Ohjelmistolisenssisopimukset ja sopimuksellinen riskienhallinta
Valli, Paula (2016)
Valli, Paula
2016
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tutkimuskohteena on ohjelmistolisenssisopimuksiin liittyvä riskienhallinta häiriötilanteiden välttämiseksi. Tutkimuksessa pyritään tunnistamaan ohjelmistolisenssisopimuksille ominaisia tunnuspiirteitä, jotka erottavat ne muista sopimustyypeistä, sekä hahmottamaan niiden pohjalta nimenomaan ohjelmistolisenssisopimuksiin liittyviä riskejä ja potentiaalisia häiriötilanteita.
Tutkimuksen pääongelmana ovat yritysten välisiin lisenssisopimuksiin liittyvät sopimusriskit. Tutkimuksen metodi on pääosin lainopillinen: siinä pyritään eri oikeuslähteiden pohjalta määrittelemään voimassa oleva oikeustila. Toisaalta pyritään tunnistamaan sopimuksiin liittyviä riskejä ja ongelmatilanteita ja mahdollisuuksien mukaan tarjoamaan käytännön ratkaisuja sopimusriskien hallintaan sopimusteknisin keinoin. Tutkimuksessa on siis kyse myös oikeustaloustieteellisestä tutkimuksesta.
Riskienhallintaa käsitellään ennakoivan sopimisen näkökulmasta. Perinteisestä sopimusajattelusta poiketen ennakoivan sopimisen suuntaus korostaa sopimusten yhteistyöluonnetta ja sopimuksen huolellista suunnittelua, jolloin sopimussuhteen joustavuus korostuu ja sopimuksen riskien hallinta on olennainen osa sopimusprosessia. Tällöin sopimuksesta tulee pikemminkin sopijapuolten yhteistyötä ohjaava työkalu.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että tekijänoikeuslainsäädäntö ja osin myös patenttilainsäädäntö asettavat omat pakottavat rajoitteensa ohjelmistolisenssi-sopimuksille. Lisenssisopimuksen kaksijakoinen luonne oikeustoimena sekä ohjelmistojen erityisluonne tuotteena saavat aikaan erityisiä riskejä, joihin sopimuksissa on syytä kiinnittää huomiota. Yksityiskohtainen sopiminen lisenssin kohteesta ja etenkin siinä sallittavasta virhetasosta on erityisen tärkeää ensinnäkin siksi, ettei kauppalakia useimmissa tapauksissa voida soveltaa virhevastuuta arvioitaessa. Toinen syy tarkalle määrittelylle on se, ettei ohjelmistojen virheettömyyttä voida taata, ja virheettömyyden vaatimus olisi lisenssinantajan kannalta kohtuuton. Samasta syystä myös vastuunrajoitusehdot ovat sopimuksissa tärkeitä.
Tutkimuksen pääongelmana ovat yritysten välisiin lisenssisopimuksiin liittyvät sopimusriskit. Tutkimuksen metodi on pääosin lainopillinen: siinä pyritään eri oikeuslähteiden pohjalta määrittelemään voimassa oleva oikeustila. Toisaalta pyritään tunnistamaan sopimuksiin liittyviä riskejä ja ongelmatilanteita ja mahdollisuuksien mukaan tarjoamaan käytännön ratkaisuja sopimusriskien hallintaan sopimusteknisin keinoin. Tutkimuksessa on siis kyse myös oikeustaloustieteellisestä tutkimuksesta.
Riskienhallintaa käsitellään ennakoivan sopimisen näkökulmasta. Perinteisestä sopimusajattelusta poiketen ennakoivan sopimisen suuntaus korostaa sopimusten yhteistyöluonnetta ja sopimuksen huolellista suunnittelua, jolloin sopimussuhteen joustavuus korostuu ja sopimuksen riskien hallinta on olennainen osa sopimusprosessia. Tällöin sopimuksesta tulee pikemminkin sopijapuolten yhteistyötä ohjaava työkalu.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että tekijänoikeuslainsäädäntö ja osin myös patenttilainsäädäntö asettavat omat pakottavat rajoitteensa ohjelmistolisenssi-sopimuksille. Lisenssisopimuksen kaksijakoinen luonne oikeustoimena sekä ohjelmistojen erityisluonne tuotteena saavat aikaan erityisiä riskejä, joihin sopimuksissa on syytä kiinnittää huomiota. Yksityiskohtainen sopiminen lisenssin kohteesta ja etenkin siinä sallittavasta virhetasosta on erityisen tärkeää ensinnäkin siksi, ettei kauppalakia useimmissa tapauksissa voida soveltaa virhevastuuta arvioitaessa. Toinen syy tarkalle määrittelylle on se, ettei ohjelmistojen virheettömyyttä voida taata, ja virheettömyyden vaatimus olisi lisenssinantajan kannalta kohtuuton. Samasta syystä myös vastuunrajoitusehdot ovat sopimuksissa tärkeitä.