Organisaation tiedon jakamisen esteet
Haulisto, Riku (2014)
Haulisto, Riku
2014
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen lähtökohtana on selvittää tiedon jakamisen esteitä palveluntuotantoprosessissa. Tutkimus on hyvin käytännönläheinen ja sen tavoitteena on vastata kolmeen kysymykseen: (1) millaista tietoa tutkittavassa prosessissa jaetaan, (2) miten tietoa jaetaan sekä (3) millaisia esteitä tiedon jakamiseen liittyy niin yksilö-, organisaatio- kuin teknologia tasolla.
Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen pohjana on tietoperustainen teoria organisaatioon. Sen mukaan tieto on tärkein kilpailuedun lähde. Organisaation tieto on pitkälti sitoutunut organisaation jäseniin, mutta osaltaan myös organisaation kulttuuriin, rakenteisiin, prosesseihin sekä tapoihin toimia. Tiedon jakaminen on prosessi, jonka avulla tieto organisaatioissa leviää. On esitetty, että tiedon jakaminen on organisaation tiedon johtamisen prosesseista kaikkein tärkein.
Tiedon jakaminen ei ole ongelmatonta ja se ei tapahdu tyhjiössä vaan ainutlaatuisessa kontekstissa, jossa prosessiin vaikuttaa monia toisistaan riippuvaisia tekijöitä niin yksilö-, organisaatio- kuin käytettävissä olevan teknologian tasolla. Näitä tekijöitä on pyritty identifioimaan ensin työn teoreettisessa osassa pohjautuen aikaisempaan tutkimukseen ja työn empiirisessä osassa näitä tekijöitä on esitetty tutkittavan prosessin osalta.
Tutkimuksen keskeisenä tuloksena voidaan todeta, että tutkitussa prosessissa jaetaan paljon tietoa, mutta osittain tehottomasti ja suunnittelemattomasti. Tiedon jakamisen käytäntöjä on siis mahdollista kehittää. Yksilötasolla suurimmat esteet tiedon jakamiseen liittyvät siihen, että siihen ei katsota olevan riittävästi aikaa ja resursseja. Myös tavoitteiden puuttuminen ja yhteisten tiedon jakamiskäytäntöjen puuttuminen nousi tutkimuksessa esiin yksilötasolla. Organisaatiotasolla esteet liittyivät juuri tiedon jakamisen suunnittelemattomuuteen. Teknologian tasolla esteeksi tiedon jakamiselle muodostuu toisaalta järjestelmien koettu toimimattomuus ja toisaalta puutteellinen osaaminen niiden käyttämisessä.
Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen pohjana on tietoperustainen teoria organisaatioon. Sen mukaan tieto on tärkein kilpailuedun lähde. Organisaation tieto on pitkälti sitoutunut organisaation jäseniin, mutta osaltaan myös organisaation kulttuuriin, rakenteisiin, prosesseihin sekä tapoihin toimia. Tiedon jakaminen on prosessi, jonka avulla tieto organisaatioissa leviää. On esitetty, että tiedon jakaminen on organisaation tiedon johtamisen prosesseista kaikkein tärkein.
Tiedon jakaminen ei ole ongelmatonta ja se ei tapahdu tyhjiössä vaan ainutlaatuisessa kontekstissa, jossa prosessiin vaikuttaa monia toisistaan riippuvaisia tekijöitä niin yksilö-, organisaatio- kuin käytettävissä olevan teknologian tasolla. Näitä tekijöitä on pyritty identifioimaan ensin työn teoreettisessa osassa pohjautuen aikaisempaan tutkimukseen ja työn empiirisessä osassa näitä tekijöitä on esitetty tutkittavan prosessin osalta.
Tutkimuksen keskeisenä tuloksena voidaan todeta, että tutkitussa prosessissa jaetaan paljon tietoa, mutta osittain tehottomasti ja suunnittelemattomasti. Tiedon jakamisen käytäntöjä on siis mahdollista kehittää. Yksilötasolla suurimmat esteet tiedon jakamiseen liittyvät siihen, että siihen ei katsota olevan riittävästi aikaa ja resursseja. Myös tavoitteiden puuttuminen ja yhteisten tiedon jakamiskäytäntöjen puuttuminen nousi tutkimuksessa esiin yksilötasolla. Organisaatiotasolla esteet liittyivät juuri tiedon jakamisen suunnittelemattomuuteen. Teknologian tasolla esteeksi tiedon jakamiselle muodostuu toisaalta järjestelmien koettu toimimattomuus ja toisaalta puutteellinen osaaminen niiden käyttämisessä.