Kotimaisen liiketoimintasiirron verokohtelu
Valento, Milla (2003)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Tutkielmassa käsitellään liiketoimintasiirron verokohtelua kotimaisten yritysjärjestelyjen näkökulmasta. Vuoden 1996 alussa tuli elinkeinoverolakiin voimaan uudet yritysjärjestelysäännökset. Säännökset perustuvat Euroopan unionin yritysjärjestelydirektiiviin (90/434/ETY), joka saatettiin osaksi kansallista oikeuttamme lailla yritysjärjestelysäännösten muuttamisesta (1733/95).
Tutkielmassa on keskitytty tarkastelemaan liiketoimintasiirron verokohtelua elinkeinoverolain säännösten valossa. Lisäksi tarkastellaan myös aikaisemmin elinkeinoverolaissa ollutta diffuusiosäännöstä (EVL 52 a §). Liiketoimintasiirtosäännöksellä on vahvat yhteydet osakeyhtiölakiin ja tämän vuoksi tutkielmassa tarkastellaan myöskin osakeyhtiölain apporttiperustamiseen ja -emissioon liittyviä säännöksiä.
Koska elinkeinoverolain yritysjärjestelysäännösten perustana on yritysjärjestelydirektiivi, ja koska kansallista oikeutta tulee tulkita direktiivin säännösten tarkoitusten mukaan, on tutkielmassa myöskin tarkasteltu yritysjärjestelydirektiiviä ja tapaa, jolla se on saatettu osaksi kansallista oikeutta.
Tutkielmassa on tarkasteltu myös EVL 52 g §:n veronkiertosäännöstä liiketoimintasiirron osalta. Samalla on tutkittu veronkiertosäännöksen suhdetta verotusmenettelylain 28 §:n yleiseen veronkiertonormiin.
Liiketoimintasiirtosäännöksen tulkinta on ollut hyvin paljon oikeustapauksiin painottuvaa. Tämän vuoksi tutkielmassa on käytetty melko runsaasti korkeimman hallinto-oikeuden ja keskusverolautakunnan antamia ennakkoratkaisuja.
Tutkielmassa on keskitytty tarkastelemaan liiketoimintasiirron verokohtelua elinkeinoverolain säännösten valossa. Lisäksi tarkastellaan myös aikaisemmin elinkeinoverolaissa ollutta diffuusiosäännöstä (EVL 52 a §). Liiketoimintasiirtosäännöksellä on vahvat yhteydet osakeyhtiölakiin ja tämän vuoksi tutkielmassa tarkastellaan myöskin osakeyhtiölain apporttiperustamiseen ja -emissioon liittyviä säännöksiä.
Koska elinkeinoverolain yritysjärjestelysäännösten perustana on yritysjärjestelydirektiivi, ja koska kansallista oikeutta tulee tulkita direktiivin säännösten tarkoitusten mukaan, on tutkielmassa myöskin tarkasteltu yritysjärjestelydirektiiviä ja tapaa, jolla se on saatettu osaksi kansallista oikeutta.
Tutkielmassa on tarkasteltu myös EVL 52 g §:n veronkiertosäännöstä liiketoimintasiirron osalta. Samalla on tutkittu veronkiertosäännöksen suhdetta verotusmenettelylain 28 §:n yleiseen veronkiertonormiin.
Liiketoimintasiirtosäännöksen tulkinta on ollut hyvin paljon oikeustapauksiin painottuvaa. Tämän vuoksi tutkielmassa on käytetty melko runsaasti korkeimman hallinto-oikeuden ja keskusverolautakunnan antamia ennakkoratkaisuja.