Der voyeuristische Blick in Elfriede Jelineks Roman Die Klavierspielerin und in der gleichnamigen Verfilmung
Vauhkonen, Noora (2017)
Vauhkonen, Noora
2017
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Elfriede Jelinek on Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2004 saanut itävaltalainen kirjailija. Hän on tunnettu ennen kaikkea romaanistaan Die Klavierspielerin (suom. Pianonsoittaja) vuodelta 1983, josta merkittävä itävaltalainen ohjaaja Michael Haneke teki samannimisen menestyneen elokuvasovituksen vuonna 2001. Elfriede Jelinek kuvaa tuotannossaan usein sukupuolten välisiä valtasuhteita ja naisen alistettua asemaa. Edellä mainitussa romaanissa hän käsittelee ajatusta siitä, jonka mukaan katsominen on yksi vallan ilmenemismuoto ja katseen kohteena oleminen vallan puute. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena onkin selvittää, miten katse on sekä osoitus miesten ja naisten välisistä suhteista että keino, jolla näitä suhteita pidetään yllä.
Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana olen käyttänyt Laura Mulveyn katseen teoriaa. Mulvey on tutkinut, miten sukupuolta ja seksuaalisuutta kuvataan ja esitetään, miten eroja tuotetaan ja millaisia hierarkioita sukupuolten välille rakentuu. Hän toteaa, että länsimaisessa valtavirtaelokuvassa mies on usein katsoja, kun taas nainen on katsottu. Katsomista pidetään aktiivisena, kun taas katsottavuutta passiivisena. Täten katsomisprosessi muodostaa yhden vallankäytön ja kontrollin muodon.
Analyysissä selviää, että romaanin päähenkilön esitetään naisena, joka katsoo. Nainen puolustautuu näin miehen kontrolloivaa katsetta vastaan. Näin tuodaan myös esiin se, kuinka naisvartalo joutuu katseen ja omistamisen kohteeksi. Analyysissä selviää myös, että naisen määritteleminen tapahtuu miehisen peilaamisen kautta. Tämä tarkoittaa, että nainen määritellään suhteessa mieheen, ei suhteessa itseensä. Romaani osoittaa myös, että sukupuolieroa ei pidä mieltää ennalta määrätyksi tai biologiseksi identiteetiksi. Sukupuoli on ennen kaikkea sosiaalinen konstruktio.
Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana olen käyttänyt Laura Mulveyn katseen teoriaa. Mulvey on tutkinut, miten sukupuolta ja seksuaalisuutta kuvataan ja esitetään, miten eroja tuotetaan ja millaisia hierarkioita sukupuolten välille rakentuu. Hän toteaa, että länsimaisessa valtavirtaelokuvassa mies on usein katsoja, kun taas nainen on katsottu. Katsomista pidetään aktiivisena, kun taas katsottavuutta passiivisena. Täten katsomisprosessi muodostaa yhden vallankäytön ja kontrollin muodon.
Analyysissä selviää, että romaanin päähenkilön esitetään naisena, joka katsoo. Nainen puolustautuu näin miehen kontrolloivaa katsetta vastaan. Näin tuodaan myös esiin se, kuinka naisvartalo joutuu katseen ja omistamisen kohteeksi. Analyysissä selviää myös, että naisen määritteleminen tapahtuu miehisen peilaamisen kautta. Tämä tarkoittaa, että nainen määritellään suhteessa mieheen, ei suhteessa itseensä. Romaani osoittaa myös, että sukupuolieroa ei pidä mieltää ennalta määrätyksi tai biologiseksi identiteetiksi. Sukupuoli on ennen kaikkea sosiaalinen konstruktio.