Asianosaisjulkisuuden rajoitusperusteet
Loimo, Mirka (2008)
Loimo, Mirka
2008
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Julkisyhteisöjen toiminnassa noudatetaan julkisuusperiaatetta. Tämän periaatteen mukaan jokaisella on oikeus saada tieto julkisen vallan käytöstä ja viranomaisten muusta toiminnasta. Hallinnon avoimuus, asiakirjojen julkisuus ja jokaiselle kuuluva perusoikeus saada tieto viranomaisen asiakirjasta ovat lähtökohtana tallennejulkisuus perusoikeudelle. Kuitenkin tallennejulkisuuden ulottuvuutta ei voida määritellä perusoikeutena niin laajaksi, että se kaikissa olosuhteissa ja kaikissa tilanteissa olisi rajaton. Tätä perusoikeutta on käytännössä rajoitettu julkisuuslailla. Asianosaisella on julkisuuslain mukaan tiedonsaantioikeus muihin kuin julkisiin asiakirjoihin. Julkisuuslaissa on esitetty tähän asianosaisjulkisuuteen rajoitusperusteita. Tämän tutkimuksen kannalta näistä rajoitusperusteista merkittäväksi muodostuu erittäin tärkeä yksityinen etu. Jokaisen yksityiselämä on säädetty suojattavaksi myös perusoikeutena.
Tutkimuksessa selvitetään lainsäädännön pohjalta mitkä ovat asianosaisjulkisuuden rajoitusperusteet sekä näiden rajoitusten suhde tallennejulkisuus perusoikeuteen. Keskeisenä tavoitteena on selvittää miten julkisuuslain asianosaisen tiedonsaantioikeuden rajoitusperusteita on tulkittava sekä luonnehtia asianosaisen asemaa ja löytää perusoikeuksien rajoittamiselle sisältöä. Niin julkisuuden kuin yksityisyydenkin suojan kysymykset voidaan palauttaa perusoikeustasolle. Perusoikeuksien väliset kollisiotilanteet ovat arkipäivää suomalaisessa hallinto- ja oikeuskäytännössä. Perusoikeuksia ei voida etukäteen asettaa tärkeysjärjestykseen. Intressiristiriitaan voidaan varautua jo lainsäädäntö tasolla, mutta kuitenkin ristiriidan ratkaiseminen jää useimmiten riippumaan yksittäisen tapauksen lainsoveltamispäätöksestä. Tässä tutkimuksessa selvitetään voiko yksityiselämän suoja rajoittaa asianosaisen tiedonsaantioikeutta ja mitkä seikat viranomaisen on huomioitava perusoikeuksien rajoittamista harkitessaan.
Tutkimus on lähestymistavaltaan lainopillinen, sillä siinä tulkitaan ja systematisoidaan voimassa olevaa oikeutta. Tutkimuskohteena on säädännäisen oikeuden osalta lähinnä PeL; n 12 §; n 2 momentti, PeL; n 10 §; n 1 momentti sekä JulkL; n 11 §; n 2 momentti. Tutkimuksen aihe kuuluu julkisoikeuden alaan. Tutkimuksen näkökulma on yksilön asemaa ja oikeuksia korostava, eli mahdollisesta laintulkintavaihtoehdosta korostetaan sitä, joka on mahdollisimman julkisuusmyönteinen.
Perustuslain 12 §; n 2 momentin mukaan jokaisella on tiedonsaantioikeus viranomaisen hallussa olevista asiakirjoista. Asianosaisjulkisuus nähdään yleisöjulkisuutta laajempana. Asianosaisjulkisuutta voidaan perustella pitkälti asianosaisen oikeusturvatarpeilla. Asianosaisella on tiedonsaantioikeus hänen asiansa käsittelyyn vaikuttaneisiin asiakirjoihin, niiden julkisuusasteesta riippumatta. Kuitenkin julkisuuslaissa on säädetty asianosaisen tiedonsaantioikeudelle rajoituksia. Asianosaisen tiedonsaantioikeuden rajoitukset edellyttävät aina tapauskohtaista eri intressitahojen välistä punnintaa. Oikeuskäytännössä on asianosaisen rajoitusperusteita tulkittu suhteellisen niukasti ja asianosaisen tiedonsaantioikeuteen katsottu voitavan puuttua vain harvoin. Konkreettisessa viranomaisen soveltamistilanteessa voi tulla tilanteita, jossa päätöksen kohteena on kaksi vastakkaistakin intressiä (yksityisyyden suoja ja asianosaisen tiedonsaantioikeus). Yksityisyyden suoja ja asianosaisen tiedonsaantioikeus on pyrittävä sovittamaan yhteen ja toteuttamaan rinnakkain. Jos tämä ei ole mahdollista on viranomaisen harkintavaltansa puitteissa tehtävä asianosaisen tiedonsaantioikeudelle tai toisen henkilön yksityisyyden suojalle koituvien haittojen vertailu, sekä yksityisyyden suojan tai julkisuusperiaatteen loukkaamattomuus tai loukkauksen aste.
Tutkimuksessa selvitetään lainsäädännön pohjalta mitkä ovat asianosaisjulkisuuden rajoitusperusteet sekä näiden rajoitusten suhde tallennejulkisuus perusoikeuteen. Keskeisenä tavoitteena on selvittää miten julkisuuslain asianosaisen tiedonsaantioikeuden rajoitusperusteita on tulkittava sekä luonnehtia asianosaisen asemaa ja löytää perusoikeuksien rajoittamiselle sisältöä. Niin julkisuuden kuin yksityisyydenkin suojan kysymykset voidaan palauttaa perusoikeustasolle. Perusoikeuksien väliset kollisiotilanteet ovat arkipäivää suomalaisessa hallinto- ja oikeuskäytännössä. Perusoikeuksia ei voida etukäteen asettaa tärkeysjärjestykseen. Intressiristiriitaan voidaan varautua jo lainsäädäntö tasolla, mutta kuitenkin ristiriidan ratkaiseminen jää useimmiten riippumaan yksittäisen tapauksen lainsoveltamispäätöksestä. Tässä tutkimuksessa selvitetään voiko yksityiselämän suoja rajoittaa asianosaisen tiedonsaantioikeutta ja mitkä seikat viranomaisen on huomioitava perusoikeuksien rajoittamista harkitessaan.
Tutkimus on lähestymistavaltaan lainopillinen, sillä siinä tulkitaan ja systematisoidaan voimassa olevaa oikeutta. Tutkimuskohteena on säädännäisen oikeuden osalta lähinnä PeL; n 12 §; n 2 momentti, PeL; n 10 §; n 1 momentti sekä JulkL; n 11 §; n 2 momentti. Tutkimuksen aihe kuuluu julkisoikeuden alaan. Tutkimuksen näkökulma on yksilön asemaa ja oikeuksia korostava, eli mahdollisesta laintulkintavaihtoehdosta korostetaan sitä, joka on mahdollisimman julkisuusmyönteinen.
Perustuslain 12 §; n 2 momentin mukaan jokaisella on tiedonsaantioikeus viranomaisen hallussa olevista asiakirjoista. Asianosaisjulkisuus nähdään yleisöjulkisuutta laajempana. Asianosaisjulkisuutta voidaan perustella pitkälti asianosaisen oikeusturvatarpeilla. Asianosaisella on tiedonsaantioikeus hänen asiansa käsittelyyn vaikuttaneisiin asiakirjoihin, niiden julkisuusasteesta riippumatta. Kuitenkin julkisuuslaissa on säädetty asianosaisen tiedonsaantioikeudelle rajoituksia. Asianosaisen tiedonsaantioikeuden rajoitukset edellyttävät aina tapauskohtaista eri intressitahojen välistä punnintaa. Oikeuskäytännössä on asianosaisen rajoitusperusteita tulkittu suhteellisen niukasti ja asianosaisen tiedonsaantioikeuteen katsottu voitavan puuttua vain harvoin. Konkreettisessa viranomaisen soveltamistilanteessa voi tulla tilanteita, jossa päätöksen kohteena on kaksi vastakkaistakin intressiä (yksityisyyden suoja ja asianosaisen tiedonsaantioikeus). Yksityisyyden suoja ja asianosaisen tiedonsaantioikeus on pyrittävä sovittamaan yhteen ja toteuttamaan rinnakkain. Jos tämä ei ole mahdollista on viranomaisen harkintavaltansa puitteissa tehtävä asianosaisen tiedonsaantioikeudelle tai toisen henkilön yksityisyyden suojalle koituvien haittojen vertailu, sekä yksityisyyden suojan tai julkisuusperiaatteen loukkaamattomuus tai loukkauksen aste.