Pelkoa ja inhoa Facebookissa: Onyymin verkkovihan orientoituminen
Sui, Mia (2012)
Sui, Mia
2012
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tähän asti online-häiriökäyttäytymistä on selitetty lähinnä kahdella tavalla: verkon erityisellä ympäristöllä ja sen anonyymeillä käyttäjillä. Sekä tavallisten ihmisten, päättäjien, verkkopalveluiden tuottajien että internet-tutkijoiden keskuudessa elää sitkeästi ajatus siitä, että anonyymisyyden poistaminen verkosta poistaisi myös häiriökäyttäytymisen. Nyt sosiaalisen median myötä verkossa omalla nimellä esiintyminen on yleistynyt hurjasti, mutta häiriökäyttäytymisen ongelmaa se ei ole ratkaissut. Esimerkiksi Facebookyhteisöpalvelussa on useita viharyhmiä, joiden jäsenet esiintyvät avoimesti omalla kuvallaan ja omalla nimellään. Tässä tutkielmassa kysytäänkin: miksi Facebook-yhteisöpalvelussa esiintyy vihapuhetta, vaikka palvelussa esiinnytään ainakin periaatteessa omalla nimellä? Tutkielmassa keskitytään vihapuheeseen, sillä se on yhteiskunnallisesti kiinnostava verkkohäiriköinnin muoto. Vihapuhe herättää kysymyksiä muun muassa moraalista, sananvapaudesta, ihmisten eriarvoisuudesta ja valtiovallan rajoista.
Tutkimusongelmaa jäsennetään Laswellin mallin ja Max Weberin sosiaalisen toiminnan teorian pohjalta. Laswellin mallin innoittamana pääongelma jaetaan kolmeen alakysymykseen: 1) Millainen sosiaalinen tila Facebook on? 2) Miten palvelussa viestitään? 3) Ketkä palvelussa viestivät? Weberin avulla taas etsitään sosiaalista selitystä Facebookissa esiintyvälle vihapuheelle. Toiminnan sosiologian kielelle käännettynä tutkimuksen tavoitteena on: toimintaympäristön kuvaaminen, verkkotoiminnassa esiintyvien säännönmukaisuuksien selittäminen ja omalla nimellään esiintyvien eli onyymien jäsenten toimintamotiivien ymmärtäminen. Tämän tutkielman kannalta ei ole niin olennaista mitä sanotaan tai kuinka paljon
vihapuhetta esiintyy, vaan se miten sanotaan ja miksi ilmiö on olemassa.
Tutkimuksen aineistona käytetään erään maahanmuuttokriittisen Facebook-ryhmän sisältöä. Ryhmään kuului aineiston keruun hetkellä 14 419 jäsentä, joista 613 osallistui ryhmän toimintaan enemmän tai vähemmän aktiivisesti ajalla 11.2.2010 – 26.1.2011. Jäsenet lähettivät ryhmään 3062 viestiä, jotka pitävät sisällään tekstejä, linkkejä, keskustelupalstaviestejä ja valokuvia. Koko aineistosta kerätään joitakin perustietoja, mutta lähempään tarkasteluun valitaan systemaattisella satunnaisotoksella 374 viestiä ja niiden 121 lähettäjää. Aineiston analyysissa käytetään apuna sisällön analyysia ja sisällön erittelyä siten, että painotus on määrällisessä erittelyssä. Tavoitteena on selvittää, mikä ryhmän jäsenten viestikäyttäytymisessä toistuu. Tilastollisessa päättelyssä käytetään apuna khiin neliö -testiä ja kontingenssikerrointa.
Tutkimustulosten perusteella Facebook on monipuolinen, leikkisä ja arvoliberaali yhteisöpalvelu, jonka jäsenet puhuvat mielellään ”faktoista”, perustelevat väitteitään huonosti ja pitävät väittelystä sekä provosoitumisesta.
Tutkimusaineistossa esiintyvien jäsenten viestikäyttäytymisessä on tilastollisesti merkitseviä eroja riippuen siitä, ovatko he anonyymeja, onyymeja, aktiiveja vai ei-aktiiveja, mutta sukupuolen ja viestikäyttäytymisen välillä ei ole tilastollisesti merkitsevää riippuvuutta. Jäsenten (an)onyymisyyden, aktiivisuuden ja viestikäyttäytymisen välinen riippuvuus on kuitenkin heikkoa tai korkeintaan kohtalaista. Mitään edellä mainituista jäsenen ominaisuuksista ei voi pitää verkkovihan perimmäisenä syynä. Todellinen ongelma saattaa piillä siinä, kuinka jäsenet suhtautuvat ympäröivään kulttuuriin, tekniikan asettamiin reunaehtoihin ja omaan rationaalisuuteensa.
Tutkimusongelmaa jäsennetään Laswellin mallin ja Max Weberin sosiaalisen toiminnan teorian pohjalta. Laswellin mallin innoittamana pääongelma jaetaan kolmeen alakysymykseen: 1) Millainen sosiaalinen tila Facebook on? 2) Miten palvelussa viestitään? 3) Ketkä palvelussa viestivät? Weberin avulla taas etsitään sosiaalista selitystä Facebookissa esiintyvälle vihapuheelle. Toiminnan sosiologian kielelle käännettynä tutkimuksen tavoitteena on: toimintaympäristön kuvaaminen, verkkotoiminnassa esiintyvien säännönmukaisuuksien selittäminen ja omalla nimellään esiintyvien eli onyymien jäsenten toimintamotiivien ymmärtäminen. Tämän tutkielman kannalta ei ole niin olennaista mitä sanotaan tai kuinka paljon
vihapuhetta esiintyy, vaan se miten sanotaan ja miksi ilmiö on olemassa.
Tutkimuksen aineistona käytetään erään maahanmuuttokriittisen Facebook-ryhmän sisältöä. Ryhmään kuului aineiston keruun hetkellä 14 419 jäsentä, joista 613 osallistui ryhmän toimintaan enemmän tai vähemmän aktiivisesti ajalla 11.2.2010 – 26.1.2011. Jäsenet lähettivät ryhmään 3062 viestiä, jotka pitävät sisällään tekstejä, linkkejä, keskustelupalstaviestejä ja valokuvia. Koko aineistosta kerätään joitakin perustietoja, mutta lähempään tarkasteluun valitaan systemaattisella satunnaisotoksella 374 viestiä ja niiden 121 lähettäjää. Aineiston analyysissa käytetään apuna sisällön analyysia ja sisällön erittelyä siten, että painotus on määrällisessä erittelyssä. Tavoitteena on selvittää, mikä ryhmän jäsenten viestikäyttäytymisessä toistuu. Tilastollisessa päättelyssä käytetään apuna khiin neliö -testiä ja kontingenssikerrointa.
Tutkimustulosten perusteella Facebook on monipuolinen, leikkisä ja arvoliberaali yhteisöpalvelu, jonka jäsenet puhuvat mielellään ”faktoista”, perustelevat väitteitään huonosti ja pitävät väittelystä sekä provosoitumisesta.
Tutkimusaineistossa esiintyvien jäsenten viestikäyttäytymisessä on tilastollisesti merkitseviä eroja riippuen siitä, ovatko he anonyymeja, onyymeja, aktiiveja vai ei-aktiiveja, mutta sukupuolen ja viestikäyttäytymisen välillä ei ole tilastollisesti merkitsevää riippuvuutta. Jäsenten (an)onyymisyyden, aktiivisuuden ja viestikäyttäytymisen välinen riippuvuus on kuitenkin heikkoa tai korkeintaan kohtalaista. Mitään edellä mainituista jäsenen ominaisuuksista ei voi pitää verkkovihan perimmäisenä syynä. Todellinen ongelma saattaa piillä siinä, kuinka jäsenet suhtautuvat ympäröivään kulttuuriin, tekniikan asettamiin reunaehtoihin ja omaan rationaalisuuteensa.