Virkarikokset: Erityisesti lahjonta virkarikoksena
Harjutsalo, Linda (2008)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Valtion ja muiden julkisyhteisöjen mahdollisuus käyttää julkista valtaa kansalaisia ja muita yhteisöjä kohtaan edellyttää vastapainokseen järjestelmää, joka turvaa vallankäytön lainmukaisuuden. Virkarikoslainsäädännön tarkoituksena on määritellä virkamiesten väärinkäytökset sekä niihin liittyvät seuraamukset. Virkavastuu ja julkisen vallan käyttö ovat näin ollen vahvasti sidoksissa toisiinsa. Rikosoikeudellinen virkavastuu tarkoittaa vastuuta virkarikoksesta. Rikosoikeudellisen virkavastuun toteutuminen edellyttää, että teosta tai laiminlyönnistä on säädetty rangaistusuhka. Rikoslain 40 luvun virkarikoksia koskevat säännökset määrittelevät viranomaistoiminnan rajan sekä väärinkäytöksistä seuraavat rangaistukset. Virkarikoksista lahjusrikokset ovat vakavin väärinkäytösten muoto. Lahjusrikollisuuden seuraukset voivat olla yhteiskunnalle ja viranomaistoiminnalle merkittävät. Luottamus viranomaistoimintaan sekä yhdenvertaiseen kohteluun heikkenee jokaisen lahjustapauksen myötä.
Tutkimuksessa tutkitaan virkamieheen kohdistuvan rikosoikeudellisen virkavastuun laajuutta ja virkarikoksia määritelmineen. Tutkimuksessa kysytään keihin virkarikossäännökset kohdistuvat ja mitkä seuraamukset virkarikoksista seuraavat. Tutkimuksen painopisteenä on lahjusrikokset julkisessa hallinnossa. Lahjuksen määritelmällä on tutkimuksessa tärkeä osa. Yhteiskunnallisten muutosten, kuten yksityistämisen lisääntymisen ja kunnille annettujen palvelujen tuottamisen, myötä virkamiesmääritelmä on muuttunut. Julkista valtaa uskotaan nykyään yhä enemmän henkilöille, jotka eivät ole virkasuhteessa. Tästä johtuen on ollut tarpeellista saattaa heidät rikosoikeudellisen vastuun piiriin. Vuoden 2002 virkarikosuudistus on ulottanut julkisyhteisön työntekijät sekä julkistaa valtaa käyttävät henkilöt entistä selvemmin rikosoikeudellisen vastuun piiriin.
Kyseessä on hallinto-oikeudellinen, erityisesti virkamiesoikeudellinen tutkimus, josta löytyy myös rikosoikeudellisia piirteitä. Tutkimuksen ote on oikeusdogmaattinen. Tutkimuksen tehtävä on oikeuden tulkinta eli oikeusjärjestyksen sisällön selvittäminen. Tarkoituksena on tulkita rikoslain, valtion virkamieslain ja kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain säännöksiä liittyen virkamiesten rikosoikeudelliseen vastuuseen. Myös oikeusjärjestyksen systematisointia löytyy käsitteistön erittelyn kautta. Tutkimusaineisto koostuu pääasiassa lainsäädännöstä, lainvalmisteluaineistosta, kotimaisesta oikeuskirjallisuudesta ja oikeuskäytännöstä. Oikeuskäytännön kautta pyritään tuomaan esiin erityisesti hankintaviranomaisten tekemiä lahjusrikoksia. Tutkimuksessa otetaan myös huomioon virkarikosten ja julkisten hankintojen osalta Euroopan unionin sekä kansainvälisten sopimusten vaikutus kansalliseen lainsäädäntöön.
Tutkimuksen johtopäätöksenä todettiin, että yksittäisen virkamiehen on vaikea erottaa kiellettyä ja sallittua etuutta toisistaan. Lähtökohtana on, että kaikki etuudet, joilla voidaan pyrkiä tai jotka ovat omiaan vaikuttamaan vastaanottajan toimintaan palvelussuhteessa, voivat olla lahjusrikossäännöksissä tarkoitettuja etuja. Viranomaistoiminta edellyttää avoimuutta ja läpinäkyvyyttä, jotta kansalaisilla on mahdollisuus arvioida viranomaistoiminnan puolueettomuutta. Lahjusten ottamista koskevilla säännöksillä on haluttu turvata kansalaisten luottamus ja virkatointen riippumattomuus epäasiallisista vaikuttimista. Virkamiehille tarjottujen kestitysten ja matkojen tarpeellisuus tulisi arvioida kyseisen virkamiehen viranhoidon kannalta ja samalla pohtia niiden vaikutusta virkatehtäviin.
Tutkimuksessa tutkitaan virkamieheen kohdistuvan rikosoikeudellisen virkavastuun laajuutta ja virkarikoksia määritelmineen. Tutkimuksessa kysytään keihin virkarikossäännökset kohdistuvat ja mitkä seuraamukset virkarikoksista seuraavat. Tutkimuksen painopisteenä on lahjusrikokset julkisessa hallinnossa. Lahjuksen määritelmällä on tutkimuksessa tärkeä osa. Yhteiskunnallisten muutosten, kuten yksityistämisen lisääntymisen ja kunnille annettujen palvelujen tuottamisen, myötä virkamiesmääritelmä on muuttunut. Julkista valtaa uskotaan nykyään yhä enemmän henkilöille, jotka eivät ole virkasuhteessa. Tästä johtuen on ollut tarpeellista saattaa heidät rikosoikeudellisen vastuun piiriin. Vuoden 2002 virkarikosuudistus on ulottanut julkisyhteisön työntekijät sekä julkistaa valtaa käyttävät henkilöt entistä selvemmin rikosoikeudellisen vastuun piiriin.
Kyseessä on hallinto-oikeudellinen, erityisesti virkamiesoikeudellinen tutkimus, josta löytyy myös rikosoikeudellisia piirteitä. Tutkimuksen ote on oikeusdogmaattinen. Tutkimuksen tehtävä on oikeuden tulkinta eli oikeusjärjestyksen sisällön selvittäminen. Tarkoituksena on tulkita rikoslain, valtion virkamieslain ja kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain säännöksiä liittyen virkamiesten rikosoikeudelliseen vastuuseen. Myös oikeusjärjestyksen systematisointia löytyy käsitteistön erittelyn kautta. Tutkimusaineisto koostuu pääasiassa lainsäädännöstä, lainvalmisteluaineistosta, kotimaisesta oikeuskirjallisuudesta ja oikeuskäytännöstä. Oikeuskäytännön kautta pyritään tuomaan esiin erityisesti hankintaviranomaisten tekemiä lahjusrikoksia. Tutkimuksessa otetaan myös huomioon virkarikosten ja julkisten hankintojen osalta Euroopan unionin sekä kansainvälisten sopimusten vaikutus kansalliseen lainsäädäntöön.
Tutkimuksen johtopäätöksenä todettiin, että yksittäisen virkamiehen on vaikea erottaa kiellettyä ja sallittua etuutta toisistaan. Lähtökohtana on, että kaikki etuudet, joilla voidaan pyrkiä tai jotka ovat omiaan vaikuttamaan vastaanottajan toimintaan palvelussuhteessa, voivat olla lahjusrikossäännöksissä tarkoitettuja etuja. Viranomaistoiminta edellyttää avoimuutta ja läpinäkyvyyttä, jotta kansalaisilla on mahdollisuus arvioida viranomaistoiminnan puolueettomuutta. Lahjusten ottamista koskevilla säännöksillä on haluttu turvata kansalaisten luottamus ja virkatointen riippumattomuus epäasiallisista vaikuttimista. Virkamiehille tarjottujen kestitysten ja matkojen tarpeellisuus tulisi arvioida kyseisen virkamiehen viranhoidon kannalta ja samalla pohtia niiden vaikutusta virkatehtäviin.