Lasten subjektiiviset oikeudet: Erityisesti oikeus päivähoitoon ja perusopetukseen
Heimonen, Piia (2011)
Heimonen, Piia
2011
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Subjektiivisena oikeutena turvatut päivähoito ja maksuton perusopetus ovat lasten hyvinvointipalveluita. Subjektiivinen oikeus päivähoitoon on jokaisella alle kouluikäisellä lapsella ja siitä säädetään päivähoitolaissa. Oikeus maksuttomaan perusopetukseen on perustuslaissa turvattu perusoikeus, ja siitä säädetään tarkemmin perusopetuslaissa. Subjektiivisena oikeutena turvattua oikeutta tai etuutta voi vaatia suoraan viranomaiselta tai tuomioistuimelta. Näiden palveluiden järjestäminen on lailla säädetty kunnan tehtäväksi, mutta viime sijainen vastuu oikeuksien toteutumisesta on kuitenkin julkisella vallalla. Lasten subjektiiviset oikeudet ja lapsen asema yhteiskunnassa pyritään turvaamaan myös kansainvälisissä sopimuksissa, joihin Suomi on sitoutunut.
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää mitä subjektiivisilla oikeuksilla tarkoitetaan, miten niitä säännellään ja miksi niitä on olemassa. Lisäksi pyritään selvittämään mitä lasten subjektiivisten oikeuksien sisällöltä edellytetään päivähoidossa ja perusopetuksessa. Esille otetaan myös kuntien itsehallinnollinen asema suhteessa lasten subjektiivisten oikeuksien yhdenvertaiseen toteuttamiseen.
Tämän tutkimuksen päämetodi on oikeusdogmaattinen metodi, koska tutkimusongelmaan pyritään löytämään vastaus voimassa olevaa oikeutta tutkimalla ja systematisoimalla. Päämetodia täydentävänä metodi käytetään historiallista metodia lähinnä siltä osin, kun selvitetään lapsen subjektiivisten oikeuksien kehitystä. Tutkimuksessa on käytetty lähteinä muun muassa voimassa olevaa oikeutta, lainvalmisteluaineistoja, tuomioistuinratkaisuja sekä oikeuskirjallisuutta ja artikkeleita.
Lasten erityinen asema pyritään turvaamaan kaikessa lapsia koskevassa päätöksenteossa, niin kansallisesti kuin kansainvälisissä sopimuksissa. Kuntien lakisääteisten tehtävien määrä on jatkuvasti kasvanut, jonka seurauksena kuntien voivarat ovat koetuksella, tämä heijastuu lasten subjektiivisesti turvattujen palveluiden laatuun ja toteutumiseen yhdenvertaisella tavalla.
Subjektiivisena oikeutena päivähoito ja maksuton perusopetus pyrkii turvaamaan palvelun saatavuuden yhdenvertaisella tavalla. Todellisuudessa eroja kuitenkin syntyy isojen ja pienten kuntien välillä. Isoilla kunnilla on enemmän resursseja tarjota valinnanvaraa palveluissa, jolloin eri kuntien asukkaat ovat eriarvoisessa asemassa keskenään. Perusopetuslaki antaa myös jonkin verran harkintavaltaa kunnille esimerkiksi erityisopetuksen suhteen, jolloin erityisopetusta tarvitsevat eivät välttämättä ole yhdenvertaisessa asemassa keskenään. Tuomioistuinratkaisujen perusteella kuntien itsehallintoon perustuvan päätöksenteon seurauksena erityisopetuksen järjestäminen on toteutettu kunnan, eikä niinkään lapsen edun mukaisesti.
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää mitä subjektiivisilla oikeuksilla tarkoitetaan, miten niitä säännellään ja miksi niitä on olemassa. Lisäksi pyritään selvittämään mitä lasten subjektiivisten oikeuksien sisällöltä edellytetään päivähoidossa ja perusopetuksessa. Esille otetaan myös kuntien itsehallinnollinen asema suhteessa lasten subjektiivisten oikeuksien yhdenvertaiseen toteuttamiseen.
Tämän tutkimuksen päämetodi on oikeusdogmaattinen metodi, koska tutkimusongelmaan pyritään löytämään vastaus voimassa olevaa oikeutta tutkimalla ja systematisoimalla. Päämetodia täydentävänä metodi käytetään historiallista metodia lähinnä siltä osin, kun selvitetään lapsen subjektiivisten oikeuksien kehitystä. Tutkimuksessa on käytetty lähteinä muun muassa voimassa olevaa oikeutta, lainvalmisteluaineistoja, tuomioistuinratkaisuja sekä oikeuskirjallisuutta ja artikkeleita.
Lasten erityinen asema pyritään turvaamaan kaikessa lapsia koskevassa päätöksenteossa, niin kansallisesti kuin kansainvälisissä sopimuksissa. Kuntien lakisääteisten tehtävien määrä on jatkuvasti kasvanut, jonka seurauksena kuntien voivarat ovat koetuksella, tämä heijastuu lasten subjektiivisesti turvattujen palveluiden laatuun ja toteutumiseen yhdenvertaisella tavalla.
Subjektiivisena oikeutena päivähoito ja maksuton perusopetus pyrkii turvaamaan palvelun saatavuuden yhdenvertaisella tavalla. Todellisuudessa eroja kuitenkin syntyy isojen ja pienten kuntien välillä. Isoilla kunnilla on enemmän resursseja tarjota valinnanvaraa palveluissa, jolloin eri kuntien asukkaat ovat eriarvoisessa asemassa keskenään. Perusopetuslaki antaa myös jonkin verran harkintavaltaa kunnille esimerkiksi erityisopetuksen suhteen, jolloin erityisopetusta tarvitsevat eivät välttämättä ole yhdenvertaisessa asemassa keskenään. Tuomioistuinratkaisujen perusteella kuntien itsehallintoon perustuvan päätöksenteon seurauksena erityisopetuksen järjestäminen on toteutettu kunnan, eikä niinkään lapsen edun mukaisesti.