Ihmiset kaupan - Oikeusvertaileva tutkimus ihmiskaupan rikosoikeudellisesta sääntelystä Suomessa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa
Hörkkö, Kirta (2008)
Hörkkö, Kirta
2008
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tutkimuksen tausta: Ihmiskauppaa on luonnehdittu nykyajan orjuudeksi. Huolimatta univeraalista ihmiskaupan vastaisesta tuominnasta, orjuudenkaltaiset olot ovat yhä syvenevä ja sitkeä ongelma uudella vuosituhannella.
Tutkimustehtävä/tutkimusongelma: Kukin valtio tahollaan implementoi sopimuksensa kansalliseen kulttuuriin sopivalla tavalla. Tutkielmassa käsitellään ja vertaillaan kansainvälisten ja ylikansallisten sopimusten vaikutusta eri oikeusjärjestyksissä nimenomaan rikosoikeudellisen sääntelyn kannalta. Vertailututkimuksen kannalta olennaista on, miten eri valtiot ovat lainsäädännössään huomioineet kansainvälisistä sopimuksista aiheutuneet ihmiskaupan torjuntaa koskevat velvoitteet?
Teoria/keskeiset käsitteet: Valtiot määrittelevät omassa lainsäädännössään ihmiskaupan. Ihmiskauppaa koskien ongelmallista on edelleen sen rikosoikeudellinen määrittely kansainvälisellä tasolla. Käsitteiden määrittelyllä pyritään hahmottamaan (rikosoikeudellisten) säädösten aineellista ja muodollista sisältöä.
Käytetty metodi ja aineistot: Tutkimusongelmiin pyritään vastaamaan kansainvälisen oikeuden ja kansallisen rikosoikeuden sääntelystä käsin, sekä vertailemalla eri oikeusjärjestysten rikosoikeudellista säädösmateriaalia koskien ihmiskaupan vastaisia toimia.
Keskeiset havainnot ja tulokset: Varsinkin kansainväliset velvoitteet, mutta myös kansalliset tarpeet edellyttävät erityistä ihmiskauppaa koskevaa sääntelyä kansallisella tasolla. Sääntely voidaan toteuttaa periaatteessa kahdella tavalla: joko muuttamalla ja täydentämällä nykyisiä rangaistussäännöksiä, tai säätämällä erillinen ihmiskauppaa koskeva rangaistussäännös.
Keskeiset johtopäätökset ja tulkinnat: Ihmiskaupan vastaista toimintaa hallitsevat ensisijassa rikostorjunnan tavoitteet ja monessa yhteydessä ihmiskauppaa käsitellään nimenomaan järjestäytyneen rikollisuuden ongelmana eikä ihmisoikeushaasteena. Rikoksen torjunta kuitenkin edellyttää ensisijaisesti uhrien suojelemista.
Tutkimustehtävä/tutkimusongelma: Kukin valtio tahollaan implementoi sopimuksensa kansalliseen kulttuuriin sopivalla tavalla. Tutkielmassa käsitellään ja vertaillaan kansainvälisten ja ylikansallisten sopimusten vaikutusta eri oikeusjärjestyksissä nimenomaan rikosoikeudellisen sääntelyn kannalta. Vertailututkimuksen kannalta olennaista on, miten eri valtiot ovat lainsäädännössään huomioineet kansainvälisistä sopimuksista aiheutuneet ihmiskaupan torjuntaa koskevat velvoitteet?
Teoria/keskeiset käsitteet: Valtiot määrittelevät omassa lainsäädännössään ihmiskaupan. Ihmiskauppaa koskien ongelmallista on edelleen sen rikosoikeudellinen määrittely kansainvälisellä tasolla. Käsitteiden määrittelyllä pyritään hahmottamaan (rikosoikeudellisten) säädösten aineellista ja muodollista sisältöä.
Käytetty metodi ja aineistot: Tutkimusongelmiin pyritään vastaamaan kansainvälisen oikeuden ja kansallisen rikosoikeuden sääntelystä käsin, sekä vertailemalla eri oikeusjärjestysten rikosoikeudellista säädösmateriaalia koskien ihmiskaupan vastaisia toimia.
Keskeiset havainnot ja tulokset: Varsinkin kansainväliset velvoitteet, mutta myös kansalliset tarpeet edellyttävät erityistä ihmiskauppaa koskevaa sääntelyä kansallisella tasolla. Sääntely voidaan toteuttaa periaatteessa kahdella tavalla: joko muuttamalla ja täydentämällä nykyisiä rangaistussäännöksiä, tai säätämällä erillinen ihmiskauppaa koskeva rangaistussäännös.
Keskeiset johtopäätökset ja tulkinnat: Ihmiskaupan vastaista toimintaa hallitsevat ensisijassa rikostorjunnan tavoitteet ja monessa yhteydessä ihmiskauppaa käsitellään nimenomaan järjestäytyneen rikollisuuden ongelmana eikä ihmisoikeushaasteena. Rikoksen torjunta kuitenkin edellyttää ensisijaisesti uhrien suojelemista.