Ihmiskaupparikoksen uhri auttamisjärjestelmässä: Hyvä hallinto ja prosessien yhdenvertaisuus kunnan ja vastaanottokeskuksen toiminnassa
Hietaharju, Anita (2014)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Ihmiskauppa ja siihen liittyvät ongelmat ovat ajankohtainen aihe Suomen maahanmuuttopolitiikassa. Globalisaatio, Euroopan unionin lainsäädäntö vapaasta liikkuvuudesta ja ulkomaalaisten määrän kasvu ovat lisänneet ihmiskauppailmiön esiintyvyyttä. Suomessa ihmiskaupan uhreille tarkoitettu auttamisjärjestelmä toimii Joutsenon vastaanottokeskuksen yhteydessä. Kunnalla on oma roolinsa ihmiskaupan uhrien auttamisessa, kun jatkuvan oleskeluluvan saanut uhri ei kuulukaan varsinaisen auttamisjärjestelmän palveluiden piiriin, vaan on oikeutettu auttamis- ja tukipalveluihin oman kotikuntansa kautta. Vastaanottokeskuksella on tällaisessa tilanteessa ainoastaan uhreja neuvova ja tukeva rooli, kun päävastuu palveluiden järjestämisestä kuuluu kunnalle.
Hyvä hallinto ja hallinto-oikeudelliset periaatteet ovat tärkeässä roolissa ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän päätöksenteossa. Viranomaistoiminnan tulee olla lain mukaista ja noudattaa hallinnon oikeusperiaatteita. Auttamisjärjestelmään ottamisen ja poistamisen päätökset ovat henkilön oikeuksiin ja velvollisuuksiin vaikuttavia hallintopäätöksiä, joilla on suuri merkitys uhrin selviytymiselle, hyväksikäyttökierteen katkeamiselle ja uudelleen uhriutumisen ehkäisemiselle. Ihmiskaupan uhri on usein kielitaidoton, syrjäytynyt sekä uhkailun ja pelottelun kohteena oleva ulkomaalainen. Uhrin haavoittuvaisen aseman vuoksi on tärkeää varmistaa hänen perustarpeiden ja oikeuksien toteutuminen. Keskeisin tutkimusongelmani liittyy hyvän hallinnon periaatteiden ja erityisesti yhdenvertaisuuden tutkimiseen vastaanottokeskuksen ja kunnan tarjoamien auttamisjärjestelmien sekä uhreille tarjottavien yhdenvertaisten palveluiden välillä. Selvitän myös harkinta-ajan ja oleskeluluvan vaikutukset auttamisjärjestelmään pääsemisessä.
Tutkimusmenetelmäni pohjautuu lainopilliseen eli oikeusdogmaattiseen tutkimukseen, jossa tehtävänäni on oikeusnormien tulkinta ja systematisointi. Tavoitteenani on auttamisjärjestelmää koskevan lainsäädännön systematisointi paremmin hallittavaksi kokonaisuudeksi. Aineistoni pohjautuu pääasiassa lakilähteisiin, joista tärkeimpinä pidän ulkomaalaislakia, kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta annettua lakia sekä hallintolakia. Hallituksen esitykset ja muut lain esityöt ovat tärkeässä asemassa samoin kuin kansallisen ihmiskaupparaportoijan vuosittaiset ihmiskaupparaportit.
Tutkimukseni kannalta keskeisimpiä käsitteitä ovat erityisesti ihmiskaupan uhrin, ihmiskaupan kaltaisten rikosten ja auttamisjärjestelmän määritelmät. Ihmiskaupan uhrin määritelmää pidetään niin kansallisessa kuin kansainvälisessä oikeudessa monimutkaisena käsitteenä, jolle on vaikea muodostaa yksiselitteistä ja selkeää määritelmää.
Johtopäätösten tärkeimmät tulokset liittyvät harkinta-ajan valituskieltoon ja auttamisjärjestelmien yhdenvertaisuuteen. Tutkimukseni keskeisimmän tuloksen mukaan lainsäädäntöä tulisi selkiyttää korostamalla auttamisjärjestelmän uhrikeskeistä lähestymistapaa.
Hyvä hallinto ja hallinto-oikeudelliset periaatteet ovat tärkeässä roolissa ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän päätöksenteossa. Viranomaistoiminnan tulee olla lain mukaista ja noudattaa hallinnon oikeusperiaatteita. Auttamisjärjestelmään ottamisen ja poistamisen päätökset ovat henkilön oikeuksiin ja velvollisuuksiin vaikuttavia hallintopäätöksiä, joilla on suuri merkitys uhrin selviytymiselle, hyväksikäyttökierteen katkeamiselle ja uudelleen uhriutumisen ehkäisemiselle. Ihmiskaupan uhri on usein kielitaidoton, syrjäytynyt sekä uhkailun ja pelottelun kohteena oleva ulkomaalainen. Uhrin haavoittuvaisen aseman vuoksi on tärkeää varmistaa hänen perustarpeiden ja oikeuksien toteutuminen. Keskeisin tutkimusongelmani liittyy hyvän hallinnon periaatteiden ja erityisesti yhdenvertaisuuden tutkimiseen vastaanottokeskuksen ja kunnan tarjoamien auttamisjärjestelmien sekä uhreille tarjottavien yhdenvertaisten palveluiden välillä. Selvitän myös harkinta-ajan ja oleskeluluvan vaikutukset auttamisjärjestelmään pääsemisessä.
Tutkimusmenetelmäni pohjautuu lainopilliseen eli oikeusdogmaattiseen tutkimukseen, jossa tehtävänäni on oikeusnormien tulkinta ja systematisointi. Tavoitteenani on auttamisjärjestelmää koskevan lainsäädännön systematisointi paremmin hallittavaksi kokonaisuudeksi. Aineistoni pohjautuu pääasiassa lakilähteisiin, joista tärkeimpinä pidän ulkomaalaislakia, kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta annettua lakia sekä hallintolakia. Hallituksen esitykset ja muut lain esityöt ovat tärkeässä asemassa samoin kuin kansallisen ihmiskaupparaportoijan vuosittaiset ihmiskaupparaportit.
Tutkimukseni kannalta keskeisimpiä käsitteitä ovat erityisesti ihmiskaupan uhrin, ihmiskaupan kaltaisten rikosten ja auttamisjärjestelmän määritelmät. Ihmiskaupan uhrin määritelmää pidetään niin kansallisessa kuin kansainvälisessä oikeudessa monimutkaisena käsitteenä, jolle on vaikea muodostaa yksiselitteistä ja selkeää määritelmää.
Johtopäätösten tärkeimmät tulokset liittyvät harkinta-ajan valituskieltoon ja auttamisjärjestelmien yhdenvertaisuuteen. Tutkimukseni keskeisimmän tuloksen mukaan lainsäädäntöä tulisi selkiyttää korostamalla auttamisjärjestelmän uhrikeskeistä lähestymistapaa.