Vertailututkimus Suomen ja Ranskan hallintokulttuureista: erityistarkastelun kohteena virkamiesten koulutus ja rekrytointi
Mylläri, Hanna (2003)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Tutkimuksen teema on hallintokulttuuri. Hallintokulttuurin ominaisuudet ovat vahvasti sidoksissa kansojen historialliseen kehitykseen. 1600-, 1700- ja 1800-luvuilla Ranskasta muodostui suuri esikuva muille Euroopan valtioille. Tämä oli seurausta Ranskan edistyneestä hallintojärjestelmästä, joka oli alkanut kehittyä kohtia modernia weberiläistä byrokratiaa jo 1600-luvun alussa. Tämän tutkimuksen yhtenä tehtävänä onkin selvittää, onko Ranska vaikuttanut Suomen hallintojärjestelmiin niitä luotaessa.
Tutkimuksen päämielenkiinto kohdistuu Suomen ja Ranskan hallintokulttuureihin ja niiden eroihin ja yhtäläisyyksiin. Tutkimuksen tavoitteena on pyrkiä selittämään mistä erot ja yhtäläisyydet johtuvat. Virkamiesten koulutus ja rekrytointi on valittu erityistarkastelun kohteeksi siitä syystä, että ne osaltaan ilmentävät maan hallintokulttuuria. Tutkimusongelma kiteytyy kahteen kysymykseen: 1) kuinka samanlaisia tai erilaisia Suomen ja Ranskan hallintokulttuurit ovat 2) mitä selityksiä eroille ja yhtäläisyyksille taustalta löytyy.
Tutkimusongelmaan pyritään löytämään vastaus kolmivaiheisesti. Ensimmäinen vaihe muodostuu Suomen ja Ranskan poliittishallinnolisten järjestelmien vertailusta, jossa pyritään löytämään järjestelmien yhtäläisyydet ja eroavaisuudet. Poliittishallinnollinen järjestelmä on hallintokulttuurin keskeinen konteksti. Toisessa vaiheessa vertaillaan Suomen ja Ranskan virkamiesten koulutus- ja rekrytointijärjestelmiä sekä tarkastellaan maiden hallintokulttuurien ilmentymistä niissä. Kolmannessa vaiheessa tarkastellaan Hofsteden kulttuuridimensioiden avulla, mitkä yhtäläisyydet ja eroavaisuudet hallintokulttuureissa selittää.
Tutkimuksen teoreettisena välineinä on käytetty hallintotieteen tuottamia käsityksiä hallintokulttuurista ja virkamieshallinnosta sekä Hoftseden luomia kulttuuridimensioita. Varsinaisesti tässä tutkimuksessa on hyödynnetty kahta dimensioita, jotka ovat olleet tutkimuksen ja tutkittavuuden kannalta oleellisimmat. Tutkimuksen keskeisimmät käsitteet ovat hallintokulttuuri, virkamiesten koulutus ja rekrytointi sekä elitismi. Tutkimuksen metodiseksi välineeksi on valittu vertailu, jossa korostuu cross time -ote. Tutkimuksen aineisto koostuu aikaisemmasta aihetta koskevasta tutkimuskirjallisuudesta sekä hallinnon dokumenteista, erityisesti suomalaisista ja ranskalaisista internet lähteistä.
Tutkimuksen keskeisimmäksi havainnoksi nousee se seikka, että Ranska on toiminut esikuvana vain välilisesti ja rajoitetusti Suomen hallinnolle. Suomen tärkeimmäksi esikuvaksi tutkimuksen perusteella nousee Ruotsi. Suomi on aina voimakkaasti seurannut kehityksessä Ruotsia ja muita pohjoismaita. Näin ollen Suomen ja Ranskan hallintokulttuurit eroavat toisistaan melko paljon. Hofsteden kulttuuridimensiot vahvistavat havainnot. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että suurin erottava tekijä Suomen ja Ranskan hallintokulttuurien välillä on elitismi. Ranskan hallintokulttuuri on hyvin elitistinen kun taas suomalainen hallintokulttuuri nojaa pohjoismaille tyypilliseen demokratiaan ja tasa-arvoon. Ranskalaisen elitismin ylläpitäjäksi tutkimuksen perusteella muodostui ranskalainen luokkayhteiskunta, jonka ilmentyminä toimivat eliittikorkeakoulut ja tietyt hallinnon instituutiot, joihin sisäänpääsy on mahdollista vain rajatulla ihmisryhmällä.
Tutkimuksen päämielenkiinto kohdistuu Suomen ja Ranskan hallintokulttuureihin ja niiden eroihin ja yhtäläisyyksiin. Tutkimuksen tavoitteena on pyrkiä selittämään mistä erot ja yhtäläisyydet johtuvat. Virkamiesten koulutus ja rekrytointi on valittu erityistarkastelun kohteeksi siitä syystä, että ne osaltaan ilmentävät maan hallintokulttuuria. Tutkimusongelma kiteytyy kahteen kysymykseen: 1) kuinka samanlaisia tai erilaisia Suomen ja Ranskan hallintokulttuurit ovat 2) mitä selityksiä eroille ja yhtäläisyyksille taustalta löytyy.
Tutkimusongelmaan pyritään löytämään vastaus kolmivaiheisesti. Ensimmäinen vaihe muodostuu Suomen ja Ranskan poliittishallinnolisten järjestelmien vertailusta, jossa pyritään löytämään järjestelmien yhtäläisyydet ja eroavaisuudet. Poliittishallinnollinen järjestelmä on hallintokulttuurin keskeinen konteksti. Toisessa vaiheessa vertaillaan Suomen ja Ranskan virkamiesten koulutus- ja rekrytointijärjestelmiä sekä tarkastellaan maiden hallintokulttuurien ilmentymistä niissä. Kolmannessa vaiheessa tarkastellaan Hofsteden kulttuuridimensioiden avulla, mitkä yhtäläisyydet ja eroavaisuudet hallintokulttuureissa selittää.
Tutkimuksen teoreettisena välineinä on käytetty hallintotieteen tuottamia käsityksiä hallintokulttuurista ja virkamieshallinnosta sekä Hoftseden luomia kulttuuridimensioita. Varsinaisesti tässä tutkimuksessa on hyödynnetty kahta dimensioita, jotka ovat olleet tutkimuksen ja tutkittavuuden kannalta oleellisimmat. Tutkimuksen keskeisimmät käsitteet ovat hallintokulttuuri, virkamiesten koulutus ja rekrytointi sekä elitismi. Tutkimuksen metodiseksi välineeksi on valittu vertailu, jossa korostuu cross time -ote. Tutkimuksen aineisto koostuu aikaisemmasta aihetta koskevasta tutkimuskirjallisuudesta sekä hallinnon dokumenteista, erityisesti suomalaisista ja ranskalaisista internet lähteistä.
Tutkimuksen keskeisimmäksi havainnoksi nousee se seikka, että Ranska on toiminut esikuvana vain välilisesti ja rajoitetusti Suomen hallinnolle. Suomen tärkeimmäksi esikuvaksi tutkimuksen perusteella nousee Ruotsi. Suomi on aina voimakkaasti seurannut kehityksessä Ruotsia ja muita pohjoismaita. Näin ollen Suomen ja Ranskan hallintokulttuurit eroavat toisistaan melko paljon. Hofsteden kulttuuridimensiot vahvistavat havainnot. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että suurin erottava tekijä Suomen ja Ranskan hallintokulttuurien välillä on elitismi. Ranskan hallintokulttuuri on hyvin elitistinen kun taas suomalainen hallintokulttuuri nojaa pohjoismaille tyypilliseen demokratiaan ja tasa-arvoon. Ranskalaisen elitismin ylläpitäjäksi tutkimuksen perusteella muodostui ranskalainen luokkayhteiskunta, jonka ilmentyminä toimivat eliittikorkeakoulut ja tietyt hallinnon instituutiot, joihin sisäänpääsy on mahdollista vain rajatulla ihmisryhmällä.