Systeemisen pankkikriisin hoito
Arvola, Henna (2012)
Arvola, Henna
2012
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Viimeisten noin neljänkymmenen vuoden aikana maailmassa on esiintynyt yli 130 systeemistä pankkikriisiä. Pankkikriisin systeemisyys tarkoittaa sitä, että kriisi koettelee koko pankkijärjestelmää, joka uhkaa lakata toimimasta normaalisti. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia menetelmiä systeemisen pankkikriisin hoidossa voidaan käyttää. Tutkielmassa perehdytään Suomessa 1990-luvun pankkikriisin ratkaisemisessa käytettyihin menetelmiin sekä Euroopassa viime vuosina tehtyihin toimenpiteisiin. Tarkoituksena on selvittää, onko pankkikriisien hoito muuttunut viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana.
Toimenpiteet pankkikriisin hoidossa voidaan jakaa välittömästi kriisin puhjettua käytettäviin menetelmiin ja pidemmän aikavälin toimenpiteisiin. Kriisin puhjetessa viranomaisten tärkein tehtävä on saada kriisi hallintaan ja estää sen leviäminen. Kun kriisi on saatu hallintaan, voidaan keskittyä pidemmän aikavälin toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on kriisin ratkaiseminen ja pankkisektorin uudistaminen ja tervehdyttäminen. Tutkielmassa käsitellään muun muassa valtion antamaa yleistakausta, suoraa pankkitukea, pankkien kansallistamista ja omaisuudenhoitoyhtiöiden perustamista. Tutkielmassa käsitellään myös keinoja, joilla keskuspankki voi helpottaa pankkisektorin tilaa.
Tutkielman johtopäätöksissä tullaan siihen tulokseen, että yleisimpiä toimenpiteitä systeemisten pankkikriisien hoidossa ovat keskuspankin antama likviditeettituki, valtion takaukset ja pääomasijoitukset sekä pankkien kansallistamiset. Korkotason alentamisella on myös erittäin tärkeä rooli kriisinhoidossa. Johtopäätöksissä tullaan myös siihen tulokseen, että toimenpiteet pankkikriisien hoidossa nykyään ovat pääpiirteiltään samanlaisia kuin 1990-luvulla. Kriisinhoitoa on nyt helpottanut merkittävästi kiinteän valuuttakurssipolitiikan puuttuminen. Nykyisissä kriiseissä luottolama on pystytty tehokkaasti ehkäisemään, mikä on merkittävä parannus kriisinhoidossa verrattuna 90-lukuun.
Toimenpiteet pankkikriisin hoidossa voidaan jakaa välittömästi kriisin puhjettua käytettäviin menetelmiin ja pidemmän aikavälin toimenpiteisiin. Kriisin puhjetessa viranomaisten tärkein tehtävä on saada kriisi hallintaan ja estää sen leviäminen. Kun kriisi on saatu hallintaan, voidaan keskittyä pidemmän aikavälin toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on kriisin ratkaiseminen ja pankkisektorin uudistaminen ja tervehdyttäminen. Tutkielmassa käsitellään muun muassa valtion antamaa yleistakausta, suoraa pankkitukea, pankkien kansallistamista ja omaisuudenhoitoyhtiöiden perustamista. Tutkielmassa käsitellään myös keinoja, joilla keskuspankki voi helpottaa pankkisektorin tilaa.
Tutkielman johtopäätöksissä tullaan siihen tulokseen, että yleisimpiä toimenpiteitä systeemisten pankkikriisien hoidossa ovat keskuspankin antama likviditeettituki, valtion takaukset ja pääomasijoitukset sekä pankkien kansallistamiset. Korkotason alentamisella on myös erittäin tärkeä rooli kriisinhoidossa. Johtopäätöksissä tullaan myös siihen tulokseen, että toimenpiteet pankkikriisien hoidossa nykyään ovat pääpiirteiltään samanlaisia kuin 1990-luvulla. Kriisinhoitoa on nyt helpottanut merkittävästi kiinteän valuuttakurssipolitiikan puuttuminen. Nykyisissä kriiseissä luottolama on pystytty tehokkaasti ehkäisemään, mikä on merkittävä parannus kriisinhoidossa verrattuna 90-lukuun.