Passiivisuuden vaikutus viivästysvastuuseen
Littunen, Antti (2013)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan passiivisuuden vaikutusta viivästyksestä seuraavaan vastuuseen irtaimen tavaran kaupassa. Työssä selvitetään, miten kaupan osapuolet, myyjä ja ostaja, voivat omalla toiminnallaan vaikuttaa viivästysvastuuseen niin sopimusta tehdessä, sitä täytettäessä kuin sopimushäiriön sattuessa.
Tutkielman ensisijaisena lähteenä on vuonna 1987 pohjoismaisen yhteistyön tuloksena säädetty kauppalaki esitöineen. Oleellisin kohdin kauppalakia vertaillaan kansainväliseen kauppalakiin eli CISG-yleissopimukseen, joka on sisällöllisesti lähellä kauppalakia ja myös vaikuttanut olennaisesti kauppalain sisältöön. Viivästysvastuun osalta vertailua tehdään myös kuluttajansuojalakiin sekä vanhentumislakiin, jota voi pitää passiivisuusseuraamusten yleislakina. Muina lähteinä on käytetty kauppa- ja velvoiteoikeudellisia teoksia.
Myyjän puolelta tutkielman kannalta olennaisinta on tavaran sopimuksen mukainen luovuttaminen ostajalle. Päähuomio on siinä, miten myyjä voi passiivisuutensa vuoksi ensin aiheuttaa tavaran viivästyksen ja sen jälkeen lisätä vastuutaan suuremmaksi kuin, mikä vastuu olisi ollut, jos myyjä olisi reagoinut viivästykseen asianmukaisesti. Aktiivisimmillaan myyjä voi varautua vastuuseen jo sopimusneuvotteluissa rajaamalla korvattavaksi tulevia eriä ja sopimalla esteistä, joiden vallitessa suoritusta ei tarvitse tehdä.
Ostajan tulee toimia aktiivisesti viivästystilanteissa, jotta hän voi vedota suojakeinoihin. Passiivisuuden myötä ostaja menettää oikeuden vaatia niin suoritusta, kaupan purkua kuin vahingonkorvausta. Ostajan passiivisuusseuraamuksia voi pitää ankarina, varsinkin jos syy viivästykseen on myyjän puolella. Toisaalta aktiivisella toiminnalla ostaja yleensä säilyttää nämä oikeudet. Kaupan ollessa merkittävä ostajan kannattaa jo sopimusneuvotteluissa tehdä vastapuoli tietoiseksi oikea-aikaisen luovutuksen olennaisuudesta, jotta hän voi tarvittaessa purkaa kaupan ja saada asianmukaisen korvauksen.
Tutkielman ensisijaisena lähteenä on vuonna 1987 pohjoismaisen yhteistyön tuloksena säädetty kauppalaki esitöineen. Oleellisin kohdin kauppalakia vertaillaan kansainväliseen kauppalakiin eli CISG-yleissopimukseen, joka on sisällöllisesti lähellä kauppalakia ja myös vaikuttanut olennaisesti kauppalain sisältöön. Viivästysvastuun osalta vertailua tehdään myös kuluttajansuojalakiin sekä vanhentumislakiin, jota voi pitää passiivisuusseuraamusten yleislakina. Muina lähteinä on käytetty kauppa- ja velvoiteoikeudellisia teoksia.
Myyjän puolelta tutkielman kannalta olennaisinta on tavaran sopimuksen mukainen luovuttaminen ostajalle. Päähuomio on siinä, miten myyjä voi passiivisuutensa vuoksi ensin aiheuttaa tavaran viivästyksen ja sen jälkeen lisätä vastuutaan suuremmaksi kuin, mikä vastuu olisi ollut, jos myyjä olisi reagoinut viivästykseen asianmukaisesti. Aktiivisimmillaan myyjä voi varautua vastuuseen jo sopimusneuvotteluissa rajaamalla korvattavaksi tulevia eriä ja sopimalla esteistä, joiden vallitessa suoritusta ei tarvitse tehdä.
Ostajan tulee toimia aktiivisesti viivästystilanteissa, jotta hän voi vedota suojakeinoihin. Passiivisuuden myötä ostaja menettää oikeuden vaatia niin suoritusta, kaupan purkua kuin vahingonkorvausta. Ostajan passiivisuusseuraamuksia voi pitää ankarina, varsinkin jos syy viivästykseen on myyjän puolella. Toisaalta aktiivisella toiminnalla ostaja yleensä säilyttää nämä oikeudet. Kaupan ollessa merkittävä ostajan kannattaa jo sopimusneuvotteluissa tehdä vastapuoli tietoiseksi oikea-aikaisen luovutuksen olennaisuudesta, jotta hän voi tarvittaessa purkaa kaupan ja saada asianmukaisen korvauksen.