"Also the unsaid is a sign in itself" – Varieties of Silence in Two Novels by R. K. Narayan
Kumpulainen, Tiina (2006)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää voidaanko Tajfelin ja Turnerin kehittämää sosiaalisen identiteetin teoriaa soveltaa hiljaisuuden variaation selittämiseen kahdessa romaanissa samoin kuin sitä on aiemmin käytetty kielellisen variaation selvittämiseen varsinaisessa kommunikaatiossa.
Tutkimusmetodin perustana käytettiin Ferdinand de Saussuren ajatusta languesta ja parolesta eli sitä, että hiljaisuus samoin kuin kieli systeeminä ja todellisessa kytössä erotetaan toisistaaan. Hijaisuuden sosiaaliset variaatiot, jotka analysoitiin olivat: iän mukainen vaihtelu, maantieteellinen vaihtelu, sukupuolen mukainen vaihtelu, yksilöllinen vaihtelu sekä tilannesidonnainen vaihtelu. Tutklimusmateriaalina käytettiin intialaisen kirjailijan R. K. Narayanin kahta romaania.
Tutkimustulokset osoittivat, että sosiaalisen identiteetin teoria soveltui hiljaisuuden variaatioiden selittämiseen osassa tapauksista, mutta myös poikkeuksia löytyi. Teoria soveltuu parhaiten päähenkilöiden hiljaisuuden analysoimiseen, koska heidän käytöksestään on romaaneissa riittävästi monipuolista tietoa tällaiseen analyysiin. Sivuhenkilöiden kohdalla hiljaisuus oli yleensä osa henkilön ja tämän roolin kuvausta. Maantieteellinen sijainti ei niinkään vaikuttanut hiljaisuuden käyttöön, sen sijaan puheyhteisön valtarakenne vaikutti yksilön puhevapauteen joko rajoittavasti tai vapauttavasti. Suurimmassa osassa tapauksista hiljaisuuden vaihtelu voitiin selitää samaistumisella erilaisiin sosiaalisiin rooleihin, malleihin ja arvoihin: eri sukupuoliroolit, eri sukupolvien arvot, ammatilliset roolit ja erilaisiin tilanteisiin liittyvät normit määrittelivät usein eri henkilöiden hiljaisuutta. Tutkimuksessa löytyi kuitenkin myös tapauksia, joissa eri rooleihin samaistuminen ei selittänyt hiljaisuutta, vaan esimerkiksi henkilön psykologinen tila johti poikkeukselliseen käytökseen. Sosiaalisen identiteetin teoria soveltuu kyllä hiljaisuuden analysoimiseen romaaneissa, mutta ei teoriana riitä yksin selittämään hiljaisuuden vaihtelua.
Tutkimusmetodin perustana käytettiin Ferdinand de Saussuren ajatusta languesta ja parolesta eli sitä, että hiljaisuus samoin kuin kieli systeeminä ja todellisessa kytössä erotetaan toisistaaan. Hijaisuuden sosiaaliset variaatiot, jotka analysoitiin olivat: iän mukainen vaihtelu, maantieteellinen vaihtelu, sukupuolen mukainen vaihtelu, yksilöllinen vaihtelu sekä tilannesidonnainen vaihtelu. Tutklimusmateriaalina käytettiin intialaisen kirjailijan R. K. Narayanin kahta romaania.
Tutkimustulokset osoittivat, että sosiaalisen identiteetin teoria soveltui hiljaisuuden variaatioiden selittämiseen osassa tapauksista, mutta myös poikkeuksia löytyi. Teoria soveltuu parhaiten päähenkilöiden hiljaisuuden analysoimiseen, koska heidän käytöksestään on romaaneissa riittävästi monipuolista tietoa tällaiseen analyysiin. Sivuhenkilöiden kohdalla hiljaisuus oli yleensä osa henkilön ja tämän roolin kuvausta. Maantieteellinen sijainti ei niinkään vaikuttanut hiljaisuuden käyttöön, sen sijaan puheyhteisön valtarakenne vaikutti yksilön puhevapauteen joko rajoittavasti tai vapauttavasti. Suurimmassa osassa tapauksista hiljaisuuden vaihtelu voitiin selitää samaistumisella erilaisiin sosiaalisiin rooleihin, malleihin ja arvoihin: eri sukupuoliroolit, eri sukupolvien arvot, ammatilliset roolit ja erilaisiin tilanteisiin liittyvät normit määrittelivät usein eri henkilöiden hiljaisuutta. Tutkimuksessa löytyi kuitenkin myös tapauksia, joissa eri rooleihin samaistuminen ei selittänyt hiljaisuutta, vaan esimerkiksi henkilön psykologinen tila johti poikkeukselliseen käytökseen. Sosiaalisen identiteetin teoria soveltuu kyllä hiljaisuuden analysoimiseen romaaneissa, mutta ei teoriana riitä yksin selittämään hiljaisuuden vaihtelua.