Kansainväliset ilmastoneuvottelut. Yhteistyön mahdollisuudet ja haasteet
Rundgren, Salla (2007)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Tutkimuksen taustalla on viimeisen kymmenen vuoden aikana neuvotteluiden kohteena ollut ilmastonmuutoksen kansainvälinen hillitseminen. Hallintotieteelliseltä kannalta on mielenkiintoista tutkia, miten yhteistyön ja luottamuksen käsite sopii haastaviin kansainvälisiin neuvotteluihin. Yhteiskunnalle ympäristöneuvotteluiden onnistumisella on suuri merkitys, ei vähiten tulevien sukupolvien kannalta. Tutkimuksen tavoitteena on kuvata kansainvälisiä ympäristöhallinnon neuvotteluprosesseja ja selvittää, missä määrin ilmastosopimukset eroavat muista kansainvälisistä sopimuksista. Mitkä tekijät vaikeuttavat erityisesti ilmastosopimuksen tekemistä? Miten yhteiseen ympäristöhallintoon voidaan päästä eri lähtökohdista ponnistavien valtioiden kesken?
Keskeiset tutkimuksessa käytetyt käsitteet ovat yhteistyö, luottamus, neuvottelut, oikeudenmukaisuus, yhteisten luonnonvarojen hallinnoinnin tragedia ja hallinnon rakentaminen. Tutkimus on teoreettinen. Aineistona on käytetty laajasti hallintotieteellistä, luonnontieteellistä, valtio-opillista ja taloustieteellistä kirjallisuutta. Hallintotieteen tutkijoiden on osallistuttava globaaliin ympäristöhallintakeskusteluun, samaan aikaan on muistettava, että yhteiskuntatieteellinen ympäristöntutkimus on vielä melko nuori ala.
Jokaisen organisaation toimivuuden taustalta löytyvät yhteistyön onnistuminen sekä luottamus. Luottamuksen muodostumiseen vaikuttavat monet tekijät kuten tavoitteiden yhtenäisyys, tulevaisuuden odotukset sekä osapuolten lukumäärä ja suhteet. Ilmastoneuvotteluissa osallistujien erilaisuus ja ilmastonmuutoksen rajat ylittävä vaikutus ovat vaikeuttaneet prosessia selvästi. Neuvotteluosapuolilla on valittavanaan useita erilaisia rooleja ja neuvottelustrategioita. Neuvottelurooli muotoutuu toisaalta sen perusteella, millaista hyötyä tavoitellaan ja toisaalta millaista yhteistyötä jatkossa tavoitellaan. Päätöksenteko globaaleissa ympäristöasioissa on mutkikasta ja vaatii erityistä sitoutuneisuutta ja johtavien valtioiden halua olla mukana. Vapaamatkustamisen houkutus on suuri, koska suvereeneja valtioita ei mikään taho voi pakottaa yhteistyöhön.
Kioton pöytäkirjana tunnettu ilmastonmuutosta koskeva sopimus tuli voimaan vuonna 2005 intensiivisten ja pitkien neuvotteluiden jälkeen. Edelleen jatkuvia neuvotteluita vauhdittavat tieteellisen tutkimuksen yhä varmemmat indikaatiot ilmastonmuutoksen taloudellisista, sosiaalisista ja ekologisista vaikutuksista tulevaisuuden yhteiskuntiin. Ympäristöneuvotteluiden suurimmat vaikeudet ovat johtajuuden puute, päätöksenteko epävarmojen faktojen perusteella sekä osallistumiseen halukkaiden osapuolten suhteellinen vähyys. Globaalin ilmastohallinnon onnistumiseksi sopimusten neuvottelut ja ratifioimiset eivät riitä vaan tarvitaan aktiivinen hallinnollinen täytäntöönpano sekä jatkuvia lisäneuvotteluita. Suomen osuus ongelman tuottajana on marginaalinen, mutta maamme aktiivinen mukanaolo ongelman ratkaisussa on kestävän kehityksen periaatteiden mukaista ja siksi perustellusti valittu rooli neuvotteluissa.
Keskeiset tutkimuksessa käytetyt käsitteet ovat yhteistyö, luottamus, neuvottelut, oikeudenmukaisuus, yhteisten luonnonvarojen hallinnoinnin tragedia ja hallinnon rakentaminen. Tutkimus on teoreettinen. Aineistona on käytetty laajasti hallintotieteellistä, luonnontieteellistä, valtio-opillista ja taloustieteellistä kirjallisuutta. Hallintotieteen tutkijoiden on osallistuttava globaaliin ympäristöhallintakeskusteluun, samaan aikaan on muistettava, että yhteiskuntatieteellinen ympäristöntutkimus on vielä melko nuori ala.
Jokaisen organisaation toimivuuden taustalta löytyvät yhteistyön onnistuminen sekä luottamus. Luottamuksen muodostumiseen vaikuttavat monet tekijät kuten tavoitteiden yhtenäisyys, tulevaisuuden odotukset sekä osapuolten lukumäärä ja suhteet. Ilmastoneuvotteluissa osallistujien erilaisuus ja ilmastonmuutoksen rajat ylittävä vaikutus ovat vaikeuttaneet prosessia selvästi. Neuvotteluosapuolilla on valittavanaan useita erilaisia rooleja ja neuvottelustrategioita. Neuvottelurooli muotoutuu toisaalta sen perusteella, millaista hyötyä tavoitellaan ja toisaalta millaista yhteistyötä jatkossa tavoitellaan. Päätöksenteko globaaleissa ympäristöasioissa on mutkikasta ja vaatii erityistä sitoutuneisuutta ja johtavien valtioiden halua olla mukana. Vapaamatkustamisen houkutus on suuri, koska suvereeneja valtioita ei mikään taho voi pakottaa yhteistyöhön.
Kioton pöytäkirjana tunnettu ilmastonmuutosta koskeva sopimus tuli voimaan vuonna 2005 intensiivisten ja pitkien neuvotteluiden jälkeen. Edelleen jatkuvia neuvotteluita vauhdittavat tieteellisen tutkimuksen yhä varmemmat indikaatiot ilmastonmuutoksen taloudellisista, sosiaalisista ja ekologisista vaikutuksista tulevaisuuden yhteiskuntiin. Ympäristöneuvotteluiden suurimmat vaikeudet ovat johtajuuden puute, päätöksenteko epävarmojen faktojen perusteella sekä osallistumiseen halukkaiden osapuolten suhteellinen vähyys. Globaalin ilmastohallinnon onnistumiseksi sopimusten neuvottelut ja ratifioimiset eivät riitä vaan tarvitaan aktiivinen hallinnollinen täytäntöönpano sekä jatkuvia lisäneuvotteluita. Suomen osuus ongelman tuottajana on marginaalinen, mutta maamme aktiivinen mukanaolo ongelman ratkaisussa on kestävän kehityksen periaatteiden mukaista ja siksi perustellusti valittu rooli neuvotteluissa.