3LE V Ó N LE V Ó N Maahanmuuttajat ovat pääosin asettuneet asumaan kaupunkeihin, mutta maahanmuuttajia asuu myös maaseudulla. Maahanmuuttajien määrä maaseudulla on tällä hetkellä keskimääräisesti pieni. Hyvin todennäköisesti määrä tulee kasvamaan, jolloin maahan muuttajien kotouttamistoimenpiteet ja työllistyminen koskettavat maaseutukuntia yhä enemmän. Tämän tutkimuksen tavoitteena on luoda kokonais­ kuva maahanmuuttajien kotouttamisesta maaseutu­ kunnissa sekä siitä, miten kotouttamista voidaan edistää kolmen sektorin yhteistyönä. Tutkimus kohdistuu kahdeksaan maaseutukuntaan, jotka eroavat toisistaan maahanmuuttajien määrien, vastaanottamisen kulttuurin ja maahan muuttaja­ ryhmien perusteella. Vaasan yliopisto. Levón­instituutin julkaisuja 136. ISBN 978­952­476­459­9 (painettu) ISBN 978­952­476­460­5 (verkkojulkaisu) ISSN 1457­8913 (painettu) ISSN 2341­6238 (verkkojulkaisu) © Vaasan yliopisto Levón­instituutti ANNA MARTIN – MIIA MÄNTYLÄ – MERJA PAKKANEN M A R TIN E T A L.: M A A H A N M U U TTA JIE N K O TO U TTA M IN E N M A A S E U D U LLE 136 LE V Ó N Maahanmuuttajien kotouttaminen maaseudulle kolmen sektorin yhteistyönä LE V Ó N LE V Ó N Maahanmuuttajat ovat pääosin asettunee asum an kaupunkeihi , mutta aahanmuuttajia asuu myös maaseudulla. Ma hanmuuttajien määrä maaseudulla on tällä hetkellä keskimääräisesti pi ni. Hyvin todennäköisesti määrä tulee kasvamaan, jolloin maahan muuttajien kotouttamistoi enpiteet ja työllis minen koskettavat ma seutukun ia yhä enemmän. Tämän tutkim ksen tavoitteena on luoda k konais­ kuva maahanmuuttajien kotouttamisesta maaseutu­ kunnissa sekä siitä, miten kotouttamist void an edistää kolmen sektorin yhteistyönä. Tutkim s kohdistuu kahdeksaan m seutukun aan, jotka eroavat toisistaan m hanmuuttajien määrien, vastaano tamisen kulttuurin ja maahan muuttaja­ ryhmien perusteella. Vaasan yliopisto. Levón­instituutin j lkaisuja 136. ISBN 978­952­476­459­9 (painettu) ISBN 978­952­476­460­5 (verkkojulkaisu) ISSN 1457­8913 (painettu) ISSN 2341­6238 (verkkojulkaisu) © Vaasan yliopisto Levón­instituutti ANN MARTIN – MIIA ÄNTYLÄ – MERJA PAKK NEN M A R TIN E T A L.: M A A H A N M U U TTA JIE N K O TO U TTA M IN E N M A A S E U D U LLE 136 LE V Ó N Maah nmuuttajien kot uttamine maaseud lle kolmen sektorin yhteistyönä 1Anna Martin – Miia Mäntylä – Merja Pakkanen Maahanmuuttajien kotouttaminen maaseudulle kolmen sektorin yhteistyönä Vaasan yliopisto Levón-instituutti Vaasa 2013 2Toimittaja: Pekka Peura Kannen kuva: Rauno Kaikkonen Taitto: Waasa Graphics Oy Osoite: Vaasan yliopisto, Levón-instituutti PL 700, 65101 Vaasa, Finland Vaasan yliopisto. Levón-instituutin julkaisuja 136. Vaasa 2013. ISBN 978-952-476-459-9 (painettu) ISBN 978-952-476-460-5 (verkkojulkaisu) ISSN 1457-8913 (painettu) ISSN 2341-6238 (verkkojulkaisu) © Vaasan yliopisto Levón-instituutti 3Esipuhe Maahanmuuttajien ja maaseudun välistä vuorovaikutusta on tois- taiseksi tutkittu varsin vähän. Tässä tutkimuksessa aihepiiriin pureu- dutaan maahanmuuttajien kotouttamisen näkökulmasta käsin. Tutki- mus kohdistuu kahdeksaan maaseutukuntaan, jotka eroavat toisistaan maahanmuuttajien määrien, vastaanottamisen kulttuurin ja maahan- muuttajaryhmien perusteella. Aihe on varsin ajankohtainen, sillä vaik- ka maahanmuuttajien määrä maaseudulla on tällä hetkellä keskimää- räisesti pieni, tulee se hyvin todennäköisesti kasvamaan, jolloin maa- hanmuuttajien kotouttamistoimenpiteet ja työllistyminen koskettavat yhä enemmän maaseutukuntia. Tutkimuksen rahoitti Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän esityk- sestä maa- ja metsätalousministeriö. Tutkimuksen suunnitteli projek- tipäällikkö Miia Mäntylä. Hän myös vastasi tutkimuksen etenemisestä ensimmäisen neljänneksen ajan. Projektitutkija Anna Martin suorit- ti tutkimuksen loppuun ja vastasi pääosin tulosten analysoinnista ja raportoinnista. Tutkimuksen osana tehdyn kyselyn teknisestä toteu- tuksesta ja tulosten analysoinnista vastasi erikoistutkija Merja Pakka- nen. Laajassa haastatteluosiossa apuna olivat projektipäällikkö Kajsa From ja projektiavustaja Emmi Nieminen. Hanketta varten perustet- tiin ohjausryhmä, jonka muodostivat kaavapäällikkö Antti Saartenoja Etelä-Pohjanmaan liitosta, erikoistutkija Jouni Ponnikas Kajaanin yli- opistokeskuksesta, projektipäällikkö Mikko Mattila Tampereen kesäyli- opistosta sekä tutkimuspäällikkö Arttu Vainio Vaasan yliopiston Levón- instituutista. Ohjausryhmän jäsenet edistivät tutkimuksen etenemistä ja raportin sisällön muotoutumista omalla asiantuntijapanoksellaan. Tiivistelmän ruotsinkielisen version käänsi yliopisto-opettaja Simone Sundqvist. Kiitos kaikille edellä mainituille tahoille sekä kyselyihin ja haastatteluihin osallistuneille. Vaasassa keväällä 2013 Jukka Peltoniemi Levón-instituutin johtaja 4Sisältö ESIPUHE ..........................................................................................................3 TIIVISTELMÄ ..................................................................................................7 SAMMANDRAG ..............................................................................................9 1. JOHDANTO ...............................................................................................11 1.1 Tutkimuksen tavoitteet ....................................................................14 1.2 Menetelmät ja aineistonkeruu ........................................................14 1.2.1 Kyselytutkimus ........................................................................15 1.2.2 Haastattelut ..............................................................................17 1.2.3 Workshop Pudasjärvellä ..........................................................18 2. TAUSTAA TUTKIMUKSELLE ...................................................................19 2.1 Maahanmuuttoon liittyvät keskeiset käsitteet ..............................19 2.1.1 Maahanmuuttaja .....................................................................19 2.1.2 Kotoutuminen ja kotouttaminen ...........................................21 2.1.3 Maahanmuuttajan kotouttamiseen osallistuvat tahot Suomessa .................................................................................22 2.2 Tutkimuskunnat ja niiden erityispiirteet .......................................25 Honkajoki ...........................................................................................26 Kuhmo ................................................................................................27 Lieksa .................................................................................................27 Närpiö .................................................................................................29 Pudasjärvi ..........................................................................................30 Punkalaidun ......................................................................................31 Virolahti .............................................................................................32 Ähtäri .................................................................................................33 3. MAAHANMUUTTAJAT MAASEUDULLA ................................................34 3.1 Maahanmuuttajat ja maaseutu ......................................................34 3.2 Tutkimuskuntien maahanmuuttajat ..............................................35 3.2.1 Ilmapiiri maahanmuuttajia kohtaan tutkimuskunnissa ....38 3.2.2 Maahanmuuttajiin liittyvä tiedottaminen tutkimuskunnissa ..40 3.2.3 Maahanmuuttajien vaikutus kuntamielikuvaan .................43 3.3 Maaseutukuntien tarjoamat kuntapaikat maahanmuuttajille ...44 3.3.1 Kuntapaikkamenettelyn haasteet ..........................................46 3.3.2 Rahallinen korvaus kunnalle sen tarjoamasta kuntapaikasta ..48 4. MAAHANMUUTTAJIEN VAIKUTUS ALUEESEEN JA KUNTAAN ..........50 4.1 Maahanmuuttajan tuoma hyöty maaseutukuntiin ......................51 4.1.1 Hyöty yritysten näkökulmasta ...............................................53 4.2 Maahanmuuttajiin liittyvät haasteet maaseutukunnissa ...........54 4.2.1 Kunnan tarjoamat palvelut maahanmuuttajille .................58 5. MAAHANMUUTTAJIEN TYÖLLISTYMINEN ..........................................61 5.1 Maahanmuuttajien sopivuus työvoimaksi ja yrittäjiksi tutkimuskunnissa .............................................................................65 5.2 Esteet maahanmuuttajien työllistymiselle ....................................69 56. MAAHANMUUTTAJIEN JUURTUMINEN MAASEUDULLE ....................76 6.1 Maahanmuuttajien kotoutumista ja viihtymistä tukevat asiat käytännön tasolla ....................................................................77 6.2 Maaseudun hyvät ja huonot puolet maahanmuuttajan kotoutumiseen liittyen .....................................................................81 6.3 Maahanmuuttajien sitoutuminen kuntaan ja alueeseen ............85 6.3.1 Sitoutumisen tyyppiesimerkit ................................................86 6.3.2 Vapaa-ajan toimintojen merkitys maahanmuuttajan juurtumisessa kuntaan ....................................................................89 6.3.3 Maahanmuuttajien osallistuminen harrastustoimintaan yhdistysten näkökulmasta ..............................................................90 7. MAAHANMUUTTAJIEN KOTOUTTAMINEN MAASEUTUKUNNISSA .94 7.1 Kotouttamiseen osallistuvat tahot maaseutukunnissa ...............94 7.2 Kotouttaminen eri sektorien välisenä yhteistyönä .....................100 8. YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET ..................................................104 LÄHTEET ....................................................................................................112 LIITTEET .....................................................................................................116 6 7Tiivistelmä Maahanmuutto on Suomessa vielä melko tuore ilmiö. Kun ulkomaan kansalaisten osuus väestöstä vuonna 1990 oli 0,5 prosenttia, oli se vuonna 2011 noin 3,4 prosenttia. Suomeen muutetaan eri syistä. Tässä tutkimuksessa maahanmuuttajina ymmärrettiin työperäiset maahan- muuttajat, kiintiöpakolaiset, oleskeluluvan saaneet turvapaikanhakijat ja perhesyistä maahan muuttaneet ulkomaiden kansalaiset. Huomatta- va enemmistö maahanmuuttajista asuu kaupungeissa, mutta maahan- muuttajia asuu myös maaseudulla. Näin ollen maaseudullakin tarvi- taan kotouttamisen toimenpiteitä ja maahanmuuttajien työllistymistä. Tutkimuksessa tarkastellaan maaseudun ja maahanmuuttajien vä- listä vuorovaikutusta – minkälaiset mahdollisuudet maahanmuuttajilla on kotoutua maaseudulle, miten maaseudulla suhtaudutaan maahan- muuttajiin ja onko kolmen sektorin (kunta, yhdistykset, yritykset) väli- nen yhteistyö maahanmuuttajien kotouttamisessa mahdollista. Tutki- mus kohdistuu kahdeksaan suomalaiseen maaseutukuntaan (Honkajo- ki, Kuhmo, Lieksa, Närpiö, Pudasjärvi, Punkalaidun, Virolahti ja Ähtäri). Tutkimuksen kohteena olevat maaseutukunnat eroavat toisistaan maahanmuuttajien määrien ja maahantulon syyn perusteella. Myös kuntien kokemus maahanmuuttajien vastaanottamisesta vaihtelee. Asenteet maahanmuuttoa kohtaan maaseudulla ovat keskimäärin mel- ko myönteiset. Vaikka yli puolet vastaajista pitää maahanmuuttajien määrää maaseudulla suurena, määrän lisääntymiseen suhtaudutaan keskimäärin myönteisesti, jos maahanmuutto tapahtuu hallitusti. Tu- losten suhteen kuntien välillä on huomattaviakin eroja, joita selittävät lähinnä maahantulon syy. Tämän lisäksi maahanmuuttajat nähdään varteenotettavana vaihtoehtona maaseutujen alenevassa väestöke- hityksessä ja elinvoimaisuuden lisäämisessä. Vaikka maaseudulla on havaittavissa työvoimapulaa tietyillä aloilla, liittyy maahanmuuttajien työllistymiseen haasteita, kuten puutteellinen kielitaito tai erityisosaa- minen. Osa kunnista on pyrkinyt vähentämään työvoimapulaa rekry- toimalla työntekijöitä ulkomailta. Osa puolestaan tarjoaa kuntapaikko- ja kiintiöpakolaisille tai oleskeluluvan saaneille turvapaikanhakijoille, joista toivotaan tulevaisuudessa aktiivisia kuntalaisia. Kolmen sektorin väliseen yhteistyöhön suhtaudutaan myönteisesti. Monessa kunnassa yhteistyötä toteutetaan tällä hetkellä erilaisin ko- koonpanoin. Yhteistyötä on tehty esimerkiksi suomalaiseen kulttuuriin perehdyttämisen ja kielikoulutuksen saroilla. Monialaisella yhteistyöllä pyritään toimintojen tehostamiseen ja sitä kautta saavuttamaan sääs- töjä kuntien kiristyvissä taloudellisissa tilanteissa. Kunnan ja yhdistys- ten välinen yhteistyö on luontevaa etenkin kuntapaikkoja tarjoavissa kunnissa, työperäisen maahanmuuton kunnissa puolestaan työnanta- jan ja kunnan välinen yhteistyö nähdään tärkeänä. Mallia kotouttami- seen ei välttämättä tarvitse ottaa kaupungeista vaan hyödyntää niiden 8maaseutukuntien kokemuksia, joilla jo on pidempiaikaista kokemusta maahanmuuttajien vastaanottamisesta. Avainsanat: maahanmuuttajat, maaseutu, kotouttaminen, kotoutu- minen, kolmen sektorin välinen yhteistyö 9Sammandrag Invandringen i Finland är fortfarande ett rätt nytt fenomen. Då de ut- ländska medborgarnas andel av befolkningen var 0,5 procent år 1990, var den 3,4 procent år 2011. Till Finland flyttar man av olika anlednin- gar. I den här studien avser invandrare kvotflyktingar, arbetsinvandrare, asylsökande som beviljats uppehållstillstånd samt utländska medbor- gare som av familjeskäl flyttat till landet. En betydande majoritet av invandrarna bor i städer, men det bor även invandrare i glesbygden. Där- för behövs integrationsåtgärder och sysselsättning av invandrare även i glesbygden. Studien granskar växelverkan mellan glesbygd och invandrare – hur- dana möjligheter invandrare har att integreras på landsbygden, hur man på landsbygden förhåller sig till invandrare och om samarbete mellan tre sektorer (kommun, föreningar, företag) är möjligt för att integrera invandrare. Studien har utförts i åtta finländska glesbygdskommuner (Honkajoki, Kuhmo, Lieksa, Närpes, Pudasjärvi, Punkalaidun, Virolahti och Ähtäri). Landsbygdskommunerna som varit föremål för studien skiljer sig åt beträffande antal invandrare och anledningen till invandringen. Även kommunernas erfarenhet av att ta emot invandrare varierar. Attityder- na till invandring är i genomsnitt rätt positiva på landsbygden. Trots att över hälften av respondenterna anser antalet invandrare på lands- bygden vara högt, förhåller man sig generellt sett positivt till ökad in- vandring, förutsatt att invandringen sker kontrollerat. Resultaten visar också stora skillnader mellan kommunerna, vilket förklaras närmast av orsaken till invandringen. Förutom detta ses invandrarna som ett betydande alternativ till den sjunkande befolkningsutvecklingen på landsbygden samt i ökningen av dess livskraftighet. Även om brist på arbetskraft inom vissa branscher kan skönjas på landsbygden, finns det utmaningar som hör ihop med sysselsättningen av invandrare såsom bristfällig språkkunskap eller fackkunskap. En del av kommunerna har strävat till att minska bristen på arbetskraft genom att rekrytera ut- ländsk arbetskraft. En del kommuner erbjuder platser för kvotflyktingar eller för asylsökande som fått uppehållstillstånd, vilka man hoppas att i framtiden ska bli aktiva kommuninvånare. Förhållningssättet till samarbete mellan tre sektorer är positivt. I många kommuner förverkligas samarbetet nu med olika slags sam- mansättningar. Samarbete mellan kommun och föreningar är naturligt särskilt i kommuner som erbjuder kommunplatser medan kommuner i vilka arbetskraftsinvandring förekommer anser man samarbete mellan kommun och arbetsgivare vara viktigt. Man har samarbetat kring frågor beträffande t.ex. introduktion till finsk kultur och språkutbildning. Ge- nom samarbete som omfattar många olika områden strävar man till att effektivera funktioner och på så vis spara kommunresurser i situatio- 10 ner där man stramar åt ekonomin. Man behöver inte nödvändigtvis ta modell av städerna i integrationsärenden utan istället utnyttja erfaren- heterna i de kommuner i vilka man redan har en längre tids erfarenhet av att ta emot invandrare. Nyckelord: invandrare, landsbygd, integration, samarbete mellan tre sektorer 11 1. Johdanto Maailma on muuttunut. Ihmiset siirtyvät ja muuttavat paikasta toiseen enemmän kuin ennen. Yksi ilmiö tästä on maahanmuutto. Syitä muut- toon on useita, kuten työn, perheen tai turvan takia. Maahanmuuttaja -käsite pitää sisällään eri syistä maahan tulleita ihmisiä. Yleisin Suo- meen muuton syy vuonna 2010 oli perheside (kuva 1). Maahanmuutta- jat muodostavat siis heterogeenisen ryhmän. Maahanmuuttajien mää- rä on kasvanut huomattavasti viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana, sillä vuonna 1990 väestöstä vain 0,5 prosenttia oli ulkomaan kansalaisia, kun vuonna 2011 osuus oli 3,4 prosenttia. Suomen maa- hanmuuttajaväestön määrä on muihin Pohjoismaihin verrattuna kui- tenkin pieni, sillä Ruotsissa maahanmuuttajien osuus väestöstä on 15 prosenttia, Norjassa ja Tanskassa yli kaksinkertaisia Suomen lukuihin verrattuna (Ruotsalainen & Nieminen 2012). Aihepiiriin liittyvät tilastot poikkeavat toisistaan sen mukaan, mis- tä näkökulmasta asiaa tarkastellaan. Vuonna 2011 Suomen väestöstä noin viisi prosenttia oli ulkomailla syntyneitä tai toisen polven maa- hanmuuttajia (Suomen virallinen tilasto 2011b). Kieliryhmittäin tarkas- teltuina vieraskielisten (äidinkieli muu kuin suomi, ruotsi, tai saame) osuus väestöstä oli noin 4,5 prosenttia (Suomen virallinen tilasto 2010). Suurimmat vieraskielisten ryhmät olivat venäjän-, viron-, somalian-, englannin- ja arabiankieliset. Ulkomaan kansalaisten määrällä tarkas- teltuna Suomessa asui vuonna 2011 noin 183 000 ulkomaan kansalais- ta, eli 3,4 prosenttia väestöstä. Kansalaisuuksittain tarkasteltuna kuusi suurinta ryhmää olivat virolaiset, venäläiset, ruotsalaiset, somalialaiset, kiinalaiset, irakilaiset, thaimaalaiset ja turkkilaiset (Suomen virallinen tilasto 2011b). Maahanmuuton historia Suomessa on vielä lyhyt ja maahanmuut- tajien määrät ovat suhteellisen pieniä, vaikkakin maahanmuuttajavä- estön osuus esimerkiksi pääkaupunkiseudulla on merkittävä. Vuonna 2011 Suomeen muutti ulkomailta 29 500 henkilöä, mikä oli 3 100 hen- kilöä enemmän kuin vuonna 2010. Samaan aikaan Suomesta muutti pois 12 650 henkilöä, mikä teki nettomuuton määräksi 16 800 henkilöä. Vuonna 2011 turvapaikanhakijoiden määrä oli 3 088 henkilöä, joista 40 prosenttia (1 271) sai myönteisen oleskelulupapäätöksen eri perusteilla. Hakijoiden määrä on ollut laskeva muutaman edellisen vuoden ajan. (Maahanmuuton vuosikatsaus 2011.) 12 Kuva 1. Myönnetyt oleskeluluvat hakuperusteittain vuonna 2010. Valtaosa ”muulla perus- teella” myönnettyjä oleskelulupia koskee työperäistä maahanmuuttoa. Lähde: Tilastoliite 2010. Maahanmuuttajat ovat Suomessa asettuneet asumaan ympäri maata, mutta selkeitä keskittymisen alueita on havaittavissa. Enemmistö maa- hanmuuttajista on asettunut asumaan eteläisen ja läntisen Suomen rannikolle ja maan itäosiin Venäjän rajan tuntumaan. Alueellisesti tar- kasteltuna (Suomen virallinen tilasto 2011b) eniten ulkomaiden kansa- laisia suhteessa asukaslukuun asui Ahvenanmaalla (11,6 %), Uudella- maalla (8,9 %) ja Pohjanmaalla (5,2 %), vähiten Pohjois-Savossa (1,9 %) ja Etelä-Pohjanmaalla (1,5 %). Kaupungit houkuttelevat maahanmuutta- jia, sillä Suomeen vuonna 2008 muuttaneista maahanmuuttajista val- taosa (83 %) asettui asumaan kaupunkimaisiin kuntiin, kun vastaavasti vain joka kymmenes asettui asumaan maaseutumaisiin kuntiin (Heik- kilä 2012: 110). Yli puolet (60 %) maahanmuuttajista asuu Helsingin, Tu- run tai Tampereen seutukuntien alueella (Sjöblom-Immala 2011). Pk-yritysbarometrin (2012) mukaan Suomen kilpailukyky perustuu korkeaan osaamiseen, kansainvälistymiseen ja uusien kasvuyritysten syntymiseen. Väestö kuitenkin ikääntyy ja eläköityy. Arvioiden mu- kaan Suomen hyvinvointivaltion palveluiden säilyttämiseen tarvitaan 150  000 uutta työpaikkaa seuraavan vajaan vuosikymmenen aikana. Yksin terveydenhuolto- ja hyvinvointisektorilta poistuu laskelmien mu- kaan puolet työvoimasta seuraavan kymmenen vuoden aikana (Työvoi- man maahanmuuton toimenpideohjelma 2009). Samalla hoiva- ja hy- vinvointipalvelujen kysyntä kasvaa, koska väestö ikääntyy. Työntekijöis- tä on pulaa enenevässä määrin myös muilla aloilla, esimerkiksi osaavia hitsareita ja rakennusmiehiä tarvitaan lisää. Ennusteiden mukaan nuo- ret ikäluokat pystyvät täyttämään avautuvat työpaikat vain osittain. Valtioneuvoston maaseutupoliittisen selonteon (Maaseutu ja hyvin- voiva Suomi 2009: 10, 24–25) mukaan väestön ikääntyminen ja toimin- Myönnetyt oleskeluluvat hakuperustettain vuonna 2010 Suomalainen syntyperä 3 % Perheside 35 % Opiskelu 27 % Työnteko 19 % Muu peruste 16 % Elinkeinon harjoittaminen 0,30 % 13 taympäristön muutokset ovat havaittavissa kaupunkien ohella myös maaseudulla. Jossain määrin ne ovat jo johtaneet ongelmiin työvoiman saatavuudessa. Ikääntyminen ja muutokset huoltosuhteessa tarkoitta- vat, että maaseudulle tarvitaan uusia asukkaita ja yrittäjiä. Muutoksia on ollut myös maaseudun elinkeinorakenteessa, jossa alkutuotannon osuus on pienentynyt ja vastaavasti palveluiden osuus on kasvanut. Se- lonteossa kaavaillaan, että työvoiman saatavuuden turvaaminen edel- lyttää sekä yrityksiltä että työntekijöiltä joustavuutta ja uusiutumisky- kyä, mutta myös maahanmuuttajaväestön työpanosta. Maahanmuut- tajissa nähdään potentiaalia, koska he tuovat mukanaan elinvoimaa ja uutteruutta, joilla voidaan ehkäistä maaseutukuntien kuihtumista. Selonteon mukaan tämä tarkoittaa sitä, että maahanmuuttajat tulisi tunnistaa uutena ja tärkeänä väestöryhmänä maaseudulla ja maahan- muuttajien sijoittumista ja työllistymistä sekä maaseudun myönteistä asenneilmapiiriä tulisi edistää muun muassa kotouttamisen keinoin. Monissa maaseutukunnissa on vahvassa kasvussa olevia tuotannon- aloja, jotka kaipaavat kipeästi osaavaa työvoimaa. Maaseudun työvoi- man saatavuuden ongelmat näkyvät teollisuuden lisäksi myös palvelu- aloilla. Yleisesti näkyvin ongelma on sosiaali- ja terveysalalla pienissä terveyskeskuksissa ja sairaaloissa. (Saartenoja, Träsk, Tantarinmäki & Mattila 2009: 13–14.) Joissain kunnissa maahanmuutto on otettu yhdeksi painopistealak- si lisäämällä maahanmuuttajien määrää esimerkiksi tarjoamalla kun- tapaikkoja kiintiöpakolaisille tai vastaanottokeskusten oleskeluluvan saaneille turvapaikanhakijoille ja/tai edistämällä työperäistä maahan- muuttoa. Maahanmuuttajia muuttaa maaseudulle myös muista syis- tä, kuten avioliiton tai perhesiteiden johdosta. Suomessa jo asuvien maahanmuuttajaryhmien työllistyminen on ollut haasteellista, mutta heissä piilee suuri käyttämätön työvoimapotentiaali. Kolme neljästä Suomessa jo asuvasta maahanmuuttajasta on työikäinen (18–64-vuo- tias), kun vastaava osuus kantaväestön keskuudessa on 60 prosenttia. Työvoimaan kuuluvasta ulkomaalaisväestöstä on työttöminä selvästi kantaväestöä suurempi osuus. Ulkomaiden kansalaisten työllisyysaste on keskimäärin noin 52 prosenttia, kun se koko väestön kohdalla on hieman yli 70 prosenttia. (Lith 2007.) Maahanmuuttajan työllistymiseen vaikuttaa voimakkaasti Suomeen saapumisen syy. Pakolaistaustaisten työllistyminen on aikaisempien tut- kimusten mukaan haasteellisinta. Tämä johtuu usein joko puutteellisesta koulutustaustasta (tai koulutuksen rinnastamattomuudesta) ja heikosta kielitaidosta. Myös henkilön kulttuurinen ja maantieteellinen etäisyys vaikuttaa työmarkkinoille pääsyyn. Työperäiset maahanmuuttajat omaa- vat yleensä sen ammattitaidon tai koulutuksen, jota työssä vaaditaan. Joissain tapauksissa nämä kompetenssit voivat sulkea kielitaidottomuu- den kielteisen vaikutuksen pois. (Saartenoja ym. 2009: 9–10.) 14 1.1 Tutkimuksen tavoitteet Tämä tutkimus käsittelee maahanmuuttajia ja maaseutua sekä nii- den välistä vuorovaikutusta. Maahanmuuttajilla tarkoitettiin ulkomai- den kansalaisia, joiden Suomeen tulon syynä on ollut joko perheside, työ, pakolaisuus tai turvapaikanhaku. Tutkimuksen tavoitteena oli sel- vittää: • Miten maahanmuuttajia saataisiin sekä muuttamaan että kotou- tumaan maaseudulle tai kaupunkien maaseutumaisille alueille. • Miten maaseudun eri toimijat (kunta, työnantajat ja kolmas sek- tori) voivat yhdessä edistää maahanmuuttajan kotoutumista maaseudulle. Aihepiiriä lähestyttiin erilaisten teemojen ja kysymysten kautta: • Miten maaseutukunnissa suhtaudutaan maahanmuuttajiin? • Mitä hyötyä maahanmuuttajista koetaan voivan olevan maaseu- tukunnille? • Mistä syistä jotkut kunnat ovat tarjonneet kuntapaikkoja tai otta- neet maahanmuuton edistämisen painopisteekseen? • Miten kuntien päättäjät asennoituvat kuntapaikkojen myöntämi- seen ja siihen liittyvään prosessiin? • Minkälaiset näkemykset maaseudun työnantajilla on siihen, että maahanmuuttajia hyödynnettäisiin työntekijöinä? Ovatko työn- antajat kiinnostuneita osallistumaan maahanmuuttajien kotout- tamiseen tai onko niillä mahdollisuuksia osallistua siihen? • Mitkä ovat kolmannen sektorin toimijoiden mahdollisuudet osal- listua maahanmuuttajien kotouttamiseen? Tutkimustulosten avulla pyrittiin identifioimaan ja pohtimaan mah- dollisia ongelmakohtia aihepiiriin liittyen. Tutkimuksen kohteena oli kahdeksan maaseutukuntaa: Honkajoki, Kuhmo, Lieksa, Närpiö, Pudas- järvi, Punkalaidun, Virolahti ja Ähtäri. Lähtökohtana tutkimukselle pidettiin aiempien tutkimusten (esi- merkiksi Saartenoja ym. 2009) johtopäätöksiä siitä, että maahanmuut- tajat viihtyvät hyvin maaseudulla, mikäli heillä on siellä töitä ja heidät on otettu mukaan maaseudun yhteisöjen toimintaan. Tässä tarvitaan aktiivisuutta ja yhteistyötä koko paikallisyhteisöltä työnantajat ja yh- distykset mukaan lukien. Maaseudulle jäämistä voitaisiin edistää muun muassa kolmen sektorin kanssa yhteistyössä toteutetulla kotouttami- sella sekä pyrkimällä järjestelmällisesti maahanmuuttajien työllistämi- seen oman kunnan alueella. 1.2 Menetelmät ja aineistonkeruu Tutkimuksen etenemisen tukemiseksi perustettiin vuoden 2012 alussa ohjausryhmä, johon kuuluivat FT Antti Saartenoja (Etelä-Pohjanmaan 15 liitto), FT Jouni Ponnikas (Kajaanin yliopistokeskus), KM Mikko Mattila (Tampereen kesäyliopisto) ja KTL Arttu Vainio (Vaasan yliopisto, Levón- instituutti). Ohjausryhmä kokoontui yhteensä kolme kertaa: 06.03.2012 (Seinäjoki), 04.06.2012 (Vantaa), 14.09.2012 (puhelinneuvottelu). Hank- keen aikana ohjausryhmällä oli mahdollisuus kommentoida kyselylo- maketta, teemahaastattelurunkoa ja raporttia. Ohjausryhmän jäsenet (Mattilaa lukuun ottamatta) osallistuivat omalla asiantuntijapanoksel- laan Pudasjärvellä 16.01.2013 järjestettyyn workshop-tilaisuuteen. Tutkimustyö aloitettiin tutustumalla aihepiiriä koskevaan materi- aaliin, kuten aikaisempiin tutkimuksiin, kuntakohtaisiin kotouttamis- ohjelmiin sekä kunnan- ja kaupunginhallitusten pöytäkirjoihin. Tämän pohjalta täsmennettiin lopullinen tutkimuskuntien joukko. Tutkimus- kunnat valittiin eri puolilta Suomea valtakunnallisen kattavuuden var- mistamiseksi. Tarkoitus oli myös koota maahanmuuttajaryhmiltään heterogeeninen kuntaedustus. Kunnista viidessä oli runsaasti maahan- muuttajia ja kolmessa vähemmän. Kuntapaikkojen myöntämiseen liit- tyviä faktoja tiedusteltiin erikseen kunkin tutkimuskunnan ELY-keskuk- sen maahanmuuttoyhdyshenkilöltä sähköpostitse (ELY-keskusten maa- hanmuuttoyhdyshenkilöt 2012). Taustakartoituksen jälkeen laadittiin sähköiset kyselylomakkeet tutkimuskuntien päättäjille, viranhaltijoille ja yhdistysten edustajille. Kysely lähetettiin sähköpostitse kohderyhmil- le. Aineistonkeruun seuraavassa vaiheessa kyselyn tuloksia syvennet- tiin haastattelemalla kuntien viranhaltijoita, etenkin kunnanjohtajia ja hallintokuntien johtajia sekä maahanmuuttotyön parissa työskentele- vää henkilöstöä. Myös yhdistysten edustajia sekä työnantajaedustajia lähestyttiin henkilökohtaisin haastatteluin. Alustavien tutkimustulosten valmistuttua järjestettiin workshop-ti- laisuus Pudasjärvellä. Workshop-tilaisuuden tavoitteena oli hahmotella ratkaisuja maahanmuuttajien kotouttamiseen paikallisena eri sekto- reiden välisenä sopimuksellisena yhteistyönä. Tilaisuus oli osa Pudas- järven kotouttamisohjelman päivittämistyön prosessia ja se kokosi yh- teen usean eri hallintokunnan keskeisimpiä toimijoita. Tilaisuus koostui asiantuntijaluennoista ja pienryhmätyöskentelystä. 1.2.1 Kyselytutkimus Kyselytutkimus toteutettiin maalis–huhtikuussa 2012. Kysely kohdis- tettiin tutkimuskohteena olleiden kuntien päättäjille, viranhaltioille, evankelisluterilaisille seurakunnille ja yhdistyksille. Kuntien osalta ky- selyn vastaanottajiksi valittiin osa kuntien viranhaltijoista sekä kaikki kunnanhallitusten ja kunnanvaltuustojen jäsenet. Tutkimukseen otet- tiin mukaan kussakin tutkimuskunnassa vahvoja yhdistyksiä, kuten kyläyhdistyksiä, 4H-yhdistyksiä, urheiluseuroja, Marttoja, Suomen Pu- naisen Ristin paikallisyhdistyksiä, eläkeläisyhdistyksiä sekä Mannerhei- min lastensuojeluliiton paikallisyhdistyksiä. Yhdistyksiä edustivat nii- 16 den puheenjohtajat ja/tai sihteerit. Kaikkiaan 520 kyselyä (liitteet 1 ja 2) saatekirjeineen lähetettiin alla esitetyn taulukon mukaisesti (taulukko 1). Valtaosa kyselyistä lähetettiin sähköpostitse, mutta sähköpostiosoit- teen puuttuessa yksittäisiä kyselyitä lähetettiin myös postitse. Kyselyn tuloksien analysoinnista oli vastuussa erikoistutkija Merja Pakkanen Vaasan yliopiston Levón-instituutista. Taulukko 1. Kyselyn vastaanottajien edustamat tahot kunnittain. Kunnanvaltuuston ja -hallituksen edustajat Yhdistysten edustajat Seurakunnat (EVL) Kunnan viranhaltijat Honkajoki 18 20 2 6 Kuhmo 35 27 2 8 Lieksa 35 40 2 9 Närpiö 37 22 2 11 Pudasjärvi 34 27 2 11 Punkalaidun 23 20 2 9 Virolahti 21 25 2 7 Ähtäri 29 25 2 5 Yhteensä 232 206 16 66 Kyselyn vastauksia palautui yhteensä 162 kappaletta. Vastausaktiivisuus oli 31 prosenttia. Kyselyyn vastanneista kuntien edustajista kolmannes (31 %) toimi kunnan viranhaltijana, joka viides (21 %) kunnanhallituk- sen jäsenenä sekä reilu puolet (60 %) kunnanvaltuuston jäsenenä. Osa vastaajista toimi useammassa kuin yhdessä roolissa, mikä on tavallista maaseutumaisissa pienissä kunnissa. Kyselyyn vastanneet yhdistykset edustivat monia erilaisia toimintamuotoja. Yleisimmät toimintamuodot olivat lapsi- ja nuorisotoiminta sekä liikunta ja urheilu (kuva 2). Kuva 2. Kyselyyn vastanneiden yhdistysten toimintamuodot. 17 Vastausaktiivisuus oli suhteellisesti suurinta Punkalaitumella ja När- piössä, pienintä Ähtärissä ja Pudasjärvellä. Kyselyyn saadut vastaukset jakautuivat kappalemäärällisesti niin, että vastaajia oli eniten Lieksasta ja Närpiöstä, vähiten Honkajoelta (taulukko 2). Taulukko 2. Lähetetyt ja saadut vastaukset kunnittain. Kunta Kyselyitä lähetetty (n) Kyselyitä palautui (n) Kuntakohtainen vastausprosentti (%) Honkajoki 46 13 28 Kuhmo 72 19 26 Lieksa 86 30 35 Närpiö 72 30 42 Pudasjärvi 74 18 24 Punkalaidun 54 23 43 Virolahti 55 15 27 Ähtäri 61 14 23 Yhteensä 520 162 31 kaikki kunnat yhteensä Kyselyssä vastaajilta kysyttiin taustatietoja, mikä mahdollisti eri vas- taajaryhmien antamien vastausten vertailun. Taustatietojen tarkat vastausjakaumat on esitetty taulukkomuodossa liitteessä 3. Tulosten tarkasteleminen kunnittain oli välttämätöntä, jotta pystyttiin vertaile- maan vastaajien näkemyksiä ottamalla huomioon, mikä tilanne missä- kin kunnassa maahanmuuttoon liittyen todellisuudessa oli. 1.2.2 Haastattelut Haastatteluiden avulla pyrittiin pureutumaan aihepiiriin kyselyä syväl- lisemmin ja keräämään yksityiskohtaisempaa tietoa tutkimuksen tee- moista. Haastattelut toteutettiin touko–kesäkuun 2012 aikana. Valtaosa haastatteluista tehtiin paikan päällä, vain joitakin yksittäisiä haastat- teluita tehtiin puhelimitse. Teemahaastattelurunko (liitteet 4–6) suun- niteltiin kyselytutkimuksen alustavien tulosten pohjalta tutkimuksen pääteemoja mukaillen. Haastatteluiden toteuttajina toimivat (suluissa tutkimuskunta): projektipäällikkö KTM Miia Mäntylä (Honkajoki), pro- jektipäällikkö KTM Kajsa From (Närpiö), projektiavustaja HTK Emmi Nieminen (Virolahti), projektitutkija YTM, KTM Anna Martin (Kuhmo, Lieksa, Pudasjärvi, Punkalaidun, Ähtäri). Kaiken kaikkiaan haastattelui- hin osallistui 85 tahoa (jakauma kunnittain ja vastaajaryhmittäin on 18 esitelty taulukossa 3). Joihinkin haastatteluihin osallistui useampi hen- kilö samasta organisaatiosta. Joissain tapauksissa haastateltava pystyi vastaamaan useamman eri tahon näkökulmasta, koska hän oli mukana monen eri tahon toiminnassa. Näin ollen haastatteluihin osallistui yh- teensä 90 henkilöä (liite 7). Haastattelujen tulosten analysoinnista oli vastuussa Anna Martin Levón-instituutista. Taulukko 3. Teemahaastatteluihin osallistuneet tahot tutkimuskunnittain. Honka- joki Kuhmo Lieksa Närpiö Pudas- järvi Punka- laidun Viro- lahti Ähtäri Kunnan viranhaltijat 2 3 6 3 3 4 3 3 Yhdistykset (mukaan lukien seurakunnat) 3 3 5 2 3 2 2 2 Työnantajat 6 5 5 5 3 4 4 4 Yhteensä 11 11 16 10 9 10 9 9 1.2.3 Workshop Pudasjärvellä Alustavien tutkimustulosten valmistuttua järjestettiin Pudasjärvellä workshop-tilaisuus 16.01.2013. Tilaisuuden tarkoituksena oli tarkas- tella kolmen sektorin välistä yhteistyötä Pudasjärvellä yksityiskohtai- semmin. Ohjausryhmä valitsi Pudasjärven tilaisuuden kohteeksi sen mielenkiintoisuuden vuoksi. Pudasjärvellä on vähän maahanmuuttajia, mutta määrä tulee kasvamaan, koska maahanmuuton edistäminen on otettu yhdeksi kehittämistavoitteeksi kuntasuunnitelmassa. Tilaisuu- den paikallisjärjestelyistä vastasi Pudasjärven kaupungin projektikoor- dinaattori Virpi Harilahti-Juola. Tilaisuuteen osallistui yhdeksäntoista Pudasjärven kaupungin ko- touttamisohjelman päivittämistyöryhmässä mukana olevaa paikal- lista toimijaa eri hallintokunnista. Tilaisuus koostui asiantuntijaluen- noista ja ryhmätyöskentelystä. FT Antti Saartenoja esitelmöi aiheesta maahanmuuttajat ja maaseutu, jonka jälkeen YTM, KTM Anna Martin esitteli tutkimuksen alustavat tulokset. FT Jouni Ponnikas esitteli So- lidarCity-hankkeen keskeisimpiä havaintoja työpaikkojen luomisesta syrjäisille alueille. Tämän jälkeen osallistujat jaettiin neljään ryhmään. Jokainen ryhmä pohti maahanmuuttoon liittyviä näkökulmia ennalta määriteltyjen aihepiirien kautta. Tilaisuus päättyi ryhmätöiden purkuun. Tulokset kirjattiin ylös ja luovutettiin Virpi Harilahti-Juolalle. Tuloksia ja muita esiin nousseita ajatuksia hyödyn- netään myöhemmin Pudasjärven kotouttamisohjelman päivittämistyössä. 19 2. Taustaa tutkimukselle Tutkimuksen avulla pyrittiin saamaan ajankohtaista tietoa maahan- muuttajien ja maaseudun välisestä vuorovaikutuksesta. Tutkimus koh- distui kahdeksaan maaseutumaiseen kuntaan. Tutkimuskunnat kattoi- vat maantieteellisesti koko Suomen. Myös kaikki yleisimmät maahan- muuttajaryhmät olivat edustettuina. Tutkimuskunnat poikkesivat toi- sistaan paljon maahanmuuttajamäärien ja -ryhmien perusteella, joten liiallinen yleistysten tekeminen tulosten perusteella ei ollut mahdollis- ta, eikä välttämättä tarpeellistakaan. Sen sijaan tutkimuksessa pyrittiin kuvailemaan tutkimuskunnissa vallitsevia tilanteita mahdollisimman johdonmukaisesti. Yleiskuvan selventämiseksi tutkimuksen tässä vaiheessa perehdy- tään maahanmuuton käsitteistöön. 2.1 Maahanmuuttoon liittyvät keskeiset käsitteet 2.1.1 Maahanmuuttaja Muuttoliike on yläkäsite, joka sisältää ihmisen paikasta toiseen siir- tymisen. Useimmiten muuttamisella tarkoitetaan henkilön pysyvää asuinpaikan muuttumista. Muutto voi olla maan sisäistä (maassamuut- toa) tai valtiolliset rajat ylittävää siirtolaisuutta. Muuttaminen voi olla vapaaehtoista tai pakottavista syistä tapahtuvaa. Forsander ja Ekholm (2001: 108) jakavat Suomeen muuton syyt viiteen pääryhmään: paluu- muutto, perhesyyt, pakolaisuus, työ ja opiskelu. Maahan pakolaisina ja paluumuuttajina sekä suomalaisten kanssa avioituneina maahan tulleilla maahanmuuttajilla on pysyvämpi maahanmuuton syy. Väliai- kaisesti maahan tulevat esimerkiksi vaihto- ja tutkinto-opiskelijat sekä tilapäiset työntekijät. Maahanmuuttaja on siis yleiskäsite, jolla tarkoi- tetaan kaikkia maahan pysyvässä tarkoituksessa muuttaneita henkilöi- tä. Maahanmuuttajia ei voida nähdä yhtenä homogeenisena ryhmänä, koska maahanmuuton syyt vaihtelevat. Maahanmuuttajaryhmiä voidaan luokitella eri tavoin. Tässä tutki- muksessa keskitytään seuraavien ryhmien tarkasteluun: paluumuutta- jat, kiintiöpakolaiset, turvapaikanhakijat, perheenyhdistämisen, aviolii- ton tai työn vuoksi maahan muuttaneet henkilöt. Ulkosuomalainen, joka palaa Suomeen on paluumuuttaja. Paluumuut- tajia ovat entiset ja nykyiset Suomen kansalaiset, jotka ovat syntype- räisten Suomen kansalaisten jälkeläisiä sekä entisen Neuvostoliiton alueelta peräisin olevat henkilöt, kuten inkerinsuomalaiset, joilla on 20 suomalainen syntyperä. Oleskeluluvan saantiin vaikuttaa suomalaisten sukujuurien vahvuus ja läheisyys, mutta sen saamiseksi ei tarvita mui- ta syitä, kuten esimerkiksi työntekoa tai opiskelua (Paluumuutto 2012). Inkerinsuomalaisista paluumuuttajiksi hyväksytään ne, joiden toinen vanhempi tai molemmat isovanhemmat ovat olleet kansallisuudeltaan suomalaisia (Räty 2002: 32). Paluumuuttajien osuus maahanmuuttajis- ta on merkittävä. Esimerkiksi vuosina 2000–2009 Pudasjärvelle muut- ti Suomen ulkopuolelta 237 henkilöä. Heistä joka kolmas oli syntynyt Suomessa. Pienissä kunnissa paluumuuttajien osuus on usein yli puolet kaikista maahanmuuttajista (Pöntinen 2012). Pakolainen määritellään Yhdistyneiden Kansakuntien Geneven sopi- muksen mukaan henkilöksi, jolla on perusteltua aihetta pelätä joutu- vansa vainotuksi rotunsa, uskontonsa, kansallisuutensa, tietyn ryhmän jäsenyyden tai poliittisen mielipiteen takia, ja joka on kotimaansa ul- kopuolella kyvytön tai pelostaan johtuen haluton turvautumaan koti- maansa suojeluun. Pakolaisia vastaanotetaan kiintiöpakolaisina, myön- teisen päätöksen saaneina turvapaikanhakijoina tai perheenyhdistä- misen vuoksi. Vastaanotettavat kiintiöpakolaiset valitaan henkilöistä, joille YK:n pakolaisjärjestö UNHCR on myöntänyt pakolaisstatuksen. Suomessa eduskunta päättää vuosittain pakolaiskiintiön suuruuden ja valtioneuvosto pakolaiskiintiön kohdentamisen. Vuosittainen pakolais- kiintiö on 750 henkilöä. Vastaava kiintiö Ruotsissa on 1 700, Kanadassa 7 500. Viime vuosina Suomeen on otettu kiintiöpakolaisina Kongon de- mokraattisen tasavallan kansalaisia Ruandasta, irakilaisia Syyriasta ja Jordaniasta, myanmarilaisia Thaimaasta sekä afganistanilaisia Iranista. (Kiintiöpakolaiset 2012.) Turvapaikanhakija on henkilö, joka anoo kansainvälistä suojelua ja oles- keluoikeutta vieraasta maasta. YK:n ihmisoikeusjulistuksen 14. artik- lan mukaan jokaisella vainon kohteeksi joutuneella on oikeus hakea ja nauttia turvapaikkaa muissa maissa. Suomessa Maahanmuuttovirasto määrittelee, onko turvapaikanhakija pakolainen, kun hänen hakemuk- seensa tehdään päätös. Pakolaisaseman saavat ne, joille annetaan tur- vapaikka. Turvapaikanhakija voi saada oleskeluluvan myös toissijaisen suojelun tai humanitaarisen suojelun perusteella, mutta tällöin hänellä ei ole pakolaisasemaa. Turvapaikanhakijat majoitetaan vastaanottokes- kuksiin hakemuksen käsittelyn ajaksi. (Turvapaikka Suomesta 2012.) Perheenyhdistäminen tarkoittaa pakolaisten ja turvapaikan saaneiden henkilöiden perheiden yhdistämistä Suomessa. Perheeksi lasketaan aviopuoliso ja alaikäiset naimattomat lapset. Alaikäinen hakija voi tuo- da Suomeen vanhempansa ja alaikäiset naimattomat sisaruksensa. (Perheenjäsenen luokse Suomeen 2012.) 21 Avioliiton, työn tai opiskelun vuoksi Suomeen muuttaneet Yksi merkittävimmistä syistä ulkomaalaisen Suomeen muutolle on jo pitkään ollut avioliitto (Räty 2002: 31). Ryhmään kuuluvat Suomen kansalaisen tai pysyvästi Suomessa asuvan ulkomaalaisen kanssa avio- liiton solmineet henkilöt. Työlupamenettelyjen kautta Suomeen muut- taneiden määrä on ollut melko pieni ja työlupia myönnetään edelleen vain muutamia tuhansia vuodessa. Toisaalta Suomessa työskentelee paljon henkilöitä, jotka eivät tarvitse työntekijän oleskelulupaa, vaan he voivat työskennellä Suomessa tavallisella oleskeluluvalla. Lisäksi Suo- messa opiskelee vuosittain tuhansia ulkomaalaisia opiskelijoita, jotka saapuvat maahan kansainvälisten opiskelijavaihtojen ja muiden kana- vien kautta. (Työvoiman maahanmuuton toimenpideohjelma 2009.) 2.1.2 Kotoutuminen ja kotouttaminen Maahanmuuttoon liittyvässä keskustelussa pohditaan maahanmuut- tajaryhmien lisäksi myös yksittäisen maahanmuuttajan kotoutumista yhteiskuntaan eli sitä, miten maahanmuuttaja integroituu ja juurtuu uuteen kotikuntaansa. Kotoutumisella siis tarkoitetaan maahanmuut- tajan ja yhteiskunnan vuorovaikutteista kehitystä. Tämän kehityksen tavoitteena on antaa maahanmuuttajalle yhteiskunnassa ja työelä- mässä tarvittavia tietoja ja taitoja, kuten perustietoa suomalaisesta yh- teiskunnasta, palveluista, oikeuksista ja velvollisuuksista. Tavoitteena on samalla tukea maahanmuuttajan mahdollisuuksia oman kielen ja kulttuurin ylläpitämiseen. Kotouttaminen puolestaan tarkoittaa niitä vi- ranomaisten järjestämiä toimenpiteitä, joilla edistetään maahanmuut- tajan kotoutumista. (Laki kotoutumisen edistämisestä 2010.) Laki kotouttamisen edistämisestä (30.12.2010/1386) tuli voimaan syyskuussa 2011. Aikaisempi kotouttamislaki oli luotu 1990-luvulla ja kohdistui maahanmuuttajiin, joiden Suomeen saapumisen syy oli pako- laisuus tai paluumuutto. Tällöin kotouttamispalvelut suunnattiin lähin- nä työttömille maahanmuuttajataustaisille henkilöille. Uudistetun lain lähtökohtana oli se, että se vastaisi entistä paremmin maahanmuutos- sa tapahtuneisiin muutoksiin. Uudistuksella pyrittiin siihen, että kaikki eri syistä Suomeen muuttavat henkilöt huomioidaan, kaikille jaetaan perustietoa yhteiskunnasta ja kaikki saavat tarvittaessa ohjausta pal- veluista. Myös kotoutumisen kaksisuuntaisuutta pyrittiin edistämään. Lain myötä alkuvaiheen ohjaukseen haluttiin parannuksia, koska maa- han tulon alkuvaihe on tärkeää tiedonsaannin kannalta. Lailla haluttiin myös lisätä maahanmuuttajan osallisuutta. Lisäksi haavoittuviin ryh- miin kuuluvien pakolaisten kuten esimerkiksi vammaisten, vanhusten ja vaikeassa tilanteessa elävien naisten ja lasten syrjäytymistä haluttiin estää. (Uusi kotouttamislaki 2011.) Käytännön tasolla kotouttaminen alkaa, kun maahanmuuttajalle laaditaan yksilöllinen kotoutumissuunnitelma. Suunnitelman tarkoi- 22 tuksena on tukea kielitaidon ja muiden suomalaisessa yhteiskunnassa tarvittavien tietojen ja taitojen hankkimista. Kotoutumissuunnitelman laadintaan osallistuvat maahanmuuttaja, kunta sekä työ- ja elinkeino- toimisto. Suomen tai ruotsin kielen oppiminen on yksi keskeinen tekijä kotoutumisessa. ”Onnistuneessa kotoutumisessa maahanmuuttaja saavut- taa muun väestön kanssa tasavertaisen aseman yhteiskunnassa niin oikeuk- sien kuin velvollisuuksienkin osalta. Kotoutumisen tärkeimmät edellytykset ovat kielitaito ja työllistyminen. Kotouttamistoimenpiteiden tulee lähteä maa- hanmuuttajan omista tarpeista ja perehdyttää tarvittaessa myös arkielämän taitoihin.” (Monimuotoinen kunta – elinvoimainen kunta 2011.) Kansainvälisen vertailututkimuksen (Migrant Integration Policy In- dex) mukaan Suomessa asuvalla maahanmuuttajalla on hyvät edelly- tykset kotoutua. Selvityksessä kiinnitettiin huomiota erityisesti työelä- mää, perheiden yhdistämistä ja syrjintää koskeviin lakeihin. Suomen kotouttamispolitiikan vahvuuksina nähtiin esimerkiksi koulutukseen pääsy sekä poliittiset osallistumismahdollisuudet. (Maahanmuuton vuosikatsaus 2011.) 2.1.3 Maahanmuuttajan kotouttamiseen osallistuvat tahot Suomessa Yleisesti ottaen maahanmuuttoon liittyvät aihepiirit ja niiden vastuuta- hot on Suomessa jaettu eri virastojen kesken valtakunnalliselta tasolta alueelliseen ja paikalliseen tasoon. Työ- ja elinkeinoministeriö (vuoteen 2011 asti sisäasiainministeriö) on vastuussa kotouttamisen suunnitte- lusta, kehittämisestä ja ohjauksesta. Elinkeino-, liikenne- ja ympäris- tökeskuksilla (ELY-keskukset) on alueellinen vastuu maahanmuutto- ja kotouttamisasioista. ELY-keskukset ohjaavat puolestaan työ- ja elinkei- notoimistoja (TE-toimistoja) maahanmuuttoon ja kotouttamiseen liitty- vissä asioissa sekä tukevat kuntia kotouttamisohjelmien valmistelussa ja toteutuksessa. Lisäksi ne sopivat kuntien kanssa kansainvälistä suo- jelua saavien henkilöiden kuntapaikoista. (Kotouttamisen tärkeimmät toimijat 2012.) Tärkeimpiä maahanmuuttajien kotouttamiseen osallistuvia paikal- lisviranomaisia ovat kunnat, jotka tarjoavat maahanmuuttajille perus- palveluja ja erityisiä kotoutumispalveluja. Viranomaisten lisäksi maa- hanmuuttajien kotouttamisessa ja neuvonannossa ovat mukana myös useat järjestöt. Järjestöt edistävät toiminnallaan paikkakunnan valmis- tautumista eri kulttuureista tuleviin maahanmuuttajiin sekä mahdol- listavat kantaväestön ja maahanmuuttajien vuorovaikutuksen kehit- tymisen. Järjestöt tuottavat myös kotoutumista edistäviä palveluita ja täydentävät viranomaisvastuulla järjestettäviä palveluita. Viranomaiset ja järjestöt voivat sopia keskenään paikallisella tasolla jo kotouttamis- ohjelman laadinnan yhteydessä kotouttamispalveluiden tuottamisesta ja järjestämisestä. (Kotouttamisen tärkeimmät toimijat 2012.) 23 Kotouttamisen edistämiseksi on käynnissä useita valtakunnallisia, alueellisia ja paikallisia hankkeita. Seuraavassa esitellään lyhyesti joita- kin juuri tämän tutkimuksen kohdekuntien kannalta olennaisia hank- keita tutkimuksen tekohetkellä ja edellisten vuosien aikana (Maahan- muuttajien kotouttaminen 2012): Suomeen muuttaneiden alkuvaiheen ohjaus ja osaamisen kehittäminen (ALPO) on valtakunnallinen hanke, joka rakentaa nimensä mukaisesti alku- vaiheen polkua Suomeen muuttaneille maahanmuuttajille. Alueellisia ALPOn alaisia hankkeita, joissa tämän tutkimuksen kunnat ovat muka- na, ovat: Bothnia Integration -hanke toimii Pohjanmaan (Närpiö) ja Keski- Pohjanmaan alueella. Kohderyhmään ovat kuuluneet TE-toimis- tossa työnhakijana olevat maahanmuuttajat, työnantajat sekä vi- ranomaiset ja muut palveluntuottajat. Hanke on kehittänyt maa- hanmuuttajien palveluja yhteistyökumppaneiden kanssa ja edis- tänyt maahanmuuttajien työllistymistä parantamalla työnantaja- yhteyksiä, kuten järjestämällä erilaisia koulutuksia maahanmuut- tajille sekä myöntämällä työnantajalle palkkatukea työttömän maahanmuuttajan työllistämiseen. (Bothnia Integration 2012.) Juuret ja Siivet – Maahanmuuttajat aktiiviseksi osaksi kainuulaista yh- teiskuntaa -hankkeen tavoitteena oli edistää maahanmuuttajien työllistymistä ja kotoutumista Kainuuseen (Kuhmo). Toiminta ta- pahtui laajassa yhteistyössä eri tahojen kanssa. Kansalaissektorin toiminnalla vahvistettiin yhdistysten ja järjestöjen osallisuutta kotoutumisen edistäjinä. (Korhonen & Ponnikas 2013: 11.) Maahanmuuttajat Satakunnan voimavarana (VOIMA) -hanke keskit- tyi maahanmuuttajien ohjaukseen ja neuvontaan. Hankkeessa kehitettiin ja pilotoitiin erilaisia tieto-, neuvonta- ja ohjausmal- leja oppilaitoksen (Satakunnan koulutuskuntayhtymä) maahan- muuttajaopiskelijoille sekä annettiin neuvontaa myös muille Sa- takunnassa (Honkajoki) asuville maahanmuuttajille. Hankkeessa tehtiin myös osaamisen selvityksiä vastaanottokeskuksissa oles- keluluvan saaneille asukkaille sekä järjestettiin monikulttuuri- suus- ja maahanmuuttotyön tapahtumia ja koulutuksia. Edellä mainittujen lisäksi maakunnan laajuinen maahanmuuttoasioi- den tiedotus oli yksi hankkeen toiminnoista. (Maahanmuuttajien kotouttaminen 2012.) Osallisena Suomessa -hanke on yksi suurimmista tutkimuksen tekohet- kellä vireillä olleista maahanmuuttajien kotouttamisen tehostamiseen tähtäävistä hankkeista. Hanke on kehittänyt maahanmuuttajien kou- lutusta, työllistymistä sekä yhteiskunnallisia valmiuksia. Sen yhtenä tavoitteena on ollut kehittää maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuk- selle joustava ja kustannustehokas malli, joka mahdollistaa kaikkien 24 aikuisten maahanmuuttajien koulutuksen. Lisäksi hankkeessa on luotu uusia toimintamalleja maahanmuuttajalasten ja heidän vanhempien- sa tukemiseksi varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa. Myös kou- lutuspolkujen rakentaminen nuorille maahanmuuttajille on ollut yksi tavoitteista. Koulutuksen vaihtoehtoisia toteuttamistapoja on kokeiltu kuntien kehittämishankkeissa eri puolilla Suomea vuosina 2011–2013. Tutkimuskunnista Pudasjärvi ja Närpiö ovat olleet mukana pilottihank- keissa. (Maahanmuuttajien kotouttaminen 2012.) Pudasjärven Osallisena Suomessa -osahankkeessa on pyritty muun muassa luomaan yli 17-vuotiaille maahanmuuttajille yhtenäinen ja tavoitteellinen koulutuspolku peruskouluun, kehittämään ko- tona olevien äitien ja lasten integroitua valmennusta osittain kou- lun tai päiväkodin päiväohjelmaan sisällytettynä sekä kytkemään kolmas sektori keskeisesti mukaan kotoutumisen prosessiin. Rannikko-Pohjanmaan K5-kuntien Delaktig i Finland/K5 (Närpiö) -hankkeessa on luotu virtuaalinen oppimisympäristö, jossa maa- hanmuuttajat voivat opiskella kieltä ja yhteiskuntatietoja. Lisäksi pilottihankkeessa on kehitetty seudullista kotouttamistoimintaa. HAAPA on valtakunnallinen hanke, jonka tarkoituksena on ollut tukea kiintiöpakolaisia vastaanottavia kuntia. Osana hankkeen toteutusta kunnilla oli mahdollisuus hakea rahoitusta kehittämistyölle, joka koh- dentui haavoittuvassa asemassa olevien kiintiöpakolaisten vastaanot- toon. Kunnat sitoutuivat edellä mainittujen kohderyhmien vastaanot- toon ja kehittivät terveydenhuollon ja psykososiaalisen tuen palveluja sekä toiminnallisia koulutuksia. Vuosina 2010–2011 hankkeen alaisuu- dessa toimi 11 kuntaa, joista kukin sai rahoitusta omaan kehittämis- hankkeeseensa. Yksi rahoitusta saanut kunta oli Pudasjärvi. (Haapa- hanke tukee… 2012.) Maahanmuutto-ohjelmien tukirakenne (MATTO) -hankkeen tavoitteena on ollut työvoiman maahanmuuttoon liittyvien palveluiden, toimintojen ja prosessien kehittäminen sekä työvoiman maahanmuuton parissa työs- kentelevien toimijoiden tiedon ja osaamisen lisääminen. Kehittämisoh- jelmaa on koordinoinut MATTO-tukirakenne, jonka tehtävänä on ollut tukea ja kannustaa projekteja tarjoamalla niille foorumi kokemusten, oppien ja mielipiteiden vaihtoon. Hankkeen käynnissä olevia projekteja tutkimuskuntien alueilla on ollut useita. Närpiö on ollut mukana Both- nia Work -hankeessa, jota on toteuttanut Vaasan TE-toimisto. Kuhmo on ollut mukana Kansainvälinen työvoima -hankkeessa, jonka toteuttajana on ollut Kainuun ELY-keskus. Lieksassa on ollut käynnissä Maahanmuu- ton mahdollisuudet ja käytännöt -hanke, joka on ollut Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen toteuttama hanke. Honkajoki on ollut mukana Opinpo- lut maasta toiseen -hankkeessa, jota on toteuttanut Satakunnan aikuis- 25 koulutuskeskus. Lisäksi Honkajoki on ollut mukana Työhön Satakuntaan -hankkeessa, jota on toteuttanut Satakunnan ELY-keskus. (Matto – maa- hanmuutto-ohjelmien tukirakenne 2012.) 2.2 Tutkimuskunnat ja niiden erityispiirteet Tämän tutkimuksen kohteena olleet kahdeksan maaseutumaista kun- taa sijaitsevat eri puolilla Suomea, joten otos on maantieteellisesti kattava (kuva 3). Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2011 ulkomaiden kansalaisten osuus Suomen väestöstä oli 3,4 prosenttia. Tähän keskiar- voon verrattuna tutkimuskunnista viidessä maahanmuuttajien määrä oli suuri, kolmessa pienempi. Tässä vaiheessa on tärkeä huomioida, että ”ulkomaiden kansalaisten” määrä ei kerro maahanmuuttajataustaisten henkilöiden todellista määrää kunnissa, sillä esimerkiksi osa Suomessa asuvista ulkomailla syntyneistä maahanmuuttajista on saanut Suomen kansalaisuuden ja tilastoidaan siis suomalaisina. Suomessa on myös toi- sen polven maahanmuuttajia, jotka mutkistavat tilastoja. Toisen polven maahanmuuttajia ei ole otettu erikseen huomioitu tässä tutkimuksessa. Kuva 3. Tutkimuskuntien maantieteellinen sijainti. Ähtäri Pudasjärvi Närpiö Lieksa Kuhmo Honkajoki Punkalaidun Virolahti 26 Tutkimuskunnat erosivat toisistaan maahanmuuton suhteen: maahan- muuttajien määrät, maahanmuuton syyt, maahanmuuttotyön perin- teet ja toimijat vaihtelivat kunnittain. Myös kunnissa käynnissä olleissa maahanmuuttokeskusteluissa oli suuria kuntakohtaisia sävy- ja sisäl- töeroja. Toisissa kunnissa haasteena oli kiintiöpakolaisten kotouttami- nen kuntaan, toisissa asuntojen järjestäminen töihin tuleville työpe- räisille maahanmuuttajille. Jotkut kunnat harjoittivat valikoivaa maa- hanmuuttopolitiikkaa, toiset olivat avanneet ovensa monimuotoiselle maahanmuutolle. Honkajoki Honkajoki on noin 1  850 asukkaan maaseutumainen kaupunki Sata- kunnassa. Tilastokeskuksen (Kuntien avainluvut 2012) mukaan ulko- maiden kansalaisten osuus väestöstä vuonna 2011 oli 4,7 prosenttia. Työttömyysaste oli 8,9 prosenttia. Alkutuotannon työpaikkojen osuus oli 30,5 prosenttia, mikä tarkoittaa että Honkajoki oli tutkimuskunnista suurin alkutuotannon työpaikkoja tarjoava kunta. Jalostusalan työpaik- koja oli noin 20 prosenttia kaikista työpaikoista. Palvelualojen työpaik- kojen osuus oli alle puolet (48,7 %). Valtaosa maahanmuuttajista on saapunut Honkajoelle työn perässä. Tavallisin lähtömaa on Viro. Maahanmuuttajat ovat sijoittuneet alku- tuotannon tai jalostuksen työpaikkoihin (puutarha- ja metalliala). Työ- peräisellä maahanmuutolla on pitkät, noin kaksikymmentä vuotta van- hat perinteet, mikä on edesauttanut sitä, että maahanmuuttajille on muodostunut oma yhteisö. Kantaväestön suhtautuminen työperäisiin maahanmuuttajiin on parantunut vuosien myötä. Tutkimuksen teko- hetkellä Honkajoen kunta ei tarjonnut kuntapaikkoja kiintiöpakolaisille tai oleskeluluvan saaneille turvapaikanhakijoille. Maahanmuuttajia ei ole erityisesti nostettu esille kunnan kehittä- missuunnitelmassa. Lähtökohtana palvelujen tarjonnassa on ollut, että maahanmuuttajataustaisille asukkaille pyritään järjestämään samat palvelut kuin kantaväestölle. Peruspalveluiden lisäksi kunta on tarjon- nut tiettyjä maahanmuuttajille kohdistettuja erityispalveluita. Esimer- kiksi informaatio kunnan ja yritysten palveluista on käännetty viron kielelle. Lisäksi peruskoulun maahanmuuttajaoppilaiden on ollut mah- dollista saada tukiopetusta viron ja venäjän kielillä. Myös terveyspal- veluita on pystytty tarjoamaan useammalla kielellä. (Kuntatieto 2012; Haastatteluaineisto.) Honkajoen kunta ei ole osallistunut työperäisten maahanmuuttaji- en rekrytointiin, vaan jokainen yritys on hoitanut rekrytointiprosessin itse. Koska ulkomaalaistaustaisia työntekijöitä on ollut yrityksissä jo vuosien ajan, on yrityksille muotoutunut vakiintuneet kanavat uusien työntekijöiden rekrytoimiseksi. Maahanmuuttajat ovat vuosien saatos- sa edenneet urallaan, sillä moni alun perin esimerkiksi puutarha-alalle 27 työllistynyt maahanmuuttaja on kielitaidon ja osaamisen karttuessa siirtynyt metallialan yrityksiin tai muihin suorittaviin töihin Honkajoen alueella. (Haastatteluaineisto.) Kuhmo Kuhmo on noin 9 300 asukkaan kaupunki Suomen ja Venäjän rajalla Kainuussa. Tilastokeskuksen (Kuntien avainluvut 2012) mukaan ulko- maiden kansalaisten osuus väestöstä vuonna 2011 oli 1,2 prosenttia. Valtaosa maahanmuuttajista on tullut Kuhmoon avioliiton kautta. Läh- tömaa on ollut yleensä Venäjä. Kuhmo on rakennetyöttömyyden aluetta ja sen työttömyysaste oli tutkimuksen tekohetkellä lähes 20 prosenttia. Kuhmon työpaikoista selvä enemmistö (68,3 %) oli palvelualalla. Alku- tuotannon työpaikkoja oli 15,9 prosenttia ja jalostuksen työpaikkoja 13,6 prosenttia. Lähin vastaanottokeskus sijaitsee reilun tunnin ajomat- kan päässä Kajaanissa. Kuhmo ei tutkimuksen tekohetkellä tarjonnut kuntapaikkoja kiintiöpakolaisille tai oleskeluluvan saaneille turvapai- kanhakijoille. Maahanmuuttoon liittyviä aihepiirejä työstettiin maakuntatasolla tut- kimuksen tekohetkellä 2012–2013. Maahanmuutto ei ollut vielä noussut kuntatasolla ajankohtaiseksi teemaksi, eikä Kuhmolla ollut kotoutta- misohjelmaa. Kuhmon paikallislehti (Pulkkinen 2012) käsitteli pakolais- ten vastaanottoa kesäkuussa 2012. Näkökannat olivat empiviä: kuhmo- laisille suunnatun pienen mielipidegallupin tulos oli jyrkkä ”ei” pako- laistaustaisille maahanmuuttajille Kuhmoon. Kunnan peruspalvelut on järjestetty maahanmuuttajataustaisille henkilöille. Lisäksi joitain erityispalveluita on järjestetty yhteistyössä hankkeiden kanssa. Vuosina 2008–2012 kunta oli mukana Juuret ja siivet – Maahanmuuttajat aktiiviseksi osaksi kainuulaista yhteiskuntaa -hankkees- sa, jonka tuloksena esimerkiksi Kuhmon kirjastossa on etäyhteysmah- dollisuus Kajaaniin, josta on tarvittaessa saanut tulkkausapua (venäjä- suomi). Kuhmon sijainti Suomen ja Venäjän välisen valtionrajan välittömäs- sä läheisyydessä näkyy katukuvassa venäläisten matkailijoiden suure- na määränä kaupan ja palvelualojen liikkeissä. Tämän takia kielitaitoi- nen henkilökunta on haluttua. Lieksa Lieksa on noin 12 600 asukkaan kaupunki Pohjois-Karjalassa. Lieksaan on muutaman viime vuoden aikana muuttanut omaehtoisesti ja itsenäi- sesti satoja oleskeluluvan saaneita turvapaikanhakijoita erityisesti Kon- tioniemen ja Paiholan vastaanottokeskuksista. Tilastokeskuksen (Kun- tien avainluvut 2012) mukaan ulkomaiden kansalaisten osuus vuonna 28 2011 oli 3,1 prosenttia kaupungin väestöstä. Valtaosa saapuneista maa- hanmuuttajista on somaleja, joitakin kymmeniä irakilaisia ja afgaane- ja on myös saapunut. Maahanmuuttajiin kohdistuneiden ja maahan- muuttajien välisten kahakoiden takia Lieksan maahanmuuttajatilan- ne nousi valtakunnalliseen mediaan pian suurien ryhmien saavuttua. Maahanmuutto ei kuitenkaan ole uusi ilmiö Lieksassa. Valtion rajan läheisyyden takia venäläisiä on muuttanut paikkakunnalle avioliiton kautta jo vuosien ajan. Inkerinsuomalaisia rekrytoitiin maatalousalalle 1990-luvun alussa. Lieksa tarjosi kuntapaikkoja muutamalle kymme- nelle pakolaiselle Bosniasta 1990-luvun puolivälissä. Tämä 1990-luvun maahanmuutto oli niin kutsuttu ”ensimmäinen aalto”. Pienessä määrin myös työperäisiä maahanmuuttajia on saapunut Lieksaan 2000-luvulla suorittaviin tehtäviin lähinnä metallialan yrityksiin. (Lieksan kaupun- gin maahanmuuttostrategia 2012.) Maahanmuuton ”toinen aalto” alkoi vuonna 2009, kun Lieksa myönsi kuntapaikkoja muutamalle kurditaustaiselle henkilölle. Vähitellen oles- keluluvan saaneita kurditaustaisia turvapaikanhakijoita saapui omaeh- toisesti lisää. Samoihin aikoihin myös muutamia somalitaustaisia maa- hanmuuttajia muutti kaupunkiin. Vähitellen tieto Lieksan tarjoamasta hyvästä kielikoulutuksesta sekä vapaista asunnoista levisi vastaanot- tokeskuksiin. Edellä mainituista syistä Lieksan maahanmuuttajaväestö on kasvanut voimakkaasti lyhyessä ajassa. Tällä hetkellä somaliyhtei- sön koko Lieksassa on noin 300 henkilöä. Kurdien määrä on lähtenyt laskuun, koska valtaosa heistä on muuttanut suurempiin kaupunkikes- kuksiin. Tällä hetkellä Lieksa ei tarjoa kuntapaikkoja kiintiöpakolaisil- le tai oleskeluluvan saaneille turvapaikanhakijoille, vaan pyrkii hoita- maan nykyisen tilanteensa mahdollisimman hyvin. (Lieksan kaupungin maahanmuuttostrategia 2012: 4–5; Haastatteluaineisto.) Vuonna 2011–2012 Lieksassa oli käynnissä Monikulttuurinen Lieksa -hanke, jonka tavoitteena oli edistää maahanmuuttajien kotoutumista tarjoamalla neuvontaa ja ohjausta maahanmuuttajille, työnantajille ja viranomaisille. Hanke järjesti erilaisia tapahtumia, kuten avoimia tie- dotus- ja kuulemistilaisuuksia. Lieksassa kunnan johto on sitoutunut maahanmuuttoon. Kotouttamisohjelma laadittiin, kun maahanmuut- tajien määrä Lieksassa kasvoi huomattavasti. Maahanmuuttostrategia laadittiin tämän jälkeen vuonna 2012. Strategia jakaantuu kolmeen toimintalinjaan, joihin on sisällytetty pitkän aikavälin yleistavoitteita. (Lieksan kaupungin maahanmuuttostrategia 2012.) Toimintalinja 1: Peruspalveluiden saatavuus pyrkii turvaamaan maahanmuuttoasioiden koordinoidun hoidon kaupungin eri hal- lintokuntien sekä kaupungin ja muiden toimijoiden välillä. Linja pitää sisällään myös kotouttamispalvelut, tiedottamisen sekä oh- jaus- ja neuvontapalveluiden riittävyyden. Toimintalinja 2: Elinkeino-, työ- ja koulutustoiminta edistää maa- hanmuuttajien nopeaa integroitumista suomalaiseen yhteiskun- 29 taan ja ehkäisee syrjäytymistä tukemalla suomen kielen nykyistä nopeampaa oppimista lisäksi se mahdollistaa kaikille perusope- tuksen tasoisen koulutuksen ja pääsyn ammatilliseen koulutuk- seen. Toimintalinja sisältää toimenpiteitä maahanmuuttajien yrittäjyyteen aktivoimiseksi ja työnantajien tukemista maahan- muuttajien työllistämisessä. Toimintalinja 3: Kansalaisyhteiskunta tukee maahanmuuttajien osallistumista yhteiskuntaan sen tasa-arvoisina jäseninä edistä- mällä molemminpuolisen integraation mahdollisuutta ja tuke- malla maahanmuuttajanaisten aktiivista osallistumista. Närpiö Närpiö on ruotsinkielinen kunta Pohjanmaalla. Kunnassa on asukkaita noin 9 400. Tilastokeskuksen (Kuntien avainluvut 2012) mukaan ulko- maiden kansalaisten osuus väestöstä vuonna 2011 oli 8,1 prosenttia, mikä oli suurin tämän tutkimuksen kahdeksasta tutkimuskunnasta. Työttömyysaste oli maan alhaisimpia, vain 5,3 prosenttia. Alkutuotanto (24,4 %) ja jalostusala (21,9 %) muodostivat lähes puolet Närpiön työ- paikoista. Palvelualojen työpaikkojen osuus oli 52,2 prosenttia. Valta- osa Närpiön maahanmuuttajista on kotoisin Bosniasta tai Vietnamista, mikä juontaa juurensa pakolaisten vastaanottamisesta. Närpiö vas- taanotti kiintiöpakolaisia Vietnamista 1980-luvun lopulla ja Bosniasta 1990-luvun alussa. Pakolaiset kotoutuivat vuosien saatossa Närpiöön, oppivat kielen, saivat töitä ja jäivät kuntaan. Kun työvoimasta 2000-lu- vulla tuli pulaa, monet vietnamilaiset ja bosnialaiset houkuttelivat tut- taviaan töihin Närpiöön. Työperäisiä maahanmuuttajia saapui myös muilta alueilta ja Närpiössä asuukin noin neljääkymmentä eri kansal- lisuutta. Kasvihuone- ja metalliala ovat maahanmuuttajien suurimmat työllistäjät. Vaikka maahanmuuttajien osuus väestöstä on suuri, kilpai- lua työpaikoista maahanmuuttajien ja kantaväestön kesken ei ole ollut. Närpiö on saanut valtakunnallisesti huomiota suorittamastaan hyväs- tä ja tietoisesta maahanmuuttajien kotouttamisesta. Närpiön malli on toiminut uuden kotouttamislain perustana. (Ivars 2011a; Ivars 2011b; Haastatteluaineisto.) Närpiön malli perustuu yksittäisen ihmisen hyväksyntään ja kykyyn luoda yhteisymmärrystä sekä taitoon luoda hyvät elinolosuhteet muista kult- tuureista tulleille ihmisille. Ensimmäisten kiintiöpakolaisten saapuessa Närpiöön yhdistyksillä (etenkin Punaisella Ristillä) oli aktiivinen rooli. Käytännön tasolla edettiin niin, että kaikkiin kotitalouksiin toimitettiin informaatiota saapuvista pakolaisista ja kerrottiin, miten vastaanotto kunnassa käytännössä tulee tapahtumaan. Lisäksi niissä taloyhtiöissä, joihin pakolaisia asutettiin, informoitiin tulijoista enemmän. Myös ys- täväperheitä hankittiin saapuville pakolaisille. Ystäväperhetoiminnalla olikin merkittävä rooli pakolaisten kotoutumisen onnistumisessa, sillä 30 jokaisella ystäväperheellä oli oma sosiaalinen verkosto, jonka kautta kanavien löytyminen niin uusiin ystäviin kuin työpaikkoihin mahdollis- tui. (Lindqvist 2010.) Närpiön kotouttamistoimenpiteissä on pyritty ennakointiin niin, että haasteisiin voidaan vastata tulevaisuudessakin. Työllistymistilanne kunnassa oli tutkimuksen tekohetkellä hyvä, mutta siellä on haluttu varautua työmarkkinoiden nopeisiin muutoksiin. Se on yksi syy, miksi Närpiössä on painotettu kielikoulutuksen merkitystä kotoutumisen on- nistumisen perusedellytyksenä: kun maahanmuuttaja hallitsee kielen, avautuu hänelle monia koulutusmahdollisuuksia. Tämä mahdollistaa tarvittavan jouston siinä vaiheessa, jos maahanmuuttaja jää työttö- mäksi. (Lindqvist 2010.) Närpiössä on vuosien ajan toteutettu useita eri hankkeita maahan- muuttoon ja maahanmuuttajien kotouttamiseen liittyen. Esimerkiksi Strategier för en hållbar arbetskraftsinvandring i Sydösterbotten -hankkeen tavoitteena on ollut luoda strategia, joka perustuu konkreettisiin toi- miin, joilla pyritään helpottamaan työvoimapulaa alueella sekä kotout- tamaan työperäisiä maahanmuuttajia Suupohjan rannikkoseudun TE- toimiston alueella. En god integrering av Invandrare i Österbotten -hankkeen painopisteinä on ollut neljä kertaa vuodessa kymmenelle kielelle kään- netty sanomalehtiliite. Monikulttuurisuuteen liittyvää informaatiota on jaettu koulutuksen muodossa niille ammattiryhmille, jotka päivittäin kohtaavat maahanmuuttajia työssään. (Lindqvist 2010.) Närpiöläisten työnantajien suhtautuminen maahanmuuttajiin on ollut myönteistä. Eräs närpiöläinen työnantaja painotti (Gullmets 2011), että työntekijöihin kannattaa panostaa kunnolla, jotta he pysyvät työ- paikassa. Työ kyseisessä yrityksessä on vaativaa ja saattaa työnantajan mukaan viedä vuodenkin, ennen kuin uuden työntekijän työn jälki on tyydyttävää. Rekrytointiin liittyy aina riskejä. Työnantaja ottaa suuren vastuun palkatessaan työntekijän, joka on tietämätön siitä, kuinka asi- at Suomessa toimivat. Haastatellun työnantajan mukaan närpiöläisten asukkaiden asenne maahanmuuttajiin on ollut esimerkillistä ja luonut vastaanottavaisen ilmapiirin. Se, että maahanmuuttajat ovat kotoutu- neet Närpiöön niinkin hyvin voi mahdollisesti juontaa juurensa siitä, että omaa murrettaan puhuvat närpiöläiset kuuluvat itse vähemmis- töön (kieli/murre). Tällä hetkellä Närpiö ei tarjoa kuntapaikkoja kiintiöpakolaisille tai oleskeluluvan saaneille turvapaikanhakijoille. Pudasjärvi Pudasjärvi on noin 8 700 asukkaan kaupunki Pohjois-Pohjanmaalla. Ti- lastokeskuksen (Kuntien avainluvut 2012) mukaan ulkomaiden kansa- laisten osuus väestöstä vuonna 2011 oli 1,0 prosenttia. Pudasjärvi on rakennetyöttömyyden aluetta. Sen työttömyysaste oli 17,5 prosenttia. Työpaikoista 15,7 prosenttia oli alkutuotannon alalla ja 19,8 prosent- 31 tia jalostusalalla. Palvelualan työpaikkoja oli valtaosa, 63,3 prosenttia. Maahanmuuttajien osuus väestöstä tulee todennäköisesti nousemaan lähitulevaisuudessa, koska muuttotappion ehkäisemisen yhdeksi mah- dollisuudeksi on kaavailtu maahanmuuttoa. Pudasjärvellä viranhaltijat ja päättäjät ovat sitoutuneita asiaan ja he ovat yksimielisyydellään va- kuuttaneet myös muita alueen toimijoita. Pudasjärvi onkin määrittänyt maahanmuuton edistämisen yhdeksi painoaloistaan (Kuntasuunnitel- ma 2012–2018). Uudet asukkaat ovat tervetulleita Pudasjärvelle, sillä kunnan kun- tasuunnitelmassa ”Uusi ja elinvoimainen Pudasjärvi” pitkän tähtäimen tavoitteeksi on määritelty, että vuonna 2018 joka kymmenes pudasjär- veläinen on maahanmuuttajataustainen henkilö. Tämä tarkoittaa sitä, että maahanmuuttajien määrää pyritään kasvattamaan merkittävästi ja maahanmuuttotyöhön panostetaan. Huomiota kiinnitetään myös sii- hen, että maahanmuutto on mahdollisimman monipuolista sisältäen työn, opiskelun, avioliiton ja humanitaarisen avun vuoksi tulleet maa- hanmuuttajat. (Kuntasuunnitelma 2012–2018.) Pudasjärvellä on ollut yksittäisiä maahanmuuttajia jo pitkään. Avio- liiton kautta saapuneet maahanmuuttajat ovat edelleen suurin maa- hanmuuttajaryhmä Pudasjärvellä. Valtaosa heistä on kotoisin Venäjäl- tä. Näkyvämmin maahanmuuttajat tulivat katukuvaan vuonna 2008, jolloin maahanmuuttotyötä alettiin tehdä ja Pudasjärvelle perustettiin vastaanottokeskus. Aluksi vastaanottokeskuksessa oli ainoastaan ala- ikäisiä nuoria, mutta myöhemmin myös perheitä ja yksin tulleita ai- kuisia. Pudasjärvi on vastaanottokeskuksen perustamisesta lähtien tar- jonnut aktiivisesti kuntapaikkoja vastaanottokeskuksen oleskeluluvan saaneille turvapaikanhakijoille. Seuraava askel oli tarjota kuntapaikko- ja kiintiöpakolaisille. Ensimmäinen ryhmä kongolaisia saapui Pudasjär- velle keväällä 2012. (Haastatteluaineisto.) Pudasjärvi on toiminut valtakunnallisessa Osallisena Suomessa -hankkeessa yhtenä pilottikuntana tehtävänään mallintaa maahan- muuttajien erilaisia koulupolkuja. Kaikki maahanmuuttoon liittyvät toiminnot on kunnassa linkitetty hankkeeseen. Punkalaidun Punkalaidun on noin 3 200 asukkaan kunta Pirkanmaalla. Tilastokes- kuksen (Kuntien avainluvut 2012) mukaan vuonna 2011 sen väestöstä 3,0 prosenttia oli ulkomaiden kansalaisia. Työttömyysaste oli suhteel- lisen hyvä, 8,7 prosenttia. Alkutuotanto- (28,8 %) ja jalostusalat (22,4 %) muodostivat puolet kaikista työpaikoista. Palvelualojen työpaikkojen osuus oli alle puolet, 47,2 prosenttia. Maahanmuuttajia on ollut Punkalaitumen katukuvassa vuosikym- menten ajan, sillä jo 1990-luvun alkupuolella maatalouslomittaji- en akuuttia pulaa paikattiin inkerinsuomalaisilla lomittajilla. Vuosi- 32 na 2008–2009 Punkalaidun tarjosi ensimmäistä kertaa kuntapaikkoja myanmarilaisille kiintiöpakolaisille. Kunnassa on toiminut vastaanot- tokeskus vuodesta 2008 lähtien. Keskuksen toiminta on painottunut ilman huoltajaa tulleiden alaikäisten sekä perheiden vastaanottoon. Kunta on aktiivisesti tarjonnut kuntapaikkoja vastaanottokeskuksen oleskeluluvan saaneille turvapaikanhakijoille. (Holopainen 2010: 28–33; Haastatteluaineisto.) Punkalaitumen kunta on tietoisesti valinnut strategiassaan yhdeksi erikoistumisalueekseen kansainvälistymisen, ja näkee sen paikkakun- nan toimeliaisuutta ja elinvoimaa lisäävänä tekijänä. Käytännön tasolla strateginen suuntaus näkyy esimerkiksi sivistystoimessa, sillä kunta on järjestänyt perusopetukseen valmistavan koulutuksen perusopetusikäi- sille maahanmuuttajalapsille. Valmistavan opetuksen jälkeen oppilaat siirtyvät perusopetukseen. Esikouluikäisille maahanmuuttajalapsille järjestetään esikouluopetusta. (Maahanmuutto 2012.) Punkalaitumen kunta hyötyy vastaanottokeskuksen ylläpitämisen ja kiintiöpaikkojen tarjoamisen kokonaisuudesta, sillä se saa vapaaeh- toisen valmistavan opetuksen rahoituksen opetusministeriöltä. Maa- hanmuuttajien koulutuksen tukemiseen on myös saatu hankerahoitus- ta, joten kokonaisuudessaan Punkalaitumen koulutoimella on entistä enemmän resursseja käytössään. Maahanmuuttajalapset voidaan näh- dä myös pelastuksena koululle, sillä joissain tapauksissa oppilaiden lu- kumäärien pieneneminen olisi lähitulevaisuudessa johtanut koulujen lakkautuksiin. (Holopainen 2010: 28–33.) Punkalaitumella on vuosien varrella toteutettu useita maahanmuut- toon liittyviä kehityshankkeita. Pro Labour -hanke (päättyi 2010) edisti ulkomaisen työvoiman saatavuutta paikkakunnan yrityksissä. Punka- laidun valittiin vuonna 2009 yhdeksi sisäasiainministeriön valtakun- nalliseksi maahanmuuttopilotiksi. Step by Step -hankkeen tavoitteena oli kolmannen sektorin aktivoiminen maahanmuuttotyöhön mukaan. Punaisen Ristin Spirit-hanke tuki Punkalaitumen seudulla muun muas- sa ystävätoiminnan käynnistymistä ja yleistä tiedotusta maahanmuut- toon liittyvien asioiden osalta. ALMA-hanke on ollut pirkanmaalaisissa kunnissa toimiva alueellisen maahanmuuton kehittämishanke, jonka tavoitteena on ollut kehittää maahanmuuttajien matalan kynnyksen ohjausta ja neuvontaa sekä heidän kanssaan toimivien työntekijöiden valmiuksia ja osaamista. Lisäksi hankkeella on tehostettu kuntien vas- taanottovalmiuksia ja kotoutumiskäytäntöjä. (Maahanmuutto 2012.) Virolahti Virolahti on noin 3  500 asukkaan kunta Kaakkois-Suomessa. Tilasto- keskuksen (Kuntien avainluvut 2012) mukaan ulkomaiden kansalais- ten osuus väestöstä vuonna 2011 oli 4,0 prosenttia. Valtaosa Virolahden maahanmuuttajista on taustaltaan venäläisiä tai virolaisia. Maantie- 33 teellinen läheisyys selittänee ilmiötä. Muuton syy on usein ollut joko paluumuutto tai avioliitto. Venäläiset matkailijat ovat myös osa viro- lahtelaista katukuvaa Suomen ja Venäjän rajan läheisyyden takia. Maa- hanmuuttajien osuus Virolahdella on keskivertoa suurempi verrattuna moneen muuhun tutkimuskuntaan. On oletettavaa että myös tulevai- suudessa merkittävä osa väestönkasvusta tulee maahanmuutosta. Virolahden työttömyysaste oli noin 10 prosenttia. Se on vahvasti pal- velualojen työpaikkojen kunta (75,7 %). Loput työpaikoista jakaantuivat alkutuotannon (13,4 %) ja jalostuksen (9,5 %) kesken. Virolahti ei tarjoa kuntapaikkoja kiintiöpakolaisille tai oleskeluluvan saaneille turvapai- kanhakijoille. Venäläisten matkailijoiden merkitys Virolahden palvelui- den elinvoimaisuudelle on suuri. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kielitaitoinen henkilökunta kaupan alalla on haluttua työvoimaa. Ähtäri Ähtäri on noin 6  400 asukkaan kunta Etelä-Pohjanmaalla. Tilastokes- kuksen (Kuntien avainluvut 2012) mukaan 0,7 prosenttia sen väestöstä oli ulkomaiden kansalaisia vuonna 2011. Ähtäri on rakennetyöttömyy- den aluetta. Sen työttömyysaste oli 12,4 prosenttia. Ähtärin työpaikoista alkutuotannon osuus oli pieni, vain 9,8 prosenttia. Jalostusalojen työ- paikkojen osuus oli 27,8 prosenttia. Palvelualojen työpaikat olivat vallit- sevina (61,4 % kaikista Ähtärin työpaikoista). Ähtärin maahanmuuttajat ovat pääsääntöisesti saapuneet kuntaan työn tai avioliiton vuoksi. Tut- kimuksen tekohetkellä Ähtäri ei tarjonnut kuntapaikkoja kiintiöpako- laisille tai oleskeluluvan saaneille turvapaikanhakijoille. Kansainvälisyys näkyy Ähtärissä lähinnä matkailun toimialalla. Mat- kailustrategian painopisteeksi on viime vuosina noussut Venäjä, mikä omalta osaltaan voi lisätä venäjänkielisen työvoiman tarvetta etenkin palvelualalla. Syksyllä 2012 Ähtärissä käynnistyi esiselvityshanke ”Or- topediset erityispalvelut ulkomaalaisille”, joka tavoitteena oli selvittää venäläisten kiinnostusta terveys- ja hyvinvointipalveluita kohtaan (”ter- veysmatkailu”) Ähtärissä. Ennakkotietojen mukaan ja muualta Suomes- ta saatujen kokemusten perusteella Venäläisillä on runsaasti kiinnos- tusta erilaisia Suomesta saatavia leikkaushoitoja kohtaan. (Siirilä 2012.) 34 3. Maahanmuuttajat maaseudulla 3.1 Maahanmuuttajat ja maaseutu Maahanmuuttajat ovat keskittyneet Suomessa suuriin kaupunkeihin, minkä johdosta maahanmuuton ja maahanmuuttopolitiikan ajatellaan koskevan pääsääntöisesti vain niitä. Maahanmuuttajia asuu maaseutu- kunnissa, mikä tarkoittaa että maaseudullakin tarvitaan maahanmuut- tajien kotouttamista ja työllistymistä. Maaseudulla on vajetta työvoi- masta, etenkin koulutetusta erikoistyövoimasta, jota omalta alueelta ei ole saatavilla. Tarvitaan siis ratkaisuja, joilla voidaan vaikuttaa maa- seutujen alenevaan väestökehityksen ja elinvoimaisuuden lisäämiseen. Maahanmuuttajat ovat yksi varteenotettava vaihtoehto. (Saartenoja 2010: 26.) Maahanmuuttaja ei kovin usein löydä tietään maaseudulle. Kuten jo aiemmin kävi ilmi, vain joka kymmenes vuonna 2008 Suomeen saa- punut maahanmuuttaja asettui asumaan maaseudulle. Syitä tähän on useita. Esimerkiksi uralla kehittymisen rajalliset mahdollisuudet, rajoit- tuneet työmarkkinat, puutteelliset palvelut tai maahanmuuttajayhtei- söjen puuttuminen maaseudulla voivat vaikuttaa siihen, että maahan- muuttajien määrä maaseutukunnissa on pieni. Toisaalta syy voi johtua maahanmuuttajasta itsestään. Hän ei välttämättä koe maaseutuympä- ristöä omakseen, vaikka työmahdollisuuksia sieltä löytyisikin. (Heikkilä 2012: 113–114.) Saartenojan (2010: 27) mukaan jokainen henkilö kokee maaseudun omalla tavallaan. Myös maaseudut itsessään ovat erilaisia. Eroja voi- daan löytää pelkästään jo eri maahanmuuttajaryhmien välillä: kun työ- peräiseen maahanmuuttoon liittyy vapaaehtoisuus valita oma asuin- paikkakunta, kiintiöpakolaisina saapuneiden kuntiin sijoittaminen puo- lestaan tapahtuu viranomaistaholta. Kiintiöpakolaisten taustat voivat olla hyvinkin traumaattiset, mikä sekin vaikuttaa kotoutumiseen. Maaseudulla ja kaupungissa on eroja maahanmuuttoon liittyen. Saartenojan (2010: 32–33) mukaan maaseutu eroaa kaupungeista siinä, että maaseudulla maahanmuuttaja on usein yksin, koska maanmiesten seura puuttuu. Käytännössä tämä tarkoittaa, että maahanmuuttaja on enemmän riippuvainen maaseudun kantaväestön yhteisöstä. Ero kau- punkiin on myös siinä, että maaseudulla maahanmuuttaja asuu usein kaukana kunnan palveluista. Maaseudun palvelutarjonnassa voi myös olla puutteita tai aukkoja, mikä voi käytännössä ilmetä maahanmuutta- jaan päin esimerkiksi kielikoulutuksen tarjonnan puutteena. Kielitaito on olennainen osa maahanmuuttajan kotoutumista. Puutteellinen kyky 35 kommunikoida yhteisön kanssa sen omalla kielellä voi lisätä ulkopuo- lisuuden tunnetta yhteisöstä. Maaseudulla tämä voi kuitenkin kääntyä myönteiseksi ominaisuudeksi, sillä yksittäisistä maahanmuuttajista on oltu maaseudulla yleisesti ottaen kiinnostuneempia kuin kaupungissa. Yhteisöjen pienuus maaseudulla mahdollistaa sen, että asukkaat tietä- vät ja tunnistavat toisensa. Saartenojan (2010: 32–33) havaintojen mukaan maahanmuuttajat ovat myös toimineet aktiivisesti erilaisten seurojen ja yhdistysten hy- väksi maaseudulla, mikä on auttanut heidän kotoutumistaan ja vähen- tänyt ulkopuolisuuden tunnetta. Toisaalta haasteitakin on, esimerkiksi maaseudun nurkkakuntaisuus tai sosiaalisen elämän vähäisyys, jotka koskevat niin kantaväestöä kuin maahanmuuttajia. Saartenoja esittelee tutkimustensa pohjalta (2010, 32–33) mielen- kiintoisen mahdollisuuden, joka luo uskoa maahanmuuttajien ja maa- seudun välisen vuorovaikutuksen toimivuuteen. ”Jälkimoderni Suomi määrittyy yhä vahvemmin kaupungeista käsin ja maaseutu itsessään on myös alkanut edustaa entistä enemmän toiseutta. Näin ajateltuna maalaiset ja ulko- maalaiset omaavat valtakulttuurin näkökulmasta ehkä enemmänkin yhteisiä piirteitä kuin ensi näkemältä voisi olettaa. Merkittävin ero on se, että maalaiset edustavat jotakin vanhaa, josta kaupungeissa halutaan erottua kun maahan- muuttajat edustavat jotakin uutta, joka halutaan pitää ulkopuolella. Voi olla mahdollista, että nämä kaksi toisilleen kaukaista ryhmää löytävät toiseuden kautta jotakin sellaista, mikä auttaa keskinäisen yhteisymmärryksen synty- mistä ja syventymistä”. Mahdollisuus maahanmuuttajan ja maaseudun väliseen vuorovaikutukseen on siis olemassa. 3.2 Tutkimuskuntien maahanmuuttajat Kuten jo aiemmin kävi ilmi maahanmuuttajaväestön todellista mää- rää tutkimuskunnissa on hankala selvittää, sillä ulkomaalaisväestöstä puhutaan epätäsmällisesti – puhutaan esimerkiksi ulkomaiden kansalai- sista, ulkomailla syntyneistä, ulkomaista syntyperää olevista tai muista kuin kotimaisia kieliä puhuvista henkilöistä. Tilannetta mutkistaa vielä se, jos halutaan ottaa huomioon toisen tai kolmannen polven maahanmuutta- jat. Tässä tutkimuksessa analyysin lähteenä käytettiin Tilastokeskuksen tilastoja ulkomaiden kansalaisista. Samalla hyväksyttiin se, että kyseinen tilasto ei ole kaikenkattava. Tarkoituksena erilaisten kuntien mukaan ottamisessa tässä tutki- muksessa oli saada mahdollisimman erilaisia näkökulmia tutkimuksen aihepiireihin. Käytännössä tämä kuitenkin tarkoitti, että tutkimuksen tuloksista ei voida muodostaa johtopäätöstä, joka olisi pätevä kaikkien eri maahanmuuttajaryhmien kotouttamiseen. Sen sijaan tuloksissa py- rittiin löytämään selittäviä tekijöitä sille, miksi kuntien välillä oli (niin- kin suuria) eroja. 36 Maahanmuuttajien määrä Tutkimuskuntien maahanmuuttajaryhmät poikkesivat toisistaan: osa kunnista oli selkeästi työperäisen maahanmuuton kuntia, toiset tarjo- sivat aktiivisesti kuntapaikkoja kiintiöpakolaisille ja/tai oleskeluluvan saaneille turvapaikanhakijoille. Joissain kunnissa valtaosa maahan- muuttajista oli saapunut Suomeen perhesiteiden perusteella tai paluu- muuttajina. Selittäviä tekijöitä tutkimuksessa mukana olevien maaseu- tukuntien maahanmuuttajamäärien eroavaisuuksiin olivat esimerkiksi paikkakunnalla sijaitseva vastaanottokeskus, laaja kasvihuonetuotanto tai itärajan läheisyys (Ponnikas ym. 2011: 21). Tutkimuskunnat olivat heterogeenisia maahanmuuttajien määriä tarkasteltaessa – ulkomaiden kansalaisten osuus vaihteli tutkimuskun- tien väestöstä 0,7 ja 8,1 prosenttiyksikön välillä. Tutkimuksen yhteydes- sä toteutetussa kyselyssä selvitettiin vastaajien mielikuvia maahan- muuttajien määrästä kunnissa ja sitä, miten arviot vastaavat todelli- suutta. Tulokset voivat omalta osaltaan selittää kuntakohtaista asen- neilmapiiriä maahanmuuttajien kohtaan. Maahanmuuttajien määrä on jossain määrin vastaajan subjektii- vinen kokemus, ja siihen vaikuttavat esimerkiksi vastaajan asuinalue, suhtautuminen maahanmuuttajiin sekä vastaajan omakohtaisten ko- kemusten määrä maahanmuuttajista. Olikin odotettavissa, että tulos siitä koetaanko maahanmuuttajia olevan kunnassa vähän vai paljon, ei välttämättä korreloi suoraan todellisen tilanteen kanssa. Keskimäärin hieman yli puolet (60 %) kyselyn vastaajista koki, että heidän kunnas- saan maahanmuuttajia on paljon, vastaavasti joka neljäs (22 %) vastaa- ja oli sitä mieltä, että maahanmuuttajia on vähän tai ei lainkaan. Kun vastaajien kokemuksia maahanmuuttajien määrästä vertaillaan kunnittain (taulukko 4), havaitaan suuria kuntakohtaisia eroja. Suurek- si osaksi tätä selittää maahanmuuttajien todellinen määrä kussakin kunnassa. Eniten maahanmuuttajia oli vastaajien kokemuksen mukaan Lieksassa, Honkajoella ja Närpiössä, joissa kussakin yli 80 prosenttia ky- selyn vastaajista ilmoitti maahanmuuttajia olevan paljon. Vähiten maa- hanmuuttajia koettiin olevan Ähtärissä, jossa kaikki vastaajat mainitsi- vat maahanmuuttajia olevan erittäin vähän tai ei lainkaan. Mielikuvaa voi selittää se, että Honkajoella ja Närpiöllä on suhteellisen pitkä ko- kemus maahanmuuttajista (työperäiset maahanmuuttajat, Närpiössä kokemuksia myös kiintiöpakolaisista), sillä maahanmuuttajia on ollut katukuvassa jo useamman vuosikymmenen ajan. Lieksan tapauksessa maahanmuuttajien todellinen määrä edusti tutkimuskuntien joukossa keskitasoa, mutta vastaajat kokivat sen suureksi. Tätä voi selittää se, että Lieksaan on muodostunut suuri maahanmuuttajayhteisö lyhyen ajan kuluessa ja maahanmuutto on ollut näkyvästi esillä niin mediassa kuin yleisessä keskustelussa. 2000-luvulla Lieksaan muuttaneet maa- hanmuuttajat ovat pääosin omaehtoisesti kuntaan muuttaneita oleske- luluvan saaneita turvapaikanhakijoita. 37 Taulukko 4. Ulkomaan kansalaisten osuus tutkimuskuntien väestöstä. Ulkomaiden kansalaisten osuus kunnan väestöstä ja se, miten vastaajat määrän kokevat *esimerkki: Tilastojen mukaan 4,7 prosenttia Honkajoen väestöstä on ulkomaiden kansalaisia. Honkajokisista kyselyn vastaajista 85 prosenttia koki kunnassa olevan paljon maahanmuuttajia, 7 prosenttia koki kunnassa olevan vähän maahanmuuttajia. Honka- joki* Kuhmo Lieksa Närpiö Pudas- järvi Punka- laidun Virolahti Ähtäri Osuus väestöstä (%) tilastojen mukaan 4,7 1,2 3,1 8,1 1 3 4 0,7 Osuus väestöstä vastaajien arvion mukaan (%) Paljon 85% Vähän 7% Paljon 21% Vähän 63% Paljon 87% Vähän 3% Paljon 83% Vähän 0% Paljon 44% Vähän 28% Paljon 65% Vähän 9% Paljon 53% Vähän 7% Paljon 0% Vähän 100% Lähde: Tilastokeskus 2012; Kyselytutkimusaineisto. Suhtautuminen maahanmuuttajien määrän lisääntymiseen Maahanmuuttajien määrän lisääntymiseen suhtauduttiin tutkimus- kunnissa melko myönteisesti. Keskimäärin 40 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että maahanmuuttajien määrä voisi lisääntyä omassa kunnassa. Puolet (49 %) kyselyn vastaajista koki maahanmuuttajien sen hetkisen määrän kunnassa olevan riittävä (nykyinen taso sopiva). Vain joka kymmenes kyselyn vastaaja (11 %) toivoi maahanmuuttaji- en määrän vähentyvän. Kyselyn tuloksista kävi myös ilmi, että kuntien edustajat olivat useammin sitä mieltä, että maahanmuuttajien määrän tulisi lisääntyä kunnassa (kunnat 50 % vs. yhdistykset 30 %). Tilastollista merkitsevyyttä tälle ei kuitenkaan pystytty osoittamaan. Erot vastaajien suhtautumisessa maahanmuuttajien määrien muu- toksiin vaihtelivat kunnittain (kuva 4). Kunnista erottui erityisesti Liek- sa, jossa vain kymmenes vastaajista toivoi maahanmuuttajien määrän lisääntyvän ja reilu puolet vastaajista toivoi määrän pysyvän entisellä- än. Peräti joka kolmas vastaaja toivoi maahanmuuttajien määrän vähe- nevän. Eniten maahanmuuttajia toivottiin lisää Ähtärissä ja Kuhmossa. Nämä olivatkin kuntia, joissa maahanmuuttajamäärät olivat pieniä tut- kimuksen tekohetkellä. 38 Kuva 4. Maahanmuuttajien määrän toivottu suunta kunnittain. Yhteenvetona voidaan todeta, että kunnissa joissa maahanmuuttajien määrä oli tai sen koettiin olevan suuri, suhtautuminen maahanmuutta- jien määrän lisääntymiseen oli varautuneempaa kuin niissä kunnissa, joissa maahanmuuttajia oli vähän. Kunnissa, joissa maahanmuuttajia koettiin olevan paljon, vain joka neljäs (28 %) vastaaja toivoi määrän edelleen lisääntyvän. Vastaavasti puolet (54 %) näiden kuntien vastaa- jista toivoi maahanmuuttajien määrän pysyvän ennallaan ja joka viides (18 %) vastaaja toivoi maahanmuuttajien määrän vähentyvän. Sellaisis- sa kunnissa, joissa maahanmuuttajia oli vähän, lähes 70 prosenttia vas- taajista toivoi määrän lisääntyvän, kolmasosa (32 %) vastaajista toivoi määrän pysyvän ennallaan. Suhtautumista maahanmuuttajien määrän muutoksiin saattoi selit- tää myös maahantulon syy, sillä kunnissa joissa merkittävä osa maa- hanmuuttajista oli taustaltaan pakolaisia tai oleskeluluvan saaneita turvapaikanhakijoita, vastaajien asenteet määrän lisääntymiseen olivat kielteisempiä. Työperäisen maahanmuuton kunnissa asenteet olivat myönteisempiä. 3.2.1 Ilmapiiri maahanmuuttajia kohtaan tutkimuskunnissa Suhtautuminen maahanmuuttajia kohtaan vaihtelee. Jaakkolan (2005) mukaan kantaväestön suhtautuminen ulkomaalaistaustaisiin työnte- kijöihin vaihtelee erityisesti ikäryhmittäin: myönteisimpiä ovat nuoret työikäiset (25–29-vuotiaat) ja varautuneimpia eläkeikäiset. Koulutuk- sella ja ammatilla on myös yhteys asenteisiin ulkomaalaistaustaisia työntekijöitä kohtaan: myönteisintä suhtautuminen on johtajilla, ylem- millä toimihenkilöillä, opiskelijoilla ja yrittäjillä. Kielteisempää suhtau- tuminen on vähän koulutettujen, työntekijöiden, maanviljelijöiden ja eläkeläisten keskuudessa. Eroja löytyy myös alueellisesti: pienemmissä kaupungeissa ja maaseudulla suhtautuminen ulkomaalaisiin työnteki- jöihin on varautuneempaa. 69 43 46 44 41 10 65 46 31 57 50 33 55 60 29 46 0 0 4 22 4 30 6 8 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Ähtäri Virolah Punkalaidun Pudasjärvi Närpiö Lieksa Kuhmo Honkajoki lisääntyä pysyä ennallaan vähentyä 39 Maahanmuuttoon liittyviä asenteita on selvitetty myös kansalais- kyselyn avulla (Ponnikas ym. 2011). Puolet kansalaiskyselyn vastaajis- ta koki työperäisen maahanmuuton tuovan hyötyä maaseudulle. Noin neljännes vastaajista suhtautui asiaan kielteisesti. Miesten suhtau- tuminen työperäiseen maahanmuuttoon oli varauksellisempaa kuin naisten. Työperäiseen maahanmuuttoon myönteisimmin suhtautuneet vastaajat asuivat ydinmaaseudulla ja harvaan asutulla maaseudulla. Vastaavasti kriittisimmin maahanmuuttoon vastanneet asuivat kau- punkien läheisellä maaseudulla. Aikaisempien tutkimusten perusteel- la voitiin olettaa, että suhtautuminen maahanmuuttajiin on varautu- nutta myös tämän tutkimuksen maaseutukunnissa. Tämän tutkimuksen tuloksista kävi ilmi, että ilmapiiri maahan- muuttajia kohtaan kussakin tutkimuskunnassa koettiin useam- min olevan myönteistä kuin kielteistä. Joka toinen kyselyn vastaaja (52 %) piti yleistä ilmapiiriä maahanmuuttajia kohtaan kunnassaan myönteisenä, kun joka viides (22 %) piti ilmapiiriä kielteisenä. Tut- kimuskunnista erottui Närpiö (kuva 5), jossa yleinen ilmapiiri maa- hanmuuttajia kohtaan koettiin erittäin myönteiseksi. Myös Punka- laitumella ja Honkajoella ilmapiiri oli kyselyn vastaajien arvion mu- kaan varsin myönteinen. Vastakkaista näkemystä edusti Lieksa, jossa puolet vastaajista arvioi ilmapiirin kielteiseksi ja vain alle viidennes myönteiseksi. Kuva 5. Ilmapiiri maahanmuuttajia kohtaan kunnittain. Kyselyssä selvitettiin myös vastaajien näkemystä siitä, miten eri tahot (yritykset, yhdistykset, kunnan päättäjät, asukkaat, vastaaja itse) suh- tautuvat maahanmuuttajiin (kuva 6). Tulokset olivat samansuuntaista kaikissa tutkimuskunnissa. Mielenkiintoista tässä oli se, että ”muiden asukkaiden” suhtautumista pidettiin selvästi vähemmän myönteisenä. Vastaajat pitivät ”omaa suhtautumistaan” kaikista myönteisimpänä. Voidaankin pohtia, onko kyse ”en minä, mutta muut” -ajattelutavasta. 50 33 78 39 86 17 48 69 21 47 13 33 14 33 26 23 29 20 9 28 0 50 26 8 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Ähtäri Virolah Punkalaidun Pudasjärvi Närpiö Lieksa Kuhmo Honkajoki myönteinen ei myönteinen eikä kielteinen kielteinen 40 30 2 22 10 18 50 38 48 58 54 16 27 20 20 18 3 27 7 5 6 2 3 0 0 0 0 3 3 7 5 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Vastaaja Asukkaat Kunnan päääjät Yhdistykset Yritykset eriäin myönteises melko myönteises ei myönteises eikä kielteises melko kielteises eriäin kielteises en osaa sanoa Kuva 6. Vastaajien arvio eri tahojen suhtautumisesta maahanmuuttajiin. 3.2.2 Maahanmuuttajiin liittyvä tiedottaminen tutkimuskunnissa Voidaan olettaa, että tiedon määrällä on selkeä yhteys kuntalaisten kokemiin ennakkoluuloihin ja asenteisiin maahanmuuttoa kohtaan. Tämän takia tiedottaminen otettiin yhdeksi tarkastelukohteeksi myös tässä tutkimuksessa. Kuntalaki (4 luku 29§) velvoittaa kunnan tiedotta- maan asukkailleen vireillä olevista asioista, niistä koskevista suunnitel- mista, asioiden käsittelystä, tehdyistä ratkaisuista ja niiden vaikutuk- sista. Esimerkiksi kuntapaikkojen myöntämiseen liittyvä päätöksenteko on kuntalaisille siis avointa. Kyselyn tulokset koskien tiedon riittävyyttä poikkesivat kunta- ja vastaajaryhmäkohtaisesti. Lähes joka toinen (43 %) kyselyn vastaajista oli sitä mieltä, että hänellä oli maahanmuuttoon liittyvistä asioista tar- peeksi tietoa. Joka kolmas (33 %) vastaaja kertoi, että tietoa oli hieman liian vähän, ja joka viides (19 %) vastaaja oli sitä mieltä, että tietoa oli aivan liian vähän. On kuitenkin tärkeä huomioida, että jokainen vastaa- ja kokee tiedon riittävyyden omalla tavallaan. Tämän lisäksi tiedotus tavoittaa osan kuntalaisista paremmin kuin muut. Joissain kunnissa maahanmuuttoon liittyvistä asioista tiedettiin vain vähän. Näin oli erityisesti Kuhmossa ja Virolahdella. Näissä tutkimus- kunnissa suurin osa maahanmuuttajista on saapunut kuntaan perhe- suhteiden takia tai paluumuuttajina. Sellaisia kuntia, joissa vähintään puolet vastaajista tiesi mielestään riittävästi maahanmuuttoon liitty- vistä asioista, olivat Honkajoki, Lieksa, Punkalaidun ja Pudasjärvi. Kaikissa tutkimuskunnissa merkittävän suuri osa vastaajista ilmaisi tarvitsevansa lisää tietoa maahanmuuttoon liittyvistä asioista. Haastat- telujen perusteella lisätietoa kaivattiin esimerkiksi maahanmuuttoon liittyvistä käsitteistä, kulttuurieroista ja toimeentuloturvan perusteista maahanmuuttajalle. Näillä arveltiin saavutettavan enemmän suvaitse- vaisuutta etenkin pakolaistaustaisia maahanmuuttajia kohtaan. Mah- dollisesti myös joitain liikkeellä olevia väärinkäsityksiä ja vanhoja us- komuksia toivottiin voitavan poistaa oikeanlaisella tiedolla. Tutkimus- kunnista esimerkiksi Lieksassa ja Pudasjärvellä on järjestetty avoimia 41 keskustelutilaisuuksia, joihin on kutsuttu kunnan viranhaltijoita, päät- täjiä, yhdistyksiä ja yrityksiä sekä kuntalaisia. Tiedottamisen määrä Tiedottaminen maahanmuuttoon liittyvistä asioista oli vähäistä, tai ai- nakin sitä kaivattiin lisää. Joka kolmas (33 %) kyselyn vastaaja oli sitä mieltä, että tiedotusta omassa kunnassa oli paljon, kun taas lähes joka toisen (44 %) vastaajan mielestä sitä oli vähän. Kuntakohtainen vaihte- lu oli suurta (kuva 7). Kuhmossa ja Virolahdella tiedotus näytti olleen erittäin vähäistä. Lieksassa ja Pudasjärvellä puolestaan kunnan tiedo- tustoiminta vaikutti olevan erittäin aktiivista. Tiedottamisen suhteen kunnat, joissa on kiintiöpakolaisia tai oleskeluluvan saaneita turvapai- kanhakijoita, erottuivat selkeästi muista kunnista. 7 0 39 72 24 72 0 23 14 14 17 6 35 21 13 23 79 86 44 22 41 7 87 54 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Ähtäri Virolah Punkalaidun Pudasjärvi Närpiö Lieksa Kuhmo Honkajoki paljon ei paljon eikä vähän vähän Kuva 7. Maahanmuuttoon liittyvän tiedotuksen määrä tutkimuskunnittain. Jokainen kunta vastaa siitä, kuinka paljon se tiedottaa maahanmuut- tajiin liittyvistä asioista. Tiedottamisella voidaan pyrkiä vaikuttamaan esimerkiksi kantaväestön suhtautumiseen maahanmuuttajia kohtaan. Tämä vaikutti olevan tavoite myös tutkimuskunnissa. Kyselyn vas- taajista 41 prosenttia oli sitä mieltä, että heidän kunnassaan pyritään vaikuttamaan paljon siihen, että alueen kantaväestö suhtautuisi maa- hanmuuttajiin myönteisesti. Kolmannes (33 %) vastaajista puolestaan oli sitä mieltä, että tällaista ”asennemuokkausta” tehdään vähän tai ei lainkaan. Myös tämän aihepiirin osalta kuntakohtainen vaihtelu oli huomattavaa (kuva 8). Esimerkiksi Lieksassa valtaosa (87 %) vastaajis- ta koki, että tiedottamisella pyritään vaikuttamaan asenteisiin paljon. Samalla tavoin koettiin Pudasjärvellä ja Punkalaitumella, joissa molem- missa on vastaanottokeskus ja kiintiöpakolaisia. Sen sijaan Ähtärissä, Kuhmossa, Virolahdella ja Honkajoella asenteisiin vaikuttamista tapah- tuu joko vähän tai ei lainkaan. Havaintoja selittivät maahanmuuton syyt. 42 0 7 56 67 37 87 6 15 23 36 22 11 37 10 28 39 77 57 22 22 26 3 66 46 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Ähtäri Virolah Punkalaidun Pudasjärvi Närpiö Lieksa Kuhmo Honkajoki paljon ei paljon eikä vähän vähän Kuva 8. Asenteisiin vaikuttaminen kunnittain. Kokemus tiedottamisen riittävyydestä on yksilökohtaista ja tiedon riit- tävyyden raja on häilyvä. Siinä missä yksi haluaa lisää tietoa, kokee toi- nen tiedottamisen olevan jo liiallista. Seuraavassa ääripään esimerkit Pudasjärveltä: ”Mielestäni maahanmuuttajia koskevien asioiden tiedottamista alueen asukkaille pitäisi olla enemmän. Minusta tuntuu, ettei sitä ole nyt laisinkaan. Olisi hyvä saada tietää, keitä paikkakunnalla on ja mitä mahdollisuuksia on toimia heidän kanssaan. Lisäksi erilaiset työpajat tähän samaan aihepiiriin liittyen olisivat toivottavia. Asukkaat saisivat tietoa ja pikkuhiljaa oppisivat ymmärtämään erilaisuutta.” (Pudasjärvi) ”Maahanmuuttajiin liittyvää tiedotusta tulee aivan liikaa. Tiedotus on jo kääntynyt itseään vastaan. On ollut tapana ilmoittaa kaikesta, mitä maahanmuuttajat ovat tehneet. Lehtien palstoja lukemalla jää sellainen kuva, että kaikki mitä järjestetään, on kongolaisille perheille. Se ei ole sitä normaalin toiminnan kuvaamista... Tuntuu ja jää sellainen kuva, että tavallisille suomalaisille, esimerkiksi suomalaisille nuorille, ei järjestetä mitään.” (Pudasjärvi) Selkeitä vastaajaryhmäkohtaisia eroja tiedottamista kohtaan ei esiinty- nyt. Haastattelujen perusteella voidaan kuitenkin todeta, että kunnan viranhaltijoiden tietämys tiedotuksen sisällöstä ja määrästä oli asian- tuntevaa, ovathan he tiedontuottajia. Yhdistysten ja yritysten tietämys maahanmuuttoon liittyvistä asioista oli näitä vähäisempää. Kyselyn tuloksista voitiin havainnoida, että tietämys ja tiedottami- nen maahanmuuttoon liittyvistä asioista kuntalaisille vaihtelivat kun- nittain. Haastatteluiden tulokset tukivat tätä näkemystä. Jos kuntaan oli sijoitettu pakolaisia tai oleskeluluvan saaneita turvapaikanhakijoi- ta, tiedottaminen koettiin perustellummaksi kuin esimerkiksi työn tai 43 perhesiteiden perusteella maahan muuttaneiden osalta. Kunnat, joissa maahanmuuttajat olivat pääsääntöisesti kiintiöpakolaisia tai oleske- luluvan saaneita turvapaikanhakijoita, kunta oli tiedostetusti lisännyt tiedottamista maahanmuuttoon liittyvistä kysymyksistä tai ajankohtai- sista asioista. Tällä oli pyritty perustiedon jakamisen lisäksi ”katkomaan siivet vääriltä huhuilta”, sekä tekemään maahanmuuttajia näkyvämmik- si kunnassa. Tiedottaminen oli koskenut esimerkiksi saapuvia perheitä (päätökset kuntapaikkojen myöntämisestä) ja kiintiöpakolaisille järjes- tettyä toimintaa (kurssit, koulutus, yms.). Näin on ollut esimerkiksi Pun- kalaitumella ja Pudasjärvellä. Työperäistä maahanmuuttoa ei koettu aihepiiriksi, josta olisi tar- peellista tiedottaa kuntalaisille. Tiedotuksen ajateltiin olevan kiusallis- ta maahanmuuttajalle itselleen. Jonkinasteista tiedottamista oli kuiten- kin ollut paikallislehdissä myös työperäisen maahanmuuton kunnissa, mutta se oli ollut hyvin satunnaista. Esimerkiksi Honkajoen paikallis- lehdessä oli ollut lyhyt artikkeli maahanmuuttajanuoren kesätyöstä. Närpiössä puolestaan on ilmestynyt usealle eri kielelle käännetty sano- malehden liite kymmenen kertaa vuodessa, mikä on tuonut maahan- muuton konkreettisesti näkyväksi kantaväestölle. 3.2.3 Maahanmuuttajien vaikutus kuntamielikuvaan Kyselyn avulla selvitettiin näkökulmia ja mielipiteitä siihen, mitä vas- taajat kokivat maahanmuuttajien vaikuttavan kunnasta saatavaan mielikuvaan. Puolet (52 %) kyselyn vastaajista piti maahanmuuttajien vaikutusta kuntamielikuvaan myönteisenä. Vain joka kymmenes (12 %) vastaaja oli sitä mieltä, että maahanmuuttajilla on kielteinen vaikutus mielikuvaan kunnasta. Tämänkin aihepiirin kohdalla kuntakohtaiset vaihtelut olivat suu- ria (kuva 9). Joukosta erottuvat erityisesti Punkalaidun ja Närpiö, joiden vastaajista huomattavan suuri osa (peräti kolme neljästä) piti maahan- muuttajien vaikutusta kuntamielikuvaan myönteisenä. Vähiten positii- visena maahanmuuttajien vaikutusta kuntamielikuvaan pidettiin Liek- sassa ja Pudasjärvellä. Molemmissa kunnissa maahanmuuttajakysy- mys on ajankohtainen aihe. ”Lieksan tapauksessa lieksalaisen yrittäjien pitäisi ymmärtää tämä asia (maahanmuutto) kokonaisuutena. Lieksan kuvaa ulkopuolelle voitaisiin kohentaa esi merkiksi sillä, että yrittäjät olisivat näyttävästi maahanmuuttajatoiminnassa mukana. Vähitellen voitaisiin saada asennemuutosta aikaan. Jokaisen yrittäjän tulee kantaa vastuu Lieksan maineesta.” (Lieksa) ”Tämä paikkakunta on tunnettu maahanmuuttajista ja vastaanottokeskuksesta ja valtion kunnalle myöntämistä tuista”. (Pudasjärvi) 44 46 33 78 47 77 35 44 42 46 67 22 29 23 28 50 42 8 0 0 24 0 38 6 16 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Ähtäri Virolah Punkalaidun Pudasjärvi Närpiö Lieksa Kuhmo Honkajoki myönteinen ei myönteinen eikä kielteinen kielteinen Kuva 9. Maahanmuuttajien vaikutus kuntamielikuvaan kunnittain. Pudasjärvi on osoittanut maahanmuuton suhteen uudistusmieliseksi kunnaksi – kunnaksi johon maahanmuuttajia halutaan. Artikkelin (Pön- tinen 2012) otsikko kuvaa Pudasjärveä erityisenä paikkana: ”Ihmemaa: Pudasjärvi haluaa maahanmuuttajia”. Maahanmuutto siis profiloi kun- taa jollain tasolla. Lieksassa oltiin huolissaan kaupungin saamasta kan- sallisessa mediassa negatiivisesta julkisuudesta liittyen maahanmuut- tajien ja kantaväestön välisiin kahakoihin. Haastatellut eivät pitäneet Lieksaa rasistisena paikkakuntana, jollaiseksi se mediassa on leimattu. ”Haluan painottaa sitä, että suurin osa lieksalaisista ei ole rasisteja, vaikkakin media antaa niin ymmärtää. On todella harmi, että ääri-ilmiöt saavat palstatilaa lehdissä…” (Lieksa) 3.3 Maaseutukuntien tarjoamat kuntapaikat maahanmuuttajille Kuntapaikka on nimensä mukaisesti kunnan tarjoama asuinpaikka kiin- tiöpakolaiselle tai vastaanottokeskuksen oleskeluluvan saaneelle turva- paikanhakijalle. Kuntapaikkojen myöntäminen on kunnalle vapaaeh- toista. Suunnitelmallisella kuntiin sijoittamisella pyritään turvaamaan maahanmuuttajien tarvitsema erityinen tuki. Sisäasiainministeriö vas- taa kiintiöpakolaisten ja oleskeluluvan saaneiden turvapaikanhakijoi- den kuntiin osoittamisen ja kuntapaikkojen valtakunnallisesta koor- dinoinnista ja ohjauksesta. Ministeriö vahvistaa osana ELY-keskusten vuotuisia toiminnallisia tulossopimusneuvotteluja valtakunnalliset ja alueelliset kuntapaikkatavoitteet. Vuonna 2010 valtakunnallinen kun- tapaikkatavoite oli 2  200 paikkaa. ELY-keskukset puolestaan vastaavat sisäasiainministeriön kanssa sovitun kuntapaikkatavoitteen toteuttami- sesta alueellaan kuntien kanssa sopimuspohjaisesti neuvotellen. (Valta- 45 kunnallinen pakolaisten kuntiin osoittamisen strategia 2010–2011.) Kuntapaikkojen määrä on pyritty asettamaan valtakunnallisesti niin, että se vastaa Suomeen tulevien kiintiöpakolaisten ja oleskelulu- van saaneiden turvapaikanhakijoiden ja mahdollisesti näiden Suomeen myöhemmin tulevien perheenjäsenten kuntapaikkatarpeita. Viime vuosina kuntapaikkatarpeisiin ei kuitenkaan ole pystytty vastaamaan odotetulla tavalla. Esimerkiksi vuodelle 2009 asetetuista 2 000 kuntapai- kasta pystyttiin täyttämään 1 450. Tämä on johtanut kuntiin osoittami- sen ja kotoutumisen hidastumiseen. Suomeen saapuva muuttoliike ja maan sisäinen maahanmuuttajien muuttoliike suuntautuu tavallisesti pääkaupunkiseudulle ja muihin suurempiin keskuksiin. Omalta osal- taan se on vaikeuttanut kiintiöpakolaisten ja oleskeluluvan saaneiden turvapaikanhakijoiden osoittamista juuri näille alueille. (Valtakunnalli- nen pakolaisten kuntiin osoittamisen strategia 2010–2011.) Yleisimmät syyt olla vastaanottamatta pakolaisia kuntiin ovat olleet kuntien riittämättömät talous- ja henkilöresurssit. Myös valtion maksa- maa laskennallista korvausta on pidetty riittämättömänä. Asunnoista on pulaa etenkin pääkaupunkiseudun kunnissa ja muissa suuremmissa kaupungeissa, jonka vuoksi asumisen järjestäminen suurten ja moni- lapsisten pakolaisperheiden tarpeisiin on koettu haasteelliseksi. Lisäksi kaikilla kunnilla ei välttämättä ollut mahdollisuuksia järjestää pakolai- sille niiden tarvitsemia erityispalveluita. Myös erikoistuneet sosiaali- ja terveyshuollon palvelut voivat olla puutteelliset. (Valtakunnallinen pa- kolaisten kuntiin osoittamisen strategia 2010–2011.) Päätökset siitä, minkä verran ja milloin kunta vastaanottaa kiin- tiöpakolaisia ja oleskeluluvan saaneita turvapaikanhakijoita, tehdään kunnissa yleensä talousarvion käsittelyn yhteydessä kunnanvaltuus- toissa tai kunnanhallituksissa. Tehdessään päätöstä pakolaisten vas- taanottamisesta ja kotouttamisesta kunnan on pohdittava, miten se voi vastata paikkakunnalle tulevien uusien maahanmuuttajien asunto- ja palvelutarpeisiin sekä miten maahanmuuttajan tarvitsemat palvelut resursoidaan. Lisäksi toiminnassa on huomioitava, että pakolaiset tu- levat erilaisista taustoista ja saattavat tarvita sen takia yhteiskunnan tukea kotouttamiseen ja työllistymiseen pitkänkin aikaa. Myös per- heenyhdistämisen kautta saapuvien perheenjäsenten tulo kuntaan tuo kunnille uusia haasteita. (Valtakunnallinen pakolaisten kuntiin osoitta- misen strategia 2010–2011.) Oleskeluluvan saaneet turvapaikanhakijat voivat muuttaa kuntaan ”omaehtoisesti”. Siihen on kannustettu, koska kuntapaikoista on ollut pulaa. Joissain paikoin omaehtoiseen muuttoon kannustaminen on aiheuttanut kunnissa ongelmia, mikä on johtanut siihen, että kiintiö- pakolaisten vastaanotosta on luovuttu (Valtakunnallinen pakolaisten kuntiin osoittamisen strategia 2010–2011). Näin on käynyt esimerkiksi Lieksassa. 46 3.3.1 Kuntapaikkamenettelyn haasteet Tämän tutkimuksen yhtenä tavoitteena oli selvittää kuntapaikkapro- sessiin liittyviä mahdollisia haasteita maaseutukuntien näkökulmasta. Kyselyyn vastanneille kuntien edustajille kerrottiin aiheesta lyhyt infor- maatio (liite 1), jonka jälkeen heiltä tiedusteltiin kuntapaikkoihin liitty- vää tiedon riittävyyttä, kuntapaikkamenettelyyn liittyviä haasteita sekä mielipiteitä kuntapaikkakorvausten riittävyydestä. Tieto kuntapaikoista ja niihin liittyvästä menettelystä ei ollut itses- tään selvyys kaikille kunnan päätöksentekijöille. Tässä onkin tärkeä huomioida, että ELY-keskukset eivät välttämättä ole lähestyneet kaikkia tutkimuskuntia viime vuosien aikana kuntapaikkoihin liittyen (tauluk- ko 5). Se omalta osaltaan selitti, miksi aihepiiri oli joillekin tutkimus- kuntien päättäjille vieras. Tätä selvitettiin kunkin tutkimuskunnan ELY- keskuksen maahanmuuttoyhdyshenkilöltä (ELY-keskusten maahan- muuttoyhdyshenkilöt 2012). Taulukko 5. Kuntapaikkojen tarjoaminen tutkimuskunnissa. Onko ELY-keskus lähestynyt kuntaa ja kysynyt kunnan mahdollisuutta tar- jota kuntapaikkoja viimeisten vuosien aikana? Milloin? Mikä oli kunnan päätös? Muuta huomionarvoista asiaan liittyen Honkajoki Kyllä (2009) Ei tarjota kuntapaikkoja Satakunnan liitto yhdessä Spirit-hankkeen kanssa toimittanut kunnalle vetoomuksen kuntapaikoista vuonna 2011 Kuhmo Kyllä (2009) Ei tarjota kuntapaikkoja Lieksa Kyllä Ei tarjota kuntapaikkoja toistaiseksi Avoin sopimus vastaanotosta 1990-luvulta lähtien. Tällä hetkellä pyritään hoitamaan nykyinen tilanne mahdollisimman hyvin. Närpiö Kyllä (2011) Ei tarjota kuntapaikkoja toistaiseksi Myönteinen suhtautuminen humanitääriseen vastaanottoon, asuntopula Pudasjärvi Kyllä Tarjotaan kuntapaikkoja Avoin sopimus vastaanotosta vuodelta 2008 Punkalaidun Kyllä Tarjotaan kuntapaikkoja Avoin sopimus 1990-luvun lopulta Virolahti Ei Ähtäri Kyllä (2011) Ei tarjota kuntapaikkoja toistaiseksi Lähde: ELY-keskusten maahanmuuttoyhdyshenkilöt 2012. Kyselyyn vastanneista kuntien edustajista (kunnanhallitusten ja kun- nanvaltuustojen jäsenet sekä kuntien viranhaltijat) alle puolet (42 %) 47 koki, että heillä oli päättäjinä riittävästi tietoa kuntapaikkamenettelys- tä. Kuntakohtainen vaihtelu oli merkittävää (kuva 10). Suurinta tietämys oli Pudasjärvellä. Tämä selittyneekin aiheen ajankohtaisuudella. Ensim- mäinen ryhmä kiintiöpakolaisia vastaanotettiin Pudasjärvelle keväällä 2012. Vähäisintä tietoisuus oli Virolahdella, jossa kukaan vastaajista ei kokenut tietotasoaan riittäväksi. Tämä selittynee sillä, että ELY-keskus ei ole lähestynyt Virolahtea kuntapaikoista viimeisten vuosien aikana. 37 0 69 87 50 39 9 33 63 100 31 13 50 61 91 67 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Ähtäri Virolah Punkalaidun Pudasjärvi Närpiö Lieksa Kuhmo Honkajoki kyllä ei Kuva 10. Tiedon riittävyys kuntapaikkamenettelystä kunnittain. Suurimmaksi haasteeksi kuntapaikkamenettelyssä koettiin asuntojen vähäinen määrä ja kunnan heikko valmius tarjota kotouttamispalve- luita. Haasteina mainittiin myös kokematon virkamieskunta ja kotout- tamishenkilökunta vastaamaan pakolaisten tarpeisiin, sekä yleinen tiedonpuute aihepiiristä. Lisää tietoa tarvittaisiin etenkin menettelyn vireille tulosta, päätöksentekoprosessista, taloudesta, käytännön järjes- telyistä, vaatimuksista, eduista sekä maahanmuuttajien oikeuksista ja velvollisuuksista. Monet vastaajat kokivat kuntapaikkojen tarjoamisen olevan enem- män suurempien kaupunkien asia, koska kuntapaikkojen laskettiin vaa- tivan pieneltä kunnalta liikaa resursseja kotouttamiseen. Kotoutumisen arveltiin vaativan suurempaa väestöpohjaa kuin maaseutumaisissa kunnissa on. Lisäksi ongelmiksi mainittiin vinoutunut väestörakenne sekä työpaikkojen vähäinen määrä. Myös valtion maksamaa korvausta pidettiin pienenä. Tutkimuskuntien joukossa oli kuntia, joilla oli avoin sopimus oman ELY-keskuksensa kanssa pakolaisten vastaanotosta, mutta jotka eivät tällä hetkellä pysty tarjoamaan kuntapaikkoja. Esimerkkinä Lieksa, jon- ne on viime vuosina saapunut omaehtoisesti suuri määrä oleskeluluvan saaneita turvapaikanhakijoita, minkä takia Lieksa ei ole pystynyt enää tarjoamaan kuntapaikkoja. Tilanne Lieksassa on siis jokseenkin sama kuin suuremmissa kaupungeissa Suomessa. Myös Närpiö on aikaisem- min tarjonnut kuntapaikkoja, mutta se ei tarjonnut niitä tutkimuksen 48 tekohetkellä (2012–2013) asuntopulan vuoksi. Osa kunnista tarjosi kuntapaikkoja aktiivisesti (Pudasjärvi, Punka- laidun) ja pyrkii tätä kautta ylläpitämään elinvoimaa kunnassa. Mo- lemmissa kunnissa kuntaan sijoitettu vastaanottokeskus on haluttu hyödyntää ja kuntapaikkoja on aktiivisesti tarjottu oleskeluluvan saa- neille turvapaikanhakijoille vastaanottokeskuksen olemassaolon ajan. Punkalaitumella kuntapaikkojen tarjoaminen lähti kunnan omista tar- peista, kun vapaana oleva kiinteistö haluttiin saada käyttöön. Pudasjär- vellä puolestaan koettiin, että ”fasiliteetit olivat kunnossa” kuntapaikkojen myöntämiselle. 3.3.2 Rahallinen korvaus kunnalle sen tarjoamasta kuntapaikasta Kuntapaikkojen tarjoaminen on kunnille vapaaehtoista. Jos kunta on laatinut tai sitoutuu laatimaan maahanmuuttajien kotouttamisohjel- man, ELY-keskus korvaa pakolaisten vastaanotosta aiheutuneet kus- tannukset kunnalle valtion talousarvion rajoissa. Pakolaisten kuntiin osoittamiseksi sekä ensimmäisen asunnon ja kotoutumista edistävien palvelujen varmistamiseksi valtio korvaa kunnille heidän vastaanotton- sa järjestämisestä aiheutuvia kustannuksia. Vastaanoton järjestämi- sellä tarkoitetaan asumisen, sosiaali- ja terveyspalveluiden, opetus- ja vapaa-ajanpalveluiden sekä toimeentuloturvan järjestämistä, yhteis- kuntaan ja työelämän toimintaan perehdyttämistä, kielikoulutuksen järjestämistä ja tulkkipalveluita. Yli 7-vuotiaan henkilön osalta kunnal- le maksetaan laskennallista korvausta 2 300 euroa vuodessa. Enintään 7-vuotiaan henkilön osalta korvaus on 6 845 euroa vuodessa. Kiintiöpa- kolaisten osalta kustannukset korvataan neljän vuoden ajalta, oleske- luluvan saaneiden turvapaikanhakijoiden osalta kolmen vuoden ajalta. (Ohje kotoutumisen edistämistä… 2011.) Lisäksi kunnalle korvataan tiettyjä kustannusperusteisia kuluja, joi- ta ovat muun muassa: • Kunnan antamaan toimeentulo-/kotoutumistuen kustannukset kolmelta vuodelta • Pakolaiselle annetusta paluumuuttoavustuksesta aiheutuvat kus- tannukset • Kunnan järjestämän tulkkipalvelun kustannukset • Alaikäisenä ilman huoltajaa Suomeen saapuneen henkilön sijoit- tamisesta aiheutuvat kustannukset enintään siihen saakka kun- nes hän täyttää 18 vuotta • Vamman tai sairauden edellyttämän pitkäaikaisen sosiaali- ja terveyshuollon järjestämisestä kunnalle aiheutuvat huomattavat kustannukset kymmeneltä vuodelta, jos henkilö on ollut huollon tai hoidon tarpeessa Suomeen saapuessaan • Erityisistä syistä muut kunnalle aiheutuneet kustannukset enin- tään kymmeneltä vuodelta. 49 Erityiskustannusten korvaamisesta sovitaan ELY-keskuksen ja kunnan välillä kussakin tapauksessa erikseen. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että kun- tapaikkakorvauksen euromäärää pidettiin pienenä. Kuntien päättäjistä vain joka viides (21 %) piti alle seitsemänvuotiaasta henkilöstä mak- settavaa kuntapaikkakorvausta riittävänä (kuva 11). Saatujen vasta- usten keskiarvon perusteella riittävänä korvauksen määränä pidettiin 10 094 euroa (vaihteluväli: 7 500–15 000 euroa, mediaani 10 000 euroa). Seitsemän vuotta täyttäneestä maahanmuuttajasta maksettavaa kun- tapaikkakorvausta piti riittävänä vain joka kymmenes (10 %) vastaaja. Riittävänä korvauksena pidettiin keskimäärin 6 668 euroa (vaihteluväli 2 800–30 000 euroa, mediaani 5 000 euroa). Suuri osa korvauksen riittävyyteen tyytymättömistä vastaajista ei kuitenkaan osannut määritellä tarkkaa summaa, vaan ilmoitti, että kuntapaikkakorvauksessa ”pitäisi huomioida maahanmuuttajasta aiheutu- vat todelliset kulut (joissa on suuri vaihtelu) ja korvata kustannukset niiden mukaan”. 21 10 30 33 19 30 30 27 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Alle 7-vuoaasta 7 vuoa täyäneestä riiävä jonkin verran liian pieni aivan liian pieni en osaa sanoa Kuva 11. Kuntapaikkakorvauksen riittävyys, kaikki kunnat yhteensä. 50 4. Maahanmuuttajien vaikutus alueeseen ja kuntaan Maahanmuuttajat muodostavat heterogeenisen ryhmän, joka pitää si- sällään erilaisin perustein maahan tulleita henkilöitä. Yleisessä keskus- telussa pohditaan usein sitä, kuinka paljon maahanmuuttajasta aiheu- tuu kuluja kunnalle ja valtiolle. Huoli kustannuksista liitetään etenkin pakolaisten vastaanottoon, niin sanottuihin humanitaarisen avun kus- tannuksiin. Sarvimäen ja Hämäläisen (2010) mukaan taloustieteellisen tutki- muksen perusteella maahanmuuttoa ei voida pitää haitallisena. Vaik- ka maahanmuuttajat pärjäävät aluksi kantaväestöä heikommin työ- markkinoilla, ajan myötä heidän tulonsa ja työllisyytensä paranevat. D’Amurin ja Perin (2010) mukaan hyödyt piilevät siinä, että työmark- kinoilla maahanmuuttajien ja paikallisten asukkaiden työtehtävät täy- dentävät toisiaan siten, että maahanmuuttajien tehtävien kasvu lisää muiden tehtävien kysyntää. Käytännön tasolla tämä näkyy siinä, että maahanmuuttajat yleensä aloittavat huonoiten palkatuissa töissä, mikä lisää muiden työtehtävien tuottavuutta. Näin ollen kantaväestön teke- mistä töistä maksetaan parempaa palkkaa ja työvoiman kysyntä kasvaa tai pysyy entisellään. Tätä näkökulmaa Suomen osalta tukee Sarvimäen ja Hämäläisen (2010) mukaan tehokkaat kotouttamistoimenpiteet, joi- den johdosta maahanmuuttajat työllistyvät nopeammin ja turvautuvat sosiaaliapuun lyhyemmän aikaa kuin ilman kotouttamistoimia. Reinin (2012) mukaan maahanmuuttajien tarjoamaa työpanosta voidaan pitää merkittävänä talouden kannalta, jos maahanmuuttajien tekemälle työlle ei löydy korvaajia kantaväestön työttömistä tai työvoi- man ulkopuolella olevista henkilöistä. Tutkimuksen laskelmat pohjau- tuvat Tilastokeskuksen aineistoon maahanmuuttajien määristä, työlli- syydestä, työttömyydestä ja ansioista. Ilman maahanmuuttajien työpa- nosta koko maan bruttokansantuote voisi laskea 1,7–1,9 prosenttia pit- källä aikavälillä. Työllisyys heikkenisi 45 000–51 000 henkilötyövuodella.  Reinin mukaan on oletettavaa, että käytettävissä olevan työpanoksen väheneminen vaikuttaisi työvoiman kilpailun kiristymiseen ja se myös heijastuisi reaalipalkkojen nousuna. Tämä heikentäisi puolestaan ko- timaisen tuotannon kilpailukykyä, ja sillä olisi vaikutuksensa myös vientiin. Nämä tulokset korostavat työllistymisen ja maahanmuutosta aiheutuvien taloudellisten vaikutusten yhteyttä. Myös talouden tilan- teella ja rakenteella on merkitystä kokonaisuuden kannalta – voidaanko lisätyövoima hyödyntää ja pystyykö talous laajentumaan.   Tämän tutkimuksen yhtenä tarkoituksena oli selvittää miten maa- seutukunnat voivat hyötyä sinne muuttavista maahanmuuttajista. Aihepiiriin paneuduttiin selvittämällä maahanmuuttoon ja maahan- muuttajiin liittyviä hyötyjä ja haittoja. 51 4.1 Maahanmuuttajan tuoma hyöty maaseutukuntiin Tutkimusaineiston perusteella voidaan todeta, että ensisijainen hyöty maaseutukunnille oli maahanmuuttajien tuoma myönteinen vaikutus kuntien elinvoimaisuuteen (kuva 12). Maahanmuuttajat ovat kuntien uusia asukkaita. Koska maahanmuuttajat ovat keskimäärin nuorem- pia kuin kantaväestö, näkyy muutto kunnissa myös ikärakennetta nuo- rentavana tekijänä. Elinvoimaisuus heijastuu välittömästi myös palve- luiden ja/tai elinkeinojen saatavuuteen ja jatkuvuuteen. Esimerkiksi joissain kunnissa maahanmuuttajien tuoman elinvoimaisuuden myö- tä joidenkin kauppojen valikoimat olivat pysyneet ennallaan tai jopa suurentuneet. Samoin on käynyt myös monelle koululle – oppilaita on tullut lisää, mikä oli taannut opetuksen jatkumisen. ”Haluan kiittää kaikkia niitä päättäjiä, jotka ovat tehneet näin hyvät päätökset ottaa pakolaisia Punkalaitumelle. Kuntaan tarvitaan vipinää ja sitä maahanmuuttajat oikealla tavalla tuovat. Täällä oli parikymmentä vuotta sitten 5 500 asukasta, nyt enää reilut 3 000. Jotain pitää tehdä ja tämä on ollut hyvä ratkaisu!!” (Punkalaidun) 24 24 15 33 38 49 44 31 31 41 14 19 25 17 8 6 6 17 12 8 3 5 7 6 3 4 3 5 3 3 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Asukkaiden ikärakenteen nuorentuminen Kuluurien moninaisuuden lisääntyminen Viennin edistäminen Uusia työntekijöitä Uusia asukkaita eriäin suuri hyöty melko suuri hyöty ei suuri eikä pieni hyöty melko pieni hyöty eriäin pieni hyöty en osaa sanoa Kuva 12. Hyöty maahanmuuttajien määrän lisääntymisestä, kaikki kunnat yhteensä. Kuntakohtaisesti tarkasteltuna uusien asukkaiden saamista arvostet- tiin eniten Närpiössä ja Virolahdella, vähiten Pudasjärvellä (taulukko 6). Maahanmuuttajia uusina työntekijöinä arvostettiin eniten Närpiössä ja Honkajoella, vähiten Pudasjärvellä ja Lieksassa. Närpiö ja Honkajoki ovat työperäisen maahanmuuton kuntia, mikä selittää näkökulmaa. Pu- dasjärvelle ja Lieksaan 2000-luvulla saapuneilla maahanmuuttajilla ei ole ollut tarvittavaa koulutusta. Myös kielitaito on ollut puutteellinen, mikä on hidastanut kouluttautumista. Viennin edistämistä (kontaktit ulkomaille, kielitaito) pidettiin suurimpana hyötynä Virolahdella, Ähtä- rissä ja Kuhmossa. Kaikki edellä mainitut kunnat profiloituivat venä- läisten matkailijoiden matkustuskohteina. Pienin maahanmuuttajien hyöty viennin edistämisessä nähtiin Pudasjärvellä, Lieksassa ja Punka- 52 laitumella, joissa maahanmuuttajat ovat pääosin kiintiöpakolaisia tai oleskeluluvan saaneita turvapaikanhakijoita. Vaikka maahanmuuttajien ei yleisesti koettu edistävän yritysten vientiä, poikkeuksiakin oli. Joissain paikoin maahanmuuttajan kielitai- dosta oli joillekin toimijoille (yrityksille) selkeä etu. Kielitaidosta näh- tiin olevan hyötyä myös muilla elämän osa-alueilla, kuten tulkin työssä, kieltenopettajina tai harrastuskerhojen vetäjinä. Taulukko 6. Hyöty maahanmuuttajien määrän lisääntymisestä kunnittain. Pieni hyöty, vaihteluväli Pienin hyöty; kunnat Suuri hyöty, vaihteluväli Suurin hyöty; kunnat Uusia asukkaita* 0 – 33 % Pudasjärvi 67 – 93 % Närpiö, Virolahti *E i t ila st ol lis ta m er ki ts ev yy ttäUusia työntekijöitä 0 – 50 % Pudasjärvi, Lieksa 44 – 93 % Närpiö, Honkajoki Viennin edistäminen 0 – 53 % Pudasjärvi, Lieksa, Punkalaidun 24 – 80 % Virolahti, Ähtäri, Kuhmo Kulttuurien moninaisuuden lisääntyminen* 0 – 28 % Honkajoki, Lieksa 54 – 93 % Ähtäri, Punkalaidun Asukkaiden ikä rakenteen nuorentuminen* 0 – 29 % Pudasjärvi 69 – 86 % Närpiö, Punkalaidun Kulttuurien moninaisuuden lisääntyminen sekä uusien työntekijöiden saaminen kuntaan olivat selkeitä maahanmuuttajien tuomia hyötyjä. Osa haastatelluista koki, että työperäiset maahanmuuttajat ovat olleet alueelle tärkeitä, koska tarpeen vaatiessa heidän kautta on voitu rek- rytoida lisää ammattitaitoista työvoimaa. Vastaavasti kunnissa, joissa valtaosa maahanmuuttajista oli kiintiöpakolaisia tai oleskeluluvan saa- neita turvapaikanhakijoita, mahdollinen hyöty nähtiin lähinnä palve- luiden käytössä tai välillisten työpaikkojen synnyssä. Maahanmuuttajil- le tarjottavien palveluiden takia useaan tutkimuskuntaan on syntynyt useita välillisiä työpaikkoja: pakolaiskoordinaattoreita, suunnittelijoita ja muuta projektihenkilöstöä. Hyötynäkökulmasta tarkasteltuna kuntakohtaisia eroja esiintyi. Nii- tä voidaan peilata aiemmin tässä tutkimuksessa esitettyihin kuntakoh- taisiin asenteisiin. Tuloksia selittää yhtälailla maahanmuuttajaryhmien kuin myös maaseutukuntien erilaisuus. Saartenojan (2010, 27) mukaan maaseudun kehityskuva on eri alueilla erilainen, mikä vaikuttaa maa- seututilan ja maahanmuuttajien väliseen yhteyteen. Tämän takia esi- merkiksi vaikean rakenteellisen työttömyyden alueilla suhtautuminen uusiin asukkaisiin voi olla hyvinkin kielteistä eikä maahanmuuton tuo- mia hyötyjä kunnalle arvioida olevan. Näin oli esimerkiksi korkean ra- kenteellisen työttömyyden kunnissa (Pudasjärvi, Lieksa). Uusia asukkai- 53 ta tai työvoimaa ei arvostettu samoin kuin sellaisissa kunnissa, joissa työvoimasta oli akuutti pula tai työtilanne oli hyvä. Kokonaisuudessaan Lieksassa ja Pudasjärvellä maahanmuuttajista aiheutuvia hyötyjä pidettiin vähäisempinä kuin muissa kunnissa. Sama ilmiö oli havaittavissa myös haastatteluissa, joissa ääripäiden esimerk- kejä hyötynäkökulmasta edustivat toisaalta työperäisen maahanmuu- ton kunnat, toisaalta pakolaisia vastaanottavat kunnat. 4.1.1 Hyöty yritysten näkökulmasta Tutkimuksessa selvitettiin maahanmuuttajien tuomia hyötyjä suoraan työnantajien näkökulmasta tarkasteltuna. Tulokset olivat kirjavia ja nii- tä selittävät pääasiassa maahanmuuton syyt. Vahvan alkutuotannon ja jalostuksen kunnissa, joissa työperäinen maahanmuutto oli voimakas- ta, hyödyn nähtiin piilevän maahanmuuttajan tuomana työpanoksena yritykselle tai organisaatiolle. Tämä ymmärrettiin perinteisenä työpa- noksena tai erityisosaamisena. Jotkut yritykset ovat rekrytoineet maa- hanmuuttajia, joilla ei ole entuudestaan tarvittavaa osaamista, mutta yritys on kouluttanut henkilön juuri tiettyyn tehtävään. Yritys on siis saanut arvokasta ja motivoitunutta työvoimaa – tekeviä käsiä. Esimer- kiksi Honkajoella ja Närpiössä maahanmuuttajat ovat helpottaneet työ- voimapulaa, koska motivoituneita osaajia alueiden yrityksiin on ollut vaikeaa löytää Suomen rajojen sisäpuolelta. Honkajoella puutarhoilla ja metallialan yrityksissä on ollut osaajia Virosta. Närpiön puutarhoilla ja metallialan yrityksissä on ollut huomattava määrä työperäisiä maa- hanmuuttajia Bosniasta ja Vietnamista. Myös Ähtärissä ja Lieksassa on metallialan yrityksiä, joihin on palkattu ammattitaitoisia erityisosaajia esimerkiksi Puolasta. Muutamat työnantajat nostivat esille hyödyn liittyen maahanmuut- tajan kielitaitoon ja/tai verkostoihin kotimaassa. Tällaisissa tapauksissa maahanmuuttajan osaamista on voitu hyödyntää esimerkiksi yrityksen viennin edistämisessä. Tutkimuskunnissa oli useita esimerkkejä suorit- tavaa työtä tekevistä maahanmuuttajista, joiden osaamista on hyödyn- netty toimistotyössä esimerkiksi kielen tai kulttuurin tulkkina. ”Nyt toista maahanmuuttajaa on käytetty kehittämistyössä ja toimistohommissa, koska hän osaa venäjän ja englannin. Tämä on meille ehdoton kilpailuetu ja tästä halutaan hyötyä.” (Ähtäri) ”Jos osaamista on, on mahdollisuuksia. Tehtaan työntekijöillä se on rajoitetumpi. Meillä on työssä henkilö Venäjältä, joka toimistotyön lisäksi on hyvä kontakti Venäjän markkinoilla.” (Närpiö) 54 Työnantajahaastatteluissa nousi esille myös se, että maahanmuuttajien omia verkostoja voidaan helposti ja nopeasti hyödyntää rekrytointitar- peen ollessa akuuteimmillaan. Työntekijällä saattaa olla tiedossa tutta- va tai sukulainen, joka on sopiva tehtävään. Tämän nähtiin helpottavan rekrytointiprosessia. Palvelu- ja matkailualan nähtiin hyötyvän kielitaitoisesta työvoimas- ta etenkin Suomen ja Venäjän rajalla sijaitsevissa kunnissa (Kuhmo ja Virolahti), mutta myös muissa matkailukohteissa Ähtärissä, Lieksassa ja Pudasjärvellä. Näissä kaikissa kunnissa venäläisten matkailijoiden mää- rä on ollut merkittävä ja kielitaitoiselle henkilökunnalle on ollut tarvetta. ”Suurin osa meidän turisteista on Keski-Euroopasta, mutta myös Venäjältä on paljon ryhmiä. Varsinkin tammikuussa olisi mahtava saada kielitaitoinen työntekijä avuksi.” (Pudasjärvi) Työnantajien myönteiset kokemukset maahanmuuttajien työmoti- vaatiosta ja ahkeruudesta nousivat haastatteluissa usein esille. Lähes kaikilla haastatelluilla työnantajaedustajilla oli kokemuksia maahan- muuttajista työntekijöinä. Vain harvalla heistä oli huonoja kokemuksia maahanmuuttajataustaisista työntekijöistä. Tämän arveltiin johtuvan siitä, että maahanmuuttajat ovat halunneet usein ”lunastaa paikkansa” ja todistaa, että rekrytointi oli kannattava toimenpide työnantajalle. Mahdollisuuksia palkata ulkomaalaista työvoimaa vaikutti olevan enemmän niissä yrityksissä, joissa oli ennestään kokemusta maahan- muuttajista. Hyvillä kokemuksilla oli merkitystä, ja ne ruokkivat uusia rekrytointeja. Työnantajan aktiivisuus palkata maahanmuuttajia vai- kuttaa nousevan hyvien kokemusten myötä. 4.2 Maahanmuuttajiin liittyvät haasteet maaseutukunnissa Yleisessä keskustelussa haasteiden moninaisuus ja kirjavuus nostetaan esille hyötyjä voimakkaammin. Tämän tutkimuksen tuloksista voidaan tulkita, että suurimpana maahanmuutosta johtuvana ongelmana pi- dettiin palveluiden järjestämiseen liittyviä asioita (kuva 13). Näkökulma nousi esille myös haastatteluissa. Lieksassa ja Pudasjärvellä osa haasta- telluista henkilöistä pohti palvelurakenteiden pystyttämisen työläyttä ja sitä, jos maahanmuuttajat lähtevätkin kotouttamisajan jälkeen pois – onko tehty työ siis ollut turhaa. Samassa yhteydessä ongelmana pi- dettiin kuluja, joita maahanmuutosta aiheutuu kunnalle. Valtio kuiten- kin korvaa kuluja kiintiöpakolaisten osalta neljän vuoden ajan, oleske- luluvan saaneiden turvapaikanhakijoiden osalta kolmen vuoden ajan. Kuntapaikkakorvausta ei siis pidetä riittävänä, niin kuin aiemmin tässä tutkimuksessa on jo käynyt ilmi. 55 24 17 24 14 12 10 43 45 49 39 19 39 14 23 14 25 28 25 11 10 9 15 25 17 4 3 2 4 14 6 4 2 3 3 4 3 0 % 10 %20 %30 %40 %50 %60 %70 %80 %90 %100 % Syrjäytyminen puuuvan kielitaidon takia Eriytyminen suomalaisväestöstä Palveluiden järjestäminen Kotouamisen kalleus Uskontojen väliset risriidat Kuluurien väliset risriidat eriäin suuri haaste melko suuri haaste ei suuri eikä pieni haaste melko pieni haaste eriäin pieni haaste en osaa sanoa Kuva 13. Maahanmuuttajista aiheutuvat haasteet. Kuntakohtaisesti tarkasteltuna palveluiden järjestämiseen liittyviä haasteita pidettiin suurimpina Lieksassa ja Pudasjärvellä, pienimpänä Honkajoella ja Kuhmossa. Maahanmuuttajien kotouttamisen kalleutta pidettiin kyselyn tulosten perusteella suurimpana Lieksassa ja Ähtäris- sä, sekä pienimpänä Honkajoella ja Närpiössä (taulukko 7). Kuntakoh- taisia eroja selitti maahanmuuton syy kuten monen muunkin aihepiirin osalta tässä tutkimuksessa. Palvelujen järjestämisen ohella yhtenä mahdollisena uhkakuvana pi- dettiin sitä, että maahanmuuttaja syrjäytyy puuttuvan kielitaidon takia tai että hän eriytyy kantaväestöstä. Kuntakohtaisesti tarkasteltuna val- taosa kyselyn vastaajista Lieksassa ja Pudasjärvellä piti syrjäytymistä suurena haasteena. Eriytymistä pidettiin erityisen suurena haasteena Lieksassa, Pudasjärvellä ja Punkalaitumella. Nämä ovat kaikki kuntia, jotka ovat viime vuosina tarjonneet kuntapaikkoja pakolaisille (Pudas- järvi ja Punkalaidun) tai asuntoja oleskeluluvan saaneille turvapaikan- hakijoille (Lieksa). Honkajoella ja Närpiössä eriytymistä ei nähty on- gelmaksi todennäköisesti sen takia, että kyseisissä kunnissa maahan- muuttajat ovat sijoittuneet työelämään ja sitä kautta myös yhteiskun- taan. Oletettavasti samoista syistä johtuen syrjäytymisen mahdollisuus puuttuvan kielitaidon takia ei noussut Honkajoella ja Närpiössä juuri- kaan esille. Esimerkiksi Honkajoen tapauksessa maahanmuuttajat ovat pääsääntöisesti kotoisin Virosta. Siellä kunta on tuottanut ohjeistusta kunnan palveluista viron kielellä, jotta maahanmuuttajaväestö on tie- toinen kunnassa käynnissä olevista asioista. Uskonnot eivät ole aiheuttaneet ristiriitoja etenkään Kuhmossa, Honkajoella ja Närpiössä. Kulttuurien välisiä ristiriitoja pidettiin suu- rimpina Lieksassa ja Pudasjärvellä. Kuntakohtainen vaihtelu oli suurta: esimerkiksi Punkalaitumella kulttuurien välisiä ristiriitoja piti suurena haasteena neljännes vastaajista, Lieksassa lähes kaikki. Lieksassa on ollut jonkin verran sekä maahanmuuttajaryhmien välisiä että maahan- muuttajien ja kantaväestön välisiä yhteenottoja, jotka voivat selittää vastausten jakautumista. 56 Taulukko 7. Maahanmuuttajista aiheutuvat haasteet kunnittain. Pieni haaste, vaihteluväli Pienin haaste; kunnat Suuri haaste, vaihteluväli Suurin haaste; kunnat Kulttuurien väliset ristiriidat 0 – 50 % Punkalaidun, Kuhmo 26 – 97 % Lieksa, Pudasjärvi Uskontojen väliset ristiriidat 7 – 75 % Honkajoki, Kuhmo, Närpiö 6 – 69 % Lieksa, Pudasjärvi Maahan muuttajien kotouttamisen kalleus 3 – 46 % Honkajoki, Närpiö 30 – 86 % Lieksa, Ähtäri Moni kulttuuristen ja -kielisten palveluiden järjestäminen 0 – 39 % Honkajoki, Kuhmo 46 – 97 % Lieksa, Pudasjärvi Eriytyminen suoma- laisväestöstä 0 – 33 % Honkajoki, Närpiö 25 – 100 % Lieksa, Pudasjärvi Syrjäytyminen puuttuvan kielitaidon takia 0 – 64 % Honkajoki 27 – 93 % Lieksa, Pudasjärvi Joissain haastatteluissa nousi esille mielenkiintoinen näkökulma liittyen kulttuurien välisiin ristiriitoihin ja niiden kautta syntyvään pel- koon lisääntyvästä väkivallasta tai rikollisuudesta. Yleisesti tarkastellen maaseutua pidettiin turvallisena paikkana asua. Pelko rikollisuuden ja väkivallan lisääntymisestä maahanmuuttajien myötä oli kuitenkin ole- massa. Huoli johtui mahdollisesti siitä, että haastatellut olivat kuulleet maahanmuuttajiin liittyvistä ongelmista suuremmissa kaupungeissa. Moni myös tiesi Lieksassa olleista ongelmista ja piti niitä huolestuttavina. Lieksassa on ollut merkkejä lisääntyneestä väkivallasta viimeisten vuosien aikana. Tilannetta voidaan tarkastella poliisin tilastoista. Ra- sistisiksi luokiteltavien rikosten määrä on vaihdellut Pohjois-Karjalan maakunnan alueella suuresti. Vuonna 2009 Pohjois-Karjalassa kirjattiin 59 rasistista rikosta. Vuonna 2010 määrä nousi (62 rasistista rikosta), mutta vuonna 2011 määrä laski kahteenkymmeneen. Maakunnan alu- eella lukumääräisesti eniten rasistisia rikoksia on tapahtunut Lieksassa, jota pidetään maakunnan kipupisteenä juuri tämäntyyppisten rikosten takia, vaikkakin niiden määrä on vähentynyt huomattavasti vuoden 2010 huipun jälkeen. Rasistiset rikokset ovat ilmenneet vahingontekoi- na, pahoinpitelyinä, kunnianloukkauksina ja kiihottamisena kansan- ryhmää vastaan. Ne ovat suurelta osin kohdistuneet etniseen vähem- mistöön, mutta kaupungissa on ilmennyt myös ulkomaalaistaustaisten ryhmien välisiä keskinäisiä selkkauksia. (Poliisin tehtävämäärät lisään- tyivät 2010; Tilastoanalyysia vuodesta 2011.) Edellä mainittujen lisäksi kyselyssä ja haastatteluissa nousi esiin yksittäisiä huomioita ja maahanmuuttoon liittyviä epäilyksiä. Maahan- muuttajien pelättiin muun muassa käyttävän suomalaista sosiaalitur- 57 vajärjestelmää hyväkseen. Myös huoli siitä, että maahanmuuttajat ja kantaväestö olisivat palveluiden suhteen eriarvoisessa asemassa, nousi esiin: ”Henkilökohtaisesti koin ärsytystä maahanmuuttajia kohtaan, kun hain lapsilleni päivähoitopaikkaa. Ensimmäiseksi minulle sanottiin, että pitää muistaa ottaa huomioon kiintiöpakolaisten saapuminen kaupunkiin, sillä pakolaisen yksi lapsi tarvitsee kahden lapsen hoitopaikan…. Tietenkin meille tuli pelko, että saako lapset toivottua hoitopaikkaa. No, nyt tilanne on järjestynyt. Asia on kunnossa ja lapsille saatu on hoitopaikat.” (Pudasjärvi) ”Lasten hoitopaikat ovat vähän kortilla ja niitä virolaiset lapsiperheet vievät. Monet honkajokiset ovat valitelleet hoitopaikkojen puutetta. Puutarhalla työskennellään kuudesta asti, joten virolaisten lasten on pakko päästä hoitoon aamulla, mutta suomalaisille on sanottu, että saa tuoda vasta kahdeksalta. On hieman jouduttu taistelemaan omien oikeuksin puolesta.” (Honkajoki) Maahanmuuttajien vähäinen osallistuminen harrastustoimintaan ko- ettiin yhtenä ongelmakohtana. Moni haastateltu ilmaisi huolensa siitä, että maahanmuuttajien ”pidättäytyminen maamiesten seurassa” voi johtaa yhteiskunnalliseen passiivisuuteen ja sitä kautta eriytymiseen kantaväestöstä. Toisaalta kuitenkin tiedostettiin se, että oman yhteisön merkitys voi olla tärkeä maahanmuuttajalle ja luoda turvallisuuden tunnetta. Esimerkiksi Honkajoella virolaisten maahanmuuttajien yhtei- sö on suuri, Virolahdella venäläisten yhteisö. ”Vuosien myötä paikallisten asenteet ovat muuttuneet suopeammiksi maahanmuuttajia kohtaan. Näkisin hyväksi sen, että meillä on täällä maahanmuuttajia jo alueella, joten uusien on helpompi tulla, eli ei tarvitse olla pioneeri. Kuitenkin arjessa se on sitten niin, että maahanmuuttajat liikkuvat helposti samassa porukassa keskenään, jolloin pärjäävät silloin venäjällä. Se taas hidastaa kielenoppimista. Rajan läheisyys myöskin vähentää omalta osaltaan sitoutumista, sillä helppo käydä kotona ja sukulaisissa. Tämä vähentää myös paikallisia kontakteja.” (Virolahti) Lieksassa ja Pudasjärvellä maahanmuuttajista aiheutuvia ongelmia pi- dettiin suurempina kuin muissa kunnissa. Ne ovat molemmat kuntia, joissa maahanmuuttoon liittyvä keskustelu on ollut viime aikoina aktii- vistä. Erityisesti Honkajoki erottuu muista, sillä siellä maahanmuutta- jista aiheutuvia haasteita pidettiin vähäisimpinä. 58 4.2.1 Kunnan tarjoamat palvelut maahanmuuttajille Haasteet kunnan tarjoamien palveluiden osalta nousivat esiin sekä ky- selyn tuloksissa että haastatteluissa. Kaikilla tutkimuskunnilla oli sa- mansuuntainen linja kunnan tarjoaminen palvelujen suhteen: kunnat haluavat taata kaikille kuntalaisille yhtäläiset palvelut. Tutkimuskun- nat olivat suomalaisia maaseutukuntia, joiden väestö vähenee. Myös kuntien taloudet olivat tiukoilla. Haastatteluaineiston perusteella voidaan todeta, että maahanmuut- tajaperheen saapuminen kuntaan näkyi yleensä ensimmäisenä kou- luissa ja päiväkodeissa. Yksin saapuva työperäinen maahanmuuttaja käyttää harvoin kunnan tarjoamia palveluita, mahdollisesti vain tervey- denhoitoa tai kunnan vuokra-asuntoja. Jos työperäisen maahanmuut- tajan mukana tulee hänen puoliso ja lapset, koskettavat kunnan järjes- tämät palvelut tulijoita lähemmin (perheen pienimmille on löydettävä päivähoitopaikka tai koulupaikka, perheelle asunto). Haastatteluissa nousi esille, että työperäisen maahanmuuton tapauksissa työnantaja on yleensä aktiivisesti auttanut maahanmuuttajaa ja hänen perhettään alkuvaiheen asioiden järjestelyissä. Kunnan ja työnantajien välinen vuoropuhelu on perusteltua, jotta kunta saa tiedon tulijoista ja pystyy ennakoimaan saapuvien maahanmuuttajien palvelutarpeet. Tutkimuskunnat poikkesivat toisistaan siinä, minkälainen kokemus niillä oli maahanmuuttajille tarjottavien palveluiden tuottamisessa. Kun Närpiöllä oli muutaman vuosikymmenen kokemus maahanmuut- tajalapsista koulumaailmassa, oli Lieksalla kokemusta asiasta suure- massa mittakaavassa vasta muutaman vuoden ajalta. Haastattelujen tuloksista kävi ilmi, että jos maahanmuuttajia on kunnassa vähän, pys- tytään palvelut räätälöimään yksilökohtaisesti. Kun maahanmuuttajien määrä kunnassa kasvaa, tarvitaan enemmän suunnitelmallisuutta ja ennakointia. Oman haasteensa tilanteeseen tuo, jos maahanmuuttajien määrä kasvaa nopeasti, kuten Lieksassa on tapahtunut. Mielenkiintoi- nen huomio oli myös se, että rakenteita ei käytännön tasolla voi järjes- tää etukäteen, esimerkiksi jos saapuvista maahanmuuttajalapsista ei tiedetä tai maahanmuuttajalapsia ei kunnassa entuudestaan ole. ”Mielestäni olisi kyllä hyvä, jos tulijoita (maahanmuuttajia) olisi enemmän. Silloin saataisiin toimivia luokkia ja valmistavaa opetusta. Meillä on nyt syksyllä 2012 ensimmäisen kerran valmistava luokka. Meidän kehittämistyötä auttaa, jos maahanmuuttajia olisi enemmän. Silloin saadaan myös ammattitaitoista väkeä tekemään tätä työtä. Nyt meillä on ollut samat palvelut kuin kantaväestöllä, mutta tulkkeja ollaan käytetty apuna.” (Ähtäri) Jokainen kunta voi järjestää lasten koulunkäyntiin liittyvät rakenteet omalla tavallaan. Punkalaitumella sijaitsi vastaanottokeskus, jonka kans- sa yhteistyössä Punkalaitumen kunta on tuottanut valmistavan opetuk- sen kaikille maahanmuuttajataustaisille lapsille, niin vastaanottokeskus- 59 ten turvapaikkapäätöstä odottaville lapsille kuin kiintiöpakolaisina tulleil- le lapsille. Erilaiset yhteistyön muodot vahvistavat palvelurakenteita. Närpiössä maahanmuuttajalasten olemassaolo on näkynyt etenkin päivähoidon ja koulunkäynnin järjestelyissä. Kokonaisuutena maahan- muutto on koettu kuitenkin myönteisenä ilmiönä, ja uusien asukkaiden toivotaan jäävän kuntaan. Enimmillään jopa puolet päiväkodin lapsista on ollut maahanmuuttajia. Joissain kouluissa jopa kolmannes oppilais- ta on ollut maahanmuuttajia. Päivähoidon haasteisiin on pyritty vas- taamaan tiiviillä yhteistyöllä kotien kanssa. Koulupuolella järjestetään valmistavaa opetusta, minkä jälkeen siirtyminen omille luokille toteu- tetaan asteittain. Tässä yhteydessä pyritään myös luomaan kontakte- ja maahanmuuttajaoppilaan ja luokkakavereiden välille, mikä voi hel- pottaa oppilaan kotoutumista. Myös opettajille tarjotaan vertaistukea oman opettajuutensa kehittämistä varten. Sekä lapsen että perheen kotoutuminen koetaan tärkeäksi, siksi asioiden sujuvuutta arjessa poh- ditaan Närpiössä usealla eri tasolla. (Ivars 2011b: 55.) Jotkin haastatellut nostivat esiin kuntien palvelurakenteen heikkou- den ja yksipuolisuuden varsinkin silloin, jos kuntaan yhtäkkiä saapuu maahanmuuttajia uusista lähtömaista. Esimerkiksi Honkajoella on to- tuttu vain muutaman lähtömaan maahanmuuttajiin ja toiminnot ovat vuosien saatossa rutinoituneet juuri kyseisille kansalaisuuksille. Siksi ajatus kiintiöpakolaisista tuntui haastateltujen mukaan vieraalta juuri Honkajoen tapauksessa. ”On tärkeä huomata, että Honkajoen maahanmuuttajat ovat pääosin virolaisia ja valkovenäläisiä eli ei ole somaleita ja heihin kohdistuvia ennakkoluuloja. Maahanmuuttajat ovat kulttuuritaustaltaan paljon lähempänä, joten on helpompaa myös työyhteisössä. Siksi honkajokisilla maahanmuuttajilla on helpompaa sopeutua elämään Suomessa. On helpompaa, kun näytetään samalta. Voisi olla vaikeampaa työllistää pakolaiskeskuksesta tulevia, tällöin voi olla enemmän asenteita ja vastustusta. Luulen, että heidän palkkaamista kyseenalaistettaisiin. Virolaiset ovat itse tulleet hakemaan töitä.” (Honkajoki) Muutamassa haastattelussa nostettiin esille mielenkiintoinen hyöty- näkökulma liittyen kunnan tarjoamien palveluiden kehittämiseen: kun perustilanne muuttuu, voidaan havaita mitkä asiat toimivat ja mitkä eivät. Maahanmuuttajien saapuminen kuntaan voi siis tarjota kunnalle mahdollisuuden löytää kehittämiskohdat palvelujen tarjonnassa. ”Pudasjärvellä on ollut yksittäisiä maahanmuuttajia aina. Kiintiöpakolaiset kuitenkin näyttävät kunnan kipukohdat tietyissä asioissa (päivähoitopaikkoihin tai palveluihin liittyen). Meillä tämä ilmiö (kiintiöpakolaisten vastaanotto) on näyttänyt nämä ongelmakohdat, ja toiminut herätteenä kehittämistyölle.” (Pudasjärvi) 60 Tulevaisuutta silmälläpitäen humanitaarinen vastaanottaminen näh- tiin joidenkin haastateltujen mielestä toimivana keinona lähteä liik- keelle palvelurakenteiden kehittämisessä maahanmuuttajat huomioon ottaen. Tämä siksi, että kiintiöpakolaisten osalta tiedetään kuka on tu- lossa ja mitä kunnan tarjoamia palveluja hän tulee tarvitsemaan. Ti- lanne esimerkiksi työperäisessä maahanmuutossa voi olla vaikeampi, koska tieto maahanmuuttajan perheestä tulee kunnalle normaalisti vasta perheen jo saavuttua Suomeen. Ennakointiin ei siis työperäisen maahanmuuton osalta välttämättä kyetä yhtä pitkällä aikajänteellä kuin kiintiöpakolaisten vastaanotossa. Kuntien virkamiesten sitoutuneisuus maahanmuuttoon välittyi haastatteluiden kautta. Tämä oli havaittavissa etenkin kiintiöpakolai- sille kuntapaikkoja tarjoavissa kunnissa. Monessa kunnassa eri hallin- tokuntien välinen yhteistyö maahanmuuton saralla oli hedelmällistä. Yhteistyöllä pyrittiin löytämään keinoja siihen, että kuntien peruspalve- lurakenne palvelisi maahanmuuttajia myös kuntien kiristyvissä talou- dellisissa tilanteissa. 61 5. Maahanmuuttajien työllistyminen Maahanmuuttajaväestö on ikärakenteeltaan huomattavasti nuorem- paa kuin kantaväestö. Vuonna 2010 maahanmuuttajamiesten keski- ikä oli 33,7 vuotta ja maahanmuuttajanaisten 34,4 vuotta. Vastaavat koko väestön keski-iät olivat miehillä 40,0 vuotta ja naisilla 42,8 vuotta (Suomen virallinen tilasto 2011b). Kolme neljästä Suomessa jo asuvas- ta maahanmuuttajasta on työikäinen (18–64-vuotias). Se on enemmän mitä kantaväestöllä, josta 60 prosenttia on työikäisiä. Maahanmuuttaji- en työllisyysaste on kuitenkin matalampaa kuin kantaväestöllä. Tilasto- keskuksen (Suomen virallinen tilasto 2011a) mukaan ulkomaista synty- perää olevien 18–64-vuotiaiden työllisyysaste on noin 53 prosenttia, kun se suomalaista syntyperää olevien keskuudessa on noin 71 prosenttia. Työ- ja elinkeinoministeriö (Maahanmuuton vuosikatsaus 2011) arvi- oi maahanmuuttajien työttömyyden kolminkertaiseksi kantaväestöön verrattuna. Maahanmuuttajien työllistymiseen liittyy siis haasteita. Maahanmuuttajien työllistymistä säätelevät yleinen taloudellinen tilanne ja työvoiman tarve yrityksissä. Forsanderin (2001: 190) mukaan työllistymisen haasteellisuudessa on kyse rakenteellisesta osaamisen tarjonnan ja kysynnän kohtaamattomuudesta. Väestö ikääntyy ja huol- tosuhde heikentyy. Tämä tarkoittaa, että monet alat tarvitsevat uusia työntekijöitä nyt tai lähitulevaisuudessa. Etenkin palveluala tulee tar- vitsemaan osaajia, sillä erityisesti vanhenevan väestön palveluiden tar- ve lisääntyy. Teollisuuden siirtäminen sinne, missä on tekijöitä, on mah- dollista, mutta palveluja ei voi siirtää pois tarvitsijoiden ulottuvilta. Työ- voimatarvetta on siis sekä kaupungeissa että maaseudulla. Työvoiman rekrytointia ulkomailta on pidetty ratkaisuna työvoiman tarpeen paik- kaamiseen. Myös Suomessa jo olevan maahanmuuttajaväestön aiem- paa tehokkaammasta valjastamisesta työmarkkinoille on keskusteltu. Forsanderin (2001: 160) mukaan maahanmuuttajan asema työmark- kinoilla toimii maahanmuuttajien ja etnisten ryhmien yhteiskunnalli- sen aseman keskeisenä mittarina. Teollisuusmaissa maahanmuuttajien työllistyminen on yleensä ollut vaikeampaa kuin kantaväestön, mikä heijastuu maahanmuuttajien moninkertaisina työttömyyslukuina kan- taväestöön verrattuna. Korkeamman työttömyyden alueilla myös ul- komaalaisten työvoiman työttömyysprosentit ovat korkeita. Maahan- muuttajien sijoittuminen eri ammattiryhmiin poikkeaa myös kantavä- estön vastaavista luvuista. Tilastokeskuksen (Suomen virallinen tilasto 2011c) mukaan ulko- maista syntyperää olevien työllistyminen oli korkeinta Ahvenanmaalla (72,9 %), Etelä-Pohjanmaalla (59,9 %) ja Satakunnassa (57,6 %). Korkeaa työllisyysastetta Ahvenanmaalla selitti se, että työikäisistä lähes puolet 62 ulkomaalaista syntyperää olevista oli ruotsalaistaustaisia. Suurin ero syntyperän mukaisissa työllisyysasteissa oli Kymenlaaksossa (Virolah- ti), jossa ulkomaalaista syntyperää olevien työllisyysaste oli yli 20 pro- senttiyksikköä matalampi kuin suomalaista syntyperää olevilla. Tilasto maahanmuuttajien pääasiallisesta toiminnasta kansalaisuu- den (Suomen virallinen tilasto 2008) mukaan on kirjava (taulukko 8). Tässä tutkimuksessa oli kiinnostavaa tarkastella niitä kansalaisuuksia, jotka olivat suuremmassa määrin edustettuina kahdeksassa tutkimus- kunnassa. Tilaston perusteella parhaimmin näyttävät työllistyneen vi- rolaiset ja puolalaiset maahanmuuttajat. Esimerkiksi Honkajoella, Liek- sassa ja Ähtärissä oli työperäisiä maahanmuuttajia juuri kyseisistä läh- tömaista. Kiintiöpakolaisten ja turvapaikanhakijoiden työllistyminen oli vaikeampaa kuin muilla maahanmuuttajaryhmillä. Taulukko 8. Maahanmuuttajien pääasiallinen toiminta kansalaisuuden mukaan 31.12.2008 (tämän tutkimuksen kannalta olennaisten kansalaisuuksien osalta). Kansa- laisuus Yhteensä (hlöä) Työlliset Työttö- mät 0-14-vuo- tiaat ja opiskelijat Muut työvoiman ulko- puolella Työlli- syys- aste Työttö- myys- aste Venäjä 26 909 9 601 3 697 6 922 6 689 47,7 27,8 Viro 22 604 12 046 1 446 4 775 4 337 69 10,7 Somalia 4 919 618 760 2 194 1 347 21,7 55,2 Thaimaa 3 932 1 540 458 965 969 46,6 22,9 Turkki 3 429 1 529 431 701 468 53,2 22 Irak 3 238 455 710 1 172 901 19,7 60,9 Iran 2 508 551 426 997 534 30,6 43,6 Vietnam 2 270 722 322 768 458 43,3 30,8 Afganistan 2 189 257 402 1 049 481 17,8 61 Puola 1 888 1 015 125 383 365 63,4 11 Myanmar 1 043 50 148 659 186 9 74,7 Kongon demo- kraattinen tasavalta 910 168 103 506 133 32,9 38 Lähde: Suomen virallinen tilasto 2008. Forsanderin (2001:169) mukaan työperäiset maahanmuuttajat eivät kohtaa työmarkkinoilla yhtä suuria esteitä työllistymisen suhteen kuin muista syistä Suomeen saapuneet maahanmuuttajat. Kuitenkin ylei- sesti ottaen maahanmuuttajien marginaalisesta asemasta työelämässä kertoo se, että yleisen työllisyystilanteen parantuessa maahanmuutta- jien työttömyys vähenee hitaammin kuin muilla väestöryhmillä. Tämän lisäksi maahanmuuttajat ovat työllistyessään muita useammin sijoittu- 63 neet matalapalkkaisille aloille, joihin työllistymisen kynnys on alhainen. Puhutaan sisääntuloammateista. Sisääntulotyöpaikat löytyvät yleensä maahanmuuttajan omien verkostojen avulla. Niillä on suuri merkitys maahanmuuttajan työuran etenemisen kannalta, koska Suomessa ke- rätyn työkokemuksen ansiosta eteneminen työuralla helpottuu. Saartenojan ym. (2009: 23) mukaan eri ammattialojen arvostus Suo- messa on muuttunut aikojen saatossa ja joillekin aloille on ollut vaikea saada suomalaista työvoimaa. Ulkomaalaista työvoimaa käytetäänkin usein aloilla, joilla on matala arvostus, heikko palkkaus ja epämukavat työajat. Työsuhteet ovat usein määräaikaisia ja epävarmoja eikä niis- sä tarvita kieli- tai ammattitaitoa. Juuri nämä sisääntuloammatit kel- paavat ulkomaalaisille työntekijöille. Maahanmuuttajat toimivat usein myös ammateissa, jotka ovat syntyneet maahanmuuttajapalveluiden seurauksena ja edellyttävät kielitaitoa sekä kulttuurin tuntemusta. Missä maahanmuuttajat sitten työskentelevät? Pk-yritysbarometrin (2012) mukaan Suomen pienistä ja keskisuurista yrityksistä vajaa vii- dennes käyttää ulkomaalaistaustaista työvoimaa. Yrityskoon kasvulla oli selkeä yhteys ulkomaisen työvoiman käytön yleistymiseen. Vähin- tään viisikymmentä henkeä työllistävistä yrityksistä kaksi kolmasosaa kertoi työllistävänsä ulkomaalaistaustaisia henkilöitä. Maahanmuuttajien työllistyminen ja yrittäjyys ovat aihepiireinä ajankohtaisia: maahanmuuttajien on vaikea työllistyä, vaikka samaan aikaan muuttotappioiset maaseutukunnat tarvitsevat uusia työnteki- jöitä. Väestön ikääntyminen vaikuttaa eri aloihin ja alueisiin eri tavoin. Merkittävä haaste alueille on ollut ja yhä enemmän tulee olemaan ter- veydenhuolto- ja sosiaalipalvelut, sillä toimiala on Suomen suurin pois- tumatoimiala työvoiman eläköitymisen vuoksi. Myös muilla aloilla on tarvetta osaajista, esimerkiksi hitsareista ja rakennusmiehistä. Suomes- sa käydään keskustelua tarpeesta edistää työperäistä maahanmuuttoa. Toisena vaihtoehtona olisi panostaa Suomessa jo asuviin maahanmuut- tajiin eli esimerkiksi perhesyistä Suomeen saapuneisiin maahanmuut- tajiin, oleskeluluvan saaneisiin turvapaikanhakijoihin ja kiintiöpakolai- siin. (Pietarinen 2010.) Esimerkki: sosiaali- ja terveysala Työntekijäpula sosiaali- ja terveysalalla on merkittävä haaste. Työvoi- man eläköitymisen vuoksi paine tulee entisestään kasvamaan. Tilan- netta on monilla alueilla pyritty ratkomaan rekrytoimalla hoitajia ulko- mailta. Esimerkiksi Vaasassa rekrytointitarpeen taustalla on ollut pula ammattitaitoisesta hoitohenkilökunnasta. Avoinna olevia sairaanhoita- jien ja lähihoitajien toimia ei ole saatu täytettyä. Hoitajapulaa on pai- kattu rekrytoimalla sairaanhoitajia Espanjasta. Prosessi eteni niin, että valittujen sairaanhoitajien kielikoulutus aloitettiin jo Espanjassa noin puoli vuotta ennen työn alkamista Vaasassa. Opetukseen sisältyi suo- men kielen lisäksi tietoa Suomen terveydenhoitojärjestelmästä ja suo- malaisesta yhteiskunnasta. Suomen kielen opinnot ovat jatkuneet työn 64 ohessa Vaasassa Bothnia Work -hankkeen rahoittamalla kielivalmenta- jajärjestelmällä. (Espanjalaisten sairaanhoitajien rekrytointi Vaasaan 2012.) Myös Suomessa jo asuvia maahanmuuttajia on pyritty koulutta- maan hoitoalan tehtäviin. Jotkin oppilaitokset järjestävät valmistavaa koulutusta esimerkiksi hoitoalalle suuntaaville maahanmuuttajille. Vuoden koulutuksen aikana mitataan maahanmuuttajan soveltuvuut- ta alalle ja opiskellaan riittävä suomen kielen taito. Sisällön ohella kou- lutus voi omalta osaltaan integroida maahanmuuttajaa suomalaiseen yhteiskuntaan. Tavoite on, että vuoden koulutuksen jälkeen maahan- muuttajaopiskelijat siirtyvät varsinaisiin lähihoitajan opintoihin. Tällä tavoin maahanmuuttajan kynnystä sosiaali- ja terveysalalle pyritään madaltamaan. (esim. Nivelvaiheen koulutukset Turussa ja muualla Var- sinais-Suomessa 2013.) Tehyn (Koivuniemi 2012) julkaiseman selvityksen mukaan maahan- muuttajien sijoittumiseen hoitoalalle liittyy kuitenkin useita haasteita. Puutteita löytyi etenkin ammattikielen sanastossa, mikä heijastui poti- lasturvallisuuteen ja oli esteenä työyhteisöön integroitumisessa. Selvi- tyksessä kävi lisäksi ilmi, että vaikka kielitaitoa pidetään suurimpana integroitumista ja potilasturvallisuutta edistävänä tekijänä, hoitajien osallistuminen kielikoulutukseen työajalla tai sen ulkopuolella ei kui- tenkaan ollut itsestään selvyys. Kielen haasteet liittyivät muun muassa kirjaamiseen, puhelinkeskustelutilanteisiin, murteiden ymmärtämi- seen, ikääntyvien ihmisten ymmärtämiseen ja omaisten kanssa kom- munikointiin. Tämän johdosta työnantajien tulisi kiinnittää huomiota maahanmuuttajan kielen opetukseen ja ammattialan sanaston hallin- taan. Maahanmuuttajien yrittäjyys Maahanmuuttajat voivat toimia Suomessa myös yrittäjinä. Suomessa toimi vuonna 2009 lähes 7 000 kokonaan tai vähintään puoliksi ulko- maalaisten hallussa olevaa yritystä. Määrä on ollut voimakkaassa kas- vussa, sillä vuonna 2005 vastaava määrä oli 900 yritystä vähemmän. Arvio perustuu verohallinnon ja kaupparekisteriaineistoista tehtyyn ti- lastoon, joissa ulkomaalaisuus on päätelty yritysten vastuuhenkilöiden kansalaisuuden mukaan. (Yrittäjyyskatsaus 2011: 82.) Toimialoittain tarkasteltuna maahanmuuttajayrittäjiä oli eniten ma- joitus- ja ravitsemisalalla, kaupan alalla sekä muita henkilökohtaisia palveluja tuottavilla aloilla. Huomionarvoinen seikka on, että joka vii- des kahvila-ravintola on maahanmuuttajan omistama. Maahanmuut- tajanaisten yrittäjyysaktiivisuus on noussut ja 2010-luvun taitteessa se oli lähes yhtä aktiivisia kuin maahanmuuttajamiesten. Maahanmuut- tajanaisten osuus ulkomaalaisista yrittäjistä oli peräti 40 prosenttia. Tämä on selkeä ero kantaväestöön verrattuna, jossa naisten yrittäjä- aktiivisuus on ollut pienempää kuin miesten. (Yrittäjyyskatsaus 2011: 119.) 65 Maahanmuuttajien hakeutumista ravintola-alalle helpottavat niin sanotut etniset resurssit. Tämä tarkoittaa sitä, että oman maan ruoka ja sen valmistamisen taito ovat kohtalaisen helposti omaksuttavia re- sursseja, joiden ympärille yritystoiminta on mahdollista perustaa. Myös maahanmuuttajien sosiaaliset verkostot muihin maahanmuuttajara- vintoloitsijoihin edesauttavat yrityksen perustamisessa. Ravintola-alan yrittäminen on yleisintä Turkista, Pohjois-Afrikasta, Lähi-idästä ja Aasi- asta tulleiden maahanmuuttajien keskuudessa. (Forsander 2001: 188.) Maahanmuuttajien yrittäjyysilmiöön voi liittyä pakko – puhutaan pakkoyrittäjyydestä (esim. Joronen 2012: 103). Yrittäjäksi ryhtyminen riippuu mahdollisuuksista, joita uusi kotimaa maahanmuuttajalle tar- joaa. Näitä ovat esimerkiksi markkinoiden kysyntätilanne, mahdolli- suus päästä yrityksen omistajaksi, liiketila tai kilpailu. Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Jussi Järventaus ja Elinkeinoelä- män keskusliiton yrittäjyysasiantuntija Kimmo Hyrsky totesivat (Havu- la 2012), että Suomeen tarvitaan lisää maahanmuuttajayrittäjiä, jotka ovat olleet yrittäjiä jo lähtömaassaan. Tätä perusteltiin sillä, että esi- merkiksi Yhdysvalloissa kasvuyrittäjät ovat olleet usein maahanmuut- tajia. Menestyneitä maahanmuuttajayrittäjätarinoita löytyy myös Suo- mesta. Esimerkiksi Fazerin, Finlaysonin, Pauligin ja Stockmannin liike- toiminnan ovat aikoinaan aloittaneet maahanmuuttajat. 5.1 Maahanmuuttajien sopivuus työvoimaksi ja yrittäjiksi tutkimuskunnissa Tutkimuskunnat poikkesivat toisistaan niin työpaikkojen toimialojen kuin työllistymislukujen suhteen. Näihin näkökulmiin on viitattu tä- män raportin aikaisemmissa luvuissa. Virolahdella maahanmuutta- jat ovat kielitaitonsa takia työllistyneet etenkin palveluiden ja kaupan alalle. Närpiö ja Honkajoki ovat kuntia, joissa on paljon puutarha- ja metalliteollisuuden yrityksiä. Työvoimaa on ollut vaikea saada omalta alueelta ja siksi yritykset ovat rekrytoineet työntekijöitä Suomen rajojen ulkopuolelta. Kyse on niin sanotusta kansainvälisestä rekrytoinnista. Työllisyystilanne Närpiössä on hyvä. Muissa kunnissa väestön työttö- myysaste oli kansallista keskiarvoa (7,8 % vuonna 2011) suurempi. Va- kavammin työttömyys kosketti Lieksaa, Pudasjärveä ja Kuhmoa, joissa kaikissa työttömyysaste oli yli 15 prosenttia. Haastatteluissa nousi esille, että kaikissa tutkimuskunnissa elä- köityminen tulee aiheuttamaan työvoimapulaa lähitulevaisuudessa etenkin ”raa’an työn tekijöistä”. Metallimiehiä, maataloustyöntekijöitä, metsätyöntekijöitä sekä sosiaali- ja terveysalan osaajia tarvitaan lisää. Kyselyn tuloksista kävi ilmi, että työvoimapulaa oli odotettavissa kaikil- la aloilla jossain määrin. Vahvimmin työvoimapula tulee vastaajien ar- vioiden mukaan tulevaisuudessa koskettamaan sosiaali- ja terveysalaa 66 (taulukko 9). Myös siivous- ja puhtaanapitoalalle tarvitaan työntekijöitä. Kyselyn vastaajien arvioita eri alojen työvoimapulasta heidän omassa kunnassaan tarkasteltiin tilastollisesti ristiintaulukoimalla. Merkittäviä eroja ei voitu havaita kuntien välillä. Kyselyn tulosten perusteella kunti- en edustajat arvioivat maahanmuuttajien sopivan eri alojen työvoimak- si paremmin kuin yhdistysten edustajat arvioivat. Yleinen näkökulma oli se, että maahanmuuttajat sopivat melko hyvin lähes mille tahansa alalle, kuitenkin parhaiten siivous- ja puhtaanapitoalalle. Vastaajien arvioita maahanmuuttajien sopivuudesta eri alojen työ- voimaksi tarkasteltiin myös kunnittain ristiintaulukoimalla. Merkittä- viä eroja ei voitu havaita kuntien välillä. Tuloksista voi kuitenkin ha- vainnoida, että Närpiössä nähtiin maahanmuuttajien sopivuus usealle eri alalle myönteisemmin kuin muissa kunnissa (taulukko 9). Taulukko 9. Suurin työvoimapula kunnittain alakohtaisesti sekä maahanmuuttajien sopi- vuudesta kyseiselle alalle (vastaajien arvioiden mukaan). Ala Työvoimapulaa kyseisellä alalla tällä hetkellä seuraavissa kunnissa Maahanmuuttajat nähtiin sopiviksi kyseiselle alalle seuraavissa kunnissa Sosiaali- ja terveysala Närpiö, Kuhmo ja Pudasjärvi Närpiö Muut julkiset palvelut Lieksa Ähtäri Metalli- ja rakennusala Närpiö ja Ähtäri Närpiö ja Ähtäri Puu- ja huonekaluala Kuhmo, Närpiö ja Punkalaidun Närpiö ja Ähtäri Muu teollisuus Närpiö ja Honkajoki Närpiö ja Ähtäri Maa- ja metsätalous Närpiö, Honkajoki ja Ähtäri Honkajoki, Närpiö ja Ähtäri Ravitsemus ja matkailu Ähtäri ja Kuhmo Kuhmo, Ähtäri ja Virolahti Siivous ja puhtaanapito Närpiö, Punkalaidun, Lieksa ja Kuhmo Ähtäri ja Närpiö Kuljetus ja logistiikka Virolahti ja Kuhmo Virolahti ja Ähtäri Kaupan ala Virolahti ja Lieksa Kuhmo Muut palvelut Pudasjärvi, Närpiö ja Lieksa Ei kuntakohtaisia eroja Myös maahanmuuttajien mahdollisuuksia työllistää itsensä yrittäjinä arvioitiin kyselyn tulosten avulla. Tilastollisesti (ristiintaulukoimalla) merkittäviä eroja ei kuntakohtaisesti voitu havaita, mutta tulosten va- lossa vaikutti siltä, että erityisen suuri tarve uusille yrittäjille oli Kuh- mossa. Tämä saattaa selittyä Kuhmon maantieteellisellä sijainnilla lä- hellä Venäjän rajaa ja venäläisten matkailijoiden ostovoimalla, jolloin kielitaitoinen henkilökunta kaupan ja palveluiden alalla nousee esille. Valtaosa vastaajista (88 %) näki maahanmuuttajat mahdollisina yrittäjinä. Vain joka kymmenes (11 %) vastaaja oli sitä mieltä, etteivät maahanmuuttajat sopisi yrittäjiksi. Tilastollisesti (ristiintaulukoimalla) merkittäviä eroja ei kuntakohtaisesti voitu havaita, mutta vaikutti siltä, että maahanmuuttajia pidetään parhaiten yrittäjiksi sopivina Virolah- 67 della. Maahanmuuttajat arvioitiin vähiten yrittäjiksi sopiviksi Lieksassa. Eroja voidaan ymmärtää vastaajien maahanmuuttajaryhmiin liittyvillä mielikuvilla. Maahanmuuttajien työllistymismahdollisuuksiin saatiin haastat- teluissa erilaisia näkökulmia sekä kunta- että vastaajaryhmäkohtai- sesti. Johtopäätökset työllistymiseen liittyen voidaan tehdä joko maa- hanmuuttajaryhmän tai kunnassa vallitsevan työllisyystilanteen pe- rusteella: Maahanmuuttajien työllistyminen matalan työttömyyden kunnissa Matalan työttömyyden kunnissa maahanmuuttajat olivat työllistyneet hyvin. Esimerkiksi Närpiössä ja Honkajoella on paljon puutarhoja, kas- vihuoneviljelmiä ja metallialan yrityksiä, jotka ovat olleet sopivia työ- paikkoja maahanmuuttajille, ja useassa yrityksessä maahanmuuttaja- taustaisten työntekijöiden määrä henkilöstöstä oli merkittävä. Joissain yrityksissä maahanmuuttajia oli jopa yli puolet henkilöstöstä. Närpiön ja Honkajoen tapauksissa työvoimatarve on ollut voimakasta etenkin viimeisen 10–20 vuoden ajan, kun yritystoiminnot ovat laajentuneet ja työvoiman tarve on kasvanut. Työvoimaa on rekrytoitu ulkomailta, koska kantaväestön saaminen tehtäviin on ollut ongelmallista useasta syystä (esimerkiksi motivaatiotekijät). Myös eläköityminen on vaikut- tanut työvoiman saantiin. Närpiössä ja Honkajoella on ollut tavallista, että maahanmuuttaja on aloittanut työuransa kasvihuoneella, ja myö- hemmin kielitaidon parantuessa alaa on vaihdettu, esimerkiksi metal- liteollisuuteen. Kielitaito on myös voinut avata ovia uudelleen koulut- tautumiselle. Närpiössä ja Honkajoella yleinen työllisyystilanne oli hyvä. Työttö- myysprosentti oli Närpiössä 5,3 ja Honkajoella 8,9. Molempia kuntia ku- vaa myös se että alkutuotannon ja jalostuksen työpaikkojen määrä on noin puolet kaikista työpaikoista. Näillä aloilla on paljon suorittavia työ- tehtäviä, joihin kieltä osaamattomat maahanmuuttajat on ollut helppo sijoittaa. Honkajoki ja Närpiö profiloituvatkin työperäisen maahanmuu- ton kuntina, joissa yritykset ovat itsenäisesti hankkineet tarvitsemaan- sa työvoimaa ulkomailta. Haastatelluilla Honkajoen yrityksillä oli vah- vat verkostot Viroon. Närpiön yrityksillä oli puolestaan vahva verkos- toituminen bosnialaisiin ja vietnamilaisiin, jotka olivat tulleet kuntaan aikoinaan pakolaisina. Lisäksi Närpiössä kunta ja yritykset ovat tehneet yhteistyötä esimerkiksi rekrytoinnissa ja aluemarkkinoinnissa. Honka- joen kunta ei ole osallistunut työvoiman rekrytointiin. Punkalaidun sijoittui edellisten kuntien kanssa samaan kategoriaan alhaisen työttömyysprosentin (8,7 %) takia. Punkalaidun on aktiivisesti tarjonnut kuntapaikkoja viime vuosina kiintiöpakolaisille ja oleskelulu- van saaneille turvapaikanhakijoille. Maahanmuuttajien osuus väestös- tä oli kuitenkin pienempi kuin Honkajoella ja Närpiössä. Maahanmuut- tajien taustoista huolimatta työllistyminen on ollut suhteellisen hyvää ja maahanmuuttajat ovat sijoittuneet erilaisiin tehtäviin esimerkiksi metallialalle ja kausitöihin maatiloille. 68 Maahanmuuttajien työllistyminen korkean työttömyyden kunnissa Useimpia tutkimuskuntia kuntia vaivasi voimakas rakennetyöttömyys. Vuonna 2011 merkittävintä työttömyys oli Kuhmossa (19,5 %), Lieksassa (18,0 %) ja Pudasjärvellä (17,5 %). Näitä kuntia voi tarkastella alkutuo- tannon, jalostuksen ja palvelualojen työpaikkojen välisellä suhteella: palvelualojen työpaikkojen määrä oli reilusti yli 60 prosenttia. Vastaa- va luku edellisen ryhmän (maahanmuuttajien työllistyminen matalan työttömyyden kunnissa) kohdalla oli vain 50 prosenttia. Alkutuotannon tai jalostuksen työpaikkoja ei siis ole samassa suhteessa kuin Närpiössä ja Honkajoella, joissa sisääntulotyöpaikkoja on tarjolla enemmän. Lieksassa maahanmuuttajien määrä on kasvanut nopeasti, ja suurin osa heistä on saapunut kuntaan 2000-luvulla. Tämä on omalta osaltaan luonut jännitteitä palvelurakenteiden riittävyyden suhteen. Tilannet- ta kuvaa myös se, että valtaosalla saapuneista maahanmuuttajista ei ole ollut kielitaitoa eikä koulutustaustaa, josta alueelle työllistymisessä olisi hyötyä. Saapuneet maahanmuuttajat eivät ole olleet suoraan val- miita työelämään tai niihin tehtäviin, joissa työvoimantarvetta on ollut. Sijoittuminen työelämään voi mahdollistua koulutuksen myötä. Sitä ennen tulee opiskella kieli. ”Maahanmuuttajien motivaatio työntekoon olisi kyllä kova, se on sanottava! Suomalaiset käytänteet ovat kuitenkin erittäin jämäkät. Kielitaidolla on suuri merkitys, siksi maahanmuuttajan polku työelämään on pitkä.” (Lieksa) Pudasjärvellä maahanmuuttajien osuus oli 1,0 prosenttia väestöstä. Ei siis voida puhua merkittävästä maahanmuuttajaväestöstä. Pudasjär- ven maahanmuuttajaväestö tulee todennäköisesti kasvamaan tulevai- suudessa, koska kunnassa suhtaudutaan myönteisesti monipuoliseen maahanmuuttoon. Kunta esimerkiksi aktiivisesti tarjoaa kuntapaikkoja kiintiöpakolaisille ja oleskeluluvan saaneille turvapaikanhakijoille. Ti- lanne Pudasjärvellä on samanlainen kuin Lieksassa: saapuneiden maa- hanmuuttajien koulutustausta ja kielitaito eivät vastaa työmarkkinoi- den tarvetta. Maahanmuuttajien osuus Kuhmossa oli suhteellisen pieni. Valtaosa heistä on lähtöisin Venäjältä. Maahanmuuton syy on tavallisesti avio- liitto. Haastateltujen mukaan maahanmuuttajat ovat työllistyneet suh- teellisen hyvin etenkin palvelualoille. Venäläisten matkailijoiden takia Kuhmon liike-elämälle on ollut tärkeää omata venäjän- ja suomenkie- listä henkilökuntaa. Tärkeä huomio on myös se, että monella Kuhmon maahanmuuttajalla on korkeakoulututkinto Venäjältä. Tutkintojen rin- nastamiseen liittyvät ongelmat ovat hidastaneet työllistymistä. Tämä on vaatinut muuntokoulutusta, jota ei välttämättä ole ollut tarjolla Kuhmossa. 69 ”Näkisin jotenkin, että paikkakunta voi olla myös rajoite maahanmuuttajalle… riippuvuus. Luulen, että täällä on löydetty jonkinlaisia selviytymiskeinoja, ehkä maahanmuuttajat myös tyytyvät vähempään.” (Kuhmo) Virolahdella maahanmuuttajapopulaatio oli merkittävä (4,0 % väestös- tä), mutta erittäin homogeeninen, sillä valtaosa maahanmuuttajaväes- töstä on Venäjältä. Jos maahanmuuttajan kielitaito on ollut riittävä, on hän sijoittunut Virolahdella erilaisiin kaupan ja palvelualan tehtäviin tai rakennusalan tehtäviin. Tarvetta venäjänkielisille työntekijöille on juuri kyseisillä aloilla. Virolahdella on sama haaste kuin Kuhmossa – maahanmuuttajan kotimaassaan suorittama tutkinto ei välttämättä ole ollut pätevä Suomessa, jolloin tarvitaan muuntokoulutusta. Ähtärissä oli vähän maahanmuuttajia (0,7 % väestöstä). Suurin osa heistä on saapunut kuntaan työn tai perhesiteiden takia, ja heillä on ollut yhteys työelämään jo saapuessaan Suomeen. 5.2 Esteet maahanmuuttajien työllistymiselle Pk-yritysbarometrin (2012) mukaan maahanmuuttajataustaisen työ- voiman käyttöön liittyvät tulokset olivat varsin positiivisia. Lähes joka viides (18 %) barometriin osallistuneista pienistä ja keskisuurista yri- tyksistä ilmoitti palveluksessaan olleen ulkomaalaistaustaisia työnte- kijöitä. Barometrin tulosten mukaan suurin este ulkomaalaistaustai- sen työntekijän palkkaamiseen oli työntekijän puutteellinen suomen/ ruotsin kielen taito. Kielitaidon ohella puutteena nähtiin myös maa- hanmuuttajan kokemattomuus suomalaisesta työkulttuurista. Toinen ongelma ulkomaalaisten työntekijöiden rekrytointiin liittyen oli am- mattitaidon puute. Merkittäväksi tämä koettiin etenkin pienissä pk- yrityksissä, kun taas mikroyritykset tai keskisuuret pk-yritykset kokivat sen vähäisempänä ongelmana. Ammattitaidollisten puutteiden takana saattoi jossain määrin olla myös se, että ulkomailla hankitun koulutuk- sen sisältöä ei riittävästi tunnistettu Suomessa. Sama koski myös ulko- mailla hankittua työkokemusta. Rekrytoinnin esteeksi työnantajaorganisaation sisällä nähtiin yrittä- jien oma tiedonpuute tai asenne monikulttuurisista työyhteisöistä tai maahanmuuttajien rekrytointia tukevista julkisista palveluista. Tiedon- puutteella tarkoitettiin työnantajien puutteellisia tietoja eri kulttuureis- ta, huonoa kielitaitoa, puutteellisia tietoja työllistämisen tukimuodois- ta, pelkoa maahanmuuttajatyöntekijän aiheuttamista ylimääräisistä kustannuksista ja epäilyjä kieli- tai ammattitaidon riittävyydestä. Tie- donpuute heijastui työnantajan haluttomuutena työllistää maahan- muuttajia. Yrittäjät olivat kuitenkin kiinnostuneita kuulemaan muiden yrittäjien hyvistä kokemuksista maahanmuuttajien rekrytointiin liitty- en. (Pk-yritysbarometri 2012.) 70 Tutkimuksen tekohetkellä 2012–2013 työvoiman tarve oli joillain alu- eilla Suomessa niin suuri, että paikoin oltiin valmiita joustamaan kie- litaitovaatimuksista. Esimerkiksi Vaasassa oli tehty esitys sairaanhoita- jien ja osittain muun terveydenhuollon henkilökunnan kielitaitovaati- muksien lieventämisestä, jotta pulaa ammattitaitoisesta työvoimasta pystyttäisiin paikkaamaan. Joustoesitys sisälsi sen, että henkilöllä, jolla oli riittämättömät tiedot jommassakummassa kotimaisessa kielessä, olisi kolme vuotta aikaa suorittaa kielitutkinto. Lähtökohta esitykselle oli se, että Vaasassa on paljon käytännön työssä päteviä maahanmuut- tajataustaisia hoitajia, mutta heiltä puuttuu vaadittu kielitaito. Kielitai- don puutteet näkyvät monella tasolla: yksi ryhmä on äidinkieltään suo- men- tai ruotsinkieliset hoitajat, jotka eivät hallitse toista kotimaista tarpeeksi hyvin, toinen ryhmä on maahanmuuttajat, jotka hallitsevat vain toisen kielistä. (Ekola 2012.) Tutkimusaineistosta kävi ilmi, että työllistymisen haasteet liittyivät lähinnä niihin maahanmuuttajiin, jotka jo ovat Suomessa, ei niinkään ulkomailta rekrytoitaviin työperäisiin maahanmuuttajiin. Jo maassa olevien maahanmuuttajien työllistymisen edistämiseksi on monessa kunnassa ryhdytty toimenpiteisiin. Työharjoittelupaikkoja ja työmah- dollisuuksia on kartoitettu erilaisten projektien avulla. Näin on ollut esimerkiksi Pudasjärvellä ja Punkalaitumella, jotka molemmat tarjoa- vat kuntapaikkoja pakolaistaustaisille henkilöille. Koska maahanmuut- tajat halutaan pitää kunnassa, on työpaikkojen löytyminen ollut erit- täin tärkeää Työn tekemisellä on merkitystä niin kantaväestön edustajille kuin maahanmuuttajillekin. Suurin osa haastatelluista painotti sitä, että työ tuo ihmiselle toimeentulon lisäksi mielihyvää, parantaa itsetuntoa, li- sää sosiaalisia kontakteja ja tuo rutiinia arkeen. Työn nähtiin myös ole- van yksi tärkeä tekijä maahanmuuttajan sitoutumisessa kuntaan. Li- säksi työllä koettiin olevan suuri ja motivoiva vaikutus maahanmuutta- jan kielenoppimiseen, koska työyhteisö tarjoaa luonnollisen ympäristön maahanmuuttajan ja kantaväestön väliseen vuorovaikutukseen. Tutkimusaineiston perusteella voidaan todeta, että suhtautuminen työtätekeviin maahanmuuttajiin masseutukunnissa oli myönteisem- pää kuin työtä tekemättömiin. Yleisesti ottaen ajatus ”jos ne tulevat tänne tekemään töitä, tervetuloa” päti kautta linjan kaikissa kahdeksassa tutki- muskunnassa. Haastatteluiden tuloksissa korostui neljä estettä maahanmuuttajan työllistymiselle: yleinen taloudellinen tilanne, kielitaidon puute, ammattitai- don ja/tai koulutuksen puute, sekä muut kulttuuriset haasteet. Esteet olivat samansuuntaisia kuin aikaisemmissa tutkimuksessa (esim. Pk-yritysba- rometri 2012; Ponnikas ym. 2008), mikä vahvistaa tiedon luotettavuutta. 71 Yleinen taloudellinen tilanne Yksi haastatteluissa useimmin esiin nousseista esteistä maahanmuut- tajien työllistymiselle oli yritysten taloudellinen tilanne ja siitä johtuva työpaikkojen rajallisuus. Esimerkiksi Lieksan, Punkalaitumen ja Pudas- järven tapauksissa todettiin, että kunnan alueella ei ole työpaikkoja. Kyse oli siis laajemmasta asiasta kuin pelkästään siitä, oliko henkilö maahanmuuttajataustainen. Kaikki haastatellut työnantajien edusta- jat painottivat, että yritysmaailmassa eletään suhdanteiden mukaan ja työntekijöitä palkataan tarvittaessa. Työntekijöitä ei ole mahdollista ”pi- tää varalla tai reservissä”. Joissain kunnissa suhdanteiden tai yritysten heikon taloudellisen ti- lanteen takia maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä oli lomautettu ja irtisanottu. Närpiössä ja Honkajoella oli kuitenkin kokemuksia uudel- leen työllistymisestä. Muissa tutkimuskunnissa työmahdollisuudet oli- vat erittäin rajalliset, eikä uudelleen työllistymisen mahdollisuus nous- sut haastatteluissa esille. Joissain kunnissa työtä ei ollut tarjolla. Esimerkiksi Pudasjärvellä muutamassa haastattelussa nostettiin esille tarve uusien elinkeinojen luomiselle, jotta kunnan elinvoimaisuutta voitaisiin ylläpitää. Uuden elinkeinon myötä syntyisi myös työpaikkoja. Kyse on toimialanäkökulmasta. Pitäisikin lähteä siitä: minkä alan maahanmuuttajat voisivat pelastaa, esimerkiksi Närpiössä maahanmuuttajat pelastivat aikoinaan tomaattialan. Olisiko se meillä vaikka energiapuu...? (Pudasjärvi) Kielitaito Kielitaito nähtiin yhtenä suurimmista esteistä maahanmuuttajien työl- listymisessä. ”Jos ammattitaitoinen ja kielitaitoinen henkilö ilmoittautuu, saa hän paikan, koska pula hoitohenkilökunnasta ja lääkäreistä on olemassa täällä. Mutta korostan kuitenkin hyvää suomenkielentaitoa.” (Pudasjärvi) Viesti työnantajapuolelta oli selkeä: palkattavan henkilön täytyy osa- ta suomen tai ruotsin kieli ”vähintään tyydyttävästi”, ”hyvin” tai ”kielitai- don täytyy olla riittävä”. Se, mikä oli yleisesti ottaen riittävä kielitaito työnantajien mielestä, ei kuitenkaan selvinnyt haastatteluissa. Joillain aloilla kielitaitovaatimukset olivat selkeästi korkeammat kuin toisil- la aloilla. Esimerkiksi kasvihuoneala tarjoaa työtehtäviä, joissa maa- hanmuuttaja suoriutuu työtehtävistään vähäiselläkin kielitaidolla. Kielitaidon kohentumisesta on ollut apua uralla etenemisessä. Esimer- kiksi jotkut maahanmuuttajat olivat edenneet vaativimpiin työtehtä- viin tai kokonaan uudelle alalle. Joillain aloilla kielitaito oli ehdoton 72 edellytys työn saamiselle, esimerkiksi hoitoalalla. Moni haastateltu maahanmuuttajia rekrytoinut työnantaja kuiten- kin totesi, että ”kielitaito kehittyy merkittävästi työvuosien aikana ja alun kankeudesta kyllä päästään voittoon”. Tämän takia motivaatiota kielen op- pimiseen pidettiin tärkeänä. Joidenkin alojen suorittavissa tehtävissä työ on usein itsenäistä. Täl- löin kielipainetta ei sinällään synny, koska maahanmuuttajan ei ole työn suorittamisen kannalta välttämätöntä osata suomea tai ruotsia. Lisäksi samaa kansallisuutta olevista työkavereista on ollut hyötyä. Käytännön tasolla tämä näkyy yrityksissä niin, että ”kaveri auttaa kaveria”. Monessa yrityksessä hyödynnettiin jo työssä olevaa maahanmuuttajatyönteki- jä-tutoria eli ”mentoria”, joka ohjeisti uuden työntekijän työtehtäviinsä tämän omalla äidinkielellään. Vaihtoehtoisesti ohjeistus voitiin hoitaa kielellä, jonka molemmat osapuolet hallitsevat (yleensä englanti). Itse työn suorittaminen, työturvallisuus ja muut sääntöihin liittyvät asiako- konaisuudet nousivat kriittisinä osa-alueina esille. Joissain tapauksissa tämä oli ratkaistu tulkin avulla. Omien maamiesten kanssa pitäytyminen ei kuitenkaan edesauta maahanmuuttajien kielitaidon kehittymistä tai kotoutumista. Työnan- tajat olivat tietoisia tästä haasteesta ja siihen oli monessa yrityksessä puututtu esimerkiksi järjestämällä puitteet niin, että kuppikuntia ei syntyisi. Koulutus, ammattitaito ja työkokemus Koulutus osoittautui haastatteluiden perusteella selkeäksi maahan- muuttajien työllistymistä edistäväksi tekijäksi. Näkökulma nousi esil- le lähes kaikilla niillä aloilla, joiden työnantajaedustajia haastateltiin. Koulutuksen merkitys oli tärkeää etenkin sosiaali- ja terveysalalla, jossa pelkästään Suomen lainsäädäntö edellyttää ammattitaitoa kielitaito- kriteerien ohella. Työharjoittelun kautta maahanmuuttajia on ollut so- siaali- ja terveysalan tehtävissä esimerkiksi vanhusten huollossa sellai- sissa tehtävissä, joissa koulutus ei ole välttämätön (avustaminen arjen toimissa). Tästä oli hyviä kokemuksia etenkin Pudasjärvellä. Tutkimuskunnat erosivat toisistaan maahanmuuttajien koulutus- taustojen perusteella. Osalla maahanmuuttajista oli työtehtäviin sopiva koulutus tai työkokemus kotimaastaan (työperäinen maahanmuuttaja). Toisaalta tulija saattoi olla henkilö, jolla ei ollut minkäänlaista perus- koulutusta. Maahanmuuttajien joukossa oli myös luku- ja kirjoitustai- dottomia. Näiden ryhmien valmiusaste työelämään on matala, koska heidän on ensiksi hankittava kielitaito, sen jälkeen koulutus. Käytän- nössä tämä tarkoittaa sitä, että Suomeen saapumisen jälkeen menee vielä vuosia ennen kuin maahanmuuttaja on valmis työelämään. Kol- mas ryhmä olivat koulutetut maahanmuuttajat, joiden kotimaassaan suoritettu tutkinto ei ollut pätevä Suomessa. Tämä ryhmä tarvitsee muuntokoulutusta pätevöityäkseen koulutusta vastaavaan tehtävään. Tällaisia maahanmuuttajataustaisia henkilöitä oli haastattelujen mu- 73 kaan erityisesti Virolahdella ja Kuhmossa. Yksi aihepiiriin liittyvä haaste on juuri muuntokoulutuksen järjestäminen ja se, missä koulutusta ta- pahtuu – harvoin siinä maaseutukunnassa, jossa maahanmuuttaja asuu. Koulutuksen lisäksi monilla aloilla arvostettiin palkattavan henkilön aiemmalla työkokemuksella saavuttamaa ammattitaitoa. Esimerkkinä tästä oli maatalouslomittajan tehtävä, joka joissain paikoin kärsi päte- vien lomittajien eläköitymisestä. Lomittajan työtehtävät ovat vaativia ja työntekijöiltä edellytetään joko alan koulutusta ja/tai vankkaa käytän- nön kokemusta. Pelkkä motivaatio tai halu oppia ei tässä tapauksessa ole ollut riittävä peruste palkkaamiseen. Haastatteluissa kävi ilmi, että lomitustoimet vastaanottavat hakemuksia suoraan ulkomailta. Rekry- toinnin este on kuitenkin usein ollut pätevyyden puuttuminen koulu- tuksen, työkokemuksen tai kielitaidon osalta. Tulijoita olisi, mutta suu- rimmalla osalla hakijoista ei ole sopivaa osaamista. Suomi on perinteisesti maa, jossa koulutuksella on suuri merkitys. Haastatteluissa kävi ilmi, että joissain tapauksissa työnantaja oli kou- luttanut maahanmuuttajan suoraan tiettyyn työtehtävään. Kyse oli yleensä suorittavista työtehtävistä. Kokemuksia olivat myönteisiä. Maa- hanmuuttajan ohjaaminen työhön nähtiin lähes kautta linjan työlääksi, lähinnä kielitaidon ja kulttuurierojen takia. Lisäksi maahanmuuttajan kouluttaminen suoraan työtehtävään oli haasteellista, sillä sen lasket- tiin vievän työnantajan resursseja. Haastatellut kautta tutkimuskuntien liputtivatkin oppisopimuskoulutuksen puolesta, koska se mahdollistaisi molemminpuolisen hyödyn (maahanmuuttaja ja työnantaja). Haastatte- lujen perusteella voidaan todeta, että työnantajakentällä on selkeä tarve ”valmiille työntekijälle”. Tämä siksi, että työnantajalla on hyvin harvoin ai- kaa tai resursseja kouluttaa henkilöä varta vasten tehtävään. Moni haas- tateltu työnantajaedustaja kertoi, ettei yritys voi ottaa hyvää hyvyyttään oppipoikia töihin, koska hidasteluun ei ole varaa”. Ne työnantajat, jotka olivat rekrytoineet maahanmuuttajia (joko suoraan ulkomailta tai Suomesta) kuitenkin kokivat kokonaisuuden kannattavaksi. Näillä työnantajilla viesti muille oli selkeä: ”Uskaltakaa ottaa riski, porkkanoiden kerääminen ei ole oikein, kaikkien pitää kantaa kortensa kekoon!” (Punkalaidun) Kulttuuriset ja muut haasteet työelämässä Yhtenä esteenä työllistymiselle pidettiin kulttuurieroja. Tätä oli havait- tavissa kaikilla aloilla jokaisessa tutkimuskunnassa. Vaikka maahan- muuttaja olisi oman alansa ammattilainen, hän tarvitsee lisäkoulutus- ta kulttuurisiin asioihin pelkästään siksi, että toimitaan maahanmuut- tajalle vieraassa kulttuurissa ja toimintaympäristössä. 74 ”Pitää myös muistaa, että vaikka työntekijämme on alansa ammattilainen, ei hänellä ole kokemusta suomalaisista tavoista. Saunan lämmitys ei suju, koska hän ei tiedä mikä on hyvä sauna antamistani neuvoista huolimatta.” (Lieksa) “Ei ole mitään näkyviä esteitä. Osaava tekijä palkataan mielellään. Kesätyöpaikoissa hakemuksia tuli paljon Baltian maista, mutta teimme periaatepäätöksen, että palkataan vain suomalaisia, niin he pääsevät silloin nopeammin talon tapoihin kiinni.” (Ähtäri) Kulttuurinen este voi olla myös maahanmuuttajan alkuperä. Ilmapiiri tästä välittyi haastatteluissa. Työperäisiin maahanmuuttajiin suhtau- duttiin myötämielisemmin ja kannustavammin kuin esimerkiksi pako- laistaustaisiin maahanmuuttajiin. Valtaosalla haastatelluista oli myön- teinen näkemys avioliiton kautta Suomeen tulleista maahanmuuttajis- ta. Heidän mahdollisuutensa työllistyä arvioitiin hyviksi, koska suoma- laisen puolison uskottiin lieventävän kulttuurieroja ja tasoittavan maa- hanmuuttajan tietä työelämään. Sosiaalisen hyväksynnän ajateltiin tulevan aviopuolison verkostojen kautta, joihin maahanmuuttaja luon- nollisesti kytkeytyy. Kolmantena ryhmänä olivat turvapaikanhakijoina tai kiintiöpakolaisina saapuneet maahanmuuttajat, jotka olivat saapu- neet ”tyhjän päälle”: heillä ei ollut valmiina sitä sosiaalista verkostoa ja kontakteja, jotka Suomessa auttaisivat oikeiden työnantajien luokse. Esteeksi maahanmuuttajien työllistymiselle nähtiin yleisesti otta- en myös työnantajien uskalluksen puute ja/tai vääränlainen asenne maahanmuuttajia kohtaan. Mielenkiintoinen huomio oli se, että tämä ei kuitenkaan noussut esille työnantajahaastatteluissa, mutta kuntien viranhaltijoiden ja yhdistysten edustajien haastatteluissa kylläkin. Val- taosa haastatelluista työnantajaedustajista ei nähnyt maahanmuutta- jien palkkaamista mahdottomana ajatuksena. Huomion arvoinen seik- ka kuitenkin on, että suurimmalla osalla haastatteluun osallistuneista työnantajaedustajista oli kokemusta maahanmuuttajien rekrytoinnista. On ymmärrettävää, että kunnassa vallitseva kielteinen yleisilmapiiri maahanmuuttajia kohtaan voi vaikuttaa työnantajan halukkuuteen rek- rytoida maahanmuuttaja. Työnantaja voi pelätä leimautumista ja asiak- kaiden katoamista. Toisaalta, työnantajalla voi olla aikaisempia huonoja kokemuksia maahanmuuttajan palkkaamisesta tai työnantaja ei halua nähdä sitä vaivaa, että palkkaisi maahanmuuttajan töihin. Syitä on mo- nia. Jossain määrin kyse voi olla siitä, että maahanmuuttajien palkkaami- nen on työnantajalle vieras asia. Tässä kohdassa haastatteluissa perään- kuulutettiinkin sitä, että kaikki hyvät työnantajaesimerkit tulisi aktiivises- ti nostaa esille ja tuoda julki hyvät kokemukset – ja miksei myös huonot. 75 ”Ei erityisemmin ole haasteita, koska palkkaamiseen vaaditaan samoja asioita kuin suomalaiselta työntekijältä. Jonkin verran voi kuitenkin olla kieleen liittyviä seikkoja sekä paperityötä liittyen oleskelulupaan. Työpaikalla syntyy kylläkin ryhmittymiä, jotka voivat olla haasteellisia. On myös tarvetta olla selvät säännöt toiminnalle, joidenkin kansalaisuuksien moraali voi olla hieman alempi kun toisten. Esimerkiksi varastamista on joskus ollut. Haluan kuitenkin korostaa, että useimmat työntekijät ovat luotettavia.” (Närpiö) ”Yrittäjät soittelevat keskenään ja monesti olen yrittänyt puhua toiselle yrittäjälle vain hyvää maahanmuuttajista, joita meillä on ollut hommissa. Ja se on kuitenkin se totuus. Sitten vähän ajan kuluttua on kuitenkin käynyt ilmi, että tämä toinen yritys ei olekaan uskaltanut palkata tätä maahanmuuttajahenkilöä, josta olin puhunut vain hyvää. Se tuntuu olevan monelle yrittäjälle liian iso riski ja askel työllistää muualta tulleita.” (Punkalaidun) Yhdeksi esteeksi työllistymiseen joissain tutkimuskunnissa nousi infra- struktuurin puuttuminen. Osa maaseutukuntien työpaikoista sijaitsee kaukana kunnan keskustasta, mutta esimerkiksi kunnan vuokra-asun- not kuitenkin sijaitsevat keskusta-alueilla. Julkisen liikenteen puuttu- minen tai sen vähäisyys aiheuttivat sen, että maahanmuuttajan kulke- minen työpaikalle oli hankalaa. Tästä oli kokemuksia etenkin Punkalai- tumella. Johtopäätöksenä maahanmuuttajien työllistymisnäkökulmaan voi- daan todeta, että esteet maahanmuuttajan työllistymiselle olivat sel- keitä: kielitaidon tai ammattitaidon puute, toisaalta työnantajien asen- teet ja ennakkoluulot. Joissain tutkimuskunnissa maahanmuuttajien työllistymistä on pyritty edistämään erilaisten hankkeiden turvin. To- siasia on kuitenkin se, että kaikki tutkimuksessa mukana olleet kunnat kohtaavat työvoimapulaa tulevaisuudessa, joten maahanmuuttajien työllistymisen esteiden poistaminen on perusteltua. 76 6. Maahanmuuttajien juurtuminen maaseudulle ”Maahanmuuttaja sopeutuu suomalaiseen yhteiskuntaan ja omaksuu uusia tie- toja, taitoja ja toimintatapoja, jotka auttavat häntä osallistumaan aktiivisesti uu- den kotimaansa elämänmenoon.” (Maahanmuuttajien kotouttaminen 2012.) Edellä kuvattu määritelmä kuvaa sitä, mitä maahanmuuttajan kotou- tumisella tavoitellaan. Kotouttamistoimenpiteiden päämääränä on, että maahanmuuttaja tuntee yhteiskunnalliset oikeutensa ja velvollisuuten- sa sekä tuntee olevansa suomalaisen yhteiskunnan tervetullut jäsen. Osa maahanmuuttajista kotoutuu helposti, toisilta se vaatii enemmän aikaa ja tukipalveluita eli kotouttamistoimenpiteitä. Suomen tai ruotsin kielen taito sekä tieto suomalaisesta yhteiskunnasta ovat kotoutumisen tärkeitä edellytyksiä. (Maahanmuuttajien kotouttaminen 2012.) Käytännön tasolla maahanmuuttajien kotoutumista edesautetaan laatimalla kuntaan muuttaneelle maahanmuuttajalle yksilöllinen ko- toutumissuunnitelma, jonka tarkoituksena on tukea kielitaidon ja muiden suomalaisessa yhteiskunnassa tarvittavien tietojen ja taitojen hankkimista. Kotoutumissuunnitelman laadintaan osallistuvat maa- hanmuuttaja, kunta sekä työ- ja elinkeinotoimisto. (Työ- ja elinkeinomi- nisteriö vastaa kotouttamisesta 2012.) Kuten jo aiemmin on todettu, huomattava osa Suomeen saapuneista maahanmuuttajista on asettunut asumaan suurimpiin kaupunkeihin. Maahanmuuttajia asuu kuitenkin myös maaseudulla, eli toimenpiteitä maahanmuuttajien kotouttamisen edistämiseksi tarvitaan myös siellä. Valtaosassa tämän tutkimuksen kunnista maahanmuutto oli uusi il- miö, ja näin ollen kotouttamisen toimenpiteet olivat suhteellisen uusia. Esimerkiksi Lieksassa on aina ollut yksittäisiä maahanmuuttajia. Kun sinne lyhyessä ajassa muutti omaehtoisesti merkittävä määrä maahan- muuttajia, kaupungilla oli haasteita vastata muuttuneeseen tilantee- seen. Kiintiöpakolaisia vastaanottavilla kunnilla (Punkalaidun ja Pudas- järvi) on ollut realistisemmat mahdollisuudet ennakoida muuttuvaa tilannetta, koska saapuvista henkilöistä ja heidän taustoistaan on ollut etukäteen jonkinlaista tietoa. Närpiössä on tehty kotouttamistyötä pitkään, sillä ensimmäiset kiin- tiöpakolaiset saapuivat Närpiöön jo 1980-luvun lopulla. Närpiö on val- takunnallisesti katsottuna yksi malliesimerkki kotouttamisesta. Mallin lähtökohta on toiseuden hyväksymisessä ”kohtele maahanmuuttajia sa- manlailla kuin muita ja kotouttaminen tapahtuu automaattisesti”. Tässä pe- räänkuulutetaan kotouttamisen kaksisuuntaista mallia: maahanmuut- tajan pitää haluta itse kotoutua mutta myös kantaväestöllä (yhdistyk- set, kunta, yritykset, kuntalaiset) on mahdollisuus osallistua prosessiin. (Ivars 2011a.) 77 Haastattelujen perusteella voidaan todeta, että maahanmuuttajan kotoutumista edistää ennen kaikkea työpaikka. Moni haastateltava oli myös sitä mieltä, että maahanmuuttajan näkyminen katukuvassa edistää kotoutumista. Tällä tarkoitettiin sitä, että maahanmuuttajan ei pitäisi jäädä kotiin, vaan osallistua aktiivisesti suomalaiseen yhteiskun- taan, luoda kontakteja ja verkostoja. 6.1 Maahanmuuttajien kotoutumista ja viihtymistä tukevat asiat käytännön tasolla Tutkimusaineistosta ilmeni, että kunnilla on erilaiset mahdollisuudet tukea maahanmuuttajien kotoutumista eli tuottaa kotouttamistoimen- piteitä. Kuntien mahdollisuuksia tukea maahanmuuttajien kotoutu- mista arvioitiin erilailla riippuen siitä, mistä kunnasta oli kyse. Kyselyn tuloksista voidaan tulkita, että keskimäärin kunnilla nähtiin olevan par- haimmat mahdollisuudet tarjota perusopetusta (valmistava opetus, tu- kiopetus, suomen kielen opetus, oman äidinkielen opetus), kieliopintoja (suomi/ruotsi) ja asuntoja. Myös turvallisuus kunnissa nousi vahvasti esiin. Heikoimpina pidettiin työpaikkatarjontaa kunnan alueella (kuva 14). Kuntakohtaisia eroja löydettiin kaikilta muilta aihealueilta paitsi turvallisuudessa. 25 21 4 6 25 22 51 49 40 25 48 51 13 19 15 26 15 12 4 4 30 31 9 11 0 2 9 11 2 2 6 4 3 2 1 3 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Perusopetuksen järjestäminen Turvallisuus Opiskelumahdollisuudet Työpaikka Asunto Kieliopinnot eriäin hyvät melko hyvät ei hyvät eikä huonot melko huonot eriäin huonot en osaa sanoa Kuva 14. Kuntien mahdollisuudet tarjota kotoutumista tukevia asioita. Kyselyn tulosten perusteella kuntien mahdollisuudet kieliopintojen (suomi/ruotsi) tarjoamiseen pidettiin parhaina Lieksassa, Pudasjärvel- lä ja Närpiössä (taulukko 10). Tulos oli ennakoitavissa, sillä esimerkiksi Lieksaan muuton syy valtaosalla viime vuosina saapuneista maahan- muuttajista on ollut hyvä kielikoulutustarjonta. Heikoimmat mahdol- lisuudet kieliopintojen tarjoamiseen olivat Kuhmossa, Virolahdella ja Ähtärissä. Kuhmon ja Ähtärin tilannetta todennäköisesti selitti se, että niissä oli vain vähän maahanmuuttajia. Kursseja ei voida toteuttaa, 78 koska osallistuja on vähän. Virolahden osalta tulokset jäivät epäselviksi, vaikkakin siellä on merkittävä maahanmuuttajaväestö. Taulukko 10. Kotoutumista tukevat asiat tutkimuskunnissa (kaikki kunnat yhteensä). Hyvät mahd., vaihteluväli Parhaat mahd., kunnat Huonot mahd., vaihteluväli Heikoimmat mahd., kunnat Kieliopinnot (suomi/ruotsi) 31 – 94 % Lieksa, Pudasjärvi, Närpiö 0 – 35 % Kuhmo, Virolahti, Ähtäri *E i t ila st ol lis ta m er ki ts ev yy ttäAsunto 47 – 95 % Kuhmo, Lieksa, Punkalaidun 0 – 27 % Närpiö, Ähtäri, Honkajoki Työpaikka 0 – 80 % Närpiö, Honkajoki 0 – 76 % Lieksa, Pudasjärvi, Ähtäri Opiskelu- mahdollisuudet 8 – 71 % Närpiö, Ähtäri, Lieksa 10 – 75 % Honkajoki, Virolahti Turvallisuus* 60 – 92 % Honkajoki, Ähtäri, Punkalaidun 0 – 17 % Perusopetus 42 – 100 % Punkalaidun, Lieksa, Närpiö 0 – 23 % Ähtäri, Virolahti Kunnat voivat järjestää kieliopetuksen eri tavoin: itse, yhteistyössä tai ostopalveluna. Punkalaitumella ei ollut tarjolla kielikursseja, vaan ne järjestettiin yhteistyössä naapurikuntien kanssa. Käytännössä tämä tarkoitti, että kurssi ei fyysisesti sijaitse Punkalaitumella vaan automat- kan päässä Sastamalassa. Tämä ei ole kuitenkaan estänyt Punkalaitu- men maahanmuuttajia osallistumassa kurssille. Haastatteluissa nos- tettiinkin esille, että kurssille osallistuminen isommassa kaupungissa voi omalla tavallaan virkistää ja motivoida maahanmuuttajaa. ”Tänne ei pääse, mutta täältä pääsee pois. Kielikurssiasia ei ole ollut kynnyskysymys meidän maahanmuuttajille. Itse asiassa se tukee juurtumista, kun maahanmuuttaja välillä pääsee pois katsomaan niitä neonvaloja”. (Punkalaidun) Parhaimmat mahdollisuudet asuntojen tarjontaan olivat Kuhmossa, Lieksassa ja Punkalaitumella. Haastatteluissa aihepiiri sai vahvistusta Lieksan osalta, sillä yksi syy maahanmuuttajien omaehtoiseen muut- toon juuri Lieksaan on kielikurssien ohella ollut hyvä asuntotilanne. Sen sijaan Närpiössä, Ähtärissä ja Honkajoella asuntotilanne oli hei- kompi. Haastatteluissa nousi esille, että Närpiössä ja Honkajoella oli pulaa etenkin pienistä asunnoista yksin saapuville työperäisille maa- hanmuuttajille. Työpaikkojen tarjonnan suhteen kunnista erottui Närpiö, jossa pe- räti 80 prosenttia vastaajista arvioi työnsaantimahdollisuudet hyväksi oman kuntansa alueella. Myös Honkajoella luku oli merkittävä. Luvut kuvastavat tilannetta hyvin, sillä kyseisissä kunnissa työtä on ollut tar- 79 jolla ja maahanmuuttajat ovat työllistyneet hyvin eri aloille. Sen sijaan Lieksassa ja Ähtärissä tilanne oli varsin heikko: kyselyn vastaajista ku- kaan ei pitänyt kuntansa työmahdollisuuksia hyvinä, vaan yli puolet vastaajista piti niitä suorastaan huonoina. Molempien kuntien tilannet- ta selittää osittain rakennetyöttömyys. Opiskelumahdollisuuksia (toisen asteen koulutus ja korkea-aste) pi- dettiin kyselyn tulosten perusteella parhaimpina Ähtärissä, Närpiössä ja Lieksassa. Honkajoella ja Virolahdella opiskelumahdollisuudet arvioi- tiin kaikkein heikoimmiksi. Mahdollisuudet maahanmuuttajien perus- opetuksen järjestämiseen (valmistava opetus, tukiopetus, suomen/ruotsin kielen opetus, oman äidinkielen opetus) sen sijaan arvioitiin kohtuul- lisiksi kaikissa kunnissa. Punkalaidun, Närpiö ja Lieksa erottuivat hie- man positiivisemmin muista kunnista perusopetuksen järjestämisen suhteen. Tilannetta voi selittää haastatteluissa esille noussut huomio kyseisten kuntien erityisestä panostuksesta perusopetuksen saata- vuuteen. Heikoimmat mahdollisuudet perusopetuksen saatavuudessa näyttivät olevan Ähtärissä ja Virolahdella. Syynä tähän ainakin Ähtärin osalta oli maahanmuuttajien vähyys. Opetusryhmiä ei saada kasaan. Viihtyvyys ja kotoutuminen Kotoutumista ja alueelle juurtumista voidaan pohtia myös sen perus- teella, viihtyvätkö maahanmuuttajat kunnassa. Harrastuksiin ja vapaa- ajantoimintoihin osallistuminen voi olla merkki kotoutumisesta tai ai- nakin askel siihen, koska harrastusseurojen voidaan edustavan yhteis- kuntansa miniyhteisöjä. Aihepiiriä selvitettiin kyselyn avulla. Tulos oli odotettu: harrastusmahdollisuuksien nähtiin edesauttavan kotoutumis- ta. Kuntien mahdollisuudet tarjota erilaisia harrastusmahdollisuuksia arvioitiin keskimäärin hyviksi (kuva 15). Heikoimpina pidettiin mahdolli- suuksia uskonnon harjoittamiseen sekä oman kulttuurin ilmaisuun. 9 8 18 4 11 4 33 27 57 49 50 48 32 27 16 28 23 30 10 15 6 14 8 12 4 7 1 1 2 1 13 17 2 4 7 4 0 % 10 %20 %30 %40 %50 %60 %70 %80 %90 %100 % Oman kuluurin ilmaisumahdollisuudet Uskonnon harjoiamisen mahdollisuudet Harrastusmahdollisuudet Yhteydet alueen suomalaisväestöön Yhteydet alueen muihin maahanmuuajiin Sosiaaliset verkostot (ystävät ja yhteisö) eriäin hyvät melko hyvät ei hyvät eikä huonot melko huonot eriäin huonot en osaa sanoa Kuva 15. Viihtyvyyteen vaikuttavat asiat (kaikki kunnat yhteensä). Lieksassa maahanmuuttajien mahdollisuudet oman uskontonsa har- joittamiseen arvioitiin tutkimuskunnista ylivoimaisesti parhaiksi (tau- lukko 11). Tulosta voi mahdollisesti selittää se, että muslimiyhteisö vuokrasi Lieksan kaupungilta huoneistoa, jossa aktiivisesti harjoitettiin 80 uskontoa. Aktiivisen tiedottamisen johdosta asia oli tiedossa kantaväes- töllekin. Heikoimpia mahdollisuudet oman uskonnon harjoittamiseen oli Virolahdella. Kyselyssä selvisi, että oman kulttuurin ilmaisumahdollisuuksiin tar- joavat parhaat mahdollisuudet Lieksa ja Närpiö. Tätä ilmiötä voi selit- tää se, että maahanmuuttajat ovat perustaneet omia yhdistyksiä näissä kunnissa, ja kantaväestö on asiasta tietoinen. Pudasjärveltä kuntapai- kan saaneet kiintiöpakolaiset olivat saapuneet kuntaan vasta keväällä 2012, eli heille ei välttämättä ollut vielä muodostunut perinnettä oman kulttuurin ilmaisumahdollisuuteen, tai ainakaan sellaista, jonka ulko- puolinen huomaisi. Taulukko 11. Viihtyvyyteen vaikuttavat asiat tutkimuskunnittain. Hyvät mahd., vaihteluväli Parhaat mahd., kunnat Huonot mahd., vaihteluväli Heikoimmat mahd., kunnat Sosiaaliset verkostot* 44 – 71 % Närpiö 0 – 28 % Pudasjärvi, Kuhmo, Honkajoki *E i t ila st ol lis ta m er ki ts ev yy ttäYhteydet muihin maahanmuuttajiin* 31 – 77 % Punkalaidun, Närpiö, Lieksa, Honkajoki 0 – 31 % Ähtäri, Kuhmo, Pudasjärvi Yhteydet alueen suomalaisväestöön* 45 – 68 % Punkalaidun, Närpiö 4 – 28 % Lieksa, Kuhmo Harrastus- mahdollisuudet* 50 – 93 % Närpiö, Ähtäri, Kuhmo, Pudasjärvi 0 – 17 % Honkajoki, Virolahti Uskonnon harjoittamisen mahdollisuudet 0 – 85 % Lieksa 0 – 55 % Virolahti, Ähtäri, Honkajoki Oman kulttuurin ilmaisu- mahdollisuudet 8 – 68 % Lieksa, Närpiö 4 – 40 % Pudasjärvi, Virolahti Yksittäisiä viihtyvyyteen vaikuttavia tekijöitä nostettiin esille jonkin verran. Useassa vastauksessa viihtyvyyttä edistäväksi tekijäksi mai- nittiin se, että maahanmuuttajilla oli mahdollisuus osallistua yleiseen keskusteluun maahanmuuttajien olojen kehittämiseksi. Lisäksi myön- teisenä nähtiin, että maahantulon alkuvaiheessa eri yhdistykset ja har- rastuspiirit ovat osallistuneet aktiivisesti kotouttamiseen. Sen nähtiin edistävän viihtyvyyttä ja sitä, että maahanmuuttaja voi kokea olonsa tervetulleeksi. Esimerkiksi Pudasjärvellä seurakunnan aktiivit neuloivat saapuneille kiintiöpakolaisille villasukkia. SPR:n läksyparkki Punkalai- tumella on toiminut vapaaehtoisten voimin. Yhdistysten ja kuntien tar- joamat harrastusmahdollisuudet ovat tärkeitä kotoutumisen edesaut- tajia myös myöhemmissä vaiheissa esimerkiksi arjen tukemisessa (Punkalaitumella pienviljelytoiminta on osoittautunut mielekkääksi toiminnaksi maahanmuuttajille). Joissain kunnissa mainittiin kirjasto- 81 jen laajentaneen valikoimiaan, kuten Kuhmossa venäjänkieliseen kir- jallisuuteen. Vastauksissa painotettiin yhdenvertaisuuslakia, jonka mukaan kun- ta ei voi tarjota maahanmuuttajille parempia palveluita ja etuisuuksia kuin kantaväestölle. 6.2 Maaseudun hyvät ja huonot puolet maahanmuuttajan kotoutumiseen liittyen Yksi tämän tutkimuksen tavoitteista oli selvittää, mitkä asiat voisivat olla maaseudun vetovoimatekijöitä verrattuna kaupunkeihin, jois- sa valtaosa maahanmuuttajista kuitenkin asuu. Lisäksi tarkoituksena oli pohtia, voisiko maahanmuuttajan kotoutuminen olla mahdollises- ti helpompaa maaseutumaisilla alueilla, joita yleisen ajatusmaailman mukaan leimaa yhteisöllisyys ja elämän helppous. Tulokset olivat hy- vin samansuuntaisia kaikissa tutkimuskunnissa, eikä suuria kunta- tai vastaajaryhmäkohtaisia eroja noussut esille. Tärkeä huomio tässä oli kuitenkin se, että tulokset heijastavat kantaväestön näkökulmia. Maa- hanmuuttajia ei haastateltu. Maaseudun hyvät puolet liittyen maahanmuuttajan kotoutumiseen Yhtälöä maaseudusta, maahanmuuttajista ja maahanmuuttajien ko- toutumisesta pidettiin mahdollisena. Ensinnäkin siksi, että maaseudun arveltiin olevan hyvä elinympäristö sellaisille ihmisille, jotka arvostavat rauhallisuutta. Toiseksi, maaseutua luonnehdittiin kompaktiksi fyysi- seksi järjestelmäksi, jossa uuden tulijan on helppo omaksua arjen pe- rusasiat. Kuntapaikkoja tarjoavat kunnat sijoittivat maahanmuuttajat normaalisti kunnan keskusta-alueille, jossa vuokra-asunnot sijaitsevat. Tämä nähtiin maahanmuuttajan näkökulmasta myönteisenä, koska keskeinen sijainti auttaa hahmottamaan palveluiden sijainnit. Maaseutukuntien joustovalmiutta palveluiden järjestämisessä pi- dettiin myönteisenä tekijänä maahanmuuttajan kotoutumisen edis- tämisessä. Vaikka kunnilla ei aina ole ollut tarjolla valmiita palveluita uusille asukkaille, on niiltä kuitenkin löytynyt riittävää joustoa saapu- neen maahanmuuttajan peruspalveluiden järjestämiseen. Tämä todet- tiin jokaisessa tutkimuskunnassa. Käytännön tasolla jousto tarkoittaa yksilökohtaista palveluiden räätälöintiä esimerkiksi lasten koulunkäyn- tiin tai perheen terveydenhuoltoon liittyen. Hyvänä pidettiin myös sitä, että maahanmuuttajat pystyttiin vastaanottamaan henkilökohtaisella tasolla palveluiden tarjonnassa. Monen haastateltavan mielestä tuttu virkailija asioinnissa edesauttoi kotoutumista puolin jos toisin. Maa- hanmuuttajien osuus tutkimuskuntien väestömäärästä oli keskimäärin pieni tutkimuksen tekohetkellä 2012–2013. Käytännössä tämä näkyi sii- nä, että yksittäiset maahanmuuttajat ”vähintään tiedettiin, jos ei tunnettu 82 kylällä”. Tämän uskottiin ehkäisevän maahanmuuttajan eristäytymistä maaseudulla. ”Olen kuullut, että meillä kirjastossa esimerkiksi virkailija on kysynyt maahanmuuttajalta missä olet ollut, kun sinua ei ole näkynyt pariin viikkoon. Tällä tavoin maahanmuuttaja kokee itsensä hyväksytyksi, kun hän saa hyvää kohtelua.” (Pudasjärvi) Maaseudun yhteisöllinen ilmapiiri ja harvalukuinen väestömäärä näh- tiin joidenkin haastateltujen mielestä myönteisenä asiana. Maaseudul- la ihmisten on pakko olla toistensa kanssa tekemisissä, sillä väestömää- rän pienuuden takia aina ei ole mahdollista valita seuraansa. Tämän arveltiin kasvattavan ihmisissä erilaisuudensietokykyä ja suvaitsevai- suutta, mutta samalla myös edistävän maahanmuuttajan kotoutumis- ta sekä maahanmuuttajien ja kantaväestön vuorovaikutusta. Joissain tutkimuskunnissa saapuvia maahanmuuttajia varten oli olemassa koordinaattori, joka oli tukena maahanmuuttajille heidän al- kutaipaleensa aikana. Käytännön työnään koordinaattori toimi yleen- sä kulttuuri- ja kielitulkkina maahanmuuttajan, kunnan, yhdistystoi- minnan ja mahdollisesti myös työnantajien välillä. Koordinaattorin olemassaolo nähtiin tärkeäksi kaikissa kunnissa. Tämän tutkimuksen tapauksissa koordinaattori oli aina kantaväestön edustaja. Kieliryhmä- kohtaisten ”kulttuuritulkkien” käyttö on ollut toimiva tapa Skånen alueel- la Ruotsissa (Carlzén 2012). Ajatuksia samansuuntaisesta toiminnasta nousi esille Närpiössä: ”Maahanmuuttajilla pitäisi olla yhteyshenkilö, joka on aktiivinen ja joka levit- täisi paikkakunnan tietoa koko ryhmälle. Tarkoitan tietoja vapaa-ajan toimin- nasta tai muista ajankohtaisista asioista.” (Närpiö) Maaseutukuntien myönteisenä elementtinä kotoutumisen edistämi- sessä nähtiin edellisten lisäksi se, että maaseudulla riittää tilaa uusille asukkaille. Tällä tarkoitettiin fyysistä tilaa, esimerkiksi Pudasjärven pin- ta-ala on puolet Uudenmaan maakunnan pinta-alasta. Myös maaseu- dun tarjoama turvallisuus nähtiin myönteisenä elementtinä varsinkin sodan jaloista tuleville maahanmuuttajille, miksei myös muille. Haastatteluiden perusteella valtaosassa kuntia oli havainnoitavissa sitoutunut kunnan viranhaltijakunta, mikä omalta osaltaan on vienyt maahanmuuttoa ja kotouttamisen kokonaisuutta eteenpäin. Asioihin on kiinnitetty huomiota ja kehittämissuunnitelmista on edetty käy- tännön toimenpiteisiin saakka. Hyviä esimerkkejä ovat Närpiö, Lieksa, Pudasjärvi ja Punkalaidun, joissa kotouttamiseen on panostettu. Myös myönteiset kokemukset vastaanottamisen kulttuurista vuosien takaa voivat edesauttaa myönteistä suhtautumista maahanmuuttoon. Esi- 83 merkiksi Punkalaitumella on kokemusta Karjalan evakoiden vastaanot- tamisesta toisen maailmansodan ajalta. Kokemukset kahden kulttuu- rin rajalla elämisestä nähtiin myönteisinä kokemuksina erilaisuuden sietämisen kannalta. Esimerkiksi Kuhmossa tällä tarkoitettiin fyysistä valtion rajaa, mutta myös kieli- ja uskontokuntarajaa. Maaseutuun mielletään yleensä mielikuva luonnon läheisyydestä – niin myös tässä tutkimuksessa. Virallinen kotoutumismäärittely ei pai- nota luonnon merkitystä kotoutumisessa, mutta asiaa pohditaan tässä tutkimuksessa, koska tutkimustuloksissa nousi esille luonnon merkitys yhtenä maaseudun valttikorttina kotoutumista ajatellen. Faehnien ym. (2010: 40–41) mukaan maahanmuuttajan integroituminen alueeseen voidaan nähdä onnistuneena silloin, kun maahanmuuttaja on omak- sunut uudelle kotimaalleen tyypillisiä tapoja käyttää luontoalueita, kuitenkaan omassa kulttuurissaan tärkeänä pidettyjä perinteitä unoh- tamatta. Integroitumisen minimitasona tämän perusteella on se, ettei maahanmuuttaja koe luontoa kielteisenä tekijänä sopeutumisessa eikä luonto siten heikennä integroitumisprosessia. Vastaavasti integroitumi- sen ihannetasolla luonto edistää maahanmuuttajan integroitumista ja parantaa elämänlaatua sekä tarjoaa myönteisiä kokemuksia, jotka aut- tavat maahanmuuttajaa integroitumaan uuteen asuinpaikkaan. Oma asuinalue ja sen lähiympäristö ovat useimmille ihmisille tär- keä osa jokapäiväistä elämää, sillä ihmiselle on tärkeä kuulua johon- kin paikkaan sekä kokea omakohtainen suhde ympäröivään luontoon. Lähiympäristön merkitys on maahanmuuttajalle usein erityisen suuri, koska maahanmuuttajista on työttömänä tai kotiäiteinä kantaväestöä suurempi osuus, ja näin ollen he viettävät enemmän aikaa asuinalueel- laan. Maahanmuuttajat voivat olla kotimaassaan tottuneita elämään asunnon lisäksi myös sen ulkopuolella kaduilla ja pihoilla. Hynysen (teoksessa Faehnie ym. 2010:40) mukaan maahanmuuttajat pitävät luontoa tärkeänä ja kokevat saavansa luontokohteista lohtua ja turvaa. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että kyse- lyn vastaajat sekä haastatellut henkilöt näkivät maaseudun luonnon edustavan maahanmuuttajille sellaista elementtiä, jolla voi olla edistä- vä vaikutus kotoutumisessa ja integroitumisessa alueeseen. Osa vastaa- jista kuitenkin painotti, että luonto toimii kotoutumista edistävänä te- kijänä vain tilanteissa, joissa maahanmuuttaja kokee luonnon itselleen tärkeäksi ja rauhoittavaksi elementiksi. ”Monelle näille meidän maahanmuuttajista metsä ja luonto voi olla pelottava asia. Tämä juontaa juurensa siitä, että he ovat kotimaassaan asuneet isossa kaupungissa. Meidän pitää osata miettiä, mistä joku asia johtuu. Metsä on suomalaiselle turvapaikka, muille ehkä uhka.” (Lieksa) 84 Maaseudun negatiiviset puolet liittyen maahanmuuttajan kotoutumiseen Maahanmuuttajamäärien pienuus ja kuntien kokemattomuus maa- hanmuuttajien vastaanottamisesta muodostivat haasteellisia tilanteita tutkimuskunnissa. Joissain kunnissa kokemus vastaanottamisesta oli vähäistä, eikä siihen ei ollut varattu taloudellisia tai henkilöstöresursse- ja, kuten maahanmuuttokoordinaattorin työpanosta. Huonona nähtiin myös maahanmuuttajayhteisön puuttuminen kunnasta entuudestaan: kun kunnassa oli vähän maahanmuuttajia, vertaistukeen ei ollut mah- dollisuuksia. Tämä näkökanta nousi esille etenkin Kuhmossa ja Ähtä- rissä. Asialla oli myös toinen näkökulma. Honkajoella ja Virolahdella oli merkittävä maahanmuuttajaväestö, mutta maahanmuuttajat olivat ko- toisin samalta kieli- tai kulttuurialueelta, jolloin he luonnollisesti muo- dostivat vahvan yhteisön. Eri kulttuureista ja kielialuilta tulevien maa- hanmuuttajien saapuminen tällaisiin ”yhden maahanmuuttajaryhmän kuntiin” nähtiin uudenlaisena haasteena, koska saapujilta puuttui oma yhteisö, vaikkakin muita maahanmuuttajia kunnassa jo oli. Liian suu- rien maahanmuuttajayhteisöjen muodostumista pidettiin ylipäätänsä haitallisena, koska siihen liittyi uhka maahanmuuttajan eriytymisestä kantaväestöstä. Valtaosassa kuntia työllisyystilanne oli huono tai erittäin huono. Haastateltuja huolestutti työpaikkojen vähäisyys, sillä työnteko nähtiin yhtenä tärkeänä kotoutumisen osatekijänä. Tutkimuskunnista Närpiös- sä työllisyys oli parhaimmalla tasolla. Tilanteeseen ei voida kuitenkaan tuudittautua Närpiössäkään, jossa oltiin tietoisia siitä, että työpaikko- jen määrä on rajallinen ja se voi muuttua nopealla aikataululla. Maa- seudulla on tilaa, mutta siellä on myös pitkät välimatkat. Näkökulma tuli esiin lähes jokaisessa haastattelussa kaikissa tutkimuskunnissa. Julkisen liikenteen puuttuminen yhdistettynä pitkiin välimatkoihin ai- heutti haasteita käytännön tasolla, koska maaseudun työpaikat sijait- sevat usein kaukana keskustasta tai huonojen liikenneyhteyksien var- rella. Työpaikan löytäminen oli haasteellista, ja jos maahanmuuttajalla ei ole ajokorttia tai autoa, voi työn vastaanottamisen esteeksi nousta työpaikalle kulkemisen vaikeus. Huonona tekijänä maahanmuuttajien kotoutumiseen maaseudul- la nähtiin monessa tapauksessa kantaväestön kielteinen suhtautumi- nen uusiin tulijoihin (sekä kantaväestön että maahanmuuttajaväes- tön edustajiin). Kyse oli niin sanotusta nurkkakuntaisuudesta. Useas- sa haastattelussa tätä perusteltiin historian aiheuttamalla taakalla ja yleisellä asenteella, jossa kaikkeen uuteen suhtaudutaan jäykästi. Ko- toutumisen yksi tärkeä edellytys on, että tulija kokee olonsa tervetul- leeksi ja turvalliseksi. Kantaväestön tulisi siis haluta maahanmuuttaja kuntaan. Jotkut haastatellut Kuhmossa, Lieksassa ja Virolahdella poh- tivat etenkin vanhemman sukupolven ennakkoluuloja maahanmuutta- jia kohtaan. Toisaalta esimerkiksi Lieksan haastatteluissa nousi esille, että juuri vanhemman sukupolven edustajat ovat olleet niitä, jotka ovat ottaneet maahanmuuttajiin kontaktia kaupassa tai kadulla, vaikka yh- teistä kieltä heillä ei ollutkaan. 85 Vaikka palveluihin liittyvä jousto nähtiin myönteisenä, nousi haas- tatteluissa esille se, että palvelut olivat maaseutukunnissa rajalliset ja fyysinen matka esimerkiksi erikoissairaanhoitoon voi olla hyvinkin pitkä. Myös harrastus- ja vapaa-ajantoiminnan rajallisuus nousi esiin, vaikkakin harrastusmahdollisuuksia pidettiin keskimäärin hyvinä maa- seudulla, niin kuin aiemmin tässä tutkimuksessa jo kävi ilmi. 6.3 Maahanmuuttajien sitoutuminen kuntaan ja alueeseen Yksi tämän tutkimuksen tavoitteista oli selvittää maahanmuuttajien sitoutumista maaseutumaiseen kuntaan. Sitoutuminen voidaan tässä yhteydessä ymmärtää myös kotoutumisella – ylipäätänsä sillä, juurtuu- ko maahanmuuttaja maaseutukuntaan vain muuttaako hän sieltä pois. Aihepiiriä ei selvitetty maahanmuuttajilta itseltään, vaan ainoastaan kyselyn ja haastattelujen kohderyhmiltä, tulokset siis edustavat kanta- väestön näkemyksiä. Maahanmuuttajien sijoittuminen ja muutto Suomen sisällä ovat ajankohtaisia aihepiirejä. Niin kantaväestö kuin ulkomaan kansalaiset ovat keskittyneet eteläiseen Suomeen ja etenkin pääkaupunkiseudulle – ulkomaiden kansalaiset jopa voimakkaammin kuin kantaväestö. Sjöblom- Immalan (2011: 48–50) mukaan maahanmuuttajan todennäköisyys jää- dä Uudellemaalle on korkea, sillä jopa 94 prosenttia tutkimusaineistoon kuuluneista maahanmuuttajista asui Uudellamaalla vielä kymme- nen vuotta Suomeen tulon jälkeen. Vastaavasti, mitä pohjoisemmista maakuntakeskuksista oli kyse, sitä suurempi osa maahanmuuttajista oli muuttanut niistä tarkasteluajanjaksolla pois, usein Uudellemaalle. Vastaanottokeskuskuntien osalta (oleskeluluvan saaneet turvapaikan- hakijat) tilanne oli samansuuntainen, sillä kaksi kolmasosaa Joutsenos- sa, Kontiolahdella, Oravaisissa, Ruukissa ja Vuolijoella vuosituhannen vaihteessa asuneista maahanmuuttajista asui Uudellamaalla vuonna 2009. Liikkuvuutta voidaan selittää tyytymättömyydellä ensimmäiseen sijoituspaikkaan esimerkiksi puuttuvien työllistymis- ja koulutusmah- dollisuuksien takia. Myös vuorovaikutusmahdollisuudet oman yhteisön kanssa ovat todennäköisempiä kaupungissa kuin maaseudulla. Tätä näkökulmaa tukee Kokon (2002) selvitys maahanmuuttajien sijoittumi- sesta Turkuun: muuttaminen isoon kaupunkiin selittyi juuri monipuoli- sempien palveluiden saatavuudella ja suvaitsevaisemmalla ilmapiirillä. Muuttovirta kaupungista maaseudulle on myös mahdollinen, puhu- taan vastakkaisvirtaan suuntautuvasta muutosta. Heikkilän (2012: 111) mukaan muutto kaupungista maaseudulle voi johtua siitä, että maa- hanmuuttaja on alun perin lähtöisin maaseudulta, jolloin suomalainen maaseutu tarjoaa hänelle tutun tyyppisen elinympäristön. 86 6.3.1 Sitoutumisen tyyppiesimerkit Haastatteluaineiston perusteella maahanmuuttajien sitoutumista alu- eeseen voidaan tarkastella maahanmuuttajaryhmittäin. Valtaosa haastatelluista arvioi avioliiton kautta kuntaan saapunei- den maahanmuuttajien olevan sitoutuneita kuntaansa. Sitoutumista nähtiin edesauttavan se, että maahanmuuttaja oli jo saapuessaan ”hy- väksytty” yhteisössään ja hänellä oli puolisonsa kautta pääsy sosiaa- lisiin verkostoihin. Sosiaaliset verkostot nähtiin hyödyllisinä kielenop- pimisen, viihtyvyyden ja etenkin työmahdollisuuksien edistämisessä. Edellä mainittujen lisäksi maahanmuuttajapuolison verkostojen arvel- tiin laajenevan lasten harrastusten myötä. Toisaalta tilanteessa voi piil- lä haaste, jos puolison verkostot eivät ole aktiiviset, ja maahanmuuttaja jää kotiin eikä löydä itselleen mielekästä tekemistä. Näissä tapauksissa myös kielen oppiminen ja sosiaaliset suhteet jäävät kehittymättä. Ko- din sijaitseminen maaseudun syrjäkylillä voi myös aiheuttaa haasteita. Yksittäisiä avioliiton kautta saapuneita maahanmuuttajia oli jokaisessa tutkimuskunnassa. ”Paljon maahanmuuttajia tulee tänne avioliiton kautta, joten perhesuhteiden takia luulen, että pysytään täällä. Ja työmatka Haminaan tai Kotkaan ei myöskään mahdoton, joten senkään takia ei välttämättä tarvitse muuttaa.” (Virolahti) ”Yksi maahanmuuttoon liittyvä ongelma on Aasiasta tulleet naisihmiset, koska he pysyvät usein kotona ja ehkä jopa syrjäytyvätkin… Ei heitä edes kadulla näe. Tähän ryhmään pitää kiinnittää huomiota.” (Lieksa) Työperäiset maahanmuuttajat ovat tulleet Suomeen työmahdollisuuden auettua. Työ siis toimi heille ensisijaisena kiinnikkeenä alueeseen – siel- lä asutaan missä työpaikka sijaitsee. Haastatteluissa nousi esiin myös, että osa työperäisistä maahanmuuttajista oli tullut Suomeen ainoas- taan työn perässä ”hakemaan talorahat”. Heidän aikomuksenakaan ei ole ollut jäädä tai integroitua alueeseen. Työpaikoilla tämä on näkynyt siten, että maahanmuuttaja on tehnyt pitkiä työpäiviä mahdollistaak- seen pitkät lomat kotimaassa perheensä luona. Jos Suomeen on tultu vain tekemään töitä, kielen oppiminen voi jäädä vähemmälle huomiolle tai huomiotta kokonaan. Tämä oli tilanne varsinkin niissä tapauksissa, joissa maahanmuuttaja pystyi suoriutumaan työtehtävistä esimerkiksi englannin kielellä. Perheen mukanaolo työperäisen maahanmuuttajan tapauksissa nähtiin haastateltujen mukaan selkeänä alueeseen sitouttavana tekijä- nä. Tämä siksi, että perheen kanssa tehdään suunnitelmia, mahdollises- ti ostetaan talo, lapset käyvät koulua ja tutustuminen naapureihin las- ten kautta on aktiivisempaa. Myös yksin tulleita maahanmuuttajia on 87 jäänyt alueelle löydettyään kiinnikkeen, esimerkiksi suomalaisen puo- lison. Työnantajien kanssa käydyissä haastatteluissa esiin nousi myös, että työperäisen maahanmuuttajan oletetaan ainakin jossain määrin olevan tietoinen siitä, millaiseen kuntaan hän on muuttamassa. Tämän arveltiin sitouttavan henkilöä alueeseen jo ennen Suomeen muuttoa. Kiintiöpakolaisina saapuneita maahanmuuttajia ja maahanmuutta- japerheitä kuvaa se, että he tulevat pakolaisleireiltä eikä heillä ole etu- käteen tietoa tulevasta asuinkunnastaan. He eivät myöskään voi sijoit- tamisvaiheessa valita kuntaansa. Riippuu maahanmuuttajan taustasta, elämänarvoista ja lähtöalueesta (kaupunki/maaseutu), kuinka omaksi hän tuntee maaseutumaisen alueen Suomessa. Hyviä kokemuksia kiin- tiöpakolaisista oli Punkalaitumelta, joka on tarjonnut kuntapaikkoja myanmarilaisille perheille. ”Perheet ovat alun perin maaseudulta kotoisin, joten elämä Punkalaitumella on heille luonnollista.” (Punkalaidun) Kuntapaikkoja tarjoavissa kunnissa oli näkemys siitä, että kiintiöpako- laisena Suomeen saapunut maahanmuuttaja todennäköisesti asettuu asumaan kuntaan kotouttamisajan jälkeen, jos hän löytää toimeentu- lon ja kokee olonsa tervetulleeksi. Yhtenä vetovoimatekijänä suuriin kaupunkeihin voi kuitenkin olla oma yhteisö. Toive kiintiöpakolaisten jäämisestä kuntaan nousi esille Punkalaitumella ja Pudasjärvellä. Kun- taan jäämisestä oli alustavia merkkejä Punkalaitumella, jossa valtaosa vuonna 2008 saapuneista kiintiöpakolaisista oli jäänyt kuntaan kotout- tamisajan jälkeen. He olivat löytäneet työn ja asunnon. Myös Närpiössä oli hyviä kokemuksia kiintiöpakolaisten kotoutumisesta alueelle, kuten aiemmin tässä tutkimuksessa on jo käynyt ilmi. Kuntiin sijoitetaan kiintiöpakolaisia, mutta myös turvapaikan tai oleskeluluvan saaneita turvapaikanhakijoita. Turvapaikanhakijat odot- tavat päätöstä vastaanottokeskuksissa eri puolella Suomea. He tulevat erilaisista oloista ja myös heidän koulutustaustansa vaihtelevat suu- resti. Viranomaisten kuntiin sijoittamisen ohella oleskeluluvan saanut turvapaikanhakija voi sijoittua Suomessa kuntaan omaehtoisesti. Liek- sa on ollut muutaman viime vuoden ajan vetovoimainen kunta oma- ehtoisen muuton osalta hyvän asunto- ja kielikoulutustarjonnan takia. Kuten kenen tahansa maahanmuuttajan osalta, myös turvapaikanhaki- joiden osalta elinehto kunnassa pysymiselle on toimeentulo ja yleinen viihtyvyys. Joissain haastatelluissa kunnissa oli kokemusta siitä, että turvapaikanhakijat olivat liikkuvaisempia kuin esimerkiksi kiintiöpako- laisina kuntaan saapuneet. Monella haastatellulla oli käsitys siitä, että oleskeluluvan saaneet turvapaikanhakijat muuttivat isompiin kaupun- keihin joko työn tai oman yhteisön vuoksi. Missään tutkimuskunnassa ei ollut suoranaisesti pidetty tilastoja syistä, miksi maahanmuuttaja vaihtaa kuntaa. Joissain kunnissa tilan- 88 netta oli seurattu kuntaan/kunnasta muuttaneiden tilastojen avulla. Havainto oli, että vaikka maahanmuuttajia muuttaa kuntaan vuosit- tain, ei maahanmuuttajaväestön määrä kuitenkaan kasva samassa suhteessa. Tämä kertoo siitä, että osa maahanmuuttajista lähtee pois ja samaan aikaan uusia saapuu kuntaan. Kunta voi siis olla maahan- muuttajalle ”portti” suomalaiseen yhteiskuntaan ja paikka, jossa kieli ja elämäntapa opetellaan. Lisäksi on maahanmuuttajia, jotka palaavat kotimaahansa. Oma kunta niin sanottuna ”läpikulkupaikkana” ei ollut houkutteleva ajatus suurimmalle osalle haastatelluista. Tämä nousi esille etenkin kiintiöpakolaisten ja turvapaikanhakijoiden osalta, koska heidän oletet- tiin kuluttavan kunnan resursseja enemmän kuin muut maahanmuut- tajaryhmät. Maahanmuuttajien muuttaminen pois kotouttamisajan päätyttyä koettiin kielteisenä ilmiönä – ”onko tehty työ siis ollut turhaa”. Joissain Pudasjärven haastatteluissa nousi esille uudenlainen näkökul- ma, jossa pyritään hyväksymään se, että ihmiset liikkuvat koulutuksen tai työn takia. Tieto ja taito voidaan siis hakea muualta ja paluumuutta- jat voidaan nähdä positiivisena asiana. ”Olen vakuuttunut siitä, että vaikka maahanmuuttajat lähtisivät kolmen vuoden kuluttua pois, heidän olemisensa on kuitenkin hyvä asia. Toki me toivotaan, että maahanmuuttajat jää Pudasjärvelle, mutta kun ei voi kaikkiin ammatteihin kouluttaa täällä. Samat mieltymykset ne on maahanmuuttajilla kuin kantaväestöllä, ei maahanmuuttajia voi aliarvioida sen suhteen. Meidän pitää tehdä töitä, niin että maahanmuuttajat kotiutuu tänne. He voivat ja saavat mennä kouluun muualle, mutta meille voitto on, jos he koulut käytyään palaavat tänne! Sama se on kantaväestön suhteen.” (Pudasjärvi) Maahanmuuttaja voi olla myös jossain määrin pakotettu jäämään pie- nempään kuntaan, sillä muuttamisen suhteen esteeksi voi nousta elämi- sen kalleus kaupungissa. Jos maahanmuuttajaperhe on suuri, se tarvit- see suuren asunnon. Suurien perheasuntojen saanti voi olla mahdoton- ta suuremmissa kaupungeissa tai vuokrataso voi nousta esteeksi. Näin ollen perheellä ei ole realistisia mahdollisuuksia muuttaa kaupunkiin. Useassa haastattelussa nousi esille, että itse kunta ei sinällään si- touta ketään, vaan ympärillä olevat ihmiset. Kotoutuminen tapahtuu, jos ihminen viihtyy ja voi asua paikassa, jossa hänellä on mielekästä tekemistä ja sosiaalisia suhteita. Tällaisessa tapauksessa ei niinkään ole merkitystä sillä, mikä kunta on kyseessä. 89 6.3.2 Vapaa-ajan toimintojen merkitys maahanmuuttajan juurtumisessa kuntaan Liikunnan, urheilun ja kotoutumisen välillä olevaan yhteyteen uskotaan laajasti, vaikkakaan varsinaista tutkimustietoa aihepiiristä ei juuri ole. Uskomus maahanmuuttajien ja kantaväestön vuorovaikutuksen edistä- miseen liikunnan ja urheilun avulla perustuu siihen, että halukkaiden on mahdollista osallistua urheiluun samoin säännöin taustasta riip- pumatta. Liikuntaorganisaatioiden nähdään myös olevan eräänlaisia pienoisyhteiskuntia. Niihin osallistuessaan maahanmuuttajat oppivat toimintatapoja, joista on hyötyä muillakin elämänalueilla. On todettu, että maahanmuuttajan osallistuminen urheilutoimintaan saattaa edis- tää kotoutumista. (Zacheus 2010: 219–220.) Sukupuoliset erot voivat olla näkyviä maahanmuuttajien osallistu- misessa harrastustoimintaan. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa, Hollan- nissa, Belgiassa ja Norjassa maahanmuuttajanaisten osallistuminen liikuntaan on vähäisempää kuin maahanmuuttajamiesten osallistumi- nen. Syinä tähän pidetään uskontoa, vaikka esimerkiksi islamin uskon- to ei sinällään kiellä naisten liikunnan harjoittamista. Harrastamisen vaikeus musliminaisten kohdalla voi siis johtua käytännön asioista. Silti monikaan liikuntaorganisaatio ei erikseen tarjoa liikuntamahdolli- suuksia, joissa otettaisiin maahanmuuttajanaisten kulttuuriset erityis- tarpeet huomioon. Toinen maahanmuuttajien liikunta-aktiivisuutta se- littävä tekijä on ikä. Kulttuuriset, taloudelliset ja henkilökohtaiset syyt voivat selittää, miksi vanhemmat maahanmuuttajat eivät koe vapaa-ai- kaa samalla tavoin kuin suomalaiset – henkilökohtaisen kasvun lähtee- nä. Liikunnalla ei siis ole kaikissa kulttuureissa yhtäläistä arvoa. Edellä mainittujen lisäksi maahanmuuttajan liikunta-aktiivisuuteen vaikutta- vat maahantulon syy, uudessa maassa vietetty aika, sosiaalinen asema ja aikaisemmat kokemukset. (Zacheus 2010: 219–220.) Pöntinen (2012) kuvailee dilemmaa, joka maahanmuuttajien harras- tamiseen liittyy – ovatko maahanmuuttajat kiinnostuneita perinteisistä kantaväestön harrastuksista ja onko heillä ylipäätänsä pääsyä kyseisiin harrastuksiin. ”Pudasjärvellä on 3 500 metsästyskortin omistajaa. Täysi-ikäi- sistä miehistä arviolta kolme neljästä metsästää. Jahtipuvussa tittelit riisutaan, metsällä solmitaan elinikäiset ystävyydet. Pakolaiselle hirvikämpän ovi on tiu- kasti kiinni. Pitäisi metsästää, jotta pääsisi seuraan, edes ajomieheksi. Metsäs- täjätutkinnon vielä läpäisee, kun osaa kielen. Mutta ase on kallis. Ja täytyy olla Suomen kansalainen, jotta aseelle saa luvan.” Tässä tutkimuksessa kolmannella sektorilla tarkoitettiin kaikenlais- ta vapaa-ajantoimintaa maahanmuuttajien kotouttajana, ei siis pelkäs- tään urheilu- ja liikuntaseuroja. Tutkimuksessa oli mukana eri alojen yhdistyksiä ja järjestöjä, joilla oli aktiivista toimintaa tutkimuskunnis- sa. Myös evankelisluterilainen seurakunta huomioitiin. Lähtökohta oli hyvä, sillä kyselyyn vastanneet ja haastatteluissa mukana olleet yhdis- tysten ja järjestöjen edustajat olivat melko tietoisia alueellaan asuvista ulkomaalaistaustaisista henkilöistä. 90 Haastatteluiden tulosten perusteella voidaan todeta, että kaik- kia haastateltuja tahoja mietitytti harrastamisen kulttuurin merkitys maahanmuuttajien osalta – ovatko maahanmuuttajat tottuneet har- rastamaan vapaa-ajalla vai perustuuko yhteisöllisyys esimerkiksi ajan viettämiseen oman perheen tai suvun parissa. Toinen näkökulma, joka nousi haastatteluissa selkeästi esille etenkin työperäisten maahan- muuttajien kohdalla, oli työnteon asettamat rajoitteet vapaa-ajan har- rastamiseen liittyen. Moni haastateltava koki, että etenkin työperäiset maahanmuuttajat tekevät usein normaalia pidempää työpäivää tai työvuorot ovat epäsuotuisat harrastamista ajatellen. Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei harrastamiseen yksinkertaisesti jää aikaa tai vuorotyö tai muuten fyysisesti rasittavat työtehtävät voivat aiheuttaa omat es- teensä harrastamiselle. Maahanmuuttajien harrastaminen vapaa-ajalla ei ole itsestäänsel- vyys. Kaikki maahanmuuttajat eivät ole mukana vapaa-ajan harras- tustoiminnassa. Useassa haastattelussa todettiin, että erityisesti maa- hanmuuttajalasten osallistuminen oli luonnollista, ja se toteutui melko hyvin esimerkiksi koulujen kerhotoimintojen, musiikki- tai liikuntahar- rastusten myötä. Maahanmuuttajavanhempien osallistuminen vapaa- ajan harrastuksiin mahdollistui haastateltujen mukaan juuri lasten osallistumisen kautta. Miesten osallistuminen ja harrastaminen näh- tiin selkeästi yleisempänä kuin naisten. Toki tässäkin oli maahanmuut- tajaryhmä- ja kuntakohtaisia eroja. Vapaa-ajan toiminnoista erilaiset liikuntaan ja kulttuuriin liittyvät harrastukset nähtiin vetovoimaisim- pana. Tämän arveltiin johtuvan siitä, että kyseiset harrastukset eivät vaadi täydellistä kantaväestön kielitaitoa osallistujalta, jolloin kynnys osallistumiseen on matalampi. 6.3.3 Maahanmuuttajien osallistuminen harrastustoimintaan yhdistysten näkökulmasta Tutkimusaineiston perusteella voidaan todeta, että maahanmuuttajien osallistuminen yhdistyksen, järjestön tai kerhon toimintaan oli vaihte- levaa. Tulos myötäileekin aikaisempien tutkimusten tuloksia. Haastatel- lut yhdistysten edustajat olivat tietoisia alueensa maahanmuuttajista, mutta kokemus maahanmuuttajan osallistumisesta oman yhdistyksen toimintaan oli kuitenkin varsin kirjavaa. Tutkimusaineiston perusteella yhdistykset voidaan jakaa kahteen kategoriaan sen perusteella, miten he ottivat maahanmuuttajat toiminnassaan huomioon: Aktiiviset yhdistykset Lähes jokaisessa kunnassa oli vähintään yksi yhdistys, jonka tavoitteena oli järjestää maahanmuuttajien kotoutumista edistävää toimintaa. Näi- den yhdistysten toiminta oli suunnattu ja/tai räätälöity erityisesti maa- hanmuuttajille, kuten kansainväliset illat, suomalaisen ruuan kurssit tai läksypajat. Kokemukset erityisesti maahanmuuttajille suunnatusta 91 toiminnasta olivat onnistuneita. Haasteitakin löytyi: osallistujien löytä- minen, etenkin niissä tilaisuuksissa, joissa pyrittiin edesauttaman vuo- rovaikutuksen syntymistä maahanmuuttajien ja kantaväestön välillä. Jos tapahtumaan odotettiin sekä maahanmuuttajia että kantaväestöä, jompikumpi kohderyhmä jäi yleensä ilmestymättä paikalle. Ongelman ratkaisuksi nähtiin esimerkiksi se, että maahanmuuttajia otettaisiin mukaan jo tapahtuman suunnitteluvaiheessa tai maahanmuuttajilta kysyttäisiin, minkälaista toimintaa he haluaisivat heille järjestettävän. Maahanmuuttajien innostaminen mukaan toimintaan koettiin vai- keaksi. Internetiä, sanomalehti-ilmoittelua ja mainoksia käytettiin pal- jon, mutta ne koettiin lopulta heikoiksi markkinointikanaviksi. Oikeiden kanavien löytäminen oli siis ensisijaisen tärkeää. Joillain vastaajilla oli käytännön tason tietoa siitä, että maahanmuuttajia (etenkin pakolais- taustaisia naisia) oli henkilökohtaisesti haettu mukaan toimintaan. Harrastamisen kulttuuri voi olla vieras maahanmuuttajille. Muuta- missa haastatteluissa tuotiin esille ajatus mahdollisesta ”välittäjästä” eli henkilöstä, jonka kanssa maahanmuuttaja lähtisi harrastamaan. Tär- keänä pidettiin myös sen hyväksymistä, että kaikille maahanmuutta- jille harrastaminen vapaa-ajalla ei ole luontaista. Joissain tapauksissa kyse voi olla tiedon puutteesta, kuten seuraavassa esimerkissä käy ilmi: ”Mielestäni yhdistystoiminnan kannalta huono asia on se, että maahanmuuttajat eivät näe yhdistystoiminnan hyötyjä, he eivät siis halua ”tehdä työtä ilmaiseksi vapaa-aikanaan”. Tämä näkyy siinä, että he eivät esimerkiksi halua osallistua talkoisiin, mikä meille suomalaisille on itsestäänselvyys. Meidän osalta voisin sanoa, että yleisin syy siihen, miksi maahanmuuttajia on mukana yhdistystoiminnassa hyvin vähän on se, että lasten vanhemmat eivät anna lasten osallistua. Tämä voi johtua tiedon puuttumisesta, sekä siitä, että vanhassa kotimaassa yhdistystoimintaa ei edes ole olemassa, joten kokemuksia ei ole.” (Närpiö) Tutkimuksessa oli mukana myös yhdistyksiä, joissa oli tietoisesti siirrytty eriyttävästä toimintamallista yhdistävään, eli pyrittiin siihen että maahanmuuttajat osallistuvat yhdistyksen perustoimintaan, eikä heille järjestetä liiemmin omaa ”maahanmuuttaja-toimintaa”. Tällaista lähestymistapaa pidettiin kaikkien kannalta integroivampana ja toimivampana. Yhdistyksillä oli tästä hyviä kokemuksia. ”Kyllä pitää järjestää niin, että maahanmuuttajat ovat kantaväestön kanssa samoissa kerhoissa. Ei saa eriyttää maahanmuuttajia suomalaisista. Siksi en ole sillä kannalla, että pitäisi järjestää pelkästään heille [maahanmuuttajille] ohjelmaa. Kukaan kantaväestöstä ei mene, jos tilaisuutta mainostetaan ”maahanmuuttajien jalkapallona”, mieluummin vaikka ”9–13-vuotiaiden jalkapallo”, se vetää molempia. Tietenkin pitää olla maahanmuuttajien omat läksyparkit, yms., mutta harrastuskerhot samat kaikille.” (Punkalaidun) 92 Passiiviset yhdistykset Toinen tyyppitapaus oli se, että yhdistys ei ollut suunnitellut erityisiä maahanmuuttajille suunnattuja toimintoja, vaan maahanmuuttajat saivat osallistua yhdistyksen toimintaan, jos kokivat sen mielekkääksi. Tietoinen passiivisuus maahanmuuttajia kohtaan johtui usein siitä, että yhdistysaktiiveista ei löytynyt tarpeeksi innokkaita henkilöitä suunnit- telemaan tai kutsumaan maahanmuuttajia mukaan toimintaan. Jois- sain yhdistyksissä taustalla oli pelko kantaväestön jäsenien pois jää- misestä, jos maahanmuuttajia osallistuisi toimintaan. Tämä oli usein kirjoittamaton sääntö. ”Kaikkia paikallisia [yhdistyksen jäseniä] ei ole miellyttänyt, että kaupunkiin on tullut pakolaisia. Tämä tarkoittaa sitä, että yhdistyksenä emme vaan voi lähteä liian suuresti toimimaan, koska on pelko siitä, että muut yhdistyksen jäsenet nostavat metelin.” (Pudasjärvi) ”Paikalliset lapsiperheet älähtäisivät [jos maahanmuuttajat otettaisiin mukaan]. Heissä on paljon joilla on puutetta tavaroista. Esimerkiksi talviurheiluvälineet. Ja yleensäkin on taloudellista huolta, niin meidän on oleellisempaa keskittyä heihin kuin maahanmuuttajiin.” (Pudasjärvi) Mukana oli myös joitakin yhdistyksiä, joiden toimintaan maahanmuut- tajat eivät saaneet osallistua yhdistyksen sääntöjen kieltäessä sen. Täl- laisia olivat esimerkiksi metsästysseurat. Maahanmuuttajien omien yhdistysten toimintaa pidettiin tärkeänä ja joissain tapauksissa jopa tärkeämpänä kuin kantaväestön harrastus- toimintaan osallistumista. ”Heidän [maahanmuuttajien] oman kulttuurin harrastuksia pitää tukea. Heille on tärkeää saada puhua omaa äidinkieltä. Näkisin, että oman identiteetin säilyminen on tärkeää meille kaikille. Arvioisin, että kulttuuriyhdistykset ovat maahanmuuttajille ehkä sama kuin meille suku.” (Punkalaidun) Myönteinen asenneilmapiiri kunnassa Närpiön kotouttamismalli on vuosien myötä osoittautunut toimivaksi. Se perustuu ihmisen hyväksymiseen sekä kykyyn luoda yhteisymmär- rystä ja hyvät elinolot muualta tulleille (Ivars 2011b). Käytännön tasolla tämä tarkoittaa maahanmuuttajan näkemistä ja huomioimista kanssa- asukkailta. Hyvät tavat, suvaitsevaisuus ja tervehtiminen voivat edes- auttaa sitä, että maahanmuuttaja löytää verkostoa ympärilleen, saa ystäviä sekä löytää itselleen sopivan toimintaympäristön olla ja elää, osallistua yhdistysten toimintaan. Närpiön kotouttamispolitiikkaa on pidetty ihmisläheisenä, mutta myös asukkaiden suhtautuminen uusiin 93 tulijoihin on ollut myönteistä. Tätä on perusteltu sillä, että ruotsinkie- liset ovat itsekin vähemmistö Suomessa, joten heidän suhtautuminen muihin vähemmistöihin voi siitä syystä olla avoimempaa. Närpiön mal- lin yhtenä peruspilarina on ollut yhteisöllisyys ja yritteliäisyys kotout- tamisen suhteen: toiminnassa on ollut mukana yhdistyksiä, ja esimer- kiksi ystäväperheitä on löytynyt hyvin. Yhteistyö vaatii koordinaatiota ja tiedon jakamista, mutta näiden lisäksi uusien asukkaiden täytyy ennen kaikkea kokea olevansa terve- tulleita kuntaan. Yleinen asenneilmapiiri kotoutumisen onnistumisen avaimena nousikin esille kaikissa tutkimuskunnissa. ”Asenneilmapiirin pitäisi olla positiivinen. Kuntalaiset eivät ole vilkkaita ja spontaaneita…mutta mielestäni riittää, että ollaan positiivisella mielellä. Kohdataan aidosti ihmisenä ei maahanmuuttajana.” (Punkalaidun) ”Suvaitsevaisuus on iso sana. Tai vähintään pitää antaa maahanmuuttajien olla rauhassa. Suomalaisen ei ole pakko olla tekemisissä maahanmuuttajan kanssa, jos ei halua. Jos kaikki kääntää selkänsä maahanmuuttajalle, on elämä silloin vaikeaa. Näen, että on hienoa kun Pudasjärveltä on löytynyt tukiperheitä kongolaisille, se helpottaa paljon.” (Pudasjärvi) ”Kyllä se on tärkeä. Ei saa kohdella epäkohteliaasti, se on minimi. Ihmisten pitää ymmärtää se, että kukaan maahanmuuttaja ei ole keskimäärin tullut rosvona tänne. Lieksassa ei ole ollut varasteluongelmaa. Pitäisi miettiä sitä, voisiko maahanmuuttajista olla hyötyä tulevaisuuden Lieksassa. Teollisuus on täällä pääsääntöisesti vientiteollisuutta. Esimerkiksi puutoimialan seuraavat isot markkinat ovat Aasiassa ja Afrikassa... Täältä lähtee ihmisiä sinne takaisin ja joskus he siis ehkä ostavat meiltä. Mutta jos he kokevat olevansa sorrettuja, sana kulkee ja silloin eivät myöskään maamiehet osta. Kyllä se on niin, että raha opettaa ja sana kulkee…” (Lieksa) 94 7. Maahanmuuttajien kotouttaminen maaseutukunnissa Tärkeimmät maahanmuuttajien kotouttamisen käytännön toimenpi- teistä ja palveluista vastaavat tahot ovat paikallistasolla kunnat sekä työ- ja elinkeinotoimistot. Ne tarjoavat maahanmuuttajille sekä perus- palveluja että erityisiä kotoutumispalveluja. Palvelujen suunnittelua ja eri tahojen yhteistyötä varten kuntien tulee laatia maahanmuutta- jien kotouttamisohjelma. Koska ohjelma laaditaan paikallisella tasolla, on siinä mahdollisuus ottaa huomioon kunnan eri hallintokuntien ja kotouttamiseen muuten osallistuvien tahojen (yhdistykset, yritykset) näkemykset. Näin usein tehdäänkin, mikä tarkoittaa juuri sitä kolmen sektorin yhteistyötä, mikä oli tämän tutkimuksen yksi teemoista. Ko- toutumisessa painotetaan sen ”kaksisuuntaisuutta”, jolla tarkoitetaan sitä, että kotoutuminen ei niinkään vaadi suuria investointeja, vaan vuorovaikutusta maahanmuuttaja- ja kantaväestön kesken arjen tasol- la (naapurien kesken, työpaikoilla, harrastustoiminnassa). (Uusi kotout- tamislaki 2011.) Kotouttamisohjelma on kirjallinen osoitus siitä, että kunta on val- mistautunut maahanmuuttajiin. Kurtti (2010: 82–83) on tutkimukses- saan selvittänyt kuntien kotouttamispolitiikkoja analysoimalla 22 kun- nan kotouttamisohjelmia. Päällimmäisenä havaintona oli, että kotout- tamisohjelmien laatimisesta vastaa yleensä työryhmä, johon kuuluu edustajia kunnan eri hallintokunnista (sosiaali- ja terveystoimi, opetus- tai sivistystoimi, nuoriso- ja vapaa-ajantoimi). Työryhmiin saattaa kuu- lua myös edustajia työvoimatoimistoista, Kelasta, poliisista, ammatilli- sesta koulutuksesta tai järjestöistä. Useassa tapauksessa työryhmistä kuitenkin puuttuu elinkeinoelämän tai yrityspalvelujen edustajat, vaik- ka ohjelmissa esitetään niiden toimialaan kuuluvia tavoitteita. Myös maahanmuuttajien edustus on ollut olematonta. Suunnitteluvaiheessa maahanmuuttajien tarpeiden ja palveluiden määrittelijänä toimivat siis viranhaltijat. 7.1 Kotouttamiseen osallistuvat tahot maaseutukunnissa Saartenojan (2011: 54) mukaan maaseutu on hyvin harvoin nostettu esille erilaisissa maahanmuuttopoliittisissa linjauksissa tai ohjelmissa Suomessa. Uudistetussa kotouttamislaissa korostetaan, että maaseutu- 95 kuntien maahanmuuttopolitiikassa monialaisen yhteistyön lisäämisel- le paikallistasolla on tarvetta. Laki on kuitenkin itsessään viranomais- painotteinen ja esimerkiksi yhdistysten rooli nähdään lähinnä viran- omaistyötä täydentävänä tekijänä. Saartenojan mukaan potentiaalia maahanmuuttajien kotouttamiseen maaseutukunnissa kuitenkin löy- tyy, koska maaseudulla yhteisöllisyys ja aktiivinen kolmas sektori ovat elinvoimaisempia kuin kaupungeissa. Hyviä esimerkkejä aktiivisista kotouttamiseen osallistuvista kolmannen sektorin tahoista maaseutu- kunnista ovat 4H-yhdistykset, Suomen Punainen Risti ja Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Tässä tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, mitkä tahot tutkimus- kunnissa osallistuvat maahanmuuttajien kotouttamiseen ja millä ta- hoilla ylipäätänsä löytyy intressejä siihen. Yhdistykset maahanmuuttajien kotouttajina Näkökulma siitä, että yhdistykset voisivat edistää maahanmuuttajien sosiaalisten verkostojen syntymistä kantaväestön kanssa, nousi esiin valtaosassa haastatteluita. Käytännössä yhdistysten potentiaali nähtiin siinä, että ne voivat opastaa maahanmuuttajia suomalaisiin oloihin ja järjestää erilaisia harrastusmahdollisuuksia, kerhoja, ryhmätoimintoja ja erityisesti maahanmuuttajille räätälöityjä tapahtumia, kuten tutus- tumista elinympäristöön, tukihenkilötoimintaa ja ystäväperhetoimin- taa. Yhdistysten koettiin olevan myös hyviä malliesimerkkejä maahan- muuttajien omalle yhdistystoiminnalle. Kyselyyn vastanneista yhdistysten edustajista lähes puolet (47 %) us- koi, että heidän yhdistyksensä voisi toimia maahanmuuttajien kotout- tamisessa yhdessä kunnan ja yritysten kanssa. Lähes puolet (44 %) ky- selyn vastaajista ei osannut sanoa edustamansa yhdistyksen mahdolli- suuksista yhteistyöhön. Lähes joka kymmenes (9 %) kyselyyn vastannut yhdistyksen edustaja suhtautui kielteisesti kotouttamisyhteistyöhön. Joissain yhdistyksissä syyt toimintamahdollisuuksien puutteeseen johtuivat kunnassa vallitsevasta yleisestä ilmapiiristä. Maahanmuutta- jille ei haluttu järjestää mitään erityistä, koska tällöin maahanmuutta- jat saatettaisiin eriarvoiseen asemaan kantaväestöön verrattuna. Myös ennakkoluuloja ja historian saatossa muodostuneita uskomuksia pidet- tiin esteenä. Kyse oli siis asenteellisuudesta. Myös kielimuuria pidettiin joissain yhdistyksissä esteenä maahanmuuttajien osallistumiselle. Re- surssipula vaivasi selkeästi yhdistyskenttää. Moni yhdistys ilmoitti es- teeksi sen, että sillä ei ole aikaa tai resursseja ottaa maahanmuuttajia mukaan tai suunnitella heille omaa toimintaa. ”Osa jo iäkkäitä (toimijoita) ja osa työssä käyviä, voimavarat ovat rajalliset. Osalla yhdistyksen jäsenistä on monta yhdistystä, joihin he kuuluvat ja ne vievät oman aikansa. Osa harrastaa paljon eri asioita.” (Pudasjärvi) 96 ”Yhdistyksemme on pieni, emmekä voi ottaa mukaan montaa uutta jäsentä vuosittain, koska meillä on pulaa toimijoista yleisellä tasolla. Siksi emme ole aktiivisesti informoineet toiminnastamme ja peräänkuuluttaneet uusia jäseniä. Toimintamme on ulkopuolisille usein vierasta, joten kukaan ei osaa hakeutua toimintaamme itsenäisesti. Kyseessä on siis noidankehä: emme halua kovinkaan paljon lisää jäseniä, mutta toisaalta haluaisimme lisää jäseniä, joilla on erilainen tausta. Tällä hetkellä vain alkuperäinen paikallisväestö tuntee toimintamme.” (Närpiö) ”Yhdistystoiminnassa pitää muistaa se, että se on täysin vapaaehtoisten avulla pyörivää toimintaa. Jotenkin koen, että maahanmuuttajan on joskus vaikea käsittää tätä vapaaehtoisuutta. Ei vapaaehtoisella ole aikaa kädestä pitäen lähteä näyttämään miten joku asia Suomessa toimii…kun taas maahanmuuttaja ehkä odottaa vapaaehtoiseltakin tällaista toimintaa.” (Lieksa) Moni tutkimusaineistossa mukana olleista yhdistyksistä toteutti kotou- tumista edistävää toimintaa maahanmuuttajille. Toimintaa toteutettiin usein yksin. Joissain tapauksissa yhdistykset olivat yhdistäneet voi- mansa ja toimivat yhteistyössä paikallisella tasolla (esimerkiksi Man- nerheimin lastensuojeluliiton ja Marttojen välinen yhteistyö). Tällainen yhteistyö voikin olla hedelmällinen malli paikallisella tasolla, sillä sen avulla voidaan toimia kustannustehokkaasti ja välttyä päällekkäin te- kemiseltä. ”Martat ja SPR järjestivät yhdessä tervetulojuhlan myanmarilaisille pakolaisille silloin muutama vuosi sitten. […] Normaalisti kaikki yhdistykset haluaa järjestää mieluummin yksin….mutta sitten kuitenkaan voimavarat ei riitä.” (Punkalaidun) Kokemuksia yhteistyöstä oli myös alueellisella tasolla, esimerkiksi sa- maan kattojärjestöön kuuluvien naapurikuntien paikallisyhdistysten kesken. ”Nyt täällä on alkamassa maanviljelyspalstatoiminta. Kunta koordinoi ja tarjoaa palstat. Maahanmuuttajat saavat viljelemällä ruokaa ja samalla se on heille terapiaa. Seurakunnan pappi tulee siunaamaan maan. Suurin osa myanmarilaisista on kristittyjä. Seurakunta ei ole ollut aikaisemmin mukana, mutta tämä on nyt päänavaus. Aiemmin heillä ei ollut eväitä siihen, miten kohdata maahanmuuttaja. Vesilahden seurakunta on ollut suurena apuna tässä. Se on tärkeää yhteistyötä.” (Punkalaidun) 97 Tutkimusaineistosta kävi ilmi, että yhdistykset olivat usein tietämättö- miä siitä, mitä kukakin toimija tekee yhdistyskentällä. Tämä ilmeni niin, että toimintoja saatettiin jossain määrin tehdä päällekkäin. Tietoisuutta yhdistysten toiminnoista tulisi siis kasvattaa jo suunnitteluvaiheessa. Maaseudulla on tavanomaista, että samat toimijat ovat mukana eri yh- distyksissä ja mahdollisesti myös työnsä puolesta osallistuvat kotout- tamistoimenpiteisiin tai maahanmuuttoa koskevaan päätöksentekoon. Tämä voikin olla etu, koska se lisää tietoisuutta toimijoiden välillä. Yhdistyksillä nähtiin myös olevan potentiaalia toimia maahanmuut- tajien omien yhdistysten ”mentoreina”. Tätä potentiaalia tulisikin käyttää enemmän. Myös yhteistyömahdollisuuksia maahanmuuttajayhdistys- ten kanssa tulisi kartoittaa. Monet yhdistykset kokivat vaikeaksi löytää oikeita toimintatapoja koskien maahanmuuttajia ja heille järjestettävää ohjelmaa kotouttami- sen edistämiseksi. Muutama vastaaja toivoikin, että kunta voisi tarjota asiantuntija-apua ja vinkkejä aihepiiriin liittyen. Ja esimerkiksi jos yh- distysten toimintaa maahanmuuttajien kotouttamiseen liittyen halu- taan kehittää, tulisi sitä tukea rahallisesti. ”Minun mielestä kaupungin henkilökuntaa voisi tuoda enemmän julki tässä kokonaisuudessa. Esimerkiksi he voisivat aktiivisesti kertoa, miten heidän ammattitaitoaan voisi hyödyntää oman yhdistyksen toimintaa suunniteltaessa. Ovathan he kuitenkin ammattilaisia tällä saralla.” (Lieksa) Jotkin haastatellut yhdistysten edustajat nostivat esiin, että maahan- muuttajien kotouttamistoimia sysätään yhä useammin yhdistysten vastuulle, vaikka heillä ei ole tietoa tai osaamista aihepiiristä. Etenkin traumatisoitujen maahanmuuttajien kotouttamisen suhteen oltiin huolissaan. Tämän takia lopullinen vastuu kotouttamisesta haluttiin pitää kunnalla. ”Kiintiöpakolaiset ovat kaupungin järjestämä juttu, eli vastuu on kyllä heidän.” (Pudasjärvi) Seurakunnat maahanmuuttajien kotouttajina Osa kyselyn vastaajista ja haastatteluun osallistuneista henkilöistä oli sitä mieltä, että seurakunnillakin on rooli maahanmuuttajien kotout- tamisen kentässä huolimatta siitä, että moni maahanmuuttaja on eri uskontokunnan edustaja. Seurakunnan rooli rinnastettiin yhdistysten rooliin. Käytännön tasolla tämä tarkoitti sitä, että seurakunnat voisivat edistää yhteisöllisyyden rakentumista ja tutustuttaa maahanmuutta- jat suomalaisiin uskontoihin. Vastaajat kuitenkin painottivat, että seu- rakuntien vastaanottoalustan tulee olla kunnossa ja toiminnalle pitää olla suunnitelma. 98 Valtaosassa kuntia seurakunnat olivat aktiivisesti mukana kotoutta- mistoimissa. Jossain kunnassa evankelisluterilainen seurakunta oli vaikut- tava toimija, kun se toisessa kunnassa saattoi olla helluntaiseurakunta. ”Närpiössä seurakunta on järjestänyt tervetuliaistilaisuuksia, joissa tavoitteena on ollut sosiaalinen vuorovaikutus. Samalla seurakunta myös esitteli toimintaansa. Mielestäni juuri tällaista toimintaa voi harjoittaa huolimatta siitä, mitä uskontokuntaa kukakin edustaa. Joillekin ryhmille seurakunta voi tarjota diakonaalista toimintaa (esimerkiksi järjestää vapaaehtoistoiminnan kautta apua sitä tarvitseville). Seurakuntatalo voi myös toimia avointen ovien paikkana esimerkiksi maahanmuuttajanuorille (aikuisen läsnäolo). Uskon myös, että seurakunnalla voi olla oma roolinsa asenneilmapiiriin vaikuttajana painottamalla solidaarisuuden, huolenpidon ja avoimuuden ilmapiiriä.” (Närpiö) Vaikka seurakunnat olivat mukana kotouttamistyössä, moni kyselyn vastaaja tai haastateltu kuitenkin epäili, että uskontojen erot tekevät seurakuntien mukanaolon kotouttamisessa vaikeaksi. ”Minä näen, että tässä on tärkeä ottaa huomioon maahanmuuttajaryhmien omat periaatteet ja ryhmäkontrolli. Esimerkiksi meillä täällä Lieksassa se oli maahanmuuttajanuoren oma yhteisö, joka oli reagoinut negatiivisesti, kun eräs nuori oli osallistunut seurakunnan järjestämään toimintaan.” (Lieksa) Työnantajat maahanmuuttajien kotouttajina Vastaukset työnantajatahon roolista maahanmuuttajien kotouttami- sessa riippuivat siitä, keneltä asiaa tiedusteltiin. Työnantajan roolin kotouttamisessa odotettiin olevan erilainen sen perusteella, oliko ky- seessä esimerkiksi työperäinen maahanmuuttaja vai kiintiöpakolainen. Kyselyn ja useimpien haastatteluiden perusteella tärkein työnantajien panos maahanmuuttajien kotouttamisessa oli maahanmuuttajataus- taisten henkilöiden palkkaaminen tai työharjoittelupaikkojen tarjoami- nen. ”[Työnantajilla on] iso rooli, koska kun työpaikka löytyy, niin kielitaito löytyy. Se on kotoutumisen edellytys, sitten pystyy hakemaan vapaa-ajan harrastuksia. Kielitaito tulee työn kautta luontevasti, koska siellä (työpaikalla) on pakko puhua ja yrittää. Koiran hankkiminen voisi suomalaiselle olla se, että saa kontaktia naapureihinsa… Niin se vain on, että kun suomalaiset ei muuten puhu, miten siinä sitten kukaan harjoittaa kielitaitoaan.” (Punkalaidun) Valtaosa tutkimuksessa mukana olleista työnantajaedustajista ei näh- nyt ongelmaa siinä, että yritys työllistäisi maahanmuuttajia. Työpaik- koja haluttiin tarjota kaikille tasapuolisesti. Tärkeintä rekrytoinnissa vaikutti olevan hyvän ja sopivan tyypin löytäminen. 99 ”Meillä ei ole aktiivisesti pyritty maahanmuuttajien työllistämiseen. Se on enemminkin mennyt niin, että meillä on ollut työtä ja kunnan maahanmuuttajat taas ovat olleet työtä vailla. Näin ollen kysyntä ja tarjonta ovat kohdanneet…asiat ovat sattuneet kivasti natsaamaan yhteen. Näkisin, että asiat ovat edenneet luonnollisesti ja ovat siksi sujuneet hyvin. Meidän yritys ei voi tarjota harjoittelupaikkoja kaikille, koska olemme tuotannon yritys ja siellä se (harjoittelu) ei ole päivänselvä asia.” (Punkalaidun) Työn tarjoamisen lisäksi yritysten toivottiin olevan näkyvämpiä maa- hanmuuttajien suuntaan esimerkiksi esittelemällä aktiivisemmin yri- tystään ja työmahdollisuuksiaan. Myös evästystä ja kokemuksia maa- hanmuuttajien yritystoiminnan alkuun toivottiin tulevan suoraan alu- een yrittäjiltä. Työnantajan rooli työperäisen maahanmuuttajan kotouttamises- sa nähtiin merkittävänä, koska siinä työnantaja on maahanmuutta- jan ensimmäinen ja usein myös ainoa linkki työpaikan ulkopuoliseen maailmaan. Käytännön tasolla se ilmenee niin, että yritykset yleensä avustavat maahanmuuttajia heidän saavuttuaan maahan, joskus jopa ennen sitä (esimerkiksi lentolippujen hankkiminen, lasten päivähoito- paikkojen kartoittaminen). Työnantajat ovat tarjonneet myös kulttuu- rista orientaatiota (alueeseen, kuntaan ja suomalaiseen kulttuuriin pe- rehdyttäminen), minkä takia maahanmuuttajan joskus koettiin ”työl- listävän” työnantajaa työsuhteen alussa jonkin verran enemmän kuin paikallinen työntekijä. Saatujen kommenttien perusteella pian perus- asioiden järjestämisen jälkeen, ”maahanmuuttajataustainen työntekijä on työntekijä muiden joukossa”. (Närpiö) ”Työnantajien rooli on aika tärkeä; jos ottaa töihin, pitää miettiä laajemmin myös kotouttamista. Tiedottaminen on tärkeää, koska he (maahanmuuttajat) tarvitsevat enemmän tietoa… Tarvitaan tietoa muustakin kuin Honkajoesta, ympäristöstä ja maakunnasta, jotta alueeseen voi kotoutua.” (Honkajoki) ”Kyllä sen pitää olla tärkeä ja työnantajan tulee kantaa vastuunsa kokonaisvaltaisesti. Me ollaan autettu maahanmuuttajia kaikissa asioissa. Autot on kunnossa, asunnon etsimisessä on avustettu, yms. Maahanmuuttaja tarvitsee paljon enemmän tukea kuin normisuomalainen työntekijä, koska kaikki on uutta ja vierasta. Ihan nyt esimerkkinä, että auton katsastusasiat tulee selvittää alusta asti heille. Maan tavat pitää saada selville. Ja tämä selostaminen ei ole ollenkaan kurjaa, siitä saa itsekin niin paljon ja oppii asioita.” (Punkalaidun) 100 ”Yrityksemme on huolehtinut kokonaisille perheille asiat kuntoon kaikista käytännön asioista: lupa-asioista, koko perheen matkoista, kalustetusta asunnosta, päivähoitopaikoista, vaimon työpaikasta, taskurahoista, kielikursseista ym. Tämä on toki haasteellista mutta opettavaista, mutta kuuluu hyvän rekrytoinnin hintaan. Tämän lisäksi työnantaja tuntee vastuuta perheistä, jotka on rekrytoinut tänne, mutta tähän mennessä kaikki on mennyt hyvin. ” (Närpiö) ”On merkittävää, miten heidät (maahanmuuttajat) otetaan vastaan ja miten käydään läpi rakenteet. Muutamassa vuodessa osaavat samat asiat kuin suomalaiset, esimerkiksi oikeuksiaan osataan perätä. Meille tulee paljon tuttujen kautta töihin. Olemme auttaneet tarvittaessa pankkiasioissa yms.” (Honkajoki) Yrityksen ja kunnan välinen yhteistyö nostettiin kyselyissä ja haastatte- luissa useasti esille: työperäisiä maahanmuuttajia rekrytoivien työnan- tajien toivottiin pitävän palveluksessaan olevat maahanmuuttajat tie- toisina kunnan tapahtumista. Lisäksi tärkeänä nähtiin, että työnantaja antaisi maahanmuuttajataustaiselle työntekijälleen mahdollisuuden kielikoulutukseen ja suomalaisen yhteiskuntaan liittyviin aihepiireihin. Työnantajien toivottiin myös ohjaavan maahanmuuttajia harrastusten pariin. ”Työnantajien tulisi ohjata maahanmuuttajat kunnan palveluihin ja yhteyttää kuntaan. Jos ei itsellä ole mitään ylimääräistä annettavaa, niin heidän tulisi saada perheet mukaan lieksalaiseen järjestelmään. Se on kaikkien etu: työnantaja, kunta, perhe.” (Lieksa) Lähes kaikilla tätä tutkimusta varten haastatelluilla työnantajilla oli kokemusta maahanmuuttajan palkkaamisesta. Koska maahanmuutta- jien palkkaamiseen liittyy tiettyjä esteitä, ehdotti usea työnantaja, että myönteisiä ja kielteisiäkin kokemuksia tulisi jakaa työnantajien kesken. Tämä voisi vaikuttaa myönteisesti esimerkiksi ennakkoluuloihin. Maa- hanmuuttajia palkkaavat yritykset voisivat toimia esimerkkeinä muille. 7.2 Kotouttaminen eri sektorien välisenä yhteistyönä Kotouttamisen toteuttaminen kolmen sektorin välisenä yhteistyönä oli tiedostettu monessa tutkimuskunnassa. Yhteistyöhön suhtauduttiin myönteisesti, koska se mahdollistaa tehokkaan ja kokonaisvaltaisem- man toiminnan maahanmuuttotyössä. Kotouttaminen kolmen sekto- rin yhteistyönä oli ajankohtainen aihe etenkin kiintiöpakolaisia ja/tai 101 oleskeluluvan saaneita turvapaikanhakijoita vastaanottavissa tai vas- taanottaneissa kunnissa (Lieksa, Punkalaidun, Pudasjärvi, Närpiö). Edel- lä mainituissa kunnissa oli jo toteutettu erilaisia suunnitelmia yhteis- työn edistämiseksi. ”Nyt jo tällaista yhteistyötä on. Hanke on ollut tosi hyvä tässä. Ollaan oltu yhteydessä yhdistyksiin ja yrityksiin. Tämä meidän nykyinen hanke vaati omarahoitusosuuden. Moni yhdistys ja muutama yritys lähti rahallisesti hankkeeseen mukaan. Se on hieno asia!” (Punkalaidun) ”Strategiatyössä on jo ollut porukkaa mukana kaikilta sektoreilta. Toki yhdistyksistä ja yrityksistä voisi olla enemmänkin edustajia mukana. Näkisin, että entistä enemmän porukkaa tähän mukaan, juuri niin se menee, koska toiminnan pitää olla laajaa. Painotus kansalaistoiminnan puolelle entistä enemmän. Kunta voisi mahdollistaa joitain toimintoja esimerkiksi tarjoamalla puitteet. Meillä on ollut puhetta kohtaamispaikan järjestämisestä. On kuitenkin olemassa päätös siitä, että kaupunki ei järjestä mitään erikseen maahanmuuttajille, koska se tulee aiheuttamaan kiistoja. Näkisinkin, että tässä järjestöjen ja yhdistysten rooli voisi olla suuri…esimerkiksi nyt juuri jonkin avoimen tilan järjestäminen ajatellen kohtaamispaikkaa.” (Lieksa) Kyselyssä kunnan edustajilta tiedusteltiin heidän suhtautumistaan sii- hen, että yritykset, yhdistykset ja/tai seurakunnat osallistuisivat kun- nan kanssa maahanmuuttajien kotouttamiseen. Suhtautuminen oli varsin myönteistä (kuva 16) ja kaikki edellä mainitut tahot olisivat vas- taajien arvion mukaan yhtä mieluisia yhteistyötahoja kotouttamistyön toteuttamisessa. Haastattelut tukivat tätä näkökulmaa. Vaikka suhtautuminen kolmen sektorin yhteistyöhön oli positiivista, ei se kuitenkaan ole osoitus valmiudesta käytännön yhteistyöhön, sillä yhteistyö vaatii sitoutuneita ja asiasta innostuneita toimijoita. Haastat- teluissa selvisikin, että samat tahot ovat olleet kotouttamisessa muka- na jo pitkään. Uusia toimijoita on ollut vaikea aktivoida mukaan. 66 67 65 19 20 20 12 10 14 1 2 0 1 1 1 1 0 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Seurakunnat Yhdistykset Yritykset eriäin myönteises melko myönteises ei myönteises eikä kielteises melko kielteises eriäin kielteises en osaa sanoa Kuva 16. Suhtautuminen kotouttamisen toteuttamiseen yhteistyönä eri tahojen välillä/ kaikki vastaajat. 102 Lähes kaikki haastatellut painottivat, että yhteistyö ei toimi ilman että joku koordinoi sitä. Luonnollisena tahona nähtiin kunta. Kunnan rooli nousi entistä suuremmaksi etenkin kuntapaikkoja tarjoavissa kunnissa. Tätä perusteltiin muun muassa sillä, että ”kunta on ne [maahanmuuttajat] tänne pyytänyt”. ”Yhteistyö vaatii jotain hanketyylistä organisointia. Näkisin, että pitää olla tiukka organisaatio, joka kokoaa kaikki toimijat yhteen. Muuten kyllä kaikki voivat tehdä tahoillaan, mutta yleensä se tarkoittaa sitä, että tehdään irrallaan. Jollain pitää olla koordinaatiovastuu! Vastuu voi olla esimerkiksi kaupungilla, niin kuin nyt on. On syytä ottaa huomioon, että myös järjestöt toimivat pienillä resursseilla. Kukaan ei halua kokonaisuudesta vastuuta, mutta pieni siivu on varmasti kaikille ok.” (Pudasjärvi) Haastatellut arvioivat, että koordinoinnin lisäksi yhteistyö edellyttää tietoa ja yhteistä näkemystä aihepiiristä. Aihepiiristä tulisi aktiivisesti jakaa tietoa toimijoiden kesken. ”Ensinnäkin pitäisi tietää, mitä mikäkin taho jo tekee tällä hetkellä maahanmuuttajien hyväksi. Yhteistyöllä saadaan se voima toimintaan, näin näkisin tämän. Nyt kuulee sieltä täältä, että joku järjestää jotain, esimerkiksi maahanmuuttajailtoja. Mutta suurta yhteistä juttua ei ole.” (Lieksa) Kuntapaikkoja tarjoavissa kunnissa työnantajien mielenkiinto kotout- tamiseen yhdessä kunnan ja yhdistysten kanssa jäi epäselväksi. Tätä kuvaa käytännön tasolla se, että yrityksiä on ollut haasteellista saada mukaan kotouttamisen suunnitteluun yhdessä kunnan ja yhdistysten kanssa. Liekö syy sitten epäusko toimivuuteen, niin kuin eräs yrityksen edustaja asian ilmaisi: ”Jaa-ha… saavutetaankohan tällaisella yhteistyöllä kovinkaan paljon… suhtaudun vähän skeptisesti yhteistyökuvioon. Kaikilla kolmella sektorilla on talousongelmia, joten jos nämä kolme menee yhteen, niin mitä hyvää siitä muka voisi tulla…” (Punkalaidun) Kolmen sektorin yhteistyö oli monessa tutkimuskunnassa tavoitteena. Ensimmäinen askel maahanmuuton ja maahanmuuttajien kotoutta- mistoimenpiteiden kehittämisessä on ollut kunnan organisaation hal- lintokuntien välinen yhteistyö. Toisissa kunnissa yhteistyö on edennyt pidemmälle, kun alueen muita toimijoita (yhdistyksiä ja yrityksiä) on aktivoitu mukaan kotouttamistoimenpiteisiin. Monialaisen osaamisen yhdistämisellä on ennen kaikkea pyritty tehostamaan toimintoja mut- ta myös aikaansaamaan säästöjä kuntien ja muiden toimijoiden tiu- kentuneissa taloudellisissa tilanteissa. Kunnan ja yhdistysten välinen 103 yhteistyö korostui etenkin kiintiöpakolaisia vastaanottavissa kunnissa. Vastaavasti työperäisen maahanmuuton kunnissa kunta ja yritys olivat luonnollinen yhteistyöpari. Useassa haastattelussa peräänkuulutettiin myös kunnan roolia tien- näyttäjänä. Kuntien toivottiin toimivan esimerkkeinä maahanmuuttoa kohtaan kokonaisuudessaan, mutta etenkin työn tarjoamisen suhteen. ”Kun olisi edes yksi yritys, joka toimisi päänavaajana. Sen jälkeen pitäisi järjestää yhteisiä tilaisuuksia yrittäjille, joiden tarkoituksena olisi se, että pyrittäisiin madaltamaan kynnystä muidenkin yrittäjien kohdalla. Ja kyllä minun mielestä kaupunki työnantajana voisi toimia tässä esimerkkinä. Nyt eivät taida työllistää yhtään maahanmuuttajaa…” (Lieksa) Monessa kunnassa yhteistyötä on tehty jo pidemmän aikaa erilaisissa kokoonpanoissa. On läksyparkkeja, kansainvälisiä iltoja ja kulttuurita- pahtumia. Yhden mahdollisuuden yhteistyön kartoittamiselle tarjoa- vat erilaiset hankkeet. Esimerkiksi Närpiössä on toteutettu yhteistyötä usean eri tahon kesken Osallisena Suomessa/K5 -hankkeen puitteissa. Hankkeen tavoitteena on ollut suunnitella ja toteuttaa virtuaalinen op- pimisympäristö, jossa maahanmuuttajat voivat opiskella kieltä ja yh- teiskuntatietoja. Oppimisympäristön sisällön suunnittelussa on otettu huomioon työnantajien näkökulma. Myös yhdistyksillä on ollut oman roolinsa, kun ne ovat tuottaneet materiaalia omasta toiminnastaan, jota on käsitelty osana kurssien sisältöä. Tämän tyylisellä monialaisella yhteistyöllä voidaan tehokkaasti vastata alueiden todellisiin tarpeisiin. Pelkästään jo kielikoulutuksen saralla on olemassa erilaisia yhteistyö- aihioita, joita maaseutukunnissa tulisi pohtia tehokkaan kielikoulutus- tarjonnan mahdollistamiseksi. Lähtökohdat kolmen sektorin yhteistyöhön maaseudulla voivat olla hyvät, mikä johtuu maaseutua leimaavasta yhteisöllisyydestä. 104 8. Yhteenveto ja johtopäätökset Maahanmuutto on melko tuore ilmiö Suomessa. Viimeisen kahdenkym- menen vuoden aikana ulkomaan kansalaisten osuus väestöstä on kas- vanut 0,5 prosentista lähes neljään prosenttiin. Maahanmuuttaja-käsite pitää sisällään eri syistä Suomeen tulleita henkilöitä. Maahanmuuttajia ei siis voi käsitellä yhtenä homogeenisena ryhmänä, jossa kaikilla olisi samanlaiset tarpeet, odotukset tai mahdollisuudet. Tämä tutkimus ym- märsi maahanmuuttajiksi työn, perhesiteiden, turvapaikanhakijana tai pakolaisena maahan tulleet henkilöt. Tutkimus kohdistui kahdeksaan maaseutukuntaan. Tutkimuksessa pyrittiin löytämään selittäviä tekijöitä sille, miksi tutkimuskunnat eroavat toisistaan maahanmuuton suhteen huomat- tavasti. Toisena kantavana teemana oli tarkastella maahanmuuttajien kotouttamisprosessia, ja sitä miten maahanmuuttajien oletetaan ko- toutuvan maaseudulle. Tutkimusaineisto koottiin kyselyiden ja haas- tatteluiden avulla kuntien viranhaltijoilta ja päätöksentekijöiltä sekä yhdistyksiltä ja työnantajilta. Tulokset heijastavat kantaväestön näke- myksiä maaseudun ja maahanmuuttajien välisestä suhteesta. Maahan- muuttajien näkökulmaa ei huomioitu. Tutkimuksen kahdeksan kuntaa Tutkimuksen kohteena oli kahdeksan maaseutukuntaa, joissa maahan- muuttajien määrä ja osuus väestöstä vaihteli 0,7 ja 8,1 prosentin välillä. Tutkimuskunnilla – Honkajoella, Kuhmolla, Lieksalla, Närpiöllä, Pudas- järvellä, Punkalaitumella, Virolahdella ja Ähtärillä – oli yhtäläisyyksiä, mutta myös eroavaisuuksia. Maahanmuuton osalta erot liittyivät maa- hanmuuttajien määriin, maahantulon syihin sekä kuntien kokemuksiin kotouttamistoimien järjestämisestä. Vastaanottamisen kulttuuria oli olemassa jokaisessa kunnassa, mutta eri intensiteetillä. Joillain kun- nilla oli kokemusta kuntapaikkojen tarjoamisesta kiintiöpakolaisille ja oleskeluluvan saaneille turvapaikanhakijoille. Toisissa kunnissa maa- hanmuuttajat edustivat lähinnä avioliiton kautta saapuneita yksittäisiä tulijoita. Joissakin kunnissa maahanmuuttajat olivat työperäisiä maa- hanmuuttajia, joille syy maahantuloon oli työ. Näin monitaustaisesta joukosta, jossa maahantulon syy perustui esimerkiksi turvallisuuden hakemiseen, työhön tai rakkauteen, ei voida muodostaa yhtä yleistä maahanmuuttajien ja maaseudun välistä vuorovaikutusta selittävää yhtälöä. Kaikille tulijoille yhteinen tekijä on kuitenkin kotoutuminen. Kunnat profiloituivat maahanmuuton suhteen eri tavoin. Tutkimuk- sen tekohetkellä (2012–2013) Närpiö ja Honkajoki erottuivat joukosta työperäisen maahanmuuton kuntina. Osaavaa työvoimaa ei ole saatu omalta alueelta, joten sitä on rekrytoitu ulkomailta. Pudasjärvellä ja Punkalaitumella maahanmuutto puolestaan nähtiin elinvoimatekijä- 105 nä. Käytännön tasolla tällä tarkoitettiin sitä, että kyseiset kunnat tar- josivat aktiivisesti kuntapaikkoja kiintiöpakolaisille ja/tai oleskeluluvan saaneille turvapaikanhakijoille. Lieksa on viimeiset vuodet profiloitunut oleskeluluvan saaneiden turvapaikanhakijoiden omaehtoisen kuntaan muuton kohteena. Valtaosa Virolahden maahanmuuttajista ovat saapu- neet kuntaan perhesiteiden kautta tai paluumuuttajina. Ähtärin maa- hanmuuttajaväestö on vielä hyvin pieni. Tutkimuksen tuloksissa oli varsin paljon kuntakohtaisia eroja, joita selittävät lähinnä maahantulon syyt. Asenteet maahanmuuttoon Asenteet maahanmuuttoa kohtaan maaseudulla ovat keskimäärin myönteiset, sillä puolet kyselyn vastaajista arvioi asenneilmapiirin maahanmuuttajia kohtaan maaseutukunnassaan myönteiseksi. Nel- jäsosa vastaajista piti ilmapiiriä kielteisenä. Kuntakohtaisia eroja ilma- piirin suhteen voidaan selittää ainakin joiltain osin maahanmuuton syillä. Yleisesti tarkastellen turvapaikanhakijoihin ja kiintiöpakolaisiin suhtauduttiin epäilevimmin ja heidän olemassaolonsa nähtiin lähinnä kuntien resursseja rasittavana tekijänä. Näin oli etenkin Lieksassa ja Pudasjärvellä. Poikkeuksiakin oli. Punkalaitumella asenteet maahan- muuttoon olivat myönteisiä, vaikka se on kuntapaikkoja tarjoava kunta. Avioliiton kautta saapuneisiin maahanmuuttajiin suhtautuminen oli jossain määrin hyväksyvämpää, sillä maahanmuuttajan odotettiin au- tomaattisesti integroituvan kuntaan puolison verkostojen kautta. Työ- peräisiin maahanmuuttajiin suhtautuminen oli selkeästi myönteisintä. Tämä johtui oletettavasti siitä, että suomalaiseen työmoraaliin liittyvät asenteet ovat jyrkkiä. Yksittäisten henkilöiden hyötyjä arvioidaan usein työnteon ja ahkeruuden kautta: ”jos ne tulevat tänne tekemään töitä, terve- tuloa”. Merkillepantavaa oli myös se, että vastaajien oma suhtautumi- nen maahanmuuttoon oli myönteisempää, kuin mitä arveltiin muiden suhtautumisen olevan. Valtaosa maahanmuuttajista on asettunut asumaan kaupunkeihin (eteläiseen Suomeen). Maahanmuuttajia asuu kuitenkin myös maa- seudulla. Vaikka yli puolet kyselyn vastaajista piti maahanmuuttajien määrää maaseudulla suurena, määrän lisääntymiseen suhtauduttiin keskimäärin melko myönteisesti. Lähes puolet oli sitä mieltä, että maa- hanmuuttajien määrän lisääntyminen on toivottu ilmiö. Määrän lisään- tymisessä painotettiin kuitenkin sitä, että se tulisi tapahtua hallitusti. Vain joka kymmenes vastusti määrän lisääntymistä. Positiivisimmin maahanmuuttajien määrän lisääntymiseen suhtauduttiin Kuhmossa ja Ähtärissä, joissa maahanmuuttajien määrää pidettiin pienenä. Vas- taavasti kunnat, joissa maahanmuuttajien määrää pidettiin suurena, maahanmuuttajien määrän lisääntymiseen suhtauduttiin jonkin ver- ran maltillisemmin. Maahanmuuttajista saatavaa hyötyaspektia tarkasteltiin lähinnä työpanoksen näkökulmasta – maahanmuuttaja koettiin sitä arvok- 106 kaammaksi, mitä enemmän hän oli sidoksissa työelämään. Kaikkien tulijoiden valmiusaste työelämään ei kielitaidon tai ammattitaidon puuttuessa ole kuitenkaan riittävä heti, vaan vie vuosia ennen kuin kie- litaito ja koulutus on hankittu. Tämä kuvastaa sitä, että joissain tapauk- sissa kantaväestön odotukset maahanmuuttajia kohtaan olivat korke- at. Odotukset eivät vastanneet todellisuutta, sillä maahanmuuttajat muodostavat heterogeenisen ryhmän, joka pitää sisällään eritaustaisia henkilöitä aina luku- ja kirjoitustaidottomista korkeasti koulutettuihin saakka. Maaseutua pidettiin hyvänä paikkana maahanmuuttajalle, koska se muodosti kompaktin fyysisen tilan, jossa sijainnit on helppo omaksua. Myös maaseudun yhteisöllisestä ilmapiiristä uskottiin olevan hyötyä maahanmuuttajan kotoutumista silmällä pitäen. Maaseudun tarjoamat mahdollisuudet maahanmuuttajille nähtiin kuitenkin rajallisina. Tällä tarkoitettiin palvelutarjontaa, työpaikkoja ja koulutusmahdollisuuksia. Maahanmuuttajat ja työ Maahanmuuttajaväestö on keskimäärin nuorempaa kuin kantaväestö. Kuitenkin maahanmuuttajien työttömyys on yleisempää kuin kantavä- estöllä. Maahanmuuttajien työllistymiseen siis liittyy haasteita. Haas- teet liitetään yleensä maahanmuuttajan puutteelliseen kielitaitoon tai koulutuksen ja/tai työkokemuksen puutteeseen. Työllistymisen ongel- mia voi toisaalta selittää työnantajien epävarmuus maahanmuuttajan palkkaamiseen liittyen, varsinkin jos aikaisempia kokemuksia maahan- muuttajan työllistämisestä ei ole. Haastatteluiden perusteella kävi ilmi, että maahanmuuttajien nähdään olevan motivoituneita tekemään töi- tä, jos heille annettaisiin siihen mahdollisuus. Lähtökohtina työllistymiselle olivat yleinen taloudellinen tilanne ja yritysten työvoiman tarve. Työnantajahaastatteluissa nousi esille työn- antajien varsin myönteinen asenne maahanmuuttajien palkkaamiseen. Lähes kaikilla haastatelluilla työnantajilla oli kokemusta maahanmuut- tajien palkkaamisesta. Moni työnantaja kertoi, että työntekijän alkupe- rällä ei niinkään ole väliä, koska tavoitteena on aina löytää hyvä ja osaava tyyppi. Työllistymisen arveltiin olevan vaikeinta oleskeluluvan saaneille turvapaikanhakijoille ja kiintiöpakolaisille. Tilanteen uskottiin olevan valoisampi työperäisille maahanmuuttajille, jotka ovat saapuneet maa- han juuri työpaikan takia. Avioliiton kautta saapuneiden työllistymisti- lanteen arvioitiin olevan hyvä puolison verkostojen takia. Maahanmuuttajien työllistyminen on vaikeaa. Kuitenkin samaan ai- kaan jotkin maaseutukunnat tarvitsevat työntekijöitä. Tarvetta työvoi- malle on etenkin sosiaali- ja terveysalalla, joka on Suomen suurin pois- tuma-ala työvoiman eläköitymisen vuoksi. Alalla toimiminen kuitenkin edellyttää kielitaitoa ja koulutusta. Myös moni perinteinen maaseudun elinkeino on teknistynyt ja vaatii kielitaitoa, koulutusta tai erityisosaa- mista, jotta tehtävässä voi suoriutua. Maaseutu tarjoaa kuitenkin joita- kin sisääntulotyöpaikkoja, joissa erityisosaamista ei vaadita ja kielitaito 107 ei ole välttämättömyys. Sisääntulotyöpaikat tarjoavat osalle maahan- muuttajista paikan oppia kielen ja integroitua yhteiskuntaan. Ne ovat tärkeitä taitoja työmahdollisuuksien löytämisen kannalta tulevaisuu- dessa. Tutkimuksen kohteena olevissa kahdeksassa kunnassa moni maa- hanmuuttaja oli työllistynyt alkutuotannon tai teollisuuden aloille. Kunnasta riippuen myös kaupan ja palveluiden alat työllistivät maa- hanmuuttajia. Suurin työvoiman tarve vaikutti olevan sosiaali- ja terve- ysalalla. Tämän lisäksi tietyistä erityisosaajista oli ja voidaan ennakoida tulevan pulaa lähivuosina. Maahanmuuttajien kotoutuminen maaseudulla Mahdollisuudet maahanmuuttajien kotoutumiseen maaseudulla näh- tiin melko hyviksi kuntien kompaktin rakenteen ja yhteisöllisen ilma- piirin takia. Tilastot kuitenkin kertovat, että moni maahanmuuttaja asettuu asumaan kaupunkiin. Syitä on monia, mutta yleisimmät tekijät ovat paremmat työ- ja koulutusmahdollisuudet tai oman kulttuurin yh- teisö kaupungissa. Kiintiöpakolaisten ja oleskeluluvan saaneiden turvapaikanhakijoihin kohdalla pohdittiin, onko maaseutukunta heille läpikulkupaikka, jossa opitaan suomalainen arki ja kieli. Tähän liitettiin usein huoli maahan- muuttajan kotoutumistoimien aiheuttamasta paineesta kunnan pal- velurakenteeseen. Joskus lähtö voi olla välttämättömyys koulutuksen kannalta. Tosiasia kun kuitenkin on, että pienissä maaseutukunnissa ei ole samanlaisia koulutusmahdollisuuksia tarjolla kuin kaupungissa. Kotoutumista edesauttavat kielitaito, tieto yhteiskunnasta ja kult- tuurista sekä työllistymis- ja koulutusmahdollisuudet. Maahanmuutta- jalla itsellään täytyy myös olla motivaatio ja halu kotoutua. Työ, har- rastukset ja ystävät tarjoavat maahanmuuttajille luonnollisen tilanteen oppia kieltä ja rakentaa omaa sosiaalista verkostoaan, mikä puolestaan edistää maahanmuuttajan kotoutumista alueelle. Työpaikan löytä- minen onkin tärkeä ominaisuus, jos maahanmuuttaja halutaan pitää maaseudulla. Kielitaito puolestaan edistää maahanmuuttajan työllisty- mistä. Kielitaidon merkitys korostuukin yhtälössä merkittävästi, joten kielikoulutuksen saavutettavuuteen maaseutukunnissa tulisi kiinnittää huomiota. Maahanmuuttajien kotouttaminen maaseudulle – kolmen sektorin roolit Kotouttamistoimenpiteistä puhuttaessa on olennaista huomioida maa- hanmuuttajaryhmien heterogeenisuus ja se, että myös maahanmuutta- jaryhmät pitävät sisällään erilaisia yksilöitä. Kiintiöpakolaiset tarvitse- vat erilaisia kotouttamistoimenpiteitä kuin työperäiset maahanmuutta- jat, ja työperäiset maahanmuuttajat erilaisia toimenpiteitä kuin aviolii- ton kautta saapuneet maahanmuuttajat. Jokaisella maahanmuuttajalla on yksilöinä erilaiset lähtökohdat kielen oppimiseen, työn löytämiseen ja verkostojen luomiseen. 108 Tutkimuskuntien resurssit olivat rajalliset. Kotouttamisen näkökul- masta haaste piilee siinä, että peruspalvelurakennetta tulisi kehittää maahanmuuttajat huomioiden, mutta kuitenkin kustannuksia lisää- mättä. Kaikissa kahdeksassa tutkimuskunnassa oli kokemusta maa- hanmuuttajista, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Yhteinen piirre kaikilla oli, että kunnan toimijat olivat sitoutuneita maahanmuuttoon ja uusiin tulijoihin. Peruspalvelut haluttiin taata kaikille. Maahanmuut- tajien osalta tämä onnistui yleensä niin, että maahanmuuttaja integroi- tiin voimassa olevaan järjestelmään ja palvelut räätälöitiin yksittäisille maahanmuuttajille joustavasti. Kuntien pieni koko mahdollisti jouston, jos maahanmuutto tapahtui hallitusti. Kuntapaikkojen tarjoaminen mahdollisti kuntia varautumaan maahanmuuttajamäärän lisääntymi- seen ennakoivasti. Toisin kuin esimerkiksi työperäisessä maahanmuu- tossa, kunta ei välttämättä ole tietoinen uusista tulijoista, jos yritys ei ollut tiedottanut siitä kunnalle. Myös maahanmuuttajien omaehtoinen muutto aiheuttaa painetta palvelurakenteeseen. Kaikissa tutkimuksen kohteena olevissa kunnissa maahanmuuttoon oli paneuduttu jossain määrin, ja joissain se oli nostettu tärkeäksi kehit- tämiskohteeksi. Joissain tapauksissa myös kolmatta sektoria (järjestöt, yhdistykset) oli aktivoitu osallistumaan kotouttamistoimiin. Kotoutumiseen osallistuvat tahot Kunnan rooli maahanmuutossa on tärkeä – toisaalta se tekee päätökset vastaanotettavista kiintiöpakolaisista, toisaalta sillä on rooli kokonais- kuvan hallinnassa ja uusien toimintatapojen kehittämisessä. Kunnan hallintokuntien välinen yhteistyö on olennaista, jotta palveluita voi- daan kehittää ilman lisäresursseja, joita kunnilla ei ole. Lisäksi kunta voi edesauttaa monialaisen yhteistyön syntymistä yhteistyössä mui- den sektorien (yhdistykset ja yritykset) kanssa. Kunnan rooli yhteistyön koordinoijana on siis perusteltua. Yhdistyksillä nähtiin olevan potentiaalia integroida maahanmuutta- jat suomalaiseen yhteiskuntaan. Yhdistysten merkitys kotouttamisessa koettiin tärkeänä kunnan toimintoja täydentävänä osasena maaseudul- la. Koska yhdistyksillä on pienet resurssit ja toiminta pyörii yleensä va- paaehtoisten voimin, tulisi tämä pitää mielessä. Kannustin yhdistysten näkökulmasta lienee se, että ne tarvitsevat uusia toimijoita ja jäseniä, ja maahanmuuttajat puolestaan tarvitsevat kontakteja kantaväestöön – tilanne on siis molempia osapuolia hyödyttävä. Jokaisessa tutkimuskunnassa toimi vähintään yksi yhdistys, jonka toiminta oli suunnattu maahanmuuttajien kotouttamiseen. Moni yh- distys koki kotouttamiseen osallistumisen olevan henkilöresursseja ja motivaatiota vaativaa työtä, jolloin toimintoja ei suunnattu maa- hanmuuttajille tai maahanmuuttajia ei haluttu mukaan yhdistyksen perustoimintaan. Toisaalta syynä saattoi olla se, että yhdistys ei kek- sinyt toimintatapoja tai sillä ei ollut osaamista aihepiiristä. Tämän ta- kia yhdistysten pyrkimyksiä tulisi kannustaa sekä taloudellisesti että 109 myös muilla tavoin, esimerkiksi jakamalla asiantuntemusta ja ideoita mahdolliseksi toiminnaksi. Toisin sanoen, jos yhdistyksiltä odotetaan palveluksia, niitä pitää myös tukea. Yhdistykset voivat olla maahan- muuttajille tarjottavien julkisten palvelujen tuottajia. Tällöin kunta voi esimerkiksi ostaa yhdistyksiltä palveluksia. Hankemaailmassa on tar- jolla useita rahoituslähteitä maahanmuuttajiin ja maahanmuuttajien kotouttamiseen liittyen. Se, missä määrin maaseudun yhdistykset niitä käyttivät, jäi tutkimusaineiston perusteella epäselväksi. Yhtenä ratkaisuna yhdistysten aktivoimiseen kotouttamistoimen- piteissä nähtiin myös yhdistysten välinen yhteistyö paikallisella tai alueellisella tasolla. Huomiota kiinnitettiin myös siihen, että toimenpi- teiden ei välttämättä tarvitse olla erityisiä, maahanmuuttajia voidaan ottaa mukaan yhdistyksen perustoimintaan ja sitä kautta tarjota heille sidoksia suomalaiseen yhteiskuntaan. Yritysten rooli maahanmuuttajien kotouttamisessa nähtiin ennen kaikkea työn tarjoajana. Moni vastaaja toivoi yritysten tarjoavan maa- hanmuuttajille työtä tai työharjoittelupaikkoja, mikä edistäisi maahan- muuttajien kotoutumista alueelle. Yritykset työn tarjoajina korostui etenkin kiintiöpakolaisten ja oleskeluluvan saaneiden turvapaikanha- kijoiden kotoutumisessa. Työperäisen maahanmuuton tapauksissa yri- tysten rooli maahanmuuttajien kotouttamisessa oli konkreettisempi: työnantaja oli työntekijälle usein ensimmäinen linkki suomalaiseen yh- teiskuntaan. Näissä tapauksissa yritys oli opastanut työntekijöitä työn sisällön ohella myös arjen askareissa. Kotouttamisessa ei voi unohtaa kuntalaisia, koska myös heillä on mahdollisuus osallistua arjessa, työpaikoilla ja koulussa maahanmuut- tajan kotouttamiseen. Aito vuorovaikutus lisää ymmärrystä osapuolten kesken. Kokonaisvaltainen kotouttamistyö edistää kaksisuuntaista ko- toutumista, eli maahanmuuttajien ja kantaväestön suhteiden syvene- mistä. Kyse on siis kokonaisuudesta – ei pelkästään kunnan, yhdistys- ten ja yritysten huolenaiheesta. Kunnat, yhdistykset ja yritykset ovat niitä tahoja, jotka luovat luonnollisia tilanteita maahanmuuttajan ja kantaväestön vuorovaikutukselle. Aidot vuorovaikutustilanteet synty- vät ihmisten kesken. Kolmen sektorin yhteistyö maahanmuuttajan kotouttamisessa Päätoimijat kotouttamisen yhtälössä ovat kunta, yhdistykset ja yrityk- set/työnantajat. Toimijoista voidaan piirtää erilaisia yhteistyökuvioita riippuen siitä, mistä kunnasta on milloinkin kyse ja mitkä maahan- muuttajaryhmät ovat siellä edustettuina. Yhteistyöllä on monia etuja, kuten päällekkäisten toimintojen poistaminen, monialaisen yhteistyön tuomat edut sekä jopa taloudelliset säästöt. Suunnitelmallisuus ja asi- oiden auki kirjoittaminen auttavat näkemään mahdolliset puutteet tai aukot kuntien palvelurakenteissa. Kolmen sektorin välinen yhteistyö maahanmuuttajien kotouttami- sessa on tällä hetkellä tavoitteena joissain tutkimuskunnista. Yhteis- 110 työmahdollisuuksia on kartoitettu kutsumalla mukaan toimijoita eri tahoilta, kunnan edustajia, yhdistyksiä ja yrityksiä. Kaikista kolmesta tahosta yritysten osallistuminen on osoittautunut selkeästi haasteel- lisimmaksi. Maahanmuuttostrategioita ja/tai kotouttamisohjelmia on laadittu tällaisilla kokoonpanoilla esimerkiksi Lieksassa, Punkalaitu- mella ja Pudasjärvellä. Kaikkia näitä kuntia yhdistää niiden profiloitu- minen kiintiöpakolaisia ja/tai oleskeluluvan saaneita turvapaikanha- kijoita vastaanottavina kuntina. Närpiö toimii kotouttamisen suhteen edelläkävijänä. Huomionarvoista on, että senkin maahanmuutto on ai- koinaan alkanut pakolaisten vastaanotolla. Kaikkien kolmen tahon osallistuminen suunnitteluun on tärkeää, sillä jos pohditaan esimerkiksi maahanmuuttajien työllistymistä, myös työnantajaedustajia tulisi olla edustettuina. Myös maahanmuuttajien näkökulma on perusteltua ottaa huomioon tukemaan viranhaltijata- hon tekemiä päätöksiä. Pohdintaa tulevaisuudesta On todennäköistä, että maahanmuuttajien määrä maaseutukunnissa tulee kasvamaan kaikissa maahanmuuttajaryhmissä. Kuntien maa- hanmuuttostrategioissa painotetaan yleensä sitä, että maahanmuuton tulee olla monipuolista. Tällä tarkoitetaan ryhmien heterogeenisuutta. Käytännön tasolla tämä tarkoittaa, että kuntien palvelurakenteiden tulee olla valmiita kaikenlaisille tulijoille. Tämän lisäksi tulee ottaa huomioon, että toimenpiteiden pitää olla myös sosiaalisesti ja talou- dellisesti järkeviä kuntien kiristyvissä taloudellisissa tilanteissa. Vaikka kotoutumista edesauttavat kaikilla maahanmuuttajilla samat tekijät (esimerkiksi kieli, työ ja sosiaaliset verkostot) ei ole olemassa yhtä toi- mivaa mallia maahanmuuttajien kotouttamiseksi. Vaikka kunnat ovat erilaisia, ne voivat oppia toisiltaan paljon. Valta- kunnalliset ja alueelliset hankkeet maahanmuuttoon liittyen ovat tär- keitä areenoita tiedon ja hyvien käytäntöjen jakamiselle. Kunnat voivat hyödyntää kokemusperäistä tietoa omassa toiminnassaan. Suomessa on useita maaseutukuntia, joilla on historiaa maahanmuuttajien ko- touttamisesta. Tarjolla siis on esimerkkejä, eikä mallia tarvitse välttä- mättä ottaa kaupungeista. Tässä tilanteessa olisikin erityisen tärkeää, että kunnat, joissa on vähän maahanmuuttajia ja jotka suunnittelevat maahanmuuttajien määrän aktiivista lisäämistä, ottavat huomioon ne kokemukset, onnistumiset ja epäonnistumiset kunnista, joissa maa- hanmuuttajia on jo vastaanotettu. Maahanmuuttoa tulee tarkastella eri maahanmuuttajaryhmistä ja yksilöistä käsin. Kielen oppiminen on kotoutumisen lähtökohta. Kieli- taito on tärkeä valttikortti myös tulevaisuuden kannalta, koska tarvit- taessa se mahdollistaa uudelleen kouluttautumisen ja työmahdollisuu- det myöhemmässä elämänvaiheessa, vaikka toimeentulo tällä hetkellä olisikin turvattu. Kielenopetuksen merkitystä ei voida siis vähätellä. Se nousi myös tässä tutkimuksessa vahvasti esiin. Kielikoulutuksen saata- 111 vuus maaseudulla tulisi siis turvata. Kuntien kiristyvissä taloudellisissa tilanteissa tulisikin pohtia mahdollisia uusia toiminnan muotoja, joita voisi toteuttaa yhteistyössä alueen eri toimijoiden kesken. Kielikurssin suunnittelu yhdessä kunnan, koulutuksen tarjoajan, työnantajien ja maahanmuuttajien kesken on osoitus elinvoimaisuudesta ja yhteisölli- sestä asenteesta maaseudulla. Myös pääsy toiminnan rahoituslähteisiin voi laajentua sillä perusteella, mitkä toimijat ovat mukana. Ajatuksia jatkotutkimukseksi Tämän tutkimuksen tärkeimpänä huomiona on se, että ei voida raken- taa yhtä ainoaa ratkaisumallia kolmen sektorin välisestä yhteistyös- tä maahanmuuttajan kotouttamisessa. Sen tekee haasteelliseksi sekä maahanmuuttajaryhmien että kuntien erilaisuus. Peruslähtökohdat kotoutumiselle ovat kuitenkin samat: kieli, työ ja sitoutuminen. Koska tämän tutkimuksen aineisto heijastaa ainoastaan kantaväestön näkö- kulmia, perusteltuna jatkotutkimuksen aiheena on maaseudun ja maa- hanmuuttajan välisen vuorovaikutuksen tutkiminen maahanmuuttaji- en näkökulmasta. Aihepiiri on järkevä rajata maahanmuuttajaryhmit- täin, mikä mahdollistaa syvällisemmän tutkimisen. Toinen jatkotutkimuksen aihe liittyy maahanmuuttajien kotoutumi- seen maaseudulla. Pitkittäistutkimuksen avulla olisi mahdollisuus tuot- taa huomattavasti nykyistä yksityiskohtaisempaa tietoa maahanmuut- tajien kotouttamisprosessista maaseudulla, maaseudulle jäämisen ja sieltä lähtemisen syistä sekä mahdollisesti myös vertailla kaupunkien ja maaseudun eroja ja yhtäläisyyksiä maahanmuuton kohdealueina. 112 Lähteet Bothnia Integration – Monikulttuurisuus voimavarana (2012). Viitattu 31.08.2012. Saatavilla: http://www.bothniaintegration.fi/pages/projektis- ta.php?lang=FI. Carlzén Katarina (2012). Vad är den regionala överenskommelsen i sammarbe- tet för integration i Skåne –processen – åtgärder och resultat. Semina- rium ”Från invandrare till kommuninvånare” 17.04.2012, Vaasan yliopisto, Vaasa. D’Amuri Francesco & G. Peri (2010). Immigration and productive tasks: Can im- migrant workers benefit native workers?. Viitattu 05.10.2012. Saatavilla: http://www.voxeu.org/article/how-immigration-can-benefit-native-wor- kers. Ekola Terhi (2012). Kielivaatimuksiin helpotusta. Pohjalainen 30.08.2012. Ely-keskusten maahanmuuttoyhdyshenkilöt (2012). ELY-keskus. Viitattu 28.02.2012. Saatavilla: https://www10.poliisi.fi/intermin/images.nsf/files /14252737182DA4C3C225782D002E8A65/$file/ELYt%20maahnmuuttoyh- dyshenkilot%203.2.2011.pdf. Espanjalaisten sairaanhoitajien rekrytointi Vaasaan – tiedote 17.10.2012. Viitat- tu 01.02.2013. Saatavilla: http://www.bothniawork.fi/pages/posts/espan- jalaisten-sairaanhoitajien-tulo-vaasaan---tiedote-17.10.2012-26.php. Faehnie Maija, J. Jokinen, A. Karlin & J. Lyytimäki (2010). Kaupunkiluonto ja mo- nikulttuurisuus – maahanmuuttajat luontoalueiden kokijoina ja käyttäji- nä. Suomen ympäristö 1/2010. Helsinki: Suomen ympäristökeskus. Forsander Annika (2001). Työvoiman tarve ja maahanmuuttopolittiika – onko maahanmuuttajien osaaminen vastaus työvoiman kysyntään? Teokses- sa: Marja-Liisa Trux (toim.) Aukeavat ovet - Kulttuurien moninaisuus Suomen elinkeinoelämässä. Helsinki: WSOY. 143-202. Viitattu 01.10.2012. Saatavilla: http://www.hel.fi/wps/wcm/connect/1e04c3004a154160927cf 6b546fc4d01/Tyvoiman+tarve+ja+maahanmuuttopolitiikka+Forsander+ teoksessa+Trux.pdf?MOD=AJPERES&CACHEID=1e04c3004a154160927cf6 b546fc4d01. Gullmets Johan (2011). Närpiö onnistunut kotouttamisessa. Netti-Palkkatyöläi- nen 4/2011. Haapa-hanke tukee kiintiöpakolaisia vastaanottavia kuntia (2012). Viitattu 01.11.2012. Saatavilla: http://www.tem.fi/index.phtml?s=4731. Havula Jorma (2012). Fjirman hommissa. Sunnuntaisuomalainen 23.09.2012. Heikkilä Elli (2012). Maahanmuuttajien alueellinen sijoittuminen ja maaseu- tualueiden rooli. Teoksessa: Yhteisöllisyydellä hyvinvointia ja palveluja maaseudulle. (toim.) Mari Kattilakoski, A. Kilpeläinen, P. Peltomäki. Maa- seutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisu 1/2012. Holopainen Kimmo (2010). Punkkiksessa on potkua. Suomen Punaisen Ristin jä- senlehti - Avun maailma, 3/2010, 28–33. Ivars Lilian (2011a) Närpes modell – ett exempel på lyckad integration. Ppt-esi- tys: Kympit – Kymenlaakson maahanmuuttajien paremman integraation tueksi. Ivars Lilian (2011b). Närpiö onnistunut maahanmuuttajien kotouttamisessa. Teoksessa: Hyvinvointikatsaus 2/2011. 55. Jaakkola Magdalena (2005). Suomalaisten suhtautuminen maahanmuuttajiin vuosina 1987–2003. Työministeriö: Helsinki. Viitattu 05.06.2012. Saatavil- la: http://www.mol.fi/mol/fi/99_pdf/fi/06_tyoministerio/06_julkaisut/06_ tutkimus/tpt286.pdf Joronen Tuula (2012). Maahanmuuttajien yrittäjyys Suomessa. Helsingin kau- pungin tietokeskus. 2/2012. Edita Prima Oy: Helsinki. 113 Kiintiöpakolaiset (2012). Maahanmuuttovirasto. Viitattu 01.04.2012. Saatavilla: http://www.migri.fi/turvapaikka_suomesta/kiintiopakolaiset. Koivuniemi Sari (toim.) (2012). Maahanmuuttajataustainen koulutettu hoito- henkilöstä sosiaali- ja terveydenhuollon työyhteisöissä. Tehyn julkaisu- sarja B:1/2012. Kokko Karoliina (2002). Maahanmuuttajien Suomen sisäinen muuttoliike. Jul- kaisematon. Turun yliopiston maantieteen laitos. Korhonen Sirpa & J. Ponnikas (2013). Maahanmuuttajat voimavarana – Juuret ja Siivet -hankkeen loppuarviointi. University of Oulu, REDEC Kajaani, Wor- king Papers 78. Kotouttamisen tärkeimmät toimijat (2012). Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 17.04.2012. Saatavilla: http://www.tem.fi/index.phtml?s=4627. Kuntalaki, 17.3.1995/365. Kuntatieto, Honkajoki (2012). Viitattu 31.08.2012. Saatavilla: http://www.honka- joki.fi/index.php?s=kuntatieto&linkit=kuntatieto&kansio=kuntatieto. Kuntien avainluvut (2012). Tilastokeskus. Kurtti Aira (2010). Erilaiset politiikat ja toimintaperiaatteet maahanmuutta- jien kotouttamisohjelmissa. Lapin yliopisto. Viitattu 29.08.2012. Saata- vissa: http://www.sosnet.fi/loader.aspx?id=9cb3970c-9b9e-417f-b042- 7a40f796114e Kuntasuunnitelma 2012–2018 – Sopimus Pudasjärven kaupungin elinvoimai- suuden kehittämisestä (2012). Viitattu 01.11.2012. Saatavilla: http://www. pudasjarvi.fi/images/pdf/kuntasuunnitelma_20111219.pdf. Laki kotoutumisen edistämisestä, 30.12.2010/1386. Lieksan kaupungin maahanmuuttostrategia 2010. Viitattu 01.12.2012. Saatavil- la: http://www.lieksa.fi/dman/Document.phx?documentId=lk265121426 46548&cmd=download. Lindqvist Hans-Erik (2010). Esitelmä. Muuttoliikesymposium, Siirtolaisinstituut- ti. Lith Pekka (2007). Työnteko yli rajojen lisääntyy. Tieto&trendit 7/2007. Tilasto- keskus. Viitattu 17.08.2012. Saatavilla: http://www.stat.fi/artikkelit/2007/ art_2007-11-07_005.html. Maahanmuuton vuosikatsaus 2011. Sisäasiainministeriö. Viitattu 01.10.2012. Saatavilla: http://www.migri.fi/download/34214_maahanmuutto_2011_ tilastokatsaus.pdf. Maahanmuuttajien kotouttaminen (2012). Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 15.06.2012. Saatavilla: http://www.tem.fi/index.phtml?s=4626. Maahanmuutto (2012). Punkalaitumen kunta. Viitattu 16.05.2012. Saatavilla: http://www.punkalaidun.fi/punkalaidun/sivu.tmpl?sivu_id=4691. Maaseutu ja hyvinvoiva Suomi – Valtioneuvoston maaseutupoliittinen selonte- ko eduskunnalle (2009). Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisuja 8/2009. Matto – maahanmuutto-ohjelmien tukirakenne (2012). Viitattu 01.11.2012. Saa- tavilla: http://www.tem.fi/index.phtml?s=4750. Monimuotoinen kunta – elinvoimainen kunta, Suomen kuntaliiton maahan- muuttopoliittiset linjaukset (2010). Kuntaliitto. Viitattu 31.08.2012. Saata- villa: http://www.kunnat.net/fi/asiantuntijapalvelut/aek/maahanmuut- to/Documents/Kuntaliiton%20maahanmuuttopoliittiset%20linjaukset. pdf. Nivelvaiheen koulutukset Turussa ja muualla Varsinais-Suomessa 2013. (2012). Turun kasvatus- ja opetustoimi. Viitattu: 01.02.2013. Saatavilla: http:// www.turkuai.fi/public/default.aspx?nodeid=10281. Ohje kotoutumisen edistämistä koskevan lain (1386/2010) mukaisten kustan- nusten korvaamisesta kunnille (2011). Sisäasianministeriön maahan- muutto-osasto. Viitattu 01.05.2012 Saatavilla: https://intranet.kankaan- paa.fi/djulkaisu/kokous/20111991-9-22593.PDF. 114 Paluumuutto (2012). Maahanmuuttovirasto. Viitattu 01.04.2012. Saatavilla: http://www.migri.fi/paluumuutto. Perheenjäsenen luokse Suomeen (2012). Maahanmuuttovirasto. Viitattu 01.04.2012. Saatavilla: http://www.migri.fi/perheenjasenen_luokse_suo- meen. Pietarinen Heikki (toim.) (2010). Maaseudun yrittäjyyden kehittämisohjelma 2020. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisuja 1/2010. Pk-yritysbarometri – syksy 2012 (2012). Suomen Yrittäjät ry, Finnvera Oyj, Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 30.09.2012. Saatavilla: http://www.yrittajat. fi/File/74ed062d-6e66-4296-8338-6e17532fd014/SY_pkyritysbarometri_ syksy2012.pdf. Poliisin tehtävämäärät lisääntyivät – väkivaltarikollisuus väheni vuonna 2010 (2010). Pohjois-Karjalan poliisilaitos. Viitattu 17.08.2012. Saatavilla: http:// www.poliisi.fi/poliisi/pohjois-karjala/home.nsf/pages/F3E7D2614741BC- 12C2257823004ACB40. Ponnikas Jouni, V. Mustonen, S. Korhonen, A. Aldea-Partanen & N. Veresov (2008). Maahanmuuttajat osana kainuulaista yhteiskuntaa – Ulkomaalaisväes- tön työelämävalmiudet ja koulutustarpeet. Kainuun maakunta –kun- tayhtymä, B:12. Ponnikas Jouni, S. Korhonen, H-M Kuhmonen, K. Leinamo, N. Lundström, A. Re- hunen & H. Siirilä (2011). Maaseutukatsaus 2011. Maaseutupolitiikan yh- teistyöryhmän julkaisuja 3/2011. Pulkkinen Johannes (2012). Pakolaisia ehdotetaan Kuhmoon. Kuhmolainen 08.06.2012. Pöntinen Petri (2012). Ihmemaa: Pudasjärvi haluaa maahanmuuttajia. Suomen kuvalehti 31/2012. Reini Kaarina (2012). Maahanmuuton taloudelliset vaikutukset – vieraskielisen työvoiman aluetaloudelliset vaikutukset Pohjanmaalle. Terveyden ja Hy- vinvoinnin laitoksen raportti 12/2012. Tampere: Juvenes Print. Ruotsalainen Kaija & J. Nieminen (2012). Toisen polven maahanmuuttajia vielä vähän Suomessa. Tieto&Trendit 4-5/2012. Tilastokeskus. Räty Minttu (2002). Maahanmuuttaja asiakkaana. Tammerpaino, Tampere. Saartenoja Antti, M. Träsk, S. Tantarinmäki & M. Mattila (2009). Maaseudun maahanmuuttajat – kokemuksia työperäisestä maahanmuutosta Etelä- Pohjanmaan ja Varsinais-Suomen maaseudulla. Ruralia-instituutin ra- portteja 41. Viitattu 14.04.2012. Saatavilla: http://www.helsinki.fi/ruralia/ julkaisut/pdf/Raportteja41.pdf. Saartenoja Antti (2010). Maahanmuuttajan ja maaseudun välisestä suhtees- ta. Teoksessa: Koti Maalla. Maaseudun sivistysliitto: Maahenki. Viitattu 15.04.2012. Saatavilla: http://www.msl.fi/msl/muuttiedostot/Koti%20 maalla%20web.pdf. Saartenoja Antti (2011). Maaseutu haastaa maahanmuuttajan ja maahanmuut- topolitiikan. Teoksessa: Hyvinvointikatsaus 2/2011. 51–54. Sarvimäki Matti & K. Hämäläinen (2010). Maahanmuuton taloustiede: lyhyt johdatus. Kansantaloudellinen aikakauskirja 3/2010, 253–269. Viitat- tu 05.10.2012. Saatavissa: https://helda.helsinki.fi/bitstream/hand- le/10138/17483/assimila.pdf?sequence=1. Siirilä Merja (2012). Ähtärissä selvitetään venäläisten kiinnostusta terveysmat- kailuun. Viitattu 30.08.2012. Saatavilla: http://yle.fi/uutiset/ahtarissa_ selvitetaan_venalaisten_kiinnostusta_terveysmatkailuun/6276449. Sjöblom-Immala Heli (2011). Maahanmuuttajat liikkuvat työn perässä. Teokses- sa: Hyvinvointikatsaus 2/2011. 48–50. Suomen virallinen tilasto (2008): Työssäkäynti [verkkojulkaisu]. ISSN=1798-5528. Pääasiallinen toiminta ja ammattiasema 2008, Pääasi- allinen toiminta kansalaisuuden mukaan 31.12. 2008 (mukana kansalai- suudet, joissa yli 500 vakituisesti maassa asuvaa). Helsinki: Tilastokeskus. 115 Viitattu: 21.12.2012. Saatavilla: http://www.stat.fi/til/tyokay/2008/01/tyo- kay_2008_01_2010-04-20_tau_001_fi.html. Suomen virallinen tilasto (2010): Väestörakenne [verkkojulkaisu]. ISSN=1797-5379. vuosikatsaus 2010, Katsaus Suomen väestöön 2010 . Helsinki: Tilastokeskus Viitattu: 7.2.2013. Saatavilla: http://www.stat.fi/ til/vaerak/2010/01/vaerak_2010_01_2011-09-30_kat_001_fi.html. Suomen virallinen tilasto (2011a): Työssäkäynti [verkkojulkaisu]. ISSN=1798- 5528. Pääasiallinen toiminta ja ammattiasema 2011. Helsinki: Tilastokes- kus. Viitattu: 7.2.2013. Saatavilla: http://www.stat.fi/til/tyokay/2011/02/ tyokay_2011_02_2012-12-18_tie_002_fi.html. Suomen virallinen tilasto (2011b): Väestörakenne [verkkojulkaisu]. ISSN=1797-5379. Vuosikatsaus 2011. Helsinki: Tilastokeskus. Viitat- tu: 04.01.2013. Saatavilla: http://www.stat.fi/til/vaerak/2011/01/va- erak_2011_01_2012-11-30_tie_001_fi.html. Suomen virallinen tilasto (2011c): Työssäkäynti [verkkojulkaisu]. ISSN=1798-5528. Pääasiallinen toiminta ja ammattiasema 2011, Liitetau- lukko 1. 18–64-vuotiaiden työllisyysaste maakunnittain syntyperän mu- kaan 2011 (ennakko). Helsinki: Tilastokeskus. Viitattu: 27.2.2013. Saata- villa: http://www.stat.fi/til/tyokay/2011/02/tyokay_2011_02_2012-12-18_ tau_001_fi.html. Tilastoliite 2010. Maahanmuuttovirasto. Viitattu 04.01.2013. Saatavilla: http:// www.migri.fi/download/14605_Migri_tilastoliite_2010.pdf. Tilastoanalyysia vuodesta 2011 (2011), Pohjois-Karjalan poliisilaitos. Viitattu 17.08.2012, Saatavilla: http://www.poliisi.fi/poliisi/pohjois-karjala/home. nsf/pages/0696AEC8C2F2B676C225798A004931E6. Turvapaikka Suomesta (2012). Maahanmuuttovirasto. Viitattu 01.04.2012. Saata- villa: http://www.migri.fi/turvapaikka_suomesta. Työ- ja elinkeinoministeriö vastaa kotouttamisesta (2012). Ulkomaalaisvirasto. Viitattu 31.08.2012. Saatavilla: http://www.migri.fi/tietoa_muualla/ko- touttaminen. Työvoiman maahanmuuton toimenpideohjelma (2009). Sisäasiainministeriön julkaisuja 23/2009. Viitattu 16.04.2012. Saatavilla: http://www.intermin.fi/ download/16493_Tyovoiman_maahanmuuton_toimenpideohjelma.pdf. Uusi kotouttamislaki: Suomeen muuton alkuvaiheen ohjausta parannetaan (2011). Sisäasiainministeriön taustatiedote. Viitattu 01.03.2012. Saatavil- la: http://www.kunnat.net/fi/asiantuntijapalvelut/aek/maahanmuutto/ Documents/Uusi%20kotoutumislaki%20voimaan%20syyskuussa%20 2011.pdf. Valtakunnallinen pakolaisten kuntiin osoittamisen strategia 2010–2011 (2010). Sisäasiainministeriön maahanmuutto-osaston muistio SM009:00/2010. Viitattu 01.10.2012. Saatavilla: http://www.poliisi.fi/intermin/images. nsf/files/317DF9E3D3610344C2257754005628FD/$file/Kuntastrategia%20 ty%C3%B6ryhm%C3%A4n%20muistio%2030062010.pdf. Väestötilastot 2011 (2012). Tilastokeskus. Viitattu: 28.09.2012. Saatavissa: http:// www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_vaesto.html. Yrittäjyyskatsaus 2011 (2011). Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 34/2011. Zacheus Tuomas (2010). Liikunnan ja urheilun merkitys maahanmuuttajien ko- toutumiselle. Kasvatus ja aika. 2/2010, 203–235. Viitattu 01.10.2012. Saa- tavilla: http://www.kasvatus-ja-aika.fi/site/?page_id=276. 116 Liitteet Liite 1. Kyselylomake (kunnat) Vaasan yliopisto tekee tutkimusta maahanmuuttajien kotoutumisesta maaseudulle ja kaupunkien maaseutumaisille alueille. Tutkimuskohteiksi on valittu kahdeksan suomalaista kuntaa, joista toivomme vastaajiksi kunnanhallitusten tai -valtuustojen jäseniä sekä kuntien viranhaltijoita. Kyselyyn vastaaminen vie noin 15 minuuttia. Tutkimuksemme onnistumisen kannalta on tärkeää, että mahdollisimman moni vastaisi kyselyyn. Kiitos, jos annat aikaasi! Maahanmuuttajat maaseudulla Taustatiedot 1. Oletko kunnan viranhaltija, kunnanhallituksen jäsen vai kunnanvaltuuston jäsen? Ole hyvä ja valitse kaikki sopivat vaihtoehdot. 2. Minkä kunnan edustajana vastaat kyselyyn? Honkajoki Kuhmo Lieksa Närpiö Pudasjärvi Punkalaidun Virolahti Ähtäri Maahanmuuttajat kunnassa 3. Sen mukaan minkälainen vaikutelma sinulla on, kuinka paljon mielestäsi kunnassasi on maahanmuuttajia? Erittäin paljon Melko paljon Ei paljon eikä vähän Melko vähän Erittäin vähän tai ei lainkaan En osaa sanoa 4. Mitä mieltä olet henkilökohtaisesti siitä, pitäisikö maahanmuuttajien määrän kunnassasi lisääntyä, vähentyä vai pysyä ennallaan? Lisääntyä paljon Lisääntyä jonkin verran Pysyä ennallaan Vähentyä jonkin verran Vähentyä paljon En osaa sanoa 5. Millaiseksi arvioisit yleisen ilmapiirin maahanmuuttajia kohtaan kunnassasi? Erittäin myönteinen Melko myönteinen Ei myönteinen eikä kielteinen Melko kielteinen Erittäin kielteinen En osaa sanoa 6. Kuinka mielestäsi yritykset, yhdistykset, kunnan päättäjät sekä asukkaat suhtautuvat maahanmuuttajiin kunnassasi? Erittäin myönteisesti Melko myönteisesti Ei myönteisesti eikä kielteisesti Melko kielteisesti Erittäin kielteisesti En osaa sanoa Yritykset Yhdistykset Kunnan päättäjät Asukkaat Kunnan viranhaltija Kunnanhallituksen jäsen Kunnanvaltuuston jäsen 117 7. Miten itse henkilökohtaisesti suhtaudut maahanmuuttajiin kunnassasi? Erittäin myönteisesti Melko myönteisesti Ei myönteisesti eikä kielteisesti Melko kielteisesti Erittäin kielteisesti En osaa sanoa 8. Tuleeko mieleesi hyviä kokemuksia kunnassasi maahanmuuttajista yleensä (esim. työelämään, harrastuksiin tai yhteisöön liittyen)? 9. Tuleeko mieleesi huonoja kokemuksia kunnassasi maahanmuuttajista yleensä (esim. työelämään, harrastuksiin tai yhteisöön liittyen)? 10. Onko sinulla mielestäsi riittävästi tietoa kuntasi maahanmuuttajiin liittyvistä asioista? Riittävästi Hieman liian vähän Aivan liian vähän En osaa sanoa 11. Kuinka paljon kunnassasi on mielestäsi tiedotettu alueen suomalaisväestölle maahanmuuttajiin liittyvistä asioista (järjestelyt ja tukitoimet)? Erittäin paljon Melko paljon Ei paljon eikä vähän Melko vähän Ei juuri lainkaan En osaa sanoa 12. Kuinka paljon kunnassasi on mielestäsi pyritty vaikuttamaan siihen, että alueen suomalaisväestö suhtautuisi maahanmuuttajiin myönteisesti? Erittäin paljon Melko paljon Ei paljon eikä vähän Melko vähän Ei juuri lainkaan En osaa sanoa Maahanmuuttajien vaikutus alueeseen 13. Kunta voi hyötyä maahanmuuttajista eri tavoin. Kuinka suuri hyöty seuraaviin asioihin liittyen olisi mielestäsi sillä, että kuntasi maahanmuuttajaväestö lisääntyy? Erittäin suuri hyöty Melko suuri hyöty Ei suuri eikä pieni hyöty Melko pieni hyöty Erittäin pieni hyöty En osaa sanoa Uusia asukkaita Uusia työntekijöitä Viennin edistäminen (kontaktit ulkomaille, kielitaito) Kulttuurien moninaisuuden lisääntyminen Asukkaiden ikärakenteen nuorentuminen 14. Tuleeko mieleesi vielä jotain muita hyötyjä, joita kuntasi voi saavuttaa maahanmuuttajien avulla? 118 15. Maahanmuuttajista voi aiheutua myös haasteita kunnissa. Kuinka suurina pidät omalle kunnallesi seuraavia haasteita, joita maahanmuuttajista voi aiheutua? Erittäin suuri haaste Melko suuri haaste Ei suuri eikä pieni haaste Melko pieni haaste Erittäin pieni haaste En osaa sanoa Kulttuurien väliset ristiriidat Uskontojen väliset ristiriidat Maahanmuuttajien kotouttamisen kalleus Monikulttuuristen ja -kielisten palveluiden järjestämisen haastavuus Maahanmuuttajien eriytyminen suomalaisväestöstä Syrjäytyminen puuttuvan kielitaidon takia 16. Tuleeko mieleesi vielä jotain muita haasteita, joita maahanmuuttajista voisi aiheutua kunnassasi? 17. Vaikuttavatko/vaikuttaisivatko maahanmuuttajat kunnassasi mielestäsi myönteisesti vai kielteisesti siihen, minkälainen mielikuva ihmisille syntyy kunnasta? Erittäin myönteisesti Melko myönteisesti Ei myönteisesti eikä kielteisesti Melko kielteisesti Erittäin kielteisesti En osaa sanoa 18. Kuinka suuren työvoimapulan arvioisit kunnassasi olevan eri aloilla lähitulevaisuudessa? Suuri työvoimapula Jonkin verran työvoimapulaa Ei työvoimapulaa En osaa sanoa Sosiaali- ja terveysala Muut julkiset palvelut Metalli- ja rakennusala Puu- ja huonekaluala Muu teollisuus Maa- ja metsätalous Ravitsemus ja matkailu Siivous ja puhtaanapito Kuljetus ja logistiikka Kaupan ala Muut palvelut 119 Siivous ja puhtaanapito Kuljetus ja logistiikka Kaupan ala Muut palvelut 20. Kuinka suuren tarpeen arvioisit kunnassasi olevan yrittäjistä lähitulevaisuudessa? Suuri tarve Jonkin verran tarvetta Ei tarvetta En osaa sanoa 21. Kuinka hyvin mielestäsi maahanmuuttajat sopisivat kunnassasi yrittäjiksi? Sopisivat erittäin hyvin Sopisivat jossain määrin Eivät sopisi En osaa sanoa Kuntapaikat Pakolaisten vastaanotosta huolehtii Suomessa (vuodesta 2012 alkaen) työ- ja elinkeinoministeriö yhteistyössä ELY- keskusten, kuntien ja vastaanottokeskusten kanssa. Vastaanotettavien pakolaisten lukumäärästä (ns. kuntapaikoista) ja vastaanoton ajankohdasta sovitaan etukäteen kunnan kanssa. Sijoituspaikkoja tarvitsevat sekä Suomeen valitut kiintiöpakolaiset että vastaanottokeskuksissa kuntapaikkaa odottavat myönteisen oleskelulupapäätöksen saaneet turvapaikanhakijat. 22. Onko Sinulla mielestäsi päättäjänä riittävästi tietoa kuntapaikkamenettelyyn liittyvistä asioista? Kyllä Ei 23. Liittyykö kuntapaikkamenettelyyn asioita, jotka koetaan kunnassasi haasteellisiksi? Mitä asioita? 24. Minkälaista tietoa päättäjänä tarvitsisit kuntapaikkamenettelyyn liittyvistä asioista? 19. Kuinka hyvin mielestäsi maahanmuuttajat sopisivat kunnassasi eri alojen työntekijöiksi? Sopisivat erittäin hyvin Sopisivat jossain määrin Eivät sopisi En osaa sanoa Sosiaali- ja terveysala Muut julkiset palvelut Metalli- ja rakennusala Puu- ja huonekaluala Muu teollisuus Maa- ja metsätalous Ravitsemus ja matkailu 120 Korvaus kuntapaikasta Valtio maksaa kunnille laskennallista korvausta kolmen vuoden ajan pakolaisen kuntaan muutosta (alle 7-vuotias = 6 845 EUR/vuosi, 7 vuotta täyttänyt = 2 300 EUR/vuosi). Laskennallista korvausta maksetaan myös alkukartoituksesta (700 EUR/kartoitukseen osallistunut henkilö). Täysimääräistä korvausta maksetaan muun muassa tulkkauksen järjestämisestä, toimeentulotuen maksamisesta sekä eräistä erityiskustannuksia aiheuttavista toimista. 25. Onko valtion maksama korvaus maahanmuuttajien kuntapaikasta mielestäsi riittävä? Riittävä Jonkin verran liian pieni Aivan liian pieni En osaa sanoa Jos korvaus ei mielestäsi ole riittävä, kuinka suuri sen pitäisi olla? Alle 7-vuotiaasta 7 vuotta täyttäneestä Kotouttaminen Kotouttamisen tavoitteena on, että maahanmuuttajat voivat osallistua suomalaisen yhteiskunnan toimintaan kuten muutkin maassa asuvat. Suomen tai ruotsin kielen oppiminen on yksi kotoutumisen keskeinen tekijä. Työikäisten maahanmuuttajien kohdalla tavoitteena on, että he pääsevät työelämään ja heidän osaamisensa ja koulutuksensa saadaan suomalaisen yhteiskunnan käyttöön. Kotouttamisesta vastaavat käytännössä useimmiten kuntien työntekijät. 26. Minkälaiset mahdollisuudet kunnassasi on mielestäsi tarjota maahanmuuttajille seuraavia kotouttamista tukevia asioita? Erittäin hyvät Melko hyvät Ei hyvät eikä huonot Melko huonot Erittäin huonot En osaa sanoa Kieliopinnot (suomi/ruotsi) Asunto Työpaikka Opiskelumahdollisuudet (2. aste ja korkea-aste) Turvallisuus Maahanmuuttajien perus- opetuksen järjestäminen (valmistava opetus, tukiopetus, suomen kielen opetus, oman äidinkielen opetus) 27. Minkälaiset mahdollisuudet kunnassasi on mielestäsi tarjota maahanmuuttajille seuraavia heidän viihtyvyyteensä vaikuttavia asioita? Erittäin hyvät Melko hyvät Ei hyvät eikä huonot Melko huonot Erittäin huonot En osaa sanoa Sosiaaliset verkostot (ystävät ja yhteisö) Yhteydet alueen muihin maahanmuuttajiin Yhteydet alueen suomalaisväestöön Harrastusmahdollisuudet Uskonnon harjoittamisen mahdollisuudet Oman kulttuurin ilmaisumahdollisuudet 121 28. Tuleeko mieleesi vielä jotain muita mahdollisuuksia, joita kuntasi pystyy tarjoamaan maahanmuuttajien kotouttamiseksi tai heidän viihtymisensä parantamiseksi? 29. Miten suhtaudut/suhtautuisit siihen, että yritykset, yhdistykset ja/tai seurakunnat osallistuisivat kunnan kanssa maahanmuuttajien kotouttamiseen? Erittäin myönteisesti Melko myönteisesti Ei myönteisesti eikä kielteisesti Melko kielteisesti Erittäin kielteisesti En osaa sanoa Yritykset Yhdistykset Seurakunnat 30. Minkälainen rooli mielestäsi yrityksillä voisi olla maahanmuuttajien kotouttamisessa? 31. Minkälainen rooli mielestäsi yhdistyksillä voisi olla maahanmuuttajien kotouttamisessa? 32. Minkälainen rooli mielestäsi seurakunnilla voisi olla maahanmuuttajien kotouttamisessa? Muut kommentit 33. Haluaisitko sanoa vielä jotain muuta tällä lomakkeella käsitellystä aiheesta? Tietojen lähetys Kiitos vastauksestasi! Järjestelmänä Eduix E-lomake 3.1, www.e-lomake.fi Tallenna 122 Liite 2: Kyselylomake (yhdistykset ja seurakunnat) Vaasan yliopisto tekee tutkimusta maahanmuuttajien kotoutumisesta maaseudulle ja kaupunkien maaseutumaisille alueille. Tutkimuskohteiksi on valittu kahdeksan suomalaista kuntaa, joista toivomme vastaajiksi erilaisten yhdistysten vastuuhenkilöitä. Kyselyyn vastaaminen vie noin 15 minuuttia. Tutkimuksemme onnistumisen kannalta on tärkeää, että mahdollisimman moni vastaisi kyselyyn. Kiitos, jos annat aikaasi! Maahanmuuttajat maaseudulla Taustatiedot 1. Minkälaiseen toimintaan edustamasi yhdistys lähinnä liittyy? Lapsi- ja nuorisotoiminta Kylätoiminta Eläkeläistoiminta Liikunta ja urheilu Hyväntekeväisyys Muu toiminta 2. Mikäli vastasit edelliseen kysymykseen "muu toiminta", ole hyvä ja tarkenna, minkälaista toimintaa yhdistyksesi harjoittaa. 3. Minkä kunnan alueella se yhdistys toimii, jonka edustajana vastaat kyselyyn? Honkajoki Kuhmo Lieksa Närpiö Pudasjärvi Punkalaidun Virolahti Ähtäri Maahanmuuttajat kunnassa 4. Sen mukaan minkälainen vaikutelma sinulla on, kuinka paljon mielestäsi kunnassasi on maahanmuuttajia? Erittäin paljon Melko paljon Ei paljon eikä vähän Melko vähän Erittäin vähän tai ei lainkaan En osaa sanoa 5. Mitä mieltä olet henkilökohtaisesti siitä, pitäisikö maahanmuuttajien määrän kunnassasi lisääntyä, vähentyä vai pysyä ennallaan? Lisääntyä paljon Lisääntyä jonkin verran Pysyä ennallaan Vähentyä jonkin verran Vähentyä paljon En osaa sanoa 6. Millaiseksi arvioisit yleisen ilmapiirin maahanmuuttajia kohtaan kunnassasi? Erittäin myönteinen Melko myönteinen Ei myönteinen eikä kielteinen Melko kielteinen Erittäin kielteinen En osaa sanoa 123 Yhdistykset Kunnan päättäjät Asukkaat 8. Miten itse henkilökohtaisesti suhtaudut maahanmuuttajiin kunnassasi? Erittäin myönteisesti Melko myönteisesti Ei myönteisesti eikä kielteisesti Melko kielteisesti Erittäin kielteisesti En osaa sanoa 9. Tuleeko mieleesi hyviä kokemuksia kunnassasi maahanmuuttajista yleensä (esim. työelämään, harrastuksiin tai yhteisöön liittyen)? 10. Tuleeko mieleesi huonoja kokemuksia kunnassasi maahanmuuttajista yleensä (esim. työelämään, harrastuksiin tai yhteisöön liittyen)? 11. Onko sinulla mielestäsi riittävästi tietoa kuntasi maahanmuuttajiin liittyvistä asioista? Riittävästi Hieman liian vähän Aivan liian vähän En osaa sanoa 12. Kuinka paljon kunnassasi on mielestäsi tiedotettu alueen suomalaisväestölle maahanmuuttajiin liittyvistä asioista (järjestelyt ja tukitoimet)? Erittäin paljon Melko paljon Ei paljon eikä vähän Melko vähän Ei juuri lainkaan En osaa sanoa 13. Kuinka paljon kunnassasi on mielestäsi pyritty vaikuttamaan siihen, että alueen suomalaisväestö suhtautuisi maahanmuuttajiin myönteisesti? Erittäin paljon Melko paljon Ei paljon eikä vähän Melko vähän Ei juuri lainkaan En osaa sanoa 7. Kuinka mielestäsi yritykset, yhdistykset, kunnan päättäjät sekä asukkaat suhtautuvat maahanmuuttajiin kunnassasi? Erittäin myönteisesti Melko myönteisesti Ei myönteisesti eikä kielteisesti Melko kielteisesti Erittäin kielteisesti En osaa sanoa Yritykset 124 Kulttuurien moninaisuuden lisääntyminen Asukkaiden ikärakenteen nuorentuminen 15. Tuleeko mieleesi vielä jotain muita hyötyjä, joita kuntasi voi saavuttaa maahanmuuttajien avulla? 16. Maahanmuuttajista voi aiheutua myös haasteita kunnissa. Kuinka suurina pidät omalle kunnallesi seuraavia haasteita, joita maahanmuuttajista voi aiheutua? Erittäin suuri haaste Melko suuri haaste Ei suuri eikä pieni haaste Melko pieni haaste Erittäin pieni haaste En osaa sanoa Kulttuurien väliset ristiriidat Uskontojen väliset ristiriidat Maahanmuuttajien kotouttamisen kalleus Monikulttuuristen ja -kielisten palveluiden järjestämisen haastavuus Maahanmuuttajien eriytyminen suomalaisväestöstä Syrjäytyminen puuttuvan kielitaidon takia 17. Tuleeko mieleesi vielä jotain muita haasteita, joita maahanmuuttajista voisi aiheutua kunnassasi? 18. Vaikuttavatko/vaikuttaisivatko maahanmuuttajat kunnassasi mielestäsi myönteisesti vai kielteisesti siihen, minkälainen mielikuva ihmisille syntyy kunnasta? Erittäin myönteisesti Melko myönteisesti Ei myönteisesti eikä kielteisesti Melko kielteisesti Erittäin kielteisesti En osaa sanoa Maahanmuuttajien vaikutus alueeseen 14. Kunta voi hyötyä maahanmuuttajista eri tavoin. Kuinka suuri hyöty seuraaviin asioihin liittyen olisi mielestäsi sillä, että kuntasi maahanmuuttajaväestö lisääntyy? Erittäin suuri hyöty Melko suuri hyöty Ei suuri eikä pieni hyöty Melko pieni hyöty Erittäin pieni hyöty En osaa sanoa Uusia asukkaita Uusia työntekijöitä Viennin edistäminen (kontaktit ulkomaille, kielitaito) 125 Ravitsemus ja matkailu Siivous ja puhtaanapito Kuljetus ja logistiikka Kaupan ala Muut palvelut 20. Kuinka hyvin mielestäsi maahanmuuttajat sopisivat kunnassasi eri alojen työntekijöiksi? Sopisivat erittäin hyvin Sopisivat jossain määrin Eivät sopisi En osaa sanoa Sosiaali- ja terveysala Muut julkiset palvelut Metalli- ja rakennusala Puu- ja huonekaluala Muu teollisuus Maa- ja metsätalous Ravitsemus ja matkailu Siivous ja puhtaanapito Kuljetus ja logistiikka Kaupan ala Muut palvelut 21. Kuinka suuren tarpeen arvioisit kunnassasi olevan yrittäjistä lähitulevaisuudessa? Suuri tarve Jonkin verran tarvetta Ei tarvetta En osaa sanoa 22. Kuinka hyvin mielestäsi maahanmuuttajat sopisivat kunnassasi yrittäjiksi? Sopisivat erittäin hyvin Sopisivat jossain määrin Eivät sopisi En osaa sanoa 19. Kuinka suuren työvoimapulan arvioisit kunnassasi olevan eri aloilla lähitulevaisuudessa? Suuri työvoimapula Jonkin verran työvoimapulaa Ei työvoimapulaa En osaa sanoa Sosiaali- ja terveysala Muut julkiset palvelut Metalli- ja rakennusala Puu- ja huonekaluala Muu teollisuus Maa- ja metsätalous 126 Kotouttaminen Kotouttamisen tavoitteena on, että maahanmuuttajat voivat osallistua suomalaisen yhteiskunnan toimintaan kuten muutkin maassa asuvat. Suomen tai ruotsin kielen oppiminen on yksi kotoutumisen keskeinen tekijä. Työikäisten maahanmuuttajien kohdalla tavoitteena on, että he pääsevät työelämään ja heidän osaamisensa ja koulutuksensa saadaan suomalaisen yhteiskunnan käyttöön. Kotouttamisesta vastaavat käytännössä useimmiten kuntien työntekijät. 23. Minkälaiset mahdollisuudet kunnassasi on mielestäsi tarjota maahanmuuttajille seuraavia kotouttamista tukevia asioita? Erittäin hyvät Melko hyvät Ei hyvät eikä huonot Melko huonot Erittäin huonot En osaa sanoa Kieliopinnot (suomi/ruotsi) Asunto Työpaikka Opiskelumahdollisuudet (2. aste ja korkea-aste) Turvallisuus Maahanmuuttajien perus- opetuksen järjestäminen (valmistava opetus, tukiopetus, suomen kielen opetus, oman äidinkielen opetus) 24. Minkälaiset mahdollisuudet kunnassasi on mielestäsi tarjota maahanmuuttajille seuraavia heidän viihtyvyyteensä vaikuttavia asioita? Erittäin hyvät Melko hyvät Ei hyvät eikä huonot Melko huonot Erittäin huonot En osaa sanoa Sosiaaliset verkostot (ystävät ja yhteisö) Yhteydet alueen muihin maahanmuuttajiin Yhteydet alueen suomalaisväestöön Harrastusmahdollisuudet Uskonnon harjoittamisen mahdollisuudet Oman kulttuurin ilmaisumahdollisuudet 25. Tuleeko mieleesi vielä jotain muita mahdollisuuksia, joita kuntasi pystyy tarjoamaan maahanmuuttajien kotouttamiseksi tai heidän viihtymisensä parantamiseksi? 26. Voisiko mielestäsi Sinun edustamasi yhdistys toimia kotouttamisessa yhdessä kunnan ja yritysten kanssa? Kyllä Ei En osaa sanoa 27. Miten yhdistyksesi voisi mielestäsi toimia maahanmuuttajien kotouttamisessa? 127 28. Mitä esteitä voisi mielestäsi olla sille, että yhdistyksesi toimisi maahanmuuttajien kotouttamisessa? Muut kommentit 29. Haluaisitko sanoa vielä jotain muuta tällä lomakkeella käsitellystä aiheesta? Tietojen lähetys Järjestelmänä Eduix E-lomake 3.1, www.e-lomake.fi Tallenna 128 Liite 3: Kyselyn taustatiedot Organisaatiomuoto Vastaajia % kunta yhdistys yhteensä 94 68 162 58,0 42,0 100,0 Kuntavastaajien roolit % Kunnan viranhaltija Kunnanhallituksen jäsen Kunnanvaltuuston jäsen 31,0 21,0 60,0 Huom! Osa vastaajista toimi useammassa kuin yhdessä roolissa Yhdistystyyppi Vastaajia % lapsi- ja nuorisotoiminta kylätoiminta eläkeläistoiminta liikunta ja urheilu hyväntekeväisyys muu toiminta kulttuuri Total 19 6 8 16 6 6 7 68 27,9 8,8 11,8 23,5 8,8 8,8 10,3 100,0 Kunta Vastaajia % Honkajoki Kuhmo Lieksa Närpiö Pudasjärvi Punkalaidun Virolahti Ähtäri Total 13 19 30 30 18 23 15 14 162 8,0 11,7 18,5 18,5 11,1 14,2 9,3 8,6 100,0 129.RKGHU\KPlNXQWLHQYLUNDPLHKHW