VAASAN YLIOPISTO HALLINTOTIETEIDEN TIEDEKUNTA Tiina Laurila MAASEUTUMAISTEN ALUEIDEN ASEMA SUOMALAISESSA TIETOYHTEISKUNNASSA Erityistarkastelussa Alavuden, Närpiön ja Ähtärin kunnat Aluetieteen pro gradu -tutkielma VAASA 2007 1 ESIPUHE Pro gradu -tutkielman toteuttaminen on ollut mielenkiintoinen prosessi. Tutkimuksen tekemisen aikana aihe on synnyttänyt monenlaisia ajatuksia suomalaisen tietoyhteis- kunnan vahvuuksista ja heikkouksista niin maaseuduilla kuin kaupunkialueilla. Mielen- kiintoista on seurata, millaisina tietoyhteiskunta ja laajakaistaverkostot tulevaisuudessa näyttäytyvät Suomessa. Tutkimuksen empiirisen osuuden toteuttaminen yllätti positiivi- sesti, kun haastateltavina olevat ihmiset olivat erittäin kiinnostuneita vastaamaan tieto- yhteiskuntaa ja Internetin käyttötapoihin koskeviin kysymyksiin ja keskustelemaan in- nostuneesti aiheesta. Haluan kiittää kaikkia haastateltuja ajastanne. Erityiskiitokset tuesta ja avusta kuuluvat ennen kaikkea perheelleni ja ystävilleni. Ilman teitä ei tutkimukseni olisi valmistunut. Lisäksi haluan kiittää tutkielman ohjaajia profes- sori Hannu Katajamäkeä ja professori Seija Virkkalaa kannustavasta otteesta ohjata aluetieteen opiskelijoita. Lisäksi suurkiitokset TeliaSonera Finland Osmo Ruuska ja Satu Wivolin-Järvinen. Ilman teidän tarjoamaa yhteistyömahdollisuutta en olisi voinut toteuttaa kiinnostukseni kohteena olevaa tutkimusaihetta. Vaasassa 1.7.2007 Tiina Laurila SISÄLLYSLUETTELO Sivu ESIPUHE 1 KUVIO- JA TAULUKKOLUETTELO 4 TIIVISTELMÄ 5 1. JOHDANTO 7 1.1. Tutkimuksen tausta 7 1.2. Tutkimusongelma, tutkimustavoitteet ja tutkimuksen rakenne 9 1.3. Tutkimusaineisto ja tutkimusmenetelmät 11 2. KESKEISET KÄSITTEET 12 2.1. Tietoyhteiskunta 12 2.2. Laajakaista 15 2.3. Maaseutu 17 3. TUTKIMUKSEN NÄKÖKULMAT 21 3.1. Tietoyhteiskunnan haasteet eri aluetasoilla 21 3.2. Kaksi teoriaa tietoyhteiskunnasta 24 3.3.. Tietoyhteiskunta, riski vai mahdollisuus? 28 3.4. Maaseutumaisten alueiden asema suomalaisessa tietoyhteiskunnassa 30 3.4.1. Maaseudun vahvuudet, mahdollisuudet, heikkoudet ja uhat suomalaisessa tietoyhteiskunnassa 33 3.4.2. Maaseudun tulevaisuuden haasteita suomalaisessa tietoyhteiskunnassa 38 3.5. Julkinen sektori suomalaisessa tietoyhteiskunnassa 41 3.5.1. Viranomaiset ja tietoyhteiskunta 41 3.5.2. Julkinen sektori ja laajakaistaverkoston kehittäminen 45 3.6. Kansalaisten asema tietoyhteiskunnassa 51 3.6.1. Miten käy hyvinvointivaltion? 53 3 3.6.2. Identiteetin haaste globaalissa informaatioajassa 54 3.6.3. Kansalaisten vahvuudet, mahdollisuudet, heikkoudet ja uhat suomalaisessa tietoyhteiskunnassa 56 4. TUTKIMUSALUEET 58 4.1. Alavus 60 4.2. Ähtäri 61 4.3. Närpiö 62 5. MAASEUTU JA TIETOYHTEISKUNTA 64 5.1. Maaseutu ja laajakaista 64 5.1.1. Alavuden kunnan asema suomalaisessa tietoyhteiskunnassa 65 5.1.2. Ähtärin kunnan asema suomalaisessa tietoyhteiskunnassa 66 5.1.3. Närpiön kunnan asema suomalaisessa tietoyhteiskunnassa 67 5.2. Viranomaiset ja laajakaista 68 5.3. Kansalaiset ja laajakaista 69 5.3.1. Tutkimusalueilla asuvien Internetin käyttötavat ja -tarpeet 70 5.3.2. Tutkimusalueilla asuvien kansalaisten Internetin käyttötapoja ja –tarpeita 71 6. YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET 76 LÄHDELUETTELO 80 LIITTEET 86 LIITE 1. Kansalaishaastattelujen haastattelurunko. 86 4 KUVIO- JA TAULUKKOLUETTELO Kuvio 1. Suomen maaseututyypit 2006 19 Kuvio 2. Kansallisen tietoyhteiskuntastrategian visio ja painopistealueet 47 Kuvio 3. Viestintävalmiuksien peruselementit tietoyhteiskunnassa 55 Kuvio 4. Tutkimusalueet: Alavuden, Ähtärin ja Närpiön kunnat 59 Taulukko 1. Tietoyhteiskunnan määrittämisessä tarvittavat näkökulmat 14 5 VAASAN YLIOPISTO Hallintotieteiden tiedekunta Tekijä: Tiina Laurila Pro gradu -tutkielma: Maaseutumaisten alueiden asema suomalai- sessa tietoyhteiskunnassa: Erityistarkastelussa Alavuden, Närpiön ja Ähtärin kunnat Tutkinto: Hallintotieteiden maisteri Oppiaine: Aluetiede Valmistumisvuosi: 2007 Sivumäärä: 87 TIIVISTELMÄ: Alueellisen tasa-arvon ja kilpailukyvyn lisäämisen kannalta tietoliikenneinfrastruktuurilla on tärkeä rooli. Puutteellisten tietoliikenneyhteyksien vuoksi maaseutumaiset alueet ovat jäämässä jälkeen tietoyhteiskun- takehityksessä. Autioituvat maaseudut eivät houkuttele investoimaan tietoverkkoihin, vaikka alueet ovat eniten riippuvaisia tekniikasta ja tietoliikenneyhteyksiä palveluiden saatavuuden vuoksi. Julkisen ja yksi- tyisen sektorin palveluita lakkautetaan jatkuvasti kustannustehokkuussyistä ja ne siirtyvät kaupunkeihin tai suurempiin keskuksiin. Perusinfrastruktuuriin kuuluva tietoliikenneinfrastruktuuri on tärkeä osa maa- seudun arkipäivää ja hyvinvointia sekä alueellista vetovoimaa. Tutkimuksen tavoitteena on luoda hahmotelma maaseutumaisten alueiden vahvuuksista, heikkouksista, uhista ja mahdollisuuksista suomalaisessa tietoyhteiskunnassa eri tutkimusalueilla. Lisäksi tavoitteena on tutkia laajakaistastrategioiden yhteneväisyyttä kansalaisten tarpeiden kanssa. Asiaa tarkastellaan kolmen eri näkökulman avulla: 1) millainen on maaseutumaisten alueiden asemaa suomalaisessa tietoyhteiskun- nassa ja miksi nopeita ja suuria tiedonsiirtokapasiteetteja omaavia laajakaistayhteyksiä tarvitaan erityyp- pisille alueille? 2) Millainen on viranomaisten rooli suomalaisessa tietoyhteiskunnassa ja laajakaistaver- kostoa kehitettäessä. 3) Millainen on kansalaisten asema tietoyhteiskunnassa? Keskeisinä käsitteinä tut- kimuksessa ovat tietoyhteiskunta maaseutu ja laajakaista. Tutkimuksessa käytettävä oheismateriaali koos- tuu maaseutua ja tietoyhteiskuntaa käsittelevästä kirjallisuudesta ja tutkimuksista. Tutkimuksen empiiri- nen osa koostuu asiantuntijahaastatteluista ja tutkimusalueilla asuvien kansalaisten haastatteluista. Tutkimustulokset antavat selkeän kuvan siitä, että tutkimuksen empiirinen osa vahvistaa yleisellä tasolla käsitellyt asiat maaseutumaisten alueiden asemasta suomalaisessa tietoyhteiskunnassa. Tutkimuksessa haastateltavina olleet asiantuntijat tulkitsevat tietoyhteiskuntaa ja tiedonsiirtoyhteyksiin liittyviä asioita samalla tavalla teoriaosuuden kanssa. Saatujen tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että tietoyh- teiskuntakehityksen kannalta on tärkeää kehittää informaatiotekniikan käytettävyyttä ja keinoja oppia niitä hyödyntämään yhteiskunnan eri tasoilla AVAINSANAT: Tietoyhteiskunta, maaseutu, laajakaista 6 7 1. JOHDANTO 1.1. Tutkimuksen tausta Yhteiskuntatieteissä keskeisiksi elementeiksi ovat nousseet käsitteet informaatio, tieto, verkostot, verkostoituminen, erilaisten paleluiden sisällöt ja ohjelmat sekä globalisaatio ja siihen liittyvät erilaiset ilmiöt. Maailma on muuttumassa ja nyky-yhteiskunnassa tie- dosta on tullut muoti-ilmiö. Suomessa eletään voimakkaan rakennemuutoksen aikaa: elinkeinojen rakenteet ja työn sisältö, vapaa-ajan viettotavat sekä poliittiset rintamalinjat ovat muuttumassa. Teollisuusyhteiskunta on väistymässä tietoyhteiskunnan tieltä, jossa tieto ja teknologia toimivat yhdessä tuottavuusvälineinä ja kilpailukyvyn nostajina. Teknologiapolitiikka on kilpailukykypolitiikkaa, jossa avainsanoina ovat joustavuus ja sopeutuminen. (Lehtinen & Luotola 1986: 8–7; Niiniluoto 1989: 6–7; Soramäki 2004: 15.) Suoralinjaisuus ja selkeästi määritellyt alueet ovat tyypillisiä ominaisuuksia yhteiskun- nan fyysisille rakenteille. Näitä fyysisiä ominaisuuksia ovat muun muassa tieverkot, puhelin- ja sähköjohdot. Yhteiskunnan ”henkinen” rakenne koostuu puolestaan moni- mutkaisista järjestelmistä, joka pohjimmiltaan perustuvat melko yksinkertaisiin sääntöi- hin. Yksinkertaisista toiminnoista syntyy monimutkaisia, kun niitä tehdään yhtä aikaa erilaisilla alueilla ja tasoilla. Tekniikan kehittyminen on helpottanut näkemään sään- nönmukaisuuksia yhteiskunnan rakenteissa ja käsittelemään ja kehittämään niitä tehok- kaammiksi ja yhteneväisimmiksi. (Lindberg 2002: 178.) Yhteiskunta on täten teknistymässä. Yhteiskunnan rakenteita muokkaavat globaalisella ja kansallisella tasolla yhteiskunnalliset ja taloudelliset muutokset. Yhteiskunnan muu- toksiin on tartuttava pitkänäköisellä ja monipuolisella suunnittelulla, jotta sen rakentees- ta saadaan joustava ja muutoksiin mukautuva. Globaalisella tasolla vaikuttavat poliitti- set, taloudelliset, kulttuuriset, sosiaaliset, ympäristöön ja luontoon liittyvät tekijät. Nä- mä jakavat kansalliselle tasolle ehtoja kehittää teknologiaa ja niiden tuomia sovelluksia siten, että niiden käyttöönotto kotitalouksissa, julkisella ja yksityisellä sektorilla helpot- tuu. Julkisia palveluita, kuten terveydenhuolto- ja postipalveluita, siirretään sähköiseen muotoon yhä enemmän. Palveluiden etsiminen ja suorittaminen on lisääntyvässä määrin 8 kehittymässä itsepalveluksi, mikä edellyttää tietokoneiden ja tiedon etsimisen hallintaa. (Lehtinen & Luotola 1986: 12–13, 69–70; Lindberg 2002: 184.) Moni asia on viitannut siihen, että tekniikalla on tärkeä osa tuottavuuden ja taloudellisen kasvun lisääntymiseen. Sähkö ja sähköinen ajanviete sekä informaatioteollisuuden yh- distelmät ovat olleet luomassa helpotuksia työ- ja arkielämään. Sähkövalon keksiminen teki päivästä pidemmän lukemiselle ja muulle ajanvietteelle. Sähkö- ja polttomoottorit tekivät mahdolliseksi nopeamman liikkumisen. Öljy-, kemikaali-, muovi- ja lääketeolli- suudessa tekniikan kehitys on mahdollistanut muuntamaan materiaaleja tuottavampaan muotoon. Tietoliikenneyhteyksien mahdollistamasta sähköisestä viestinnästä on tullut nykypäivän yhteiskunnassa tärkeä työ- ja kommunikaatioväline töissä, opiskelussa, ar- kiaskareissa ja vapaa-ajalla. (Bruun 2002: 96.) Tekniikan tuomia yhteisvaikutuksia monille sektoreille pidetään etenkin taloustieteili- jöiden keskuudessa useimmissa maissa pääsääntöisesti positiivisina. Tekniikka voi kui- tenkin horjuttaa talouden elinvoimaa, mikäli sillä on vaikutuksia ihmisten henkiseen ja fyysiseen terveyteen sekä ympäristöön, jolloin se vaikuttaa työn tehokkuuteen. Paikalli- sen elinkeinoelämän hyvinvointiin vaikuttaa vahvasti alue- ja kuntatalous sekä kansain- välisesti tapahtuvat muutokset. Kansainvälinen kilpailu on saanut aikaan rakennemuu- toksia kuntien talouksissa, ja alueiden on autettava itse itseään toimimaan ja sopuetu- maan uusiin tilanteisiin. Kuntien ja alueiden viranomaisten on luotava uudenlaista poli- tiikkaa elinkeinoelämän ja elinkeinopolitiikan linjauksien rakennemuutosten nopeutta- miseksi. Informaatio- ja viestintätekniikka ovat merkittävimpiä kasvualueita ja siksi laajakaistayhteysverkoston luominen koko maan kattavaksi, myös maaseutumaisille alueille, on merkittävää. (Bruun 2002: 96–101.) Alueellisen tasa-arvon ja kilpailukyvyn lisäämisen kannalta tietoliikenneinfrastruktuu- rilla on tärkeä rooli. Se mahdollistaa alueellisen kehittämisen muun muassa etätyön myötä, kun töitä voidaan siirtää ja jakaa alueesta riippumatta eri puolelle Suomea ja maailmaa. Maan kattava tietoliikenneinfrastruktuuri kasvattaa alueellista kilpailukykyä, sillä se mahdollistaa ”liiketoiminnan joustavan sijoittumisen”. Digitaalisia palveluita voidaan tuottaa ja markkinoida asiakkaan fyysisestä etäisyydestä riippumatta. (Kansal- linen laajakaistastrategia 2007–2015: 40–41.) 9 Esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuolto käyttää tulevaisuudessa kansallista sähköistä arkistointipalvelua, joka helpottaa ja nopeuttamaa potilastietojen arkistointia, muok- kaamista ja jakamista. Potilastietoja voidaan nopeasti siirtää eri terveyskeskuksien ja sairaaloiden välillä, niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla, palvelupisteiden sijainnis- ta riippumatta kuntien sisällä ja kunnista toiseen. Tämä lisää kuntien sekä niiden välis- ten ja sisäisten sairaaloiden ja terveyskeskuksien yhteistyötä ja voimistamaan alueellisia vahvuuksia. (Kansallinen laajakaistastrategia 2007–2015: 22–23; Projektipäällikkö Ulf Grindgärds, haastattelu 14.3.2007.) Maaseutumaiset alueet ovat kuitenkin jäämässä jälkeen tietoyhteiskuntakehityksessä tehottomien tietoliikenneyhteyksien vuoksi. Autioituvat maaseutumaiset alueet eivät ole kilpailukykyisiä puutteellisten tieto- ja viestintävälineiden vuoksi. Maaseutumaiset alu- eet ja harvaan asutut alueet ovat eniten riippuvaisia tekniikasta ja tietoliikenneyhteyksiä. Julkisen ja yksityisen sektorin palveluita lakkautetaan jatkuvasti kustannustehokkuus- syistä ja ne siirtyvät kaupunkeihin tai suurempiin keskuksiin, pitkien matkojen päähän. Perusinfrastruktuuriin kuuluva tietoliikenneinfrastruktuuri on tärkeä osa myös maaseu- dun arkipäivää ja hyvinvointia sekä alueellista vetovoimaa. Ikääntyvä väestö tarvitsee muiden kansalaisten tavoin hyvinvointipalveluita ja välineitä sosiaalisten suhteiden yl- läpitoa varten. 1.2. Tutkimusongelma, tutkimustavoitteet ja tutkimuksen rakenne Tässä tutkimuksessa tarkastelen suomalaista tietoyhteiskuntaa laajakaistaperspektiivistä maaseutumaisten alueiden näkökulmasta. Lisäksi erittelen julkisen sektorin ja kansalais- ten roolia suomalaisessa tietoyhteiskunnassa. Tutkimuksen tavoitteena on luoda hah- motelma 1. Maaseutumaisten alueiden vahvuuksista, heikkouksista, uhista ja mahdollisuuksista suomalaisessa tietoyhteiskunnassa eri tutkimusalueilla. 2. Laajakaistastrategioiden yhteneväisyyttä kansalaisten tarpeiden kanssa selvitän ver- tailemalla julkisen sektorin ja kansalaisten asemaa tietoyhteiskunnassa. 10 Tutkimuksen tekee aluetieteellisesti kiinnostavan se, millainen merkitys tietoyhteiskun- ta- ja laajakaistastrategioilla on maaseutumaisten alueiden tasa-arvon kehittymisen kan- nalta. Millainen merkitys tällä on kansalaisten mahdollisuuksiin kehittää itseään tietoyh- teiskunnan edellyttämällä tavalla? Lisäksi aluetieteellisesti kiinnostavaksi tämän tutki- muksen tekevät tutkimusalueiden mahdollisuudet, heikkoudet, vahvuudet ja uhkakuvat tietoliikenneinfrastruktuurin kehittämisessä. Nähdäänkö maaseutu mahdollisuutena vai lähinnä ”saattohoitoon” tuomittuna alueena, johon ei enää kannata tuhlata resursseja, on aluetieteellisestä näkökulmasta mielenkiintoinen ja merkittävä kysymys. Tutkimuksen sisältö tiivistyy otsikon mukaan aiheeseen ”Maaseutumaisten alueiden asema suomalaisessa tietoyhteiskunnassa”. Tutkimuksessani käsittelen kolmea kysy- mystä, joihin vastaan kolmen eri näkökulman avulla: 1. Millainen on maaseutumaisten alueiden asemaa suomalaisessa tietoyhteiskunnassa ja miksi nopeita ja suuria tiedonsiirtokapasiteetteja omaavia laajakaistayhteyksiä tarvitaan erityyppisille alueille? 2. Millainen on viranomaisten rooli suomalaisessa tietoyhteiskunnassa ja laajakaistaver- kostoa kehitettäessä. 3. Millainen on kansalaisten asema tietoyhteiskunnassa, jossa informaatioteknologialla on suuri rooli? Tutkimuksen rakenne koostuu johdannon jälkeen keskeisimmistä käsitteistä. Kolman- nessa luvussa tutkimuksen aihetta käsitellään kolmen näkökulman kautta: millaisena maaseutumaisten alueiden asema näyttäytyy suomalaisessa tietoyhteiskunnassa laaja- kaistaperspektiivissä, sekä millainen rooli julkisella sektorilla ja kansalaisilla on tässä. Neljäs luku esittelee tutkimusalueet sekä niiden tietoliikenneyhteyksien ratkaisuja. Vii- dennessä luvussa hahmottuvat tutkimuksen tulokset. Viimeinen luku on tutkimuksen yhteenvetoa. 11 1.3. Tutkimusaineisto ja tutkimusmenetelmät Tutkimuksessani käytettävä oheismateriaali koostuu maaseutua ja tietoyhteiskuntaa tänä päivänä ja tulevaisuudessa käsittelevästä kirjallisuudesta ja tutkimuksista. Tutkimukses- sa on hyödynnetty kotimaisia ja osittain ulkomaisia tutkimuksia, artikkeleita, Internetiä sekä muita aiheeseen sopivaa kirjallisuutta. Tutkimuksen empiirinen osa koostuu asian- tuntijahaastatteluista ja tutkimusalueilla asuvien kansalaisten haastatteluista. Asiantunti- jahaastatteluissa on haastateltu henkilöitä, joilla on tietämystä laajakaistahankkeista ja maaseutumaisten alueiden asemasta suomalaisessa tietoyhteiskunnassa. Tutkimus on kvalitatiivinen. Tietoyhteiskuntaa koskevat kysymykset ovat liian tärkeitä ollakseen ainoastaan teknii- kan ja hallinnollisten asiantuntijoiden vastuulla. Tutkimusalueilla asuvien ihmisten haastattelut tarjoavat tietoa ihmisten digitaalisesta lukutaidosta, Internetin käyttötavoista ja -tarpeista. Kansalaisnäkökulma antaa vastauksia siihen, mitä tietoyhteiskunnan toivo- taan tarjoavan ja millaisiksi verkkopalveluiden toivotaan kehittyvän. Tutkimuksen empiirisen aineiston avulla arvioidaan maaseutumaisten alueiden vah- vuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia tietoyhteiskunnassa. Tutkimusalueita ei tarkastella suoranaisesti niin kutsutun SWOT-analyysin kautta, mutta se tarjoaa kehikon tarkastella maaseutumaisten alueiden kehitysstrategioita tietoyhteiskunnassa. SWOT- analyysi on tyypillinen työkalu yritysten liiketoimintamallien suunnitteluissa. SWOT- lyhenne tulee englanninkielisistä sanoista strengths (S), weaknesses (W), opportunities (O) ja threats (T), tarkoittaen vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia. (Hei- nonen, Hietanen, Härkönen, Kiiskilä & Koskinen 2003: 4.) 12 2. KESKEISET KÄSITTEET 2.1. Tietoyhteiskunta Tietoyhteiskunta voidaan nähdä ylhäältä annettuna tieto- ja viestintätekniikkaa korosta- va yhteiskuntamallina, mutta toisaalta myös yksilöstä lähtevänä ja tekniikkaa aktiivises- ti hyödyntävänä kansalaisyhteiskuntana. ”Palapeli” ja ”mosaiikki” kuvaavat hyvin tie- toyhteiskunnan hajanaista rakennetta sen verkostomaisen luonteen vuoksi. (Tietoyhteis- kuntaneuvosto 2005: 73; Toivanen 1999: 7.) Tietoyhteiskunnan määrittely on haasteellinen tehtävä, sillä nopeasti muuttuva yhteis- kunta luo jatkuvasti uusia piirteitä muokaten myös käsitteitä. Lisäksi tietoyhteiskunta on määritelmänä erilainen erilaisten asiakokonaisuuksien yhteydessä. Esimerkiksi valtio- neuvosto määrittelee tietoyhteiskunnan erottamalla siitä teknologisen, taloudellisen, ammatteihin perustuvan, sijaintitekijöiden merkitykseen perustuvan ja kulttuurisen nä- kökulman. (Toivanen 1999: 7.) Kansallisen laajakaistastrategian 2007–2015 määritelmän mukaan: ”Tietoyhteiskunnassa tieto ja osaaminen ovat sivistyksen perusta ja keskeinen tuotannontekijä. Tieto- ja viestintätekniikka tukee laajasti yksilöiden, yritysten ja muiden yhteisöjen vuorovaikutusta, tiedon välittämistä ja hyödyntämistä sekä palveluiden tarjoamista ja niiden saavuttamista.” (Kansallinen tietoyhteiskunta- strategia 2007–2015 2006: 8.) Tietoyhteiskunta määritellään usein yhteiskuntana, jossa ”tietoa antavalla koulutuksella” ja ”uuden tiedon hankinnalla ja hyväksikäytöllä” on keskeinen sija. Ilkka Niiniluoto (1989: 97) määrittelee tietoyhteiskunnan taitotiedon ja tietotekniikan yhteiskunnaksi. Tietoyhteiskunnan kilpailukyky perustuu osaamisen kauppaamiseen kansainvälisen kil- pailun ehdoin. Osaaminen on tiedon tuotantoa ja tieto sähköisesti siirrettävää raaka- ainetta. Niiniluoto kuitenkin painottaa, että tietosivistys ja tieto syntyvät ja kehittyvät persoonallisten kokemusten ja henkilökohtaisten vuorovaikutussuhteiden kautta. (Niini- luoto 1989: 96–97.) 13 Matti Kortteisen (1985) mukaan tietoyhteiskunta on teolliseen vallankumoukseen ver- rattavissa oleva uusi informaatiosektorin muodostama yhteiskuntamuoto. Sen ominais- piirteisiin kuuluvat tietoteknologian kehitys, ammattirakenteen muutos ja tavaratalou- den perustuminen tietotavaroiden ostamiseen ja myymiseen. Tiedolla on kyky tehostaa taloudellista toimintaa sen luonteenpiirteen ansiosta: sitä voi jakaa ja luovuttaa ilman että se on itseltään pois. Näin yritykset voivat investoida jatkuvasti uusien tietotavaroi- den tuotantoon ja parantaa asemaansa kilpailumarkkinoilla. (Lehtinen & Luotola 1986: 19–21; Niiniluoto 1989: 80.) Tietoyhteiskuntaa voidaan ymmärtämää ja tarkastella eri tapojen kautta. Tietoyhteis- kunnan määrittely edellyttää sosiologin ja informaatioteoreetikko Frank Websterin (1995) mukaan viiden näkökulman huomioon ottamista: tekninen, taloudellinen, amma- tillinen, spatiaalinen ja kulttuurinen näkökulma. Viherä (1999: 50) lisää listaan vielä neljä näkökulmaa, jotka tietoyhteiskuntaa määriteltäessä tulisi huomioida. Näitä ovat osaamis- ja oppimisnäkökulma, toimintaympäristöjen muutos –näkökulma sekä kansa- laisyhteiskunnan näkökulma. 14 Taulukko 1. Tietoyhteiskunnan määrittämisessä tarvittavat näkökulmat (Viherä 1999:70). Näkökulma tietoyhteis- kuntaan Indikaattori, jolla kuvata tietoyhteiskunta- näkökul- maa Kansalaisten valmiudet tekniikan käyttöön Tekninen näkökulma Tietoteknisten välineiden lisääntyminen Tekniikan mahdollisuuk- sien ymmärtäminen ja kyky tehdä valintoja Taloudellinen näkökulma Informaationelinkeinojen osuus BKT:sta Työelämän viestintätaidot ja kyky kasvattaa tietoja ja taitoja Ammatillinen näkökulma Tiedon ja tekniikan alaoilla työskenteleviä on runsaasti Tietoammatit, Pk- yritysten tietotekniset taidot tärkeitä Spatiaalinen näkökulma Liikkuvan tiedon määrä alu- eellisissa informaatiover- koissa Taito globalisoitua ja ymmärtää tämän kehityk- sen moniulotteisuus Kulttuurinen näkökulma Tietotekniikalla tuotettu kult- tuurituotanto Osallistuminen kulttuuri- tuotantoon Osaamisnäkökulma Tieteellisen tiedon ja infor- maation määrä Tiedon tuotanto ja hallit- seminen Oppimisnäkökulma Tietoaloilla koulutuksen taso Ikuinen oppiminen Toimintatapojen muutok- sen näkökulma Toiminta on verkostomaista Joustavuus ja yhteistyö- kyky merkittävää. Samoin viestintä- ja etätyötaidot. Kansalaisnäkökulma Kansalaisten aktiivisuus tie- toliikenneverkoissa Tarve ja halu hoitaa yh- teisiä ja omia asioita. Viestintävalmiudet. Tietoyhteiskunta vai informaatioyhteiskunta? Suomalaisessa keskusteluissa tietoyhteiskuntaa ja informaatioyhteiskuntaa on käytetty toistensa synonyymeinä. Yleisessä keskustelussa käytetään käsitettä informaatioyhteis- kunta, sillä se vastaa parhaiten englanninkielistä termiä Information Society. Tästä syys- tä informaatioyhteiskuntaa käytetään terminä helpommin medioissa, tieteellisissä tutki- muksissa, kirjallisuudessa, foorumeilla ja mielipidekirjoituksissa. (Lehtinen & Luotola 1986: 1.) 15 Informaatio on luoteeltaan kuitenkin tekninen termi ja se liitetään helposti tietokoneisiin ja informaatioteknologiaan. Informaatiolla tarkoitetaan raakatietoa eli dataa, koodattua aineetonta järjestystä, jolloin tiedon merkitys ei sinällään ole oleellista. Arkikielessä informaatio ymmärretään ”tiedonannoksi”, kuten esimerkiksi kommunikoinniksi, ja informaatioteknologiaa työkaluksi, jonka avulla voidaan jakaa todellisuutta koskevaa informaatiota ihmiseltä toiselle. (Lehtinen & Luotola 1986: 1-4; Niiniluoto 1989.) Terminä tieto aiheuttaa jo tulkintaerimielisyyksiä, sillä tiedon määrittely johtaa väistä- mättä filosofiseen ongelmaan ”mitä tieto on”. Tietoa voidaan pitää tietona, mikäli se voidaan perustella hyvin. Hyvin argumentoitua ja tieteentekijöiden piirissä hyväksyttyä tietoa voidaan pitää tieteellisenä tietona. Filosofisessa näkökulmasta tiedon keskeisenä tehtävänä on jakaa todellisuutta koskevaa informaatiota ihmiseltä toiselle. (Lehtinen & Luotola 1986: 4; Niiniluoto 1989.) Tietoyhteiskunta ymmärretään osaamisen yhteiskuntana, joka rakentuu tieteen ja tekno- logian kehittämiseen, edistämiseen ja soveltamiseen. Siksi tietoyhteiskunta on terminä parempi kuin informaatioyhteiskunta. Lisäksi tietoyhteiskunta voidaan nähdä parempa- na määritelmänä kuvaamaan tulevaisuuden rakentumista kuin informaatioyhteiskunta, koska se antaa avoimemman ja monimuotoisemman todellisuuskäsityksen yhteiskun- nasta. Tässä tutkimuksessa tietoyhteiskunta määritellään edellisen näkemyksen perus- teella. (Soramäki 2004: 14.) 2.2. Laajakaista Laajakaista on tiedonsiirtoyhteys, joka mahdollistaa tietoverkoissa olevan aineiston ja palvelujen käytön. Tilastokeskuksen määritelmän mukaan laajakaista on yleisnimitys nopeille, suurta tiedonsiirtokapasiteettiä käyttäville tietoliikenneyhteyksille. Tällöin laajakaistalla tarkoitetaan tietoliikenneyhteyksiä, jotka toimivat vähintään 256 kbit/s. Televiestintätilastoissa laajakaistaliittymä ei ole määritelty yhteysnopeuden mukaan vaan teknologian, kuten DSL (Digital Subscriber Line) tai kaapelimodeemin mukaisesti. (Kansallinen laajakaistatyöryhmä 2006; Tilastokeskus 2007.) 16 Laajakaistayhteydet voivat olla kiinteitä tai langattomia yhteyksiä, mutta viestintätek- niikoita käytetään rinnakkain toisiaan täydentäen. DSL (Digital Subscriber Line) on maailman yleisin käytössä oleva kiinteä laajakaistateknologia, joka toimii lankapuhelin- verkkoja hyödyntäen. Tiedonsiirto tapahtuu näin kuparikaapeleissa perinteisen puhelin- liikenteen tavoin. DSL -yhteyden nopeuteen vaikuttavat muun muassa loppukäyttäjän etäisyys paikallisvaihteesta ja puhelinkaapelin paksuus. Kuluttajamarkkinoilla tyypilli- nen loppukäyttäjän DSL-yhteys on epäsymmetrinen ADSL (Asymmetric DSL), jossa nopeus verkosta käyttäjälle on suurempi kuin nopeus käyttäjältä verkkoon. (Kansallinen laajakaistatyöryhmä 2006.) Valokuitu on merkittävä teknologia suuren tiedonsiirtokykynsä ansiosta. Valokaapelia pitkin voidaan siirtää huomattavasti suurempi määrä dataa aikayksikköä kohden kuin kuparikaapelissa tai langattomassa teknologiassa. Tulevaisuudessa kiinteiden laajakais- taratkaisujen odotetaan perustuvan kuituteknologioihin. Kuitu-toteutukset vaativat uu- den tilaajayhteyden rakentamisen, mikä nostaa kustannustekijöitä kaivuutyön takia. Ko- teihin asti ulottuvia kuitutoteutuksia (FTTH, Fiber to the Home) on vasta vähän ja ne keskittyvät joko perinteisten operaattoreiden rakentamina uudisrakennusalueille tai eri- laisten seutuverkkoyhdistysten rakentamina haja-asutusalueille. Kustannuserot kerrosta- lovaltaisen keskustan ja harvaan asutun maaseudun välillä voivat olla jopa kymmenker- taisia. (Kansallinen laajakaistatyöryhmä 2006.) Langattomia laajakaistatekniikoita ovat esimerkiksi WLAN (Wireless Local Area Net- work) ja Wimax (worldwide interoperability for microwave access forum). WLAN on langaton lähiverkko, missä rajatulla alueella mobiililaitteet kytketään radioteitse langat- tomasti. Rajattuja alueita voivat olla esimerkiksi toimistojen tai lentokenttien tiedonsiir- toverkon alueet. Internet-yhteys muodostetaan tukiaseman ja esimerkiksi tietokoneen välillä. Yhteysnopeus riippuu samanaikaisesti käyttäjien määrästä sekä mahdollisista radiotien häiriöistä, koska WLAN-tekniikassa taajuuskaista jaetaan tietyllä alueella kaikkien kyseistä tekniikka hyödyntävien kesken. Wimax-teknologiassa yksittäisen tu- kiaseman toiminta-alue on huomattavasti laajempi. Wimax tiedonsiirtonopeus voi par- haimmillaan olla 75 Mbit/s ja signaalin kantomatka 50 km. Wimax-teknologian etuna on myös, ettei se välttämättä edellytä suoraa näköyhteyttä tukiaseman ja päätelaitteen välillä. (Kansallinen laajakaistatyöryhmä 2006.) 17 Laajakaistaperspektiivi Tutkimuksessa käytän termiä laajakaistaperspektiivi kuvaamaan sitä, että kyseistä asiaa käsitellään tietoverkkojen kannalta maaseutumaisten alueiden kautta. 2.3. Maaseutu Suomalaisen maaseudun tyypillisenä tehtävänä on ollut raaka-aineiden ja energian tuot- taminen, elintarvikehuollon turvaaminen sekä virkistysmahdollisuuksien tarjoaminen. Siksi maaseudun määrittelyyn liitetään tavallisesti haja-asutusvaltaisuus, alkutuotannon keskimääräistä suurempi osuus tuotantorakenteessa ja syrjäisyys suurista keskuksista. Euroopan, valtion, maakunnan, seutukunnan, kunnan ja kylän tasoilla maaseutua tarkas- tellaan eri lähtökohdista. (Katajamäki ja Kaikkonen 1991: 13.) Maaseudun käsitteen määrittely edellyttää useiden eri näkökulmien huomioimista, kos- ka maaseutua on mahdotonta yksikertaisesti selittää sen moninaisuuden vuoksi. Maa- seutua voidaan tarkastella tiettynä maantieteellisenä alueena, sen asutusmuotojen tai fyysisen ympäristön piirteiden perusteella. Lisäksi maaseutu voidaan määritellä alueelli- sen työnjaon, ammattien, siellä asuvien ihmisten, organisaatioiden, kulttuurin ja elä- mänmuotojen kautta. (Katajamäki ja Kaikkonen 1991: 13.) Euroopan unioni jakaa maaseutumaiset alueet vauraaseen, taantuvaan ja syrjäiseen maa- seutuun. OECD:n kansainvälinen määritelmä käyttää maaseudun ja kaupungin luokitte- lussa rajana 150 asukasta/km2. Myös tämän määritelmän mukaan valtaosa suomalaisis- ta asuu maaseudulla. Maaseutumaiset alueet määritellään eri maissa eri tavalla. Suoma- laisen yhteiskuntapolitiikan vakiintuneen maaseudun suppean määritelmän mukaan maaseutua ovat haja-asutusalueet ja alle 500 asukkaan taajamat. Tilastollisesti taajama määritellään vähintään 200 asukkaan yhteisöksi, jossa rakennusten välinen etäisyys on korkeintaan 200 metriä. (Katajamäki ja Kaikkonen 1991: 13–14; (Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä 2004.) 18 Haja-asutusalueen käyttö maaseudun määrittelyperustana on haastava, koska taajaman ja haja-asutusalueen välinen raja ei ole pysyvä. Muuttuva yhteiskunta muokkaa maa- seudun määritelmiä ja rajauksia jatkuvasti. Tavallisena muutossuuntana ovat olleet taa- jamien laajeneminen ja haja-asutusalueiden pieneneminen. Lisäksi haja-asutusalueiden rajat ovat myös riippuvaisia kuntien kaavoituspolitiikasta. (Katajamäki ja Kaikkonen 1991: 13–14.) Maaseutu voidaan määritellä myös kuntamuodon perusteella. Ongelmalliseksi tämän kuitenkin tekee se, että kaupunkien joukkoon kuuluu rakenteeltaan maaseutumaisia ja haja-asutusvaltaisia kultia. Näin ollen myöskään kaupunkien ja maaseudun välinen raja ei voi olla yksiselitteinen. (Katajamäki ja Kaikkonen 1991: 14.) Maaseututyypit Suomalaisessa maaseutututkimuksessa ja maa- ja metsätalousministeriön laatiman mää- ritelmän mukaan maaseutu jaetaan syrjäiseen maaseutuun, ydinmaaseutuun ja kaupun- kien läheiseen maaseutuun (Kuvio 1.). Kaupunkien läheinen maaseutu sijoittuu Etelä- ja Länsi-Suomeen. Kaupunkien läheisillä maaseutumaisilla alueilla on parhaat kehitty- mismahdollisuudet, sillä siellä asuvien on mahdollisuus työskennellä lähikaupungeissa. Lisäksi maatalous- ja muiden yrittäjien lähimarkkinamahdollisuudet ovat monipuolisia. Useat tämän maaseutualueen kunnat ovat hyvin muuttovoittoisia, mikä puolestaan mah- dollistaa alueita monipuolistamaan omia palveluitaan. (Malinen, Kytölä, Keränen & Keränen 2006: 6–8.) 19 JoensuuJoensuuJoensuuJoensuu ImatraI trI atraI tI tI atraI trI atraI t Lappeenrantar tLappeenrantar tr tLappeen antar tLappeen antat SavonlinnaliSavonlinnaliliSavonlinnaliSavonlinnali VarkausrVarkausVarkausrVarkaus Mikkelii liikkelii lii lii kelii lii kelii li KotkatKotkattKotkatKotkat KouvolalKouvolallKouvolalKouvolal KuusankoskiiKuusankoskiiiKuusankoskiiKuusankoskii PorvoorPorvoorrPorvoorPorvoor Helsinkil i iHelsinkil i il i ielsinkil i ielsinkil i i VantaatVantaattVantaatVantaat Kajaanij iKajaanij ij iKajaanij iKajaanij i IisalmiIi l iIisal iIi l iIi l iIisal iIi l iIisal iIi l i Oulululullulululul Rovaniemii iRovanie ii ii iRovanie ii iRovanie ii i Seinäjokii j iSeinäjokii j ii j iSeinäjokii j iSeinäjokii j i KuopioiKuopioiiKuopioiKuopioiÄänekoskiiÄänekoskiiiÄänekoskiiÄänekoskii KemiiKe iiiKe iiKe ii RaaheaaheRaaheaahe Tornior iTornior ir iTo nior iTo nioi KokkolalKokkolallKo kolalKo kolal Pietarsaarii t r riPietarsaarii t r rii t r riPieta saa ii t r riPieta saa ii t i VaasaVaasaVaasaVaasa JämsäJä säJä säJä sä Kauniaineni iKauniaineni ii iKauniaineni iKauniaineni i LahtitiLahtititiLahtitiLahtiti Riihimäkiii i iRiihi äkiii i iii i iR ihi äkii i iR ihi äkiii i i HämeenlinnaliHä eenlinnaliliä eenlinnaliä eenlinnali Valkeakoskil iValkeakoskil il iValkeakoskil iValkeakoskil i EspooEspooEspooEspoo TampererTa pereTa pererTa pere JyväskylälJyväskylällJyväskylälJyväskyläl LohjajLohjajjLohjajLohjaj Tammisaarii riTa isaarii rii riTa isaarii riTa isaarii ri TurkurTurkurrTurkurTurkur SalolSalollSalolSalol PoririPoriiiPoririPorii Raumaau aRau aau a Uusikaupunkii iusikaupunkii ii iusikaupunkii iusikaupunkii i Maarianhaminari iaarianha inai ii iaarianha inari iaarianha inai i 10050 kilometriä 0 Kajaanin y liopistokeskus, Oulun y liopisto Suomen Aluetutkimus FAR 23.3.2006 Maaseututyypit 2006 Kaupunki (59) Kaupunkien läh. maaseutu (84) Ydinmaaseutu (146) Harvaan asuttu maaseutu (143) Maakuntaraja Kuntaraja Kuvio 1. Suomen maaseututyypit 2006 (Malinen & ym. 2006: 8). 20 Ydinmaaseudun kunnat sijoittuvat nekin Etelä- ja Länsi-Suomeen. Ydinmaaseutu on vankkaa alkutuotantoaluetta ja alkutuotantokeskittymiä on muun muassa sikataloudessa, turkistarhauksessa ja siipikarjataloudessa. Alueella sijaitsevat kuntakeskukset ovat toi- minnoiltaan monipuolisia ja keskisuuria keskuksia on useita. Ydinmaaseuduilla kylät ovat elinvoimaisia. Valtaosa harvaan asutuista maaseudun kunnista sijaitsee Itä- ja Poh- jois-Suomessa. Näillä alueilla alkutuotannon kehittymismahdollisuuksiin luonto asettaa ehtoja esimerkiksi kasvukauden lyhyyden vuoksi. Alueiden ongelmina ovat maaseudun autioituminen nuorten, tärkeän työvoiman, muuttaessa suurempiin keskuksiin ja kau- punkeihin. Maaseudun autioituessa palvelut vähenevät, vanhempien ikäluokkien määrää lisääntyy ja kuntien taloudellinen tilanne heikkenee. (Malinen & ym. 2006: 6–8.) 21 3. TUTKIMUKSEN NÄKÖKULMAT 3.1. Tietoyhteiskunnan haasteet eri aluetasoilla Tietoyhteiskunta ja globalisaatio Politiikassa informaatio- ja tietoyhteiskunnan käsitteet tulivat käyttöön 1990-luvulla, minkä jälkeen suunnitelmia informaatioyhteiskuntapolitiikkaan tehtiin eri maiden halli- tuksissa. Yhdysvalloista lähtenyt tietoyhteiskunnan muotoutumiseen tähtäävä kehitys- aalto laajeni Euroopan unioniin sekä Japaniin ja sen seurauksena myös muihin maihin. Vuonna 1992 Clintonin hallitus laati amerikkalaisen digitaalisen valtatiesuunnitelman National Information Infrastructure (NII), jonka pääsuunnittelijana oli silloinen varapre- sidentti Al Gore. Suunnitelman tarkoituksena oli kansallisen informaatiorakenteen ke- hittäminen, jonka tarpeena oli taloudellisen kasvun lisääminen. ”Yhdysvaltojen NII- aloite antoi pohjan maailman laajuiselle informaation infrastruktuurille”, ja siksi infor- maatioyhteiskuntaa koskevilla kysymyksillä on maailmanlaajuinen, globaali ulottuvuus. (Inkinen, Bruun & Lindberg 2002: 210; Soramäki 2004: 12–14.) Vuonna 1993 NII synnytti EU:ssa tarpeen kehittää poliittisia linjauksia uuden yhteis- kuntaohjelman laatimiseksi. Tuloksena syntyi Eurooppa-neuvoston hyväksymä, EU:n komission informaatioyhteiskuntaohjelma. ”Growth, Competitiviness, Employment. The Challenges and Ways Forward into the 21st Centure. White Paper on growth, com- petitiveness and employment: the challenges and ways forward into the 21st Century”. Tämän ohjelman mukaan tietoyhteiskunnassa informaatio- ja palveluteknologiat tele- ja palveluverkkoineen ovat keskeisessä asemassa kehittämään yhteiskuntaa ja sen taloutta. (Soramäki 2004: 12.) Tietoyhteiskuntaan tähtäävä politiikka nousi Euroopan unionissa merkittävään asemaan ja vuonna 2000 Lissabonin Eurooppa-neuvoston päätöksellä päätettiin tärkeästä tulevai- suuteen tähtäävästä strategiasta: ”unionista on tultava maailman kilpailukykyisin ja dy- naamisin tietoon perustuva talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta”. 22 Jotta strategia toteutuisi, EU:n jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että Euroopan maissa on nopeat yhteen liitetyt Internetverkot. (Soramäki 2004: 13.) Kansainvälisissä vertailuissa Suomi aloitti ajoissa informaatioyhteiskuntaan tähtäävän poliittisen valmistelun. Hallituksen periaatepäätös keskus- ja aluehallinnon uudistami- sesta laadittiin 1993, jolloin laadittiin myös valtion tietohallintostrategia. Kansallinen informaatioyhteiskuntastrategia, Suomi tietoyhteiskunnaksi – kansalliset linjaukset, val- mistui 1995. Toinen merkittävä kansallisen tason tietoyhteiskuntastrategia valmistui 1998: Sitran Elämänlaatu, osaaminen ja kilpailukyky. Vuoden 2006 aikana laadittiin hallituksen tietoyhteiskuntaohjelma, kansallinen tietoyhteiskuntastrategia 2007–2015: Uudistuva, ihmisläheinen ja kilpailukykyinen Suomi. (Soramäki 2004: 14; Tietoyhteis- kuntaohjelma 2007.) Tietoyhteiskunta ja EU Euroopan unionin tietoyhteiskuntapoliittiset kysymykset vuodesta 2005 eteenpäin pai- nottavat sitä, että tietoyhteiskunnaksi kehittyminen vaatii yhteisöllistä lähestymistapaa. Euroopan komissio on määritellyt tärkeiksi aiheiksi muun muassa kansalaisuuden mer- kityksen olla osallisena edistämään tietoyhteiskuntaa. EU:n tietoyhteiskuntaa koskevan politiikan tavoitteena on varmistaa, että kaikilla on samanlaiset mahdollisuudet käyttää kohtuuhintaisia tieto- ja viestintätekniikkapalveluita, ja että palveluita on ylipäätään saatavilla. Tekniikoiden helppokäyttöisyyteen on panostettava, jotta saadaan digitaali- kuilua pienemmäksi ja digitaalinen lukutaito yhteiskunnan jäsenille. (KM2003.) Tietoyhteiskunnan kehittymisen kannalta on oleellista, että kaikki kansalaiset pääsevät mahdollisimman laajasti käyttämään tietoyhteiskunnan infrastruktuurin tarjoamia palve- luita. Näitä palveluita ovat esimerkiksi sähköisen hallinnon, sähköisen terveydenhuol- lon, verkko-opiskelun ja sähköisen kaupan palvelut, ja ne edellyttävät toimiakseen no- peita ja kapasiteetiltaan riittäviä laajakaistayhteyksiä. Laajakaistapalveluiden kehittämi- nen, saatavuus ja runsas käyttö ovat niin sanotun eEurope 2005 -toimintasuunnitelman tärkeimpiä tarkoituksia Euroopan unionissa. Laajakaistayhteyksien omaksuminen osaksi arkielämää ja uusien markkinoiden avautuminen voivat parantaa elämänlaatua, lisätä tuottavuutta ja edistää innovointia. (KM2003.) 23 Vuonna 2000 laaditussa Lissabonin strategiassa keskeisenä tavoitteena oli saada Euroo- pan unioni kilpailukykyisimmäksi tietoon ja taitoon perustuvaksi talousalueeksi vuoteen 2010 mennessä. EU:n vuoteen 2010 ulottuvan tietoyhteiskuntastrategian (i2010- ohjelma) kolme keskeistä tavoitetta ovat kehittää Euroopan unionista yhtenäinen eu- rooppalainen tietoalue, innovoinnin ja investointien lisääminen sekä ja kannustaa kansa- laisia osallistumaan eurooppalaisen tietoyhteiskunnan edistämiseen. Näistä tavoitteista huolimatta tuottavuuden kasvu on hidastunut. (Kansallinen tietoyhteiskuntastrategia 2007–2015 2006: 20–21.) Tietoyhteiskunta ja Suomi Korea, Kiina ja Intia haastavat talouskasvuillaan perinteiset teollisuusmaat talouden, tieteen ja teknologian aloilla. Aasian maiden ”keskeisiä menetystekijöitä ovat innovatii- visuus ja kustannustehokkuus”, joten tulevaisuudessa myös Euroopan unionin ja sen jäsen maiden on pystyttävä sen tuomiin haasteisiin. Suomi mukaan lukien. Poliittisia päätöksiä ja toimenpiteitä tarvitaan kilpailukyvyn ja innovaatiojärjestelmän kehittämi- seksi. (Kansallinen tietoyhteiskuntastrategia 2007–2015 2006: 20–21.) Suomen on uudistuttava muuttuvan maailman mukana. Globalisaatio, palvelusektorin merkityksen kasvu, kilpailun vapautuminen, ilmastonmuutos ja energiapoliittiset kysy- mykset sekä Suomen ja EU:n kilpailukyvyn kehittäminen ovat muutoksia, joihin Suo- men on kyettävä vastaamaan. Kansallisella tasolla lähitulevaisuuden haasteita Suomelle ovat ennen kaikkea väestön ikärakenteen muutos ja sosiaali- ja terveyspalveluiden ky- synnän kasvu. Lisäksi lisääntyvä monikulttuurisuus asettaa yhteiskunnalle omat haas- teet. (Kansallinen tietoyhteiskuntastrategia 2007–2015 2006: 16.) Suomalaisessa yhteiskunnassa tieto tulee olemaan yksi tärkeämmistä yhteiskunnan voimavaroista. Suomen kansallisina vahvuuksina tämän hetkisessä tietoyhteiskunnassa ovat korkea koulutustaso sekä yritysten ja kansalaisten tietoyhteiskuntaosaaminen. Tä- mä näkyy taitona hyödyntää Internetiä ja käyttää sähköisiä palveluita. Myös hyvä hal- lintokulttuuri ja tietojen julkisuus ovat Suomen vahvuuksina kansainvälisissä tietoyh- teiskuntavertailuissa. (Kansallinen tietoyhteiskuntastrategia 2007–2015 2006: 8-11.) 24 Kansallisen tietoyhteiskuntastrategian visio Suomesta vuonna 2015 näyttäytyy positiivi- sena näkökantana siitä, mitä tieto- ja viestintätekniikan kehitys tuo tullessaan. Vision mukaan etenkin Internetlaajakaistayhteydet mahdollistavat globalisaatiokehityksen ja verkostotalouden ja tarjoavat mahdollisuuksia vahvistaa erilaisia ja -tasoisia alueita. Samalla se muokkaa ihmisten arkipäivää ja asenteita maailmanlaajuiseen vastuulliseen ja kestävään kehitykseen. Kansallisen tietoyhteiskuntastrategian 2007–2015 mukaan suurimmalla osalla kotitalouksista ja yrityksistä on laajakaistayhteys tai ainakin mahdol- lisuus siihen vuoteen 2015 mennessä. Kansallisen tietoyhteiskuntastrategian 2007–2015 mukaan laajakaistayhteyksiä on nopeutettava tulevaisuudessa huomattavasti valokuitu- tekniikkaa käyttäen. (Kansallinen tietoyhteiskuntastrategia 2007–2015 2006: 12–23.) 3.2. Kaksi teoriaa tietoyhteiskunnasta Daniel Bell ja jälkiteollinen yhteiskunta Yksi tunnetuimmista tietoyhteiskuntateorioista on Harvardin yliopiston yhteiskuntatie- teiden professorin Daniel Bellin (s. 1919) kehitelmä ”jälkiteollista yhteiskunnasta” (The Coming on Post-Industrial Society, 1973). Siirtyminen jälkiteolliseen yhteiskuntaan tapahtuu Bellin mukaan seuraavien ulottuvuuksien vahvistuessa. Ensinnäkin talouden- sektorilla tavaratuotannosta siirrytään palvelutalouteen. Palvelutuotanto voidaan nähdä tuottavuuden kasvun tekijänä. Palvelut eivät tuota konkreettisia tuotteita, vaan ne ovat luonteeltaan informatiivisia. (Lehtinen & Luotola 1986: 26–28; Viherä 1999: 74–78, 107.) Bell hahmottaa tietoyhteiskuntaa työn sisällön mukaan. Ammattirakenne muuttuu pro- fessionaalisten teknikoiden myötä ja teollisuustyöläisten määrä vähenee. Jälkiteollisen yhteiskunnan informaatioammattien työ koostuu asiantuntijapalveluista, joissa infor- maatio on työn raaka-aine. Informaatioammatteja ovat esimerkiksi tutkijat, rahavirroista vastaavat ja yhä lisääntyvässä määrin asiakaspalvelutyö. Oikeastaan voitaisiin parem- min puhua Niiniluodon (1989: 80) mukaisesti ”istumatyöyhteiskunnasta”. (Lehtinen & Luotola 1986: 26–28; Viherä 1999: 74–78, 107.) 25 Informaatioyhteiskunnan on ajateltu tehostavan työntekoa ja tuovan enemmän aikaa levolle ja helpotusta arkipäivän askareisiin teknologian ja tiedonsiirtoyhteyksien tarjo- amien mahdollisuuksien avulla. Työn laatu on muuttunut paljon, mikä näkyy hyvin yk- sityisen ja ammattikentän lähentymisenä. Yhteydenottoja työ- ja yksityisasioissa, ostok- sia ja muita arkipäiväisiä asioita voidaan hoitaa Internetin, sähköpostin ja kännykän välityksellä yhtä aikaa töissä ja kotona. Teknologian tuomat mahdollisuudet ovat lisän- neet työpaikoilla joustavuutta. Samalla töiden määrä on kuitenkin kasvanut, mikä sotii Bellin näkemystä vastaan jälkiteollisen yhteiskunnan vaikutuksesta työaikojen lyhene- miseen. Rajat työn ja kodin, sekä yleisen ja yksityisen välillä ovat hämärtymässä. (Rot- kirch 2002: 114–119.) Kolmantena ulottuvuutena Bell näkee sen, että teoreettisesta tiedosta tulee innovaatioi- den ja yhteiskuntapolitiikan muotoilun keskeisin lähde, joten jälkiteollisessa yhteiskun- nassa pärjääminen ja kehittyminen edellyttävät jatkuvaa oppimista. Oppiminen edistää yhteiskunnassa hyvinvoinnin kasvua ja tekee elämän mielekkääksi. Mielekäs ja mukava elämä on mahdollista silloin kun ihminen hallitsee taidot, joita tietoyhteiskunnassa pär- jääminen edellyttävät. Mikäli Bellin näkemystä ei-materiaalisesta informaatiotuotantoon pohjautuvasta jälkiteollisesta yhteiskunnasta pidetään mahdollisena, edellyttää se myös sitä, että kaikilla on mahdollisuus sekä kuluttaa mutta myös tuottaa tietopalveluita. Ta- sa-arvon toteutuminen on mahdollista tasapuolisella informaatioinfrastruktuurilla sekä sillä, että ihmisillä löytyy taitoja ja halua oppia kuluttamaan ja tuottamaan tietopalvelui- ta (Lehtinen & Luotola 1986: 27–28; Viherä 1999: 76–78.) Manuel Castell:, teollisesta yhteiskunnasta verkostoyhteiskuntaan Sosiologian sekä kaupunki- ja alueellisen suunnittelun professorina toimiva Manuel Castells on yksi tunnetuimmista informaatioyhteiskuntateoreetikoista. Hänen tunnettuja teoksiaan ovat trilogia The Information Age: Economy, Society and Culture ja The Rise of the Network Society. (Soramäki 2004: 38–40.) Castellsin tietoyhteiskuntateorian keskeisenä ideana on se, että teollisesta yhteiskunnas- ta siirrytään verkostoyhteiskuntaan, jossa tuotantoprosessit perustuvat tiedon proses- sointiin ja informaatio toimii tuotannon raaka-aineena. Tuotannossa ja kulutuksessa 26 siirrytään informatiiviseen talouteen, joka on globaalisti verkostoitunut. Castells ei näe palveluntuotantoa tuottavuuden kasvun tekijänä, koska palvelutuotannon tehokkuutta on vaikea mitata eikä tarpeeksi tehokkaita viestintävalmiuksia ole vielä käytössä. Castellsin tietoyhteiskunnassa yhteiskunnan edustavina arvoina ovat verkostoituminen ja infor- maatioammatit. Uhanalaisina arvoina ovat puolestaan osaaminen, tasa-arvo ja tasapuoli- suus. (Soramäki 2004: 45, 52, 89; Viherä 1999: 107.) Castelssin teorian mukaan yhteiskunta on muotoutumassa maailmanlaajuiseksi verkoksi informaatiotekniikan avulla, joka toimii identiteetin etsimisen työkaluna. Verkostoitu- misella voi kuitenkin olla joko rakentava tai tuhoava vaikutus identiteetin kehittymisel- le. Alueellinen eriarvoisuus, eriarvoisuus kulutuksessa ja luokkajako ovat Castellsin informaatioyhteiskunnan negatiivisia kehityspiirteitä. Verkostomaisesti kehittyvä yh- teiskunta on kuitenkin hyvä tapa rakentaa yhteiskuntaa autonomiseksi ja heterogeeni- seksi. (Soramäki 2004: 38–40; Viherä 1999: 108.) Castellsin tietoyhteiskunnassa ”Globalisoituva kapitalistinen talous” on haastamassa sosialistis-taloudellisen järjestelmää. Castells toteaa, että ”ensimmäistä kertaa historias- sa koko maapallo on käytännöllisesti katsoen kapitalistinen”. Castellsin käyttämä in- formaatioyhteiskuntaa kuvaava termi on verkostoyhteiskunta ja yleisemmällä tasolla ”inforationaalinen kapitalismi”, jonka mukaan valtiolla on oleellinen tehtävä investoida tekniikkaan vastavoimiksi yrityskapitalismille. (Soramäki 2004: 49; Viherä 1999: 97– 108.) Castells ja suomalainen tietoyhteiskuntamalli Suomen kehittynyt hyvinvointivaltio mahdollistaa tietoyhteiskunnan kehityksen ja kil- pailukykyisen talouden kasvun, sillä yhteiskunnallinen ja sosiaalinen vakaus ovat vält- tämättömiä informatiiviselle kasvulle. Castellsin mukaan suomalaisen tietoyhteiskunnan erikoispiirteitä ja vahvuuksia ovat kilpailukykyiset ”mobiilit internetin yritykset, valtion ohjaama teknologista innovointia edistävä instituutioiden järjestelmä, koulutuksesta ja terveydenhoidosta ja sosiaalisista palveluista huolehtiva hyvinvointivaltio sekä teknolo- giamyönteinen kansallinen identiteetti”. Lisäksi suomalaisen elinkeinoelämän ja työnte- 27 kijöiden yhteistyö helpottaa työehtojen kehittämistä ja näin myös informationalistiseen malliin siirtymistä. (Castells 2001: 161, 181–182.) Kolme sukupolvea sitten Suomi oli maana köyhä ja sen talous oli riippuvainen metsistä. Tuolloin suurin osa väestöstä sai elantonsa maataloudesta, eikä Suomi ollut mukana kovinkaan hyvin kansalianvälisillä markkinoilla. Suomi on rikkaan Pohjoismaan mai- neessa ja hyvänä esimerkkinä kehityskelpoisuudesta. Suomalainen kulttuurinen identi- teetti, kansallistunne, sosiaalinen homogeenisyys ja kansallinen yhteisvastuu ovat vah- vasti tulevaisuuteen suuntautuneita ja siksi merkittäviä tekijöitä Suomen tietoyhteiskun- tamallissa. (Castells 2001: 184–185.) Suomalaisen tietoyhteiskunnan kehitykseen vaikuttavia ongelmia on esimerkiksi vanhan ja uuden talouden välinen kuilu. Vaikka Suomi on informaatioteknologian johtavia ja taloudellisia edelläkävijävaltioita viestintäteknologiassa, on informaatioteknologian integroituminen eri aloilla ollut hidasta, joka näkyy esimerkiksi hyvinvointisovelluksis- sa (e-terveys ja e-oppimis-klusteri). Tähän on vaikuttamassa muun muassa hallinnolliset rakenteet, jotka hidastavat informaatioteknologian käyttämistä hyvinvointitarkoituksiin. Hankkeiden byrokraattisuus, eri tahojen epäselvä asema ja puute määrätietoisuudessa ovat Castellsin (2001: 161–162) mukaan eräitä hidastetekijöitä. Lisäksi informaatiotek- nologian integroitumiseen eri aloilla on ollut vaikuttamassa Suomen taloudellinen ra- kenne, joka on keskittynyt vain muutamille keskusalueille. ”Vain puolustamalla tietoyh- teiskunnan ja hyvinvointiyhteiskunnan yhdistelmää Euroopan unionissa ja käymällä käsiksi epätasa-arvon syihin, suomalainen hyvinvointiyhteiskunta voi jatkaa aidosti ko- ko väestön kattavana mallina myös tulevaisuudessa”. (Castells 2001: 161–170.) Alueellisen keskittymisen kehityssuuntana näyttää olevan suurten keskuksien kasvami- nen ja heikkojen alueiden heikkeneminen entisestään. Jatkuvassa muutostilassa oleva globaali taloudellinen tilanne synnyttää paineita alueelliselle tasa-arvolle. Suurimpia haasteita kokevat pienet kaupungit ja maaseutu. Maantieteellinen eriarvoisuus on risti- riidassa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan periaatteiden kanssa. Alueellinen kilpai- lukyky edellyttää uusien työpaikkojen ja koulutuksen luomista. Yrittäjähengen lisäämi- nen, digitaalisen lukutaidon kasvattaminen ja erilaisten sosiaalisten projektien aikaan- 28 saaminen ovat merkittäviä keinoja syrjäseutujen autioitumista vastaan. (Castells 2001: 169–170.) 3.3. Tietoyhteiskunta, riski vai mahdollisuus? Globalisaation kehittymisen rinnalla tapahtuva digitaalisen kulttuurin muotoutuminen on synnyttänyt positiivisia ajatuksia ja skenaarioita yhteiskuntaa kehittävästä muodon- muutoksesta. Tässä muodonmuutoksessa nopeasti kehittyvä tieto- ja viestintätekniikka muokkaa kansalaisten, yritysten ja hallintoelinten välisiä viestintä- ja vuorovaikutusta- poja, jonka seurauksena pakostakin syntyy uusia yhteiskunnallisia ja taloudellisia raken- teita ja hallintotapoja. Optimististen näkökulmien mukaan tietoyhteiskunta luo mahdol- lisuuksia säästää luonnonvaroja, lisää työn tuottavuutta, parantaa elämän laatua luomal- la ja rikastuttamalla vapaa-aikaa, kehittää demokratiaa ja ihmisten välistä viestintää. Heinonen (1995: 65–97) mieltää tietoyhteiskunnan ja sen mukana tuomat uuden teknii- kat mahdollisuudeksi parantaa kestävää kehitystä esimerkiksi tehostamalla erilaisia kul- jetusmuotoja. Esimerkiksi kauppojen, pankkien palveluiden ja lehtien jakelu voitaisiin tehdä välittämällä tietoa tavaroiden sijaan. (KM2003; Niiniluoto 1989: 71.) Etätyö on yksi hyvä esimerkki siitä, millaisia positiivisia mahdollisuuksia teknologia tuo helpottamaan työ- ja arkipäivän askareita. Esimerkiksi tukijoiden, yrittäjien tai asi- akkaiden yhteydenottoa vaativat työt saattavat olla luonteeltaan sellaisia, että työpiste ei sinällään aseta rajoitteita. Etätyö tarjoaa vapauden tehdä töitä alueesta ja tilasta riippu- matta, edellyttäen kuitenkin sitä, että tiedonsiirtoyhteydet ovat kunnossa. Etätyön tar- joama vapaus saatetaan nähdä myös rasitteena, mikäli työn luonne on paljon aikaa vie- vää. Tällöin työn, perheen ja vapaa-ajan erottaminen toisistaan saattaa olla miltei mah- dotonta. (Rotkirch 2002: 119–120.) Kehittyneet tieto- ja viestintätekniikkapalvelut edistävät kestävämpää kehitystä. Tieto- yhteiskunnan tuotteet ja palvelut eivät ole riippuvaisia fyysisestä tilasta tai sijainnista, mutta niillä voi olla useita käyttäjiä samanaikaisesti. Lisäksi erilaisten palveluiden ja tuotteiden käyttöä voidaan rajattomasti laajentaa lisäämättä ympäristökuormitusta, kos- 29 ka niistä voidaan vaivattomasti tuottaa uusia tuotteita muokkaamalla vain niiden infor- maatiosisältöä. Ympäristökuormitusta ja energiankulutusta voidaan alentaa ilman fyy- sistä liikkumista, sillä työ-, opiskelu- ja vapaa-ajan asioita voidaan hoitaa esimerkiksi etätyön, videoneuvotteluiden ja sähköisten itsepalveluiden kautta. Sähköisiä itsepalve- luita ovat esimerkiksi Internetin kautta terveydenkeskuksen näytteenottoa varten tilatta- va jonotusnumero. (Kansallinen tietoyhteiskuntastrategia 2007–2015 2006: 19–20.) Vastaavasti globalisaatio ja sen mukana kehittyvä ja levittyvä teknologia on synnyttänyt synkkiä ja kulttuuripessimistisiä tulkintoja siitä, että kehityksestä ja kukoistuksesta voi pahimmassa tapauksessa seurata maailmanvaltioita ravistuttava täystuho ja suurkata- strofi. Vuosituhannen vaihteen henki on ollut levoton, kiihkeä ja arvaamaton maailman- laajuisesti. Poliittisella kartalla on vuoden 1989 jälkeen tapahtunut paljon muutoksia, jotka ovat olleet luomassa maailmaan uudenlaista arvoperustaa ristiriitoineen ja identi- teettiongelmineen. Sosialismin romahdus, Berliinin muurin murtuminen, muutokset Itä- Euroopassa ja terrori-iskut syyskuun 11. päivänä 2001 ovat hyviä esimerkkejä siitä, miksi yhteiskuntatieteellisen keskustelun peruskäsitteistöön on vakiintunut riskiyhteis- kunnan käsite. Tulevaisuudentutkimuksissa tietoyhteiskunnan synonyyminä on käytetty myös riskiyhteiskunnan käsitettä. (Heinonen 1995: 17; Inkinen ym. 2002: 57–58.) Niiniluodon (1989: 71) mukaan pessimistisen näkökulman mukaan tietoyhteiskunnan kehittymisen seurauksena luonnonvarojen tuhlaus pilaa ympäristön kauneutta ja tuhoaa terveyttä. Lisäksi vaarana saattaa olla työn mielekkyyden katoaminen ja työttömyys ammattirakenteen muutoksen seurauksena. Byrokratisoituminen ja demokratian kaven- tuminen pessimistisen näkökulman mukaan lisää ihmisten valvontaa ja kontrollia sekä jakaa ihmisiä erilaisiin ryhmiin tai luokkiin. Tietoyhteiskunnan haavoittuneisuus syn- nyttää fasistisen luokkayhteiskunnan, jonka toiminta perustuu itsekkääseen ja kovaan kilpailuun. Tietotekniikan mahdollisuudet tekoälyyn ja erilaisiin asiantuntijajärjestel- miin ovat mahdollisuuksien tavoin myös uhkia ja haasteita. Tietoyhteiskunnan niin sa- nottuja negatrendejä, riskejä ja kielteisiä kehityssuuntia, ovat Heinosen (1995: 97) mu- kaan ”yksityisyyden loukkaaminen, tietokonerikollisuus, tietoeliitin ja tietoköyhälistön välinen kuilu, syrjääntyminen, ihmisen ja koneen välinen problematiikka sekä tekno- stressi”. 30 3.4. Maaseutumaisten alueiden asema suomalaisessa tietoyhteiskunnassa Tietoyhteiskunnassa eläminen tarkoittaa tiedon määrän merkityksen lisääntymistä jokai- sella yhteiskunnan sektorilla ja jokaisen ihmisen arkipäiväisissä asioissa. Maaseutu- maisten alueiden haasteet suomalaisessa tietoyhteiskunnassa liittyvät asukkaiden ase- maan työmarkkinoilla ja elinkeinoelämässä, alueellisen tasa-arvon toteutumiseen sekä ihmisten jakautumiseen eriarvoisiin asemiin: osaaviin ja osaamattomiin. (Köppä 1998: 76–81.) Maaseudun asemaa yhteiskunnassa ovat muokanneet maaseudun erityisolosuhteet (asuminen ja tuotannon luontosidonnaisuus), pitkät välimatkat keskuksiin ja vähenevä väestö. Maaseudun tulevaisuuden sanotaan riippuvan yhteiskunnan kehityksestä. Auti- oituva maaseutu on yhteiskuntapoliittinen ongelma, joka sai alkunsa nopean teollistumi- sen seurauksena, jolloin kaupungit ja keskukset vetivät työväkeä pois maaseuduilta. Kaupungistumisilmiö on mielenkiintoinen trendi kehittyneessä tietoyhteiskunnassa, missä kauppa-, viihde-, asiointi- ja koulutuspalveluita voitaisiin tietoverkkojen avulla tuoda kaikkien kansalaisten saataville alueesta riippumatta. (Köppä & Mäkelä 1998: 36, 51–53.) Maaseutujen resurssit ja pääoma ovat edelleen kytköksissä peruselinkeinoon, maatalou- teen, jonka haasteena on tietoyhteiskunnan pääelinkeino tietotaito. Maatalousmarkki- noiden yhdentyminen ja globalisoituminen ovat lisänneet kilpailua uhaten suomalaisia maatalousammatteja. Muutamassa kymmenessä vuodessa Suomesta on hävinnyt noin 300 000 työpaikkaa maaseutumaisilta alueilta maa- ja metsätaloudesta ja monia kyliä on autioitunut. (Köppä & Mäkelä 1998: 50; Tiuri 2000.) Etelä- ja Keski-Euroopan vertaista maataloustuotantoa ei Suomen ilmasto ja kasvukau- den lyhyys pysty tarjoamaan. Tämä haastaa maatalouden etsimään uudenlaisia työtehtä- viä, jotta monimuotoinen maaseutu voitaisiin säilyttää. Moniulotteisen maaseudun säi- lyttäminen on tärkeää sen kehittymisen kannalta. Maaseutumaisten alueiden mahdolli- suuksina ovat ”aineettomien arvojen korostuminen, tekijävetoinen yrityskulttuuri, maa- seudun arvostuksen kohoaminen, tietotyö, työn aika- ja paikkasidonnaisuuden vähene- minen ja verkostotalous”. Yhteistyötä tarvitaan paljon ja sitä on kehitettävä elinkeinora- 31 jojen ja hallintorajojen välillä horisontaalisella ja vertikaalisella tasolla, niin valtakun- nallisella kuin maakunta- ja seutukuntatasolla. (Järvinen 1999; Köppä & Mäkelä 1998: 50.) Maaseudun mahdollisuudet selviytyä yhteiskunnan muutoksista edellyttävät avointa vuorovaikutusta ja yhteistyötä yhteiskunnan eri tahojen kanssa. Maaseudun ja kaupun- kien välisen vuorovaikutuksen ja työnjaon tarve on lisääntymässä. Tietoyhteiskunnan kehittyessä tiedon hallinta on nousemassa sosiaalisen ja alueellisen eriarvoisuuden pe- rustaksi. Tieteen tuloksia ja näiden tietojen soveltamista käytäntöön tarvitaan niin maa- taloudessa kuin muissakin elinkeinorakenteen osissa. Kuka tiedosta tulee sitten hyöty- mään ja ketkä sitä organisoivat? Kaupungit kykenevät tarjoamaan tietoja ja koulutus- mahdollisuuksia, jotka hyödyttävät maaseutumaisia alueita. Maaseutu kykenee puoles- taan tarjoamaan erilaisia tietoja ja taitoja, raaka-aineita, elintarvikkeita ja muita palve- luita. Voimistunut vuorovaikutus on lisännyt yritysten, palveluiden ja ihmisten vapautta valita sijainti- ja asuinpaikka. Tietoyhteiskunnassa vuorovaikutus on oltava mahdollista etäisyyksistä huolimatta. (Järvinen 1999; Katajamäki 1994; Köppä & Mäkelä 1998: 51.) Tiedonsiirtoyhteyksien merkitys maaseudun tietoyhteiskunnassa Nopeita ja toimivia tietoliikenneyhteyksiä tarvitaan maaseutujen ja kaupunkien vuoro- vaikutustarpeen kasvaessa, etenkin syrjäisillä maaseuduilla. Suomalainen teknologiapo- litiikka korostaa globaalin kilpailukykyisen huipputeknologian kehittämistä ja siksi yh- teiskunnalliset kehittämistoimenpiteet tavoittelevat huippuosaamisen edistämistä. Tietoa ja osaamista on pystyttävä siirtämään osaamiskeskuksista erilaisille alueille. Maaseutu- jen rooli suomalaisen tietoyhteiskunnan kehityksessä on muun muassa yritysten toimin- taolosuhteiden parantamisessa, joka vaikuttaa myös siellä asuvien ihmisten hyvinvoin- tiin ja alueen vetovoimaisuuteen. ”Maaseudun teknologiapoliittisia keinoja ovat yritys- ten lähineuvonnan tehostaminen, tietoliikenneyhteyksien nykyaikaistaminen ja paikalli- sen ja alueellisen yrityspalveluverkoston luominen. Tieto leviää tietotupien, koulujen, kansalaisopistojen ja aktiivisten maaseudun asukkaiden välityksellä”. (Köppä & Mäke- lä 1998: 51–52.) 32 Kaupungeissa ja maaseuduilla asuvilla ihmisillä on samanlaisia elämiseen liittyviä tar- peita ja toiveita. Alueellisen tasa-arvon toteutumisen kannalta olisi tärkeää, että kaikilla alueilla olisi mahdollisuus elää mielekästä elämää. Koko maan kattava nopeita tiedon- siirtoyhteyksiä kuljettava informaatioinfrastruktuuri on merkittävä, jotta jokapäiväisiä arkiaskareita ja tarpeita voidaan suorittaa asuinpaikasta riippumatta. Maaseudulla tie- donsiirtoyhteydet ovat tärkeämmässä asemassa kuin kaupungeissa pitkien välimatkojen ja peruspalveluiden saatavuuden heikkenemisen vuoksi. Sosiaalisia suhteita, kaupassa tai pankissa asiointia voidaan helpottaa ja nopeuttaa tehokkailla laajakaistayhteyksillä. Palveluiden säilyttäminen maaseuduilla on ensisijainen tehtävä työpaikka- ja väestön- kehityksen kannalta. Henkinen pääoma ja motivaatio ovat tärkeitä välineitä maaseutua kehitettäessä. Tietoyh- teiskunta tuo mukanaan muuttuvan elinkeinorakenteen lisäksi vanhoja haasteita, kuten EU:n tuomat muutospaineet, ympäristökysymykset ja autioitumisen. Maaseudulla sijait- sevien teollisten ja muiden pienten yritysten olisi pysyttävä tekniikan kehityksen muka- na, sillä palvelutarjonta maaseudulla tulee edelleen supistumaan ja maataloudessa siirry- tään erikoistuneisiin tehotiloihin. Tietoyhteiskunnassa selviytyminen edellyttää oppi- maan oppimista, taitoja arvioida omaa asemaa sekä yhteistyötä kehittämällä kommuni- kaatio- ja viestintätaitoja. Maaseutumaisten alueiden kehittymisen kannalta on merkittä- vää saada alueiden henkinen ilmapiiri houkuttelevaksi uusille yritystoiminnoille, asuk- kaille ja kuluttajille. (Köppä & Mäkelä 1998: 47.) Informaatioteknologian tarjoamien ja sovellusten kehittyminen saattaa tulevaisuudessa poistaa sijaintipaikan merkityksen ja samalla kenties tukahduttaa kaupunkitrendin ete- nemisen. Tämä saattaa viimeistään muuttaa kansalaisten asenteita ja suhtautumista maa- seutujen kehittämiseen ja maaseuduilla asumiseen. (Järvinen 1999.) Asuinympäristön merkitys ihmisen hyvinvoinnille Yksilön hyvinvointi muodostuu henkilökohtaisista ominaisuuksista, mutta myös asuin- ympäristö vaikuttaa siihen vahvasti. Ihmisten mielikuvissa maaseutu mielletään alueek- si, jossa eläminen on laadukasta ja tasokasta, kun taas kaupunkeihin liitetään tavalli- semmin ei-toivottuja ominaisuuksia. Maaseutu mielletään mielekkäämmäksi asuinalu- 33 eeksi esimerkiksi sosiaalisista syistä. Maaseuduilla seurallisuus on yleisempää kuin kaupungeissa huolimatta siitä, että kaupunkiympäristö koetaan luoteeltaan sosiaalisem- maksi. Tämä ristiriitaisuus selittyy sillä, että kaupungeissa sosiaaliset suhteet saatetaan kokea teennäisiksi, ärsyttäviksi, yksityisyyttä loukkaaviksi tai uhatuiksi. (Heikkilä ym. 2002: 21–24.) Stakesin (Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus) vuonna 2002 tekemä tutkimus ”Hyvinvointi ja tulevaisuus maalla ja kaupungissa” raportoi suomalaisten asenteista ja käsityksistä asuinympäristöä kohtaan. Raportin mukaan yli kaksi kolmas- osaa piti maaseutua parempana asuin- ja elinympäristönä kaupunkeihin verrattuna. Eri- laisissa maaseutukunnissa tavoitelluimpia asuin- ja elinympäristöjä olivat kaupunkien lähellä sijaitsevat maaseutukunnat. Harvaan asuttuja maaseutuja pidettiin kuitenkin liian vaatimattomina ja syrjäisinä. Asuinalueen hyvät kehitysnäkymät vaikuttavat myös ih- misten luottamukseen edustuksellisesta demokratiasta, yhteisten asioiden hoitamisesta. Suomessa alueelliset kehityserot kasvattavat odotuksia aluepolitiikan suhteen. (Heikkilä ym. 2002: 22.) Stakesin tutkimuksen mukaan kaupungin läheiselle maaseudulle oli muutettu lähinnä asunnon ja asuinympäristön vuoksi. Tällä alueella pysyvyyttä selittivät ihmissuhteet ja työ. Tutkimuksen mukaan kaupungin läheisellä maaseudulla hyvinvointi rakentuu mate- riaalisista ja sosiaalisista elämänlaaduista. Harvaan asutuille seuduille muutettiin asuin- ympäristön, työn ja ihmissuhteiden takia, mutta siellä pysyvyyttä selittää työ ja koti- paikkarakkaus. Kotipaikkarakkauden vuoksi työttömätkään eivät ole valmiita muutta- maan työn perässä toiselle paikkakunnalle. (Heikkilä ym. 2002: 113.) 3.4.1. Maaseudun vahvuudet, mahdollisuudet, heikkoudet ja uhat suomalaisessa tietoyh- teiskunnassa Vahvuudet ovat maaseudun sisäisiä ominaisuuksia Rauhallinen, puhdas ja ruuhkaton asuinympäristö ovat yksi maaseudun vahvuuksista. Myös kestävä kehitys, laatu tuotannontekijänä, luonnon ja maiseman hoito sekä paikal- 34 lisyhteisö kuuluvat maaseudun vahvuuksina pidettyihin elementteihin. Maaseutu mielle- tään tavallisesti mielekkäämmäksi asuinpaikaksi kuin kaupunki luontoon ja ympäris- töön liittyvien asioiden sekä sosiaalisten suhteiden vuoksi. Kaupunkeja ja suurempia kasvukeskuksia pidetään vähemmän kiinnostavina asuinalueina liikenneruuhkien, kor- keiden asumiskustannusten, saasteiden ja rikollisuuden takia. (Järvinen 1999; Köppä & Mäkelä 1998: 31–32.) Maaseuduilla väestön pysyvyyttä edistäviä tekijöitä ovat omistusasuntojen suuri määrä, avioerojen, rikollisuuden ja sosiaalisten ongelmien vähäisyys. Maaseututyypeistä eten- kin ydinmaaseutumaisilla alueilla on parhaat kehitysmahdollisuudet, sillä sinne väestö muuttaa keskuksista tai syrjäisiltä maaseuduilta korkean hyvinvoinnin takia. Pendelöin- ti, eli työssäkäynti kaupungissa tai muussa keskuksessa, on tavallinen elinkeinonharjoit- tamistapa varsinkin ydinmaaseudulla. (Köppä & Mäkelä 1998: 38, 49.) Mahdollisuudet välittyvät maaseudun ulkopuolelta Maaseudun mahdollisuudet suomalaisessa tietoyhteiskunnassa ovat tietotyössä ja etä- työjärjestelyissä, erikoistuneessa pienyrittäjyydessä, matkailussa ja perinteisissä elin- keinoissa (esimerkiksi käsityö ja rakennukset). Lisäksi maaseutumaisten alueiden tehtä- vänä on toimia luonnon monimuotoisuuden kannattajana. Sen tehtävänä on välittää ym- päristö- ja terveysarvoja myös tuleville sukupolville. (Köppä 1998.) Tietoyhteiskunta tuo mukanaan elinkeinorakenteen muutoksen, missä työmarkkinoiden monipuolistuminen on maaseutumaisten alueiden mahdollisuus. Maataloustukien varas- sa eläminen ei lisää maaseutujen kilpailukykyä eikä vetovoimaa. Tarvitaan innovatiivi- suutta, oma-aloitteisuutta, halua ja uskallusta kokeilla uusia menetelmiä ja toteuttaa toiminta-ajatuksia, jotta elinkeinorakennemuutos voidaan maaseuduilla nähdä mahdolli- suutena. Jokaisella alueella on omat vahvuutensa, jotka tekevät niistä erityislaatuisia ja näitä vahvuuksia on uskallettava ja yritettävä käyttää hyväkseen. Maatalouden ulkoisia mahdollisuuksia ovat esimerkiksi luomutuotanto, eläintalouden ja bioenergian tuotanto myös kansainvälisillä markkinoilla. (Katajamäki 1994; Köppä & Mäkelä 1998: 52.) 35 Etätyö ja uudet tietoammatit ovat antaneet toiveita maaseudun kehittämiseen. Etätyö tarjoaa maaseutumaisille alueille uusia työpaikkamahdollisuuksia ja säilyttää vanhoja. Etätyön kautta maaseuduille luodaan tarve kehittää informaatioinfrastruktuuria ja sitä kautta kehittää maaseutualueiden taloudellista ja kulttuurista tilaa suomalaisessa tieto- yhteiskunnassa. Niiden suurimpia etuja ovat paikattomuus ja energiankulutuksen sääs- tyminen matkustamisessa. Suurimpina vaatimuksina etätyön tekemiseen on nopeat ja kaksisuuntaiset tiedonsiirtoyhteydet. Etätyökulttuurin kehittymisen esteinä ovat teknis- ten syiden lisäksi ihmisten asenteet, kiinnostuksen puute ja tietämättömyys. (Köppä 1998: 77–86; Toimitusjohtaja Tuija Riukulehto, puhelinhaastattelu 12.4.2007.) Etätyö on määritelmänä jo vakiintunut suomen kielessä. Sillä tarkoitetaan joustavaa työtä. Etätyö on apuväline työn tekemiseen: ”keino organisoida työn tekeminen”. Työ- tehtävät, joissa käsitellään tekstiä, kuvia ja ääntä, sopivat hyvin etätyön luonteeseen. Tietotyöllä tarkoitetaan työtä, jonka tuotos liittyy tiedon tuottamiseen, muokkaamiseen ja levittämiseen. Maaseudulle soveltuvia tietoammatteja ovat lähipalveluun erikoistu- neet, paikallisia asukkaita ja elinkeinoelämää palvelevat ammatit. Tällaisia ovat esimer- kiksi yrityssuunnittelu ja erilaiset hallintopalvelut. Lisäksi etätyöpalvelut, joiden kohde- ryhmät ovat muualla, kuuluvat maaseutumaisten alueiden tietoammatteihin. Näitä ovat puolestaan esimerkiksi konsultti- tai neuvonantajapalvelut, tutkijanammatti tai tietotek- niikka-alalla työskentelevät. (Köppä 1998: 77–84.) Maaseutu on tunnettu yhteistyön perinteestä yhteisyritysten ja talkootöiden kautta, joten yhteistoiminnan kehittämiselle on hyvät edellytykset. Verkostoituminen ja yhteistyön tärkeyttä on painotettu tietoyhteiskunnassa ja yrittäjyyttä on markkinoitu yhtenä maa- seudun elinkeinojen pelastajana. Verkostoitumiseen liittyy kuitenkin sitoutuminen ja yhteistyö, mikä joidenkin näkökulmien mukaan saattaa yrittäjän saada tuntemaan oman riippumattomuuden kärsivän muiden kanssa yrittämisestä. Maaseutuyrittäjyydelle on tyypillistä vahva ajatus vapaudesta ja omillaan toimeen tulosta kotiseudulla mahdolli- simman pienellä riskillä. Yhteisöllisyyteen tulisi kannustaa enemmän yksilöllisyyden sijaan korostamalla innovaatioiden merkitystä. Maaseuduilla on käytössä tiloja ja konei- ta, joille olisi mahdollista keksiä uusia käyttötarkoituksia ja helpottaa elinkeinomurros- ta. (Köppä & Mäkelä 1998: 40–41.) 36 Heikkoudet ovat maaseudun sisäisiä ominaisuuksia Suomalaisen maaseudun ongelmat työpaikkojen luomisessa johtuvat muun muassa pit- kistä etäisyyksistä eri alueiden välillä. Nuorten ihmisten osuus maaseudulla asuvasta väestöstä vähenee työpaikkahävikin seurauksena. Samoin vanheneva väestö voi olla halukas hakeutumaan lähemmäksi keskuksia ja kaupunkeja palveluiden tarpeiden li- sääntyessä. Lisäksi liikenne- ja tietoliikenneyhteyksien puutteellisuus sekä pienet pai- kalliset markkinat hankaloittavat elinkeinorakenteen vahvistumista. Samoin opiskelu- mahdollisuuksien vähyys ja vähentyminen rajoittavat inhimillisiä voimavaroja sekä elinkeinoilmaston muuttumista vapaimmiksi uusille ideoille. (Köppä & Mäkelä 1998: 53.) Uhat välittyvät maaseudun ulkopuolelta Ilman hyvinvointipalveluiden (terveydenhuolto- ja sosiaaliset palvelut, koulutus) ja pe- ruspalveluiden (kauppa, posti, pankki) tarjontaa maaseutumaiset alueet eivät voi pysyä elinvoimaisina. Eri palvelupisteiden katoaminen tapahtuu tavallisesti vielä samanaikai- sesti, ketjureaktiomaisesti. Sosiaali- ja terveysalayritysten menestyminen maaseuduilla käy yhä tärkeämmäksi väestön vanhetessa, mihin maaseudun ja kylien kehittämispro- jekteissa on panostettava. Palveluiden tuottaminen tai yksityisyrittäjien voimin voi tuo- da helopotusta tilanteeseen. (Köppä & Mäkelä 1998: 42.) Maaseudun toinen suuri uhkakuva liittyy väestökehitykseen. Väestön määrä vähenee jatkuvasti, vanhenee ja miesvaltaisuus. Maaseudulla asuvien naisten määrä on laskussa, sillä maatalous ei työllistä naisia samalla tavalla kuin aikaisemmin. Naiset työskentele- vät palvelualoilla miehiä tavallisemmin. Maaltamuuttoa houkuttelevat työttömyyden ja tuloerojen kasvu sekä palveluiden väheneminen. Maaseutumaisten alueiden väestökehi- tystä hidastaa myös alhainen syntyvyys. (Köppä & Mäkelä 1998: 33.) Erään skenaarion mukaan pako maaseudulta saattaa muuttua tulevaisuudessa niin sano- tuksi Suomesta paoksi: tulevaisuus saattaa autioittaa myös kaupungit. Tämän skenaa- rion mukaan Suomen kasvukeskukset näyttäytyvät eurooppalaisessa mittakaavassa ai- noastaan paikallisina keskuksina. Kysyntä eri alojen huippuosaajista tulee kasvamaan 37 maailmanlaajuisesti ja ammattitaitoisten parhaimmiston on mahdollisuus valita asuin- ja työpaikat koko maailmasta. Suomessa opiskelleet korkeasti koulutetut ovat valmiina käyttämään hyväksi tätä mahdollisuutta. (Järvinen 1999.) Elinkeinorakenteen muuttuminen on maaseudun mahdollisuus, mutta myös vakava uh- kakuva. Julkisen sektorin supistuminen maaseuduilla ajaa nuoria työntekijöitä kaupun- keihin ja kasvukeskuksiin, joilla työpaikkojen määrä on lähes kolmikertainen syrjäisiin ja ydinmaaseutuihin verrattuna. Kyläkauppojen toiminnan loppuminen vaikuttaa myös useisiin perheyrityksiin, koska maaseuduilla vähittäiskauppa on tärkeä työllistäjä. Vaik- ka kauppojen toimintoja on lakkautettu, on lakkauttamisilla maaseuduilla laajempia ja vakavampia seurauksia. (Köppä & Mäkelä 1998: 36–45.) Yhteenveto maaseudun vahvuuksista, mahdollisuuksista, heikkouksista ja uhista suoma- laisessa tietoyhteiskunnassa Maaseutumaisten alueiden selviytymisstrategioita tietoyhteiskunnassa voidaan hahmot- taa vertailemalla sisäisiä vahvuuksia ja ulkoisia uhkia sekä sisäisiä heikkouksia ja ulkoi- sia mahdollisuuksia keskenään ristiin. Näitä ominaisuuksia yhdistelemällä voidaan tun- nistaa sisäisiä vahvuuksia vahvistavia ensisijaisia strategioita ja heikkouksia poistavia kehittämisstrategioita. (Leinamo & Katajamäki 2007: 46–47.) Maaseudun uhkakuvat liittyvät väestökehitykseen ja elinkeinorakenteen muuttumiseen. Alhainen syntyvyys ja maatalouden työpaikkojen väheneminen sekä palveluiden vähe- neminen lisäävät maaltamuuttoa. Kaupunkien työpaikkatarjonta ja informaatioammatti- en lisääntyminen houkuttelevat nuoria työntekijöitä puoleensa. Alhaiset asukasmäärät ja pienet kuluttajaryhmät vaikuttavat maaseuduilla erilaisten palveluiden saatavuuksien heikkenemiseen, kun kustannustehokkaista syistä toimipaikkoja joudutaan lakkautta- maan. Maaseutumaisten alueiden sisäisinä vahvuuksina kuitenkin ovat muun muassa rauhalli- nen ja ruuhkaton asuinympäristö sekä omistusasuntojen edullinen hintataso. Säilyttä- mällä näitä ominaisuuksia maaseutu pysyisi mielenkiintoisena asuinpaikkana. Pende- löinti antaa vaihtoehtoja asuinympäristön valintaan ja edesauttaa maaseutumaisten alu- 38 eiden asuttamista. Asutettu maaseutu tarjoaisi puolestaan kehitysmahdollisuuksia uusien työpaikkojen syntymiseen esimerkiksi yrittäjyyden ja etätyön kautta, missä hyvät tieto- liikenneyhteydet toimisivat tärkeinä työkaluina. Vertailemalla maaseutumaisten alueiden sisäisiä heikkouksia ja ulkoisia mahdollisuuk- sia keskenään, voidaan kyseisten vastinparein kautta havaita kehitysstrategioita. Pitkät etäisyydet keskuksiin ja puutteelliset liikenneyhteydet työ- tai palvelupaikkoihin vaikut- tavat ratkaisuihin asumisympäristöstä päätettäessä. Jokaisella alueella on kuitenkin omat vahvuutensa, joita vahvistamalla erilaisille alueille saataisiin syntymään innovatiivisuut- ta ja sen kautta yrittäjyyttä. Monipuolinen elinkeinoelämä auttaisi vahvistamaan maa- seutumaisten alueiden asemaa aluesuunnittelussa ja –kehityksessä. Monimuotoisen luonnon tarjoamien mahdollisuuksien oivaltaminen, kuten esimerkiksi maataloudessa luomu- ja bioenergian tuotannossa, lisäisivät maaseutumaisten alueiden asemaa myös kansainvälisesti. Erikoistuminen saattaisi aikaansaada uusia suuntauksia opiskelutarjon- taan myös harvaan asutuilla alueilla. 3.4.2. Maaseudun tulevaisuuden haasteita suomalaisessa tietoyhteiskunnassa Ikääntyvä väestö Yksi maaseudun kehittämisen keskeisimmistä haasteista on vanhuuspolitiikan hahmot- taminen. Vanhenemiseen liittyviä asioita on pohdittava vanhuuksille annettavien ihmis- arvojen kautta ja millaisissa oloissa ne tulevat toteutumaan. Ihmisten kyky oppia, lisätä tietoa ovat erilaisia eri ikäryhmissä ja erityyppisillä ihmisillä. Vanhukset voidaan nähdä apua tarvitsevina tai aktiivisina toimijoina, joiden elämässä opiskelu, matkailu, liikunta ja modernit harrastukset ovat elämäntapa. Ikääntyvä sukupolvi voi taloudellisesti hyvin ja siksi he ovat tärkeitä kuluttajia ja säästäjiä lähitulevaisuudessa. (Köppä & Mäkelä 1998: 35.) Uudistuva tietekniikka yhdessä nopeiden tietoliikenneverkostojen kanssa tuo mahdolli- suuksia rakentaa maaseudun ympäristöä niin, että ikääntyvä väestö pysyy aktiivisena ja että he voivat säilyttää ihmissuhteensa. Hyvä ja mielekäs elämä koostuu toimivasta ym- 39 päristöstä, ihmissuhteista ja turvallisesta asumisesta. Verkkopalvelut ovat merkittävä osa sosiaalista elämää ja siksi tärkeitä arkielämässä. (Toimitusjohtaja Tuija Riukulehto, puhelinhaastattelu 12.4.2007; Köppä & Mäkelä 1998: 45.) Väestön vanhetessa terveys- ja sosiaalipalveluiden tarve ja kustannukset kasvavat. Sa- malla pula sairaala- ja vanhusten hoitopaikoista ja kotihoidon tarpeesta lisääntyy. Hoi- va-alan työt tulevat aina vaatimaan fyysisiä kontakteja, mutta informaatioteknologian ja nopeiden tiedonsiirtoyhteyksien ansiosta työtä voidaan helpottaa ja palveluja parantaa myös harvaan asutuilla ja syrjäisillä maaseuduilla, joissa väestö on suurimmalta osalta ikääntyvää. Koko Suomen alueellisesti kattava nopea tiedonsiirtoverkko mahdollistaisi potilastietojen siirtäminen vaivattomasti eri osapuolten välillä. Etenkin kuitutekniikalla toimiva laajakaistaverkko mahdollistaa kuvayhteydet (videoyhteys/videoneuvottelu) potilaan, hoitajan ja lääkärin välillä. (Järvinen 1999; Toimitusjohtaja Tuija Riukulehto, puhelinhaastattelu 12.4.2007.) Koulutus ja elinikäinen oppiminen Suomen vahvuutena tietoyhteiskunnassa ovat ne ominaisuudet, joiden ansiosta maa on saavuttanut nykyisen elintasonsa. Tietoyhteiskunta vaatii kansalailta uutta sivistystä ja osaamista monilla eri osa-alueilla, mikä asettaa suuria haasteita koulutusjärjestelmälle. Koulutuksen merkitys kasvaa tekniikan edetessä ja tietotaidon kasvaessa. Osaamista, joustavuutta ja sopeutumiskykyä odotetaan kansalaisilta yhä enemmän sekä kykyä käsi- tellä asioita abstraktimmin. Maaseutujen elinvoimaisuuden kannalta kouluverkkojen säilyttäminen, yrittäjäkoulutukseen ja maaseudun kehittäjien koulutukseen panostami- nen on oleellista. (Köppä 1998: 83–88; Köppä & Mäkelä 1998: 43; Tiuri 2000.) Tietoliikenneyhteyksiä tarvitaan mahdollistamaan verkko-opiskelua ja yhdistämään eri oppilaitosten tarjoamia palveluita ja etätöitä. Nopeiden ja laadukkaiden tietoliikenneyh- teyksien avulla maaseutukouluihin voidaan perustaa erilaisia ryhmiä oppilaille, jotka haluavat opiskella esimerkiksi harvinaisempia kieliä tai jotain muuta erityisalaa. Koulun tai asuinpaikan sijainnilla ei olisi merkitystä, koska oppilaita voitaisiin opettaa virtuaali- sesti videoneuvotteluyhteyden avulla. (Projektipäällikkö Ulf Grindgärds, haastattelu 14.3.2007.) 40 Maaseudulla toimiva koulu on elämän jatkumisen merkki, sillä kyläkoulujen toiminnan lakkaaminen vaikutta useiden perheiden elämään monella tavalla. Kyläkoulujen toimin- taa voidaan edistää ja mahdollisesti jatkaa järjestämällä tiloissa monenlaista toimintaa. Esimerkiksi kouluista voidaan tehdä monitoimikeskuksia, joissa toimii tietotupa, etä- työkeskus, itseopiskelu tai pieni kirjasto. Tietotuvilla tarkoitetaan tietotekniikka- tai tietotyökeskuksia, joiden tarkoituksena on tuoda tietotekniikka lähelle ihmistä. Tietotu- vissa alueella asuvat ihmiset voivat esimerkiksi käyttää Internettiä ja erilaisia verkko- palveluita sekä tulostaa asiakirjoja. (Köppä 1998: 83; Köppä & Mäkelä 1998: 43.) Maaseutujen kehittäjät, kuten esimerkiksi paikallisten toimintaryhmien edustajat ja kan- salaisaktivistit ja virkamiehet, tarvitsevat korkeakoulutasoista koulutusta lisäämään tie- toja maaseutujen mahdollisuuksista sekä yritystietouden ja yhteistyötoimintavalmiuksi- en kehittämiseksi. Yhteistyötoimintaa on kehitettävä niin horisontaalisella kuin verti- kaalisella tasolla eli myös kehittäjien keskinäisiä tiedonvälitystaitoja on parannettava. (Köppä & Mäkelä 1998: 43.) Elinkeinojen rakennemuutos Elinkeinojen rakennemuutos tuo haasteita täydennys- ja uudelleenkoulutukselle. Joi- denkin näkemyksien mukaan maaseutuelinkeinojen ammatillinen peruskoulutus keskit- tyy liikaa tuotannolliseen ja tekniseen osaamiseen. Ammatillinen koulutus kaipaa työs- kentelymenetelmien ja sisällön uudistamista esimerkiksi yhdistämällä pieniä oppilaitok- sia, jotka palvelisivat maaseudun elinkeinoja monipuolisesti. Tietoliikenneyhteyksiä tarvitaan mahdollistamaan verkko-opiskelua ja yhdistämään eri oppilaitosten tarjoamia palveluita sekä etätöitä. (Köppä & Mäkelä 1998: 43.) Infrastruktuuri Suomessa jo olemassa oleva infrastruktuuri (esimerkiksi tiet ja energiaverkot) tarjoaa mahdollisuuksia kehittää maaseutumaisia alueita tietoyhteiskunnassa. Aluepolitiikassa tietotekniikan kehityksen huomioonottaminen on kuitenkin jäänyt liian vähäiselle huo- miolle. On tietysti selvää, etteivät muutokset yhteiskunnallisissa asioissa voi edetä yhtä nopeasti kuin tekniikka kehittyy; kehityksen mukana pysyminen on haastavaa myös 41 tietotekniikka-ammattilaiselle, saati sitten yhteiskunnallisista asioista päättäville. Etäi- syysongelman ratkaisemiseksi maaseutumaiset alueet tarvitsevat joukkoliikenteen, yh- teiskuljetusten ja liikkuvien palveluiden kehittämistä perusinformaatioinfrastruktuurin lisäksi. (Järvinen 1999; Köppä & Mäkelä 1998: 44–45.) 3.5. Julkinen sektori suomalaisessa tietoyhteiskunnassa 3.5.1. Viranomaiset ja tietoyhteiskunta Tietoyhteiskunnan suurena uhkana on syrjäytyminen kansalaisten ja yhteiskunnan eri tahojen jakautuessa osaajiin ja osaamattomiin. Tietoyhteiskuntahankkeiden tavoitteena on kansalaisten eriarvoisuuden poistaminen. Valtionhallinto on ollut mukana kehittä- mässä tietoyhteiskuntaa tukemalla kuntasektoria, elinkeinoelämää ja muita tietoyhteis- kuntakehitystä edistäviä toimijoita ja hankkeita. Erilaisia hankkeita on Suomessa ollut paljon, joista suuri osa on ollut tukemassa maaseudun kehitystä. (Rantanen 2005: 13– 17.) Kuntien välinen yhteistyön tarve ja riippuvuus muista paikallisista ja alueellisista toimi- joista on näin ollen kasvamassa. Globalisaation eteneminen pakottaa kunnalliset ja val- takunnalliset päätöksentekijät miettimään kansallisia ja kansainvälisiä asioita kansalais- ten ja alueellisten lähtökohtien kautta. Paikallisten mobilisaatioiden avulla voidaan ke- hittää alueellista identiteettiä. Tietoyhteiskunnassa nopeat ja kohtuuhintaiset tietoliiken- neyhteydet ovat mukana mielenkiintoisen ja kehityskelpoisen alueen luomisessa. (Ran- tanen 2005: 203–205.) Maailmanlaajuinen kiristyvä markkinakilpailu pakottaa yritykset lyhyen aikavälin stra- tegioihin, vaikka palveluntarjonnan kehittäminen tarvitsee pitkäjänteisyyttä ja laajaa verkostoitumista eri tahojen ja alueiden kesken. Tietoyhteiskunnan palveluiden kehittä- misessä on tärkeää keskittyä asukas- ja aluelähtöiseen toimintaan enemmän kuin kau- punkiorganisaatioiden omien palveluprosessien kehittämiseen. Kehittämistä tulisi integ- 42 roida asukkaiden arkeen. Siksi alueellisissa tietoyhteiskuntahankkeissa kuntien, seutu- kuntien ja yritysten välinen yhteistyö on merkittävää. (Rantanen 2005: 69, 238.) Suomen kilpailukykyisyyden ja tietoyhteiskunnan imagon säilyttäminen tuo haasteita ja paineita julkishallinnolle. Kansallinen tietoyhteiskunta syntyy uusien käyttötapojen ja – kulttuurien kehittymisen kautta. Valtion tehtävänä on huolehtia siitä, että kansalaisilla on tietoyhteiskuntavalmiuksia. Tietoyhteiskuntaa on usein määritelty käyttämällä mitta- reina teknisten laitteiden määrää. Teknisten laitteiden omistaminen ei kuitenkaan riitä kansallisen tietoyhteiskunnan luomiseen, vaan tarvitaan myös taitoja osata käyttää niitä. Kansalaisten valmiuksia käyttää ja kokeilla Internetiä on lisättävä ja monipuolistettava tarjoamalla yksinkertaisesti mahdollisuuksia siihen. Internet tarjoaa viihteen lisäksi pal- jon mahdollisuuksia erilaisen tietotaidon ja yhteistyön lisäämiseen sekä kiinnostua opis- kelusta ja itsensä kehittämisestä. (Rantanen 2005: 12–14.) Kuntatalouden ongelmat kustannustehokkuusvaatimusten kasvaessa ja väestömuutokset ovat vaikuttamassa kuntien mahdollisuuksiin tarjota korkealaatuisia peruspalveluita (sosiaali- ja terveyskeskuspalvelut sekä koulutus). Valtio näkee kuntien säästävän kus- tannuksia tehostamalla toimintojaan viemällä palveluja verkkoon ja edistämällä niiden käyttöä erilaisten asiointipäätteiden avulla. Maaseutumaisilla alueilla näitä päätteitä ovat esimerkiksi tietotuvat. Kunnat toivovat valtiolta avustuksia tarvittavien toimenpiteiden toteuttamiseen, mutta valtio näkee tietoyhteiskunnan investoimiseen tarvittavat menot osana kuntien perustoimintaa. (Rantanen 2005: 53.) Kunnissa on toteutettu kustannussäästöjä yhdistämällä tietoverkkopalveluita. Apua eri- laisiin laajakaistahankkeisiin on saatu EU:n ohjelmien kautta, mutta myös kuntien ja yritysten yhteistyöllä. Alueellisia kuitu- ja ADSL-hankkeita on toteutettu eri puolilla Suomea verkko-osuuskuntien, seutukuntien ja maakuntatasoisella yhteistyöllä yhdessä aktiivisten vaikuttajien kanssa. Näin ollen laajakaistaa on saatu myös syrjäisiin kyliin. Laajakaistahankkeet ovat synnyttäneet keskustelua kansalaisten tietoyhteiskunnasta ja tasa-arvosta maanlaajuisesti. Maaseuduilla asuvilla kansalaisilla on samoja tarpeita mie- lekkääseen elämään kuin kaupungeissakin asuvilla. Erilaiset ammattikunnat, niin IT- 43 alan työntekijät kuin maatalousyrittäjät ja opettajat, tarvitsevat töissään tietoverkkoja ja Internetpalveluita niin maaseuduilla kuin kaupungeissa. (Rantanen 2005: 205–207.) Valtion tarjoamat palvelut (esimerkiksi Kelan ja työvoimatoimiston palvelut) yleistyvät koko ajan yhä enemmän sähköisessä muodossa ja samaa edellytetään kunnilta ja elin- keinoelämältä. Tuleeko tämä tulevaisuudessa tarkoittamaan sitä, ettei julkisia palveluita enää muualta saa? Kansalaisille on tarjottava vaihtoehtoja käyttää tietoliikenteeseen tarvittavia välineitä, mikäli tämä on kehityksen suunta. Hyvinvointiyhteiskunnassa kai- killa kansalaisilla on oltava samat edellytykset saada peruspalveluita sosioekonomisista taustoistaan huolimatta, ja siksi tietoliikenneyhteyksien kattavuutta ja erilaisia asiointi- päätteitä on perustettava enemmän. Etenkin maaseutumaisilla alueilla tämä on elintär- keää, koska palveluiden saanti on heikompaa keskuksiin verrattuna pitkien etäisyyksien ja palveluiden lakkauttamisien vuoksi. Kuuluvatko asiointipäätteiden ylläpito ja laaja- kaistayhteyksien parantaminen kunnille? Jos ei, niin kenen niitä tulisi toteuttaa? (Ranta- nen 2005: 19.) Kirjastot ovat tärkeitä Asiointipäätehankkeiden kehittäminen on yksi vaihtoehto edistää ja helpottaa Suomen tietoyhteiskuntakehitystä, mutta niiden avulla voidaan saada aikaan ainoastaan arkea helpottava perusinfrastruktuuri. Alueiden erilainen tietoyhteiskuntainfrastruktuuri han- kaloittaa erilaisten asiointipäätteiden perustamista. Etenkin haja-asutusalueilla tilanne on huono. Päätteiden ylläpitäminen kuuluisi luontevasti olla osa kuntien perustoimintaa, mutta se vaatii myös valtiolta jonkinlaista roolia. Kirjastot ovat tärkeitä tietotupia, joissa Internetiä ja erilaisia palveluita sekä tietokoneita on mahdollista käyttää ilmaiseksi ja saada siihen opastusta. Monilla paikkakunnilla kirjastot ovat ainoita ”nettikioskeja”. Henkilökunnan koulutus- ja IT-tukitarve nähdään tulevaisuudessa kasvavan yhä tärke- ämmäksi informaatioteknologian kehittyessä. Resurssit kirjastopalveluiden hoitamiseen ja kehittämiseen sekä henkilökunnan koulutuksen lisäämiseen vaihtelevat kuitenkin suuresti eri paikkakunnilla, mikä tuo ongelmia alueelliseen tasa-arvoisuuteen. (Rantanen 2005: 53–54, 117.) 44 Asiointipäätteillä ei kuitenkaan saada ratkaistua motivaation ja taitojen puuttumisen ongelmaan. Vielä on paljon suomalaisia, joita ei kiinnosta tai he eivät halua käyttää In- ternettiä tai tietokonetta. Kuitenkin erilaisilla julkisilla asiointipäätteillä on ainakin teo- riassa tarkoitus tarjota jokaiselle kansalaiselle mahdollisuus käyttää sähköisiä palveluita. Internet tarjoaa kuitenkin paljon virikkeitä omien intressien löytämiselle ja kehittämisel- le arkisten asioiden hoitamisen lisäksi. Tietoliikenneyhteydet voivat mahdollisesti olla parantamassa kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia, ja siksi kansalaisia on kannustetta- va virikkeiden löytämiseen. Lisääntyneet tietoyhteiskuntataidot saattavat lisätä asukas- toimintaa ja näin ollen aktiivisuutta olla vaikuttamassa oman alueen toimintaan. Paikal- listen tietoyhteiskuntainfrastruktuurien parantaminen lisää ”demokraattisten prosessien avoimuutta ja vuorovaikutteisuutta”. (Rantanen 2005: 83, 205–207.) Tietoyhteiskunnan kehityksen toimijoita Erään määritelmän mukaan tietoyhteiskunnassa elämistä voidaan pitää todellisena, kun arkipäiväisiä asioita ei voi hoitaa ilman tietokonetta ja tietoliikenneyhteyksiä. Tietoyh- teiskuntahankkeissa alueita tulisi kehittää kokonaisvaltaisemmin ja siten, että alueellisia toimijoita on mukana hankkeissa niin suunnittelu- kuin toteutusvaiheessa. Laajakais- tayhteydet ja monipalveluverkko nähdään yhteiskunnassa elintärkeänä perusrakenteena. Etenkin maaseutumaisilla alueilla alueellista epätasa-arvoa ja kehityseroja on vähennet- ty asukkaiden oman aktiivisuuden avulla. Erilaisia laajakaistahankkeita haja- asutusalueilla on lähtenyt kuntalaisten omasta halusta kehittää omaa asuinaluettaan ja elinympäristöään, sillä ne on nähty myös taloudellisina hyötyinä. Laajakaistayhteys on osa kiinteistön arvoa ja tärkeä porkkana yritystoimintojen kehittämiselle myös syrjäi- simmillä seuduilla. (Rantanen 2005: 163, 243.) Tietoyhteiskuntakehityksessä valtiohallinnon vastuulla ovat muun muassa toimintaym- päristön toimivuuden turvaaminen lainsäädännön kautta, samoin laadukkaan perusope- tuksen turvaaminen sekä panostaminen tutkimus- ja kehitystoimintaan. Kuntien vastuu on puolestaan toimia tiennäyttäjänä käytännöllisten toimien kehittämisessä. Tulokselli- suutta on edistettävä esimerkiksi varmistamalla paikallisten yritysten toimintaympäristö. Lisäksi kuntien vastuulla tietoyhteiskuntakehityksessä on edelleen peruspalveluiden, 45 kuten laadukkaan opetuksen ja terveydenhuollon, turvaaminen. Yksilötasolla vastuu on oman osaamisen huolehtimisessa sekä aktiivisen ja vastuullisen kansalaisen roolissa. (Kansallinen tietoyhteiskuntastrategia 2007–2015 2006: 47). 3.5.2. Julkinen sektori ja laajakaistaverkoston kehittäminen Teleyritysten kannattavuusnäkökulma laajakaistaverkostojen toteuttamisessa koko Suomeen nähdään joidenkin näkökulmien mukaan ”poistuneena velvollisuutena yhteis- kunnallisesta vastuuajattelusta”. Valtiohallinnon tasolla markkinoiden odotetaan tuovan ratkaisuja Suomen tietoliikenneinfrastruktuurin verkottamiseen. Teleyrityksiä on kiin- nostanut laajakaistayhteyksien rakentaminen pienimmille asiakaskunnille kuntien olles- sa mukana rahoituksessa. Toisaalta kuntien ja maakuntien ei tule rahoittaa kaupallisesti kannattavaa toimintaa julkisten rahoitusohjeiden mukaan, ja siksi valvonnan ja ohjauk- sen lisääminen nähdään tarpeellisena. Kunnat eivät kuitenkaan näe mahdolliseksi rahoit- taa yksin paikallisia tietoverkkoja. Samoin valtio ei ole ottamassa laajakaistahankkeissa rahoittajan roolia, vaikka valvonnan ja ohjauksen lisääminen nähdään tarpeellisena laa- jakaistahankkeissa. (Rantanen 2005: 203–204.) Suomalaisen yhteiskuntapolitiikan tärkeänä tavoitteena on tulevaisuudessakin turvata kaikille kansalaisille hyvinvointivaltion edellyttämien peruspalveluiden tasa-arvoinen saatavuus. Julkisten sähköisten palveluiden hankinta ja ylläpito olisi saatava kunnissa osaksi niiden normaalia toimintaa. Kuntien tavoitteena on yritysten tavoin tuottaa palve- luita mahdollisimman monelle mahdollisimman pienin kustannuksin. Yksityisiä palve- luita on järkevää tuottaa silloin, kun se on taloudellisesti kannattavaa. Miten käy palve- luiden, mikäli niitä ei kannata yksityisen sektorin kautta tuottaa? Onko palveluita tuotet- tava silloin julkisina palveluina? Koskeeko tämä myös laajakaistaa? (Rantanen 2005: 203–204.) Yhteisymmärrys kuntien, valtion ja yritysten välillä laajakaistaverkostojen ja niiden palveluiden kehittämisessä ja toteuttamisessa ei ole selkeä. Verkostojen ulottaminen syrjäisille seuduille pitkien välimatkojen vuoksi on kyseenalaista kustannussyistä. Vaikka kuntia on ollut mukana rahoittamassa erilaisia laajakaista- ja tietotupahankkeita, 46 näyttää hankkeiden ja toteuttaminen olevan aktiivisten asukkaiden, yksittäisten tahojen ja lahjoitusten sekä projektiluonteisten rahoitusten varassa. Kuntien apu esimerkiksi tietokoneiden ylläpidossa ja huollossa olisi eduksi. Lisäksi EU-rahoitukset ovat tärkeäs- sä asemassa. Miten maaseutujen kehityshakkeiden käy mahdollisesti jatkossa, mikäli EU:n rahoitusmalleihin tulee muutoksia tai muut projektirahat loppuvat? (Rantanen 2005: 237–238.) Tietoyhteiskuntahankkeissa kolmas sektori on mukana laajakaistahankkeiden lisäksi opetuksen ja koulutuksen edistämisessä. Kouluttaminen palkatta on vaativaa ja resurssi- en puute koettelee myös kolmatta sektoria. Projektiluonteiset hankkeet eri tahojen kans- sa ovat tärkeitä rahoituksen tai muun avun saamiseksi ja yhteistyötä tarvitaan. Kolman- nella sektorilla tarkoitetaan organisoitunutta kansalaistoimintaa, järjestöjä ja säätiöitä, joiden tavoitteena on yhteiskunnallinen tai eettinen demokraattisuus. Sen tunnuspiirteitä ovat voittoa tavoittelematon talous, organisaatioiden tai ryhmien sosiaaliset ja yhteis- kunnalliset tavoitteet. Mikäli vuotuista voittoa tulee, sijoitetaan se takaisin toimintaan. Kolmannen sektorin toiminta edellyttää kuitenkin tasapainoa toiminnan hyödyn ja pa- nosten välillä. (Rantanen 2005: 238.) Suomen kansallinen tietoyhteiskuntastrategia 2007–2015 ”Hyvä elämä tietoyhteiskunnassa” (Kuvio 2.) on kansallisen tietoyhteiskuntastrategian 2007–2015 visio siitä, millaiseksi tietoyhteiskunnaksi Suomi halutaan luoda. Hyvä elä- mä on vision mukaan mahdollista globaalin kilpailun kiristyessä, mikäli osaamista ja liiketoimintaympäristöjä ja niihin liittyviä rakenteita kehitetään sekä uudistetaan palve- lusektoria yksilö- ja yritystasolla. Oleellista on kehittää osaamista sovittamalla yhteen vanhaa ja uutta tietoa ja taitoa sekä lisätä yhteistyötä eri tahojen keskuudessa. (Kansalli- nen tietoyhteiskuntastrategia 2007–2015 2006: 6–8.) 47 HYVÄ ELÄMÄ TIETOYH- TEISKUNNASSA Suomi kasvainvälisesti vetovoimai- seksi, ihmisläheiseksi ja kilpailuky- kyiseksi osaamis- ja palveluyhteis- kunnaksi Osaavat ja oppivat yksilöt ja työyh- teisö Uudistunut innovaatiojärjestelmä, ideat tuotteiksi ja palveluiksi Suomesta ihmisläheinen ja kilpailu- kykyinen palveluyhteiskunta Luottamus tietoyhteiskunnan toimijoihin ja palveluihin Yhteentoimiva ja esteetön tieto- yhteiskuntainfrastruktuuri Tasapainoisen sosiaalisen ja alueellisen tietoyhteiskuntakehi- tyksen varmistaminen Työ, perhe-elämä ja vapaa-aika tasa- painoss Kuvio 2. Kansallisen tietoyhteiskuntastrategian visio ja painopistealueet (Kansallinen tietoyhteiskuntastrategia 2007–2015 2006: 23.) 48 Tietoyhteiskunnassa jatkuva oppiminen on elintärkeä edellytys pysyä yhteiskunnan ke- hityksen mukana. Ihmisiltä odotetaan yhä enemmän uudenlaisia taitoja, kuten nopeam- paa omaksumiskykyä, monimutkaisten ongelmien ratkaisutaitoja, kykyä itsenäiseen tiedonhankintaan ja -tuottamiseen sekä innovatiivisuutta. Kansallinen tietoyhteiskunta- strategia 2007–2015 tukee niin sanotun Suomi-ilmiön syntymistä. Suomea uudistetaan tämän strategian mukaan kansainvälisesti kilpailukykyiseksi ja vetovoimaiseksi, missä ihmisläheisyys nähdään tärkeänä osana osaamis- ja palveluyhteiskuntaa. Tämä onnistuu käyttämällä teknologian tuomia mahdollisuuksia yhdessä huippuosaamisen kanssa ja uudistamalla yksityisen ja julkisen sektorin rakenne- ja toimintamalleja. (Kansallinen tietoyhteiskuntastrategia 2007–2015 2006: 6–18.) Suomen tietoyhteiskuntainfrastruktuurissa tietoverkot kuuluvat maan perusinfrastruk- tuuriin kansallisen tietoyhteiskuntastrategian mukaan vuoteen 2015 mennessä. Käytän- nössä tämä tarkoittaa sitä, että tietoliikenneverkko on alueellisesti koko maan kattava, nopea, kohtuuhintainen ja luotettava. Strategian mukaan koko maata kattaa langaton tietoliikenneverkko. Lisäksi niin uudiskorjatut kuin peruskorjatut rakennukset varuste- taan valokaapeliyhteyksillä. Tulevaisuuden visiossa kotitaloudet ja yritykset käyttävät 100 Mb/s yhteysnopeutta, jotka mahdollistavat erilaisten multimediapalveluiden ja IPTV:n (laajakaista toimii TV:n välitystienä) yleistymisen. (Kansallinen tietoyhteiskun- tastrategia 2007–2015 2006: 40–41.) Kansallinen laajakaistastrategia Valtioneuvoston kansallinen laajakaistastrategia on keskeinen osa hallituksen tietoyh- teiskuntapolitiikka. Strategian taustana ja lähtökohtana on 2000-luvun suomalainen hy- vinvointiyhteiskunta, joka korostaa osaamista, kannustaa työntekoon ja yrittämiseen ja on sosiaalisesti oikeudenmukainen ja alueellisesti tasapainoinen. Koko maan kattavalla viestintäinfrastruktuurilla on tehtävänä parantaa tuottavuutta ja edistää taloudellista kas- vua, sekä parantaa julkisten palveluiden laatua ja saatavuutta. Kiinteitä tiedonsiirtoon tarkoitettuja verkkoja tarvitaan kasvavan tiedonsiirtotarpeen vuoksi ja siksi laajakaista- palveluiden edistäminen on tulevaisuuden tietoyhteiskunnassa välttämätöntä. Kansalli- sen laajakaistastrategian mukaan laajakaistatarjonnan tulee perustua kaupalliseen toi- mintaan avoimilla markkinoilla, joilla eri palvelut ja niiden tarjoajat voivat kilpailla 49 keskenään. Maakunnat ja kunnat ovat keskeisessä asemassa alueiden kehittämisessä. (Kansallinen laajakaistastrategia 2007.) Strategian yhtenä tavoitteena oli saavuttaa laajakaistaliittymien kotitalouksien lukumää- rässä miljoonan liittymän raja vuoteen 2007 mennessä. Strategiassa on onnistuttu yli odotusten ja laajakaistaliittymien tavoitelukumäärä saavutettiin jo 2005. Vuonna 2007 liittymiä oli 1,5 miljoonaa. Toisena tavoitteena strategiassa on edistää palveluiden ja sisältöjen tarjontaa verkossa sekä edistää laajakaistan kysyntää. Kolmas tärkeä tavoite kansallisessa laajakaistastrategiassa oli säilyttää Suomen tila Euroopan unionin liitty- mävertailussa neljäntenä, mutta saavutuksena oli kuitenkin kolmas sija vuonna 2007. Neljäntenä tavoitteena strategiassa oli jakaa ja kehittää erityistoimenpiteitä alueilla, joil- la ei synny riittävää kysyntää kaupalliselle laajakaistatoiminnalle.(Kansallinen laajakais- tastrategia 2007.) Hallituksen laajakaistastrategian yleisenä tavoitteena on luoda nopeat ja kohtuuhintaiset sekä alueellisesti kattavat tietoliikenneyhteydet kaikkien kansalaisten saataville, myös kaupallisesti kannattomille alueille. Alueellisen tasa-arvon toteutumiseksi kattavien tie- toliikenneyhteyksien tarjonta on välttämätöntä. Haja-asutusalueilla tarjontaa ovat hai- tanneet teknis-taloudelliset ongelmat. Kuitutekniikalla toimivan laajakaistaverkon ra- kentaminen on kallista kaivuu-urakoiden vuoksi ja siksi kyseisille alueille on jouduttu miettimään muunlaisia teknisiä ratkaisuja. (Kansallinen laajakaistastrategia 2007; Toi- mitusjohtaja, Tuija Riukulehto, puhelinhaastattelu 12.4.2007.) Esimerkiksi langattomalla tekniikalla tietoliikenneyhteyksiä on pystytty tarjoamaan alueille, jotka ovat jääneet kiinteän verkon tarjonnan ulkopuolelle. Laajakaistatekniikoi- den kiinteiden ratkaisuiden odotetaan kuitenkin tulevaisuudessa perustuvan kuitutekno- logioihin, sillä ne mahdollistavat suurten tietomäärien siirtämisen nopeasti. Lisäksi kui- tutekniikka on pitkäikäinen (noin 50 vuotta) eikä se edellytä usein uusia laiteinvestoin- teja. (Kansallinen laajakaistastrategia 2007; Toimitusjohtaja, Tuija Riukulehto, puhelin- haastattelu 12.4.2007.) Operaattorit ovat viemässä kuitua jatkuvasti lähemmäksi liittymän tilaajaa.. Mikäli ko- tiin toteutettavat laajakaistayhteydet kuitutekniikalla vaativat uuden tilaajayhteyden 50 rakentaminen, nostaa se kustannuksia kaivuutöiden vuoksi. Tällaiset tilaajakohtaiset yhteydet tekevät kuitutekniikalla toimivan laajakaistan rakentamisen hyvin kalliiksi maaseuduilla. Maaseutumaisilla alueilla on kuitenkin toteutettu laajakaistayhteyksien rakentamista aktiivisella kansalaislähtöisellä yhteistyöllä. (Kansallinen laajakaistastrate- gia 2007.) Kansallisen laajakaistastrategian mukaan laajakaistan saatavuuden varmistaminen kuu- luu maakuntien liitoille. Maakuntien ja kuntien rooli alueiden laajakaistatarjonnan ke- hittämisessä on oleellinen. Maakuntien tehtävänä on ollut laatia ja toteuttaa omat alueel- liset laajakaistastrategiat, joissa huomio on oltava kansalaisten eli kotitalouksien laaja- kaistaliittymien saatavuudessa. Muita tärkeitä asiakassegmenttejä alueellisissa laajakais- tastrategioissa ovat pk-yritykset ja kuntien palvelulaitokset, kuten koulut ja kirjastot. Maakuntien liittoja on koulutettu ja opastettu alueellisten laajakaistastrategioiden laa- dinnassa, tiedottamalla laajakaistayhteyksien mahdollisuuksista ja vaihtoehdoista. (Kan- sallinen laajakaistastrategia 2007). Paikallinen laajakaistastrategia Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakunnissa Etelä-Pohjanmaan laajakaistastrategia pohjautuu ajatukseen maakuntaverkosta, jossa laajakaistaverkko muodostuu operaattoreiden, seutukuntien hallinnoimista seutukunnal- lisista runkoverkoista sekä kylien ja kaupunginosien liityntäverkosta. Erilaisista osista muodostuvassa laajakaistaverkossa käytetään erilaisia laajakaistateknisiä ratkaisuja. Laajakaistastrategia nojaa Etelä-Pohjanmaan maakuntaohjelmaan. Tietoyhteiskuntake- hityksen ja kansainvälisen vuorovaikutuksen lisääminen nähdään tärkeänä, joten alueen vetovoimaisuutta halutaan lisätä ja saavuttaa parempi kilpailuasema kehittämällä laaja- kaistainfrastruktuuria. Yhteistyötä tehdään Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakun- tien kanssa muun muassa Maakuntien digitaalisten verkkopalvelut – hankkeen kautta. (Kangasoja 2003; Kansallinen laajakaistastrategia 2007.) Seutukuntien omistamat verkot toimivat niin sanotun Open Acces -periaatteen mukai- sesti, joka helpottaa palveluiden saatavuutta tietoliikenneverkoissa. Open access tarkoit- taa sitä, että kaikki palveluntarjoajat voivat tarjota verkkoon sisältöä vapaasti samanlai- 51 silla ehdoilla. Tämä mahdollistaa uudella tavalla paikallisen sisällöntuotannon; jokainen käyttäjä voi periaatteessa tuottaa sisältöä erilaisiin palveluihin. Näin ollen Open Acces - verkot mahdollistavat yksittäisten verkkopalvelutuottajien syntymisen, josta hyötyisivät myös haja-asutusalueet. Tämä vähentää päällekkäisiä investointeja tietoinfrastruktuuri- hankkeissa ja lisää myös kilpailua. (Kangasoja 2003; Kansallinen laajakaistastrategia 2007.) Vastaavasti Pohjanmaan maakunnan laajakaistastrategian tavoitteena on tietoliikennein- frastruktuurin kehittäminen ja palvelutuotannon edistäminen. Pääasiassa kuitutekniikal- la halutaan kattavan koko maakunnan kuntakohtaisten verkostojen kautta. Tätä varten on Pohjanmaan liitto perustanut IT-Pohjanmaa – hankkeen vuonna 2001 edistämään informaatioinfrastruktuurin kehittämistä. Hanketta on toteutettu paikallisella, alueelli- sella, ylimaakunnallisella ja kansainvälisellä tasolla. Laajakaistan palvelutuotantoa on kehitetty erilaisilla kokeiluilla, joissa ovat olleet mukana maakuntaliitto, kunnat, koulu- tuslaitokset, kolmas sektori ja yritykset. Yritystoimintaa on edistetty muun muassa TE- keskusten (Työvoima- ja elinkeinokeskus) kautta. (Kansallinen laajakaistastrategia 2007.) Yhteistyöllä on merkittävä rooli laajakaistastrategian onnistumisessa. Maakunnan sisäl- lä eri tahojen välinen yhteistyö sekä tutkimuksen ja koulutuksen kytkeminen yrityksiin ja yhteiskuntaan on merkittävää. Kansainvälinen yhteistyö, etenkin Ruotsin ja Norjan kanssa, on oleellista uusien ideoiden ja tietojen saamiseksi sekä yhteistyöverkkojen luomiseksi. (Kansallinen laajakaistastrategia 2007.) 3.6. Kansalaisten asema tietoyhteiskunnassa Euroopan unionin tietoyhteiskuntapoliittiset kysymykset vuodesta 2005 eteenpäin pai- nottuvat siihen, että tietoyhteiskunnaksi kehittyminen vaatii yhteisöllistä lähestymista- paa. Euroopan komissio on määritellyt tärkeiksi aiheiksi muun muassa kansalaisuuden merkityksen olla osallisena edistämässä tietoyhteiskuntaa. EU:n tietoyhteiskuntaa kos- kevan politiikan tavoitteena on varmistaa, että kaikilla on samanlaiset mahdollisuudet 52 käyttää kohtuuhintaisia tieto- ja viestintätekniikkapalveluita, ja että palveluita on ylipää- tään saatavilla. Tekniikoiden helppokäyttöisyyteen on panostettava, jotta digitaalikuilua saadaan pienemmäksi ja digitaalinen lukutaito yhteiskunnan jäsenille. (KM2003). Tietoyhteiskuntaneuvosto näkee tietoyhteiskunnan sekä ylhäältä annettuna tieto- ja vies- tintätekniikkaa korostava yhteiskuntamallina että yksilöstä lähtevänä kansalaisyhteis- kuntana. Ruohonjuuritasolla tapahtuva arkiasiointi on tärkeää, jotta uutta tieto- ja vies- tintätekniikkaa opitaan omaksumaan. Valtiovarainministeriö korostaa tietotekniikan sovellusten ja tietoverkkojen käyttämistä kehittyneessä tietoyhteiskunnassa perustaitona luku- ja kirjoitustaidon tapaan. Kansalaisten vastuulla on oman aktiivisuuden ylläpitä- minen, joka edellyttää elinikäistä oppimista. Tietoyhteiskunnassa panostaminen asian- mukaisesti koulukseen ja kasvatukseen vaikuttaa yhteiskunnan rakenteisiin ja instituuti- oihin, jolloin tapahtuu yhteiskunnallista oppimista. (Heinonen 1995: 31; Tietoyhteis- kuntaneuvosto 2005: 73; Valtiovarainministeriö 1995: 38.) Tietoyhteiskuntaneuvosto ja valtiovarainministeriö pitävät tärkeänä tietoyhteiskunnassa kansalaisyhteiskunnan syntymistä. Holhousyhteiskunnasta siirrytään oma-aloitteiseen ja aktiiviseen yhteiskuntaan, missä kansalaisen tehtävänä on ottaa vastuu oman ja läheisten elämän järjestämisestä. Tämän näkökulman mukaan usean kansalaisten toivotaan osal- listuvan ainakin joihinkin yhteiskunnan, oman kuntansa tai asuinalueensa toimintoihin vaikuttamalla niihin aktiivisesti. Tietoyhteiskunta on sivistyksen perusta, jossa keskeisiä tuotannontekijöitä ovat tieto ja osaaminen: Tietoyhteiskunta on ihmisiä ja tietojärjestel- miä yhdistävä vuorovaikutusverkko ihmistä varten ja ihmisten ehdoilla. (Toivanen 1999: 7; Valtiovarainministeriö 1995: 39.) Manuel Castells korostaa globalisaation ja uuden mediateknologian kyllästyttämässä maailmassa vuorovaikutuksen tärkeyttä. Ympäri maailmaa olevat ja muuttuvat poliitti- set, sosiaaliset ja kulttuuriset voimat vaikuttavat ihmisten identiteetteihin juuri infor- maation globalisoitumisen seurauksena. Yhteiskunnalliset muutokset maailmalaajuisesti synnyttävät sekä vastarintaa että kannustusta yhteisöjä koskevissa keskusteluissa. (Inki- nen ym. 2002: 47.) 53 Teknologiset innovaatiot muokkaavat maailmankuvaamme ja ajattelutapaamme ja en- nen pitkään ne muokkaavat yhteiskunnan rakennetta. Tieto siitä, miten informaatiotek- nologia tulee muuttamaan ihmisen käsitystä omasta itsestään, on vasta muotoutumassa. Niiniluodon mukaan tietosivistys syntyy vain persoonallisten kokemusten mukana ja on välitettävissä vain henkilökohtaisten vuorovaikutussuhteiden kautta. Sosiaaliset suhteet ovat ihmisten tärkein voimavara ja tietoliikenneinfrastruktuuri on tärkeä väylä siirtää ajatuksia toisille. (Kasvio ym. 2005: 73–129; Niiniluoto 1989: 96–97.) Kansalaisten osallistuminen tietoyhteiskunnassa elämiseen ja sitä kehittämiseen edellyt- tää monenlaista osaamista. Tietoyhteiskunta vaikuttaa kansalaisiin voimakkaimmin työ- elämän rakennemuutosten kautta; työpaikat vähenevät samalla kun tuotantoa voidaan tehostaa korvaamalla ihminen koneella. Informaatioammattien myötä työn sisältö muut- tuu kädentaidoista mielen taitoihin. Tämä nostaa vaatimuksia uudelleen kouluttamiseen. (Jarva 1998; Kasvio ym. 2005: 73–129.) Tietoyhteiskunnan muuttuva ammattirakenne vaatii kansalaisilta enemmän älyllisiä ominaisuuksia ja tiedollista hallintaa, joka vaikuttaa myös työterveysongelmien luon- teen muuttumiseen; lisääntyvä stressi näkyy myös heikkona elämänhallintana. Tietotyön luonne muuttaa asumisen ja työpaikan suhteita joustavammaksi ja ylipaikalliseksi, jol- loin asuinpaikka ei ole enää sidoksissa työpaikkaan eikä työantaja sijaintiin. Työpaikko- jen siirtyminen maantieteellisesti eri paikkoihin edellyttää työntekijöiltä joustavuutta ja sopeutumiskykyä, mutta tarjoaa myös mahdollisuuksia. Maaseutumaisille alueille tämä on ehdoton vahvuustekijä. (Jarva 1998; Kasvio ym. 2005: 73–129.) 3.6.1. Miten käy hyvinvointivaltion? Tietoyhteiskunnan kehittymisen yhteydessä on paljon puhuttu myös suomalaisen hy- vinvointivaltion tulevaisuudesta. Kysymyksen herättää, kuinka sen muutokset näkyvät julkisen sektorin tuottamissa palveluissa sekä kansalaisten arkipäivässä. Hyvinvointi tuottaa hallintoa, maanpuolustusta, järjestyksenpitoa ja oikeustoimia, joiden lisäksi hy- vinvointivaltion velvollisuus on vastata hyvinvointipalveluista eli terveydenhuollosta, sosiaalipalveluista ja koulutuksesta sekä tulojaon uudelleenjakamisesta esimerkiksi eläkkeiden muodossa. (Jarva 1998.) 54 Tietoyhteiskunta on lisännyt kritiikkiä julkista valtaa kohtaan muun muassa hyvinvoin- tipalveluiden tuottamisen takia. Palveluita keskitetään ja siirretään sähköiseen muotoon yhä enemmän. Tämä lisää kansalaisten vastuuta oppia käyttämään ja hyödyntämään palveluita olivat ne missä muodossa tahansa. Kansalaisia kuormitetaan vaatimuksilla omistaa laitteita, joilla he kykenevät toimimaan tietoyhteiskunnassa arkipäiväisissä as- kareissa sekä hakemaan tietoa asioiden hoitamisprosesseista. Tässä yhteydessä on pu- huttu kotitöiden lisääntymisestä, kun vastuu yhteiskunnassa pärjäämisestä siirtyy kotei- hin. Julkisen vallan siirtäminen kansalaisille saattaa kuitenkin nostaa yhteiskunnan krii- sivalmiutta. (Jarva 1998.) 3.6.2. Identiteetin haaste globaalissa informaatioajassa Globalisaatio, teknologia, media ja vaihtoehtojen monipuolisuus voi lisätä kyllästymi- sen tunnetta tämän hetkisessä ajassa ja vaikuttaa identiteettiongelman syntymiseen. Moniulotteiset ja nopeasti muuttuvat kulttuuriset ja yhteiskunnalliset ilmiöt muokkaavat elämän arvoja ja periaatteita. Tämä saattaa hävittää ja vääristää inhimillisiä perusarvoja ja suhdettamme luontoon, kehoon, palkkatyöhön ja kulttuuriin. Sosiaalisesti ja kulttuu- rillisesti kestävän tietoyhteiskunnan ydinkriteerinä on se, että kansalaiset voivat elää tietoyhteiskunnassa mielekästä elämää. Tämä edellyttää taitoja käyttää informaatiotek- nologian tarjoamia mahdollisuuksia, halusimme sitä tai ei. (Kasvio ym. 2005: 73–129; Inkinen ym. 2002: 47.) Digitaalikuilun pienentäminen on kansalaisten haasteena luoda vahva identiteetti suo- malaisessa tietoyhteiskunnassa. Digitaalikuilulla tarkoitetaan yksilöiden ja alueiden eriarvoisuutta päästä lähelle informaatioteknologian tietoja, taitoja ja osaamista, sekä valmiuksia käyttää sen tuomia mahdollisuuksia. Elinikäinen oppiminen vaatii resursseja julkisen sektorin lisäksi myös kansalaisilta (Kuvio 3.). Valistuksellinen tehtävä kuuluu Pohjoismaisen hyvinvointivaltion tapaan julkiselle sektorille, mutta ”verkkotiedon maa- ilmassa” tällainen ”tehtävänjako ei enää välttämättä ole itsestään selvää”. Kansalaisten roolina on kehittää itsestään aktiivinen ja vastuullisen tietoyhteiskuntalainen elinikäisen oppimisen avulla. (Kasvio ym. 2005: 73–129.) 55 Motivaatio Osaaminen Liittymä Kuvio 3. Viestintävalmiuksien peruselementit tietoyhteiskunnassa (Kasvio, Nurmela, Viherä, Hyvönen, Oksa & Hietanen 2005: 37.) Kommunikaatio- ja viestintätekniikan mahdollisuuksien oivaltaminen tuo kansalaisille mahdollisuuksia toteuttaa tavoitteitaan demokratian kentällä. Omien mielipiteiden esit- täminen on omaa tuotantoa ja tärkeä osa kansalaisen halua osallistua. Aktiivinen ihmi- nen tarvitsee tietoja päätöksistä ja niiden perusteluista, joissa avoin tiedonvälitys ja tie- don saatavuus on ehdotonta. Internet on maailmanlaajuinen joukkotiedotusväline ja siksi tärkeä väline mediakulttuurin kehittämiseen. Tämän kautta ihmiset voivat esittää omia näkemyksiään päättäjille ja muille ihmisille. (Kasvio ym. 2005: 73–129.) 56 Tietoyhteiskunnassa kansalaiset eivät enää ole ainoastaan kuluttajia, vaan omaehtoisella toiminnalla haetaan omaa elämänhallintaa. Internetin tarjoamat palvelut (viihde, pelit, elokuvapätkät, erilaiset matkapuhelinten soittoäänet tai logot, tosi-TV) eivät tarjoa sy- vempää ymmärrystä viestintäpalveluiden merkityksestä. Kansalaiset tarvitsevat kom- munikaatio- ja viestintätekniikkaa yhteydenpitoa, tiedon hakua ja etäasiointia varten sekä joukkotiedotuksen ja mediakulttuurin käyttämiseen. Etenkin joukkotiedotus (verk- kolehdet, mainonta, tiedotus) ja mediakulttuuri (pelit, elokuvat, oppimateriaalit) tarvit- sevat toimiakseen tehokasta laajakaistaverkkoa. (Kasvio ym. 2005: 73–129.) 3.6.3. Kansalaisten vahvuudet, mahdollisuudet, heikkoudet ja uhat suomalaisessa tieto- yhteiskunnassa Kansalaisnäkökulmasta katsottuna tietoyhteiskunnan tarjoamat mahdollisuudet ja vah- vuudet liittyvät ”vapauteen asettaa yksilöllisiä tavoitteita oman itsensä toteuttamisessa”. Tietotekniikka ja tietoverkot tarjoavat kansalaisille uusia mahdollisuuksia keskinäiseen kanssakäymiseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Toisaalta kauhuskenaario kan- salaisten tietoyhteiskunnasta on syrjäytyminen digitaalikuilun kasvamisen seurauksena. Keinona tähän on verkkopalveluiden laadun kohottaminen ja helppokäyttöisyyden li- sääminen. (Niiniluoto 1989: 70; Rotkirch 2002: 119–120; Valtiovarainministeriö 1995: 39.) Tietoverkkojen avulla voidaan toteuttaa pientenkin harrastepiirien valtakunnallista ja kansainvälistä toimintaa. Pitemmälle kehittyessään tietoverkot tarjoavat mahdollisuuk- sia myös erilaisiin suoriin vaikuttamisen muotoihin esim. asuinalue- ja kuntatasolla. Etätyö on hyvä esimerkki tietoyhteiskunnan tuomista mahdollisuuksista tarjota kansa- laisille valinnan vapauksia järjestää omaa elämää haluamallaan tavalla. Etätyön tarjoa- ma vapaus saatetaan nähdä myös rajoitteena. Työn luonne saattaa olla niin paljon aikaa vievää, että työn, perheen ja vapaa-ajan erottaminen toisistaan on miltei mahdotonta. (Niiniluoto 1989: 70; Rotkirch 2002: 119–120; Valtiovarainministeriö 1995: 39.) Tietoyhteiskunnasta on kehittymässä moniulotteinen verkostoyhteiskunta, missä rajat työn ja kodin sekä yleisen ja yksityisen välillä ovat hämärtymässä. Kommunikointia 57 työ- ja yksityisasioiden merkeissä, ostoksia ja muita arkipäiväisiä asioita voidaan tehdä Internetin, sähköpostin ja kännykän välityksellä yhtä aikaa töissä ja kotona. Työn ja yksityisyyden lähentyminen ja työn luonteen muuttuminen näkyy myös velvollisuutena olla jatkuvasti tavoitettavissa. Tämä tarjoaa enemmän joustavuutta työn tehokkaampaan tekemiseen, mutta edellyttää joustavuuteen myös yksilötasolla. (Niiniluoto 1989: 97– 98; Rotkirch 2002: 114–119.) Vahvuuden vastapainoksi joustavuus saattaa heikentää itsenäistä harkintakykyä ja mo- raalitajua. Ihmisellä saattaa olla taipumus ottaa mallia omiin toimintoihinsa tietokoneen kaavamaisesta, tunteettomasta, tottelevasta, nopeasta ja tehokkaasta toimintatavasta, jolloin tuloksena voi olla ”teknostressi”. Työn ja vapaa-ajan erillään pitämisen opettelu on tärkeä taito, jotta työelämässä jaksetaan pidempään ja saadaan aikaan tuottavampia tuotoksia. (Niiniluoto 1989: 97–98; Rotkirch 2002: 114–119.) 58 4. TUTKIMUSALUEET Edellisessä kappaleessa olen tarkastellut maaseutumaisten alueiden asemaa yleisellä tasolla kolmessa eri perspektiivissä. Tässä kappaleessa tutkimuksen luonne muuttuu tapaustutkimukseen, jossa tutkimusalueita puolestaan tarkastellaan kolmannessa kappa- leessa esitettyjen perspektiivien valossa. Kappale pohjautuu empiiriseen aineistoon. Tietoliikenneyhteydet ovat tärkeä osa toimivaa ja kehityskelpoista maaseutua. Tästä syystä tutkimusalueiksi on valittu kuntia tietoliikenneyhteyksien perusteella. Jokaisella tutkimusalueella on käytössä eri laajakaistatekniikka, mikä tekee tutkimuskohteista aluetieteellisesti kiinnostavia. Tutkimuksen kohdealueita ovat Etelä-Pohjanmaan maa- kunnasta Alavuden ja Ähtärin kunnat sekä Pohjanmaan maakunnasta Närpiön kunta. Alavuden kunnassa on kuitutekniikalla toteutettu laajakaista. Ähtärin kunnassa on pää- dytty käyttämään kuparitekniikalla toimivaa laajakaistayhteyttä ja Närpiössä on puoles- taan käytössä langaton laajakaistatekniikka. Tutkimuksen empiirinen osio pohjautuu asiantuntijahaastatteluihin ja kansalaishaastat- teluihin. Tietoa eri tutkimusalueiden asemasta tietoyhteiskunnassa ja laajakaistayhteyk- sien merkityksestä maaseutumaisilla alueilla sain asiantuntijahaastattelujen avulla. Kan- salaisnäkökulman empiiristä sisältöä käsitellään tarkemmin viidennessä kappaleessa, joka käsittelee tutkimuksen tuloksia. Asiantuntijahaastattelut olivat avoimia haastatteluita. Haastatteluihin osallistui henkilöi- tä, joilla on kokemusta laajakaistahankkeista ja tietämystä maaseutumaisten alueiden asemasta suomalaisessa tietoyhteiskunnassa. Haastateltavana oli Pohjanmaan liiton esi- kuntatoiminnon projektipäällikkö Ulf Grindgärds, jota haastattelin Pohjanmaan liitossa. Puhelinhaastatteluihin osallistuivat verkko-osuuskunta Kuuskaistan toimitusjohtaja Tui- ja Riukulehto, Alavuden kaupungin talousjohtaja Timo Ketolan ja Ähtärin kaupungin kaupunginkamreeri Juhani Rinta-Rahko. 59 Kuvio 4. Tutkimusalueet: Alavuden, Ähtärin ja Närpiön kunnat. 60 4.1. Alavus Etelä-Pohjanmaan maakuntaan kuuluva maaseutukaupunki Alavus on Kuusiokuntien seutukuntien keskuspaikka. Ydinmaaseutuun kuuluva Alavus sijaitsee Lapuan joen ala- juoksulla 60 kilometrin päässä Seinäjoesta. Se on pinta-alaltaan 843 neliökilometriä, joista 52 km2 on vettä. Asukkaita Alavuudella asukkaita on noin 9500, joista miehiä on 4801 ja naisia 4830. Noin 62 prosenttia Alavuden kunnan väestöstä on 15–64-vuotiaita ja 64 -vuotiaiden osuus väestöstä on noin 22 prosenttia. Eläkkeellä olevien osuus väes- töstä on 28 prosenttia. (Alavuuden kaupunki 2005; Tilastokeskus 2007.) Palvelut (56 %) muodostavat suurimman osan Alavuuden elinkeinorakenteesta. Toisek- si tärkein elinkeino on jalostus (26 %) ja alkutuotanto (14 %). Opiskelumahdollisuuksia Alavuuden kaupungissa on tarjolla peruskoulun lisäksi Musiikki- ja Kansalaisopistoissa sekä Alavuuden erityisammattikoulu. Korkeamman asteen koulutusmahdollisuuksia tarjoaa maakunnan maakuntakeskus Seinäjoki. Alavuden kunnassa vähintään keskias- teen tutkinnon suorittaneiden osuus 15 vuotta täyttäneistä on 55 prosenttia. (Alavuuden kaupunki 2005; Tilastokeskus 2007.) Alavuden kunta ja laajakaistaratkaisu Alavuden kunnassa on halu investoida kestävään infrastruktuuriin kuituteknologiaan perustuvilla laajakaistayhteyksillä ja Open Acces verkon kautta. Kuparitekniikalla to- teutettu laajakaista on poisjäävä välivaihe ja siksi siihen ei kunnassa investoida. Verk- kojen palvelutaso kehittyy jatkuvasti ja siksi välivalheeseen panostaminen käy turhaksi. Open Acces tyyppinen verkko tuo pienelle paikkakunnalle mahdollisuuksia kilpailuttaa operaattoreita sekä tarjota asiakkaille valinnanvapauksia palveluiden ja niiden tarjoajien suhteen. (Talouspäällikkö Timo Ketola, puhelinhaastattelu 20.4.2007.) Alavudella kuituverkolla toimivan laajakaistan rakentaminen nähtiin aluepoliittisena keinona. Kuituverkon rakentamiseen ryhdyttiin vuonna 2002. Kuituverkon rakentami- nen on vähillä rahoilla kustannustehokkain tapa, sillä ei tarvitse välivaiheen investointe- ja, kuten kupari- (ADSL) ja langattomassa tekniikassa. Valtiovallan jalkauttamissuun- nitelman mukaan vuonna 2015 kuntaan tarvitaan 100 Mbit/s yhteyksiä, joten taloudel- lista lisätukea tarvitaan tavoitteiden toteuttamiseksi. Esimerkiksi potilashallinnon kehit- 61 tämisen kannalta nopeat tietoliikenneyhteydet ovat ehdottomia, mutta sen suurena haas- teena ovat suuret kustannukset, jotka tulevat vanhan järjestelmän vaihdosta uuteen. (Ta- louspäällikkö Timo Ketola, puhelinhaastattelu 20.4.2007.) Tietoyhteiskunnassa pärjääminen edellyttää seudullisen ja alueellisen kilpailukyvyn kehittämistä. Ketolan mukaan seudut, jotka eivät halua tai näe tarpeellisena muuttaa palveluitaan sähköiseen muotoon eivät houkuttele kansallisesti tai kansainvälisesti. Jat- kuvasti on säilytettävä aktiivinen ote tietoyhteiskuntakehityksessä, jotta siinä tapahtu- viin muutoksiin kyetään vastaamaan. Yhteiskunnalliset muutokset edellyttävät jatkuvaa koulutustarvetta monilla osa-alueilla ja monilla eri tahoilla. Yhteistyö eri tahojen kanssa on merkittävää, jotta tietoja ja taitoja voidaan yhdistää. Esimerkiksi TE-keskukset ja Etelä-Pohjanmaan liitto ovat tärkeitä tekijöitä eri tietoyhteiskuntahankkeissa ja ovat merkittävä osa eri projektien onnistumista. (Talouspäällikkö Timo Ketola, puhelinhaas- tattelu 20.4.2007) 4.2. Ähtäri Harvaan asuttuun maaseutuun kuuluva Ähtärin kunta perustettiin vuonna 1876 ja kau- punki siitä tuli 1986. Vesistöistä ja metsistä tunnetun Ähtärin kokonaispinta-ala on 906 neliökilometriä joista vesialuetta on 103 km2. Asukkaita Ähtärissä on 6857. Ähtärin väestörakenne on hyvin samanlainen kuin Alavuden kunnassa: 15–64-vuotiaiden osuus väestöstä on 63 prosenttia ja yli 64-vuotiaiden osuus 21 prosenttia. Eläkeläisten osuus väestöstä on noin 28 prosenttia. (Ähtärin kaupunki 2005; Tilastokeskus 2007.) Ähtärin kosket, vesistöt ja suuret metsävarat luovat mahdollisuuksia erilaisille elinkei- noille. Ähtäri tunnetaan matkailusta ja korkeatasoista metalli- ja puualan teollisuudesta. Imagon Ähtärille on luonut Ähtärin Eläinpuisto, jonka ansiosta alueelle on kehittynyt laaja matkailu- ja virkistyspalveluverkosto. Alumiiniveneitä Ähtärissä valmistetaan enemmän kuin missään muualla Euroopassa. Koulutusmahdollisuuksia Ähtärin kau- pungissa tarjoaa Ähtärin ammatti-instituutti. Vähintään keskiasteen tutkinnon suoritta- 62 neiden osuus 15 -vuotta täyttäneistä on 59 prosenttia. (Ähtärin kaupunki 2005; Tilasto- keskus 2007.) Ähtärin kunta ja laajakaistaratkaisu Ähtärin alueella laajakaistaverkko on toteutettu suurimmaksi osaksi kuparitekniikalla. Kuituverkon rakentaminen ei ole vielä ajankohtaista kustannussyistä, koska hyvä laaja- kaistayhteys on mahdollisuus saada käyttöön jo olemassa olevilla tietoliikenneyhteyk- sillä, eri tekniikoita hyväksikäyttäen. Lisäksi nykyisten palveluiden tarjonnan perusteel- la ei ole vielä järkevää panostaa kuitutekniikalla toimiviin laajakaistaverkostoihin. Li- säksi vielä ei tiedetä, kuinka ja millaisiksi tietoliikenneverkot tulevat kehittymään. Mie- lenkiintoista on, millaisia mahdollisuuksia koko Suomea kattava langaton laajakaista- verkko tuo mukanaan Ähtärin kunnan alueelle. Hanke on Digitan ja Siemensin yhteis- työ, jonka tavoitteena on tehdä Suomesta maailman ensimmäinen maa, jossa on koko maan kattava langaton laajakaistaverkko. (Kaupunginkamreeri Juhani Rinta-Rahko, puhelinhaastattelu 29.5.2007.) 4.3. Närpiö Ruotsinkielisestä Närpiön kunnasta muodostettiin Närpiön kaupunki 1993. Maaseudun kolmijaossa Närpiö kuuluu ydinmaaseutuun. Kaupungin maapinta-ala on 970 neliöki- lometriä ja sen 9 463 asukkaan väestö on keskittynyt rantakyliin ja jokilaaksoon När- piönjoen ympärille. Pohjanmaan maakunnan maakuntakeskukseen Vaasaan Närpiöstä on 80 kilometriä ja Etelä-Pohjanmaan maakunnan maakuntakeskukseen Seinäjoelle 105 kilometriä. Lähin henkilöliikenteen rautatieasema ja lentokenttä on Vaasassa ja lähin syväsatama Kaskisissa. Närpiössä yli 64-vuotiaden väestö on suurempi kuin Alavudella tai Ähtärissä, 25 prosenttia. 15–64-vuotiaiden osuus on puolestaan 60 prosenttia. Eläk- keellä olevien osuus väestöstä on noin 30 prosenttia. (Närpes stad 2005; Tilastokeskus.) Närpiön kaupungin elinkeinorakenteesta lähes puolet muodostuu palveluista. Elinkei- noista 25 % on maa- ja metsätaloutta ja 23 % teollisuus- ja rakennustoimintaa. Merkit- tävimmät tuotannonalat Närpiössä ovat metalli-, puutyö-, rakennus- ja elintarvikeala. Autokoriteollisuus ja kasvihuoneviljely ovat alansa menestyjiä Suomessa. Ydinmaaseu- 63 tuun kuuluvassa Närpiössä tuotetaan 60 % Suomen tomaateista ja 35 % kurkuista. När- piötä pidetään Suomen kasvihuoneviljelyn keskuksena, joka työllistää noin 1 200 när- piöläistä. Kasvihuoneviljely on tuonut mukanaan alueelle lajittelu-, pakkaus-, kuljetus- ja myyntiyrityksiä, tarvikekauppaa, teknisiä palveluja ja neuvontatoimintaa. (Närpes stad 2005.) Närpiön kunta ja laajakaistaratkaisu Vuonna 2003 Närpiöön investointiin langattomalla tekniikalla toimiva laajakaistayhte- ys, joka tarjoaa mahdollisuuksia myös syrjäisille seuduille ottaa käyttöön laajakaista- palvelu. Närpiön laajakaistainfra rakennettiin Private-Public-rahoituksella, jossa hanket- ta varten perustettiin osuuskunta. Julkinen rahoitus hankkeeseen saadaan asiakkaiden kautta kunnan ollessa suurin asiakas. (Projektipäällikkö Ulf Grindgärds, haastattelu 29.5.2007.) Närpiö on ollut Suomen ensimmäisiä kuntia, jotka ovat rakentaneet kuituyhteydet ko- tiin. Närpiössä tietoliikenneverkko on rakennettu julkisia laitoksia yhdistävistä verkois- ta. Tähän runkoverkkoon kotitaloudet voivat liittyä joko suoraan tai langattomasti. Laa- jakaistastrategian tavoitteiden mukaan tietoliikenneverkoissa palveluntuotantoa on kehi- tettävä. Närpiö on ollut edistämässä tavoitteita erilaisten hankkeiden kautta. (Kansalli- nen laajakaistastrategia 2007.) Tietoliikenneinfrastruktuuri on synnyttänyt alueelle erilaisia IT -alan ja muita yrityksiä. Informaatioverkosto mahdollistaa erilaisten tuotantoprosessien sijoittumisen paikasta ja alueesta riippumatta. Tuotantoprosessit voivat olla sekä sähköisesti tapahtuvaa kaupal- lista toimintaa että yksittäisen ihmisen tapa käyttää Internetiä erilaisiin tiedonsiirtoihin. Paikattomuus ja lisääntyneet tuotantoprosessit synnyttävät uusia työpaikkamahdolli- suuksia. (Projektipäällikkö Ulf Grindgärds, haastattelu 29.5.2007.) 64 5. MAASEUTU JA TIETOYHTEISKUNTA 5.1. Maaseutu ja laajakaista Suomi on vahvassa kansainvälisessä asemassa ja maineessa tietoyhteiskunnan kehittä- misessä pienestä koostaan ja maaseutuvaltaisuudestaan huolimatta. Suomi on kansain- välisesti esimerkkimaa siinä, että myös syrjäisille seuduille voidaan saada kohtuuhintai- sia ja nopeita tietoliikenneyhteyksiä. Suomeen onnistuttiin aikoinaan aikaansaamaan koko maan kattava puhelinkeskusverkosto ja seuraava askel on rakentaa maanlaajuisesti kattava tietoliikenneverkosto. Nokian luoman kännykkäkulttuurin ansiosta informaatio- tekniikka on tullut lähelle kaiken ikäisiä suomalaisia. Ihmisillä ja yrityksillä on taitoja ja haluja käyttää ja kokeilla tietoteknologian tuomia mahdollisuuksia. (Projektipäällikkö Ulf Grindgärds, haastattelu 29.5.2007; toimitusjohtaja Tuija Riukulehto, haastattelu 12.4.2007.) Koko Suomen kattava tietoliikenneverkosto on tulevaisuuden kannalta merkittävä kan- sallisen ja kansainvälisen kilpailukyvyn ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi. Maaseutu- maiset alueet uhkaavat jäädä tietoyhteiskunnan kehityksessä, laajakaistaperspektiivissä, huonoarvoisempaan asemaan verrattaessa kehittyviin keskuksiin ja kaupunkeihin. Eten- kin harvaan asuttu maaseutu uhkaa jäädä toisarvoiseksi. Erilaisissa maaseutumaisissa kunnissa laajakaistayhteyksiä on toteutettu kuitu-, kupari- ja langattomalla tekniikalla sekä näiden yhdistelminä. Aikaperspektiivi ja siinä vaikuttamassa olevat tahot, teknis- taloudelliset syyt sekä fyysinen ympäristö ovat vaikuttaneet siihen, mitkä laajakaista- tekniikat ovat milläkin alueella yleisiä. Vastuullisessa maaseutupolitiikassa pohditaan maaseudun mahdollisuuksia menestyä taloudellisesti pitkällä aikavälillä (Rosenqvisti 2004: 62). Yritystoiminta on tärkeä vai- kuttaja alueellisen tasa-arvon säilyttämisessä ja kehittämisessä. Maaseutumaisilla alueil- la ja syrjäseuduilla on paljon erilaista liiketoimintaa, joka tarvitsee tiedonsiirtoyhteyksiä pitääkseen itsensä kilpailu- ja markkina-areenoilla ympäri vuoden. Maaseuduilla tieto- liikenneyhteydet toimivat tärkeinä työvälineinä elinkeinoelämässä, mutta ne kuuluvat 65 myös mielekkään elinympäristön peruspiirteisiin. (Toimitusjohtaja, Tuija Riukulehto, haastattelu 12.4.2007.) Maataloudessa nopeita laajakaistayhteyksiä tarvitaan esimerkiksi maitotiloilla. Eläin- lääkäreiden palveluita, joita ei aina ole lähellä saatavilla, tarvitaan yleensä nopeasti. Usein lähin eläinlääkäri sijaitsee kymmenien kilometrien päässä maitotilalta. Tiedonsiir- toyhteydet helpottavat yhteydenottoa neuvontaan ja lääkäreihin sekä esimerkiksi labora- toriotuloksien saamista. Tulosten odottaminen esimerkiksi lehmän maidon laadusta tai lehmän sairaudesta kuluttaa resursseja. Tämäntyyppisissä tarpeissa laajakaistayhteyden on tärkeä toimia nopeasti ja kaksisuuntaisesti. Yhteyden on oltava hyvä koko matkan, jotta tämäntyyppisiä palveluita voidaan hyödyntää. Kuituteknologia mahdollistaa hyvän kaksisuuntaisen laajakaistayhteyden. (Toimitusjohtaja Tuija Riukulehto, haastattelu 12.4.2007.) Tietoliikenneyhteyksien rakentamisvaihe on tärkeä työllistäjä. Rakennustyöntekijät tu- levat usein toisilta paikkakunnilta ja asuvat alueella useita kuukausia tuoden tuloja pai- kallisille elinkeinoharjoittajille. Tietoliikenneyhteyksillä on laajemmin katsottuna paljon merkitystä kyläyhteisölle ja näin ollen koko kunnan kehitysmahdollisuuksiin. Alueiden kauppiaille ja pienille kioskeille tulojenkasvu mahdollistaa palveluiden ja tuotteiden monipuolistamisen. Näin alue voidaan saada myös houkuttelevaksi kesäloman vietto- paikaksi. (Toimitusjohtaja Tuija Riukulehto, haastattelu 12.4.2007.) 5.1.1. Alavuden kunnan asema suomalaisessa tietoyhteiskunnassa Alavuden kunnan vahvuudet ja mahdollisuudet tietoyhteiskunnassa laajakaistaperspek- tiivissä Alavudella erilaisia yhteistyöhankkeita halutaan kehittää seudullisesti. Alavuden kun- nan vahvuutena on seutukuntia toisiin yhdistävä Open Acces -verkko, joka on erittäin tärkeä yhteistyömenetelmä syrjäisten seutujen kesken. Sen avulla voidaan yhdistää kun- nallisia asiointeja, julkishallintoa, terveyskeskuspalveluita ja esimerkiksi sähköisiä re- septejä. Seutuverkkojen välinen yhteistyö on Alavudella merkittävä mahdollisuus. Jo- 66 kainen alue voi erikoistua sille parhaimmalla tavalla. Open Acces tyyppisellä tietolii- kenneverkolla on tärkeä rooli seutuverkkojen välisen yhteistyön muotoutumiselle. (Ta- louspäällikkö, Timo Ketola, puhelinhaastattelu 20.4.2007.) Osuuskunta Kuuskaista on yksi Alavuden kunnan vahvuuksista. Se toimii yhtenä tieto- yhteiskunnan osapuolena vastaten muun muassa laajakaista-asiakkaista. Kehitteillä on esimerkiksi teräväpiirtolähetyksiä ja Internet-televisio palveluita, joten yhteistyön jat- kaminen eri naapurikuntien ja tahojen kanssa on tärkeää myös tulevaisuudessa. TE- keskusten ja kuntien ennakkoluulottomuus ovat vahvistaneet Alavuden asemaa tietoyh- teiskunnassa ja laajakaistaverkostoja kehitettäessä. (Talouspäällikkö Timo Ketola, puhe- linhaastattelu 20.4.2007.) Alavuden kunnan heikkoudet ja uhat tietoyhteiskunnassa laajakaistaperspektiivissä Alavuden kunnan heikkoutena on vanheneva väestö. Tietoyhteiskunta ja sen tuomat erilaiset ilmiöt eivät kiinnosta ikääntyvää väestöä, ja niin sanottu kriittinen massa on vähenemässä. Toinen Alavuden kunnan heikkous on harva asutus. Pitkät välimatkat asutusten välillä vaativat pitkien laajakaistalinjojen rakentamista. Syrjäinen sijainti on pakottanut yhdistämään verkot. Tilanne on osoittautunut myös mahdollisuudeksi, kun seutuverkkojen välinen yhteistyö on lisääntynyt. Kuntahallinnon uudistaminen ja hal- linnolliset ongelmat ovat tietoyhteiskunnan haasteena Alavuden kunnalle. Alavuden aseman uhkakuvia tietoyhteiskunnassa laajakaistaperspektiivissä on se, ettei verkossa kehittyvien palveluiden tarjonta toteudu tavoitellussa ajassa. (Talouspäällikkö Timo Ketola, puhelinhaastattelu 20.4.2007.) 5.1.2. Ähtärin kunnan asema suomalaisessa tietoyhteiskunnassa Ähtärin kunnan vahvuudet ja mahdollisuudet tietoyhteiskunnassa laajakaistaperspektii- vissä Ähtärin alueen vahvuutena on monipuolinen elinkeinorakenne, luonto ja matkailu sekä se, että koko alueella on laajakaistamahdollisuus. Vahvuutena on kuuden kunnan (Ala- 67 vus, Kuortane, Lehtimäki, Soini, Töysä, Ähtäri) yhteinen tietoverkko 6net, joka mah- dollistaa yhteisten palvelimien käytön. Internetiä käytetään enimmäkseen IP-puheluihin ja tiedonhakuun. Verkko on rakennettu Kuusiokuntien tietotekniikkaprojektin yhtey- dessä. (Kaupunginkamreeri Juhani Rinta-Rahko, puhelinhaastattelu 29.5.2007) . Ähtärin kunnan heikkoudet ja uhat tietoyhteiskunnassa Ähtärin kunnan heikkoutena Rinta-Rahko näkee haja-asutuksen. Lisäksi alueen opiske- lumahdollisuuksissa on puutteita, mutta yhteistyöhankkeita on kehitetty Seinäjoen am- mattikorkeakoulun kanssa. Heikkoutena Ähtärin kunnassa on ammattitaitoisten työnte- kijöiden pula etenkin teollisuuden aloilla. Lisäksi suuriin keskuksiin on pitkät välimat- kat. Etelä-Pohjanmaan maakuntakeskukseen Seinäjoelle Ähtäristä on 80 kilometriä, Jyväskylään yli 100 kilometriä ja Pohjanmaan maakuntakeskukseen Vaasaan noin 170 kilometriä. (Kaupunginkamreeri Juhani Rinta-Rahko, puhelinhaastattelu 29.5.2007.) 5.1.3. Närpiön kunnan asema suomalaisessa tietoyhteiskunnassa Närpiön kunnan vahvuudet ja mahdollisuudet tietoyhteiskunnassa laajakaistaperspek- tiivissä Vahvuutena Närpiössä on se, että laajakaista on kaikkien siellä asuvien saatavilla. Laa- jakaistahankkeet vaikuttavat lisääntyvän yritystoiminnan lisäksi paikallisen aktiviteetti- tason nousuun. Laajakaistan rakentaminen on tärkeä sosiaalinen tapahtuma etenkin ky- lissä, joissa asukkaat ovat olleet mukana verkonrakentamisprojekteissa. Osallistuminen esimerkiksi kaivuuprojekteihin opettaa ja tuo lisää tietoja ja taitoja tietoyhteiskunnasta. Esimerkiksi kahvituokiot ovat merkittäviä mielipiteiden vaihtamistilaisuuksia ja synnyt- tävät paljon keskustelua. Osallistuminen lisää kuuluvuuden tunnetta ja tarjoaa vaikutta- misen mahdollisuuksia ja sen kautta onnistumisen tunteita. (Projektipäällikkö Ulf Grindgärds, haastattelu 29.5.2007.) 68 Närpiön kunnan heikkoudet ja uhat tietoyhteiskunnassa laajakaistaperspektiivissä Ongelmana langattomissa laajakaistayhteyksissä ovat muun muassa sääolosuhteet. Ko- va sade tai ukonilma saattavat katkoa signaalia, mikä häiritsee esimerkiksi IP-puhelimen käyttöä. Langattoman verkon heikkoutena pidetään myös kustannustekijöitä, sillä se vaatii uusia laiteinvestointeja 3–5-vuoden välein. Mastopaikat ja mastojen rakennusma- teriaalit ovat kalliita. Lisäksi ympäristötekijät aiheuttavat omat haasteensa materiaalin ja maiseman suhteen. Kuitutekniikalla toteutettu laajakaista on rakennusvaiheessa kalliim- pi kuin kupari- tai langattoman tekniikan toteuttaminen. Närpiössä on kokeiltu sekä kui- tu- että langatonta tekniikkaa, joista pitkällä aikavälillä katsottuna kuituteknologia on todettu paremmaksi kapasiteetin, häiriöttömyyden ja edullisten kustannusten vuoksi. (Projektipäällikkö Ulf Grindgärds, haastattelu 29.5.2007.) Mitään yksittäistä uhkakuvaa Närpiön asemasta tietoyhteiskunnassa Grindgärds ei näe, vaan huomauttaa uhkien koskevan koko Suomea ja sen kaikkia alueita. Kehittyneenä maana Suomen uhkana tietoyhteiskuntakehityksessä voi olla tyytyminen hyvin kehitty- neeseen tilanteeseen. Mikään ei ole pysyvää, eikä hyvin toimivaan tilanteeseen saa tuu- dittautua. Yhteiskunnan muutosten mukana on pysyttävä, ja siksi on jatkuvasti kehityt- tävä. (Projektipäällikkö Ulf Grindgärds, haastattelu 29.5.2007.) 5.2. Viranomaiset ja laajakaista Suomalaisen yhteiskuntapolitiikan tärkeänä tavoitteena on tulevaisuudessakin turvata kaikille kansalaisille hyvinvointivaltion edellyttämien peruspalveluiden tasa-arvoinen saatavuus. Kuntien tavoitteena on yritysten tavoin tuottaa palveluita. Kansallisen tieto- yhteiskuntastrategian 2007–2015 2006 mukaan Suomi halutaan kehittää tietoyhteiskun- naksi, joka on globaalisti ja kansallisesti kilpailukykyinen. Tavoitteena on saada koko maata kattavat nopeat ja kohtuuhintaiset tietoliikenneyhteydet. Kansallisessa tietoyh- teiskuntastrategiassa 2007–2015 raportoidaan informaatiovirtojen kasvun johtavan sii- hen, että vuoteen 2015 mennessä Suomessa on eniten olemassa 100 Mbit/s laajakais- 69 tayhteyksiä. Raportin mukaan yhteyksiä toteutetaan muun muassa kuitutekniikalla kor- jaten vanhoja sekä rakentamalla täysin uusia yhteyksiä. Julkisten sähköisten palveluiden hankinta ja ylläpito on saatava kunnissa osaksi niiden normaalia toimintaa, mutta resurssien puute on ongelma etenkin pienissä ja syrjäisissä maaseutumaisissa kunnissa. Valtiohallinnon tasolla markkinoiden odotetaan tuovan ratkaisuja Suomen tietoliikenneinfrastruktuurin verkottamiseen, mutta kannattavuuste- kijät tulevat vastaan. (Kaupunginkamreeri Juhani Rinta-Rahko, puhelinhaastattelu 29.5.2007.) Asiantuntijahaastatteluihin osallistuneiden henkilöiden näkökulmien mukaan julkisen sektorin rooli tietoyhteiskuntakehityksessä voi olla esimerkiksi lainantakaajana tai ve- rohelpotuksiin liittyvissä asioissa. Lisäksi yhteistyötä eri tahojen kanssa on tärkeää ke- hittää maaseutumaisilla alueilla tietoyhteiskuntakehityksessä ja laajakaistaperspektiivis- sä. (Projektipäällikkö Ulf Grindgärds, haastattelu 14.3.2007.) Yhteiskunnan kannalta nopean kaksisuuntaisen tietoliikenneinfran tuomat kustannus- säästöt mahdollistavat muun muassa terveydenhuoltokustannuksien vähenemisen. Väes- tön vanhetessa ja lisääntyessä tilaongelma sairaaloissa ja hoitopaikoissa kasvaa. Van- huksen hoitaminen hoitokodissa maksaa vuosittain noin 30–40 tuhatta euroa. Rakenta- malla parempia tietoliikenneyhteyksiä resursseja voidaan säästää hoitajia ja palveluita käyttävien ihmisten koulutuksen lisäämiseen. Tulevaisuudessa tukihenkilöiden merkitys kasvaa ja investointeja tarvitaan henkilökuntien tietoteknisten taitojen kartuttamiseen. Tietoliikenneyhteydet eivät korvaa sosiaalista kanssakäymistä, mutta tarjoavat mahdol- lisuuksia helpottaa ja nopeuttaa työvälineiden käyttöön ja kehittää julkisia palveluita. (Toimitusjohtaja Tuija Riukulehto, haastattelu 12.4.2007.) 5.3. Kansalaiset ja laajakaista Verkkopalvelut ovat tärkeä osa arki- ja sosiaalista elämää sukupolveen katsomatta. Maaseutumaisilla alueilla väestökato ei ole pysähtymässä ja yhteydenpitotarve tuttaviin ja sukulaisiin kasvaa. Sukupolven vaihtuessa verkkopalveluiden vaatimustaso nousee. 70 Nuoret osaavat käyttää tietokonetta ja Internetistä saatavia palveluita yhä nuorempina. Hiiren käyttö saatetaan oppia ennen kynän käyttöä. (Toimitusjohtaja, Tuija Riukulehto, haastattelu 12.4.2007.) Sähköisessä muodossa olevia palveluita kehitetään nykyään niin, että ihmisillä ja yri- tyksillä oletetaan olevan tarpeeksi nopeat tietoliikenneyhteydet käyttää palveluita. Van- hemman sukupolven Internetkäyttäjät saattavat kokea tietotekniset asiat monimutkaisik- si ja tästä syystä epämiellyttäviksi. Verkkopalveluita ja oheislaitteita tulee kehittää ja tiedotusta lisätä jokaisen käyttäjäsukupolven edellyttämällä tavalla, jotta monen ikäiset ihmiset saadaan näistä asioista kiinnostumaan. 5.3.1. Tutkimusalueilla asuvien Internetin käyttötavat ja -tarpeet Tutkimuksessa tehtyjen vapaamuotoisten kansalaishaastattelujen avulla keräsin tietoja kansalaisten Internetin käyttötavoista ja tarpeista sekä suhtautumisesta tietoyhteiskun- taan. Internetpalveluilla tarkoitetaan sähköpostin lukemista ja www-sivujen käyttämistä muun muassa pankkipalveluita, sanomalehtien lukemista ja tiedonhakua varten. Muita Internetin mahdollistamia palveluita ovat videoneuvottelut ja viihdettä tarjoavat Inter- net-TV, elokuvat ja musiikki. Kunnan tai valtiovallan puolelta Internetpalveluilla tarkoi- tetaan tiedonjakamista ja opetukseen liittyviä palveluita. Haastattelulajina käytin teemahaastattelua, joissa kysymykset kohdennettiin tiettyihin ennalta määrättyihin teemoihin. Näitä teemoja olivat työ- ja vapaa-ajan Internetin käyt- tötarkoitukset, kuntien ja valtiovallan eli niin sanottujen virallisten verkkosivujen käyttö sekä henkilökohtainen verkon kautta tapahtuva viestintä. Haastattelujen kohderyhmänä oli rajoitettu määrä haastateltavia, sillä tavoitteena oli saada puolistrukturoidun haastat- telun kautta vuorovaikutuksellinen ja keskusteleva ilmapiiri. Haastattelutilanteet synnyt- tivät keskustelua toivotulla tavalla. Ryhmittelin haastateltavat Internetin käyttäjäsukupolvien mukaan 15–40, 41–60 ja yli 60-vuotiaisiin Internetin käyttäjiin. Haastateltavien joukko koostui rakennustyöläisistä, metallialan työntekijöistä, maalareista, maatalousyrittäjistä, opiskelijoista ja eläkeläistä. 71 Alavuden, Ähtärin ja Närpiön kunnista haastattelin yhteensä 21 ihmistä: yhdeksän Ala- vuden ja Ähtärin kunnasta sekä kolme Närpiön kunnasta. Haastateltavien yhteystiedot saatiin Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakuntien puhe- linluetteloista, joista valitsin puhelinnumeroita satunnaisesti. Alavuden ja Ähtärin kun- nissa jokainen tavoittelemani henkilö vastasi puhelimeen ja oli kiinnostunut vastaamaan kysymyksiini, jotka käsittelivät Internetin käyttötarpeita ja -tavoitteita. Närpiön kunnas- sa ihmisiä oli vaikeampaa tavoittaa tai heillä ei ollut tarpeeksi aikaa vastata kysymyk- siin. Yhteen haastatteluun kului aikaan noin 10–15 minuuttia. Teemahaastattelurunko on liitteenä sivulla 86. Tutkimustulokset vahvistivat käsityksen siitä, ettei laajakaistatekniikalla ole oleellista merkitystä palveluiden käyttötapoihin ja -tarpeisiin. Eri tutkimusalueilla asuvien kansa- laisten Internetin käyttötavoissa ei ollut eroavaisuuksia eri käyttäjäryhmissä. Internetin käyttötavat ja kiinnostuksen kohteet näyttivät olevan hyvin samanlaisia kaikilla tutki- musalueilla samoissa haastatteluryhmissä. 5.3.2. Tutkimusalueilla asuvien kansalaisten Internetin käyttötapoja ja -tarpeita 15–40-vuotiaiden Internetin käyttötapoja ja tarpeita Internetin käyttömahdollisuuksista kaikkein kiinnostuneimmaksi ikäryhmäksi osoittau- tui 15–40-vuotiaat. Tämä näkyi myös heidän tavoistaan käyttää sähköisiä palveluita. Jokapäiväistä tarvetta ei Internetillä kuitenkaan ollut. Esimerkiksi sähköpostia tai verk- kouutisia ei välttämättä luettu päivittäin. Lisäksi sähköpostin käyttö tapahtui pääosin ainoastaan työaikana. Syy vähäiseen Internetin käyttöön selittyi ajan ja motivaation puutteena. Nopeampana ja vaivattomampana tapana pitää yllä sosiaalisia suhteita pidet- tiin kännykkää. Suurin osa haastateltavista oli työelämässä olevia nuoria aikuisia, joista muutama myös opiskeli. Ammattikuntana he edustivat maanviljelijöitä, rakennustyöläi- siä, teollisuuden työntekijöitä sekä yrittäjiä. 15–40-vuotiaiden ryhmä piti oman asuin- alueen asemaa suomalaisessa tietoyhteiskunnassa hyvänä, sillä laajakaistayhteyden saa- 72 tavuudessa ei ole ongelmia. Nopeiden tietoliikenneyhteyksien hintatasoa tosin kritisoi- tiin, eikä kiinnostusta ollut kustantaa yhteyden rakentamista. Yksityisen ja julkisen sektorin virallisista verkkosivuista kaikki vastaajat käyttivät pankkipalveluita ja kokivat Internetin kautta asioiden hoitamisen vaivattomaksi. Kun- nan tai valtion viranomaisten verkkosivujen selailua käytettiin työ- ja opiskeluun liitty- vien asioiden merkeissä. Informaatiota haettiin kyseisiltä sivuilta esimerkiksi verotuk- seen liittyvissä asioissa. Lisäksi tietoa haettiin muun muassa maa- ja metsätalousminis- teriön sivuilta maataloustukiin ja muihin ajankohtaisiin tiedotuksiin. Sosiaali- ja tervey- denhuoltopalveluita ja tiedonhaussa ei Internetiä käytetty lainkaan. Apteekkien tuotteis- ta tietoa haettiin itse myymälästä ja lääkäriltä vastaanotolta. Kiinnostusta tosin oli ko- keilla esimerkiksi verkossa olevaa ajanvarauspalvelua näytteenottolaboratorioon. Työhön- ja opiskeluun liittyvissä sähköisten verkkopalveluiden käytössä 15–40-vuotiaat käyttivät Internetiä pääsääntöisesti tiedon etsimiseen. Haastateltavat kritisoivat verkosta löytyvästä informaatiosta, sillä väärää tietoa on paljon saatavilla. Internetiä pidettiin hyvänä keinona etsiä työpaikkoja. Kukaan haastatelluista ei ollut käyttänyt vi- deoneuvottelua ja Internetpuheluita työelämässä, eikä sitä nähty ammattikuntien vuoksi tarpeellisena. Opiskeluun liittyvissä tehtävissä videoneuvottelua oli kokeiltu. Palvelua pidettiin hyvänä työvälineenä opiskelussa ja neuvotteluja vaativissa työtehtävissä. Etä- työ kiinnosti haastateltavia joustavuuden vuoksi, mutta sen heikkoutena pidettiin itseku- rivaatimuksen kasvua sekä työn ja vapaa-ajan rajan hälvenemistä. Huvi- ja vapaa-ajan käyttötarkoituksissa Internetiä käytettiin paljon muun muassa eri- laisten aikataulujen etsimiseen, verkkolehtien ja sähköpostin lukemiseen sekä tiedonha- kuun. Lisäksi tuotteita ja palveluita ostettiin verkon kautta ja se koettiin helpoksi, mutta ei niin turvalliseksi. Musiikkia kuunneltiin, elokuvia katseltiin ja pelejä pelattiin melko vähän 15–40 -vuotiaden vastaajien luokassa. Tosin lapsiperheissä alle 14-vuotiaat käyt- tivät tämän tyyppisiä palveluita aktiivisesti ja sitä kautta vanhemmat olivat kokeilleet multimediapalveluita. Motivaation ja ajan puute olivat syinä kyseisten palveluiden vä- häiseen käyttöön. Televisio-ohjelmien katsominen Internetin kautta ei kiinnostanut, sillä 73 televisioelämykseen kuuluu vahvasti sohva ja televisio. Laajakaistapalvelun kautta tule- va TV-palvelu herätti kiinnostusta ainoastaan alle 30-vuotiaissa vastaajissa. Tutkimusalueilla 15–40 -vuotiaat eivät olleet kiinnostuneita keskustelupalstojen käytös- tä, sillä ne miellettiin ihmissuhteisiin liittyvään tiedonhakuun, kuin keskusteluun ajan- kohtaosista aiheista. Internet-puhelupalveluita käytti muutama haastateltavista. Kiinnos- tusta tämän tyyppiseen palvelun käyttämiseen oli paljon sen edullisuuden vuoksi. Palve- lun käyttöä estivät tietojen ja taitojen puutteellisuus. Lisäksi palvelun käyttö koettiin hankalaksi ja paljon aikaa vieväksi: tietokoneen ja Internetyhteyden päälle kytkeminen on liikaa aikaa vievää, joten perinteinen kännykän ja kotipuhelimen käyttö koettiin miellyttävämpänä yhteydenpitovälineenä. Keskustelua ja mielipiteitä syntyi eniten 15–40 -vuotiaiden vastaajien ryhmässä suoma- laisesta tietoyhteiskunnasta ja omasta asemasta siinä. Haastateltavat kokivat olevansa hyvässä asemassa tietoyhteiskunnassa, sillä Internetin käyttö arkipäiväisten asioiden hoitamisessa ja tietotekniset perustaidot olivat hallinnassa. Haasteellisena nähtiin tieto- teknisen kehityksen mukana pysyminen. Osa vastaajista piti tietoyhteiskuntaa ja sen tuomaa julkista painetta kovana, etenkin köyhien ja työttömien ihmisten kohdalla. Haas- tateltavat pohtivat työttömien ihmisten mahdollisuuksia pysyä tietoyhteiskunnan kehi- tyksen mukana, mikäli sen toiminnassa ei päivittäin oltaisi mukana. Haastattelujen yhteydessä tuli ilmi pelkoja maailman muuttumisesta yhä tekniikkakes- keisemmäksi, jossa ihmiset väsyvät vähitellen informaatioähkyyn. Pahoinvoivassa yh- teiskunnassa ihmiset olisivat onnettomia. Vapaa-aikaa vietettäisiin tietokoneen ja TV:n äärellä yhä enemmän ja syöden epäterveellisesti. Laiskuus lisääntyisi ja ihmisten suhde luontoon saattaisi hämärtyä kiireellisessä yhteiskunnassa. 40–60-vuotiaiden Internetin käyttötapoja ja tarpeita Pääsääntöisesti 40–60 -vuotiaat vastaajat edustivat ammattikuntana maanviljelijöitä, rakennustyöläisiä, ja teollisuuden työntekijöitä. Ikäryhmä käytti Internetiä kaikilla tut- kimusalueilla suurimmalta osalta sähköpostin ja verkkolehtien lukemiseen sekä tiedon- 74 hakuun. Yleiset syyt vähäiseen Internetin käyttöön myös tässä ikäsukupolviryhmässä olivat motivaation ja ajan puute. Yksityisen ja julkisen sektorin virallisista verkkosivuista kaikki vastaajat käyttivät pankkipalveluita helppouden ja vaivattomuuden vuoksi. Kunnan tai valtion viranomais- ten verkkosivuja luettiin pääsääntöisesti töihin liittyvissä asioissa sekä oman asuinalu- een tiedotusten ja tapahtumien lukemiseen. Lisäksi sähköpostin käyttö oli yleisin Inter- netin käyttötapa työhön liittyvissä verkkoasioinneissa. Sosiaali- ja terveydenhuoltopal- veluihin ja niihin liittyviin tiedonhakuihin ei Internetiä käytetty, sillä se koettiin vie- raaksi ja hankalaksi. Videoneuvottelua tai Internetpuheluita ei työelämässä ollut käyttänyt yksikään haasta- teltavista, mutta useaa kiinnosti kokeilla tämän tyyppisiä palveluita. Etätyö ei tämän haastatteluryhmän kansalaisten keskuudessa herättänyt mielenkiintoa, sillä sitä ei nähty tarpeellisena. Työ- ja kotiaika haluttiin mielellään pitää erillään. Internetiä käytettiin verkkolehtien lukemiseen, sekä tuotteiden ja palveluiden ostami- seen. Musiikin kuuntelua, elokuvien katselua tai pelien pelaamista verkossa ei koettu kiinnostavaksi. Lisäksi Internet-TV koetaan vieraaksi. Internet-puhelupalveluita ei käyt- tänyt yksikään haastateltava, mutta palvelu herätti kiinnostusta. Esteenä tämän palvelun käytölle oli tietojen ja taitojen puutteellisuus. Lisäksi palvelusta oli mielikuvia, että sitä on vaikea käyttää. Omaa asemaansa suomalaisessa tietoyhteiskunnassa 40–60 -vuotiaiden käyttäjäsuku- polvi piti hyvänä. Tietoteknisen kehityksen mukana pysymisen haasteellisuutta ei tässä ryhmässä oltu juurikaan pohdittu. Moni vastaaja piti Internetin käyttöä tarpeellisena pankkiasioiden hoitamiseen ja sähköpostin lukemiseen. Elämä koettiin mielekkääksi ja arkiasiat ongelmattomiksi ilman tietoliikenneyhteyksiä. Oma asuinalue koettiin viih- tyisäksi rauhallisen ja luonnonläheisen ympäristön vuoksi. Laajakaistan nopeusluokkiin ja hintatasoihin oltiin melko tyytyväisiä. 75 Yli 60 -vuotiaiden Internetin käyttötapoja ja tarpeita Yli 60 -vuotiaista haastateltavista kaikki olivat eläkeikäisiä yksin asuvia naispuolisia henkilöitä, joista kenelläkään ei ollut Internetiä eikä tietokonetta. Tarvetta tai kiinnos- tusta näille palveluille ei ollut, eivätkä he kokeneet enää tarpeellisena opetella käyttä- mään niitä. Tietokone laitteena oli vieras ja sen käytön opettelu koettiin vaikeaksi ja monimutkaiseksi. Yhteydenpito sukulaisiin ja ystäviin hoidettiin lankapuhelimella tai kännykällä. Arkipäiväisiä asioita oli tavallisesti hoitanut edesmennyt puoliso. Apua esimerkiksi pankkiasioiden hoitamiseen saatiin omilta lapsilta. Lisäksi haastateltavat asuvat keskustan tuntumassa, missä palvelut ovat lähellä. Tietoyhteiskunta miellettiin kuitenkin mielenkiintoiseksi, jossa nuoremmilla sukupolvilla on kiinnostava tulevaisuus edessään. 76 6. YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tässä tutkimuksessa on ollut tavoitteena luoda hahmotelma maaseutumaisten alueiden vahvuuksista, heikkouksista, uhista ja mahdollisuuksista suomalaisessa tietoyhteiskun- nassa SWOT-analyysin kehikkoa käyttäen. Tutkimuksessa aihetta on käsitelty yleisellä tasolla ja tapaustutkimuksen kautta. Tutkimusalueina ovat olleet Alavuden, Ähtärin ja Närpiön kunnat, joissa jokaisessa on käytössä eri tekniikalla toimiva tiedonsiirtoverkko. Lisäksi tutkimuksessa on ollut tavoitteena selvittää laajakaistastrategioiden yhteneväi- syyttä kansalaisten tarpeiden kanssa vertailemalla julkisen sektorin ja kansalaisten ase- maa tietoyhteiskunnassa. Tutkimuksen empiirinen aineisto on kerätty käyttäen asiantun- tija- ja kansalaishaastatteluja. Suomi tietoyhteiskuntana kahden tietoyhteiskuntateorian valossa Daniel Bellin ja Manuel Castellsin tietoyhteiskuntateoriat ovat verrattavissa suomalai- sen tietoyhteiskunnan kehitykseen. Bellin teorian mukaan jälkiteollisessa yhteiskunnas- sa tavaratuotannosta siirrytään palvelutalouteen ja ammattirakenne tulee muuttumaan informatiiviseksi, joissa työn muoto koostuu asiantuntijapalveluista ja informaatio toi- mii työn raaka-aineena. Lisäksi teoreettisesta tiedosta tulee innovaatioiden ja yhteiskun- tapolitiikan muotoilun keskeisin lähde. Manuel Castellsin tietoyhteiskuntateorian mu- kaan tulevaisuuden yhteiskunta muotoutuu globaaliksi verkostoksi informaatiotekniikan avulla. Verkostoyhteiskunnassa tuotantoprosessit perustuvat tiedon prosessointiin ja informaatio toimii tuotannon raaka-aineena. Bellin tavoin Castells näkee, että tuotan- nossa ja kulutuksessa siirrytään informatiiviseen talouteen, joka on globaalisti verkos- toitunut. Molemmissa tietoyhteiskuntateorioissa tasa-arvo näyttää olevan tyypillinen uhanalainen arvo. Digitaalikuilun suureneminen saattaa lisätä syrjäytymistä, sillä yh- teiskunnan kehityksessä pysyminen edellyttää tietoteknisten asioiden hallitsemista. Maaseutumaisten alueiden asema suomalaisessa tietoyhteiskunnassa laajakaistaper- spektiivissä Tietoyhteiskuntakehityksessä vanheneva väestö, harva-asutus ja pitkät välimatkat kuu- luvat maaseutumaisten alueiden sisäisiin heikkouksiin. Nämä seikat olivat havaittavissa 77 myös jokaisella tutkimusalueella. Kuntien sisäinen ja kuntien välinen yhteistyö tuo kui- tenkin alueille mahdollisuuksia erikoistua niille parhaimmalla tavalla. Tietoliikenneyh- teistyöhankkeilla on tärkeä rooli seutuverkkojen välisen yhteistyön muotoutumiselle, kun yhteisillä palvelimilla ja palveluilla voidaan esimerkiksi yhdistää kunnallisia asioin- teja. Tietoliikenneverkot tuovat mahdollisuuksia synnyttää uutta yritystoimintaa ja te- hostaa jo olemassa olevaa. Lisääntyvän yritystoiminnan lisäksi laajakaistahankkeet työl- listävät paikallisia elinkeinoharjoittajia ja vaikuttavat paikallisen aktiviteettitason nou- suun. Pienillä paikkakunnilla laajakaistan rakennusvaihe on tärkeä sosiaalinen tapahtu- ma. Maaseutumaisilla alueilla suurimmat tietoyhteiskunta- ja laajakaistakehityksiin liittyvät kysymykset koskevat ikääntyvää väestöä. Vanheneva väestö tuo haasteita laajakaista- verkostojen kehittämiselle ja informaatioteknologian yksinkertaistamiselle. Suurimmak- si ikäluokaksi nouseva vanheneva väestö tulee tulevaisuudessa tarvitsemaan paljon eri- tyyppisiä sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluita. Kustannustehokkuusvaatimukset kes- kittävät julkisia palveluita ja sähköisiä hoitopalveluita tullaan tarvitsemaan hoidon saa- tavuuden lisäämiseksi yhä enemmän. Sähköisessä muodossa olevien palveluiden yleis- tyminen edellyttää nopeita tietoliikenneyhteyksiä joka puolelle Suomea ja jatkuvaa kou- lutusta. Julkinen sektori ja tietoyhteiskunnan kehittäminen Euroopan unionin tieto- ja viestintätekniikka-alan aiheuttamat haasteet liittyvät tuotta- vuuden parantamiseen, kansalaisten osallistumisen lisäämiseen ja elämänlaadun paran- tamiseen. Tie osaamistalouteen kulkee sähköisten viestintäpalveluiden tarjonnan edis- täminen kautta. Laajakaistapalveluiden kehittäminen, saatavuus ja runsas käyttö ovat niin sanotun eEurope 2005 -toimintasuunnitelman tärkeimpiä tarkoituksia Euroopan unionissa. Etäopetusta, terveydenhuollon sähköisiä palveluita, julkishallinnon palvelui- ta, vapaa-ajan palveluita ja sähköistä kaupankäyntiä on tarkoitus kehittää nopeiden laa- jakaistayhteyksien avulla. Kansallisen tietoyhteiskuntastrategian mukaan vuoteen 2015 mennessä Suomen tietoyh- teiskuntainfrastruktuurissa tietoverkot kuuluvat maan perusinfrastruktuuriin. Valtioneu- 78 voston kansallinen laajakaistastrategia on keskeinen osa hallituksen tietoyhteiskuntapo- litiikkaa, ja sen lähtökohtana on osaamista korostava ja taloudellista kasvua edistävä suomalainen hyvinvointiyhteiskunta. Tärkeää on kehittää Suomesta alueellisesti tasa- painoinen, sillä koko Suomea kattava tietoliikenneverkosto on tulevaisuuden kannalta merkittävä kansallisen ja kansainvälisen kilpailukyvyn ylläpitämiseksi ja kehittämisek- si. Laajakaistainfrastruktuurin rakentaminen koko Suomen laajuisesti on tärkeää digitaa- likuilun kaventamiseksi ja digitaalisen lukutaidon lisäämiseksi. Tietoyhteiskunnassa jatkuvasta oppimisesta tulee elintärkeä edellytys pysyä yhteiskunnan kehityksen muka- na. Laajakaistayhteyksien rakentamiseen ja tietoteknisten taitojen oppimiseen yhteistyötä tarvitaan eri tahojen kanssa. Valtiohallinnon vastuulla ovat muun muassa toimintaympä- ristön toimivuuden turvaaminen lainsäädännön ja perusopetuksen kautta. Kuntien vas- tuulla tietoyhteiskuntakehityksessä on peruspalveluiden, kuten laadukkaan opetuksen ja terveydenhuollon turvaaminen. Lisäksi kuntasektorilla vastuu on käytännöllisten toimi- en kehittämisessä, kuten paikallisten yritysten toimintaympäristön varmistamisessa. Kansalaisten Internetin käyttötapoja ja -tarpeita Koko Suomen kattavan laajakaistaverkoston kehittäminen on tietoyhteiskunnan kehit- tymisen kannalta merkittävää. Välttämätöntä on myös kansalaisten tietoyhteiskuntatie- touden lisääminen. Ihmisillä on oltava mahdollisuus hyödyntää julkisia palveluita so- sioekonomista lähtökohdistaan ja asuinpaikastaan riippumatta. Yksilötasolla vastuu on oman tietoyhteiskunnallisen osaamisen kartoittamisessa. Uusien taitojen oppiminen on kuitenkin mahdotonta ilman tietoliikenneverkostoa ja siksi nopeita laajakaistayhteyksiä on tärkeää saada maaseutumaisille alueille monipuolisen aluerakenteen kehittämiseksi Tutkimusongelman määrittelyssä esitin kysymyksen, onko kansallinen laajakaistastrate- gia yhteneväinen kansalaisten tarpeiden kanssa. Edellä mainitun perusteella voi todeta että on, mutta laajakaistayhteyksien parantamisen lisäksi olisi oleellista panostaa myös kansalaisten digitaalisen lukutaidon lisäämiseen. Tietoteknisten taitojen kasvaessa kiin- nostus informaatioteknologiaa kohtaan lisääntyisi ja osaamisen ja oppimisen kautta ih- misillä saattaisi olla halukkuutta panostaa tietoteknisiin laitteisiin. Laitteiden käytettä- 79 vyyttä olisi puolestaan tärkeää kehittää yksinkertaisemmaksi ja sähköisiä palveluita sel- keyttää ja monipuolistaa. Teemahaastattelujen avulla saatujen tutkimustulosten perusteella kansalaisilla on tarpei- ta käyttää Internetiä ennen kaikkea pankkiasioiden hoitamiseen, sähköpostiasiointiin, verkkolehtien lukemiseen sekä tiedon hakuun. Ilman tietoliikenneyhteyksiä arkipäiväis- ten asioiden hoitaminen saattaisi olla vaikeaa. Lähes kaikki haastatteluun osallistujat olivat tyytyväisiä asuinalueensa laajakaistatarjontaan, eivätkä nähneet tarpeellisena laa- jakaistayhteyden nopeuden nostamista tai omaa taloudellista panostusta nopean laaja- kaistayhteyden rakentamiseen. Laajakaistayhteyksiin ja -saatavuuteen ollaan tutkimus- alueilla tyytyväisiä, eikä eri tiedonsiirtotekniikalla näytä olevan merkitystä erilaisiin Internetin käyttötarkoituksiin tai -tarpeisiin. Internetissä olevien palveluiden käyttöä rajoittavat tutkimustulosten perusteella lähinnä puutteelliset taidot, motivaatio, ajanpuu- te ja palveluntarjonnan houkuttelemattomuus. Laajakaistayhteyksien tarjoamien palve- luiden saatavuudessa ongelmana ovat myös ihmisten ja julkisten asiointipisteiden van- hat tietokoneet. Johtopäätökset Tutkimustulokset antavat selkeän kuvan siitä, että tutkimuksen empiirinen osa vahvistaa yleisellä tasolla käsitellyt asiat maaseutumaisten alueiden asemasta suomalaisessa tieto- yhteiskunnassa. Tutkimuksessa haastateltavina olleet asiantuntijat tulkitsevat tietoyh- teiskuntaa ja tiedonsiirtoyhteyksiin liittyviä asioita samalla tavalla teoriaosuuden kans- sa. Saatujen tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että tietoyhteiskuntakehityksen kannalta on tärkeää kehittää informaatiotekniikan käytettävyyttä ja keinoja oppia osata niitä hyödyntämään yhteiskunnan eri tasoilla. Tietoliikenneinfrastruktuurilla on tärkeä rooli alueellisen tasa-arvon ja kilpailukyvyn lisäämisen kannalta. Tietoliikenneyhteydet lisäävät joustavuutta liiketoimintojen sijoittumiselle ja tarjoavat mahdollisuuksia moni- puoliseen elinkeinoelämään erilaisilla alueilla. Maaseutumaisilla alueilla harva asutus, pitkät välimatkat ja vanheneva väestö tuovat kuitenkin haasteita informaatio- ja viestin- tätekniikan kehittämiselle. Yhteistyötä tarvitaan eri tahojen kesken, jotta erityyppiset maaseutumaiset alueet voisivat kehittyä niille parhaimmalla tavalla. 80 LÄHDELUETTELO Ahonen, Pertti (1997). Poliittinen ja demokraattinen informaatioyhteiskunta Suomessa ja Euroopassa. Teoksessa: Näkökulmia Tietoyhteiskuntaan, Toim. Kari Stachon. Tampere. Gaudeamus. Alavuden kaupunki (2005). Saatavissa 19.2.2007: http://www.alavus.fi/. Bell, Daniel (1973). The Coming of Post-Industrial Society: A Venture in Social Fore- casting. New York: Basic Books. Bruun, Henrik (2002). Verkosto tulevaisuuden sommitelmana. Teoksessa: Tulevai- suus.nyt: Riskiyhteiskunnan haasteet ja mahdollisuudet. Sivut 172–186. Toim. Sami Inkinen, Henrik Bruun & Fredrik Lindberg. Helsinki: Finn lectura. Castells, Manuel (1996). The Rise of the Network Society. Cambridge: Blacwell. Castells, Manuel (2001). Suomen tietoyhteiskuntamalli. Helsinki: Werner Söderström. Etelä-Pohjanmaan alueellinen ennakointi (2007). Yritys- ja elinkeinotoiminta. Saata- vissa 19.2.2007: http://etelapohjanmaa.fi/ennakointi/. Etelä-Pohjanmaan maakuntaportaali (2005). Seutukunnat. Saatavissa 19.2.2007: http://etelapohjanmaa.fi/index.php?page_id=111. KOM (2003): Euroopan Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle - Sähköinen viestintä: tie osaamistalouteen. Saatavissa 6.3.2007 : http://eur-lex.europa . eu / smartapi / cgi /sga_doc?smartapi!celexplus!prod!DocNumber&lg = f i& type _ doc = COMfi- nal&an_doc=2003&nu_doc=65. 81 KOM(2003): Euroopan Komission tiedonanto Neuvostolle, Euroopan Parlamentille, Euroopan Talous- ja Sosiaalikomitealle ja Alueiden Komitealle: Eurooppalaisen tietoyhteiskunnan haasteet vuoden 2005 jälkeen. Saatavissa 6.7.2007: http://eur- lex.europa.eu/smartapi/cgi/sga_doc?smartapi!celexplus! prod! DocNumber &lg =fi&type_doc=COMfinal&an_doc=2004&nu_doc=757. Europa (2005). Globalisation and the information society: the need for strengthened in- ternational coordination. Saatavissa 6.3.2007: http://europa.Eu/scadplus/leg/ en/lvb/l24193.htm. KOM(2005): Euroopan Komission tiedonanto Neuvostolle, Euroopan Parlamentille, Euroopan Talous- ja Sosiaalikomitealle ja Alueiden Komitealle: i2010 - kasvua ja työllisyyttä edistävä eurooppalainen tietoyhteiskunta. Saatavissa 6.3.2007: http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/site/fi/com/2005/com2005_0229fi01.pdf. Heikkilä, Matti, Taina Rintala, Ilpo Airio & Sakari Kainulainen (2002). Hyvinvointi ja tulevaisuus maalla ja kaupungissa. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittä- miskeskus. Tutkimuksia 126. Heinonen, Sirkka (1995). Tietoyhteiskunta ja kestävä kehitys: Riskeistä mahdollisuuk- siin. Helsinki: Painatuskeskus Oy. Heinonen, Sirkka, Olli Hietanen, Ene Härkönen, Kati Kiiskilä & Laura Koskinen (2003). Kestävän kehityksen tietoyhteiskunnan SWOT-analyysi. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, nro 4. Jarva, Vuokko (1998). Murros tietoyhteiskuntaan. Teoksessa: Maan tiet: Maaseudun tiet tietoyhteiskuntaan. 57–75. Toim. Jarva, Vuokko & Anna Köppä. Helsinki. Hel- singin yliopisto. Järvinen, Petteri (1999). Tietotekniikka maaseudun tueksi. Tietokone -lehti 11. 82 Kangasoja, Jonna (2003). Kuitu kotiin. Saatavissa 5.5.2007: http://www.m- cult.net/mediumi/article.html?articleId=220&print=1&lang=fi. Kansallinen laajakaistastrategia (2007). Kansallinen laajakaistastrategia: Loppuraportti. Liikenne- ja viestintäministeriö. Kansallinen laajakaistatyöryhmä (2006). Laajakaistainfo.fi: Eri teknologiat. Saatavissa 1.3.2007: http://www.laajakaistainfo.fi/teknologiat/#top. Kansallinen tietoyhteiskuntastrategia 2007–2015. (2006). Uudistuva, ihmisläheinen ja kilpailukykyinen Suomi. Valtioneuvoston kanslia. Saatavissa 29.4.2007: http: //www.tietoyhteiskuntaohjelma.fi/esittely/fi_FI/1142405427272/. Kari, Hannu (2004). Laajakaistaverkot: Avain tulevaisuuden palveluihin. Teknillinen korkeakoulu. Saatavissa 10.5.2007: http://216.239.59.104/search?q=cache:hwViA4WMKMQJ:www.seutuverkot.fi/ 25toi/zzsem/Arkisto/Laajakaistapalvelut%2520-% 2520 Hannu%2520H .%2520 Kari.ppt+kuituverkko+hinta&hl=fi&ct=clnk&cd=1&gl=fi. Kasvio, Antti, Juha Nurmela, Marja-Liisa Viherä, Kaarina Hyvönen, Jukka Oksa & Olli Hietanen (2005). Virtuaalihalleja ja hyvinvointia: Suomalaisen tietoyhteiskun- nan kehitys ja haasteet. Sitran raportteja 50. Saatavissa 5.5.2007: http://www.sitra.fi/Julkaisut/raportti50.pdf. Katajamäki, Hannu (1994). Nummenmäeltä maaseudun uudelle tielle. Maaseudun uusi aika 2/1994. Katajamäki, Hannu & Rauno Kaikkonen (1991). Maaseudun kolmas tie. Helsingin yli- opisto, Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus. Sarja A:1. Kultalahti, Olli (1988). Yhteiskunta ja alue: Johdatus alueelliseen ajattelutapaan. Tam- pere: Finnpublishers Oy. 83 Köppä, Anna (1998). Tietotyö maaseudun mahdollisuutena. Teoksessa: Maan tiet: Maa- seudun tiet tietoyhteiskuntaan. Artikkelin sivunnumerot: 76–90. Toim. Jarva, Vuokko & Anna Köppä. Helsinki. Helsingin yliopisto. Köppä, Anna ja Marja-Leena Mäkelä (1998). Maaseudun nykyongelmia. Teoksessa: Maan tiet: Maaseudun tiet tietoyhteiskuntaan. Artikkelin sivunnumerot: 31–51. Toim. Vuokko Jarva & Anna Köppä. Helsinki. Helsingin yliopisto. Lehtinen, Juha & Tapani Luotola (1986). Näkökulmia informaatioyhteiskuntaan: Suo- malaisen ja kansainvälisen keskustelun tarkastelua ja arviointia. Helsinki: Valti- on painatuskeskus. Leinamo, Kari & Hannu Katajamäki (2007). Maaseudun yrittäjyyden mahdollisuuksien tunnistaminen: Menetelmällinen kokeilu Kyrönmaalla. Vaasan yliopisto: Levón- instituutti, Julkaisusarja 125. Lindberg, Fredrik (2002). Suunnittelua hallinnan vuoksi. Teoksessa: Tulevaisuus.nyt: Riskiyhteiskunnan haasteet ja mahdollisuudet. 172–186. Toim. Sami Inkinen, Henrik Bruun & Fredrik Lindberg. Helsinki: Finn lectura. Maalahden kunta (2005). Maalahti. Saatavissa 22.2.2007: http://www.malax.fi/. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä (2004). Elinvoimainen maaseutu – yhteinen vas- tuumme: Maaseutupoliittinen kokonaisohjelma 2005–2006. Hyvinkää. Malinen, Pentti, Liisa Kytölä, Heikki Keränen & Reijo Keränen (2006). Suomen maa- seuduntyypit. Maa- ja metsätalousministeriö. Manssila, Sonja & Pentti Koistinen (2006). Kotona asuvien ikääntyneiden hyvinvointi- indikaattorit. SENTEK -hanke. Saatavissa 2.4.2007: http://www.ouka.fi/sote/sentek/hyvinvointi_indikaattorit.pdf. 84 Moisio, Pasi (2005). Sosiaaliturvan rakenne Suomessa. STAKES. Saatavissa 4.4.2007: http://www.tukkk.fi/markkinointi/ts/TSY/pasin%20oikea.ppt. Niiniluoto, Ilkka (1989). Informaatio, tieto ja yhteiskunta: Filosofinen käsiteanalyysi. Helsinki: Valtion painatuskeskus. Närpes stad (2007). Saatavissa 22.2.2007: http://www.narpes.fi/. Raunio, Kyösti (1995). Sosiaalipolitiikan lähtökohdat. Tampere: Gaudeamus. Rosenqvist, Olli (2004). Maaseudun asemoituminen myöhäismodernissa yhteiskun- nassa. Acta Wasenia 129. Aluetiede 9. Rotkirch, Anna (2002). Verkkoperheen sukupuolittuneesta tulevaisuudesta. Teoksessa: Tulevaisuus.nyt: Riskiyhteiskunnan haasteet ja mahdollisuudet. Sivut 114–123. Toim. Sami Inkinen, Henrik Bruun & Fredrik Lindberg. Helsinki: Finn lectura. Soramäki, Martti (2004). Informaatioyhteiskunnan teoriat, politiikka, ja sähköisen vies- tinnän todellisuus: Eurooppalainen näkökulma. Tampere U.P. : Taju. Tietoyhteiskuntaohjelma (2007). Kansallinen laajakaistastrategia 2007–2015. Saatavissa 20.4.2007: http: // www. tietoyhteiskuntaohjelma. fi / esittely / f i _ F I / 11 4 2 4 05427272/. Tilastokeskus (2007). Laajakaista. Saatavissa: 1.3.2007: http://www.stat.fi/meta/kas/laajakaista.html. Tiuri, Martti (2000). Kunnallisalana kehittämissäätiö: Aluepolitiikka tietoyhteiskun- nassa. Saatavissa 31.3.2007: http://www.kaks.fi/tiedotteet/seminaarit/vapaus- vallattomuus-vai/seminaarin-00-tiedotteet/martti-tiuri-aluepolitiikka.aspx. 85 Työvoima- ja elinkeinokeskus (2000). TE-keskusten toimintaympäristö analyysit 2000: Etelä-Pohjanmaa. Saatavissa 20.2.2007: http://www2.te-keskus.Fi/new/ enna- kointi/toimympana/. Vuori, Veli-Matti (2000). Informaatioteknologia ja Etelä-Pohjanmaan tulevaisuusenna- kointiprojekti 1.4.1999–30.6.2000: Benchmarking – Viiden maakunnan vertailu informaatioteknologian toimialalla. Saatavissa 20.2.2007: http://www.sjoki.uta. fi/tyt/itep/tuotokset/benchmarkingraportti.doc. Viherä, Marja-Liisa (1999). Ihminen tietoyhteiskunnassa –kansalaisten viestintävalmiu- det kansalaisyhteiskunnan mahdollistaja. Turku: Turun kauppakorkeakoulu. Ähtärin kaupunki (2005). Saatavissa 21.2.2007: http://www.ahtari.fi/. ASIANTUNTIJAHAASTATTELUT Grindgärds, Ulf, projektipäällikkö. Pohjanmaan liitto. Vaasa 14.3.2007. Ketola, Timo, talouspäällikkö. Alavuden kaupunki. Vaasa 20.4.2007. Rinta-Rahko, Juhani, kaupunginkamreeri. Ähtärin kaupunki. Vaasa 29.5.2007. Riukulehto, Tuija, toimitusjohtaja. Verkko-osuuskunta Kuuskaista. Vaasa 12.4.2007. 86 LIITE 1. Kansalaishaastattelujen haastattelurunko. A. Haastateltavien ryhmittely Internetin käyttäjäsukupolven mukaan: 1) >14 2) 15-40 3) 40-59 4) 60> B. Haastattelukysymykset pääteemoittain: Millaisia ovat kansalaisten Internetin käyttötavat? Millaisia kokemuksia, hyviä ja huo- noja, kansalaisilla on Internetin erityyppisistä käyttötavoista. Millaisia ovat kansalaisten Internetin käyttötarpeet? Millaiset asiat estävät toteuttamasta näitä tarpeita (tietojen ja taitojen puutteellisuus, motivaatio, puutteelliset oheislaitteet tai jokin muu syy)? 1) YKSITYISEN JA JULKISEN SEKTORIN VIRALLISET SIVUT a) Pankkipalvelut b) Kunnan tai valtion viranomaisten verkkosivujen selailu ja tiedonetsintä c) Sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelut ja niihin liittyvä tiedon haku 2) TYÖ- JA OPISKELU d) Työnhaku ja työhakemusten lähettäminen e) Opiskelu ja täydennyskoulutus ym. f) Videoneuvottelu g) Internet-puhelut h) Etätyö i) Tiedonhaku 3) HUVIKÄYTTÖ JA VAPAA-AIKA j) Tuotteiden ja palveluiden ostaminen k) Verkkolehdet l) Musiikin kuuntelu ja/tai lataaminen m) Pelien pelaaminen ja/tai lataaminen n) Elokuvien katsominen ja/tai lataaminen tietokoneelle o) Television katselu 87 p) Tiedonhaku 4) HENKILÖKOHTAINEN VIESTINTÄ q) Sähköpostin lähettäminen ja vastaanottaminen r) Chattailu ja keskustelupalstat s) Internet-puhelut t) Videoneuvottelu C. Haastattelukysymykset avoimen haastattelun lajia käyttäen: 1. Millaisessa asemassa mahdollisesti koet itsesi suomalaisessa tietoyhteiskunnassa? - Esimerkiksi: koetko, että tietoyhteiskunnassa eläminen edellyttää sinua kehittymään tietoteknisissä asioissa oma-aloitteisesti? Odotetaanko sinulta enemmän taitoja ja halua oppia tietotekniikkaan liittyviä asioita? 2. Millaisena näet oman asuinalueenne suomalaisessa tietoyhteiskunnassa? Koetko maaseudun olevan epäarvoisessa asemassa suomalaisessa tietoyhteiskunnassa? Millaisia mahdollisuuksia/heikkouksia asuinalueellanne mahdollisesti on? 3. Millainen on asuinalueesi tietoliikenneyhteystarjonta? - Olisitko valmis maksaan nopeimmista tietoliikenneyhteyksistä 4. Millainen merkitys Internetillä on sinun arkipäivässä? 5. Onko tietoyhteiskunnan kehittyminen vaikuttanut jollain tavalla julkisen ja yksityisen sektorin palvelunlaatuun? 6. Onko sinulle tullut jotain muita asioita mieleen tässä haastattelun aikana koskien In- ternetin käyttöä tai tietoyhteiskuntaa?