VAASAN YLIOPISTO KAUPPATIETEELLINEN TIEDEKUNTA LASKENTATOIMEN JA RAHOITUKSEN YKSIKKÖ Kirsi Pietilä BASEL III – VAKAVARAISUUSUUDISTUS Uudistuksen vaikutus pankkien taloudelliseen käyttäytymiseen ja yritysrahoituksen hinnoitteluun Laskentatoimen ja rahoituksen Pro Gradu tutkielma Johdon laskentatoimen koulutusohjelma VAASA 2016 1 SISÄLLYSLUETTELO sivu KUVIOLUETTELO 5 TAULUKKOLUETTELO 5 TIIVISTELMÄ 7 1. JOHDANTO 9 1.1. Tutkielman tarkoitus 10 1.2. Tutkielman rakenne 11 2. VAKAVARAISUUS 12 2.1. Pankin vakavaraisuus 12 2.1.1. Vanha vakavaraisuusmääritelmä 12 2.1.2. Uusi vakavaraisuusmääritelmä 13 2.1.3. Uudistuksen vaikutukset pankkien pääoman määrään 13 2.1.4. Hinnoittelumuutoksia vakavaraisuusuudistuksen valossa 14 2.2. Yrityksen vakavaraisuus, maksukyky ja kannattavuus 16 2.2.1. Vakavaraisuuden tunnusluku omavaraisuusaste 16 2.2.2. Maksuvalmiuden tunnusluku quick ratio 18 2.2.3. Kannattavuuden tunnusluku sijoitetun pääoman tuotto- 18 prosentti 3. YRITYSRAHOITUKSEN HINNOITTELU 20 3.1. Taloudelliseen käyttäytymiseen liittyviä tutkimuksia 20 3.2. Vakavaraisuuteen liittyviä tutkimuksia 21 3.3. Luottoluokitukseen liittyviä tutkimuksia 22 3.4. Hinnoitteluun liittyviä tutkimuksia 23 4. VAKAVARAISUUSUUDISTUS BASEL III 26 4.1. Vakavaraisuusuudistuksen tavoitteet 26 4.2. Vakavaraisuusvaatimukset 27 4.2.1. Pääoman määritelmät 28 4.2.3. Vähimmäisomavaraisuusaste 29 4.3. Lisäpääomavaatimukset 29 4.4. Likviditeettivaatimukset 30 2 3 4.5. Vakavaraisuusuudistuksen aikataulu 31 5. LUOTTOLUOKITUS LUOTTORISKIN MÄÄRITTÄJÄNÄ 32 5.1. Sisäisen luottoluokitusmenetelmän ominaisuuksia 33 5.2. Kolmen pankin sisäinen luottoluokitus ja luottoriskin arviointi 36 5.3. Yritysten ulkopuolinen luottoluokitus 37 5.4. Luottoluokituksen vaikutus hinnoitteluun vakavaraisuus- 39 uudistuksen valossa 6. TUTKIMUSMENETELMÄ JA AINEISTO 41 6.1. Tutkimusaineiston kuvaus 41 6.1.1. Yritysaineisto 42 6.1.2. Kyselytutkimus 43 6.2. Tilastolliset menetelmät 45 6.2.1. Wilcoxon Signed Ranks –testi 45 6.2.2. Pearsonin korrelaatiokerroin 46 6.2.3. Regressioanalyysi 46 7. AINEISTON EMPIIRINEN ANALYYSI 51 7.1. Wilcoxon Signed Ranks –testi 51 7.2. Regressiomalli 56 7.2.1. Korrelaatiomatriisit 56 7.2.2. Regressiomalli ennen vakavaraisuusuudistusta 59 7.2.3. Regressiomalli vakavaraisuusuudistuksen jälkeen 59 7.2.4. Marginaalimuutosta selittävä regressiomalli 60 8. LOPPUPÄÄTELMÄT 62 LÄHDELUETTELO 64 LIITTEET 72 4 5 sivu KUVIOLUOTTELO 5 Kuvio 1. Basel II ja III pääomavaatimukset. 28 Kuvio 2. Luottomarginaalien mediaanit ja niiden muutokset luottoluokittain. 54 TAULUKKOLUETTELO 5 Taulukko 1. Pankin pääomapuskurin vähimmäisvaatimus. 13 Taulukko 2. Prosentuaaliset muutokset pääomien määrissä vakavaraisuus- 14 uudistuksen jälkeen. Taulukko 3. Riskipainot yrityssaamisille. 33 Taulukko 4. Luottoluokituslaitosten luottokelpoisuusluokitukset. 38 Taulukko 5. Tutkimuksen yritysaineisto sekä x-muuttujat. 42 Taulukko 6. Yritysten luottomarginaalit pankeittain. 44 Taulukko 7. Regressioanalyysin selitettävä sekä selittävät muuttujat. 47 Taulukko 8. Luottomarginaalien mediaanit ja p-arvot luottoluokkaryhmittäin. 52 Taulukko 9. Korrelaatio matriisi selittäville muuttujille ennen uudistusta. 57 Taulukko 10. Korrelaatio matriisi selittäville muuttujille uudistuksen jälkeen. 57 Taulukko 11. Korrelaatiomatriisi selittävien muuttujien muutoksesta. 58 Taulukko 12. Estimoitujen regressiomallien tilastolliset tulokset. 61 6 7 VAASAN YLIOPISTO Kauppatieteellinen tiedekunta Tekijä: Kirsi Pietilä Tutkielman nimi: Basel III – vakavaraisuusuudistus. Uudistuksen vaikutus pankkien taloudelliseen käyttäytymiseen ja yritysrahoituksen hinnoitteluun Ohjaaja: Erkki K. Laitinen Tutkinto: Kauppatieteiden maisteri Yksikkö: Laskentatoimen ja rahoituksen yksikkö Johdon laskentatoimen koulutusohjelma Aloitusvuosi: 2008 Valmistumisvuosi: 2016 Sivumäärä: 85 TIIVISTELMÄ Kansainvälisen järjestelypankin alaisuudessa toimiva Baselin pankkivalvontakomitea on uudistanut luottolaitoksia koskevia vakavaraisuussäädöksiä, jotta voitaisiin välttää, tai ainakin pienentää, tulevien finanssikriisien vaikutuksia. Uudistus kiristää omien va- rojen laatuvaatimuksia ja pyrkii parantamaan pankkien suhdanteiden sietokykyä uudella pääomapuskurivaatimuksella. Uudistuksen myötä heikomman luottoluokituksen omaa- vat yritykset sitovat pankin pääomaa enemmän kuin hyvän luottoluokituksen omaavat yritykset. Aikaisempien tutkimusten perusteella yritysrahoituksen hinnoittelun uskotaan kiristyvän ja luotonantohalukkuuden laskevan heikomman luottoluokituksen omaavien yritysten kohdalla. Marika Puutio on vuonna 2008 tutkinut Basel II – vakavaraisuusuudistuksen vaikutuk- sia pankkien taloudelliseen käyttäytymiseen ja yritysrahoituksen hinnoitteluun. Tässä tutkielmassa mallinnetaan Puution tutkimusta ja pyritään selvittämään, onko vakavarai- suusuudistus vaikuttanut tiukentuneiden pääomavaatimusten myötä pankkien taloudelli- seen käyttäytymiseen heijastuen yritysrahoituksen hinnoitteluun sekä lainanantohaluk- kuuteen. Lisäksi selvitetään onko luottoluokituksen merkitys uudistuksen jälkeen koros- tunut. Tutkimusaineisto on kerätty pankeille lähetetyllä kyselyllä yritysrahoituksen hin- noittelusta. Yrityksiä koskevat tiedot on saatu Voitto+ -tietokannasta ja yrityksiä koske- vat luottoluokituksen Suomen Asiakastieto Oy:stä. Tilastollisina menetelminä käytetään Wilcoxon Signed Ranks –testiä ja regressioanalyysiä. Tutkimustulosten osoittavat, että vakavaraisuusuudistus on vaikuttanut yritysrahoituk- sen hinnoitteluun ja täten pankkien taloudelliseen käyttäytymiseen. Lisäksi, että pank- kien lainananto-halukkuus on uudistuksen myötä heikentynyt. Kiristyneet pääoma- vaateet heijastuvat pankeille lisääntyvinä kustannuksina ja nämä kustannukset osaksi näkyvät lainamarginaalien nousussa erityisesti heikomman luottoluokituksen omaavien yritysten osalta. Luottoluokituksen merkitys yritysrahoituksen hinnoittelussa on kasva- nut vakavaraisuusuudistuksen myötä. AVAINSANAT: Basel III, vakavaraisuus, luottoluokittelu, hinnoittelu, pankkien talou- dellinen käyttäytyminen 8 9 1. JOHDANTO Luottolaitosten rooli yritysten rahoittajana on merkittävä. Erityisesti, kun yrityksellä ei ole tarpeeksi oman pääoman ehtoista rahoitusta, tulevien investointien rahoittamiseen. Euroopassa yli 70 % yrityssektorin ulkoisesta rahoituksesta on pankkirahoitusta (Pylk- könen & Savolainen 2013:55). Tehokkaan talouden perusedellytyksiä ovatkin rahoitus- järjestelmän luotettavuus ja vakaus. Pankkien vakavaraisuuden merkitystä ei voi liiaksi korostaa talouden tasapainon ja toimivuuden kannalta. Vuonna 2008 alkaneen finanssi- kriisin myötä pankkien vakavaraisuuden puutteet nousivat kriittisesti esiin; pankkien vakavaraisuussäädökset olivat liian löyhiä, eikä pankeilla ollut tarpeeksi korkealaatuisia omia varoja kattamaan kriisin aiheuttamat tappiot. Edellinen vakavaraisuussäädös, Ba- sel II on saanut osakseen paljon kritiikkiä ja sitä on jopa syytetty finanssikriisin aiheut- tajaksi (Jokivuolle & Vauhkonen 2010: 9). G20-maiden valtioiden päämiehet valtuutti- vat kansainvälisen järjestelypankin, BIS:n (the Bank of International Settlements) alai- suudessa toimivan Baselin pankkivalvontakomitean (Basel Committee on Banking Su- pervision) uudistamaan vakavaraisuussäännöstöä, jotta voitaisiin välttää, tai ainakin pienentää, tulevien finanssikriisien vaikutuksia. (Vauhkonen 2010: 21-22.) Uusi vakavaraisuussäädös, Basel III, kiristää omien varojen laatuvaatimuksia ja pyrkii parantamaan pankkien suhdanteiden sietokykyä uudella pääomapuskurivaatimuksella. Pankkien maksuvalmiuden puute oli olennainen tekijä finanssikriisiä vahvistamamaan ja Basel III:n myötä pankeilta vaaditaankin enemmän likvidejä varoja kattamaan lyhyt- aikaiset velkaerät. Vakavaraisuusuudistus rajoittaa pankkien voitonjakoa ja palkitsemis- järjestelmiä silloin kun minimivaatimuksia ei ole pystytty saavuttamaan. (BCBS 2013: 1-2.) Aikaisempien tutkimusten perusteella pankkien taloudellinen käyttäytyminen muuttuu erityisesti jos standardien muutokset vaikuttavat pääomavaatimuksiin ja vakavaraisuu- teen (Beatty & Lian 2014). Suomessa pienten ja keskisuurten yritysten rahoituksen saa- tavuus ja ehdot ovat heikentyneet finanssikriisin jälkeen huomattavasti. Myös lainakor- kojen marginaalit ovat kasvaneet ja vakuusvaatimukset kiristyneet. Marika Puutio on vuonna 2008 tutkinut edellisen vakavaraisuusuudistuksen, Basel II, vaikutuksia pank- kien taloudelliseen käyttäytymiseen ja yritysrahoituksen hinnoitteluun. Tässä tutkiel- massa mallinnetaan Puution tutkimusta uuden Basel III -vakavaraisuusuudistuksen va- lossa. (Pylkkönen & Savolainen 2013:56.) 10 1.1. Tutkielman tarkoitus Vakavaraisuusuudistuksen tarkoituksena on parantaa pankkien suhdanteiden sietoky- kyä, vakautta ja luotettavuutta ja näin turvaamaan talouden tehokkuus myös vaikeina aikoina. Uudistuksen myötä heikommin luottoluokitellut yritykset sitovat enemmän pääomaa kuin paremmin luottoluokitellut yritykset. Tämän vuoksi hinnoittelun uskotaan kiristyvän ja luotonantohalukkuuden laskevan heikommin luottoluokiteltujen yritysten kohdalla. Tutkielman tarkoituksena on selvittää onko vakavaraisuusuudistus vaikuttanut tiukentu- neiden pääomavaatimusten myötä pankkien taloudelliseen käyttäytymiseen heijastuen yritysrahoituksen hinnoitteluun sekä lainanantohalukkuuteen. Lisäksi halutaan selvittää onko luottoluokituksen merkitys uudistuksen jälkeen korostunut; ovatko pankit nosta- neet luottomarginaalejaan heikomman luottoluokituksen omaaville yrityksille ja vastaa- vasti laskeneet luottomarginaalejaan paremman luottoluokituksen omaaville yrityksille vakavaraisuusuudistuksen myötä. Tutkimusaineisto sekä pankeille lähetettävä kysely on valittu lähes samoin perustein kuin Puution (2008) tutkimuksessa. Aineisto koostuu 20 Pohjanmaan alueella toimivas- ta yrityksestä ja niiden kolmen eri pankkiryhmän määrittelemistä luottomarginaaleista. Tiedot yrityksistä on saatu Voitto + -tietokannasta ja yritysten luottoluokitukset Suomen Asiakastieto Oy:ltä. Pankkiryhmät ovat kyselytutkimuksen perusteella määritelleet näil- le 20 yritykselle kaksi eri luottoluokitusta siten, että kuvitteellinen luotonmyöntöhetki sijoittuu sekä ajalle ennen vakavaraisuusuudistusta että sen jälkeen. Pankkiryhmille on annettu myös mahdollisuus kieltäytyä myöntämästä luottoa yritykselle, jos he kokevat siihen liittyvän liian suuren riskin. Myös tutkimusmenetelmät myötäilevät Puution (2008) tutkimusta. Wilcoxon Signed Ranks –testin perusteella tutkitaan ovatko luottomarginaalit vaihdelleet vakavaraisuus- uudistuksen seurauksena tilastollisesti merkitsevästi toisistaan. Luottomarginaalien vaihtelua tarkastellaan sekä koko otoksen suhteen että luottoluokkien perusteella. Vas- tausten perusteella pyritään tutkimaan onko vakavaraisuusuudistus vaikuttanut yritysten lainan saantiin. Tutkielmassa selvitetään, kuinka suuri vaikutus yrityksen luottoluokituksella on luotto- marginaalin selittävänä tekijänä. Regressioanalyysin avulla pyritään tarkastelemaan tätä tutkimusongelmaa. Pankkien antamiin luottomarginaaleihin vaikuttaa luottoluokituksen 11 lisäksi monet muut tekijät, joten selittäviksi muuttujiksi luottoluokituksen lisäksi regres- siomalliin on valittu vakuus (100 prosenttinen / 60 prosenttinen), liikevaihto, tulos en- nen veroja sekä tunnusluvut omavaraisuusaste, quick ratio ja sijoitetun pääoman tuotto- prosentti. 1.2. Tutkielman rakenne Tutkielma seuraa Puution (2008) jalan jälkiä rakenteensa puolesta, kuitenkin siten, että tämän tutkielman teoria koostuu lähes kokonaan päivitetyistä tutkimuksista. Tutkiel- man ensimmäinen luku sisältää johdannon, tutkielman tarkoituksen sekä tutkielman ra- kenteen. Tutkielman aiheeseen liittyviä aikaisempia tutkimuksia esitellään toisessa lu- vussa. Luvussa keskitytään ensiksi pankkien taloudelliseen käyttäytymiseen liittyviin tutkimuksiin, toiseksi vakavaraisuutta, kolmanneksi luottoluokitusta ja neljänneksi hin- noittelua käsitteleviin tutkimuksiin. Tutkielman ensimmäinen hypoteesi johdetaan tässä luvussa. Kolmannessa luvussa käsitellään vakavaraisuutta sekä yrityksen että pankin näkökul- masta. Luvussa keskitytään pankin vakavaraisuuteen ja hinnoittelumuutoksiin vakava- raisuusuudistuksen valossa sekä johdetaan tutkielman toinen ja kolmas hypoteesi. Yri- tyksen vakavaraisuutta, kannattavuutta ja maksuvalmiutta käsitellään lyhyesti tunnuslu- kujen kautta. Neljäs luku tarkastelee vakavaraisuusuudistusta ja sen myötä tulleet muutokset vakava- raisuussäädöksiin sekä uudistuksen aikataulua. Viidennessä luvussa tuodaan esiin luot- toluokitusta luottoriskin määrittäjänä, tarkennetaan luottoluokituksen ominaisuuksia se- kä esitellään luottoluokituksen merkitystä hinnoitteluun. Tässä luvussa johdetaan tut- kielman neljäs hypoteesi. Kuudes luku käsittää tutkimusaineiston sekä tutkielmassa käytetyt menetelmät ja seit- semäs luku aineiston empiirisen analyysin saatujen tutkimustulosten perusteella. Kah- deksas luku käsittää yhteenvedon. 12 2. VAKAVARAISUUS 2.1. Pankin vakavaraisuus Pankin vakavaraisuus määritellään sen oman pääoman sekä saamisten, sijoitusten ja ta- seen ulkopuolisten erien suhteena. Näiden erien riskipitoisuus asettaa oman pääoman vähimmäisvaatimuksen. Näin ollen pankin oman pääoman määrä ja sen toiminnan ris- kipitoisuus rajoittavat pankin toimintaa. (Kontkanen 2011: 29.) 2.1.1. Vanha vakavaraisuusmääritelmä Edellinen vakavaraisuusuudistus mahdollisti sisäisen luottoluokitusmenetelmän käytön asiakkaiden luottoluokitteluun. Tämän myötä pankit pystyivät tehokkaammin ja tar- kemmin määrittelemään asiakkaidensa riskiprofiilin ja sitä kautta vähimmäisvakavarai- suusvaatimuksensa. Omien varojen tulee olla kahdeksan prosenttia luottolaitoksen varojen ja taseen ulko- puolisten sitoumusten riskipainotetusta määrästä. Sisäinen luottoluokitusmenetelmä on kaksivaiheinen. Ensin odottamattomien tappioiden määrä lasketaan käyttämällä riski- painotettuja eriä, jonka jälkeen lasketaan odotettujen tappioiden määrä. Odottamatto- mien tappioiden määrää laskettaessa voidaan käyttää valvojan antamia laskentakaavoja ja riskiparametreja, jotka luottolaitos on itse estimoinut tai valvojan määräämiä standar- di-estimaatteja. Odotetut tappiot vähennetään tehdyistä arvonalennustappioista. Odot- tamattomat ja odotetut tappiot tulee huomioida omissa varoissa. (Finanssivalvonta 2006c: 12-13.) Riskiparametrit ovat (Finanssivalvonta 2006c: 41):  Maksukyvyttömyyden todennäköisyys (PD), mittaa vastapuolen todennäköisyyt- tä joutua maksukyvyttömäksi vuoden kuluttua  Vastuu maksukyvyttömyyshetkellä (EAD) ja luottovasta-arvokerroin (CF) eli määrä, joka on vielä nostamatta maksukyvyttömyyshetkellä  Tappio-osuus (LGD)  Efektiivinen juoksuaika (M)  Liikevaihto tai taseen loppusumma (S) 13 Basel II vakavaraisuusuudistuksen myötä pankkien tuli jaotella jokainen vastuu johon- kin seuraavista vastuuryhmistä: (1) valtio- ja keskuspankkivastuut, (2) luottolaitosvas- tuut, (3) yritysvastuut, (4) vähittäisvastuut, (5) oman pääoman ehtoiset sijoitukset, (6) arvopaperistetut erät ja (7) muut erät. Vähittäisvastuuryhmään kuuluu yksityishenkilöt, mutta vastapuoli voi olla myös pk-yritys, mikäli vastapuolen vastuut pankille ovat enin- tään miljoona euroa. (Finanssivalvonta 2006c: 20 & 23.) 2.1.2. Uusi vakavaraisuusmääritelmä Basel III vakavaraisuusuudistus keskittyy lähinnä jo olemassa olevien vakavaraisuus- vaatimusten laatuun. Uudistuksen myötä pankeilla tulee olla enemmän parempilaatuisia omia varoja kattamaan mahdolliset tappiot. Pankkien odotetaan myös kestävän suhdan- teiden vaihtelut paremmin uuden yleisen pääomapuskurivaatimuksen myötä. Taulukko 1. Pankin pääomapuskurin vähimmäisvaatimus (BCBS 2010: 56). Rajoituksettomat ensisijaiset omat varat (%) Pääomapuskurivaatimus (%) 4,5 - 5,125 100 > 5,125 - 5,75 80 > 5,75 - 6,375 60 > 6,375 - 7,0 40 > 7,0 0 Kuten taulukosta 1 nähdään, yleinen pääomapuskurivaatimuksen myötä pankin tulee säilyttää kaikki voittovarat mikäli sen rajoituksettomien ensisijaisten omien varojen suhde on 4,5 – 5,125 %. 2.1.3. Uudistuksen vaikutukset pankkien pääoman määrään Euroopan pankkivalvojien komitean, CEBS, (2010: 3-4) tekemän selvityksen mukaan Basel III vakavaraisuusuudistus pienentää pankkien pääomaa huomattavasti. Vakavarai- suusuudistuksen suurimmat vaikutukset osuvat ensisijaisiin rajoituksettomiin omiin va- roihin. Erityisesti suurten kansainvälistä toimintaa harjoittavien pankkien (ryhmä 1, R1) kohdalla vakavaraisuusuudistuksen vaikutukset pääoman määrään ovat merkittävät. 14 Keskimäärin ensisijaiset rajoituksettomat omat varat laskevat 10,7 %:sta 4,9 %:iin, joten pudotus on huimat 5,8 prosenttiyksikköä. Vastaava luku muille pankeille (ryhmä 2, R2) on 7,1 %, väheten 4 prosenttiyksikköä aikaisemmasta 11,1 %:sta. Ensisijaiset omat va- rat laskevat 4,7 prosenttiyksikköä ja kaikki omat varat laskevat 5,9 prosenttiyksikköä suurilla kansainvälisillä pankeilla. Vastaavat luvut muille pankeille ovat 2,7 ja 2,8 pro- senttiyksikköä. Taulukosta 2 näkee prosentuaaliset muutokset vaaditun pääoman mää- rään vakavaraisuusuudistuksen jälkeen. Taulukko 2. Prosentuaaliset muutokset pääomien määrissä vakavaraisuusuudistuksen jälkeen (CEBS 2010: 12). riskipainotetut saamiset CET 1 Tier 1 totaali Ryhmä 1 6,1 -42,1 -33,3 -29,6 Ryhmä 2 3,1 -33,4 -23,3 -18,5 Euroopan pankkivalvojien komitean (2010: 4) tekemän selvityksen mukaan riskipaino- tetut saamiset kasvavat suurilla, kansainvälisillä pankeilla 24,5 % ja muilla pankeilla 4,1 %. Erityisesti suurten, kansainvälisten pankkien kohdalla vastapuolen luottoriski kasvaa 9,7 %. 2.1.4. Hinnoittelumuutoksia vakavaraisuusuudistuksen valossa Härle, Lüders, Pepanides, Pfetsch, Poppensieker & Stegemann (2010) ovat tutkineet Basel III vakavaraisuusuudistuksen mahdollisia vaikutuksia pankkien käyttäytymiseen sekä säädöksen käyttöönoton haasteita. Heidän mukaansa monet pankit ovat aliarvioi- neet mahdolliset käyttöönottoon vaadittavan työn todellisen laajuuden ja kokoluokan. He ennustavat, että keskikokoisille eurooppalaisille pankeille syntyy uuden säädöksen käyttöönotosta kustannuksia 45-70 miljoonaa euroa. Pankit eivät välttämättä pysty siir- tämään kaikkia syntyneitä kustannuksia suoraan asiakkaille, koska lainamarkkinoiden kilpailu rajoittaa hintojen nousua. Tämä saattaa johtaa siihen, ettei pankin toiminta ole enää yhtä kannattavaa, jolloin sen pääoma pienenee mikä osaltaan vähentää lainananto- kykyä. Härle yms. arvioivat kuitenkin pitkäaikaisen yritysrahoituksen hinnan nousevan 0,1 % ja suuren riskin omaavien vastuiden, esimerkiksi vakuudettomien lainojen, hin- nan nousevan jopa 0,6 %. Erityisesti uuden säädöksen tuomista kustannuksista kärsii 15 kaupan rahoitus. Basel III uudistuksen myötä rahoitussektorin riskipainot nousevat noin 20-30 %, ja juuri rahoituslaitosten väliset vastuut ovat olennainen osa kaupan rahoitusta, missä pankit usein edustavat asiakkaitaan, esimerkiksi remburssin muodossa. (Härle yms 2010: 9-10, 22.) Allen, Chan, Milne & Thomas (2012) ovat artikkelissaan pohtineet Basel III vakavarai- suusuudistuksen taloudellisia vaikutuksia. Heidän mukaansa vaikutukset ovat pienem- mät kuin pelätään, eivätkä he usko yritysten lainojen rahoituskustannusten nousevan yli 0,4 %:ia. Samaan tulokseen pääsevät myös Miles, Yang & Marcheggiano (2011) tutki- muksessaan pankin optimaalisesta pääomasta. Allenin ym. (2012) mukaan korkeammat pääomavaatimukset voivat jopa pienentää lai- nanannon kustannuksia osalle lainanottajista. Uudistuksen myötä pankit ensisijaisesti tavoittelee vakaata, pitkäaikaista rahoitusta kasvattaakseen tasettaan, jolloin lyhyen ai- kavälin markkinakorot, kuten libor, eivät ole enää riittävä mittari rahoituksen marginaa- likustannuksille. Sen sijaan tulisi käyttää asianmukaisesti painotettua keskikustannusta pitkän ja lyhyen aikavälin rahoituksesta. Uudistuksen todellinen vaara on se, että se ra- joittaa lainan saatavuutta ja vähentää pankkien ekonomista aktiivisuutta. Erityisesti suu- remman riskin omaavilla sekä pienillä yrityksillä voi olla jatkossa hankalaa saada lai- naa. Suurilla yrityksillä on pääsy erilaisiin tapoihin saada rahoitusta, mutta pienet yri- tykset ovat usein riippuvaisia pankkirahoituksesta. Kriisin tuoma kokemus on saanut pankit liiankin tietoiseksi siitä kuinka kivuliaita arvonalentumistappiot ja luottojen alas- kirjaukset ovat, mikä johtaa pankkien riskinottohalukkuuden pienentymiseen. Sen si- jaan, että pääomaa kasvatetaan nopeasti riskisellä lainanannolla, pankit keskittyvät yllä- pitämään suuria katteita suhteellisen turvallisilla vastuilla. Cosimano & Hakura (2011) ovat tutkineet Basel III uudistuksen pääomavaatimusten mahdollisia vaikutuksia pankkilainojen korkoihin ja lainojen määrän kasvuun vuosina 2001-2009. Tulokset osoittavat, että yhden prosentin kasvu omavaraisuusasteessa kas- vattaa lainan korkoja 0,09-0,13 prosenttia. Tämä tarkoittaa sitä, että pankkien odotetaan kasvattavansa lainakorkojaan 0,16 % kun Basel III vaatima 1,3% omavaraisuusasteen minimivaatimus otetaan käyttöön. Myös Šútorová & Teplý (2013) päätyvät samankaltaisiin tuloksiin. He havaitsivat, että rajoituksettomien ensisijaisten omien varojen kasvu yhdellä prosentilla nostaa lainakor- kojen hintoja 0,19 %:ia. Ensisijaisten omien varojen sekä omein varojen vähimmäis- 16 määrän nosto yhdellä prosentilla kasvattaa lainakorkoja 0,04 %:ia ensimmäisessä ta- pauksessa ja jälkimmäisessä 0,3 %:ia. Tässä tutkimuksessa pyritään selvittämään onko vakavaraisuusuudistus rajoittanut huo- nomman luottoluokituksen omaavien yritysten lainan saantia. Aikaisempien tutkimusten perusteella asetetaan seuraava hypoteesi: Hypoteesi 1: Lainahakemusten kielteiset päätökset ovat kasvaneet vakavaraisuusuudis- tuksen myötä heikomman luottoluokituksen omaavien yritysten kohdalla. 2.2. Yrityksen vakavaraisuus, maksuvalmius ja kannattavuus Yrityksen taloudellisten toimintaedellytysten katsotaan olevan sen vakavaraisuus, mak- suvalmius ja kannattavuus. Näistä kannattavuus muodostaa toiminnan perusedellytyk- sen, mutta toiminnan jatkuvuuden kannalta myös maksuvalmius ja vakavaraisuus tulee olla tasapainossa. Nämä kolme tekijää on otettava huomioon kun selvitetään yrityksen taloudellista tilannetta kokonaisuudessaan. (Laitinen 1986: 41.) Tämä tutkimus mittaa yrityksen taloudellista tilannetta kannattavuuden, vakavaraisuu- den ja maksukyvyn tunnuslukujen avulla. Regressioanalyysin avulla selvitetään, kuinka paljon nämä tunnusluvut selittävät yritysrahoituksen hinnoittelua sekä ennen vakavarai- suusuudistusta että sen jälkeen sekä niiden välistä hintamuutosta. Vakavaraisuuden tunnuslukuna käytetään omavaraisuusastetta, joka kertoo kuinka pal- jon yrityksellä on omaa pääomaa kokonaisrahoituksestaan. Maksuvalmiuden tunnuslu- kuna toimii quick ratio, joka mittaa yrityksen kykyä selvitä lyhytaikaisista veloistaan rahoitusomaisuutensa avulla. Kannattavuuden mittarina käytetään sijoitetun pääoman tuottoprosenttia, joka antaa käsityksen siitä kuinka paljon yritys tuottaa voittoa vieraan pääoman kulujen, verojen ja oman pääoman tuottovaatimuksen kattamiseen suhteessa pääomaan. (Laitinen & Laitinen 2014: 116, 120 & 125.) 2.2.1. Vakavaraisuuden tunnusluku omavaraisuusaste Yrityksen katsotaan olevan vakavarainen kun se rahoitusrakenne on terve eli vieraan pääoman osuus ei ole hallitseva. Vieras pääoma ei ole joustava taloudellisen tilanteen suhteen vaan sen maksuvelvoitteet, korot ja lyhennykset tulee maksaa ajallaan yrityksen 17 sen hetkisestä tilanteesta huolimatta. Oman pääoman korvauksista eli osingoista yritys voi päättää itse, jolloin yrityksen kannalta rahoituksena oma pääoma on joustavampaa. (Laitinen & Laitinen 2014: 118-119.) Vakavaraisuutta voidaan mitata omavaraisuusasteella, joka on paras ja eniten käytetty rahoitusrakenteen tunnusluku. Omavaraisuusaste saadaan suhteuttamalla oikaistu oma pääoma yrityksen koko pääomaan. Mitä suurempi omavaraisuusaste yrityksellä on, sitä paremmin se kestää tappiollista toimintaa. Tilastojen mukaan omavaraisuusaste on pa- ras mittari maksukyvyttömyyden ennustamisessa. Tunnusluku kertoo yrityksen mahdol- lisuuksista saada lisärahoitusta ja tunnusluvun ollessa kriittinen on rahoituksen saami- nen hankalaa tai jopa mahdotonta. (Laitinen & Laitinen 2014: 120-121.) (1) Omavaraisuusaste (%) = oikaistu oma pääoma * 100 oikaistu taseen loppusumma - saadut ennakot Taseen loppusummasta vähennetyt ennakot ovat lyhyt- ja pitkäaikaisia saatuja ennakoi- ta, jotka liittyvät keskeneräiseen työhön tai projektiin, jotka poistuvat taseesta työn val- mistuttua eli niillä ei ole takaisinmaksuvelvoitetta. Omiin pääomiin voidaan lisätä ta- searvon ylittävät pysyvien vastaavien käyvät arvot, mikäli erot ovat merkittävät ja ne voidaan varmuudella todeta. Aliarvostetut käyvät arvot vaikuttavat oikaistun taseen loppusummaan. (YT 2011: 66.) Yritystutkimus ry (2011: 67) antaa seuraavat viitearvot omavaraisuusasteelle. yli 40 % hyvä 20 – 40 % tyydyttävä alle 20 % heikko Aho ja Kaivo-oja (2010) tutkivat suomalaisten pörssiyritysten vakavaraisuutta vuosina 2004-2008. Yritysten omavaraisuusasteen keskiarvo vuonna 2004 oli 47,4 % ja se kas- voi vuoteen 2006 saakka (50,2 %). Vuonna 2008 omavaraisuusaste oli tippunut 46,6 %:iin. Tutkimus osoittaa, että keskimäärin suomalaisten pörssiyritysten omavaraisuus- aste on ollut hyvällä tasolla finanssikriisin aikana. 18 2.2.2. Maksuvalmiuden tunnusluku quick ratio Maksuvalmiilla yrityksellä on riittävästi rahaa maksuvelvoitteiden maksamiseen joka hetki. Yrityksellä tulee siis olla riittävästi nopeasti rahaksi muutettavaa, likvidiä omai- suutta kattamaan sen lyhyen aikavälin velvoitteet. Maksuvalmiutta mitataan quick ratio – tunnusluvulla, jonka laskee yrityksen rahoitusomaisuuden suhdetta sen lyhytaikaiseen vieraaseen pääomaan, josta on vähennetty saadut ennakot. Rahoitusomaisuuteen luetaan lyhytaikaiset saamiset, rahoitusarvopaperit sekä rahat ja pankkisaamiset. (Laitinen & Laitinen 2014: 124-125.) (2) Quick ratio = rahoitusomaisuus lyhytaikaiset velat - lyhytaikaiset saadut ennakot Yritystutkimus ry:n (2011: 71) mukaan quick ration ohjearvot ovat seuraavat: yli 1 hyvä 0,5 – 1 tyydyttävä alle 0,5 heikko Quick ration kriittinen alaraja tilastojen perusteella on 0,4-0,5, jolloin yritys on vaarassa ajautua maksukyvyttömäksi vuoden kuluessa (Laitinen & Laitinen 2014: 125). Työ- ja elinkeinoministeriön syksyllä 2015 tekemän pk-yritysten rahoitusta koskevan raportin mukaan 19 % kyselyyn vastanneesta pk-yrityksestä on kokenut maksuvaikeuksia vii- meisen kolmen kuukauden aikana. Erityisesti rakennusalalla maksuvalmius on heiken- tynyt selvästi edellisen, keväällä 2015 tehdyn raportin jälkeen. Keväällä alle 20 % ra- kennusalalla toimivista pk-yrityksistä ilmoitti maksuvaikeuksista kun taas syksyllä maksuvaikeuksia oli kokenut jo 25 %. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2015: 8.) 2.2.3. Kannattavuuden tunnusluku sijoitetun pääoman tuottoprosentti Kannattavuus on perusedellytys järkevälle liiketoiminnalle. Yrityksen ensisijaisena ta- voitteena on tuottaa yrityksen omistajille riittävästi voittoa suhteessa omistajien tuotto- vaatimuksiin. Tuottovaatimus on sitä suurempi mitä korkeampi yritystoimintaan liittyvä riski on. (Laitinen & Laitinen 2014: 110.) 19 (3) Sijoitetun pääoman tuotto-% = nettotulos+rahoitukulut+verot * 100 sijoitettu pääoma keskimäärin tili- kaudella Sijoitetun pääoman tuottoprosentti kertoo kuinka paljon yritys tuottaa voittoa vieraan pääoman kulujen, verojen ja oma pääoman tuottovaatimuksen kattamiseen suhteessa pääomaan, jolle tuottovaatimus lasketaan. Suhteen tulee olla riittävä kattamaan vieraan pääoman kulut ja verot sekä täyttämään omistajien tuottovaatimukset. Alle 3-5 %:n suhde on tilastojen mukaan kriittinen ja silloin yrityksen nettotulos on yleensä negatii- vinen. (Laitinen & Laitinen 2014: 116.) Talenomin syyskuussa 2015 tekemän yritysbarometrin mukaan suomalaisten pk- yritysten kannattavuus on kasvussa. Suomalaisten yritysten liikevoitto oli 13,6 % suu- rempi heinäkuussa 2015 kuin edellisenä vuonna ja vastaavasti niiden kassoissa oli 8,7 % edellistä vuotta enemmän rahaa. 20 3. YRITYSRAHOITUKSEN HINNOITTELU Tässä luvussa tarkastellaan yritysrahoituksen hinnoitteluun vaikuttavia tekijöitä aikai- sempien tutkimusten valossa. Pankin taloudellinen käyttäytyminen, siihen vaikuttavat tekijät ja lopulta, näiden tekijöiden vaikutus yritysrahoituksen hinnoitteluun, ovat kriitti- sessä asemassa tämän tutkielman kannalta. 3.1. Taloudelliseen käyttäytymiseen liittyviä tutkimuksia Beatty ja Liao (2014) ovat tutkineet kirjanpitostandardien muutosten vaikutusta pank- kien taloudelliseen käyttäytymiseen ennen ja jälkeen sekä finanssikriisin aikana. He to- teavat, pankkien taloudellisen käyttäytymisen muuttuvan erityisesti silloin, kun kirjanpi- tostandardien muutokset vaikuttavat pääomavaatimuksiin ja vakavaraisuuteen. Nämä tulokset tukevat Beattyn vuonna 1995 tekemiä havaintoja SFAS 115:n (Statement of Financial accounting Standards) käyttöönotton vaikutuksista pankkien taloudelliseen käyttäytymiseen. Standardimuutos vaikutti suoraan pääomapuskureiden määrään sillä arvopaperit oli arvostettava markkinahintaan tilinpäätöksessä mikä aiheuttaa pääoman vaihtelun kasvuna. Beattyn (1995) tutkimus osoittaa, että pankkien päätökset sijoi- tusportfoliota koskien muuttuivat SFAS 115:n myötä. Samaan tulokseen tulevat myös Hodder, Kohlbeck & McAnally (2002) tutkiessaan onko SFAS 115 vaikuttanut pank- kien kirjanpidollisiin ja riskipoliittisiin päätöksiin. Beatty ja Liao (2014: 339-341) kritisoivat artikkelissaan sitä, että muutokset kirjanpitos- tandardeissa on suunniteltu talouden eheyttämiseen edellisestä finanssikriisistä ottamat- ta huomioon mahdollisuutta tulevaan kriisiin. Standardeja suunnitellessa tehdään usein se epätodennäköinen olettamus, etteivät pankit muuta käyttäytymistään uuden standar- din myötä vaikka todellisuudessa pankit ennakoivat tulevia standardeja ja muokkaavat taloudellista käyttäytymistään tulevia uudistuksia myötäillen. Bischof, Brüggeman ja Holger (2014) tutkivat kuinka finanssikriisin aikaan, vuonna 2008 tehdyt muutokset IAS 39 (International Accounting Standards) ja IFRS 7 (Interna- tional Financial Reporting Standards) standardeihin vaikuttivat pankkien kirjanpidolli- siin ja tiedonantoon liittyviin valintoihin. Muutos IAS 39 standardiin mahdollisti vaihto- omaisuuden ja myyntiin tarkoitettujen rahoitusinstrumenttien uudelleenluokittelun vaih- toehtoisiin arvostusryhmiin käyvän arvon sijaan. IFRS 7 standardiin tehdyn muutoksen mukaan liitetiedoissa on ilmoitettava kuinka käypään arvoon arvostettavien rahoi- 21 tusinstrumenttien arvonmääritys on jakautunut. Tutkimustulokset esittävät, että yli kol- mannes pankeista käyttää uudelleenluokittelumahdollisuuden hyväkseen erityisesti vält- tääkseen käyvän arvon käytöstä johtuvien myytäviksi tarkoitettujen rahoitusinstrument- tien tappioiden kirjaamisen. Tulokset myös osoittavat, että ongelmapankit hyötyvät tästä eniten, varsinkin jos tiedonantovelvollisuutta ei noudatettu. Myynti- ja ostokurssiero kasvoi merkittävästi pitkällä tähtäimellä kahdella kolmanneksella pankkeja, jotka käyt- tivät uudelleenluokittelumahdollisuuden hyväkseen. Furfinen (2000) tutkimus tukee edellä mainittuja havaintoja esittämällä, että pankkien taloudelliseen käyttäytymiseen vaikuttaa merkittävästi vakavaraisuussäädökset. Furfine tutki pankkien velkakirjalainaportfolioiden muutoksia USA:ssa ja havaitsi, että ainoas- taan vakavaraisuussäädösten muutokset voivat selittää kaikki muutokset portfolioissa. Basel I – vakavaraisuusuudistuksen myötä pankkien lainanannon kasvu hidastui. 3.2. Vakavaraisuuteen liittyviä tutkimuksia Vuoden 2007 alkaneen finanssikriisin myötä pankkien vakavaraisuuden tärkeys on enti- sestään korostunut sillä se nosti esiin Basel II vakavaraisuussäädöksen puutteet. Vaka- varaisuussäädöstä on syytetty kriisin vahvistamisesta sen myötäsyklisyyden takia (Joki- vuolle & Vauhkonen 2010: 9). Basel II säädöksen kritisoidaan olevan riskiherkkä ja Pilar 1 pääomavaatimukset myötäsyklisiä. Laskusuhdanteen aikana luotto- ja markkina- riskien kasvaessa, pankkien vähimmäispääomavaatimukset kiristyvät kattamaan nämä suuremmat riskit. Tappioiden kuluttaessa pankkien pääomaresursseja, joutuvat ne ha- kemaan lisäpääomaa, jolloin pankkien lainanantokyky ja –halukkuus heikkenee. Tämä vahvistaa laskusuhdannetta. Vakavaraisuussäädöksen myötäsyklisyys tulee esiin myös noususuhdanteissa, jolloin pankkien lainananto on löyhempää riskien ollessa pienem- mät. Blundell-Wignall & Atkinson (2010: 18-19) toteavat artikkelissaan, että myötäsyk- lisyyttä vahvistaa se, ettei vakavaraisuuslaskelmat ota huomioon tulevaisuuden kassa- virtaodotuksia vaan perustuvat sen hetkiseen tilanteeseen. (Euroopan komissio 2012: 3.) Myötäsyklistä ajatusta vahvistaa myös Andersenin (2011) tutkimus, jossa hän analysoi suhdannevaihteluiden vaikutusta norjalaisella pankkisektorilla vakavaraisuuteen ja täten pääomavaatimuksen syklisyyteen. Andersen havaitsi Basel II pääomavaatimuksen kas- vavan merkittävästi enemmän taantuman aikana verrattuna Basel I pääomavaatimuksen. Vuonna 2011 Basel II riskipainotetut varat ovat 137 % suuremmat kuin Basel I:lla las- kettaessa. Pankit käyttivät sisäisen luottoluokituksen menetelmää (IRB) riskiparamet- 22 rien laskemiseen. Jos riskiparametrien tarkastelujaksoa pidennettiin kahteenkymmeneen vuoteen, myötäsyklisiä vaikutuksia voitiin tehokkaasti vähentää. Blundell-Wignall & Atkinson (2010) pohtivat artikkelissaan Basel II puutteita. Heidän mukaansa Basel II:n vakavaraisuuden laskentamenetelmät eivät ota huomioon lainanan- non kokonaisriskiä vaan keskittyvät ainoastaan kyseisen lainan riskiin. Myös maakoh- taiset riskit on jätetty laskentamenetelmien ulkopuolelle. Pankit myös mallintavat riski- kaavansa sen hetken tilanteen mukaan eivätkä mittaa jaksoa joka menee yli suhdantei- den. Heidän mukaansa voiton näyttäminen tilinpäätöksessä sekä palkitsemisjärjestelmät kannustavat lyhyen aikavälin riskinottoon eikä niitä ole suhteutettu yli suhdanteita kat- sovaan riskiin. He toteavat myös ettei valvontaprosessi Basel II säädöksessä ole tulevai- suuden kannalta tehokas. Valvojien tulee olla ennakoivia, eli heidän tulee pysyä mark- kinarakenteen, -käytäntöjen sekä markkinoiden monimuotoisuuden muutosten tahdissa. Tähän he eivät pysty yhtä tehokkaasti kuin pankkiirit. 3.3. Luottoluokitukseen liittyviä tutkimuksia Hilscher ja Wilson (2015) ovat tutkineet kuinka luottoluokitukset heijastavat informaa- tiota maksukyvyttömyyden todennäköisyydestä. He käyttävät US dataa vuosilta 1986- 2013 ja vertaavat luottoluokitusennusteiden paikkaansa pitävyyttä finanssikriisejä en- nustamaan. Heidän mukaansa luottoluokitukset eivät ole optimaalinen maksukyvyttö- myyden todennäköisyyden ennustaja sillä ne selittävät vain vähän maksukyvyttömyy- den todennäköisyyden vaihtelua yritysten välillä eivätkä ne pysty huomioimaan suhdan- teiden yli menevää huomattavaa vaihtelua. Heidän mukaansa luottoluokitukset sopivat paremmin ennustamaan systeemiriskiä. Sen sijaan maksukyvyttömyyden mittarina tulisi käyttää kirjanpitotietoja ja osakemarkkinoiden hintoja. He havaitsivat tämän mallin ole- van luottoluokitusta tarkempi mittari kun tarkasteltiin ennusteita yritysten epäonnistu- misista 1-5 vuoden välillä. Mariathasan & Merrouche (2014) analysoivat 115 pankkia 21:ssä OECD maassa, joiden hyväksyttiin käyttävän sisäisen luottoluokituksen mallia (IRB) vuosina 2007-2010. He havaitsivat, että pankkien raportoitu riskipainotetut saamiset pienenee sisäisen luotto- luokitusmallin käyttöön oton myötä, erityisesti pankeilla, joilla ei ollut hyvälaatuista pääomaa taseessaan. Sisäinen luottoluokitusmalli mahdollistaa riskien aliarvostamisen, mikä edelleen pienentää vaaditun pääoman määrää. Pankeilla, joilla on taseessaan vain vähän pääomaa, on suurempi kannustin käyttää tätä. Tutkimustulokset viittaavat siihen, 23 että raportoitu riski kasvaa juuri ennen pankin epäonnistumista jos pankilla ei ollut käy- tössään sisäistä luottoluokitusmallia. Vastaavasti, jos sisäinen luottoluokitusmalli oli pankilla käytössä, raportoitujen riskipainotettujen saamisten ei havaittu kasvavan. Hornik, Jankowitsch, Lingo, Pichler & Winkler (2010) ovat tutkineet yhdeksän itävalta- laisen pankin luottoluokitus arviontien heterogeenisyyttä vuonna 2005. Tutkimukseen on kerätty näiden pankkien luottoluokitustiedot 2858 yritykselle, joista ulkomaisia yri- tyksiä oli 628. Tutkimus sisälsi yhteensä 7463 luottoluokitusta, joista 1564 oli tehty ul- komaisille yrityksille. Hornikin ym. Havaitsevat, että luottoluokituksen laatu riippuu merkittävästi saatavilla olevan informaation määrästä ja laadusta. Luottoluokitukset ovat heterogeenisempiä ulkomaisille yrityksille, mikä johtuu lähinnä siitä, että pankeille voi olla vaikeampaa saada laadukasta informaatiota ulkomaisista yrityksistä ja vieraasta markkinasta. 3.4. Hinnoitteluun liittyviä tutkimuksia Curcio & Gianfrancesco (2009) ovat tarjonneet pankeille hinnoittelumallin, joka peilaa Basel II vakavaraisuussäädöksen mukaista sisäisen luokituksen mallia. Malli laskee lai- nalle sen riskin mukaisen hinnan. Pankkilaina jaetaan tekniseen ja kaupalliseen osaan. Tekniseen osaan kuuluu odotetut ja odottamattomat tappiot sekä vaihtoehtokustannuk- set tarjottavista sitovista luottolimiiteistä. Kaupalliseen osaan kuuluu palkkiot, operatii- viset kustannukset sekä muut subjektiivisesti kohdistetut kustannukset. Pankin myöntä- män lainan koron tulee sisältää korvauksen sekä odotetusta että odottamattomasta tap- piosta. Odottamattoman tappion hinta lasketaan kokonaisportfolioriskin avulla. Odotta- maton tappio on tietyn aikavälin ja luottamustason maksimaalisen mahdollisen tappion ja odotetun tappion erotus. Laskettu odottamaton tappio edustaa yrityksen pääomavaa- detta. Hanne-Mari Keinonen (2014) on tutkinut Basel II ja III vakavaraisuusuudistusten vai- kutuksia pk-yritysten pankkirahoituksen hintoihin, ehtoihin ja saatavuuteen. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla kolmea ekonomistia Suomen Pankista. Haastateltavien mu- kaan monet pankit siirtyivät käyttämään sisäisiä luottoluokitusmenetelmiä Basel II uu- distuksen myötä. Sisäisen luottoluokitusmenetelmän käyttö laajensi pankkien yritysra- hoituksen hintojen haitaria yrityksen koosta riippumatta. Uudistus korosti pankkien pääoman tuottovaatimuksia mikä heijastui lainahintojen korkojen nousuna vastaamaan näihin tuotto-odotuksiin. Myös yrityksen riskiprofiili vaikuttaa pankin pääomavaatee- 24 seen, jolloin pankit saattavat olla vastahakoisia rahoittamaan yritystä, jonka riskiprofiili on korkea. Keinosen tutkimuksesta voidaan päätellä, että pankit eivät ainoastaan nosta- neet yritysrahoituksen hinnoittelua, vaan lisäksi tiukensivat niiden ehtoja. Keinosen (2014) tutkimuksessa haastateltavat uskoivat Basel III uudistuksen vaikutta- van edelleen yritysten lainakorkoihin. Pysyvän varainhankinnan vaatimuksen kautta pankeilla tulee olla aikaisempaa enemmän pitkäaikaista rahoitusta, mikä on kalliimpaa pankille. Pankit saattavat siirtää tämän kustannusten nousun yritysten lainakorkoihin. Ruukki (2015) on tutkinut Basel III uudistuksen vaikutusta pankkien luotonantoon pk- yrityksille. Tutkimuksessa haastateltiin kahdeksaa pankkialan asiantuntijaa neljässä suomalaisessa pankissa. Haastatteluiden perusteella voidaan päätellä, että finanssikriisin vaikutukset yritysrahoituksen hinnoitteluun ovat uutta vakavaraisuussäädöstä suurem- mat. Huonoina aikoina lainakorot kasvavat ja lainananto heikkenee, kun taas hyvinä ai- koina korot ovat alhaalla. Basel III uudistuksen nähtiin kuitenkin nostavan yritysrahoi- tuksen hintaa erityisesti heikompien yritysten kohdalla, sillä pankki lisää heikosta yri- tyksestä otettavan riskin lainan korkoon. Haastateltavien mukaan, pankkien keskinäinen kilpailu kannattavista yrityksistä ja hankkeista pitää rahoituksen hinnat kurissa. Santos (2011) on tutkinut finanssikriisin aiheuttamien tappioiden vaikutusta pankkien yrityslainatarjontaan ja –korkoihin. Hänen tutkimuksensa tulokset osoittavat, että kriisin aikana otetun lainan korko oli 39 pistettä korkeampi verrattuna lainoihin, jotka sama yritys otti ennen kriisiä. Pankit nostivat korkoja pääasiassa ainoastaan yrityksille, joiden toiminta oli riippuvaista pankista ja sen myöntämästä lainasta. Puutio (2008) on pro gradu – tutkielmassaan verrannut pankkien yritysluottojen margi- naaleja ennen ja jälkeen Basel II – uudistusta. Tutkimustulokset osoittavat, että vakava- raisuusuudistus on vaikuttanut pankkien yritysrahoituksen hinnoitteluun. Luottomargi- naalit laskivat merkittävästi hyvän luottoluokituksen (AA tai A) omaavien yritysten kohdalla kun taas huonomman luottoluokituksen (B ja C) omaavilla yrityksillä luotto- marginaalit nousivat. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, onko vakavaraisuusuudistus vaikuttanut pank- kien taloudelliseen käyttäytymiseen ja siten yritysrahoituksen hinnoitteluun ja luotto- marginaalien tasoon. Aikaisempien tutkimusten perusteella asetetaan seuraavat hypotee- sit: 25 Hypoteesi 2: Vakavaraisuusuudistus on vaikuttanut pankkien yritysrahoituksen hinnoit- teluun. Hypoteesi 3: a) Luottoluokitus vaikuttaa uudistuksen myötä hyvin luottoluokiteltujen yritysten osalta luottomarginaaliin alentavasti. b) Heikomman luottoluokituksen omaavan yrityksen luottoluokitus vaikuttaa luottomar- ginaaliin nousevasti tai luottomarginaali pysyy ennallaan. 26 4. VAKAVARAISUUSUUDISTUS BASEL III Edellinen finanssikriisi nosti esiin tarpeen uudistaa pankkien vakavaraisuussäädöksiä. Edellinen säädös Basel II todettiin olevan riittämätön suojaamaan pankkisektoria uudel- ta kriisiltä. Basel III myötä haluttiin vahvistaa pankkisektorin kykyä kestää shokkeja sekä estää taantuman leviäminen reaalitalouksiin. (Vauhkonen 2010: 21.) Basel III perustuu Basel II vakavaraisuuskehikkoon, tiukentaen erityisesti vähimmäis- pääomavaatimuksia (Pilari 1). Vähimmäispääomavaatimuksen mukaan pankeilla tulee olla riittävästi omia varjoa kattamaan luotto-, markkina- ja toimintariskit. Luottoriskin laskemiseen pankit voivat käyttää standardimenetelmää, jossa luottoriski määräytyy kaavamaisesti, tai sisäisen luottoluokituksen menetelmää (Internal risk based approach, IRBA), jolloin luottoluokitus perustuu pankin sisäiseen luottoluokitukseen ja luottohis- toria-aineistoon. (Vauhkonen 2010: 22.) Pankin vakavaraisuussuhde lasketaan alla olevalla kaavalla: (4) Pankin vakavaraisuus- suhde (%) = omat varat * 100 ≥ 8% (luottoriskipainotetut saamiset + markkinariskipainotetut saamiset + toimintariskipainotetut saamiset) Kaavasta voidaan nähdä, että vakavaraisuusvaatimuksia on mahdollista kiristää tiuken- tamalla omien varojen laatuvaatimuksia, kasvattamalla riskipainotettuja saamisia tai ko- rottamalla vähimmäisvakavaraisuussuhteen tasoa. Basel III kiristää vakavaraisuusvaa- timuksia kaikilla näillä tasoilla. (Vauhkonen 2010: 23.) 4.1. Vakavaraisuusuudistuksen tavoitteet Finanssikriisin aikana pankeilla oli liian vähän korkealaatuisia omia varoja suhteessa niiden riskipainotettuihin saamisiin. Omien varojen hyväksymiskriteereitä kevennettiin kriisiä edeltävinä vuosina, jolloin korkealaatuisia omia varoja saattoi pahimmillaan olla ainoastaan 2 %, vaikka pankin vakavaraisuusvaatimus täyttikin vaaditun 8 %. Käytössä olleet omat varat eivät siis käytännössä olleet tarpeeksi laadukkaita kestämään finanssi- kriisin aiheuttamia tappioita. (Vauhkonen 2010: 21.) 27 Pankkien riskipainotettujen saamisten laskennassa esiintyi myös puitteita, joita pankit käyttivät hyväkseen pienentääkseen vakavaraisuusvaatimuksiaan. Esimerkiksi, siirtä- mällä epälikvidejä rahoitusinstrumentteja luottosalkusta (banking book) kaupintasalk- kuun (trading book), jota vastaan vaadittiin vain vähän omia varoja. Pankit siirsivät ris- kiään vakavaraisuussäädösten ulkopuolisiin yhtiöihin sekä kasvattivat lyhytaikaista ra- hoitustaan (Blundell-Wignall & Atkinson 2010: 21). (Vauhkonen 2010: 21.) Vakavaraisuusuudistuksen tavoitteena on pankkien kriisinsietokyvyn parantaminen sekä järjestelmäriskin pienentäminen (Vauhkonen 2010: 23). Pankeilla tulisi olla paremmat lähtökohdat kestää rahoituksellisten ja taloudellisten stressien aiheuttamia shokkeja (BCBS 2010: 1). 4.2. Vakavaraisuusvaatimus Basel III mukaiset omat varat on jaettu kolmeen ryhmään: rajoituksettomat ensisijaiset omat varat (common equity Tier 1, CET1), rajoituksenalaiset ensisijaiset omat varat (additional Tier 1, AT1) ja toissijaiset omat varat (Tier 2, T2). Vähimmäisvakavarai- suusvaatimus pysyy edelleen 8 %:ssa, mutta Basel III kiristää omien varojen laatuvaa- timuksia. Ensisijaisten rajoituksettomien omien varojen vähimmäisvaatimusta on nos- tettu 2 %:sta 4,5 %:iin. Ensisijaisia omia varoja (CET1+AT1) tulee Basel III säädöksen myötä olla vähintään 6 %, jolloin omien varojen vähimmäismäärä (T1 + T2) on 8%. Uusina vaatimuksina Basel III tuo yleisen pääomapuskurin sekä vastasyklisen pääoma- puskurin, joiden tehtävänä on turvata vakavaraisuusvaatimuksen täyttyminen myös taantuman aikana. Vuoden 2014 lopussa suomalaisten pankkien vakavaraisuussuhde oli 17,3 %, josta 15,8 % oli ensisijaisia rajoituksettomia omia varoja (Finanssialan Keskus- liitto 2015: 10). (BCBS 2010: 12.) Kuviossa 1 esitetään nykyisen vakavaraisuusuudistuksen, Basel III sekä edellisen uudis- tuksen, Basel II pääomavaatimukset ryhmittäin. 28 Kuvio 1. Basel II ja III pääomavaatimukset (BCBS 2010: 12; Vauhkonen 2010: 24). 4.2.1. Pääoman määritelmät Rajoituksettomat ensisijaiset omat varat ovat kaikkein laadukkainta ja pysyvintä pää- omaa, jota voidaan vapaasti ja välittömästi käyttää odottamattomien tappioiden kattami- seen. Rajoituksettomia ensisijaisia omia varoja ei makseta takaisin kuin konkurssitilan- teessa ja silloinkin, kun kaikki muut velat on maksettu. Tähän ryhmään kuuluu muun muassa kantaosakkeet, jakamattomat voittovarat ja ylikurssirahastot. (Vauhkonen 2010: 23; BCBS 2010: 13.) Rajoituksenalaiset ensisijaiset omat varat eivät ole yhtä pysyviä kuin rajoituksettomat ensisijaiset omat varat sillä ne voidaan tietyin ehdoin ja pankkivalvojan luvalla maksaa takaisin sijoittajille. Toissijaiset omat varat eivät kestä tappioita yhtä hyvin kuin ensisi- jaiset omat varat. Toissijaisten omien varjojen tehtävänä onkin kattaa pankin tappiot ai- noastaan konkurssitilanteessa. (Vauhkonen 2010: 24; BCBS 2010: 15, 17-18.) Uusi vakavaraisuussäädös kiristi myös vähennysten kohdistamista. Vaadittavat vähen- nykset tulee vastaisuudessa tehdä lähes poikkeuksetta rajoituksettomista ensisijaisista omista varoista. Tällöin rajoituksettomat omat varat kuvaavat paremmin pankin todellis- ta kykyä kestää tappioita. (Vauhkonen 2010: 25; BCBS 2010: 21.) 0 2 4 6 8 10 12 14 Basel II Basel III % Vastasyklinen pääomapuskuri Yleinen pääomapuskuri Omien varojen vähimmäismäärä (Tier 1 + Tier 2) Ensisijaiset omat varat (Tier 1) Rajoituksettomat ensisijaiset omat varat (common equity) 29 4.2.3. Vähimmäisomavaraisuusaste Vähimmäisomavaraisuusaste (leverage ratio) määrittelee pankin omien varojen ja riski- painottomien saamisten suhteen vähimmäistason. Riskipainottomiin vastuisiin luetaan myös taseen ulkopuolisia eriä. Tämän on tarkoitus toimia ”hätäjarruna” silloin kun ris- kiperusteiset pääomavaatimukset ovat keinotekoisen pienet, todennäköisesti voimak- kaan noususuhdanteen aikaan kun riskit aliarvioidaan. (Vauhkonen 2010: 25; BCBS 2010: 61-63.) Kiema & Jokivuolle (2011: 4) ovat Suomen pankin keskustelun aloitteessaan tutkineet vähimmäisomavaraisuusasteen vaikutuksia pankkiluottojen kohdentumiseen ja pank- kien vakauteen. Heidän mukaansa tämänhetkinen 3 %:in vaatimus ei vaikuta luottokor- koihin ja luotonannon määriin, mutta vasten Basel komitean tavoitteita se voi jopa hei- kentää pankkien vakautta. Tämä johtuu siitä, että vähimmäisomavaraisuusaste voi ai- heuttaa pankkien luottosalkkujen samankaltaistumista, joka saattaa toimia sokkien väli- tyskanavana eikä riskien hajauttajana kuten sen on tarkoitus. Vähimmäisomavaraisuus- asteen tulisi olla huomattavasti korkeampi kuin 3 %, jotta se vaikuttaisi Basel komitean haluamalla tavalla. 4.3. Lisäpääomavaatimukset Yleisen pääomapuskurivaatimuksen (capital conservation buffer) mukaan pankeilla tu- lee olla normaalin taloudellisen tilanteen aikana vähintään 2,5 %:a ylimääräisiä rajoi- tuksettomia omia varoja. Puskuri on tarkoitettu käytettäväksi kattamaan pankin tappiot huonoina aikoina, jolloin varmistetaan se, että pankit kykenevät pitämään 8 %:n vaka- varaisuusvaatimuksen. Pääomapuskurin laskiessa alle vaaditun tason pankin osingonja- koa ja palkitsemisjärjestelmää rajoitetaan siihen asti, kunnes pankki on saanut kerättyä vaaditun määrän puskuria. Edellisessä kriisissä osa pankeista jakoi suuria määriä osin- koja ja bonuksia vaikeuttaen tilannettaan entisestään. Pääomapuskurin tehtävänä onkin estää vastaavanlaiset tapahtumat mahdollisissa tulevissa kriiseissä. (Vauhkonen 2010: 25; BCBS 2010: 55-56.) Vastasyklisen pääomapuskurivaatimuksen (countercyclical capital buffer) tehtävänä on myötäsyklisyyden vähentäminen sekä suojata kansallisia pankkijärjestelmiä liiallisen kokonaisluotonannon seurauksilta. Tällä makrotason vaatimuksella halutaan varmistaa, että pääoma riittää ylläpitämään luotonantoa yksityiselle sektorille luottokuplan jälkei- 30 sessä laskusuhdanteessa. 2,5 % harkinnanvaraisen pääomapuskurin voivat kansalliset viranomaiset asettaa, jos luotonanto kotimaassa näyttää olevan liiallista. Vaatimus astuu voimaan 12 kuukautta ilmoituksesta ja se kohdistuu kaikkeen kotimaiseen luotonan- toon. Vaatimuksen toteuttamatta jättäminen rajoittaa pankin osingonjakoa ja palkitse- mista. (Vauhkonen 2010: 28; BCBS 2010: 57-60.) (5) GGAPt = Yksityisen sektorin luottokantat - Trendi Nimellinen BKTt Tunnusluvun ollessa suuri, voidaan puskurivaatimus asettaa. Viranomaiset voivat perus- taa päätöksensä myös makrotaloudellisiin tunnuslukuihin, valvontatietoon, markkinain- formaatioon sekä omaan harkintaan. (Vauhkonen 2010: 28.) 4.4. Likviditeettivaatimukset Maksuvalmiusvaatimuksen (liquity coverage ratio, LCR) mukaan pankkien taseessa on oltava riittävä määrä nopeasti ja pienin kustannuksin käteiseksi muutettavissa olevia va- roja. Näiden varojen tulee kattaa pankin lyhytaikaiset velkaerät 30 päivän pituisessa lik- viditeettikriisitilanteessa. Likvideiksi varoiksi tullaan hyväksymään käteinen, keskus- pankkireservit, valtion ja muiden julkisyhteisöjen liikkeeseen laskemat tai takaamat korkealaatuiset arvopaperit ja luokituksiltaan vähintään tasoa AA- olevat katetut jouk- kolainat ja ei-rahoitusyritysten liikkeeseen laskemat joukkovelkakirjat. Kahden viimei- sen erän osuus saa olla enintään 40%. (Vauhkonen 2010: 27; BCBS 2013: 12-13.) Pankkien ja muiden rahoitusyritysten lyhytaikaisen velkarahoituksen liiallinen kasvu yleensä edeltää finanssikriisiä. Lyhytaikaisten talletusten ja muun lyhytaikaisen velka- rahoituksen muuntaminen pitkäaikaisiksi lainoiksi, eli maturiteettitransformaation on yksi pankkien tärkeimmistä tehtävistä. Liian voimakkaasti ja nopeasti tapahtuva maturi- teettitransformaatio voi kuitenkin johtaa liialliseen luotonantoon ja varallisuushintojen kestämättömän nopeaan kasvuun. Pysyvän varainhankinnan vaatimuksen (net stable funding ratio, NSFR) tavoitteena on saada pankit rahoittamaan pitkäaikainen luotonan- tonsa keskimäärin riittävän pitkäaikaisella rahoituksella. Mitä epälikvidimmät pankin varat ovat, sitä enemmän pankilta vaaditaan pitkäaikaista pysyvää rahoitusta. Vuonna 2014 suomalaisten pankkien maturiteetiltaan alle vuoden mittaisten velkakirjojen osuus 31 oli alle 10 % (Finanssialan Keskusliitto 2015: 8). (BCBS 2014: 1-2; Vauhkonen 2010; 27.) 4.5. Vakavaraisuusuudistuksen aikataulu Vuonna 2013 käyttöön otetun Basel III vakavaraisuusuudistuksen on tarkoitus astua täysimääräisesti voimaan 1.1.2019. Tällä hetkellä ollaan siirtymävaiheessa, jossa tiettyjä vaatimuksia uudistukselle on kevennetty. Rajoituksettomien omien varojen määrä on saanut vuonna 2013 olla 3,5 %, vuonna 2014 4,0 % ja vuodesta 2015 eteenpäin täysi- määräinen 4,5 %:n vaatimus on täytyttävä. Rajoituksettomista omista varoista tehtävät vähennykset tulee ottaa 20 %:sti käyttöön vuonna 2014, jota tulee korottaa aina 20 % vuosittain jolloin vähennykset ovat täysimääräisesti käytössä vuonna 2018. Ensisijaisten omien varojen tulee olla 4,5 % vuonna 2013, 5,5 % vuonna 2014 ja täysimääräisenä eli 6 % vuodesta 2015 alkaen. Omien varojen vähimmäismäärä 8 % pysyy ennallaan. (Fi- nanssivalvonta 2011: 27.) Vähimmäisomavaraisuusasteen suhteen käynnissä on vuonna 2013 alkanut 3 %:n ver- tailujakso, joka kestää vuoteen 2017 asti. Tämän jälkeen Basel komitea asettaa lopulli- sen vaatimuksen Pilari 1:seen. Yleinen pääomapuskuri tulee ottaa käyttöön vuonna 2016 0,625 %:lla, josta se tulee hiljalleen kasvattaa täysimääräiseksi 2,5 %;ksi vuoteen 2019 mennessä. Sama aika koskee myös vastasyklistä pääomapuskurivaatimusta. (Fi- nanssivalvonta 2011: 3 & 27.) Maksuvalmiusvaatimus otetaan osittain käyttöön vuonna 2015, jolloin vaatimus on 60 %. Siitä maksuvalmiussuhde nousee 10 % vuosittain saavuttaen täysimääräisen 100 % vaatimuksen vuonna 2019. (BCBS 2013: 2.) Pysyvän varainhankinnan vaatimus otetaan käyttöön vuonna 2018. Tällä hetkellä Basel komitealla on menossa tarkkailujakso, jonka jälkeen ilmoitetaan minimivaatimus pysy- välle varainhankinnalle. (Finanssivalvonta 2011: 3.) 32 5. LUOTTOLUOKITUS LUOTTORISKIN MÄÄRITTÄJÄNÄ Luottoriski on pankkitoiminnan keskeisin riski. Se liittyy epävarmuuteen luotonottajan kyvystä maksaa velvoitteensa takaisin pankille. Luottoriskin oleellisin lähde on luoton- anto, mutta joukkolainat, taseen ulkopuoliset sitoumukset sekä kaupankäynti erilaisilla rahoitustuotteilla sisältävät luottoriskiä. Luottoriskin toteutuessa luotonottaja jättää täyt- tämättä velvoitteensa pankkia kohtaan eikä luotolle ole vakuutta, joka kattaisi pankin saatavat. (Kontkanen 2011: 91, 93.) Luottoriskin toteutuessa pankille syntyy tappioita. Tämän odotetun tappion (expected loss, EL) määräävät tekijät ovat maksukyvyttömyyden todennäköisyys (profitability of default, PD), asiakkaan maksukyvyttömyydestä odotettava tappion määrä (loss given default, LGD) ja asiakkaan vastuun määrä maksukyvyttömyystilanteessa (exposure at default, EAD) (Kontkanen 2011: 94; Blochwitz & Hohl 2011: 249). Näistä maksuky- vyttömyyden todennäköisyys on tärkein tekijä luottoriskin mittauksessa. Se luo lä- pinäkyvyyttä vertailukelpoisuutta yritysten välille. (Kontkanen 2011: 94.) Luottoluokistus voidaan jakaa lähteen ja julkisuuden perusteella kahteen ryhmään: ul- koiseen ja sisäiseen luottoluokitukseen. Ulkoinen luottoluokitus on yleensä julkinen ja sen laatii yrityksestä riippumaton ulkopuolinen luottoluokituslaitos. Sisäisen luotto- luokituksen taas määrittelee rahoituslaitos. (Kontkanen 2011: 95). Edellinen vakavarai- suusuudistus, Basel II salli pankkien valita joko standardimenetelmän tai sisäisen luotto- luokitusmenetelmän määritellessään luottoriskin pääomavaatimusta. Standardimenetel- mässä pääomavaatimus perustuu yrityksen luottoluokitukselle, jonka on antanut ulko- puolinen luottoluokituslaitos ja sisäisessä luottoluokitusmenetelmässä pankki käyttää omia luottoluokituksiaan, jotka perustuvat historialliseen dataan sekä julkisiin, että pan- kin omiin tietoihin luotonhakijasta. (Rösch & Scheule 2011: 130.) Sisäisen luottoluoki- tusmenetelmän käyttö vaatii aina valvojan luvan (Finanssivalvonta 2006a: 15-16). Standardimenetelmä on kaksivaiheinen; vakavaraisuusvaatimuksen alaisille vastuille määritellään vastuuarvo, jonka jälkeen saadut vastuuarvot kerrotaan riskipainoilla. Va- kavaraisuusuudistus on kiristänyt riskipainoja huonompien luottoluokkien osalta. Tau- lukosta 3 voidaan nähdä vakavaraisuusuudistuksen tuomat riskipainot yrityssaamisille. (Finanssivalvonta 2006a: 16.) 33 Taulukko 3. Riskipainot yrityssaamisille (Finanssivalvonta 2006b: 8). Luotto- luokka 1 Luotto- luokka 2 Luotto- luokka 3 Luotto- luokka 4 Luotto- luokka 5 Luotto- luokka 6 Riskipaino 20 % 50 % 100 % 100 % 150 % 150 % Ensimmäiseen luottoluokkaan kuuluu yritykset, jotka ovat saaneet ulkopuolisilta luotto- luokituslaitoksilta parhaat luokitukset, esimerkiksi Standard & Poor’s AAA-AA- - luokitukset. Viimeiseen luottoluokkaan (luottoluokka 6) kuuluvat huonoimmat luoki- tukset omaavat yritykset, esimerkiksi S&P’s CCC+ tai alle luokitellut yritykset. Vähit- täisvastuun riskipaino on enintään 75 %. (Finanssivalvonta 2006b: 8.) Vakavaraisuusuudistuksen myötä riskipainoja on nostettu huonomman luottoluokan omaaville yrityssaamisille. Lainat huonomman luottoluokan omaaville yrityksille sito- vat aikaisempaa enemmän pääomaa ja tämä suuremman pääoman tuoma lisäkustannus voi näkyä lainojen marginaaleissa. Tutkielmassa pyritään selvittämään, onko luotto- luokituksen merkitys uudistuksen myötä korostunut. Hypoteesi 4: Luottoluokituksen merkitys hintaa määrittävänä tekijänä on uudistuksen jälkeen korostunut. 5.1. Sisäisen luottoluokitusmenetelmän ominaisuuksia Sisäinen luottoluokitusmenetelmä on standardimenetelmää riskiherkempi ja se mittaa tarkemmin luottoriskin vaikutuksia. Pankki voi valita yritysvastuun laskemiselle perus- menetelmän (FIRB) ja edistyneen menetelmän väliltä. Perusmenetelmässä pankki esti- moi ainoastaan maksukyvyttömyyden todennäköisyyden (PD) ja käyttää muissa riskipa- rametreissa valvojan antamia standardiestimaatteja. Edistyneessä menetelmässä pankki huomioi efektiivisen maturiteetin ja estimoi kaikki riskiparametrit itse. (Finanssival- vonta 2006c: 11, 17.) Krahnen ja Weber (2001: 10-17) ovat listanneet kriteerit, joita hyvältä luottoluokitusjär- jestelmältä vaaditaan: 34 (1) Kattavuus Pankin luottoluokitusjärjestelmän tulisi luokitella kaikki menneet, nykyiset ja tulevat asiakkaat. Järjestelmän tulisi olla tarpeeksi joustava selvittämään kaikki mahdolliset ris- kit. (2) Kokonaisvaltaisuus Pankin tulisi luokitella kaikki nykyiset asiakkaansa ja luokittelun tulisi olla jatkuvaa. (3) Kompleksisuus Pankilla tulisi olla niin monta luokitusjärjestelmää kuin on tarpeen, jotta luokitukset ovat selkeitä. On tärkeää ottaa huomioon, että liian monen järjestelmän käyttö voi olla ĺiian hankalaa käytännössä. Pankin tulee siis löytää luokitusjärjestelmien tasapaino par- haan mahdollisen tuloksen saamiseksi. (4) Maksukyvyttömyyden määritelmä Maksukyvyttömyys tulee olla hyvin määriteltynä. Pankin tulee määritellä milloin ja mil- tä ajalta he katsovat vastapuolen olevan maksukyvytön. Käytäntö vaihtelee huomatta- vasti pankeittain ja olisi tärkeää saada maksukyvyttömyyden määritelmä harmonisoitua, jotta järjestelmät olisivat verrannollisia. (5) Monotonisuus Mikäli maksukyvyttömyyden todennäköisyys kahden yrityksen välillä ovat samat, tulisi luottoluokitus näille yrityksille olla sama. Mikäli yrityksen X maksukyvyttömyyden to- dennäköisyys on pienempi kuin yrityksen Y, tulee luottoluokitus olla vähintään yhtä hyvä tai parempi yritykselle X kuin yritykselle Y. (6) Hienojakoisuus Luokitusjärjestelmän hienojakoisuus voi vaihdella ja sen tulisi olla niin hienojakoinen kuin mahdollista. Järjestelmän hienojakoisuus riippuu sen käyttötarkoituksesta. Luotto- luokkien määrä voi vasta maksukyvyttömyyden todennäköisyyksien määrää, joka mää- rittelee luottoluokan. (7) Luotettavuus Luokitusjärjestelmän tulee olla luotettava ja luokituksen tulee olla sama riippumatta ku- ka tekee arvion ja milloin. 35 (8) Back-testing Estimoitu maksukyvyttömyyden todennäköisyys ei saisi poiketa merkittävästi realisoi- tuneista luottotappioista. Aikaisempaa dataa realisoituneista maksuhäiriöistä on hyvin vähän ja pankkien olisi tärkeää parempi tietokanta, parantamaan luokitusjärjestelmän suorituskyvyn seuraamista. (9) Informatiivinen tehokkuus Luokitusten tulee olla tehokkaita, eikä niitä pitäisi pystyä ennustamaan aikaisempien luokitusten perusteella. Luokitusten pitää perustua sen hetkiseen saatavilla olevaan, jul- kiseen ja yksityiseen tietoon. (10) Järjestelmän kehitys Luokitusjärjestelmää tulisi kehittää koko ajan. Jos järjestelmässä esiintyy puutteita, ne tulisi voida korjata kustannuksista huolimatta. (11) Tiedonhallinta Aikaisempi ja sen hetkinen luokitustieto tulee olla helposti saatavilla. Ilman hyvin yllä- pidettyä tietokantaa, luokitusjärjestelmän testaus ei ole mahdollista. (12) Yhdenmukaiset kannustimet Riskit luokitusten vääristymille tulisi minimoida. Aikaisemmin annetut luottoluokituk- set eivät tulisi vaikuttaa pankin sisäiseen palkitsemisjärjestelmään. Tilastollisten saman- kaltaisuuksien ja merkitysten mittaaminen voi auttaa löytämään poikkeamia luokituk- sissa. (13) Sisäinen seuranta Luokitustulosten jakaumaa ja käyttäytymismalleja tulee seurata. Luokituslaadun mitta- reita tulee kehittää huomaamaan merkitykselliset vaihtelut luokituspäätöksissä ajan mit- taan ja yritysten välillä. (14) Ulkoinen seuranta Pankin johdon sitoutumista sovittuihin luokitusstandardeihin tulee ulkopuolisen, neut- raalin tahon valvoa. Ulkopuolisen seuranta luo kulmakiven luomaan luokitusdatan us- kottavuutta. Pankeilla on oltava dokumentoitu ja johdonmukainen validiointiprosessi, jolla varmiste- taan luokitusjärjestelmän ja sen osa-alueiden toimivuus ja laatu. Validiointi prosessin 36 tulee sisältää sekä määrällisiä että laadullisia menetelmiä ja se tulee suorittaa vähintään kerran vuodessa. Luottoluokituksen validiointi tulee tehdä myös silloin kun vastapuo- lesta saadaan uutta tietoa, joka saattaa vaikuttaa sen kykyyn maksaa lainansa. (Finanssi- valvonta 2006c: 83.) Luokitus perustuu sen hetkiseen tietoon kyseisestä lainanottajasta, joten luokitus voi olla ainoastaan yhtä hyvä kuin sen takana oleva tieto. Luotettavaa ja informatiivista da- taa on usein hankala kerätä. Erityisesti pk-yrityksistä, joiden tilinpäätöstiedot eivät ole yhtä julkisia kuin isojen pörssiyritysten. (Blochwitz ja Holh 2011:254.) 5.2. Kolmen pankin sisäinen luottoluokitus ja luottoriskin arviointi Nordea konsernin riskilimiiteistä ja niiden seurannasta sekä vakavaraisuussuhteita kos- kevien tavoitteiden asettamisesta vastaa Nordea konsernin hallitus. Konsernin hallitus asettaa luotto-ohjeet, joihin sisältyy sisäisten luottoryhmien päätösvaltuudet. Päätösval- tuudet vaihtelevat limiittien koon ja asiakkaan sisäisen luottoluokituksen perusteella. Konsernin riskinhallintaosasto on vastuussa luottosalkun laadun ja luottoprosessin val- vonnasta ja seurannasta. Jokainen yksikkö vastaa kuitenkin itse omaan toimintaansa liit- tyvien luottoriskien hallinnasta sovittujen rajojen ja periaatteiden mukaisesti. Asiakkaan luokitus ja vastuun määrä määräävät sen millä tasolla päätös tehdään. Asiakkaan luotto- luokitus luottoriskin mittaamiseksi vahvistetaan konsernin ohjeiden mukaisesti. Nordea arvioi jatkuvasti luottosalkkunsa laatua etsimällä merkkejä saamisten mahdollisista ar- vonalentumisista ja pyrkii niiden vähentämiseen. Yksittäisten arvonalentumistestien li- säksi Nordea suorittaa ryhmäkohtaisia testejä. Ryhmäkohtaiset arvonalentumiset perus- tuvat luottosalkkuun sisältyvien asiakkaiden luokitusten muutoksiin ja johdon arvioihin. Tämä kaksiportainen takausmenettely varmistaa, että kaikki kuhunkin tilinpäätöspäi- vään mennessä syntyneet tappiot on otettu huomioon. (Nordea Pankki Suomi Oyj 2014: 9-12.) Vakavaraisuuden kannattavuuden, maksuvalmiuden ja toiminnan jatkumisen turvaa- miseksi OP Ryhmällä on limiittijärjestelmä. Luottoriskilimiiteillä hajautetaan riskiä toimialoittain ja vastapuolittain sekä rajoitetaan ongelmasaamisten muodostumista. Op Ryhmä arvioi taloudellisen pääomavaateen, jonka tarkoituksena on kattaa liiketoimin- nan ja toimintaympäristön riskeistä syntyvät mahdolliset vuotuiset tappiot 99,97 %:in varmuudella. Taloudelliseen pääomavaateen malliin sisältyy määrällisiä ja laadullisia 37 riskejä, joita tarkastellaan laajemmin kuin viranomaisvaatimusten mukaisessa vakava- raisuuslaskennassa. (Pohjola Pankki Oyj 2014: 55-56.) Pohjola pankin luottoprosessi on kolmivaiheinen; (1) luottokelpoisuuden arviointi (Luottoluokittelu), (2) luottopäätöksenteko ja (3) toimeenpano. Luottokelpoisuuden ar- viointiin käytetään sisäistä luottoluokitus mallia, joka perustuu riskiparametreihin mak- sukyvyttömyyden todennäköisyydestä, tappio-osuudesta ja vastuun määrästä maksuky- vyttömyyshetkellä. Yritysasiakkaiden maksukyvyttömyyden todennäköisyyttä arvioi- daan 20-portaisella luottoluokituksella. Yritysvastapuolet luokitellaan luokkiin 1,0-12,0, joista luokat 11-12 luokitellaan maksukyvyttömät asiakkaat. Pk-yritysten luokittelu pe- rustuu Suomen Asiakastieto Oy:n vuodesta 1999 käyttämää luokittelumallia, Rating Al- faa. Tämän regressiomallin antamat pisteet on kalibroitu OP ryhmän sisäisiin luotto- luokkiin. Saatua luottoluokitusta tarkastellaan vuosittain ja päivitetään, mikäli maksu- kyvyttömyyden todennäköisyydessä havaitaan muutoksia. Kyseinen malli on ollut käy- tössä vuoden 2008 alusta lähtien. (Pohjola Pankki Oyj 2014: 61-62.) Danske Bank on perustanut vuonna 2014 Riskivaliokunnan, joka koostuu hallituksen jäsenistä. Sen tehtävänä on valvoa ja avustaa hallitusta riskistrategiassa. Danske Bank laskee pääomavaatimuksen luotto- ja operatiiviselle riskille standardimenetelmää käyt- täen. Pankin omien varojen vaatimus kasvoi 154 miljoonaa euroa luottoriskin kasvun johdosta vuonna 2014. Pankilla on jokaiselle merkittävälle yritysasiakkaalle asiakasvas- tuuhenkilö, joka tuntee asiakkaan liiketoiminnan ja seuraa sen kehitystä. Tärkein luotto- riskin vähentämistekniikoista on vakuuksien käyttö. Suurin osa pk-yritysten vastuista on katettu vakuuksilla. (Danske Bank Oyj 2014: 70-74.) 5.3. Yritysten ulkopuolinen luottoluokitus Valtion velan arvonalentumiset on ollut suuri ongelma edellisen finanssikriisin jälkeen ja se on johtanut valtioiden luottoluokituksen laskemiseen. Esimerkiksi Ranskan ja Yh- dysvaltojen luottoluokitusta laskettiin AAA-luokasta ensimmäisen kerran historiassa. Almeida, Cunha, Ferreira & Restrepo (2015: 1) ovat tutkineet kuinka valtion luotto- luokituksen laskeminen vaikuttaa rahoitusmarkkinoihin ja taloudelliseen toimintaan. Valtion luottoluokitus luo yleisen periaatteen mukaan katon kyseisen maan yritysten luottoluokituksille; yrityksen luottoluokitus ei voi olla suurempi kuin valtion, jossa yri- tyksellä on kotipaikka. Tästä periaatteesta on pyritty luopumaan, mutta on edelleen to- della harvinaista, että yrityksen luokitus on valtion luokitusta suurempi. Almeidan ym. 38 tutkimus osoittaa, että yritysten joiden luottoluokitus on sama tai jopa parempi kuin val- tion luokitus ennen valtion luottoluokituksen laskemista ovat merkittävästi todennäköi- sempiä altistumaan luottoluokituksen laskemiselle valtion luottoluokituksen laskun jäl- keen verrattuna yrityksiin, joiden luottoluokitus oli alun perin valtion luottoluokitusta huonompi. Baghai, Servaes & Tamayo (2014: 1962-4) ovat tutkineet kuinka luottoluokituslaitosten soveltamat luokitukset ovat muuttuneet ajan myötä ja kuinka näiden muutosten seu- raukset vaikuttavat yritysten käytökseen ja lainan hintaan. Tutkimuksen mukaan luotto- luokituslaitokset ovat kiristäneen luokitusstandardejaan. Esimerkiksi, vuonna 1985 AAA luokituksen omaava yritys olisi vuonna 2009 ollut ainoastaan AA- luokituksen arvoinen, kaikkien luokitustekijöiden ollessa vakio. BBB luokituksen omaava yritys vuonna 1985 olisi taas tippunut investment grade –luokasta 20 vuotta myöhemmin. Luottoluokitusten kiristyminen voi olla seurausta makrotaloudellisista muutoksista ja niiden vaikutuksista maksukyvyttömyyden todennäköisyyden kasvuun, jolloin luokitus- ten kiristyminen olisi perusteltua. Tietyn luottoluokituksen omaavien yritysten maksu- kyvyttömyyden todennäköisyyden ei tulisi tällöin muuttua ajan myötä. Baghai ym. ha- vaitsevat kuitenkin, että maksukyvyttömyyden todennäköisyys on laskenut merkittäväs- ti luokituskategorioiden sisällä. Taulukossa 4 on esitetty kolmen luottoluokituslaitoksen luottokelpoisuusluokituksen sekä niiden selitykset. Taulukosta voidaan nähdä, että hyvää tai normaalia luottoriskin omaavien yritysten luottoluokitus on A tai parempi, kun taas tätä huonomman luotto- luokan omaavat yritykset normaalia korkeampaa tai huomattavaa luottoriskiä. Taulukko 4. Luottoluokituslaitosten luottokelpoisuusluokitukset. D&B S&P Moody's AAA Korkein luottoluokitus AAA Aaa Investment grade Luottoriski minimaalinen AA Hyvä luottokelpoisuus AA Aa Investment grade Keskimääräistä parempi luotto- riski A Luottokelpoinen A A Investment grade Normaali luottoriski 39 AN Toiminta uutta/tausta ei neg. BBB Baa Investment grade Normaalia korkeampi luottoriski - Ei luottoluokitusta BB Ba Speculative grade Tiedot puutteelliset tai ristirii- taiset B Epätyydyttävä B B Speculative grade Normaalia suurempi luottoriski C Luotonantoa ei puolleta CCC Caa Speculative grade Luottoriski huomattava CC Ca Speculative grade C C Speculative grade D NR Lähde: Dun & Bradstreet 2015, Moody's 2015, Standard & Poor's 2015. 5.4. Luottoluokituksen vaikutus hinnoitteluun Baghai ym. (2014: 1964) tutkivat kuinka luottoluokituslaitosten kiristyneet luokitus- standardit vaikuttavat lainan hintoihin. He arvioivat lainojen tuottoeroja yrityksillä, joil- la luokitus pysyy vakiona vuosina 1997-2009 ja havaitsivat, että joukkovelkakirjojen luokituksen tippuessa lainojen tuotot kasvavat. Kiristyneet luokitusstandardit vaikutta- vat myös joukkovelkakirjojen tuottoihin. Mählmann (2009: 1229) on tutkinut 1066 yhdysvaltalaista joukkovelkakirjalainan liik- keellelaskijaa vuosina 1998-2003. Nämä yritykset oli luottoluokiteltu Moody’sin ja S&P’sin toimesta ja 253 yritystä siirtyi käyttämään kolmatta ylimääräistä luottoluoki- tusta Fitchiltä. Fitchin ja S&P’sin luottoluokitusten nähdään olevan myönteisempiä kuin Moody’sin, mikä saattaa johtua luokitusmenetelmistä, -skaaloista tai luokitusten olete- tuista merkityksistä. Yritykset voivat käyttää pakollisten luottoluokituslaitosten (Moo- dy’s ja S&P’s) lisäksi ylimääräisiä luottoluokituslaitoksia ja näin usein tehdään jos edel- listen luokitukset eroavat toisistaan. Tämän ylimääräisen luottoluokituslaitoksen tekemä luokitus julkaistaan kuitenkin ainoastaan silloin kun se puoltaa suotuisampaa luokitusta, joka yleisesti on S&P’s. Mählmannin tutkimus osoittaa, että keskimääräisesti tyypillisen 40 joukkovelkakirjalainan marginaali on 0,1719 %:ia yrityksille, jotka olivat ottaneet yli- määräisen luokituksen Fitchiltä. Ilman ylimääräistä luokitusta marginaali olisi ollut 0,2017 %:ia. 41 6. TUTKIMUSMENETELMÄ JA AINEISTO Tutkimusaineisto on kerätty pankeille lähetettävän kyselytutkimuksen avulla. Kysely- tutkimus ja sitä koskevat tiedot on luotu Puution (2008) tekemän kyselyn pohjalta, niitä hieman muuttaen paremmin tämän tutkielman hypoteeseihin sopivaksi. Tilastollisilla menetelmillä analysoidaan saatuja tuloksia ja menetelmiksi on valittu Wilcoxon Signed Ranks –testi ja regressioanalyysi, kuten Puution (2008) tutkimuksessa. Ei-parametrisellä parittaisella Wilcoxon Signed Ranks -testillä mitataan kahden riippuvan otoksen eroa- vaisuutta, ja tutkimuksen tarkoituksena onkin ensisijaisesti selvittää, kuinka paljon luot- tomarginaalit ovat muuttuneet vakavaraisuusuudistuksen jälkeen. Lisäksi selvitetään pankkien hinnoittelukäytäntöä ja riskilähtöistä hinnoittelua vakavaraisuusuudistuksen valossa tarkastelemalla hintamuutoksia luottoluokkien perusteella. Muuttujien normaa- lisuus on testattu Shapiro-Wilk testillä. Regressioanalyysillä selvitetään, mitkä selittävät x–muuttujat selittävät selitettävää y– muuttujaa ja sen vaihtelua. Analyysillä tutkitaan myös paljonko yritysluottojen luotto- marginaaleja ja niiden muutosta voidaan selittää luottoluokituksen, luoton vakuuden ja tunnuslukujen (omavaraisuusaste–prosentti, quick ratio ja sijoitetun pääoman tuottopro- sentti) perusteella. 6.1. Tutkimusaineiston kuvaus Tutkimusaineisto koostuu 20:stä Pohjanmaan alueella toimivasta yrityksestä ja kolmen pankin niille määrittelemistä luottomarginaaleista. Yrityksiä koskevat tiedot on saatu Voitto + tietokannasta ja yritysten luottoluokitukset Suomen Asiakastieto Oy:ltä. Pakit ovat määritelleet jokaiselle yritykselle kaksi luottomarginaalia siten, että ensimmäinen marginaali kuvaa tilannetta ennen uudistusta ja toinen uudistuksen jälkeen. Puution (2008) tutkimuksesta poiketen, pankeilla on ollut mahdollisuus kieltäytyä luotonannos- ta, mikä on tuotu esiin kyselyssä. Missään tutkielman vaiheessa ei mainita yritysten tai pankkien todellisia nimiä, niitä koskevat tiedot ovat kuitenkin todellisia. Tutkimusaineistoin yritykset on yksilöity nu- meroin: yritys 1, yritys 2, …, yritys 20. Kyselyyn vastanneet kolme pankkia on myös yksilöity numeroin: pankki 1, pankki 2, pankki 3. 42 6.1.1. Yritysaineisto Puution (2008) tutkimusta mukaillen, tämän tutkielman yritysaineisto koostuu 20 Poh- janmaan alueella toimivasta yrityksestä. Yritysotos on koottu satunnaisotannalla Voitto + –tietokantaa hyödyntämällä. Taulukossa 5 on esitetty tutkimuksen yritysaineisto sekä regressioanalyysin x-muuttujat. Liitteessä 1 (kyselytutkimus) on luettavissa yksityiskoh- taisempia tietoja yrityksistä. Taulukko 5. Tutkimuksen yritysaineisto sekä x-muuttujat. Yritys Luottolk Vakuus Luottomäärä Liike- vaihto Tulos Omav.% Quick ratio Sipo% 1 AAA 100 17 000 342 72 77,5 2,7 44,2 2 AAA 100 11 000 218 47 73,7 2,2 24,7 3 A 100 11 000 226 1 74,2 1,9 28,6 4 AA 100 137 000 2 736 146 57,8 3,4 9,4 5 A 100 13 000 253 -30 5,8 0,2 -13,9 6 A 100 55 000 1091 -132 -93,3 0,1 -20,1 7 B 100 20 000 782 6 -3,1 0,2 7,5 8 A 60 83 000 1667 -53 18,7 0,1 0,5 9 C 60 25 000 1 014 145 58,7 2,8 48,7 10 AA 60 103 000 2066 -78 24,5 0,2 -16 11 AA 60 24 000 482 101 11,6 0,7 41,4 12 B 100 269 000 10 744 1 168 74,1 1,1 12,3 13 AAA 60 10 000 195 16 -20,7 0,1 73,5 14 A 60 145 000 2896 42,2 10,7 0,2 7 15 C 60 57 000 2 299 144 65,4 2,6 20,4 16 C 100 21 000 841 -85,7 -18,4 0,1 -18,8 17 B 60 26 000 1027 -66,5 8,2 0,2 -5,6 18 A 100 360 000 7 202 84 22,8 0,2 5,3 19 A 60 389 000 7 770 53 34,7 0,7 5,0 20 B 60 6 000 222 -15 -7,1 0,2 -0,7 Yritysaineisto jakautuu Suomen Asiakastieto Oy:n mukaisiin luottoluokkiin siten, että 15 prosenttia (3 kpl) edustaa minimaalista luottoriskiä kuvaavaa luottoluokkaa AAA, 15 prosenttia (3 kpl) luottoluokkaa AA, 35 prosenttia (7 kpl) normaalia luottoriskiä kuvaa- 43 vaa luottoluokkaa A, 20 prosenttia (4kpl) luottoluokkaa B ja 15 prosenttia (3 kpl) kor- keinta luottoriskiä kuvaavaa luottoluokkaa C. Kuvitteellinen joko 100 prosenttinen tai 60 prosenttinen turvaava vakuus jakautuu yri- tysten välillä tasan (10 yritystä / 10 yritystä) siten, että 100 prosenttinen turvaava va- kuus on määritelty kahdelle AAA luottoluokan yritykselle, yhdelle AA luottoluokan yritykselle, neljälle A luottoluokan yritykselle, kahdelle B luottoluokan yritykselle ja yhdelle C luottoluokan yritykselle. 60 prosenttinen turvaava vakuus on määritelty yh- delle AAA luottoluokan yritykselle, kahdelle AA luottoluokan yritykselle, kolmelle A luottoluokan yritykselle, kahdelle B luottoluokan yritykselle ja kahdelle C luottoluokan yritykselle. 100 prosenttinen / 60 prosenttinen turvaava vakuus on pyritty määrittele- mään tasaisesti yritysten kesken luottoluokat ja luottomäärät huomioiden. Tunnuslukujen suhteen yritysaineisto jakautuu siten, että 35 prosentilla (7 kpl) yrityksis- tä omavaraisuusaste on yli 40 prosenttia, 15 prosentilla (3 kpl) 20 – 40 prosenttia ja 50 prosentilla (10 kpl) alle 20 prosenttia. Quick ratio on 35 prosentilla (7 kpl) yli 1, 10 pro- sentilla (2 kpl) välillä 0,5 – 1 ja 55 prosentilla (11 kpl) yrityksistä alle 0,5. Sijoitetun pääoman tuottoprosentti ylittää kriittisen 5 prosentin rajan 60 prosentilla (12 kpl) yrityk- sistä. 6.1.2. Kyselytutkimus Kyselytutkimus lähetettiin sähköisesti viidelle pankille ja se laadittiin yritysaineiston perusteella Puution (2008) kyselyä mallintaen. Pankkeja pyydettiin määrittelemään luot- tomarginaalit kyselyn yrityksille. Vastauksia saatiin kolme, jolloin vastausprosentiksi kyselylle saatiin 60. Pankkeja pyydettiin määrittelemään kaksi luottomarginaalia jokaiselle yritykselle siten, että ensimmäinen marginaali kuvaa tilannetta ennen uudistusta ja toinen uudistuksen jälkeen, huomioimatta kuitenkaan mahdollisia suhdannevaihteluiden vaikutuksia. Ky- selyyn vastaajilla oli myös mahdollisuus kieltäytyä luotonannosta, mikäli luottoriski to- dettiin liian suureksi. Kyselylomake löytyy tutkielman liitteestä 1. Pankeille annettiin yrityksistä seuraavat tiedot:  yrityksen toimiala  luottomäärä  vakuus (100 prosenttisesti / 60 prosenttisesti turvaava vakuus) 44  luottoluokitus (Suomen Asiakastieto Oy)  liikevaihto (kahdelta viimeiseltä tilikaudelta)  työntekijöiden lukumäärä (kahdelta viimeiseltä tilikaudelta)  tulos ennen veroja (kahdelta viimeiseltä tilikaudelta)  omavaraisuusasteprosentti (kahdelta viimeiseltä tilikaudelta)  quick ratio (kahdelta viimeiseltä tilikaudelta)  sijoitetun pääoman tuottoprosentti (kahdelta viimeiseltä tilikaudelta) Kyselyn vastaajia oli ohjeistettu huomioimaan, että kaikkien yritysten kohdalla on ole- tuksena kokonaisasiakkuus, aikaisempi asiakassuhde ja pankin luotonmyöntöpolitiikan mukaiset luottoehdot. Luottoehdoilla viitataan muun muassa luottotyyppiin (tasaerälai- na, annuiteettilaina, kertalyhenteinen laina) ja luoton maturiteettiin eli takaisinmaksuai- kaan. Samoin kuin Puution (2008) tutkimuksessa, yrityskohtaiset kuvitteelliset luotto- määrät on määritelty siten, että luottoluokkia AAA, AA ja A edustavien yritysten luot- tomäärä on 5 prosenttia liikevaihdon määrästä ja luottoluokkia B ja C edustavien yritys- ten luottomäärä on 2,5 prosenttia liikevaihdon määrästä. Pankkien määrittelemät luottomarginaalit on esitetty taulukossa 6. Kyselyssä pankeille annettiin mahdollisuus kieltäytyä luotonannosta, jolloin luottomarginaalia ei määritelty. Luottomarginaalit on esitelty siten, että ensin tulee ilmi yrityskohtaiset luottomarginaalit ennen vakavaraisuusuudistusta ja sitten uudistuksen jälkeen. Taulukko 6. Yritysten luottomarginaalit pankeittain. Yritys Luotto- luokitus Pankki 1 Pankki 2 Pankki 3 Pankki 1 Pankki 2 Pankki 3 Yritys 1 AAA 2,00 1,67 1,00 2,00 2,20 1,20 Yritys 2 AAA 2,50 2,58 1,00 2,50 3,19 1,20 Yritys 3 A 2,50 2,62 2,00 3,50 3,28 2,80 Yritys 4 AA 1,50 0,63 1,50 2,00 1,04 2,05 Yritys 5 A *) 2,28 *) *) 2,85 *) Yritys 6 A *) 0,90 *) *) 1,30 *) Yritys 7 B 3,00 1,61 *) *) 2,07 *) Yritys 8 A *) 1,22 2,50 *) 2,60 3,45 45 Yritys 9 C 2,50 6,00** 2,50 3,00 9,53** 4,00 Yritys 10 AA *) 0,93 1,50 *) 1,86 2,05 Yritys 11 AA *) 1,82 2,00 *) 2,85 2,85 Yritys 12 B 1,50 1,17 2,00 1,25 2,54 3,25 Yritys 13 AAA 2,50 3,12 *) 3,50 4,17 *) Yritys 14 A 2,50 1,07 2,50 *) 2,44 4,00 Yritys 15 C 2,50 3,55** 2,50 *) 9,11** 4,00 Yritys 16 C *) 1,56 2,50 *) 2,03 4,00 Yritys 17 B *) 2,68 3,00 *) 4,79 4,95 Yritys 18 A 2,50 0,62 1,75 3,50 1,25 3,10 Yritys 19 A 2,00 0,93 1,75 *) 2,31 2,80 Yritys 20 B *) 5,87** *) *) 8,51** *) Taulukossa 6 kolmen eri pankin määrittelemät luottomarginaalit on esitelty siten, että ensiksi ilmenee yrityskohtai- set luottomarginaalit ennen vakavaraisuusuudistusta ja sitten yrityskohtaiset luottomarginaalit vakavaraisuusuudis- tuksen jälkeen. *) Pankki ei ole määritellyt luottomarginaalia lainkaan sillä yrityksille ei myönnettäisi kyseistä luottoa. **Pankki määritteli luottomarginaalit, vaikka luottoa ei kyseiselle yritykselle myönnettäisi ilman erityistä syytä. 6.2. Tilastolliset menetelmät 6.2.1. Wilcoxon Signed Rank –testi Kuten Puution (2008) tutkimuksen, tämänkin tutkielman tarkoituksena on selvittää, ovatko pankkien määrittelemät luottomarginaalit muuttuneet vakavaraisuusuudistuksen myötä. Luottomarginaaleja verrataan sekä ennen että jälkeen uudistuksen ja saatua muu- tosta analysoidaan sen merkitsevyystasolla. Tutkimus suoritetaan luottoluokkaryhmille ja jokaiselle luottoluokalle erikseen, jotta voidaan selvittää muutoksen laajuutta luotto- luokasta riippuen. Kahden muuttujajoukon muutoksen vertailua, kun mitta-asteikkona on vähintään järjes- tysasteikko, voidaan tehdä Wilcoxon Signed Rank –testin avulla. Testin avulla laske- taan kahden ryhmän välisen eron tilastollista merkitsevyyttä, joka ilmaistaan p-arvolla. P-arvon tulkinta ja tilastollinen merkitsevyys perustuvat seuraaviin tasoihin: (Holopai- nen & Pulkkinen 2012: 177, 198-199.) 46 p < 0,001 tilastollisesti erittäin merkitsevä 0,001 < p < 0,01 tilastollisesti merkitsevä 0,01 < p < 0,05 tilastollisesti melkein merkitsevä Wilcoxon Signed Rank –testi suoritetaan SPSS ohjelman avulla. 6.2.2. Pearsonin korrelaatiokerroin Muuttujien välistä yhteyttä ja sen voimakkuutta voidaan tutkia matemaattisesti siten, että lasketaan muuttujien välinen korrelaatiokerroin. Korrelaatiokertoimen avulla on tarkoitus selvittää milloin muuttujien välinen korrelaatio on niin suuri, ettei sitä voida katsoa pelkästään satunnaisista syistä johtuvaksi. Korrelaatiokerroin ilmaisee p-arvon, jonka merkitsevyystasot on määritelty edellisessä kappaleessa. (Holopainen & Pulkki- nen 2012: 233 & 242.) Pearsonin korrelaatiokerroin on aina välillä [-1, 1]. Kerroin [1] ([-1]) kuvaa tilannetta, jossa muuttujien välillä on täydellisesti positiivinen (negatiivinen) korrelaatio. Kertoi- men ollessa nolla, muuttujien välillä ei ole lineaarista korrelaatiota. Muuttujien korre- loidessa liian voimakkaasti keskenään, korrelaatiokertoimen ollessa yli 0,800 tai alle - 0,800, on niiden välillä multikollineaarisuutta. Tällaisessa tilanteessa jätetään toinen muuttujista regressiomallin ulkopuolelle sillä on mahdotonta arvioida regressiomallin kerrointa kun molemmat muuttujat selittävät samaa asiaa. (Andy Field 2009: 170 & 223-4.) 6.2.3. Regressioanalyysi Regressioanalyysin avulla pyritään selvittämään muuttujien välistä syy-yhteyttä, selitet- tävän muuttujan (y) vaihtelua yhden tai useamman selittävän muuttujan (x) avulla (Ho- lopainen & Pulkkinen 2012: 259). Pankeille yrityksistä annettujen taustatietojen perus- teella valittiin selittävät muuttujat. Pankit ovat voineet määritellä luottomarginaalit, yh- den tai useamman muuttujan perusteella, ja tutkimuksen tarkoituksena onkin selvittää, mitkä pankeille annetuista tiedoista selittävät luottomarginaaleja parhaiten. Taulukossa 7 esitellään tämän tutkimuksen muuttujat. Puution (2008) tutkimuksen muuttujiin ver- rattuna, tähän tutkielmaan on otettu liikevaihto ja tulos mukaan muuttujina, jotta muut- tujat kuvaavat paremmin pankeille yrityksistä annettuja tietoja. 47 Taulukko 7. Regressioanalyysin selitettävä sekä selittävät muuttujat. y x luottomarginaali x1 luottoluokitus x2 liikevaihto x3 tilikauden tulos x4 omavaraisuusasteprosentti x5 quick ratio x6 sijoitetun pääoman tuottoprosentti x7 vakuus (kiinteistökiinnitys/yrityskiinnitys) x1: Luottoluokitus valittiin muuttujaksi sillä, vakavaraisuusuudistus on kiristänyt pää- omavaadetta huonomman luottoluokituksen omaaville yrityksille. Tämän uskotaan hei- jastavan luottomarginaaleihin erityisesti kun yrityksen luottoluokitus on heikko. (Fi- nanssivalvonta 2006a: 16.) Yrityksen taloudellisten toimintaedellytysten katsotaan olevan sen vakavaraisuus, mak- suvalmius ja kannattavuus (Laitinen 1986: 41). Yksi tärkeimmistä edellytyksistä luoton myöntöön perustuu juuri näihin taloudellisiin toimintaedellytyksiin. Yritysaineiston toimintaedellytysten vaikutusta yritysrahoituksen hinnoitteluun tarkastellaan niitä ku- vaavien tunnuslukujen avulla, jotka on esitelty alla. x4: Omavaraisuusasteella mitataan yrityksen kannattavuutta, sitä kuinka paljon sen omaisuudesta on rahoitettu omalla pääomalla. Omavaraisuusaste saadaan suhteuttamalla oikaistu oma pääoma yrityksen koko pääomaan. Mitä suurempi omavaraisuusaste yri- tyksellä on, sitä paremmin se kestää tappiollista toimintaa. (Laitinen & Laitinen 2014: 120-121.) x5: Maksuvalmiutta mitataan quick ratio – tunnusluvulla, joka laskee yrityksen rahoi- tusomaisuuden suhdetta sen lyhytaikaiseen vieraaseen pääomaan, josta on vähennetty saadut ennakot. Rahoitusomaisuuteen luetaan lyhytaikaiset saamiset, rahoitusarvopape- rit sekä rahat ja pankkisaamiset. (Laitinen & Laitinen 2014: 124-125.) 48 x6: Sijoitetun pääoman tuottoprosentti (sipo) kertoo kuinka paljon yritys tuottaa voittoa vieraan pääoman kulujen, verojen ja oma pääoman tuottovaatimuksen kattamiseen suh- teessa pääomaan, jolle tuottovaatimus lasketaan. Suhteen tulee olla riittävä kattamaan vieraan pääoman kulut ja verot sekä täyttämään omistajien tuottovaatimukset. (Laitinen & Laitinen 2014: 116.) x7: Luoton vakuudeksi vaaditaan yleensä reaalivakuutta, kuten kiinteistökiinnityksiä tai muita vakuuksia, kuten yrityskiinnitys (Yrittäjät 2016). Tutkimuksessa luottomarginaalia pyritään siis selittämään yllä mainituilla muuttujilla. Usean selittävän muuttujan lineaarinen regressiomalli on muodoltaan (Holopainen & Pulkkinen 2012: 275): (6) y y = b0 + b1x1 + b2x2 + … + bkxk, jossa y = selitettävä muuttuja b = vakiotermi b1...bk = regressiokertoimia x1…xk = selittäviä muuttujia k = selittävien muuttujien lukumäärä Mallia muodostettaessa on määriteltävä regressiokertoimien arvot. Nämä voidaan tulki- ta kunkin selittävän muuttujan vaikutuksen määrittäjiksi siten, että y muuttuu regressio- kertoimen osoittamalla määrällä, kun selittävä muuttuja lisääntyy yhden yksikön verran ja kaikkien muiden muuttujien arvot pysyvät vakioina. (Holopainen & Pulkkinen 2012: 275.) Selittävät muuttujat (x) on pyrittävä valitsemaan siten, etteivät ne korreloi keskenään. Mikäli korrelaatiota on selvästi, eivät muuttujat tuo lisää informaatiota. Tällaisessa mul- tikollineaarisessa tilanteessa on vaikea todeta, mikä on minkin muuttujan vaikutus seli- tettävään muuttujaan. Selitettävien muuttujien korrelaatiot lasketaan edellisessä kappa- leessa mainitun Pearsonin korrelaatiokertoimen avulla. Multikollineaarisuutta voidaan testata myös regressiomallin VIF-arvoilla (variance inflatory factor), joka ilmaisee ne selittävät muuttujat, joiden välillä on multikollineaarisuutta. VIF-arvo ei saisi olla yli 5. (Holopainen & Pulkkinen 2012: 275, 279-281.) 49 Mallin luotettavuutta mitataan selityskertoimen r2 avulla. Selityskerroin mittaa mallin kykyä kuvata selitettävän muuttujan vaihtelua ja kertoo kuinka monta prosenttia selitet- tävän muuttujan y arvojen vaihteluista voidaan selittää selittävän muuttujan x avulla. Usean muuttujan regressiomallissa suhteutettu selityskerroin R2 kertoo kuinka monta prosenttia selitettävän muuttujan y arvojen vaihtelusta voidaan selittää kaikkien selittä- vien muuttujien xi avulla. Suhteutettu selityskerroin huomioi selittävien muuttujien lu- kumäärän ja kasvaa vain jos uusi selittävä muuttuja parantaa mallia. Malli on sitä pa- rempi, mitä suurempi suhteutettu selityskerroin R2 on. (Holopainen & Pulkkinen 2012: 277-278.) Tässä tutkielmassa laaditaan kolme lineaarista regressiomallia SPSS-ohjelman avulla. Ensimmäisessä mallissa y-muuttujana on luottomarginaali ennen vakavaraisuusuudis- tusta ja x-muuttujina luottoluokitus, liikevaihto, tulos, omavaraisuusasteprosentti, quick ratio, sijoitetun pääoman tuottoprosentti ja vakuus. Regressiomalli on muotoa: (7) y1 = b01 + b11x1 + b21x2 + b31x3 + b41x4 + b51x5 + b61x6 + b71x7, eli luottomarginaali1 = b01 + b11luottoluokitus + b21liikevaihto + b31tulos + b41omavaraisuusasteprosentti + b51quick ratio + b61sijoitetun pääoman tuotto- prosentti + b71vakuus Toisessa regressiomallissa tarkastellaan tilannetta vakavaraisuusuudistuksen jälkeen. Regressiomalli on muotoa: (8) y2 = b02 + b12x1 + b22x2 + b32x3 + b42x4 + b52x5 + b62x6 + b72x7, eli luottomarginaali2 = b02 + b12luottoluokitus + b22liikevaihto + b32tulos + b42omavaraisuusasteprosentti + b52quick ratio + b62sijoitetun pääoman tuotto- prosentti + b72vakuus Kolmannessa mallissa tarkastellaan luottomarginaalin muutosta (y2-y1) ja sitä, kuinka x- muuttujien muutos pystyvät marginaalimuutosta selittämään. Malli on muotoa: (9) y2 - y1 = (b02 - b01) + (b12 - b11)x1 + (b22 - b21)x2 + (b32 - b31)x3 + (b42 - b41)x4 + (b52 - b51)x5 + (b62 - b61)x6 + (b72 - b71)x7, eli 50 luottomarginaali2 - luottomarginaali1 = (b02 - b01) + (b12 - b11)luottoluokitus + (b22 - b21)liikevaihto + (b32 - b31)tulos + (b42 - b41)omavaraisuusasteprosentti + (b52 - b51)quick ratio + (b62 - b61)sijoitetun pääoman tuottoprosentti + (b72 - b71)vakuus 51 7. AINEISTON EMPIIRINEN ANALYYSI 7.1. Wilcoxon Signed Ranks –testi Vakavaraisuusuudistuksen on kiristänyt riskipainoja heikomman luottoluokituksen omaavien yritysten kohdalla, jolloin kyseiset yritykset sitovat pankin pääomaa entistä enemmän. Pääomavaateen muutoksella voidaan olettaa olevan vaikutusta pankkien hin- noitteluun. Wilcoxon Signed Ranks –testillä vertaillaan luottomarginaaleja ennen ja jäl- keen uudistuksen ja selvitetään ovatko luottomarginaalit muuttuneet uudistuksen myötä tilastollisesti merkitsevästi. Kyselyssä pankeille annettiin mahdollisuus kieltäytyä luotonannosta, mikäli luottoriski todettiin liian suureksi. 13 tapauksessa luottoa ei haluttu myöntää ennen eikä jälkeen uudistuksen, 4 tapauksessa luotto myönnettiin ennen, mutta ei uudistuksen jälkeen. Luottomarginaalien muutosta selvitetään sekä kaikki vastaukset mukaan lukien että tyh- jät vastaukset poissulkien. Kolmessa tapauksessa pankki ei myöntäisi luottoa ilman eri- tyistä syytä vaikka ilmoitti vastauksessaan luotomarginaalit näille yrityksille. Kyseiset marginaalit on otettu testissä huomioon. Koko otoksesta suoritetun Wilcoxon Signed Ranks –testin perusteella luottomarginaalit ovat nousseet uudistuksen vuoksi. Luottomarginaalien mediaani on ennen uudistusta ollut 2,00 (1,50 – 2,50) ja uudistuksen jälkeen 2,85 (2,05 – 3,50), jolloin uudistuksen myötä lainamarginaalit ovat nousseet 0,85 yksikköä. Luottomarginaalit ovat uudistuk- sen myötä laskeneet 1 tapauksessa, nousseet 40 tapauksessa ja pysyneet ennallaan 2 ta- pauksessa. Testin p-arvo on 0,000, joten saatu tulos on tilastollisesti erittäin merkitsevä. Vertailevan testin, jossa tyhjät vastaukset on jätetty testin ulkopuolelle, tulos pysyy sa- mana kuin testin, jossa kaikki vastaukset on huomioitu. Wilcoxon Signed Ranks –testillä pyritään lisäksi selvittämään luottomarginaalien muu- tosta otoksen riskiprofiili huomioonottaen. Otos jaetaan kolmeen ryhmään riskiprofiilin perusteella ja testi suoritetaan jokaiselle ryhmälle erikseen. Ryhmä 1 koostuu yrityksis- tä, joiden luottoluokka on AAA tai AA ja täten edustavat minimaalista tai keskimääräis- tä pienempää luottoriskiä. Ryhmä 2 koostuu yrityksistä, joiden luottoriski on normaali, jolloin näiden yritysten luottoluokka on A. Ryhmään 3 kuuluvat yritykset joiden luotto- luokka on B tai C ja täten edustavat normaalia suurempaa tai huomattavaa luottoriskiä. 52 Ryhmäkohtaiset luottomarginaalien mediaanit on esitelty taulukossa 8. Marginaali 1 kuvaa luottomarginaalia ennen uudistusta kun taas marginaali 2 luottomarginaalia uu- distuksen jälkeen. Taulukossa esitetyt mediaanit ja p-arvot on saatu huomioiden kaikki vastaukset. Taulukko 8. Luottomarginaalien mediaanit ja p-arvot luottoluokkaryhmittäin. Luottoluokka Marginaali 1 Marginaali 2 p-arvo AAA tai AA 1,67 2,05 0,001 A 2,00 2,83 0,001 B tai C 2,50 4,00 0,001 Ryhmän 1 luottomarginaalit ovat nousseet uudistuksen myötä 13 tapauksessa ja pysy- neet samana kahdessa tapauksessa. Kolmessa tapauksessa pankki ei myöntänyt luottoa ennen eikä jälkeen uudistuksen. Luottomarginaalien mediaani on noussut 0,38 yksik- köä, kun se on ennen uudistusta ollut 1,67 (1,00 – 2,50) ja uudistuksen jälkeen 2,05 (1,86 – 2,85). Luottoluokkia AAA ja AA edustavan ryhmän 1 Wilcoxon Signed Ranks –testin p-arvo on 0,001, joten tulos on tilastollisesti erittäin merkitsevä. Tyhjien vastaus- ten pois sulkeminen testistä ei muuttanut saatuja tuloksia. Luottoluokkaa A edustavan ryhmän 2 luottomarginaalit ovat uudistuksen myötä nous- seet 14 tapauksessa. Viidessä tapauksessa pankki ei myöntänyt luottoa uudistusta ennen eikä sen jälkeen. Kahdessa tapauksessa luotto myönnettiin ennen uudistusta, mutta uu- distuksen jälkeen luottoa ei haluttu myöntää. Luottomarginaalien mediaani on noussut 0,83 yksikköä, kun se on ennen uudistusta ollut 2,00 (1,11 – 3,46) ja uudistuksen jäl- keen 2,83 (2,41 – 3,46). Ryhmän 2 Wilcoxon Signed Ranks –testin p-arvo on 0,001, jo- ten tulos on tilastollisesti erittäin merkitsevä. Tyhjien vastausten pois sulkeminen testis- tä vaikutti luotomarginaalin mediaaniin ennen uudistusta sitä laskevasti (1,88). Mediaa- nin muutos ilman tyhjiä vastauksia on 0,95 yksikköä. Huonointa luottoluokkaa edustavan ryhmän 3 luottomarginaalit ovat nousseet 13 ta- pauksessa ja laskeneet yhdessä. Viidessä tapauksessa luottoa ei myönnetty ennen eikä jälkeen uudistuksen. Lisäksi kolmessa tapauksessa pankki määritteli marginaalit yrityk- selle vaikka luottoa ei myönnettäisi ilman erityistä syytä ennen eikä jälkeen uudistuk- 53 sen. Näissä tapauksissa annetut marginaalit on otettu huomioon tutkimuksessa. Kahdes- sa tapauksessa luotto myönnettiin ennen uudistusta, mutta uudistuksen jälkeen luottoa ei haluttu myöntää. Luottomarginaalien mediaani on noussut uudistuksen myötä 1,50 yk- sikkö, kun se on ennen uudistusta ollut 2,50 (1,71 – 3,00) ja uudistuksen jälkeen 4,00 (2,42 – 5,84). Tyhjien vastausten pois sulkeminen testistä vaikutti ylä- ja alakvartaalei- hin, muttei muuttanut luottomarginaalien mediaaneja. Pankkikohtaisesti tarkasteltaessa marginaalimuutoksia, pankki 1 on laskenut marginaa- lia 5 prosentissa (1 kpl) tapauksista vakavaraisuusuudistuksen myötä, pitänyt luotto- marginaalin ennallaan 10 prosentissa (2 kpl) tapauksista ja laskenut marginaalia 25 pro- sentissa (5 kpl) tapauksista. Pankki 1 ei myöntänyt luottoa ennen eikä jälkeen uudistuk- sen 40 prosentissa (8 kpl) tapauksista ja 20 prosentissa (4 kpl) tapauksista luotto myön- nettiin ennen, mutta ei jälkeen uudistuksen. Pankki 2 on kaikissa tapauksissa nostanut luottomarginaaleja. 15 prosentissa (3 kpl) ta- pauksista pankki ei ollut valmis myöntämään luottoa ilman erityistä syytä ennen tai jäl- keen uudistuksen vaikka määritteli luottomarginaalit näille yrityksille. Pankki 3 on 75 prosentissa (15 kpl) tapauksista nostanut luottomarginaaleja uudistuksen myötä. 25 pro- sentissa (5 kpl) tapauksista pankki ei myöntänyt luottoa eikä jälkeen uudistuksen. Kaikki kolme pankkia ovat selvästi nostaneet yritysrahoituksen hintoja. Ainoastaan yh- dessä tapauksessa hinta on laskenut uudistuksen myötä. Luottomarginaaleja on nostettu luottoluokasta huolimatta, kuitenkin niin, että huonoimman luottoluokan (B tai C) omaavien yritysten luottomarginaali on noussut selvästi enemmän (1,50 yksikköä) kuin normaalin (0,83 yksikkö) tai keskimääräistä paremman ja minimaalisen (0,38 yksikköä) luottoluokan omaavien yritysten. Saatujen vastausten perusteella luvussa 2.1.4. esitetty hypoteesi 1 hyväksytään. Hypoteesi 1: Lainahakemusten kielteiset päätökset ovat kasvaneet vakavaraisuusuudis- tuksen myötä heikomman luottoluokituksen omaavien yritysten kohdalla. Kielteiset luottopäätökset lisääntyivät 6,67 prosentille yrityksistä vakavaraisuusuudis- tuksen myötä. Nämä yritykset edustavat luottoluokkia A (2 kpl), B (1 kpl) ja C (1 kpl) eli normaalia, normaalia suurempaa ja huomattavaa luottoriskiä omaavia yrityksiä. Kiel- teisiä luottopäätöksiä uudistuksen jälkeen antoi yksinomaan pankki 1. Vaikka saadut 54 0 0,5 1 1,5 2 2,5 3 3,5 4 4,5 AAA AA A B C Marginaali 1 Marginaali 2 Marginaali 3 vastaukset antavat evidenssiä hypoteesille 1, ei niiden pohjalta voida tehdä koko otosta koskevaa oletusta. Kuviosta 2 nähdään kuinka vakavaraisuusuudistus on vaikuttanut luottomarginaaleihin luottoluokittain. Marginaali 1 kuvaa luottomarginaalien mediaania ennen uudistusta ti- lanteessa, jossa tyhjät vastaukset on jätetty huomioimatta. Tyhjien vastausten pois sul- keminen vaikutti ainoastaan luottoluokkien A ja B luottomarginaalien mediaaneihin en- nen uudistusta. Marginaali 2 kuvaa luottomarginaalien mediaaneja ennen uudistusta kun kaikki vastaukset on huomioitu ja marginaali 3 luottomarginaalien mediaaneja uudis- tuksen jälkeen. Tyhjien vastausten pois sulkeminen ei vaikuttanut mediaaneihin uudis- tuksen jälkeen. Saadut tulokset ovat tilastollisesti merkitseviä ja erittäin merkitseviä. Kuvio 2. Luottomarginaalien mediaanit ja niiden muutokset luottoluokittain. Ainoastaan luottoluokan AAA eli minimaalisen luottoriskin omaavien yritysten kohdal- la luottomarginaalit ovat nousseet maltillisesti. Muiden luottoluokkien osalta luottomar- ginaalien nousu on merkittävä. Luvussa 3.4. esitetyt tutkimushypoteesit 2 ja 3 saavat evidenssiä Wilcoxon Signed Ranks –testistä saatujen tulosten perusteella. 55 Hypoteesi 2: Vakavaraisuusuudistus on vaikuttanut pankkien yritysrahoituksen hinnoit- teluun. Tilastollisesti erittäin merkitsevien tulosten perusteella hypoteesi 2 hyväksytään. Tilas- tollisten testien perusteella voidaan todeta, että vakavaraisuusuudistus on vaikuttanut pankkien yritysrahoituksen hinnoitteluun. Pankkien yritysrahoituksen hinnoittelu on uudistuksen myötä kiristynyt. Keinosen (2014) tutkimuksessa haastateltavat uskoivat pankkien siirtävän pysyvän varainhankinnan vaatimuksen myötä lisääntyvät kustannuk- set yritysten lainakorkoihin. Tämän tutkielman tulosten perusteella voidaan todeta, että kiristyneet pääomavaateet ovat nostaneet yritysrahoituksen lainamarginaaleja. Hypoteesi 3: a) Luottoluokitus vaikuttaa uudistuksen myötä hyvin luottoluokiteltujen yritysten osalta luottomarginaaliin alentavasti. Tilastollisesti erittäin merkitsevien tulosten perusteella hypoteesi 3 a) hylätään. Tilastol- listen testien perusteella ei voida todeta, että vakavaraisuusuudistus olisi vaikuttanut hy- vin luottoluokiteltujen yritysten osalta luottomarginaaliin alentavasti. Sen sijaan mini- maalisen tai keskimääräistä pienemmän luottoriskin omaavien yritysten luottomarginaa- lien mediaani nousi 0,38 yksikköä. Hypoteesi 3: b) Heikomman luottoluokituksen omaavan yrityksen luottoluokitus vaikut- taa luottomarginaaliin nousevasti tai luottomarginaali pysyy ennallaan. Tilastollisesti erittäin merkitsevien tulosten perusteella hypoteesi 3 b) hyväksytään. Ti- lastollisten testien perusteella voidaan todeta, että vakavaraisuusuudistus on vaikuttanut heikomman luottoluokituksen omaavan yrityksen luottomarginaaliin nousevasti. Nor- maalia suuremman tai huomattavan luottoriskin omaavien yritysten luottomarginaalien mediaani nousi uudistuksen myötä 1,50 yksikköä. Normaalin luottoriskin omaavien yri- tysten luottomarginaalien mediaani nousi 0,83 yksikköä. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että luottomarginaalit ovat nousseet uudistuksen myötä yrityksen luotto- luokasta riippumatta. Luottomarginaali uudistuksen jälkeen on kasvanut sitä enemmän mitä huonompi luottoluokitus yrityksellä on. Samanlaisia tutkimustuloksia ovat esittä- neet esimerkiksi Härle yms. (2010) ja Cosimano & Hakura (2011). 56 7.2. Regressiomallit Tutkielmassa laaditaan lineaarisia regressiomalleja kolme siten, että ensimmäinen malli kuvaa tilannetta ennen vakavaraisuusuudistusta, toinen malli vakavaraisuusuudistuksen jälkeen ja kolmas malli kuvaa vakavaraisuusuudistuksen myötä tapahtunutta marginaa- limuutosta. Perinteisen regressiomallin olettamuksena on, etteivät muuttujat korreloi likkaa keskenään, lasketaan muuttujien välinen Personin korrelaatiokerroin, jonka tu- lokset on nähtävillä kohdassa 7.2.1. Regressioanalyysi voidaan suorittaa muuttujien valinnan suhteen kolmella erilaisella menetelmällä. Ensimmäinen menetelmä on poistava valinta (backward elimination), jossa mallista poistetaan yksitellen ne muuttujia niin, että jäljelle jää vain ne selittävät muuttujat, jotka todennäköisesti vaikuttavat selitettävään muuttujaan. Toinen menetel- mä on etenevä valinta (forward selection), joka lähtee liikkeelle lisäämällä malliin selit- täviä muuttujia yhden kerrallaan. Kolmas menetelmä eli askeltava regressioanalyysi (stepwise regression analysis) yhdistää poistavan ja etenevän valinnan menetelmät. Me- netelmä lähtee liikkeelle lisäämällä malliin muuttujia yhden kerrallaan. Jokaisessa vai- heessa mallia tarkastellaan uudestaan, tulisiko lisätty muuttuja kuitenkin poistaa mallis- ta. Menetelmä huomioi multikollineaarisuuden ottamalla huomioon ainoastaan toisen korreloivista muuttujista, mikäli muilla muuttujilla ei ole selitysastetta lisäävää vaiku- tusta. (Holopainen & Pulkkinen 2012: 279-282.) Tutkielman regressiomallit laaditaan askeltavalla menetelmällä siten, että muuttuja hy- väksytään automaattisesti malliin mukaan, mikäli sen p-arvo on korkeintaan 0,05. 7.2.1. Korrelaatiomatriisit Muuttujien välistä korrelaatiota on mitattu Pearsonin korrelaatiokertoimella, joka on aina välillä [-1, 1]. Regressiomallissa käytettävien selittävien muuttujien väliset korre- laatiot on esitetty sekä ennen (taulukko 9) ja jälkeen (taulukko 10) vakavaraisuusuudis- tuksen että edeltävien muutoksen suhteen (taulukko 11). Vakuus on jätetty korre- laatiomatriisin ulkopuolelle, sen on määritellyt tutkimuksen laatija yrityksille eikä näin ollen odoteta korreloivan muiden muuttujien kanssa. 57 Taulukko 9. Korrelaatiomatriisi selittäville muuttujille ennen uudistusta. Luotto- luokitus Liikevaihto Tulos Omavaraisuus- aste Quick ratio Sipo Luottoluokitus 1,000 0,177 0,101 0,018 -0,281* -0,062 Liikevaihto 0,177 1,000 0,836** 0,270* -0,056 0,151 Tulos 0,101 0,836** 1,000 0,419** 0,185 0,320* Omavaraisuus- aste 0,018 0,270* 0,419** 1,000 0,647** 0,696** Quick ratio -0,281* -0,056 0,185 0,647** 1,000 0,615** Sipo -0,062 0,151 0,320* 0,696** 0,615** 1,000 Korrelaatiomatriisista nähdään, että tuloksen muutos sekä liikevaihdon muutos korre- loivat erityisen voimakkaasti keskenään (0,836). Askeltavan regressiomallin menetel- mää käyttämällä mallista poistetaan toinen korreloivista muuttujista, mikäli sillä ei ole selitysastetta kasvattavaa vaikutusta. Taulukko 10. Korrelaatiomatriisi selittäville muuttujille uudistuksen jälkeen. Luotto- luokitus Liikevaihto Tulos Omavaraisuus- aste Quick ratio Sipo Luottoluokitus 1,000 0,170 0,151 -0,092 -0,094 -0,362** Liikevaihto 0,170 1,000 0,711** 0,256* -0,048 -0,158 58 Tulos 0,151 0,711** 1,000 0,459** 0,236 0,181 Omavaraisuus- aste -0,092 0,256* 0,459** 1,000 0,741** 0,397** Quick ratio -0,094 -0,048 0,236 0,741** 1,000 0,454** Sipo -0,362** -0,158 0,181 0,397** 0,454** 1,000 Taulukko 11. Korrelaatiomatriisi selittävien muuttujien muutoksesta. Luotto- luokitus Liikevaihdon muutos Tuloksen muutos Omavaraisuus- asteen muutos Quick ration muutos Sipo muutos Luottoluokitus 1,000 -0,058 0,063 -0,229 0,418** -0,298* Liikevaihdon muutos -0,580 1,000 0,318* -0,255* -0,232 -0,041 Tuloksen muutos 0,063 0,318* 1,000 0,292* 0,224 0,456** Omavaraisuus- asteen muutos -0,229 -0,255* 0,292* 1,000 0,397** 0,721** Quick ration muutos 0,418** -0,232 0,224 0,397** 1,000 0,097 Sipo muutos -0,298* -0,041 0,456** 0,721** 0,097 1,000 Kuten taulukoista 10 ja 11 nähdään, erityisen voimakasta korrelaatiota muuttujien välil- lä ei esiinny. Taulukossa 10 kuvaa tilannetta vakavaraisuusuudistuksen jälkeen ja tau- lukko 11 uudistuksen myötä tapahtunutta muutosta. 59 7.2.2. Regressiomalli ennen vakavaraisuusuudistusta Askeltavalla menettelyllä regressiomalleja estimoidaan kaksi. Menetelmä hyväksyy malliin ne muuttujat, joiden p-arvo on korkeintaan 0,05. Ensimmäisessä mallissa aino- aksi selittäväksi muuttujaksi tulee luottoluokitus, jättäen liikevaihdon, tuloksen, omava- raisuusasteen, quick ration sekä sijoitetun pääoman tuottoprosentin mallin ulkopuolelle. Toisen mallin selittäviksi muuttujiksi saadaan luottoluokitus ja liikevaihto. Ensimmäi- sen mallin selitysasteeksi tulee 0,129 ja toisen mallin selitysasteeksi 0,250. Korjatun mallin selitysasteeksi saadaan 0,216, joka tarkoittaa, että luottoluokitus-muuttuja ja lii- kevaihto-muuttuja yhdessä selittävät marginaali-muuttujaa 21,60 prosenttia. Muuttujien lisääminen on tilastollisessa mielessä melkein merkitsevästi suhteutetun selitysasteen arvoa kasvattavaa (p = 0,011). Regressiomallin ulkopuoliset muuttujat selittävät margi- naalia ennen uudistusta 78,40 prosenttia. T-testillä testataan regressiokertoimen poikkeavuutta nollasta. T- arvon tulisi olla vähin- tään 2. Regressiokertoimista luottoluokituksen kerroin poikkeaa tilastollisesti merkitse- västi nollasta (p = 0,002), kun taas liikevaihdon kerroin voi olla tilastollisesti melkein merkitsevästi nolla (p = 0,011). Laajempi regressiomalli on muotoa: (Holopainen & Pulkkinen 2012: 278.) (10) Luottomarginaali = 1,372 + 0,356Luottoluokitus + 0,000Liikevaihto Estimoidun mallin perusteella luottoluokituksen muuttuessa yhden yksikön verran luot- tomarginaali nousee 0,356 yksikköä muiden muuttujien pysyessä ennallaan. Tällöin luottoluokituksen heikentyessä luottomarginaali nousee. Liikevaihdon muutoksella on erittäin pieni (alle 0,000) vaikutus luottomarginaaliin. 7.2.3. Regressiomalli vakavaraisuusuudistuksen jälkeen Regressiomalleja estimoidaan kaksi. Ensimmäisessä mallissa ainoaksi selittäväksi muuttujaksi tulee luottoluokitus ja toisen mallin selittäviksi muuttujiksi tulee luottoluo- kitus ja vakuus. Ensimmäisen mallin selitysasteeksi saadaan 0,228 ja toisen mallin 0,375. Korjatun mallin suhteutetuksi selitysasteeksi tulee 0,344. Malli selittää marginaa- lin muutosta 34,40 prosenttia, jolloin mallin ulkopuolelle jää 65,60 prosenttia selittävis- tä muuttujista. Regressiokertoimista luottoluokitus poikkeaa tilastollisesti merkitsevästi nollasta, mutta vakuuden kerroin voi olla tilastollisesti merkitsevästi nolla. Korjattu malli on muotoa: 60 (11) Luottomarginaali = 4,515 + 0,564Luottoluokitus - 0,037Vakuus Estimoidun mallin perusteella luottoluokituksen muuttuessa yhden yksikön verran luot- tomarginaali nousee 0,564 yksikkö ja vastaavasti vakuuden noustessa yhden yksikön verran luottomarginaali laskee 0,037 yksikköä. 7.2.4. Marginaalimuutosta selittävä regressiomalli Askeltavaa regressiomallia käyttämällä regressiokertoimia ei voida luoda sillä mallin selitysaste on 0,093 ja saatu tulos ei ole tilastollisesti merkitsevä (p = 0,621). Marginaa- limuutosta ei tällöin voida selittää regressiomalliin valituilla muuttujilla tai muuttujat selittävät marginaalimuutosta erittäin huonosti. Regressiokertoimet voidaan SPSS- ohjelmassa niin sanotusti pakottaa, jolloin regressiomalli on muotoa: (12) Luottomarginaali = 1,208 + 0,127Luottoluokitus - 0,012Liikevaihto + 0,000Liikevaihto + 0,000Tulos + 0,008Omavaraisuusaste + 0,290Quick ratio - 0,004Sijoitetutn pääoman tuottoprosentti Mallin kertoimien t-arvot ovat selvästi alle kaksi, jolloin kertoimet voivat olla nolla. Ti- lastollisesti saatu tulos ei ole merkitsevä. Regressiomallia marginaalimuutoksesta ei voitu valittujen merkitsevyystasojen puitteis- sa esittää, joten tässä tutkielmassa keskitytään luottomarginaalia selittävään regressio- malliin ennen ja jälkeen vakavaraisuusuudistuksen. Regressiomalleista valitaan korke- amman selitysasteen perusteella korjattu regressiomalli. Multikollineaarisuus on otettu huomioon askeltavaa regressiomallia käyttäen. Taulukossa 12 on esitetty regressiomallien tilastolliset tulokset. Marginaali 1 kuvaa en- simmäistä mallia eli tilannetta ennen vakavaraisuusuudistuksen. Marginaali 2 taas ku- vaa tilannetta vakavaraisuusuudistuksen jälkeen. R2 ilmaisee mallin selitysasteen ja b selittävän muuttujan kertoimen. 61 Taulukko 12. Estimoitujen regressiomallien tilastolliset tulokset. Selitettävä muuttuja R2 Selittävät muuttujat b P-arvo Muuttujat (ei mallissa mukana) P-arvo Marginaali 1 0,216 Luottoluokitus 0,356 0,002 Vakuus 0,054 Liikevaihto 0,000 0,011 Tulos 0,836 Omavaraisuusaste 0,486 Quick ratio 0,498 Sipo 0,566 Marginaali 2 0,344 Luottoluokitus 0,564 0,004 Liikevaihto 0,077 Vakuus -0,037 0,004 Tulos 0,548 Omavaraisuusaste 0,369 Quick ratio 0,177 Sipo 0,063 Ensimmäisen regressiomallin selityskertoimeksi muodostuu 21,60 % ja selittävien muuttujien p-arvoiksi alle 0,05. Taulukossa 12 voidaan nähdä, että mallin ulkopuolelle jäävien muuttujien p-arvot ovat kaikki yli 0,5. Mallista poistetut muuttujat eivät nosta mallin selitysastetta. Regressioanalyysin avulla saatujen tulosten perusteella luvussa 5 esitetty hypoteesi 4 hyväksytään. Hypoteesi 4: Luottoluokituksen merkitys hintaa määrittävänä tekijänä on uudistuksen jälkeen korostunut. Tilastollisesti merkitsevien tulosten perusteella hypoteesi 4 hyväksytään. Estimoitujen regressiomallien ja niistä saatujen tulosten perusteella voidaan todeta, että luottoluoki- tus-muuttuja selittää marginaalimuutosta regressiokorkeammalla kertoimella (0,564) vakavaraisuusuudistuksen jälkeen kuin ennen uudistusta (0,356). Regressiomallin seli- tysaste vakavaraisuusuudistuksen jälkeen on myös hieman korkeampi kuin ennen uudis- tusta (0,344 vs. 0,216). Luottoluokituksen merkityksen voidaan näin ollen katsoa koros- tuneen vakavaraisuusuudistuksen myötä. Tosin on huomioitava, että marginaalimuutos- ta tarkasteltaessa luottoluokituksen merkitys ei ole tilastollisesti merkitsevä. 62 8. LOPPUPÄÄTELMÄT Basel III tavoitteena on ollut pankkien kriisinsietokyvyn parantaminen sekä järjestelmä- riskin pienentäminen. Pankeilla tulee vakavaraisuusuudistuksen myötä olla paremmat lähtökohdat kestää rahoituksellisten ja taloudellisten stressien aiheuttamia shokkeja. Vakavaraisuusuudistus korostaa rajoituksettomien ensisijaisten omien varojen tärkeyttä pankin vakavaraisuuden ylläpitämiseksi. Uudistuksen myötä käyttöön otetut yleinen pääomapuskurivaatimus sekä vastasyklinen pääomapuskurivaatimus tuovat pankeille joustavuutta kestämään tappiot huonoina aikoina ja samalla ylläpitämään vaaditut vaka- varaisuusvaatimukset. Tämän tutkielman yhtenä tavoitteena oli selvittää onko vakavaraisuusuudistus vaikutta- nut tiukentuneiden pääomavaatimusten myötä pankkien taloudelliseen käyttäytymiseen heijastuen yritysrahoituksen hinnoitteluun sekä lainanantohalukkuuteen. Edellä maini- tun tutkimusongelman selvittämiseksi käytettiin tilastollisina menetelminä Wilcoxon Signed Ranks –testiä ja regressioanalyysiä. Tutkimustulosten perusteella voidaan tode- ta, että vakavaraisuusuudistus on vaikuttanut yritysrahoituksen hinnoitteluun ja täten pankkien taloudelliseen käyttäytymiseen. Lisäksi todettakoon, että pankkien lainananto- halukkuus on uudistuksen myötä heikentynyt. Vakavaraisuusuudistuksen myötä yritysrahoituksen hinnoittelu on muuttunut entistä va- rovaisemmaksi mikä näkyy kielteisten luottopäätösten kasvussa. Kiristyneet pääoma- vaateet heijastuvat pankeille lisääntyvinä kustannuksina ja nämä kustannukset osaksi näkyvät lainamarginaalien nousussa erityisesti heikomman luottoluokituksen omaavien yritysten osalta. Tutkimustulokset tukevat Basel III mukaisia kiristyneistä riskipainote- tuista saamisista heijastuvia vakavaraisuusvaatimuksia ja hinnoittelupolitiikkaa. Saadut tulokset saivat tukea Furfinen (2000), Härle, Lüders, Pepanides, Pfetsch, Poppensieker & Stegemann (2010) ja Cosimano & Hakuran (2011) tutkimuksista. Heidän mukaansa muutokset vakavaraisuussäädöksissä tai kirjanpitostandardeissa niin, että pankkien pää- omavaatimus muuttuu, vaikuttavat pankkien taloudelliseen käyttäytymiseen. Tutkittaessa marginaaliin vaikuttavia tekijöitä, voidaan todeta luottoluokituksen ja lii- kevaihdon olevan ainoat tilastollisesti merkittävät tekijät selittämään marginaalia ennen vakavaraisuusuudistusta. Liikevaihtoon selittävänä tekijänä tulee kuitenkin suhtautua erityisen kriittisesti, sillä regressiomallissa liikevaihdon painokerroin on alle 0,000, jol- loin sen vaikutus marginaaliin ennen uudistusta on lähes olematon. Marginaalia selittä- viksi tekijöiksi uudistuksen jälkeen luottoluokituksen lisäksi saatiin vakuus. Edellä mai- 63 nittujen regressiomallien selitysasteet jäivät suhteellisin pieniksi (21,60 % ja 34,40 %), josta voidaan päätellä tästä tutkimuksesta ulkopuolelle jäävien muuttujien selittävän marginaalia valittuja muuttujia paremmin. Marginaalimuutosta kuvaavaa regressiomal- lia ei voitu muodostaa sen alhaisen merkitsevyystason vuoksi. Täten valitut muuttujat selittävät marginaalimuutosta hyvin vähän jos ollenkaan. Luottoluokitus oli ainoa muuttuja, joka esiintyi regressiomallissa ennen ja jälkeen uu- distuksen. Alhaisesta selitysasteesta huolimatta, voidaan todeta luottoluokituksen vai- kuttavan pankin asettamaan luottomarginaaliin ja luottoluokituksen merkityksen yritys- rahoituksen hinnoittelussa kasvaneen vakavaraisuusuudistuksen myötä. Tutkimus kuvaa kolmen suomalaisen pankin näkemystä vakavaraisuusuudistuksen vai- kutuksista 20 pk-yrityksen luottomarginaaleihin, jolloin vastauksia saadaan 60 ennen ja jälkeen uudistuksen. Tutkimuksen ulkopuolelle jää myös monta yritysrahoitukseen kes- kittynyttä pankkia, esimerkiksi muualta Suomesta sekä Euroopasta. Olisikin erittäin mielenkiintoista tutkia, uudistuksen vaikutuksia laajemmin. Lopuksi halutaan todeta, että suppeasta tutkimusaineistosta huolimatta tutkielmassa on saavutettu suurimmaksi osaksi tilastollisesti merkitseviä tuloksia. Tämä viittaa yhden- mukaiseen taloudelliseen käyttäytymiseen pankkien osalta ja entistä varovaisempaan riskinottohalukkuuteen. Pankkien yritysrahoituksen hinnoitteluun valittujen muuttujien lisäksi vaikuttaa suuresti luotonantohetken ohjauskorko ja taloudellinen tilanne. Vaikka pankkeja pyydettiin olemaan huomioimatta näitä suhdannevaikutuksia, saattavat ne hei- jastua saatuihin luottomarginaaleihin. Olisikin erittäin mielenkiintoista tutkia ohjausko- ron vaikutuksia luottomarginaaleja selittävänä tekijänä. Vakavaraisuusuudistuksen käyttöönotto on vielä kesken. Mielenkiintoista olisikin tut- kia, kuinka pankit ovat pystyneet täyttämään uuden yleisen pääomapuskurivaatimuksen. Yleinen pääomapuskurivaatimuksen mukaan pankeilla tulee olla vähintään 2,5 % yli- määräisiä rajoituksettomia omia varoja, jotta se pystyy kattamaan tappiot huonoina ai- koina vakavaraisuusastetta vahingoittamatta. Pankin osingonjakoa ja palkitsemisjärjes- telmää rajoitetaan pääomapuskurin laskiessa alle vaaditun tason. Onkin mielenkiintoista nähdä, ovatko pankit halukkaita leikkaamaan osingonjaosta ja palkitsemisjärjestelmis- tään pitääkseen vaaditun pääomatason, ja millaisia vaikutuksia tällä on yritysrahoituk- sen hinnoitteluun ja luotonantohalukkuuteen. 64 LÄHDELUETTELO Aho, Samuli & Jari Kaivo-oja (2010). Suomalaisten pörssiyritysten vakavaraisuuden kehitys vuosina 2004-2008. Kansantalouden aikakausikirja 3/2010 [online] [ci- ted 2015-12-03], 287-298. Saatavissa Internetissä: Allen, Bill, Ka Kei Chan, Alistair Milne & Steve Thomas (2012). Basel III: Is the cure worse than the disease? International Review of Financial Analysis 25 [online] [cited 2015-12-18], 159-166. Saatavissa Internetissä: Almeida, Heitor, Igor Cunha, Miguel A. Ferreira & Felipe Restrepo (2015). The Real Effects of Credit Ratings: The Sovereign Ceiling Channel [online] [cited 2012- 12-21], 1-75. Saatavissa Internetissä: Andersen, Henrik (2011). Procyclical implications of Basel II: Can the cyclicality of capital requirements be contained? Journal of Financial Stability 7:3 [online] [cited 2015-11-12], 138-154. Saatavissa Internetissä: Baghai, Ramin, Henri Servaes & Ane Tamayo (2014). Have Rating Agencies Become More Conservative? Implications for Capital Structure and Debt Pricing. The Journal of Finance 69:5 [online] [cited 2015-12-22], 1961-2005. Saatavissa In- ternetissä: Basel Committee on Banking Supervision, BCBS (2010). Basel III: A global regulatory framework for more resilient banks and banking systems. [online] [cited 2015- 11-20]. Saatavissa Internetissä: Basel Committee on Banking Supervision, BCBS (2013). Basel III: The Liquidity Coverage Ratio and liquidity risk monitoring tools. [online] [cited 2015-11-17]. Saatavissa Internetissä: Basel Committee on Banking Supervision, BCBS (2014). Basel III: the net stable 65 funding ratio. [online] [cited 2015-11-17]. Saatavissa Internetissä: Beatty, Anne (1995). The Effects of Fair Value Accounting on Investment Portfolio Management: How Fair Is It? St Louis Federal Review, January/February 1995 [online] [cited 2015-11-10]; 25-40. Saatavissa Internetissä: Beatty, Anne & Scott Liao (2014). Financial accounting in the banking industry: A review of the empirical literature. Journal of Accounting and Economics 58 [online] [cited 2015-11-05], 339–383. Saatavissa internetistä: Bischof, Jannis, Ulf Brüggemann & Holger Daske (2014). Fair Value Reclassifications of Financial Assets During the Financial Crisis. Social Science Research Network [online] [cited 2015-11-06]. Saatavissa internetistä: Blochwitz, Stefan & Stefan Hohl (2011). Validation of Banks’ Internal Rating Systems: A Supervisory Perspective. Teoksessa: The Basel II Risk Parameters [online]. Bernd Engelmann & Robert Rauhmeier. Germany: Springer [cited 2015-12-10], 247-267. Saatavissa Internetissä: ISBN 978-3-642-16114-8 Blundell-Wignall, Adrian & Paul Atkinson (2010). Thinking beyond Basel III: Necessary Solutions for Capital and Liquidity. OECD Journal: Financial Market Trends 2010/1 [online] [cited 2015-11-17], 9-33. Saatavissa Internetissä: ISSN : 1995-2872 Committee of European Banking Supervisors, CEBS (2010). Results of the comprehensive quantitative impact study. [online] [cited 2015-12-07]. Saatavissa Internetissä: 66 Cosimano, Thomas F. & Dalia S. Hakura (2011). Bank Behavior in Response to Basel III: A Cross-Country Analysis. International Monetary Fund. Working Papers WP/11/119 [online] [cited 2015-12-01], 1-35. Saatavissa Internetissä: Curcio, Domenico & Igor Gianfrancesco (2009). Bank loans pricing and Basel II: a multi-period risk-adjusted methodology under the new regulatory constraints. Banks and Bank Systems 4:4 [online] [cited 2015-12-01], 56-66. Saatavissa Inter- netissä: ISSN 1816-7403 Danske Bank Oyj (2014). Tilinpäätös ja toimintakertomus 2014. [online]. Saatavissa Internetissä: Dun & Bradstreet, D&B, (2015). www.dnb.com. Saatavissa Internetissä: Euroopan komissio (2012). Komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Toinen kertomus direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY vaikutuksista suhdanne- kiertoon [online]. Bryssel. Saatavissa Internetissä: Field, Andy (2009). Discovering statistics unsing SPSS. 3. Painos. London. SAGE Publications Ltd. 822s. ISBN 978-1-84787-906-6. Finanssialan Keskusliitto (2015). Pankit Suomessa 2014. [online] [cited 2015-12-15]. Saatavissa Internetissä: Finanssivalvonta (2006a). Standardi 4.3c: Luottoriskin vakavaraisuusvaatimus standardimenetelmää käytettäessä. [online] [cited 2015-12-09]. Saatavissa Inter- netissä: Finanssivalvonta (2006b). Standardi 4.3c Liite 1 versio 3: Luottoriskin vakavaraisuusvaatimus standardimenetelmää käytettäessä. [online] [cited 2015- 12-09]. Saatavissa Internetissä: Finanssivalvonta (2006c). Standardi 4.3d: Luottoriskin vakavaraisuusvaatimus sisäisten luottoluokitusten menetelmää käytettäessä. [online] [cited 2015-12-04]. Saatavissa Internetissä: Finanssivalvonta (2011). Basel III tiedotustilaisuus 13.4.2011. [online] [cited 2015-11- 17]. Saatavissa Internetissä: Furfine, Craig (2000). Evidence on the response of US banks to changes in capital requirements. BIS working Papers No 88. [on line] [cited 2015-11-09]. Saatavissa Internetissä: Hilscher, Jens & Mungo Wilson (2015). Credit ratings and credit risk: Is one measure enough? AFA 2013 San Diego Meetings Paper [online] [cited 2015-11-26], 1-58. Saatavissa Internetissä: Hodder, Leslie D., Kohlbeck, Mark J. & Mary McAnally (2002). Accounting Choices and Risk Management: SFAS 115 and U.S. Bank Holding Companies. Contempo- rary accounting research 19:2 [online] [cited 2015-11-06], 225-270. Saatavissa In- ternetissä: Holopainen, Martti & Pekka Pulkkinen (2012). Tilastolliset menetelmät. 5.–7. painos. Helsinki. Sanoma Pro Oy. 360 s. ISBN 978-951-0-33198-9. 68 Hornik, Kurt, Rainer Jankowitsch, Manuel Lingo, Stefan Pichler & Gerhard Winkler (2010). Determinants of heterogeneity in European credit ratings. Financial Mar- kets and Portfolio Management 24:3 [online] [cited: 2015-11-30], 271-287. Saa- tavissa Internetissä: ISSN 2373-8529 Härle, Phillip, Erik Lüders, Theo Pepanides, Sonja Pfetsch, Thomas Poppensieker & Uwe Stegemann (2010). Basel III and European banking: Its impact, how banks might respond, and the challenges of implementation. EMEA Banking. [online] [cited 2015-12-16]. Saatavissa Internetissä: Jokivuolle, Esa & Jukka Vauhkonen (2010). Paineita pankkien vakavaraisuussääntelyn muuttamiseen. Euro ja Talous 1/2010 [online] [cited 2015-11-10], 9-19. Saatavis- sa Internetissä: . ISSN 1456-5862 Keinonen, Hanne-Mari (2014). Basel II ja III –säännöstöjen vaikutukset pk-yritysten pankkirahoitukseen. Laurea-ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö. [online] [cited 2015-12-01] Saatavissa Internetissä: Kiema, Ilkka & Esa Jokivuolle (2011). Leverage ratio requirement, credit allocation and bank stability. Bank of Finland research. Discussion papers 10/2011 [online] [ci- ted 2015-11-17], 1-51. Saatavissa Internetissä: ISSN 1456-6184 Kontkanen, Erkki (2011). Pankkitoiminnan käsikirja. 3. painos. Jyväskylä. Bookwell Oy. 269 s. ISBN 978-952-5684-32-2. Krahnen, Jan Pieter & Martin Weber (2001). Generally accepted rating principles: A 69 primer. Journal of Banking & Finance 25 [online] [cited 2015-12-10], 3-23. Saa- tavissa Internetissä: Laitinen, Erkki K. (1986). Yrityksen tunnuslukuanalyysi. 1. painos. Saarijärvi: Saarijärven Offset Ky. 185 s. ISBN 951-95299-0-X Laitinen, Teija & Erkki K. Laitinen (2014). Yrityksen maksukyky. 1. painos. Helsinki. KHT-Media Oy. 288 s. ISBN 978-952-218-209-8. Mariathasan, Mike & Ouarda Merrouche (2014). The manipulation of basel risk- weights. Journal of Financial Intermediation 23:3 [online] [cited 2015-11-30], 300-321. Saatavissa Internetissä: Miles, David, Jing Yang & Gilberto Marcheggiano (2011). Optimal bank capital. Bank of England. Discussion paper No. 31: revised and expanded version [online] [cit- ed 2015-12-18]. Saatavissa Internetissä: Moody´s (2015). www.moodys.com. Mählmann, Thomas (2009). Multiple Credit Ratings, Cost of Debt and Self-Selection. Journal of Business Finance & Accounting 36:9-10 [online] [cited 2015-12-22], 1228-1251. Saatavissa Internetissä: Nordea Pankki Suomi oyj (2014). Vuosikertomus 2014. [online]. Saatavissa Internetissä: Pohjola Pankki Oyj (2014). Toimintakertomus ja tilinpäätös 2014. [online] Saatavissa Internetissä: Puutio, Marika (2008). Basel II vakavaraisuusuudistus ja sen vaikutus pankkien 70 vakavaraisuuden määrittelyyn ja yritysrahoituksen hinnoitteluun. Vaasan yliopis- to. Pro gradu –tutkielma. [online] [cited 2016-01-20] Saatavissa Internetissä: Pylkkönen, Pertti & Eero Savolainen (2013). PK-yritysten rahoituksen tila Suomessa. Euro ja Talous 2/2013 [online] [cited 2016-01-13], 55-64. Saatavissa Internetissä: URL: ISSN 1456-5862 Ruukki, Jouni (2015). ”Basel III uhkaa pk-yritysten rahoitusta” – Vai uhkaako? Rahoitusalan asiantuntijoiden näkemyksiä yritysten luototuksesta ja Basel- pankkisääntelystä. Tampereen yliopisto. Pro Gradu -tutkielma. [online] [cited 2015-12-01] Saatavissa Internetissä: Rösch, Daniel & Harald Scheule (2011). A Multi-factor Approach for Systematic Default and Recovery Risk. Teoksessa: The Basel II Risk Parameters [online]. Bernd Engelmann & Robert Rauhmeier. Germany: Springer [cited 2015-12-10], 117-135. Saatavissa Internetissä: ISBN 978-3-642-16114-8 Santos, João A. C. (2011). Bank Corporate Loan Pricing Following the Subprime Crisis. The Review of Financial Studies 24:6 [online] [cited 2015-12-01], 1916-1943. Saatavissa Internetissä: ISSN 1465-7368 Standard & Poor´s (2015). www.standardandpoors.com. Šútorová, Barbora & Petr Teplý (2013). The Impact of Basel III on Lending Rates of EU Banks. Czech Journal of Economics and Finance 63:3 [online] [cited 2015- 12-01]: 226-243. Saatavissa Internetissä: 71 Talenom (2015). Talenom barometri 09/2015. [online] [cited 2015-12-04]. Saatavissa Internetissä: Työ- ja elinkeinoministeriö (2015). Pk- yritysten rahoitus. [online] [cited 2015-12-03]. Saatavissa Internetissä: ISSN 2342-7922 Vauhkonen, Jukka (2010). Basel III –uudistus parantaa pankkien riskinkantokykyä. Euro ja Talous 3/2010 [online] [cited 2015-11-18], 21-30. Saatavissa Internetissä: ISSN 1456-5862 Yrittäjät (2016). http://www.yrittajat.fi/ Yritystutkimus ry, YT (2011). Yritystutkimuksen tilinpäätösanalyysi. 1. painos. Helsinki. Gaudeamus Helsinki University Press. 105 s. ISBN 978-952-495-204-0. 72 LIITTEET LIITE 1 Saatekirje pankeille Hyvä kyselyyn vastaaja, 29.1.2016 Opiskelen Vaasan yliopiston kauppatieteellisessä tiedekunnassa laskentatoimen ja ra- hoituksen laitoksella. Teen pro gradu –tutkielman aiheesta ”Basel III – vakavaraisuus- uudistus ja sen vaikutus pankkien taloudelliseen käyttäytymiseen ja yritysrahoituksen hinnoitteluun”. Empiiristä tutkimusosaa varten pyytäisin Sinua täyttämään oheisen ky- selyn. Vakavaraisuusuudistus kiristää omien varojen laatuvaatimuksia ja pyrkii parantamaan pankkien suhdanteiden sietokykyä uudella pääomapuskurivaatimuksella. Uudistuksen myötä pankeilta vaaditaan enemmän likvidejä varoja kattamaan lyhytaikaiset velkaerät. Pro gradu –tutkielmani tarkoituksena on selvittää, onko vakavaraisuusuudistus vaikutta- nut pankkien taloudelliseen käyttäytymiseen ja yritysluottojen luottomarginaaleihin. Kyselyssä vastaajaa pyydetään määrittelemään luottomarginaalit oheisille 20 Pohjan- maan alueella toimivalle yritykselle siten, että kuvitteellinen luotonmyöntö ja luottohin- noittelu tapahtuvat sekä ENNEN että JÄLKEEN vakavaraisuusuudistusta. Mikäli luot- toa ei voida missään tapauksessa myöntää, pyydetään vastaajaa rastittamaan kyseinen kohta kyselyssä. Oletuksena ovat aikaisempi asiakassuhde, kokonaisasiakkuus ja pank- kien luotonmyöntöpolitiikan mukaiset luottoehdot (luottotyyppi, luottomaturiteetti jne.) sekä oletus, että luotto lasketaan yritysvastuuksi. Vastaajaa pyydetään huomioimaan uudistuksen vaikutukset luotonmyöntöön ottamatta kuitenkaan huomioon mahdollisia suhdanteiden merkitystä luotonmyöntöpolitiikalle. Yritykset ja niitä koskevat tiedot ovat todellisia ja yritykset ovat määritellyn toimialan mukaista liiketoimintaa harjoittavia yhtiöitä. Objektiivisuuden vuoksi yritysten todelli- sia nimiä ei kuitenkaan mainita. Korostan myös, että missään tutkielman vaiheessa ei tulla mainitsemaan hinnoittelijapankin nimeä. Yrityksistä ja luotonmyöntöön liittyvistä tietyistä yksityiskohdista on annettu seuraavanlaiset tiedot:  yrityksen toimiala  luottomäärä: kuvitteellinen haettu luottomäärä  vakuus: vakuudeksi on kuvitteellisesti määritelty joko turvaava vakuus 100 % (pankin hyväksymä vakuus, esimerkiksi kiinnitykset teollisuuskiinteistöön tai osa- kekirja liiketilaan, mutta ei kuitenkaan asuntovakuus, kattaen 100 prosenttia luoton määrästä), tai 73 turvaava vakuus 60 % (pankin hyväksymä vakuus, esimerkiksi kiinnitykset teolli- suuskiinteistöön tai osakekirja liiketilaan, mutta ei kuitenkaan asuntovakuus, katta- en 60 prosenttia luoton määrästä, 40 prosenttia luoton määrästä katetaan yrityskiin- nityksillä.)  luottoluokitus: Suomen asiakastieto Oy:n mukainen luottoluokitus AAA = erinomainen luottokelpoisuus AA = hyvä luottokelpoisuus A = tyydyttävä luottokelpoisuus B = välttävä luottokelpoisuus C = heikko luottokelpoisuus Luottoluokitukseen vaikuttavia tekijöitä ovat yrityksen toiminta (rekisteritiedot, ikä, ak- tiivisuus), tausta (luottohistoria, vastuuhenkilötausta, omistusrakenne), talous (yrityksen kannattavuus, maksuvalmius ja vakavaraisuus tilinpäätöstietojen mukaan) ja maksutapa (maksuhäiriöt, paydex ja perintätiedot).  liikevaihto: tilikauden liikevaihto tuhansina euroina (suluissa oleva luku kuvaa edellisen tilikauden liikevaihtoa)  työntekijöiden lukumäärä: työntekijöiden määrä tilikautena (suluissa oleva luku ku- vaa edellisen tilikauden työntekijämäärää)  tulos ennen veroja: tilikauden tulos ennen veroja tuhansina euroina (suluissa oleva luku kuvaa edellisen tilikauden tulosta ennen veroja)  omavaraisuusaste–%: vakavaraisuutta kuvaava tunnusluku (suluissa edellisen tili- kauden omavaraisuusprosentti)  quick ratio: maksukykyä kuvaava tunnusluku (suluissa edellisen tilikauden tunnus- luku)  sipo–%: kannattavuutta kuvaava tunnusluku sijoitetun pääoman tuottoprosentti (su- luissa edellisen tilikauden tunnusluku) Vastaan mielelläni lisäkysymyksiin ja kiitän etukäteen vastauksista. Ystävällisin terveisin, Kirsi Pietilä kirsi-maria.pietila@student.uwasa.fi 74 LIITE 2 Kysely 1. Oy nr 1 Toimiala: Mainostoimistot Luottomäärä: 17 000 eur Vakuus: 100 % turvaava vakuus Luottoluokitus: AAA Liikevaihto: 342 (310) Työntekijöiden lkm: 4 (2) Tulos ennen veroja: 72 (60) Omavaraisuus-%: 77,5 (80,8) Quick ratio: 2,7 (3,5) Sipo-%: 44,2 (32,3) Pankki täyttää: Luottomarginaali ENNEN uudistusta: Luottoa ei voida myöntää ENNEN uudistusta: Luottomarginaali uudistuksen JÄLKEEN: Luottoa ei voida myöntää uudistuksen JÄLKEEN: 2. Oy nr 2 Toimiala: Lattiapäällystys ja seinien verhoilu Luottomäärä: 11 000 eur Vakuus: 100 % turvaava vakuus Luottoluokitus: AAA Liikevaihto: 218 (215) Työntekijöiden lkm: 4 (4) Tulos ennen veroja: 47 (70) Omavaraisuus-%: 73,7 (62,4) Quick ratio: 2,2 (1,6) Sipo-%: 24,7 (41,4) 75 Pankki täyttää: Luottomarginaali ENNEN uudistusta: Luottoa ei voida myöntää ENNEN uudistusta: Luottomarginaali uudistuksen JÄLKEEN: Luottoa ei voida myöntää uudistuksen JÄLKEEN: 3. Oy nr 3 Toimiala: Taloustavaroiden ja –tarvikkeiden tukkukauppa Luottomäärä: 11 000 eur Vakuus: 100 % turvaava vakuus Luottoluokitus: A Liikevaihto: 226 (236) Työntekijöiden lkm: 2 (2) Tulos ennen veroja: 1 (1) Omavaraisuus-%: 74,2 (71,9) Quick ratio: 1,9 (1,4) Sipo-%: 28,6 (26,2) Pankki täyttää: Luottomarginaali ENNEN uudistusta: Luottoa ei voida myöntää ENNEN uudistusta: Luottomarginaali uudistuksen JÄLKEEN: Luottoa ei voida myöntää uudistuksen JÄLKEEN: 4. Oy nr 4 Toimiala: Ohjelmistojen suunnittelu ja valmistus Luottomäärä: 137 000 eur Vakuus: 100 % turvaava vakuus 76 Luottoluokitus: AA Liikevaihto: 2 736 (2 282) Työntekijöiden lkm: 34 (31) Tulos ennen veroja: 146 (181) Omavaraisuus-%: 57,8 (57,2) Quick ratio: 3,4 (4,1) Sipo-%: 9,4 (11,6) Pankki täyttää: Luottomarginaali ENNEN uudistusta: Luottoa ei voida myöntää ENNEN uudistusta: Luottomarginaali uudistuksen JÄLKEEN: Luottoa ei voida myöntää uudistuksen JÄLKEEN: 5. Oy nr 5 Toimiala: Tieliikenteen tavarankuljetus Luottomäärä: 13 000 eur Vakuus: 100 % turvaava vakuus Luottoluokitus: A Liikevaihto: 253 (254) Työntekijöiden lkm: 2 (2) Tulos ennen veroja: -30 (-16) Omavaraisuus-%: 5,8 (-2,9) Quick ratio: 0,2 (0,3) Sipo-%: -13,9 (-5,8) Pankki täyttää: Luottomarginaali ENNEN uudistusta: Luottoa ei voida myöntää ENNEN uudistusta: Luottomarginaali uudistuksen JÄLKEEN: Luottoa ei voida myöntää uudistuksen JÄLKEEN: 77 6. Oy nr 6 Toimiala: Muovilevyjen, -kalvojen, -putkien ja –profiilien valmistus Luottomäärä: 55 000 eur Vakuus: 100 % turvaava vakuus Luottoluokitus: A Liikevaihto: 1091 (536) Työntekijöiden lkm: 3 (5) Tulos ennen veroja: -132 (17) Omavaraisuus-%: -93,3 (-33) Quick ratio: 0,1 (0,7) Sipo-%: -20,1 (5,7) Pankki täyttää: Luottomarginaali ENNEN uudistusta: Luottoa ei voida myöntää ENNEN uudistusta: Luottomarginaali uudistuksen JÄLKEEN: Luottoa ei voida myöntää uudistuksen JÄLKEEN: 7. Oy nr 7 Toimiala: Rakennusmuovien valmistus Luottomäärä: 20 000 eur Vakuus: 100 % turvaava vakuus Luottoluokitus: B Liikevaihto: 782 (631) Työntekijöiden lkm: 6 (6) Tulos ennen veroja: 6 (-41,4) Omavaraisuus-%: -3,1 (-3,4) Quick ratio: 0,2 (0,2) Sipo-%: 7,5 (0,2) 78 Pankki täyttää: Luottomarginaali ENNEN uudistusta: Luottoa ei voida myöntää ENNEN uudistusta: Luottomarginaali uudistuksen JÄLKEEN: Luottoa ei voida myöntää uudistuksen JÄLKEEN: 8. Oy nr 8 Toimiala: Muiden kiinteistöjen vuokraus ja hallinta Luottomäärä: 83 000 eur Vakuus: 60 % turvaava vakuus Luottoluokitus: A Liikevaihto: 1667 (1962) Työntekijöiden lkm: 3 (10) Tulos ennen veroja: -53 (67) Omavaraisuus-%: 18,7 (22,8) Quick ratio: 0,1 (0,5) Sipo-%: 0,5 (2,4) Pankki täyttää: Luottomarginaali ENNEN uudistusta: Luottoa ei voida myöntää ENNEN uudistusta: Luottomarginaali uudistuksen JÄLKEEN: Luottoa ei voida myöntää uudistuksen JÄLKEEN: 9. Oy nr 9 Toimiala: Muu rakennustekninen palvelu Luottomäärä: 25 000 eur Vakuus: 60 % turvaava vakuus Luottoluokitus: C 79 Liikevaihto: 1 014 (949) Työntekijöiden lkm: 8 (8) Tulos ennen veroja: 145 (102) Omavaraisuus-%: 58,7 (51,3) Quick ratio: 2,8 (2,3) Sipo-%: 48,7 (55,5) Pankki täyttää: Luottomarginaali ENNEN uudistusta: Luottoa ei voida myöntää ENNEN uudistusta: Luottomarginaali uudistuksen JÄLKEEN: Luottoa ei voida myöntää uudistuksen JÄLKEEN: 10. Oy nr 10 Toimiala: Huoltamotoiminta Luottomäärä: 103 000 eur Vakuus: 60 % turvaava vakuus Luottoluokitus: AA Liikevaihto: 2066 (699) Työntekijöiden lkm: 8 (5) Tulos ennen veroja: -78 (12) Omavaraisuus-%: 24,5 (52,8) Quick ratio: 0,2 (0,5) Sipo-%: -16 (3,8) Pankki täyttää: Luottomarginaali ENNEN uudistusta: Luottoa ei voida myöntää ENNEN uudistusta: Luottomarginaali uudistuksen JÄLKEEN: Luottoa ei voida myöntää uudistuksen JÄLKEEN: 80 11. Oy nr 11 Toimiala: Moottoriajoneuvojen osien ja varusteiden vähittäiskauppa Luottomäärä: 24 000 eur Vakuus: 60 % turvaava vakuus Luottoluokitus: AA Liikevaihto: 482 (367) Työntekijöiden lkm: 5 (5) Tulos ennen veroja: 101 (-68) Omavaraisuus-%: 11,6 (-20,2) Quick ratio: 0,7 (0,5) Sipo-%: 41,4 (-24,5) Pankki täyttää: Luottomarginaali ENNEN uudistusta: Luottoa ei voida myöntää ENNEN uudistusta: Luottomarginaali uudistuksen JÄLKEEN: Luottoa ei voida myöntää uudistuksen JÄLKEEN: 12. Oy nr 12 Toimiala: Moottoriajoneuvojen osien ja varusteiden vähittäiskauppa Luottomäärä: 269 000 eur Vakuus: 100 % turvaava vakuus Luottoluokitus: B Liikevaihto: 10 744 (9 349) Työntekijöiden lkm: 10 (11) Tulos ennen veroja: 1 168 (1 022) Omavaraisuus-%: 74,1 (73,8) Quick ratio: 1,1 (1,2) Sipo-%: 12,3 (11,6) Pankki täyttää: 81 Luottomarginaali ENNEN uudistusta: Luottoa ei voida myöntää ENNEN uudistusta: Luottomarginaali uudistuksen JÄLKEEN: Luottoa ei voida myöntää uudistuksen JÄLKEEN: 13. Oy nr 13 Toimiala: Parturit ja kampaamot Luottomäärä: 10 000 eur Vakuus: 60 % turvaava vakuus Luottoluokitus: AAA Liikevaihto: 195 (219) Työntekijöiden lkm: 5 (6) Tulos ennen veroja: 16 (-5) Omavaraisuus-%: -20,7 (-60,5) Quick ratio: 0,1 (0,1) Sipo-%: 73,5 (-5,3) Pankki täyttää: Luottomarginaali ENNEN uudistusta: Luottoa ei voida myöntää ENNEN uudistusta: Luottomarginaali uudistuksen JÄLKEEN: Luottoa ei voida myöntää uudistuksen JÄLKEEN: 14. Oy nr 14 Toimiala: Puunkorjuu Luottomäärä: 145 000 eur Vakuus: 60 % turvaava vakuus Luottoluokitus: A Liikevaihto: 2896 (4522) 82 Työntekijöiden lkm: 24 (24) Tulos ennen veroja: 42,2 (-212) Omavaraisuus-%: 10,7 (8,7) Quick ratio: 0,2 (0,1) Sipo-%: 7 (-4,6) Pankki täyttää: Luottomarginaali ENNEN uudistusta: Luottoa ei voida myöntää ENNEN uudistusta: Luottomarginaali uudistuksen JÄLKEEN: Luottoa ei voida myöntää uudistuksen JÄLKEEN: 15. Oy nr 15 Toimiala: Maa- ja metsätalouskoneiden ja –tarvikkeiden tukkukauppa Luottomäärä: 57 000 eur Vakuus: 60 % turvaava vakuus Luottoluokitus: C Liikevaihto: 2 299 (2 798) Työntekijöiden lkm: 1 (2) Tulos ennen veroja: 144 (113) Omavaraisuus-%: 65,4 (57,8) Quick ratio: 2,6 (1,1) Sipo-%: 20,4 (17,6) Pankki täyttää: Luottomarginaali ENNEN uudistusta: Luottoa ei voida myöntää ENNEN uudistusta: Luottomarginaali uudistuksen JÄLKEEN: Luottoa ei voida myöntää uudistuksen JÄLKEEN: 83 16. Oy nr 16 Toimiala: Moottoriajoneuvojen huolto ja korjaus Luottomäärä: 21 000 eur Vakuus: 100 % turvaava vakuus Luottoluokitus: C Liikevaihto: 841 (653) Työntekijöiden lkm: 8 (11) Tulos ennen veroja: -85,7 (-60) Omavaraisuus-%: -18,4 (-1,2) Quick ratio: 0,1 (0,1) Sipo-%: -18,8 (-16,7) Pankki täyttää: Luottomarginaali ENNEN uudistusta: Luottoa ei voida myöntää ENNEN uudistusta: Luottomarginaali uudistuksen JÄLKEEN: Luottoa ei voida myöntää uudistuksen JÄLKEEN: 17. Oy nr 17 Toimiala: Purjerunkojen, nuoran, sidelangan ja verkkojen valmistus Luottomäärä: 26 000 eur Vakuus: 60 % turvaava vakuus Luottoluokitus: B Liikevaihto: 1027 (1185) Työntekijöiden lkm: 5 (5) Tulos ennen veroja: -66,5 (-21) Omavaraisuus-%: 8,2 (15) Quick ratio: 0,2 (0,2) Sipo-%: -5,6 (0,5) Pankki täyttää: 84 Luottomarginaali ENNEN uudistusta: Luottoa ei voida myöntää ENNEN uudistusta: Luottomarginaali uudistuksen JÄLKEEN: Luottoa ei voida myöntää uudistuksen JÄLKEEN: 18. Oy nr 18 Toimiala: Työkalu- ja tarviketukkukauppa Luottomäärä: 360 000 eur Vakuus: 100 % turvaava vakuus Luottoluokitus: A Liikevaihto: 7 202 (7 724) Työntekijöiden lkm: 46 (45) Tulos ennen veroja: 84 (354) Omavaraisuus-%: 22,8 (21,3) Quick ratio: 0,2 (0,1) Sipo-%: 5,3 (13,1) Pankki täyttää: Luottomarginaali ENNEN uudistusta: Luottoa ei voida myöntää ENNEN uudistusta: Luottomarginaali uudistuksen JÄLKEEN: Luottoa ei voida myöntää uudistuksen JÄLKEEN: 19. Oy nr 19 Toimiala: Metallin työstökoneiden valmistus Luottomäärä: 389 000 eur Vakuus: 60 % turvaava vakuus Luottoluokitus: A Liikevaihto: 7 770 (9 453) 85 Työntekijöiden lkm: 72 (78) Tulos ennen veroja: 53 (696) Omavaraisuus-%: 34,7 (37,5) Quick ratio: 0,7 (0,9) Sipo-%: 5,0 (24,5) Pankki täyttää: Luottomarginaali ENNEN uudistusta: Luottoa ei voida myöntää ENNEN uudistusta: Luottomarginaali uudistuksen JÄLKEEN: Luottoa ei voida myöntää uudistuksen JÄLKEEN: 20. Oy nr 20 Toimiala: Metallin työstö Luottomäärä: 6 000 eur Vakuus: 60 % turvaava vakuus Luottoluokitus: B Liikevaihto: 222 (239) Työntekijöiden lkm: 5 (5) Tulos ennen veroja: -15 (-83) Omavaraisuus-%: -7,1 (-4,7) Quick ratio: 0,2 (0,1) Sipo-%: -0,7 (-19,4) Pankki täyttää: Luottomarginaali ENNEN uudistusta: Luottoa ei voida myöntää ENNEN uudistusta: Luottomarginaali uudistuksen JÄLKEEN: Luottoa ei voida myöntää uudistuksen JÄLKEEN: