Eduskunnan budjettivallan rajoittaminen
Ala-Tulijoki, Heli (2004)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Eduskunnan tärkeimmät tehtävät ovat lakien säätäminen ja valtiontaloudesta päättäminen. Eduskunta hyväksyy vuosittain hallituksen esityksestä valtion talousarvion varainhoitovuodeksi kerrallaan. Eduskunnan budjettivaltaan kuuluu valta päättää valtion talousarvion sisällöstä ja talousarvion täytäntöönpanon valvonnasta. Eduskunnan budjettivaltaa on koeteltu viimeisten vuosikymmenien aikana, mutta budjettivallan ydin on kuitenkin säilynyt lähes muuttumattomana.
Eduskunnan budjettivallalla on rajansa. Kansallisella tasolla eduskunta päättää hyvin pitkälti itse budjetti-valtansa rajoista säätämällä lakeja, joilla on vaikutusta talousarvioon. Suomen liittymisellä Euroopan unionin jäseneksi ja sen myötä talous- ja rahaliitto EMU:uun oli ja on tulevaisuudessakin vaikutusta val-tiontaloudelliseen päätöksentekoon. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää mitkä kansalliset ja Euroopan unionin jäsenyyden aiheuttamat seikat rajoittavat eduskunnan budjettivaltaa.
Eduskunnan budjettivallan kansalliset rajat muodostuvat lainsäädännöstä, erilaisista valtiolle menoja aiheuttavista sopimuksista, kuten tupo-sopimuksista sekä perusoikeuksien turvaamisvelvollisuudesta. Budjettivaltaa rajoittavat myös talousarvion ulkopuolelle perustetut rahastot, virastojen liikelaitostaminen ja edelleen mahdollinen yhtiöittäminen ja yksityistäminen. Perustuslain sallima nettobudjetointi mahdollistaa joidenkin menojen ja tulojen pelkän erotuksen ottamisen valtion talousarvioon. Nettobudjetoinnin johdosta eduskunnan mahdollisuus ohjata toimintoja on muodostunut aikaisempaa yleisluontoisemmaksi. Valtionhallinnossa siirryttiin 1990-luvulla tulosohjaukseen ja tulosbudjetointiin. Tulosohjauksen seurauksena valtionhallinnon tehokkuus parani, mutta samalla eduskunnan budjettivalta heikkeni. Tulosohjauk-sen ja tulosbudjetoinnin myötä valtionhallinnon organisaatioiden päätösvalta on siirtynyt lähemmäksi toiminnan tasoa ja kauemmaksi eduskunnan suorasta ja konkreettisesta budjettivallasta. Valtionosuusjärjestelmän uudistaminen 1990-luvulla muutti kunnille maksettavien valtionosuuksien perusteita. Kunnat saivat vastuun ja vallan itse päättää valtionosuuksien käyttämisestä. Tämän seurauksena eduskunnan valta valtionosuus-määrärahojen tarkkojen käyttötarkoitusten päättämisestä loppui. Julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien toteutuminen ottamalla valtion talousarvioon tarvittavat määrärahat. Jokaisella on oikeus saada valtiolta se, mikä hänelle lain mukaan kuuluu talousarviosta riippumatta.
Euroopan unionin jäsenyys vaikuttaa eduskunnan budjettivaltaan sekä välittömästi että välillisesti. Väli-tön vaikutus ilmenee EU:n ja Suomen välisten rahavirtojen muodossa. Suomi maksaa unionin talousarvioon jäsenmaksuja, jotka sisällytetään valtion talousarvioon. EU puolestaan myöntää erilaisia tukia, jotka kulkevat pääasiassa valtion talousarvion kautta lopullisille saajille. Välillinen vaikutus tarkoittaa unionin jäsenvaltioiden harjoittamalle finanssi- ja talouspolitiikalle asetettuja määräyksiä. Julkista taloutta on hoidettava niin, että se pysyy mahdollisimman hyvin tasapainossa. Alijäämän suuruudelle on määrätty tietty raja, jota ei saa ylittää. Välillinen vaikutus ilmenee muun muassa Euroopan unionin neuvoston vuo-sittain laatimien talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen noudattamisvelvollisuutena, vakaus- ja kasvuso-pimuksen määräysten noudattamisella sekä jonkin verran myös jäsenvaltioiden veropolitiikan yhdenmu-kaistamisen vaikutuksilla. Euroopan unionin laajentumisella on vaikutuksia eduskunnan budjettivaltaan, sillä maksuosuudet EU:lle pyrkivät nousemaan ja EU:lta saamien tukien suuruus mahdollisesti pienenemään.
_____________________________________________________________________________________
Eduskunnan budjettivallalla on rajansa. Kansallisella tasolla eduskunta päättää hyvin pitkälti itse budjetti-valtansa rajoista säätämällä lakeja, joilla on vaikutusta talousarvioon. Suomen liittymisellä Euroopan unionin jäseneksi ja sen myötä talous- ja rahaliitto EMU:uun oli ja on tulevaisuudessakin vaikutusta val-tiontaloudelliseen päätöksentekoon. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää mitkä kansalliset ja Euroopan unionin jäsenyyden aiheuttamat seikat rajoittavat eduskunnan budjettivaltaa.
Eduskunnan budjettivallan kansalliset rajat muodostuvat lainsäädännöstä, erilaisista valtiolle menoja aiheuttavista sopimuksista, kuten tupo-sopimuksista sekä perusoikeuksien turvaamisvelvollisuudesta. Budjettivaltaa rajoittavat myös talousarvion ulkopuolelle perustetut rahastot, virastojen liikelaitostaminen ja edelleen mahdollinen yhtiöittäminen ja yksityistäminen. Perustuslain sallima nettobudjetointi mahdollistaa joidenkin menojen ja tulojen pelkän erotuksen ottamisen valtion talousarvioon. Nettobudjetoinnin johdosta eduskunnan mahdollisuus ohjata toimintoja on muodostunut aikaisempaa yleisluontoisemmaksi. Valtionhallinnossa siirryttiin 1990-luvulla tulosohjaukseen ja tulosbudjetointiin. Tulosohjauksen seurauksena valtionhallinnon tehokkuus parani, mutta samalla eduskunnan budjettivalta heikkeni. Tulosohjauk-sen ja tulosbudjetoinnin myötä valtionhallinnon organisaatioiden päätösvalta on siirtynyt lähemmäksi toiminnan tasoa ja kauemmaksi eduskunnan suorasta ja konkreettisesta budjettivallasta. Valtionosuusjärjestelmän uudistaminen 1990-luvulla muutti kunnille maksettavien valtionosuuksien perusteita. Kunnat saivat vastuun ja vallan itse päättää valtionosuuksien käyttämisestä. Tämän seurauksena eduskunnan valta valtionosuus-määrärahojen tarkkojen käyttötarkoitusten päättämisestä loppui. Julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien toteutuminen ottamalla valtion talousarvioon tarvittavat määrärahat. Jokaisella on oikeus saada valtiolta se, mikä hänelle lain mukaan kuuluu talousarviosta riippumatta.
Euroopan unionin jäsenyys vaikuttaa eduskunnan budjettivaltaan sekä välittömästi että välillisesti. Väli-tön vaikutus ilmenee EU:n ja Suomen välisten rahavirtojen muodossa. Suomi maksaa unionin talousarvioon jäsenmaksuja, jotka sisällytetään valtion talousarvioon. EU puolestaan myöntää erilaisia tukia, jotka kulkevat pääasiassa valtion talousarvion kautta lopullisille saajille. Välillinen vaikutus tarkoittaa unionin jäsenvaltioiden harjoittamalle finanssi- ja talouspolitiikalle asetettuja määräyksiä. Julkista taloutta on hoidettava niin, että se pysyy mahdollisimman hyvin tasapainossa. Alijäämän suuruudelle on määrätty tietty raja, jota ei saa ylittää. Välillinen vaikutus ilmenee muun muassa Euroopan unionin neuvoston vuo-sittain laatimien talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen noudattamisvelvollisuutena, vakaus- ja kasvuso-pimuksen määräysten noudattamisella sekä jonkin verran myös jäsenvaltioiden veropolitiikan yhdenmu-kaistamisen vaikutuksilla. Euroopan unionin laajentumisella on vaikutuksia eduskunnan budjettivaltaan, sillä maksuosuudet EU:lle pyrkivät nousemaan ja EU:lta saamien tukien suuruus mahdollisesti pienenemään.
_____________________________________________________________________________________