Lastenohjaajien työtyytyväisyys seurakunnassa
Ala-Välkkilä, Sanna (2004)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Seurakunnissa on viime aikoina kiinnitetty huomiota siihen, millainen työpaikka se on työntekijöilleen. Huoli siitä onko kirkon palveluksessa tulevaisuudessa tarpeeksi ammattitaitoisia ja osaavia työntekijöitä on suuri, ja kirkko on jo alkanut mainostaa itseään hyvää työtä tarjoavana työpaikkana. Kirkon työntekijäkannan ikääntyessä on oletettavissa huomattavaa eläkkeelle siirtymistä seuraavan kymmenen vuoden aikana.
Työtyytyväisyyttä ja -motivaatiota seurakuntatyössä on tutkittu viime vuosina työntekijöiden osalta. Useimmat tutkimukset ovat kohdistaneet katseensa papistoon, monet hengellisen työn tekijöihin, ja osassa on huomioitu myös ei-hengellistä työtä tekevät työntekijäryhmät. Harvoissa on silti huomioitu seurakunnan lastenohjaajia, jotka kuitenkin ovat seurakunnan suurimpia työntekijäryhmiä kokonaisuudessaan. Tutkimuksen tavoitteena on kartoittaa seurakunnan lastenohjaajien työtyytyväisyyttä ja tyytymättömyyttä luovia tekijöitä. Tavoitteena on muodostaa työn eri osa-alueiden; työn sisällön, työntekijän vaikutusmahdollisuuksien, työympäristön, työyhteisön, henkilöstöjohtamisen ja kannustamisen sekä palkitsemisen pohjalta kuva siitä, miten tyytyväisiä seurakunnan lastenohjaajat ovat työhönsä, ja mitkä tekijät mahdollisesti vaikuttavat työtyytyväisyyden tai -tyytymättömyyden kokemiseen. Vaikka tutkimuksessa ei varsinaisesti etsitä kehittämiskeinoja lastenohjaajien työtyytyväisyyden parantamiseksi, kysymys on luonnollinen myös tässä yhteydessä.
Tutkimuksen teoria pyrkii kuvailemaan työtyytyväisyyttä käsitteenä ja ilmiönä. Työtyytyväisyyteen liitetään usein läheisesti myös työmotivaatioon liittyvät teoriat. Työtyytyväisyyttä ja sen muodostumista kuvailevat useat sisältö-, prosessi- ja ympäristöteoriat. Tutkimus on kvantitatiivinen poikkileikkaustutkimus, jossa seurakunnan lastenohjaajien työtyytyväisyyttä kartoitettiin survey- eli kyselytutkimuksena. Aineiston keruu tapahtui kyselylomakkeiden avulla, joiden kysymykset olivat pääosin strukturoituja. Lomakkeita lähetettiin sataan suomenkieliseen seurakuntaan. Vastausprosentti oli 88. Vastausten analysoinnissa käytettiin pääosin kvantitatiivisia analyyseja.
Lastenohjaajien työtyytyväisyys osoittautui yleisesti ottaen hyväksi. Erityisen tyytyväisiä he olivat työnsä sisältöön. Lisäksi vastaajat olivat hyvin tyytyväisiä työtehtäväänsä ja työpaikkaansa. Tyytymättömyyttä esiintyi eniten johtamiseen ja työyhteisöön liittyen. Taustatekijöiden perusteella tyytyväisimpiä olivat vastaajat, joilla oli seurakunnan lastenohjaajan koulutus, perhe, vakituinen työpaikka, ja he olivat iältään yli 50 -vuotiaita sekä työskennelleet samassa työpaikassa yli 10 vuotta. Tyytyväisimpiä olivat vastaajat, joilla oli kokemus siitä, että seurakunnassa arvostetaan jokaisen työntekijän panosta, ja että voi itse vaikuttaa tarvitsemaansa lisäkoulutukseen. Tyytyväisyyttä lisäsi tiedon avoin ja nopea kulku työyhteisössä ja työympäristön viihtyisyys. Esimiessuhteessa arvostettiin esimiehen tukea, kannustusta kehittymään työntekijänä, esimiehen kykyä antaa suullista palautetta sekä sitä, että esimies on kiinnostunut käytännössä lastenohjaajan työstä ja keskustelee siitä alaistensa kanssa.
Kehittämisen arvoisiksi kohteiksi seurakunnissa nousivat esille esimiessuhteeseen liittyvät tekijät, kuten arvostuksen ja tunnustuksen antaminen työntekijälle. Erityisesti suullisen palautteen antaminen ja vastaanottaminen esimiesalaissuhteessa olisi tärkeää. Hyvän sisäisen tiedonkulkun kehittäminen organisaatiossa vaikuttaisi myös myönteisesti työtyytyväisyyden kokemiseen.
Työtyytyväisyyttä ja -motivaatiota seurakuntatyössä on tutkittu viime vuosina työntekijöiden osalta. Useimmat tutkimukset ovat kohdistaneet katseensa papistoon, monet hengellisen työn tekijöihin, ja osassa on huomioitu myös ei-hengellistä työtä tekevät työntekijäryhmät. Harvoissa on silti huomioitu seurakunnan lastenohjaajia, jotka kuitenkin ovat seurakunnan suurimpia työntekijäryhmiä kokonaisuudessaan. Tutkimuksen tavoitteena on kartoittaa seurakunnan lastenohjaajien työtyytyväisyyttä ja tyytymättömyyttä luovia tekijöitä. Tavoitteena on muodostaa työn eri osa-alueiden; työn sisällön, työntekijän vaikutusmahdollisuuksien, työympäristön, työyhteisön, henkilöstöjohtamisen ja kannustamisen sekä palkitsemisen pohjalta kuva siitä, miten tyytyväisiä seurakunnan lastenohjaajat ovat työhönsä, ja mitkä tekijät mahdollisesti vaikuttavat työtyytyväisyyden tai -tyytymättömyyden kokemiseen. Vaikka tutkimuksessa ei varsinaisesti etsitä kehittämiskeinoja lastenohjaajien työtyytyväisyyden parantamiseksi, kysymys on luonnollinen myös tässä yhteydessä.
Tutkimuksen teoria pyrkii kuvailemaan työtyytyväisyyttä käsitteenä ja ilmiönä. Työtyytyväisyyteen liitetään usein läheisesti myös työmotivaatioon liittyvät teoriat. Työtyytyväisyyttä ja sen muodostumista kuvailevat useat sisältö-, prosessi- ja ympäristöteoriat. Tutkimus on kvantitatiivinen poikkileikkaustutkimus, jossa seurakunnan lastenohjaajien työtyytyväisyyttä kartoitettiin survey- eli kyselytutkimuksena. Aineiston keruu tapahtui kyselylomakkeiden avulla, joiden kysymykset olivat pääosin strukturoituja. Lomakkeita lähetettiin sataan suomenkieliseen seurakuntaan. Vastausprosentti oli 88. Vastausten analysoinnissa käytettiin pääosin kvantitatiivisia analyyseja.
Lastenohjaajien työtyytyväisyys osoittautui yleisesti ottaen hyväksi. Erityisen tyytyväisiä he olivat työnsä sisältöön. Lisäksi vastaajat olivat hyvin tyytyväisiä työtehtäväänsä ja työpaikkaansa. Tyytymättömyyttä esiintyi eniten johtamiseen ja työyhteisöön liittyen. Taustatekijöiden perusteella tyytyväisimpiä olivat vastaajat, joilla oli seurakunnan lastenohjaajan koulutus, perhe, vakituinen työpaikka, ja he olivat iältään yli 50 -vuotiaita sekä työskennelleet samassa työpaikassa yli 10 vuotta. Tyytyväisimpiä olivat vastaajat, joilla oli kokemus siitä, että seurakunnassa arvostetaan jokaisen työntekijän panosta, ja että voi itse vaikuttaa tarvitsemaansa lisäkoulutukseen. Tyytyväisyyttä lisäsi tiedon avoin ja nopea kulku työyhteisössä ja työympäristön viihtyisyys. Esimiessuhteessa arvostettiin esimiehen tukea, kannustusta kehittymään työntekijänä, esimiehen kykyä antaa suullista palautetta sekä sitä, että esimies on kiinnostunut käytännössä lastenohjaajan työstä ja keskustelee siitä alaistensa kanssa.
Kehittämisen arvoisiksi kohteiksi seurakunnissa nousivat esille esimiessuhteeseen liittyvät tekijät, kuten arvostuksen ja tunnustuksen antaminen työntekijälle. Erityisesti suullisen palautteen antaminen ja vastaanottaminen esimiesalaissuhteessa olisi tärkeää. Hyvän sisäisen tiedonkulkun kehittäminen organisaatiossa vaikuttaisi myös myönteisesti työtyytyväisyyden kokemiseen.