Näkökulmia perehdyttämiseen terveydenhuollon hoitoyksikössä
Palosaari, Sinikka (2006)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Terveydenhuolto on ollut ja on monien muutosten edessä. Työntekijöiden määrä suhteessa asiakkaiden/potilaiden määrään nähden on pienentynyt rakennemuutosten myötä. Tiedot ja taidot punnitaan kiireisessä hoitotoiminnassa. Huonosti perehdytetty työntekijä on työyhteisölle niin työturvallisuus- kuin poti-lasturvallisuusriskikin. Nämä riskit nousevat esille etenkin terveydenhuollossa, jossa potilasturvallisuuden laiminlyönti voi johtaa kohtalokkaisiin seurauksiin.
Tutkimuksen tavoitteena oli saada selville, mikä merkitys perehdyttämisellä on henkilöstön kehittämisen osa-alueena terveydenhuollossa. Lisäksi haluttiin tietää kuinka perehdyttäminen oli suunniteltu ja toteutettu tutkimukseen valituissa viidessä sairaalassa sekä ohjasivatko hoitotoiminnan periaatteet kyseisten sairaaloiden perehdyttämistä. Tutkimuksen keskeiset käsitteet ovat: henkilöstön kehittäminen, perehdyttämi-nen, hoitotyö, ammatillisuus, ammatillisuus hoitotyössä ja hoitotoiminnan periaatteet. Tutkimus on kvalitatiivinen ja luonteeltaan todentava sekä kuvaileva. Tutkimusmenetelmänä käytettiin dokumenttianalyysia.
Tutkimuksen dokumentit muodostuivat viiden sairaalan perehdyttämissuunnitelmista. Kaksi tutkittavista sairaaloista olivat keskussairaaloita ja kolme yliopistollisia sairaaloita. Perehdyttämisprosessin osa-alueista muodostettiin taulukot, jotka analysoitiin. Hoitotoiminnan periaatteiden esiintyminen perehdyttämissuunnitelmissa taulukoitiin tutkimusongelman mukaisesti. Tutkimuksen tarkoituksena ei ollut asettaa tutkittavia sairaaloita paremmuusjärjestykseen perehdyttämissuunnitelmien osalta, vaan tarkastella yleises-ti perehdyttämisprosessin kulkua ja siinä esiintyviä osatekijöitä toiminnan erityispiirteet huomioon ottaen terveydenhuollossa.
Kaikilla tutkittavilla sairaaloilla oli perehdyttämissuunnitelma tai –ohjelma ja sen laajuus riippui siitä, oliko kyseessä yleinen perehdyttämissuunnitelma vaiko työyksikkökohtainen perehdyttämissuunnitelma. Kaikki sairaalat pitivät tärkeänä uuden työntekijän perehdyttämistä. Muut tärkeät kohderyhmät olivat: toisiin tehtäviin/uusiin tehtäviin siirtyvät työntekijät. Perehdyttämisestä vastasivat pääasiassa joko sairaanhoitopiirit, yleisen perehdyttämisen osalta tai esimiehet työyksiköiden osalta. Perehdyttämisen suunnittelu ja toteutus tapahtui perehdyttämissuunnitelmien tai –ohjelmien avulla. Perehdyttämistä seurattiin ja arvioitiin suurimmassa osassa sairaaloita tietyn palautelomakkeen tai arviointilomakkeen avulla. Seuranta ajankohta oli yleensä muutaman kuukauden kuluttua perehdyttämisestä. Hoitotoiminnan periaatteita, poti-laisiin liittyviä periaatteita ja hoitajiin liittyviä periaatteita esiintyi neljässä viidestä sairaalan perehdyttämissuunnitelmassa.
Terveydenhuollon hoitoyksiköt pitävät tärkeänä perehdyttää työntekijöitä työhön ja työyhteisöön. Perehdyttäminen lyhentää hoitajan aikaa oppia uusi tehtävä ja vähentää siten epävarmuutta ja virheitä. Hyvin perhdytetyn työntekijän työpanos on laadukas, hoitotyön toiminta on osaavaa ja ammattitaitoista. Hoitotoiminnan periaatteet ohjaavat jossakin määrin perehdyttämistä hoitoyksiköissä.
Tutkimuksen tavoitteena oli saada selville, mikä merkitys perehdyttämisellä on henkilöstön kehittämisen osa-alueena terveydenhuollossa. Lisäksi haluttiin tietää kuinka perehdyttäminen oli suunniteltu ja toteutettu tutkimukseen valituissa viidessä sairaalassa sekä ohjasivatko hoitotoiminnan periaatteet kyseisten sairaaloiden perehdyttämistä. Tutkimuksen keskeiset käsitteet ovat: henkilöstön kehittäminen, perehdyttämi-nen, hoitotyö, ammatillisuus, ammatillisuus hoitotyössä ja hoitotoiminnan periaatteet. Tutkimus on kvalitatiivinen ja luonteeltaan todentava sekä kuvaileva. Tutkimusmenetelmänä käytettiin dokumenttianalyysia.
Tutkimuksen dokumentit muodostuivat viiden sairaalan perehdyttämissuunnitelmista. Kaksi tutkittavista sairaaloista olivat keskussairaaloita ja kolme yliopistollisia sairaaloita. Perehdyttämisprosessin osa-alueista muodostettiin taulukot, jotka analysoitiin. Hoitotoiminnan periaatteiden esiintyminen perehdyttämissuunnitelmissa taulukoitiin tutkimusongelman mukaisesti. Tutkimuksen tarkoituksena ei ollut asettaa tutkittavia sairaaloita paremmuusjärjestykseen perehdyttämissuunnitelmien osalta, vaan tarkastella yleises-ti perehdyttämisprosessin kulkua ja siinä esiintyviä osatekijöitä toiminnan erityispiirteet huomioon ottaen terveydenhuollossa.
Kaikilla tutkittavilla sairaaloilla oli perehdyttämissuunnitelma tai –ohjelma ja sen laajuus riippui siitä, oliko kyseessä yleinen perehdyttämissuunnitelma vaiko työyksikkökohtainen perehdyttämissuunnitelma. Kaikki sairaalat pitivät tärkeänä uuden työntekijän perehdyttämistä. Muut tärkeät kohderyhmät olivat: toisiin tehtäviin/uusiin tehtäviin siirtyvät työntekijät. Perehdyttämisestä vastasivat pääasiassa joko sairaanhoitopiirit, yleisen perehdyttämisen osalta tai esimiehet työyksiköiden osalta. Perehdyttämisen suunnittelu ja toteutus tapahtui perehdyttämissuunnitelmien tai –ohjelmien avulla. Perehdyttämistä seurattiin ja arvioitiin suurimmassa osassa sairaaloita tietyn palautelomakkeen tai arviointilomakkeen avulla. Seuranta ajankohta oli yleensä muutaman kuukauden kuluttua perehdyttämisestä. Hoitotoiminnan periaatteita, poti-laisiin liittyviä periaatteita ja hoitajiin liittyviä periaatteita esiintyi neljässä viidestä sairaalan perehdyttämissuunnitelmassa.
Terveydenhuollon hoitoyksiköt pitävät tärkeänä perehdyttää työntekijöitä työhön ja työyhteisöön. Perehdyttäminen lyhentää hoitajan aikaa oppia uusi tehtävä ja vähentää siten epävarmuutta ja virheitä. Hyvin perhdytetyn työntekijän työpanos on laadukas, hoitotyön toiminta on osaavaa ja ammattitaitoista. Hoitotoiminnan periaatteet ohjaavat jossakin määrin perehdyttämistä hoitoyksiköissä.