VAASAN YLIOPISTO Humanistinen tiedekunta Viestintätieteiden laitos Anssi Turunen Kannanotot ja asiantuntijuus uutisankkurin ja asiantuntijan välillä Tarkastelussa Kymmenen uutisten studiohaastattelut Viestintätieteiden pro gradu -tutkielma Vaasa 2007 1 SISÄLLYSLUETTELO TAULUKOT 3 KUVIOT 3 TIIVISTELMÄ 5 1 JOHDANTO 7 1.1 Tavoite 8 1.2 Aineisto 9 1.3 Menetelmä 10 2 ASIANTUNTIJAHAASTATTELU TELEVISIOUUTISISSA 12 2.1 Uutislähetys 12 2.1.1 Uutislähetyksen rakenne 13 2.1.2 Kerronnalliset elementit 14 2.2 Televisiouutinen 15 2.2.1 Televisiouutisen rakenne 15 2.2.2 Televisiouutisen juttutyypit 16 2.3 Uutishaastattelu 17 2.3.1 Haastattelun vaiheet 17 2.3.2 Haastattelutyypit 18 2.4 Asiantuntija ja asiantuntijuus televisiouutisissa 19 3 VUOROVAIKUTUS UUTISHAASTATTELUSSA 21 3.1 Keskustelun jäsennykset 21 3.1.1 Vuorottelujäsennys 22 3.1.2 Vieruspareina kysymys ja vastaus 23 3.2 Kannanotot ja tietoon perustuva auktoriteetti arkikeskustelussa 23 3.2.1 Kannanottoparin etujäsen 28 3.2.2 Kannanottoparin jälkijäsen 30 2 3.2.3 Tietoon perustuvan auktoriteetin hallinta 33 3.3 Institutionaalinen keskustelutilanne: asiantuntija uutisstudiossa 33 3.3.1 Puuttuvat palautteet 34 3.3.2 Vuorottelu uutishaastattelussa 36 3.3.3 Kysymykset toimittajan työvälineenä 37 3.3.4 Haastattelutilanteen asymmetriat 38 4 ASIANTUNTIJUUDEN RAKENTAMINEN UUTISHAASTATTELUSSA 39 4.1 Asiantuntijahaastattelu Kymmenen uutisissa 39 4.1.1 Asiantuntijahaastattelu osana uutislähetystä 43 4.1.2 Asiantuntijahaastattelu osana uutisaiheen käsittelyä 46 4.1.3 Asiantuntijahaastattelun rakenne 47 4.1.4 Asiantuntijat ja heidän roolinsa haastattelussa 50 4.2 Tietoon perustuva auktoriteetti asiantuntijahaastattelussa 54 4.2.1 Merkitsemätön kannanottopari 59 4.2.2 Asiantuntija varmentaa väitteen 60 4.2.3 Uutisankkuri viittaa asiantuntijan vuoroon 63 4.2.4 Uutisankkurin vahvistetut kannanotot 66 4.2.5 Asiantuntijan erimielinen kannanotto 69 4.2.6 Yhteenveto 71 5 PÄÄTÄNTÖ 75 LÄHTEET 78 LIITTEET Liite 1. Studiohaastattelut 83 Liite 2. Esimerkeissä käytetyt litterointimerkit 85 Liite 3. Esimerkki uutislähetyksen rakenteesta 86 3 TAULUKOT Taulukko 1. Asiantuntijahaastatteluiden ajankohdat, aiheet ja kestot 40 Taulukko 2. Haastateltavan ammatti- tai arvonimi sekä organisaatio 42 Taulukko 3. Uutisaiheiden luokat ja haastatteluiden määrät 45 Taulukko 4. Uutisjutun rakenne 46 Taulukko 5. Asiantuntijahaastattelut ja kannanottoparien määrät 57 Taulukko 6. Uutisankkurit, asiantuntijahaastattelut ja kannanotot 58 Taulukko 7. Kannanottotyyppien jakautuminen keskustelijoiden välille 71 Taulukko 8. Kannanottojen merkitseminen asiantuntijaryhmittäin 72 KUVIOT Kuvio 1. Kannanottojen suhde tietoon ja aikaan 27 Kuvio 2. Asiantuntijat organisaatioryhmittäin 41 Kuvio 3. Uutislähetyksen osat 44 4 5 –––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––– VAASAN YLIOPISTO Humanistinen tiedekunta Laitos: Viestintätieteiden laitos Tekijä: Anssi Turunen Pro gradu -tutkielma: Kannanotot ja asiantuntijuus uutisankkurin ja asiantuntijan välillä Tarkastelussa Kymmenen uutisten studiohaastattelut Tutkinto: Filosofian maisteri Oppiaine: Viestintätieteet Valmistumisvuosi: 2007 Työn ohjaaja: Merja Koskela –––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––– TIIVISTELMÄ: Työn tavoitteena on selvittää, minkälainen rooli asiantuntijahaastatteluilla on Kymmenen uutisissa ja miten asiantuntijuutta rakennetaan kannanottojen avulla MTV3- kanavan Kymmenen uutisten studiohaastatteluissa, joissa vastakkain ovat uutisankkuri ja asiantuntija. Arkikeskustelussa kannanottojen ja asiantuntijuuden välillä on havaittu yhteys ja analyysissä vertaan näitä havaintoja asiantuntijahaastattelun vuorovaikutustilanteeseen. Kannanotot ovat arvottavia väitelauseita, jotka kuvastavat puhujan tietämystä arvioitavaan asiaan nähden. Asiantuntijuus on tietoon perustuva, neuvottelemalla saatu tilannesidonnainen ominaisuus, johon liittyy saadun luottamuksen kautta valtaa ja vaikutusmahdollisuuksia. Tutkimusaineistona on 17 asiantuntijahaastattelun sisältävää uutislähetystä, jotka on kerätty 10 kuukauden ajalta. Tarkastelen ensin asiantuntijahaastattelun suhdetta uutis- lähetyksen kokonaisuuteen, asiantuntijahaastattelun rakennetta ja asiantuntijoiden roolia haastattelussa. Asiantuntijoina aineistossa toimii 16 eri henkilöä ja heistä 5 on MTV:n omia toimittajia. Kannanottopareja, eli kahden kannanoton muodostamaa jaksoa, esitetään yhteensä 12 ja ne jakautuvat 8 haastatteluun. Keskustelunanalyysin avulla tarkastellaan, minkälaisia kielellisiä keinoja uutisankkuri ja asiantuntija käyttävät kannanottoja muodostaessaan ja minkälaisia eroja ja yhtäläisyyksiä ilmenee arkikeskustelun kannanotoista tehtyihin havaintoihin. Uutisankkurit johtavat haastattelua kysymyksiä esittämällä, joten heillä on suuri rooli kannanottojenkin esittämisessä. Uutisankkuri ei esittele kannanotoissa omaa tietämys- tään, mutta sen sijaan pyrkii kielellisin keinoin ohjailemaan asiantuntijan kannanottojen muodostamista. Asiantuntija osoittaa kannanotoissa tietämystään tarkentamalla ja selventämällä uutisankkurin käyttämiä termejä. Uutisankkuri ei perustele kannanotto- jaan. Asiantuntija sen sijaan perustelee kannanottonsa monisanaisesti ja tämä osaltaan rakentaa hänen asiantuntijuuttaan. Uutishaastattelupuhetta ohjaavat säännöt selittävät osan kannanottojen käytön eroista arkipuheeseen verrattuna. –––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––– AVAINSANAT: asiantuntijuus, uutishaastattelu, keskustelunanalyysi, kannanotto 6 7 1 JOHDANTO Suomalaisten luottamus turvallisuudesta vastaaviin auktoriteetteihin on suurta. Kotimai- sista instituutioista suomalaiset luottavat eniten poliisiin ja puolustusvoimiin (Yhdyskuntatutkimus Oy 2004: 25). Heti näiden jälkeen tulevat kuitenkin erilaiset asiantuntijuusinstituutiot kuten korkeakoulut, VTT (Valtion teknillinen tutkimuskeskus) sekä tiede instituutiona ylipäänsä. Suomessa on noussut esiin myös termi asiantuntijausko (esim. Rask, Eela, Heikkerö & Neuvonen 1999: 122), johon sisältyy auktoriteettien kunnioittamisen lisäksi myös tiedon arvostamista. Asiantuntijoihin luotetaan siis melkein yhtä paljon kuin poliisiin. Kun poliisi näkyy katukuvassa, törmätään asiantuntijuuteen yleensä juuri televisiossa (Yhdyskuntatutki- mus Oy 2004: 12). Ei tarvitse oikeastaan ihmetellä, miksi asiantuntija istuu uutisank- kurin vierelle juuri silloin, kun lintuinfluenssa uhkaa lemmikin ulkoiluttajan turvalli- suutta (Kymmenen uutiset 16.2.061), siipikarjan kasvattajan tulevaisuutta (KU2 28.2.06), tai kun Pohjois-Korean ohjuskokeet (KU 5.7.06) näyttävät muodostavan uhan koko maailman turvallisuudelle. Jos ajatellaan miten paljon asiantuntijoita tiedotusvälineissä näkyy, täytyy julkisuuden olla myös asiantuntijoille tärkeää. Televisioesiintyminen voi tarjota mahdollisuuden ajaa omaa agendaa eli puhua esimerkiksi ympäristön puolesta (Peters 1995: 44). Samoin oman korkeakoulun näkyvyys mediassa voi tuoda sille lisää arvostusta ja jopa helpottaa määrärahojen saamista (emt. 44). Asiantuntijaa voi myös viehättää kansanvalistajan rooli, mahdollisuus välittää uutta tietoa ihmisille (emt. 44). Toimittajan näkökulmasta uutisissa ei ole kysymys kuitenkaan vain informaation välit- tämisestä vaan merkitysten luomisesta (Hartley 1993: 119). Uutisstudioon kutsuttu asi- antuntija tarjoaakin kätevän tavan tuoda selkeyttä usein monimutkaisiin asioihin, kuten onnettomuustutkintaan (KU 17.11.05) tai kulttuurien välisiin yhteentörmäyksiin (KU 1 Kymmenen uutisten lähetysten tiedot löytyvät lähdeluettelon sijaan liitteestä 1, jossa on esitelty tutkimusaineisto. 2 Käytän MTV3:n Kymmenen uutisista lähdeviitteissä lyhennettä KU. 8 5.2.06). Ulkopuolinen, asiaan erityisesti perehtynyt henkilö tuo uutisen käsittelyyn samalla myös lisää uskottavuutta ja objektiivisuuden tuntua (Steele 1995: 800–801). Asiantuntijan asiantuntijuus rakentuu suhteessa muihin ihmisiin, eli se on yhteisöllistä (Hakkarainen, Lonka & Lipponen 2004: 150). Kun henkilöä pyydetään ratkaisemaan ongelma tai häntä pyydetään selittämään jotain ilmiötä muille, hänet merkitään asiantuntijaksi (emt. 173–174). Asiantuntijuus syntyykin aina kahden tai useamman ihmisen välillä, yhteisen ”neuvottelun” tuloksena (vrt. Heritage & Raymond 2005: 16). 1.1 Tavoite Tavoitteena on selvittää, millainen rooli asiantuntijahaastatteluilla on MTV3:n Kymmenen uutisissa ja miten uutisankkuri ja asiantuntija rakentavat kannanottojen avulla asiantuntijuuttaan haastattelutilanteessa. Kannanotto on kyseessä, kun puhuja esittää väitelauseen muodossa arvion puheena olevasta ihmisestä, esineestä tai asiasta (Pomerantz 1989: 57). Asiantuntijuus on tietoon perustuva, neuvottelemalla saatu tilannesidonnainen ominaisuus, johon liittyy saadun luottamuksen kautta valtaa ja vaikutusmahdollisuuksia (vrt. Hakkarainen ym. 2004: 83, 150, 173–174). Arkikeskustelussa esitetään usein kannanottoja asioihin ja kokemuksiin liittyen, se on tapa osoittaa asioiden tuntemusta (Pomerantz 1989: 57). Kannanotot ja asiantuntijuus liittyvät yhteen siten, että englanninkielisissä arkikeskustelussa se joka ensimmäisenä esittää kannanottonsa, merkitsee itsensä ensisijaiseksi tietolähteeksi asiaan liittyen ja omaa näin suuremman oikeuden mielipiteeseensä kuin jälkimmäisen kannanoton esittäjä (Heritage & Raymond 2005: 16). Sovellan näitä havaintoja MTV3:n3 Kymmenen uutisten asiantuntijahaastatteluissa esitettyjen kannanottojen analysointiin. Asiantuntijalla tarkoitan tässä tutkimuksessa henkilöä, joka on pyydetty uutisstudioon kommentoimaan jotain ajankohtaista aihetta, eikä ole siis itse uutisaiheen päähenkilö. 3 MTV3 on televisiokanava, jonka toiminnasta vastaa MTV eli Mainostelevisio Oy. 9 Asiantuntijan käyttämiseen uutistoiminnassa liittyy taustaoletus, että hänellä on jotain sellaista erityistä tietoa, joka tekee hänen mielipiteensä uutisarvoisiksi tai hyödyllisiksi katsojille (Clayman & Heritage 2002: 70–71). Uutisten lukija eli uutisankkuri toimittajana taas on tiedonvälittäjä, ja näin hänen on työnsä puolesta pakko olla asioista selvillä (Berg 2003: 327). Asiantuntijuus on näille molemmille osapuolille tärkeää ja sen vuoksi uskonkin, että se saattaa luoda mielenkiintoisia jännitteitä kannanottojen käyttöön. Uutishaastatteluita on analysoitu keskustelunanalyysin piirissä jo jonkin aikaa Euroo- passa ja Yhdysvalloissa (ks. esim. Greatbatch 1988, 1992; Clayman & Heritage 2002) ja Suomessa (Kajanne 1999; Aslama 1999; Nuolijärvi & Tiittula 2000; Berg 2003) tämän vuoksi katsonkin, että keskustelunanalyysi soveltuu studiossa tapahtuvan uutishaastat- telun analysointiin. Asiantuntijuutta suomalaisissa televisiokeskusteluissa ovat tähän asti tutkineet vain Nuolijärvi (1999) ja Nuolijärvi ja Tiittula (2000), jotka ovat keskittyneet talousasiantuntijoihin. Televisiouutisten suomenkielisiä asiantuntijahaastatteluita ei sen sijaan ole tutkittu. Uskonkin keskustelunanalyysin avaavan mahdollisuuksia asiantuntijuuden kriittiseen tarkasteluun keskustelun käytänteissä rakennettavana, osin vallankäyttöönkin liittyvänä ilmiönä. 1.2 Aineisto Tutkimuksen aineisto koostuu lokakuun 2005 ja heinäkuun 2006 välillä esitetyistä MTV3:n Kymmenen uutisten lähetyksistä, joissa uutisankkuri uutisaiheen käsittelyn yhteydessä haastattelee uutisstudiossa jonkin alan asiantuntijaa. Valintakriteerit täyttä- viä lähetyksiä oli tarkasteltavalla ajanjaksolla yhteensä 17 ja asiantuntijoita 16, eli yksi henkilö esiintyy asiantuntijana kahteen kertaan. Näiden 17 uutislähetyksen asiantuntijahaastatteluita tarkastellaan suhteessa uutislähetyksen kokonaisuuteen, jonka jälkeen asiantuntijahaastatteluita verrataan toisiinsa. Tästä 17 lähetyksen aineistosta valitaan keskustelunanalyysin avulla analysoitavaksi edelleen ne 8 haastattelua, joissa uutisankkuri ja asiantuntija esittävät kannanottoja 10 haastattelun aiheeseen liittyen. Haastattelupuhetta kertyi yhteensä 44 minuuttia 4 sekuntia. Kannanottopareja on aineistossa yhteensä 12. Haastattelut litteroitiin suomalaisessa keskustelunanalyyttisessä tutkimuksessa vakiintuneen mallin mukaan (ks. Seppänen 1997: 21–23). Litterointimerkit on esitelty liitteessä 2. Kymmenen uutiset valittiin tarkasteltavaksi siksi, että se on Suomen katsotuin uutislähetys (Finnpanel 2005b). Televisiouutiset pyrkivät antamaan luotettavan ja jäsentyneen kuvan maailman tapah- tumista (Hartley 1993: 118–119). Asiantuntijan tarkoituksena on tuoda selkeyttä usein monimutkaisiin tapahtumiin ja tarjota vastauksia asiantuntijuuteensa nojautuen (ks. esim. Clayman 1991: 62). Uutisankkurit4 toimivat uutisstudion etuoikeutettuina isäntinä ja emäntinä (Ridell 1998: 132). Tämä näkyy jo siinä, kuinka harvoin uutisstudioon päästetään muita toimijoita (emt.). Voi siis olettaa, että kun asiantuntija kutsutaan studioon, se ei tapahdu vahingossa, vaan tilanteessa, jossa nimenomaan halutaan lisätä esityksen vakuuttavuutta ja painoarvoa. Lisäksi studiohaastattelu on Ridellin (1998: 132) mukaan siinä mielessä harvinainen tilanne, että se antaa toimijoille mah- dollisuuden ajaa omaa agendaa ja pyrkiä puhuttelemaan katsojia itse määräämällään tavalla. Studiohaastattelu tarjoaakin hedelmällisen lähtökohdan asiantuntijuuden raken- tamisen tarkasteluun. 1.3 Menetelmä Television uutishaastattelu poikkeaa esimerkiksi sanomalehdessä julkaistusta uutisesta siinä, että se on eri osapuolten välinen elävä vuorovaikutustilanne ja varsinainen haas- tattelu syntyy tämän vuorovaikutuksen tuotteena (Clayman & Heritage 2002: 12–13). Keskustelunanalyysi soveltuu asiantuntihaastatteluiden tutkimiseen, sillä siinä analysoidaan todellista vuorovaikutustilannetta sellaisena kuin läsnäolijat sen kokevat. Tähän pyritään käyttämällä aineistona aina äänitettyjä tai videoituja, autenttisia keskusteluja (Tainio 1997: 15). 4 MTV3:n Kymmenen uutisissa on käytössä kaksi uutistenlukijaa. YLE:n kanavilla ja Nelosella on käytössä yksi uutistenlukija. 11 Tarkastelen ensin asiantuntijahaastattelua osana uutislähetystä, asiantuntijahaastattelun rakennetta ja asiantuntijoiden roolia haastattelussa. Televisiouutisten asiantuntijahaastatteluja ei ole aikaisemmin Suomessa tutkittu ja näin saan tärkeää pohjatietoa. Keskustelunanalyysin avulla selvitän, miten uutisankkuri ja haastateltavana oleva asiantuntija rakentavat kannanottojen avulla asiantuntijuutta. Keskityn sellaisiin tapauksiin, joissa uutisankkuri ensin esittää kannanoton ja asiantuntija esittää tähän ikään kuin vastauksena oman kannanottonsa. Kannanotto on kielellinen toiminto, jolla arvioidaan esimerkiksi asiaa, henkilöä tai esinettä (Pomerantz 1989: 57). Aineiston kannanottoparien tulkinta ja analyysi pohjautuu Heritagen ja Raymondin (2005) havaintoihin. Kun kannanottoparit on tunnistettu, vertaan niitä Heritagen ja Raymondin (emt.) ja Tainion (1996) tutkimusten tuloksiin, ja analysoin, miten uutisankkuri ja asiantuntija ilmaisevat asiantuntijuuttaan kannanottojen muotoilulla. Lopuksi vedän yhteen analysoitujen kannanottoparien yhteispiirteitä ja aineistosta esiin nousseita asiantuntijalle tai uutisankkurille tyypillisiä kannanottojen käytön ilmiöitä. 12 2 ASIANTUNTIJAHAASTATTELU TELEVISIOUUTISISSA Televisiouutiset ja sanomalehdet kilpailevat jatkuvasti tärkeimmän uutislähteen arvonimestä (Finnpanel 2005a; 2005b; 2006). Suurimmat kotimaiset televisiokanavat TV1, TV2, MTV3 ja Nelonen esittävät esimerkiksi sunnuntaisin uutiskoosteen yhteensä 12 lähetyksen voimin (HS 11.3. 2007). Lisäksi on tarjolla englannin-, ruotsin- ja viittomakielisiä uutisia, urheilu-uutisia, arkisin jopa kulttuuriuutisia ja viihdeuutisia. Yksi syy television suosioon uutisten välittämisessä voi olla se, että televisio on hyvin visuaalinen viestintäväline. Tämä seikka on ohjannut sitä, millaiseksi kerronta televisi- ossa on muodostunut. Asioiden kertominen on helppoa ja luontevaa henkilöiden avulla. Televisiossa onkin käytetty sen alkuajoista lähtien uutistenlukijaa, joka toimii uutislä- hetyksen juontajana (ks. esim. Isotalus 1996; Pietilä 1995). Toinen kerrontatapa, haas- tattelun esittäminen uutisissa suoraan toimittajan tekemän yhteenvedon sijaan, sopi tele- visioon niin ikään erinomaisesti. Se yleistyi ensin radiouutisissa 1900–luvun alkupuo- lella Yhdysvalloissa ja levisi sieltä Eurooppaan ja myöhemmin televisioon (Schudson 1994). 2.1 Uutislähetys Illan uutislähetys on jokapäiväinen kokemus. Siksi voikin unohtua, että vaaditaan paljon henkilökuntaa sen tuottamiseen. Esimerkiksi MTV:n uutis- ja ajankohtaistoimitus käsittää 186 henkilöä (MTV 2007). Kaikki eivät tietenkään osallistu jokaisen uutislä- hetyksen tuotantoon, mutta joka tapauksessa kymmenet ammattilaiset työskentelevät lähetyksen eteen. Televisiouutisten luoma vaikutelma onkin ristiriitainen, kun ottaa sen laajan tuotanto- koneiston huomioon. Vaikuttaa siltä, että uutislähetys on kuin ikkuna maailmaan, joka näyttää asiat luonnollisina ja autenttisina (Ridell 1998: 98). Toisaalta on selvää, että lähetys ei ole vain ruudulla näkyvien toimittajien aikaansaannos, vaan suuri joukko ammattilaisia on tehnyt erilaisia valintoja, joiden tuloksena lopulliseen kokonaisuuteen 13 on päädytty. Katsojat näkevät viimeistellyn ohjelman, mutta paljon materiaalia on leikattu ja käsitelty etukäteen (Nuolijärvi & Tiittula 2000: 44). Uutisstudiossa on myös läsnä paljon muuta henkilöstöä kuin ruudulla näkyvät henkilöt (emt. 44). Esimerkiksi uutisankkurin korvassa näkyvän pienen kuulokkeen on nähty symboloivan piilossa työskentelevää laajempaa koneistoa, joka mahdollistaa uutislähetyksen koostamisen (Ridell 1998: 134). Myös jokainen uutisjuttu vaatii ainakin ruudulla näkyvän toimittajan ja kuvaajan yhteistyötä. Kuvaajalla onkin suuri rooli autenttisuuden vaikutelman tuottamisessa, sillä hän päättää, mitä kuvassa näkyy ja mitä rajataan pois. Aiheenvalinnan suhteen televisiouutiset ei ole neutraali, vaan uutiskynnys on toisille aiheille matalampi kuin toisille. Aiheenvalintaa leimaakin negatiivisuus, ja kriisit, katastrofit, sodat sekä onnettomuudet saavat paljon näkyvyyttä (Ridellin 1998: 141). Niinpä myös aihevalikoima ilmentää inhimillistä koneistoa, joka lähetyksen koostaa. Alueellisesti varsinkin pääuutiset keskittyvät ”läntiseen maailmaan” eli Yhdysvaltoihin ja Länsi-Eurooppaan, muut alueet saavat lähetysaikaa vain ”luonnontuhojen tai poliittisten mullistusten yhteydessä” (emt. 142). 2.1.1 Uutislähetyksen rakenne Uutislähetystä voi verrata sanomalehteen, joka päivittäin toimitetaan tietyn kaavan mukaan. Osa elementeistä on kiinteitä ja osa taas määräytyy kulloisenkin päivän ainut- laatuisen uutistarjonnan mukaan. Alkutunnus aloittaa lähetyksen, ja sen laajentumana voi pitää uutisotsikkoja, jotka uutisankkurit lukevat (Ridell 1998: 132). Uutisotsikoiden jälkeen uutisankkurit toivottavat katsojalle hyvää iltaa, ja näin katsoja kutsutaan seuraa- maan lähetystä (Ridell 1998: 136). Tämän jälkeen seuraa uutisaiheiden käsittely. Lähe- tyksen lopuksi katsojat hyvästellään, ja näin alkutervehdyksestä alkunsa saanut kasvok- kainen viestintätilanne päättyy (ks. emt.). Merkittävimmät uutiset sijoitetaan lähetyksen alkuun, ja ne saavat muita uutisia enem- män aikaa (Bruun, Koskimies & Tervonen 1989: 57). Käsiteltävät uutisaiheet nipu- tetaan usein paketeiksi ja näin voidaan sähkeistä ja uutisfilmeistä luoda laajempia koko- 14 naisuuksia (Ridell 1998: 133). Yleinen vastakkainasettelu on ulkomaan- ja kotimaan- uutiset, jotka käsitellään tässä järjestyksessä alussa tärkeimpien aiheiden kohdalta ja myöhemmin uudelleen muiden aiheiden osalta (emt. 150). 2.1.2 Kerronnalliset elementit Uutislähetyksen kerronnallisia elementtejä ovat uutisankkuri, toimittaja sekä uutisfilmi, ja niillä jokaisella on oma hierarkkisesti järjestäytynyt tehtävänsä. Uutisankkuri juontaa ja esittelee aiheen, yhdistää eri elementit toisiinsa ja päättää aiheen käsittelyn. Toimit- taja asettaa aiheen kontekstiinsa ja selittää sen merkityksen. Uutisfilmin tarkoituksena on luoda todellisuuden tuntua ”paikan päältä” ja lisätä uskottavuutta. (Hartley 1993: 107–108.) Näkyvin uutislähetyksen toimijoista on uutisankkuri. Ridellin (1998: 132) mukaan uutisankkurin erityisasema tulee ilmi juuri siinä, miten hän juontaa lähetystä, toimii kertojana ja jakelee puheenvuoroja lähetyksen muille toimijoille. Uutisankkurit isännöi- vät studiota ”yksinvaltaisesti” mutta päästävät myös muita toimittajia sinne silloin täl- löin (emt. 132). Uutisankkurin tärkeä tehtävä on lähetyksen koossa pitäminen. Erilaiset käytännöt, kuten alku- ja lopputervehdykset ja käväiseminen uutisstudiossa ankkurin luona aina uutisjuttujen välissä, luovat kuvaa lähetyksen yhtenäisyydestä. (emt. 132) Elementtien lisäksi voidaan erotella myös kerronnan välineitä. Näitä ovat ”puhuvat päät”, ruudulla näkyvä grafiikka, nimittäminen ja uutisfilmikerronta (Hartley 1993: 108–109). Puhuvilla päillä tarkoitetaan uutistenlukijaa ja toimittajia, joiden tyyliä lei- maa neutraalius ja selkeys. Grafiikka tarkoittaa kaavioita, karttoja ja kuvia. Se tukee omalta osaltaan puhetta, ja sitä käytetään samanaikaisesti puhuvien päiden tai pelkän puheen kera. Nimittäminen tarkoittaa suullista tai tekstin avulla tapahtuvaa uutisissa esiintyvien henkilöiden esittelyä. Uutisfilmikerronta muodostaa valtaosan uutislähetyk- sestä. Uutisfilmikerronnan välineitä ovat kertojanääni ja kuva, jossa toimittaja ei näy ruudussa, toimittajan suora kommentointi kameralle, sekä haastateltavan esittäminen puhumassa kuvan ulkopuolella olevalle toimittajalle. (Emt. 108–109) 15 Televisiouutisten kerronnalle tyypillistä on vahva illuusio siitä, että ne luovat ikään kuin virallisen ikkunan maailmaan. Katsojalle tarjotaan ”maailman välitön ja autenttinen kuvaus”, joka ei sen kummempaa pohdintaa kaipaa. (Ridell 1998: 98). Tämä vaikutelma syntyy siitä, että katsojalle tarjotaan valmiiksi valikoitu annos maailman tapahtumia ja samalla pidetään piilossa toimitukselliset prosessit, joiden kautta näihin valintoihin päädyttiin (Ridell 1998: 98–99). Samaan tapaan uutisissa jätetään usein käsittelemättä laajemmat syy- ja seuraussuhteet, ja näin katsojan täytyy vain hyväksyä tapahtumat luonnonvoimien kaltaisina ilmiöinä (emt. 99). 2.2 Televisiouutinen Tässä tutkimuksessa televisiouutinen merkitsee sellaista illan pääuutislähetyksessä esi- tettyä kokonaisuutta, joka keskittyy yhden aihekokonaisuuden käsittelyyn ja sisältää ainakin uutisankkurin juonnon. Muita käytössä olevia elementtejä ovat uutisfilmi, joka voi sisältää kuvamateriaalin lisäksi toimittajan juontoja tai haastatteluja, ja uutisankku- rin suorittama studiohaastattelu. Harvinaisissa tapauksissa esimerkiksi yllättävän ja tärkeän tapahtuman vuoksi toimittajan osuus voidaan lähettää myös suorana lähetyksenä (ks. esim. Ridell 1998: 136). Uutinen on journalistinen muoto, joka painottaa sisällön todenmukaisuutta ja objektiivi- suutta. Uutisessa olennainen kerrotaan ensin ja sen jälkeen siirrytään kerros kerrokselta vähemmän merkittäviin asioihin. Tämä ns. pyramidimalli yleistyi toisen maailmansodan jälkeen tehokkaana ja selkeänä tapana kertoa asiat ja siirtyi lähes sellaisenaan televisi- oon. (Bruun ym. 1989: 52–54, 155) 2.2.1 Televisiouutisen rakenne Televisiouutisen rakenteessa voidaan erottaa neljä vaihetta, jotka ovat juonto5 (framing), keskittäminen (focusing), todeksi osoittaminen (realizing) ja päätäntö (closing). Uutis- 5 Framing on mahdollista kääntää myös sanalla kehystäminen. 16 ankkurin juonto esittelee ja pohjustaa aiheen sekä määrittelee sen kehyksen, jossa asiaa käsitellään. Uutisankkurin myöhemmät kommentit linkittävät uutisfilmit ja muun aineiston yhteen sekä tarvittaessa tarkentavat jutun kehystä. Keskittämisessä toimittaja selostaa mistä oikein on kyse ja liittää tapahtumat kontekstiinsa. Todeksi osoittamisessa uutisjuttu saa lisää uskottavuutta haastatteluiden ja kuvamateri- aalin avulla, ja mielikuva aitoudesta ja todenmukaisuudesta vahvistuu. Päätäntö lopettaa erilaisten näkemysten esittämisen asiaan ja solmii jutun eri vaiheiden myötä esitellyt tapahtumat ja näkökulmat yhteen. Uutisten tarkoitus on luoda ymmärrettävä kokonaiskuva maailmasta, ja päätäntö tavallaan kertoo mitä kaikesta pitäisi ajatella. (Hartley 1993: 118–119.) 2.2.2 Televisiouutisen juttutyypit Aineistossa esiintyy kahta erilaista televisiouutisten juttutyyppiä. Uutissähke on televi- siouutisten perusmateriaalia. Se on uutinen, jonka lukee uutisankkuri. Sähkeen pituus on keskimäärin puoli minuuttia, joten siinä asiat pyritään sanomaan mahdollisimman lyhyesti ja napakasti, yksinkertaista yleiskieltä käyttäen. Sähkeet jaotellaan toimituksen valintojen mukaan eri puolille lähetystä. (Bruun ym. 1989: 214–217.) MTV3:n Kymmenen uutisissa sähkeet on jaoteltu blokeiksi, jolloin ankkurit lukevat useamman sähkeen peräkkäin. Sähkeitä voidaan myös kuvittaa joko uutisstudiossa olevaan näyttöön ilmestyvällä grafiikalla tai videomateriaalilla. Television uutisjuttu on sähkettä laajempi kokonaisuus, ja sillä on sähkeestä poiketen aina oma tekijänsä. Sen kesto vaihtelee yhden ja neljän minuutin välillä. Uutisjutun muoto on suhteellisen vapaa, ja siihen voi sisältyä haastatteluja, toimittajan selostuksia suoraan kameralle tai esimerkiksi arkistomateriaalia. (Bruun ym. 1989: 223–227.) 17 2.3 Uutishaastattelu Tässä työssä on käytetty tarkasteltavana olevista haastatteluista useampaa termiä. Uutislähetyksessä niitä voidaan kutsua studiohaastatteluiksi erotuksena kaikista muista haastatteluista, joita uutisjuttujen yhteydessä tehdään. Toisaalta niitä voidaan kutsua asiantuntijahaastatteluiksi erotuksena vaikkapa poliitikkojen ja ”tavallisten kansalais- ten” haastatteluista. Rakenteen ja käytänteiden perusteella haastattelut ovat uutishaas- tatteluita ja poikkeavat näin esimerkiksi talk–show-haastatteluista ja erilaisista television keskusteluohjelmista (vrt. Nuolijärvi 2000: 80–81). Uutishaastattelun muista televisiokeskustelun lajeista erottaakin juuri kysymys–vastaus-formaatissa pitäytyminen (emt. 80). Uutislähetyksen kokonaisuudessa haastattelut ovat osa uutisten kerrontatapaa ja tuovat lisää objektiivisuuden tuntua antamalla poliitikon tai asiantuntijan puhua omalla suul- laan toimittajien lainausten sijaan (Clayman & Heritage 2002: 26–30). Voidaankin sanoa, että uutishaastattelussa luodaan ympäristö, jossa katsojia silmällä pitäen toimittaja ja esimerkiksi asiantuntija pyrkivät yhteistyössä tuomaan esille sen informaation, jota heillä on (Greatbatch 1988: 403). Uutinen syntyy siis kahden tai useamman osapuolen yhteistyönä. 2.3.1 Uutishaastattelun vaiheet Ennen varsinaisten kysymysten esittämistä uutishaastattelun alussa haastateltava(t) esi- tellään (Clayman 1991: 53). Haastateltavan esittelyssä mainitaan yleensä ammatti- tai arvonimi sekä organisaatio eli kerrotaan millä perusteella haastateltava on lähetykseen valittu (Clayman & Heritage 2002: 70). Samalla esittely vastaa usein niihin ongelmanasetteluihin, joita uutisankkurit ovat uutisjutun juonnossaan asettaneet (Clayman 1991: 60–62). Aloitussekvenssin jälkeen haastattelu etenee toimittajan kysymyksin ja haastateltavan vastauksin. Haastatteleminen tarjoaa vaihtoehdon sille, että toimittaja selostaisi oman näkemyksensä asioista (ks. esim. Clayman & Heritage 2002: 26–28). Kysymykset 18 ovatkin se työkalu, joilla toimittaja rakentaa omalta osaltaan katselijoille tuotettavaa esitystä (Greatbatch 1988: 404–407). Kysymykset ovat niin arkikeskustelussa kuin uutishaastattelussakin väline tiedon pyytämiseen, mutta ne mahdollistavat muitakin toimintoja (Greatbatch 1988: 405). Kysymykset voidaankin muotoilla siten, että ne haastavat, tunnustelevat näkökantoja, tai kyseenalaistavat esille tullutta (emt. 405). Uutishaastattelu, kuten kaikki televisiotoiminta, on tarkkoihin aikatauluihin sidottua. Tästä kertovat jo minuuttien tarkkuudella laaditut ohjelmaoppaatkin. Haastattelun loppuun saattamisessa yksi tärkeimmistä asioista onkin juuri aikataulussa pysyminen (Clayman & Heritage 2002: 73). Kuten muissakin vaiheissa, on vastuu lopettamisesta sillä, joka kysyy kysymykset (emt. 73). Kun aika alkaa lähestyä loppuaan, merkitsee haastattelija kysymykset viimeisiksi esimerkiksi pyytämällä lyhyen vastauksen tai varoittamalla, että on aikaa enää yhteen kysymykseen (emt. 81, 86–87). Haastattelun lopuksi haastateltavaa usein kiitetään ja samalla saatetaan lausua myös hänen nimensä vielä kertaalleen siltä varalta, että joku katsojista on aloittanut haastattelun seuraamisen myöhemmin (emt. 74). 2.3.2 Haastattelutyypit Clayman ja Heritage (2002: 68–72) jakavat uutishaastattelut kolmeen eri ryhmään sen mukaan, missä ominaisuudessa haastateltava esiintyy. Ensimmäisessä tapauksessa haastateltava on uutisaiheen keskeinen hahmo, kuten esimerkiksi ehdokas presidentinvaaleista kerrottaessa (emt. 68–69). Toisessa tapauksessa haastateltavia on enemmän kuin yksi, ja esittelyssä halutaan korostaa heidän toisistaan poikkeavia näkökantojaan (Clayman 1991: 63; Clayman & Heritage 2002: 71–72). Kolmannessa tapauksessa haastateltava on niin perehtynyt aiheeseen (esim. Clayman 1991: 62) tai on kokenut tapahtumat omakohtaisesti (vrt. Bruun ym. 1989: 221), että hänen kommenttiensa ajatellaan olevan arvokkaita katsojille. Asiantuntijahaastattelu edustaa yleensä tätä tyyppiä (ks. myös Bruun ym. 1989: 218). Clayman (1991: 63) nimittääkin asiantuntijahaastattelua informatiiviseksi haastatteluksi. Voi siis tiivistää, että asiantuntijahaastattelun tarkoituksena on syventää ja selittää käsiteltävää aihetta. 19 2.4 Asiantuntija ja asiantuntijuus televisiouutisissa Uutistoimitus päättää, mitä aiheita kussakin lähetyksessä käsitellään ja ketä haastatel- laan. Niinpä myös uutisstudioon kutsuttu asiantuntija on uutistoimituksen valitsema ja ilmentää uutistoimituksen näkemystä asiantuntijuudesta. Toimittajat joutuvatkin jatku- vasti tekemään valintoja siinä, kuka on sopiva esiintymään jonkin tietyn aiheen asian- tuntijana (ks. esim. Boyce 2006: 889). Toisin sanoen he joutuvat miettimään, mitä asiantuntijuus televisiouutisissa on (emt. 889). Asiantuntijuus on käsitteenä moniulotteinen ja suhteellinen. Asiantuntija on aina yhteisön luomus, eli asiantuntijaksi ei voi tulla, elleivät muut ihmiset osoita asiantuntijan omaksumaa tietoa jollain tavalla arvokkaaksi (Hakkarainen ym. 2004: 150, 173–174). Suhteellista asiantuntijuus on siinä mielessä, että erot tiedon määrässä ja kyvyssä soveltaa tietoa voivat nostaa tai laskea ihmisen arvoa asiantuntijana (vrt. emt. 19, 79). Henkilö voi olla esimerkiksi työpaikallaan oman alansa asiantuntija ja päästä osallistumaan päätöksentekoon (vrt. emt. 83). Sen sijaan koulutusseminaarin kahvipöydässä hän saattaa havaita tietonsa hyvinkin puutteellisiksi. Tiivistäen asiantuntijuus on siis tietoon perustuva, neuvottelemalla saatu tilannesidonnainen ominaisuus, johon liittyy saadun luottamuksen kautta valtaa ja vaikutusmahdollisuuksia. Suomessa asiantuntijoita televisiouutisissa ei ole tutkittu siitä näkökulmasta, minkälai- nen henkilö uutistoimituksen mielestä on hyvä asiantuntija. Steele (1995: 805–806) on yhdysvaltalaisten televisiouutisten osalta osoittanut, että asiantuntijuus esimerkiksi tiedemaailmassa ja asiantuntijuus televisiossa ovat kaksi eri asiaa. Hänen mukaansa televisiouutisissa arvostetaan sellaista asiantuntijaa, jolla on omakohtaista kokemusta erityisalastaan ja hyvät kontaktit. Kirjaviisautta enemmän arvostetaankin juuri kykyä verkottua ja kenttäkokemusta. Conradin (1999: 290) mukaan osa asiantuntijuutta on kyky asettaa asiat laajempaan asiayhteyteen sekä kyky ilmaista asiat selkeästi ja tiiviisti. Lisäksi arvokkaita asiantuntijoita ovat tunnetut tiedemiehet ja tutkimuslaitosten johtajat (emt. 291). Uskottavuuden vuoksi pitäisi siis käyttää ”parasta mahdollista henkilöä”, joka on saatavilla (emt.). 20 Asiantuntijoiden valintaprosessia määrittää myös televisiouutisten tapa nostaa esiin toimijoita, toimintatapoja ja ennusteita tulevasta (Steele 1995: 799). Hyvä asiantuntija kykeneekin kuvailemaan toimijoita (esimerkiksi valtioita tai johtajia), selittämään toimintatapoja ja esittämään ennusteita tulevaan liittyen (Steele 1995: 805). Asiantunti- joiden avulla voidaan myös tasapainottaa uutisjuttua tuomalla siihen lisää objektiivi- suutta (Steele 1995: 800–801; Boyce 2006: 898). Objektiivisuuden lisäämisessä on kuitenkin usein kyse vain objektiivisuuden vaikutelmasta. Asiantuntijoita pyydetäänkin tutkimustulosten sijaan usein esittämään omia mielipiteitään (Steele 1995: 809; Boyce 2006: 897–898). Suomessa asiantuntijuutta on eniten tutkittu psykologian eksperttiystutkimuksen ja sosiologian professioteorioiden kautta (Lehtinen & Palonen 1997: 113). Pirttilä (1997: 74–76) on luokitellut asiantuntijoiden rooleja julkisuudessa nyky-yhteiskunnan näkö- kulmasta. Hänen luokittelunsa perustuu siihen, millainen funktio asiantuntijalla on. Tutkija on perinteinen asiantuntijarooli, joka hahmottaa ongelmat teorioiden kautta. Viestintä on usein vaikeaselkoista ja tapahtuu raporttien ja artikkelien kautta. (emt. 74.) Diagnostikot esittävät korjaustoimenpiteitä esillä oleviin ongelmiin. Kun diagnoosi on tehty, esitetään asian parantamiseksi toimenpiteitä. Valistaja helpottaa käsillä olevan kysymyksen ymmärtämisessä ja laajentaa vaihtoehtoja kyseenalaistaen itsestään selviä vaihtoehtoja. Simulaattori on asiantuntija, joka selkiyttää asioita simulaatioiden avulla ja tuottaa näitä simulaatioita. (emt. 74–76.) 21 3 VUOROVAIKUTUS UUTISHAASTATTELUSSA Uutishaastattelu on eri osapuolten välinen elävä vuorovaikutustilanne, ja siksi sen tutki- misessa on käytettävä perinteisestä uutistutkimuksesta poikkeavia menetelmiä (Clayman & Heritage 2002: 12–13). Keskustelunanalyysi on Yhdysvalloissa alun perin sosiologian piirissä kehittynyt tutkimusmenetelmä, joka on levinnyt ympäri maailman ja eri tieteenaloille (Clayman & Heritage 2002: 18). Keskustelunanalyysin ydin on havainto, että keskustelu ei ole kaaos vaan tarkoin järjestynyttä toimintaa (Sacks, Schegloff & Jefferson 1974). Keskustelunanalyysissä tutkitaan ihmistenvälistä vuorovaikutusta aidoissa tilanteissa kuva- tai ääninauhojen avulla (Clayman & Heritage 2002: 18). Tällaisia tilanteita ovat toisaalta arkipäiväiset, ihmisten väliset spontaanit keskustelut ja toisaalta keskustelut, joissa läsnäolijoilla on ennalta määrätyt roolit, kuten lääkäri ja potilas tai toimittaja ja asiantuntija. Keskustelutilanne pyritään havainnoimaan sellaisena kuin osallistuvat sen näkevät. Esimerkiksi kieliopillinen virhe on keskustelunanalyysin näkökulmasta virhe vasta, kun joku keskusteluun osallistujista sen sellaiseksi osoittaa. Olennaista on juuri nauhoittei- den käyttö. Ne mahdollistavat usein nopeisiin ja vaihteleviin tilanteisiin paneutumisen uudelleen ja uudelleen. Samalla monet asiat, jotka jäisivät reaaliaikaisesti keskustelua seuraamalla huomaamatta, tulevat näkyviksi. Tilannetta voisi verrata taskuvarkaan toi- mintaan. Se mikä jää kaikilta usein huomaamatta, saattaa tallentua turvakameran nau- halle. Jos nauhoittaminen auttaa rikoksen ratkaisijoita, auttaa se samaan tapaan tutkijaakin. 3.1 Keskustelun jäsennykset Keskustelun jäsennysten (engl. organization) avulla keskusteluun osallistujat tekevät tilanteita yhteisesti ymmärrettäväksi. Jäsennyksiä on kolmea eri tyyppiä. Vuorottelu- jäsennys (turn taking organization) säätelee keskustelua niin, että vain yksi henkilö puhuu kerrallaan. Näin keskustelu on jäsentynyttä, ja taukoja sekä päällekkäin puhu- mista pyritään välttämään. Sekventiaalisuus on keskustelun piirre, jossa vuorot kiinni- 22 tetään toisiinsa niin, että ne muodostavat toimintajaksoja eli sekvenssejä. Näin kysymys ja vastaus sekä tervehdys ja vastatervehdys muodostavat vierusparit (adjacency pair). Vierusparin ensimmäistä osaa, esimerkiksi kysymystä, nimitetään etujäseneksi ja vasta- usta jälkijäseneksi. Yhdessä ne muodostavat sekvenssin. (Esim. Raevaara, Ruusuvuori & Haakana 2001; Tainio 1997b.) Käsite preferenssijäsennys (preference organization) kuvaa sitä, kuinka etujäsenen esittämisen jälkeen toiset jälkijäsenet ovat hyväksyttävämpiä eli preferoidumpia kuin toiset. Esimerkiksi pyyntöön suostuminen on hyväksyttävämpää kuin siitä kieltäytymi- nen. Eihän pyyntöä muuten kannattaisi edes esittää. Korjausjäsennys (repair organization) on se tapa jolla korjataan keskustelussa syntyneet virheet kuten väärin kuuleminen ja ymmärtäminen. Nämä jäsennykset ovat ne resurssit joiden avulla kes- kustelu sujuu, ja ihmiset pystyvät ymmärtämään toisiaan. (Ks. esim Raevaara ym. 2001; Tainio 1997b.) 3.1.1 Vuorottelujäsennys Keskustelu jakautuu luonnostaan puheenvuoroihin sen mukaan, kuka läsnäolijoista on kulloinkin äänessä. Tärkeimmät kohdat vuorossa ovat alku ja loppu. Vuoron alussa kuulijat saavat informaatiota siitä, jatkuuko jo aiemmin aloitettu vuoro vai aletaanko käsitellä jotain toista asiaa. Lisäksi vuoron alusta voidaan usein havaita se, tuleeko vuo- rosta pitkä vai lyhyt. (Hakulinen 1997b: 43–45.) Vuoron lopussa sen sijaan ratkaistaan se, kuka puhuu seuraavaksi. Yleisimmin äänessäolija valitsee seuraavan puhujan. Jos näin ei tapahdu, valitsee joku itse itsensä. Jos näinkään ei tapahdu, niin äänessäolija voi jatkaa. (Sacks ym. 1974; Hakulinen 1997b: 46.) Keskustelu rakentuu vuorojen ympärille kahdella eri tasolla. Ensiksi jokainen puheen- vuoro sisältää yleisimmillään aloituksen, käsittelyjakson ja lopetuksen. Toiseksi kes- kustelun yleisrakenteessa puheenvuorot liittyvät toisiinsa ja muodostavat jaksoja, sekvenssejä. (Raevaara 1997: 75.) 23 3.1.2 Vieruspareina kysymys ja vastaus Vieruspari tarkoittaa kahden vierekkäisen puheenvuoron muodostamaa kokonaisuutta (Schegloff & Sacks 1973: 295–296). Nämä puheenvuorot järjestäytyvät etujäseneksi ja jälkijäseneksi sillä tapaa, että tietyntyyppinen etujäsen luo voimakkaan odotuksen tie- tyntyyppisestä jälkijäsenestä (emt. 296). Vieruspareista yleinen esimerkki on kysymys– vastaus. Kun äänessäolija esittää kysymyksen, syntyy odotus siitä, että vastaanottaja esittää vuorollaan vastauksen (Raevaara 1997: 78–79). Näiden kahden toiminnon välinen sidos on normatiivinen eli selontekovelvollisuuden alainen. Jos vastausta ei saada, vaaditaan siihen selitystä. (Heritage 1996: 86–91.) Kysymys voidaan myös toistaa tai muotoilla uudelleen (Raevaara 1997: 78–79). Vieruspareihin liittyy myös näkemys, että jälkijäsentä käsitellään aina etujäsenen tul- kintana. Toisin sanoen vasta keskustelijat itse osoittavat, suorittaako kysymyksen muo- toinen puheenvuoro myös kysymisen tehtävää (Raevaara 1997: 82–83). Yleensä kysy- myksen tunnistaa jonkinlaisesta interrogatiivirakenteesta, mutta näin ei ole läheskään aina (Raevaara 2001: 49). Usein puheenvuorot ovat monitulkintaisia, ja näin keskustelun konteksti muodostuu jatkuvan neuvottelun tuloksena (Raevaara 1997: 78, 84). 3.2 Kannanotot ja asiantuntijuus arkikeskustelussa Keskustelunanalyysin ajattelutavan mukaisesti arkikeskustelu, eli spontaani arkipäi- väinen suullinen jutustelu ja sanailu, on rikkain saatavilla oleva tutkimuskohde. Toisin sanoen siinä keskustelun mahdollisuudet ovat runsaimmillaan käytössä. Institutionaalinen keskustelu eroaa arkikeskustelusta siten, että keskustelijoilla on jotkin ennalta määrätyt roolit, kuten lääkäri ja potilas tai vaikka toimittaja ja haastateltava. Se eroaa arkikeskustelusta juuri rajoittaessaan keskustelun käytäntöjä ja keskittymällä tiettyihin, arkikeskustelusta lainattuihin käytäntöihin. (Ks. esim. Heritage 1996: 234– 235; Peräkylä 1997: 177–180; Raevaara 2001: 48–49). 24 Tutkimuksen analyysiosassa sovelletaan arkikeskusteluun liittyvää teoriaa institutio- naaliseen keskustelutilanteeseen, uutislähetyksen asiantuntihaastatteluun, ja sen vuoksi asiantuntijuutta käsitellään ensin arkikeskustelussa. Kannanottoihin liittyvä teoria ja esi- merkit ovat englanninkielisiä, mutta rinnakkain esitetään selvennykseksi myös suomen- kielisiä esimerkkejä. Tämän luvun englanninkieliset esimerkit on lainattu Heritagen ja Raymondin (2005) tutkimuksesta ja tarkka lähdeviite on merkitty jokaisen esimerkin yhteyteen. Asiantuntijuus ilmenee keskustelun eri käytännöissä. Jo keskustelunanalyysin perusta- jaa Harvey Sacksia kiinnosti tapa, jolla arkikeskusteluissa esitetään kannanottoja (assessments) eri asioihin liittyen. Kannanotto on kielellinen toiminto, jolla arvioidaan jotain henkilöä, asiaa tai tapahtumaa. Kannanottoon liittyy aina kokemus tai jonkinlai- nen ”pääsy” (access) arvioitavaan objektiin. Johonkin tapahtumaan osallistuminen ja sen arviointi ovat siis toisiinsa sidottuja toimintoja. Kannanotot ovat tavallaan osallis- tumisen sivutuotteita. (Pomerantz 1989: 57.) Esittäessään kannanoton puhuja osoittaa samalla omaavansa tietoa arvioitavasta asiasta ja näin asiantuntijuuttaan sen suhteen. (Heritage & Raymond 2005: 16, 27–28.) Tämän vuoksi keskusteluun osallistuja, jolla ei ole tietoa arvioitavasta asiasta, usein kieltäytyy ottamasta kantaa tiedon puutteeseen vedoten (Pomerantz 1989: 57). Esimerkissä 1 on meneillään monenkeskinen keskustelu. Seppänen (1997) on alun perin julkaissut esimerkin eri yhteydessä, mutta se sopii havainnollistamaan myös kannanottojen käyttöä. Käytän muista tutkimuksista lainattuja esimerkkejä, koska keskustelunanalyysissä käytetään idealisoitujen esimerkkien sijaan naturalistista aineistoa, eli autenttisia, nauhoitettuja tai videoituja keskusteluja (ks. esim. Hakulinen 1997a: 15). Tämän työn puitteissa ei ole ollut mahdollista valmistella vastaavia autentti- suuden ehdot täyttäviä tutkimustilanteita. Esimerkissä Sini on muuttanut uuteen asuntoon ja kertoo siitä tuttavilleen. Kaksi vii- meistä nuolilla merkittyä puheenvuoroa muodostavat esimerkin kannanottoparista keskustelussa. 25 (1) [Joulukahvit.kas]6 (Seppänen 1997: 172) (32 riviä poistettu) Sini: ensinnäki siis se että mehä aateltii et ku Helsingis useimmat ihmiset asuu aika ahtaasti et me aateltii? (0.3) sillee yritettii sopeutuu siihe et muutetaa johonki [pienempää Raija: [Yksiöö nii, Sini: Nii (0.4) Sini: Ja sitte toi on aika i:so ja, Tyyne: Mm::. -> Sini: Ja sit siin o hirmu kauniit maisemat. -> Tyyne: Nii [siin on ihana luonto kyl, Sini kuvailee ensin maisemia intensiteettimääritteellä (astemääritteistä ks. esim. Hakuli- nen, Vilkuna, Korhonen, Koivisto, Heinonen & Alho 2004: 606–607) vahvistetulla adjektiivilla (hirmu kauniit). Tyyne esittää oman, Sinin kannanottoon nähden saman- mielisen, kannanottonsa omalla vuorollaan ja antaa näin ymmärtää, että hänelläkin on tietoa kyseiseen asiaan liittyen. Tyyne on ehkä itse nähnyt alueen tai sitten kuullut siitä. Tyynen kannanotto on hieman erilainen kuin Sinin, hän käyttää pelkkää adjektiivia (ihana) ja luonto on korvannut maiseman. On mahdollista, että Tyynelle luonto edustaa maisemaa tarkempaa termiä ympäristön kuvailussa ja näin hän haluaa osoittaa tietä- mystään paikan suhteen (vrt. Heritage & Raymond 2005: 33). Kannanoton yleistä rakennetta ei voi esittää mitenkään tyhjentävästi, sillä se vaihtelee tilanteen mukaan riippuen esimerkiksi kontekstista, sanavalinnoista, tai äänenpainoista (Tainio 1996: 84). Tainio (1996) esittää prototyyppisestä kannanotosta seuraavanlaisen esimerkin (esimerkki 2). Se on muotoa ”[subjekti] + [kopula] + [intensiteettiadverbi] + [kannanottotermi]” (Tainio 1996: 85). (2) [Farmas2] (Tainio 1996: 85) Elli: =Se oli nii hyvä 6 ’Joulukahvit.kas’ on litteroidun esimerkin nimi ja se viittaa alkuperäisessä tutkimuksessa (tässä tapauksessa Seppänen 1997) käytettyyn aineistoon. Toisista tutkimuksista poimittujen esimerkkien nimet on lisäksi kirjoitettu hakasulkeisiin erotukseksi tämän tutkimuksen omasta aineistosta. 26 Kuten esimerkissä 1 kannanottoa seuraa usein välittömästi toinen kannanotto (Pomerantz 1989: 62). Toinen kannanotto eli kannanottoparin jälkijäsen sisältää Tainion (1996: 85–86) mukaan etujäsenen finiittiverbin toiston, ja lisäksi se voi sisältää subjektin ja luonnehtivan lausekkeen. Esimerkissä 3 kannanottoparin molemmat jäsenet sisältävät luonnehtivan lausekkeen. Esimerkissä Virpi on vaihtanut adjektiivin toiseksi, eli tulkinnut etujäsenen subjektin uudelleen (ks. Tainio 1996: 86). (3) [Juhlat] (Tainio 1996: 86) Ritva: Se on ihan kiva ajatus, (.) Virpi: Se on hyvä ajatus joo. On tärkeää, missä järjestyksessä kannanotot esitetään. Ensimmäisen kannanoton esittäjä luo puitteet jälkimmäiselle kannanotolle, eli jälkimmäinen kannanotto asemoituu aina suhteessa ensimmäiseen. Kannanottoparin jälkijäsen on etujäseneen verrattuna samanmielinen tai erimielinen, ja samanmielisyys on preferoitu vaihtoehto. (Pomerantz 1989; suomen kielen suhteen Tainio 1996.) Erimieliset jälkijäsenet ovat harvinaisempia, mutta niitä toki esitetään. Erimielinen jäl- kijäsen kuitenkin muodostetaan samanmielisestä poikkeavalla tavalla. Erimielisyyttä ei yleensä lausuta suoraan julki, vaan konfliktin minimoimiseksi vastaanottajaa pyritään eri tavoin valmistamaan erimielisyyteen (Tainio 1996: 93). Lisäksi erimielisyyttä ilmaistaan implisiittisesti ja se voidaan purkaa pienemmiksi eri- ja samanmielisiksi osuuksiksi (emt. 94). Kannanoton pohjana oleva tieto voidaan jakaa omakohtaisen kokemuksen kautta han- kittuun eli ensikäden tietoon, ja välitetyn kokemuksen kautta hankittuun eli toisen käden tietoon (Heritage & Raymond 2005: 16). Asiantuntijuus siis kasvaa lähemmäs ilmiötä mentäessä. Kannanottojen suhdetta taustalla olevaan tietoon ja toisaalta aikaan on havainnollistettu kuviossa 1. Ensimmäinen ja toinen kannanotto asettuvat aikajanalle peräkkäin. Ensimmäinen kannanotto luo ”ilmaisullisen kentän” (representational field), johon toinen kannanotto aina asemoituu jossain suhteessa ensimmäiseen kannanottoon nähden. 27 Suhde tietoon ja kannanotot 1. kannanotto omakohtainen kokemus / ensikäden tieto välitetty kokemus / toisen käden tieto 2. kannanotto aika etäisyys ilmiöstä Kuvio 1. Kannanottojen suhde tietoon ja aikaan. Heritagen ja Raymondin (2005) mukaan kannanottopareihin liittyy sellainen sääntö, että se, joka ensimmäisenä esittää kannanoton, merkitsee itselleen ensisijaiset oikeudet arvioida kyseistä asiaa. Toisin sanoen hän asemoi itsensä tiedon suhteen pätevämmäksi kyseessä olevan asian suhteen kuin seuraavan kannanoton esittäjä (emt). Keskustelu etenee aina puheenvuoroittain, joten joku esittää välttämättä kannanottonsa ensimmäisenä. Ensimmäinen kannanotto varustetaankin sen vuoksi usein heikentävillä ilmaisuilla, joilla puhuja pyrkii vähättelemään asiantuntijuuttaan kyseisen asian suhteen. Toinen kannanotto eli kannanottoparin jälkijäsen voidaan vastaavasti varustaa vahvistavilla ilmaisuilla ja samalla lieventää vaikutelmaa siitä, että asiantuntijuus olisi toissijaista. Näin tasapaino keskustelijoiden välillä säilyy (Heritage & Raymond 2005: 16.) Tämä käytäntö on arkikeskustelussa erittäin yleinen (emt. 34). Voitiinkin päätellä, että ensimmäiseen kannanottoon liittyy voimakas, ääneen lausumaton osoitus asiantuntijuudesta arvioitavana olevan asian suhteen (emt 34). 28 Esimerkki 4 selvittää tätä tilannetta. Kannanottoparin etu- ja jälkijäsen on merkitty nuolilla. Ensimmäinen kannanotto päättyy liitekysymykseen (aren’t they vrt. eikö totta, vai mitä luulet). Liitekysymys luo odotuksen jälkijäsenestä, joka vahvistaisi arvion. (4) [Rah 14:2]7 (Heritage & Raymond 2005: 20) Jen: Mm [I: bet they proud o:f the fam’ly.= Ver: [Ye:s. -> Jen: =They’re [a luvly family now ar’n’t [they. -> Ver: [°Mm:.° [They are: ye[s. Jen: [eeYe[s::, Ver: [Yes, Jen: Mm: All they need now is a little girl tih complete i:t. Tämä ”pyyntö” kannanoton tietojen vahvistamisesta antaa ymmärtää, että vastapuolella on enemmän tietoa asiasta ja merkitsee siten kannanoton heikennetyksi (emt. 20). Kannanottoparin jälkijäsen vahvistaa etujäseneen sisältyneen väitteen (They are) ja sisältää samanmielisyyden merkitsimen (yes). 3.2.1 Kannanottoparin etujäsen Kannanottoparin etujäsen voidaan merkitä kolmella eri tavalla. Merkitsemätön kan- nanotto (unmarked assessment) ei sisällä kannanottoa vahvistavia tai heikentäviä ilmai- suja. Tähän ryhmään kuuluvissa tapauksissa puhuja usein arvioi tilannetta sellaisena kuin sen samalla hetkellä kokee. (Heritage & Raymond 2005: 19.) Esimerkissä 5 puhuja käyttää merkitsemätöntä kannanottoa. (5) [NB VII:2] (Heritage & Raymond 2005: 19.) Emm: =We’re painting like ma:d in th’kitchen= -> =a:nd oh evrything’s workin out so pretty here Kannanotto voidaan merkitä myös heikennetyksi (downgraded assessment) ilmaisuilla, jotka osoittavat toisen käden tietoon ja sitä kautta heikentävät arviota (Heritage & Raymond 2005: 19). Tämä on kyseessä esimerkissä 6. Siinä Hyla selittää elokuvan juonta Nancylle. Hyla on luonnollisesti paremmin selvillä elokuvasta kuin Nancy, ja 7 Tämän ja seuraavien englanninkielisten esimerkkien nimet on säilytetty samoina kuin alkuperäisessä tutkimuksessa. 29 tämä näkyy nuolella merkityssä Nancyn vuorossa, jossa hän viittaa toisen käden tietolähteeseen evidentiaalisella verbillä sounds (kuulostaa, evidentiaalisista verbeistä ks. esim. Hakulinen ym. 2004: 483). (6) [HG II:6] (Heritage & Raymond 2005: 19) Hyl: =.hh En she’s fixed up, (0.4) en she meets this gu:y, .hh a:n’ yihknow en he’s (.) rilly gorgeous’n eez rilly nice en evrythi[:ng bud li]ke= Nan: [Uh h u :h,] Hyl: =.hh He’s ah .hh Hollywood (0.3) s:sta:r’s son yihknow who wz a mista:[ke en they [put im in’n [Academy,] -> Nan: [O o this [s o u n d s [so goo::]_::[d? Hyl: [school, .hh buh wai:t.=’n then, .hhm (0.2) .tch en the:(w)- the mother’s .hh sister is a real bigot. Toinen vaihtoehto kannanoton heikentämiselle on kyseessä esimerkissä 7. Siinä Gerri toimii kertojana ja selittää Shirleylle kolmannen henkilön, Danan, kuulumisia. (7) [Frankel TCI] (Heritage & Raymond 2005: 35) Shi: .hh Uhm how is he. Ger: (Well) he’s fi:ne[(yeh), Shi: [ss- Ger: Yihknow he’s no:w (.) in (0.2) competition, .hhh= ((31 riviä poistettu)) Shi: Ri[ght. Ger: [So -> Shi: .hh So he’s doing alright. Ger: Ye:ah. Tässä tilanteessa Gerrillä on luonnollisesti enemmän tietoa Danasta, mutta siitä huoli- matta Shirley esittää kannanottonsa Danan suhteen ennen Gerrin vastaavaa kannanottoa (he’s doing alright, nuolella merkitty vuoro). Gerri esittää kannanottonsa ensimmäisenä mutta heikentää sitä osoittamalla (so), että se on muodostettu aiempien vuorojen tulok- sena, eikä riippumatta niistä. (Heritage & Raymond 2005: 34–35) Kolmas mahdollisuus on käyttää liitekysymystä. Tällöin kannanoton esittäjä pyytää vahvistusta arviolleen ja merkitsee vastapuolen asiantuntemuksen suuremmaksi kuin omansa (Heritage & Raymond 2005: 20). Tämä tilanne oli kyseessä esimerkissä 4. 30 Vahvistetuksi kannanotto (upgraded assessment) voidaan merkitä rakenteilla, jotka ohjaavat voimakkaasti jälkijäsenen muodostamista. Vaihtoehtokysymys (negative interrogative) mahdollistaa tämän (Heritage & Raymond 2005: 21–22). Vaihtoehtokysymys preferoi voimakkaasti jälkijäsenekseen samanmielistä vastausta (Heritage 2002) ja luo näin vaikutelman vakiintuneesta mielipiteestä ja vahvistaa näin arviota. Suomenkielessä englannin termiä negative interrogative vastaa lähimmin myönteisesti tai kielteisesti suuntautunut eikö-lause (ks. esim. Hakulinen ym. 2004: 1602–1603). Esimerkissä 8 Bea ja Norma keskustelevat kolmannesta henkilöstä, jonka Bea tuntee paremmin. (8) [SBL: 2-1-8:5] (Heritage & Raymond 2005: 21) 01 Bea: Wz las’night th’firs’time you met Missiz Kelly? 02 (1.0) 03 Nor: Me:t who:m? 04 Bea: Missiz Kelly? 05 Nor: ^Ye:s. hh[Yih kno]:w what<] -> 06 Bea: [ Isn’t ]she a cu]te little thi:ng? Bea osoittaa heti sekvenssin alussa (rivi 1), että hänellä on pidempi kokemus kolman- nesta henkilöstä. Norman vastaukset vahvistavat tämän oletuksen. Norma ei ensin edes muista, kenestä on kysymys (rivi 3). Bea esittää kannanottoparin etujäsenen viimeisellä puheenvuorollaan (rivi 6) ja käyttää vaihtoehtokysymystä (isn’t she vrt. eikö hän olekin…). 3.2.2 Kannanottoparin jälkijäsen Kannanottoparin jälkijäsen muistuttaa kieliasultaan kannanottoparin etujäsentä ja siinä toistuu yleensä etujäsenen subjekti, verbi, ja muunneltuna myös luonnehdinta (Tainio 1996: 95). Toisaalta kannanottoparin jälkijäsen voi olla hyvin lyhytkin (vrt. Heritage & Raymond 2005: 26). Jälkijäsenen tunnistaminen on helpointa suhteessa etujäseneen, se toimii aina etujäsenen mahdollistamissa puitteissa. Merkitseminen kannanottoparin jälkijäsenessä eroaa etujäsenestä siinä, että sitä rajoitta- vat etujäsenen luomat odotukset (Heritage & Raymond 2005: 22). Preferoitu eli 31 samanmielinen jälkijäsen on huomattavasti yleisempi kuin erimielinen. Kannanottoparin jälkijäsen voi olla merkitsemätön, tai se voidaan merkitä vahvistetuksi (Heritage & Raymond 2005: 22–23). Kannanottoparin merkitsemätöntä etujäsentä seuraa yleensä niin ikään merkitsemätön jälkijäsen (emt. 23). Esimerkissä 9 Bea ja Norma keskustelevat yhdessä koetusta tapahtumasta merkitsemättömin, kuvailevin kannanotoin. (9) [SBL:2-1-8:5] (Heritage & Raymond 2005: 23) -> Nor: I think evryone enjoyed jus’ sitting aroun’ ta::lk[ing.] -> Bea: [ h h] I do too::, (0.3) Nor: Yihknow e-I think it’s too bad we don’t do that once’n awhile insteada playing bri:dge er ‘hh Kannanottoparin vahvistetuiksi merkityt jälkijäsenet jakautuvat kahteen ryhmään. Ensimmäisessä ryhmässä jälkijäsenen esittäjä antaa ymmärtää, että riippumatta ensim- mäisenä esitetystä kannanotosta hän on ollut samaa mieltä jo aikaisemmin, eli hän on tullut samaan päätelmään itsenäisesti (Heritage & Raymond 2005: 30). Lesley ja hänen äitinsä (Miriamin isoäiti) keskustelevat Miriamin päätöksestä ottaa toinen korvarengas esimerkissä 10. Tässä tapauksessa Lesleyn äiti toimii kertojana ja selittää tapahtumia Lesleylle. (10) [Holt 1.1:8] (Heritage & Raymond 2005: 24) 01 Mum: Miriam’s going next week, 02 Les: Ye:s: yes:. 03 (0.4) 04 Mum: She[’s been in hot water with’er Mum t’day, 05 Les: [M- 06 Les: Why::? 07 Mum: .hh We:ll. (0.2) Uh you know (.) there’s a cra:ze 08 with the girls now to have (.) a secon:d. (1.1) ring 09 ih- a secon:d uh earring in on[e ear. -> 10 Les: [Oh: it’s very chea:p 11 isn’it. -> 12 Mum: It’s very cheap yes’n this is u- this is what Ann 13 said. An’ Ann said (0.3) she- she’ll haf (.) tuh have 14 another. (0.5).hh (.) hole in’er ear Lesley esittää kannanottoparin etujäsenen (rivi 10). Lesleyn kannanotto on heikennetty liitekysymyksen avulla (isn’it, vrt. eikö olekin?), ja näin Lesley pyytää äitiään vahvista- 32 maan tai varmentamaan8 asian (ks. esimerkki 4). Äiti varmentaa asian kannanottoparin jälkijäsenellä, jonka hän merkitsee vahvistetuksi antamalla ymmärtää, että tiesi jo ennestään asian olevan niin, kuin Lesley sen esitti. Äiti varmentaa Lesleyn lausuman paikkansapitävyyden toistamalla sen (it’s very cheap) pelkän samanmielisyyden osoit- tamisen sijaan (Heritage & Raymond 2005: 24; ks. myös Tainio 1996: 90). Vahvistukseksi hän vielä selittää kolmannen henkilön kertoneen asian olevan näin (rivit 12–14). Lesley esitti kannanottonsa ensimmäisenä, mutta oman kannanottonsa muotoilulla äiti vie tavallaan tehon Lesleyn kannanotolta. Kannanottoparin jälkijäsen voidaan merkitä vahvistetuksi myös toisella tavalla. Kannanottoparin etujäseneen voidaan vastata myös uudella etujäsenellä eli aloittamalla kokonaan uusi kannanottopari. Tällöin toisena esitettyä kannanottoa ei muotoilla ensimmäisenä esitetyn ehdoilla. Sen sijaan luodaan uusi kannanottoparin etujäsen aivan kuin alkuperäistä etujäsentä ei olisi lausuttukaan. Näin voidaan tavallaan varastaa alku- peräisen kannanoton paikka. (Heritage & Raymond 2005: 28–30.) Tämä tilanne on kyseessä esimerkissä 11, jossa Emma ja Margie keskustelevat lounaasta. (11) [NB VII:1–2] (Heritage & Raymond 2005: 29) Emm: Oh honey that was a lovely luncheon I shoulda ca:lled you s:soo[:ner but I:]l:[lo:ved it.Ih wz just= Mar: [((f)) Oh:::] [°( ) Emm: =deli:ghtfu[: l.]= Mar: [Well] I wz gla[d y o u] (came).] Emm: [’nd yer f:] friends] ‘r so da:rli:ng,= Mar: = Oh:::[: it wz:] -> Emm: [e-that P]a:t isn’she a do:[:ll?] -> Mar: [iY e]h isn’t she pretty, Emma ylistää Margien ystävää Pattia käyttämällä vaihtoehtokysymystä, ja Margie vastaa niin ikään vaihtoehtokysymyksellä (nuolella merkityt puheenvuorot). Näin Margie aloittaa kokonaan uuden kannanottoparin. 8 Käytän termiä arvion varmentaminen vahvistamisen sijaan (vrt. vahvistettu ja heikennetty arvio). Englannin termin validate on kääntänyt näin ainakin Tainio (1996: 90) 33 3.2.3 Asiantuntijuudesta neuvottelu Arkikeskustelussa osallistujat orientoituvat Heritagen ja Raymondin (2005: 34) mukaan voimakkaasti kannanottoparin etu- ja jälkijäseneen liittyviin konventioihin. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, miten valtaosassa tapauksista etujäsenen esittäjä ei vahvista kannanottoaan vaan merkitsee sen heikennetyksi. Kannanottoparin jälkijäsentä sen sijaan heikennetään vain harvoin, yleensä se merkitään vahvistetuksi. (emt. 34.) Vaihto- ehtokysymykset ovat aggressiivisin tapa merkitä kannanotto vahvistetuksi, koska ne ohjaavat voimakkaasti jälkijäsenen muodostamista (Heritage & Raymond 2005: 35; suomen kielen suhteen Halonen 1996). Vaikuttaa siltä, että kannanottoparin etu- ja jälkijäsenen esittäjille on tärkeää osoittaa, että tieto arvioitavasta ilmiöstä on saatu ja samalla myös kannanotto on tuotettu itsenäi- sesti, toisesta riippumatta. Kannanottojen esittäjät pyrkivät myös usein toisen kannan- ottoon yhtymisen sijaan osoittamaan sen oikeaksi eli toimimaan auktoriteettina, joka varmentaa asian. (Heritage & Raymond 2005: 35–36.) Kannanottoparin etujäsen merkitään heikennetyksi useimmiten liitekysymysten (esi- merkki 4) tai evidentiaalisten verbien avulla (esim. kuulostaa, vaikuttaa, esimerkki 6) tai osoittamalla kannanotto aiempien vuorojen avulla muodostetuksi (esimerkki 7). Kannanottoparin jälkijäsen merkitään vahvistetuksi osoittamalla, että etujäsenen implikoima tieto oli jo entuudestaan tuttua vastaanottajalle (esimerkki 10). Toinen vaihtoehto on varastaa etujäsenen paikka aloittamalla uusi kannanottopari esittämällä uusi etujäsen (esimerkki 11). 3.3 Institutionaalinen keskustelutilanne: asiantuntija uutisstudiossa Keskustelunanalyysin näkökulmasta MTV3:n Kymmenen uutisten asiantuntijahaastat- telu on monikerroksinen vuorovaikutustilanne. Haastattelijan ja asiantuntijan roolit luo- vat tietyt lähtökohdat. Uutisankkuri esittää kysymyksiä ja asiantuntija vastaa niihin (ks. esim. Heritage & greatbatch 1991: 130). Lisäksi vastakkain on kaksi ammattilaista, 34 jotka joutuvat suhteuttamaan omaa ammattisanastoaan toisilleen ja katsojille ymmärrettävään muotoon (ks. Peters 1995). Haastattelijan ja asiantuntijan välillä on myös erilaisia asymmetrioita. Uutisankkurilla on erimerkiksi enemmän televisioesiintymiseen liittyvää rutiinia kuin asiantuntijalla. Asiantuntijan vahvuus taas on oman aihepiirin laaja tuntemus. Tähän kaikkeen oman lisänsä tuo uutishaastattelupuhe itsessään. Se on omat erityiset sääntönsä ja rajoituk- sensa sisältävä käytäntö, jonka avulla haastattelun lopputuote, katsojille kerrottu uutinen tai uusi näkökulma uutiseen, muodostuu. 3.3.1 Puuttuvat palautteet Uutishaastattelupuheen kysymys–vastaus-sekvenssit eroavat arkipuheen vastaavista merkittävällä tavalla. Arkipuheessa kysymyksen esittäjä antaa vastauksen saatuaan yleensä jonkinlaisen palautteen ja osoittaa kysymyksen ja palautteen avulla kiinnostusta asiaan (Heritage 1985: 96–98). Prototyypillisesti palaute esitetään kolmannella vuorolla kysymyksen ja vastauksen jälkeen, kun kysyjä ottaa vuoron uudelleen haltuunsa. Esi- merkissä 12 Tiina ilmaisee dialogipartikkelilla ’ahaa’ (ks. esim. Hakulinen ym. 2004: 773), että kyseessä on hänelle uusi tieto ja osoittaa samalla kiinnostusta Hennan vasta- ukseen. Lisäksi hän käyttää palautetta ilmaistakseen, että on toivottavampaa, että Henna pääsisi tulemaan, kuin että ajankohta ei sopisikaan. (12) Tupaantuliaiset.puh (Raevaara 1997: 85) Tiina: Kuule mul ois sellasta: asiaa etä: voit sä tulla meiän tupaantuliaisiin? Henna: Millon, Tiina: Kaheskymmenesyheksäs päivä lauantaina? Henna: Kyl mä uskon että mä voin tulla, -> Tiina: Ahaa. Se ois kiva. Näiden palautteiden avulla kysyjä asettuu informaation vastaanottajan asemaan (Heritage 1985: 98). Palautteilla otetaan myös kantaa siihen, kuinka todenmukaista puheenvuoron sisältämä tieto on (emt. 99). Uutishaastattelupuheesta palautteet sen sijaan suurelta osin puuttuvat. Niiden käytön sijasta tulevat kysymysvuorot suunni- 35 tellaan siten, että ne perustuvat vastausvuoroissa saatuihin tietoihin joko hyväksyen niiden sisältämä informaatio tai kyseenalaistamalla se (emt. 99). Esimerkissä 13 on meneillään Kymmenen uutisten asiantuntijahaastattelu Konginkankaan linja-auto- onnettomuuteen liittyen. (13) KU 17.11.05, UA: Pirjo Nuotio, A: Esko Lähteenmäki UA: .hh öö Totesitte myös että: linja-auton kuljettaja teki havaintovirheen, UA: mitä se [tarkoittaa] A: [.hhh ] Havaintovirhe on sellanen termi jota tässä onnettomuustutkinnassa käytetään .h (.) se tarkoittaa sitä että: jää näkemättä (.) tärkeä asia. -> UA: .hh Mitä tästä onnettomuudesta on opittu tämän (.) tutkinnan aikana. A: No: (.) minusta tuntuu että ei vielä (.) oikeastaan mitään. Olisi pitänyt oppia se: että (0.4) raskaan kaluston (.) kuorma-autojen nopeudet olisi pitänyt omaehtosesti pudottaa selvästi siihen lain (0.4) edellyttämään kahdeksaankymmeneen (.) ↑niin ei ole tapahtunut. Jos kyseessä olisi arkikeskustelu, osoittaisi kysymyksen esittänyt henkilö (nuolella mer- kityssä kohdassa) jollain tavalla vastauksen ymmärtämistä tai kiinnostuneisuutta asiaan. Uutishaastattelussa toimittaja ja haastateltava toimivat yhteistyössä siten, että laajen- nettujen, moniosaisten vastausvuorojen käyttö on mahdollista. Arkipäivän keskuste- luissa vuoronvaihtojärjestelmä tähtää sen sijaan puheenvuorojen pitämiseen lyhyinä. (Heritage & Greatbatch 1991: 102.) Heritagen (1985: 99) mukaan palautteet voidaan jättää uutishaastattelussa pois myös siksi, että keskustelijoiden roolit on jo valmiiksi määritelty. Toisen tehtävä on siis kysellä ja toisen vastailla. Lisäksi suurin osa palautteista korostaa informaation uutis- luontoisuutta nimenomaan kysyjälle (emt. 100). Uutishaastattelussa toimittaja joutuu työnsäkin puolesta perehtymään käsillä olevaan asiaan. Lisäksi haastateltavan esittämät tiedot on tarkoitettu uutiseksi nimenomaan yleisölle, ei niinkään toimittajalle (emt. 100). 36 Kotikatsomoissa saatetaan siis hyvinkin hämmästellä jotain yllättävää asiaa ääneen mutta se mahdollisuus jätetään nimenomaan katselijoille. 3.3.2 Vuorottelu uutishaastattelussa Vuoronvaihto on keskustelussa keskeinen yhteistoiminnan mahdollistava piirre (Haku- linen 1997b: 32). Keskustelun eri muodot voidaankin vuoronvaihdon perusteella asettaa janalle, jonka toisessa päässä on arkikeskustelu (ennalta määrittämätön vuorojen järjestys) ja toisessa päässä erilaiset seremonialliset tilanteet (vuorojen järjestys, niiden pituus ja sisältö on ennalta määritelty) (Sacks, Schegloff & Jefferson 1974: 729–731). Voidaan siis sanoa, että vuoronvaihdon rajoittuneisuus määrittelee institutionaalisuuden asteen (Hutchby & Wooffit 1998: 147). Uutishaastattelun vuoronvaihtojärjestelmä on pitkälle vakiintunut. Sen rakenne voidaan yksinkertaisimmillaan esittää seuraavasti (ks. esim. Heritage & greatbatch 1991: 130): Toimittaja: Kysymys Haastateltava: Vastaus Toimittaja: Kysymys Haastateltava: Vastaus Vaikka rakenne on hyvin yksinkertainen, on sillä monta tärkeää tehtävää. Vuoronvaih- tojärjestelmän avulla katsojat tunnistavat heti, että kyseessä on uutishaastattelu (eikä esimerkiksi talk-show). Vuoronvaihtojärjestelmä myös takaa sen, että haastattelija ei ryhdy ajamaan omia etujaan, vaan haastattelu luo foorumin, joka palvelee katsojia. (Clayman & Heritage 2002: 95–97). Greatbatch (1988) on hahmotellut uutishaastat- telun vuoronvaihdon periaatteet ja verrannut niitä arkikeskustelun vuoronvaihdon mekaniikkaan. Kyseessä on brittiläisistä uutishaastatteluista tehty tutkimus, ja käytännöt saattavat jossain kohdin erota suomalaisesta haastattelukulttuurista. Haastattelun vuoronvaihdon mekaniikan erojen on kuitenkin havaittu johtuvan enemmän ohjelmatyypistä kuin kansallisuudesta (Clayman & Heritage 2002: 337). 37 Uutishaastattelun vuoronvaihtojärjestelmä eroaa arkikeskustelusta siinä, että kysy- mysten esittäminen on sallittua vain haastattelijalle ja vastaaminen haastateltavalle. Toimittaja aloittaa haastattelun ja yleensä myös lopettaa sen. Säännöistä poikkeaminen on selontekovelvollisuuden alainen teko, eli siihen pitää esittää syy. (Greatbatch 1988: 404.) Vaikka sääntöjä voi pitää jäykkinä, pystyvät keskustelijat toimimaan niiden puit- teissa monipuolisesti. Greatbatch (1988: 405) toteaakin, että vaikka vuorot muotoillaan siten, että ne täyttävät kysymysten ja vastausten tunnusmerkit, tapahtuu paljon muutakin kuin tiedon vaihtamista. Haastattelijat saattavat kysymysvuoronsa avulla haastaa, tun- nustella tai kritisoida haastateltavan lausuntoja. Haastateltavat vastaavasti pyrkivät kiistämään tai torjumaan tällaiset yritykset. (Emt. 405.) 3.3.3 Kysymykset toimittajan työvälineenä Institutionaalisessa keskustelussa kysymykset ja vastaukset dominoivat usein sitä tapaa, jolla vuorovaikutus tapahtuu (Drew & Heritage 1997: 39). Televisiohaastattelu voidaankin kiteyttää kahteen toimintoon, kysymiseen ja vastaamiseen (Heritage & Roth 1995: 1). Kun kysymykset esitetään studiovieraalle satojen tuhansien katsojien seura- tessa lähetystä, on hänen vaikea jättää vastaamatta. Kysymysten esittäminen onkin se työkalu, jonka avulla toimittaja ohjaa haastattelua ja nostaa esille kiinnostaviksi arvioimiaan puheenaiheita studiovieraan tietojen ja mielipiteiden muodossa (esim. Heritage & Roth 1995; Clayman & Heritage 2002). Toimittajan pitäytyminen kysymysten esittämisessä tukee myös haastattelun objektiivi- suutta. Heritage (1985: 99) tähdentääkin, että kannan ottamista aiempiin lausuntoihin ja niiden arviointia vältetään johdonmukaisesti uutishaastattelupuheessa. Haastateltavan lausuntoja ei jäädä kommentoimaan vaan mennään suoraan seuraavaan kysymykseen. Toisaalta toimittajan kysymysvuoro sisältää usein johdattelevan osuuden, jossa toimit- tajalla on mahdollisuus ottaa väitelauseiden avulla kantaa (Greatbatch 1988: 404). Haastateltava vastaavasti kohtelee näitä väitteitä kysymysten johdantona eikä yleensä käy kyseenalaistamaan niitä (emt. 404). Amerikkalaisessa televisiohaastattelukulttuu- rissa on nostettu esille jopa tapauksia, joissa haastateltavaa on käsketty vastaamaan 38 varsinaiseen kysymykseen, jos tämä käy kyseenalaistamaan sen johdantoon sisältyvää väitettä (Schegloff 1988: 224–228). 3.3.4 Haastattelutilanteen asymmetriat Institutionaalisena keskustelutilanteena uutishaastattelupuheeseen vaikuttaa myös kolme erityyppistä asymmetriaa. Bergin (2003: 319) mukaan toinen keskusteluun osallistuja voi olla rutinoituneempi kuin toinen. Asiantuntijoina haastateltavat henkilöt eroavat toisistaan esimerkiksi jo siinä, että osa on hyvinkin tuttuja kasvoja, osa taas vieraampia. Toiseksi osallistujien toiminta saattaa olla eri tavoin rajoitettua (emt. 319). Televisiossa, kuten muuallakin työskentelevien toimittajien tulee olla objektiivisia työssään (ks. esim. Clayman 1997: 163; Clayman & Heritage 2002: 150; vrt. Journalistiliitto 2006). Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että toimittajien tulee välttää omien tai työnantajan mielipiteiden esille tuomista haastatellessaan julkisuuden henkilöitä, eli heidän tulee olla neutraaleja haastateltavia kohdellessaan (Bruun ym. 1989: 16–18; Clayman 1997: 163; Heritage & Greatbatch 1991: 106–107). Tämä piirre korostuu entisestään televisiossa, sillä kaikki halukkaat voivat arvioida toimittajan työskentelyä paljon helpommin kuin esimerkiksi sanomalehden ollessa kyseessä (Clayman 1997: 164). Uutishaastattelupuheessa neutraaliuden vaatimus ilmenee esimerkiksi siinä, että toimittaja pitäytyy kysymysten esittämisessä sekä välttää vastausten kommentointia (Heritage 1985: 99). Kolmanneksi osallistujien välillä vallitsee usein tiedollinen asymmetria, eli toinen tietää enemmän kuin toinen (Berg 2003: 319). Toimittajan ja asiantuntijan ollessa kyseessä asiantuntija on luonnollisesti se joka tietää enemmän, eihän häntä muuten olisi studioon kutsuttu. Toisaalta toimittajallakin pitää olla hyvät tiedot, jotta hän osaa muotoilla kysymyksensä niin, että katsojia palveleva tiedonvälitystehtävä toteutuu. 39 4 ASIANTUNTIJUUDEN RAKENTAMINEN STUDIOHAASTATTELUSSA Seuraavissa luvuissa tarkastelen ensin sisällönanalyysin keinoin, minkälainen rooli asi- antuntijahaastatteluilla on Kymmenen uutisissa ja vertailen asiantuntijahaastatteluja keskenään. Sen jälkeen syvennyn asiantuntijuuden rakentamiseen ja tarkastelen, käyte- täänkö uutishaastattelupuheessa kannanottoja ja jos käytetään, niin minkälaisia. Sen jälkeen tutkin, voiko niihin soveltaa luvussa 3.2 esitettyä mallia, joka yhdistää arkikes- kustelun kannanotot asiantuntijuuteen. Asiantuntija on haastateltavana juuri tietämyksensä vuoksi ja uutistoimitus on valinnut, kuka haastateltavaksi otetaan. Analyysin halki oletuksena onkin, että toimittaja ei ainakaan pyri kyseenalaistamaan haastateltavan asiantuntijuutta, tämähän asettaisi vaakalaudalle toimituksen ammattitaidon. Lopuksi vedän yhteen kannanottojen käyttöä arkipuheessa ja uutishaastattelutilanteessa. 4.1 Asiantuntijahaastattelu Kymmenen uutisissa Aineistoni käsittää 17 MTV3:n Kymmenen uutisten lähetystä, joissa uutisankkuri haas- tattelee asiantuntijaa johonkin ajankohtaiseen aiheeseen liittyen. Tarkastelujakso alkoi 7.10.2005 ja päättyi 19.7.2006 ja on pituudeltaan 10 kuukautta. Haastatteluja on siis keskimäärin lähes kaksi kuukaudessa. Asiantuntijoina esiintyy 16 eri henkilöä, eli yksi henkilö esiintyy kahteen kertaan. Uutisankkureina toimii yhteensä 8 eri toimittajaa. Asi- antuntijalla tarkoitan tässä tutkimuksessa henkilöä, joka on kutsuttu uutisstudioon uutisankkurin haastateltavaksi kommentoimaan jotain ajankohtaista aihetta. Lähetysten keräämisessä hyödynnettiin MTV3:n Netti-tv:n uutisarkistoa (MTV Oy 2006). Netti-tv on kaikille avoin MTV:n ylläpitämä palvelu. Osa arkistosta on ilmai- seksi selattavissa, ja tähän kuuluvat viimeisimmät uutislähetykset viikon ajalta. Vanho- jen arkistossa olevien lähetysten katselu on maksullista (9€/kk 17.3.2006). Kaikki aineistona olevat uutislähetykset on lueteltu liitteessä 1. Haastatteluiden ajankohdat, aiheet, lähetysten päivämäärät ja kestot on koottu taulukkoon 1. 40 Taulukko 1. Asiantuntijahaastatteluiden ajankohdat, aiheet ja kestot. Haastattelut jakaantuvat kuukausille melko epätasaisesti. Lokakuussa 2005 on kaikkiaan neljä haastattelua, kun taas vuoden 2006 maalis- ja toukokuussa ei ole yhtään. Vai- kuttaakin siltä, että studiohaastatteluja tehdään aina silloin, kun jokin erityisen tärkeä aihe halutaan tuoda esille tai jos johonkin mutkikkaaseen aiheeseen halutaan tuoda selkoa, ei siis kuukausittaisen tradition tapaan. Aiheista lintuinfluenssa, presidentinvaalit ja Lähi-idän alue saavat useamman kuin yhden haastattelun. Kahteen haastatteluun sisältyy lisäksi uutisfilmi, jonka uutisankkuri ja asiantuntija katsovat haastattelun alkupuolella. Jos nämä uutisfilmit vähennetään haastatteluiden kokonaiskestosta, saa yhteensä kolme aihetta yli kolmen minuutin käsittelyn. Lähes neljä minuuttia käytetään Nils Gustafssonin mediaa kohtaan osoitta- Pvm Pvä Aihe Haast. pituus Lähetyksen kesto 7.10.05 pe Bodom-tuomiot* 2 min 26 s. 18 min 57 s. 13.10.05 to Lintuinfluenssa ja muuttolinnut 3 min 2 s. 18 min 59 s. 14.10.05 pe Vanhasen kampanja* 2 min 39 s.** 19 min 37 s. 19.10.05 ke Saddam-oikeudenkäynti 2 min 36 s. 18 min 58 s. 17.11.05 to Konginkankaan bussiturma 2 min 18 s. 18 min 54 s. 25.11.05 pe Kriisinhallinta ja perustuslaki 1* 2 min 8 s.*** 17 min 3 s. 1.12.05 to Kriisinhallinta ja perustuslaki 2* 1 min 25 s. 17 min 15 s. 25.1.06 ke Presidentinvaalit - epävarmat äänet* 2 min 21 s. 18 min 35 s. 5.2.06 su Kohu Muhamedin pilakuvista 2 min 2 s. 16 min 20 s. 16.2.06 to Lintuinfluenssan tulo Suomeen 2 min 35 s. 19 min 27 s. 28.2.06 ti Lintuinfluenssaa Ruotsissa 1 min 59 s. 18 min 51 s. 4.4.06 ti Veikkauksen pelimonopoli ja EU 2 min 13 s. 19 min 8 s. 26.4.06 ke Tsernobylin vuosipäivä 2 min 35 s. 18 min 47 s. 7.6.06 ke Gustafsson ja media 3 min 55 s. 19 min 51 s. 5.7.06 ke Pohjois-Korean ohjukset 2 min 49 s. 18 min 17 s. 13.7.06 to Israel-Libanon-konflikti 3 min 47 s. 19 min 42 s. 19.7.06 ke Israel koventaa otteitaan 2 min 14 s. 17 min 11 s. *) Haastateltavana Kymmenen uutisten oma toimittaja **) Sisältää lisäksi 1 min 15 s. mittaisen uutisfilmin ***) Sisältää lisäksi 38 s. mittaisen uutisfilmin 41 mien syytösten käsittelyyn (KU9 7.6.06). Lähes yhtä pitkä on Israelin ja Libanonin väli- sen konfliktin käsittely. Kolmanneksi pisimpään käsitellään tarkasteluajankohdan ensimmäistä lintuinfluenssaan liittyvää uutista. Uutislähetyksen keskimääräinen pituus on aineistossani on 18 minuuttia, joten haastatteluun käytetään enimmillään viidesosa lähetyksestä. Televisiossa esiintyvät asiantuntijat ovat usein asemaltaan ”merkittyjä” henkilöitä, kuten viranomaisia, korkeakoulun, armeijan tai muun instituution edustajia (Nuolijärvi 1999: 134). Kuviossa 2 on esitetty haastateltaviksi valitut henkilöt organisaation mukaan luokiteltuina. Asiantuntijoina esiintyy yhteensä 16 eri henkilöä. Yksi henkilö on siis kommentoimassa kahteen kertaan. Kuvio 2. Asiantuntijat organisaatioryhmittäin MTV:n toimittajia lukuun ottamatta kaikki haastatellut edustavat julkisia viranomaista- hoja (ks. Tilastokeskus 2006). Viranomaisista suurimman ryhmän muodostavat yli- opistojen ja korkeakoulujen tutkijat. Toiseksi eniten haastateltavana on valtion tutki- muslaitosten edustajia. Tutkimuslaitokset toimivat eri ministeriöiden alaisina ja tarkem- pia tietoja niistä on esitetty liitteessä 1. Tarkastelujakson aikana MTV:n oma toimittaja esiintyi asiantuntijana yhteensä viisi kertaa. 9 KU on lyhenne sanoista Kymmenen uutiset. Asiantuntijoina esiintyvät henkilöt 0 1 2 3 4 5 6 7 Yliopistojen ja korkeakoulujen tutkijat Tutkimuslaitosten edustajat Muut viranomaiset MTV:n toimittajat 42 Sukupuolijakauma on hyvin epätasainen. Viittätoista miestä kohden on vain kaksi naista. Seikka saattaa olla sinänsä triviaali, kapealta erityisalalta otetaan varmasti se asiantuntija haastateltavaksi, joka paikalle pääsee ja ehtii tulemaan. Toisaalta se kertoo siitä, että sukupuolijakaumaa ei ole juuri yritetty tasapainottaa. Haastateltavien ammatti- tai arvonimet sekä organisaatiot sellaisina kuin ne haastatteluissa on esitetty on koottu taulukkoon 2. Taulukko noudattaa ryhmittelyltään edellistä kuviota ja paksumpi viiva erottaa toisistaan eri organisaatioryhmien edustajat. Taulukko 2. Haastateltavan ammatti- tai arvonimi sekä organisaatio. Pvm Aihe Haastateltava Organisaatio 19.10.05 Saddam-oikeudenkäynti Jarna Petman, kv-oikeuden professori Helsingin yliopisto 19.7.06 Israel koventaa otteitaan Hannu Juusola, Lähi-idän tutkija Helsingin yliopisto 5.2.06 Kohu Muhamedin pilakuvista Jaakko Hämeen-Anttila, professori Helsingin yliopisto 5.7.06 Pohjois-Korean ohjukset Juha Mäkelä, majuri maanpuolustuskorkeakoulu 13.7.06 Israel-Libanon -konflikti Juha Pyykönen, eversti maanpuolustuskorkeakoulu 7.6.06 Gustafsson ja media Ari-Matti Nuutila, rikosoikeuden professori Turun yliopisto 28.2.06 Lintuinfluenssaa Ruotsissa Liisa Sihvonen, professori Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitos 13.10.05 Lintuinfluenssa ja muuttolinnut Reijo Pyhälä, laboratorionjohtaja Kansanterveyslaitos 17.11.05 Konginkankaan bussiturma Esko Lähteenmäki, puheenjohtaja Konginkankaan tutkintalautakunta 26.4.06 Tsernobylin vuosipäivä Jukka Laaksonen, pääjohtaja Säteilyturvakeskus 16.2.06 Lintuinfluenssan tulo Suomeen Matti Aho, osastopäällikkö Maa- ja metsätalousministeriö 4.4.06 Veikkauksen pelimonopoli ja EU Kimmo Hakonen, poliisijohtaja Rahapelifoorumi 14.10.05 Vanhasen kampanja Timo Haapala, (ei titteliä) MTV 25.11.05 Kriisinhallinta ja perustuslaki 1 Vesa Kallionpää, politiikantoimittaja MTV 1.12.05 Kriisinhallinta ja perustuslaki 2 Vesa Kallionpää, politiikantoimittaja MTV 25.1.06 Presidentinvaalit - epävarmat äänet Matti Maunu, politiikantoimittaja MTV 7.10.05 Bodom-tuomiot Jarkko Sipilä, rikostoimittaja MTV 43 Tutkijoita on pyydetty haastateltavaksi eniten Helsingin yliopistosta (3), maanpuolus- tuskorkeakoulusta (2) ja Turun yliopistosta (1). Titteleiden kohdalla ilmoitetaan usein myös oppiala, mutta aineiston tutkijoista eniten julkisuudessa olleen (vrt. Yhdyskunta- tutkimus 2004: 21) Jaakko Hämeen-Anttilan kohdalla riittää pelkkä professori. MTV:n toimittajien kohdalla kaksi haastatteluista liittyy presidentinvaaleihin ja kaksi Suomen perustuslain muuttamiseen EU:n kriisinhallintajoukkojen johtajuuden vuoksi, eli poliittisiin aiheisiin. Viidennessä tapauksessa kyse on Nils Gustafssonin syyttömäksi julistamisesta. On mielenkiintoista, että kerran netti-tv:n ohjelmatiedoissa (MTV Oy 2006) MTV:n politiikantoimittajaan viitattiin tekstillä ”Asiantuntija: Epävarmojen ään- ten määrä huikea” (KU 25.1.06). Kuten sanottu, haastattelun avulla saavutettu etu on juuri objektiivisuuden ja vakuuttavuuden lisääminen sitä kautta, että asiaan perehtynyt tutkija tai muu asiantuntija kertoo itse, kuinka asiat hänen mielestään ovat (ks. luku 2.4). Tilanne, jossa uutista ovat tulkitsemassa kaksi kaupallisen televisiokanavan edustajaa, MTV:n uutisankkuri haastattelijana ja MTV:n toimittaja haastateltavana, voikin sisältää objektiivisuuteen liittyviä ongelmia (vrt. Journalistiliitto 2006). Katsojan kannalta ongelma syntyy varsinkin silloin, jos politiikantoimittajaan ja esimerkiksi yliopistotutkijaan viitataan täysin samalla tavalla (vrt. luku 2.4). 4.1.1 Asiantuntijahaastattelu osana uutislähetystä Kymmenen uutiset on MTV3-kanavan illan pääuutislähetys ja pisin kanavan uutislähe- tyksistä. Aineiston uutislähetysten kesto vaihteli 18 ja 19 minuutin välillä (ks. taulukko 1). Aineiston uutislähetykset painottuivat voimakkaasti arkipäiville, niistä 82 % oli keskiviikkoisin, torstaisin tai perjantaisin. Kymmenen uutisissa vuorottelevat toimittajan haastatteluista ja muusta kuvamateriaalista koostamat uutisjutut ja uutisankkurien luke- mat sähkeet. Jokainen päivä on uutisten suhteen ainutlaatuinen, joten mitään tarkkaa kaavaa lähetyksen rakenteesta ei voi esittää. Aineiston perusteella jokaisessa lähetyk- sessä on keskimäärin 5,5 uutisjuttua ja 8 sähkettä. Lähetyksen karkea runko on esitetty kuviossa 3. 44 Alkutunnus Uutisotsikot Alkutervehdykset Uutisjuttu UutisjuttuUutissähke UutisjuttuUutissähke UutisjuttuUutissähke Lopputunnus Loppusanailu ja hyvästit Loppukevennys Sää Kuvio 3. Uutislähetyksen osat. Uutisjutut muodostavat lähetyksen rungon, ja sähkeet on ryhmitelty niiden väliin 2–5 sähkeen ryppäissä. Uutislähetyksen ensimmäinen uutinen esitellään aina uutisjutun muodossa, lähetys ei siis voi alkaa sähkeellä. Se uutisjuttu, jonka osana asiantuntijaa haastatellaan, esitetään lähes poikkeuksetta ensimmäisenä. Kahdessa lähetyksessä asi- antuntijaa haastatellaan vasta kolmannen aiheen yhteydessä. Esimerkkinä yksi kokonai- nen uutislähetys on kuvattu liitteessä 3. Kuten Bruun ym. (1989) ovat todenneet, tärkeimmät uutiset sijoitetaan lähetyksen alkuun, ja ne saavat muita uutisia enemmän käsittelyaikaa. Lähes kaikki aineiston uutisjutut, joiden osana haastattelut ovat, täyttävät nämä tärkeän uutisen kriteerit. Niitä on ensinnäkin käsitelty monen eri kertojan kautta, kuten uutisankkurin, uutisfilmeillä 45 toimittajien ja haastateltavien, sekä tietenkin uutisankkurin ja asiantuntijan haastattelun kautta. Lisäksi niiden käsittelyyn käytetty aika on lähetyksen muita uutisia pidempi. Asiantuntijoita on käytetty selventämään hyvin monenlaisia aiheita. Taulukkoon 3 on koottu haastatteluiden lukumäärä uutisaiheittain. Aiheet on jaettu ulkomaan ja kotimaan uutisiin ja edelleen yleisemmiksi uutisaiheiksi. Mitään valmista luokittelua ei ole käytetty, vaan luokittelu on muodostettu aineiston koostumuksen perusteella. Taulukko 3. Uutisaiheiden luokat ja haastatteluiden määrät. Valtaosa niistä kerroista, jolloin asiantuntijaa käytettiin, on ulkomaan uutisten yhteydessä. Ulkomaan uutisten osalta isompina ryhminä erottuvat Lähi-idän kriisit, lintuinfluenssa10, ja EU. Kun pannaan merkille myös Pohjois-Korean kriisi ja Tšernobylin ydinonnettomuus, voidaan sanoa että uhka- ja kriisiaiheet dominoivat asiantuntijahaastatteluita Kymmenen uutisissa. Tšernobylin ydinonnettomuutta käsittelevä haastattelu olisi ollut ydinkatastrofit-luokan sijaan mahdollista sijoittaa myös onnettomuudet-luokkaan, mutta siinä käsiteltiin laajasti myös nykyisten ydinvoimaloiden uhkia. 10 Lintuinfluenssaa käsittelevissä uutisissa sivuttiin myös kotimaan siipikarjantuottajia ja kotieläinten omistajia, mutta pääosassa oli aina maailmanlaajuinen tilanne ja se valtio, jonka alueelta virusta oli löytynyt. Niinpä lintuinfluenssaa käsittelevät uutiset on luokiteltu ulkomaanuutisiksi. Uutisaiheet Ulkomaat EU 3 Lintuinfluenssa 3 Lähi-itä 4 Pohjois-Korea 1 Ydinkatastrofit 1 yhteensä 12 Kotimaa Media 1 Onnettomuudet 1 Presidentinvaalit 2 Rikokset 1 yhteensä 5 Kaikki yhteensä 17 46 Kotimaan uutisia on 29 prosenttia ja ainoana muita isompana ryhmänä nousee esiin presidentinvaalit. Kotimaan aiheista osa on kausittaisia, määrävuosin ajankohtaiseksi tulevia (presidentinvaalit) ja osa ainutkertaisia, vain kertaalleen käsiteltäviä (esim. Konginkankaan bussionnettomuus). Aiheet eivät annakaan olettaa, että asiantuntijaa pyrittäisiin käyttämään jotenkin säännöllisesti vaan pikemmin aina sen mukaan, minkälaiset aiheet nousevat pinnalle. 4.1.2 Asiantuntijahaastattelu osana uutisaiheen käsittelyä Aineistoni asiantuntijahaastattelut esitettiin osana tärkeäksi nostettua uutisaihetta. Rakenteeltaan uutisaiheen käsittely noudattaa Hartleyn (1993: 118–119) jakoa. Ensin uutisankkurit juontavat aiheen vuorotellen lukien. Juontoon voidaan katsoa kuuluvaksi myös uutisotsikot, jotka luetaan ja esitetään graafisesti heti lähetyksen alussa tunnusmu- siikin vielä soidessa. Juonnon jälkeen siirrytään etukäteen valmistellun uutisfilmin ääreen. Kun uutisfilmi on näytetty, palataan uutisstudioon uutisankkurin ja asiantuntijan luokse. Esimerkki uutisjutun rakenteesta on esitetty taulukossa 4. Elementtien kestot on poimittu taulukkoon aineistosta (KU 19.10.2005) ja ne ovat esimerkki elementtien keskinäisistä suhteista. Taulukko 4. Uutisjutun rakenne. Hartleyn (1993: 118–119) termejä käyttäen asiantuntijahaastattelu asettuu joko todeksi osoittamisen vaiheeseen tai päätäntöön. Se auttaa osoittamaan juttua todeksi juuri siinä Pääuutisen elementit Kesto Lähetyksen alun uutisotsikko 4 s. Uutisankkurien juonto 19 s. Videokuvaa oikeudenkäynnistä 17 s. Uutisankkurin juonto 10 s. Toimittajan juontama uutisfilmi 1 min. 59 s. Uutisankkuri haastattelee asiantuntijaa 2 min. 35 s. Uutisjuttu yhteensä (ilman uutisotsikkoa) 4 min. 53 s. Lähetyksen pituus yhteensä 18 min. 58 s. 47 mielessä, että käytetty asiantuntija tuntee usein aiheen perinpohjaisesti, tai hänellä saat- taa olla omakohtaista kokemusta tapahtumista. Toisaalta se liittyy päätäntöön siinä mielessä, että asiantuntijaa usein pyydetään selittämään, mistä kaikessa on kysymys, mitä vaikutuksia tapahtumilla on ja miten asiat tulevat mahdollisesti etenemään. Niinpä asiantuntijan käyttö tukee yhden näkökulman valitsemista lähetyksen ”viralliseksi” näkökulmaksi uutisfilmillä esitettyjen joukosta ja näin auttaa saattamaan jutun loppuun käsitellyksi. Toisin sanoen katsojalle kerrotaan, mitä kaikki tämä merkitsee. Kuten Hartley (1993: 199) toteaa, uutislähetyksen tarkoitus on tuottaa nimenomaan järkeenkäypä esitys tapahtumista. Luvun 2.3.2 teoriaan suhteutettuna kaikissa aineiston haastatteluissa haastateltava on puheenvuorojen perusteella niin perehtynyt aiheeseen, että voi tämän vuoksi toimia sen asiantuntijana. Kokemushaastattelua (Bruun ym. 1989: 221) aineistossa edustaa Sätei- lyturvakeskuksen pääjohtajan haastattelu Tšernobylin onnettomuuden vuosipäivänä. Haastateltava osallistui itse toimijana tapahtumien seurausten selvittelyyn. Hän käykin haastattelussa onnettomuuden 20–vuotispäivän johdosta tilannetta läpi sellaisena kuin hän se aikanaan koki. Samassa haastattelussa pääjohtaja näyttäytyy kuitenkin myös tämän hetken ydinlaitosturvallisuuden asiantuntijana. 4.1.3 Asiantuntijahaastattelun rakenne Aloitus sisältää kaikissa tapauksissa haastateltavan esittelyn ja ensimmäisen kysymyk- sen, ja ne sulautuvat usein yhdeksi lausumaksi. Haastateltavan esittelyssä asiantunti- juutta rakennetaan mainitsemalla ammatti- tai arvonimi sekä usein myös organisaatio, eli ne yhteydet tietoon, joita haastateltavalla on hallussaan (Clayman & Heritage 2002: 70). Tämä näkyy esimerkeissä 14–16. (14) 13.10.05, UA: Keijo Leppänen11 UA: L::aboratorionjohtaja Reijo Pyhälä Kansanterveyslaitokselta .hh jos virus lentää muuttolintujen mukana niin sitä lienee aika h vaikea (.) 11 Tämän tutkimuksen aineistoa esittelevien esimerkkien nimet muodostuvat esimerkin numerosta, Kymmenen uutisten lähetyksen päivämäärästä ja keskustelijoiden nimistä. 48 hallita. (15) 7.10.05, UA: Marjo Lehikoinen UA: .hh Rikostoimittajamme (0.8) h .hhh olet seurannut tätä: juttua pitkään sen UA: millainen tämä päätös päivä oli mielestäsi. (16) 5.7.06, UA: Pirjo Nuotio UA: Niin majuri Mäkelä: (0.3) miten nämä (.) kokeet (.) onnistuivat. Esimerkissä 15 on kyseessä MTV:n oma toimittaja ja siinä uutisankkuri näkee ammattinimen rikostoimittaja lisäksi tarpeelliseksi korostaa haastatellun pätevyyttä viittaamalla asiaan perehtymiseen käytettyyn aikaan (olet seurannut tätä juttua pitkään kaikkine sen vaiheineen). Näin asiantuntijuutta on mahdollista rakentaa jo esittelyssä (vrt. Roth 1998: 102). Aloitukset toistuvat samankaltaisina koko aineiston läpi. Esittelyt ovat lyhyitä ja tähän on syynä osin sekin, että haastateltava ja haastattelun aihe esitellään jo ennen varsinaista haastattelua uutisankkurien aiemmissa puheenvuoroissa. Tämä käytäntö on hyvin ylei- nen myös englanninkielisellä kielialueella (ks. esim. Clayman 1991: 54–55). Toisaalta haastattelu ei sisällä mitään johdattelevaa tai taustoittavaa osuutta (vrt. Clayman 1991: 49–53). Niiden sijaan hypätään suoraan haastateltavan esittelyyn. Johdattelusta on voitu luopua ilmeisesti sen vuoksi, että kun haastattelu sijoitetaan uutisaiheen käsittelyssä viimeiseksi, toimii kaikki haastattelua edeltävä aines johdantona haastattelulle. Muuten yhdenmukaisessa esittelykäytännössä poikkeuksen muodostavat MTV3:n uutistoimituksen omat toimittajat. Esimerkissä 17 on kyseessä uutisankkurin aloituspu- heenvuoro. (17) 14.10.05, UA: Keijo Leppänen UA: .hhh Pääministeri Matti Vanhasen kannatus on pudonnut: silmiin pistävästi, .hh Timo Haapala (0.4) UA: mikä mahtaa painaa pääministerin suosiota. 49 Heidät esitellään uutisankkurin aloituspuheenvuorossa politiikantoimittajiksi ja yhdessä tapauksessa ilmoitetaan pelkkä nimi (esimerkki 17). Ruutuun ilmestyvässä nimilapussa niin ikään heidät esitellään pelkällä nimellään. Tämä tuntuu aluksi erikoiselta. Jos muiden haastateltavien kohdalla ilmoitetaan nimi, ammatti- tai arvonimi sekä usein vielä organisaatiokin, niin eikö ”talon sisäinen” haastateltava pitäisi esitellä sitten vaikka politiikantoimittajaksi tai esimerkiksi valtiotieteiden maisteriksi, jos ammatti- tai arvonimeä halutaan käyttää. Korostaisihan tämä heidän asemaansa nimenomaan asiantuntijoina ja kertoisi, miksi juuri tämä toimittaja on valittu jonkun muun sijaan. Ilmeinen vastaus on kuitenkin se, että käyttämällä pelkkää nimeä uutislähetyksessä erotetaan toimittajat ja haastateltavat. Toimittajan nimi tulee ruutuun silloin kun hän puhuu, ja kun haastateltava puhuu, nimen lisäksi ilmoitetaan, mikä yhteys hänellä on käsiteltävään asiaan, yleensä juuri organisaatio sekä ammatti- tai arvonimi ilmoittamalla. Koska kyseessä on sellainen haastattelu, jossa toimittaja haastattelee toista toimittajaa, käsitellään molempia samalla tavalla, pelkkä nimi ilmoittaen. Aloituksen jälkeen seuraa kysymysjakso, jossa esitetään keskimäärin 5 kysymystä. Kysymysten määrät kuitenkin vaihtelevat paljon haastattelun pituudesta riippumatta. Tämä käy ilmi, kun suhteutetaan kysyttyjen kysymysten määrä haastattelun pituuteen. Kun Gustafssonin ja median välistä kysymystä (KU 13.7.06) käsiteltiin haastattelussa keskimäärin 59 sekunnin mittaisin kysymys–vastaus-parein, niin Ruotsin lintuinfluens- sasta (KU 28.2.06) keskusteltiin keskimäärin 17 sekunnin mittaisin kysymys–vastaus- parein. Voi olettaa, että osittain erot johtuvat haastateltavien puhetyylistä, osittain toimittajien tyylistä ohjailla vastausvuorojen pituutta. Kuten luvussa 2.3.1 tuli ilmi, televisiossa työskennellään jatkuvasti tiukkojen aikarajoitusten puitteissa. Haastattelua- kaan ei voida jatkaa loputtomiin, vaan käytettävissä olevan ajan puitteissa ilmeisesti kysytään niin monta kysymystä kuin on mahdollista. Kun haastattelu alkaa lähestyä loppuaan, voidaan tilanne kerrata katsojia varten yhteen- vedonomaisesti (ks. luku 2.3.1). Esimerkissä 18 on rivillä 1 samalla viestitetty, että loppu häämöttää (vielä loppuun lyhyt kertaus). 50 (18) 25.11.05, UA: Keijo Leppänen 01UA: Ja vielä loppuun lyhyt kertaus siitä mistä kiistellään 02 kiistellään siis siitä (.hhh) kuka antaa luvan 03 suomalaisten (.) taistelujoukkojen noin sadan miehen .hh 04 lähettämiselle eeuun yhteisiin joukkoihin joukkoihin 05 joiden pitäisi olla .hh valmiina vuonna 2007 06UA: Vesa (.) kiire tässä tulee. Osassa tapauksia haastattelu lopetetaan yksinkertaisesti kiittämällä haastateltavaa. Esi- merkissä 19 haastateltavaa lisäksi valmistellaan lähestyvää loppua varten (ks. luku 2.3.1) viestittämällä rivillä 1, että vain lyhyelle vastaukselle on enää aikaa (ihan lyhyesti vielä). (19) 28.2.2006 UA: Tomi Einonen, A: Liisa Sihvonen 01UA: .hhh Ni ihan lyhyesti vielä pitääkö nyt esimerkiksi täällä 02 Suomessakin kissojen omistajien olla huolissaanh. 03 A: .h No ei: vielä, kyllä se erittäin huonosti tarttu#u:# 04 kissoihin ja maailmassa on raportoitu kissaeläimillä 05 muutama tartunta Taimaassa=et se=on erittäin harvinaista. 06UA: .hh Kiitoksia teille haastattelusta. Näin voidaan välttää tilannetta, että haastatellun puheenvuoro jouduttaisiin katkaise- maan kesken kaiken. Sen lisäksi, että ”tilataan” lyhyt vastaus, sana vielä viittaa siihen, että kysymys on viimeisten joukossa (vrt. yksi kysymys vielä). 4.1.4 Asiantuntijat ja heidän roolinsa haastattelussa Suurin osa haastateltavista esiintyy virallisina asiantuntijoina (certified expert, ks. Clayman 1991: 62), joilla asemansa puolesta on edellytykset ja osin velvollisuuskin ottaa asiaan kantaa, vaikka he eivät olisikaan olleet kyseisen tapahtuman silminnäkijöitä tai kokijoita. Tutkimusaineistosta voi havaita samankaltaisia löydöksiä Steelen (1995, ks. luku 2.4) teorian kanssa. Myös tarkastelujakson asiantuntijahaastatteluissa asiantuntijoita pyyde- 51 tään kuvailemaan toimijoita (esimerkit 20–21), selittämään toimintatapoja (esimerkit 22–23) ja esittämään ennusteita tulevaan liittyen (esimerkit 24–25). (20) 19.10.05 UA: Pirjo Nuotio UA: Tuleeko Saddamin taktiikka olemaan .h jatkossa samanlainen. (21) 5.7.2006 UA: Pirjo Nuotio UA: .hh Voitteko vielä lyhyesti sanoa minkälainen uhka Pohjois-Korea ylipäätänsä (.) sotilaallisesti on (0.4) realistisesti, (22) 4.4.2006 UA: Keijo Leppänen UA: t#e:# lupaatte tiukennuksia ikärajoihin ja .hh huomion [.] kiinnittämistä UA: >mitä tämä< jälkimmäinen voi ihan käytännössä olla. (23) 26.4.2006 UA: Keijo Leppänen UA: Juuri tuohon tiedotukseen liittyi [.] voimakasta kritiikkiä #mm# UA: mitä arvelette h .hh miten se hh meni ja minkä nyt tekisitte toisin [.] tai minkä hallituksen tulisi tehdä aivan toisin. (24) 7.10.2005 UA: Marjo Lehikoinen UA: .HHh No: lainvoiman päätös saa viikon kuluttua jos kukaan ei valita siitä hovioikeuteen .h ↑uskotko, että: syyttäjät valittavat. (25) 16.2.2006 UA: Maija Lehmusvirta UA: .hhh tänään ö sosiaali- ja terveysministeriö antoi ohjeita sen varalta että (.) .hh että ihmisetkin siihen sairastuisivat (.) m (.) mite- (.) mikä on teidän arvionne (0.4) kuinka todennäköinen tällainen pandemia>tilanne< olisi. Pirttilän (1997: 74–76) luokittelun avulla suurimman osan haastateltavista voisi luoki- tella valistajiksi (ks. luku 2.4). Aineistossa tätä tyyppiä puhtaimmillaan edustaa Jaakko Hämeen-Anttila (esimerkki 26). Hän esittelee Muhammedin pilakuvia koskevassa haastattelussa laajahkoin vastauksin poliittisten ryhmien näkökulmia ja myös rauhoittelee katsojia väkivaltaisuuksien suhteen. 52 (26) 5.2.06 UA: Marjo Lehikoinen, A: Jaakko Hämeen-Anttila ((yksi kysymys-vastaus –sekvenssi poistettu)) UA: .hh no kuinka paljon tässä on mukana: h tätä Lähi-Idän maiden sisäpolitiikkaa? A: .hhh sitä on varmasti myöskin jollain tavalla mone- öö monestaki- monellakin tavalla nimittäin .hhh toisaalta voidaan ajatella että Lähi-Idän jot(.)kut hallitukset eivät ole olleet niin hirveen innostuneita .hh öö näi- toppuuttelemaan näitä mielenosoit:tajia ja siinä on ehkä kyse siitä että he haluavat antaa heille tämmösen purkautumis- tyytymättömyyden purkautumistien ulkopuolista vastaan .hh mu:tta sitten tietysti myöskin aina radikaaliryhmittymillä on on halu mobilisoida väkeä siellä vähän muitakin asioita varten kuin pelkkiä pila (.) piirrosten vastustamisia, UA: öö .hh no tämä: tilanne hh on kärjistynyt jatkuvasti (.) UA: kuinka huolissaan tästä:h väkivallasta pitäisi: olla ja mitä olisi tehtävissä. A: .hhh no varmaankaan näin Suomessa ei o- erityisempää syytä huoleen .hh eli: #m# tietysti Lähi-Idässä matkus- ta- matkustaminen tällä hetkellä on ehkä hiukan (0.4) öö voi olla vaarallista joillain alueilla mutettä siinäkään ei ole todellista kovin suurta riskiä .hhh olemassa .hh ja: mm sillä tavalla sanoisin >sel(laista)< sellaista varsinaista huolen- huolensyytä ei niin hirveesti (.) ole (0.6) mitä sille asialle sit- tällä hetkellä voi tehdä niin niin niin eikai sitä sit- oikeastaan muuta kuin antaa h (.) antaa asioiden rauhoittua ja: ja koettaa vvälttää kaikenlaisia vastaprovokaatioita. Kuten uutisankkurin toisesta kysymysvuorosta voi huomata, haastattelijalla on jälleen vahva rooli keskustelun ohjailemisessa. Kuinka huolissaan pitäisi olla –tyyppiset muotoilut tuovat helposti asiantuntijan rauhoittelevan puolen esiin. Sama on nähtävissä lintuinfluenssauutisiin liittyvissä asiantuntijahaastatteluissa, jotka niin ikään on luonte- vinta lukea valistaja-tyyppisiin asiantuntijan roolin perusteella (esimerkit 27–28). (27) 16.2.06, UA: Maija Lehmusvirta UA: .hhh Kissojen ja koirien omistajat ovat olleet huolissaan .hh ööö UA: voiko tauti levitä esimerkiksi siten että (.) kissa löytää linnun raadon ja #m# leikkii silläh, (28) 28.2.06, UA: Tomi Einonen UA: .hhh Ni ihan lyhyesti vielä UA: pitääkö nyt esimerkiksi täällä Suomessakin kissojen 53 omistajien olla huolissaanh. Onnettomuustutkija Esko Lähteenmäki esiintyy monipuolisena toimijana haastattelus- saan. Hän toimii diagnostikon tavoin (ks. luku 2.4), sillä jo ennen haastattelun alkua hän selostaa tietokoneella tuotetun simulaation avulla liikenneonnettomuuteen johtaneen tapahtumasarjan ja täyttää siis simulaattori-asiantuntijan kriteerit. Samalla hän kuitenkin esittää diagnoosin siitä, mitä on tapahtunut. Varsinaisen haastattelun aikana keskus- tellaan hänen ehdotuksestaan liikenneturvallisuuden parantamiseksi (esimerkki 29). (29) 17.11.05 UA: Pirjo Nuotio, A: Esko Lähteenmäki ((kolme kysymys-vastaus –sekvenssiä poistettu)) UA: .hh Mitä tästä onnettomuudesta on opittu tämän (.) tutkinnan aikana. A: No: (.) minusta tuntuu että ei vielä (.) oikeastaan mitään. Olisi pitänyt oppia se: että (0.4) raskaan kaluston (.) kuorma-autojen nopeudet olisi pitänyt omaehtosesti pudottaa selvästi siihen lain (0.4) edellyttämään kahdeksaankymmeneen (.) ↑niin ei ole tapahtunut. MTV:n omat toimittajat esiintyvät yhtä poikkeusta lukuun ottamatta haastateltavana samaan tapaan kuin ulkopuolisetkin asiantuntijat. Kuitenkin ainoa kerta, kun haastatel- tava asiantuntija kääntyy puhumaan kameraan suoraan katsojille, on juuri MTV:n oman toimittajan kohdalla presidentinvaaleja käsittelevässä haastattelussa (kuva 1, KU 14.10.05). Kuva 1. Haastateltava puhuttelee katsojia. 54 Haastattelussa politiikan toimituksen esimies Timo Haapala12 on kommentoimassa muutoksia ehdokkaiden kannatusluvuissa (KU 14.10.2005). Tilanne on siinä mielessä huomionarvoinen, että yleensä uutisstudiossa katsojien suora puhuttelu kameran väli- tyksellä on”sallittu” vain uutisankkurille (ks. luku 2.1.2). Asiantuntijat voivat siis tehdä muutakin kuin istua paikallaan ja vastailla uutisankkurin kysymyksiin. Tämän todistavat onnettomuustutkija Esko Lähteenmäki ja Timo Haapala. Lähteenmäki esittelee ja selostaa simulaatiotaan, ja näin hän siis esiintyy sen aikaa ainoana toimijana uutislähetyksessä ja ”hallitsee” ruudun tapahtumia. Tämä kaikki on vaatinut myös uutistoimituksen suorittamia valmisteluja. Haapala taas katsojia puhutel- lessaan ottaa uutisankkurin paikan ja tehtävän laatiessaan katsojille aiheesta yhteenve- don. 4.2 Kannanotot ja asiantuntijuus asiantuntijahaastatteluissa Tiedon sosiaaliseen jakautumiseen liittyvät ilmiöt ovat niin arkikeskusteluissa (ks. Heritage & Raymond 2005: 34), kuin uutishaastattelupuheessakin (ks. Roth 2002: 359) olennaisia, mutta suurimman osan ajasta hyvin piilossa olevia. Uutisankkurin ja asiantuntijan esittämät kannanotot avaavat kuitenkin näkymän tiedon jakautumiseen ja neuvotteluun siitä, mitä asioista tiedetään ja miten asiantuntijuutta voi ilmentää. Keskitynkin analyysin keskustelunanalyyttisessä osassa juuri uutisankkurin ja asiantuntijan välisiin kannanottopareihin. Kannanottoparien osalta mielenkiinnon kohteena on, miten uutisankkuri ja asiantuntija käyttävät kielellisiä keinoja toimintojen suorittamisessa, tässä tapauksessa asiantunti- juuden rakentamisessa. Analyysin esittely etenee siten, että jokaisessa alaluvussa esitellään yhdellä tai useammalla esimerkkitapauksella asiantuntijuuden rakentamiseen liittyvä ilmiö. 12 Haastattelussa Haapalaa ei liitetä titteleillä mihinkään organisaatioon, vain nimi mainitaan. MTV3:n nettisivujen mukaan Haapalan ammattinimi on politiikan toimituksen esimies (MTV 2007). 55 Analyysi rajautuu niihin keskustelun sekvensseihin, joissa uutisankkuri esittää kannan- oton johonkin asiaan liittyen, ja asiantuntija vastaa omalla kannanotollaan. Asiantuntijahan on kutsuttu studioon juuri esittämään näkemyksiään ja ottamaan kantaa. Voidaankin sanoa, että asiantuntija ottaa kantaa asiaan lähes joka vuorollaan. Heritagen ja Raymondin (2005) viitekehys kuitenkin rajaa tarkastelun niihin vuoroihin, joissa molemmat keskustelijat, tässä tapauksessa uutisankkuri ja asiantuntija, ottavat vuoron perään kantaa samaan asiaan. Samoin asiantuntijuuden rakentamista on mahdollista tarkastella vain silloin, kun molemmat ottavat kantaa samaan asiaan. Tämä mahdollistaa kannanottojen vertailemisen keskenään. Kannanottoihin liittyy kaksi tärkeää ulottuvuutta. Kuten luvussa 3.2 tuli ilmi, voi kannanottoparin jälkijäsen olla etujäseneen nähden samanmielinen tai erimielinen. Näistä samanmielisyys on preferoitu vaihtoehto, ja se on huomattavasti yleisempi kuin erimielisyys. Lisäksi esiintyy astevaihtelua, eli kannanotto voi olla vaikkapa heikosti erimielinen suhteessa etujäseneen. Aineiston tapauksista vain yhdessä kannanottopa- rissa asiantuntijan jälkijäsen on erimielinen uutisankkurin etujäseneen nähden. Valta- osassa tapauksia kyseessä on siis aina jonkinasteinen samanmielisyys. Toinen ulottuvuus liittyy kannanottojen ja niiden esittäjien omaaman tiedon suhteeseen. Kannanoton esittäjä voi rakentaa asiantuntijuuttaan tuomalla omaa tietämystään esille tai pyrkimällä kannanoton muotoilulla varmistamaan, että tuleva jälkijäsen on samanmielinen. Näin kannanoton voi merkitä vahvistetuksi. Heikennetyksi merkitseminen onnistuu tukeutumalla vastapuoleen kannanottoja muodostettaessa esi- merkiksi osoittamalla vastapuoli ensisijaiseksi tietolähteeksi omiin tietoihin nojautu- misen sijaan. Jos taas kannanotto ei sisällä vahvistavia eikä heikentäviä tekijöitä, on se merkitsemätön. (Ks. luku 3.2.) Toimittaja toimii haastattelupuheessa lähes poikkeuksetta aloitteentekijänä, koska hän esittää kysymykset (Berg 2003: 327–328). Kannanottoparin etujäsenet ovatkin samalla toimittajan arvioita. Koska asiantuntija on kutsuttu studioon juuri ottamaan kantaa asi- oihin, olisi tietenkin mahdollista tulkita tilanne myös niin päin, että asiantuntija esittää kannanoton, ja uutisankkuri vastaa siihen. Tämä tekisi kannanottojen vertailun 56 kuitenkin hyvin hankalaksi, sillä uutisankkuria sitovat toimittajana eettiset periaatteet (ks. Journalistiliitto 2006). Hänen voikin odottaa välttävän haastateltavan puheenvuorojen suoraa kommentointia13. Taulukkoon 5 on koottu kannanottoparien jakautuminen asiantuntijahaastatteluittain. Tutkimusaineiston 17 asiantuntijahaastattelusta 8 sisältää kannanottopareja, joissa uutisankkuri esittää etujäsenen ja asiantuntija jälkijäsenen. Kannanottopariksi on tulkittu sellainen uutisankkurin esittämä väitelauseen muotoinen puheenvuoro, johon asiantun- tija esittää jälkijäsenen omalla, välittömästi seuraavalla puheenvuorollaan (ks. luku 3.2). Jokaisesta 8 kannanottopareja sisältävästä haastattelusta on esitetty esimerkki analyy- sissä. 13 Epäsuorasti toimittajan suhtautuminen sen sijaan näkyy, mm. kysymysten muotoilussa ja niihin johdattelevissa osuuksissa (ks. Greatbatch 1988: 404). 57 Taulukko 5. Asiantuntijahaastattelut ja kannanottoparien määrät. Keskustelunanalyysi ei menetelmänä suosi mutkattomia yleistyksiä yksittäistapauksista (ks. esim. Heritage & Roth 1995: 51–52; Hakulinen 1996: 9–10). Kuitenkin silloin, kun keskustelunanalyysiä sovelletaan muun muassa sosiologiassa tai viestintätieteissä, on tutkittavan ilmiön esiintyvyyttä välttämätöntä tarkastella myös kvantitatiivisesti (Heritage & Roth 1995: 52). Kuten todettiin, uutisankkurilla, kuten kaikilla toimittajilla, on kysymysten esittämisen kautta suuri vaikutus haastattelun kulkuun. Jos tarkastellaan Aihe Uutisankkuri Haastateltava Kannanotto- pareja Bodom-tuomiot* Marjo Lehikoinen Jarkko Sipilä, rikostoimittaja - Lintuinfluenssa ja muuttolinnut Keijo Leppänen Reijo Pyhälä, laboratorionjohtaja 3 Vanhasen kampanja* Urpo Martikainen Timo Haapala, (ei titteliä) 1 Saddam-oikeudenkäynti Pirjo Nuotio Jarna Petman, kv-oikeuden professori 1 Konginkankaan bussiturma Pirjo Nuotio Esko Lähteenmäki, puheenjohtaja - Kriisinhallinta ja perustuslaki 1* Keijo Leppänen Vesa Kallionpää, politiikantoimittaja 2 Kriisinhallinta ja perustuslaki 2* Tomi Einonen Vesa Kallionpää, politiikantoimittaja - Presidentinvaalit - epävarmat äänet* Urpo Martikainen Matti Maunu, politiikantoimittaja 1 Kohu Muhamedin pilakuvista Marjo Lehikoinen Jaakko Hämeen-Anttila, professori - Lintuinfluenssan tulo Suomeen Maija Lehmusvirta Matti Aho, osastopäällikkö 1 Lintuinfluenssaa Ruotsissa Tomi Einonen Liisa Sihvonen, professori 1 Veikkauksen pelimonopoli ja EU Keijo Leppänen Kimmo Hakonen, poliisijohtaja - Tsernobylin vuosipäivä Keijo Leppänen Jukka Laaksonen, pääjohtaja 2 Gustafsson ja media Heikki Piuhola Ari-Matti Nuutila, rikosoikeuden professori - Pohjois-Korean ohjukset Pirjo Nuotio Juha Mäkelä, majuri - Israel-Libanon -konflikti Marjo Lehikoinen Juha Pyykönen, eversti - Israel koventaa otteitaan Aaro Kajaste Hannu Juusola, Lähi-idän tutkija - Kannanottopareja yhteensä 12 *) Haastateltavana Kymmenen uutisten oma toimittaja 58 kannanottojen jakautumista uutisankkureittain, on mahdollista selvittää, missä määrin kannanottojen käyttö on haastattelutapaan tai puhetyyliin liittyvä keino. Taulukkoon 6 on koottu kannanottojen käyttö uutisankkureittain. Kuten luvuista voi päätellä, kannanottojen käyttö vaihtelee henkilöstä riippuen. Parhaimmillaan samassa haastattelussa käytettiin useita kannanottoja. Osa uutisankkureista ei ainakaan tutkimus- aineiston haastatteluissa käyttänyt kannanottoja lainkaan. Taulukko 6. Uutisankkurit, asiantuntijahaastattelut ja kannanotot. Kannanottoja esittää 8 uutisankkurista 5, eli valtaosalla kannanotot kuuluvat haastatte- lupuheen työkaluvalikoimaan. Kannanottojen käytön tiheydessä on kuitenkin eroja. Leppänen on ainoa, joka käyttää kannanottoja toistuvasti saman haastattelun aikana. Lisäksi ääripäiden välinen ero on huomattavan suuri. Leppänen haastattelee eniten, mutta käyttää myös enemmän kannanottoja kuin muut yhteensä. Toisaalta Lehikoinen haastattelee toiseksi eniten, mutta ei esitä lainkaan kannanottoja. Tällainen tulos antaa olettaa, että kannanottojen käyttö on mahdollisten muiden seikkojen ohella sidoksissa myös haastattelijan puhetyyliin. Laajempia yleistyksiä varten luonnollisesti tarvittaisiin laajempi aineisto. Uutisankkuri Haastattelut yhteensä Kannanoton sis. haastatteluja Kannanottoja yhteensä Keijo Leppänen 4 3 7 Urpo Martikainen 2 2 2 Tomi Einonen 2 1 1 Maija Lehmusvirta 1 1 1 Pirjo Nuotio 3 1 1 Marjo Lehikoinen 3 - - Aaro Kajaste 1 - - Heikki Piuhola 1 - - Yhteensä 17 8 12 59 4.2.1 Merkitsemätön kannanottopari Ennen muiden aineistoesimerkkien käsittelyä esittelen ”prototyyppisen” kannanotto- parin, jossa molemmat kannanotot ovat merkitsemättömiä. Kannanottojen teorian esittely alkoi tämäntyyppisestä arkikeskustelun tilanteesta (ks. esimerkki 3), joten aloi- tan selkeyden vuoksi samantyyppisellä ilmiöllä uutishaastattelupuheessa. Tässä esimer- kissä uutisankkuri haastattelee MTV:n omaa toimittajaa. Esimerkissä 29 käsitellään presidenttiehdokkaiden televisioitua vaalikeskustelua. Uutisankkuri viittaa ensin keskusteluun (rivit 1–2) ja esittää sitten siihen liittyvän kannanoton (rivi 3). Tämän jälkeen uutisankkuri jatkaa puheenvuoroaan, ja asiantuntija esittää samanaikaisesti jälkijäsenen uutisankkurin kannanotolle. Ilmeisesti asiantuntija kohtelee uutisankkurin kannanottoa varsinaiseen kysymykseen verrattavana signaalina siitä, että vuoro vaihtuu ja hänellä on siis lupa vastata (vrt. Clayman & Heritage 2002: 95). (29) 25.1.06 UA: Urpo Martikainen, A: Matti Maunu 01 UA: .hh Hetki sitten päättyi yksi viimeisistä ehdokkaiden 02 vaalikeskusteluista (0.4) 03 UA: aika ↑värikäs keskustelu 04 UA: .hh ö[ö ö kum]pi 05 A: [todellakin] 06 UA: ehdokas: näytti saavan asiansa paremmin esille. 07 A: .hhh En minä pystynyt sanomaan mutta tämä oli todellav 08 värikäs ja hyvä keskustelu ja: öhh .h luulisin että se 09 oli tasapeli (.) molemmat olivat vauhdissa mutta tämä 10 tämä teeveetentti todella saattoi olla (0.6) ratkaiseva 11 ja ö öö tuota: erityisesti ulkopolitiikasta (.) öö lensi 12 kipinöitä että: hh siellä oli: #rmmm# tälläsiä teräviä 13 piikkejä välihuutoja jotka o ovat myös tarkoin harkittuja 14 ja: rankkaa naljailua esimerkiksi Niinistöltä Lipposen 15 suuntaan .hh ja: hh siellä oli sellanen h alussa sellanen 16 hh .h Niinistön kannalta ehkä: Niinistön kannalta ehkä 17 hieman pikkusen arvelluttava piile piirre häntä 18 syytettiin (.) halosen vähättelystä .hh (.) ja: ja: siinä 19 vastaus jäi ilmaan se saattoi olla virhekin (.) juuri 20 tämä. 60 Asiantuntija aloittaa uutisankkurin kysymykseen vastaamisen rivillä 7, mutta esittää samalla rivillä uuden, tarkennetun jälkijäsenen uutisankkurin aloittamaan kannanotto- pariin. Asiantuntijan tapa avoimesti myöntää, ettei pysty suoraan vastaamaan uutisank- kurin kysymykseen on mielenkiintoinen, jos ajatellaan, että asiantuntijan ammattina on tietäminen. Asiantuntija siirtyy siis vastattuaan lyhyesti kysymykseen takaisin kannan- ottoparin jälkijäsenen esittämiseen. Asiantuntija haluaa kaiketi jatkaa lyhyeksi jäänyttä ensimmäistä kannanottoaan ja käyttää rivillä 8 osin samaa luonnehdintaa subjektista kuin uutisankkurikin (värikäs keskustelu). Asiantuntija kuitenkin laajentaa uutisank- kurin luonnehdintaa ja vahvistaa sitä. Siinä missä uutisankkuri luonnehti keskustelua rivillä 1 aika värikkääksi, on se asiantuntijan mielestä rivillä 8 todella värikäs ja hyvä. Keskustelijat ovat hyvin vahvasti samanmielisiä, mikä näkyy siitä, että asiantuntija valitsee kannanottoonsa uutisankkuria voimakkaamman luonnehdinnan (vrt. Tainio 1996: 88). Heritagen ja Raymondin (2005) teorian valossa kannanottoparin molemmat jäsenet ovat merkitsemättömiä. Tämä on samalla aineiston ainoa tapaus, jossa kannanottoparin sekä etu- että jälkijäsen ovat merkitsemättömiä. Uutisankkuri ja asiantuntija kommentoivat tapahtumaa sellaisena kuin ovat sen kokeneet, eikä uutisankkurin esittämä kannanottoparin etujäsen sisällä mitään jälkijäsentä voimakkaasti ohjailevia elementtejä tai viittauksia tietoon (vrt. luku 3.2.1). 4.2.2 Asiantuntija varmentaa väitteen Seuraavissa kahdessa esimerkissä asiantuntija osoittaa asiantuntemustaan varmenta- malla uutisankkurin kannanoton oikeaksi. Näin asiantuntija merkitsee itsensä auktori- teetiksi, joka tietoonsa nojaten voi joko hyväksyä tai hylätä toisen osapuolen väitteen (ks. luku 3.2.2). Esimerkissä 30 keskustellaan Suomen EU-joukkojen määräysoikeudesta ja haastatelta- vana on MTV:n oma toimittaja. Esimerkin ensimmäisessä puheenvuorossaan toimittaja tiivistää katsojille uutisaiheen pääkohdat. Tämän jälkeen toimittaja siirtää huomionsa takaisin haastateltavaan tämän nimen lausumalla (vrt. nimen lausuminen puheenvuoron siirtämisessä meteorologille) ja esittää kannanottoparin etujäsenen (rivi 6). 61 (30) 25.11.05, UA: Keijo Leppänen, A: Vesa Kallionpää ((3 kysymys-vastaus –sekvenssiä poistettu)) 01UA: Ja vielä loppuun lyhyt kertaus siitä mistä kiistellään 02 kiistellään siis siitä (.hhh) kuka antaa luvan 03 suomalaisten (.) taistelujoukkojen noin sadan miehen .hh 04 lähettämiselle eeuun yhteisiin joukkoihin joukkoihin 05 joiden pitäisi olla .hh valmiina vuonna 2007 06UA: Vesa (.) kiire tässä tulee. 07 A: .hh Kiire on sillä ilman lakia noita joukkoja ei voida (.) 08 koota eikä kouluttaa ja (.) .h poliittisesti taas on 09 täysin mahdoton ajatus että Suomi (.) tulevana 10 puheenjohtajamaana (.) ei täyttäisi sitoomustaan elikkä 11 ettei nähtäisi suomalaisia sotilaita eeuun ensimmäisissä 12 taistelujoukoissa reilun vuoden kuluttua. Uutisankkurin esittämä kannanotto ei sisällä vahvistavia eikä heikentäviä aineksia, joten se on merkitsemätön. Toimittaja toisin sanoen kuvailee tilannetta sellaisena kuin se hänelle näyttäytyy. Asiantuntija vastaa omalla kannanotollaan (rivi 7). Asiantuntija toistaa kannanottonsa alussa toimittajan kannanoton lähes sanasta sanaan, mutta siinä missä toimittaja viittaa tulevaan (kiire tulee, rivi 6), viittaa asiantuntija nykyhetkeen (kiire on, rivi 7). Asiantuntija varmentaa toimittajan näkemyksen kannanotossaan (rivi 7) ensin toista- malla sen lähes sanasta sanaan (vrt. luvun 3.2.2 esimerkki 10). Sen jälkeen hän esittää useamman perustelun näkökannalle (rivit 7–12) ja antaa näin ymmärtää, että on pääty- nyt itsenäisesti samaan päätelmään. Nämä kaksi seikkaa yhdessä merkitsevät asiantun- tijan vuoron vahvistetuksi ja tukevoittavat asemaa asiantuntijana. Esimerkissä 10 kannanotto on muotoa [väitteen vahvistaminen] + [samanmielisyyden merkitsin] (Heritage & Raymond 2005: 24). Studiohaastattelun ollessa kyseessä samanmielisyyden merkitsin on voinut jäädä pois juuri siksi, että toimittajan kannanotto ei sisällä varsinaista kysymystä. Esimerkissä 31 asiantuntija samaan tapaan varmentaa uutisankkurin kannanoton. Uutis- ankkuri ja asiantuntija keskustelevat Saddam Husseinin kuolemantuomion oikeuden- käynnistä ja siihen liittyvistä ongelmista. Asiantuntija kuvailee omaa käsitystään siitä, 62 miten asiat tulevat kehittymään. Tämän jälkeen uutisankkuri esittää kannanottonsa (rivi 10–11), ja asiantuntija vastaa omalla kannanotollaan (rivi 12). (31) 19.10.2005 UA: Pirjo Nuotio, A: Jarna Petman 01UA: Tuleeko Saddamin taktiikka olemaan .h jatkossa 02 samanlainen. 03 A: .hhh Aivan ehdottomasti hän tulee (.) kieltämään tämän 04 tuomioistuimen .hh laillisuuden h ja: ja: vaatimaan että 05 ne: kaikki ne muut hänen ö kanssarikollisensa vaan 06 laitetaan tilille myös ja kanssarikollisilla hän tulee 07 tarkoittamaan Yhdysvaltoja ja: Britanniaa, Saksaa, Ranskaa 08 kaikkia niitä tahoja jotka häntä tukivat silloin kun hän 09 vallassa oli. 10UA: .hh Jona aikana tehtiin suuri 11 [osa näistä: v e r i l ö y l y i s t ä ] 12 A: [ kyllä (.) >nimenomaan< (.) kyllä ] Uutisankkuri osoittaa kannanottonsa (rivi 10) viittaavan asiantuntijan aiempaan vuoroon ilmaisulla jona aikana (vrt. jolloin). Asiantuntija vastaa uutisankkurin kannanottoon partikkelilla kyllä (rivi 12) ja eksklusiivisella fokuspartikkelilla nimenomaan (ks. Vilkuna 1993: 97–122). Asiantuntija esittää jälkijäsenen päällekkäispuhuntana, joka on varsinkin puhekielisissä kannanotoissa yleinen ilmiö (ks. Tainio 1996: 88–89). Esimerkissä 30 uutisankkuri viittasi kannanotossaan oman puheenvuoronsa alkuosaan. Esimerkissä 31 uutisankkuri sen sijaan viittaa asiantuntijan vuoroon ja näin merkitsee oman kannanottonsa heikennetyksi. Uutisankkuri tuo kyllä omaa tietämystään tilan- teessa esille, sillä haastattelussa ei ole puhuttu uutisankkurin mainitsemista tapahtu- mista. Hän merkitsee kuitenkin asiantuntijan ensisijaiseksi tietolähteeksi ja näin omalta osaltaan rakentaa asiantuntijuutta. Asiantuntija varmentaa epäröimättä uutisankkurin väitteen. Varsinkin nimenomaan toimii tällaisessa varmentavassa merkityksessä (Tainion esittämä vastine puhekielessä on on joo –alkuinen kannanotto, 1996: 104). Uutisankkurin heikennetty kannanotto saa asiantuntijalta siis vahvistetun jälkijäsenen. Uutisankkurin vuoro olisi mahdollista tulkita muuksikin kuin kannanotoksi, esimerkiksi tarkistuskysymykseksi, mutta se on väitelauseen muotoinen ja sisältää luonnehtivia 63 aineksia (esim. suuri osa). Lisäksi uutisankkuri osoittaa puheenvuorolla selkeästi omaa tietämystään. Asiantuntijan esittämä jälkijäsen ei täytä ainakaan Tainion (1996: 85–86) määritelmää jälkijäsenestä, sillä siinä ei toisteta etujäsenen finiittiverbiä. Toisaalta Heritage & Raymond (ks. 2005: 26) käsittelevät jälkijäsenenä hyvinkin lyhyitä ja verbittömiä vuoroja. 4.2.3 Uutisankkuri viittaa asiantuntijan vuoroon Seuraavissa kahdessa esimerkissä uutisankkuri viittaa kannanotossaan asiantuntijan aiempaan vuoroon ja merkitsee näin asiantuntijan ensisijaiseksi tietolähteeksi. Uutis- ankkuri toisin sanoen tukeutuu kannanotossaan asiantuntijan tietoihin (ks. luku 3.2.1). Ruotsista on löytynyt lintuinfluenssaa, ja saman päivän lähetyksessä on tapahtumapai- kalta suorana lähetyksenä kuvattu toimittajan selostus tapahtumista. Toimittajan rapor- tista siirrytään suoraan uutisstudioon uutisankkurin ja asiantuntijan luo. Uutisankkuri haastattelee professori Liisa Sihvosta Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitokselta esimerkissä 32. Uutisankkuri haluaa varmistua siitä, että valtio on varautunut lintu- influenssan torjuntaan riittävästi. Asiantuntija vakuuttelee, että näin on. (32) 28.2.06 UA: Tomi Einonen, A: Liisa Sihvonen ((3 kysymys-vastaus –sekvenssiä poistettu)) 01UA: .hhhh Täällä meillä astuu:: perjantaina voimaan Maa- ja 02 metsätalousministeriön määräys pitää siipikarja sisälläh 03 lintujen kevätmuuton aikana, 04UA: .hhh ↑ollaanko [0.5] jo myöhässä vai riittääkö tämä 05 aikataulu. 06 A: Kyllä se aikataulu riittää: ja Suomessahan suurin osa 07 siipikarjaa on: sisätiloissa joka=tapauksessa=et se=on 08 pieni vähemmistö .hhh joka: [.] joita pidetään ulkona 09UA: .h Eli ei ole huolta ainakaan [vielä. 10 A: [EI, 11UA: .hhh Saksa ilmoitti tänään että: [.] että heillä tämä 12 ihmiselle vaarallinen virustyyppi olisi tarttunut 13 ensimmäistä kertaa linnusta nisäkkääseen ja tässä 14 tapauksessa [.] kissaan 64 15UA: .hh miten tähän [.] uutiseen [.] pitää suhtautua. Ensimmäisten kysymysvuorojen jälkeen uutisankkuri esittää kannanoton ei ole huolta ainakaan vielä (rivi 9). Tämän kannanoton uutisankkuri merkitsee aiemmista puheen- vuoroista johdetuksi sanalla eli (rivi 9, vrt. esimerkin 7 so he´s doing alright). Näin uuti- sankkuri heikentää kannanottoaan viittaamalla asiantuntijan aiempiin puheenvuoroihin ja samalla vahvistaa asiantuntijan asiantuntijuutta. Uutisankkurin kannanotto on näin ollen heikennetty. Asiantuntijan samanmielinen kannanotto käsittää pelkästään kieltosanan toistamisen (rivi 10), ja se lausutaan tyypillisesti päällekkäispuhuntana (ks. esim. Tainio 1996). Asi- antuntijan kannanotto ei sisällä vahvistavia eikä heikentäviä aineksia vaan yksinkertaisesti ilmaisee samanmielisyyttä uutisankkurin kannanoton kanssa. Asiantuntijan kannanotto on siis merkitsemätön. Tässä huomiota kiinnittää kuitenkin asiantuntijan puheenvuoron lyhyt pituus ja ympäröivään puheeseen nähden korotettu ääni. Tämä puheenvuoro on aineistossa ainoa tapaus, jossa haastateltava lausuu vuoronsa hyvin painokkaasti, lähes huutaen. Voi olla, että tällä tavalla asiantuntija pyrkii osoittamaan aiheen tämän seikan osalta loppuun käsitellyksi. Ainakaan uutisankkuri ei enää jatka Suomen tilanteeseen liittyvien kysymysten esittämistä. Esimerkissä 33 keskustellaan Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta ja nykyisestä ydinvoimalaturvallisuudesta. Uutisankkurin kanssa studiossa on silloinen säteilyturva- keskuksen työntekijä, nykyinen pääjohtaja Jukka Laaksonen. Katkelman aiheena on sen ajan kulttuuri tiedottamisen suhteen. Siitä aloitetaan ja kannanottopari liittyy siihen. Laaksonen kertaa ensin muistojaan onnettomuudesta ja arvioi sitten Neuvostoliiton sil- loista tiedotuskulttuuria. (33) 26.4.2006 UA: Keijo Leppänen, A: Jukka Laaksonen 01UA: Pääjohtaja Jukka Laaksonen [.] säteilyturva.[.]keskuksesta 02 tietoa tuosta onnettomuudestah [0.5] tuli ja sitä 03 annettiin tosii hi>taasti< [0.1] .hhh 04UA: Millainen tunnelma millainen paniikki teillä oli::h 65 05 säteilyturvakeskuksessa. 06 A: No ensin meille kyllää tuli säteilyä=et [.] sitä 07 havaittiin itse että ilmassa on jotai säteilyä sen .hhh 08 maanantaipäivän kuluessa kaks päivää onnettomuuden jälkeen 09 aa ihmeteltiin yhdessä ruotsalaisten kanssa=että mistä tää 10 säteily tulee .hhh kun sitä tutkittiin niin tiedettiin et 11 se tulee ydinvoimalaitoksesta muttahh mutta .hh sitä et 12 mistä ydinvoimalaitoksesta >se selvisi vasta< sitten [0.1] 13 maanantaiiltana .hh kun se kerrottiin [0.2] Neuvostoliiton 14 televisiossa. 15UA: Valtioiden kesken oli: syvä hiljaisuus sillon: 16 A: Niin sillon [.] ei ollut mitään tämmöstä tiedonvälitystä 17 valtioitten välillä °tästä asiasta°= Tässä esimerkissä uutisankkurin puheenvuoro (rivi 15) on lähes prototyyppinen kan- nanotto, vain intensiteettiadverbi puuttuu (esim. erityisen syvä hiljaisuus, vrt. esimerkki 2). Uutisankkurin kannanottoa voisikin luonnehtia lievästi heikennetyksi, sillä sana sillon viittaa asiantuntijan vuoroon, mutta toisaalta uutisankkuri ei ole kuitenkaan muo- toillut vuoroaan kysymykseksi (vrt. Oliko silloin syvä hiljaisuus valtioiden kesken?), mikä olisi merkinnyt asiantuntijan vielä voimakkaammin auktoriteetiksi tässä asiassa. Asiantuntijan osalta kannanottoparissa (rivit 16–17) on jälleen nähtävissä asiantuntijan tapa tarkentaa ja toisaalta avata uutisankkurin käyttämiä ilmaisuja. Uutisankkurin käyt- tämä luonnehdinta syvä hiljaisuus on asiantuntijalla vaihtunut muotoon ei mitään tiedonvälitystä. Samoin asiantuntija näkee tarpeelliseksi tarkentaa, että tiedonvälitystä ei ollut tästä asiasta ja näin välttää ottamasta kantaa yleisemmin Suomen ja silloisen Neuvostoliiton suhteisiin. Asiantuntijan kannanotto on merkitsemätön. Tämä johtuu siitä, että asiantuntija toteaa uutisankkurin esittämän väitteen hieman eri sanakääntein tukeutumatta toisaalta uutis- ankkuriin ja toisaalta korostamatta omaa tietämystään. 66 4.2.4 Uutisankkurin vahvistetut kannanotot Tähän asti uutisankkurin kannanotot ovat olleet joko merkitsemättömiä tai heikennet- tyjä. Uutisankkuri voi kuitenkin merkitä kannanottonsa myös vahvistetuksi ja näin ohjata voimakkaammin haastateltavan kannanoton muodostamista tai korostaa omaa asiantuntijuuttaan (ks. luku 3.2.1). Asiantuntijan kannanoton muodostamista ohjataan esimerkissä 34, jossa uutisankkuri ja MTV:n politiikan toimituksen esimies Timo Haapala arvioivat Conan O’Brienin yllättävää apua Tarja Halosen vaalikampanjalle. (34) 14.10.05 UA: Urpo Martikainen, A: Timo Haapala 01UA: .hhh Katsotaanpa tähän väliin yksi amerikkalainen 02 huumorikannanotto Suomen vaaleihin .hh huippusuosittu 03 Conan O'Brien on tekaissut oman 04 presidenttivaalimainoksensa amerikkalaisyleisölle. ((Uutisfilmi: vaalimainos ja tutkijan haastattelu)) 05UA: .hh Istuva presidentti (.) Tarja Halonen on tässä: 06 mielipidetutkimuksessa aivan suvereeni .hh eikä tällainen 07 juttu (.) varmasti (.) näitä numeroita 08 ainakaan pudota:hh. 09 A: Ei varmasti ja nyt varmaan kaikki kateelliset kysyvät 10 että: (.) että millä .hh millä ihmeellä tämäkin 11 järjestettiin (0.4) Halonenhan odotteli *heh* koko 12 virkakautensa ajan varmaan puolisalaa ainakin kutsua 13 valkoiseen taloon jota ei koskaan tullu mutta nyt (.) 14 Amerikasta kajahti sitten tällaista julkisuutta. Uutisankkurin kannanotto (rivit 5–8) koostuu kahdesta osasta. Ensin hän kommentoi Halosen asemaa mielipidetutkimuksessa (rivit 5–6), ja sen jälkeen hän punnitsee sen vaikutuksia (rivit 6–8). Tässä tapauksessa uutisankkuri asettuu tavallaan asiantuntijan asemaan ja rupeaa tulkitsemaan mielipidetutkimuksen tuloksia tällä hetkellä (aivan suvereeni, rivi 6) ja myös tulevien viikkojen osalta ([tämä ei] numeroita ainakaan pudota, rivi 7–8). Uutisankkurin kannanotossa on vahvistavia aineksia, joilla kannanotto ohjaa voimak- kaasti sitä, minkälainen jälkijäsen siihen voidaan esittää. Fokuspartikkeli ainakaan implikoi, että kannatuksen lasku on poissuljettu vaihtoehto. Sen sijaan päinvastainen 67 tapahtuma, kannatuksen nousu, on hyvinkin todennäköinen. Kommenttiadverbiaalin varmasti avulla uutisankkuri ottaa kantaa väitteensä todennäköisyyteen. Asiantuntijan esittämä jälkijäsen on lyhyt, vain kieltosana ja kommenttiadverbiaali toistetaan. Uutisankkurin käyttämää luonnehdintaa ei nähdä tarpeelliseksi tarkentaa, joten siihen sitoudutaan elliptisellä ilmauksella (vrt. Tainio 1996: 95) ja näin osoitetaan samanmielisyyttä. Jälkijäsen ei sisällä vahvistavia tai heikentäviä aineksia vaan yksin- kertaisesti hyväksyy etujäsenen kannan, joten se on merkitsemätön. Toinen esimerkki uutisankkurin vahvistetusta kannanotosta on kyseessä esimerkissä 35. Tämä esimerkki eroaa edellisestä siinä, että nyt asiantuntija ottaa kantaa uutisankku- rin kysymykseen johdattelevassa osuudessa esitettyyn väitteeseen. Esimerkissä keskus- tellaan lintuinfluenssan tulosta Suomeen. Siipikarja on päätetty asettaa ulkoilukieltoon suunniteltua aiemmin ja niinpä keskitytään lintuinfluenssan vaaroihin kotimaan näkö- kulmasta. (35) 16.2.2006 UA: Maija Lehmusvirta, A: Matti Aho 01UA: Osastopäällikkö Matti Aho Maa- ja >metsätalous 02 ministeriöstä< (0.5) 03UA: Lintuinfluensan tulo Suomeen on vain ajan ↑kysymys .hhhh 04 öö siipikarjatiloilla varmasti huolestuttaa ↑mutta (.) 05 pitäisikö (.) huolestua. 06 A: .hhh Nyt ehkä (0.4) Kannattaa muistaa kaikista tärkein 07 asia että: puhumme eläintautilintuinfluenssasta (0.6) 08 luonnonvaraisissa (.) linnuissa. Meillä ei ole vielä 09 sellaista (.) muotoa tästä viruksesta joka tarttuisi 10 ihmisestä ihmiseen. 11UA: .hhhh Mutta eläimestä (0.4) ihmiseen (.) se voi ↑tarttua 12UA: kerrataan se (0.4) KETju miten se menee [(0.4) tai]menisi. 13 A: [.hhhh ] 14 A: Öö Eläimestä hh ihmiseen hhh lintuinfluenssa tarttuu hyvin 15 huanosti [0.6] elikkä kaikki nämä: tapaukset jossahh 16 ihminen on saanut sairauden ja osa: heistä on kuollutkin 17 .hh ovat liittyneet siihen että ihminen on ollut suorassa 18 kontaktissa siipikarjan kanssa >tavanomaisen siipikarjan 19 kanssa<. Yhtään tapausta (.) ↑ei ole (.) maailmassa 20 kuva:ttu jossa ihminen olis saanut öö tämän öös (.) 68 21 viruksen suoraan luonnonvaraisesta (.) linnusta. Esimerkki on siinä mielessä tyypillinen, että toimittaja esittää usein kannanotoksi tunnistettavan, väitelauseen muotoisen puheenvuoron varsinaiseen kysymykseen johdattelevassa osuudessa. Näissä tapauksissa haastateltava ei kuitenkaan yleensä käy kommentoimaan johdantoa vaan vastaa suoraan kysymykseen. Niinpä väite otetaan ikään kuin annettuna, kysymystä selventävänä osiona. (Ks. luku 3.3.2; Greatbatch 1988: 404.) Esimerkissä 35 asiantuntija näkee kuitenkin tarpeelliseksi ensimmäisenä puuttua kysymyksen johdantoon sisältyvään väitteeseen ja esittää siihen liittyen oman kannan- ottonsa riveillä 14–15. Asiantuntija käyttää lopun vuoronsa kannanottonsa perustele- miseen ja painottaa kahteen kertaan (riveillä 18–19 ja 21), että virus ei tartu suoraan luonnonvaraisista linnuista ihmiseen. Niinpä asiantuntijan kannanotto on mahdollista tulkita heikosti samanmieliseksi tai jopa laimeasti erimieliseksi (vrt. Tainio 1996: 92). Kannanottojen vertailu on tässä esimerkissä haastavaa, sillä toisaalta uutisankkuri esit- tää tapahtuman (tarttuminen) mahdollisena episteemisellä ilmaisulla voi tarttua, mutta hän ei ota tarkemmin kantaa sen todennäköisyyteen. Asiantuntija sitä vastoin ottaa kantaa riveillä 14–15 nimenomaan sen todennäköisyyteen (tarttuu hyvin huonosti). Kuten aiemmissakin tapauksissa, asiantuntija perustelee kantansa useammalla virkkeellä. Uutisankkuri sen sijaan esittää sen yleisesti hyväksyttynä faktana, asiaa sen kummemmin perustelematta. Vaikuttaa siltä, että asiantuntija tarkentaa uutisankkurin kannanottoa monelta osin. Uutisankkurin käyttämä merkitykseltään laaja termi eläin (rivi 11) on asiantuntijan vuorossa vaihtunut paljon tarkempaan termiin tavanomainen siipikarja (rivi 18). Samoin on termin ihminen laita, joka on korvattu pidemmällä ilmaisulla ihminen [joka] on ollut suorassa kontaktissa siipikarjan kanssa. Samaan tapaan toimivat ilmaisut voi tarttua (rivi 11) ja tarttuu hyvin huonosti (rivit 14–15). Uutisankkurin käyttämät semanttisesti väljät ilmaisut tekevät puheenaiheesta hyvin yleisluontoisen (ks. Tainio 1996: 104). Asiantuntijan intresseissä saattaakin olla mahdollisten uhkien rajaaminen tarkkaan ja näin aiheettomien pelkojen minimoiminen katsojissa. 69 Heritagen ja Raymondin (2005) teoriaan suhteutettuna esimerkki on mielenkiintoinen. Uutisankkuri sijoittaa kannanottonsa varsinaiseen kysymykseen johdattelevaan osuuteen, jota haastateltava ei yleensä edes käy kommentoimaan. Päinvastoin, haastateltavaa voidaan jopa kehottaa vastaamaan kysymykseen väitteen kommentoimisen sijaan. (Ks. luku 3.3.3.) Kannanoton sijoittaminen johdattelevaan osuuteen tekeekin sen kyseenalaistamisen vaikeammaksi. Näin ollen uutisankkurin kannanotto voidaan tulkita vahvistetuksi, koska väite sisältyy laajempaan kysymysvuoroon ikään kuin annettuna samaan tapaan kuin vaihtoehtokysymyksiä käytettäessä (ks. luku 3.2.3). Asiantuntijan tapa käyttää tarkempia termejä on helppo tulkita tavaksi osoittaa omaa, kannanottoparin etujäsenestä riippumatonta tietämystä. Asiantuntijan vuoro voidaan näin ollen tulkita vahvistetuksi etujäseneen nähden. 4.2.5 Asiantuntijan erimielinen kannanotto Analyysin tähänastisista esimerkeistä kaikki asiantuntijan kannanotot ovat olleet uutisankkurin etujäseneen nähden samanmielisiä. Kannanottoparin etujäseneen nähden erimieliset jälkijäsenet ovatkin keskustelussa harvinaisempia kuin samanmieliset, samanmielisyys on siis preferoitu vaihtoehto (ks. luku 3.2). Myös Heritagen ja Raymondin (2005: 16) tutkimuksessa tehtyjen havaintojen perusteella erimieliset jälkijäsenet ovat selkeässä vähemmistössä. Aineistostani löytyy myös erimielisyyttä ilmentävä tapaus. Uutisankkurin ja kansanterveyslaitoksen asiantuntijan välinen keskustelu lintuinfluens- san uhista on juuri alkanut (esimerkki 36). Uutisankkuri esittelee puheenvuoronsa alussa haastateltavan ja esittää väitemuotoisen kannanoton (rivit 2–3). Asiantuntija käsittelee tätä väitettä omassa puheenvuorossaan (rivit 4–13). (36) 13.10.05 UA: Keijo Leppänen, A: Reijo Pyhälä 01UA: L::aboratorionjohtaja Reijo Pyhälä Kansanterveyslaitokselta 02 .hh jos virus lentää muuttolintujen mukana niin sitä lienee aika 03 h vaikea (.) hallita. 04 A: .hhh No: öö nythän on sillätavalla että ei tänne #ö# Eurooppaan 05 (.) Romaniaan esimerkiksi ö tai Turkkiin ole saapumassa pilvin 70 06 pimein lintuja jotka #ö#öö jotka sieltä .hh ehkä Siperian 07 tienoilta tämän #öö# viruksen tänne toisivat ↑on harvinaista 08 että: että muuttolintu pystyy sen viruksen välittämään .hh ja: 09 ja silloin tälläsiä: (0.4) pesäkkeitä epidemiapesäkkeitä #ö# 10 voidaan löytää Euroopassa lähinnä parhailta .hh #ö# 11 muuttopaikoilta jonne: jonne: #ö# linnut ↑saapuvat ja ehkä 12 nimenomaan silloin jos siinä on siipikarjaa: (.) lähistöllä ö 13 kasvatettavana. Uutisankkurin kannanotto (rivi 2) alkaa ehtolauseella (jos virus lentää) ja jatkuu poten- tiaalimuodolla lienee (vrt. eikö sitä olekin vaikea hallita), joka ennakoi asiantuntijalta väitteeseen vahvistusta. Juuri tämän jälkijäsentä ohjaavan vaikutuksen vuoksi uutisank- kurin kannanotto voidaan luokitella vahvistetuksi. Asiantuntijan puheenvuoro ei ensi näkemältä vaikuta selkeältä kannanottoparin jälki- jäseneltä, mutta lähempi tarkastelu osoittaa, että se täyttää erimielisen kannanoton tun- nusmerkit. Ensinnäkin huomion kiinnittää puheenvuoron hieman hajanainen rakenne. Aiemmissa esimerkeissä kannanottoparin jälkijäsen on esitetty yleensä heti etujäsenen jälkeen, mutta tässä tapauksessa vuoro alkaa pikemminkin neutraalilla viivyttelyllä (no öö nythän on sillä tavalla että, rivi 4). Viivyttely on tyypillinen piirre juuri erimielisille kannanotoille (ks. Tainio 1996: 94). Viivyttelyyn voi olla syynä myös uutisankkurin vahvistettu kannanotto, joka tekee kielteisen jälkijäsenen esittämisen hankalammaksi. Asiantuntija ei kiistä suoraan uutisankkurin väitettä esittämällä tiiviin, selkeästi erimie- lisen kannanoton. Sen sijaan uutisankkurin koko puheenvuoro on sen perustelemista, miksi hän ei voi olla samaa mieltä uutisankkurin kannanoton kanssa. Uutisankkuri antaa ymmärtää, että [virusta on] vaikea hallita (rivi 3). Ensinnäkin asiantuntija kiistää vaikean hallittavuuden siitä näkökulmasta, että lintuja olisi paljon (rivit 4–7). Toiseksi asiantuntija kiistää vaikean hallittavuuden tartuntojen määrään nähden (rivit 7–8) ja kolmanneksi riskialueen laajuuteen nähden (rivit 10–13). Asiantuntijan esittämä kannanottoparin erimielinen jälkijäsen on kielellisiltä keinoil- taan samantyyppinen kuin osa samanmielisistäkin jälkijäsenistä. Asiantuntija perustelee kantansa huolellisesti ja tuo uutisankkurin hyvin yleisluontoisen ja maantieteeseen sitomattoman kannanoton helpommin käsiteltäväksi lähestymällä sitä eri näkökulmista. 71 Tämän tarkan perustelun ja omaan tietoon viittaamisen avulla asiantuntijan merkitsee kannanottonsa lisäksi vahvistetuksi. 4.2.6 Yhteenveto Kokoan yhteen ensin uutisankkurin ja sen jälkeen asiantuntijan kannanottoihin liittyviä havaintoja. Kannanottojen jakautumista keskustelijoiden mukaan on havainnollistettu taulukoissa 7 ja 8. Sen jälkeen erittelen kannanottoparien ominaisuuksia ja kannanotto- pareihin liittyviä ilmiöitä. Uutishaastattelupuheessa esiintyi Heritagen ja Raymondin (2005) esittelemää kolmea erilaista kannanoton tyyppiä. Taulukkoon 7 on kerätty aineistossa esiintyneiden kannanottojen tyypit ja lukumäärät. Taulukko 7. Kannanottotyyppien jakautuminen keskustelijoiden välille. Uutisankkuri merkitsi kannanottonsa yhtä monta kertaa heikennetyksi ja vahvistetuksi. Vahvistettujen kannanottojen määrä on yllättävä, kun ottaa huomioon, että periaatteessa uutisankkurin pitäisi pitäytyä kysymysten esittämisessä eikä esittää kannanottoja lain- kaan, puhumattakaan asiantuntijan kannanottojen ohjailemisesta. Pikemminkin uutis- ankkurin vastuulla on varmistaa, että asiantuntija saa kerrottua kaiken katsojien kannalta oleellisen tiedon. Uutisankkurin kannanotoissa vahvistetuksi merkitseminen tapahtui rakenteilla, jotka ohjaavat voimakkaasti kannanottoparin jälkijäsenen, eli asiantuntijan kannanoton, muodostamista. Uutisankkuri ei kuitenkaan käy esittelemään omaa tietämystään, kuten johdannossa ehdotin. Kannanottoja esitettiin yhteensä kolmessa sellaisessa haastattelussa, jossa haastatelta- vana oli MTV:n oma toimittaja (esimerkit 24, 25 ja 29). Näistä yhdessä tapauksessa Heikennetty Merkitsemätön Vahvistettu Uutisankkuri 3 2 3 Asiantuntija - 4 4 Yhteensä 3 6 7 72 uutisankkuri merkitsi kannanottonsa vahvistetuksi, muuten uutisankkurin kannanotot olivat merkitsemättömiä. Kaksi kertaa vahvistetut kannanotot esitettiin siis ulkopuoli- selle asiantuntijalle. Oletin, että uutisankkuri saattaisi kärkkäämmin osoittaa asiantun- temustaan kannanotoillaan silloin, kun haastateltavana on MTV:n oma toimittaja, koska tilanteessa on silloin vastakkain kaksi toimittajaa toimittajan ja ulkopuolisen asiantun- tijan sijaan. Tämä tulos kertoo siitä, että uutisankkuri voi merkitä vuoronsa vahviste- tuksi (eli esitellä omaa tietämystään tai pyrkiä ohjaamaan asiantuntijan kannanottoa) myös ulkopuolisen asiantuntijan ollessa haastateltavana. Yhdessäkään tapauksessa kannanottoparin jälkijäsentä ei ole heikennetty, eli asiantun- tija ei ole heikentänyt omaa kannanottoaan. Tämä on ymmärrettävää, sillä heikentämi- nen täytyisi tapahtua merkitsemällä uutisankkuri ensisijaiseksi tietolähteeksi. Jos asi- antuntijat olisivat heikentäneet kannanottojaan, olisi se mitä todennäköisemmin viitan- nut uutishaastattelupuheessa vallitseviin arkikeskustelusta poikkeaviin käytäntöihin. Samalla se olisi herättänyt epäilyksiä Heritagen ja Raymondin (2005) teorian sopivuudesta ylipäänsä uutishaastattelupuheen tarkasteluun. Taulukossa 8 on eritelty kannanottojen jakautumista eri asiantuntijaryhmien kesken. Heikennetty-luokka on poistettu, sillä siihen ei osunut yhtään asiantuntijoiden kannan- ottoa. Taulukko 8. Kannanottojen merkitseminen asiantuntijaryhmittäin. Kun kannanottoja tarkastellaan asiantuntijaryhmittäin, ovat erot melko pieniä. Kaikista ryhmistä löytyy yksi vahvistettu kannanotto, mikä on hyvin tasainen tulos. Merkitse- mättömät kannanotot sen sijaan jakautuvat epätasaisemmin. Yliopistojen ja korkeakou- Merkitsemätön Vahvistettu Yliopistojen ja korkeakoulujen tutkijat - 1 Tutkimuslaitosten edustajat 2 1 Muut viranomaiset - 1 MTV:n toimittajat 2 1 Yhteensä 4 4 73 lujen tutkijat sekä muut viranomaiset eivät ole esittäneet aineistossa merkitsemättömiä kannanottoja lainkaan. Tämä on mahdollista tulkita niin, että yliopistojen ja korkea- koulujen tutkijat sekä muut viranomaiset ovat mieluummin korostaneet omaa asiantun- tijuuttaan neutraalimman kannanoton tuottamisen sijaan. Täytyy kuitenkin muistaa, että aineisto on aika suppea tällaiseen tarkempaan erittelyyn. Tarkasteltaessa kannanottojen merkitsemistä voidaan havaita, että erot arkikeskusteluun ovat suuria. Kannanotot suhteutuvat toisiinsa arkikeskustelussa yleisimmin siten, että etujäsen on heikennetty ja jälkijäsen vahvistettu (Heritage & Raymond 2005: 16; ks. luku 3.2). Samaan tapaan merkitsemätön etujäsen saa yleensä merkitsemättömän takajäsenen (ks. luku 3.2.2). Aineiston esimerkeissä tällaiset sekvenssit toteutuvat vain kaksi kertaa, esimerkeissä 24 ja 26. Hajonta on suurta. Kannanottopareista vain heikennetty–merkitsemätön ja vahvistettu–vahvistettu esiintyvät kahteen kertaan. Kannanottoparien yhdistelmät vaihtelevat kuitenkin paljon tilanteen mukaan, joten niiden tarkempaan analyysin tarvittaisiin suurempi aineisto. Voidaan kuitenkin todeta, että etujäseneen vastaaminen eroaa arkikeskustelun käytännöstä. Aineistosta nousee muutama kannanottoon liittyvä ilmiö tarkemmin esille. Toimittaja ei juurikaan perustele kannanottojaan, kun taas asiantuntija lähes poikkeuksetta perustelee moniosaisin vuoroin omansa. Tämä seikka tukee omalta osaltaan asiantuntijan näyttäy- tymistä nimenomaan asiansa tuntijana. Uutishaastattelussa kannanottojen rooli onkin luonnollisesti hieman erilainen kuin arkikeskustelussa. Voi ajatella, että toimittajan kannanotot toimivat enemmänkin asiantuntijalle osoitettuina täkyinä ja keskustelua ohjaavina elementteinä kuin uutisankkurin oman näkökannan ilmauksina. Toimittajan asema on myös turvattu, koska hänelle ei kysymys-vastaus-rakenteen vuoksi yleensä esitetä vastakysymyksiä. Niinpä perustelut saattavat puuttua myös siksi, että niitä ei koeta tarpeellisiksi (vrt. Nuolijärvi & Tiittula 2000: 358). Toinen kannanottoihin liittyvä ilmiö on se, että asiantuntija avaa ja tarkentaa uutisank- kurin kannanottoon sisältyviä hyvinkin yleisiä termejä. Tällä on se mielenkiintoinen vaikutus, että merkitykseltään hyvin laajasisältöisestä termistä tulee suppeampi ja 74 samalla osa sen tehosta tavallaan sulaa pois. Selkeimmin tämä on näkyvissä esimer- keissä 35 ja 36. Kun aineiston esimerkkejä vertaa teorialuvun 3.2 esimerkkeihin on selvää, että kannan- ottojen esittäminen institutionaalisessa puhetilanteessa, asiantuntijahaastattelussa, eroaa arkikeskustelusta. Aineistossa ei ole esimerkiksi yhtään tapausta, jossa asiantuntija ”varastaisi” uutisankkurin esittämän etujäsenen paikan esittämällä uuden, etujäsenen muotoisen kannanoton (ks. esimerkki 11). Tämä saattaa johtua uutishaastattelupuheen roolijaosta. Kun kerran uutisankkurin tehtävä on kysellä ja asiantuntijan vastailla, ei asiantuntija yleensä esitä kysymyksen näköisiä vuoroja, tai ylipäänsä vuoroja, jotka vaatisivat uutisankkurilta vahvistamista. Ensimmäisen ja toisen käden tiedon käsite ei ole samaan tapaan luettavissa puheenvuo- roista ja ilmauksista. Ensikäden tietoon viittaavia ilmaisuja olikin aineistossa hyvin vähän. Asiantuntijat pikemminkin kiteyttävät yhteen eri tahojen ilmaisemia kantoja kuin viittaavat omaan kenttäkokemukseensa (vrt. luku 2.4). Asiantuntijalla ei aina ole edes mahdollista hankkia omakohtaista kokemusta asiasta, ja välikäsien kautta hankittu tieto korvaa tämän puutteen. 75 5 PÄÄTÄNTÖ Tavoitteena oli selvittää, millainen rooli uutisstudiossa tehtävillä asiantuntijahaastatteluilla on MTV3:n Kymmenen uutisissa ja miten uutisankkuri ja asiantuntija rakentavat kannanottojen avulla asiantuntijuuttaan haastattelutilanteessa. Tutkimus osoitti, että asiantuntijahaastatteluilla ei ole säännöllistä ja vakiintunutta roolia vuosittaisessa uutiskerronnassa, mutta yksittäisessä uutislähetyksessä ne saavat paljon painoarvoa jo niihin käytetyn ajan vuoksi ja syventävät näin uutisaiheen käsittelyä. Asiantuntijahaastattelun tasolla tutkimus osoitti, että uutisankkuri ja asiantuntija esittävät molemmat kannanottoja. Kuten oletettiin, uutisankkuri ei tuonut omaa tietämystään voimakkaasti esille. Sen sijaan uutisankkuri yritti ohjailla asiantuntijan kannanoton muodostamista eri tavoin. Asiantuntija rakensi asiantuntijuutta perustelemalla kannanottonsa laajasti, mutta uutisankkuri sen sijaan ei perustellut kannanottojaan lainkaan. Asiantuntija selitti ja selvensi uutisankkurin käyttämiä käsitteitä. Asiantuntijoina haastateltujen MTV3:n omien toimittajien ja ”ulkopuolisten” asiantuntijoiden välillä ei kannanottojen käytössä ollut merkittäviä eroja. Uutisstudiossa suoritettavat asiantuntihaastattelut liittyvät tärkeisiin ja pidempään seurattaviin uutisaiheisiin, ja sen vuoksi niitä esiintyy satunnaisesti, uutistarjonnasta riippuen. Niiden avulla voidaan viestiä, että aihe on uutistoimituksen mielestä tärkeä. Yksi näkökulma asiantuntijuuteen on se, että se on kyky tehdä päätöksiä epävarmassa tilanteessa (Hakkarainen ym. 2004: 83). Uhka- ja kriisiaiheiden suuri määrä osoitti, että televisiouutiset omalta osaltaan haluaa tarjota ihmisille mahdollisimman luotettavaa tietoa sekavassa tilanteessa. Ristiriitaisten viestien keskellä katsojia voi rauhoittaa kuulla asiasta jokin perusteltu ja yhtenäinen esitys. Niinpä uutistoimitus tarjoaa henkilön, joka pystyy ottamaan kantaa ja antamaan arvioita. Syy kannanottojen käyttöön asiantuntijahaastatteluissa saattaa olla pyrkimystä sujuvuuteen. On mahdollista, että kannanoton muotoon puettu kysyvä puheenvuoro värittää haastattelua ja tekee siitä arkipuheen kaltaisempaa. Viihteellisemmät haastattelun lajit kuten talk-show erottuvatkin uutishaastattelusta juuri siinä, että ne 76 eivät noudata kysymys–vastaus-kaavaa (ks. luku 3.3.2). Kannanottojen käyttö voikin siis olla myös keino tehdä haastattelut sujuvammiksi jäykähköä kaavaa varioimalla. Kannanottojen tarkastelu myös paljasti, että haastattelupuheessa käydään samaa jatkuvaa ”neuvottelua” asiantuntijuudesta kuin arkipuheessakin. Tämä silmällä pitäen uutisankkurin ohjailevat kannanotot saattavat myös olla tarkoitettuja asiantuntijan tietämyksen testaamiseksi. Hieman provosoivaan sävyyn esitetty, arkijärkeilyyn tukeutuva kannanotto saattaa pukea sanoiksi kysymyksen, joka katsojien mielessä on (ks. esimerkki 36). Uutisankkuri ”pistää asiantuntijan tiukoille”, koska asia on vakava, ja asiantuntija pääsee vakuuttamaan katsojille, että tilanne todellakin on hallinnassa. Uutisankkuri puhutteli MTV3:n omia toimittajia muutamassa tapauksessa hieman tuttavallisemmin, mutta muuten eroja kohtelussa tai kannanottojen käytössä ei ollut. MTV3:n omien toimittajien ja ”ulkopuolisten” asiantuntijoiden eroa saattaakin olla viisaampaa häivyttää kuin korostaa. Aina löytyy sellaisia aiheita, joiden kommentointiin voi olla vaikeaa löytää asiantuntijaa. Kun silti halutaan osoittaa, että aihe on tärkeä, on oman toimittajan käyttäminen asiantuntijana vähän järjestelyitä vaativa ja toimiva ratkaisu. Uutisankkurin ja asiantuntijan vuorovaikutukseen (ja samalla myös kannanottojen muodostamiseen) vaikuttaa perustavalla tavalla lisäksi uutishaastattelupuheen vuoronvaihtojärjestelmä, joka rajoittaa puheenvuorot kysymyksiin ja vastauksiin. Olettamukseni mukaan tämä on syynä siihen, että monia kannanottopareihin arkikeskustelussa liittyviä ilmiöitä ei esiinny uutishaastattelupuheessa. Myös aineiston suppea koko14 vaikuttaa asiaan. Keskustelunanalyyttisissä tutkimuksissa ei aina ole lainkaan sisällönanalyysiä, vaan aineiston esimerkkeihin mennään suoraan (ks. esim. Pomerantz 1989; Halonen 1996; vrt. kuitenkin Heritage & Roth 1995: 52). Tässä työssä sisällönanalyysi kuitenkin toi tärkeällä tavalla tuntumaa asiantuntihaastatteluiden käyttöön osana uutislähetystä. Tämä 14 Heritage ja Raymond (2005) käyttivät tutkimuksessaan laajaa aineistoa, joka sisälsi useita satoja keskusteluja. 77 oli tärkeää senkin vuoksi, että kotimaista tutkimusta aiheesta on niin niukasti. Toivonkin, että luvussa neljä suoritettu asiantuntijahaastatteluiden yleinen kartoitus Kymmenen uutisissa voisi tarjota ideoita jatkotutkimukselle. Vaikuttaa siltä, että televisiouutisten yhteydessä olevat studiohaastattelut ovat luonteel- taan tiukemmin aikarajoituksiin sidottuja kuin vaikkapa uutisaiheiden aiheiden ympä- rille rakentuvat keskusteluohjelmat. Niinpä uutisaiheita käsittelevät keskusteluohjelmat saattavat tarjota vielä hedelmällisempää aineistoa asiantuntijuuden rakentamista tarkas- teltaessa (ks. esim. Nuolijärvi 1999; Nuolijärvi & Tiittula 2000). Tulevaisuutta ajatellen asiantuntijoiden käyttö ja asiantuntijuuden kriteerit suomalaisessa mediassa yleisemmin on myös asia, jota voisi olla hedelmällistä tutkia. Keskustelun käytännöt ovat aina tiettyyn rajaan asti kulttuurisidonnaisia. Olen joutunut turvautumaan englanninkielisiin tutkimuksiin (suomenkielisten puuttuessa) teoriaa kerätessäni, ja siksi pieni väärin tulkitsemisen vaara on olemassa suomenkielistä aineistoa käytettäessä. Yksi mahdollisuus olisi ollut ankkuroida analyysi tarkemmin suomenkielisiin tutkimuksiin, mutta siihen ei tämän työn ja käytettävän ajan puitteissa ollut mahdollisuuksia. Toisaalta uutishaastattelun käytännöt ovat samansuuntaiset läntisessä kulttuuripiirissä (Greatbatch 1988: 425–426; Clayman & Heritage 2002: 337) ja niinpä tuloksia voi pitää ainakin suuntaa antavina. Englanninkielinen teoria (Heritage & Raymond 2005) toi mukanaan ongelmia myös englanninkielisten termien kääntämisessä. Vakiintuneita suomennoksia ei aina ole valmiina ja olen kääntänyt termit niin selväkielisesti, kuin on ollut mahdollista. Klassinen ongelmia aiheuttava sana on access, jolle suomenkielestä ei löydy vastinetta. Koska se on olennainen käsite asiantuntijuuden rakentamisen kohdalla, olen käyttänyt eri yhteyksissä mahdollisimman havainnollista ilmausta. 78 LÄHTEET Aslama, Minna (1999). Veteen piirretty viiva? Näkökulma television keskusteluohjelmien kirjoon. Teoksessa: Talous ja kieli III, 167–178. Toim. Tuija Nikko & Nuolijärvi, Pirkko. Helsingin kauppakorkeakoulun julkaisuja B–17. Helsinki. Berg, Maarit (2003). Syytöksiä ja epäilyksiä. Toimittajan ja poliitikon vuorovaikutuksesta televisiokeskustelussa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 918. Helsinki: SKS. Boyce, Tammy (2006). Journalism and Expertise. Journalism Studies 7:6, 889–906. London: Routledge. Bruun, Mikko, Ilkka Koskimies & Ilkka Tervonen (1989). Uutisoppikirja. Helsinki: Painokaari Oy Clayman, Steven E. (1991). News Interview Openings: Aspects of Sequential Organization. Teoksessa: Broadcast Talk, 48–75. Toim. Paddy Scannell. London: Sage Publications. Clayman, Steven E. (1997). Footing in the achievement of neutrality: the case of news- interview discourse. Teoksessa: Talk at Work. Interaction in Institutional Settings, 163–198. Toim. Paul Drew & John Heritage. Cambridge: Cambrigde University Press. Clayman, Steven & John Heritage (2002). The News Interview. Journalists and public figures on the air. Cambridge: Cambridge University Press. Conrad, Peter (1999). Uses of Expertise: sources, quotes, and voice in the reporting of genetics in the news. Public Understanding of Science 8, 285–302. London: Sage Publications. Drew, Paul & John Heritage (1997). Analyzing talk at work: an introduction. Teoksessa: Talk at work. Interaction in institutional settings, 3–65. Toim. Paul Drew & John Heritage. Cambridge: Cambrigde University Press. Finnpanel (2005a). Tutkimustuloksia. Tv:n katseluosuudet minuuteista Tammi-Joulukuu 2005. Lainattu 15.9.2006: http://www.finnpanel.fi/tulokset/tv/vuosi/viimeisin/ minuutit.html Finnpanel (2005b). Tutkimustuloksia. Katsotuimmat ohjelmat, uutiset. Lainattu 15.9.2006: http://www.finnpanel.fi/tulokset/tv/kausi_ot/viimeisin/uutiset.html Finnpanel (2006). Tutkimustuloksia. Katsotuimmat ohjelmat, kaikki yli 10-vuotiaat. Lainattu 12.4.2007: http://www.finnpanel.fi/tulokset/tv/kausi_ohj/2006/3/ yli10vuotiaat.html 79 Greatbatch, David (1988). A turn-taking system for British news interviews. Language in Society 17:3, 401–430. Cambridge: Cambridge University Press. Greatbatch, David (1992). On the management of disagreement between news interviewees. Teoksessa: Talk at work. Interaction in institutional settings, 268–301. Toim. Paul Drew & John Heritage. Cambridge: Cambridge University Press. Hakkarainen, Kai, Kirsti Lonka & Lasse Lipponen (2004). Tutkiva oppiminen. Järki, tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjinä. Porvoo: WSOY. Hakulinen, Auli (1996). Keskustelunanalyysin profiilista ja tilasta. Teoksessa: Suomalaisen keskustelun keinoja II, 9–22. Toim. Auli Hakulinen. Kieli 10. Helsinki: HY, SKL. Hakulinen, Auli (1997a). Johdanto. Teoksessa: Keskustelunanalyysin perusteet, 13–17. Toim. Liisa Tainio. Tampere: Vastapaino. Hakulinen, Auli (1997b). Vuorottelujäsennys. Teoksessa: Keskustelunanalyysin perusteet, 32–55. Toim. Liisa Tainio. Tampere: Vastapaino. Hakulinen, Auli, Maria Vilkuna, Riitta Korhonen, Vesa Koivisto, Tarja Riitta Heinonen & Irja Alho (toim.) (2004). Iso suomen kielioppi. Helsinki: SKS. Halonen, Mia (1996). Yhteisyyden ja tunnistettavuuden osoittaminen perhekeskusteluissa. Teoksessa: Suomalaisen keskustelun keinoja II, 173–205. Toim. Auli Hakulinen. Kieli 10. Helsinki: HY, SKL. Hartley, John (1993). Understanding News. London: Routledge. Helsingin Sanomat (2007). Televisio sunnuntai. 11.3.2007, D14. Heritage, John (1985). Analyzing News Interviews: Aspects of the Production of Talk for an Overhearing Audience. Teoksessa: Handbook of Discourse Analysis 3: Discourse and Dialogue, 95–119. Toim. Teun A. Van Dijk. London: Academic Press. Heritage, John (1996). Harold Garfinkel ja etnometodologia. (Garfinkel and Ethnomethodology, kääntänyt Ilkka Arminen, Outi Paloposki, Anssi Peräkylä, Sanna Vehviläinen & Soile Veijola). Helsinki: Gaudeamus Heritage, John (2002). The limits of Questioning: Negative Interrogatives and Hostile Question Content. Journal of Pragmatics 34, 1427–1446. Elsevier Science Publishers. Heritage, John & David Greatbatch (1991). On the Institutional Character of Institutional Talk: the Case of News Interviews. Teoksessa: Talk and Social 80 Structure. Studies in ethnomethodology and conversation analysis, 93–137. Toim. Deidre Boden ja Don H. Zimmerman. Cambridge: Polity Press. Heritage, John & Andrew L. Roth (1995). Grammar and Institution: Questions and Questioning in the Broadcast News Interview. Research on Language and Social Interaction 28: 1, 1–60. Heritage, John & Geoffrey Raymond (2005). The Terms of Agreement: Indexing Epistemic Authority and Subordination in Talk-in-Interaction. Social Psychology Quarterly 68: 1, 15–38. Hutchby, Ian & Robin Wooffit (1998). Conversation Analysis. Cambridge: Polity Press. Isotalus, Pekka (1996). Toimittaja kuvaruudussa. Televisioesiintyminen vuorovaikutuksen näkökulmasta. Jyväskylä: Jyväskylä University Printing House and Sisäsuomi Oy. Journalistiliitto (2006). Uudet journalistin ohjeet. Lainattu 16.10.2006: https://www.journalistiliitto.fi/Resource.phx/sivut/sivut-journalistiliitto/ pelisaannot/journalistinohjeet/uudet.htx Kajanne, Milla (1999). “Otetaan väliin yksi yleisökysymys” – television EU-keskustelut kansalaisten ja poliitikkojen kohtauspaikkana. Teoksessa: Talous ja kieli III, 153–166. Toim. Tuija Nikko & Pirkko Nuolijärvi. Helsingin kauppakorkeakoulun julkaisuja B–17. Helsinki. Lehtinen, Erno & Tuire Palonen (1997). Tiedon verkostoituminen – haaste asiantuntijuudelle. Teoksessa: Muuttuva asiantuntijuus, 103–121. Toim. Juhani Kirjonen, Pirkko Remes & Anneli Eteläpelto. Jyväkylä: Jyväskylän yliopistopaino. MTV Oy (2006). Netti tv:n uutisarkisto. Lainattu 4.9.2006: http://nettitv.mtv3.fi MTV Oy (2007). MTV Oy Info. Uutis- ja ajankohtaistoimitus. Lainattu 5.3.2007: http://www.mtv3.fi/info2004/ota_yhteytta.shtml/a01?439743 Nuolijärvi, Pirkko (1999). Talouselämän asiantuntija televisiokeskustelussa. Teoksessa: Talous ja kieli III, 134–152. Toim. Tuija Nikko & Nuolijärvi, Pirkko. Helsingin kauppakorkeakoulun julkaisuja B–17. Helsinki. Nuolijärvi, Pirkko & Liisa Tiittula (2000). Televisiokeskustelun näyttämöllä. Televisioinstitutionaalisuus suomalaisessa ja saksalaisessa keskustelukulttuurissa. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura. Peräkylä, Anssi (1997). Institutionaalinen keskustelu. Teoksessa: Keskustelunanalyysin perusteet, 177–203. Toim. Liisa Tainio. Tampere: Vastapaino. 81 Peters, Hans Peter (1995). The interaction of Journalists and Scientific experts: Cooperation and Conflict Between Two Professional Cultures. Media, Culture and Society 17:1, 31–48. London: Sage Publications. Pietilä, Veikko (1995). Tv-uutisista hyvää iltaa. Merkityksen ulottuvuudet uutisjutuissa. Tampere: Vastapaino. Pirttilä, Ilkka (1997). Teoria, markkina-analyysi ja futurologinen silmä eksperttiyden ehtona. Teoksessa: Muuttuva asiantuntijuus, 73–85. Toim. Juhani Kirjonen, Pirkko Remes & Anneli Eteläpelto. Jyväkylä: Jyväskylän yliopistopaino. Pomerantz, Anita (1989). Agreeing and disagreeing with assessments: some features of preferred/dispreferred turn shapes. Teoksessa: Structures of Social Action. Studies in Conversation Analysis, 57–101. Toim. J. Maxwell Atkinson & John Heritage. Cambridge: Cambridge University Press. Raevaara, Liisa (1997). Vierusparit – esimerkkinä kysymys ja vastaus. Teoksessa: Keskustelunanalyysin perusteet, 75–92. Toim. Liisa Tainio. Tampere: Vastapaino. Raevaara, Liisa (2001). Vastaamisesta institutionaalisena toimintana. Esimerkkinä potilaan vastaukset lääkärin oirekysymyksiin. Teoksessa: Kieli 13. Keskustelunanalyysin näkymiä, 47–69. Toim. M. Halonen & S. Routarinne. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos. Raevaara Liisa, Johanna Ruusuvuori & Markku Haakana (2001). Institutionaalinen vuorovaikutus ja sen tutkiminen. Teoksessa: Institutionaalinen vuorovaikutus. Keskustelunanalyyttisiä tutkimuksia, 11–38. Toim. Johanna Ruusuvuori, Markku Haakana ja Liisa Raevaara. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura. Rask, Mikko, Riikka Eela, Topi Heikkerö & Aleksi Neuvonen (1999). Teknologian arviointi, arvot ja osallistuminen – kokemuksia geenitekniikka-arvioista. VTT, Teknologian tutkimuksen ryhmä, nro 45/99. Lainattu 7.5. 2007: http://www.vtt.fi/inf/julkaisut/muut/1990s/wp45.pdf Ridell, Seija (1998). Tolkullistamisen politiikkaa. Televisiouutisten vastaanotto kriittisestä genrenäkökulmasta. Acta Universitatis Tamperensis 617. Tampere: Taju. Roth, Andrew L. (1998). Who makes the news? Descriptions of television news interviewees’ public personae. Media, Culture & Society 20, 79–107. London: Sage Publications. Roth, Andrew L. (2002). Social epistemology in broadcast news interviews. Language in Society 31, 355–381. Cambridge: Cambridge University Press. 82 Sacks, Harvey, Emanuel A. Schegloff & Gail Jefferson (1974). A simplest systematics for the organization of turn-taking for conversation. Language 50: 4, 696–735. Schegloff, Emanuel & Harvey Sacks (1973). Opening up closings. Semiotica 8:4, 289– 327. Schegloff, Emanuel A. (1988). From Interview to Confrontation: Observations of the Bush/Rather Encounter. Research on Language and Social Interaction 89, 215–240. Schudson Michael (1994). Question authority: a history of the news interview in American journalism, 1830s–1930s. Media, Culture & Society 16, 565–587. London: Sage Publications. Seppänen, Eeva-Leena (1997). Osallistumiskehikko. Teoksessa: Keskustelunanalyysin perusteet, 156–176. Toim. Liisa Tainio. Tampere: Vastapaino. Steele, Janet E. (1995). Experts and the Operational Bias of Television News: The Case of the Persian Gulf War. Journalism and Mass Communication Quarterly 72, 799–812. ABI/Inform Global. Tainio, Liisa (1996). Kannanotoista arkikeskusteluissa. Teoksessa Suomalaisen keskustelun keinoja II, 81–108. Toim. Auli Hakulinen. Kieli 10. Helsinki: HY. Tainio, Liisa (1997a). Preferenssijäsennys. Teoksessa Keskustelunanalyysin perusteet, 93–110. Toim. Liisa Tainio. Tampere: Vastapaino. Tainio, Liisa (toim.) (1997b). Keskustelunanalyysin perusteet. Tampere: Vastapaino. Tilastokeskus (2006). Käsitteet ja määritelmät: Julkinen viranomainen. Lainattu 13.4.2007: http://stat.fi/meta/kas/julk_viranom.html Vilkuna, Maria (1993). Finnish juuri and just: Varieties of contextual uniqueness. Suomen kielitieteellisen yhdistyksen vuosikirja 1993, 97–122. Turku: SKY. Yhdyskuntatutkimus Oy (2004). Tiedebarometri 2004. Tutkimus suomalaisten suhtautumisesta tieteeseen ja tieteellis-tekniseen kehitykseen. Lainattu 3.5.2007: http://www.sci.fi/~yhdys/tb2/Tiedebarometri%202004.pdf 83 Liite 1. Studiohaastattelut ja niihin liittyvät uutisotsikot 7.10.05 Jarkko Sipilä, rikostoimittaja, MTV ”Käräjäoikeus tyrmäsi Bodom-syytteet, Gustafsson syytön.” 13.10.05 Reijo Pyhälä, laboratorionjohtaja, Kansanterveyslaitos15 ”Turkin influennssavirus todettu ihmiselle vaaralliseksi, Romanian virusta selvitetään.” 14.10.05 Timo Haapala (MTV:n politiikan toimituksen esimies) ”Halosen suosio toiselle kaudelle kasvaa kohisten. Gallup: toinen kierros ei tarpeen”. Haastattelussa pohditaan Vanhasen kampanjan ongelmia. 19.10.05 Jarna Petman, kansainvälisen oikeuden professori, Helsingin yliopisto ”Saddam Husseinin oikeudenkäynti keskeytettiin alkuunsa, irakilaiset raivoissaan.” 17.11.05 Esko Lähteenmäki, puheenjohtaja, Konginkankaan tutkintalautakunta16 ”Konginkankaan rekkakuski teki ajovirheen liukkaalla tiellä, turmaraportti valmis.” 25.11.06 Vesa Kallionpää, politiikantoimittaja, MTV ”Kriisinhallintalaki kompastui perustuslain tulkintaan, hallitus veti esityksensä pois.” 1.12.06 Vesa Kallionpää, politiikantoimittaja, MTV ”Hallitus yllätti eduskunnan ja ajaa muutosta perustuslakiin, kova ele presidentin puolesta.” 25.1.06 Matti Maunu, politiikantoimittaja, MTV ”Presidenttiehdokkaat kiistelivät turvatakuista ja NATOsta, vaaliväittelyssä oli sähköä.” 5.2.06 Jaakko Hämeen-Anttila, professori ”Tanskan konsulaatin tuhopoltto Libanonissa tuomittiin laajalti, Tanska kauhistui.” Haastattelun aiheen Muhammadin pilakuvista noussut kohu. 16.2.06 Matti Aho, osastopäällikkö, Maa- ja metsätalousministeriö ”Suomi asettaa siipikarjan ulkoilukieltoon maaliskuussa lintuinfluenssan vuoksi, varotoimia aikaistetaan.” 28.2.06 Liisa Sihvonen, professori, Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitos17 15 Sosiaali- ja terveysministeriön alainen tutkimuslaitos (http://www.ktl.fi/portal/suomi/osiot/esittely/) 16 Oikeusministeriö alaisen Onnettomuustutkintakeskuksen kokoama tutkintalautakunta (http://www.onnettomuustutkinta.fi/2497.htm) 17 Nykyinen Elintarviketurvallisuusvirasto Evira (http://www.evira.fi/portal/fi/evira/tutustu/tutustu_uuteen_virastoon/?a=ViewMessage&id=249) 84 ”Ruotsin lintuinfluenssan vaarallisuus ihmiselle selviää lähiviikkoina, Ruotsissa aloitettiin varotoimet.” 4.4.06 Kimmo Hakonen, poliisijohtaja, Rahapelifoorumi18 ”EU kyseenalaisti Suomen pelimonopolin, Suomi puolustautui.” 26.4.06 Jukka Laaksonen, pääjohtaja, Säteilyturvakeskus19 ”Miljoonat ukrainalaiset saavat yhä Tsernobyl-avustusta, avustus monelle elinehto.” Haastattelun aiheena Laaksosen Tsernobyl-muistot ja tämän hetken ydinvoimalaturvallisuus. 7.6.06 Ari-Matti Nuutila, rikosoikeuden professori, Turun yliopisto ”Nils Gustafsson jätti poliisille tutkintapyynnön mediasta, myös poliisi saa kovaa kritiikkiä.” 5.7.06 Juha Mäkelä, majuri, maanpuolustuskorkeakoulu ”Pohjois-Korea jatkaa ohjuskokeitaan, YK pohtii vastatoimia.” 13.7.06 Juha Pyykönen, eversti, maanpuolustuskorkeakoulu ”Jo yli 50 siviiliä on kuollut Israelin Libanon-saarrossa, Hizbollah vastasi rakettitulella.” 19.7.06 Hannu Juusola, Lähi-Idän tutkija, Helsingin yliopisto ”Israel koventaa yhä otteitaan Libanonissa, pakolaisvirta yltyy yhä.” 18 Valtioneuvoston asettama ja sisäasiainministeriön johtama keskustelufoorumi (http://www.intermin.fi/intermin/bulletin.nsf/PFBDArch/55AEC2C86A9F0D70C2256EAD00482260?op endocument) 19 Sosiaali- ja terveysministeriön alainen tutkimuslaitos (http://www.stuk.fi/stuk/fi_FI/hallinnonala/) 85 Liite 2. Esimerkeissä käytetyt litterointimerkit Seppäsen (1997: 22–23) mukaan: 1. SÄVELKULKU Prosodisen kokonaisuuden lopussa: . laskeva intonaatio , tasainen intonaatio ? nouseva intonaatio Prosodisen kokonaisuuden sisällä tai alussa                    heti (alleviivaus) painotus tai sävelkorkeuden nousu muualla kuin sanan lopussa   2. PÄÄLLEKKÄISYYDET JA TAUOT [ päällekkäispuhunnan alku ] päällekkäispuhunnan loppu (.) mikrotauko: 0.2 sekuntia tai vähemmän (0.4) mikrotaukoa pitempi tauko; pituus ilmoitettu sekunnin kymmenesosina 3. PUHENOPEUS < > (ulospäin osoittavat nuolet) hidastettu jakso meidäm: (kaksoispisteet) äänteen venytys 4. HENGITYS .hh sisäänhengitys; yksi h-kirjain vastaa 0.1 sekuntia hhh uloshengitys .he lausuttu sisään hengittäen 5. NAURU he he naurua £ £ hymyillen sanottu sana tai jakso 6. MUUTA ks- (tavuviiva) sana jää kesken 86 Liite 3. Esimerkki uutislähetyksen rakenteesta Esimerkkinä Kymmenen uutiset 13.10.2005 (Ankkureina Keijo Leppänen ja Marjo Lehikoinen) ALKUTUNNUS Otsikot ruudussa ja ankkurien juonnot: Romanian virusta selvitetään "Turkin lintuinfluenssavirus todettu ihmiselle vaaralliseksi” Lilius ei luovu vapaaehtoisesti ”Fortumin johtajat saavat pitää optionsa kohusta huolimatta” Työllistämisehto ei täyttynyt ”Flextronics joutuu palauttamaan miljoonien yritystuet” Harold Pinteristä nobelisti ”Aikamme merkittävimpiin kuuluva näytelmäkirjailija sai nobelin” Alkutervehdykset ML: Kymmenen uutisista, hyvää iltaa. KL: Hyvää iltaa. 1. (juttu) ML, KL: Turkissa puhjennut lintuinfluenssa on todettu ihmiselle vaaralliseksi virustyypiksi. Tauti on puhjennut myös Romaniassa , mutta siellä virustyypistä ei ole vielä täyttä varmuutta. EU on kehottanut tehostamaan rokotuksia. Uutisfilmi alkaa. Kuvamateriaalia Romaniasta. Terveyskomissaarin lausunto. Uutisfilmi loppuu. KL haastattelee asiantuntijaa lintuinfluenssan tiimoilta. 2. (sähke) ML, ruudussa videokuvaa: Tshetseenien hyökkäys Venäjällä on saatu hallintaan. Kuolleiden joukossa on myös siviilejä. Kaupunki on eristetty. 3. (sähke) ML, ruudussa videokuvaa: Bodom-jutun päätöksestä ei aiota valittaa. Tutkinnat lopetetaan ja juttu jäänee arvoitukseksi. 4. (juttu) ML: Fortumin avainhenkilöt saavat pitää optionsa. Talousvaliokunnassa asian tutkinta on kuivunut kokoon. Uutisfilmi alkaa. Toimittajan juonto, ruudussa videokuvaa. Fortumin toimitusjohtajan lausunto. Juonto. Talousvaliokunnan puheenjohtajan lausunto. Toimittajan kommentti 87 omilla kasvoilla. Keskustan varapuheenjohtajan lausunto. Toimittajan juonto, videokuvaa eduskunnasta. Uutisfilmi loppuu. 5. (juttu) ML: Flextronics joutuu palauttamaan yritystuet Haapajärven kaupungille. Oikeuden mukaan työllistämisehtoja ei täytetty. Uutisfilmi alkaa. Toimittajan juonto, videokuvaa Haapajärveltä. Ohikulkijoiden mielipidehaastattelu. Toimittajan juonto, videokuvaa kaupungintalolta. Kaupunginjohtajan haastattelu. Uutisfilmi loppuu. 6. (sähke) KL: Helsingin pörssissä laskupäivä. Lintuinfluenssa ja levottomuudet lisäsivät epävarmuutta. 7. (sähke) KL: Tuontiöljy nostaa hintoja Yhdysvalloissa. Oma tuotanto on pysähtynyt Meksikonlahden hirmumyrskyjen tekemien tuhojen vuoksi. 8. (sähke) KL: Finnetin työntekijät marssivat ulos työpaikoiltaan. Työnantaja karsii työvoimaa, mutta ei ole kertonut, minne karsimiset kohdentuvat. 9. (juttu) ML: Merivoimat on tuhonnut merenpohjasta sodanaikaisia räjähteitä. Tänään töitä tehtiin Ruissalon edustalla Turussa. Uutisfilmi alkaa. Toimittajan juonto, työnjohtajan kommentti. Juonto, miinalaivueen komentajan haastattelu. Uutisfilmi loppuu. 10. (juttu) ML: VTT:n menetelmän avulla kännykän tai luottokortin käyttäjä voidaan tunnistaa kävelytyylistä. Uutisfilmi alkaa. VTT:n video laitteen toiminnasta. Tutkimusprofessorin haastattelu. Uutisfilmi loppuu. 11. (juttu) KL, ML: Kirjailija Harold Pinter saa Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Pinterin näytelmiä on esitetty Suomessakin yli 40 vuoden ajan. Uutisfilmi alkaa. Toimittajan juonto. Kustannusyhdistyksen puheenjohtajan haastattelu. Toimittajan juonto. Uutisfilmi loppuu. Sään juonto ja sää ML: ”Tänään taisi olla viimeinen näin lämmin syyspäivä, lupailet kylmenevää ja jopa myrskyistä, Liisa?” Meteorologi kertoo lyhyesti säästä uutisstudiossa ja siirtyy sitten sääkarttojen eteen. 12. Loppukevennys 88 Nobel palkintojen jakotilaisuudessa Gert Fylkningin huudahdukset ovat keränneet huomiota jo vuosien ajan. Tällä kertaa perinnettä kuitenkin jatkoi tuntematon jäljittelijä. Uutisfilmi alkaa. Toimittajan juonto, Fylkningin ja palkintojen jakajan kommentit. Uutisfilmi loppuu. ML: ”Niin, kai se aito on aina aito.” KL: ”Eihän tota voi pahana pitää.” ML: ”No ei.” KL: ”Nyt sitten, äntligen, Mika Saukkonen ja Tulosruutu. Näkemiin.” ML: ”Näkemiin.” LOPPUTEKSTIT