Yhdistystoiminta paikallisyhteisöissä
Tuominen, Isa-Tuuli (2012)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tutkielman tavoitteena on selvittää yhdistystoiminnan tämänhetkistä tilannetta ja sen kehittymiseen liittyviä toiveita Tampereen Hervannassa, Kemijärvellä sekä Vaasan Palosaarella. Nämä paikallisyhteisöt ovat valikoituneet Uusi paikallisuus -hankkeen osa-alueiksi. Tutkielmassa kiinnitetään huomiota myös siihen, että nousevatko hanketta varten kerätystä haastatteluaineistosta esille aikaisemmissa tutkimuksissa esiintulleet yhdistystoimintaa 2000-luvulla koskevat haasteet sekä yhdistystoiminnan muotojen muutokset. Paikallisuus on tärkeä käsite, ja erityisesti uusi paikallisuus ja sen sisällön hahmottaminen. Tähän on tutustuttu ensisijaisesti aikaisempien tutkimusten pohjalta, mutta haastatteluista on havainnoitu paikallisuuteen liittyvät puheenvuorot ja sen pohjalta määritelmää laajennettu.
Keskeisinä teorioina tässä aluetieteen alaan kuuluvassa tutkielmassa on käytetty sosiologian klassikoita, Ferdinand Tönniesiä sekä Emilé Durkheimia. Tönniesin ja Durkheimin teoriat traditionaalisen ja modernin yhteiskunnan sosiaalisten siteiden muodostumisesta on suoraan siirrettävissä yhdistystoiminnan kehityskaareen länsimaisissa yhteiskunnissa ja ovat siten perusteltuja käyttää tässä tutkielmassa. Aikaisimmat yhdistystoiminnan piirteet liittyvät gemeinschaftisiin suhteisiin ja mekaaniseen solidaarisuuteen, kun taas nyky-yhteiskunnassa vallalla olevat yksilön kehittämiseen tai elämäntapojen ja harrastusten ympärille nitoutuvat yhdistystoiminnan muodot liittyvät gesellschaftisiin suhteisiin sekä orgaaniseen solidaarisuuteen. Tutkielmassa esitellään myös suomalaisen yhdistystoiminnan historiaa ja sen kehittymistä. Suomalaista yhdistystoimintaa koskevaa viimeaikaista tutkimusta käsitellään myös työssä.
Metodina tutkielmassa on käytetty tulkitsevaa lähestymistapaa. Olen analysoinut tutkimuksia ja niistä esille nousseiden teemojen pohjalta tulkinnut teemahaastatteluina kerättyä aineistoa. Haastatteluja on tehty yhteensä 48 kappaletta, hankkeen projektipäälliköt ovat valinneet haastateltavat siten, että heillä olisi mahdollisimman relevanttia tietoa paikallisyhteisössä tapahtuvasta yhdistystoiminnasta.
Haastattelujen pohjalta voidaan todeta, että yhdistystoiminta on kaikissa paikallisyhteisöissä aktiivista, mutta yhteisesti järjestettyä toimintaa on vähemmän. Erilaisia horisontaalisen yhteistoiminnan muotoja on pyritty yhteisöissä kehittämään, mutta niiden toiminta on vähäistä tai toiminta kohdistuu isommalle alueelle kuin tässä tutkielmassa tähdennettyyn paikallisyhteisön tilaan. Aikaisempien tutkimuksien esiin nostamat toiminnan haasteet esiintyivät haastateltujen puheissa. Johtopäätöksenä voi esittää, että yhteistoimintaa alueille kaivataan, mutta sen muodoista ei haastatelluilla ollut yhtenäistä näkemystä.
Keskeisinä teorioina tässä aluetieteen alaan kuuluvassa tutkielmassa on käytetty sosiologian klassikoita, Ferdinand Tönniesiä sekä Emilé Durkheimia. Tönniesin ja Durkheimin teoriat traditionaalisen ja modernin yhteiskunnan sosiaalisten siteiden muodostumisesta on suoraan siirrettävissä yhdistystoiminnan kehityskaareen länsimaisissa yhteiskunnissa ja ovat siten perusteltuja käyttää tässä tutkielmassa. Aikaisimmat yhdistystoiminnan piirteet liittyvät gemeinschaftisiin suhteisiin ja mekaaniseen solidaarisuuteen, kun taas nyky-yhteiskunnassa vallalla olevat yksilön kehittämiseen tai elämäntapojen ja harrastusten ympärille nitoutuvat yhdistystoiminnan muodot liittyvät gesellschaftisiin suhteisiin sekä orgaaniseen solidaarisuuteen. Tutkielmassa esitellään myös suomalaisen yhdistystoiminnan historiaa ja sen kehittymistä. Suomalaista yhdistystoimintaa koskevaa viimeaikaista tutkimusta käsitellään myös työssä.
Metodina tutkielmassa on käytetty tulkitsevaa lähestymistapaa. Olen analysoinut tutkimuksia ja niistä esille nousseiden teemojen pohjalta tulkinnut teemahaastatteluina kerättyä aineistoa. Haastatteluja on tehty yhteensä 48 kappaletta, hankkeen projektipäälliköt ovat valinneet haastateltavat siten, että heillä olisi mahdollisimman relevanttia tietoa paikallisyhteisössä tapahtuvasta yhdistystoiminnasta.
Haastattelujen pohjalta voidaan todeta, että yhdistystoiminta on kaikissa paikallisyhteisöissä aktiivista, mutta yhteisesti järjestettyä toimintaa on vähemmän. Erilaisia horisontaalisen yhteistoiminnan muotoja on pyritty yhteisöissä kehittämään, mutta niiden toiminta on vähäistä tai toiminta kohdistuu isommalle alueelle kuin tässä tutkielmassa tähdennettyyn paikallisyhteisön tilaan. Aikaisempien tutkimuksien esiin nostamat toiminnan haasteet esiintyivät haastateltujen puheissa. Johtopäätöksenä voi esittää, että yhteistoimintaa alueille kaivataan, mutta sen muodoista ei haastatelluilla ollut yhtenäistä näkemystä.