aluei‐ den välistä kehitystä ja lieventämään markkinavirheiden haitallisia vaikutuksia.  Seuraavassa on esitetty joitakin esimerkkejä näistä tasapainottavista toimista:                                                  Kuvio 17. Alueiden vaihdantavirtoja tasapainottavat toimet.    Kuviossa 17 on esitetty alueiden välisiä vaihdantavirtoja tasapainottavia toimia  Suomessa tässä tutkimuksessa kootun tiedon ja tutkijan omien havaintojen mu‐ kaan. Toimet tähtäävät siihen, että ihmiset voivat valita vapaasti asuinpaikkan‐ sa,  työtä  on  tarjolla  tasaisesti  Suomessa  ja  että  päätöksenteko  pysyy  alueilla  mahdollisimman laajasti.    ALUEIDEN VÄLISET VAIHDANTAVIRRAT Kuntien elinkeino- politiikka Aluepoliittiset rahoitusedut (EU ja kansalli- nen) Paikallisuus pää- töksenteossa Teollistamisen toimenpiteet (teollisuuskylät) Toimivat liikenneyhtey- det ja tasapuoliset tietoliikenneyhteydet Seutukuntaistuminen Elävät talousalueet Aluekeskukset Seutukeskuksissa vahva toimialamix Julkiset palvelut työllistäjänä, esim. terveydenhuolto 146  ACTA WASAENSIA Vuosina 2000 ja 2001 Iisalmen Teollisuuskylä on kasvanut nopeasti ja sen yhtiöjärjes‐ tystä on muutettu niin, että yhtiö voi nykyisin tuottaa myös rahoituspalveluja. Vuonna  2000 yhtiön tase kasvoi 132 prosenttia. Vuonna 2001  liikevaihto kasvoi puolestaan 84  prosenttia. Kahdessa vuodessa on toimitiloja rakennettu, ostettu ja kunnostettu yhteen‐ sä 58,3 miljoonalla markalla. Uusia työpaikkoja on näillä toimenpiteillä saatu yhteensä  130 työpaikkaa. Iisalmen pitkään korkealla pysynyt rakennetyöttömyys on saatu kään‐ tymään  laskuun. Uutena  toimialana on  tullut  contact  center –liiketoiminta,  johon on  syntynyt vuoden 1999 alusta  lähtien yhteensä  jo  sata  työpaikkaa. Maaliskuussa 2002  Teollisuuskylässä  on  toimitilaa  yhteensä  35300 m2  ja  asiakasyrityksiä  65  kappaletta,  joissa on yhteensä 716 työpaikkaa. Teollisuuskylä on merkittävä toimija yläsavolaisessa  elinkeinoelämässä, koska noin 27%  Iisalmen  teollisista  työpaikoista on  sen asiakasyri‐ tyksissä. Teollisuuskylän  tase vuoden 2001  tilinpäätöksessä on 10966000 euroa.  Iisal‐ men metalliteollisuuden syntyä ja meemejä haettaessa on nostettu esiin seuraavia näkö‐ kohtia:  1) Työvoima  Työvoiman  saatavuus,  laatu  ja uskollisuus ovat hyvät. Maaseudulta vapautuu  li‐ säksi jatkuvasti työvoimaa. Agraariyhteiskunta tuottaa hyviä hitsareita: ’poikia, jot‐ ka ovat oppineet hitsaamaan ja korjaamaan maatalouskoneita’ (Sarvela 2002 suull.).  2) Työrauha  Työtaisteluita on Iisalmessa vähemmän kuin suurissa kaupungeissa (teollisuusneu‐ vos Yrjö M. Lehtonen, joka siirsi valimon Helsingin Vallilasta Iisalmeen). Tosin te‐ ollisuusneuvos ihmetteli sitä, että miksi elokuun 20. päivänä kukaan ei tullut töihin.  Hän ei tiennyt, että sinä päivänä alkaa sorsanmetsästys. Hän muisteli tätä yksityis‐ kohtaa  Iisalmen  Teollisuuskylä  Oy:n  25‐vuotisjuhlissa  Iisalmessa  kesällä  2000.  (Lehtonen 2000 suull.)  3) Hyvä aikuiskoulutusjärjestelmä  Iisalmen  ammatillinen  kurssikeskus  oli  tunnustettu  ammattiväen  koulutuslaitos,  joka vaikutti maatalousväestön ”muuntokoulutuksessa” teollisuustyöhön.  4) Karjalaisen siirtoväestön ahkeruus  Iisalmen  seudulle asutettiin paljon  siirtokarjalaisia. Tutkijankin  isoisä  tuli Suista‐ molta, Laatokan pohjoispuolelta Iisalmeen. Iisalmen kaupunki käytti tätä väittämää  markkinoidessaan kaupunkia yrityksille 1970‐luvun puolivälissä.  5) Ankarat luonnonolosuhteet ja pitkät etäisyydet  Kestävien  ja hytillisten koneiden valmistustaito. Ponssen Einari Vidgren on kerto‐ nut, että hän kyllästyi ajamaan puutavaraa hytittömällä  traktorilla. Einari nukkui  aina  ohikulkiessaan  talossa  ja  traktori  pyöri ulkona  tukkikuorma  päällä.  (Vidgren  2003  suull.).  Pitkä  huoltoväli  ja  helppo  huollettavuus  olivat  tavoiteltuja  ominai‐ suuksia.  Ylä‐Savossa  on  hyvät  koeajomaastot,  koska  on  paljon  kivisiä  ja mäkisiä  metsiä sekä talvella kovat pakkaset.      ACTA WASAENSIA 147 6) Luova lupsakka laiskuus  Kiireetön yläsavolainen mentaliteetti antaa aikaa keksinnöille. Tarvitaan rauhaa  ja  vapautta kehittää ja pähkäillä. Koneiden rustailuhalu, jota yläsavolaisissa sanotaan  olevan luonnostaan.  7) Navetat  Navetat olivat valmis tuotannollinen infrastruktuuri yritystoimintaa varten.            Aluetaso:                             Henkilötaso:          Kuvio 18. Alueiden välinen vaihdanta.    Kuviossa 18 on esitetty tämän tutkimuksen teorian  ja Iisalmen seudusta tehty‐ jen havaintojen koosteena alueiden välisen vaihdannan periaate. Alueiden väli‐ set virrat koostuvat ihmisistä, pääomista, raaka‐aineista, tuotteista ja palveluista  sekä mielikuvavirroista  (meemien virtaus). Virrat hakevat  oikeita  olosuhteita,  jonne ne sitten suuntautuvat. Jotkut alueet pääsevät voitolle tässä virtojen tilas‐ sa (kuviossa alue b). Alueet erikoistuvat houkutellakseen virtoja korostaen ve‐ täviä voimiaan. Henkilökohtaiset syyt vaikuttavat yksilötasolla meemien kaut‐ ta.  Juuret  ja  sukulaiset  vetävät  ihmisiä  puoleensa.  Toimeentulosyyt  liittyvät  työhön: ihmiset muuttavat sinne, missä toimeen tulemisen mahdollisuudet ovat  uskottavat.      ALUE B Erikoistumisalue 2 ALUE A Erikoistumisalue 1 Työntävät voimat Vetävät voimat Henkilökohtaiset syyt Toimeentulosyyt Meemit 148  ACTA WASAENSIA 4.7.3 Case kehittäminen    Metalliklusterin  kehittämistoimet  1990‐luvulla  Iisalmen  seudulla  ovat  tämän  tutkimuksen tilanne‐esimerkki kehittämistoimista:    Iisalmen teollisuuden kehittäminen oli hidasta 1980‐ ja 1990 –lukujen taitteessa kovan  ja  pitkän  laman  seurauksena.  Kaupungin  väkiluku  jatkoi  kuitenkin  kasvuaan,  koska  naapurikunnat luovuttivat väestöään Iisalmelle. Iisalmella meni hyvin väestökehityksel‐ lä mitattuna, mutta väestön rakenne muuttui salakavalasti. Ylä‐Savon elävä maaseutu  vapautti  väestöä  taajamiin.  Syntyi  pitkäaikainen  rakenteellinen  työttömyys.  Syrjäi‐ semmässä  Suomessa  Iisalmen  verrokkikaupungeilla meni  jo  paljon  huonommin.  Esi‐ merkiksi Lieksassa,  jonne myös perustettiin  teollisuuskylä, väestömäärä oli  jo  lähtenyt  laskuun. Syrjäkylät olivat jo pääosin tyhjentyneet.    1990‐luvun puolivälissä alkoi uusi tietoinen ponnistus. Töitä alettiin taas tehdä erityi‐ sesti Ylä‐Savon Kehittämisyhtiö Oy:ssä. Työ organisoitiin toimialoittain ja Ylä‐Savossa  siirryttiin klusteripohjaiseen kehittämistyöhön. Tärkein klusteri oli metalliklusteri, jossa  alkoi päättäväinen työ yritysten kehittämiseksi. Kehittämisstrategiaksi valittiin olemas‐ sa  olevien  yritysten  kehittäminen  ja  alihankinnan  kotiuttaminen. Näin  jälkeen  päin  katsottuna valittu strategia tuotti hyvän tuloksen erityisesti BKT:n kasvulla mitattuna.  Sitä vastoin Iisalmen työttömyysaste laski tuskastuttavan hitaasti.    Ylä‐Savossa metalliklusterin  tärkeimpänä kehittämisstrategiana on ollut  integroitumi‐ nen  taaksepäin  eli alihankinnan kotiuttaminen omalle  seudulle. Kehittämistoimilla on  haettu ja luotu yrityksiä, jotka tuottavat palveluita seudun omille kärkiyrityksille. Toi‐ mijoiden verkkoa on tiivistetty. Tällä tavalla Iisalmeen on luotu muun muassa raskaan  koneistuksen yritys  ja ohutlevyihin keskittyvä metalliyritys. Strategien etuna on ollut  se,  että  vastarintaa  on  ollut  vähän,  koska  uuden  yrityksen  toiminta  ei  ole  ollut  pois  paikkakunnalla jo olevilta yrityksiltä. Eräänä lähtökohtana työssä on ollut kuvata mark‐ kinoita ja etsiä tyhjiä ruutuja, joihin sitten on haettu yrittäjä. Tällä tavalla uusi tulija ja  uusi  liiketoiminta  ei  aiheuta vastarintaa. Näin uudet  tulijat  on  otettu hyvin vastaan  paikkakunnalla. Uuden  yrittäjän  kannalta  ruutu  on  tehty  houkuttelevaksi  niin,  että  noin puolet markkinoista  ja asiakkaista on haettu valmiiksi. Uusien yrittäjien hakemi‐ sessa  on  ollut  hyvä  yhteistyö  iisalmelaisten  yritysten  ja  Iisalmen  kaupungin  välillä.  Osapuolet ovat muun muassa yhteisesti rahoittaneet uusien yritysten hakemista. Tällä  konseptilla kaupunkiin ovat etabloituneet muun muassa Ylä‐Savo Koneistus Oy (uusi  yritys), IS‐Metalli Oy (Kuopiosta siirtynyt ja laajentunut yritys) ja HT Lasertekniikka  Oy (uusi toimipiste).      ACTA WASAENSIA 149 Iisalmen teollisten työpaikkojen lisäys 1990‐luvulla on perustunut usean pienen metal‐ liyrityksen kasvuun. Tyypillinen kasvaja on ollut yritys, jolla on ollut 1990‐luvun alus‐ sa 10‐15 työntekijää ja 1990‐luvon lopulla noin 30 työntekijää. Esimerkkeinä tällaisista  yrityksistä  on  hammastettuja  rattaita  valmistava Ahmotuote Oy  ja  hienomekaanisia  osia valmistava Oy Toolfac Ab, joka syntyi Atlas Copco Oy:n työn jatkajaksi Iisalmeen  1980‐luvun  puolivälissä. Metalliklusterin  tulevaisuudessa  on  nähtävissä  useita  kas‐ vusuuntia:  (1) autojen rakentaminen,  (2) valmiiden osasettien valmistaminen kokoon‐ panijoille,  (3)  puunjalostuksen  koneet,  (4)  ympäristötekniikan  koneet  ja  (5)  korkean  lämpötilan polttouunit ja lämpökattilat.    4.7.4 Case perustaminen    Peltomäen  ympäristöyrityspuisto  vuodesta  2000  lähtien  on  tutkimuksen  esi‐ merkkinä uuden klusterin perustamisesta:    Tutkimuksen tilanne‐esimerkkinä uuden teollisuuspuiston perustamisesta on Peltomä‐ en  ympäristöyrityspuisto  Iisalmessa. Alue  on  esimerkki  tietoisesta  ja  pitkäjänteisestä  toiminnasta  ja  laajenemiskelpoisesta  kokonaisratkaisusta.  Peltomäen  ympäristöyritys‐ puisto on jätehuoltoon ja kierrätykseen erikoistunut teollisuusalue valtatie 5:n varrella.  Alueella on jo kokemusta kuntien välisestä yhteistyöstä jätehuollon parissa. Tavoitteena  on  nostaa  Peltomäki  valtakunnan  tasolla  merkittäväksi  ympäristöalan  keskittymäksi  kokoamalla  samalle  alueelle  nykyiset  ja  tulevat  alueen  ja maakunnan  ympäristöalan  yritykset sekä muutama valtakunnallinen yritys. Pitkän aikavälin tavoitteena on luoda  alueelle  100  uutta  työpaikkaa  seuraavan  kymmenen  vuoden  aikana.  Peltomäellä  on  mahdollisuus koota tuotevastuuseen nojaavaa esikäsittelyä  ja  teollisuutta,  joka käyttää  raaka‐aineita kestävyyden periaatteen mukaisesti. Vastaavaa aluetta  ei Suomessa  tällä  hetkellä ole.    Teollisuuspuiston syntymistä voi kiihdyttää esimerkiksi lakimuutokset. Näin on käynyt  myös Peltomäen osalta: toimiala muuttuu tiukentuvan lainsäädännön takia.   Käytännössä  kiristyneet määräykset  ovat  johtaneet  kaatopaikkojen  vähe‐ nemiseen,  kasvaneisiin  jätemaksuihin  ja  lisääntyneisiin  kustannuksiin.  Tämä on  johtanut suurempiin yksiköihin,  jolloin monen kunnan alueella  toimii yksi jätehuollosta vastaava yhtiö, joka hoitaa liiketoimintanaan jät‐ teiden  keräilyn,  kuljetuksen  ja  loppusijoittamisen.  Samalla  on  kuitenkin  luotu uusi, kasvava teollisuudenala, joka käyttää raaka‐aineenaan kulutta‐ jien ja teollisuuden hylkäämiä materiaaleja. (Aluekehityssäätiö ja Kuopion  yliopisto 2001)      150  ACTA WASAENSIA Iisalmen kaupungin tavoitteena on kytkeä ympäristöyrityspuisto‐hanke Tavoite 1   ‐ohjelmakauden rahoitukseen. Näin Iisalmi pystyy  luomaan uuden klusterin osin EU‐ rahoituksen ja valtion rahoituksen turvin. Hankkeen käynnistäjä on Iisalmen kaupunki,  joka on alueen ideoinnissa käyttänyt apunaan alan yrittäjiä ja tutkijoita. Eräänä tavoit‐ teena on muodostaa Peltomäkeen hedelmällinen Kuopion ja Oulun yliopiston rajapinta,  jossa  Iisalmi  pääsee  kilpailuttamisen  kautta  hyödyntämään  molempien  maakun‐ tayliopistojen  parasta  ympäristöteknologian  osaamista. Yliopistot  ovat  sopineet  keski‐ näisestä  yhteistyöstään  Ylä‐Savossa.  Sopimuksen mukaan  yliopistot  edistävät muun  muassa osaamiskeskusohjelmia  ja edesauttavat aluekeskusohjelmien toteuttamista. Pel‐ tomäen ympäristöyrityspuistosta hyötyvät monet tahot: ympäristöalan yrittäjät ‐  lain‐ mukainen  toimintaympäristö  ja  logistinen  kokonaisratkaisu;  alueen  asukkaat  ‐  alueen  ympäristöllinen tila paranee; työvoima‐ syntyy uusia työpaikkoja; ympäristöviranomai‐ set ‐ alan palveluita saatavilla; toiminnot omalla alueellaan, eivät taajamissa hajallaan;  Iisalmen kaupunki ‐ verotulot uusista yrityksistä ja asukkaista; imagohyöty; yritykset ‐  uusia kasvu‐uria esimerkiksi laitevalmistuksessa; jätteiden käsittely mahdollista ja kul‐ jetuskustannukset pienemmät, parantunut kate sivutuotteiden myynnin ansiosta sekä;  alueen imago.    Ympäristöyrityspuiston imagovaikutusta voidaan pitää merkittävänä. Puisto luo mieli‐ kuvan alueesta, joka huolehtii ympäristöstään. Tällainen ympäristö on turvallinen asua  ja se myös toimii kestävästi. Iisalmesta hanke antaa hyvän kuvan: kaupunki ottaa vaka‐ vasti vastuun  tulevaisuuden ympäristöstä  ja on valmis panostamaan  sen  eteen. Näin  Peltomäki on osa Iisalmen kaupungin imagon luontia. Peltomäen alueen suunnittelu ja  toteutus vaiheistetaan  lainsäädännön kehittymisen mukaan. Tämä on samalla markki‐ noiden  kypsyysjärjestys,  koska  koko  toimiala muuttuu  lainsäädännön  tiukkenemisen  tahdissa. Kehitystä  Iisalmessa  vauhdittaa  se,  että  alueella  on  koneenrakennusta,  joka  löytää  ympäristöalasta  uuden  kasvusuunnan.  Ympäristöklusterin  syntyä  Iisalmeen  ovat  vauhdittaneet  seuraavat  tekijät:  (1) Yhteinen  tahtotila: Ylä‐Savon  aluekeskusoh‐ jelma,  (2) Tiukkeneva  ja muuttuva  lainsäädäntö: ympäristölainsäädännön  tiukkuus  ja  nopea muuttuminen 2000‐luvulla,  (3) Yhteistyöperinne: Ylä‐Savon kuntien pitkä yh‐ teistyöperinne ja olemassa oleva 7 kunnan yhteinen jätekeskus, (4) Edelläkävijät: hyvien  alan yritysten olemassaolo  Iisalmessa  (MUTE Oy,  Iisalmen Keräysöljy Oy sekä Kiin‐ teistöhuolto Rytkönen Oy), (5) Kaupungin panostus: Iisalmen kaupungin tekemä mää‐ rätietoinen tieto, (6) Julkinen rahoitus: EU‐rahoituksen käyttäminen hankkeen ja alueen  toteuttamisessa,  (7)  Strateginen  ajattelu:  pääsy mukaan  aluekeskusohjelman  uudeksi  toimialaksi,  (8) Sitoutuneet virkamiehet:  on ymmärretty pitkäjänteisen  työn merkitys  uutta  toimialaa  luotaessa,  (9)  Yliopistojen  vaikutus: Oulun  ja  Kuopion  yliopistojen  positiivinen vaikutus Iisalmessa sekä (10) Paikallinen tutkimuslaitos: sonkajärveläinen  Aluekehityssäätiö on ollut mukana kehittämistyössä.      ACTA WASAENSIA 151 4.7.5 Case tulevaisuus    Millaisia klustereita voi syntyä Ylä‐Savoon tulevaisuudessa nykytilan jatkumo‐ na? Tässä tutkimuksessa tulevaisuutta hahmotellaan megaklusterin avulla. Sii‐ nä eri toimialat alkavat yhdentyä suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Tulevan me‐ gaklusterin  rakennusaineet  ovat  jo  seudulla. Megaklusteri  katsotaan  seisovan  nykyvahvuudella mutta nojaavan siitä uuteen suuntaan. Se viittaa myös kasva‐ vaan  toimialaan,  jonne menestyvän  kunnan  tulisi panostaa  (esim.  Ikola  et  al.  2004:122). Tuleva megaklusteri Iisalmen seudulla on todennäköisesti jokin seuraavista  toimialoista:  1. Puumegaklusteri: puun modifiointi ja sen koneet  2. Energiamegaklusteri:  energiantuotanto,  sen  koneet  ja  oheislaitteet  sekä  bio‐  ja  kierrätyspolttoaineet  3. Ympäristömegaklusteri: ympäristötekniikan koneet ja uudet menetelmät  4. Ajoneuvomegaklusteri: kuljetusjärjestelmät ja tulevaisuuden ajoneuvot  5. Luontomegaklusteri:  luontoon,  puhtaaseen  luomuruokaan  ja matkailuun  perus‐ tuva uusi yritysrakenne, joka nojaa maaseutuun    Edellä  kuvattuja megaklustereiden  aihioita  kuvataan  tarkemmin  tämän  tutkimuksen  liitteessä  3.  Puu‐,  energia‐,  ympäristö‐  ja  ajoneuvomegaklusterit  voivat mennä  osin  päällekkäin.  Tämä  on megaklusterin  eräs  ominaisuus.  Luontoklusterin  lähtökohta  on  sitä vastoin erilainen: se perustuu elävän maaseudun monipuolistumiseen palveluiden  osalta sekä maatalouden, matkailun ja elintarviketeollisuuden moderniin yhdistelmään.  Kaikki  klusterit  nojaavat  Iisalmen  seudun  vahvaan maatalous‐  ja metalliosaamiseen,  johon kytkeytyy nykyajan  ilmiönä  informaatiotekniikan  ja koneenrakennuksen osaami‐ nen. Klustereilta vaaditaan myös uutta  toimintatapaa, uusia  tuotteita sekä  jalostusar‐ von  nostoa. Esimerkiksi  ympäristöteknologian mahdollisuudet  on  jo  tunnistettu Ylä‐ Savossa:  ”Vaikka metsä‐  ja puuosaaminen nousevatkin selvästi seutukunnan mer‐ kittävimmäksi  kehittämisen  painopistealueiksi,  taustaryhmien  tarkastelu  osoittaa, että nuoret ikäluokat nostavat tärkeäksi painopistealueeksi ympä‐ ristö‐ ja ympäristöteknologiaosaamisen. Iisalmessa, Kiuruvedellä, Varpais‐ järvellä ja Vieremällä ympäristöteknologia nousee esiin tärkeänä painopis‐ tealueena. Tuloksista  voidaan myös  todeta,  että  vaikuttajaryhmän  näke‐ myksen mukaan seutukunnan kolme tärkeintä painopistealuetta ovat met‐ sä‐  ja  puuosaaminen,  metalliosaaminen  ja  maito‐  ja  elintarvikeosaami‐ nen”. (ASM‐Tutkimus Oy 2003:29)      152  ACTA WASAENSIA 4.8 Julkiset aluekehittämistoimet tilannetekijöinä    Aluepolitiikka  ja  kuntien  elinkeinopolitiikka  ovat  tilannetekijöitä  yrityksen  kannalta, mutta klusterin ja seudun kannalta jo systeemiin kuuluvia osia, joilla  on merkitystä  järjestelmäkilpailussa menestymisessä. Aluepolitiikka  tarkoittaa  kaikkea sitä  julkisen vallan  toimintaa,  jolla pyritään  tasoittamaan alueiden ke‐ hittyneisyyseroja  ja  kehittämään  eri  alueita  niiden  omien  mahdollisuuksien  pohjalta  (Sisäasiainministeriö  1986).  Aluepolitiikan  kohdealueita  voivat  näin  olla  eri  tyyppiset  alueet  ja  paikkakunnat. Monet  alueellisesti  vaikuttavat  toi‐ menpiteet yhteiskuntapolitiikan eri lohkoilla saattavat olla aluepolitiikan osate‐ kijöitä. Elinkeinopolitiikalla puolestaan  tarkoitetaan  julkisen vallan  toimia,  joi‐ den  tarkoituksena on yhteiskunnan  taloudellisen perustan eli elinkeinopohjan  vahvistaminen, sen uudistamisesta huolehtiminen ja sellaisen toimintaympäris‐ tön  luominen,  jossa  elinkeinoelämä  ja  yritykset  voivat  tuloksellisesti  toimia  (Aronen 2001:7). Kunnallinen elinkeinopolitiikka voidaan määritellä sekä välit‐ tömiksi  että  välillisiksi  toimenpiteiksi,  joiden  tarkoituksena  on  oman  alueen  elinkeino‐ ja yritystoiminnan edistäminen (Vartiainen ja Lähdesmäki 1997:9).    Nopea  yhteiskuntarakenteen muutos  edellyttää muutoksia  aluepolitiikan  kei‐ noissa.  Aluepolitiikan  tavoitteet  ja  keinot  ovat  muuttuneet  vuosikymmenten  kuluessa Sisäasiainministeriön (1986) mukaan seuraavasti:  ”Alueiden  taloudelliseen  kehitykseen  vaikuttavia  keinoja  alettiin  useissa Länsi‐Euroopan maissa  kehittää  jo  1930‐luvulla,  ja  ne  va‐ kiintuivat  1940‐luvun  loppupuolelta  alkaen.  Suomessa  alueellisia  tukia  otettiin  ensimmäisen  kerran  käyttöön  maataloudessa  1930‐ luvun  lopulla.  Toisen  maailmasodan  jälkeen  alueellista  kehitystä  suunnattiin muun muassa asutustoiminnalla ja perusrakenneinves‐ toinneilla.    Alueelliset  erot  alkoivat  1950‐luvulla  kärjistyä  teollistumisen  no‐ peutuessa. Poliittinen keskustelu heikoimpien alueiden ongelmista  alkoi 1950‐luvun alkupuolella. Jo 1950‐luvulla valtionyritysten suu‐ ria  investointeja suunnattiin aluepoliittisin perustein. Ensimmäisiä  kehitysaluepolitiikan  luonteisia  erityistoimenpiteitä  oli  vuonna  1958  säädetty  laki  Pohjois‐Suomen  teollisuuden  veronhuojennuk‐ sista.”    Korhosen  (2003)  mukaan  silloinen  Suomen  Pankin  johtaja  Kekkonen  esitti  vuonna 1952 kannanotossaan ”Onko maallamme malttia vaurastua?”, että Poh‐ jois‐Suomeen tulee perustaa valtion omistamia tehtaita; sillä tavoin kirkastettai‐   ACTA WASAENSIA 153 siin syrjäisten alueiden  tulevaisuutta. Iisalmen Sanomien (1967) mukaan silloi‐ nen pääministeri Karjalainen lausui seuraavasti Sonkajärvellä:  ”On vakavasti harkittava, eikö valtiovallan ole asetettava erityinen  elin, komitea tai neuvosto, joka alkaa nopeasti laatia yhtenäistä eri‐ tyissuunnitelmaa  kehitysalueiden  elinkeinoelämän  monipuolista‐ miseksi.    Tuollaisen elimen tehtävä on selvittää, miten yritystoiminnan edel‐ lytyksiä näillä alueilla on parannettavissa esimerkiksi ammattikas‐ vatuksella, tontti‐ ja maapolitiikalla, maantieverkostoa parantamal‐ la,  rautateiden  tariffipolitiikalla,  sähkövoima‐tariffipolitiikalla,  ve‐ ropoliittisin  toimenpitein,  valtion  avustuksin  ja  luottopoliittisin  toimenpitein”.    ”Mitkä ovat kehitysalueen tunnusmerkit? Meillä voidaan tällaisen alueen eräi‐ nä tärkeinä tunnusmerkkeinä pitää keskimääräistä alhaisempaa teollistumisas‐ tetta  ja  väestön  tulotasoa  sekä  väkiluvun  keskimääräistä  hitaampaa  kasvua,  minkä pääasiallisesti aiheuttaa väestön voimakas muuttoliike mainituilta alueil‐ ta”.(Iisalmen  Sanomat  1967)  Aluepolitiikan  mahdollisuuksia  oli  Korhosen  (2003) mukaan kartoitettu  jo ennen Karjalaisen puhetta mm. kauppa‐  ja  teolli‐ suusministeriön  pienteollisuus‐neuvottelukunnan  kehitysaluetoimikunnassa.  Aluepolitiikan  rakenteluun  Suomi  haki  eväitä  mm.  Englannista  ja  Etelä‐ Italiasta,  joissa oli muita aikaisemmin ryhdytty erikoistoimenpiteisiin alueiden  kehityserojen  tasoittamiseksi. Suomea hieman aikaisemmin  samantapaisia  toi‐ menpiteitä  kehitysalueiden  hyväksi  alkoivat  suunnitella  ja  toteuttaa  myös  Ruotsi, Tanska ja Norja.    Aina 1970‐luvun puoliväliin saakka aluepoliittisilla toimilla pyrittiin tuotannon  ja elintason kohottamiseen. Sen  jälkeen  tavoitteeksi  tuli  tasapainoisen alueelli‐ sen kehityksen edistäminen. Sisäasiainministeriön (1986) mukaan aluepolitiikan  rahoitus oli  reaalisesti korkeimmillaan vuonna  1975 ollen yhteensä noin  1400  miljoonaa markkaa, josta lainojen osuus oli 1200 miljoonaa markkaa ja avustus‐ ten osuus oli 200 miljoonaa markkaa. Aluepolitiikan  toimintalinjoja eri vuosi‐ kymmeninä Suomessa voidaan luonnehtia edellistä lähdettä (emt.) mukaillen ja  tämän tutkimuksen mukaan seuraavasti:    1. Asuttamisen, maatalouden ja elintason kohottamisen jakso:  (1) asutustoiminta alkoi 1940‐luvulla, (2) maatalouden aluepolitiikka (mm. alu‐ eellinen hintatuki) alkoi 1960‐luvulla  ja  (3) ensimmäiset aluepoliittiset  lait sää‐ 154  ACTA WASAENSIA dettiin vuonna 1966. Ne takasivat kehitysalueiden teollisille yrityksille verohel‐ potuksia ja korkotukea.    2. Teollistamisen ja tasaisemman aluekehityksen jakso:  (1)  teollistava aluepolitiikka  (luotot kunnille,  teollisuuskylät, kuljetustuki, KE‐ RAn perustaminen)  alkoi  1970‐luvun  alkupuolella,  (2)  yritysten  kehittäminen  (koulutus‐  ja  kehittämisavustukset)  alkoi  1970‐luvun  puolivälissä,  (3)  sijain‐ ninohjaus  alkoi  1970‐luvun puolivälissä,  (4)  julkisten palvelujen kehittäminen  (esimerkiksi yliopistot, peruskoulut  ja terveyspalvelut) alkoi 1970‐luvun puoli‐ välissä,  (5)  maaseutupolitiikka  alkoi  1980‐luvulla  ja  (6)  alueprojektit  alkoivat  1970‐luvun lopulla.    3. Erityisalueiden ja suurkaupunkien jakso:  (1) erityisalueajattelu alkoi 1980‐luvulla, (2) taantuvien teollisuusalueiden huo‐ miointi 1980‐luvun puolivälissä ja (3) suuret kaupungit otettiin mukaan tarkas‐ teluun 1980‐luvun puolivälissä palveluongelmien  tai  teollisuuden rakennekrii‐ sien takia.    4. Maakuntien Eurooppaan siirtyminen:  (1) läänin kehittämisraha otettiin käyttöön 1980‐luvun puolivälissä, (2) 1993 lo‐ pussa  säädettiin  laki  alueiden  kehittämisestä,  jossa maakunnallinen  aluekehi‐ tysvastuu  annettiin perustetuille maakuntien  liitoille,  (3) EU:hun valmistavan  kauden rahoitus alkoi 1990‐luvun loppupuolella, (4) EU:n tukiohjelmat alkoivat  2000‐luvun  alusta,  jolloin maakuntien  yhteistyöryhmistä  tuli  keskeinen  linkki  alueiden ja EU:n välille ja (5) yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen toimenku‐ va laajeni opetus‐ ja tutkimustyöstä aluepoliittiseen kehittämistyöhön.    Nyt  2000‐luvulla klustereiden perustamisessa on  erilainen  toimintaympäristö,  koska  yritystoiminnan  edistämisessä  on  tapahtunut  muutoksia.  Esimerkiksi  emeritusprofessori Hautamäen (2002) mukaan valtakunnallisessa maaseutupo‐ litiikassa teollisuuden kehittäminen on  jäänyt taka‐alalle  ja ensi sijassa kuntien  harteille. Tämä  tarkoittaa ennen kaikkea valtion vetäytymistä aluepolitiikasta,  mikä  on  ollut  huomattava  muutos  tilannetekijöissä  yritysten  kannalta.  Aina  1970‐luvulta lähtien yritystoiminnan edistämisen välineissä on tapahtunut seu‐ raavia tutkimuksessa koottuja muutoksia Iisalmen kaltaisissa kaupungeissa:    1. Kielteiset muutokset:   (1) valtion kokonaisrahoitus syrjä‐suomeen on vähentynyt  ja se on suuntautu‐ nut esimerkiksi  teknologiarahoituksena suuriin kaupunkeihin,  (2) kuntien val‐ tiolta saama yritystoiminnan korkotukiluotto on poistunut, (3) Finnveran (enti‐   ACTA WASAENSIA 155 nen Kera)  rooli  on muuttunut  pankkien  suuntaan,  (4)  kehitysalueluotot  ovat  poistuneet,  (5)  verohuojennuslait  ovat  poistuneet,  kuten  vapaat  poisto‐ oikeudet, (6) kehitysalueiden kuljetustuki on poistunut, (7) hankintamenon ylit‐ tävä ylimääräinen 3%:n vähennys on poistunut kokonaan, (8) ylimääräinen in‐ vestointivähennys on poistunut, (9) leimaverottomuus on poistunut luotoista ja  kiinteistökaupoista,  (10)  lainojen  valtiontakaukset  ovat  poistuneet,  (11)  teolli‐ suuden  avustukset  ovat  poistuneet:  esimerkiksi  sähköliittymä‐,  ammattioppi‐ las‐  ja vientinäyttelyavustukset,  (12) uusiin  lunastussopimuksiin on  tullut va‐ rainsiirtovero,  (13) omaksi  lunastusajan maksimiksi on  tullut 5 vuotta,  (14)  in‐ vestointitukea ei saa siirtää vuokralaisyrityksen hyödyksi, vaan se jää rakennut‐ tajalle,  (15)  aikuiskoulutustoiminta  (kurssikeskukset)  on  yhdistetty  ammat‐ tiopetukseen,  (16) kokonaisuutena kokonaisrahoitus perusteollisuuteen on vä‐ hentynyt ja (17) kuntien taloustilanne on kiristynyt: osa kunnista keskittyy vain  peruspalvelujen tuottamiseen    (2) Myönteiset muutokset:  (1) EU:n Tavoite 1 –ohjelma Itä‐Suomessa vuosina 2000‐2006, (2) muuntokoulu‐ tukset  ja ammattikorkeakoulujärjestelmä vaikuttavat seututasolla väestön kou‐ lutustasoon  ja koulutetun  työvoiman pysyvyyteen,  (3) kasvavat eläkerahastot:  eläkelaitoksilta (esimerkiksi Kuntarahoitus ja Kuntien Eläkevakuutus) on saata‐ vissa edullisia  lainoja kuntien  takauksella,  (4) Tekesin alueellinen  toiminta on  auttanut tuotekehityksen rahoituksessa, (5) yritysneuvontaa on paremmin saa‐ tavilla,  (6) kuntien  suorat  tuet  ja osakkuudet ovat  lisääntyneet, mutta kuntien  linja vaihtelee tässä asiassa  jyrkästi, (7) asuntotilanne on parempi syrjäseuduil‐ la, (8) räätälöityä koulutusta ja työvoimakoulutusta on saatavissa, (9) naisyrittä‐ jyys on kasvussa, ja (10) asuinympäristön arvostus työhön verrattuna on lisään‐ tymässä asuinpaikkaa valittaessa    Oulasvirran ja Brännkärrin mukaan (2001:9) kunnalla on Suomessa palveluteh‐ tävä,  viranomaistehtävä  ja  poliittinen  tehtävä. Kunnan  tehtävänä  on  järjestää  palveluja asukkailleen. Palvelutehtävä on kuitenkin laajentunut koko kuntayh‐ dyskuntaa  koskevaksi  kehittämistehtäväksi.  Tähän  tehtävään  kuuluu  myös  elinkeinotoiminnan  edistäminen.  Parhaimpia  tuloksia  elinkeinopolitiikassaan  ovat saaneet aikaan ne kunnat,  jotka ovat pystyneet ennustamaan taantuvat  ja  kasvavat toimialat  ja  joissa kunnan kaikki toimijat ovat yhdessä pyrkineet tiet‐ tyyn tavoitteeseen (Ikola et al. 2004:122). Tultaessa 2000‐luvulle havaitaan, että  kunnalliset  palvelut  voivat  olla  myös  ylimitoitetut:  Suomen  väestö  keskittyy  muutamalle alueelle Suomessa. Tästä seuraa infrastruktuurin pääomatappioita,  koska  toisaalle  rakennetaan  lisää  ja samaan aikaan  toisaalle  jää käyttämätöntä  kapasiteettia. Samanaikaisesti useita kuntia kalvaa työttömyys ja kasvava tarve  156  ACTA WASAENSIA tulonsiirtoihin. Kuntien kehitystä viimeisen 10 vuoden aikana kuvaa esimerkik‐ si Soininvaara (2002:18‐19) kirjassaan ”Ministerikyyti” seuraavasti:  ”Koska väestön vanhenemisen,  työttömyyden  ja  työmarkkinoiden  kärjekkään  eriytymisen  takia  hyvinvointivaltion  rahoituksessa  on  jouduttu  raivaamaan  tilaa  tulonsiirroille, palveluille  on  jäänyt  ra‐ haa vastaavasti vähemmän. Kuntatalous menetti kokonaisrahoituk‐ sestaan lähes 10 prosenttia vuosien 1990 ja 1993 välillä ja pysyi sen  jälkeen alamaissa koko vuosikymmenen.    Suhteessa  bruttokansantuotteeseen  tämä  kuntien  veronmaksajilta  tuleva rahoitus on alentunut 16,4 prosentista 13,6 prosenttiin. Työt‐ tömyys  ja  siitä  johtuva  tulonsiirtojen  tarve  syövät palveluihin pe‐ rustuvaa hyvinvointiyhteiskuntaa.”    Muutto‐  ja pääomatappioalueita syntyy Suomessa, koska useiden alueiden vä‐ estöpohjat  ovat  ohuita  ja  luonnollinen  väestönkasvu  on  pientä.  Maa  näyttää  kärjistäen  jakaantuvan Pähkinäsaaren rauhan rajan mukaan Länsi‐Suomen hy‐ vinvointialueeseen  ja  Itä‐Suomen  reservaattialueeseen,  joka  luovuttaa  raaka‐ aineita ja väestöä länteen ja etelään (esim. Hirvonen 2003 suull.). Pääoman tuot‐ toa  voidaan  kunnissa  kuitenkin  parantaa  seuraavilla  tavoilla  (Harju  2002  suull.):  (1) Talouspohjaa  levennetään kuntaliitosten  tai  seutuyhteistyön kautta  eli optimaalisilla kuntaliitoksilla infrastruktuuri ’mitoitetaan’ oikeaksi. (2) Kun‐ ta saneeraa toimintansa ja mitoittaa palvelut oikealle tasolle eli palvelurakenne  joustaa väestörakenteen mukaan. (3) Kunta supistaa toimintojaan eli pienentää  palvelujen  volyymiä.  (4) Valtio  huolehtii  tietyistä  alueista  tai palveluista  niin  sanotulla  territorio‐mallilla    eli  syrjäisten kuntien ongelmat  sysätään valtiolle.  Kuntien  kehitysvaiheita  viime  vuosikymmeninä  voidaan  kuvata  seuraavasti  Iisalmen kaupunginjohtajia Harjua (2002 suull.) ja Saastamoista (Nissinen 2003)  mukaillen  ja tässä tutkimuksessa tehtyjen päätelmien (vrt. Wuori et al.1999:29)  mukaan:    1) 1960‐luku:  Vuosikymmen oli maatalouden kyseenalaistamisen ja metsätalouden koneellis‐ tamisen  aikaa.  Kirjanpitovelvollisuus  tuli  maatalouteen  ja  osoitti  todeksi  toi‐ minnan huonon kannattavuuden. Alkoi muuttoliike – monet lähtivät Ruotsiin.  Siirryttiin kyläyhteisöjen ajasta kansainväliseen toimintaympäristöön.     Elinkeinopoliittisia  toimia  olivat:  maareservien  kokoaminen,  uusien  kaupun‐ ginosien ja teollisuusalueiden suunnittelu, yritysten aktiivinen houkuttelu kun‐   ACTA WASAENSIA 157 tiin alkoi, kuntien maapolitiikan määrittely sekä kehitysaluepolitiikan hahmot‐ telu Suomessa.    2) 1970‐luku:  Vuosikymmen  oli  voimakasta  teollistumisen  aikaa  aluepoliittisine  lakeineen,  jotka mahdollistivat yrityksien perustamisen nykyiseen lainsäädäntöön nähden  helpommin. Kuntaliitos, väestötilanne  ja väestön  rakenne  loivat pohjan  ’Suur‐ Iisalmen’  syntymiselle.  Siirryttiin  agraariyhteiskunnasta  teolliseen  yhteiskun‐ taan. Kunnat  hakivat  aktiivisesti  yrityksiä.  Nissisen  (2003) mukaan  teollisten  työpaikkojen  hankkimisen  onnistumista  voitiin  arvioida  vasta  parin  vuoden  kuluttua yrityksen paikkakunnalle sijoittumisesta.    Elinkeinopoliittisia  toimia  olivat:  kuntasuunnitelmat,  joihin  tuli  sisältyä  erilli‐ nen osio elinkeinopolitiikasta, teollisuuskylien perustaminen, teollistamisyhdis‐ tykset  ja ’kummisedät’ kunnan myyntimiehinä, aktiivinen yrityshankinta, elin‐ keinosihteerit, valtion hajasijoituspäätökset (virastot, tehtaat, yliopistot), kerros‐ talojen  rakentaminen  ja muu  asuntotuotannon  tehostaminen  sekä  valtio  elin‐ keinopoliittisena toimijana.    3) 1980‐luku:  Vuosikymmen oli palvelujen rakentamisen aikaa,  jolloin huomiota kiinnitettiin  muun  muassa  koulutuspalvelujen  kehittämiseen,  asumismahdollisuuksien  edistämiseen  sekä  terveydenhuollon  ja  sosiaalipalvelujen  kehittämiseen.  Kir‐ konkyliin  syntyi muutaman kerrostalon  lähiöitä. Edellisellä vuosikymmenellä  syntyneen teollisuuden työvoimalle luotiin kaupunkeihin peruspalveluja ja inf‐ rastruktuuria. Siirryttiin teollisesta yhteiskunnasta palveluyhteiskuntaan. Edel‐ lisellä vuosikymmenellä tehtyjä yrityshankintoja sulateltiin.     Elinkeinopoliittisia  toimia  olivat:  palvelujen  kehittäminen,  vuokra‐asuntojen  rakentaminen  ja  kuntien  vuokra‐asuntoyhtiöt,  kunnallistekniikan  rakentami‐ nen,  ammatillisten  koulutuspalvelujen  kehittäminen,  virkapaketit  (mm.  elin‐ keinoasiamiehet)  sekä  ”toimialarenkaiden”  perustaminen  kehittämään  yritys‐ ten yhteistyötä.    4) 1990‐luku:  Vuosikymmen oli voimakasta sopeuttamisen aikaa kansantaloudessa  tapahtu‐ neen  suuren muutoksen  vuoksi.  Syntyneet  rakenteet  joutuivat  kriittiseen  tar‐ kasteluun. Työpaikat keskittyivät alueellisesti. Väestön liikehtiminen kasvukes‐ kuksiin alkoi, mutta vuosikymmenen lopulla muuttoliike suuriin kaupunkeihin  158  ACTA WASAENSIA alkoi hiipua. Muuttajat olivat opiskelijoita,  ja muuttoliike pääosin kaupunkien  ja kasvukeskusten välistä. Siirryttiin palveluyhteiskunnasta tietoyhteiskuntaan.     Elinkeinopoliittisia  toimia  olivat:  palvelujen  sopeuttaminen,  kuntien  yhteiset  elimet  ( mm. kehittämisyhtiöt), korvaavien  työpaikkojen  luominen kadonneen  savupiipputeollisuuden  tilalle,  pienet  kunnat  vähensivät  elinkeinotoimiaan,  yrittäjätalojen  ja  teknologiakylien  rakentaminen,  ICT‐painotteiset ohjelmat esi‐ merkkinä eTampere ‐ohjelma sekä akateemisten koulutuspalvelujen kehittämi‐ nen.    5) 2000‐luku:  Vuosikymmen  on  seutuistumisen  ja  tiukkenevan  talouden  aikaa. Kunnalliset  palvelut organisoidaan uudelleen  luontaisten yhteistyöalueiden kautta, mutta  myös  osin  taloudellisen  pakon  sanelemana.  Kirkonkylien  kerrostalolähiöt  ja  vuokratalot  tyhjenevät  ja  taajamien  sisälläkin  voi  olla  väestökatoa  verrattuna  taajamia  ympäröivään  ’viheralueeseen’.  Ihmiset muuttavat  pienemmistä  kau‐ pungeista  suurempiin  ja  näistä  edelleen  suurkaupunkeja  ympäröiviin  kehys‐ kuntiin.  Väestörakenteessa  tapahtuu  muutoksia,  jotka  aiheuttavat  muutos‐ painetta  sosiaalipalveluissa.  Siirrytään  tietoyhteiskunnasta  elämysyhteiskun‐ taan,  jossa kaikkiin  tuotteisiin  ja palveluihin  liittyy ”elämysosio”. Seutujen ke‐ hittämisessä  huomio  siirtyy  syrjäseuduista  kaupunkiseutuihin  ja  näiden  on‐ gelmiin.     Elinkeinopoliittisia  toimia olivat: pääomasijoittaminen, kommunikaatioyhteyk‐ sien rakentaminen, ns. seutuverkot, kiinteistöyhtiöt yritysten tai naapurikuntien  kanssa yhdessä, EU‐rahoitteiset kehittämishankkeet, kuntien omat irtiotot elin‐ keinopolitiikassa  ns.  virallisista  seutukunnista  sekä  kuntaparit,  valikoitunut  yhteistyö, moniulotteiset toimintomatriisit seuduilla.    Näitä eri ajanjaksoja kuvaten  ja selittäen voidaan rakentaa pohjaa sille, ovatko  paikkakunnan kulttuurigeenit riittäviä megaklusterin synnyttämiselle. Kuntien  rooli  elinkeinotoimijoina on  ristiriitainen. Kunnissa  tehdyt  linjaukset vaihtele‐ vat. Oulasvirran ja Brännkärrin (2001:53) mukaan:  ”Elinkeinotoiminnan  yleisten  edellytysten  luomisen  on  katsottu  vakiintuneesti  kuuluvan  kunnan  toimialaan. Monet  kuntien  tuot‐ tamat  palvelut  hyödyttävät  tavalla  tai  toisella  elinkeinoelämää  ja  luovat sille toimintaedellytyksiä”.    Lipiäisen (2000a:759) mukaan paikkakunnan identiteetti syntyy, jos tietyllä alu‐ eella, sen väestöllä  ja  toiminnoilla on riittävästi yhdenmukaisia ominaisuuksia    ACTA WASAENSIA 159 ja piirteitä. Identiteetin varaan voidaan rakentaa elävä yhteisö, toimiva julkinen  sekä yksityinen palvelukokonaisuus. Sen ihmisiä yhdistävät sama murre, samat  toiminta‐  ja käyttäytymistavat sekä yhteinen menneisyys.  Identiteetistä syntyy  ihmisten mielissä paikkakunnan imago. Alueita yhdistää pikemminkin mennei‐ syys kuin tulevaisuus. Tämä selittää kulttuurigeenien merkityksen. Uudet gee‐ nit  ovat  vasta  syntymässä  ja  uuden  identiteetin  rakentaminen  kestää  vuosi‐ kymmeniä. Uusi identiteetti syntyy yhteen kasvamalla. Nykyään paikkakuntien  uusina  identiteettilähteinä ovat  lähinnä korkeakoulut  ja yliopistot. Nämä hou‐ kuttelevat puoleensa lahjakkaista nuoria ihmisiä (esim. Hirvonen 2003 suull.).    Kunnan  imagoa  tärkeämpi asia on seudun  imago. Tässä  tutkimuksessa käyte‐ tään käsitettä seutu, jolla tarkoitetaan aluetta, jonka yritykset tekevät yhteistyö‐ tä. Menestymisen kaava voidaan tiivistää seuraavasti: Vain seudut menestyvät,  ja seudut menestyvät vain,  jos niissä on menestyviä yrityksiä. Menestyvät yri‐ tykset menestyvät,  jos niissä on  lahjakkaita  ihmisiä. Lahjakkaat  ihmiset halua‐ vat olla muiden  lahjakkaiden  ihmisten  joukossa – kuulua menestyjien  tiimiin.  Lahjakkaat  ihmiset antavat parhaansa hyvin  johdetussa ympäristössä. Paikka‐ kunnan imagoa ei voida markkinoida niin, että se ei perustu paikkakunnan to‐ delliseen  identiteettiin. Paikkakunnan omien asukkaiden on voitava hyväksyä  väittämät,  joilla paikkakuntaa myydään. Yhä enemmän paikkakuntien asemaa  peilataan suhteessa erilaisiin virtoihin: muuttoliike, pääomavirrat, koulutus ym.  Yhteiskuntaa kuvataan yhä enemmän virtojen tilana tai tarinoiden kautta. Tari‐ nat vahvistavat paikkakunnan imagoa ja ovat kustannustehokas tapa markkinoinnissa.  Esimerkiksi Sonkajärven  kunta Ylä‐Savossa  tunnetaan maailmanlaajuisestikin Eukon  kannostaan.  Seudulla  elävä  tarina  rosvo‐Ronkaisen  naisia  ryöstävästä  joukkiosta  vie  nyt pientä kuntaa maailmalle.    Kuntien  päätöksentekoympäristö  on  jopa  monimutkaisempi  kuin  yritysten,  koska  ne  tuottavat  sellaisia  palveluja,  joita muiden  ei  kannata  taloudellisista  syistä tuottaa. Kunnat tekevät myös yritysten toimintaympäristöön vaikuttavia  päätöksiä.  Ahvo‐Lehtisen  ja  Miettisen  (2002:30)  mukaan  kuntien  nettokulut  vuonna  2000  elinkeino‐  ja  työllisyyspolitiikkaan olivat  Suomessa  investoinnit,  lainat ja takaukset mukaan luettuna yhteensä noin 3,6 mrd mk, josta elinkeino‐ politiikan osuus oli noin 2,5 mrd mk  ja  työllisyyspolitiikan noin 1,1 mrd mk.  Elinkeino‐  ja  työllisyyspolitiikan  yhteenlaskettu  osuus  kuntien  noin  100  mrd  markan kokonaismenoista oli siten yli 3%. Valtion elinkeino‐  ja  työllisyyspoli‐ tiikkaan  käyttämiin  varoihin  suhteutettuna  kuntien  panostusta  voidaan  pitää  merkittävinä.    160  ACTA WASAENSIA Kuntien elinkeinopolitiikkaa ja sen tuloksellisuutta on selvittänyt mm. Suomen  kuntaliitto. Wuoren, Niemi‐Iilahden  ja Muotion (1999) mukaan kuntien omalla  elinkeinopolitiikalla  on  jatkuvasti  positiivisia  vaikutuksia,  erityisesti  pitkäjän‐ teisellä, systemaattisella elinkeinopolitiikalla. Ajoissa kasvualoille suuntautuvat  avaukset ovat ehkä olleet kaikkein vaikuttavampia. Tässä  tutkimuksessa elin‐ keinoja edistäviä tahoja nimitetään elinkeinotoimijoiksi. Päätöksenteon apuna  kunnissa on elinkeinostrategia tai toimenpideohjelma, jossa toimintaa linjataan.  Kunnan  elinkeinostrategiaa  tarvitaan:  (1)  kuvaamaan  toimia,  joilla  nykyinen  kunnan  tulovirta  saadaan  säilymään  tai kasvamaan  (väestöpohjan pitävyys  ja  väestön  työllisyys).  (2)  jäsentämään kunnan asemaa  ja  toimenpiteitä suhteessa  eri virtoihin (ks.  jäljempänä), (3) tekemään valintoja niistä aktiivisista toimista,  joita  tehdään kunnan ns. normaalien perustehtävien hoidon ohella,  (4) vähen‐ tämään  sattuman vaikutusta  tai  edesauttamaan  sattumia  ja kumuloimaan nii‐ den vaikutuksia. Kunnan elinkeinostrategia kertoo, mistä kunta saa tuloja tule‐ vaisuudessa perustehtäviensä hoitamiseen. Viime vuosien kehityksen tuloksena  kunnallisverotulojen suhteellinen merkitys on  taas kasvanut. Yhteisöverotuloilla  on vähäinen merkitys Iisalmen kaltaisten kuntien verotulokertymässä. Tästä seuraa se,  että yritysten sijaintikunnalla ei ole suurta merkitystä, kunhan ne ovat ns. työssäkäyn‐ timatkan päässä. Valtionosuuksien asema on pysynyt ennallaan  ja ne eivät huo‐ mioi kuin osittain ns. demografiset tekijät eli väestörakenteen erot maan eri osi‐ en välillä. Edellisten tekijöiden yhteisvaikutuksena voidaan todeta, että kuntien  tulokertymät ovat laskevat ilman aktiivisia toimenpiteitä.    Millaista on hyvä elinkeinopolitiikka? Kunnan ’elinkeinopolitiikka’ voi olla hy‐ vää ilman erityisiä toimiakin. Esimerkkejä tästä ovat: (1) toimivat, laadukkaat ja  kustannustehokkaat julkiset ja yksityiset palvelut (esimerkiksi terveydenhuolto  ja päivähoito), (2) kilpailukykyiset hinnat (verot, energia, vesi, sähkö), (3) elämi‐ sen  ja asumisen uskottava  tulevaisuus,  jonka seurauksena syntyy uusia muut‐ topäätöksiä,  yksityisiä  investointeja  sekä  yksityistä  kulutusta  (ja  poismuutto‐ päätöksiä  jää  syntymättä),  (4) yrittämisen  ja yritysten perustamisen mahdolli‐ suus – ns. yrittäjäystävällisyys,  (5)  julkisen  ja yksityisen sektorin yhteistyöver‐ kostot,  (6)  toimiva  infrastruktuuri sekä  (7) hyvä  ja  inhimillinen elinympäristö.  Edellisestä seuraa se, että kunnan elinkeinopolitiikka voi olla ’hyvää’ ilman eril‐ lisiäkin satsauksia,  jos edellä kuvatut ehdot täyttyvät. Tämä ei kuitenkaan riitä  Iisalmen kaltaisissa seutukeskuksissa, koska samanaikaisesti joudutaan huoleh‐ timaan  myös  seudun  työpaikkakehityksestä  seutujen  välisessä  järjestelmäkil‐ pailussa.    Yleisesti  nähdään,  että  kunnan  oma  elinkeinopolitiikka  ei  riitä,  vaan  kunnan  tulee  liittoutua  osaksi  suurempaan  seudullista  kokonaisuutta  menestyäkseen    ACTA WASAENSIA 161 järjestelmäkilpailussa  (esim. Kostiainen  2002;  Ikola  et  al.  2004).  Työpaikkojen  syntymistä optimoidaan seutukunnallisesti eikä kuntakohtaisesti. Tämä  johtuu  siitä, että yksittäisen kunnan voimavarat eivät riitä kilpailussa muita seutuja  ja  suuria kaupunkeja vastaan. Pelkistäen voidaan sanoa, että menestyvän seudun  sisällä jonkun kunnan strategia voi olla puhtaasti asuinkunta‐strategia eli työs‐ säkäyvien  asukkaiden  houkuttelu.  Seudun  veturikuntien  strategiaan  puoles‐ taan kuuluu aina myös työpaikkojen luomista  ja vetovoimaisuuden lisäämistä.  Yleisen käsityksen mukaan kunnan tehtäviin ei kuulu: yritystoiminnan rahoit‐ taminen,  riskitakauksien  antaminen,  toimitilojen  antaminen  yrityksille  ale‐ hintaan, osakkuudet yrityksissä  sekä yritystoiminta  (pl. kunnan  itse yhtiöittä‐ mät  toiminnot). Kunnan  rooli  nähdään  niin,  että  sen  tulee  ensin  ns.  yleisillä  toimilla parantaa yritystoiminnan edellytyksiä ja vasta sen jälkeen käyttää mui‐ ta toimenpiteitä. Kunnan tulee siis luoda edellytyksiä. Kuntien asemaa voidaan  kuvata virtojen tilan kautta, kuten Castells (1996) tekee. Virtoja koetetaan ohjata  omalle  alueelle,  jolloin  tapahtuu  keskittymistä.  Esimerkiksi  kunta  voi  peilata  asemaansa  suhteessa mm.  seuraaviin  virtoihin,  jotka  on  luotu  tutkimuksessa  edellä mainittua tutkijaa (emt.) soveltamalla:    1.  Asukasvirrat:  Työssäkäyvät  asukkaat  tuovat  kunnalle  verotuloja.  Tehokas  strategia on asumiskuntastrategia,  jos  seudulla on  työpaikkoja  riittävästi niin,  että  ihmiset  voivat  asua  kunnassa.  Muuttopäätökset,  investoinnit  ja  kulutus  ovat  seurausta  elämisen  uskottavasta  tulevaisuudesta.  Kunnan  mahdollisia  toimenpiteitä:  laadukkaiden  asuinalueiden  kaavoitus;  asumiskuntakampanjat,  esimerkiksi Kiuruveden paluumuuttokampanja; kunnan markkinointi asuinkuntana  korostaen  ’hyvää elämää’; laadukkaista palveluista huolehtiminen;  jatkuva po‐ sitiivinen viestintä asukkaille ja loma‐asukkaille.    2. Kävijävirrat: Kunta houkuttelee kävijöitä kuten matkailijoita, messu‐ ja tapah‐ tumavieraita,  joista hyötyvät palveluelinkeinot. Tapahtumat antavat dynaami‐ sen  kuvan  erityisesti  väestölle,  joka  harkitsee  kuntaan  muuttamista.  Kunnan  mahdollisia  toimenpiteitä:  kulttuuri‐  ja  vapaa‐ajan  palvelut;  messutoimistot;  profiloituminen konferenssi‐ tai matkailukaupungiksi; tapahtumien tukeminen,  esimerkiksi Sonkajärvellä eukonkanto.    3. Yrittäjävirrat: Yrittäjät tuovat dynaamisuutta paikkakunnalle. Ensin tarvitaan  yrittäjiä, jotta yrityksiä voi syntyä. Kunnassa voi olla yrittäjävajetta, vaikka siel‐ lä olisikin muutama hyvä yritys. Kunnan mahdollisia toimenpiteitä: ’yrittäjäys‐ tävällisen’ mielikuvan  luominen  ja mainonta; yritysneuvontapalvelut  ja yrittä‐ jäkasvatus, asenneilmastoon vaikuttaminen; yrittäjien hakeminen uusiksi osak‐ 162  ACTA WASAENSIA kaiksi tai yritysten  jatkajiksi; yrityshautomot, kuten Kiuruvedellä puuyrityshauto‐ mo.    4. Yritysvirrat (ks. 4.1.–4.3.): Työpaikat syntyvät yrityksiin, kun nämä investoi‐ vat.  Kunnan  toimenpiteitä:  teknisen  infrastruktuurin  luominen,  esimerkiksi  Ii‐ salmessa Parkatin alueen kaavoittaminen; muutto‐ ja investointiavustukset; toimiti‐ larakentaminen;  rahoitus  ja  osakkuudet;  klustereiden  luominen  ja  profiloiva  elinkeinopolitiikka.  4.1.  Teollisuusyritykset:  Teollisuus  tuo  ’vientituloa’  oman  alueen ulkopuolelta  ja on kehityksen moottori. Kunnan menestymistä  edistää  tuotannollisten yritysten määrä. Kunnan toimenpiteitä: klustereiden luominen;  toimitilarakentaminen;  teollisuuspuistojen  luominen,  esimerkiksi Peltomäen  ym‐ päristöyrityspuisto  Iisalmessa.  4.2.  Palveluyritykset:  Kunnan  ja  seudun  väestö‐ määrän on oltava kasvava,  jotta palveluyrityksiin erikoistuminen  tuo  tuloksia.  Kunnan  toimenpiteitä:  ostosparatiisien  ja  ’porttien’  luominen  hyville  liikepai‐ koille; palvelu‐  ja yrittäjätalojen luominen esimerkiksi sosiaalialalle, esimerkkinä  Naistentalo Iisalmessa. 4.3. Virastot ja kontaktikeskukset: Kunta erikoistuu hallin‐ tokaupungiksi  tai  alueeksi,  jolle kuntayhtymät,  seutu  tai valtio  sijoittavat  toi‐ mintojaan tai ostavat palveluja. Kunnan toimenpiteitä: laajakaistaverkot; palve‐ lutoimistojen perustaminen; call centerit, esimerkiksi Lapinlahdella teknologiatalo.    5. Pääomavirrat: Yritykset tarvitsevat pääomia investointeihin,  jota kautta syn‐ tyy työpaikkoja. Toimenpiteitä: seed‐rahastot, esimerkiksi Sonkajärvellä paikallinen  rahasto; takaukset, esimerkiksi Iisalmen kaupungin takaukset Iisalmen Teollisuuskylä  Oy:lle;  julkisten  tukien  maksimointi;  pyrkiminen  mukaan  valtion  eritysohjel‐ miin (kuten aluekeskus‐ ja osaamiskeskusohjelmat).    6.  Tavaravirrat:  Kunta  erikoistuu  sijaintinsa  ansiosta  kuljetus‐  ja  varastointi‐ toimialalle  tai  hyödyntää  sijaintinsa  kauttakulku‐  ja  pysähdyspaikkana.  Toi‐ menpiteitä:  julistautuminen logistiseksi keskukseksi; liikenneyhteyksien paran‐ taminen, esimerkiksi Iisalmen kaupunki kiirehtii Savon radan kunnostamista; satami‐ en, tavara‐asemien, varastojen ja varastohotellien rakentaminen.    7. Osaaja‐  ja opiskelijavirrat: Kunta erikoistuu houkuttelemaan koulutettua vä‐ keä  ja  opiskelijoita,  jotka  sitten  jäävät  alueelle  töihin.  Toimenpiteitä:  teknolo‐ giakeskusten  ja  ‐ohjelmien  rakentaminen;  oppilaitosten  vahvistaminen  ja  eri‐ koistuminen, esimerkiksi Iisalmen Lyseon erikoistuminen luonnontieteellis‐matemaat‐ tisiin aineisiin; yrityksiä houkutellaan osaajien luo.          ACTA WASAENSIA 163 4.9 Tutkimuksen teorian yhteenveto    Tämän  tutkimuksen rajaukset esitetään  luvussa 2  ja  teoria esitetään  luvussa 3.  Systeeminen näkökulma  ja kuvaileva näkökulma  sekä  tilannetekijät kuvataan  luvussa  4.  Lisäksi  Iisalmen  esimerkkiseudun  kehitystä  kuvataan  neljän  case‐ kuvauksen kautta. Luvussa 5 kuvataan kvantitatiiviset menetelmät. Tutkimus  suunnataan luomalla ensin alustava viitekehys (kuvio 1) sekä sen pohjalta suu‐ ren  systeemin  menestyksen  käsitteellinen  rakenne  (kuvio  4).  Näin  tutkimus  asemoidaan  ja painotetaan suhteessa eri tutkimuskeskusteluihin (kuvio 5). Vii‐ tekehystä  tarkennetaan  alaluvussa  3.7  kuvatun  aiemman  menestystekijä‐  ja  kontingenssitutkimuksen avulla. Tämän  tutkimuksen  teoria koostuu systeemi‐ teoriasta,  klusteriopista, meemin  käsitteestä,  rakennetutkimuksista  sekä  tutki‐ muksista,  jotka selittävät yritystoiminnan, klustereiden  ja seutujen menestyste‐ kijöitä. Systeemiteorian asema on kuvattu suhteessa organisaatioteorioihin. Sys‐ teemiajattelun  jatkeeksi koosteena  syntynyt kontingenssiajattelu kuvataan yh‐ teenvedonomaisesti. Ensin kuvataan organisaatioteorioiden historia ja keskeiset  osat, joista organisaatio koostuu. Teoriassa pääpaino kiinnitetään organisaation  menestymiseen  vaikuttaviin  tekijöihin.  Informaation  ja  päätöksenteon  teoria  kuvataan myös, koska niiden merkitys korostuu systeemien koon kasvaessa  ja  rakenteen monimutkaistuessa.    Tutkimuksen systeemikuvauksessa (kuvio 11) kuvataan systeemin sisäkkäisyys  ja suhde sen ulkomaailmaan sekä yhteistyötapoja. Systeemiä tarkastellaan Daf‐ tin tehokkuusmallin mukaan  jakamalla se kolmeen osaan. Systeemin osajärjes‐ telmän heijastus  isompaan  järjestelmään  tehdään  tahtoikkunan käsitteessä. Ul‐ komaailman vaikutusta systeemiin kuvataan tapahtuman kautta. Näkemys or‐ ganisaatiosta  systeeminä on holistinen. Tutkimuksessa  tarkastellaan  systeemi‐ teorian  kautta  yrityksen,  klusterin  ja  seudun  menestystekijöitä.  Yritykset  ja  klusterit kuvataan avoimina systeemeinä  ja niiden rakenne avataan sosiotekni‐ senä kuvauksena. Yksittäisessä yrityksessä tapahtuva toimintataso on tässä tut‐ kimuksessa avattu osajärjestelmiksi ja kuvattu objektiteorian avulla eri käsittei‐ den viitekehyksinä. Tutkimuksen synteesissä tulokset kytketään teoriaan meta‐ klusterin käsitteessä. Klusterin teoria muodostetaan viitekehyksen kautta  ja se  kuvataan  sosio‐teknisenä  systeeminä.  Klusterin  viitekehyksessä  huomioidaan  sekä  fyysiset  että  henkiset  tekijät. Klusterin  sosioteknisessä  kuvauksessa  luo‐ daan uusi käsite, arvojalostaja,  joka laajentaa tähänastista klusterioppia. Mega‐ klusteri kuvataan sen syntymisen edellyttämien vaatimusten kautta  ja kuvaus  viimeistellään viitekehyksenä. Teoriassa kuvataan myös klusteriajattelun kehi‐ tysvaiheet.    164  ACTA WASAENSIA Systeemin  ja ulkomaailman  rajapinta kuvataan  teoriassa  tarkemmin  systeemi‐ teorian  näkökulmasta.  Datan,  tiedon,  informaation,  osaamisen  ja  tarinoiden  muodostumista, siirtämistä  ja tulkintaa kuvataan myös teoriaosuudessa, koska  nämä ovat johtamisessa ja päätöksenteossa tärkeitä resursseja, mutta myös kult‐ tuurien pirstoutumisessa syntyviä nykyajan tilannetekijöitä. Systeemisen meto‐ dikuvauksen  rinnalla  esitetään  esimerkkiseutu  systeeminä.  Samalla kytketään  teollisuuden ja seudun kehitysvaiheet kuvattuun teoriaan ja muodostetaan me‐ gaklusteriaihiot,  joita  voidaan  sitten  arvioida  synteesissä  empirian  valossa.  Näin  saadut  tulokset voidaan kytkeä  takaisin  teoriaan  ja  esimerkkiseutuun  ja  arvioida tämän tulevaisuutta.     Henkisiä  tekijöitä,  kulttuurien  keskinäistä  kilpailua  ja  tietämyksen  kasaantu‐ mista  sekä alakulttuureja kuvataan meemiajattelun kautta. Meemien merkitys  viestien välittämisessä  ja erityisesti  sen nopeudessa korostuu. Teoriassa kuva‐ taan myös innovatiivisuuden, vuorovaikutuksen, sosiaalisten tekijöiden ja luot‐ tamuksen merkitystä organisaatioiden menestystekijöinä. Tutkimuksessa kuva‐ taan myös teollisuuspuistojen, teollisuuden ja seutujen elinkeinopolitiikan kehi‐ tysvaiheet  tilannetekijöinä sekä hahmotellaan  tulevaisuuden klustereiden aihi‐ oita,  joiden  syntyminen  seudulle on mahdollista. Esimerkkinä käytetään  Iisal‐ men seutua, jonka teollisuuden kehitysvaiheet kuvataan tutkimuksen teoriassa.  Yhteenvetona  ja  johtopäätöksinä  kuvataan myös  tämän  esimerkkiseudun  po‐ tentiaaliset megaklusterit.    ACTA WASAENSIA 165 5  KVANTITATIIVISET MENETELMÄT JA TULOKSET    Empiirisen aineiston hankinta  tehtiin aiemmilla  tutkimuksilla  tarkennetun vii‐ tekehyksen avulla. Entisen tiedon pohjalta  ja empiirisen aineiston kautta tutki‐ muksessa oli tavoitteena  löytää analyysissä menestystekijöitä,  jotka ovat yhtei‐ siä eri kokoisille systeemeille eli yritykselle, klusterille ja seudulle. Tutkimus oli  myös  uusia  yhdistelmiä  luova  faktorianalyysin  avulla. Avointen  kysymysten  osalta analysoinnissa käytettiin kvalitatiivisia menetelmiä. Strukturoitujen väit‐ tämäkysymysten  osalta  vastaukset  analysoitiin  kvantitatiivisin  menetelmin.  Saadut  tulokset kytkettiin sitten  teoriaan  ja erityisesti systeemin rakenteen ku‐ vauksiin.    Tässä luvussa on esitetty tutkimuksen kvantitatiivinen osa eli ensin esikyselyn  (validoinnin) ja sitten varsinaisen kyselyn metodit ja tulokset tässä järjestykses‐ sä sekä tulosten tarkastelu. Tuloksia esitettäessä on käytetty seuraavia tilastolli‐ sia merkintätapoja:  * = melkein merkitsevä tilastollinen riippuvuus (95 %:n todennäköisyys) ** = merkitsevä tilastollinen riippuvuus (99 %:n todennäköisyys) *** = erittäin merkitsevä tilastollinen riippuvuus (99,9 %:n todennäköisyys)     5.1 Validointi    Tutkimuksen validointi  tehtiin  esikyselyn avulla  syksyllä 2002. Esikyselyn  lo‐ make ja esikyselyyn osallistuneet on esitetty liitteessä 1. Esikysely tehtiin harki‐ tulla  ositetulla  otannalla  suunnaten  se  eri  toimialoille  ja  ottamalla  huomioon  lisäksi seuraavat seikat: vastaajan sukupuoli, onko vastaaja yrityksen perustaja  vai palkkajohtaja, onko vastaaja yrittäjä vai yritystoiminnan ”edistäjä”, tuotan‐ nollisten  yritysten  edustus,  metalliyritysten  edustus,  Iisalmen  Teollisuuskylä  Oy:n klusterivaikutus  sekä  iisalmelaisten yritysten  edustus. Esikyselyssä käy‐ tettiin  tasavälistä  Likertin  asteikkoa  1‐5,  jolla  vastaajia  pyydettiin  arvioimaan  tekijän merkitystä Ylä‐Savossa toimivan yrityksen menestyksen selittäjänä. Vas‐ taajia pyydettiin painottamaan tekijän merkitystä yhdentekeväksi, tärkeäksi tai  erittäin tärkeäksi. Vastaajia pyydettiin myös ottamaan kantaa tekijöiden ryhmit‐ telyyn eri  luokkiin sekä täydentämään  luetteloa puuttuvilla menestystekijöillä.  Kyselyssä pyydettiin myös  tiivistämään vastauksia nimeämällä vapaamuotoi‐ sesti kolme kaikkein tärkeintä menestystekijää, jotka selittävät yrityksen menes‐ tystä.    166  ACTA WASAENSIA Esikyselyssä pyydettiin nimeämään syitä, miksi yläsavolaisen yrityksen kannat‐ taa mieluummin olla osa yritysklusteria kuin toimia yksin omassa ympäristös‐ sään.  Vastaajia  pyydettiin  myös  kertomaan  millaista  hiljaista  tietoa  (asioita,  henkilöitä,  uskomuksia,  tarinoita,  mielikuvia  ja  näkymättömiä  voimia)  on  yläsavolaisen  menestyksen  takana.  Esikyselyyn  kerättiin  mm.  rakennetutki‐ muksista  (ks.  alaluku  3.7)  tekijöitä,  joilla  on  selitetty  yritysten menestymistä.  Tekijöitä oli yhteensä 135 kappaletta  ja esikyselyssä ne oli esiluokiteltu seuraa‐ vasti (suluissa tekijöiden määrä):  A. Yrityksen sisäiset tekijät:  1. Yrityksen avainhenkilöt  (17 )  2. Yrityksen klusteri‐ ja logistiikkatekijät  (15)  3. Yrityksen fyysiset panokset  (17)  4. Yrityksen pääomatekijät  (12)  5. Yrityksen kulttuuritekijät  (19)  6. Yrityksen toiminta, tehokkuus ja markkinat  (17)  B. Yritystoimintaan ulkoapäin vaikuttavat tekijät:  7. Paikkakunta ja sen viihtyisyystekijät  (22)  8. Seudun sosiaaliset tekijät  (16)  9. Seudun työvoimatekijät  (10)  10. Maakunnalliset tekijät  (6)    Menestystekijöiden luokittelu tehtiin subjektiivisesti systeemiteorian mukaisesti  jakamalla  tekijät  sisäisiin  ja ulkoisiin  tekijöihin  sen mukaan,  voiko  yritys  itse  vaikuttaa tekijöihin. Ulkoisiin tekijöihin valittiin mukaan tekijöitä, joihin erityi‐ sesti  kunnat  voivat  vaikuttaa  omilla  toimillaan. Nämä  tekijät  edustivat  tutki‐ muksen  viitekehyksessä  esitettyä  kohdeseudun  nykytilaa.  Mukaan  otettiin  myös  maakunnallisten  tekijöiden  joukko,  jossa  on  asioita,  joihin  yksittäinen  kunta ei voi suoraan vaikuttaa.    Kysely suunnattiin seuraaville Ylä‐Savossa  toimiville  tahoille  (suluissa kunkin  tahon  postitusmäärä):  rahoittajatahot  (12),  yrittäjäyhdistysten  puheenjohtajat  (13),  elinkeinotoimijat  (15),  yritysten perustajat  (13)  sekä  yrityksen  johto  (14).  Edelliset  ryhmät  olivat yhteensä  lukumäärältään  67. Lisäksi yläsavolaisia yri‐ tyksiä oli  toimialoittain 81. Edellisten  joukkojen  leikkaus on 24,  joten yhteensä  esikyselyn perusjoukko koostui 124 vastaajasta. Perusjoukkoa muodostettaessa  kiinnitettiin ennalta huomiota naisvastaajien määrään. Naisia oli perusjoukossa  17  henkeä,  mikä  vastaa  14  %  perusjoukosta.  Perusjoukkoa  muodostettaessa  ”nousevia”  toimialoja,  kuten  IT‐  ja  ympäristöalaa,  painotettiin  enemmän  esi‐ merkiksi verrattuna tämän hetkiseen työpaikkajakaumaan. Myös ns. konsultti‐  ja osaamisyrityksiä painotettiin,  jotta saadaan kiinni  tulevia virtauksia. Toimi‐   ACTA WASAENSIA 167 aloittain esikyselyn perusjoukko koostui seuraavista toimialoista: metalliyrityk‐ set (28), elektroniikkayritykset (7), IT‐yritykset (9), ympäristöalan yritykset (10),  puualan yritykset (8), konsultti‐ ja osaamisyritykset (9) sekä muut yritykset (10);  esimerkiksi Olvi Oyj kuului tähän joukkoon, koska elintarvikealaa ei oltu listat‐ tu omaksi toimialaksi.    Tulosten analysointia  ja varsinaisen kyselyn otannan suunnittelua sekä  tarkoi‐ tuksenmukaisen aineiston keruun suunnittelua varten vastaajien taustamuuttu‐ jia koottiin seuraavasti: metalliyritys vs. muut toimialat; miesvastaajat vs. nais‐ vastaajat;  onko  vastaajalla  kytkentä  Iisalmen  Teollisuuskylään;  vastaajan  toi‐ minnan pääasiallinen paikkakunta; elinkeinotoiminnan edellytysten  luojat   vs.  yrittäjät; yrittäjäjärjestöjen edustajat vs. yrittäjät; yrityksen perustaja ”grand old  pioneer” vs. nykypäivän johtajat.      5.2 Kyselytutkimus    Varsinaisen  kyselytutkimuksen  uskottavuutta  ja  tieteellisyyden  kriteerejä  tar‐ kasteltiin  ja  toteutettiin  tässä  tutkimuksessa  kattavuuden,  luotettavuuden  ja  pätevyyden kautta Lipiäisen (2001:651‐655) ehdottaman kolmijaon mukaisesti.    Tutkimuksen kattavuuden  takuu  (relevanssi) eli aineiston kattavuus, pyrittiin  varmistamaan  suuntaamalla  kyselyt  Ylä‐Savon  yritysten  toimialajakauman  mukaisesti  yrityksille  kahdeksan  kunnan  alueella.  Samalla pyrittiin  varmista‐ maan myös  se,  että vastaajissa oli mukana myös naisia. Ryhmässä  elinkeino‐ toimijat kattavuus varmistettiin suuntaamalla kysely elinkeinoneuvojien ohella  konsulteille  ja  rahoittajille:  nämä  mainitut  ryhmät  ovat  yrittäjien  ja  yritysten  neuvonantajia  päätöksentekotilanteissa.  Eräänä  relevanssin  varmistuskeinona  käytettiin myös sitä, että yrityksissä vastaajien joukossa oli myös useita yrityk‐ sen perustajia, pioneereja. Tämä siksi, että ”yrittäjyyden” näkökulma tulee riit‐ tävästi esille verrattuna palkkajohtajiin. Yhteenvetona voidaan todeta, että tut‐ kimuksen  perusjoukko  on  oikea  (konsistenssi)  ja  että  tutkimukseen  on  tullut  mukaan  kattavat  ihmiset  (kattavuus),  kun  kohdeilmiönä  on  päätöksenteko  yläsavolaisissa yrityksissä.    Reliabiliteetti  (luotettavuus)  tarkoittaa  sekä havaintoihin että  tulkintaan  liitty‐ vää luotettavuutta ja sitä kautta myös tutkimuksen toistettavuutta. Tämä luotet‐ tavuus antaa riittävän määrän näyttöä siitä, että tutkimuksessa käytetyt mittarit  kuvaavat  kiinnostuksen  kohdetta. Kyselytutkimuksen  luotettavuutta  pyrittiin  parantamaan hakemalla lähteistä yritystoiminnan menestystä selittäviä tekijöitä  168  ACTA WASAENSIA eli  tekijät  eivät  olleet  tässä  tutkimuksessa  keksittyjä.  Tutkimuksen  validointi  tehtiin  tekemällä  esikysely,  jossa  oli  myös  vapaamuotoisia  kysymyksiä.  Esi‐ kyselyn pituus  lienee heikentänyt kohdepysyvyyttä, koska vastausprosentti  jäi  matalaksi,  ja  eräät  vastaajat  eivät  olleet  ottaneet  kantaa  kaikkiin  väittämiin.  Kohdepysyvyyttä (test unit equivalence) eli saman vastaajan johdonmukaisuut‐ ta  testattiin myös kysymällä kaksi menestystekijää kahteen kertaan eli menes‐ tystekijä nro 8 oli ”Yrityksen luotettavuus” ja menestystekijä nro 13 oli ”Yrityk‐ seen voi luottaa”. Menestystekijä nro 9 oli ”Yrityksen  jatkuva kehittäminen”  ja  nro  38  oli  ”Yrityksen  jatkuva  kehittäminen”.  Tutkimuksen  kohdepysyvyyttä  ajatellen esitesti oli  liian pitkä  ja  tästä  syystä varsinaista kyselyä päätettiin  ly‐ hentää.  Luotettavuutta  pyrittiin  parantamaan  esitestiin  verrattuna  sillä,  että  varsinaisesta kyselystä  jätettiin painotukset pois  ja menestystekijöitä arvioitiin  vain Likertin asteikolla 1‐7. Luotettavuutta pyrittiin myös nostamaan liittämällä  kyselyyn motivoiva saatekirje. Lisäksi tutkimuksen ohjaaja esitarkasti kysymys‐ lomakkeen  ja ehdotti korjauksia muun muassa termien ymmärrettävyyden pa‐ rantamiseksi. Luotettavuutta lienee parantunut myös se, että tutkija tuntee use‐ at vastaajat eli ne, joille kysely lähetettiin edustivat oikeasti koodattua alaluok‐ kaa ja toimivat tällä hetkellä aktiivisesti niissä tehtävissä, joiden mukaan heidät  sijoitettiin eri vastaajaluokkiin.     Validiteetti  tarkoittaa mittarin kattavuutta  tarkasteltavan  ilmiön  suhteen. Tut‐ kimuksen pätevyyttä (validiteettia) rakenteen ja sisällön kannalta on parannettu  tekemällä validointikysely,  jossa oli mukana laaja  joukkoa väittämiä eli 135 eri  menestystekijää. Varsinaisessa kyselyssä kysymyksiä oli 50. Kysymysten määrä  on riittävä validiteetin kannalta. Esimerkiksi Lipiäisen  (emt.) mukaan kymme‐ nenkin  oleellista  kysymystä  on  riittävä  validiteetin  kannalta. Validiteetti  voi‐ daan  jakaa myös neljään eri osaan: face validity – mallin hyväksyttävyys, con‐ tent validity – sisällön pätevyys, construct validity mallirakenteen pätevyys  ja  predictive validity – ennustamisen pätevyys  (ks. Alkula et al. 1995; Yli‐Renko  1999).  Esikyselyn  jälkeen  klusterin  viitekehystä  arvioitiin  uudestaan  ja  siihen  tehtiin  korjauksia.  Esikyselyssä  oli myös mahdollisuus  antaa  vapaamuotoisia  vastauksia,  joiden kautta  löydettiin uusia menestystekijöitä varsinaiseen kyse‐ lyyn. Eräitä menestystekijöitä myös nimettiin uudestaan vapaamuotoisista vas‐ tauksista saatujen kommenttien perusteella. Yritysten menestystä selittävät  te‐ kijät oli ensin esitestattu ja sen jälkeen ryhmitelty ja painotettu kyselytutkimuk‐ sen  avulla.  Esitestin  tulokset  laskettiin  keskiarvoina  ja  keskihajontoina  Excel‐ taulukkolaskentaohjelmalla.  Tutkimuksen  edetessä  menestystekijöiden  jouk‐ koon on lisätty erityisesti johtamiseen ja tiimitoimintaan liittyviä tekijöitä ja tut‐ kimuksen viitekehyksessä olevia  tekijöitä. Tämän  jälkeen  tekijät on ryhmitelty  niin, että niiden avulla voidaan selittää megaklustereiden syntyä.    ACTA WASAENSIA 169 Tutkimuksen aineistona käytettiin  tarkoitusta varten Ylä‐Savosta kerättyä pri‐ määriaineistoa. Primääriaineistoon päädyttiin siksi, että klustereiden menestys‐ tekijöistä  ei  ollut  tutkijan  tiedossa  sekundääriaineistoja.  Primääriaineistossa  kohteeksi valittiin päätöksenteko yläsavolaisissa yrityksissä, yritysjoukossa se‐ kä seudulla. Tutkimuksen perusjoukoksi valittiin päätöksentekijät: yläsavolaiset  yritykset  ja yrittäjät,  elinkeinotoimijat  ja kuntapäättäjät. Yritysjohto  ja yrittäjät  tekevät yritystoimintaan liittyviä päätöksiä, elinkeinotoimijat ovat neuvonanta‐ jina päätöksentekotilanteissa  ja  kuntapäättäjät  (luottamushenkilöt  –  erityisesti  ns.  puhemiehistö  eli  hallitusten  ja  valtuustojen  puheenjohtajat  sekä  johtavat  viranhaltijat)  päättävät  kunnan  tarjoamista  palveluista.  Primääriaineiston  yri‐ tykset olivat  alueelle  tyypillisesti pk‐yrityksiä  (enintään  250  työntekijää,  liike‐ vaihto enintään 50 miljoonaa euroa tai taseen loppusumma enintään 43 miljoo‐ naa  euroa) Olvia, Ponssea, Finndomoa  ja Valion Lapinlahden  tehtaita  lukuun  ottamatta. Yritykset olivat jo toimintansa vakiinnuttaneita eivätkä ne olleet mik‐ royrityksiä. Perusjoukon valinta perustui tutkijan alueen tuntemukseen ja siinä  käytettiin hyväksi Ylä‐Savon kuntien yritysrekistereitä sekä kuntien valtuusto‐ jen ja hallitusten henkilölistoja. Jo esikyselyvaiheessa tarkasteltiin eri toimialoja,  jotta niiden yrityksiä olisi mukana  toimialajakaumaa vastaavasti. Perusjoukon  ulkopuolelle rajattiin maatilat, vaikka Ylä‐Savo on vahvaa maatalous‐  ja erityi‐ sesti  kotieläintalousaluetta.  Maatalouden  näkemys  tulee  kuitenkin  tutkimuk‐ sessa  huomioitua  kuntapäättäjäryhmän  kautta,  koska  monet  yläsavolaisten  kunnanvaltuustojen ja ‐hallitusten puheenjohtajista ovat maatalousyrittäjiä.    Otantamenetelmänä käytettiin tutkimuksen kattavuuden ja vakiintuneiden yri‐ tysten  löytämisen  varmistamiseksi  harkinnanvaraista  ositettua  suhteellista  otantaa hieman teollisuutta, seutukeskus Iisalmea ja naisia painottaen. Otoskoot  määriteltiin muuttujien määrä huomioiden ajatellen erityisesti faktorianalyysin  käyttömahdollisuutta. Tiedonhankintamenetelmänä käytettiin kysymistä kirjal‐ lisella postikyselyllä. Kysymykset olivat pääosin strukturoituja (150 väittämää),  mutta mukana  oli myös  kolme  strukturoimatonta  (avointa)  kysymystä,  joilla  haluttiin  ennen  kaikkea  tiivistää  vastaajien  näkemys  kaikkein  tärkeimmistä  menestystekijöistä.  Strukturoidut  kysymykset  olivat  järjestysasteikollisia  7‐ portaisia Likertin asteikolla. Avoimet kysymykset analysoitiin tekemällä laadul‐ linen  sisällönanalyysi. Otantamenetelmän  takia vinon  otannan varalta päätet‐ tiin muuttujia  testata etukäteen esimerkiksi normaalijakauman osalta sekä  tar‐ vittaessa käyttää tilastoanalyyseissä painokertoimia.    Varsinainen  kyselytutkimus  tehtiin  7.11.2003  –  21.1.2004 postikyselynä. Posti‐ kyselyyn päädyttiin siksi, että havaintoja haluttiin saada paljon,  ja se oli talou‐ dellisempi  aineiston hankintatapa  kuin haastattelututkimus. Kyselyssä  tehtiin  170  ACTA WASAENSIA yksi karhukierros kirjeitse, mikä nosti vastausprosenttia 48:sta 62,5 prosenttiin.  Tutkimuksen  kuluessa  tehtiin  myös  joitakin  syventäviä  haastatteluja.  Case‐ tutkimustapaa  käytettiin  kuvattaessa  Iisalmen  teollistumisen  kehitysvaiheita.  Kyselylomake ja kyselyyn osallistuneet on esitetty liitteessä 2. Otos oli yhteensä  200  henkilöä. Otoskoon  tutkija  valitsi  yhdessä  ohjaajan  kanssa. Varsinaisessa  kyselyssä (N=200) olivat mukana miltei kaikki (N=112) myös esitestissä mukana  olleet  (N=124)  lukuun ottamatta yrittäjäyhdistysten puheenjohtajia  sekä muu‐ tamia henkilöitä, jotka eivät enää varsinaisen kyselyn aikaan olleet Ylä‐Savossa.    Tutkimusalue oli Ylä‐Savon seutukunta ilman Rautavaaran kuntaa, koska Rau‐ tavaara ei kaikilta osin kuulu Ylä‐Savon yhteistyörakenteisiin. Otos tehtiin kah‐ deksan kunnan alueelta (Iisalmi, Sonkajärvi, Varpaisjärvi, Lapinlahti, Pielavesi,  Keitele,  Kiuruvesi  ja  Vieremä).  Kaikilla  vastaajilla  oli  toimintaa  Ylä‐Savossa,  vaikka heidän asuinpaikkansa  saattoi olla esimerkiksi Kuopio. Erityisesti  ryh‐ mässä  elinkeinotoimijat oli vastaajia,  joiden  toimipaikka oli Kuopiossa, mutta  he tekivät Ylä‐Savoon kohdistuvia rahoituspäätöksiä ja siten arvioivat yläsavo‐ laisten yritysten menestystekijöitä. Tällaisena esimerkkinä olivat TE‐keskuksen,  Tekesin  ja  Finnveran  henkilöt.  Tutkimusaluetta  voidaan  pitää  osin  reuna‐ alueena,  jolla on perifeerinen  luonne suuriin kaupunkeihin verrattuna. Lisäksi  alueen  ihmisten  koulutustaso  on matala. Toisaalta  Iisalmen  seutu  on päässyt  mukaan aluekeskusohjelmaan, joten se on kehitettävien seutukeskusten joukos‐ sa Suomessa. Iisalmen seudulla on myös hyviä kärkiyrityksiä, joiden vientitoiminta on  merkittävää.  Esimerkkeinä  tällaisista  yrityksistä  voidaan  mainita  Genelec,  Ponsse,  Normet, Profile Vehicle  ja  Iisalmen Sahat. Tutkimusalueella on yritysklustereita. Eri‐ tyisesti yläsavolaiset metalliyritykset muodostavat klusterin,  jota on kehitetty  jo pari‐ senkymmentä vuotta.    Muuttujia (väittämiä) kyselyssä oli yhteensä 50,  joista 40 tuli esikyselystä  ja 10  löydettiin tutkimuksen edetessä. Kaksi väittämää (yrityksen luotettavuus ja yri‐ tyksen jatkuva kehittäminen) toistettiin kaksi kertaa. Tällä pyrittiin mittaamaan  kyselyn  kohdepysyvyyttä.  Varsinaisen  kyselyn  tulokset  analysoitiin  Compaq  Evo N1020v  ‐mikrotietokoneella. Tilasto‐ohjelmana oli SPSS  for Windows, Re‐ lease  11.5.1  (16 Nov  2002)  Standard Version. Havainnot  tallennettiin  riveiksi  (cases)  ja väittämät sekä  taustamuuttujat sarakkeiksi  (columns). Puuttuvia ha‐ vaintoja ei käsitelty. Vapaamuotoisten kysymysten vastaukset  lajiteltiin Excel‐ taulukkolaskentaohjelmalla.    Väittämiä oli 50  ja niitä kysyttiin kolmen  toimijan kannalta: yrityksen, yritys‐ joukon ja seudun. Lisäksi kysyttiin yksi vapaamuotoinen kysymys tärkeimmis‐ tä menestystekijöistä. Väittämät olivat samoja, mutta niitä muotoiltiin toimijoi‐   ACTA WASAENSIA 171 den ympäristöön sopiviksi termien osalta. Esimerkiksi eri alaluokissa yrityksen  johto ja kunnanjohtajat rinnastettiin toisiinsa kuten myös yrityksen omistajat ja  kuntalaiset  rinnastettiin  toisiinsa. Väittämistä pyrittiin  saamaan 120 havaintoa  olettamalla vastausprosentiksi 60 %. Tästä syystä kysely lähetettiin 200 vastaa‐ jalle seuraavalla valikoidulla otoksella:    Alaluokka:      Perusjoukko:  Otanta:  Näytetavoite:  Yrittäjät/yritysjohto  n. 2550 henkilöä  100  60  Elinkeinotoimijat     n.110 henkilöä    50  30  Kuntapäättäjät    n. 260 henkilöä    50  30    Perusjoukon  koko  laskettiin  Ylä‐Savon  kuntien  yritysrekisteristä,  organisaa‐ tioluetteloista,  neuvontapalvelujen  luetteloista  sekä  kuntien  luottamusmieslis‐ toista.  Edellä  kuvattu  tutkimussuunnitelma  luotiin  faktorianalyysiä  ajatellen,  jolloin  tavoitteena  oli  saada  vähintään  30  havaintoa  kuhunkin  alaluokkaan.  Yrittäjät/yritysjohto ‐alaluokkaa haluttiin kuitenkin painottaa määrällisesti, kos‐ ka  sitä  pidettiin  systeemiteorian  näkökulmasta  primäärinä  päätöksentekoyk‐ sikkönä edetessä kohti suurempia yksiköitä kuten klusteria.    Tutkimuksen otantaa hahmoteltaessa  riittäväksi  luottamustasoksi  (the  interval  range) määriteltiin 95 %:n taso,  jota vastaa luottamustason kriittinen arvo 1,96.  Otannan paikkansapitävyys (accuracy) kertoo sen, miten hyvin tutkittava ilmiö  esiintyy  saadussa  otoksessa  (Lipiäinen  2001:615).  Tutkittaessa  perusjoukkona  alueellisia  instituutioita  Churchill  and  Gilbert  (1996:565)  mukaan  otosluokan  koon  tulee  olla  50‐200,  kun  alaryhmäanalyysejä  ei  ole  tai  niitä  on muutama.  Tämä vastaa ohjaajan asettamaa tavoitetta,  jonka mukaan tavoitteena on saada  vähintään  30  havaintoa  kuhunkin  alaluokkaan.  Esimerkiksi  Lipiäinen  (2001:  620)  asettaa  faktorianalyysille  ehdoksi  vähintään  100  havaintoa,  normaalija‐ kauman, vähintään  intervalliasteikon mittauksessa, muuttujien tulee saada vä‐ hintään  9  eri  arvoa  ja  muuttujien  tulisi  olla  jatkuvia.  Demografisina  ominai‐ suuksina  tutkimuksessa  käytettiin  seuraavia  muuttujia:  (1)  vastaajan  luokka:  yrittäjä/yritysjohto, elinkeinotoimija  tai kuntapäättäjä,  (2) vastaajan  sukupuoli:  mies tai nainen, (3) vastaajan toiminnan kohteen sijainti: Iisalmessa tai muualla  Ylä‐Savossa sekä (4) vastaajan yritystoiminnan laatu: teollisuus tai ei‐teollisuus.  Vastaajan yritystoiminnan laatua pidettiin teollisena, jos yrityksessä oli valmis‐ tustoimintaa ja työntekijöiden määrä oli yli viisi.          172  ACTA WASAENSIA Yhteenveto kyselyn otannasta:        Ryhmä:      Naisia:     Iisalmessa:       Teollinen:  Yrittäjät/johto (N=100, 50%)  23 (23%)          67 (67%)           41 (41%)  Elinkeinotoimijat (N=50, 25%)  11 (22%)          25 (50%)             3 (6%)  Kuntapäättäjät (N=50, 25%)  13 (26%)          20 (40%)             1 (2%)        Yhteensä                                           47 (24%)        112 (56%)           45 (23%)    Vastauksia  saatiin  yhteensä  125  eli  kyselyn  vastausprosentti  oli  62,5.  Yhtään  saatua vastausta  ei hylätty, vaikka kahdessa vastauksessa oli  arvioitu pelkäs‐ tään yritysten menestystekijät. Muutamissa vastauksissa oli  jätetty arvioimatta  yksittäisiä  menestystekijöitä.  Tästä  syystä  näytteiden  määrä  vaihteli  hieman  muuttujittain. Havaintojen määränä 125 on riittävä ajatellen normaalijakaumaa.  Esimerkiksi Lipiäisen (2000b:653) mukaan normaalijakauma edellyttää koehen‐ kilöiden määräksi 100 kaikissa tarkasteltavissa muuttujissa.    Yhteenveto saaduista havainnoista eli näytteestä:        Ryhmä:      Naisia:    Iisalmessa:      Teollinen:  Yrittäjät/johto (N=58, 46%)  12 (20%)        49 (84%)           32 (55%)  Elinkeinotoimijat (N=32, 26%)    8 (25%)        18 (56%)             4 (13%)  Kuntapäättäjät (N=35, 28%)    8 (24%)        18 (51%)             1 (3%)        Yhteensä                                           28 (22%)        85 (68%)           37 (30%)    Tarkasteltaessa saatujen havaintojen määrää  luokittain havaitaan, että kaikkiin  kolmeen luokkaan saatiin yli 30 havaintoa, joten edellytykset faktorianalyysille  ovat olemassa. Analysoitaessa tutkimuksen otoksen  ja näytteen välistä eroa eli  katoa havaitaan seuraavaa: (1) yrittäjien osuus on otoksessa 50 %, mutta näyt‐ teessä se on 46 %, (2) elinkeinotoimijoiden osuus on otoksessa 25 %, mutta näyt‐ teessä se on 26 %, (3) kuntapäättäjien osuus on otoksessa 25 %, mutta näytteessä  on 28 %, (4) naisten osuus on otoksessa 24 %, mutta näytteessä se on 22 %, (5)  iisalmelaisten osuus on otoksessa 56 %, mutta näytteessä se on 68 %, (6) teollis‐ ten toimijoiden osuus on otoksessa 23%, mutta näytteessä se on 30 %. Yhteenve‐ tona katoanalyysistä voidaan todeta, että näyte on edustava, jolloin vastauspro‐ senttia 62,5 % voidaan pitää riittävän luotettavana johtopäätösten kannalta. Ai‐ noastaan  iisalmelaisten vastaajien  lievä yliedustus näytteessä verrattuna otok‐ seen aiheuttaa varovaisuutta johtopäätösten suhteen.              ACTA WASAENSIA 173 5.3 Tilastomenetelmät    Tutkimuksen eri vaiheissa on käytettiin seuraavia menetelmiä  ja käsittelysään‐ töjä:    Vaihe:      Menetelmä:  Menestystekijöiden listaus:  teorian läpikäynti, teemahaastattelut ja  rakennetutkimukset  Menestystekijöiden luokittelu:  systeemiteorian mukainen jako  Validointikysely:    kyselylomake, asteikko 1‐5  Mallin validointi:    merkityksettömien poispudotus, arvo < 4  Mittaus:  kyselylomake,  luokitellut  kysymykset  as‐ teikko  1‐7  ja  vapaamuotoinen  kysymys,  katoanalyysi  Aineiston laatu:  jakauman normaalisuus, varianssit  ja  riip‐ puvuudet taustamuuttujiin   Analyysi:      faktorianalyysi (järjestysasteikolliset   kysymykset) iterointeineen        faktoreiden sisältämien muuttujien   pistekeskiarvojen laskeminen  laadullinen  sisältöanalyysi  (avoimet  ky‐ symykset)  Mallin luonti:    faktoreiden tulkinta ja johtopäätökset        systeemiteoriaan sovitus  kuvallinen muoto menestystimanttina  Mallin implementointiohje:  sanallinen kuvaus    Ensin aineistosta laskettiin tunnusluvut (keskiarvot  ja keskihajonnat) yhteisesti  ja  sen  jälkeen kullekin kolmesta  luokasta  (yrittäjä/yritysjohto, elinkeinotoimija  tai  kuntapäättäjä)  erikseen.  Ennen  tilastollisia  testejä  tutkittiin  aineiston  ja‐ kauman  normaalisuus  kaikkien  50  väittämän  osalta  histogrammien  avulla.  Myös varianssien yhtäsuuruutta tutkittiin, koska kaikki väittämät oli arvioitava  samalla asteikolla 1‐7.    Tutkimuksen  analyysimenetelmänä  käytettiin  faktorianalyysiä  (factor  ana‐ lysis), jonka avulla suuresta joukosta muuttujia konstruoidaan pienempi joukko  uusia muuttujia eli  faktoreita,  jotka antavat pelkistetyn kuvan  tutkittavasta  il‐ miöstä. Faktorianalyysi on yleistettynä menetelmä,  jolla  tutkitaan, mitkä omi‐ naisuudet kuvaavat kohdeilmiötä ja, kuinka näitä ominaisuuksia voidaan tulki‐ ta (Alkula et al. 1995). Faktoreilla voidaan tiivistetysti kuvata tutkimuksen koh‐ 174  ACTA WASAENSIA teena  olevia  asioita.  Faktorit  ovat  uusia muuttujia,  joiden  sisältö muodostuu  alkuperäisistä muuttujista  ja näiden  latauksista. Lataukset voidaan käsittää al‐ kuperäisten muuttujien korrelaatioksi uusiin muuttujiin. Faktorianalyysissä on  seuraavat vaiheet: (1) lukumatriisin muodostaminen, (2) faktorointi, (3) rotaatio  ja tulkinta ja (4) päätelmien teko ja vertailut. Lukumatriisi on yleensä korrelaa‐ tiomatriisi, kuten SPSS ‐tilasto‐ohjelmassa oletusarvoisesti, mutta ei välttämättä.  Faktoroinnissa  korrelaatiomatriisin  sisältämä  informaatio  muutetaan  uuteen  muotoon eli korrelaatiomatriisista poistetaan eniten yhteistä vaihtelua aiheutta‐ van  tekijän vaikutus  (=1.  faktori),  jolloin saadaan residuaalimatriisi. Sama  teh‐ dään uudelleen (=2. faktori) ja niin edelleen. Rotaatiossa on tavoitteena mahdol‐ lisimman yksinkertainen  faktorirakenne. Tulkinnat perustuvat  faktoreilla  suu‐ rimpia latauksia saaneisiin muuttujiin. Faktoreiden nimet voidaan johtaa näistä  muuttujista  tai  tutkimuksen  teoriataustasta.  Päätelmien  teossa  ja  vertailussa  saatuja faktoreita analysoidaan faktorilatausten, kommunaliteetin ja ominaisar‐ von kautta. Koska  faktorianalyysin  tekeminen  sisältää  subjektiivisia valintoja,  löydettyjä  uusia  piilomuuttujia  ja  niiden  sisältöä  tulee  analysoida  riittävästi  esimerkiksi faktoripisteiden kautta.    Tutkimuksen  tilastollisena  riippumattomuustestinä  käytettiin  Khiin  neliötestiä,  jolla testattiin vastaajan sukupuolen (mies tai nainen), kunnan (Iisalmi tai muu  kunta)  sekä  teollisuusnäkemyksen  (teollisuus  tai ei  teollisuus) merkitystä vas‐ tauksiin. Vastaajan luokkien (yritysjohto, elinkeinotoimija, kuntapäättäjä) toisis‐ taan riippumattomuutta testattiin pareittain Tukeyn T‐testillä. Sitä ennen testat‐ tiin  luokkien varianssien yhtäsuuruus. Tällä  testillä haettiin  sitä, miten paljon  eri  vastaajaluokkien  näkemykset  poikkeavat menestystekijöistä  eli  voidaanko  rakentaa kaikille vastaajille yhteinen ”menestystimantti”. Testin edellytyksenä  on  se,  että muuttujat ovat normaalisti  jakautuneet. Kahden muuttujan välisiä  korrelaatioita  (lineaarista riippuvuutta)  tutkittiin kaksisuuntaisella  (two‐tailed)  Pearsonin korrelaatiokertoimella käyttämällä tähtiä tulosteissa kertomaan korrelaa‐ tioiden merkitsevyyden.    Faktorianalyysi on menetelmä, jossa useiden muuttujien yhteisistä ominaisuuk‐ sista muodostuu  (rypäleityy) harvalukuinen määrä uusia ulottuvuuksia eli di‐ mensioita  (faktoreita).  Näitä  faktoreita  voidaan  nimittää  myös  yhdistetyiksi  muuttujiksi, summamuuttujiksi, piilomuuttujiksi tai rypäleiksi (clusters). Fakto‐ rianalyysi valittiin tilastomenetelmäksi siksi, että suuresta joukosta menestyste‐ kijöitä haluttiin hakea  ja  ryhmitellä  toimijoiden kannalta  tärkeimmät  tekijät  ja  verrata niitä keskenään. Yritykselle  ja muille  toimijoille yhteisiä menestysteki‐ jöitä  päätettiin  jo  tämän  tutkimuksen  teoriaosuudessa  kutsua  tahtoikkunaksi.  Erillisiä menestystekijöitä kutsutaan  tässä  tutkimuksessa  irrallisiksi menestys‐   ACTA WASAENSIA 175 tekijöiksi. Muut  faktoreiden nimet  luotiin  tilastollisen analyysin  jälkeen. Näin  faktorianalyysi palveli  tutkimusta myös käsiteanalyysin apuvälineenä. Pääpai‐ no analyysissä pantiin niiden sisäisten menestystekijöiden analysointiin, joiden  nähtiin olevan tahtoikkunan puitteissa yrityksen ”vahvassa kontrollissa”.    Toinen perustelu  faktorianalyysin käytölle  oli  se,  että  tutkimuksen  eräänä  ta‐ voitteena oli kuvata yrityksen ja yritysjoukon menestymistä. Tätä ilmiötä halut‐ tiin  kuvata muutamalla  tekijällä,  johon menestyminen  voidaan  tiivistää.  Tätä  tiivistelmää kysyttiin myös niin, että vastaajan tuli nimetä vapaasti kolme kaik‐ kein  tärkeintä menestystekijää.  Faktoreiden  saamia pistekeskiarvoja  verrattiin  vapaisiin  vastauksiin.  Faktorianalyysin  valinta    analyysimenetelmäksi  johti  myös siihen, että esitestissä käytettyä Likertin asteikkoa 1‐5 päätettiin laajentaa  varsinaisessa kyselyssä välille 1‐7  ja  siihen, että asteikon mittalukujen  selityk‐ siin  kiinnitettiin  erityistä  huomiota,  koska  esitestissä  väittämät  saivat  hieman  korkeampia keskiarvoja, mitä aluksi oletettiin. Käytännössä faktorianalyysi teh‐ tiin seuraavasti: (1) Tehtiin tilastollisia esitestejä muuttujien välisistä suhteista ja  aineiston homogeenisuudesta eri taustamuuttujien suhteen. (2) Valittiin analyy‐ siin jäävät muuttujat: jätettiin muuttujat, jotka latautuivat puhtaasti faktoreihin.  (3) Laskettiin korrelaatiot. Faktorit  laskettiin korrelaatiomatriisista.  (4) Lasket‐ tiin  rotatoimaton  faktorimatriisi.  (5)  Suoritettiin  suorakulmainen  varimax‐ rotaatio  eli  faktoreiden  koordinaatiston  kierto,  joka  pyrkii  löytämään  yhdellä  faktorille mahdollisimman korkeat  lataukset.  (6) Tarkasteltiin  faktoreiden  saa‐ mia latauksia sekä muuttujien kommunaliteettia saadun faktoriratkaisun kans‐ sa. (7) Tehtiin iteraatiokierroksia muuttamalla faktoreiden määrää ja analyysis‐ sä olevien muuttujien määrää  tarkastelemalla muuttujien  latautumisen puhta‐ utta faktoreihin. (8) Faktorit nimettiin ja niiden sisältö kuvattiin. (9) Faktoreiden  sisältö  tulkittiin  ja ne  luokiteltiin sisäisiin  ja ulkoisiin.  (10) Faktoreiden sisältä‐ mille muuttujille  laskettiin pistekeskiarvot.  (11)  Faktoreiden  sisältö  ja  tärkeys  arvioitiin.    Muodostetuille  faktoreille  laskettiin myös  pistekeskiarvot  laskemalla  faktorin  sisältämien muuttujien keskiarvo. Tämän jälkeen faktorit asetettiin pisteytyksen  mukaiseen  järjestykseen  ja  faktoreiden ”tärkeysjärjestystä” analysoitiin. Fakto‐ rianalyysi  valittiin  pääkomponenttianalyysin  sijaan  siksi,  että  se  operoi  vain  yhteisvarianssin  alueella  eli  siinä  poistetaan  ennen  faktoreiden  laskentaa  ne  muuttujat, jotka eivät korreloi. Pääkomponenttianalyysi eroaa faktorianalyysis‐ tä  siten,  että  se  ottaa mukaan  kaikki muuttujat  eli  nekin,  jotka  eivät  korreloi  keskenään. Pääkomponenttianalyysissä  informaatiota  tiivistetään yhdestä kol‐ meen pääkomponenttiin. Pääkomponentit  lasketaan korrelaatio‐  tai kovarians‐ simatriisista. Korrelaatiomatriisissa kaikki muuttujat on skaalattu yhtä painok‐ 176  ACTA WASAENSIA kaiksi. Kovarianssimatriisissa oletetaan, että eri muuttujilla on erilainen paino‐ arvo.  Tutkimuksessa  harkittiin  myös  klusterianalyysin  (ryhmittelyanalyysin)  käyttöä. Analyysissä  tarkastellaan mitkä menestystä  selittävät  tekijät ovat  ’su‐ kua’ keskenään eli millaisia kombinaatioita eri vastaajaluokat näkevät?  Jos eri  luokat  näkevät  samalla  tavalla,  niin  panostuskohteet  löytyvät  tätä  kautta  eli  tahtoikkuna  on  laaja.  Jos  eivät,  niin  tahtoikkunaa  pitää  laajentaa. Analyysillä  voisi  löytää  yritysjohdon  ”tekijänipun”,  kuntapäättäjän  ”tekijänipun”  ja  elin‐ keinotoimijan ”tekijänipun”.    Menestystekijöiden tiivistäminen ja ilmiön kuvaaminen tehtiin käyttämällä fak‐ torianalyysiä,  koska  tutkimuksessa  oli  suuri  määrä  ryhmiteltäviä  muuttujia.  Ryhmittelyn tavoitteena oli testata faktoreiden yhteensopivuutta tutkimuksessa  aiemmin esitettyihin viitekehyksiin. Esikyselyssähän ryhmittely oli tehty jo etu‐ käteen, mutta varsinaisessa kyselyssä sitä ei ollut. Menetelmä sopii hyvin myös  uusien käsitteiden luomiseen, koska se tiivistää tutkittavaa ilmiötä.    Faktoreita analysoitiin seuraavien käsitteiden kautta:  ‐ Faktorilataus eli muuttujan korrelaatio  faktoriin. Latausten  suuruuden pe‐ rusteella valitaan muuttujat, jotka sisältyvät faktoriin. Latausten suuruuksia  tarkasteltiin ohjaajan ohjeen mukaan vertaamalla  latausten neliöiden keski‐ näisiä  suuruuksia  saman  faktorin  sisällä.  Ensisijaisesti  faktorit  nimettiin  etumerkiltään positiivisten, suurimpia  latauksia sisältävien muuttujien mu‐ kaan. Muuttujien  kautta  faktorille  voidaan  antaa  kuvaava  uusi  nimi  sekä  tulkinta faktorin sisällölle.  ‐ Kommunaliteetti (h2) eli kuinka suuren osan ko. muuttujan vaihtelusta fak‐ toriratkaisu  selittää.  Faktori  on  nippu  muuttujia,  joilla  yhteisvaihtelu  on  suurin. Kommunaliteetti  eli  kovarianssi mittaa  tätä  yhteisvaihtelua,  jonka  faktorit kuvaavat. Kommunaliteettia voidaan pitää reliabiliteetin kuvaajana  ja sen neliöjuurta validiteetin ylärajana.  ‐ Ominaisarvo  (eigenvalue)  eli  faktoreiden  sisältämien  latausten  neliöiden  summa  jaettuna muuttujien määrällä. Ominaisarvoa käytetään yleisesti  ra‐ jaamaan  faktoreiden määrää asettamalla ominaisarvolle  jokin alaraja, usein  analyyseissä käytetään alarajana arvoa 1. Ominaisarvo kertoo  faktorin seli‐ tysarvon mallissa.    Korrelaation  tilastollinen  merkitsevyys  riippuu  paitsi  riippuvuuden  voimak‐ kuudesta myös otoksen koosta. Otoskoon ollessa noin 100 riskitasolla 1% voi‐ daan  jo  .15 korrelaatiolla osoittaa perusjoukossa  esiintyvän  lineaarista  riippu‐ vuutta  muuttujien  välillä.  (vrt.  Lipiäinen  2001)  Kokonaisvarianssi  voidaan  (emt.: 618‐619) jakaa seuraaviin osiin: (1) yhteisvarianssi eli yhteisvaihtelu, jon‐   ACTA WASAENSIA 177 ka faktorit kuvaavat (mittarina kommunaliteetti eli kovarianssi), (2) uniikki‐ eli  spesifivarianssi  (muuttujan oma  sisäinen vaihtelu)  sekä  (3) virhevarianssi  (ai‐ neiston keruu‐  ja käsittelyvirheistä  sekä  tilastollisista virheistä  johtuva vaihte‐ lu).  Yhteisvarianssin  ja  uniikkivarianssin  summaa  kutsutaan  todelliseksi  va‐ rianssiksi ja sen on tutkimuksen reliaabelius.    Faktorianalyysissä  tulkittavien  faktoreiden  lukumäärän  kriteerinä  käytetään  yleensä sitä, että faktorit yhdessä selittävät yli 50 % kokonaisvaihtelusta. Tässä  tutkimuksessa meneteltiin samoin. Tutkimuksessa käytettiin myös etsivää työ‐ tapaa:  Ensin  faktoreiden  lukumäärää  ei  rajoitettu  suoraan  antamalla  niiden  määrä, vaan asettamalla ominaisarvon (eigenvalue) alarajaksi 1. Sitten faktorei‐ den määränä kokeiltiin  7‐11  faktoria. Parhaat  faktoriratkaisut  löytyivät  rajoit‐ tamalla  hieman  faktoreiden  lukumäärää.  Epäpuhtaita  muuttujia  pudotettiin  pois tutkimalla faktoreiden latauksia 7‐11 faktorin määrällä.      5.4 Empiiriset tulokset    Tässä alaluvussa esitetään ensin esikyselyn  tulokset  ja  sitten kyselyn  tulokset.  Esikysely oli tutkimuksen validointi,  jossa haettiin, luokiteltiin  ja karsittiin me‐ nestystekijöitä varsinaista kyselyä varten sekä täydennettiin tutkimuksen alussa  luotuja viitekehyksiä.    5.4.1 Esikyselyn tulokset    Esikyselyssä vastaajilta kysyttiin yritysten  tärkeimpiä menestystekijöitä  ja nii‐ den painotusta ja ryhmittelyä, yritysten syitä olla mukana yritysklusterissa sekä  yläsavolaisia ”meemejä” eli henkilöitä, tarinoita ja uskomuksia.    1. Tärkeimmät menestystekijät    Kysyttäessä kolmea kaikkein tärkeintä menestystekijää vapaamuotoisten vasta‐ usten mukaan saatiin seuraavia vastauksia:    Tekijä: Mainittiin, kertaa: 1. Yrityksen johdon kyvykkyys 14 2. Yritykseen voi luottaa 7 3. Innovaatioiden määrä yrityksessä 5 4. Työvoiman henkinen laatu 4 5. Tuotteet ja palvelut 4 6. Yrityksen visionäärisyys 3 7. Ammattitaitoisen työvoiman saanti 3 8. Markkinatuntemus, markkinointi, myynnin organisointi 3 178  ACTA WASAENSIA 9. Yrityksessä vallitseva henki ja ilmapiiri 3 10. Omistajien ja johdon sitoutuminen 3 Teknologian ja koneiden taso 2 Yrittäjyys, yrittäjähenki 2 Yrittäjän/johdon elämänasenne 2 Yrityksen toiminnallinen tehokkuus 2 Yrityksen jatkuva kehittäminen 2 Yritykseen liittyviä asioita: Työvoiman pysyvyys ja osaaminen Asiakasuskollisuus Selkeä liiketoimintasuunnitelma Yrityskulttuuri Yrityksien verkostoitumismahdollisuus Sijoitetun pääoman tuotto Osakekurssi Yritys hoitaa velvoitteensa hyvin Osaava ja tarmokas yrittäjä Hyvä liikeidea Kilpailuetu Laatu Toimitusvarmuus Riittävät resurssit Tieto/taito Omavaraisuusaste Yrityksen tuottavuus Paikkakuntaan liittyviä asioita: Yrityksen sijainti suhteessa liikenneväyliin Virikkeellinen ympäristö Kunnan optimikoko ja perus- sekä viihtyisyyspalvelut Hyvät sidosryhmät    Esikyselyn vapaamuotoisissa vastauksissa  tuli  tärkeimmäksi menestystekijäksi  yritysjohdon  kyvykkyys. Tulos  yllätti,  vaikka  lähteet  kuten Lipiäinen  (2000a)  korostavatkin  johdon merkitystä. Se, että yritykseen voidaan  luottaa, oli myös  tärkeä menestystekijä kuten myös yrityksen innovatiivisuus  ja työvoiman hen‐ kinen  laatu. Kaikki edellä mainitut menestystekijät ovat  luonteeltaan henkisiä.  Tämä innosti selvittämään tarkemmin niin sanottuja meta‐tason asioita, jotka jo  alun  perin  sisältyivät  metaklusterin  viitekehykseen.  Tulokset  antoivat  myös  viitteitä siitä, että Ylä‐Savossa  johtajuus on arvossaan. Esikyselyn tulokset roh‐ kaisivat jatkamaan tutkimusta, koska saatujen vastausten mukaan tutkimuksen  viitekehys  oli  oikeansuuntainen.  Vastauksissa  mainittiin  menestystekijöinä  henkisiä asioita ja seutuun liittyviä asioita.    2. Yrityksen syyt olla yritysklusterissa    Kysyttäessä yrityksen syitä olla mukana yritysklusterissa vapaamuotoisten vas‐ tausten mukaan saatiin seuraavia vastauksia:      ACTA WASAENSIA 179 Tekijä: Mainittiin, kertaa: 1. Tieto-taidon hankinta, välittäminen ja jakaminen 10 2. Resurssien parempi hyödyntäminen 5 3. Investointien hyödyntäminen, töiden jako koneiden mukaan 4 4. Myynti-, markkinointi- ja vientiyhteistyö 4 5. Edullisemmat yhteishankinnat 3 6. Kustannustehokkuus 3 7. Yritys voi yhteiskehittyä muiden kanssa 2 8. Samojen alihankkijoiden käyttö, osavalmistussynergia 2 9. Syntyy yhteishenki, yhteen hiileen puhaltaminen 2 10. Työvoiman saatavuus 2 Parempi myyntiarvo Fokusoitu oma osaaminen Uskottavuus paranee Riskin jakaminen Joustavuus kasvaa Koulutuksen järjestäminen Täydentävien palvelujen saatavuus Logistiikka Työn tuottavuus / erikoistuminen Mahdollisuus isoihin toimeksiantoihin Kumppanuus ja sopimukset muiden yritysten kanssa Laajempi verkosto Kaikkea ei voi itse tehdä - alihankinta lähellä  Työvoiman koulutus Kun on keskittymiä, on myös kasvua Yrityksen tuotteet Selkeä työnjako Luotettavuus Toimintaedellytys vain klusterin avulla   Yhteisön etuja: Tunnettuus on helpompi saavuttaa Joukkovoima on voimaa Voi hyödyntää kumppaneita Voi jakaa kokemuksia Sosiaalinen kanssakäynti on hyväksi Yhdessä saadaan enemmän aikaan Yhteistyökumppanien menestys   Esikyselyn mukaan yrityksen tärkein syy olla mukana yritysklusterissa on tieto‐ taidon hankinta, välittäminen ja jakaminen. Myös resurssien ja erityisesti inves‐ tointien parempi hyödyntäminen nähtiin  tärkeänä  syynä  olla mukana kluste‐ reissa. Vasta näiden jälkeen tulivat taloudelliset seikat. Esikyselyssä korostuivat  siis osaamiseen ja sen jakamiseen liittyvät asiat. Tämä tarkoittanee sitä, että yk‐ sittäinen yritys ei kykene yksin  toimiessaan hankkimaan  ja välittämään  tietoa  tarpeeksi hyvin. Eräät vastaajat näkivät, että vain aidoilla klustereilla on arvoa.  Keinotekoisesti synnytetyt klusterit nähtiin jopa rasitteena. Tämä on viesti seu‐ dun elinkeinotoimijoille siitä, että  jotkut vastaajat kokivat elinkeinotoimijoiden  harrastaneen ”klusterointia klusteroinnin vuoksi”.  180  ACTA WASAENSIA 3. Hiljainen tieto yläsavolaisen menestyksen takana    Kysyttäessä hiljaisen  tiedon merkitystä yläsavolaisen menestyksen  takana va‐ paamuotoisten vastausten mukaan saatiin seuraavia vastauksia:    Tekijä: Mainittiin, kertaa: 1. Einari Vidgren, Ponsse-koiran tarina 8 2. Sarvelan veljekset 4 3. Vahvat johtajat, voimakastahtoisuus 4 4. Olvi ja sen taustahenkilöt, perinteet 2 5. Innovatiivisuus ja kekseliäisyys, esimerkiksi Jussi Sarvela 2 6. Henkilöstö, sitoutuneet työntekijät 2 7. Menestyjät, omistajat omalta paikkakunnalta 2 8. Uskallus yrittää, ei pelkää isojakaan haasteita 2 9. Hyvää tuuria, yhteensattumat 2 10. Menestystarinat mahdollistavat uusia menestystarinoita 2   Henkilöihin liittyviä asioita:  Henkinen johtajuus, kauppaneuvos Veikko Hakkarainen Ilpo Martikainen Revon veljekset Ajan hengen ja tulevan haistaminen, Lassi Aminoff Henkilötarinat rohkaisevat: jospa minäkin onnistun Paavoruotsalaisuus Näyttämisen halu savolaisen saamattomuuden keskellä Muualta tulleet yrittäjät, tieto (esimerkiksi Aminoffit, Åbergit, Sarvelat, Brofeltit) Sarvelan veljesten sorvin osto Jussi Sarvela, traktorin takakuormaimen ”hullu jussin” keksijä Vahvat teollisuusjohtajat ja tulee olla yhä vahvempia   Mentaliteetti:  Lupsakkuus ja siihen liittyvä luovuus Eukon kannon hulluus, tuotekehitys, markkinointi Metsäsuomalaisten selviytymisluonne Kulttuuriperinteet Elämänasenne: yritys on koko elämä   Työvoima:  Ahkera työvoima Luotettava henkilöstö Osaaminen Positiivinen verkottuminen   Seutu:  Iisalmesta ihmeen hyvää Maisemat ja puhdas luonto 1970-luvulla syntynyt teollisuuskokemus Rautatien ja 5-tien läheisyys Iisalmen Teollisuuskylä Oy Ylä-Savon Kehittämisyhtiön apu Metsäteollisuuden perinteet ja raaka-aineita Osuuskuntien perustaminen yritystoiminnan esiasteena   ACTA WASAENSIA 181 Avainalojen koulutus lähellä   Muita kommentteja:  Tekemällä oikeaa kehitystyötä ja työtä Asiakkaasta huolehtiminen Pitkäjännitteisyys Luotettavuus Vielä tuntemattomia menestystekijöitä Ei mitään ylivoimaisesti parempaa    Kysyttäessä  Ylä‐Savon  meemejä  vastaukset  nostivat  esiin  vahvat  persoonat.  Einari Vidgren, Sarvelan veljekset ja voimakkaat johtajat ovat Ylä‐Savon ns. hil‐ jaisia menestystekijöitä. Yrityksistä nousevat esille Ponsse  ja Olvi,  joista erityi‐ sesti viimeksi mainittu on mainonnassaan käyttänyt tarinan kerrontaa. Meemi‐ en merkitys näyttää esikyselyn perusteella olevan se, kuten eräs vastaajista sa‐ noo, että kun joku menestynyt niin miksi minäkin en voisi menestyä. Tämä tu‐ kee  lähteissäkin (esim. Senge 1990) esitettyjä näkemyksiä,  jonka mukaan  ihmi‐ set haluavat kuulua menestyjien joukkoon.    4. Menestystekijöiden merkitys    Menestystekijöiden merkitys laskettiin Excel‐taulukkolaskentaohjelmalla vasta‐ usten keskiarvona. Keskihajonnan avulla  tulkittiin vastaajien mielipiteiden ha‐ jaantumista ja saman keskiarvon saaneet muuttujat pantiin järjestykseen nouse‐ van  keskihajonnan mukaan.  Esikyselyn  35 merkittävintä menestystekijää  135  tekijästä olivat seuraavat:    Menestystekijä:    Keskiarvo:  Keskihajonta: Tekijän tyyppi:  1. Yrittäjän/johdon kyvykkyys  4,63  0,61  sisäinen  2. Yrityksessä vallitseva henki ja ilmapiiri  4,59  0,56  sisäinen  3. Yritykseen voi luottaa    4,55  0,62  sisäinen  4.  Yrityksen asiakasläheisyys  4,48  0,63  sisäinen  5.  Yrityksen toiminnallinen tehokkuus  4,48  0,63  sisäinen  6.  Omistajien sitoutuminen    4,48  0,68  sisäinen  7. Työvoiman saatavuus    4,41  0,71  ulkoinen  8. Yrityksen luotettavuus    4,41  0,76  sisäinen  9. Yrityksen jatkuva kehittäminen  4,39  0,72  sisäinen  10. Yritys hoitaa velvoitteensa hyvin  4,39  0,80  sisäinen  11. Yrityksen tuottavuus    4,38  0,71  sisäinen  12. Yrityksen johtamistapa    4,35  0,66  sisäinen  13. Yrityksen tuotteet    4,35  0,75  sisäinen  14. Työvoiman henkinen laatu  4,28  0,68  ulkoinen  15. Yrityksen imago    4,26  0,68  sisäinen  16. Raaka‐aineiden laatu    4,26  0,73  ulkoinen  17. Työvoiman pysyvyys    4,25  0,76  ulkoinen  182  ACTA WASAENSIA 18. Yrityksen visionäärisyys    4,23  0,67  sisäinen  19. Omistajien oma taloud. sitoutuminen  4,19  0,70  sisäinen  20. Yrittäjän/johdon elämänasenne  4,17  0,87  sisäinen  21. Kunta kohtelee yrittäjien tasapuolisesti  4,16  0,81  ulkoinen  22. Yrityksen arvot    4,13  0,67  sisäinen  23. Teknologian taso    4,13  0,73  sisäinen  24. Yrityksen kilpailuetu markkinoilla  4,13  0,73  sisäinen  25. Raaka‐aineiden hinta    4,13  0,76  ulkoinen  26. Asiakasuskollisuus    4,13  0,76  ulkoinen  27. Seudun elinvoimaisuus    4,13  0,75  ulkoinen  28. Yrityksen resurssien joustavuus  4,10  0,61  sisäinen  29. Tieto kulkee    4,06  0,73  sisäinen  30. ”Yrityksen omistuksella on kasvot”  4,06  0,77  sisäinen  31. Työvoiman koulutustaso    4,06  0,81  ulkoinen  32. Yrityksessä on hiljaista tietoa  4,03  0,94  sisäinen  33. Raaka‐aineiden saatavuus  4,03  1,05  ulkoinen  34. Päivähoito ja koulut    4,03  1,00  ulkoinen  35. Yrityksessä on selkeä työnjako  4,00  0,68  sisäinen    Varsinaiseen kyselyyn valittiin kaikki ne tekijät, jotka saivat esikyselyssä vähin‐ tään keskiarvon 4, mutta kuitenkin enintään 35 muuttujaa.    Tämän  tutkimuksen  ennakkoarvion  mukaan  menestystekijöistä  noin  kaksi  kolmasosaa olisi sisäisiä  ja yksi kolmasosa olisi ulkoisia. Saadut esikyselyn  tu‐ lokset vahvistivat  tätä käsitystä: sisäisten menestystekijöiden osuus oli 69 pro‐ senttia 35  tärkeimmän muuttujan  joukosta. Tärkeimmäksi yrityksen ulkoiseksi  menestystekijäksi nousi työvoiman saatavuus keskiarvolla 4,41. Pienin keskiha‐ jonta (0,56) tärkeimmistä menestystekijöistä oli yrityksessä vallitsevalla hengel‐ lä  ja  ilmapiirillä.  Myös  tärkeimmän  menestystekijän  eli  yritysjohdon  kyvyk‐ kyyden keskihajonta oli pieni eli 0,61.    Esikyselyn 20 vähiten merkittävää menestystekijää olivat seuraavat:    Menestystekijä:    Keskiarvo:  Keskihajonta: Tekijän tyyppi:  1. Yrityksellä on monopoliasema  2,21  1,03  ulkoinen  2. Ilmasto ja sen vaikutus ylläpitokustann.  2,26  1,03  ulkoinen  3. Ilmastolliset olosuhteet    2,29  0,82  ulkoinen  4. Seudun tarinat ja sankarit    2,37  1,07  ulkoinen  5. Työvoiman järjestäytyneisyys  2,42  0,96  ulkoinen  6. Pääomasijoittaja on mukana yrityksessä  2,43  1,17  sisäinen  7. Omistajien ”kotiseuturakkaus”  2,50  1,20  sisäinen  8. Työntekijät ovat osakkaina yrityksessä  2,64  1,06  sisäinen  9. Kunnan koko    2,71  0,94  ulkoinen  10. Yritys kuuluu yrityspuistoon, ‐taloon  2,72  1,00  ulkoinen  11. Yrityksen osakekurssi    2,79  0,92  ulkoinen    ACTA WASAENSIA 183 12. Sivutuotteiden menekki ja hinta  2,79  1,05  ulkoinen  13. Seudulla vallitsevat perinteet  2,81  1,08  ulkoinen  14. Omistajien historia    2,86  0,88  sisäinen  15. Luonnon kauneus    2,87  0,88  ulkoinen  16. Veroäyrin hinta    2,94  1,26  ulkoinen  17. Yrityksen juuret ovat paikkakunnalla  3,00  1,37  ulkoinen  18. Yritysneuvontaa on saatavilla  3,00  1,18  ulkoinen  19. Perhekeskustoiminta    3,00  1,02  ulkoinen  20. Alueella on oma identiteetti  3,03  1,05  ulkoinen    Vähiten merkittävät tekijät olivat pääosin ulkoisia tekijöitä joukossa muun mu‐ assa kunnan koko ja veroäyrin hinta. Tutkimuksen yllätys oli se, että yrityksen  monopoliasema  (2,21) oli vähiten merkittävä menestystekijä. Monopoliaseman  mainitaan olevan yritystoiminnan korkein tavoite. Ilmastolla ei myöskään näh‐ ty olevan merkitystä yrityksen menestymisen kannalta.    Seudun  tarinoiden  ja  sankareiden merkitys nähtiin myös  vähäisenä, mikä  on  osin ristiriidassa vapaamuotoisten vastausten kanssa. Edellä mainittu asia sisäl‐ tyy kuitenkin  tutkimuksen  ratkaisutapaan, koska meemin käsite on  tässä  tut‐ kimuksessa keskeinen. Tästä syystä varsinaiseen kyselyyn päätettiin kuitenkin  ottaa mukaan muiden menestymiseen  ja  tarinoihin  liittyviä kysymyksiä. Koti‐ seuturakkaus  ja yrityksen  juuret omalla paikkakunnalla eivät olleet vastaajien  mukaan tärkeitä menestystekijöitä kuten ei myöskään omistajien historia. Näyt‐ tääkin siltä, että riittää kunhan omistajat ovat sitoutuneita yritykseen. Vastaajat  eivät  myöskään  pitäneet  merkittävänä  tekijänä  työntekijöiden  (2,64)  tai  pää‐ omasijoittajan  (2,43)  osakkuutta  yrityksessä  tai  yrityksen  osakekurssia  (2,79).  Tämä viestii perinteistä ”patruunahenkeä”, joka käy ilmi myös vapaamuotoisis‐ ta vastauksista. Tätä tukee myös se, että toisaalta omistajien sitoutuminen näh‐ tiin tärkeänä menestystekijänä (4,48).    Esikyselyn tarpeellisuutta omalta osaltaan osoittaa se, että kysymyksiin oli jää‐ nyt päällekkäisyyttä. Esimerkiksi  ilmaston vaikutusta oli kysytty kahdessa eri  kysymyksessä  samoin  kuin  väestön  terveyttä.  Lisäksi  varsinaiseen  kyselyyn  valittiin viisi muuttujaa, jotka tulivat ilmi kyselyn vapaamuotoisissa vastauksis‐ sa kysyttäessä kolmea tärkeimpää menestystekijää ja jotka eivät esiintyneet sel‐ laisenaan valmiiksi listatuissa tekijöissä: innovaatioiden määrä yrityksessä, yrit‐ täjähenki, yrityksen  jatkuva kehittäminen, yrityksen uusiutumiskyky sekä yri‐ tyksen avainhenkilöt. Lisäksi varsinaiseen kyselyyn valittiin viisi muuta muut‐ tujaa  jotka  tulivat  ilmi kyselyn vapaamuotoisissa vastauksissa  ja nämä olivat:  johtajan kyky luoda henkeä, voimakas ja karismaattinen johtaja, muiden menes‐ tyminen  kannustaa  myös  minua  yrittämään  menestystä,  ”näyttämisen  halu”  184  ACTA WASAENSIA savolaisen saamattomuuden keskellä sekä hyvä tuuri (vrt. Porterin timanttimal‐ lin ”sattuma”).    Lisäksi varsinaiseen kyselyyn valittiin vielä seuraavat viisi tekijää, jotka löytyi‐ vät  tutkimuksen  edetessä  tai kuuluivat  tutkimuksessa  esitettyihin viitekehyk‐ siin: kyky  tuottaa asiakkaalle elämyksiä, kyky hankkia, välittää  ja  jakaa  tietoa  yhteistyöyritysten kanssa, kyky levittää tarinoita ja kertomuksia, paikkakunnal‐ la on ”henkinen” johtotiimi tai joku karismaattinen henkilö sekä paikkakunnal‐ la on hyvä  ja monipuolinen  toimialamix. Nämä viisi  tekijää valittiin, koska ne  kuvastavat klustereihin  ja meemeihin sekä yritysten väliseen kommunikointiin  liittyviä  asioita  sekä  paikkakunnan  kehittämishenkeä.  Useat  näistä  tekijöistä  ovat myös henkisiä eli niitä voidaan pitää metatason asioina.    5. Yhteenveto esikyselyn tuloksista    Yrityksen johdon kyvykkyys nousi esitestin mukaan tärkeimmäksi menestyste‐ kijäksi. Muuttujan saama keskiarvo oli 4,63, kun Likertin asteikolla 1‐5 mitattu‐ na  4  tarkoittaa  suurta  merkitystä  ja  5  tarkoittaa  erittäin  suurta  merkitystä.  Muuttujan keskihajonta oli myös pieni (0,61), mikä tarkoittaa sitä, että vastaaji‐ en mielipiteiden hajonta tämän muuttujan kohdalla oli pieni, eli vastaajat koki‐ vat  johdon  kyvykkyyden merkityksen  yksimielisesti.  Johdon  kyvykkyyttä  on  koota ympärilleen taitava joukko, joka yhdessä toteuttaa johtajan halua olla yk‐ könen. Yrityksen  tärkein menestystekijä  liittyy vahvasti  ihmisiin;  siihen, mitä  johto tai johtotiimi on,. mikä on sen yhteenlaskettu kompetenssi toteuttaa liike‐ toiminta‐suunnitelmaa  ja  reagoida  toimintaympäristön  muutoksiin.  Toiseksi  tärkein menestystekijä  oli  yrityksessä  vallitseva  henki  ja  ilmapiiri. Muuttujan  saama keskiarvo oli 4,59 ja keskihajonta oli 0,56, mikä oli kaikkein pienin keski‐ hajonta 135 muuttujan joukossa. Tämäkin menestystekijä liittyy johtamiseen tai  sen tuloksiin. Merkittävää tässä on se, että kyselyn vastaajina olivat yrittäjät  ja  johtajat. Mikähän  tämän  tekijän painoarvo olisikaan,  jos menestystekijöitä ky‐ syttäisiin  myös  työntekijöiltä?  Tämä  tekijä  kuvastaa  johtajuuden  ratkaisevaa  merkitystä menestyksessä. Kolmanneksi  tärkein menestystekijä oli se, että yri‐ tykseen voi luottaa. Muuttujan saama keskiarvo oli 4,55 ja keskihajonta oli 0,62.  Luottamus ei ole enää puhtaasti sisäinen tekijä, vaan se kuvaa yrityksen ja ym‐ päristön välistä suhdetta. Tämä tekijä kuvastaa yrityksen ja sen ympäristön ra‐ japinnan häiriöttömyyden tärkeyttä menestyksen luomisessa.    Ylä‐Savossa näyttää esitestin mukaan vallitsevan henkilökultti. Yritystoiminnan  juuret voidaan tiivistää muutamaan henkilöön. Personoitumia tästä ovat Einari  Vidgren sekä Jaakko ja Jussi Sarvela. Usea vastaaja korostaa vahvojen persooni‐   ACTA WASAENSIA 185 en merkitystä. Henkilöistä voidaan  tiivistää  seuraavat persoonat:  (1) Kauppa‐ neuvos Veikko Hakkaraisen henki,  johtajuus, (2) Ponssen Einari Vidgrenin kil‐ pailuvietti, taito ja halu olla ykkönen, (3) Normetin perustajan ja toimitusjohtaja  Jussi Sarvelan kekseliäisyys  ja  Jaakko Sarvelan ”kansanmiesmäisyys”  sekä  (4)  Putkolan  johtajan Lassi Aminoffin kyky haistaa ajan henkeä  ja tulevaa. Henki‐ sellä puolella tärkeä merkitys on Olvilla (muun muassa mainoslause: ”Iisalmes‐ ta ihmeen hyvää”) ja hengen luojilla kuten kauppaneuvos Veikko Hakkaraisel‐ la.  Hakkaraisella  on  ollut  merkittävä  henkisen  johtajan  rooli  yhtenäistä  Ylä‐ Savoa rakennettaessa. Tutkimuksen aikana kuullun tarinan mukaan Ylä‐Savon  nimi  on  hänen  ja  Lassi  Aminoffin  keksimä.  Nämä  henkiset  johtajat  ovat  myös  osanneet  toimia  ajan hengessä. Esimerkkinä  tästä  iisalmelainen  kauppaneuvos Veikko  Hakkarainen. Kauppisen  ja Pennasen (2003) mukaan Hakkarainen perusti muun mu‐ assa 25 vuotta sitten Iisalmen Talousseura Ry:n ajamaan Iisalmen seudun taloudellisia  etuja. Hakkaraisen kutsukirje Talousseuran perustamiskokoukseen alkoi seuraavasti:  ”Hyvä Veli,  Eräässä keskustelussa, jossa oli mukana joukko iisalmelaisia talouselämän  ja  julkisen hallinnon  johtavia  edustajia,  tuli  esille  jälleen  kerran  se  tosi‐ asia, että poliittinen toiminta ei aina ota riittävässä määrin huomioon ta‐ loudellisia realiteetteja taikka yleensä elinkeinoelämän kehittymiselle vält‐ tämättömiä tosiasioita.  Totesimme  kyllä  lisäksi,  että  syytä  tuohon  asiantilaan  saattaa  olla myös  meissä itsessämme. Olemmeko riittävässä määrin tuoneet asioitamme esil‐ le? Olemmeko johdonmukaisesti pyrkineet ohjaamaan kehitystä? Olemme‐ ko ylipäätään  toimineet  laaja‐alaisesti yhteiskuntamme  kaikkia  sektoreita  silmällä pitäen?  Jouduimme  vastaamaan  näihin  kysymyksiin  kieltävästi.  Jouduimme  to‐ teamaan, että vaikutuskeinomme ovat olleet kovin  irrallisia, sattumanva‐ raisia ja tehottomia.”    Nyttemmin tämä johtajakysymys näkyy Iisalmen seudulla tällaisen henkisen johtohah‐ mon kaipuuna. Erään kommentin mukaan paras vaikuttaja on mielipidevaikuttaja. Tä‐ mä vie paikkakunnan asioita parhaiten eteenpäin. Näin klusterin viitekehyksessä muka‐ na oleva kehityksen kummisedät –tekijä sai esikyselyssä vahvistusta.     Erään vastaajan mukaan hiljaisen  tiedon haltija on aina  joku henkilö, eikä hil‐ jainen tieto ole yrityksen ominaisuus. Vastaajan mukaan hiljaisen tiedon haltija  on avainhenkilö tai hän tulee sellaiseksi. Toisen vastaajan mukaan hiljaista tie‐ toa  yrityksessä  voi  olla  kenellä  tahansa.  Kekseliäisyys  mainitaan  savolaisten  ominaisuutena. Eräs vastaaja puolestaan korosti kommentissaan hyvän  tuurin  merkitystä. Hänen mukaansa esimerkiksi Einari Vidgrenillä on ollut hyvää tuu‐ 186  ACTA WASAENSIA ria. Mielenkiintoista on se, että käsitykset henkilöistä menevät ristiin. Joidenkin  vastaajien mielestä Ylä‐Savossa on omia merkkihenkilöitä, toisten mielestä taas  Ylä‐Savon teollistajat ovat ’tuontitavaraa’.    6. Esikyselyn pohdintaa    Esikyselyn vastausprosentti  jäi matalaksi, mikä saattoi  johtua sekä kyselyn pi‐ tuudesta että postitusvirheestä. Esitestiin vastasi 32 kyselyn saajaa 124 otokses‐ ta, mikä tarkoittaa vain 26 prosentin vastausastetta. Esikyselyssä kysyttiin me‐ nestystekijän merkityksen ohella  tekijän painotusta. Painotusta ei  lopulta huo‐ mioitu esikyselyn tuloksia käsiteltäessä, koska usea vastaaja ei ollut painottanut  vastauksiaan. Eräät vastaajat olivat käyttäneet pelkästään painotusta 5 osoitta‐ maan  tekijän merkityksen. Vastaajat olivat käyttäneet vähän ”ei kokemusta” – saraketta,  mikä  osoittaa  sen,  että  menestystekijöihin  haluttiin  ottaa  rohkeasti  kantaa, ja että heillä oli asioista omakohtaista kokemusta.    Vapaamuotoisesti vastattavien kysymysten liittäminen kyselyyn oli onnistunut,  koska miltei kaikki vastaajat vastasivat niihin. Niiden kautta löytyi myös uusia  menestystekijöitä, joita vastaajat pitivät tärkeinä. Tämän vuoksi myös varsinai‐ seen  kyselyyn  päätettiin  liittää  vapaamuotoinen  kysymys.  Kolmen  merkittä‐ vimmän menestystekijän  kysyminen myös  vapaamuotoisesti  tarkensi mielen‐ kiintoisella  tavalla  kyselyn  tuloksia. Näin  saatiin  kvantitatiivisten  tulosten  li‐ säksi kvalitatiivista tulkintaa empiirisille tuloksille:    Arviointilomakkeen 5 tärkeintä menestystekijää:  Tekijä: Keskiarvo: 1. Yrittäjän/johdon kyvykkyys 4,63 2. Yrityksessä vallitseva henki ja ilmapiiri 4,59 3. Yritykseen voi luottaa 4,55 4. Yrityksen asiakasläheisyys 4,48 5. Yrityksen toiminnallinen tehokkuus 4,48   Vapaamuotoisten vastausten 5 tärkeintä menestystekijää:  Tekijä: Mainittiin, kertaa: 1. Yrityksen johdon kyvykkyys 14 2. Yritykseen voi luottaa 7 3. Innovaatioiden määrä yrityksessä 5 4. Työvoiman henkinen laatu 4 5. Tuotteet ja palvelut 4   Yritysjohdon  kyvykkyyden  ja  yrityksen  luotettavuuden  merkitys  varmistui  näin vapaamuotoisten vastausten kautta. Yritysjohdon kyvykkyyden merkitys  yllätti tutkimuksessa, koska se erottui selvästi muista menestystekijöistä  ja eri‐ tyisen selvästi se erottui vapaamuotoisissa vastauksissa. Innovaatioiden määrä    ACTA WASAENSIA 187 nousi  vapaamuotoisissa  vastauksissa  kolmen  tärkeimmän  tekijän  joukkoon.  Kunnallisista  palveluista  vastaajat  puolestaan  arvostivat  eniten  päivähoitoa.  Tämä on ymmärrettävää, koska päivähoito vaikuttaa suoraan työntekijöihin; jos  päivähoito ei pelaa, niin työntekijä ei tule töihin tai ei voi tehdä työtään  täysi‐ painoisesti. Myös  yrittäjien  tasapuolista  kohtelua  kunnan  taholta  arvostettiin.  Osaltaan esitesti kumosi ulkoisten tekijöiden merkitystä systeemin menestymi‐ sessä, joka näyttikin olevan pääosin sisäsyntyistä.    Esikyselyssä käytettiin Likertin asteikkoa 1‐5. Varsinaisessa kyselyssä päädyt‐ tiin  käyttämään  ohjaajan  suosituksesta Guttmanin  asenne‐asteikkoa  1‐7,  jotta  vastausskaalaa  saadaan  laajemmaksi  ja paremmin  faktorianalyysiin  sopivaksi.  Nyt esikyselyssä keskimmäinen vaihtoehto eli numero 3 oli selitykseltään ”koh‐ talainen merkitys”, mikä voidaan  tulkita enemmän positiiviseksi kuin negatii‐ viseksi  vaihtoehdoksi.  Edellä  mainittu  tekijä  lienee  nostanut  vastausten  kes‐ kiarvoa.  Vastaajat  eivät  juurikaan  muuttaneet  menestystekijöiden  luokitusta.  Luokitusta voidaankin pitää tutkimuksessa aputietona, kun eri menestystekijöi‐ tä on koottu  lähteistä  ja  ryhmitelty klusterin viitekehyksen mukaisesti. Varsi‐ naisessa kyselyssä etukäteen tehtyä luokitusta ei enää käytettykään, koska ana‐ lysoinnissa siihen oli mahdollisuus  jälkikäteen. Esikysely oli  jälkikäteen arvioi‐ tuna  liian pitkä  ja  työläs vastattava. Erään vastaajan kommentin mukaan vas‐ taamiseen meni parisen tuntia, mutta vastaaminen oli mielenkiintoista. Tästäkin  syystä varsinaisesta kyselystä päätettiin tehdä lyhyempi ja valmiiksi luokiteltu.      5.4.2 Kyselyn tulokset    Kyselyssä Ylä‐Savossa  toimivat vastaajat  (N=200) arvioivat 50 menestystekijää  yksittäisen yläsavolaisen yrityksen, yritysklusterin sekä seudun näkökulmasta.  Esitestissä menestystekijöitä kysyttiin vain yksittäisen yrityksen kannalta. Tu‐ lokset on esitetty tässä tutkimuksessa pienellä ”Times roman –tekstityypillä”,  jotta ne  voidaan erottaa tekstistä.    Kohdepysyvyyttä  saman vastaajan kohdalla  testattiin kysymällä kaksi menes‐ tystekijää kahteen kertaan. Kohdepysyvyyttä  testaavat muuttujat valittiin  tut‐ kimuksessa  siten,  että niiden oletettiin molempien olevan  tärkeitä menestystä  selittäviä  tekijöitä.  Tulokset  olivat  kohdepysyvyysväittämien  osalta  seuraavat  yrityksen menestystekijöiden kohdalla:  188  ACTA WASAENSIA Tekijä: Keskiarvo: Keskihajonta: Väittämä nro 8 ”Yrityksen luotettavuus” (N=124) 6,14 0,790 Väittämä nro 13 ”Yritykseen voi luottaa” (N=124) 6,15 0,813 Rinnakkaisparin korrelaatiokerroin .998 .972 (Kysymysten välinen etäisyys lomakkeella oli 5 kysymystä.) Väittämä nro 9 ”Yrityksen jatkuva kehittäminen” (N=124) 6,08 0,812 Väittämä nro 38 ”Yrityksen jatkuva kehittäminen” (N=124) 6,16 0,830 Rinnakkaisparin korrelaatiokerroin .987 .978 (Kysymysten välinen etäisyys oli 29 kysymystä.)   Yllä nähdään väittämien  rinnakkaisparien korrelaatiokertoimet keskiarvolla  ja  keskihajonnalla  ilmaistuna.  Molempien  rinnakkaisparitestausten  korrelaa‐ tiokertoimet  ilmaisevatkin  kyselyssä  erittäin  korkeaa  mittauksen  kohde‐ pysyvyyttä. Jatkossa tuloksia esitettäessä väittämä nro 9 on nimeltään ”Yrityk‐ sen jatkuva kehittäminen 1” ja väittämä nro 38 on nimeltään ”Yrityksen jatkuva  kehittäminen 2”.    Seuraavat yrityksen menestystekijät olivat tärkeimpiä ja vähiten tärkeitä:    Tekijä: Keskiarvo: Keskihajonta: 1. Yritysjohdon kyvykkyys (N=125) 6,39 0,771 2. Omistajien sitoutuminen (N=124) 6,25 0,968 3. Yrityksen avainhenkilöt (N=124) 6,20 0,765 4. Yrityksen tuottavuus (N=124) 6,18 0,929 5.Yrityksen jatkuva kehittäminen 2 (N=124) 6,16 0,830 6. Yritykseen voi luottaa (N=124) 6,15 0,823 7. Yrityksen luotettavuus (N=124) 6,14 0,790 8. Yrityksen tuotteet (N=124) 6,13 0,996 9. Yrittäjähenki (N=124) 6,12 0,951 10. Johtajan kyky luoda henkeä (N=124) 6,10 0,825 11. Yrityksen johtamistapa (N=123) 6,10 0,891 12. Yrityksen toiminnallinen tehokkuus (N=125) 6,08 0,758 13.Yrityksen jatkuva kehittäminen 1 (N=124) 6,08 0,816 14. Yritys hoitaa velvoitteensa hyvin (N=123) 6,07 0,870 15. Yrityksessä vallitseva henki ja ilmapiiri (N=124) 6,05 0,731 16. Yrityksen uusiutumiskyky (N=124) 5,98 0,850 17. Yrityksen kilpailuetu markkinoilla (N=124) 5,95 0,944 18. Yrityksen asiakasläheisyys (N=124) 5,90 1,103 19. Työvoiman henkinen laatu (N=124) 5,83 0,890 20. Yrityksen visionäärisyys (N=125) 5,78 0,921 … 46. Kyky tuottaa asiakkaalle elämyksiä (N=124) 4,53 1,328 47. Näyttämisen halu… (N=124) 4,29 1,561 48. Seudulla on henkinen johtotiimi (N=124) 4,01 1,495 49. Hyvä tuuri (N=123) 3,63 1,743 50. Kyky levittää tarinoita ja kertomuksia (N=124) 3,15 1,586     ACTA WASAENSIA 189 Vapaamuotoisissa vastauksissa yrityksen tärkeimmiksi menestystekijöiksi nou‐ sivat seuraavat tekijät:    Tekijä: 1.sija (N=112) 2.sija (N=108) 3.sija (N=100) 1. Yrityksen tuotteet 21 11 7 2. Yritysjohdon kyvykkyys 16 8 7 3. Asiakasläheisyys 10 6 0 4. Tuottavuus 9 4 8 5. Työvoima 7 13 7 6. Omistajien sitoutuminen 7 4 0 7. Yrityksen luotettavuus 6 6 3 8. Yrittäjähenki 5 2 3 9. Johtamistapa 4 3 1 10. Yrityksen jatkuva kehittäminen 3 10 2   Vapaamuotoisissa vastauksissa 2. sijalla mainittiin usein työvoima (13 kpl), yri‐ tyksen  tuotteet  (11  kpl),  yritysjohdon  kyvykkyys  (8  kpl),  asiakasläheisyys  (6  kpl)  sekä  yrityksen  luotettavuus  (6  kpl). Kolmannella  sijalla  mainittiin  usein  tuottavuus (8 kpl), yrityksen tuotteet (7 kpl), yritysjohdon kyvykkyys (7 kpl) ja  työvoima (7 kpl). Esitestiin verrattuna tuotteiden merkitys menestystekijänä oli  suurempi. Myös  vapaamuotoisissa  vastauksissa  korostui  tuotteiden merkitys,  koska ne saivat eniten ykkössijoja  ja  toiseksi eniten kakkossijoja vapaamuotoi‐ sissa vastauksissa.    Seuraavat menestystekijät ovat yritysjoukkoon eli klusteriin liittyviä:    Tekijä: Keskiarvo: Keskihajonta: 1. Yritysjoukon johtajien kyvykkyys (N=121) 6,27 0,775 2. Yritysjoukkoon voi luottaa (N=120) 6,16 0,698 3. Yritysjoukon johtajien kyky luoda henkeä (N=120) 6,15 0,729 4. Yritysjoukon avainhenkilöt (N=120) 6,14 0,823 5. Yritysjoukon jatkuva kehittäminen 1 (N=121) 6,13 0,795 6. Yritysjoukon luotettavuus (N=120) 6,11 0,786 7. Yritysjoukon jatkuva kehittäminen 2 (N=121) 6,11 0,835 8. Yritysjoukossa vallitseva henki ja ilmapiiri (N=120) 6,09 0,767 9. Omistajien sitoutuminen (N=120) 6,07 0,877 10. Yritysjoukko hoitaa velvoitteensa hyvin (N=120) 6,02 0,814 12. Yrittäjähenki yritysjoukossa (N=120) 6,02 0,961 13. Yritysjoukon toiminnallinen tehokkuus (N=120) 6,02 0,778 14. Yritysjoukon uusiutumiskyky (N=121) 6,02 0,806 15. Yritysjoukon kilpailuetu markkinoilla (N=121) 5,97 0,948 16. Yritysjoukon tuotteet (N=121) 5,94 0,916 17. Yritysjoukon asiakasläheisyys (N=120) 5,92 0,931 18. Yritysjoukon tuottavuus (N=120) 5,88 0,918 19. Tieto kulkee yritysjoukon sisällä (N=120) 5,87 0,952 20. Yritysjoukon resurssien joustavuus (N=121) 5,83 0,980 … 46. Seudulla on henkinen johtotiimi (N=120) 4,32 1,582 47. Kyky tuottaa asiakkaalle elämyksiä (N=119) 4,30 1,493 48. Näyttämisen halu savolaisen saamattomuuden keskellä (N=120) 4,21 1,629 49. Hyvä tuuri (N=119) 3,53 1,784 50. Kyky levittää tarinoita ja kertomuksia (N=120) 3,28 1,619 190  ACTA WASAENSIA Vapaamuotoisissa  vastauksissa  yritysjoukon  tärkeimmiksi  menestystekijöiksi  nousivat seuraavat:    Tekijä: Ykkössija Kakkossija Kolmossija: 1. Yhteistyökyky 8 4 1 2. Tuotteet 6 6 4 3. Henki ja ilmapiiri 6 3 5 4. Johtajien kyvykkyys 5 6 4 5. Luottamus 5 3 2 6. Jatkuva kehittäminen 5 1 9 7. Visionäärisyys 5 1 1 8. Asiakaslähtöisyys 4 4 0 9. Avainhenkilöt, osaaminen 4 4 4 10. Toiminnallinen tehokkuus 4 3 3   Vapaamuotoisissa vastauksissa  toiselle  sijalle  asetettiin usein  johtajien kyvyk‐ kyys (6 kpl)  ja tuotteet (6 kpl). Kolmannelle sijalle asetettiin  jatkuva kehittämi‐ nen (9 kpl), henki ja ilmapiiri (5 kpl) sekä tuotteet (4 kpl). Vertailtaessa yksittäi‐ sen  yrityksen  ja  yritysjoukon  menestystekijöitä  huomataan,  että  yritysjoukon  menestystekijöissä painottuvat enemmän hyvän johtamisen tuloksena syntyvät  ”henkiset tekijät” eli luottamus, yhteistyökyky sekä henki ja ilmapiiri.    Seuraavat menestystekijät ovat seutuun liittyviä:    Tekijä: Keskiarvo: Keskihajonta: 1. Kunnanjohtajien kyvykkyys (N=119) 6,06 1,122 2. Hyvä palveluhenki ja –asenne (N=120) 6,05 0,969 3. Alueen kunnissa vallitseva henki ja ilmapiiri (N=120) 6,04 1,024 4. Kunnanjohtajien kyky luoda henkeä (N=120) 5,97 0,978 5. Seudun elinvoimaisuus (N=120) 5,95 0,915 6. Alueen kuntien jatkuva kehittäminen 1 (N=120) 5,93 0,959 7. Alueen kuntien jatkuva kehittäminen 2 (N=120) 5,91 1,004 8. Alueen kuntien johtamistapa (N=120) 5,90 1,155 9. Alueen kuntiin voi luottaa (N=120) 5,85 1,128 10. Alueen kunnat hoitavat velvoitteensa hyvin (N=120) 5,81 0,998 11. Työvoiman saatavuus (N=120) 5,80 0,967 12. Alueen kuntien toiminnallinen tehokkuus (N=120) 5,79 1,036 13. Alueen kunnat kohtelevat yrityksiä tasapuolisesti (N=120) 5,77 1,165 14. Kuntien avainvirkamiehet (N=120) 5,74 1,111 15. Kuntien uusiutumiskyky (N=120) 5,73 1,145 16. Alueen kuntien visionäärisyys (N=119) 5,70 1,252 17. Alueen kuntien luotettavuus (N=120) 5,69 1,121 18. Kuntien kilpailukyky verrattuna muihin seutuihin (N=120) 5,68 1,092 19. Työvoiman henkinen laatu (N=119) 5,68 0,892 20. Alueen kuntien palvelutuotannon taso (N=120) 5,67 0,973 … 46. Seudulla on henkinen johtotiimi (N=121) 4,57 1,585 47. Kyky tuottaa kuntalaisille elämyksiä (N=120) 4,33 1,525 48. Näyttämisen halu savolaisen saamattomuuden keskellä (N=119) 4,11 1,641 49. Hyvä tuuri (N=119) 3,45 1,793 50. Kyky levittää tarinoita ja kertomuksia (N=120) 3,33 1,636   ACTA WASAENSIA 191 Vapaamuotoisissa vastauksissa seudun tärkeimmiksi menestystekijöiksi nousi‐ vat seuraavat:    Tekijä: Ykkössija Kakkossija Kolmossija: 1. Seudun elinvoimaisuus 10 4 4 2. Henki ja ilmapiiri 7 9 4 3. Jatkuva kehittäminen 7 5 5 4. Palvelut ja niiden taso 6 9 6 5. Vahva elinkeinorakenne 6 3 4 6. Kunnanjohtajien kyvykkyys 5 4 4 7. Johtamistapa 4 4 3 8. Hyvä palveluhenki ja –asenne 4 4 3 9. Kuntien välinen luottamus 4 3 1 10. Yhteistyökyky 3 3 3   Vapaamuotoisissa vastauksissa toiselle sijalle asetettiin usein henki  ja  ilmapiiri  (9 kpl) sekä palvelut ja niiden taso (9 kpl). Kolmannelle sijalle asetettiin palvelut  ja niiden  taso  (6 kpl)  ja  jatkuva kehittäminen  (5 kpl). Vapaamuotoisissa vasta‐ uksissa  tärkeimmäksi menestystekijäksi nimettiin seudun elinvoimaisuus,  joka  oli  strukturoiduissa kysymyksissä viidenneksi  tärkein menestystekijä. Seudun  tärkeimpien  menestystekijöiden  keskiarvot  olivat  pienempiä  ja  keskihajonnat  olivat  suurempia  kuin  yritysten  ja  yritysjoukon menestystekijöiden  vastaavat  arvot.      5.5 Tulosten tarkastelu    1. Sisällöllinen analyysi    Johdon kyvykkyys nousi yrityksen, yritysjoukon  ja  seudun  tärkeimmäksi me‐ nestystekijäksi.  Yritysjoukossa  ja  seudulla  se  sisältää  johtopäätösten  mukaan  myös johtajuuden. Omistajien sitoutuminen oli yritysten toiseksi tärkein menes‐ tystekijä. Kun tähän lisätään se, että avainhenkilöt olivat yrityksen kolmanneksi  ja yritysjoukon neljänneksi tärkein menestystekijä  ja että hyvä palveluhenki‐  ja  asenne olivat seudun toiseksi tärkein menestystekijä, niin voidaan tehdä se joh‐ topäätös,  että  ihmisten  merkitys  menestykselle  on  ratkaiseva.  Voidaan  myös  sanoa,  että  ihminen  on  kaiken  takana. Kyvykkäiden  ihmisten  jälkeen  seuraa‐ vaksi merkittävin  tekijä näyttää olevan  jatkuva kehittäminen. Kunnissa  tärkeä  menestystekijä on hyvä henki ja ilmapiiri, jota hyvä johtaminen luo. Strukturoi‐ tujen kysymysten perusteella menestystekijät voidaan tiivistää seuraavasti:  192  ACTA WASAENSIA   Johtamista  analysoitiin  ja  tulkittiin  tarkemmin.  Vapaamuotoisten  vastausten  perusteella  johtamiseen liittyvät menestystekijät  ja niiden merkitys voidaan tii‐ vistää ja tulkita seuraavasti:      Edellisestä voidaan  tehdä  se  johtopäätös,  että  erityisesti kuntajohtajilta odote‐ taan  yhteisöllistä  johtamista  ja hyvää  leadership‐taitoa,  koska  seudun menes‐ tyksen nähdään saatujen tulosten mukaan  johtuvan seudulla vallitsevasta hen‐ gestä ja luottamuksesta.    Menestystekijöitä tarkasteltiin myös vastaajien taustamuuttujien osalta vastaa‐ jan luokan (yrittäjä, elinkeinotoimija tai kuntapäättäjä), toimintakohteen paikan  (Iisalmi/muu) sekä vastaajan  teollisuustoiminnan  (ei‐teollinen  tai  teollinen  toi‐ mija) mukaan. Sukupuolen mukaista  tarkastelua ei  tehty, koska naisvastaajien  määrä  jäi 28 henkilöön, mikä on 22 % kaikista vastaajista. Vertailtaessa vastaa‐ jan  luokan  mukaan  yritysten  menestystekijöiden  tärkeyttä  saatiin  seuraavia  tuloksia:    Yrittäjät (N=58):  Menestystekijä: Keskiarvo: Keskihajonta: 1. Yritysjohdon kyvykkyys (N=58) 6,36 0,931 2. Yrityksen jatkuva kehittäminen 2 (N=58) 6,22 0,817 3. Yrityksen luotettavuus (N=58) 6,19 0,736 4. Yrityksen tuottavuus (N=57) 6,18 0,848 5. Omistajien sitoutuminen (N=58) 6,16 1,121 6. Yrityksen avainhenkilöt (N=58) 6,16 0,812 7. Yrityksen toiminnallinen tehokkuus (N=58) 6,16 0,745 8. Yrityksen jatkuva kehittäminen 1 (N=58) 6,16 0,790 9. Johtajan kyky luoda henkeä (N=58) 6,14 0,782 10. Yrityksen tuotteet (N=57) 6,12 0,946   Yksittäinen yritys: Asiakkuusjohtaminen: mm. tuotteet, asiakkaat, kyvykkyys.  Yritysjoukko: Yhteistyöjohtaminen: mm. yhteistyö, ilmapiiri, visionäärisyys.  Seutu: Ilmapiirijohtaminen: mm. henki, kehittäminen, luottamus. Yksittäinen yritys: Johdon kyvykkyys, omistajien sitoutuminen ja avainhenki‐ löt.  Yritysjoukko: Johdon kyvykkyys ja johtajuus, luotettavuus ja hengen luonti.  Seutu: Johdon kyvykkyys ja johtajuus, palveluhenki ja –asenne sekä  henki ja ilmapiiri.    ACTA WASAENSIA 193 Elinkeinotoimijat (N=32):  Menestystekijä: Keskiarvo: Keskihajonta: 1. Yritysjohdon kyvykkyys (N=32) 6,56 0,564 2. Yrityksen avainhenkilöt (N=31) 6,45 0,675 3. Omistajien sitoutuminen (N=31) 6,42 0,720 4. Yrittäjähenki (N=31) 6,32 0,791 5. Yrityksen tuotteet (N=32) 6,31 0,931 6. Yrityksen tuottavuus (N=32) 6,31 0,965 7. Yritykseen voi luottaa (N=31) 6,26 0,893 8. Yrityksen asiakasläheisyys (N=31) 6,23 0,805 9. Johtajan kyky luoda henkeä (N=31) 6,19 0,873 10. Yrityksen luotettavuus (N=31) 6,16 0,969   Kuntapäättäjät (N=35):  Menestystekijä: Keskiarvo: Keskihajonta: 1. Yritysjohdon kyvykkyys (N=35) 6,29 0,622 2. Omistajien sitoutuminen (N=35) 6,26 0,886 3. Yrityksen johtamistapa (N=35) 6,17 0,664 4. Yritys hoitaa velvoitteensa hyvin (N=35) 6,11 0,832 5. Yrityksen jatkuva kehittäminen (N=35) 6,11 0,832 6. Yrittäjähenki (N=35) 6,09 0,818 7. Yrityksen uusiutumiskyky (N=35) 6,09 0,781 8. Yrityksessä vallit. henki ja ilmapiiri (N=35) 6,09 0,612 9. Yritykseen voi luottaa (N=35) 6,09 0,612 10. Yrityksen tuottavuus (N=35) 6,06 1,027   Kaikkien vastaajaluokkien mielestä tärkein menestystekijä on yritysjohdon ky‐ vykkyys. Eniten yritysjohdon kyvykkyyttä arvostavat elinkeinotoimijat  ja hei‐ dän vastaustensa keskihajonta on myös pienin. Tuloksista voidaan tehdä myös  se  johtopäätös,  että  yrittäjät  pitävät  yrityksen  jatkuvaa  kehittämistä  tärkeänä  menestystekijänä.  Elinkeinotoimijoiden  mielestä  yrityksen  avainhenkilöt  ovat  tärkeä menestystekijä. Kuntapäättäjien mielestä omistajien sitoutuminen ja joh‐ tamistapa ovat tärkeitä tekijöitä. Kuntapäättäjät näyttävätkin näkevän yritykset  niiden omistajien ja johtajien kautta. Tulosten mukaan erityisesti kuntapäättäji‐ en mielestä yritystoimintaan kuuluvat yrittäjähenki, sitoutuminen, luotettavuus  ja hyvä velvoitteiden hoito. Nämä kuvastavat sitä, että kuntapäättäjät odottane‐ vat yrityksiltä  toiminnassaan korkeaa moraalia  ja vastuuntuntoa. Yrittäjien ni‐ meämät menestystekijät ovat puolestaan ”kovempia arvoja” eli kyky menestyä  tehokkuudessa ja jatkuvassa kehittämisen kilpajuoksussa.    194  ACTA WASAENSIA Vertailtaessa vastaajan toimintakohteen paikan mukaan yritysten menestyste‐ kijöiden tärkeyttä saatiin seuraavia tuloksia:    Iisalmi (N=85):  Menestystekijä: Keskiarvo: Keskihajonta: 1. Yritysjohdon kyvykkyys (N=85) 6,40 0,834 2. Omistajien sitoutuminen (N=84) 6,30 1,027 3. Yrityksen tuotteet (N=84) 6,21 0,919 4. Yrityksen luotettavuus (N=84) 6,20 0,803 5. Yritykseen voi luottaa (N=84) 6,19 0,799 6. Johtajan kyky luoda henkeä (N=84) 6,17 0,709 7. Yrityksen avainhenkilöt (N=84) 6,17 0,774 8. Yrityksen jatkuva kehittäminen 2 (N=84) 6,15 0,857 9. Yrittäjähenki (N=84) 6,13 1,003 10. Yrityksen tuottavuus (N=84) 6,13 1,015   Muu kunta (N=40):  Menestystekijä: Keskiarvo: Keskihajonta: 1. Yritysjohdon kyvykkyys (N=40) 6,38 0,628 2. Yrityksen tuottavuus (N=40) 6,28 0,716 3. Yrityksen avainhenkilöt (N=40) 6,27 0,751 4. Yrityksen jatkuva kehittäminen 2 (N=40) 6,18 0,781 5. Yrityksen toiminnallinen tehokkuus (N=40) 6,15 0,736 6. Omistajien sitoutuminen (N=40) 6,15 0,834 7. Yrityksen johtamistapa (N=40) 6,13 0,883 8. Yrittäjähenki (N=40) 6,10 0,841 9. Yrityksen kilpailuetu markkinoilla (N=40) 6,05 0,986 10. Yritykseen voi luottaa (N=40) 6,05 0,846   Iisalmessa  toimivat  vastaajat  korostivat  omistajien  sitoutumista  ja  yrityksen  tuotteita  verrattuna  muualla  toimiviin  vastaajiin.  Muualla  toimivat  vastaajat  korostivat yrityksen tuottavuutta ja yrityksen avainhenkilöitä menestystekijöinä  Iisalmessa toimiviin vastaajiin verrattuna.    Vertailtaessa vastaajan  teollisen/ei‐teollisen  toiminnan mukaan yritysten me‐ nestystekijöiden tärkeyttä saatiin seuraavia tuloksia:    Teollinen (N=37):  Menestystekijä: Keskiarvo: Keskihajonta: 1. Yritysjohdon kyvykkyys (N=37) 6,49 0,870 2. Yrityksen avainhenkilöt (N=36) 6,31 0,749 3. Yrityksen jatkuva kehittäminen 2 (N=36) 6,28 0,779 4. Yrityksen tuottavuus(N=37) 6,27 0,769 5. Yrityksen jatkuva kehittäminen 1 (N=36) 6,25 0,874 6. Yrityksen tuotteet (N=37) 6,24 0,955 7. Yrityksen toiminnallinen tehokkuus (N=37) 6,24 0,760 8. Yritys hoitaa velvoitteensa hyvin (N=36) 6,22 0,797 9. Yrittäjähenki (N=36) 6,22 1,098 10. Yritykseen voi luottaa (N=36) 6,22 0,866     ACTA WASAENSIA 195 Ei‐teollinen (N=88):  Menestystekijä: Keskiarvo: Keskihajonta: 1. Yritysjohdon kyvykkyys (N=88) 6,35 0,728 2. Omistajien sitoutuminen (N=88) 6,26 0,965 3. Yrityksen avainhenkilöt (N=88) 6,16 0,771 4. Yrityksen tuottavuus (N=87) 6,14 0,990 5. Yrityksen luotettavuus (N=88) 6,11 0,780 6. Yritykseen voi luottaa (N=88) 6,11 0,794 7. Yrityksen jatkuva kehittäminen 1 (N=88) 6,11 0,850 8. Yrityksen johtamistapa (N=87) 6,10 0,850 9. Yrityksessä vallitseva henki ja ilmapiiri (N=88) 6,10 0,662 10. Yrityksen tuotteet (N=87) 6,08 1,014   Teolliset toimijat korostivat selvästi yrityksen  jatkuvaa kehittämistä verrattuna  ei‐teollisiin  toimijoihin.  Tämän  osoittavat  sekä  keskiarvot  että  pysyvyyskysy‐ myksen näkyminen listalla. Ei‐teolliset toimijat korostivat puolestaan omistajien  sitoutumista ja yrityksen avainhenkilöitä teollisiin toimijoihin verrattuna.    Vertailtaessa  vapaamuotoisia  vastauksia  luokiteltuihin  vastauksiin  havaitaan  seuraavaa:  Yrityksen menestystekijöissä:  ‐ yritysjohdon kyvykkyyden merkitys on  tärkein  luokitelluissa vastauksissa,  mutta vapaamuotoisissa vastauksissa  se on yrityksen  tuotteet. Tämä  tulos  hämmästyttää, koska tuotteiden merkitys ei korostunut luokitelluissa vasta‐ uksissa.  ‐ vapaamuotoisissa vastauksissa korostuvat yrityksen asiakasläheisyys ja yri‐ tyksen tuottavuus. Tästä voidaankin tehdä se johtopäätös, että luokitelluista  kysymyksistä  saattoi puuttua  jokin  tärkeä  asiakassuhteeseen  liittyvä kysy‐ mys (vrt. Pasanen 2003a).  Yritysjoukon menestystekijöissä:  ‐ yhteistyökyvyn  ja hengen merkitykset painottuvat vapaamuotoisissa vasta‐ uksissa  ‐ vapaamuotoisissa vastauksissa tuotteiden merkitys korostuu kuten oli myös  yksittäisen yrityksen menestystekijöissä  Seudun menestystekijöissä:  ‐ hengen  ja  ilmapiirin merkitys oli vapaamuotoisissa vastauksissa tärkein te‐ kijä ja jatkuva kehittäminen toiseksi tärkein tekijä  ‐ strukturoiduissa vastauksissa hyvä palveluhenki  ja –asenne oli  tärkein me‐ nestystekijä  ‐ kunnanjohtajien kyvykkyys korostuu molemmissa vastaustavoissa    Kaikkein vähiten menestystä edesauttavat kyky  tuottaa elämyksiä asiakkaalle,  näyttämisen halu savolaisen saamattomuuden keskellä, seudun henkinen johto‐ 196  ACTA WASAENSIA tiimi, hyvä tuuri sekä kyky  levittää tarinoita  ja kertomuksia. Tämä tulos ei tue  tutkimuksessa esitettyjä klusterin viitekehyksen ”henkisiä tekijöitä”. Yhteenve‐ tona  yritysten,  yritysjoukkojen  ja  seutujen menestystekijöistä  voidaan  todeta,  että ne ovat pääosin henkisiä  ja  liittyvät  johtamiseen, kehittämiseen  ja hen‐ gen luontiin. Tästä voidaan tehdä se johtopäätös, että eräs tärkeä menestysteki‐ jöiden  ”rypäs”  on  johtaminen  ja  hengen  luonti.  Teollisilla  yrityksillä  jatkuva  kehittäminen  ja  tuottavuus  muodostavat  menestystekijöiden  toisen  ryppään,  jota voidaan nimittää ”tuottavuuden kilpajuoksuksi”.      2. Varianssien ja riippuvuuksien testaaminen    1) T‐testi vastaajien luokkien välillä    Vastaajien  luokkien  (yritys/elinkeinotoimija/kuntapäättäjä)  keskiarvoja  testat‐ tiin pareittain  ennen  faktorianalyysiä yrityksen viiden  tärkeimmän menestys‐ tekijän  (1:yritysjohdon  kyvykkyys,  2:omistajien  sitoutuminen,  3:yrityksen  avainhenkilöt, 4:yrityksen tuottavuus  ja 5:yrityksen  jatkuva kehittäminen) suh‐ teen Tukeyn riippumattomien otosten (Independent Samples Test) T‐testillä.    Otosparit: Tekijä 1: Tekijä 2: Tekijä 3: Tekijä 4: Tekijä 5: Yritykset – Elinkeinotoimijat 0,270 0,584 0,086 0,488 0,887 Yritykset – Kuntapäättäjät 0,668 0,776 0,559 0,551 0,156 Kuntapäättäjät – Elinkeinotoimijat 0,062 0,437 0,026* 0,299 0,299   Oheisissa  tuloksissa  on  esitetty  hylkäämisvirheiden  todennäköisyydet  tär‐ keimmillä yrityksen menestystä selittävillä tekijöillä. Ensin tehtiin Levenen va‐ rianssitesti, joka mittaa varianssien yhtäsuuruutta. Kaikkien muuttujien ja pari‐ en kohdalla varianssin merkitsevyysarvo oli  suuri  (yli  0,05),  joten variansseja  voitiin pitää yhtä suurina. Tämän jälkeen T‐testin tulokset luettiin yhtä suurten  varianssien  riviltä. Kaikkien vertailuparien osalta voidaan  todeta,  että menes‐ tystekijöiden keskiarvot ovat yhtä suuret  (merkitsevyystasolla 99 %) vastaajan  eri luokkien välillä. Tämä tulos mahdollisti sen, että vastaajan luokasta riippu‐ matta voidaan tehdä yhteinen menestystekijöiden faktorointi. Samalla vahvistui  yhtenäinen näkemys siitä, mitkä ovat yritystoiminnan tärkeimmät menestyste‐ kijät.  Yrityksen  avainhenkilöiden  osalta  (kuntapäättäjät  –  elinkeinotoimijat)  hylkäämisvirheen  todennäköisyys  on  tosin  2,6  %.  Elinkeinotoimijat  pitävät  avainhenkilöitä yrityksen tärkeänä menestystekijänä toisin kuin kuntapäättäjät.  Yritysjohdon kyvykkyyden osalta on myös havaittavissa pientä eroa kuntapäät‐ täjien ja elinkeinotoimijoiden välillä.      ACTA WASAENSIA 197 2) X2–riippumattomuustesti  vastaajan  kunnan,  sukupuolen  sekä  teollisuus‐ painotteisuuden ja yritysten menestystekijöiden välillä    Tällä Khi‐nelikenttätestillä  (Chi  square  test)  testattiin  esiintyykö  riippuvuutta  vastaajan  kunnan,  sukupuolen  tai  teollisuuspainotteisuuden  ja  yrityksen me‐ nestystekijöiden  merkityksen  välillä.  Riippumattomuustestauksen  nollahypo‐ teesina on olettamus, että muuttujat ovat riippumattomia vastaajan taustamuut‐ tujatiedoista.  Muuttujien  riippumattomuuden  todennäköisyys  oli  pienimmil‐ lään  seuraavissa  yrityksen menestystekijöissä,  jotka  saivat  testissä hylkäämis‐ virheen todennäköisyydeksi alle 0,1:    Vastaajan sukupuolen mukaan:  Tekijä: Arvo: Pitää tekijää tärkeämpänä: 1. Kunnan päivähoito ja koulut 0,005** naiset 2. Yrityksen luotettavuus 0,058 naiset 3. Yritykseen voi luottaa 0,059 naiset 4. Raaka-aineiden hinta 0,071 naiset 5. Innovaatioiden määrä 0,089 miehet Vastaajan toimintakunnan mukaan:  Tekijä: Arvo: Pitää tekijää tärkeämpänä: 1. Hyvä tuuri 0,034* muu kunta 2. Yrityksen jatkuva kehittäminen 2 0,063 muu kunta 3. Johtajan kyky luoda henkeä 0,093 muu kunta 4. Yrityksen omistuksella on kasvot 0,098 Iisalmi Vastaajan toiminnan teollisuuspainotteisuuden mukaan:  Tekijä: Arvo: Pitää tekijää tärkeämpänä: 1. Työvoiman saatavuus 0,015* teollisuus 2. Voimakas ja karismaattinen johtaja 0,029* teollisuus 3. Seudulla on hyvä toimialamix 0,035* teollisuus 4. Hyvä tuuri 0,072 ei-teollisuus   Hylkäämisvirheen  todennäköisyys  on  alle  1  prosentin  muuttujalla  ”kunnan  päivähoito ja koulut” (miehet‐naiset). Tällä perusteella voidaan todeta, että nai‐ set pitävät miehiin verrattuna kunnan päivähoitoa  ja kouluja tärkeämpänä yri‐ tyksen menestystekijänä. Hylkäämisvirheen todennäköisyys on alle 5 prosent‐ tia  lisäksi muuttujilla ”työvoiman saatavuus”  (teollisuus – ei‐teollisuus), ”voi‐ makas ja karismaattinen johtaja” (teollisuus ‐ei‐teollisuus), ”hyvä tuuri” (Iisalmi  – muu kunta) sekä muuttujalla ”seudulla on hyvä toimialamix” (teollisuus – ei‐ teollisuus). Teolliset vastaajat arvostavat työvoiman saatavuutta, voimakasta  ja  karismaattista  johtajaa sekä seudun hyvää  toimialamixiä ei‐teollisiin vastaajiin  verrattuna.  Iisalmelaiset vastaajat puolestaan eivät pidä hyvää  tuuria niin  tär‐ keänä yritystoiminnan menestystekijänä kuin muiden kuntien vastaajat.    Khi‐nelikenttätestin edellytyksenä on riittävät  frekvenssit eri  luokissa. Esimer‐ kiksi Lipiäisen (2001:616) mukaan nelikenttätesti ei salli kuin yhdessä ruudussa  198  ACTA WASAENSIA frekvenssien  jäävän alle viiden  tapauksen. Seuraavassa on esitetty edellä käsi‐ tellyistä  menestystekijöistä  tilastollisesti  merkitsevän  menestystekijän  (suku‐ puolen suhteen eroteltuna), eli kunnan päivähoito ja koulut, frekvenssit (N) eri  luokissa:    Menestystekijä: 1 2 3 4 5 6 7 Kunnan päivähoito ja koulut (N=124) 2 7 9 18 41 42 5   Frekvenssitarkastelu osoittaa, että edellä suoritettu nelikenttätesti on luotettava.  X2‐testin perusteella ei  faktoriointiin  tehty alaluokituksia. Ainoastaan muuttu‐ jan ”kunnan päivähoito ja koulut” osalta pitää muistaa tuloksia tulkittaessa sen  tilastollisesti merkitsevä riippuvuus vastaajan sukupuolesta.    3)  Pearsonin  korrelaatiokerroin  kahden muuttujan  välisten  korrelaatioiden  tutkimisessa    Kahden menestystekijän välisiä korrelaatioita  (bivariate  correlations)  tutkittiin  kaksisuuntaisella Pearsonin korrelaatiokertoimella. Seuraavien muuttujien vä‐ lillä oli suurin korrelaatio yrityksen menestystekijöissä. Alla on esitetty korre‐ laatiot,  joiden  Pearsonin  korrelaatiokertoimen  itseisarvo  on  vähintään  .550  ja  joiden  kaksisuuntaisen  korrelaation  arvo  on  tilastollisesti  merkitsevä  hylkää‐ misvirheen todennäköisyyden tasolla 0,01 eli 1 %:    Menestys- Menestys- Pearsonin kerroin: tekijä 1: tekijä 2: 2-suunt.todennäköisyys: N: Yritykseen voi luottaa Yrityksen luotettavuus .766** Huomaa: .000 pysyvyyskysymys 124 Yrityksen jatkuva Yrityksen jatkuva .692** Huomaa: kehittäminen 1 kehittäminen 2 .000 pysyvyyskysymys 124 Yrityksen jatkuva Yrityksen .685** kehittäminen 2 uusiutumiskyky .000 124 Yrityksen visionäärisyys Innovaatioiden määrä .653** yrityksessä .000 124 Yrityksen jatkuva Yrityksen .615** kehittäminen 1 uusiutumiskyky .000 124 Raaka-aineiden Raaka-aineiden .615** saatavuus laatu .000 124 Raaka-aineiden Raaka-aineiden .589** hinta saatavuus .000 124 Yritys hoitaa velvoitteensa Yritykseen .588**   ACTA WASAENSIA 199 hyvin voi luottaa .000 123 Yritys hoitaa velvoitteensa Yrityksen luotettavuus .583** hyvin .000 123 Yrityksen visionäärisyys Yrityksen jatkuva .580** kehittäminen 1 .000 124 Seudulla on hyvä Seudulla on henkinen .577 toimialamix johtotiimi .000 124 Yrityksen jatkuva Innovaatioiden määrä .572** kehittäminen 1 yrityksessä .000 124 Raaka-aineiden Työvoiman .570** saatavuus pysyvyys .000 124   Yhteenveto testauksista    Yhteenvetona varianssien ja riippuvuuksien testauksesta voidaan todeta, että:  ‐ Yleisesti ottaen menestystekijöiden välillä ei ole voimakkaita korrelaatioita.  Voimakkain korrelaatio on yrityksen visionäärisyyden ja yrityksen innovaa‐ tioiden  välillä.  Tämä  yhteys  on  nähtävissä  erityisesti  teollisten  vastaajien  vastauksista.  ‐ Analyysejä ei  tarvitse  tehdä vastaajan eri  luokille erikseen, koska  luokkien  välillä ei ole tilastollisesti merkitseviä eroja. Faktorointi voidaan tehdä koko  aineistolle yhteisesti riippumatta vastaajan luokasta. Vastaajien luokkien vä‐ lillä on kuitenkin eroja sen verran, että niitä voidaan käyttää hyväksi tulos‐ ten tulkintavaiheessa.  ‐ Saatu näyte on homogeeninen myös muiden taustamuuttujien suhteen. Ai‐ noastaan muuttujalla kunnan päivähoito  ja koulut oli  tilastollisesti merkit‐ sevä  riippuvuus vastaajan  sukupuoleen,  ja  tämä  riippuvuus on  luotettava,  koska  luokkien  frekvenssit ovat riittävät ajatellen nelikenttätestiä. Tämä ai‐ heuttaa varovaisuutta  johtopäätöksiin sen suhteen, mitä vastaajat  tarkoitta‐ vat kunnan hyvillä palveluilla.  ‐ Faktorianalyysin  tekemiselle ei ole esteitä  ja ennen analyysiä yhtään muut‐ tujaa ei tarvitse lähtökohtaisesti poistaa analyysistä lukuun ottamatta pysy‐ vyyden testaamisessa käytettyä kahta tuplakysymystä.    3. Faktorianalyysi    Analyysi tehtiin 33 muuttujalla ja siitä rajattiin pois 17 muuttujaa seuraavasti:  ‐ yritykseen voi luottaa (koska pysyvyyden testauskysymys, esiintyi kahdesti)  ‐ yrityksen jatkuva kehittäminen 1 (koska pysyvyyden testauskysymys)  200  ACTA WASAENSIA ‐ työvoiman  henkinen  laatu  (koska  vastaajat  olivat  ilmeisesti  ymmärtäneet  käsitteen ”henkinen laatu” moniulotteisesti ja eri tavoilla)  ‐ näyttämisen halu (koska yhteisvaihtelu muiden muuttujien kanssa jakaantui  useamman faktorin kesken – voimakas epäpuhtaus 0,4–0,5)  ‐ omistajien  sitoutuminen  (koska  yhteisvaihtelu  muiden  muuttujien  kanssa  jakaantui useamman faktorin kesken – voimakas epäpuhtaus 0,4–0,5)  ‐ yritys hoitaa velvoitteensa hyvin (yhteisvaihtelu muiden muuttujien kanssa  jakaantui useamman faktorin kesken – kohtalainen epäpuhtaus 0,3–0,4)  ‐ yrityksessä  on  selkeä  työnjako  (yhteisvaihtelu  muiden  muuttujien  kanssa  jakaantui useamman faktorin kesken – kohtalainen epäpuhtaus 0,3–0,4)  ‐ yrittäjän  ja  yritysjohdon  elämänasenne  (yhteisvaihtelu muiden muuttujien  kanssa  jakaantui useamman faktorin kesken – kohtalainen epäpuhtaus 0,3– 0,4)  ‐ johtajan  kyky  luoda  henkeä  (yhteisvaihtelu muiden muuttujien  kanssa  ja‐ kaantui useamman faktorin kesken – kohtalainen epäpuhtaus 0,3–0,4)  ‐ kyky  levittää  tarinoita  (vähiten  tärkein  yksittäinen  menestystekijä,  lisäksi  lievää epäpuhtautta faktoreissa)  ‐ hyvä tuuri (toiseksi vähiten tärkein yksittäinen menestystekijä, lisäksi lievää  epäpuhtautta faktoreissa)  ‐ yrittäjähenki (lievää epäpuhtautta)  ‐ yrityksen luotettavuus (lievää epäpuhtautta)  ‐ työvoiman koulutustaso (lievää epäpuhtautta)  ‐ asiakasuskollisuus (lievää epäpuhtautta)  ‐ tieto kulkee (lievää epäpuhtautta)  ‐ yrityksessä vallitseva henki (lievää epäpuhtautta)    Analyysissä oli mukana 33 muuttujaa  ja 125 havaintoa eli havaintoja oli miltei  nelinkertainen määrä muuttujiin nähden. Tätä pidettiin riittävän suurena suh‐ delukuna onnistuneen ratkaisun löytämiselle. Faktoreiden määräksi ominaisar‐ von raja‐arvolla 1 tuli 10 kappaletta. Faktorimäärän alarajana käytetty 7 kappa‐ letta  tuli yrityksen  sosioteknisestä kuvauksesta  (ks. kuvio 9),  jossa  itse  systee‐ missä on viisi tekijää ja panospuolella yksi ja tuotospuolella yksi eli yhteensä 7  tekijää. Selittävin faktoriratkaisu löydettiin kokeilujen  jälkeen rajaamalla fakto‐ rimäärä yhdeksään. Tällä ratkaisulla saatiin yksiselitteisin  tulos,  jossa muuttu‐ jan yhteisvaihtelu ei jakaantunut useamman faktorin kesken.    ACTA WASAENSIA 201 1. Yrityksen menestystekijät    Yrityksen  menestystekijöiden  suurimmat  kommunaliteetit  faktoriratkaisun  kanssa olivat suuruusjärjestyksessä seuraavilla tekijöillä:  Menestystekijän lyhenne ja nimi: h2:  YRI1 Raaka-aineiden saatavuus 0,7922 YRI2 Yrityksen asiakasläheisyys 0,7866 YRI3 Työvoiman saatavuus 0,7763 YRI4 Yrityksen jatkuva kehittäminen1 0,7750 YRI5 Yrityksen kilpailuetu markkinoilla 0,7721 YRI6 Yrityksen visionäärisyys 0,7611 YRI7 Yrityksen tuotteet 0,7606 YRI8 Yrityksen arvo 0,7570 YRI9 Seudun elinvoimaisuus 0,7565 YRI10 Kyky tuottaa elämyksiä 0,7555 YRI11 Raaka-aineiden laatu 0,7504 YRI12 Innovaatioiden määrä yrityksessä 0,7484 YRI13 Seudulla hyvä toimialamix 0,7448 YRI14 Yrityksen johtamistapa 0,7290 YRI15 Raaka-aineiden hinta 0,6927 YRI16 Yrityksen avainhenkilöt 0,6923 YRI17 Muiden menestyminen kannustaa 0,6889 YRI18 Kunnan päivähoito ja koulut 0,6884 YRI19 Yrityksen toiminnallinen tehokkuus 0,6735 YRI20 Yritysjohdon kyvykkyys 0,6707 YRI21 Voimakas ja karismaattinen johtaja 0,6693 YRI22 Yrityksen omistuksella on kasvot 0,6665 YRI23 Työvoiman pysyvyys 0,6561 YRI24 Kyky jakaa tietoa 0,6534 YRI25 Yrityksen uusiutumiskyky 0,6483 YRI26 Kunta kohtelee yrittäjiä tasapuolisesti 0,6445 YRI27 Seudulla henkinen johtotiimi 0,6317 YRI28 Teknologian taso 0,6315 YRI29 Yrityksen tuottavuus 0,6288 YRI30 Omistajien oma taloudellinen sitoutuminen 0,6270 YRI31 Yrityksen resurssien joustavuus 0,6214 YRI32 Yrityksen imago 0,5266 YRI33 Yrityksessä on hiljaista tietoa 0,4785   Faktorianalyysissä yrityksen 33 menestystekijästä muodostettiin yhdeksän me‐ nestysfaktoria.  Kaikkien  näiden  faktoreiden  ominaisarvo  on  yli  yhden,  mitä  voidaan  riittävänä  ja  hyvänä. Nämä  yrityksen menestysfaktorit  selittävät  yh‐ dessä 69,3% muuttujien yhteisvarianssista Faktorit nimettiin seuraavasti:  Faktori Nimi Ominaisarvo Selitysosuus Kumul. selitysosuus Factor1 ”Panokset” 10,684 32,4 % 32,4 % Factor2 ”Seutu” 2,522 7,6 % 40,0 % Factor3 ”Johtaminen” 2,132 6,5 % 46,5 % Factor4 ”Kehittäminen” 1,622 4,9 % 51,4 % Factor5 ”Tuotokset” 1,512 4,6 % 56,0 % 202  ACTA WASAENSIA Factor6 ”Teknologia asiakasta varten” 1,183 3,6 % 59,6 % Factor7 ”Menestys tarttuu” 1,121 3,4 % 63,0 % Factor8 ”Elämykset ja tieto” 1,067 3,2 % 66,2 % Factor9 ”Arvo ja imago” 1,013 3,1 % 69,3 %   Taulukossa 4 on esitetty yrityksen menestystekijöiden faktorimallin yhteenveto.  Riveinä ovat menestystekijät ja sarakkeina faktorit sekä kommunaliteetit.    Taulukko 4. Yrityksen menestystekijöiden faktorimalli.  Rotated Component Matrixa     Factor1 Factor2 Factor3 Factor4 Factor5 Factor6 Factor7 Factor8 Factor9 Comm.   YRI1 .799 .164 .214 .060 .138 .156 .062 .113 -.134 .792 YRI23 .676 .234 .114 .175 .141 .074 .268 -.056 .016 .656 YRI15 .657 .053 .134 .250 .366 -.032 -.099 .035 .181 .693 YRI11 .631 -.027 .201 .060 .072 .333 .106 -.054 .214 .750 YRI26 .557 .430 .179 .023 -.020 .180 .052 .151 .240 .645 YRI13 .061 .767 .095 .171 .262 .128 .106 .082 .105 .745 YRI27 .053 .669 .017 .234 -.056 .024 .237 .049 .254 .632 YRI18 .452 .638 -.049 .015 .028 -.107 .056 .235 .060 .688 YRI3 .234 .585 .237 .114 .250 .253 .054 .022 -.425 .776 YRI9 .266 .568 .045 .017 -.138 .518 .140 -0.10 .233 .757 YRI16 .038 .038 .695 .338 .209 .155 -.052 .140 -0.47 .692 YRI22 .234 .194 .687 .054 -.046 -.015 .250 .037 .182 .667 YRI20 .222 -.186 .642 .179 .177 .307 -.023 .028 .125 .671 YRI30 .242 .251 .562 .309 .088 .069 .048 -.265 .097 .627 YRI14 .265 -.101 .529 -.101 .153 .168 .437 .335 -.056 .729 YRI33 .057 .164 .436 .157 .088 -.007 .171 .278 .346 .479 YRI12 .164 .163 .097 .765 .135 .017 .067 .188 .205 .748 YRI4 .155 .109 .235 .696 .177 .387 .084 .096 -.050 .775 YRI6 .089 .132 .291 .646 .223 -.086 .315 .225 .160 .761 YRI25 .277 .146 .276 .598 .158 .235 .102 .083 -.136 .648 YRI7 .170 .076 .027 .145 .780 .034 .227 -0.99 .182 .761 YRI5 .106 .009 .311 .157 .761 .193 .003 .122 -0.93 .772 YRI28 .093 .194 -.023 .385 .553 .093 .104 .213 .255 .632 YRI29 .323 .063 .169 .052 .523 .446 -.045 .046 -.109 .629 YRI2 .070 -.034 .068 .092 .064 .725 .477 -.018 .099 .787 YRI19 .116 .111 .100 .142 .421 .635 -.148 -.054 .114 .674 YRI31 .115 .355 .269 .181 .146 .569 .006 .178 .011 .621 YRI17 .186 .244 .032 .178 .047 .036 .737 .121 -.003 .689 YRI21 -.090 .215 .348 .161 .156 .095 .560 .188 .292 .669 YRI10 .034 .120 .108 .180 -.039 -.117 .062 .803 .177 .756 YRI24 .084 .147 .047 .242 .155 .252 .234 .647 .059 .653 YRI8 .171 .281 .235 .067 .200 .183 .003 .216 .685 .757 YRI32 .105 .222 .183 .179 .087 .150 .355 .132 .477 .527   Eigenvalue 10.684 2.522 2.132 1.622 1.512 1.183 1.121 1.067 1.013 Var.expl. 32.38% 7.64% 6.46% 4.91% 4.58% 3.58% 3.40% 3.23% 3.07% Cumulative 32.38% 40.02% 46.48% 51.39% 55.98% 59.56% 62.96% 66.19% 69.26%   Extraction Method: Principal Component Analysis. Rotation Method: Varimax with Kaiser Normalization. a. Rotation converged in 17 iterations.   ACTA WASAENSIA 203 Faktoreiden  tärkein  sisältö,  lataukset, havaintojen  lukumäärä,  faktoreissa mu‐ kana olevien menestystekijöiden saamien arvojen summa sekä niiden keskiarvo  todettiin ja tulkittiin seuraavasti:    1. ”Panokset”  Tämän faktorin muodostivat:  Menestystekijä: Lataus: N: sum: ka: Raaka-aineiden saatavuus .799 124 686 5,53 Työvoiman pysyvyys .676 124 682 5,50 Raaka-aineiden hinta .657 124 664 5,35 Raaka-aineiden laatu .631 124 704 5,68 Kunta kohtelee yrittäjiä tasapuolisesti .557 124 646 5,21   Tämän  faktorin  selitysosuus  on  32,4 % muuttujien  yhteisvarianssista.  Faktori  kuvaa yrityksen  tarvitsemia panoksia  ja niiden  laatua. Mielenkiintoista on  se,  että siinä on mukana työvoiman pysyvyys työvoiman saatavuuden sijaan. Täs‐ sä faktorissa on mukana myös kunnan tasapuolinen yritysten kohtelu. Tätä fak‐ toria voidaan pitää yrityksen ulkoisena menestysfaktorina. Faktorin sisältämi‐ en menestystekijöiden saama pistekeskiarvo on 5,45. Suurimman pistekeskiar‐ von (5,68) faktorissa saa menestystekijä raaka‐aineiden laatu.    2. ”Seutu”  Menestystekijä: Lataus: N: sum: ka: Seudulla on hyvä toimialamix .767 124 610 4,92 Seudulla on henkinen johtotiimi .669 124 497 4,01 Kunnan päivähoito ja koulut .638 124 607 4,90 Työvoiman saatavuus .585 124 696 5,61 Seudun elinvoimaisuus .568 124 654 5,27   Tämän  faktorin  selitysosuus  on  7,6 %  muuttujien  yhteisvarianssista.  Faktori  kuvaa  yrityksen  toimintaympäristöä,  seutua  ja  sen  elinvoimaisuutta  ja moni‐ puolisuutta. Tässä faktorissa on myös mukana tärkein kunnallinen palvelu yri‐ tysten kannalta eli päivähoito‐ ja koulupalvelut. Työvoiman saatavuus on tässä  faktorissa. Tätä faktoria voidaan pitää kaikkein eniten yrityksen ulkoisena me‐ nestystekijänä. Faktorin tekijöiden saama pistekeskiarvo on 4,94.    3. ”Johtaminen”  Menestystekijä: Lataus: N: sum: ka: Yrityksen avainhenkilöt .695 124 769 6,20 Yrityksen omistuksella on kasvot .687 123 639 5,20 Yritysjohdon kyvykkyys .642 125 799 6,39 Omistajien oma taloudellinen sitoutuminen .562 124 691 5,57 Yrityksen johtamistapa .529 123 750 6,10 Yrityksessä on hiljaista tietoa .436 124 678 5,47   204  ACTA WASAENSIA Tämän  faktorin  selitysosuus  on  6,5 %  muuttujien  yhteisvarianssista.  Faktori  kuvaa yrityksen  johdon, avainhenkilöiden  ja omistajien kykyä toteuttaa yritys‐ toimintaa menestyksekkäästi. Faktori sisältää myös yrityksen  tärkeimmän me‐ nestystekijän eli johdon kyvykkyyden. Tätä faktoria voidaan pitää kaikkein eni‐ ten yrityksen sisäisenä menestysfaktorina. Faktorin  tekijöiden saama pistekes‐ kiarvo on 5,82.    4. ”Kehittäminen”  Menestystekijä: Lataus: N: sum: ka: Innovaatioiden määrä yrityksessä .765 124 686 5,53 Yrityksen jatkuva kehittäminen 2 .696 124 764 6,16 Yrityksen visionäärisyys .646 125 723 5,78 Yrityksen uusiutumiskyky .598 124 741 5,98   Tämän  faktorin  selitysosuus  on  4,9 %  muuttujien  yhteisvarianssista.  Faktori  kuvaa yrityksen innovatiivisuutta  ja  jatkuvaa kehittämistä. Yrityksen pitää py‐ syvä  jatkuvassa kehittämisen pyörässä. Taustamuuttujia  tutkittaessa  tässä  fak‐ torissa näkyy erityisesti teollisten ja miesvastaajien vastausprofiili. Tätä faktoria  voidaan pitää yrityksen sisäisenä menestystekijänä. Faktorin  tekijöiden saama  pistekeskiarvo on 5,86.    5. ”Tuotokset”  Menestystekijä: Lataus: N: sum: ka: Yrityksen tuotteet .780 124 760 6,13 Yrityksen kilpailuetu markkinoilla .761 124 738 5,95 Teknologian taso .553 125 699 5,59 Yrityksen tuottavuus .523 124 766 6,18   Tämän  faktorin  selitysosuus  on  4,6 %  muuttujien  yhteisvarianssista.  Faktori  kuvaa yrityksen tuotteita, tuottavuutta, teknologiaa ja teknis‐taloudellista suori‐ tuskykyä.  Tätä  faktoria  voidaan  pitää  yrityksen  sisäisenä  menestystekijänä.  Faktorin tekijöiden saama pistekeskiarvo on 5,96.    6. ”Teknologia asiakasta varten”  Menestystekijä: Lataus: N: sum: ka: Yrityksen asiakasläheisyys .725 124 731 5,90 Yrityksen toiminnallinen tehokkuus .635 125 760 6,08 Yrityksen resurssien joustavuus .569 122 693 5,68   Tämän  faktorin  selitysosuus  on  3,6 %  muuttujien  yhteisvarianssista.  Faktori  kuvaa  yrityksen  tuotantoprosessia,  joustavuutta  ja  yrityksen  kykyä  palvella  asiakasta.  Tätä  faktoria  voidaan  pitää  yrityksen  sisäisenä  menestystekijänä.  Faktorin tekijöiden saama pistekeskiarvo on 5,89.      ACTA WASAENSIA 205 7. ”Menestys tarttuu”  Menestystekijä: Lataus: N: sum: ka: Muiden menestyminen kannustaa .737 123 631 5,13 Voimakas ja karismaattinen johtaja .560 124 623 5,02   Tämän  faktorin  selitysosuus  on  3,4 %  muuttujien  yhteisvarianssista.  Faktori  kuvaa yrityksen  tekemisen  innostusta  ja halua menestyä vahvan  johtajan  joh‐ dolla. Tätä  faktoria voidaan pitää yrityksen sisäisenä menestystekijänä. Fakto‐ rin tekijöiden saama pistekeskiarvo on 5,08.    8. ”Elämykset ja tieto”  Menestystekijä: Lataus: N: sum: ka: Kyky tuottaa elämyksiä .803 124 562 4,53 Kyky jakaa tietoa .647 124 652 5,26   Tämän  faktorin  selitysosuus  on  3,2 %  muuttujien  yhteisvarianssista.  Faktori  kuvaa yrityksen kykyä kommunikoida asiakkaan kanssa tunne‐ ja tieto‐tasolla.  Kyky tuottaa elämyksiä –menestystekijä latautuu tässä faktorissa vahvasti. Tätä  faktoria voidaan pitää yrityksen ulkoisena menestystekijänä. Faktorin  tekijöi‐ den saama pistekeskiarvo on 4,89.    9. ”Arvo ja imago”  Menestystekijä: Lataus: N: sum: ka: Yrityksen arvo .685 122 614 5,03 Yrityksen imago .477 122 694 5,69   Tämän  faktorin  selitysosuus  on  3,1 %  muuttujien  yhteisvarianssista.  Faktori  kuvaa yrityksen arvoa todellista tai kuviteltua sidosryhmien silmissä. Tätä fak‐ toria voidaan pitää yrityksen  sekä  sisäisenä että ulkoisena menestystekijänä.  Faktorin tekijöiden saama pistekeskiarvo on 5,36.    Yrityksen menestysfaktoreiden systeeminen tulkinta    Faktoreiden  tulkinta  systeemiteorian  näkökulmasta  tehtiin  sovittamalla  niitä  organisaation  systeemikuvaukseen  sekä  tutkimuksessa  luotuun  tahtoikkunan  käsitteeseen.  Jaettaessa  faktorit  sisäisiin  ja  ulkoisiin menestysfaktoreihin  sekä  tahtoikkunan alaisiin faktoreihin saadaan seuraava asetelma:  Faktori: Faktorin luonne: Tahtoikkuna: Panokset ulkoinen heikko kontrolli Seutu ulkoinen heikko kontrolli Johtaminen sisäinen vahva kontrolli Kehittäminen sisäinen vahva kontrolli Tuotokset sisäinen vahva kontrolli Teknologia asiakasta varten sisäinen heikko kontrolli 206  ACTA WASAENSIA Menestys tarttuu sisäinen heikko kontrolli Elämykset ja tieto ulkoinen heikko kontrolli Arvo ja imago sisäinen / ulkoinen vahva kontrolli   Tarkasteltaessa saatuja faktoreita havaitaan selvästi se, että menestystekijät fak‐ toroituivat selvästi sisäisiin  ja ulkoisiin menestystekijöihin. Tässä suhteessa se‐ kafaktoreita  ei  juurikaan  ollut.  Tämä  on mielenkiintoinen  havainto  erityisesti  systeemiteorian kannalta. Faktoreiden  järjestys  saatujen pistekeskiarvojen mu‐ kaan oli seuraava:  Faktori: Pistekeskiarvo: Luonne: 1. Tuotokset 5,96 sisäinen 2. Teknologia asiakasta varten 5,89 sisäinen 3. Kehittäminen 5,86 sisäinen 4. Johtaminen 5,82 sisäinen 5. Panokset 5,45 ulkoinen 6. Arvo ja imago 5,36 sisäinen / ulkoinen 7. Menestys tarttuu 5,08 sisäinen 8. Seutu 4,94 ulkoinen 9. Elämykset ja tieto 4,89 ulkoinen   Tarkasteltaessa faktoreiden saamia pisteitä havaitaan, että sisäiset menestysfak‐ torit ovat listan kärjessä. Suurimman pistekeskiarvon saivat tuotokset eli yrityk‐ sen tuotteet, tuottavuus ja teknologian taso. Tulos voidaan tulkita niin, että yri‐ tystoiminnassa  pyritään  lopultakin  tuotoksiin,  vaikka  faktorionnissa  input‐ tekijät näyttävätkin olevan painokkaita. Tämä vastaa vapaamuotoisia vastauk‐ sia,  joissa yrityksen  tuotteet arvostettiin  tärkeimmäksi yrityksen menestysteki‐ jäksi. Tuloksista voidaan päätellä, että yrityksen  tuotteet  ja  tuottavuus, yrityk‐ sen  asiakasläheisyys,  yrityksen  jatkuva  kehittäminen  ja  yrityksen  johtaminen  ovat toisiaan lähellä oleva menestyskimppu, joilla on yhteyksiä toisiinsa.    2. Klusterin menestystekijät    Klusterin menestystekijöiden  suurimmat kommunaliteetit muodostetun  fakto‐ riratkaisun kanssa olivat seuraavilla tekijöillä:  Menestystekijän lyhenne ja nimi: h2: KLU1 Raaka-aineiden hinta 0,8366 KLU2 Raaka-aineiden saatavuus 0,8284 KLU3 Raaka-aineiden laatu 0,8173 KLU4 Yritysjoukon jatkuva kehittäminen 0,7987 KLU5 Muiden menestyminen kannustaa 0,7935 KLU6 Yritysjoukon uusiutumiskyky 0,7573 KLU7 Työvoiman pysyvyys 0,7568 KLU8 Voimakkaat ja karismaattiset johtajat 0,7485 KLU9 Yritysjoukon toiminnallinen tehokkuus 0,7315 KLU10 Yritysjoukon visionäärisyys 0,7261 KLU11 Kyky tuottaa asiakkaille elämyksiä 0,7225   ACTA WASAENSIA 207 KLU12 Yritysjoukon tuotteet 0,6981 KLU13 Innovaatioiden määrä yritysjoukossa 0,6887 KLU14 Yritysjoukon omistuksella on kasvot 0,6665 KLU15 Työvoiman saatavuus 0,6612 KLU16 Yritysjoukon avainhenkilöt 0,6600 KLU17 Yritysjoukon resurssien joustavuus 0,6600 KLU18 Seudulla on hyvä ja monipuolinen toimialamix 0,6551 KLU19 Yritysjoukon johtajien kyvykkyys 0,6461 KLU20 Kunnan päivähoito ja koulut 0,6441 KLU21 Yritysjoukon asiakasläheisyys 0,6344 KLU22 Omistajien oma taloud. sitoutuminen 0,6319 KLU23 Yritysjoukossa on hiljaista tietoa 0,6217 KLU24 Kyky hankkia ja jakaa tietoa 0,6199 KLU25 Teknologian taso 0,5980 KLU26 Kunta kohtelee yrittäjiä tasapuolisesti 0,5968 KLU27 Yritysjoukon imago 0,5790 KLU28 Seudulla on henkinen johtotiimi tai 0,5674 KLU29 Seudun elinvoimaisuus 0,5363 KLU30 Yritysjoukon tuottavuus 0,5210   Faktorianalyysissä klusterin 30 menestystekijästä muodostettiin seitsemän me‐ nestysfaktoria.  Faktoreiden  lukumäärää  rajoitettiin  optimiratkaisussa  yhdellä,  sillä ominaisarvon rajalla 1 faktoreiden määräksi olisi tullut kahdeksan. Verrat‐ tuna  yrityksen  menestystekijöiden  parhaaseen  faktoriratkaisuun  klustereiden  menestystekijöiden parhaassa  ratkaisussa oli  jätetty  lisäksi pois  epäpuhtaiden  latausten takia myös seuraavat menestystekijät: yritysjoukon kilpailuetu, yritys‐ joukon johtamistapa sekä yritysjoukon arvo.    Kaikkiaan nämä seitsemän klusterin menestysfaktoria selittävät 68,0% muuttu‐ jien yhteisvarianssista. Muodostetut faktorit nimettiin seuraavasti:  Faktori: Nimi Ominaisarvo Selitysosuus Kumul. selitysosuus Factor1 ”Seutu” 11,102 37,01 % 37,01 % Factor2 ”Resurssien jatkuva saanti” 2,382 7,94 % 44,95 % Factor3 ”Tehokkuus ja tuotteet” 1,893 6,31 % 51,26 % Factor4 ”Kehittäminen ja innovaatiot” 1,445 4,82 % 56,07 % Factor5 ”Kehityksen kummit” 1,344 4,48 % 60,56 % Factor6 ”Viisaus” 1,157 3,86 % 64,41 % Factor7 ”Elämykset” 1,081 3,60 % 68,01 %   Taulukossa 5 on esitetty klusterin menestystekijöiden faktorimallin yhteenveto.  Riveinä ovat menestystekijät ja sarakkeina muodostetut faktorit sekä menestys‐ tekijöiden kommunaliteetit.  208  ACTA WASAENSIA Taulukko 5. Klusterin menestystekijöiden faktorimalli.    Rotated Component Matrixa Factor1 Factor2 Factor3 Factor4 Factor5 Factor6 Factor7 Comm. KLU29 .668 .091 .133 .091 .230 .054 .012 .536 KLU15 .661 .421 .025 .128 .080 -.072 -.133 .661 KLU18 .621 .047 .386 .147 .215 .166 .151 .655 KLU20 .580 .426 .127 -.109 .178 .094 .239 .644 KLU17 .546 .153 .298 .356 .026 .326 -.128 .660 KLU26 .526 .365 .125 .096 .097 .379 .099 .597 KLU25 .407 .098 .364 .360 .158 .289 .228 .598 KLU2 .325 .819 .059 .186 .116 .012 -.008 .828 KLU1 .109 .818 .301 .238 .086 .022 -.026 .837 KLU3 .050 .806 .277 .128 .117 .217 .106 .817 KLU7 .363 .646 -.003 -.110 .233 .373 -.055 .757 KLU9 .153 .221 .768 .208 -.012 .098 .131 .732 KLU12 .124 .173 .764 .116 .013 .215 .098 .698 KLU27 .062 .062 .592 .015 .411 .205 -.100 .579 KLU30 .260 .156 .559 .294 -.033 .135 .103 .521 KLU21 .282 .068 .537 .252 .361 -.257 .040 .634 KLU4 .204 .137 .159 .830 .145 -.009 .044 .799 KLU6 .080 .132 .238 .809 .126 .076 .023 .757 KLU13 -.013 .128 .063 .679 .044 .408 .197 .689 KLU24 .393 -.022 .311 .459 .057 .386 .073 .620 KLU8 .115 .094 .109 .095 .777 .242 .206 .749 KLU5 .332 .205 -.115 .217 .758 .028 .072 .794 KLU14 .333 .225 .239 .035 .543 .390 .013 .667 KLU28 .371 .021 .108 .015 .487 .111 .410 .567 KLU16 -.096 .259 .379 .416 .476 .145 -.138 .660 KLU10 .163 .010 .244 .401 .244 .605 .232 .726 KLU23 .041 .263 .158 .150 .321 .549 .314 .622 KLU22 .301 .307 .251 .197 .244 .520 -.123 .632 KLU19 .161 .214 .369 .180 .359 .452 -.270 .646 KLU11 .024 .006 .105 .147 .128 .067 .818 .723 Eigenvalue 11.102 2.382 1.893 1.445 1.344 1.157 1.081 Var.expl. 37.01% 7.94% 6.31% 4.82% 4.48% 3.86% 3.60% Cumulative 37.01% 44.95% 51.26% 56.07% 60.56% 64.41% 68.01% Extraction Method: Principal Component Analysis. Rotation Method: Varimax with Kaiser Normalization. a. Rotation converged in 9 iterations.       Klusterin menestysfaktoreiden  tärkein sisältö,  lataukset, havaintojen  lukumää‐ rä, faktoreissa mukana olevien menestystekijöiden saamien arvojen summa se‐ kä niiden keskiarvo todettiin ja tulkittiin seuraavasti:          ACTA WASAENSIA 209 1. ”Seutu”  Tämän faktorin muodostivat:  Menestystekijä: Lataus: N: sum: ka: Seudun elinvoimaisuus .668 120 657 5,48 Työvoiman saatavuus .661 120 733 6,11 Seudulla on hyvä ja monipuol. toimialamix .621 120 617 5,14 Kunnan päivähoito ja koulut .580 120 598 4,98 Yritysjoukon resurssien joustavuus .546 121 705 5,83 Kunta kohtelee yrittäjiä tasapuolisesti .526 120 660 5,50 Teknologian taso .407 120 689 5,74   Tämän  faktorin  selitysosuus  on  37,0 % muuttujien  yhteisvarianssista.  Faktori  kuvaa klusterin  toimintaympäristön elinvoimaisuutta,  työvoiman  saatavuutta,  joustavuutta  ja sekä yksityisiä että kunnallisia palveluja. Tämä faktori on klus‐ terin ulkoinen menestystekijä. Faktorin  sisältämien menestystekijöiden  saama  pistekeskiarvo on 5,54.    2. ”Resurssien jatkuva saanti”  Menestystekijä: Lataus: N: sum: ka: Raaka-aineiden saatavuus .819 120 665 5,54 Raaka-aineiden hinta .818 120 642 5,35 Raaka-aineiden laatu .806 120 670 5,58 Työvoiman pysyvyys .646 119 657 5,52   Tämän  faktorin  selitysosuus  on  7,9 %  muuttujien  yhteisvarianssista.  Faktori  kuvaa klusterin resurssien, työvoiman  ja raaka‐aineiden,  jatkuvaa saatavuutta.  Faktorin  menestystekijät  latautuivat  puhtaasti  tähän  faktoriin.  Tätä  faktoria  voidaan pitää klusterin ulkoisena menestystekijänä. Faktorin tekijöiden saama  pistekeskiarvo on 5,50.    3. ”Tehokkuus ja tuotteet”  Menestystekijä: Lataus: N: sum: ka: Yritysjoukon toiminnallinen tehokkuus .768 120 722 6,02 Yritysjoukon tuotteet .764 121 719 5,94 Yritysjoukon imago .592 119 653 5,49 Yritysjoukon tuottavuus .559 120 706 5,88 Yritysjoukon asiakasläheisyys .537 120 710 5,92   Tämän  faktorin  selitysosuus  on  6,3 %  muuttujien  yhteisvarianssista.  Faktori  kuvaa klusterin tehokkuutta, tuotteita, imagoa ja asiakasläheisyyttä. Tätä fakto‐ ria voidaan klusterin sisäisenä menestystekijänä. Faktorin tekijöiden saama pis‐ tekeskiarvo on 5,85.          210  ACTA WASAENSIA 4. ”Kehittäminen ja innovaatiot”  Menestystekijä: Lataus: N: sum: ka: Yritysjoukon jatkuva kehittäminen 2 .830 121 742 6,13 Yritysjoukon uusiutumiskyky .809 121 728 6,02 Innovaatioiden määrä yritysjoukossa .679 120 688 5,73 Kyky hankkia ja jakaa tietoa .459 120 687 5,73   Tämän  faktorin  selitysosuus on 4,8 % muuttujien yhteisvarianssista.  Jatkuvan  kehittämisen  faktori  kuvaa  yrityksen  innovatiivisuutta  ja  uusiutumiskykyä.  Tätä faktoria voidaan pitää klusterin sisäisenä menestystekijänä. Faktorin teki‐ jöiden saama pistekeskiarvo on 5,90.    5. ”Kehityksen kummit”  Menestystekijä: Lataus: N: sum: ka: Voimakkaat ja karismaattiset johtajat .777 120 594 4,95 Muiden menestyminen kannustaa .758 120 611 5,09 Yritysjoukon omistuksella on kasvot .543 120 618 5,15 Seudulla on henkinen johtotiimi .487 120 518 4,32 Yritysjoukon avainhenkilöt .476 120 737 6,14   Tämän  faktorin  selitysosuus  on  4,5 %  muuttujien  yhteisvarianssista.  Faktori  kuvaa näkyvää johtajuutta ja suunnan määritystä sekä myönteisen esimerkin ja  avainhenkilöiden tärkeyttä. Tätä faktoria voidaan pitää sekä klusterin sisäisenä  että ulkoisena menestystekijänä. Faktorin  tekijöiden  saama pistekeskiarvo  on  5,18.    6. ”Viisaus”  Menestystekijä: Lataus: N: sum: ka: Yritysjoukon visionäärisyys .605 120 694 5,78 Yritysjoukossa on hiljaista tietoa .549 119 642 5,39 Omistajien oma taloudellinen sitoutuminen .520 120 662 5,52 Yritysjoukon johtajien kyvykkyys .452 121 759 6,27   Tämän  faktorin  selitysosuus  on  3,9 %  muuttujien  yhteisvarianssista.  Faktori  sisältää klusterin tärkeimmän menestystekijän eli yritysjoukon johtajien kyvyk‐ kyyden,  joka  latautuu visionäärisyyden, hiljaisen  tiedon  ja omistajien  sitoutu‐ misen kanssa. Faktori kuvaa johtamisen viisautta ja kyvykkyyttä, erityisesti sen  kaukokatseisuutta  (vrt. Hamel  ja  Prahalad  1994).  Tätä  faktoria  voidaan  pitää  sekä klusterin  sisäisenä menestystekijänä. Faktorin  tekijöiden  saama pistekes‐ kiarvo on 5,74.    7. ”Elämykset”  Menestystekijä: Lataus: N: sum: ka: Kyky tuottaa asiakkaalle elämyksiä .818 119 512 4,30   ACTA WASAENSIA 211 Tämän  faktorin  selitysosuus  on  3,6 %  muuttujien  yhteisvarianssista.  Faktori  kuvaa klusterin kykyä tuottaa asiakkaalle elämyksiä. Tämä faktori on puhdas ja  voimakkaasti  yhdellä  menestystekijällä  latautunut,  mikä  antaa  vahvan  ta‐ kaisinkytkennän  tutkimuksen viitekehyksen ”henkisiin  tekijöihin”. Tätä  fakto‐ ria voidaan pitää sekä klusterin sisäisenä että ulkoisena menestystekijänä. Fak‐ torin tekijöiden saama pistekeskiarvo on 4,30.    Klusterin menestysfaktoreiden systeeminen tulkinta    Menestysfaktorit poikkesivat yrityksen faktoreista. Klusterin vahvimmat fakto‐ rit  olivat  enemmän ulkoisia  ja missään  niistä  ei  tullut puhtaana  esiin  johdon  kyvykkyys,  joka oli kyselyn mukaan klusterin  tärkein menestystekijä. Resurs‐ seista  työvoiman merkitys  korostui:  sen  saatavuus,  pysyvyys  ja  käytettävyys  (työntekijöiden  lapsille päivähoito  ja koulut)  esiintyivät  faktoreissa.  Jaettaessa  faktorit sisäisiin ja ulkoisiin menestysfaktoreihin sekä tahtoikkunan alaisiin fak‐ toreihin saadaan seuraava asetelma:  Faktori: Faktorin luonne: Tahtoikkuna: ”Seutu” ulkoinen heikko kontrolli ”Resurssien jatkuva saanti” ulkoinen heikko kontrolli ”Tehokkuus ja tuotteet” sisäinen vahva kontrolli ”Kehittäminen ja innovaatiot” sisäinen vahva kontrolli ”Kehityksen kummit” sisäinen / ulkoinen heikko kontrolli ”Viisaus” sisäinen vahva kontrolli ”Elämykset” sisäinen / ulkoinen heikko kontrolli   Tärkein  yksittäinen  klusterin menestystekijä  eli  yritysjoukon  johtajien  kyvyk‐ kyys sisältyy kuudenteen faktoriin eli ”Viisaus” ‐faktoriin. Tämä on mielenkiin‐ toinen  tulos,  joka osoittaa  johtamisen kyvykkyyden olevan yritysjoukossa hil‐ jaiseen  tietoon perustuvaa visionäärisyyttä. Tämä on erilainen  johtamisen pro‐ fiili  kuin  yksittäisen  yrityksen  menestysfaktoreissa  oleva  johtamisen  kyvyk‐ kyys, jossa tämä tekijä sijoittuu ”Johtaminen” ‐faktoriin eli enemmän näkyvään  johtamiseen  ja  johtamistapaan. Faktoreiden  järjestys saatujen pistekeskiarvojen  mukaan oli seuraava:  Faktori: Pistekeskiarvo: Luonne: 1. Kehittäminen ja innovaatiot 5,90 sisäinen 2. Tehokkuus ja tuotteet 5,85 sisäinen 3. Viisaus 5,74 sisäinen 4. Seutu 5,54 ulkoinen 5. Resurssien jatkuva saanti 5,50 ulkoinen 6. Kehityksen kummit 5,18 sisäinen / ulkoinen 7. Elämykset 4,30 sisäinen / ulkoinen   212  ACTA WASAENSIA Tarkasteltaessa faktoreiden saamia pisteitä havaitaan, että sisäiset menestysfak‐ torit ovat kärjessä. Suurimman keskiarvon sai kehittäminen  ja  innovaatiot. Tä‐ mä poikkeaa vapaamuotoisia vastauksia,  joissa yhteistyökyky arvostettiin  tär‐ keimmäksi klusterin menestystekijäksi. Tuloksesta voidaan päätellä, että kluste‐ rin tärkein menestystekijä  liittyy kehittämiseen  ja  innovaatioihin eikä niinkään  yksittäisiin tuotteisiin kuten yrityksessä.    Verrattaessa yrityksen  ja klusterin menestysfaktoreita havaitaan seuraavaa:  (1)  Seutuun ja tuotantopanoksiin liittyvät faktorit näkyvät selvästi ja rakenteeltaan  samanlaisina.  (2)  Johtaminen saa erilaiset  tulkinnat: yrityksessä se on kehityk‐ sen kelkassa pysymistä. Klusterissa se on kaukokatseisempaa ”hiljaista viisaut‐ ta”. (3) Yrityksen menestyksessä tuotteet liittyvät kilpailuetuun ja teknologiaan,  klustereissa puolestaan tehokkuuteen ja tuottavuuteen. (4) Yrityksen menestys‐ faktoreista  löytyy yrityksen  imago  ja arvo, klusterissa  imago  liittyy  tuotteisiin,  arvoa ei otettu mukaan  lopulliseen  faktoriointiin  lainkaan  sen epäpuhtaan  la‐ tautumisen takia. (5) Elämykset löytyvät molempien faktoreista selvästi ja vah‐ vasti latautuneena. (6) Sekä yrityksen että klusterien ”paras” ratkaisu löytyi ra‐ joittamalla hieman  faktoreiden määrää verrattuna ominaisarvon  rajana käyte‐ tyn  1:n  tuomaan  faktorimäärään.  (7)  Klusterissa  kehittäminen  ja  innovaatiot  saivat korkeimman pistekeskiarvon.    3. Seudun menestystekijät    Seudun menestystekijöiden  suurimmat kommunaliteetit muodostetun  faktori‐ ratkaisun kanssa olivat seuraavilla tekijöillä:  Menestystekijän lyhenne ja nimi: h2: KUN1 Seudulla on henkinen johtotiimi 0,8429 KUN2 Alueen kuntien palvelutuotannon taso 0,8024 KUN3 Alueen kuntiin voi luottaa 0,7952 KUN4 Kuntien uusiutumiskyky 0,7822 KUN5 Kuntien jatkuva kehittäminen 0,7552 KUN6 Kyky levittää tarinoita ja kertomuksia 0,7518 KUN7 Kuntien kilpailukyky verrattuna muihin seutuihin 0,7475 KUN8 Raaka-aineiden saatavuus 0,7385 KUN9 Alueen kunnissa vallitseva henki ja ilmapiiri 0,7328 KUN10 Työvoiman pysyvyys 0,7294 KUN11 Alueen kunnat kohtelevat yrittäjiä 0,7293 KUN12 Kyky tuottaa kuntalaisille elämyksiä 0,7292 KUN13 Innovaatioiden määrä kunnissa 0,7272 KUN14 Kunnan työntekijöiden osaaminen 0,7204 KUN15 Voimakkaat ja karismaattiset kuntajohtajat 0,7115 KUN16 Muiden kuntien menestyminen kannustaa 0,7106 KUN17 Näyttämisen halu savolaisen saamattomuuden 0,7019 KUN18 Kuntien ostopalvelujen hinta 0,6841   ACTA WASAENSIA 213 KUN19 Alueen kuntien varallisuus 0,6755 KUN20 Kyky hankkia ja jakaa tietoa 0,6740 KUN21 Kunnan päivähoito ja koulut 0,6736 KUN22 Alueen kuntien asiakasläheisyys 0,6688 KUN23 Alueen kunnat hoitavat velvoitteensa hyvin 0,6576 KUN24 Hyvä palveluhenki ja -asenne kunnissa 0,6531 KUN25 Seudun elinvoimaisuus 0,6501 KUN26 Alueen kuntien tuottavuus 0,6455 KUN27 Työvoiman saatavuus 0,6422 KUN28 Kuntien virkamiesten koulutustaso 0,6245 KUN29 Seudulla on hyvä ja monipuolinen toimialamix 0,6081 KUN30 Hyvä tuuri 0,5965 KUN31 Kunnanjohtajien kyvykkyys 0,5939 KUN32 Kuntien välillä on selkeä työnjako 0,5727 KUN33 Työvoiman henkinen laatu 0,5693 KUN34 Kuntalaisten sitoutuminen omaan alueeseen 0,5028   Seudun 34 menestystekijästä muodostettiin yhteensä seitsemän menestysfakto‐ ria.  Paras  ratkaisu  saatiin  käyttämällä  ominaisarvon  alarajaa  yksi  eli  faktori‐ määrää  ei  rajoitettu.  Analyysistä  poistettiin  kaksi  pysyvyyttä  mittavaa  kysy‐ mystä sekä epäpuhtaiden  latausten  takia seuraavat 14 menestystekijää: alueen  kuntien  tuotteet  ja palvelut,  tieto  kulkee  kuntien  välillä,  kunnanjohtajien  elä‐ mänasenne,  alueen  kuntien  imago,  alueen  kuntien  visionäärisyys,  kuntien  avainvirkamiehet, kunnanjohtajien kyky luoda henkeä, asukkaiden kuntauskol‐ lisuus, kuntien resurssien  joustavuus, kuntalaisten taloudellinen sitoutuminen,  kunnan virkamiehillä on hiljaista  tietoa, alueen kuntien  toiminnallinen  tehok‐ kuus, kuntien  luottamusmiesjohdolla on kasvot sekä alueen kuntien  johtamis‐ tapa.    Kaikkiaan  muodostetut  seitsemän  seudun  menestysfaktoria  selittävät  68,8%  muuttujien yhteisvarianssista. Faktorit nimettiin seuraavasti:    Faktori: Nimi Ominaisarvo Selitysosuus Kumul. selitysosuus Factor1 ”Kehittäminen” 13,807 40,61 % 40,61 % Factor2 ”Henki ja luottamus” 2,492 7,33 % 47,94 % Factor3 ”Johtajuus” 1,912 5,62 % 53,56 % Factor4 ”Työvoima” 1,406 4,14 % 57,69 % Factor5 ”Palvelut” 1,393 4,10 % 61,79 % Factor6 ”Talous” 1,241 3,65 % 65,44 % Factor7 ”Legendat” 1,150 3,38 % 68,83 %   Taulukossa 6 on esitetty  seudun menestystekijöiden  faktorimallin yhteenveto.  Riveinä ovat menestystekijät ja sarakkeina muodostetut faktorit sekä menestys‐ tekijöiden kommunaliteetit. Taulukossa on esitetty  lukukelpoisuuden paranta‐ miseksi (vrt. taulukot 4 ja 5) vain ne faktorilataukset, joiden arvo on yli 0.200.  214  ACTA WASAENSIA Taulukko 6. Seudun menestystekijöiden faktorimalli.    Rotated Component Matrixa Factor1 Factor2 Factor3 Factor4 Factor5 Factor6 Factor7 Comm. KUN5 .763 .287 .185 .012 .181 .069 .135 .755 KUN13 .720 .050 .047 .278 -.007 .173 .311 .727 KUN4 .701 .167 .209 .270 .312 -.200 .093 .782 KUN20 .656 .263 .143 .103 .327 .157 .107 .674 KUN24 .632 .448 .063 .074 .191 .058 .053 .653 KUN22 .580 .468 .055 .157 .182 .186 .136 .667 KUN29 .545 .289 .242 -.057 -.010 .386 .126 .608 KUN26 .522 .378 .195 .161 .122 .366 -.129 .646 KUN25 .499 .109 .214 .097 .342 .427 -.188 .650 KUN9 .210 .785 .102 .119 .035 .108 .187 .733 KUN3 .399 .698 .029 .245 .148 .217 .138 .795 KUN14 .229 .654 .208 .049 .428 -.064 .047 .720 KUN28 .258 .577 .301 .228 .136 .250 .033 .625 KUN11 .145 .558 -.136 .266 .258 .442 .213 .723 KUN23 .273 .503 .132 .273 .304 .367 .107 .658 KUN31 .356 .484 .325 .008 .334 .048 -.116 .594 KUN1 .142 .179 .819 -.017 .100 .279 .179 .843 KUN15 .173 .049 .779 .040 .158 .175 .120 .712 KUN17 .123 .112 .699 .209 .170 -.096 .322 .702 KUN16 .202 .161 .631 .420 .076 -.008 .251 .711 KUN8 .176 .176 .106 .757 .201 .138 .182 .739 KUN10 -.116 .086 .042 .712 .322 .274 .143 .729 KUN27 .273 .395 .124 .603 .099 .009 -.153 .642 KUN33 .269 .436 .163 .492 -.060 .147 .117 .569 KUN32 .329 .048 .173 .474 .142 .322 .289 .573 KUN7 .180 .200 .170 .165 .781 .033 .091 .748 KUN2 .378 .211 .133 .086 .686 .302 .164 .802 KUN21 .182 .124 .123 .325 .658 .211 .163 .674 KUN34 .366 .231 .171 .220 .378 .233 .201 .503 KUN19 .152 .081 .098 .292 .111 .734 -.005 .676 KUN18 .103 .391 .174 .111 .183 .645 .170 .684 KUN12 .192 -.006 .085 .085 .198 .054 .797 .729 KUN6 .144 .122 .345 .196 .081 .048 .742 .752 KUN30 .019 .257 .331 .049 .026 .043 .644 .597 Eigenvalue 13.807 2.492 1.912 1.406 1.393 1.241 1.150 Var.expl. 40.61% 7.33% 5.62% 4.14% 4.10% 3.65% 3.38% Cumulative 40.61% 47.94% 53.56% 57.69% 61.79% 65.55% 68.83% Extraction Method: Principal Component Analysis. Rotation Method: Varimax with Kaiser Normalization. a. Rotation converged in 9 iterations.     Seudun menestysfaktoreiden tärkein sisältö,  lataukset, havaintojen  lukumäärä,  faktoreissa mukana  olevien menestystekijöiden  saamien  arvojen  summa  sekä  niiden keskiarvo todettiin ja tulkittiin seuraavasti:      ACTA WASAENSIA 215 1. ”Kehittäminen”  Tämän faktorin muodostivat:  Menestystekijä: Lataus: N: sum: ka: Kuntien jatkuva kehittäminen 2 .763 120 709 5,91 Innovaatioiden määrä kunnissa .720 120 627 5,23 Kuntien uusiutumiskyky .701 120 687 5,73 Kyky hankkia ja jakaa tietoa .656 120 661 5,51 Hyvä palveluhenki ja asenne kunnissa .632 120 726 6,05 Alueen kuntien asiakasläheisyys .580 120 673 5,61 Seudulla on hyvä ja monipuol. toimialamix .545 120 670 5,58 Alueen kuntien tuottavuus .522 118 619 5,25 Seudun elinvoimaisuus .499 120 714 5,95   Tämän  faktorin  selitysosuus  on  40,6 % muuttujien  yhteisvarianssista.  ”Kehit‐ täminen” ‐faktori kuvaa seudun kuntien kehittämistä, dynaamisuutta  ja palve‐ luhenkeä mutta myös seudun elinvoimaisuutta  ja monipuolisuutta. Tämä  fak‐ tori on sisäinen menestystekijä. Faktorin sisältämien menestystekijöiden saama  pistekeskiarvo on 5,65.    2. ”Henki ja luottamus”  Menestystekijä: Lataus: N: sum: ka: Alueen kunnissa vallitseva henki ja ilmapiiri.785 120 725 6,04 Alueen kuntiin voi luottaa .698 120 702 5,85 Kunnan työntekijöiden osaaminen .654 120 674 5,62 Kuntien virkamiesten koulutustaso .577 120 661 5,51 Alueen kunnat kohtelevat yrittäjiä tasapuol. .558 120 692 5,77 Alueen kunnat hoitavat velvoitteensa hyvin .503 120 697 5,81 Kunnanjohtajien kyvykkyys .484 119 721 6,06   Tämän  faktorin selitysosuus on 7,3 % muuttujien yhteisvarianssista. ”Henki  ja  luottamus” ‐faktori kuvaa seudun henkeä ja luottamusta. Tärkein menestysteki‐ jä eli kunnanjohtajien kyvykkyys sisältyy tähän faktoriin eli se latautuu hengen  ja ilmapiirin kanssa. Tästä voidaan päätellä, että kunnanjohtajien kyvykkyys on  kykyä  luoda kuntiin hyvä henki  ja  ilmapiiri. Tämä  faktori on sisäinen menes‐ tystekijä. Faktorin tekijöiden saama pistekeskiarvo on 5,81.    3. ”Johtajuus”  Menestystekijä: Lataus: N: sum: ka: Seudulla on henkinen johtotiimi .819 121 553 4,57 Voimakkaat ja karismaattiset kuntajohtajat .779 120 581 4,84 Näyttämisen halu savolaisen saamatt. keskellä .699 119 489 4,11 Muiden kuntien menestyminen kannustaa .631 119 577 4,85   Tämän  faktorin  selitysosuus  on  5,6 %  muuttujien  yhteisvarianssista.  Faktori  kuvaa henkistä seudun  johtajuutta, muiden esimerkkiä  ja kilpailuviettiä. Tämä  faktori  on  sisäinen menestystekijä.  Faktoriin  latautui  tekijöitä,  joiden  saaman  pistekeskiarvot olivat matalia. Faktorin tekijöiden saama pistekeskiarvo on 4,59.  216  ACTA WASAENSIA 4. ”Työvoima”  Menestystekijä: Lataus: N: sum: ka: Raaka-aineiden saatavuus .757 120 590 4,92 Työvoiman pysyvyys .712 120 649 5,41 Työvoiman saatavuus .603 120 696 5,80 Työvoiman henkinen laatu .492 119 676 5,68 Kuntien välillä on selkeä työnjako .474 120 571 4,76   Tämän  faktorin  selitysosuus on 4,1 % muuttujien yhteisvarianssista. ”Työvoi‐ ma” ‐faktori kuvaa panoksia eli työvoimaan ja resursseja ja niiden laatua. Tämä  faktori  on  ulkoinen menestystekijä.  Faktorin  tekijöiden  saama pistekeskiarvo  on 5,31.    5. ”Palvelut”  Menestystekijä: Lataus: N: sum: ka: Kuntien kilpailukyky verr. muihin seutuihin .781 120 682 5,67 Alueen kuntien palvelutuotannon taso .686 120 680 5,67 Kunnan päivähoito ja koulut .658 120 654 5,45 Kuntalaisten sitoutuminen omaan alueeseen .378 119 655 5,54   Tämän faktorin selitysosuus on 4,1 % muuttujien yhteisvarianssista. ”Palvelut”  ‐faktori kuvaa alueen palveluita ja kunnallisen palvelutuotannon kilpailukykyä.  Tämä  faktori  on  sisäinen menestystekijä.  Faktorin  tekijöiden  saama pistekes‐ kiarvo on 5,58.    6. ”Talous”  Menestystekijä: Lataus: N: sum: ka: Alueen kuntien varallisuus .734 120 631 5,26 Kuntien ostopalvelujen hinta .645 120 628 5,23   Tämän faktorin selitysosuus on 3,7 % muuttujien yhteisvarianssista. ”Talous” ‐ faktori kuvaa seudun kuntien taloutta. Tämä faktori on sisäinen menestysteki‐ jä. Faktorin tekijöiden saama pistekeskiarvo on 5,25.    7. ”Legendat”  Menestystekijä: Lataus: N: sum: ka: Kyky tuottaa kuntalaisille elämyksiä .797 120 520 4,33 Kyky levittää tarinoita ja kertomuksia .742 120 400 3,33 Hyvä tuuri .644 119 410 3,45   Tämän  faktorin  selitysosuus  on  3,4 % muuttujien  yhteisvarianssista.  ”Legen‐ dat”  ‐faktori  kuvaa  seudun  henkistä  vahvuutta,  legendoja  sekä  positiivista  mieltä. Menestystekijä  ”Kyky  tuottaa  kuntalaisille  elämyksiä”  latautuu  tähän  faktoriin puhtaasti. Tämä  faktori on ulkoinen menestystekijä. Faktorin  tekijöi‐ den saama pistekeskiarvo on 3,70.    ACTA WASAENSIA 217 Seudun menestysfaktoreiden systeeminen tulkinta    Seudun menestystekijät olivat helpommin  tiivistettävissä  faktoreiksi kuin yri‐ tysten ja klustereiden menestystekijät. Faktoreissa oli vahvoja latauksia.     Seudun menestystekijöissä korostuu eniten  johtaminen verrattuna yrityksen  ja  klusterin menestystekijöihin. Saatujen  tulosten mukaan kuntajohtamisen haas‐ teena  näyttää  olevan  avoimuuden  ilmapiirin  aikaansaaminen  ja  henkisen  vi‐ reyden ylläpitäminen,  jotta henkinen ilmapiiri on hyvä  ja luottamusta ylläpitä‐ vä.     Jaettaessa  faktorit  sisäisiin  ja  ulkoisiin  sekä  tahtoikkunan  alaisiin  faktoreihin  saadaan seuraava asetelma:  Faktori: Faktorin luonne: Tahtoikkuna: ”Kehittäminen” sisäinen vahva kontrolli ”Henki ja luottamus” sisäinen heikko kontrolli ”Johtajuus” sisäinen heikko kontrolli ”Työvoima” ulkoinen heikko kontrolli ”Palvelut” sisäinen vahva kontrolli ”Talous” sisäinen heikko kontrolli ”Legendat” ulkoinen heikko kontrolli   Faktoreiden järjestys saatujen pistekeskiarvojen mukaan oli seuraava:  Faktori: Pistekeskiarvo: Luonne: 1. Henki ja luottamus 5,81 sisäinen 2. Kehittäminen 5,65 sisäinen 3. Palvelut 5,58 sisäinen 4. Työvoima 5,31 ulkoinen 5. Talous 5,25 sisäinen 6. Johtajuus 4,59 sisäinen 7. Legendat 3,70 sisäinen   Tarkasteltaessa korkeimpia pistekeskiarvoja  saaneita  faktoreita havaitaan, että  ne kaikki ovat sisäisiä menestystekijöitä. Korkeimman keskiarvon saa henkeä ja  luottamusta kuvaava faktori. Tästä voidaan päätellä, että seudun menestykselle  on  tärkeää  kunnissa  vallitseva  keskinäinen  henki  ja  luottamus.  Toiseksi  kor‐ keimman keskiarvon saa kehittäminen ja kolmantena tulevat palvelut.              218  ACTA WASAENSIA Yhteenveto yrityksen, klusterin ja seudun menestystekijöistä    Tulosten yhteenvedossa  tarkastellaan systeemiteoreettisen  tutkimusotteen mu‐ kaisesti niitä faktoreita, jotka ovat sisäisiä ja omassa vahvassa kontrollissa.    Faktori: ka: Faktorin luonne: Tahtoikkuna: 1. Yritys: Panokset 5,45 ulkoinen heikko kontrolli Seutu 4,94 ulkoinen heikko kontrolli Johtaminen 5,82 sisäinen vahva kontrolli Kehittäminen 5,86 sisäinen vahva kontrolli Tuotokset 5,96 sisäinen vahva kontrolli Teknologia asiakasta varten 5,89 sisäinen heikko kontrolli Menestys tarttuu 5,08 sisäinen heikko kontrolli Elämykset ja tieto 4,89 ulkoinen heikko kontrolli Arvo ja imago 5,36 sisäinen / ulkoinen vahva kontrolli 2. Klusteri: Seutu 5,54 ulkoinen heikko kontrolli Resurssien jatkuva saanti 5,50 ulkoinen heikko kontrolli Tehokkuus ja tuotteet 5,85 sisäinen vahva kontrolli Kehittäminen ja innovaatiot 5,90 sisäinen vahva kontrolli Kehityksen kummit 5,18 sisäinen/ulkoinen heikko kontrolli Viisaus 5,74 sisäinen vahva kontrolli Elämykset 4,30 sisäinen/ulkoinen heikko kontrolli 3. Seutu: Kehittäminen 5,65 sisäinen vahva kontrolli Henki ja luottamus 5,81 sisäinen heikko kontrolli Johtajuus 4,59 sisäinen heikko kontrolli Työvoima 5,31 ulkoinen heikko kontrolli Palvelut 5,58 sisäinen vahva kontrolli Talous 5,25 sisäinen heikko kontrolli Legendat 3,70 ulkoinen heikko kontrolli Näistä  sisäisistä, vahvassa kontrollissa olevista  ja korkeat pistekeskiarvot  saa‐ neista menestysfaktoreista voidaan rakentaa menestyksen malli aiemmin kuva‐ tun tahtoikkunan käsitteen pohjalta seuraavasti:    Yritys menestyy, jos: (1) sillä on kyvykäs johto, joka pystyy kehittämään yri‐ tystä jatkuvasti ja luomaan yritykseen hyvän ilmapiirin, (2) se pysyy mukana  kehityksen kilpajuoksussa ja (3) se tuottaa tehokkaasti asiakkaiden arvostamia  tuotteita ja palveluja.    Klusteri menestyy, jos: (1) sillä on kaukokatseinen, viisas johto, joka kykenee  jatkuvaan innovaatioon ja kehittämiseen, (2) sillä on näkyvää ”patriarkaalista”  johtamista ja (3) yritysjoukon omistus on sitoutunut ja se onnistuu hankki‐ maan hyviä avainhenkilöitä, joilla on hiljaista tietoa.    Seutu menestyy, jos: (1) sillä on kyvykäs johto, joka kykynee ylläpitämään  jatkuvaa kehittämistä ja henkistä vireyttä, (2) sen toiminta luo luottamuksen  ilmapiirin seudulle ja (3) sen palvelut ovat kunnossa.    ACTA WASAENSIA 219 Muut menestystekijät ovat yksittäisiä, ja niihin vaikuttaa ympäristö, eli ne ovat  systeemin ja myös tahtoikkunan (kuvio 11) ulkopuolella olevia asioita. Kaikkia  kolmea ryhmää yhdistää yksi yhteinen menestystekijä,  joka ulottuu kuvion 11  mukaisesti kaikkiin systeemin osiin; se on johtamisen kyvykkyys. Kyvykkyyttä  on  johtaa  hyvin,  ylläpitää  jatkuvaa  kehittämistä,  varmistaa  tehokas  tuotanto,  ylläpitää  henkeä  ja  ilmapiiriä  sekä  valaa  luottamusta  ympäristöön.  Tämä  on  niin  sanottua  transformatiivista  eli  yhteisöllistä  johtamista. Tutkimustulosten  mukaan tämä johtaminen on tärkeää klusterissa ja seudulla. Yhteisöllisellä joh‐ tamisella luodaan ilmapiiri, jossa yritykset tekevät yhteistyötä ja kunnat tekevät  yhteistyötä.  Johdon  kyvykkyyden  ilmentymiä  ovat  yrityksissä,  klustereissa  ja  kunnissa  jatkuva kehittäminen  ja hyvä henki.  Johtaminen on  sitä vaikeampaa  mitä  monimutkaisempi  johtamisen  perustyöväline  eli  organisaatio  on.  Mitä  monimutkaisempi  organisaatio  on,  sitä  vaikeampi  sitä  on  käyttää  tuntematta  sen rakennetta  ja sen eri osien keskinäisiä  ja toimintaympäristöön liittyviä kyt‐ kentöjä.     Tehokkuuden parantaminen  edellyttää  työvälineen  eli  organisaation  jatkuvaa  parantamista  ja ajan tasalla pitämistä. (ks. Routamaa 1978:1) Sisäiset menestys‐ faktorit  saivat  korkeammat  menestystekijöiden  pistekeskiarvot  kuin  ulkoiset  menestysfaktorit.  Tästä  voidaan  tehdä  se  johtopäätös,  että  menestyminen  on  sisäsyntyistä. Ympäristön  vaikutus menestykseen  on  vähäisempi. Ympäristön  tärkein  menestykseen  vaikuttava  tekijä  on  panosten  saatavuus.  Menestyvän  seudun piirteenä näyttää tämän mukaan olevan panosten saatavuuden varmis‐ taminen.    Kuviossa 19 on esitetty  tulokset  johtamisen osalta empirialla  tarkennetun sys‐ teemikuvauksen muodossa.  (vrt. kuvio 11). Tärkein  sisäinen menestystekijä  ja  osajärjestelmä on  johtaminen,  joka on seurausta  johdon kyvykkyydestä.  Johta‐ minen näkyy yrityksen jatkuvana kehittämisenä, johon osallistuvat myös muut  kyvykkäät avainhenkilöt. Jatkuva kehittäminen  luo klusteriin hyvän hengen  ja  ilmapiirin,  joka  säteilee  myös  seudulle  luoden  vireyden,  reiluuden  ja  luotta‐ muksen  ilmapiiriä.  Johtamisen kyvykkyys  ei ole yhden  johtajan kyvykkyyttä,  joka kohdistuu yhteen asiaan, vaan pikemminkin ydintiimin kyvykkyyttä yh‐ teisöllisissä asioissa. Tämä vastaa aiemmin  saatuja  tuloksia  (vrt. Davidsson  ja  Klofsten 2003; Macpherson & Wilson 2003).             220  ACTA WASAENSIA                  ULKOMAAILMA                                          Kuvio 19. Tutkimustulokset systeemikuvauksen muodossa.    Tulosten mukaan ainoastaan johtaminen on sisäisistä menestystekijöistä se, joka  on osajärjestelmän vahvassa kontrollissa eli tahtoikkunassa aina seudun tasolle  asti. Kehittäminen  ja tuotokset ovat pikemmin kyvykkään  johtamisen seuraus‐ ta.  Tutkimustulokset  voidaan  tiivistää  myös  niin,  että  menestyminen  on  si‐ säsyntyistä ja se alkaa johtamisen kyvykkyydestä ja näkyy aikaan saatuina tuo‐ toksina. Ympäristö näkee asian johtajuutena, joka puolestaan vaikuttaa ilmapii‐ riin ja luottamukseen.            SYSTEEMI Johtaminen Yritys Klusteri Osajärjestelmä Seutu TAHTOIKKUNA Johtajuus Vireys Reiluus Ilmapiiri Jatkuva kehittäminen Tulokset Tuotteet Henki Kyky   ACTA WASAENSIA 221 6  SYNTEESI: KLUSTERIN TEORIAN LAAJENTAMINEN    Tässä luvussa laajennetaan klusterin teoriaa saatujen tutkimustulosten ja tehty‐ jen  johtopäätösten  valossa.  Ensin  empiiriset  tulokset  kytketään  tähänastiseen  teoriaan yritys‐, klusteri‐  ja  seututasolla  sekä  tehdään yhteenveto  tieteellisestä  kontribuutiosta.  Saatuja  tutkimustuloksia  käytetään  ennustamiseen  luomalla  kohdeseudun  tulevaisuuteen  mahdollisia  megaklustereita,  jotka  on  kuvattu  implementaatioliitteessä 3. Lopputuloksena syntyy klustereiden toiminnallinen  funktio, metaklusteri  sekä  empiiristen  tutkimustulosten  ja  johtopäätösten  im‐ plementaatio  esimerkkiseutuun  Ylä‐Savoon.  Lopuksi  esitetään  tutkimuksen  kritiikkiä  sekä  ehdotetaan  jatkotutkimusaiheita. Saatuja  tuloksia  lukija voi  so‐ veltaa  kontingenssiajattelun  hengessä  usean  systeemin  funktiona.  Erityisesti  systeemin output‐osioon  tutkimustulokset avaavat uusia näköaloja,  joissa  fyy‐ sisten tuotosten ohella pitää huomioida myös henkiset eli metatason asiat.      6.1 Tulosten kytkentä teoriaan ja kontribuutio    Onnistuiko tutkimus ratkaisemaan tutkimusongelman eli löytämään eri menes‐ tystekijöitä,  joista yhdessä syntyy menestyvä yritys, klusteri  tai seutu? Seuraa‐ vassa esitetään tärkeimpien tutkimustulosten takaisinkytkentä teoriaan.    1. Yrityksen menestystekijät    Tutkimuksessa  löydettiin  tärkeimpänä  menestystekijänä  johdon  kyvykkyys,  joka on sisäinen menestystekijä  ja  joka voidaan  transformoida systeemiteorian  periaatteen mukaan  holistisesti myös  yritystä  laajempaan  kokonaisuuteen  eli  klusteriin  ja  seutuun. Tämä kyvykkyys  ilmenee näissä  johtajuutena,  joka  luo  luottamusta  ympäristöön.  Johdon  kyvykkyys  ilmenee  yritystasolla  myös  yri‐ tyksen kykynä  tuottaa asiakkaiden  toivomia  tuotoksia. Tämä  johtopäätös voi‐ daan  tehdä siitä, että ”tuotokset”  ‐faktorin sisältämien menestystekijöiden pis‐ tekeskiarvo oli korkein. Eräät yksittäiset menestystekijät,  jotka  saivat korkean  keskiarvon, hylkivät kaikkia faktoriratkaisuja latautumalla epäpuhtaasti tai ne‐ gatiivisesti.  Esimerkiksi  ”yrityksen  omistajien  sitoutuminen”  ja  ”yritys  hoitaa  velvoitteensa hyvin” olivat tällaisia muuttujia. Tällaisia muuttujia ei voida tut‐ kimuksessa  käytetyn  ratkaisutavan mukaan  kytkeä  teoriaan,  koska  ne  jäävät  irrallisiksi menestystekijöiksi. Tämä  tarkoittaa myös sitä, että niihin on vaikea  vaikuttaa yrityksen sisältä ulospäin tahtoikkunan periaatteen mukaisesti.  222  ACTA WASAENSIA               Ympäristö         Organisaatiojärjestelmä          Ympäristö                                 ”fyysinen”                                ”henkinen”                     Osasysteemit        Kuvio 20. Yrityksen menestysfaktoreiden tulkinta teoriaa vasten.    Kuviossa 20 on esitetty  tutkimuksen kontribuutio  teoriaan verrattuna  ja  tulos‐ ten  tulkinta aiemmin  tässä  tutkimuksessa esitettyä organisaatioteoriaa vasten.  Kuvaan  on  sijoitettu  oikeisiin  kohtiin  organisaation  sosioteknisen  kuvauksen  päälle  tutkimuksessa  löydetyt yhdeksän yrityksen menestysfaktoria. Verratta‐ essa muodostettuja  faktoreita  tässä  tutkimuksessa  aiemmin  kuviossa  9  esitet‐ tyyn  teoriaan  ja siinä esitettyyn organisaation sosiotekniseen kuvaukseen sekä  Daftin tehokkuusmalliin (Daft 1983) voidaan tehdä seuraava tarkastelu:    Faktori: Daftin mallin osa: Organisaation osasysteemi: Teknologia asiakasta varten (5,89) prosessi Teknologia-osasysteemi Kehittäminen (5,86) prosessi Rakenne osasysteemi Johtaminen (5,82) prosessi Johtaminen-osasysteemi Arvo ja imago (5,36) input Päämäärät ja arvot –osasysteemi Menestys tarttuu (5,08) input Psykososiaalinen osasysteemi Tuotokset (5,96) output Tuotokset Panokset (5,45) input Panokset Seutu (4,94) input Ympäristö  Elämykset ja tieto (4,89) output Rajapintaan liittyvä ilmiö   Edellä esitetyn perusteella organisaation rajapintaan liittyvä faktori ”Elämykset  ja tieto” saa syvempää tulkintaa sisällölleen, kun se sovitetaan kuvioon 10, jossa  SEUTU PANOKSET TUOTOKSET ELÄMYKSET JA TIETO JOHTAMINEN ARVO JA IMAGO KEHITTÄMINEN MENESTYS TARTTUU TEKNOLOGIA ASIAKASTA VARTEN   ACTA WASAENSIA 223 on esitetty klusterin sosiotekninen kuvaus. Siinä erityisesti esitetty arvojalosta‐ jan käsite vastaa edellä mainittua  faktoria,  jonka  ilmentymänä käytännössä on  koko  yrityksen  toiminnan  suuntaaminen  asiakkaan  tarpeen  tyydyttämiseen.  Näin saadut  tulokset vahvistavat sen, että organisaatioiden kuvauksista on  tä‐ hän asti puuttunut rajapintaan sijoittuva osasysteemi. Toinen johtopäätös on se,  että  systeemin  ympäristöön  liittyvät  tekijät  näkyvät  selvänä  seutu‐faktorina.  Tämä tulos liittää systeemin ympäristön itse systeemiin aiempia tutkimustulok‐ sia  konkreettisemmalla  tavalla.  Tutkimuksen  alustavassa  viitekehyksessä  (ks.  kuvio 1) tämä tekijä näkyy kohdeseudun nykytilana. Tarkasteltaessa empiirisiä  tuloksia tutkimuksen alkuosassa esitetyn teorian kautta havaitaan, että sisäiset  menestystekijät olivat  tärkeämpiä kuin ulkoiset. Näin  tämä  tutkimus osaltaan  vahvisti  käsitystä  siitä,  että  yrityksen  menestyminen  on  sisäsyntyistä,  mutta  ulospäin se näkyy yrityksen  tuottamina huipputuotoksina. Menestysfaktoreita  tarkasteltaessa  havaitaan  lisäksi,  että  henkiset  tekijät  erottuivat  omiksi  fakto‐ reiksi, mikä tuki tutkimuksen alussa esitettyjä viitekehyksiä. Elämykset, imago  ja menestyksen tarttuminen ovat esimerkkejä tällaisista faktoreista.    2. Klusterin menestystekijät    Klusteritason menestystekijöiden kytkentä teoriaan tehdään  liittämällä ne Daf‐ tin malliin  ja rinnastamalla ne suuren systeemin eli megaklusterin rakennusai‐ neksiin eli potentiaaleihin:    Faktori:               Daftin mallin osa:  Suuren systeemin potentiaali:  Kehittäminen ja innovaatiot (5,90) prosessi innovaatiopotentiaali Tehokkuus ja tuotteet (5,85) output markkinapotentiaali Viisaus (5,74) prosessi johtamispotentiaali Seutu (5,54) input panospotentiaali Resurssien jatkuva saanti (5,50) input panospotentiaali Kehityksen kummit (5,18) input sosiaalinen potentiaali Elämykset (4,30) output meemipotentiaali   Verrattaessa  edellä kuvattuja  faktoreita porterilaiseen klusterin pelikenttämal‐ liin voidaan  todeta  seuraavaa:  tuotannontekijöissä korostuvat henkiset  tekijät,  erityisesti kehittäminen, innovaatiot ja ”viisaus”. Toinen merkittävä tulos on se,  että pelikenttämallin julkinen valta ilmenee tuloksissa seutuna ja resurssien saa‐ tavuutena. Tämä voidaan  tulkita niin,  että  seudun  tehtävänä on pitää  itsensä  niin houkuttelevan, että klusterilla on mahdollista saada työvoimaa, joka myös  pysyy. Kuinka  saatuja  tuloksia  voidaan  tulkita  suhteessa  tutkimuksen  alussa  esitettyihin lähestymistapoihin? Ensiksikin löydettyjä klusterin menestystekijöi‐ tä  tarkasteltaessa on huomattava  se, että nämä ovat  suuren  systeemin menes‐ tystekijöitä.   224  ACTA WASAENSIA Menestyvän megaklusterin  piirteiksi  tiivistyvät  löydetyistä menestystekijöistä  ja muodostetuista faktoreista yhteenvetona seuraavat potentiaalit:  (1) Johtamisen kyvykkyys  (johtamispotentiaali):  Johdon kyvykkyys on  tär‐ keää kaikilla tasoilla: yrityksissä, klustereissa ja kunnissa. Systeemiteori‐ an mukaisesti johtamisen tärkein tehtävä on muuttaa organisaation osien  välisiä  rakenteita  ympäristön  paineen  mukaan.  Kyvykäs  johtaminen  varmistaa  sen, että pysytään mukana kehityksessä  ja että  ilmapiiri  sys‐ teemin sisällä on hyvä. Lisäksi se luo luottamusta ympäristöön. Kyvykäs  johto tietää, miten systeemi toimii ja ymmärtää systeemin selittävyyden.  Johdon kyvykkyys on sisäinen menestystekijä.   (2) Luottamus  (sosiaalinen potentiaali): Luottamus  edesauttaa  väestön py‐ syvyyttä  ja on menestystekijä.  Ihminen  elää osallisuudesta  ja  innostuk‐ sesta  sekä  siitä,  että  apua  on  saatavilla  sairaudessa,  työttömyydessä  ja  vanhuudessa. Sosiaaliseen pääomaan kuuluva luottamus voi olla seudun  menestystekijä. Luottamus  valtaannuttaa  ihmisen  ja  työyhteisön  toimi‐ maan vailla pelkoja. Innostus työssä motivoi ja synnyttää uusia innovaa‐ tioita.  Ihmisen hyvinvointia  selittävät  sosiaaliset  verkostot. Elinvoimai‐ sella paikkakunnalla näitä verkostoja on paljon ja niiden syntymistä edis‐ tetään.  (3) Yhteiskehittyminen  (innovaatiopotentiaali): Kontaktit  lisäävät rajapinto‐ jen määrää,  luottamusta  ja sitä kautta verkostoja. Verkostoituvat yrityk‐ set saavat resurssien  jakamisen seurauksena valtuutuksen, mistä seuraa  motivoitumista,  työnjakoa  ja  innovaatioita.  Informaation muuttuminen  tietämykseksi edistää innovaatioita.  (4) Seutu  ja panoksien saatavuus (panospotentiaali): Parhaassa  tapauksessa  yritysten  ja kuntien  rakenteet  täydentävät  toisiaan. Rakennemuutos on  yritysten kuolemista  ja uusien  syntymistä. Terveessä  taloudessa  syntyy  uusia yrityksiä. Hyvinvoinnin kasvu on puolestaan  lähtöisin  jalostusar‐ von kasvusta. Paikallisia  raaka‐aineita  jatkojalostamalla koko arvonlisä‐ yksen vaikutus voidaan kohdistaa seudulle. Tämä puolestaan  lisää pal‐ velujen  kysyntää  ja  mahdollistaa  palvelualan  kasvun.  Naapurikuntien  kesken on virtuaalikilpailua, sparrausta ja täydentäviä strategioita. Tosi‐ kilpailua  käydään  seutujen  kesken.  Yksittäisistä  panostekijöistä  tutki‐ muksessa tuli korostuneesti esiin työvoiman pysyvyys.  (5) Elämykset  (meemipotentiaali):  Kulttuurigeenit  tiedostamalla  voidaan  paremmin  ymmärtää  seudun  potentiaali  ja  geenejä  voidaan  vahvistaa.  Menestyneitä malleja monistetaan  seudun  sisällä.  Seudun meemit  ovat  lähtöisin luonnonoloista, perinteestä tai ne ovat saaneet alkunsa tietoisen  markkinoinnin tuloksena.    ACTA WASAENSIA 225 (6) Alueella  on  identiteetti  (markkinapotentiaali):  Alueelle  luodaan  oma  identiteetti  esimerkiksi  yhteisen  liikenne‐  ja  teollisuuspolitiikan  avulla.  Identiteetti vahvistaa kysyntää ja sen mahdollistaa yhteinen menneisyys.  Menestyvää  identiteettiä  rakennetaan  suuntaan,  joka  lisää markkinapo‐ tentiaalia eli sitä suunnataan kohti kasvualoja tai aloja,  joiden veturiyri‐ tyksiä alueella on.    Yllä kuvattu potentiaaliluettelo jäsentää tekijöitä, joilla on vaikutusta megaklus‐ terin syntyyn seudulla. Ne ovat sekä yritysten välisiä että seutuun liittyviä teki‐ jöitä, jotka ilmenevät klustereiden syntymisenä. Synteesissä on luotu tämän lu‐ ettelon pohjalta esimerkkiseudun potentiaalisten megaklustereiden aihiot. Me‐ ga‐käsitettä ovat aiemmin käyttäneet mm. Hamel  ja Prahalad  (1994:30) kuvaa‐ maan tulevaisuudessa olevia lupaavia markkinoita teknologioiden muuttuessa.  Heidän  esimerkkinä  megamahdollisuuksista  (mega‐opportunities)  on  infor‐ maation siirtäminen koteihin television kautta. Tässä tutkimuksessa megaklus‐ terin  eräänä  kriteerinä  on  mahdollisuus  isoon  liiketoimintaan.  Yhteenvetona  saadaan  näin  megaklusterin  rakennusainekset:  (1)  innovaatiopotentiaali  (yh‐ teiskehittyminen,  uusi  kehittymissuunta),  (2) markkinapotentiaali  (megamah‐ dollisuudet), (3) johtamispotentiaali (johdon kyvykkyys ja viisaus), (4) panospo‐ tentiaali  (seutu, nykyvahvuudet),  (5)  sosiaalinen potentiaali  (luottamus)  ja  (6)  meemipotentiaali (historia, tarinat).    3. Seudun menestystekijät    Seututason menestystekijöiden kytkentä teoriaan tehdään kytkemällä ne Daftin  mallin osiin sekä metatason laajempiin käsitteisiin seuraavasti:    Faktori:    Daftin mallin osa:  Metatason vastine:  Henki ja luottamus (5,81) input luottamus Kehittäminen (5,65) prosessi palveluasenne Palvelut (5,58) output palvelujen laatu Työvoima (5,31) input työmoraali Talous (5,25) input panostushalu Johtajuus (4,59) prosessi henkinen johtaja Legendat (3,70) output uskomukset   Faktoreihin  liitetyt metatason vastineet kuvaavat seudun ”henkistä pääomaa”,  joista luottamus on tärkein ja se edustaa Daftin mallissa inputia. Henki‐ ja luot‐ tamus  ‐faktori  sisältää myös  tärkeimmän  seudun menestystekijän eli kunnan‐ johtajan kyvykkyys latautuu tähän faktoriin kuten myös kunnan työntekijöiden  osaaminen  ja  koulutustaso.  Seudun  menestysfaktoreista  myös  kehittäminen  226  ACTA WASAENSIA sekä palvelut saavat korkean pistekeskiarvon. Tämä tulos on samansuuntainen  yrityksen menestysfaktoreiden kanssa.    4. Yhteenveto menestystekijöistä    Yhteenvetona yrityksen, klusterin  ja seudun korkeimpien pistekeskiarvon saa‐ neista menestysfaktoreista syntyy mielenkiintoinen asetelma:    Taso:    Faktori:                  Daftin mallin osa:  Yritys Tuotokset (5,96) output Klusteri Kehittäminen ja innovaatiot (5,90) prosessi Seutu Henki ja luottamus (5,81) input   Yritystasolla tuotokset ratkaisevat eli output on systeemin tehokkuuden mitta.  Klusteritasolla kehittäminen  ja  innovaatiot  ratkaisevat  eli  itse prosessi on  tär‐ kein tehokkuuden mitta. Seudun tasolla puolestaan henki ja luottamus eli input  on systeemin tehokkuuden mitta. Tästä voidaan samalla tehdä sellainen  johto‐ päätös, että systeemin koon kasvaessa henkisten  tekijöiden merkitys koros‐ tuu eli  lähestytään metatasoa. Nämä henkiset  tekijät ovat  tärkeä  input  isossa  systeemissä.    Edellä  kuvattiin  miten  tutkimusongelman  ratkaisu  ja  tutkimuksen  kaksi  en‐ simmäistä  tavoitetta  saavutettiin. Miten  tutkimuksen kolmas  tavoite  toteutui?  Seuraavassa  esitetään  empiiristen  tutkimustulosten  ja  johtopäätösten  imple‐ mentaatio Ylä‐Savossa. Implementaatio tehdään metaklusterin teorian ja tämän  laajennuksen kautta tutkimustulosten valossa.      6.2 Suuri systeemi: metaklusteri    Tämä  tutkimus  tiivistyy metaklusterin  käsitteeseen,  joka  on  systeemiteoriaan  sovitettu  ihannemalli. Metaklusteri  sisältää megaklusterin  laajennuksen usko‐ muksilla ja arvoilla ja se on klustereiden toiminnallinen funktio. Siinä klusteriin  on kytketty etuliite meta. Metaklusteri  liittää klusteriin  sen  lähiympäristön eli  ekosysteemin,  jonka  osia  suuret  systeemit  ovat. Kauppisen  (1995:34) mukaan  meta‐sana tarkoittaa ”fyysisen olomuodon tuolla puolen”. Hän (emt.:32) lähes‐ tyy käsitettä seuraavasti: ”Koska kaikki on energiaa, erillisinä havaittavat asiat  eivät  olekaan  erillisiä,  vaan  yhteydessä  toisiinsa”.  Edellinen  antaa  meta‐ käsitteelle  mielenkiintoisen  ulottuvuuden:  systeemiteorian  ja  meta‐käsitteen  välillä  on  yhteisiä  lähtökohtia  siinä,  että  asioiden  väliset  rajat  eivät  olekaan    ACTA WASAENSIA 227 jyrkkiä, vaan niiden välillä on yhteyksiä, joita voidaan tieteellisin ja kokeellisin  menetelmin havaita. Hän (emt.:34) antaa tästä esimerkin:  ”Jatkotutkimukset 70‐luvulla osoittivat, että kasvit ovat itse asiassa  herkkiä  reagoimaan  ihmisen  tunteisiin.  Ihminen  kommunikoi  tie‐ dostamattaan kasvien kanssa. Näyttää  siltä,  että mainoslause  rak‐ kaudesta ja substralista ei ole todellisuuspohjaa vailla. Kasvit myös  heijastavat energiaa, joka on hyödyllistä ihmiselle.    Näiden tutkimusten valossa vanha Amerikan intiaanien tieto, jonka  mukaan  väsynyt  matkalainen  voi  saada  lisäenergiaa  nojaamalla  suureen puuhun,  saa uutta  sisältöä. Enää  sitä  ei pidetä  intiaanien  taikauskona, vaan tieteellisin laittein mitattavana totuutena.    Vakavia yrityksiä  tieteen  ja metafysiikan  (meta  tarkoittaa  fyysisen  olomuodon  tuolla puolen) välisen  raon umpeen kuromiseksi  teh‐ dään jatkuvasti. Tietoisuus siitä, että elämme osana suurempaa älyä  kuin omamme, on heräämässä”.    Tässä  tutkimuksessa  metaklusteri  on  toisiaan  sivuavien  megaklustereiden  ihannemalli yritysklustereiden yhteistyöstä, johon sisältyy myös ei‐fyysisiä osia.  Nämä ei‐fyysiset osat  istuttavat klusterin paikkakunnalle. Meta‐osuudessa ko‐ rostuvat  syvemmät  lainalaisuudet  kuten  väestön  henkinen  laatu  Tervon  ku‐ vaaman (2000) esimerkin mukaan:  ”Väestön muuttaminen  ei  itse  varsinaisesti  aiheuta  työllistymistä,  vaan muuttajat työllistyvät siksi, että heillä on ominaisuuksia, jotka  tekevät heidät  liikkuvimmiksi  ja helposti  työllistyviksi. Näitä omi‐ naisuuksia kaikkia ei voida tilastoida, koska ne ovat sellaisia posi‐ tiivisia ominaisuuksia, kuten luonteenpiirre”.    Aluetaloudet,  kuten Ylä‐Savo,  voidaan  organisoida  klusteripohjaisiksi  käyttä‐ mällä  megaklusteri‐tekniikkaa.  Metaklusterin  käsitteen  avulla  niitä  voidaan  johtaa yhtenä kokonaisuutena. Megaklusteri on siis  toiminnallinen ratkaisu,  ja  metaklusteri on  sen kokonaan  sisältävä  systeemi, kaiken kattava  funktio. Me‐ gaklusterin  käsite  voidaan  laajentaa metaklusteriksi  ottamalla mukaan  toinen  ajattelutaso,  jossa megaklusteri  kytketään  kiinni  seudun  ”henkisiin  asioihin”.  Tällöin  seudun  potentiaalisista  megaklusterista  edetään  ajattelussa  eteenpäin  metateoriaan,  jossa huomioidaan arvoja  ja käsityksiä arvojen alkuperistä  sekä  esimerkiksi seudun päättäjien päätösten  taustoista. Metateoria kytkee meemit,  seudun  kulttuurigeenit,  mukaan  yritysklustereihin.  Käsitetasojen  yhteenveto  tehdään seuraavan kuvion avulla:  228  ACTA WASAENSIA                                   Kuvio 21. Sovellettu toiminnan tasomalli.    Kuviossa 21 on esitetty sovellettu toiminnan ja pedagogisen ajattelun tasomalli,  joka  tuo  mukaan  meta‐käsitteen  ajattelun  toisena  tasona,  kuten  Patrikainen  (2000:52)  tulkitsee  Kansasta.  Tällä  periaatteella  megaklusteria  on  tässä  tutki‐ muksessa laajennettu systeemiteorian periaatteen mukaisesti objektitasolta (kä‐ sitteet ja niiden väliset suhteet) metatasolle (uskomukset ja arvot) meemiajatte‐ lun pohjalta. Yksittäinen yritys edustaa  toiminnan  tasoa,  jossa suunnittelu,  to‐ teutus  ja arviointi seuraavat toisiaan. Yritysten yhteenliittymänä klusteri edus‐ taa  tasoa,  jossa käsitteet  ja niiden väliset  suhteet ovat  tärkeitä.  Seutu  edustaa  toista tasoa eli henkiset tekijät huomioivaa metatasoa.    Metaklusterin käsitteeseen edetään kohdeseudun mahdollisten megaklusterei‐ den kautta,  jotka on kuvattu  liitteessä 3. Meta‐etuliite  tarkoittaa henkistä ulot‐ tuvuutta. Klusterissa  tämä meta‐lisäys  tarkoittaa  toisen  sukupolven  klusteria,  jossa yrityksen menestystekijät voidaan  jalostaa korkeammalle  tasolle, kluste‐ reiden toiminnalliseksi funktioksi. Metaklusteri on tutkimuksessa luodun mää‐ ritelmän mukaan  toisiaan sivuavien  tai osittain sisäkkäisten megaklustereiden  ihannemalli. Se on malli klustereiden  tulevaisuudesta,  jossa megaklustereiden  piirteiden  ohella myös  ympäristölle  asetettavat  ehdot,  esimerkiksi  kestävyys,  ovat  toteutuneet  yleisen  systeemiteorian  näkökulmasta.  Metaklusteri  on  sys‐ teemiteoriaan sovitettu seudullinen ihannemalli yritysrypäleikköjen yhteistyös‐ tä.  Metateoria    ‐ uskomukset  2. Ajattelutaso  ‐ arvot SEUTU Objektiteoria   ‐ käsitteet  1. Ajattelutaso  ‐ suhteet KLUSTERI ‐> Suunnittelu ‐> Toteutus ‐> Arviointi ‐>  Toimintataso  YRITYS   ACTA WASAENSIA 229 Metataso tuo yritysklusteriin mukaan fyysisen olomuodon tuolla puolen olevat  seikat tason, jossa myös seudun uskomuksilla, tarinoilla ja arvoilla on merkitys‐ tä.  Meemi‐käsitteen  lanseeraus  1990‐luvun  loppupuolella  on  mahdollistanut  metatason  tarkemman kuvaamisen. Metaklusteri voidaankin nähdä myös seu‐ dun geenivarannosta ja yrityselämän rakenteesta kumpuavana uutena kehitys‐ asteena,  joka  toimii optimaalisesti: Siinä yhdistyvät  taloudellinen,  tuotannolli‐ nen, ekologinen, kulttuurillinen ja inhimillinen ympäristö. Metaklusterin käsite  sopii systeemiteorian periaatteisiin, koska sen avulla yrityksen  lähiympäristöä  voidaan  jäsentää  ja  jakaa  edelleen  osiin  systeemiteorian  periaatteen mukaan.  Metaklusteri‐käsitteen avulla yritystä lähellä oleva ulkomaailman osa on erotet‐ tu kuuluvaksi systeemiin,  jossa pätevät ainakin osin systeemin sisäiset menes‐ tystekijät  (ks. kuvio 11). Näin yrityksen sisäisiä menestystekijöitä voidaan  laa‐ jentaa koskemaan yritysjoukkoa, jonka osana yritys itse on. Metaklusterilla laa‐ jennetaankin Porterin  luomaa klusterin käsitettä,  jonka pääpaino on  tämän si‐ säisessä rakenteessa. Tässä tutkimuksessa klusteria  laajennetaan systeemiteori‐ an periaatteiden mukaisesti kohti ympäristöä käsitteiden tahtoikkuna ja arvoja‐ lostaja  avulla. Metaklusteriin  edetään megaklustereiden  kautta  ja  etenemista‐ vasta  annetaan  esimerkki  hahmottelemalla  esimerkkiseudun mahdolliset me‐ gaklusterit sekä niiden yhteen kasvaminen metaklusteriksi,  joka on tämän  tut‐ kimuksen  huipentuma.  Tämänkaltainen  klusterointi  voi  olla  seudun  pk‐ yritystoiminnan  todellinen vastaus maailmanlaajuisten suuryritysten paineelle  (vrt. http://www.mediamikkeli.fi/ollilind/paikklusteri.fi 2004).      6.3  Metaklusterin implementaatio Ylä‐Savossa empiiristen tulosten ja          johtopäätösten valossa    Aiemmin tutkimuksessa kuvattiin esimerkkiseudun mahdollisia megaklusterei‐ ta.  Mitkä  niistä  voisivat  kehittyä  edelleen  esimerkkiseudulla  tulevaisuudessa  metaklusteriksi  esitetyn  teorian  ja  saatujen  tutkimustulosten  valossa?  Ideaali‐ mallin  tässä  tutkimuksessa  muodostaa  metaklusteri,  jonka  rakennusaineena  ovat seudun mahdolliset megaklusterit. Megaklusteri  juurtuu  ja pysyy seudul‐ la,  kun  sieltä  löytyy  tarvittavat  rakennusainekset.  Sen  tärkeä  ominaisuus  on  eheys:  aine  ja  energia  kiertävät  mahdollisimman  täydellisesti.  Esimerkiksi  puunjalostuksen megaklusterissa  puun  hajotetaan  osiin mahdollisimman  tar‐ kasti ja tehokkaasti. Puun hiili sidotaan vuosikymmeniksi puusta tehtyihin lop‐ putuotteisiin tai sitten se poltetaan tehokkaasti monivaiheisessa poltossa.    Megaklusteria voidaan verrata eliöyhteisöön systeemiteorian periaatteiden mu‐ kaisesti. Esimerkiksi megaklusterin kestävyyden ulottuvuus eli kilpailukykyte‐ 230  ACTA WASAENSIA kijöiden  moninaisuus  on  verrattavissa  eliöiden  geneettiseen  vaihtelevuuteen,  joka taas on verrattavissa vakuutustoimintaan: näin saadaan pelivaraa olosuh‐ teiden muutosten varalle. Yritystoiminta poikkeaa eliöyhteisöstä kuitenkin sii‐ nä, että yritysten välinen kilpailu on globaalia, mutta kilpailun menestystekijöi‐ den  perusta  on  paikallisissa  tekijöissä.  Alunperin  kestävyys  oli  taloudellista  kestävyyttä eli  luonnosta saatavien hyödykevirtojen tasaisuutta  ja siitä seuraa‐ vaa  jatkuvaa  tuottoa. Kestävästä kehityksestä on  tullut  tärkeä ohjenuora myös  kuntien  toiminnassa. Esimerkiksi Kuntaliiton  tutkimuksen  (2003) mukaan hy‐ vämaineinen kunta  tukee kestävää kehitystä. Se  toimii ympäristöystävällisesti  ja eettisesti oikein, kehittää vastuullisesti koko lähiseutua ja tukee asukkaidensa  omaehtoista toimintaa.    Kestävyyden ulottuvuudet voidaan kuvata synteesinä seuraavasti seudun, me‐ gaklusterin ja sen osana toimivan yrityksen näkökulmasta:  1. Ekologinen kestävyys eli kestävyys muuttuvia olosuhteita vastaan: lajien  ja  habitaattien (=yritysten ja niiden aliverkostojen) moninaisuus sekä geneetti‐ nen  ja maisemallinen (=kilpailukyvyn perustan) vaihtelevuus,  jotta potenti‐ aali  on  riittävä  muuttuvia  toimintaympäristön  olosuhteita  vastaan.  Tämä  ulottuvuus kuvaa yritystoiminnan moninaisuutta ja potentiaaleja.  2. Taloudellinen kestävyys   eli ajan hinta  taloudessa: hyödyke‐  ja  tulovirtojen  tasaisuus  (tasainen  tuloksentekokyky),  resurssien  säästäminen  (harkittu  käyttö), omaisuusarvojen pysyvyys (esimerkiksi velan vakuutena) sekä kes‐ tävä hyvinvointi  (vaihdannan  jatkuminen,  jotta  tuotantokin  jatkuu). Tämä  ulottuvuus kuvaa seudun elivoimaisuutta.  3. Kulttuurillinen kestävyys   eli osaamisen siirtojärjestelmä: osaamisvarannon  kasvattaminen,  osaamisen  siirtäminen  seuraaville  sukupolville,  poliittisen  järjestelmän  toimivuus  sekä  moninaisen  kulttuuriperinnön  säilyttäminen.  Tämä ulottuvuus kuvaa toimintaympäristön henkisiä tekijöitä.  4. Sosiaalinen kestävyys eli väestön osallisuus megaklusterin hyödyistä: väes‐ tön  osallistumismahdollisuudet  (esim.  osallistavat menetelmät),  työllisyys,  sosiaalinen  eheys,  osallisuuden  tunne,  oikeus  olla  osa  jotakin  sekä  tulojen  oikeudenmukainen  jakaantuminen alueellisesti  ja sukupolvien sekä yksilöi‐ den kesken. Tämä ulottuvuus kuvaa ympäristön sosiaalisia tekijöitä.    Megaklusteria  voidaan  arvioida  sen  mukaan,  miten  se  onnistuu  täyttämään  tasapainoisesti kestävyyden eri kriteerit; ovatko varannot, kuten osaamisvaran‐ to  ja  taloudellinen  varanto,  jatkuvasti  riittävät?;  onnistuuko  se  yhdistämään  globaalin  ja paikallisen  toiminnan  (glocal); onnistuuko se  löytämään kasvupo‐ lun nykyvahvuudesta uudeksi vahvuudeksi;  onnistuuko  se  tekemään hyppä‐ yksen uusille markkinoille  ja kuinka se pystytetään nykyvahvuuksiin nojaten.    ACTA WASAENSIA 231 Mitkä kriittiset  tekijät  seudulla  täytyy olla olemassa,  jotta  sinne  syntyy mega‐ klusteri? Tekijöiden tunnistaminen edesauttaa myös löytämään niitä ongelmia,  jotka estävät uusien klustereiden syntymisen.             OSAAMINEN                      SEUTU                                            TOIMIALAMIX             YMPÄRISTÖ    Kuvio 22. Megaklusterin syntymistä kiihdyttävät tekijät.    Kuviossa 22 on esitetty tutkimuksen synteesinä megaklusterin syntymistä kiih‐ dyttävät  tekijät eri potentiaaleina  ja näiden  taustoilla olevat asiat. Esimerkiksi  panospotentiaali muodostuu olemassa olevista raaka‐aineista ja yritysryppäistä.  Osa potentiaaleista on henkisiä kuten  innovaatiopotentiaali  ja  sosiaalinen po‐ tentiaali. Kun  alaluvussa  4.7.5  ja  liitteessä  3  kuvatut  esimerkkiseudun mega‐ klusteriaihiot  sovitetaan edellä kuvattuun  laajennettuun  teoriaan  saatujen  tut‐ kimustulosten mukaan, niin saadaan seuraavan kuvion mukainen asetelma:        MEGAKLUSTERI MARKKINAPOTENTIAALI PANOSPOTENTIAALI INNOVAATIOPOTENTIAALI MEEMIPOTENTIAALI Tietämys Rajapintojen runsaus Perinteet Luonnonolot Veturiyritykset Asiakashallinta Kasvualat Olemassa oleva yritysrypäs Työvoima Raaka-aineet Rahoitus SOSIAALINEN POTENTIAALI JOHTAMIS- POTENTIAALI 232  ACTA WASAENSIA             Jatkuvuus                                  Kontingenssi        Kuvio 23. Mahdolliset megaklusterit Iisalmen seudulla    Kuviossa 23 hahmotellaan implementaationa kehikko megaklusterin luomiseksi  esimerkkinä olevalle Iisalmen seudulle. Klusteriaihiot on rakennettu yhteenve‐ tona  teoriaa  (luku 3) kuten Hamel & Prahalad  (1994), seudun  ja  tilannetekijöi‐ den kuvausta  (luku 4)  sekä  saatuja  tutkimustuloksia  (luku 5) käyttäen. Kukin  luotu aihio täyttää seuraavat ehdot: (1) Kestävyyden periaate toteutuu ja lähes‐ tytään  absoluuttista  eheysvaatimusta  (mahdollistaa  etenemisen  meta‐tasolle).  (2) On kytkentä seudun nykyvahvuuteen (antaa lähtökohdan, josta edetään tu‐ levaisuuteen – ns. kontingenssilähestyminen). (3) On kytkentä alkutuotantoon,  joka on Ylä‐Savon vahvin erikoistumisalue (nojaa elävään maaseutuun asumis‐  ja yrittämispaikkana). (4) Klusteri sisältää uuden kriittisen osaamisalueen (esim.  menetelmätekninen  osaaminen),  joka  mahdollistaa  myös  osaamisen  viennin  oman alueen ulkopuolelle. (5) Klusteri sisältää vaativan tietoteknisen osion (ku‐ ten portaaton kapasiteetin säätö, automaattinen etäohjaus ja opastus). Synteesi‐ nä kuvataan viiden mahdollisen megaklusterin sisältö  ja mahdollinen  tulevai‐ suus  saatujen  tulosten  ja Daftin  (1983)  tehokkuusmallin  valossa. Megakluste‐ riaihioiden kuvaus on esitetty tutkimuksen implementaatioliitteessä 3, jota luki‐ ja  voi  käyttää  esimerkiksi  hahmotellessaan  tulevaisuuden  megaklustereita  omalle seudulleen.    Megaklusterin  ideaalimallilla pyritään  tasaista  evoluutiota nopeampaan, hyp‐ päyksen omaiseen kehitykseen,  jolla päästään  suhteellisesta kilpailuedusta ai‐ nakin hetkellisesti absoluuttisen kilpailuedun tilanteeseen. Megaklusteri on tii‐ Puumegaklusteri Energiamegaklusteri Ympäristömegaklusteri Ajoneuvomegaklusteri Luontomegaklusteri Kestävyyden periaate Nykyinen toimialamix   ACTA WASAENSIA 233 kerin hyppy yli toimiala‐ ja kuntarajojen. Megaklusterin tuotteiden ostajapuoli‐ kin on järjestäytymässä suuremmiksi yksiköiksi. Esimerkiksi tutkijan havainnon  mukaan mekaanisen metsäteollisuuden  ostajakokonaisuudet  hakevat  suurempia  etuja  kasva‐ neista  ostomääristä:  niistä  on  tullut megaostajia.  Tällainen megaostaja  tarvitsee  suuren  toimitusvolyymin,  johon vain  iso verkosto pystyy. Edellä kuvatuissa megakluste‐ reissa  voidaan  Iisalmen  seudulla  luoda  uusi  teknologia,  jolla  koko  kyseinen  toimiala  ottaa ison kehityshypyn eli quantum leapin uuteen aikakauteen. Tällä hetkellä lämpö‐ ja  puristepuun  tuotantomenetelmien  sekä  ympäristötekniikan  laitekehityksen  rintamalla  voinee syntyä tällaisia läpimurtoja.    Toinen  megaklusterin  mahdollisuus  perustuu  siihen,  että  asiakkaat  vaativat  Total Solutions –konsepteja. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi mekaanisessa met‐ säteollisuudessa yläsavolaisten yritysten asiakkaat kysyvät perinteisen  sahatavaran  li‐ säksi erilaisia  jatkojalosteita, settejä  ja komponentteja. Näitä käytetään esimerkiksi ”do  it yourself” ‐rakentamisessa ja sisustamisessa. Tällaisten komponenttien valmistus tar‐ joaa mahdollisuuksia yritysten verkottamiseen. Aiemmin mainittu arvojalostaja voi  olla  total  solutions‐  ratkaisun  toimittaja  asiakkaalle.  Seudun megaklustereissa  tulee  siis olla  sekä  systeemiajattelua  että kaukokatseisuutta hyvän  johtamisen  ansiosta, jotta megahypyn mahdollisuudet tunnistetaan, ja jotta yritysryppäästä  nousee  jokin  toimija arvojalostajan asemaan. Näiden megaklustereiden kautta  seudulle voidaan implementoida metaklusteri seuraavan kuvion mukaisesti:                  TRANSFORMATIIVINEN JOHTAMINEN          historia  nykyhetki  tulevaisuus                                       SYSTEEMIAJATTELU               ”kontingenssi”          Kuvio 24. Iisalmen teollisuuden kehitystie kohti metaklusteria.  METAKLUSTERI metalliteollisuus teollisuuskylä kuntaliitos Peltosalmen Konepaja Oy ympäristötietoisuus klusterit teollisuuspuistot verkostoyritykset yritystalot aluekeskusohjelma polisverkosto poolit kuntayhteistyö EU-ohjelmat arvojalostajat alueellistaminen MEGAKLUSTERIT 234  ACTA WASAENSIA Kuviossa 24 on esitetty eräiden tilannetekijöiden ja tutkimustulosten koosteena  esimerkkiseutu  Ylä‐Savon  keskuksen,  Iisalmen  teollisuuden  kehitystie  (road  map) metaklusteriksi. Kuvion  aikajänne  alkaa vuodesta  1962,  jolloin Peltosal‐ men Konepaja Oy perustettiin. Tarkasteluhetkeä  (15.4.2004)  kuvataan poikki‐ pisteviivalla.  Iisalmen  lähiajan haasteita kuvion mukaan ovat aluekeskusohjel‐ man  toimeenpano,  ympäristötoimialan  kasvattaminen  ja  verkostoyritysten  luominen.    Metaklusterissa yhdistyvät yrityksen, klusterin  ja seudun erilaiset toimintaym‐ päristöt. Tutkimuksen viitekehyksen mukaisesti siinä ovat esillä myös henkiset  tekijät sisäisten  ja ulkoisten  tekijöiden ohella. Erilaiset  toimintaympäristöt voi‐ daan nimetä ja tunnistaa yhdenmukaisella tavalla systeemiteorian lähtökohdis‐ ta. Osasysteemijako on samanlainen. Tässä tutkimuksessa  löydetyt uudet asiat  sijoittuvat rajapintaan  ja ”henkiseen” osajärjestelmään,  joka sijaitsee systeemin  ulkopuolella.     Kuviossa 25 on esitetty tutkimuksen koosteena metaklusterin menestystimantti.  Timantin nurkkina ovat erilaiset yritystoiminnan ympäristöt. Särminä ovat tut‐ kimuksessa  löydetyt  tärkeimmät  menestystekijät  faktoreiden  muodossa.  Me‐ nestys syntyy siitä, että seudulla timantin kulmissa olevat asiat ovat kunnossa  ja tasapainossa. Tähän tarvitaan johtamista ja erityisesti yhteisöllistä johtamista.  Tästä syystä kuvioon ei ole erikseen sijoitettu  johtaminen‐faktoria.  Johtamisen  tehtävänä on operoida  timantin eri särmillä  tilanteen kulloinkin vaatimalla  ta‐ valla. Tämän toiminnan tulos voidaan tulkita kehittämiseksi, joka näkyy raken‐ teiden jatkuvana muutoksena. Kunkin tekijän välillä (timantin särmällä) on yh‐ distävä  tekijä,  jonka olemassaolo edistää metaklusterin koossa pysymistä. Esi‐ merkiksi  innovaatioiden  syntymistä  edesauttavat  runsas  meemipotentiaali  ja  markkinoilta tulevat signaalit.        ACTA WASAENSIA 235 TALOUDELLINEN YMPÄRISTÖ - MARKKINAT                                                         Kuvio 25. Metaklusterin menestystimantti.    Porter  (1998:78) kutsuu maailmantalouden nykyvaihetta klusteri‐  tai rypäsvai‐ heeksi. Klusterin  etuna  ei pidetä niinkään panostekijöitä, vaan  jatkuvaa  inno‐ vaatiota ja korkeampia jalostusasteita. Se edustaa myös organisaatioteoreettises‐ ti  modernia  suuntaa,  jossa  organisaatio  nähdään  postmodernisti  tulkintana.  Tässä  tutkimuksessa  luotu  metaklusterin  käsite  laajentaa  Porterin  kuvaamaa  klusteria tuomalla tähän mukaan objektiteorian toisen tason eli henkiset tekijät,  kuten kulttuurigeenit. Nämä  sijoittuvat organisaation  sosioteknisessä kuvauk‐ sessa organisaation ja sen ympäristön rajapintaan. Esimerkkinä näistä henkisis‐ tä tekijöistä ovat elämykset,  jotka ovat asiakkaan aivoihin  jääneitä muistijälkiä.  Metaklusteri on klustereiden  toinen  aalto,  jossa klusterit ovat yhteistyössä yli  TUOTANNOLLINEN YMPÄRISTÖ - TYÖNJAKO KULTTUURILLINEN YMPÄRISTÖ - MEEMIT EKOLOGINEN YMPÄRISTÖ - KESTÄVYYS INHIMILLINEN YMPÄRISTÖ - YHTEISÖLLISYYS kannattavuus luottamus monimuotoisuus tulojen tasaisuus eettisyys yhteistyöverkostot imago innovaatiot ylisukupolvisuus Henki-faktori Seutu-faktori Kehittämis-faktori Panokset-faktori Arvo ja imago -faktori Menestys tarttuu -faktori Tuotokset-faktori 236  ACTA WASAENSIA toimialarajojen. Yrityksen menestystekijöiden  faktoreista  ”Tuotokset”  ja  ”Tek‐ nologia asiakasta varten”  istuvat hyvin perinteiseen klusterin kuvaukseen esi‐ merkiksi  joustavammasta  kapasiteetistä.  Sitä  vastoin  ”Kehittäminen”,  ”Johta‐ minen”  ja ”Menestys  tarttuu” pitävät  jo sisällään henkisiä  tekijöitä,  joita  tutki‐ muksen viitekehyksen mukaisesti on kuvattu metaklusterin avulla.     Jos menestystekijät ovat kunnossa, niin systeemi on kunnossa.  Johdon kyvyk‐ kyys klusteri‐  ja seututasolla on välttämätön edellytys metaklusterin  syntymi‐ selle. Tällöin kyvykkyys on ennen kaikkea leadership‐kyvykkyyttä, joka tuottaa  motivaatiota  ja  luottamusta.  Management‐kyvykkyys  pääsee  alati  monimut‐ kaistuvissa systeemeissä oikeuksiinsa vain yritystasolla ja tulosyksiköissä.      6.4 Tutkimuksen kritiikki ja jatkotutkimusaiheita    Tutkimuksessa paljastui  kolme  ongelmaa: Ensiksikin  empiirinen  aineisto pai‐ nottui yksittäisten yritysten menestystekijöihin. Tämä siksi, että tutkimuksessa  oletettiin, että näitä menestystekijöitä voidaan  laajentaa myös klusterin  ja seu‐ dun tasolle. Toisaalta ulkoisten menestystekijöiden merkitys jäi pieneksi. Lisäk‐ si  tutkimus paljasti sen, että klustereiden menestystekijöitä ei ole  tutkittu sys‐ teeminäkökulmasta. Toiseksi tutkimuksen kohdealue Ylä‐Savo on eräs alkutuo‐ tantovaltaisimmista  ja  matalimman  koulutustason  seuduista  Suomessa.  Yläsavolaisten yritysten menestystekijät  saattavat poiketa muun maan menes‐ tystekijöiden  joukosta. Osin  tutkimusote on seurausta ajattelutavasta,  joka ko‐ rostaa teollisen yritystoiminnan tärkeyttä. Tulosten mukaan Ylä‐Savossa kaiva‐ taan kyvykästä  ja mielipiteensä  ilmaisevaa  johtajuutta –  tulipa  tämä sitten yri‐ tys‐ tai kunta‐ ja luottamusmiesjohtajien suunnasta. Kolmanneksi tutkimukses‐ sa esitetyt megaklustereiden aihiot pätevät parhaiten tutkimusalueen tilannete‐ kijöiden vallitessa. Tutkimuksen lukija ei voi käyttää niitä suoraan omalla koh‐ dealueellaan, mutta  voi  rakentaa megaklustereiden  aihioita  tutkimuksen  ete‐ nemistapaa käyttäen.    Tutkimuksen  etenemisessä  oli  epäjohdonmukaisuutta  siinä,  että  tutkimuksen  mittareiden  validointi  tehtiin  pääosin  tutkimuksen  alustavan  viitekehyksen  pohjalta.  Mittaristoa  tosin  täydennettiin  viitekehyksen  tarkentamisen  jälkeen  eräillä muuttujilla. Tämä ei sinällään vaikuttanut empiirisen aineiston hankin‐ tasuunnitelmaan  tai  aineiston  analyysisuunnitelmaan,  mutta  hieman  rajasi  mahdollisten  menestystekijöiden  joukkoa  tutkijan  omien  ennakkokäsitysten  pohjalta.      ACTA WASAENSIA 237 Tutkimuksessa  nousi  esille  mielenkiintoisia  jatkotutkimusaiheita:  Ensiksikin  paikkakuntien  ja  organisaatioiden  kulttuurigeenien  tutkiminen  voisi  tuoda  hyödyllistä  tietoa ns. ”hiljaisista menestystekijöistä”. Ymmärtääkseen meemejä  tutkimuskohteen nykytila  ja historia on  tutkittava – meemithän ovat historian  tulos. Myös meemien kaupallistaminen  ja hyödyntäminen esimerkiksi markki‐ noinnissa ja yhteisen yrityskulttuurin luonnissa ovat mielenkiintoisia tutkimus‐ aiheita. Toinen  kiintoisa  jatkotutkimusaihe  olisi  yritysklusterimallien  rakenta‐ minen, jossa klusterin eri toimijoiden prototyypit, roolit ja työnjako kuvattaisiin  erityisesti asiakkaiden ja toimintaympäristön suuntaan.     Porterin viitoittama työ on vielä kesken. Tässä tutkimuksessa syntyi uusi käsite,  arvojalostaja, kuvaamaan erikoistunutta roolia asiakassuhteen hoitamisessa koko  yritysjoukon puolesta. Kolmas  ja haastavin  jatkotutkimusaihe olisi  johtamisen  jatkotutkiminen erityisesti suurten palveluorganisaation menestystekijänä. Täl‐ laisia organisaatioita ovat  esimerkiksi kuntayhtymät.  Johtamisen  tärkeyttä or‐ ganisaation menestystekijänä ei voi olla vähättelemättä. Tutkimuksessa löydet‐ tyjä menestystekijöitä tulisi erityisesti jatkotutkia ja soveltaa kontingenssiajatte‐ lun  hengessä.  Näin  voitaneen  löytää  toimintatapoja,  joissa  tilannekohtainen  reagointi johtaa myös kokonaisuuden kannalta hyvään lopputulokseen.  238  ACTA WASAENSIA EPILOGI    Tutkimus  on  antanut  systeemisestä  näkökulmasta  uutta  suuntaa  yksittäisen  yrityksen menestystekijöistä  kohti  klusterin  ja  seudun menestystekijöitä.  Joh‐ don kyvykkyys on tärkein menestystekijä. Menestys syntyy sisältäpäin.    Klustereista  tiedetään  vielä  hämmästyttävän  vähän  erityisesti  systeemisestä  näkökulmasta  ja klusteri‐käsitettä käytetään löysästi esimerkiksi elinkeinotyös‐ sä. Samalla  toimialalla  toimiminen ei  täytä klusterin kriteeriä. Erään vastaajan  kirjallisen kommentin mukaan  osa yrittäjistä  on väsynyt  elinkeinotoimijoiden  harrastamaan ”pakkoklusterointiin”.    Erityisesti  tutkijaa  on miellyttänyt Druckerin  (1967)  päätelmä,  jonka mukaan  yritysten tulokset eivät synny yritysten sisällä ongelmia ratkomalla, vaan niiden  ulkopuolella hyödyntämällä mahdollisuuksia. Tästä syystä yritysten systeemi‐ kuvauksissa  tulee huomioida myös systeemin ulkopuolinen osa. Tutkijan bio‐ logis‐taloudellinen koulutuspohja antoi tälle tutkimukselle hyvän  lähtökohdan  tarkastella yrityksiä organismeina. Jatkuva yhteiskunnan muutos on yrityksille  aina mahdollisuus: esimerkiksi väestön vanheneminen avaa lukuisia uusia yrit‐ täjyyden mahdollisuuksia. Näille sovelluksille on hetken kuluttua kysyntää Eu‐ roopassa ja kohta myös muissa maanosissa.    Jokaisessa mukavassa asiassa on aina ripaus  jotakin omaa  ja  tuttua. Tässä  tut‐ kimuksessa on  se ehdottomasti  Iisalmen  teollistamisen  ja  Iisalmen Teollisuus‐ kylä Oy:n historian kuvaus. Sandelsin perinne elää. Toivon  tämän  työn palve‐ levan  erityisesti kaikkia meitä  suomalaisia,  jotka  tunnemme  aitoa paloa pitää  koko  Suomi  asuttuna.  Tätä maata  kannattaa  viljellä  ja  varjella  –  riippumatta  siitä, mitä ulkomaailmassa tapahtuu.    Kaiken  takana  on  ihminen,  ja  systeemi  selittää  kaiken  kattavasti.  Pelkästään  systeeminen  järjestelmä  ja maailma olisivat kuitenkin  tylsiä. Ei‐tietämiselläkin  on oma  arvonsa  erityisesti  inhimillisestä näkökulmasta. Epävarmuudessa  elä‐ minen kehittää ihmistä.      ” Mikään vanha ei synny uudestaan. Mutta se ei myöskään täydellisesti katoa.  Ja se, mikä kerran on ollut, tulee aina uudestaan uudessa muodossa.  Minusta tuntuu kuin juuri nykyään pyrittäisiin kokonaisuutta kohti.”  ‐ Alvar Aalto 1921    ACTA WASAENSIA 239 LÄHTEET    Ahvo‐Lehtinen, S. & H. Miettinen  (2002). Arvio  kuntien  elinkeino‐  ja  työllisyyspolitiikan  resursoinnista vuonna 2000. Kauppa  ja  teollisuusministeriö. Helsinki: Suomen  Kuntaliitto. 43 s.    Aldrich, H. & J. Pfeffer (1976). Environments of organizations. In: Annual Review of So‐ ciology 2, 79‐85. Reprinted in Central Currents in Organization Studies I & II (8  Vols.), Ed. S. R. Clegg Vols. 1–4. London: Sage Publications Ltd. 2002.    Aldrich, H. & E. Auster (1986). Even dwarfs started small: liabilities of age and size and  their strategic implications. In: Research in Organizational Behaviour 8, 165–198.  Eds Staw & L. Cummings. Greenwich, Conn.: JAI.    Aldrich, H. & C. Zimmer (1986). Entrepreneurship through social networks. In: The Art  and Science  of Entrepreneurship. Eds D. Sexton & R. Smilor Cambridge,   MA:  Balinger Publishing Company.    Alkula, T., S. Pöntinen & P. Ylöstalo  (1995). The Quantitative Methods  of Social Science  (Sosiaalitutkimuksen kvantitatiiviset menetelmät). Helsinki: WSOY.    Amit, R. & P. Shoemaker (1993). Strategic assets and organizational rent. Strategic Ma‐ nagement Journal 14:1, 33–46.    Ansoff,  I.  (1984).    Implanting Strategic Management. New  Jersey: Prentice Hall  Interna‐ tional.      Antikainen, J. & P. Vartiainen (2004). Kansallinen kaupunkiverkko ja kaupunkiseudut.  Kaupunkiseutujen kasvun aika, 20–26. Sisäasiainministeriön julkaisu 14. 174 s.    Aronen,  K.  (2001).  Monitasoisuuden  näkökulma  elinkeinopolitiikassa.  Esitutkimus.  Kuntaliiton julkaisuja. Helsinki:  Suomen kuntaliitto. ISBN 951‐755‐562‐8.    Asheim, B. (1997). ”Learning Regions” in Globalised World Economy: towards a New  Competitive Advantage  of  Industrial Districts?  In  Interdependent  and Uneven  Development: Global‐Local Perspectives, 143‐146. Eds M. Taylor et al., Aldershot:  Ashgate Publishing.    Aydalot,  P.  (1988).  Technological  trajectories  and  regional  innovation  in  Europe;  an  overview.  In: High Technology  Industry  and  Innovative Environments,  the Euro‐ pean Experience, 1–21. Eds P. Aydalot & D. Keeble. London: Routledge.    Baumol, W.J. & W.G. Bowen (1966). Performing Arts – the Economic Dilemma. New York:  Twentieth Century Fox.  240  ACTA WASAENSIA Baumol, W.  J.  (1977). Economic Theory  and Operations Analysis. London: Prentice/Hall,  Inc.  695 p.    Bell, D. (1973). The Coming of Post‐Industrial Society. New York: Basic Books.    Blackmore, S. (2000). Meemit – kulttuurigeenit. Helsinki: Art House Oy. 352 s. (Suomen‐ nos alkuperäisteoksesta The Meme Machine, 1999, London: Oxford University  Press).    Boud,  D.  &  R.  Keogh  &  D.  Walker  (edit.)  (1985).  Reflection:  Turning  Experience  into  Learning. London: Kogan Page.    Braunerhjelm, P.  (1999). Knowledge  capital,  firm performance  and  network produc‐ tion.  JIBS Dissertation  Series No.  4.  Jönköping:  Jönköping  International Busi‐ ness School.    Brush, C. & P. Vanderwerf (1992). A comparison of methods and sources of obtaining  estimates of new venture performance. Journal of Business Venturing 7, 157–170.    Burns, T. & G. M. Stalker (1961). The Management of Innovation. London: Tavistock Pub‐ lications.    Bygrave, W. (1993). Theory building in the entrepreneurship paradigm. Journal of Busi‐ ness Venturing 8:3, 255–280.    Bygrave, W. (1994). The entrepreneurial process. In: The Portable MBA in Entrepreneur‐ ship. 1‐25. Ed. William Bygrave.  New York: John Wiley and Sons.    Böckerman, P.  (2001). Työpaikkojen syntyminen  ja häviäminen maakunnissa. Kunnal‐ lisalan  kehittämissäätiön  tutkimusjulkaisut, No.  27.  Pole‐Kuntatieto Oy  ja  Petri  Bökerman.    Carrol, G. & D. Vogel  (eds)  (1987). Organizational Approaches  to Strategy. Cambridge,  MA:  Ballinger Publishing Company. 203 p.    Castells, M.  (1996). The rise of  the network society. The  Information Age: Economy, So‐ ciety and Culture. I. Cambridge, MA: Blackwell Publishers.    Christensen, C. M. & M. Overdorf (2000). Meeting the challenge of disruptive  change.  Harvard  Business  Review  (March–April).  Yritystalous‐lehden  artikkeli  3/2000,  43‐52.    Churchill, Jr. & A. Gilbert (1996). Marketing Research: Methodological Foundations, 7th Edi‐ tion, New York: The Dryden Press, Harcourt Brace College Publishers.     ACTA WASAENSIA 241 D’Arcy, E. & B. Guissani (1996). Local economic development: Changing the parame‐ ters? Entrepreneurship and Regional Development 8:2, 159–178.    Davidsson, P. (1993). Kultur och entreprenörskap. Stockholm: NUTEK. 160 s.    Davidsson,  P.,  L.  Lindmark & C. Olofsson  (1993).  Regional  characteristics,  business  dynamics,  and  economic  development.  In:  Small  Business Dynamics:  Interna‐ tional, National and Regional Perspectives, 145–174 Eds C. Karlsson et al. London:  Routledge.    Davidsson, P. & M. Klofsten (2003). The business platform: Developing an instrument  to gauge and  to assist  the development of young  firms.  Journal of Small Busi‐ ness Management 41:1, 1–26.    Daft, R.L.  (1983). Organization Theory  and Design. 1st  reprint. St. Paul, New York, Los  Angeles, San Francisco:  West Publishing Company. 543 p.    De Bono, E. (1998). Simplicity. London: The Penguin Group.    Devins, D. &  J. Gold  (2002). Social constructionism: a  theoretical  framework  tounder‐ pin support for the development of managers  in SMEs? Journal of Small Busi‐ ness and Enterprise Development 9:2, 111–119.    Donaldson, L. (1987). Strategy and structural adjustment to regain fit and performance:  in defence of contingency theory. Journal of Management Studies 24:1 (January),  1–24.    Donaldson, L. (2001). The Contingency Theory of Organisations. Thousand Oaks, Califor‐ nia: Sage.    Drucker, P. F. (1967). Managing for Results. London: Pan Books Ltd.    Drucker, P. F.  (1985).  Innovation  and Entrepreneurship. Practice  and Principles. London:  William Heinemann Ltd.    Druskat, V. U. & S. B. Wolff (2001). Building the emotional intelligence of groups, Har‐ vard Business Review 79:3 (March). Cambridge, MA.    Dunning,  J.  (1993).  Internationalizing Porter’s diamond. Management  International Re‐ view 33:2 (Special Issue), 7–15.    Engström, Y.  (1982).  Perustietoa  opetuksesta. Valtiovarainministeriö, Valtion  painatus‐ keskus. Helsinki. 175 s.    242  ACTA WASAENSIA Eriksson,  S.  (1995).  Yrityksen  toimintaympäristön  arviointimalli.  Pohjois‐Suomi  pkt‐ yritysten toimintaympäristönä. Oulun yliopiston taloustieteen osaston tutkimuksia  35. Oulun Yliopisto, Oulu. 211 s.     Filion, L.  J.  (1991). Vision  and  relations:  elements  for  an  entrepreneurial metamodel.  International Small Business Journal 9:2, 26–40.    Fischer, I. (1930). The Theory of Interest. New York.    Fletcher,  D.  (2002).  A  network  perspective  of  cultural  organising  and  “professional  management” in the small, family business. Journal of Small Business and Enter‐ prise Development 9:4, 400–415.    Florida, R.  (2002). The Rise of  the Creative Class: And How  Its  transforming Work, Leisure  Community and Everyday Life. Basic Books.    Forrester, J. W. (1989). The Beginning of Systems Dynamics. Banquet Talk at the interna‐ tional meeting  of  the  System Dynamics  Society  Stuttgart, Germany  July  13,  1989. 15 p.    Gabrielsson, Å. & M. Paulsson (1985). Småföretagande och företagsmiljö. CERUM pub‐ likationer 3, Umeå universitet, Umeå, Sweden.    Gaglio, C.M. & R. Taub  (1992). Entrepreneurs and Opportunity Recognition.  In Fron‐ tiers  of Entrepreneurship Research. Eds N. Churchill, W. Bygrave, S. Birley, D.  Muzyka, C. Wahlbin & W. Wetzel Jr. Wellesley, MA: Babson College.    Galbraith, J. (1973). Designing Complex Organizations. Reading, MA: Addison‐Wesley.    Gnosjö kommun (1998). Information från Gnosjö kommun. Gnosjö. 16 s. Kirjoittajaa ei ole  mainittu.    Hakanen,  M.  (1997).    Pk‐yritysverkoston  organisointi  ja  johtaminen.  Modulcon  Oy.  Euroopan sosiaalirahasto, Tavoite 4 ‐ohjelma. 68 s.    Hall, R. (2001). Organizations. Structures, Processes, and Outcomes. 8th ed. Upper Saddle  River: Prentice Hall. 324 p.    Hallowell, E. (1999). Human Moment at Work. Harvard Business Review  77:1 (January– February). Cambridge, MA.    Hamel, G. & C.  Prahalad  (1994). Competing  for  the  Future. Harvard  Business  School  Press, Boston, MA 02163. 357 p.      ACTA WASAENSIA 243 Hawking,  S.  (1998). Ajan  lyhyt  historia  (englanninkielinen  alkuteos  The  Illustrated  a  brief  History  of  Time,  Bantam  Books,  1996).  Helsinki:  Werner  Söderström  Osakeyhtiö. Toinen painos. 248 s.    Harkins, P. (1999). Powerfull Conversations. New York: McGraw‐Hill.    Hart, M. (1989). Entrepreneurship on Ireland: a comparative study of Northern Ireland  and the Republic of Ireland. Entrepreneurship & Regional Development 1:2, 129– 140.    Hautamäki, L. (2002). Teollistuva maaseutu – menestyvät yritykset maaseudun voima‐ varana. Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimusjulkaisut  34. Pole‐Kuntatieto Oy  ja Lauri Hautamäki. 166 s.    Havusela, R. (1996). Ympäristön rakenne  ja yrittäjyys Oulun  ja Vaasan  lääneissä. Vaa‐ san Yliopiston julkaisuja, Tutkimuksia 209. Vaasa. 202 s.    Havusela, R. (1999). Kulttuuri – yrittäjyyden kehto. Acta Wasaensia 66, 164 s.    Hedberg,  B., G. Dahlgren,  J. Hansson & N.‐G. Olve  (1994).  Imaginära  organisationer.  Malmö: Liber‐Hermods.    Heller, R.  (1998).  In Search of European Excellence: The 10 Key Strategies of Europe’s Top  Companies. London: Harper Collins Business.     Henderson,  B.  (1991).  Strategian  alkuperä:  Mitä  liike‐elämä  on  velkaa  Darwinille  ja  muita ajatuksia kilpailun dynamiikasta. Yritystalous 5, 71–75.    Herlin, N. (2003). Suomen salainen ase. Suomen Kuvalehti 14, 4.4.2003, s. 72.    Hertz, M.  (1933). Metsän  puutteesta  sekä  sen  syistä  ja  korjaustoimenpiteistä Ruotsi‐ Suomessa. Referat. Der Holzmangel  in Finnland vor 1809, seine Grunde und  die Maßregeln zu seine Bekämpfung. Eripainos julkaisusta Silva Fennica 27. Hel‐ sinki: Suomalaisen seuran kirjapaino Oy. 66 s.     Huuskonen, V. (1992). Yrittäjäksi ryhtyminen. Teoreettinen viitekehys  ja sen koettelu.  Turun  kauppakorkeakoulun  julkaisuja,  Sarja A‐2.  Turku:  Turun  kauppakorkea‐ koulu.    Hytti, U. (2003). Stories of entrepreneurs – narrative construction of  identities. Turun‐ Kauppakorkeakoulun julkaisuja, Sarja A‐1. Turku: Turun kauppakorkeakoulu.    244  ACTA WASAENSIA Iisalmen Sanomat (1967). Pääministeri Karjalainen puhui Sonkajärvellä valtakunnan eri  osien kehittämisestä. Iisalmen Sanomat 27.11.1963, s. 6–9. Kirjoittajaa ei ole mai‐ nittu.    Ikola, A., T. Rothovius & P.  Sahlström  (2004). Yritystoiminnan  tukeminen  kunnissa.  Kunnallisalan  kehittämissäätiön  tutkimusjulkaisut  40.  Kunnallisalan  kehittämis‐ säätiö, KAKS, Helsinki. 132 s.    Ingley, C. (1999). The cluster concept: Cooperative networks and replicability. Contribu‐ tions of 44th ISBC World Conference, 20–23 June, Naples, Italy.    International Dictionary  of Education  (1979). Eds. G. Terry Page  and  J.B. Thomas with  A.R. Marshall, Billing and Son Ltd, Guildford, London and Worcester.    Johannisson, B.  (1984). A  cultural perspective  on  small business  –  local business  cli‐ mate. International Small Business Journal 2:4, 32–34.    Johannisson, B. (1988). Business formation – a network approach. Scandinavian Journal  of Management 4:3, 83–99.    Johnson, G. & K. Scholes (1988). Exploring Corporate Strategy. New York: Prentice Hall.    Jokinen, T., V. Routamaa & J. Vesalainen (2000). Pohjois‐Karjala. Yrittäjyyden potenti‐ aali yrityksen käynnistämisen  taustalla: Yrittäjyyspotentiaalin kartoitus Poh‐ jois‐Karjalan TE‐keskusalueella. KTM:n toimeksiantotutkimus. 90 s.    Järvilehto, T. (1994). Ihminen ja ihmisen ympäristö. Systeemisen psykologian perusteet. Oulu:  Pohjoinen.    Kanter, R. M. (2001). The ten deadly mistakes of wanna‐dots, Harvard Business Review  79:1 (January). Cambridge, MA.    Karlöf, B. (1989). Yritystoiminnan avainsanat. Helsinki: Weilin + Göös. 237 s.    Kast, F. E.& J. E. Rosenzweig (1972). General systems theory: applications for organiza‐ tion and management. Academy of Management Journal 15:4, (December).    Katz, D. & R. L. Kahn  (1978). The Social Psychology  of Organizations. New York:  John  Wiley.    Kauppinen, T. J. (1995). Sinetit. Seitsemän oivallusta ja 24 viisautta. Keuruu. 93 s.    Kettunen,  M.  (2001).  Halosen  taiteilijasuku.  Minna  Kettunen  ja  Kustannusosakeyhtiö  Helsinki: Tammi. 167 s.    ACTA WASAENSIA 245 Kettunen, M. (2003). Aku Räty Maan  ja taivaan matkamies. Helsinki: Minna Kettunen  ja  Kirjapaja Oy. 160 s.    Kettunen,  P.  (2003).  Kuntien  eloonjäämisen  taito.  Kunnallisalan  kehittämissäätiöntutki‐ musjulkaisut 35.   Kunnallisalan kehittämissäätiö KAKS. Pole‐Kuntatieto Oy  ja  Pekka Kettunen. Vammalan Kirjapaino Oy. Vammala 2003.  120 s.    Kivimäki, E.  (1998). Uusien yritysten synty, kasvu  ja  työllisyysvaikutukset. Tutkimus  Espoon,  Kauniaisten,  Kirkkonummen  ja  Siuntion  alueelta  vuosina  1994  ja  1995. Työpoliittinen tutkimus 195. Työministeriö. Helsinki. 80 s.    Kogut, B. (1999). Comment on: The Toyota group and the aisin fire, Sloan Management  Review, Massachusetts Institute of Technology 40:2 (Winter). Boston, MA: MIT.    Korhonen, V.  (2003). Aluepolitiikka  rahoittaa nyt  suuria kaupunkeja kehitysalueiden  sijaan. Iisalmen Sanomat 23.11.2003, A11.    Koski, R. (2002). Pohjalaisen yrittäjyyden synty, leviäminen ja alueellinen eriytyminen.  Acta Wasaensia  101, 221 s.    Koskinen, A. (1996). Pienyritysten kehityskaaret ja areenat. Helsinki School of Econom‐ ics  and Business Administration. Acta Universitatis Oeconomicae Helsingiensis  A‐116. 290 s.    Kostiainen,  J.  (2002). Urban  economic policy  in  the  network  society. Acta Electronica  Universitatis Tamperensis 197, Tampereen yliopisto.  ISBN 951‐44‐5429‐4,  ISSN  1456‐954X, http://acta.uta.fi, 25.11.2003.    Kotler, P., C. Asplund,  I. Rein & D. Haider  (1999). Marketing Places Europe. Pearson  Education Ltd, London.    Kupias, P. (2001). Oppia opetusmenetelmistä. Educa‐Instituutti Oy. 143 s.    Kyrö, P. (1997). Yrittäjyyden muodot  ja tehtävät ajan murroksessa. Jyväskylä Studies in  Computer Science, Economics and Statistics 38. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.    Kääriäinen,  S.  (2002).  Sitä  niittää, mitä  kylvää. Keskustan  strategiset  valinnat  1964‐2001.  Väitöskirja. Gummerus Kustannus Oy. Jyväskylä. 452 s.    Laine,  J.  (1991).  The  change  in  the  configuration  of  strategy  and  structure. Helsinki  School of Economics and Business Administration. Publication B 109.    Laine, J. (2000). Toimialareseptin ja yritysparadigman muutos sekä sen vaikutus strate‐ giseen muutokseen. Laadullinen  ja  historiallinen  case‐tutkimus perheyrityk‐ 246  ACTA WASAENSIA sen siirtymisestä monialayhtymän osaksi.  Jyväskylän yliopisto.  Jyväskylä Stu‐ dies in Business and Economics 1. 252 s.    Larnemaa, A., P. Ritvos & K. Hedenström (2001). Suomalainen ruokaretki. Helsinki: Kus‐ tannusosakeyhtiö Tammi. 247 s.    Larson, A. & J. Starr (1993). A network model of organization formation. Entrepreneur‐ ship Theory and Practice 17:2, 5–15.    Leinonen, V.  (2003). Hyvinvoinnin kokonaisvaltainen malli.  Systeeminen näkökulma  hyvinvointiin  ja  sitä edistäviin  toimintatapoihin  taloudessa  sekä hallinnossa.  Acta Wasaensia 114, 222 s.    Lin, C. Y.‐Y. (1998). Success factors of small‐ and medium‐sized enterprises in Taiwan:  An analysis of cases. Journal of Small Business Management 36:4, 43–56.    Linnamaa, R.  (2004). Verkostojen  toimivuus  ja  alueen  kilpailukyky  (Functionality  of  networks  and  regional  competitiveness).  HAUS‐julkaisuja  1.  HAUS  kehittä‐ miskeskus Oy.    Lipiäinen, T.  (2000a).  Liiketoiminnan menestystekijät  uudella  vuosituhannella. Kaupunki‐ tohtorit Oy. Gummerus Kirjapaino Oy. 867 s.    Lipiäinen, T.  (2000b). Liiketoiminnan menestystekijät uudella  vuosituhannella. Kaupunki‐ tohtorit Oy. Gummerus Kirjapaino Oy. 1039 s.    Lipiäinen, T. (2001). Liiketoiminnan menestystekijät uudella vuosituhannella. Kaupunkitoh‐ torit Oy. Gummerus Kirjapaino Oy. 967 s.    Littunen, H.  (1991). Yritysten sijaintitekijät  ja hyvä  toimintaympäristö.  Jyväskylän yli‐ opisto. Keski‐Suomen taloudellinen tutkimuskeskus. Julkaisuja 109. Jyväskylä. 66 s.    Littunen, H., E. Storhammar & T. Nenonen (1998). The survival of firms over the criti‐ cal first 3 years and the local environment. Entrepreneurship & Regional Devel‐ opment 10, 189‐202.    Littunen, H. (2001). Birth and growth in new metal‐based manufacturing and business  service  firms  in  Finland.  Journal  of  Small Business  and Enterprise Development  8:4, 377–392.    Machlup,  F.  (1972).  The  Production  and Distribution  of Knowledge  in  the United  States.  Princeton: Princeton University Press.      ACTA WASAENSIA 247 Macpherson, A. & A. Wilson (2003). Enhancing SMEs’ capability: opportunities in sup‐ ply  chain  relationships?  Journal  of  Small  Business  and  Enterprise Development  10:2, 167–179.    Mainela, T. (2002). Networks and social relationships  in organizing  international  joint  ventures. Analysis of the network dynamics of a Nordic‐Polish  joint venture.  Acta Wasaensia 103. Business Administration 41. Marketing. Vaasa: Vaasan yli‐ opisto.    Malecki, J. E. (1990). New firm formation in USA: corporate structure, venture capital,  and local environment. Entrepreneurship & Regional Development 2:3, 247–265.    Mannermaa, M. & T. Ahlqvist (1998). Varsinainen tietoyhteiskunta. Varsinaissuomalai‐ sen  kommunikaatioklusterin  pk‐yritysten  kilpailukyky,  kehitysnäkymät  ja  työllistävyys tulevaisuudessa. ESR‐julkaisut 36. Helsinki: Oy Edita Ab.    Mikkola, K. (2003). 125 vuotta positiivista panimotoimintaa. OLVI uutiset 1. Olvi  Oyj:n  asiakaslehti. Iisalmi. 23 s.    Mikkonen,  K.  (1994).  Kansainvälistyvän  Suomen  alueelliset  menestystekijät.  Vaasan  yliopiston julkaisuja. Tutkimuksia 190. Maantiede 33.  Vaasa: Vaasan yliopisto.    Miller, D.  (1999).  Strategy making  and  structure: Analysis  and  implications  for  per‐ formance. Academy of Management Journal 30:1, 7–32.    Mintzberg, H. & J. B. Quinn (1992). The Strategy Process. Concepts and Contexts. Prentice‐ Hall International Editions, Englewood Cliffs. 480 p.    Morgan, G. (1996). Images of Organizations. Sage Publications. London: Thousand Oaks.  485 p.    Mulhern, A.  (1995). The SME  sector  in Europe: A broad perspective.  Journal  of Small  Business Management 33:3, 83–86.    Mustikkamäki, N. (2002). Näkemyksiä Kuopion kilpailukyvystä. Tampereen yliopisto,  alueellisen kehittämisen tutkimusyksikkö,  Sente.  Kuopio  erillisjulkaisut ER 1.  69 s.    Mäkelä, K.  (2001). Ennakoinnin parhaat käytännöt –  työelämän muutos  ja  koulutustarpeet.  ESR‐ennakoinnin koordinaatioprojekti. Loppuraportti. 31 s.    Mäkinen, V.  (1976).  Joustavuus pienyritysten menestymisen edellytyksenä. Acta Uni‐ versitas Tamperensis, A:79. Tampere: Tampereen yliopisto.    248  ACTA WASAENSIA Niittykangas, H.  (1995). Yrittäjyyden kasvu vaatii perustan  rakentamista. Maaseudun  uusi aika 2, 69–73.    Nissinen, T.  (2002). Yrittäjän maailma, nro 3. Yritysverkosto on ollut kasvun edellytys.  Helsinki: Suomen Business Viestintä Oy. 50 s.    Nissinen, V.  (2003). Matti Saastamoinen kannattaa kuntaliitoksia. Salmetar 19.12.2003.  Kaupunkineuvos Matti Saastamoisen 80‐vuotispäivän haastattelu.    Nonaka, I. (1988). Creating organizational order out of chaos: Self‐renewal in Japanese  firms. California Management Review (Spring) 57–73.    North,  D.,  R.  Leigh  &  D.  Smallbone  (1992).  A  comparison  of  surviving  and  non‐ surviving small and medium‐sized manufacturing firms in London during the  1980s.  In:  Small  Enterprise Development,  12–17. Ed. K. Caley.  London: Chap‐ man.    Oksaar, E. (1992). Multilingualism and interactional competence: Theoretical and meth‐ odological  issues. The Nordic Languages and Modern Linguistics 7, 61–74. Eds J.  Louis & J.H.W. Poulsen. Torshavn.    Olvi Oyj (2003). Vuosi 2002. Olvi Oyj:n vuosikertomus. Iisalmi: Olvi Oyj. 26 s. Kirjoittajaa  ei ole mainittu.    Oulasvirta, L. & C. Brännkärr (2001). Toimiva kunta. Kuntakoulutus Oy. Vantaa.    Palojärvi, J. (1998). Pk‐yrittäjän päätöksenteko. Psyko‐sosiaalinen näkökulma. Johtamis‐ koulutuksen  julkaisuja  7.  Jyväskylän  yliopisto,  Täydennyskoulutuskeskus.  Jy‐ väskylä. 187 s.    Parsons, T. (1969). Some ingredients of a general theory of formal organization. In: Lit‐ ter, Organizations: Systems, Control and Adaption II. New York and London.    Pasanen, M. (1999). Monet polut  menestykseen. Pk‐yritykset Pohjois‐Savossa. Kuopion  yliopiston  selvityksiä  E.  yhteiskuntatieteet  15. Yrittäjyyden  ja  johtamisen  laitos,  Kuopio: Kuopion yliopisto. 207 s.    Pasanen, M. (2003a). In search of factors affecting SME performance: the case of Eastern  Finland.  Kuopio  University  Publications  H.  Business  and  Information  Tech‐ nology 1. 338 p.     Pasanen, M. (2003b). Multiple entrepreneurship among successful SMEs  in peripheral  locations. Journal of Small Business and Enterprise Development 10:4, 418–425.      ACTA WASAENSIA 249 Patrikainen, R. (2000). Opettajuuden laatu. Ihmiskäsitys, tiedonkäsitys ja oppimiskäsitys opet‐ tajan pedagogisessa ajattelussa ja toiminnassa. Jyväskylä: PS‐KUSTANNUS. 168 s.    Pekonen, O. (2002). Sosiaalisen pääoman väheneminen vie Suomea huonoon suuntaan.  Savon Sanomat 18.6.2002. Savon Mediat Oy.    Peltonen, M.  (1984). Yrittäjyys  ja  sen  esteet. Koulutus  ja yrittäjyys. Teollisuuden koulu‐ tusvaliokunta.    Pennanen, J. (1982). Sven Dufva ja Koljonvirta 1808. Ylä‐Savon Säätiö. Iisalmi. 153 s.    Petit, T. A. (1967). A behavioral theory of management. Academy of Management Journal  (December).    Petäjäniemi,  T.  (2002).  Vanhaan  aluepolitiikkaan  ei  ole  paluuta.  Savon  Sanomat  4.11.2002, 2. Savon Mediat Oy.    Pihkala, T.  (2001). Entrepreneurial capability and new venture  formation. A study on  entrepreneurs’ start‐up practices. Acta Wasaensia No. 84, 209 p.    Poikela, E. (2002). Ongelmaperustainen pedagogiikka – Teoriaa ja käytäntöä. Tampere: Tam‐ pere University Press. 3. painos. 214 s.    Ponsse Oyj (2003). Vuosikertomus 2002. Vieremä. 35 s. Kirjoittajaa ei ole mainittu.    Porter, M. (1985). From Competitive Advantage: Creating and Sustainning Superior Perform‐ ance. New York: Free Press Cop.    Porter, M. (1991). The Competitive Advantage of Nations. New York: The Free Press and  Toronto: Collier MacMillan. 855 p.    Porter, M.  (1998). Clusters  and  the  new  economics  of  competition. Harvard  Business  Review 76:6 (November–December) Cambridge, MA.    Puhakka, V.  (2002).  Entrepreneurial  business  opportunity  recognition:  Relationships  between intellectual and social capital, environmental dynamism, opportunity  recognition behaviour and performance. Acta Wasaensia 104, 266 p.    Raatikainen, I. (1992). Alihankintaverkostojen kehittäminen pohjoissavolaisessa metal‐ liteollisuudessa.  Kuopion  yliopiston  julkaisuja  E.  Yhteiskuntatieteet  1.  Kuopion  yliopisto, Kuopio. 200 s.    250  ACTA WASAENSIA Rainisto, S. K. (2003). Success Factors of Place Marketing: A Study of Place Marketing. Prac‐ tices in Northern Europe and The United States. Monikko Oy. Espoo. 271 p. Väi‐ töskirjan pdf‐versio.    Rauste‐von Wright, M., J. von Wright ja T. Soini (2003). Oppiminen ja koulutus. Helsinki:  Werner Söderström osakeyhtiö. 9. uudistettu painos. 262 s.    Rea, A., G. Maggiore & I. Allegro  (1999). From  the Idea  to  the Firm: A Model  for  the  Entrepreneurial Process. Proceedings of 44th  ISBC World Conference, 20–23 June,  Naples, Italy.    Rhenman, E.  (1975). Menestyvä yritys  ja sen ympäristö. 2. painos. Ekonomia‐sarja No.  19. Helsinki: Weilin + Göös.    Routamaa, V.  (1976). Yritysorganisaatio  eri  teorioiden  ja organisaatiomuotojen näkö‐ kulmasta. Vaasan kauppakorkeakoulun  julkaisuja. Opetusmonisteita No 8  (liiketa‐ loustiede 3). Vaasa. 108 s.     Routamaa,  V.  (1978). Organisaation  rakenne  ja  sen  riippuvuudet  tarkasteltuna  erityisesti  koon  suhteen. Yrityksen  taloustiede: hallinnon  ja organisaation  lisensiaattitut‐ kimus Vaasan kauppakorkeakoulussa. Vaasa. 172 s.    Routamaa, V. (1980). Organizational structuring. An empirical analysis of the relation‐ ships between structure and size in firms of The Finnish shoe and clothing in‐ dustry. Acta Wasaensia 13. 79 p.    Routamaa, V.  (1981). Contingency  theory, managerial decision‐making and organiza‐ tion study. Discussion Papers 33. Proceedings of the University Vaasa. Vaasa. 16 p.    Routamaa, V.  (2002). Organisaatioajattelun  juurilla.  Johtaminen  ja  organisaatiot perus‐ kurssin artikkeli. Moniste. Vaasa. 31 s.    Routamaa, V., A.‐L. Rissanen  ja T. Hautala  (2004). New Venture Creation: Assessing  Regional Entrepreneurship Potential. Managing Business  in a Volatile Environ‐ ment: Balancing Local and Global Challenges. The 8th International Conference on  Global Business and Economic Development, January 7‐10, 2004, Guadalajara,  Mexico.    Saaty, T. L. (1988). Multicriteria decision making – The Analytic Hierarchy Process. USA.    Schumpeter,  J.  (1934). The Theory of Economic Development. Cambridge, MA.: Harvard  University Press.    Scott, A. (1988). New Industrial Spaces. London: Pion Ltd.    ACTA WASAENSIA 251 Senge, P. M. (1990). The Fifth Discipline: The Art and Practice of The Learning Organization.  Massachusetts Institute of Technology, Fall. Boston, MA: MIT.    Siltala,  J.  (2003). Työelämän on  rakennuttava  ihmisen mittaisista haasteista. Helsingin  Sanomat, 25.9.2003, 3. Sanomaosakeyhtiö.    Sisäasiainministeriö  (1986).  Aluepolitiikkatoimikunnan  mietintö.  Komiteanmietintö  1986:6. Valtion painatuskeskus. Helsinki. 362 s. Kirjoittajaa ei ole mainittu.    Sisäasiainministeriö (2003). Huippuosaamisesta alueille kilpailukykyä. Osaamiskeskus‐ ten väliarviointi 1999–2002. Sisäasiainministeriön julkaisu 4. Helsinki. 208 s. Kir‐ joittajaa ei ole mainittu.    SITRA  (2002). Vuosikertomus 2001. Helsinki. 44 s. Suomen  Itsenäisyyden  juhlarahasto.  Kirjoittajaa ei ole mainittu.    Sivistyssanakirja (2002). Helsinki: WSOY. 930 s. Kirjoittajaa ei ole mainittu.    SME Report (1995). Kauppa‐ ja teollisuusministeriön tutkimuksia ja raportteja 120. Helsinki.  Kirjoittajaa ei ole mainittu.    Smits, R. & S. Kuhlmann (2004). The rise of systemic instruments in innovation policy.  International Journal of Foresight and Innovation Policy 1:1/2, 4–32.    Soininvaara, O. (2002). Ministerikyyti. Helsinki: WSOY. 252 s.    Storey, D. (1994). Understanding the Small Business Sector. London: Routledge.    Sydow,  J.  (1996).  Flexible  specialization  in  regional  networks.  In:  Business Networks,  Prospects for Regional Development, 22–40. Eds U. H. Staber, N. V. Schaefer & B.  Sharma. Berlin: Walter de Gruyter.    Säisä, E. & P. Kakkori (1985). Iisalmi. Painokaari Oy. Helsinki. 158 s.    Tervo, H. (2000). Suomen aluerakenne ja siihen vaikuttavat voimat. Kansantaloudellinen  aikakauskirja 96:3, 398–415.    Thompson, J. D. (1973). Miten organisaatiot toimivat. Ekonomia‐sarja. Englanninkielinen  alkuteos: Organizations in Action. Espoo: Oy Weilin‐Göös Ab. 214 s.     Toiviainen, E., Huikari J. & P. Larkomaa (2004). Puualan paikalliset yritys‐ ja yhteistyö‐ verkostot. Tutkimus kolmelta paikkakunnalta. Oulun yliopiston  taloustieteiden  tiedekunnan raportteja 43. Oulun yliopisto, Oulu. 188 s.    252  ACTA WASAENSIA Tsokkinen, A. (1996). Iisalmen kaupungin historia 1930‐1969. Jyväskylä. 499 s.    Valta, T. (1998). Olvi Oyj 120 vuotta. Yrityshistoriikki. Helsinki. 123 s. Olvi Oyj.    Varamäki, E. (2001). Essays on multilateral cooperation between SMEs – The prerequi‐ sites  for  successful development  and different models  of  interfirm  coopera‐ tion.  Acta  Wasaensia  92.  Business  Administration  36.  University  of  Vaasa,  Management and Organization. 188 p.    Varamäki,  E.  &  J.  Vesalainen  (2003).  Modelling  different  types  of  multilateral  co‐ operation  between  SMEs.  International  Journal  of  Entrepreneurship & Regional  Development 15:1, 27–28. Routledge.    Vartiainen,  P.  &  K.  Lähdesmäki  (1997).  Kilpailevat  kumppanit.  Elinkeinopolitiikan  monitahoarviointi valituissa Vaasan  rannikkoseudun kunnissa. Acta 88. Suo‐ men Kuntaliitto. Helsinki. 156 s.    Verdin, P. & P. Williamson (1994). Core competences, market analysis, and competitive  advantage: forging the links. In: Sustainable Competitive Advantage through Core  Competence. Eds G. Hamel & A. Heene. New York: Wiley.    Votkin, S. (2002). Lehtomäki pyrkii varapuheenjohtajaksi, Savolainen puoluesihteerik‐ si. Iisalmen Sanomat 24.5.2002, s. 4. Savon Mediat Oy.    Wallenius,  J.  (1999).  Päätöksenteon  tutkimuksen  kehitysnäkymiä.  Virkaanastujais‐ esitelmä  Helsingin  kauppakorkeakoulussa  23.4.1999.  Liiketaloudellinen  ai‐ kakauskirja 3, 338–343. Association for Business Administration Studies.    Westhead, P., D. Storey & M. Cowling  (1995). An exploratory analysis of  the  factors  associated with  the  survival  of  independent high‐technology  firms  in Great  Britain. In: Small Firms: Partnerships for Growth, 63–99. Eds F. Chittenden et al.  London: Paul Chapman.    Wiklund, J. & C. Karlsson (1994). Flexible companies in an industrial district: The case  of  the Gnosjö Region  in Sweden.  In: SMEs:  Internationalization, Networks  and  Strategy, 103–128. Ed. Veciana. Avebury:Aldershot.    Wiklund, J. (1999). The sustainability of the entrepreneurial orientation – Performance  relationsship. Entrepreneurship Theory and Practice 24:1, 37–48.    Wuori, O., A. Niemi‐Iilahti & M. Muotio  (1999). Onnistunutta elinkeinopolitiikkaa et‐ simässä. Acta 109. Suomen Kuntaliitto. Helsinki.       ACTA WASAENSIA 253 Yli‐Renko, H.  (1999). Dependence, Social Capital, and Learning  in Key Customer Relation‐ ships: Effects  on  the Performance  of Technology‐based New Firms. Ph. D. Thesis.  Helsinki University of Technology.    Ylikangas, H. (2002). Kaupunkihistoria suomalaisen kaupunkipolitiikan  lähtökohtana.  Kaupunkikatsaus 2. Aluekeskus‐ ja kaupunkipolitiikan yhteistyöryhmä. Helsin‐ ki.    Yusuf, A. (1995). Critical success factors for small business: Perceptions of South Pacific  entrepreneurs. Journal of Small Business Management 33:2, 68–73.  254  ACTA WASAENSIA PAINAMATTOMAT LÄHTEET    Aluekehityssäätiö & Kuopion yliopisto  (2001). Peltomäen Ympäristöyrityspuisto,  toimen‐ pideohjelma. 14.9.2001. Sonkajärvi. 18 s. Kirjoittajaa ei ole mainittu.    ASM‐Tutkimus Oy  (2003). Ylä‐Savon  seutukuntakuvatutkimus. Raportti Ylä‐Savon kun‐ nille. 92 s. Kirjoittajaa ei ole mainittu.    http://www.accel‐team.com/human_relations/hrels_01_mayo.html, 2.11.2003.    http://www.isss.org/lumLVB.htm, 21.9.2003.    http://www.kouvolansanomat.fi/vaihtuvat/kuusankoski/kuusankoski.html, 11.9.2002.    http://www.mediamikkeli.fi/ollilind/paikklusteri.htm,  29.4.2004.  Olli  Lind:  Klusteri  – projekti kehittää Etelä‐Savoon osaamis‐ ja menestyskeskittymiä.    http://www.teknopuu.fi, 6.2.2002.    Iisalmen kaupunki (2004). Elinkeino‐ohjelma. Moniste. 11 s. Kirjoittajaa ei ole mainittu.    Iisalmen Teollistamisyhdistys  r.y.  (1975).  Iisalmi Teollisuuden  sijoituspaikkana. Moniste.  30 s. Kirjoittajaa ei ole mainittu.    Kauppinen, S. & J. Pennanen (2003). Iisalmen Talousseura mukana ajanhengessä 25 vuotta  1978‐2003. Iisalmen Talousseura r.y. 25‐vuotis‐historiikki. Moniste. Iisalmi. 16  s. ja liitteet.    Kuntaliitto  (2003). Kuntamaineen menestystekijät  tutkittu.  Sähköinen  tiedote  10.12.2003  klo 9.30. Suomen Kuntaliitto. info@kuntaliitto.fi    Laine,  J.  (2002).  Ylä‐Savon  kilpailukyky  ja  kuntarakenteet.  Ylä‐Savon  kauppakamari‐ osaston tutkimus. 32 s.    Normet Oyj (2003). Tasekirja 2002. Moniste. Iisalmi. 22 s. Kirjoittajaa ei ole mainittu.    Vuorela, T. (2000). Iisalmen Teollisuuskylä Oy – 25 vuotta kehittyvää iisalmelaista teollisuut‐ ta. Historiikkimoniste. Iisalmen Teollisuuskylä Oy. 23 s.    Ylä‐Savon Kehittämisyhtiö Oy  (2003). Ylä‐Savon metallitoimialan yritykset 2003. Rautai‐ nen Savo –yritysluettelo. Iisalmi. 32 s. Kirjoittajaa ei ole mainittu.    Ylä‐Savon Talousalueen Liitto r.y. (2001). Aluekeskus Iisalmi – Ympärillä Ylä‐Savo. Alue‐ keskusohjelma. Julkaisu. Iisalmi. 54 s. Kirjoittajaa ei ole mainittu.    ACTA WASAENSIA 255 HAASTATTELUT JA PUHEET    Harju, M. (2002). Haastattelu kuntien kehitysvaiheista ja toimenpiteistä eri vuosikymmeninä.  Iisalmen kaupunginjohtaja Martti Harjun haastattelu kuntien  toimintaympä‐ ristön muutoksista. 17.4.2002. Iisalmi.    Hirvonen, K. (2003). Haastattelu Itä‐Suomen kehitysnäkymistä. 19.9.2003. Kehityskonsultti  Kauko Hirvosen haastattelu matkalla Tampereelle alihankintamessuille.    Hänninen, O. (2000). Puheenvuoro puualan mahdollisuuksista Ylä-Savossa. Iisalmen Teollisuuskylä Oy:n 25-vuotisjuhlat, Iisalmen kulttuurikeskus. 9.6.2000.    Kallinen,  E.  (2004).  Puhelinhaastattelu  yrityksen  omista  koulutusjärjestelmistä  12.1.2004.  Koskisen Oy:n kehitysjohtaja, opetusneuvos Esa Kallisen haastattelu yrityksen  omista kisälli‐ ja oppisopimusjärjestelmistä.    Leinonen, R.  (2004). Puhelinhaastattelu  tunnusluvuista. Genelec Oy:n  talousjohtaja Raija   Leinonen. 15.1.2004. Iisalmi.    Lehtonen, Y.  (2000).  Teollisuusneuvos Yrjö M.  Lehtosen  juhlapuhe  ”Yrjö  yrittää Ylä‐ Savossa”  Iisalmen  Teollisuuskylä  Oy:n  25‐vuotisjuhlassa  Iisalmen  kulttuuri‐ keskuksessa 9.6.2000.     Loikkanen, J. (2002). Suullinen esitelmä ”Mietteitä Ylä‐Savon kehityksestä”. Iisalmen Ta‐ lousseuran seminaari Iisalmessa 28.11.2002.    Rasa, E. (2002.). Esitelmä pääomasijoitustoiminnasta. Suullinen esitys Teknia Invest Oy:ssä  Ylä‐Savon elinkeinotoimijoille. 21.3.2002. Kuopio.    Sarvela, J. (2002). Haastattelu teollistamisen historiasta ja yritystoiminnan menestystekijöistä.  Normet Oy:n perustaja Jussi Sarvelan haastattelu. 26.8.2002. Iisalmi.    Sarvela,  J.  (2003). Haastattelu  ajoneuvoklusterin mahdollisuuksista Ylä‐Savossa.  18.9.2003.  Hämeenlinna.    Sihvonen, M. (2003). Seurapuhe Suonenjoen herättäjäjuhlilla 6.7.2003. Kirjallinen puhe.    Vidgren, E.  (2003). Puhe Ponssen historiasta. Pohjois‐Savo viestii  ‐tapahtuman  iltatilai‐ suus Savoy‐teatterissa, Helsinki. 9.9.2003.    Tutkimuksen  taustamateriaalina on käytetty  Iisalmen Teollisuuskylä Oy:n muistioita,  esitteitä, kirjanpitoa  ja hallituksen pöytäkirjoja vuosilta 1975–2003  sekä  Iisal‐ men kaupungin kehittämis‐ ja elinkeinotoimen raportteja ja muistioita vuosil‐ ta 1970–2003.  256  ACTA WASAENSIA LIITTEET    LIITE 1:  ESITESTI    ESITESTI (kaikki tahot) (67) 1. Rahoittajatahot (12) 1/1 Pohjois-Savon TE-keskus, yritysosasto, Timo Karjalainen (PS) PL 2000, 70101 Kuopio 2/1 Tekes, Harri Kivelä (PS) PL 2000, 70101 Kuopio 3/1 Finnvera, aluejohtaja, Pauli Tengvall (PS) TK PL 1127, 70111 Kuopio 4/1 Sampo-pankki, johtaja, Sakari Kaasalainen (PS) TK Puijonkatu 35, 70007 Kuopio 5/1 Teknia Invest Oy, Eero Rasa (PS) PL 1750, 70211 Kuopio 6/1 Nordea, johtaja Pauli Hujanen (PS) Puijonkatu 29, 70007 Kuopio 7/1 Lapinlahden Osuuspankki, pankinjohtaja Aimo Rieppo (Lapinlahti) TK Linnansalmentie 26, 73100 Lapinlahti 8/1 Iisalmen Osuuspankki, pankinjohtaja Anitta Siponen Savonkatu 17, 74100 Iisalmi 9/1 Säästöpankki Optia, toimitusjohtaja Matti Ristikangas Savonkatu 15, 74100 Iisalmi 10/1 Tapio Leinonen, yrittäjä, Ylä-Savon pääomarah. hall.jäsen (Vieremä) Pekankatu 6, Iisalmi 11/1 Pohjois-Savon TE-keskus, maaseutuosasto, Pekka Kärkkäinen (PS) PL 2000, 70101 Kuopio 12/1 Handelsbanken, johtaja Seppo Tujunen (PS) Haapaniemenkatu 13, Kuopio 2. Yrittäjäyhdistysten puheenjohtajat (13) 1/2 Ylä-Savon teollisuusliitto ry: pj. Harri Naukkarinen UK-Muovi Oy Muovikatu 9, 74120 Iisalmi 2/2 Iisalmen Yrittäjät: Anita Niiranen TK ks. erillinen lista 3/2 Iisalmen Yrittäjänaiset, pj. Tiina Tikkanen Mainostoimisto Advertiina, Alakatu 15, Iisalmi 4/2 Ylä-Savon kauppakamariosasto, pj. Heikki Hortling TK Olvitie I-IV, 74100 Iisalmi 5/2 Iiden ry, pj. Juha Auvinen Pohjolankatu 10, 74100 Iisalmi 6/2 Sonkajärven yrittäjät pj. Niilo Huttunen (Sonkajärvi) ks. erillinen lista 7/2 Sirpa Rytkönen, Kiuruveden yrittäjien pj. (Kiuruvesi) ks. erillinen lista 8/2 Jorma Loppukaarre, Lapinlahden yrittäjien pj. (Lapinlahti) ks. erillinen lista 9/2 Markku Nissinen, Vieremän yrittäjien pj. (Vieremä) ks. erillinen lista 10/2 Kalervo Saastamoinen, Pielaveden yrittäjien pj. (Pielavesi) ks. erillinen lista 11/2 Juhani Ahonen, Varpaisjärven yrittäjien pj. (Varpaisjärvi) ks. erillinen lista   ACTA WASAENSIA 257 12/2 Anne Sirkeinen, Keiteleen yrittäjien pj. (Keitele) ks. erillinen lista 13/2 Tuula Tuononen, Rautavaaran yrittäjien pj. (Rautavaara) ks. erillinen lista 3. Elinkeinotoimijat (15) 1/3 Martti Harju, Kaupunginjohtaja, Iisalmen kaupunki TK PL 10, 74101 Iisalmi 2/3 Riitta Topelius, Kehittämispäällikkö, Iisalmen kaupunki Pöllösenlahdenkatu 13 A, 74130 Iisalmi 3/3 Jouko Pennanen, toiminnanjohtaja, Ylä-Savon talousalueen liitto ry Kankaankatu 1 A 5, Iisalmi 4/3 Veikko Tervonen, Oy Dvelco Consulting (Sonkajärvi) Koivukuja 4, 74300 Sonkajärvi 5/3 Olavi Keinänen, Ylä-Savon Kehittämisyhtiö Kankaankatu 1 A 6, 74100 Iisalmi 6/3 Kari Luostarinen, Ylä-Savon Kehittämisyhtiö Kankaankatu 1 A 6, 74100 Iisalmi 7/3 Matti Puranen, yritysasiamies, Pielaveden kunta (Pielavesi) 72400 Pielavesi 8/3 Reijo Keränen, Aluekehityssäätiö (Sonkajärvi) Alamäentie 6 A, 74300 Sonkajärvi 9/3 Pirjo Manninen, elinkeinoneuvoja, Kiuruveden kaupunki (Kiuruvesi) Harjukatu 2, PL 28 Kiuruvesi 10/3 Markku Eestilä, Iisalmen kaupunginvaltuuston pj. TK Kivirannankuja 13 A, 74130 Iisalmi 11/3 Iivo Polvi, Iisalmen kaupunginhallituksen pj. TK Ruustinnanpolku 6 74120 Iisalmi 12/3 Ismo Partanen, yrittäjä, Iisalmen kaupunginhallituksen varapj. TK Kuikankatu 1, 74120 Iisalmi 13/3 Matti Saastamoinen, kaupunkineuvos, Teollisuuskylän ’isä’ TK Vaaksankuja 3, 74100 Iisalmi 14/3 Heikki Passinniemi, Ylä-Savon Kehittämisyhtiö Oy Kankaankatu 1 A 6, 74100 Iisalmi 15/3 Terhi Majamaa, Naisyrittäjien lähtöruutu –hanke TK Pohjolankatu 9 B, 74100 Iisalmi 4. Yritysten perustajat (13) 1/4 Lassi Aminoff, ekonomi, (Putkolan perustaja) Satamakatu 3 A 7, 74100 Iisalmi 2/4 Esko Lappalainen (Pohjolan Turistiauton perustaja) Yrittäjäntie 8, 74130 Iisalmi 3/4 Jaakko Sarvela (Peltosalmen Konepajan perustaja) Itikan tila, Iisalmi 4/4 Einari Vidgren (Ponssen perustaja) (Vieremä) Ponsse Oyj, 74200 Vieremä 5/4 Matti Luukkonen, (IS-Printin perustaja) 6/4 Seppo Saarelainen, (Betonimestarit Oy:n perustaja) TK Rönöntie 15 C 13, 70100 Kuopio 7/4 Ilpo Martikainen, (Genelec Oy:n perustaja) Olvitie 5, 74100 Iisalmi 8/4 Olavi Kärkkäinen, (Oy Lunawood Ab:n perustaja) 9/4 Pekka Hukkanen, (Ylä-Savon Säiliötuotanto Oy:n perustaja) TK Pitkälahdenkatu 5, 74120 Iisalmi 258  ACTA WASAENSIA 10/4 Jussi Sarvela (Peltosalmen Konepajan perustaja) Harjuviita 2 A, 02110 Espoo 11/4 Pertti Taskinen, (Ahmotuote Oy:n perustaja) TK Yrittäjäntie 19, 74130 Iisalmi 12/4 Hannu Puurunen, (Arkkitehtitoimiston perustaja) (Lapinlahti) Linnansalmentie 85, 73100 Lapinlahti 13/4 Esko Savolainen, (Ins.tsto Esko Savolainen Oy:n perustaja) Ilvolankatu 36, 74100 Iisalmi 5. Yrityksen johto (14) 1/5 Seppo Kovalainen, Normet Oy Ahmolantie 6, 74510 Peltosalmi 2/5 Mikko Ruha, toimitusjohtaja, Ponsse Oyj (Vieremä) 74200 Vieremä 3/5 Tarmo Eriksson, toimitusjohtaja, Oy Toolfac Ab TK Teollisuuskatu 7, 74120 Iisalmi 4/5 Risto Airaksinen, IS-Metalli Oy TK Tuotantokuja 2, 74120 Iisalmi 5/5 Jarmo Toivonen, RKP Konepajat TK Parkatintie 19, 74120 Iisalmi 6/5 Pekka Vainio, Metallityö Vainio Ky TK Muovikatu 14, 74120 Iisalmi 7/5 Ari Isopoussu Ylä-Savon Koneistus Oy TK Koneistuskuja 1, 74120 Iisalmi 8/5 Hannu Nurminen, Savon Putkihitsaus Oy (Varpaisjärvi) 73200 Varpaisjärvi 9/5 Paavo Kaisanlahti, Koneistus Kailan Oy Yrittäjäntie 14, 74130 Iisalmi 10/5 Jarmo Hiltunen, Lapinlahden Levypalvelu Oy TK Teollisuuskatu 10, 74120 Iisalmi 11/5 Marko Repo, Profile Vehicles Oy TK Yrittäjäntie 1, Iisalmi 12/5 Kari Hiltunen, Forestfire Oy TK c/o Amileros, Varastonkatu 14, 00580 Helsinki 13/5 Jari Bär, Finnritilä Ky (Vieremä ja Iisalmi) Antinkatu 10, 74120 Iisalmi 14/5 Matti Virtanen, Virtasen Autokori Oy (Lapinlahti) Nygrenintie 15, 73100 Lapinlahti Alleviivatut (24 kpl) mukana myös yrittäjien testissä. ESITESTI (yritykset) (81) 11. Metalliyritykset (28) 1/11 Pertti Pitkänen, talousjohtaja, Normet Oy Ahmolantie 6, 74510 Peltosalmi 2/11 (2/5) Mikko Ruha, Ponsse Oyj (Vieremä) 3/11 (3/5) Tarmo Eriksson, Oy Toolfac Ab TK 4/11 (4/5) Risto Airaksinen, IS-Metalli Oy TK 5/11 (11/4) Pertti Taskinen, Ahmotuote TK 6/11 (9/4) Pekka Hukkanen, Ylä-Savon Säiliötuotanto Oy TK   ACTA WASAENSIA 259 7/11 (6/5) Pekka Vainio, Metallityö Vainio Ky TK 8/11 (7/5) Ari Isopoussu Ylä-Savon Koneistus Oy TK 9/11 (8/5) Hannu Nurminen, Savon Putkihitsaus Oy (Varpaisjärvi) 10/11 (9/5) Paavo Kaisanlahti, Koneistus Kailan Oy 11/11 (10/5) Jarmo Hiltunen, Lapinlahden Levypalvelu Oy TK 12/11 (11/5) Marko Repo, Profile Vehicles Oy TK 13/11 Matti Tuovinen, Tuometall Oy, (Varpaisjärvi) Teollisuustie 2, 73200 Varpaisjärvi 14/11 Matti Nuutinen, NK-Tuote Oy, (Pielavesi) Pajatie 4, 72400 Pielavesi 15/11 (5/5) Jarmo Toivonen, RKP Konepajat TK 16/11 Heimo Mulari, SH-hitsaus Oy (Sonkajärvi) Järvenpääntie 128, 74340 Sukeva 17/11 Olli Karhunen, valimonjohtaja, Componenta Suomivalimo Oy TK Parkatintie 31, 74120 Iisalmi 18/11 (14/5) Matti Virtanen, Virtasen Autokori Oy (Lapinlahti) 19/11 Tuula Miettinen, Clevertek Oy (Pielavesi) Puustellintie 33, 72400 Pielavesi 20/11 Lauri Tossavainen, Kiurumet Oy (Kiuruvesi) Metallitie 2, 74700 Kiuruvesi 21/11 Teuvo Jääskeläinen, Ratesteel Oy (Vieremä) Ahertajantie 1, 74200 Vieremä 22/11 Matti Martikainen, Paimet Ky (Sonkajärvi) Hongikontie 558, 74300 Sonkajärvi 23/11 Arvo Knuutinen, Pielatek Oy (Pielavesi) Pajatie 5, 72400 Pielavesi 24/11 Veikko Mehtonen, Lametal Oy (Lapinlahti) Kaskenviertäjäntie 2, 73100 Lapinlahti 25/11 Seppo Ahonen, Keiteleen Latukone Oy (Keitele) PL 37, 72601 Keitele 26/11 (13/5) Jari Bär, Finnritilä Ky (Vieremä ja Iisalmi) 27/11 Pertti Rytkönen, Vapo Oy, Kiuruveden Konepaja (Kiuruvesi) Kaikonsuontie 334, 74840 Koppeloharju 28/11 Juhani Kasurinen, Pelvi Oy (Pielavesi) Puustellintie 34, 72400 Pielavesi 12. Elektroniikkayritykset (7) 1/12 (7/4) Ilpo Martikainen, Genelec Oy 2/12 Sirkku Muilu, toimitusjohtaja, Deivox Oy Martikkalantie 3, 74540 Kotikylä 3/12 Matti Pehkonen, toimitusjohtaja, IS-VET Oy TK Tuotantokuja 2, 74120 Iisalmi 4/12 Kari Hyvönen, Prodevice Oy Pitkälahdenkatu 4, 74120 Iisalmi 5/12 Jari Ernola, Fibox Oy (Kiuruvesi) Hovinpelto 2, 74700 Kiuruvesi 260  ACTA WASAENSIA 6/12 Pasi Poikonen, Pasielektro Oy (Pielavesi) Katajamäentie 906 C, 72400 Pielavesi 7/12 Wemi-group, yksikönvastaava, Iisalmi Ahmolantie 6, 74510 Peltosalmi 13. IT-yritykset (9) 1/13 Vesa Hirsmäki, Eterra Oy TK Riistakatu 5 B, 74100 Iisalmi 2/13 Matti Arppe, toimitusjohtajaAvida Oy TK Pohjolankatu 5, 74100 Iisalmi 3/13 Petteri Hietamäki, Contact House Oy TK Riistakatu 5 B, 74100 Iisalmi 4/13 Marjukka Taivassalo, Telemarkkinointi Oy TK Riistakatu 5 B, 74100 Iisalmi 5/13 Markku Tuoriniemi, 24h-finland (Lapinlahti) Kivistöntie 20, Lapinlahti 6/13 (5/2) Juha Auvinen, Data Info 7/13 Matti Mykkänen, Lapinlahden Mikroasema Oy (Lapinlahti) Asematie 11-13, Lapinlahti 8/13 Hannu Suni, toimitusjohtaja, Iisalmen Puhelin Oy Pohjolanktatu 5, 74100 Iisalmi 9/13 Pasi Saarelainen, Oy Sundim Ltd (Kiuruvesi) Yrittäjäntie 10, 74700 Kiuruvesi 14. Ympäristöalan yritykset (10) 1/14 Matti Eskelinen, toimitusjohtaja, MUTE Oy Parkatinkuja 8, 74120 Iisalmi 2/14 Pirjo Rytkönen, toimitusjohtaja, Kiinteistöhuolto Rytkönen Oy Kivirannantie 22, Iisalmi 3/14 Risto Kauhanen, toimitusjohtaja, Ylä-Savon Jätehuolto Oy PL 15, 74101 Iisalmi 4/14 Eero Tienpää, Iisalmen Keräysöljy Oy Iimäentie, Iisalmi 5/14 Matti Saastamoinen, Biopallo Systems Oy Suistamonkatu 66, 74120 Iisalmi 6/14 (12/5) Kari Hiltunen, Forestfire Oy TK 7/14 Pirjo Korhonen, Kiinteistöhuolto Korhonen Oy Päiviönkatu 23, 74100 Iisalmi 8/14 Antti Räty, Masa-Tuote Ky (Kiuruvesi) Pyhännäntie 1280, 74700 Kiuruvesi 9/14 Juha Huotari, Sermet Oy (Kiuruvesi) Teollisuustie 12, 74700 Kiuruvesi 10/14 Matti Läspä, Upak Oy (Pielavesi) Puustellintie 37, 72400 Pielavesi 15. Puualan yritykset (8) 1/15 Kari Aminoff, Iisalmen Sahat Oy TK 74510 Peltosalmi 2/15 Ilkka Kylävainio, toimitusjohtaja, Keitele Forest Oy (Keitele) Teollisuustie, Keitele 3/15 (8/4) Olavi Kärkkäinen, Oy Lunawood Ab Asemantie 52, 74120 Iisalmi 4/15 Ari Hottinen, toimitusjohtaja, Hitwood Oy (Lapinlahti) Puusepänkuja 1, 02520 Lapinlahti   ACTA WASAENSIA 261 5/15 Jyrki Huttunen, Lameco LHT Oy (Varpaisjärvi) Hirsitie 1, 73200 Varpaisjärvi 6/15 Veikko Kainulainen, Iisalmen Erikoishirsi Ky (Pielavesi) Omakotitie 4, Iisalmi 7/15 Veikko Ruotsalainen, Evopuu (Varpaisjärvi) Mäkitie 26, 73200 Varpaisjärvi 8/15 Yrityksen vetäjä, Redipuu (Lapinlahti) Puusepäntie 1, 02520 Lapinlahti 16. Konsultti- ja osaamisyritykset (9) 1/16 (4/3) Veikko Tervonen, Oy Dvelco Consulting (Sonkajärvi) TK 2/16 (5/3) Olavi Keinänen, Ylä-Savon Kehittämisyhtiö 3/16 (5/1) Eero Rasa, Teknia Invest Oy 4/16 (8/3) Reijo Keränen, Aluekehityssäätiö (Sonkajärvi) 5/16 Iiro Hirvensalo, Pohjois-Savon AMK TK Haukiniemenkatu 1 A 5, 74100 Iisalmi 6/16 Tuomo Matilainen, konsultti, Iisalmi Kauppakatu 2 as. 2, 74100 Iisalmi 7/16 Aarne Kärkkäinen, Sähkösuunnittelu Aarne Kärkkäinen Oy Riistakatu 11, 74100 Iisalmi 8/16 Niilo Lappveteläinen, Etteplan Oyj TK Riistakatu 5 B, 74100 Iisalmi 9/16 Vesa Pallonen, Ins.tsto Esko E. Savolainen Oy Ilvolankatu 36, Iisalmi 17. Muut yritykset (10) 1/17 Markku Rönkkö, toimitusjohtaja, Olvi Oyj Olvitie I – IV, 74100 Iisalmi 2/17 Reijo Malmberg, yrittäjä, Iisalmen Timanttiporaus TK Muovikatu 14, 74120 Iisalmi 3/17 Sirpa Kärkkäinen, Zira Oy TK Teollisuuskatu 13, 74120 Iisalmi 4/17 (5/4) Matti Luukkonen, IS-Print Oy PL 130, 74101 Iisalmi 5/17 (1/2) Harri Naukkarinen, UK-Muovi Oy 6/17 Johanna Lappalainen, Pohjolan Turistiauto Oy Yrittäjäntie 8, Iisalmi 7/17 Tuula Kyllönen, Jarmat Oy TK Energiakuja 2, 74120 Iisalmi 8/17 Juhani Kouvalainen, Iisalmen Matkailuauto Ky TK Riistakatu 5, 74100 Iisalmi 9/17 Pekka Nykänen, toimitusjohtaja, Iisalmen Muovitek Oy (Kiuruvesi) Yrittäjäntie 6, 74700 Kiuruvesi 10/17 Martti Huttunen, Ylä-Savon Kirjanpito Oy TK Kirkkopuistonkatu 17, Iisalmi Merkintöjen selitykset: 1/1 = vastaajan ID-tunniste taustamuuttujia varten TK = Iisalmen Teollisuuskylä Oy –kytkentä lihavoitu = naisvastaaja alleviivattu = sekä yrittäjissä että muissa ryhmissä päätoiminnan paikkakunnan nimi suluissa = muu kuin Iisalmi 262  ACTA WASAENSIA ESITESTIN JÄRJESTELYSTÄ 1. Tavoitteet: Löytää merkitykselliset tekijät (ka. vähintään 4), karsia turhat pois. Ei kokemusta -merkinnällä varust. ei huomioida keskiarvon laskennassa. Löytää uusia tekijöitä varsinaiseen kyselyyn. Löytää alustavasti kolme tärkeintä tekijää. Ryhmitellä tekijät oikein. Löytää perusteluja klustereille. Löytää vinkkejä meemeistä. 2. Perusjoukko: Yläsavolaiset tuotannolliset yritykset (pääpaino metallitoimialassa). Yhteensä esitestin kyselyjä: 67+81-24 = 124. Tavoitteena 62 palautettua kyselyä eli vastausprosenttina 50 %. 3. Kysymyksiä: Poikkeavatko metalliyritykset muista? Metalliyrityksiä 28 kpl - 23 % Mitkä ovat metalliyritysten tärkeimmät kriteerit? Iisalmen Teollisuuskylä Oy:n klusterivaikutuksen hakeminen? TK = Iisalmen Teollisuuskylä Oy –kytkentä: 36 kpl - 29 % Poikkeavatko iisalmelaiset yritykset muiden paikkakuntien yrityksistä? Muu kuin Iisalmi: 53 kpl – 43 % Poikkeavatko muut ryhmät (= rahoittajat, edistäjät, järjestöjen edustajat) ’varsinaisista’ yrittäjistä? Muiden osuus 39 kpl – 32 % Huom! Yrittäjäjärjestöjen edustajat usein ’pienyrittäjiä’ Eroavatko nais- ja miesvastaajien vastaukset? Naisia 17 – 14 % Onko rahanjakajilla (rahoittajilla ja elinkeinotoimijoilla) eri kriteerit kuin yrittäjillä? ”Edistäjiä” yhteensä” 27 – 22 % Poikkeavatko yritysten perustajien (13, Ylä-Savon grand old pioneers) vastaukset yri- tysten nykypäivän johtajien (14) vastauksista? Nähdäänkö yritysten sisäiset vai ulkoiset tekijät tärkeämpinä?   ACTA WASAENSIA 263 Asko Saatsi Kotipolku 7 74100 Iisalmi Saatekirje kyselytutkimukseen Hyvä Vastaanottaja, Pyydän Sinua arvioimaan yritystoiminnan menestystekijöitä. Tämä kysely liittyy tutki- mukseen, jota toteutan Vaasan yliopistolle. Toivon, että Sinulla on arvokasta aikaasi puoli tuntia vastata tähän kyselyyn. Tämä kysely on suunnattu Ylä-Savossa yhteensä 125 yritykselle, rahoittajalle, yritysten perustajille sekä yritystoiminnan edistäjille. Tämän ensimmäisen kyselyn tarkoituksena on valitoida varsinainen kysely, joka tullaan tekemään talvella yläsavolaisille yrittäjille ja yrityksille. Kyselyssä jäsennetään yritystoiminnan menestystekijöitä. Mikäli Sinulla on kysyttävää, kommentteja tai parannusehdotuksia tämän kyselyn osalta, niin ota yhte- yttä vaikkapa sähköpostilla: asko.saatsi@iisalmi.fi tai puhelimella 0400-203837. Olen tekemässä jatko-opintoja yrittäjyydestä Vaasan yliopiston johtamisen laitokselle. Tutkimuksen työnimenä on tällä hetkellä ”Teollisuuspuistoista metaklusteriksi”. Tutki- muksessa tarkastellaan yhtenä osana yritystoiminnan menestymistä selittäviä tekijöitä laajasti. Menestystekijöitä peilataan samalla myös siihen kuntaan ja seutukuntaan, missä yritys toimii. Mikäli voimani riittävät suunnitelman mukaiseen etenemiseen, niin työ johtaa lopulta yrittäjyyden alaan kuuluvaan väitöskirjaan kauppatieteissä. Opinnäyte julkaistaan myös Acta Wasaensia –julkaisusarjassa. Toivon, että vastaat kyselyyn. Mitä useamman vastauksen saan, sitä parempia malleja meillä on mahdollista tuottaa yritysten ja kuntien käyttöön erityisesti yritysklustereiden luomista ja edelleen kehittämistä ajatellen. Palautathan kyselylomakkeet oheisessa valmiissa vastauskuoressa viimeistään 10.10. 2002 mennessä. Vastaukset käsitellään luottamuksellisesti, mutta taustamuuttujatietoja varten vastauskuoret on identifioitu. Tärkein taustamuuttuja on luokka, johon olen Sinut ennalta sijoittanut vastauslomakkeen yläreunassa. Käytetyt luokat ovat: rahoittaja, yrit- täjäjärjestön edustaja, elinkeinotoiminnan edistäjä, yrityksen perustaja tai yrityksen joh- to. Kiitos Sinulle jo etukäteen arvokkaista näkemyksistäsi. Voit myös kirjoittaa vapaamuo- toisia kommentteja kyselylomakkeen alareunaan. Ystävällisin terveisin, Asko Saatsi 264  ACTA WASAENSIA ESITESTIN KYSELYLOMAKE 1 Luokka: ___________ YRITYSTEN MENESTYMISTÄ SELITTÄVÄT TEKIJÄT 1. Menestystekijöiden merkitys Arvioi tasavälisellä asteikolla kyselylomakkeella 2 menestystekijöiden merkitys Ylä- Savossa toimivan yrityksen menestymisen kannalta. 2. Ryhmittely Lisää menestystekijän nimen eteen luetteloon sen ryhmän numero, mihin ryhmään teki- jän tulisi kuulua ellei sitä ole sijoitettu mielestäsi oikeaan ryhmään. 3. Painotus Merkitse menestystekijän merkityksen perään painotuksesi tekijän tärkeydestä. Nimeä edellisistä kolme kaikkein tärkeintä menestystekijää, jotka selittävät yrityksen menestystä: 1. 2. 3. 4. Yrityksen syyt olla yritysklusterissa Nimeä kolme syytä, miksi yläsavolaisen yrityksen kannattaa mieluummin olla osa yri- tysklusteria kuin toimia yksin omassa ympäristössään. 1. 2. 3. 5. Millaista hiljaista tietoa on yläsavolaisen menestyksen takana? Mainitse asioita, henkilöitä, uskomuksia, tarinoita, mielikuvia ja näkymättömiä voimia, joita yläsavolaisten yritysten menestyksen taustalta löytyy: • _ • _ • _ • _ • _   ACTA WASAENSIA 265 ESITESTIN KYSELYLOMAKE 2 Luokka: ____________ YRITYKSEN MENESTYSTÄ SELITTÄVÄT TEKIJÄT Alla olevaan luetteloon on koottu eri kotimaisista lähteistä yrityksen menestystä mahdollisesti selittäviä tekijöitä. Pyydän Sinua nyt arvioimaan ja ryhmittelemään niitä. Ympäröi mielestäsi tekijän merkitys yrityksen menestyksen selittäjänä (1, 2, 3, 4, 5): 1 = ei merkitystä 2 = vähäinen merkitys 3 = kohtalainen merkitys 4 = suuri merkitys 5 = erittäin suuri merkitys Jos Sinulla ei ole kokemusta tekijän merkityksestä, ympäröi E kohdassa ”Ei kok.” Painota tekijän merkitystä: 1 = yhdentekevä 3 = tärkeä 5 = erittäin tärkeä Merkitse mielestäsi oikeampi ryhmän numero riville tekijän nimen eteen, jos tekijää ei mielestä- si ole sijoitettu oikeaan ryhmään. Jos esimerkiksi tekijä ”Yrityksen luotettavuus” kuuluu mieles- täsi ryhmään 1 eli Yrityksen avainhenkilöt, niin merkitse tekijän eteen numero 1. Mikäli mielestäsi luettelosta puuttuu tärkeitä tekijöitä, niin lisää tekijä kunkin ryhmän loppuun tyhjälle riville ja arvioi tekijän merkitys. Tekijä Merkitys Ei kok. Painotus A. YRITYKSEN SISÄISET TEKIJÄT Ryhmä 1: Yrityksen avainhenkilöt • yrittäjän/johdon tausta 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • yrittäjän/johdon kyvykkyys 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • yrittäjän/johdon luonne 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • yrittäjän/johdon potentiaali 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • yrittäjän/johdon historia 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • yrittäjän/johdon työkokemus 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • yrittäjän/johdon terveys 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • yrittäjän/johdon koulutustaso 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • yrittäjän/johdon elämänasenne 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • yrittäjän/johdon persoonallinen ote 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • hallituksen kyvykkyys 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • hallituksen koostumus 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • hallituksen sitoutuminen 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • omistajien sitoutuminen 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • omistajien historia 1 2 3 4 5 E 1 3 5 266  ACTA WASAENSIA • omistajien ’kotiseuturakkaus’ 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • omistajien lisäpanostushalu 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • _ 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • _ 1 2 3 4 5 E 1 3 5 Ryhmä 2: Yrityksen klusteri- ja logistiikkatekijät • yrityksen kontaktit muihin yrityksiin 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • yrityksen luotettavuus 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • yrityksen sijainti suhteessa liikenneväyliin 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • yrityksen sijainti suhteessa asiakkaisiin 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • yrityksen sijainti suhteessa raaka-aineisiin 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • tietoliikenneyhteydet 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • resurssien jakaminen muiden yritysten kanssa 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • yritys kuuluu yrityspuistoon, yrittäjätaloon tms. 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • yrityksen yhteistyökumppanien menestys 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • yrityksen kuljetuskustannukset 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • ilmasto ja sen vaikutus ylläpitokustannuksiin 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • kumppanuus ja sopimukset muiden yritysten kanssa 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • yrityksessä on selkeä työjako 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • yritysneuvontaa on saatavilla 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • yritys voi yhteiskehittyä muiden yritysten kanssa 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • _ 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • _ 1 2 3 4 5 E 1 3 5 Ryhmä 3: Yrityksen fyysiset panokset • raaka-aineiden saatavuus 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • raaka-aineiden hinta 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • raaka-aineiden laatu 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • toimitilojen määrä ja laatu 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • toimitilojen omistamisessa on vaihtoehtoja 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • toimitilojen hinta 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • toimitilojen laajennettavuus 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • toimitilapalvelujen saatavuus 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • tonttimaan saatavuus 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • tonttimaan hinta 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • sähkön hinta 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • lämmön hinta 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • sivutuotteiden menekki ja niistä saatava hinta 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • koneet ja laitteet 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • teknologian taso 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • sopimusvalmistuspalvelujen saatavuus 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • yrityksen resurssien joustavuus 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • _ 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • _ 1 2 3 4 5 E 1 3 5 Ryhmä 4: Yrityksen pääomatekijät • omistajien oma taloudellinen sitoutuminen 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • ”yrityksen omistuksella on kasvot” 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • yrityksen omistaja-arvo, ns. share holder value 1 2 3 4 5 E 1 3 5   ACTA WASAENSIA 267 • omavaraisuusaste 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • yrityksellä on vähän kiinteistä kuluja 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • yrityksen osakekurssi 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • sijoitetun pääoman tuotto 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • vieraan pääoman päärahoittajan rooli 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • työntekijät ovat osakkaina yrityksessä 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • pääomasijoittaja on mukana yrityksessä 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • käytetyt vakuudet 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • annetut pantit 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • _ 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • _ 1 2 3 4 5 E 1 3 5 Ryhmä 5: Yrityksen kulttuuritekijät • innovaatioiden määrä yrityksessä 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • yrityksessä vallitseva henki ja ilmapiiri 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • yrityksessä on hiljaista tietoa, jota muilla ei ole 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • yritykseen voi luottaa 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • yritys hoitaa velvoitteensa hyvin, esim. verot 1 2 3 4 5 E 1 3 5 (= ns. good citizenship –periaate) • yrityksen historia ja perinteet 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • yrityksen juuret ovat omalla paikkakunnalla 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • yrityksen arvot 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • yrityksen visionäärisyys 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • yrityksen asiakasläheisyys 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • yrityksen jatkuva kehittäminen 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • yrityksen ympäristöarvot ja ekologinen kestävyys 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • yrityskulttuuri 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • tieto kulkee 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • yrityksen johtamistapa 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • yrityksellä on liiketoimintasuunnitelma 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • yrityksen käyttämät kannustemenetelmät 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • yrityksen etiikka 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • yrityksen tapa jakaa hyvinvointia ympäristöönsä 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • _ 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • _ 1 2 3 4 5 E 1 3 5 Ryhmä 6: Yrityksen toiminta, tehokkuus ja markkinat • yrityksen tuottavuus 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • yrityksen toiminnallinen tehokkuus 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • yrityksen optimaalinen toimintakoko 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • yritys toteuttaa johdonmukaisesti suunnitelmiaan 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • yrityksen kasvu 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • yrityksen kilpailuetu markkinoilla 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • yrityksen toimiala ja sen yleinen kannattavuus 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • yrityksen käyttökate keskimäärin 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • asiakasuskollisuus 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • kilpailun määrä ja kovuus markkinoilla 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • markkinoiden koko 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • markkinoiden kasvumahdollisuudet ja nopeus 1 2 3 4 5 E 1 3 5 268  ACTA WASAENSIA • patentit ja tuoteoikeudet 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • yrityksen tuotteet 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • yrityksen brandit 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • yrityksen imago 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • yrityksellä on monopoliasema 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • _ 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • _ 1 2 3 4 5 E 1 3 5 B. YRITYSTOIMINTAAN ULKOAPÄIN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT Ryhmä 7: Paikkakunta ja sen viihtyisyystekijät • kunnan koko 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • kunnan taajama-aste 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • veroäyrin hinta 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • kunnan talous on kunnossa 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • alueella on oma identiteetti 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • kunta ’ymmärtää ja kannustaa’ yrittäjiä 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • kunta kohtelee yrittäjiä tasapuolisesti 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • kunnassa on monipuolinen yritysrakenne 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • kunnassa on selkeästi yrittäjävastuuvirkamies 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • kunta luo yrityspuistoja ja klustereita 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • kunnan yhdyskuntarakenne 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • asuntotarjonta 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • kunta houkuttelee osaajia 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • luonnon kauneus 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • yleinen siisteys 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • viihtyisyyspalvelut 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • sosiaali- ja terveysalan palvelut 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • kulttuuripalvelut 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • liikuntapalvelut 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • päivähoito- ja koulut 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • vanhustenhoito 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • perhekeskustoiminta 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • _ 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • _ 1 2 3 4 5 E 1 3 5 Ryhmä 8: Seudun sosiaaliset tekijät • turvallisuus 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • väestön terveys 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • seudulla vallitsevat perinteet 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • seudun tarinat ja sankarit 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • väestön ja työntekijöiden terveys 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • seudulla on paljon yrittäjyyttä 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • seudun imago ja imu 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • seudun ihmisten positiivisuus 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • seudun sosiaalisten verkostojen määrä 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • seudun myönteinen ilmapiiri 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • seudun elinvoimaisuus 1 2 3 4 5 E 1 3 5   ACTA WASAENSIA 269 • seudun virikkeellisyys 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • seudun väestö kasvaa syntyvyydestä 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • seudun väestö kasvaa muuttoliikkeestä 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • seudulla on vähän sosiaalisia ongelmia 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • seudulla on uusia yrityksiä 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • _ 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • _ 1 2 3 4 5 E 1 3 5 Ryhmä 9: Seudun työvoimatekijät • työvoiman saatavuus 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • työvoiman henkinen laatu 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • työvoiman koulutustaso 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • työvoiman pysyvyys 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • työvoiman ikärakenne ja sukupuolijakauma 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • työvoiman terveys 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • työvoiman järjestäytyneisyys 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • työrauha 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • työvoiman koulutustarjonta 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • työvoiman kehittämisohjelmat 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • _ 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • _ 1 2 3 4 5 E 1 3 5 Ryhmä 10: Maakunnalliset tekijät • yliopiston tai korkeakoulun läheisyys 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • akateemisesti koulutetun työvoiman saatavuus 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • maakunnan identiteetti 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • maakunnan aluetuet ja valtion julkiset tuet 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • maakunta on väestöltään kasvava 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • ilmastolliset olosuhteet 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • _ 1 2 3 4 5 E 1 3 5 • _ 1 2 3 4 5 E 1 3 5 Kiitos vastauksestasi! 270  ACTA WASAENSIA LIITE 2:  VARSINAINEN KYSELY 1. Yrittäjät (100) 1/1 Harri Naukkarinen, UK-Muovi Oy, Muovikatu 9, 74120 Iisalmi X 2/1 Seppo Kovalainen, Omakotitie 25, 74100 Iisalmi X 3/1 Jussi Sarvela, Harjuviita 2 A, 02110 Espoo X (Normet Oy:n perustaja) 4/1 Kari Hämäläinen, New Fire O, Muovikatu 6 A, 74120 Iisalmi X 5/1 Pentti Äyräs, Suistamonkatu 126, 74120 Iisalmi X 6/1 Erkki Pironetti, Ullakontie 1, 74120 Iisalmi X 7/1 Pentti Innanen, Peltosalmentie 22, 74510 Peltosalmi X 8/1 Matti Saastamoinen, Biopallo Systems Oy, Suistamonkatu 66, 74120 Iisalmi X 9/1 Risto Kauhanen, Ylä-Savon Jätehuolto Oy, Pl 15, 74101 Iisalmi X 10/1 Antti Sarvela, Itikan tila, 74150 Peltosalmi X 11/1 Lassi Aminoff, Satamakatu 3 A 7, 74100 Iisalmi X 12/1 Vesa Hirsmäki, Ementor Oy, Riistakatu 5, 74100 Iisalmi X 13/1 Matti Luukkonen, IS-Print Oy, Pl 130, 74101 Iisalmi X 14/1 Seppo Saarelainen, Rönöntie 15 C 13, 70100 Kuopio X (Betonimestarit Oy:n perustaja) 15/1 Olavi Kärkkäinen, Oy Lunawood Ab, Asemantie 52, 74120 Iisalmi X 16/1 Matti Pehkonen, IS-Vet Oy, Tuotantokuja 2, 74120 Iisalmi X 17/1 Pekka Leskinen, IS-Metalli Oy, Tuotantokuja 2, 74120 Iisalmi X 18/1 Ilpo Martikainen, Genelec Oy, Olvitie 5, 74100 Iisalmi X 19/1 Pekka Hukkanen, Ylä-Savon Säiliötuotanto Oy, Pitkälahdenkatu 5, 74120 Iisalmi X 20/1 Pertti Taskinen, Ahmotuote Oy, Yrittäjäntie 19, 74130 Iisalmi X 21/1 Reijo Myllynen, Asevelikatu 5, 74100 Iisalmi X 22/1 Eero Tienpää, Saaristotie 237, 73100 Lapinlahti X (Iisalmen Keräysöljy Oy:n perustaja) 23/1 Jamo Hiltunen, Lapinlahden Levypalvelu Oy, Teollisuuskatu 10, 74120 Iisalmi X 24/1 Marko Repo, Profile Vehicles Oy, Yrittäjäntie 1, 74130 Iisalmi X 25/1 Kari Hyvönen, Prodevice Oy, Pitkälahdenkatu 4, 74120 Iisalmi X 26/1 Markku Hakala, Wemi Parts Oy, Ahmolantie 6, 74510 Peltosalmi X 27/1 Matti Arppe, Avida Oy, Pohjolankatu 5, 74100 Iisalmi X 28/1 Petteri Hietamäki, Contact House Oy, Savonkatu, 74100 Iisalmi X 29/1 Matti Eskelinen, MUTE Oy, Parkatinkuja 8, 74120 Iisalmi X 30/1 Kari Aminoff, Iisalmen Sahat Oy, 74510 Peltosalmi X 31/1 Timo Hortling, Olvi Oyj, Olvitie I-IV C, 74100 Iisalmi X 32/1 Aarne Halonen, Honkakoskentie 434, 74100 Iisalmi X 33/1 Hannu Suni, Iisalmen Puhelin Oy, Pohjolankatu 5, 74100 Iisalmi X 34/1 Jukka Holopainen, Iisalmen Puhelin Oy, Pohjolankatu 5, 74100 Iisalmi X 35/1 Tarmo Eriksson, Oy Toolfac Ab, Teollisuuskatu 7, 74120 Iisalmi X 36/1 Ari Isopoussu, Ylä-Savon Koneistus Oy, Koneistuskuja 1, 74120 Iisalmi X 37/1 Aarne Kärkkäinen, Sähkösuunnittelu Aarne Kärkkäinen Oy, Riistakatu 11, 74100 Iisalmi X 38/1 Pirjo Korhonen, Kiinteistöhuolto Korhonen Oy, Päiviönkatu 23, 74100 Iisalmi X 39/1 Sirpa Kärkkäinen, Zira Oy, Teollisuuskatu 13, 74120 Iisalmi X 40/1 Sirkku Muilu, Deivox Oy, Martikkalantie 3, 74540 Kotikylä X 41/1 Johanna Lappalainen, Pohjolan Turistiauto Oy, Yrittäjäntie 8, 74130 Iisalmi X 42/1 Tiina Tikkanen, Mainostoimisto Advertiina, Alakatu 15, 74120 Iisalmi X 43/1 Ulla-Marja Savolainen, Iisalmen I Apteekki, Savonkatu 15, 74100 Iisalmi X 44/1 Anna-Liisa Heikkinen, Iisalmen Kuva Ky, Kauppakatu 13, 74100 Iisalmi X 45/1 Kauppias Sinikka Kiiskinen; Aittatie 3, 74120 Iisalmi X 46/1 Anita Niiranen, Tilitsto Anita Niiranen, Riistakatu 5, 74100 Iisalmi X 47/1 Seija Kuosmanen, Osuuskunta Matilda team, Yrittäjäntie 13, 74130 Iisalmi X 48/1 Tuula Kyllönen, Jarmat Oy, Energiakuja 2, 74120 Iisalmi X 49/1 Fysioterapia Minski, Minna Virtanen, Pohjolankatu 9B, 74100 Iisalmi X 50/1 Hoitopalvelu Eeva-Liisa Laakkonen, Pohjolankatu 9B, 74100 Iisalmi X 51/1 Niilo Huttunen, Rkl Niilo Huttunen Oy, Lohitie 4, 74300 Sonkajärvi 52/1 Juha Ruottinen, Keiteleen Latukone Oy, PL 37, 72601 Keitele 53/1 Lauri Tossavainen, Kiurumet Oy, Metallitie 2, 74700 Kiuruvesi   ACTA WASAENSIA 271 54/1 Pertti Rytkönen, Vapo Oy, Kaikonsuontie 334, 74840 Koppeloharju 55/1 Juhani Kasurinen, Pelvi Oy, Puustellintie 34, 72400 Pielavesi 56/1 Seppo Ahonen, Keiteleen Latukone Oy, PL 37, 72601 Keitele 57/1 Jari Ernola, Fibox Oy, Hovinpelto 2, 74700 Kiuruvesi 58/1 Pasi Poikonen, Pasielektro Oy, Katajamäentie 906 C, 72400 Pielavesi 59/1 Hallituksen pj. Einari Vidgren, Ponsse Oyj, 74200 Vieremä 60/1 Pekka Nykänen, Iisalmen Muovitek Oy, Yrittäjäntie 6, 74700 Kiuruvesi 61/1 Matti Virtanen, Virtasen autokori Oy, Nygrenintie 15, 73100 Lapinlahti 62/1 Hannu Nurminen, Savon Putkihitsaus Oy, 73200 Varpaisjärvi 63/1 Ossi Lyytinen, Lameco LHT Oy, Hirsitie 1, 73200 Varpaisjärvi 64/1 Ari Hottinen, Teknopuu Hottinen, Puusepänkuja 1, Alapitkä 65/1 Ilkka Kylävainio, Keitele Forest Oy, Teollisuustie, Keitele 66/1 Markku Tuoriniemi, Tuoriniemi Oy, Kivistöntie 20, 73100 Lapinlahti 67/1 Matti Mykkänen, Lapinlahden Mikroasema Oy, Asematie 11-13, 73100 Lapinlahti 68/1 Pasi Saarelainen, Oy Sundim Ltd, Yrittäjäntie 10, 74700 Kiuruvesi 69/1 Antti Räty, Masa-Tuote Ky, Pyhännäntie 1280, 74700 Kiuruvesi 70/1 Pasi Rantonen, Wärtsilä Finland Oy, Teollisuustie 12, 74700 Kiuruvesi 71/1 Matti Läspä, Upak Oy, Puustellintie 37, 72400 Pielavesi 72/1 Pertti Rytkönen, Vapo Oy Kiuruveden Konepaja, Kaikonsuontie 334, 74840 Koppeloharju 73/1 Tehtaanjohtaja Jouko Heiskanen, Finndomo Oy, Rutakontie 50, 74300 Sonkajärvi 74/1 Heimo Mulari, SH-Hitsaus Oy, Sukevantie 41, 74340 Sukeva 75/1 Matti Martikainen, Paimet Ky, Hongikontie 558, 74300 Sonkajärvi 76/1 Matti Tuovinen, Tuometall Oy, Teollisuustie 2, 73200 Varpaisjärvi 77/1 Teuvo Jääskeläinen, Ratesteel Oy, Ahertajantie 1, 74200 Vieremä 78/1 Matti Nuutinen, NK-Tuote Oy, Pajatie 4, 72400 Pielavesi 79/1 Arvo Knuutinen, Pielatek Oy, Pajatie 5, 72400 Pielavesi 80/1 Olavi Ruotsalainen, Sonkarauta Oy, Rutakontie 44, 74300 Sonkajärvi 81/1 Marjatta Voutilainen, Härköniementie 13 as. 5, 74200 Vieremä 82/1 Tuula Miettinen, Clevertek Oy, Puustellintie 33, 72400 Pielavesi 83/1 Apteekkari Marja-Leena Vilppo, Kiuruveden Apteekki, Asematie 11, 74700 Kiuruvesi 84/1 Virva Pallonen, Finnritilä Ky, Antinkatu 10, 74120 Iisalmi, X 85/1 Eeva Nissinen, Painotalo Seiska Oy, Parkatintie 27, 74120 Iisalmi, X 86/1 Arja Pentikäinen, Näppärä Näppi, Riistakatu 11 B, 74100 Iisalmi, X 87/1 Tuula Kasurinen, Tilisto Tuula Kasurinen, Satamankatu 8, 74100 Iisalmi, X 88/1 Tuula Kauppinen, Tilisto Tuula Kauppinen, Pohjolankatu 9 B, 74100 Iisalmi, X 89/1 Anja Taivalkoski-Kauppinen, Runnin Kylpylä, Runnintie 535, 74595 Runni, X 90/1 Tuula Kainulainen, Koljonvirran leirintäalue, Ylemmäisentie, Koljonvirta, X 91/1 Ilkka Liljeblad, HLR-Energia Oy, Kilpivirrantie 7, 74120 Iisalmi, X 92/1 Kauko Partanen, Educaworks Oy, Yrittäjäntie 23, 74130 Iisalmi, X 93/1 Componenta Suomivalimo Oy, Lauri Huuskonen, Parkatintie 31, 74120 Iisalmi, X 94/1 Tapio Ruotsalainen, Iisalmen Autotilaus Oy, Kivirannantie 20, Iisalmi, X 95/1 Jukka-Pekka Hakkarainen, Ilvolankatu 27 A, 74100 Iisalmi, X 96/1 Jari Bär, Finnritilä Ky, Antinkatu 10, 74120 Iisalmi, X 97/1 Pekka Vainio, Metallityö Vainio Ky, Muovikatu 14, 74120 Iisalmi, X 98/1 Vesa Pallonen, Ins.tso Esko E. Savolainen Oy, Ilvolankatu 36, 74100 Iisalmi, X 99/1 Juhani Kouvalainen, Mammut Autot Oy, Riistakatu 5, 74100 Iisalmi, X 100/1 Toimitusjohtaja Markku Rönkkö, Olvi Oyj, Olvitie I-IV, 74100 Iisalmi, X 2. Elinkeinotoimijat (50) 1/2 Timo Karjalainen, Pohjois-Savon TE-keskus, yritysosasto, PL 2000, 70101 Kuopio 2/2 Jorma Hyvärinen, Pohjois-Savon TE-keskus, yritysosasto, PL 2000, 70101 Kuopio 3/2 Johtaja Jaakko Kekoni, Pohjois-Savon TE-keskus, PL 2000, 70101 Kuopio 4/2 Pekka Kärkkäinen, Pohjois-Savon TE-keskus, maaseutuosasto, PL 2000, 70101 Kuopio 5/2 Harri Kivelä, Tekes, PL 2000, 70101 Kuopio 6/2 Pasi Heiskanen, Tekes, PL 2000, 70101 Kuopio 7/2 Aluejohtaja Pauli Tengvall, Finvera, PL 1127, 70111 Kuopio 272  ACTA WASAENSIA 8/2 Jouko Hyvönen, Finvera, PL 1127, 70111 Kuopio 9/2 Johtaja, Sakari Kaasalainen, Sampo-pankki, Puijonkatu 35, 70007 Kuopio 10/2 Pankinjohtaja, Tuula Lisitsin, Sampo-pankki, Iisalmi, Pohjolankatu 4, 74100 Iisalmi X 11/2 Pankinjohtaja Pauli Hujanen, Nordea, Kauppakatu 13, 74100 Iisalmi X 12/2 Toimitusjohtaja Aimo Rieppo, Lapinlahden Osuuspankki, Linnansalmentie 26, 73100 Lapinlahti 13/2 Pankinjohtaja Anitta Siponen, Iisalmen Osuuspankki Savonkatu 17, 74100 Iisalmi X 14/2 Pankinjohtaja Paavo Räisänen, Iisalmen Osuuspankki, Savonkatu 17, 74100 Iisalmi X 15/2 Johtaja Pentti Kukkonen, Säästöpankki Optia, Savonkatu 15, 74100 Iisalmi X 16/2 Toimitusjohtaja Risto Sundqvist, Säästöpankki Optia, Savonkatu 15, 74100 Iisalmi X 17/2 Toimitusjohtaja Mikko Kuparinen, Teknia Invest Oy, PL 1750, 70211 Kuopio 18/2 Tapio Leinonen, Ylä-Savon pääomarah. hall.jäsen, Kivimäentie 384, 74160 Koljonvirta X 19/2 Seppo Tujunen, Handelsbanken, Haapaniemenkatu 13, Kuopio 20/2 Matti Tenhunen, Pohjola, PL 156, 74101 Iisalmi X 21/2 Olavi Keinänen, Ylä-Savon Kehittämisyhtiö, Kankaankatu 1 A 6, 74100 Iisalmi X 22/2 Kari Luostarinen, Ylä-Savon Kehittämisyhtiö, Kankaankatu 1 A 6, 74100 Iisalmi X 23/2 Heikki Passinniemi, Ylä-Savon Kehittämisyhtiö Oy, Kankaankatu 1 A 6, 74100 Iisalmi X 24/2 Liisa Lipponen, Ylä-Savon Kehittämisyhtiö Oy, Kankaankatu 1 A 6, 74100 Iisalmi X 25/2 Tuomo Matilainen, Ylä-Savon Kehittämisyhtiö Oy, Kankaankatu 1 A 6, 74100 Iisalmi X 26/2 Teija Lolax, Ylä-Savon Kehittämisyhtiö Oy, Kankaankatu 1 A 6, 74100 Iisalmi X 27/2 Eija Heilio, Ylä-Savon Kehittämisyhtiö Oy, Kankaankatu 1 A 6, 74100 Iisalmi X 28/2 Arja Rytilahti, Ylä-Savon Kehittämisyhtiö Oy, Kankaankatu 1 A 6, 74100 Iisalmi X 29/2 Matti Puranen, yritysasiamies, Pielaveden kunta, 72400 Pielavesi 30/2 Pekka Iivanainen, toimitusjohtaja, Viitostien Ykköstilat Oy, Tietokatu 1, 73100 Lapinlahti 31/2 Reijo Keränen, Aluekehityssäätiö, Alamäentie 6 A, 74300 Sonkajärvi 32/2 Virpi Käyhkö, Aluekehityssäätiö, Alamäentie 6 A, 74300 Sonkajärvi 33/2 Ari Luttinen, Aluekehityssäätiö, Alamäentie 6 A, 74300 Sonkajärvi 34/2 Mika Repo, Aluekehityssäätiö, Alamäentie 6 A, 74300 Sonkajärvi 35/2 Ari Jääskeläinen, Aluekehityssäätiö, Alamäentie 6 A, 74300 Sonkajärvi 36/2 Pirjo Manninen, Kiuruveden kaupunki, Harjukatu 2, PL 28, 74701 Kiuruvesi 37/2 Terhi Majamaa, Naisyrittäjien lähtöruutu –hanke, Pohjolankatu 9 B, 74100 Iisalmi X 38/2 Riitta Topelius, Iisalmen kaupunki, PL 10, 74101 Iisalmi X 39/2 Saku Heikkinen, Iisalmen kaupunki, PL 10, 74101 Iisalmi X 40/2 Jouko Pennanen, toiminnanjohtaja, Ylä-Savon Talousalueen liitto, Kankaankatu 1 A 5, Iisalmi X 41/2 Veikko Tervonen, Oy Dvelco Consulting, Koivukuja 4, 74300 Sonkajärvi 42/2 Iiro Hirvensalo, Pohjois-Savon AMK, PL 72, 74101 Iisalmi X 43/2 Johanna Enqvist, Pohjois-Savon AMK, PL 72, 74101 Iisalmi X 44/2 Kauko Hirvonen, Kehitystaito Oy, Savonkatu 19 B, 74100 Iisalmi X 45/2 Martti Huttunen, Ylä-Savon Kirjanpito Oy, Kirkkopuistonkatu 17, 74100 Iisalmi X 46/2 Olavi Oikarinen, Asevelikatu 18, 74100 Iisalmi X 47/2 Mikko Rönkkö, Petterintie 2, 74200 Vieremä 48/2 Seppo Kumpulainen, Lukkarinkatu 25, Iisalmi X 49/2 Olavi Nissinen, Mäntyahontie 223, 71960 Lukkarila 50/2 Tomi Heimonen,Kauppatieteiden laitos, Kuopion yliopisto, PL 1627, 70211 Kuopio 3. Kuntapäättäjät (50) 1/3 Kaupunginjohtaja Martti Harju, PL 10, 74101 Iisalmi X 2/3 Valtuutettu, Eino Kärkkäinen, Lappeteläntie 136, 74550 Pörsänmäki X 3/3 Kaup. hall varapj., Ismo Partanen, Kuikankatu 1, 74120 Iisalmi X 4/3 Valtuuston pj. Markku Eestilä, Kivirannankuja 13 A, 74130 Iisalmi X 5/3 Valtuutettu Pirjo Rytkönen, Kevelinkuja 4, 74130 Iisalmi X 6/3 Valtuutettu, Juha Auvinen, Datainfo, Pohjolankatu 10, 74100 Iisalmi X 7/3 Valtuutettu Pertti Pitkänen, Ahmolantie 6, 74510 Peltosalmi X 8/3 Valtuutettu Heikki Hortling, Olvi Oy, Olvitie I-IV, 74100 Iisalmi X 9/3 Kaup.hall. jäsen Minna Oinonen, Riistakatu 35, 74100 Iisalmi, X 10/3 Kaup. hall. pj. Iivo Polvi, Ruustinnanpolku 6, 74120 Iisalmi X 11/3 Valtuutettu Jouni Toppinen, Rinnetie 4, 74170 Soinlahti, X   ACTA WASAENSIA 273 12/3 Kaup.hall. varapj. Seppo Kotilainen, Kirmantie 515, 73130 Taipale X 13/3 Valtuutettu Heidi Rönkkö, Päiviönkatu 13 A 9, 74100 Iisalmi, X 14/3 Tekninen johtaja Lauri Törönen, Iisalmen kaupunki, PL 10, 74101 Iisalmi, X 15/3 Valtuutettu Kauko Korolainen, Koskenranta 39, 74100 Iisalmi, X 16/3 Kunnanjohtaja Simo Mäkinen, Rutakontie 28, 74300 Sonkajärvi 17/3 Kunnanvaltuuston pj. Erkki Tuovinen, Akunkuja 3, 74300 Sonkajärvi 18/3 Kunnanhallituksen pj., yrittäjä Teuvo Partanen, Koivikkotie 5, 74340 Sukeva 19/3 Valtuutettu Hannele Eskelinen, Koivukuja 4, 74300 Sonkajärvi 20/3 Kunnanjohtaja Kari Virranta, Lapinlahden kunta, Asematie 4, 73100 Lapinlahti 21/3 Valtuuston pj. Ossi Martikainen, Kuopiontie 84, 73100 Lapinlahti 22/3 Kunnanhallituksen pj. Soili Kuosmanen, Saaristotie 433, 73100 Lapinlahti 23/3 Valtuuston vpj. Jorma Ruotsalainen, 73100 Lapinlahti 24/3 Kunnanjohtaja Juha Valkama, Pielaveden kunta, 72400 Pielavesi 25/3 Valtuuston pj. Elsi Katainen, Kaunisharjuntie 493, 72400 Pielavesi 26/3 Kunnanhall. pj. Timo Laukkanen, Laukkalantie 992, 72740 Laukkala 27/3 Valtuuston varapj. Kari Haring, Autiolahdentie 57, 72400 Pielavesi 28/3 Perusturvajohtaja Erkki Strömmer, Kiuruveden kaupunki, Pl 28, 74701 Kiuruvesi 29/3 Kaupunginhall. pj. Jouko Tenhunen, Pielavedentie 1331, 74630 Heinäkylä 30/3 Kaupunginhall. varapj. Eero Piippo, Laurintie 5, 74700 Kiuruvesi 31/3 Kaupunginvaltuuston pj. Eero Tikkanen, Sivulantie 80, 74700 Kiuruvesi 32/3 Kunnanjohtaja Heikki Airaksinen, Varpaisjärven kunta, PL 17, 73201 Varpaisjärvi 33/3 Kunnanhallituksen pj. Aune Koskela, Koivuniementie 16 as. 4, 73200 Varpaisjärvi 34/3 Kunnanvaltuuston pj Reino Miettinen, Olkimäentie 68, 73230 Syvärinpää 35/3 Kunnanvaltuuston varapj. Erkki Pekkarinen, Otramäentie 49, 73230 Syvärinpää 36/3 Kunnanjohtaja Ari Hukkanen, Vieremän kunta, 74200 Vieremä 37/3 Kunnahallituksen pj. Reijo Ahtonen, Riuttamäentie 711, 74200 Vieremä 38/3 Kunnanvaltuuston pj. Eveliina Vidgren, Kaarakkalantie 195, 74270 Kauppilanmäki 39/3 Kunnanvaltuuston varapj. Olavi Partanen, Myllyjärventie 17, 74200 Vieremä 40/3 Kunnanjohtaja Eero Ryhänen, Keiteleen kunta, 72600 Keitele 41/3 Kunnanvaltuuston pj. Kaisa Raatikainen, Villentie 16, 72600 Keitele 42/3 Kunnanvaltuuston varapj. Pekka Savolainen, Viitasaarentie 472, 72600 Keitele 43/3 Valtuutettu Paavo Huuskonen, Lammintie 213 A, 72310 Niinivesi 44/3 Kaupunginhallituksen jäsen Pirkko Rytkönen, Laidinmäentie 109, 74100 Iisalmi, X 45/3 Valtuuston varapj. Heikki Nousiainen, Kirkkosaarentie 407, 72400 Pielavesi 46/3 Kaupunginhallituksen jäsen Leena Vaarasuo, Sahintie 495, 74100 Iisalmi, X 47/3 Valtuutettu Helena Koivunurmi, Niskalanniementie 286, 74700 Kiuruvesi 48/3 Kaupunginhallituksen jäsen, Pirjo Laitinen, Siikaniementie 12 A, 74100 Iisalmi, X 49/3 Terho Vuorela, Iisalmen kaupunki, PL 10, 74101 Iisalmi, X 50/3 Esa Laukkanen, Iisalmen kaupunki, PL 10, 74101 Iisalmi, X 274  ACTA WASAENSIA Asko Saatsi Iisalmi 7.11.2003 Kotipolku 7 74100 Iisalmi Hyvä Vastaanottaja, Pyydän Sinua arvioimaan yritystoiminnan menestystekijöitä. Kysely liittyy opintoihini, joiden tavoitteena on kauppatieteiden tohtorin arvo Vaasan yliopistossa. Tutkimuksen nimenä on ”Teollisuuspuistoista metaklusteriksi”, ja siinä tarkastellaan yritystoiminnan menestystekijöitä. Suoritin kyselyn 1. vaiheen Ylä-Savossa syksyllä 2002, jonka perusteella olen karsinut ja luokitellut yritystoiminnan menestystekijöitä uudelleen. Kyselyssä oli mukana 151 menestystekijää ja nyt niitä on vain 50. Menestystekijöihin on lisätty uusia asioita, joita olen löytänyt tutkimukseni edetessä. Tämä toinen kysely on suunnattu Ylä-Savossa 200 yrittäjälle ja yritysjohtajalle, elinkei- notoimijalle ja kuntapäättäjälle. Kyselyn tarkoituksena on löytää tärkeimmät menestys- tekijät. Mikäli Sinulla on kysyttävää, niin ota yhteyttä vaikkapa sähköpostilla asko.saatsi@iisalmi.fi tai puhelimella 0400-203837. Toivon, että vastaat kyselyyn. Mitä useamman vastauksen saan, sitä parempia malleja meillä on mahdollista tuottaa yritysten ja kuntien käyttöön erityisesti yritysten yhteis- työn kehittämistä ajatellen. Palautathan kyselyn oheisessa valmiissa maksetussa kuoressa viimeistään 5.12.2003. Vastaukset käsitellään luottamuksellisesti, mutta taustamuuttujatietoja varten vastaus- kuoret on identifioitu. Tärkein taustamuuttuja on luokka, johon olen Sinut ennalta sijoit- tanut lomakkeen yläreunassa. Käytetyt luokat ovat: yrittäjä tai yritysjohtaja, elinkeino- toimija tai kuntapäättäjä. Kiitos Sinulle jo etukäteen arvokkaista näkemyksistäsi. Ystävällisin terveisin, Asko Saatsi   ACTA WASAENSIA 275 TESTIN KYSELYLOMAKE 2 Luokka: ____________ YRITYKSEN, YRITYSJOUKON JA KUNTASEUDUN MENESTYSTEKIJÄT Kyselyssä on yrityksen, yhteistyötä tekevän yritysjoukon (= klusterin) ja kuntaseudun (= joukko kuntia, joiden yritykset tekevät yhteistyötä) menestystä selittäviä tekijöitä. Pyydän Sinua nyt arvioimaan tekijöitä Ylä-Savon näkökulmasta. Ajattele yrityksenä keskimää- räistä yläsavolaista yritystä, yritysjoukkona keskimääräistä yläsavolaista yhteistyötä tekevää yritysjoukkoa ja kuntaseutuna yläsavolaisia kuntia, joiden yritykset tekevät yhteistyötä. Arvioi tekijän merkitys menestyksen selittäjänä seuraavasti: 1. Yrityksen menestystekijät Yrityksen tuottavuus 1 2 3 4 5 6 7 Yrityksen johtamistapa 1 2 3 4 5 6 7 Yrityksen tuotteet 1 2 3 4 5 6 7 Työvoiman henkinen laatu 1 2 3 4 5 6 7 Yrityksen imago 1 2 3 4 5 6 7 Omistajien sitoutuminen 1 2 3 4 5 6 7 Työvoiman saatavuus 1 2 3 4 5 6 7 Yrityksen luotettavuus 1 2 3 4 5 6 7 Yrityksen jatkuva kehittäminen 1 2 3 4 5 6 7 Yritys hoitaa velvoitteensa hyvin 1 2 3 4 5 6 7 Yritysjohdon kyvykkyys 1 2 3 4 5 6 7 Yrityksessä vallitseva henki ja ilmapiiri 1 2 3 4 5 6 7 Yritykseen voi luottaa 1 2 3 4 5 6 7 Yrityksen asiakasläheisyys 1 2 3 4 5 6 7 Yrityksen toiminnallinen tehokkuus 1 2 3 4 5 6 7 Raaka-aineiden laatu 1 2 3 4 5 6 7 Työvoiman pysyvyys 1 2 3 4 5 6 7 Yrityksen visionäärisyys 1 2 3 4 5 6 7 Omistajien oma taloud. sitoutuminen 1 2 3 4 5 6 7 Yrittäjän/johdon elämänasenne 1 2 3 4 5 6 7 Kunta kohtelee yrittäjiä tasapuolisesti 1 2 3 4 5 6 7 Yrityksen arvo 1 2 3 4 5 6 7 Teknologian taso 1 2 3 4 5 6 7 Yrityksen kilpailuetu markkinoilla 1 2 3 4 5 6 7 Raaka-aineiden hinta 1 2 3 4 5 6 7 1 = ei juuri merkitystä 2 = pieni merkitys 3 = pienehkö merkitys 4 = ei pieni eikä suuri merkitys 5 = jonkunlainen merkitys 6 = suuri merkitys 7 = erittäin suuri merkitys 276  ACTA WASAENSIA Asiakasuskollisuus 1 2 3 4 5 6 7 Seudun elinvoimaisuus 1 2 3 4 5 6 7 Yrityksen resurssien joustavuus 1 2 3 4 5 6 7 Tieto kulkee 1 2 3 4 5 6 7 Yrityksen omistuksella on kasvot 1 2 3 4 5 6 7 Työvoiman koulutustaso 1 2 3 4 5 6 7 Yrityksessä on sellaista ammattillista tietoa, jota ei voi pukea sanoiksi 1 2 3 4 5 6 7 Raaka-aineiden saatavuus 1 2 3 4 5 6 7 Kunnan päivähoito ja koulut 1 2 3 4 5 6 7 Yrityksessä on selkeä työnjako 1 2 3 4 5 6 7 Innovaatioiden määrä yrityksessä 1 2 3 4 5 6 7 Yrittäjähenki 1 2 3 4 5 6 7 Yrityksen jatkuva kehittäminen 1 2 3 4 5 6 7 Yrityksen uusiutumiskyky 1 2 3 4 5 6 7 Yrityksen avainhenkilöt 1 2 3 4 5 6 7 Johtajan kyky luoda henkeä 1 2 3 4 5 6 7 Voimakas ja karismaattinen johtaja 1 2 3 4 5 6 7 Muiden menestyminen kannustaa myös minua yrittämään 1 2 3 4 5 6 7 Näyttämisen halu savolaisen saamattomuuden keskellä 1 2 3 4 5 6 7 Hyvä tuuri 1 2 3 4 5 6 7  Kyky tuottaa asiakkaalle elämyksiä 1 2 3 4 5 6 7 Kyky hankkia, välittää ja jakaa tietoa yhteistyöyritysten kanssa 1 2 3 4 5 6 7 Kyky levittää tarinoita ja kertomuksia 1 2 3 4 5 6 7 Seudulla on ”henkinen” johtotiimi tai karismaattinen johtaja 1 2 3 4 5 6 7 Seudulla on hyvä ja monipuolinen toimialamix 1 2 3 4 5 6 7 Nimeä 3 kaikkein tärkeintä tekijää, jotka selittävät yrityksen menestystä: 1. ____________________________________ 2. ____________________________________ 3. ____________________________________  Voit kirjoittaa tähän vapaasti kommentteja:   1 = ei juuri merkitystä 2 = pieni merkitys 3 = pienehkö merkitys 4 = ei pieni eikä suuri merkitys 5 = jonkunlainen merkitys 6 = suuri merkitys 7 = erittäin suuri merkitys   ACTA WASAENSIA 277   2. Yritysjoukon menestystekijät: Yritysjoukon tuottavuus 1 2 3 4 5 6 7 Yritysjoukon johtamistapa 1 2 3 4 5 6 7 Yritysjoukon tuotteet 1 2 3 4 5 6 7 Työvoiman henkinen laatu 1 2 3 4 5 6 7 Yritysjoukon imago 1 2 3 4 5 6 7 Omistajien sitoutuminen 1 2 3 4 5 6 7 Työvoiman saatavuus 1 2 3 4 5 6 7 Yritysjoukon luotettavuus 1 2 3 4 5 6 7 Yritysjoukon jatkuva kehittäminen 1 2 3 4 5 6 7 Yritysjoukko hoitaa velvoitteensa hyvin 1 2 3 4 5 6 7 Yritysjoukon johtajien kyvykkyys 1 2 3 4 5 6 7 Yritysjoukossa vallitseva henki ja ilmapiiri 1 2 3 4 5 6 7 Yritysjoukkoon voi luottaa 1 2 3 4 5 6 7 Yritysjoukon asiakasläheisyys 1 2 3 4 5 6 7 Yritysjoukon toiminnallinen tehokkuus 1 2 3 4 5 6 7 Raaka-aineiden laatu 1 2 3 4 5 6 7 Työvoiman pysyvyys 1 2 3 4 5 6 7 Yritysjoukon visionäärisyys 1 2 3 4 5 6 7 Omistajien oma taloud. sitoutuminen 1 2 3 4 5 6 7 Yrittäjien/johtajien elämänasenne 1 2 3 4 5 6 7 Kunta kohtelee yrittäjiä tasapuolisesti 1 2 3 4 5 6 7 Yritysjoukon arvo 1 2 3 4 5 6 7 Teknologian taso 1 2 3 4 5 6 7 Yritysjoukon kilpailuetu markkinoilla 1 2 3 4 5 6 7 Raaka-aineiden hinta 1 2 3 4 5 6 7 Asiakasuskollisuus 1 2 3 4 5 6 7 Seudun elinvoimaisuus 1 2 3 4 5 6 7 Yritysjoukon resurssien joustavuus 1 2 3 4 5 6 7 Tieto kulkee yritysjoukon sisällä 1 2 3 4 5 6 7 Yritysjoukon omistuksella on kasvot 1 2 3 4 5 6 7 Työvoiman koulutustaso 1 2 3 4 5 6 7 Yritysjoukossa on sellaista ammattillista tietoa, jota ei voi pukea sanoiksi 1 2 3 4 5 6 7 Raaka-aineiden saatavuus 1 2 3 4 5 6 7 Kunnan päivähoito ja koulut 1 2 3 4 5 6 7 Yritysjoukossa on selkeä työnjako 1 2 3 4 5 6 7 1 = ei juuri merkitystä 2 = pieni merkitys 3 = pienehkö merkitys 4 = ei pieni eikä suuri merkitys 5 = jonkunlainen merkitys 6 = suuri merkitys 7 = erittäin suuri merkitys 278  ACTA WASAENSIA Innovaatioiden määrä yritysjoukossa 1 2 3 4 5 6 7 Yrittäjähenki yritysjoukossa 1 2 3 4 5 6 7 Yritysjoukon jatkuva kehittäminen 1 2 3 4 5 6 7 Yritysjoukon uusiutumiskyky 1 2 3 4 5 6 7 Yritysjoukon avainhenkilöt 1 2 3 4 5 6 7 Johtajien kyky luoda henkeä 1 2 3 4 5 6 7 Voimakkaat ja karismaattiset johtajat 1 2 3 4 5 6 7 Muiden menestyminen kannustaa myös meitä yrittämään 1 2 3 4 5 6 7 Näyttämisen halu savolaisen saamattomuuden keskellä 1 2 3 4 5 6 7 Hyvä tuuri 1 2 3 4 5 6 7  Kyky tuottaa asiakkaille elämyksiä 1 2 3 4 5 6 7 Kyky hankkia, välittää ja jakaa tietoa yhteistyöyritysten kanssa 1 2 3 4 5 6 7 Kyky levittää tarinoita ja kertomuksia 1 2 3 4 5 6 7 Seudulla on ”henkinen” johtotiimi tai karismaattinen johtaja 1 2 3 4 5 6 7 Seudulla on hyvä ja monipuolinen toimialamix 1 2 3 4 5 6 7 Nimeä 3 kaikkein tärkeintä tekijää, jotka selittävät yhteistyötä tekevän yritysjoukon menestystä: 1. ___________________________________ 2. ___________________________________ 3. ___________________________________ Voit kirjoittaa tähän vapaasti kommentteja: 1 = ei juuri merkitystä 2 = pieni merkitys 3 = pienehkö merkitys 4 = ei pieni eikä suuri merkitys 5 = jonkunlainen merkitys 6 = suuri merkitys 7 = erittäin suuri merkitys   ACTA WASAENSIA 279 3. Kuntaseudun menestystekijät: Alueen kuntien tuottavuus 1 2 3 4 5 6 7 Alueen kuntien johtamistapa 1 2 3 4 5 6 7 Alueen kuntien tuotteet ja palvelut 1 2 3 4 5 6 7 Työvoiman henkinen laatu 1 2 3 4 5 6 7 Alueen kuntien imago 1 2 3 4 5 6 7 Kuntalaisten sitoutuminen omaan alueeseen 1 2 3 4 5 6 7 Työvoiman saatavuus 1 2 3 4 5 6 7 Alueen kuntien luotettavuus 1 2 3 4 5 6 7 Alueen kuntien jatkuva kehittäminen 1 2 3 4 5 6 7 Alueen kunnat hoitavat velvoitteensa hyvin 1 2 3 4 5 6 7 Kunnanjohtajien kyvykkyys 1 2 3 4 5 6 7 Alueen kunnissa vallitseva henki ja ilmapiiri 1 2 3 4 5 6 7 Alueen kuntiin voi luottaa 1 2 3 4 5 6 7 Alueen kuntien asiakasläheisyys 1 2 3 4 5 6 7 Alueen kuntien toiminnallinen tehokkuus 1 2 3 4 5 6 7 Kunnan työntekijöiden osaaminen 1 2 3 4 5 6 7 Työvoiman pysyvyys 1 2 3 4 5 6 7 Alueen kuntien visionäärisyys 1 2 3 4 5 6 7 Kuntalaisten taloudellinen sitoutuminen omaan kuntaansa 1 2 3 4 5 6 7 Kunnanjohtajien elämänasenne 1 2 3 4 5 6 7 Alueen kunnat kohtelevat yrittäjiä tasapuolisesti 1 2 3 4 5 6 7 Alueen kuntien varallisuus 1 2 3 4 5 6 7 Alueen kuntien palvelutuotannon taso 1 2 3 4 5 6 7 Kuntien kilpailukyky verrattuna muihin seutuihin 1 2 3 4 5 6 7 Kuntien ostopalvelujen hinta 1 2 3 4 5 6 7 Asukkaiden kuntauskollisuus 1 2 3 4 5 6 7 Seudun elinvoimaisuus 1 2 3 4 5 6 7 Kuntien resurssien joustavuus 1 2 3 4 5 6 7 Tieto kulkee kuntien välillä 1 2 3 4 5 6 7 Kuntien luottamiesjohdolla ”on kasvot” 1 2 3 4 5 6 7 Kuntien virkamiesten koulutustaso 1 2 3 4 5 6 7 Virkamiehillä on sellaista ammattillista tietoa, jota ei voi pukea sanoiksi 1 2 3 4 5 6 7 Raaka-aineiden saatavuus 1 2 3 4 5 6 7 Kunnan päivähoito ja koulut 1 2 3 4 5 6 7 Kuntien välillä on selkeä työnjako 1 2 3 4 5 6 7 1 = ei juuri merkitystä 2 = pieni merkitys 3 = pienehkö merkitys 4 = ei pieni eikä suuri merkitys 5 = jonkunlainen merkitys 6 = suuri merkitys 7 = erittäin suuri merkitys 280  ACTA WASAENSIA Innovaatioiden määrä kunnissa 1 2 3 4 5 6 7 Hyvä palveluhenki ja –asenne kunnissa 1 2 3 4 5 6 7 Kuntien jatkuva kehittäminen 1 2 3 4 5 6 7 Kuntien uusiutumiskyky 1 2 3 4 5 6 7 Kuntien avainvirkamiehet 1 2 3 4 5 6 7 Kuntajohtajien kyky luoda henkeä 1 2 3 4 5 6 7 Voimakkaat ja karismaattiset kuntajohtajat 1 2 3 4 5 6 7 Muiden kuntien menestyminen kannustaa myös meitä yrittämään 1 2 3 4 5 6 7 Näyttämisen halu savolaisen saamattomuuden keskellä 1 2 3 4 5 6 7 Hyvä tuuri 1 2 3 4 5 6 7  Kyky tuottaa kuntalaisille elämyksiä 1 2 3 4 5 6 7 Kyky hankkia, välittää ja jakaa tietoa yhteistyökuntien kanssa 1 2 3 4 5 6 7 Kyky levittää tarinoita ja kertomuksia 1 2 3 4 5 6 7 Seudulla on ”henkinen” johtotiimi tai karismaattinen johtaja 1 2 3 4 5 6 7 Seudulla on hyvä ja monipuolinen toimialamix 1 2 3 4 5 6 7 Nimeä 3 kaikkein tärkeintä tekijää, jotka selittävät kuntaseudun menestystä: 1. _________________________________ 2. _________________________________ 3. _________________________________ Voit kirjoittaa tähän vapaasti kommentteja: 1 = ei juuri merkitystä 2 = pieni merkitys 3 = pienehkö merkitys 4 = ei pieni eikä suuri merkitys 5 = jonkunlainen merkitys 6 = suuri merkitys 7 = erittäin suuri merkitys   ACTA WASAENSIA 281 LIITE  3:  IMPLEMENTAATIO:  ESIMERKKISEUDUN  MEGAKLUSTERIT  TUTKIMUSTULOSTEN JA TEHTYJEN JOHTOPÄÄTÖSTEN MUKAAN    Tässä liitteessä on kuvattu tarkemmin kuviossa 23 esitetyt Iisalmen seudun me‐ gaklusteriaihiot tutkimuksessa luotujen kriteerien perusteella.    1. Puumegaklusteri    Puumegaklusteri on eräs  lupaava toimiala Ylä‐Savossa, koska alueella on kehitetty  in‐ novaatioita (esim. Hännisen puhe 2000). Mahdollisia klusterin osia ja tuotteita ovat:  puun hajotus alkuaineiksi = eheysvaatimus  puunjalostuksen koneet = kytkentä nykyvahvuuteen  pieniläpimittaisen puun ”nokioiminen” arvopuuksi = kytkentä alkutuotantoon  puun modifiointi ja profilointi = uusi kriittinen osaamisalue  elastisuus (kuten muovin ja metallin käsittely)  komposiittipuu (esimerkiksi puun ja kipsin yhdistäminen)  kombinaatioratkaisut, jotta voitetaan puun substituutit  puureseptiikan hallinta tietotekninen haaste = vaativa tietotekninen osio  eteeriset  öljyt,  tärpätti,  grillihiilen  valmistus,  terva,  tisleet,  puu  kosteissa  paikoissa  (esimerkiksi lavuaarit, pesuhuoneet, vrt. veneenrakennus)    Uusia tuotteita: Klusteri valmistaa puusta erilaisia lopputuotteita: huonekaluja, raken‐ tamisen komponentteja,  sisustamisen  tuotteita,  terveysvaikutteisia  sisustustarvikkeita,  puusta  puristettavia  tai  uutettavia  nesteitä  ja  tisleitä  sekä  ergonomisia  huonekaluja.  Kotimaisen puun terveysvaikutukset pyritään maksimoimaan: puu on hygieeninen ma‐ teriaali esimerkiksi keittiössä. Puutavaramarkkinat kasvavat, koska Euroopan Unionin  itälaajeneminen tulee vilkastuttamaan rakennustoimintaa.    Jalostusarvon nosto: Jalostusarvoa nostetaan kertaluokilla, ei prosenteilla. Puu hyödyn‐ netään kokonaisvaltaisesti niin,  että kaikki aineosat käytetään yhä  tarkemmin hyväksi  ekologisin  menetelmin.  Raaka‐aine  hyödynnetään  monipuolisemmin  ja  tarkemmin.  Esimerkiksi yhdestä kiintokuutiometristä hukkapuuta saadaan 120‐190 kiloa hiiltä sekä  tisleenä tervaa  ja tärpättiä. Kivihiili  ja ulkomaiset grillihiilet voidaan korvata kotimai‐ sella puuhiilellä. Näin hukkapuulle saadaan korkea  jalostusarvoa,  joka vastaa hyvälaa‐ tuisen  sahatavaran yksikköhintaa. Lämpökäsittely  ja puristaminen puolestaan  kaksin‐ kertaistavat sahatavaran jalostusarvon. (esim. Hänninen 2000 suull.)    Puunjalostuksessa otetaan käyttöön uusia menetelmiä: puun profilointi, valssaus, sätei‐ lytys, öljyssä keittäminen ja komposiittituotteiden valmistus. Puuta voidaan esimerkiksi  marmoroida tai sekoittaa muoviin. Tuotteilla on uusia, perinteisistä poikkeavia, ominai‐ 282  ACTA WASAENSIA suuksia kuten väri, kovuus, kosteuden kesto, suoruus  ja komposiittien etuja kuten  lu‐ juus. Puusta voidaan myös valmistaa erilaisia sekoitepolttoaineita ja polttonesteitä.  Puun pinnan kovuutta voidaan parantaa kuumentamalla  ja puristamalla  puuta. Kun puuta kuumennetaan, niin sen fysiologiset  liima‐aineet sula‐ vat osittain. Tämän jälkeen puu voidaan ’liimata’ pinnaltaan kovemmaksi  puristamalla sitä. Puristuksessa puun tiheys ja lujuus kasvavat. Kuusen,  männyn  ja  koivun  kovuus  saadaan  tammen veroiseksi  ja  taivutuslujuus  kaksinkertaistuu. (http://www.teknopuu.fi 6.2.2002)    Jalostusarvo nousee myös  siksi,  että metsät kannattaa harventaa  ja näin  jäljelle  jäävä  puusto järeytyy tukeiksi. Pieniläpimittaisiakin puita voidaan sahata taloudellisesti, kos‐ ka saheita voidaan oikaista puristamalla. Pienpuun  laatu on  tasaista, koska haitallista  ydinpuuta on muodostunut vielä vähän. Tähteet, kuori ja pätkät voidaan polttaa ener‐ giaksi,  jolla  voidaan  puolestaan  tehdä  lämpökäsittelyä.  Puuta  voidaan myös  käyttää  sekoitepolttoaineen osana. Palamistuotteena syntyvä tuhka voidaan betonoida ja käyttää  esimerkiksi vähän pilaantuneiden maiden kanssa tonttien pohjaamiseen.    Kestävyyden  periaate:  Puuklusterissa  kestävyyden  periaatteet  voidaan  maksimoida.  Teoriassa  puun  hajottamisessa  vain  vesihöyry  hukataan.  Hiilidioksidi  voidaan  sitoa  pitkiksi  ajoiksi  pitkäikäisiin  puutuotteisiin, mikä  on  parempi  hiilen  sitomistapa  kuin  vanhan metsän säilyttäminen. Kun muodostuu yksi kilo puuainesta, niin silloin sitou‐ tuu kaksi kiloa hiilidioksidia kiinteään muotoon.    Tapa  toimia: Raaka‐aineen kulkua ohjataan  logistisesti kannolta asiakkaalle. Klusterin  oivallus on uusteollinen tuotantotapa, jossa tuotanto on verkottunutta ja toimii samoin  kuin metalli‐ ja elektroniikkatoimialat toimivat eli hajautetun tuotantomallin mukaises‐ ti. Tuotanto on imuohjattua eli valmistetaan vain asiakkaan tilaamia tuotteita. Tuotan‐ non yhteisen volyymin tulee olla suuri, koska ostajat ovat ketjuuntuneet suuriksi yksi‐ köiksi.  Puun  lämpökäsittelyssä  ja  puristuksessa  raaka‐aineen  läpimenoaika  lyhenee  murto‐osaan verrattuna kuivaamoiden käyttöön.      2. Energiamegaklusteri    Energiamegaklusteri on todennäköinen Ylä‐Savossa, koska useassa kunnassa on lämpö‐ kattiloita tai niiden oheislaitteita valmistavia yrityksiä. (esim. Ylä‐Savon Kehittämisyhtiö  Oy 2003) Mahdollisia klusterin osia ja tuotteita ovat:  vain vesihöyry hukkaan = eheysvaatimus  uunien suunnittelu ja valmistus = kytkentä nykyvahvuuteen  sähkön ja lämmön tuotto: polttokennot ja häkäpöntöt    ACTA WASAENSIA 283 polttoainetuotanto = kytkentä alkutuotantoon  keraamiset osat, korkea lämpötila = uusi kriittinen osaamisalue  portaaton kapasiteetin säätö = vaativa tietotekninen osio  puhdas palaminen    Uusia  tuotteita: Sähkön  ja  lämmön yhteistuotanto on mahdollista myös pienissä yksi‐ köissä. Uusia  tuotteita ovat polttoainesekoitukset,  joissa on mukana myös uusioraaka‐ aineita.  Kaatopaikkakaasujen  hyödyntäminen  on  mahdollista  lähellä  sijaitsevien  uu‐ sioraaka‐ainetehtaiden lämmityksessä.    Jalostusarvon nosto: Kalliita kattiloita, joissa portaaton kapasiteetin säätö ja etäohjaus‐ mahdollisuus. Polttoaineen toimitus ja lämpölaitoksen valvonta palveluna. Kokonaisuus  tarjoaa työtä ja tuloja maaseudulle, jossa maatalouden konekanta on vajaassa ja epäta‐ saisessa käytössä eri vuodenaikoina.    Kestävyyden periaate: Puhtaampi palaminen  keraamisten osien, monivaiheisen polton  ja nopean uudelleen syttymisen avulla. Puuta poltettaessa hiili on ns. lyhyessä kierrossa  verrattuna  esimerkiksi kivihiilen, maakaasun  tai öljyn polttoon. Vain vesihöyry huka‐ taan poltossa. Monivaiheinen poltto: esimerkiksi hiilen poltto vastaa puun polton toista  vaihetta.    Tapa  toimia: Valmistetaan  korkean  polttolämpötilan  kattiloita,  joissa  voidaan  polttaa  myös  jätteitä.  Sähkön  ja  lämmön  tuotanto  yhdistetään  polttokennotekniikalla  myös  pientaloissa. Käytetään  sekoitepolttoaineita  ‐  cocktaileja  ‐,  joissa  on mukana  korkean  energia‐arvon fragmentteja kuten muoveja ja rasvoja.      3. Ympäristömegaklusteri    Ympäristömegaklusteri on potentiaalinen klusteri Ylä‐Savossa, koska edellytykset siihen  ovat  hyvät  vahvan metalliteollisuuden  ansiosta. Myös  Ylä‐Savon  aluekeskusohjelma  näkee  tämän  klusterin mahdollisena.  (Ylä‐Savon Talousalueen Liitto  r.y. 2001) Mah‐ dollisia klusterin osia ja tuotteita ovat:  jätteen ja sivuainevirtojen esikäsittely, jatkojalostus ja loppusijoitus  kompostorien ja puhdistusrumpujen valmistus  uusioraaka‐aineiden käyttö = eheysvaatimus  kone‐ ja laitevalmistus = kytkentä nykyvahvuuteen  energian tuotanto = kytkentä alkutuotantoon  komposiittituotteet = uusi kriittinen osaamisalue  (esimerkiksi keräysmuovin ja ‐puun yhdistäminen)  284  ACTA WASAENSIA seurantamittaukset = vaativa tietotekninen osio  vienti Itä‐Euroopan maihin    Uusia  tuotteita: Koneet  ja  laitteet,  joilla  on  globaalit markkinat. Uusioraaka‐aineista  valmistetut komposiittituotteet ja uusiotuotteet. Seuranta‐ ja mittausmenetelmät. Älyk‐ käät tontit. Teiden ja tonttien pohjustaminen. Keinopötsit ja älykompostorit.    Jalostusarvon nosto: Materiaalien kierrätys,  erottelu  ja uusiokäyttö. Kone‐  ja  laiteval‐ mistus, kalliit hajottajabakteerikannat. Kalliit menetelmät  solujen  linkouksessa  ja kos‐ teuden vähentämisessä, kiihdytetyt hajottamisprosessit.    Kestävyyden periaate: Materiaalien lajittelu ja uusiokäyttö tehokkaasti teollisina proses‐ seina tarkoitukseen varatulla alueella.    Tapa toimia: Valmistetaan ympäristötekniikan koneita ja kehitetään testattuja prosesse‐ ja  ja  käsittelymenetelmiä. Tuotteita  ja  palveluja myydään  tuleviin  Itä‐Euroopan EU‐ jäsenvaltioihin. Luodaan ympäristötoimialalle varattuja teollisuuspuistoja kuten Pelto‐ mäen ympäristöyrityspuisto Iisalmessa.      4. Ajoneuvomegaklusteri    Haastattelemani Sarvelan (2003) mukaan mahdollinen megaklusteri Iisalmen seudulla  on  ajoneuvomegaklusteri,  joka  voisi  valmistaa  ympäristöystävällisiä, matalia,  vaihto‐ alustaisia kuljetusjärjestelmiä, jotka integroituvat osaksi kansainvälisiä ja standardoitu‐ ja järjestelmiä. Mahdollisia klusterin osia ja tuotteita ovat:  konttiajoneuvot ja vaihtoalustaiset kuljetusjärjestelmät  kevyet ja kapeat ajoneuvot ahtaisiin kaupunkeihin  autojen ja traktoreiden välille sijoittuvat hyötykoneet  amfibiokykyiset ajoneuvot  käyttää vähän tavanomaisia polttoaineita = eheysvaatimus  kone‐ ja laitevalmistus = kytkentä nykyvahvuuteen  metsätalouteen sekä elintarviketeollisuuteen = kytkentä alkutuotantoon  käyttövoimanlähteisiin liittyvät asiat = uusi kriittinen osaamisalue  polttoainetta säästävä elektroniikka = vaativa tietotekninen osio  moduloitu kuljetusjärjestelmä, joka  sopii maa‐ ja metsätalouteen    Uusia tuotteita: Modulaariset kuljetusratkaisut, amfibiokykyiset ajoneuvot, kapeat, ka‐ tetut ajoneuvot eli ultra narrows vehicles, vuokrattavat kontit ja citykonttitraktorit.      ACTA WASAENSIA 285 Jalostusarvon nosto: Monikäyttöisyys, moottori  ja hallimo ei seiso spesiaalisovelluksis‐ sa, hyvä muotoilu, polttoainetta säästävä ja kuljetuskapasiteettiä lisäävä keveys.    Kestävyyden periaate: Materiaalin  säästö  rakenteissa  ja  josta  säästöpolttoaineen kulu‐ tuksessa. Hybridiajoneuvo  säästää  energiaa,  koska  osa  sen  energiasta voidaan  tuottaa  suuremmassa yksikössä kuten sähkövoimalassa. Esimerkiksi vuokraamossa on yksi auto  ja 10 konttia, kun perinteinen ratkaisu on 10 autoa.    Tapa  toimia:  Käytetään  valmistuspartnereita  palkallisesti  ja  ketjuunnutaan  jopa  yli  mantereiden, koska moduulikuljetusjärjestelmän osat kuten kontit ovat logistisesti epä‐ edullisia valmistaa harvoissa paikoissa. Tämä siksi, että niissä on matala jalostusaste ja  suuri tilavuus.      5. Luontomegaklusteri    Luontomatkailuun, luomuruokaan, elämyksiin ja maaseutuun liittyvä klusteri on myös  mahdollinen. Esimerkiksi voidaan ottaa Larnemaa, Ritvos ja Hedenström (2001:43):  ”Iisalmen kaupunginjohtaja Martti Harju haluaa uskoa miesten visioihin.  Kaupunki on pääomistaja teollisuuskylässä, jonne Riistaportille on sanee‐ rattu viimeisten EU‐normien mukaiset toimitilat. Siellä riista käsitellään  ja pakataan asiantuntevasti. Sitä raakakypsennetään vakuumissa 2 celsi‐ usasteen  lämmössä niin  kauan,  että  liha murentuu. Sen  jälkeen  tuotteet  pakastetaan tuulitunnelissa 50‐60 miinusasteen  lämpötilassa. Lihojen ra‐ kenne säilyy hyvänä. Riistaportti käsittelee vuodessa mm. 5 000 kiloa hir‐ veä, 2 000 kiloa poroa, jäniksiä 3 000, kyyhkyjä 2 000 ja sorsia 4 000 kap‐ paletta. Herkkutatteja kerättiin 2 000 kiloa, kantarellia 1 500 kiloa ja huh‐ tasieniäkin 250  kiloa. Kaupunki  aikoo  jatkossakin  olla mukana  riistakes‐ kuksen kehittämisessä”.    Sittemmin iisalmelainen Riistaportti Oy on tehnyt konkurssin, mutta visio luomuruo‐ asta elää erityisesti Kiuruvedellä, joka onkin  julistautunut  luomu‐suomen pääkaupun‐ giksi. Myös matkailu voi löytää uuden suunnan ruoan, puhtaan luonnon ja elämysten  yhdistelmästä. Ylä‐Savon seutukuntakuvatutkimuksessa on havaittu myös matkailun ja  maaseudun yhdistämisen potentiaali:  ”Merkittävä  tulos  on  se,  että  lähes  puolet muualla  Suomessa  asuvista  henkilöistä  kokee Ylä‐Savon mielenkiintoisena matkailukohteena. Sen  si‐ jaan  yläsavolaisista  alle  20  %  arvostaa  omaa  aluettaan  kiinnostavana  matkailukohteena.  Vaikka  vastaajien  näkökulma  kysymykseen  on  erilai‐ nen,  tulos  kuvaa  osaltaan  sitä,  että  yläsavolaiset  eivät  kaikilta  osin  näe  286  ACTA WASAENSIA oman  alueensa  matkailullista  vetovoimaisuutta  ja  kiinnostavuutta.”  (ASM‐Tutkimus Oy 2003:9)    Mahdollisia klusterin osia ja tuotteita ovat:  elämykset (experience production)  karjaan perustuva maatalous  luomuruoka ja riista, ruoanlaittokurssit  maatilamatkailu Keski‐Euroopan tapaan  terveyselintarvikkeet kansanperinteen pohjalta  luontoon liittyvät massatapahtumat kuten suunnistus‐ ja retkeilytapahtumat  retkeilyyn liittyvien laitteiden ja varusteiden valmistus ja myynti  luonto‐GIS –tietojärjestelmät  jalostusasteen nosto luontoa tuhlaamatta = eheysvaatimus  maaseudun majoituskapasiteetti = kytkentä nykyvahvuuteen  maaseudun infraan perustuva tuotanto = kytkentä alkutuotantoon  matkailun uuden konseptin luominen = uusi kriittinen osaamisalue  positiivisen paikkatiedon myynti = vaativa tietotekninen osio    Uusia tuotteita: Maatilalomat, elämysmatkat, huumorimatkailu, riistan keräily ja väli‐ tys, luomuruoat, rennot kesätapahtumat, ruoanvalmistuskurssit, metsästys‐, kala‐, sie‐ ni‐ ja marjaretket ja rapusafarit. Teollisuus, joka liittyy outdoor ‐aktiviteetteihin kuten  retkeilyväline‐ ja harrastustarviketuotanto.    Jalostusarvon nosto: Elämyksen  liittäminen palvelupakettiin,  jolloin saadaan syvä vai‐ kutus asiakkaaseen  ja hän maksaa  jatkuvasti  tyytyväisenä korkean hinnan palveluista.  Experience  production  –konsepti,  jossa  asiakas  maksaa  kokonaisuudesta.  Tämä  olisi  uudenlainen sovellus matkailusta.    Kestävyyden periaate: Hyödynnetään  jo  olevaa maaseudun  infrastruktuuria  kulkuyh‐ teyksineen, majoitustiloineen  ja matkailuyrittäjineen.  Puhdas  ruoka  ei  tuhoa  käyttä‐ jäänsä, ja geenimanipulointiin suhtaudutaan kielteisesti.    Tapa toimia: Asiakkaalle tarjotaan elämyksiä ja paketteja, johon liittyä ulkoilua, rentoja  tapahtumia luonnossa, ruoanlaittoa, majoittumista maaseudulla, seikkailuja, elämyksiä  sekä terveystietoutta. Tästä muodostuu kokonaisuus, joka luo maaseudulle uudentyyp‐ pisen kyläyrittäjyyden profiilin.