This is a self-archived – parallel published version of this article in the publication archive of the University of Vaasa. It might differ from the original. Koronapandemian puhujapositiot sosiaalisen median lapsi- ja perheaiheisissa keskusteluissa Author(s): Jalonen, Harri; Kokkola, Jussi Title: Koronapandemian puhujapositiot sosiaalisen median lapsi- ja perheaiheisissa keskusteluissa Year: 2020 Version: Published version Copyright © 2020 Mevi. Please cite the original version: Jalonen, H. & Kokkola, J. (2020). Koronapandemian puhujapositiot sosiaalisen median lapsi- ja perheaiheisissa keskusteluissa. Media & viestintä 43(4), 303-325. https://doi.org/10.23983/mv.100618 303 Koronapandemian puhujapositiot sosiaalisen median lapsi- ja perheaiheisissa keskusteluissa Artikkelissa rakennetaan systemaattinen lähestymistapa sosiaalisen median keskustelujen tutkimukseen. Tarkastelemme artikkelissa puhujaposition käsitteen avulla lapsi- ja perhenäkökulman ilmenemistä korona-aiheisissa sosiaalisen median keskusteluissa maalis–huhtikuussa 2020. Tarkoitamme puhujapositiolla niitä tapoja, joilla keskustelijat rakentavat argumentointi- aan, käyttävät retorisia keinoja ja muodostavat puheenvuoroja. Puhujapo- sitiot ovat ihmisten itselleen joko tietoisesti tai tiedostamattomasti valit- semia tapoja osallistua keskusteluun. Aineistolähtöisen sisällönanalyysin tuloksena artikkelissa muodostetaan kaikkiaan yhdeksän puhujapositiota: ’riidanhaastaja’, ’ilveilijä’, ’arvostelija’, ’ahdistuja’, ’huolestuja’, ’laajentaja’, ’tietäjä’, ’selviytyjä’ ja ’auttaja’. Puhujapositiot kuvataan artikkelissa yleisön, median, päätöksentekijöiden ja tiedeyhteisön yhteisvaikutuksesta syntyvinä affektiivisina hybrideinä sosiaalisen median performansseina. AVAINSANAT: Sosiaalinen media, puhujapositio, affektiivinen, performanssi, sisällönanalyysi Wuhanilaiselta märkätorilta loppuvuodesta 2019 leviämään lähtenyt korona-virus muokkasi uusiksi suomalaisten päivittäiset puheenaiheet. Muutos on ollut nopea, kun sitä tarkastellaan sosiaalisen median alustoilla ja netin kes- kustelufoorumeilla julkaistujen korona-aiheisten viestien esiintymistiheydellä. Joulu- kuussa 2019 korona-sanan sisältäneitä suomenkielisiä viestejä jaettiin ainoastaan 74 kappaletta. Koronalla tarkoitettiin tuolloin etupäässä Auringon ulompaa kaasukehää tai biljardin kaltaista mailapeliä. Tammikuussa 2020 korona kiinnosti jo yli 20 286 vies- tin verran ja se yhdistettiin selkeästi virusperheeseen, jonka aiempia tunnettuja ihmi- sestä toiseen tarttuvia taudinmuotoja olivat sars ja mers. Tuore tautimuoto nimettiin covid-19:ksi. Helmikuussa viestien määrä oli noussut jo 83 427 viestiin. Maaliskuussa koronasta puhuttiin jo 907 754 viestissä. Korona-viestien päivittäinen huippu osui per- Harri Jalonen & Jussi Kokkola Media & viestintä 43(2020): 4, 303–325 Artikkeli 304 Harri Jalonen & Jussi Kokkola Media & viestintä 43(2020): 4 jantaille 13.3.2020, jolloin viestejä jaettiin liki 55 000 kappaletta. (Mohawk Analytics 2020.) Määrän lisäksi epidemian eteneminen näkyi viestien sisällöissä. Vielä tammikuussa korona oli useimmille suomalaisille etäinen ongelma, mikä ilmeni muun muassa huu- moria sisältävinä statuspäivityksinä. Monet arvelivat lentokentillä ja turistikohteissa kasvomaskein pukeutuneiden aasialaisten syyllistyvän hätävarjelun liioitteluun. Hel- mikuussa keskustelujen sävy kuitenkin synkkeni nopeasti. Merkittävänä ilmapiirin muuttumiseen vaikuttavana tekijänä oli helmikuun lopulla Pohjois-Italiasta välitetyt uutiset tautiin menehtyneistä ihmisistä. Kuolonuhrien määrän nopea nousu ja epi- demian leviäminen Euroopassa muuttivat uteliaisuuden ja hämmennyksen huoleksi omasta ja läheisten terveydestä. YK:n terveysjärjestö WHO julisti koronan 11.3.2020 pandemiaksi. Viikkoa myöhemmin oli Suomessa hallituksen vuoro julistaa maahan poikkeustila. Viimeistään tällöin kävi selväksi, että taudilla on kansanterveydellisten seurausten lisäksi taloudellisia, sosiaalisia ja poliittisia vaikutuksia. Karanteeninomai- sesti eristäytyneiden yli 70-vuotiaiden kansalaisten lisäksi julkisuudessa oltiin huo- lestuneista koronan vaikutuksista lasten ja perheiden hyvinvointiin. Useissa puheen- vuoroissa kannettiin huolta perheistä, joilla oli vaikeuksia jo ennen poikkeustilaa. Koulun yhteiskunnallinen asema sai poikkeusaikana uudenlaisen sisällön, kun iso osa lasten vanhemmista joutui löytämään ratkaisuja etäkoulunkäynnin ja etätyöskentelyn yhteensovittamiseen. (Ks. koronakriisin vaikutuksista lasten hyvinvointiin Erola ym. 2020.) Tarkastelemme tässä artikkelissa puhujaposition käsitteen avulla lapsi- ja perhe- näkökulman ilmenemistä korona-aiheisissa sosiaalisen median keskusteluissa maa- lis–huhtikuussa 2020. Tarkoitamme puhujapositiolla niitä tapoja, joilla keskustelijat rakentavat argumentointiaan, käyttävät retorisia keinoja ja muodostavat puheenvuo- roja (Kokkola ym. 2020, 262). Etsimme vastauksia seuraaviin tutkimuskysymyksiin: • Millaisia puhujapositioita sosiaalisen median korona-aiheisissa ja lasten/lapsi- perheiden kokemuksista kertovista keskusteluista voidaan tunnistaa? • Mistä asioista eri puhujapositioissa puhutaan ja millaisia retorisia keinoja vies- teissä hyödynnetään? Artikkeli koostuu johdannon lisäksi neljästä osiosta, joista ensimmäisessä raken- netaan artikkelin teoreettinen viitekehys. Siinä puhujapositiot kuvataan affektiivisina hybrideinä performansseina. Tämän jälkeen esitellään empiirisen aineiston keruu ja toteutetun sisällönanalyysin vaiheet. Neljännessä osiossa analyysin tulokset jäsen- netään yhdeksään puhujapositioon. Kustakin puhujapositiosta tarkastellaan keskei- siä puheenaiheita, ilmaisutapoja ja retorisia keinoja. Analyysin yhteydessä esitellään autenttisia esimerkkejä. Johtopäätöksissä arvioidaan artikkelin kontribuutiota sosiaa- lisen median keskustelujen tutkimukseen ja pohditaan jatkotutkimusaiheita. 305 Puhujapositiot sosiaalisen median performansseissa Hybridillä tarkoitetaan kahden tai useamman erilaisen asian yhdistelmää. Mediaym- päristössä hybridit syntyvät erityisesti teknologisen kehityksen myötävaikutuksella. Viestinnäntutkimuksessa hybridillä viitataan vakiintuneiden mediaorganisaatioiden ja sosiaalisen median yhdistymiseen ja limittymiseen (Chadwick 2013). Hybridisyy- den yhtenä ilmenemismuotona on käyttäjälähtöisen sisällöntuotannon nouseminen media-ammattilaisten tuottaman ja joukkotiedotusvälineiden ohjaaman sisällön- tuotannon rinnalle – ja monin paikoin myös sen ohi. Portinvartijattomassa sosiaali- sessa mediassa kuka tahansa voi olla oman elämänsä päätoimittaja. Kiinnostavimpia sisältöjä tuottavat ihmiset keräävät yleisöjä tavalla, joka aiheuttaa kateutta monissa lehtitaloissa. Toisaalta perinteiset mediaorganisaatiot ovat levittäytyneet sosiaali- sen median alustoille ja monista toimittajista on kuoriutunut henkilöbrändejä. Niin sanotulla perinteisellä medialla on edelleen valtansa, sillä usein journalistiset sisällöt ohjaavat, rajaavat ja kehystävät julkisuudessa käytävää keskustelua (Ruoho & Kuusi- palo 2018, 62–63). Mediaympäristön hybridisyyttä voidaan lähestyä tulevaisuuden- tutkija Alvin Tofflerin (1980) käsitteellä ’prosumerismi’, jolloin sillä viitataan sisällön- tuottajien ja sisällönkuluttajien roolien sekoittumiseen. On myös ehdotettu englan- ninkielisten sanojen ’producer’ ja ’audience’ yhdistämistä, jolloin on luontevaa puhua ’prodiencesta’ tai ’praudiencesta’ (Villi 2011, 52). Käsitteitä olennaisempaa hybridissä mediaympäristössä on sen oivaltaminen, että sisältö ei ole vain jotakin, joka pakataan tiettyyn muotoon ja toimitetaan tuottajalta kuluttajalle vaan kysymys on dynaami- sesta aineistojen ja merkitysten kierrosta (Valaskivi & Sumiala 2014, 235–236). Line- aarisesti etenevän prosessin sijaan merkityksiä luodaan ja muokataan syklimäisesti. Ylen puoli yhdeksän uutisissa sanottu on sosiaalisessa mediassa ennen säätiedotusta, ja vastaavasti esimerkiksi Donald Trumpin twiittejä analysoidaan perinteisen median ajankohtaisohjelmissa. Usein kysymys on harmittomasta merkitysten muokkaami- sesta esimerkiksi sosiaalisen koheesion vahvistamiseksi (esim. Hollenbaugh & Ferris 2014, 52). Vakavaksi asia muuttuu silloin, kun hybridisyyttä hyödynnetään todellisuu- den muokkaamisessa. Tästä varoittavana esimerkkinä Yhdysvaltojen vuoden 2016 pre- sidentinvaalit, joiden yhteydessä sosiaalisessa mediassa kierrätetyillä valeuutisilla ja disinformaatiokampanjoilla vaikutettiin vaalien lopputulokseen (Giglietto ym. 2019, 636–637). Astetta vakavammaksi meno muuttui vuoden 2020 vaaleissa, jolloin sosi- aalisessa mediassa kyseenalaistettiin koko vaalien legitimiteetti. Ideaalitilanteessa sosiaalinen media on ihmisten ja ajatusten kohtaamispaikka. Sosiaalisessa mediassa sana on vapaa ja sitä käytetään erimielisyyksien sovittelemi- seen ja yhteisten merkitysten muodostamiseen. Käytännön havainnot ja lukuisat tut- kimukset kuitenkin osoittavat, että ihmisten ajattelun vinoumien (Kahneman 2011) ja sosiaalisen median palvelujen käyttöä ohjaavien algoritmien (Cheney-Lippold 2017) yhteisvaikutuksesta sosiaalinen media vahvistaa valikoivaa altistumista informaa- tiolle ja ruokkii mielipiteiden polarisoitumista (Sunstein 2017), mahdollistaa väärän ja harhaanjohtavan tiedon (Vosoughi ym. 2018) sekä poliittisen propagandan levit- tämisen (Woolley & Howard 2018). Poliitikkoja ja virkamiehiä syytetään sosiaalisessa 306 Harri Jalonen & Jussi Kokkola Media & viestintä 43(2020): 4 mediassa armotta. Myös asiantuntijat saavat osansa, kun heidän näkemyksensä eivät vastaakaan kokemustiedon ja maalaisjärjen pohjalta muodostuneita käsityk- siä. Seurauksena ei näin olekaan filosofi Jürgen Habermasin (1991) kuvaamia julkisia tiloja, joissa keskustellaan avoimesti ja järkeen vedoten, vaan kommunikaatiotut- kija Zizi Papacharissin (2015) kuvailemia affektiivisia julkisia tiloja (affective publics) – virtuaalisesti verkottuneita foorumeja, joissa argumentteja perustellaan asioiden synnyttämillä tunteilla ja mielikuvilla. Raymond Williamsin (1961) tuntemisen raken- teisiin (stuctures of feeling) nojaten Papacharissi (2015, 115–116) määrittelee affektii- visen julkisen tilan yhteisölliseksi kokemuksellisuudeksi, jossa ovat samanaikaisesti läsnä sekä ääneen artikuloidut ajatukset että vaiennetut narratiivit. Yhteiskunnalli- sen ilmiön käsittely affektiivisessa tilassa laajentaa ja vahvistaa ilmiöön kohdistuvaa tietoisuutta, joskaan ei välttämättä riitä tuottamaan syvällistä ymmärrystä. Kyse ei myöskään ole puntaroivaan demokratiakäsitykseen liitetystä kansalaisosallistumi- sesta. Rationaalisilla argumenteilla on arvoa, mutta ne eivät muodostu affektiivisessa julkisessa tilassa hallitsevaksi argumentointitavaksi (Papacharissi 2015, 116, 120). Käsitteellistämme koronapandemian merkityksellistämisen affektiiviseksi hybri- diksi sosiaalisen median performanssiksi. Merkityksellistämisen affektiivisuudella viit- taamme koronapandemian aiheuttamiin sävyltään ja intensiteetiltään vaihteleviin tunnereaktioihin. Tutkimuksissa on havaittu, että sosiaalisen median koronakes- kusteluissa tunteet ovat pinnassa (Kaila & Prasad 2020, 131-133). Epidemian etene- mistä seurataan huolestuneena siitä, miten itselle ja läheisille käy. Median välittä- mien koronavirusta koskevien keskustelujen on todettu lisänneen ihmisten kokemaa stressiä ja mielenterveysongelmia, kuten ahdistusta ja masennusta (Garfin ym. 2020, 355–357; Gao ym. 2020, 3–6). Merkityksellistämisen hybridisyydellä tarkoitamme mediasisältöjen syklimäistä kiertoa perinteisestä mediasta sosiaaliseen mediaan ja päinvastoin (Vaccari ym. 2015, 1056; Sumiala ym. 2016, 100). Koronapandemia tarjoaa otolliset olosuhteet hybridisyydelle, sillä kyse on ihmiskunnan yllättäneestä kriisistä, joille on tyypillistä se, että niiden mediamaisemaan ei ole ehtinyt muodos- tumaan hallitsevaa tulkintaa. Golebiewskia ja boydia (2018) väljästi mukaillen tulkin- nan puuttuminen voidaan määritellä informaatiotyhjiöksi (data void). Muiden tyhjiöi- den tapaan myös informaatiotyhjiöillä on taipumusta täyttyä. Sosiaalinen media on sakeanaan melko harmitonta epidemianhallintaan kohdistuvaa spekulointia, mutta tyhjiö on myös houkutellut salaliittoteoreetikkoja ja valeuutisten levittäjiä. Yhtenä esimerkkinä toimii toukokuussa 2020 YouTubessa julkaistu ’Plandemic’-video, jossa tutkijanurallaan sivupolulle ajautunut Judy Mikovits esittää omaperäisiä syytöksiä koronaepidemian syistä ja seurauksista (Alba 2020). Videossa syytöksiä saavat nis- kaansa niin globaalin talouselämän eliitti kuin tiedeyhteisöissä arvostetut epidemio- logitkin. Harhaisesta sisällöstään huolimatta videota katsottiin ensimmäisen viikon aikana yli kahdeksan miljoonaa kertaa. Katsojamääriä olennaisempaa tapauksessa on se intensiteetti, jolla videon ottivat omakseen erityisesti äärioikeistolaista ideo- logiaa ajavat mediat. Mediaosumia seuraavan Zignal Labsin mukaan Mikovitsin nimi keräsi toukokuun 2020 alkupuolella 14  000 päivittäistä osumaa perinteisessä ja sosiaa lisessa mediassa (Alba 2020). 307 Hybridisyys luo mahdollisuuksia viestinnän performatiivisuudelle. Erving Goffma- nin (1959) tekemään jakoon näyttämön ja kulissin välille tukeutuen esitämme, että sosiaalinen media tarjoaa foorumin performatiiviselle käyttäytymiselle. Tarkoitamme performanssilla vuorovaikutusta, jossa luodaan, ylläpidetään, muokataan ja jaetaan menneisyyteen, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen kohdistuvia merkityksiä ( Jalonen ym. 2020). Kysymys on paljolti tarkoituksellisesta, mutta osittain myös tiedostamat- tomasta roolin rakentamisesta. Rooleja esitetään erilaisten puhujapositioiden kautta. Virsun (2007, 355–357) ja Ainialan ym. (2020, 6) mukaan kielellisten keinojen kautta syntyvät puhujapositiot voivat olla ulkoapäin annettuja tai tietoisesti otettuja. Tässä artikkelissa olemme kiinnostuneita otetuista puhujapositioista. Viittaamme puhujapo- sitioilla niihin puhetapoihin, joiden kautta keskustelijat rakentavat argumentointiaan, käyttävät retorisia keinoja ja muodostavat puheenvuoroja (Kokkola ym. 2020, 262). Jaamme Ainialan ym. (emt., 1) käsityksen siitä, että positiot voidaan tunnistaa tarkas- telemalla puheenaiheita ja puheessa hyödynnettyjä kielellisiä valintoja. Sama henkilö voi puhua eri positioista keskustelun aikana tai hyödyntää eri positioiden keino- ja argumentaatiovalikoimaa. Kysymys on roolien ja positioiden päällekkäisyydestä muo- dostuvasta jatkumosta (Ainiala ym. 2020, 18). Oletuksenamme on, että puhujaposi- tioiden avulla tekstistä voidaan muodostaa tulkinta, joka kertoo puhujan intentioista. Tutkimuksen toteuttaminen Tutkimuksen tutkimusotetta voidaan luonnehtia abduktiiviseksi, sillä sen tavoitteena on tulkinnan systematisointi ja kohdistaminen tutkimuksen johtoajatuksen mukai- sesti tärkeiksi oletettuihin seikkoihin. Abduktiivisen päättelyn logiikkaa (Toivonen 1999, 46–47) hyödyntäen tutkimuksen johtoajatus – sosiaalinen media tarjoaa foo- rumin affektiivisille hybrideille sosiaalisen median performansseille – muodostettiin empiiriseen aineistoon tutustumisen yhteydessä. Puhujapositioiden ohjaamina tutki- muksessa hahmoteltiin tulkinnallinen viitekehys, jonka oikeellisuutta arvioitiin empii- risen aineiston valossa. (Ks. kuvio 1.) Kuvio 1. Tutkimuksen toteuttaminen. 308 Harri Jalonen & Jussi Kokkola Media & viestintä 43(2020): 4 Tutkimuksemme perusaineisto koostuu ajanjaksolla 16.3.2020–30.4.2020 sosiaa- lisen median alustoilla, internetin keskustelupalstoilla ja mediatalojen uutiskomment- tipalstoilla julkaistuista suomenkielisistä viesteistä. Tarkastelujakson ensimmäisenä päivänä Suomi siirtyi poikkeusoloihin, jolloin muun muassa peruskouluissa sekä toi- sella ja korkea-asteella siirryttiin etäopetukseen. Myös valtaosa valtion ja kuntien kult- tuuri- ja liikuntapalvelujen tiloista suljettiin. Samoin lapsille ja perheille suunnattu- jen julkisten palvelujen saatavuutta rajoitettiin. Tarkastelujakson päättyessä hallitus ilmoitti monien rajoitusten asteittaisesta purkamisesta. Koronatilanne oli koko tar- kastelujakson ajan Suomessa epidemiologisesti ja terveydenhuoltojärjestelmän kan- tokyvyn näkökulmasta hyvin hallinnassa. Kansainvälisesti vertailtuna koronaan sairas- tuneita ja menehtyneitä oli melko maltillisesti. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämän tilaston mukaan Suomessa oli 30.4.2020 mennessä todettu 4995 vahvis- tettua koronavirustapausta ja tautiin oli menehtynyt 211 suomalaista. Toteutimme aineistohaun Mohawk Analyticsin tietokantaan Boolen logiikkaa hyö- dyntävällä hakusanayhdistelmällä [korona* OR covid*] AND [lapsi* OR perhe* OR las- ten* OR nuori* OR nuorten*]. Haku tuotti yhteensä 149 388 osumaa jakautuen eri kanaviin taulukon 1 mukaisesti. Kanava Viestien määrä Keskustelupalsta (suosituimmat www.vauva.fi ja suomi24.fi) 70 286 Twitter 46 437 Facebook 14 672 Blogit 9 495 Uutiskommentti (suosituimmat www.is.fi ja www.kauppalehti.fi) 6 718 Instagram 1 780 Yhteensä 149 388 Taulukko 1. Viestien jakautuminen eri kanaviin. Viestit analysoitiin sisällönanalyysin periaatteita noudattaen. Toteutimme sisäl- lönanalyysin kolmessa vaiheessa. Analyysin ensimmäinen vaihe koostui aineistoon tutustumisesta. Valitsimme kultakin tarkastelujaksoon kuuluvalta 46 vuorokaudelta satunnaisotannalla 100 viestiä. Viestien hybridimäisen kierron vuoksi sekä satun- naisuuden ja otosvaliditeetin (Krippendoff 2004, 319) varmistamiseksi keräsimme 46 vuorokaudelta eri kellonaikaan julkaistuja viestejä. Luimme näin muodostuvat 4600 viestiä ja teimme muistiinpanot viesteissä esiintyneistä teemoista ja viestien sävystä. Ensimmäisen vaiheen päätteeksi toteutimme teemallisen narratiivianalyysin (vrt. Riessman 2008), jossa tunnistimme kaksi pääkategoriaa (lasten ja lapsiperhei- den arki sekä lasten ja lapsiperheiden palvelut) ja kaksi ilmaisun pääsävyä (teemaan myönteisesti tai kielteisesti suhtautuva). Toisessa vaiheessa tunnistimme teemallisen 309 narratiivianalyysin pohjalta ja aineistolähtöisten sisällönanalyysin avulla (ks. Tuomi & Sarajärvi 2004) neljä puhetapaa: ’syyllistäminen’, ’alistuminen’, ’toteaminen’ ja ’eteen- päin katsominen’. Puhetapojen tunnistamisen avulla varmistuimme valitun lähesty- mistavan sopivuudesta aineistoon. Kolmannessa vaiheessa valitsimme kustakin puhe- tavasta 100 edustavaksi arvioimaamme viestiä. Otokseksi muodostuneet 400 viestiä analysoimme kiinnittämällä huomiota kolmeen asiaan: i) mistä viestissä puhutaan, ii) miten viestissä puhutaan ja iii) mitä retorisia keinoja viestissä käytetään. Kolmannen vaiheen tuloksena muodostimme kaikkiaan yhdeksän puhujapositiota: ’riidanhaas- taja’, ’ilveilijä’, ’arvostelija’, ’ahdistuja’, ’huolestuja’, ’laajentaja’, ’tietäjä’, ’selviytyjä’ ja ’auttaja’. Kuviossa 2 on havainnollistettu analyysin eteneminen aineistoon sisältyneen www.vauva.fi-sivustolla julkaistun viestin avulla. Kuvio 2. Aineiston analysointi. Sisällönanalyysiä pidetään subjektiivisena menetelmänä, joka on altis monille vinoumille. Kirjoitettu teksti kantaa aina merkityksiä, joiden tulkintaan ei ole ole- massa yleispätevää ohjetta (Krauss 2005, 760). Otosvaliditeetin lisäksi sisällönanalyy- sissä onkin kiinnitettävä huomiota semanttiseen validiteettiin eli siihen, miten hyvin analyysissä onnistutaan vangitsemaan teksteihin sisältyviä merkityksiä (Krippendoff 2004, 319). Krippendoff (emt.) peräänkuuluttaa sisällönanalyysiltä myös yhteiskun- nallista validiteettia. Sisällönanalyysiä tulisi hänen mukaansa tehdä ensisijaisesti teks- teille, joilla on laajaa merkitystä. Käsillä olevassa tutkimuksessa semanttista validi- 310 Harri Jalonen & Jussi Kokkola Media & viestintä 43(2020): 4 teettia on pyritty lisäämään sillä, että keskeiset valinnat ja tulkinnat on tehty kahden tutkijan yhteistyönä. Tutkimuksen yhteiskunnallinen validiteetti nousee itse ilmiöstä, sillä analyysin kohdistaminen koronapandemian käsittelyyn sosiaalisessa mediassa tar- joaa kiinnostavan ikkunan ihmisten arkeen. Näin syntyvää ymmärrystä voidaan hyö- dyntää esimerkiksi viranomaisviestinnän suunnittelussa. Yhdeksän puhujapositiota Puhujapositiot nähdään artikkelissa ihmisten itselleen joko tietoisesti tai tiedostamat- tomasti valitsemina tapoina osallistua sosiaalisen median keskusteluihin. Puhujaposi- tiot eivät ole pysyviä vaan ne elävät tilanteen mukaan. Vaikka puhujapositiot heijaste- levatkin yksilöiden identiteettejä, ne ovat ensisijaisesti tekstin tasolla tapahtuvaa orga- nisoitumista. Diskurssianalyyttisen sosiaalisen todellisuuden rakentumisen (ks. esim. Pälli 2003, 27–30) sijaan perustamme puhujapositioanalyysimme yleisesti hyväksyttyyn käsitykseen siitä, että retoriikka – yleisön suostuttelu ja vakuuttaminen – on kielenkäy- tön perustavanlaatuinen ominaisuus (esim. Kennedy 1994, Puro 2005). Sovellamme retoristen keinojen osalta erottelua hyökkääviin ja puolustaviin retorisiin keinoihin (vrt. esim. Jokinen 1999). Hyökkäävässä retoriikassa puhujan tavoitteena on vahingoit- taa ja luoda puhumisen kohteesta kielteinen vaikutelma, kun taas puolustavassa reto- riikassa kohteesta tai puhujasta luodaan luotettava ja myönteinen vaikutelma. Havain- nollistamme puhujapositioiden analyysiä autenttisilla esimerkeillä. Esimerkkien valin- nassa on sovellettu Markhamin ja Buchananin (2012) ”älä aiheuta pahaa” -periaatetta. Tällä tarkoitamme yhtäältä sitä, että esimerkkien yhteydestä on poistettu tiedot, joiden perusteella puhujat voidaan identifioida ja toisaalta sitä, että esimerkkien valinnassa on kiinnitetty huomiota niiden edustavuuteen suhteessa aineistoon. Puhujapositio: Riidankylväjä Riidankylväjän tavanomainen puheenvuoro kohdistuu viranomaisten ja poliitikkojen toimien moittimiseen. Osa riidankylväjistä näkee ongelmia siinä, että epidemianhallin- nassa on asetettu talous terveyden edelle, kun taas toiset ovat sitä mieltä, että terve- yttä on korostettu liikaa ja ennen kaikkea talouden kustannuksella. Riidankylväjä hakee konfrontaatiota rinnastamalla poliittisen lähihistorian tapahtumia uuteen tilanteeseen ja spekuloimalla muiden maiden paremmilla käytännöillä. Tyypillistä riidankylväjälle on, että hän arvostelee päätöksentekijöitä vastuunpakoilusta ja kokemattomuudesta. Kun arvostelun kohteena ovat terveydenhuollon ja kasvatusalan ammattilaiset, riidan- kylväjä näkee ongelmia heidän asiantuntijuudessaan. Riidankylväjä paheksuu yksityi- sen terveydenhuollon voitontavoittelua ja julkisen terveydenhuollon tehottomuutta. Riidankylväjä ei myöskään epäröi syyttää kanssaihmisiään vastuuttomasta käyttäyty- misestä, kuten joukkoliikennevälineissä matkustamisesta nuhaisena ja yskäisenä. Rii- dankylväjän puhetapa perustuu kyseenalaistamiseen ja vastakkainasetteluun. Reto- 311 risesti riidankylväjä hyödyntää tarkoitushakuista ja valikoivaa asioiden esittämistä, asenteellisia sanavalintoja, kielteisiä mielikuvia luovia kielikuvia sekä näkemystensä perustelua näennäisfaktoilla, tarpeettomilla tai keinotekoisilla yksityiskohdilla. Kaksi esimerkkiviestiä riidankylväjä-puhujapositiosta: Arvostatko lastentarhanopettajia? Arvostin kovastikin ennen tätä koronaa. Nyt kun joka paikassa lukee miten he ovat ” eturintamalla” hoitamassa meidän ”ruttoisia” lapsia, joita ne ei edes pitkällä kepillä koskettaisi, niin en kyllä enää arvosta. Eturintamalla olen minä, lääkäri, näen 20-30, kovin sairasta potilasta päivässä hihaton essu suojana. Niille tuo- daan terveitä lapsia 2 lasta/ hoitaja ja vielä uskaltavat koko ajan valittaa. (www.vauva.fi) Ahneissa yksityisissä #sijaishuoltolaitos’ksissa on alkanut säästäminen sairaslomalla ole- vien sosionomien kustannuksella: Jos et vie sairaslomasi alkamisesta viikossa lomasi aikana sairaslomatodistusta, jota posti ei tuonut, menetät päivän sairaslomapalkan. #korona #lastensuojelu (www.twitter.com) Puhujapositio: Ilveilijä Ilveilijän tyypillinen puheenvuoro kohdistuu koronan mukanaan tuomiin arjen haas- teisiin. Ilveilijä haastaa mielellään ja esittää näkökulmia, jotka jäävät hänen mielestään yleisessä keskustelussa liian vähälle huomiolle. Ilveilijä saattaa esimerkiksi muistuttaa siitä, että kaikilla ei ole työtä, jota voi tehdä etänä. Osa ilveilijöiden puheenvuoroista on melko harmittomia, kuten ne, joissa arvellaan, että nykyihmiset ovat tottuneita liian helppoon elämään eivätkä siksi kykene toimimaan kriisiolosuhteissa. Ilveilijät eivät ole salaliittoteoreetikkoja, vaikka monet heistä pyrkivätkin herättämään epäilyjä asioiden todellisista taustoista ja yhteyksistä. Epäilijöiden mukaan esimerkiksi sosi- aali- ja terveydenhuollon toimijat puolustavat koronakriisissäkin etupäässä saavutet- tuja etuja. Osaa ilveilijöistä näyttäisi motivoivan kanssaihmisten provosointi. Ilveilijä voi toivoa koronan tarttumista vastuuttomasti käyttäytyviin kanssaihmisiin ja joskus hän yhdistää koronan yhteiskunnallisesti arkaluontoisiin teemoihin, kuten maahan- muuttovastaiseen keskusteluun. Ilveilijän puhetapa perustuu taktiseen uhriutumiseen ja kanssaihmisten sanomisten hyödyntämiseen oman asiansa edistämisessä. Ilveili- jälle on tyypillistä kanssaihmisten kokemusten vähättely. Omien kokemustensa käsit- telyssä ilveilijä hyödyntää ironiaa. Retorisesti ilveilijä luottaa asioiden rinnastamiseen ja epämääräistävään kielenkäyttöön. Ilveilijä vihjailee, leikittelee ja hyödyntää kier- toilmaisua. Lähteitä hän käyttää valikoivasti ja tarkoitushakuisesti. Kaksi esimerkkiviestiä ilveilijä-puhujapositiosta: Okei. Monen kohdalla on varmaan tilanne, että kun lapset on kotona, mahdollisesti etä- opetuksessa ja vanhemman pitäisi tehdä etätöitä, aikaa somettamiseen ei jää kuten ennen. (www.vauva.fi) 312 Harri Jalonen & Jussi Kokkola Media & viestintä 43(2020): 4 Huolestuttavaa on, että samaan aikaan lastensuojeluilmoitusten määrä on vähentynyt. Kun koulut ovat etäopetuksessa, koulun tekemien lastensuojeluilmoitukset ovat laskeneet. Kun huomioidaan, että kynnys tehtailla lastensuojeluilmoituksia jokaisesta pikkuasiasta on Suomessa jatkuvasti laskenut paranoidiselle tasolle, tässä ei taida olla mitään kovin huolestuttavaa. Ongelma onkin nyt siinä, jos yliviritettyä ilmoituskynnystä ennestään yli- viritetään. Tällaisessa tilanteessa mielikuvitus laukkaa ja pienetkin ongelmat raportoidaan vakavina. On selvää, että jokainen haluaa pitää nyt työpaikkansa. Lastensuojelu ja siihen liittyvä liiketoiminta on siitä onnellisessa asemassa, että se itse täysin määrittää tarpeensa, jolloin työt ovat ikuisesti turvattuja. Jos työpaikat ovat uhattuina, se vain tar- koittaa suurta uhkaa yhteiskunnassa, jolloin resursseja tarvitaan lisää. Taitaa olla viimei- nen ala Suomessa uhattuna. (www.uusisuomi.f) Puhujapositio: Arvostelija Arvostelijan tehtävänä on ristiriitojen ja epäjohdonmukaisuuksien osoittaminen polii- tikkojen ja asiantuntijoiden sanomisten ja tekemisten välillä. Kun kohteena ovat van- hemmat, arvostelijan syytöksissä toistuvat ilmaisut itsekkyydestä, uusavuttomuu- desta ja välinpitämättömyydestä. Arvostelija ei arkaile myöskään moralisointia, kun näkee sellaiseen aihetta. Hän saattaa esimerkiksi epäillä, että koronaa käytetään tekosyynä huonolle käyttäytymiselle. Osansa arvostelusta saavat myös sosiaali- ja ter- veys-, opetus- ja varhaiskasvatusalan ammattilaiset. Arvostelija on vakuuttunut, että julkinen palvelujärjestelmä ei ole tehtäviensä tasalla. Todistusaineistona tästä arvos- telija pitää sitä, että korona vuoksi on vaikea saada muita tarpeellisia palveluja. Arvos- telijan puhetapa perustuu kanssaihmisten moraalis-eettiseen arviointiin. Arvostelija kärjistää ja vähättelee muiden toimintaa. Arvostelija luottaa kyseenalaistamiseen ja hyödyntää retorisia kysymyksiä. Kun arvostelija viittaa auktoriteettiin, hän tekee sen valikoivasti. Kaksi esimerkkiviestiä arvostelija-puhujapositiosta: Olemme perhekuntoutuksessa omassa kodissamme, ja kuntoutukseen liittyy työntekijöi- den käynnit meillä joka päivä. Ongelmaksi on muodostunut kotikoulu ja suurentunut tar- tuntariski näiden työntekijöiden käydessä meillä ja muissa perheissä. Tarvitsisin ajoittain apua tuohon kotikouluun mutta sosiaalityöntekijän kanta on että ellen saa sitä sujumaan niin lapsi voisi mennä kouluun. Eli tämä kuntoutusprojekti ajaa koronan ohitse. Minua tämä asetelma tympii, koska oikeaa apua ei näemmä saa. (www.suomi24.fi) Aamulla voi tulla viesti, että pitää tehdä mokkapaloja. Missä perheessä on niiden ainekset joka hetki saatavilla? Jos tekemisessä ei onnistuta, on sitten ”huoli lapsen selviämisestä”. Eikö #koulu;n pitäisi tukea lapsia? #Korona #COVID19FI #lastensuojelu (www.twitter.com) 313 Puhujapositio: Ahdistuja Ahdistuja on huolissaan koronan vaikutuksista omaan ja lähipiirinsä elämään. Ahdis- tuja kokee jatkuvan yhdessäolon tekevän parisuhteesta raskaan. Tilannetta ei helpota omien etätöiden ja lasten etäkoulun yhteensovittaminen. Ahdistujat ovat huolissaan henkisestä jaksamisestaan sekä taloudellisesta selviämisestään. Ahdistujat kertovat myös yksinäisyydestä ja lastenhoito-ongelmista sekä jakavat tuntemuksiaan ongel- mista, joita seuraa siitä, että monet julkiset palvelut ovat koronan vuoksi huonosti saa- vutettavissa. Ahdistujan puhetavassa korostuvat itsesääli ja oman tilanteen voivottelu. Ahdistuja saattaa liioitella ongelmia ja kuvitella pahimman mahdollisen lopputuloksen. Tyypillistä on lisäksi se, että ahdistujat korostavat oman tai läheistensä elämäntilanteen erikoislaatuisuutta. Retorisesti ahdistuja vetoaa kielteisiin tunteisiin ja omiin huonoi- hin kokemuksiin. Ahdistujan sanavalinnat ovat melko tarkoitushakuisia ja asenteellisia. Kaksi esimerkkiviestiä ahdistuja-puhujapositiosta: Olen hoitovapaalla pienen lapsen kanssa ja oma jaksaminen alkaa olla loppu. Lapsi on kiti- sevä ja vaativa, ei suostu nukkumaan enää ollenkaan päiväunia, joten mitään edes 5 min lepohetkeä en saa. […] Meidän ns. tukiverkot ei jaksa olla lapsen kanssa, sanovat että eivät pärjää tai muuten on kiireitä, esim. isovanhemmat siis, jotka kaikki neljä ovat eläkkeellä ja asuvat melko lähellä. […] Täällä meidän kunnassa vaan on ajettu koronan takia alas neu- volatoiminta ja vastaava, puhelinaikoja sinne saa mutta ei muuta. (www.vauva.fi) Miten selviätte? Miten jaksatte ihmistä joka ei välitä teistä eikä itsestään? Eikä ole paikkaa mihin mennä eikä ketään jota nähdä. Ei pysy pää kasassa. Musta tuntuu etten selviä. Ol- laan varmaan molemmat masentuneita ja tämä paska eristys päällä lisää ahdistusta. Oma terveys on reistaillut ja olen pysynyt kotona. Mies ei välitä tippaakaan. […] Musta tuntuu että olen aivan mitätön, surkea paska ja arvoton. Ei ole jäljellä mitään siitä itsetunnosta mitä oli eikä suhteesta. Epämiellyttävää ja ankeaa. Mies huutaa ja kiroaa joka päivä. (www.vauva.fi) Puhujapositio: Huolestuja Huolestujan tyypillinen puheenvuoro kohdistuu lasten tulevaisuuteen ja erityistä tukea tarvitsevien lasten selviytymiseen. Huolestuja muistuttaa mielellään, että monella lap- sella on jo valmiiksi huonot kotiolot ja että poikkeusolot kohtelevat lapsia epätasa- arvoisesti. Osaa huolestujista arveluttaa taloudellisten ongelmien kärjistyminen, jos poikkeusolot pitkittyvät. Lisäksi monet heistä ovat huolissaan lapsi- ja perhepalvelujen saatavuudesta ja palvelujen tuottamisessa tarvittavien resurssien riittävyydestä sekä poikkeusaikana että sen jälkeen. Huolestujan puhetavassa korostuu vastuu heikossa asemassa olevien ihmisten tilanteesta. Huolestuja saattaa kritisoida asioiden hoita- mista, mutta välttää kuitenkin tarpeetonta kärjistämistä. Huolestuja rakentaa puheen- 314 Harri Jalonen & Jussi Kokkola Media & viestintä 43(2020): 4 vuoronsa ilmiön yleisyyden, ei omien kokemustensa varaan. Retorisesti huolestuja luottaa neutraaliin ilmaisuun ja viittaa mielellään auktoriteetteihin. Kaksi esimerkkiviestiä huolestuja-puhujapositiosta: Poliisien kotihälytykset ovat tuplaantuneet nyt korona-aikana. Lasten huostaanottojakin on tehty normaalia enemmän. Se kertonee kuinka ihanaa ja auvoista perhe-elämä on. Mä uskon että jos tilanne on jo valmiiksi ollut huono niin nyt se on kiristynyt entisestään. Yleensä jos huostaanottoon päädytään niin perhe on ollut lastensuojelun asiakas jo ihan hyvän tovin. (www.is.fi) Etätöiden ja etäkoulun aloittaminen, muuttunut taloudellinen tilanne, henkinen kuorma, pelko, normaalien tukirakenteiden katoaminen ja esimerkiksi tuttujen palautumismahdol- lisuuksien katoaminen on kaikkea muuta kuin pelkästään sohvalla istumista. On todella inhimillistä kuormittua jo yhdestä muutoksesta, saati siitä kun koko arki menee uusiksi. On todella inhimillistä tarvita aikaa sopeutumiseen kaiken uuden keskellä. On todella inhimillistä väsyä lapsiin ja puolisoon ja keskittyä vain omaan selviytymiseensä. On todella inhimillistä olla jaksamatta mitään ylimääräistä. Vaikka minä valmennan ihmisiä elämäntapamuutoksissa, muistutan aina, että on aikoja jolloin ei ole järkevää tehdä isoa muutosta. Joskus resurssit menevät vain selviämiseen ja joskus tärkein asia on hengittä- minen. #koronavirus #coronavirus #mielenterveys #mieli #kehokertoo #maanantai #kuor- mittuminen #kuormitus #väsymys (www.instagram.com) Puhujapositio: Laajentaja Laajentaja pyrkii puheenvuoroillaan asettamaan koronapandemian historialliseen kontekstiin. Hänen mukaansa koronakriisi on todellinen, mutta samalla laajentaja muistuttaa muita, että kriiseistä on aiemminkin selviydytty. Laajentaja rohkaisee ajat- telemaan ja tavoittelemaan myös epätavanomaisia ratkaisuja. Laajentaja on jossain määrin huolissaan palvelujärjestelmän kestokyvystä ja resursseista, mutta arvelee samalla, että korona osoittaa rakenteista puutteita ja prosesseista valuvikoja tavalla, jota voidaan hyödyntää järjestelmän kehittämisessä. Laajentajan puhetapa rakentuu asioiden yhdistelemiselle ja vertailemiselle. Laajentaja osaa vaatia, mutta ehdottaa myös itse ratkaisuja. Retorisesti laajentaja luottaa tapahtumien epäsuoraan kuvaami- seen sekä ilmiön yleisyyteen ja aiempiin tapahtumiin viittaamiseen. Kaksi esimerkkiviestiä laajentaja-puhujapositiosta: Koronakriisi korostaa riittävän sosiaaliturvan merkitystä. Lapsena koetun köyhyyden vai- kutukset ovat merkittäviä. Tästä on näyttöä 1990-luvun laman ajalta. Laman seurauksena tehdyt leikkaukset pahensivat entisestään lasten ja perheiden tilannetta. Koronakriisissä Suomella ei ole varaa toistaa 1990-luvun laman kaltaisia leikkauksia. Vaikka leikkauksista 315 pidättäytyminen maksaa lyhyellä aikavälillä, vielä kalliimmaksi tulee lisääntyvä syrjäyty- minen ja yhteiskunnan ulkopuolelle jääminen. Kriisiaikanakin on syytä muistaa, että hyvinvoinnin perusta rakentuu lapsuudessa. (www.facebook.com) Koronaepidemian myötä perheet viettävät tiiviisti aikaa omissa kodeissaan. Poikkeusolot koettelevat perheitä ja huoli haavoittuvassa asemassa olevien lasten tilanteesta on kasva- nut. Erilaisia sähköisiä palveluita kehitetään paljon, haasteena on kuitenkin palveluiden hajanaisuus. Miten perheet löytävät palvelut, jos perheiden kanssa työskentelevät ammat- tilaisetkaan eivät tiedä mitä kaikkea perheille on verkossa tarjolla? Nyt jos koskaan tarvi- taan sähköistä perhekeskusta. (www.facebook.com) Puhujapositio: Tietäjä Tietäjän tyypillinen puheenvuoro sisältää viittauksia viranomaisten määräyksiin ja asiantuntijoiden ohjeistuksiin. Tietäjä raportoi säännönmukaisesti epidemian etene- misestä kertovia kotimaisia ja kansainvälisiä tilastoja. Hän myös jakaa mielellään koronaan liittyvää tutkimustietoa sekä uutisia ja selvityksiä palvelujärjestelmän toimi- vuudesta ja toimimattomuudesta. Tietäjä suhtautuu koronapandemiaan viileän asial- lisesti ja hänen puheensa on korostuneen faktapohjaista. Tarvittaessa tietäjä myös toimii selkeästi virheellisen tiedon oikaisijana ja väärinkäsitysten korjaajana. Tietä- jän puhetapa rakentuu pyrkimykselle esiintyä puolueettomana asioiden kuvaajana ja luotettavan tiedon levittäjänä. Retorisesti tietäjä hyödyntää tapahtumien suoraa kuvausta ja luottaa auktoriteetteihin viittaamiseen. Kaksi esimerkkiviestiä tietäjä-puhujapositiosta: Karanteenit ja kotiin eristäytyminen lisäävät sukupuolittuneen perheväkivallan uhkaa. Tuore paperi tarkastelee pandemioiden vaikutusta naisiin ja lapsiin kohdistuvana väki- valtaan: /https://cgdev.org/publication/pandemics-and-violence-against-women-and- children#korona” (www.twitter.com) Sijoitettujen lasten ja vanhempien tapaamiset poikkeusoloissa ovat puhututtaneet. Edus- kunnan oikeusasiamiehen ratkaisu huostaanotettujen lasten yhteydenpidon toteuttami- sesta koronapandemian aikana luettavissa EOA:n sivuilla. #sijaishuolto #lastensuojelu #oikeusasiamies #koronafi (www.twitter.com) Puhujapositio: Selviytyjä Selviytyjän tyypillinen puheenvuoro kohdistuu jokapäiväisiin asioihin. Selviytyjä korostaa arjen iloja ja pyrkii kääntämään arkeen kuuluvia harmeja pieniksi voitoiksi. Esimerkiksi poikkeusolojen hyvänä puolena hän näkee sen, että vanhemmilla jää 316 Harri Jalonen & Jussi Kokkola Media & viestintä 43(2020): 4 enemmän aikaa lapsille. Hän jakaa mielellään omakohtaisia ja läheistensä selviyty- mistarinoita. Selviytyjä näkee mahdollisuuksia siellä, missä toiset näkevät ongelmia. Selviytyjä ei myöskään unohda kiittää, kun näkee sellaiseen aihetta. Tällöin kysymys on usein auttajalleen melko pienistä, mutta autettavalle merkityksellistä asioista, kuten esimerkiksi kaupassa käymisestä tai lastenhoitoavusta. Selviytyjä arvelee, että koronakriisistä voi seurata myös myönteistä kehitystä, kuten uudenlaista solidaari- suutta ja toisista välittämisen kulttuuria. Hänen mukaansa koronakriisi on saattanut laittaa myös arvoja hyvällä tavalla uuteen järjestykseen. Selviytyjä arvostaa viran- omaisten ja asiantuntijoiden toimintaa. Hän jakaa sosiaali- ja terveys-, opetus- ja varhaiskasvatusalan ammattilaisten toiminnasta kertovia selviytymistarinoita. Sel- viytyjän puhetapa rakentuu hyvien asioiden esilläpidolle. Vaikeuksiin hän suhtautuu oppimiskokemuksina. Retorisesti selviytyjä luottaa myönteisten tunteiden ja tarinoi- den voimaan, omiin kokemuksiin viittaamiseen sekä yhteisten arvojen korostami- seen. Kaksi esimerkkiviestiä selviytyjä-puhujapositiosta: Olen 2.lk ope ja häkellyttävän hyvin olen saanut etäopetuksen käyntiin. Tänään pidin kaksi oppituokiota etänä, toisella käytiin läpi suomen kielen asioita ja toisella matema- tiikkaa, mm. tehtiin päässälaskut opiskeltavasta asiasta. Mukana oli 15/21 oppilasta. Loppuihin olin yhteydessä erikseen. Silti uskon, että 2/3 luokasta tulee maanantaina pai- kalle. Ihan vaan sen takia, että on kiva nähdä kavereita ja päästä taas kouluun. Koronan leviäminen on nyt varmistettu. Tulen ma kertomaan, osuinko oikeaan. (www.vauva.fi) Meille ei mitään erikoista koronalta ollaan piilossa, kun ollaan riskiryhmään kuuluvia. Pojan syntymästä tulee to jo 1v1kk kehitysikä LA ajann ikä tässä kuussa 10kk. 1v neuvo- lassa 50g vajaa 10kg ja 74,5cm pitkä siis 1kk sitten. Konttaa,ryömii, istuu ja nousee sei- somaan syö itse tuttipullosta. Edelleen kierto kateissa itsellä :sad001 10-150kp. Mies lähtee armeijaan heinäkuussa ja ehkä sen 1v on max poissa mietitään sitten hoitoihin palaamista, kun pari kuukautta vajaa 3v poikakin on ja olen palannut viimeistelemään opintoihini. (www.vau.fi) Puhujapositio: Auttaja Auttajan tyypillinen puheenvuoro rakentuu ratkaisukeskeisyydelle. Auttaja jakaa ver- taistukena esimerkiksi etäopetusvinkkejä, neuvoja uutisvirran tulkintaan sekä turval- liseen kaupassakäyntiin ja ulkoiluun. Auttaja muistuttaa heikossa asemassa, kuten lastensuojelun kohteena olevien oikeuksista. Hänen mukaansa poikkeusoloissakin yhteiskunnan on pidettävä huolta heikoimmistaan ja tarjottava matalankynnyksen palveluja. Auttaja ohjaa apua tarvitsevia kanssaihmisiään mielellään kansalaisjärjes- töjen, kuntien ja seurakuntien sekä yritysten palvelujen äärellä. Auttajan puhetapa perustuu myötäelämiselle, lohduttamiselle ja kannustamiselle. Retorisesti auttaja 317 vetoaa yhteiseen arvopohjaan, jakamattomiin ihmisoikeuksiin ja asiantuntijoiden tar- joamaan tutkittuun tietoon. Auttaja luottaa myönteisiä mielikuvia luoviin kielikuviin. Kaksi esimerkkiviestiä auttaja-puhujapositiosta: MLL:n paikalliset kerhot ja tapahtumat ovat koronaviruksen aiheuttaman poikkeustilan aikana tauolla, mutta tukea ja toimintaa on tarjolla siitä huolimatta paljon. Puhu korona- viruksesta lapsen ja nuoren kanssa - ohjeet koronaviruksesta puhumiseen ja poikkeustilan- teen käsittelyyn lapsen kanssa. Artikkeli on käännetty kymmenelle eri kielelle. (www.face- book.com) Lastensuojelun Keskusliiton sivuilta löytyy monia hyviä oppaita ja vinkkipaketteja poikkeus- oloihin. Tässä hyvä ”huoltajan selviytymisopas koronaviruskaranteeniin ja kotiopetukseen”. Kannattaa tutustua! (www.facebook.com) Aineistosta tunnistetut puhujapositiot voidaan sijoittaa toisiinsa nähden järjestyk- seen itsekeskeisyyden, ratkaisukeskeisyyden, hyväntahtoisuuden ja hallinnantunteen perusteella (kuvio 3). Itsekeskeisyys tarkoittaa suoriutumisen korostamista, joka näkyy henkilökohtaisen menestymisen osoittamisena ja toisten tekemisten väheksymisenä. Ratkaisukeskeisyys ilmenee erilaisten selviytymiskeinojen aktiivisena etsimisenä, kun taas hyväntahtoisuus konkretisoituu myötäelämisenä ja vertaistukena kanssaihmisten kokemuksille. Hallinnantunne syntyy yksilöiden käsityksistä koskien heidän kykyään vaikuttaa kanssaihmisiin sekä yksilöiden käsityksistä kanssaihmisten riippuvuudesta suhteessa itseensä (Anderson ym. 2012, 314). Kuvio 3. Yhdeksän puhujapositiota itsekeskeisyyden, ratkaisukeskeisyyden, hyväntahtoisuuden ja hallinnantunteen ulottuvuuksilla. 318 Harri Jalonen & Jussi Kokkola Media & viestintä 43(2020): 4 Riidankylväjille ja ilveilijöille on tyypillistä itsekeskeisyydestä ammentava argu- mentointi. Heille toisten kokemukset ovat raaka-ainetta, jota voi muokata erilaisiin tarpeisiin. Riidankylväjiä ja ilveilijöitä ei voida luonnehtia hyväntahtoisiksi, sillä he eivät etsi ratkaisuja vaan syntipukkeja. Syntipukkien etsiminen on samalla heille keino hallinnantunteen rakentamiseen, ja siksi voidaankin sanoa, että syntipukkien löytä- minen antaa heille kokemuksen siitä, että he kykenevät vaikuttamaan keskustelui- hin. Riidankylväjät ja ilveilijät eivät myöskään vierasta valeuutisten ja disinformaation hyödyntämistä. Riidankylväjän puhetapa on ilveilijää suoraviivaisempi ja konfliktin- hakuisempi. Ilveilijä nauttii asioiden hämmentämisestä, kun taas riidankylväjä pyr- kii synnyttämään yhteenottoja. Arvostelija on piirun verran riidankylväjää ja ilveili- jää ratkaisukeskeisempi, sillä arvostelija saattaa esittää esiin nostamiinsa ongelmiin myös ratkaisuja. Yleensä arvostelijan ratkaisuehdotuksia ohjaa kuitenkin vakaa usko omiin kykyihin ja siksi arvostelijan puhetapaa voidaan luonnehtia melko itsekeskei- seksi. Pyrkimys välttää selkeästi virheellisten tai puutteellisten tietojen hyödyntä- mistä vähentää samalla arvostelijan kokemaa hallinnantunnetta. Ahdistujalle on lei- mallista poikkeuksellisen vahvat kielteiset näkemykset omaan ja läheistensä tulevai- suuteen. Ahdistuja ei lähtökohtaisesti kerro pahasta olostaan muiden kiusaksi vaan se on hänelle eräänlainen itseterapoinnin muoto. Myös huolestuja näkee tulevaisuu- den synkkänä, mutta ahdistujaan verrattuna huolestuja kykenee käsittelemään huo- lestumistaan ratkaisukeskeisemmin. Itsekeskeisyyden ulottuvuudella huolestuja on ahdistujaa yhteisöllisempi, mikä näkyy erityisesti siinä, että huolestuja katsoo tule- vaisuuteen myös omaa välitöntä lähipiiriään laajemmin. Laajentaja on kiinnostunut koronapandemian seurauksista. Laajentaja rakentaa hallinnantunnetta tunnistamalla ja vaatimalla ratkaisuja. Tietäjän puhetapa on korostuneen neutraali ja objektiivinen. Tietäjä esittää itsensä valistajaksi, jonka tehtävänä on informoida pandemian syistä, etenemisestä ja seurauksista. Selviytyjä viestii ratkaisukeskeisesti ja hyväntahtoisesti. Selviytyjä ei epäröi kiittää, kun tunnistaa sellaiselle syyn. Selviytyjä viestii hallinnan- tunnettaan jakamalla omakohtaisia kokemuksia, joiden kaarena usein ”vaikeuksien kautta voittoon”. Auttajalla on kykyä asettua toisten asemaan. Auttaja ei tyydy tietäjän tapaan informoimaan tutkimuksista ja hyvistä käytännöistä, vaan hän pyrkii löytä- mään keinoista toimivimmat. Koronapandemia on korostuneen monimediainen tapahtuma (vrt. Sonnevend 2016), joka on tarjonnut erilaisia osallistumisen mahdollisuuksia ja houkutellut eri- laisiin kerronnantapoihin. Pandemian syitä, etenemistä ja seurauksia on merkityksel- listetty loputtoman tuntuisesti sekä perinteisessä että sosiaalisessa mediassa. THL:n asiantuntijoista ja STM:n virkamiehistä on tullut julkisuuden henkilöitä, joiden sano- misia ruoditaan lehtien palstoilla ja internetin keskustelufoorumeilla. Poliitikkoja on keväällä 2020 arvioitu lähinnä sen perusteella, mikä on heidän näkemyksensä taudin etenemisen hidastamiseen. Asiantuntijoiden semanttiset valinnat ovat synnyttäneet väittelyjä. Useimpien lähipiiristä löytyy itseoppineita virologeja, jotka osaavat selittää, mitä tarkoitetaan ”käyrän loiventamisella” ja miksi se on tärkeää. Talouden näkökul- masta pandemiaa katsoneet ovat nähneet edessä synkempiä aikoja kuin 90-luvun alun lamavuodet. Sosiaalisen median alustoilla korona oli maalis–huhtikuussa 2020 selke- 319 ästi suosituin puheenaihe. Se jätti päivittäin varjoonsa muun muassa huolen ilmaston- muutoksesta ja presidentti Donald Trumpin tahdittomuudet. Esimerkiksi ruotsalainen ilmastoaktivisti Greta Thunberg mainittiin maalis–huhtikuussa 2020 suomenkielisissä sosiaalisen median viesteissä vain 334 kertaa. Keskustelu ja johtopäätökset Tunteet, mielikuvat ja subjektiiviset kokemukset ovat affektiivisen hybridin mediaper- formanssin polttoainetta, mutta performanssissa luodut merkityksenannot eivät jää sosiaaliseen mediaan vaan heijastuvat monin eri tavoin yhteiskunnallisten instituu- tioiden toimintaan (kuvio 4). Kuvio 4. Affektiivinen hybridi sosiaalisen median performanssi. Parhaassa tapauksessa sosiaalisen median keskustelut resonoivat poliittis-hallin- nollisen ohjauksen kanssa ja niissä työstetään rakentavassa hengessä muiden medioi- den sisältöjä ja arjen kohtaamisia. Pahimmillaan performansseista muodostuu digi- taalisia kansantuomioistuimia, joissa olennaista on hutkiminen ilman tutkimista. 320 Harri Jalonen & Jussi Kokkola Media & viestintä 43(2020): 4 Seurauksena on lommoja sekä poliittis-hallinnolliseen että laajemmin asiantuntijuu- den legitimiteettiin. Affektiivinen hybridi mediaperformanssi on samanaikaisesti sekä yksilöiden vuorovaikutussuhteissa ilmaantuva (emergence) kokonaisuus että yksilöiden vuorovaikutusta ohjaava rakenne (vrt. esim. Puustinen & Jalonen 2020, 24–25). Toisin sanoen sanottu vaikuttaa kokonaisuuteen ja kokonaisuus sanomisen mielekkyyteen. Koronapandemiaa voidaan luonnehtia Katzia ja Liebesiä (2007, 157–158) mukail- len hajottavaksi mediatapahtumaksi. Hajottavassa mediatapahtumassa on heidän mukaansa kysymys yhteiskunnan toimintaa vakavasti häiritsevän tai uhkaavan asian kollektiivisesta käsittelemisestä. Hajottavalle mediatapahtumalle on tyypillistä asian emotionaalinen käsitteleminen ja polarisoituvat mielipiteet. Koronapandemiassa on selkeästi näitä piirteitä. Tutkijapiireissä onkin perustellusti ennakoitu, että korona hei- kentää sosiaalista koheesiota (esim. Qureshi ym. 2020). Myös tässä artikkelissa esite- tyn analyysin perusteella voidaan väittää, että koronavirus on ruokkinut negatiivisia tunteita, kuten pelkoa ja ahdistusta. Viestien teemat vaihtelevat ja ilmaisun sävyssä on eroja, mutta yhteistä monille niistä on se, että ihmiset ovat huolissaan siitä, miten heille käy, miten heidän läheisensä voivat, miten heidän yhteisönsä selviävät ja mitä tapahtuu Suomelle. Artikkeli kontribuoi käytäntöön ja tutkimukseen erityisesti neljällä tavalla. Ensinnäkin artikkelissa on osoitettu, että fragmentaarista sosiaalisen median aineis- toa voidaan järjestää mielekkäästi puhujapositioiden avulla. Puhujapositio on määri- telty artikkelissa puhetavaksi, jolla ja josta käsin ihminen viestii ja rakentaa samalla kuvaa itsestään. Puhujaposition hyödyntämisen haasteena on se, että positiot eivät aina esiinny puhtaasti toisistaan erillisinä. Päällekkäisyydestään huolimatta aineistoon kuuluvista sosiaalisen median viesteistä oli kuitenkin tulkittavissa hallitseva positio. Puhujapositiolähtöinen analyysi tarjoaa siten laajemman näkökulman kuin esimerkiksi tekstien tunnesävyjä (esim. sentiment analysis, ks. esim. Bae & Lee 2012) tai puhujien motivaatioita tarkastelevat lähestymistavat (esim. users and gratification, ks. esim. Phua ym. 2017). Artikkelissa muodostetut puhujapositiot ovat luonteeltaan melko yleisiä ja siksi uskommekin, että niiden avulla on mahdollista jäsentää myös muunlaisia verkko- keskusteluja – erityisesti sellaisia keskusteluja, joissa argumentteja perustellaan sekä omakohtaisilla kokemuksilla että asiantuntijoiden sanomisilla. Toiseksi puhujapositioiden analysointi on linjassa niiden tutkimusten kanssa, joissa suhtaudutaan kriittisesti sosiaalisen median kaikukammioiden (echo chamber, ks. Sun- stein 2004) ja filtterikuplien (filter bubble, ks. Pariser 2011) yhteiskunnalliseen merki- tykseen. Esimerkiksi Bruns (2019) pitää kaikukammiota ja kuplaa houkuttelevina meta- forina, joille ei kuitenkaan löydy vahvaa ja yksiselitteistä empiiristä näyttöä. Hänen mukaansa kyse on enemminkin perusteettomasta moraalisesta paniikista, jossa sosiaa- lisen median alustoille on sovitettu syntipukin viittaa. Vaikka Bruns (emt.) ei kiistä- kään esimerkiksi algoritmien vinouttavaa vaikutusta, hän näkee ongelman juurisyynä yhteiskunnan sosiaalisen kahtiajakautumisen. Sosiaalinen media voi vahvistaa kehi- tystä, mutta ei ole sen aiheuttaja. Parhaimmillaan erilaisten puhujapositioiden tunnis- taminen ja niissä hyödynnettävien argumentaatiokeinojen analysointi voikin auttaa katsomaan polarisoitumisen ytimeen. 321 Kolmanneksi puhujaposition käsitteeseen sisältyy implisiittisesti ajatus siitä, että ihmisen käyttäytymistä sosiaalisessa mediassa ei voida ymmärtää yksinomaan kiin- nittämällä huomiota yksilön sosio–kulttuuriseen ympäristöön, sillä yhden ja saman ihmisen puhujapositio voi vaihdella tilanteen mukaan. Puhujapositioon sisältyy myös oletus puhujan intentiosta ja siksi puhujapositioiden voidaan katsoa heijastelevan puhujien omaksumia arvoja. Puhujapositioiden tarkastelu arvojen näkökulmasta mahdollistaa lähestymistavan kytkemisen arvostamisen konventioiden tutkimuspe- rinteeseen (esteem, justification, worth, ks. esim. Brennan & Pettit 2004; Boltanski & Thévenot 2006; Stark 2009). Relevanteiksi kysymyksiksi tällöin nousevat ne kielelliset valinnat, joilla ihmisiä ja asioita osoitetaan arvokkaiksi. Tunnistamalla puhujapositi- oita sekä ymmärtämällä näiden taustalla vaikuttavia arvoja ja arvostamisen konventi- oita on mahdollista luoda merkityksellisiä, vaikuttavia ja aitoja kohtaamisia. Neljänneksi analyysin perusteella voidaan sanoa, että koronapandemia houkut- telee vastajulkisuutta tavoittelevia performansseja (vrt. Fraser 1992, Warner 2002). Valtaosassa tunnistetuista puhujapositioista hyödynnetään vastajulkisuudelle ominai- seen tapaan valtajulkisuuden affektiivista ja kokemusperäistä haastamista (Dahlgren & Alvares 2013, 50–51). Vaikka vastajulkisuuksia aiemman tutkimuksen mukaan muo- dostuu etenkin anonyymeillä keskustelufoorumeilla (ks. Vainikka & Harju 2019, 102– 104), tämän tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että koronapandemia on lisännyt merkitysten kiertoa ja tehnyt sen käsittelystä siinä määrin mediariippumatonta, että valtajulkisuuden haastaminen tapahtuu myös omalla nimellä ja kasvoilla. Lisäksi voidaan todeta, että koronapandemian kaltaiset globaalit uutistapahtumat ikään kuin kutsuvat luokseen tiettyjä arkkityyppisiä puhujapositioita. Affektiivinen hybridi sosiaalisen median performanssi syntyy yleisön, median ja päätöksenteki- jöiden yhteisvaikutuksesta. Agenda setting -teorian (McCombs & Shaw 1972) mukai- sesti tiedotusvälineet ohjaavat ja rajaavat julkista keskustelua. Usein mediat siilaa- vat yhteiskunnallisia teemoja siten, että kärkkäät äänenpainot ja tunteita herättävät näkökulmat saavat runsaasti näkyvyyttä (Karvonen 2008, 36). Siksi olisikin kiinnos- tavaa analysoida, kuinka huomio siirtyy pikavauhtia edestakaisin median, yleisön ja politiikan agendojen välillä (vrt. Tran 2013, 224). Ministerin tiedotustilaisuuden lau- sunnosta syntyy uutinen, jonka synnyttämää julkista keskustelua ministeri kommen- toi jälleen median välityksellä. Puheenaiheisiin kiinnittyminen on näin osa laajaa ja jatkuvaa sosiaalista prosessia, jossa yksilöt samaistuvat median välityksellä suurem- piin ryhmiin. Asettumalla jonkin julkisen agendan taakse yksilö luo itselleen yhteisön. Samalla yhteisön säilyttäminen edellyttää sitä, että yksilöt ajautuvat etsimään sellaista informaatiota, joka ei vaaranna heidän mahdollisuuksiaan kuulua ryhmään (Tran 2013, 225). Puhujapositioiden voidaankin ajatella syntyvän samankaltaisessa prosessissa, jossa korostuu yleisön aktiivinen rooli. Vastaanottotutkimuksen perustava ajatus on, että yleisön jäsenet lukevat kohtaamiaan mediatuotteita ikään kuin teksteinä tai dis- kursseina. Lukeminen ymmärretään aktiivisena toimintana. Tässä merkityksen tuot- tamisen prosessissa yleisö peilaa odotuksiaan, identiteettejään, kiinnostuksenkohtei- taan ja esiymmärrystään mediailmiöihin. Koronapandemia mediatapahtumana on siis yhtäältä luonut tarpeen kiinnittyä ja sitoutua, mutta toisaalta se tarjoaa myös paikan 322 Harri Jalonen & Jussi Kokkola Media & viestintä 43(2020): 4 itseymmärryksen kasvattamiselle ja jopa arvojen muutokselle (ks. Schrøder 2018, 105). Löytämissämme puhujapositioissa on kaikuja molemmista näkökulmista. Puhujapositioiden analysointiin liittyy myös jatkotutkimustarpeita. Tässä tutkimuk- sessa hyödynnettiin laadullista sisällönanalyysiä, jonka toteuttaminen on aikaa vievää ja altis tutkijoiden subjektiivisille tulkinnoille (vrt. Krippendorff 2004). Lisäksi isojen aineistojen kohdalla laadullisen sisällönanalyysin toteuttaminen edellyttää aineiston merkittävää rajaamista. Tämän vuoksi yksi varteenotettava jatkotutkimusaihe onkin manuaalisen sisällönanalyysin ja tietokoneavusteisen analyysin yhdistäminen. Ohja- tun ja ohjaamattoman koneoppimisen menetelmät kehittyvät nopeasti (esim. Shalev- Shwartz & Ben-David 2014, Cheney-Lippold 2017). Esimerkiksi Toivasen ym. (2020, 8) mukaan koneoppimisen avulla voidaan edistää hybrideille mediatapahtumille tyy- pillistä isojen aineiston haltuunottoa ja kokonaiskuvan muodostamista sekä aineis- ton mielekästä rajaamista ajallisesti ja teemallisesti. Erityisen potentiaalisena voidaan pitää ohjaamattoman koneoppimisen menetelmiin luokiteltavaa aihemallinnusta (Blei ym. 2003). Aihemallinnuksen perusajatuksena on se, että menetelmän avulla voidaan ryhmitellä tekstiä ja ”löytää sieltä piilossa olevia rakenteita tai aiheita” (Nelimarkka 2020, 9). Vaikka aihemallinnus onkin lupaava lähestymistapa suurten aineistojen jäsentämiseen, menetelmä ei ole ’hopealuoti’, joka itsessään ratkaisee sisällönana- lyysiin liittyvät haasteet. Muun muassa Nelimarkka (2019, 26) muistuttaa, että ohjaa- mattomien koneoppimismenetelmien hyödyntämisen ei pitäisi olla ”teoriatonta”. Muistutus on linjassa esimerkiksi Krippendorffin (2004) näkemyksen kanssa siitä, että sisällönanalyysillä tuotetuilla havainnoilla tulee olla yhteiskunnallista validiteettia. Luultavaa siksi onkin, että koronapandemian kaltaisessa hybridissä mediatapahtu- massa otettujen puhujapositioiden analyysi on sitä osuvampi, mitä monimenetelmäl- lisemmin sitä lähestytään (vrt. Toivanen ym. 2020, 16). Tässä tutkimuksessa on esitetty läpileikkaus koronapandemiaa käsittelevistä lapsi- ja perheaiheisista sosiaalisen median keskusteluista keväällä 2020. Tätä kirjoitetta- essa ei ole tietoa pandemian loppumisesta eikä sen yhteiskunnallisista seurauksista. Vertauskuvallisesti ilmaistuna näyttää siltä, että koronan tartuttavuusluku on sosiaa- lisessa mediassa ollut reilusti yli yhden, mikä tarkoittaa sitä, että koronasta riittää puhetta jatkossakin. Kiitokset Kiitämme rakentavista huomioista artikkelikäsikirjoitusta kommentoineita Itsenäisyy- den juhlavuoden lastensäätiön Petri Virtasta, Marika Tammeaidia ja Tiina Ristikaria sekä kahta anonyymiä vertaisarvioijaa. 323 Kirjallisuus Ainiala, Terhi; Räisä, Tiina & Sjöblom, Paula (2020). Mediakeskustelun välittämä Tampereen yliopiston nimenvalintaprosessi osallistujien roolien, positioiden ja argumenttien valossa. Puhe ja kieli 40:1, 1–22. https://doi.org/10.23997/pk.95494 Alba, Davey (2020). Virus conspiracists elevate a new champion. New York Times, 9.5.2020. Anderson, Cameron; John, Oliver, P. & Keltner, Dacher (2012). The personal sense of power. Journal of Personality 80, 313–344. Bae, Younggue & Lee, Hongchul (2012). Sentiment analysis of twitter audiences: Measuring the positive or negative influence of popular twitterers. Journal of the American Society for Information Science & Technology 63:12, 2521–2535. https://doi.org/10.1002/asi.22768 Blei, David; Bg, Andrew & Jordan, Michael (2003). Latent Dirichlet allocation. Journal of Machine Learning Research 3:4–5, 993–1022. Boltanski, Luc & Thévenot, Laurent (2006). On Justification: Economies of Worth. Princeton, NJ: Princeton University Press. Brennan, Geoffrey & Pettit, Philip (2004). The Economy of Esteem. Oxford: Oxford University Press. Bruns, Alex (2019). Are Filter Bubbles Real? Cambridge: Polity Press. Chadwick, Andrew (2013). The Hybrid Media System: Politics and Power. Oxford: Oxford University Press. Cheney-Lippold, John (2017). We Are Data: Algorithms and the Making of Our Digital Selves. New York: New York University Press. https://doi.org/10.2307/j.ctt1gk0941 Dahlgren, Peter & Alvares, Claudia (2013). Political participation in an age of mediatization. Javnost – The Public. Journal of the European Institute for Communication and Culture 20:2, 47–65. http://dx.doi.org/10.1080/13183222.2013.11009114 Erola, Jani; Niemelä, Mikko; Sirniö, Outi; Kailaheimo-Lönnqvist, Sanna; Heiskala, Laura; Jalovaara, Marika; Salonen, Laura & Eskelinen, Niko (2020). Koronakriisin vaikutukset lasten ja nuorten oppimiseen, koulutukseen ja hyvinvointiin pitkällä aikavälillä. Invest-hankkeen policy brief 19.5.2020. Saatavilla: https://www.utu.fi/fi/ajankohtaista/mediatiedote/koronakriisin-negatiivisia-vaikutuksia-lasten- ja-nuorten-oppimiseen (luettu 20.5.2020). Fraser, Nancy (1992). Uusi katse julkisuuteen: Vallitsevan demokratian arvostelua. Suomentanut Veikko Pietilä. Media & viestintä 32:3, 8–30. Alkuperäisartikkeli: Rethinking the public sphere: A contribution to critique of actually existing democracy. Teoksessa Calhoun, Craig (toim.). Habermas and the Public Sphere. Cambridge: MIT Press. Saatavilla: https://journal.fi/mediaviestinta/article/view/62979 (luettu 22.112020). Gao, Junling; Zheng, Pinpin; Jia, Yingnan; Chen, Hao; Mao, Yimeng; Chen, Suhong; Wang, Yi; Fu, Hua & Dai, Junming (2020). Mental health problems and social media exposure during COVID-19 outbreak. Plos One, April 16, 2020. https://doi.org/10.2139/ssrn.3541120 Garfin, Dana R.; Silver, Roxane C. & Holman, Alison E. (2020). The novel coronavirus (COVID-2019) outbreak: Amplification of public health consequences by media exposure. Health Psychology 39:5, 355–357. https://doi.org/10.1037/hea0000875 Giglietto, Fabio; Iannelli, Laura; Valeriani, Augosto & Rossi, Luca (2019). ‘Fake news’ is the invention of a liar: How false information circulates within the hybrid news system. Current Sociology 67:4, 625–642. https://doi.org/10.1177/0011392119837536 Goffman, Erving (1959). The Presentation of Self in Everyday Life. New York: Doubleday. Golebiewski, Michael & boyd, danah (2018). Data voids: Where missing data can easily be exploited. Data & Society. Saatavilla: https://datasociety.net/wp-content/uploads/2018/05/Data_Society_Data_ Voids_Final_3.pdf (luettu 29.4.2020). Habermas, Jürgen (1991). The public sphere. Teoksessa: Mukerji, Chandra & Schudson, Michael, (toim.) Rethinking Popular Culture. Contemporary Perspectives in Cultural Studies. Los Angeles: University of California Press, 398–404. Hollenbaugh, Erin E. & Ferris, Amber L. (2014). Facebook self-disclosure: examining the role of traits, social cohesion, and motives. Computers in Human Behavior 30, 50–58. https://doi.org/10.1016/j.chb.2013.07.055 Jalonen, Harri; Ketonen-Oksi, Sanna; Pitkänen, Jatta & Lehtimäki, Hanna (2020). Sitä saa, mitä tilaa? Kompleksisuuden kohtaaminen ja performatiivinen johtajuus sosiaalisessa mediassa. Teoksessa: Vartiainen, Pirkko & Raisio, Harri (toim.). Johtaminen kompleksisessa maailmassa – Viisautta pirullisten ongelmien kohtaamiseen. Helsinki: Gaudeamus, 133–160. 324 Harri Jalonen & Jussi Kokkola Media & viestintä 43(2020): 4 Jokinen, Arja (1999). Vakuuttelevan ja suostuttelevan retoriikan analysoiminen. Teoksessa: Jokinen, Arja; Juhila, Kirsi & Suoninen, Eero (toim.). Diskurssianalyysi liikkeessä. Tampere: Vastapaino, 126–159. Kahneman, Daniel (2011). Thinking, Fast and Slow. New York: Macmillan Publishers. Kaila, Rajesh Prabhakar & Prasad, Krishna A. V. (2020). Informational flow on Twitter – Corona Virus outbreak – topic modelling approach. International Journal of Advanced Research in Engineering and Technology 11:3, 128–134. Karvonen, Erkki (2008). Poliitikot julkkiksina. Huomioita viihteellistyvästä poliitikkojulkisuudesta. Media & viestintä 31:5, 30–55. https://doi.org/10.23983/mv.63002 Katz, Elihu & Liebes, Tamara (2007). ’No more peace!’ How disaster, terror and war have upstaged media events. International Journal of Communication 1, 157–166. Kennedy, George A. (1994). A New History of Classical Rhetoric. New Jersey, NJ: Princeton University Press. Kokkola, Jussi; Kankaanpää, Vesa & Raunio, Samuel (2020). ”Radioaktiivinen vegaani” – puhujapositioiden arvo dialogisessa kohtaamisessa. Teoksessa: Jalonen, Harri; Helander, Nina & Mäkelä Leena (toim.). Arvostustalous. Kuinka arvostus rakennetaan ja rakentuu digiyhteiskunnassa. Tampere: Vastapaino, 259– 292. Krauss, Steven (2005). Research paradigms and meaning making: A primer. The Qualitative Report, 10:4, 758–770. Krippendorff, Klaus (2004). Content Analysis. An Introduction to Its Methodology. Thousand Oaks: Sage Publications. Markham, Annette & Buchanan, Elizabeth (2012). Ethical Decision-Making and Internet Research: Recommendations from the AoIR Ethics Working Committee (Version 2.0). Saatavilla: https://aoir.org/reports/ethics2.pdf (luettu 1.5.2020). McCombs, Maxwell & Shaw, Eugene F. (1972). The agenda-setting function of the media. Public Opinion Quarterly 36, 176–187. https://doi.org/10.1086/267990 Mohawk Analytics (2020). Palvelu saatavilla: https://www.mohawkanalytics.com (luettu 18.5.2020). Nelimarkka, Matti (2019). Aihemallinnus sekä muut ohjaamattomat koneoppimismenetelmät yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa: kriittisiä havaintoja. Politiikka 61:1, 6–33. Papacharissi, Zizi (2015). Affective Publics: Sentiment, Technology, and Politics. New York: Oxford University Press. Pariser, Eli (2011). The Filter Bubble. What the Internet Is Hiding from You. London: Penguin Group. Phua, Joe; Venus Jin, Seunga & Kim, Jihoon (2017). Uses and gratifications of social networking sites for bridging and bonding social capital: A comparison of Facebook, Twitter, Instagram, and Snapchat. Computers in Human Behavior, 72, 115–122. https://doi.org/10.1016/j.chb.2017.02.041 Puro, Jukka-Pekka (2005). Retoriikan historia. Helsinki: WSOY. Puustinen, Alisa & Jalonen, Harri (2020). Kompleksisuusajattelu – ymmärtämistä edistävä uusi lähestymistapa vai vanhaa viiniä uudessa pullossa? Teoksessa Vartiainen, Pirkko & Raisio, Harri (toim.) Johtaminen kompleksisessa maailmassa. Viisautta pirullisten ongelmien kohtaamiseen. Tampere: Vastapaino, 15–36. Pälli, Pekka (2003). Ihmisryhmä diskurssissa ja diskurssina. Acta Universitatis Tamperensis 910. Tampere: Tampere University Press. Qureshi, Israr; Bhatt, Babita; Gupta, Samrat & Anand Tiwari, Amit (2020). Causes, symptoms and consequences of social media induced polarization. Kirjoittajakutsu Information Systems Journal -lehden erikoisnumeroon. Saatavilla: https://onlinelibrary.wiley.com/pb-assets/assets/13652575/ISJ_SMIP_ CFP%20(002).pdf (luettu 18.5.2020). Riessman, Cathy K. (2008). Narrative methods for the human sciences. Thousand Oaks: Sage Publications. Ruoho, Iiris & Kuusipalo, Jaana (2018). Läsnäolon valtaa: Politiikan ja median eliittiverkostot Twitterissä. Teoksessa: Isotalus, Pekka; Jussila, Jari & Matikainen, Janne (toim.). Twitter viestintänä – Ilmiöt ja verkostot. Tampere: Vastapaino, 51–65. Schrøder, Kim Christian (2018). Audience Reception. Teoksessa: Napoli, Philip M. (toim.). Mediated Communication. Berlin: De Gruyter, 105–128. https://doi.org/10.1515/9783110481129-008 Shalev-Shwartz, Shai & Ben-David, Shai (2014). Understanding Machine Learning: from Theory to Algorithms. New York, NY: Cambridge University Press. https://doi.org/10.1017/cbo9781107298019 Sonnevend, Julia (2016). Stories without Borders. The Berlin Wall and the Making of a Global Iconic Event. New York, NY: Oxford University Press. https://doi.org/10.1093/acprof:oso/9780190604301.001.0001 Stark, David (2009). The Sense of Dissonance: Accounts of Worth in Economic Life. Princeton, NJ: Princeton University Press. 325 Sumiala, Johanna; Tikka, Minttu; Huhtamäki, Jukka & Valaskivi, Katja (2016). #JeSuisCharlie. Towards a multi-method study of hybrid media event. Media and Communication 4:4, 97–108. https://doi.org/10.17645/mac.v4i4.593 Sunstein, Cass (2004). Democracy and filtering. Communications of the ACM 47:12, 57–59. Sunstein, Cass (2017). #Republic Divided Democracy in the Age of Social Media. New Jersey: Princeton University Press. Toffler, Alvin (1980). The Third Wave. New York: William Morrow. Toivanen, Pihla, Huhtamäki, Jukka; Valaskivi, Katja & Tikka, Minttu (2020). Aihemallinnus hybridin mediatapahtuman ja merkitysten kierron tutkimuksessa. Media & viestintä 43:1, 1–20. https://doi.org/10.23983/mv.91078 Toivonen, Timo (1999). Empiirinen sosiaalitutkimus. Filosofia ja metodologia. Juva: WSOY. Tran, Hai (2013). Online agenda setting: A new frontier for theory development. Teoksessa: Johnson, Thomas (toim.). Agenda Setting in a 2.0 World: A Tribute to Maxwell McCombs. New York: Routledge. Tuomi, Jouni & Sarajärvi, Anneli (2004). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. Vainikka, Eliisa & Harju, Auli (2019). Anonyymien keskustelupalstojen julkisuus. Marginaaliin jääneiden vertaistukea ja yhteiskuntakritiikkiä. Media & viestintä 42:2, 99–121. https://doi.org/10.23983/mv.83374 Vaccari, Christian; Chadwck, Andrew & O’Loughlin, Ben (2015). Dual screening the political: Media events, social media, and citizen engagement. Journal of Communication 65:6, 1041–1061. https://doi.org/10.1111/jcom.12187 Valaskivi, Katja & Sumiala, Johanna (2014). Circulating social imaginaries: Theoretical and methodological reflections. European Journal of Cultural Studies 17:3, 229–243. https://doi.org/10.1177/1367549413508741 Villi, Mikko (2011). Sosiaalinen kuratointi verkossa Mediasisältöjen sosiaalinen kulutus ja osallistava yleisöys. Media & viestintä 34:4, 48–65. https://doi.org/10.23983/mv.62899 Virsu, Ville (2007). Sosiaalisten ongelmien retoriikkaa: tapaus doping. Virittäjä 111, 346–366. Warner, Michael (2002). Publics and counterpublics. Public Culture 14:1, 49–90. Williams, Raymond (1961). The Long Revolution. London: Chatto and Windus. Woolley, Samuel C. & Howard, Philip N. (2018). Computational Propaganda. Political Parties, Politicians, and Political Manipulation on Social Media. Oxford: Oxford University Press. Vosoughi, Soroush; Roy, Deb & Aral, Sinan (2018). The spread of true and false news online. Science, 359:6380, 1146–1151. https://doi.org/10.1126/science.aap9559