Tehokkuus ja tilivelvollisuus sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksessa
Kujala, Juha (2016)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Julkisen hallinnon tulee toimia tehokkaasti ja sen on oltava vastuussa toimistaan. Tehokkuuden merkitys kasvaa varsinkin silloin, kun resursseista on pulaa. Tehokkuutta kannattaa kuitenkin tavoitella aina, koska resurssien haaskaaminen ei ole järkevää. Tilivelvollisuus yhdistetään vastuuseen toiminnan tuloksista, sääntöjen noudattamiseen sekä yleisesti vastuulliseen toimintaan. Siksi tilivelvollisuuden varmistaminen julkisella sektorilla on tärkeää.
Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitkä ovat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksen keskeiset keinot tehokkuuden parantamiseksi, ja miten tilivelvollisuus kansalaisia kohtaan ilmenee uudistuksen valmistelussa. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja tutkimusmenetelmänä käytetään dokumenttianalyysia. Tutkimusaineisto koostuu vuosina 2011–2016 laaditusta sote-uudistuksen valmisteluaineistosta ja uudistusta käsittelevistä tutkimuksista.
Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimi julkisen valinnan teoria ja julkisen hallinnon tilivelvollisuutta käsittelevä teoreettinen keskustelu. Julkisen valinnan teoria tutkii julkista sektoria ja sen toimijoita taloustieteellisistä lähtökohdista. Julkinen valinta olettaa, että toimijat ovat rationaalisia ja ajavat omaa etuaan. Julkista sektoria arvostellaan tehottomaksi ja tehokkuuden parantamiseksi julkinen valinta tarjoaa julkisen sektorin altistamista kilpailulle ja markkinoille.
Tutkimusaineistosta nousi esiin kolme keskeistä keinoa, joilla sosiaali- ja terveydenhuollon tehokkuutta pyritään parantamaan. Nämä olivat sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio, kilpailu ja rahoitusratkaisut. Integraatio mahdollistaa tehokkuuden parantamisen toimivamman yhteistyön ja organisoinnin kautta ja kilpailun lisäämisellä on tarkoitus parantaa allokatiivista tehokkuutta. Rahoituksen uudistamisella halutaan vähentää sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden hoitovastuiden ja kustannusten siirtelyä ja ohjata toimijoita kokonaisuuden kannalta parempaan toimintaan. Rahoitustaholla voi myös olla merkittävä vaikutus toiminnan tehokkuuteen. Tilivelvollisuus ilmeni sote-uudistuksessa tavoitteena vahvistaa demokratiaa, avoimuuden ja responsiivisuuden lisäämisenä ja kilpailusta johtuvana markkinapohjaisena tilivelvollisuutena.
Tutkimus osoittaa, että julkisen valinnan ehdottamat julkisen sektorin uudistamiskeinot ovat ajankohtaisia ja teoria kuvaa hyvin julkisten organisaatioiden tehokkuusongelmia. Sosiaali- ja terveydenhuollon tehokkuuden parantaminen vaatii päätöksiä palveluverkon sopeuttamiseksi ja tulevaisuudessa toimivan kilpailun varmistamiseen on kiinnitettävä huomiota. Riskinä on, että markkinoilla on liian vähän toimijoita, jolloin asiakkaan valinnanvapaus jää kapeaksi ja kustannukset saattavat nousta. Rahoitukseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota, koska se muodostaa toiminnan kannustimet, joiden pohjalta sosiaali- ja terveydenhuollon toimijat osittain tekevät päätöksiä. Kansalaisten luottamuksen parantamiseksi on tärkeää varmistaa poliittisen tilivelvollisuuden toteutuminen ja hyödyntää horisontaalisia tilivelvollisuusmekanismeja.
Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitkä ovat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksen keskeiset keinot tehokkuuden parantamiseksi, ja miten tilivelvollisuus kansalaisia kohtaan ilmenee uudistuksen valmistelussa. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja tutkimusmenetelmänä käytetään dokumenttianalyysia. Tutkimusaineisto koostuu vuosina 2011–2016 laaditusta sote-uudistuksen valmisteluaineistosta ja uudistusta käsittelevistä tutkimuksista.
Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimi julkisen valinnan teoria ja julkisen hallinnon tilivelvollisuutta käsittelevä teoreettinen keskustelu. Julkisen valinnan teoria tutkii julkista sektoria ja sen toimijoita taloustieteellisistä lähtökohdista. Julkinen valinta olettaa, että toimijat ovat rationaalisia ja ajavat omaa etuaan. Julkista sektoria arvostellaan tehottomaksi ja tehokkuuden parantamiseksi julkinen valinta tarjoaa julkisen sektorin altistamista kilpailulle ja markkinoille.
Tutkimusaineistosta nousi esiin kolme keskeistä keinoa, joilla sosiaali- ja terveydenhuollon tehokkuutta pyritään parantamaan. Nämä olivat sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio, kilpailu ja rahoitusratkaisut. Integraatio mahdollistaa tehokkuuden parantamisen toimivamman yhteistyön ja organisoinnin kautta ja kilpailun lisäämisellä on tarkoitus parantaa allokatiivista tehokkuutta. Rahoituksen uudistamisella halutaan vähentää sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden hoitovastuiden ja kustannusten siirtelyä ja ohjata toimijoita kokonaisuuden kannalta parempaan toimintaan. Rahoitustaholla voi myös olla merkittävä vaikutus toiminnan tehokkuuteen. Tilivelvollisuus ilmeni sote-uudistuksessa tavoitteena vahvistaa demokratiaa, avoimuuden ja responsiivisuuden lisäämisenä ja kilpailusta johtuvana markkinapohjaisena tilivelvollisuutena.
Tutkimus osoittaa, että julkisen valinnan ehdottamat julkisen sektorin uudistamiskeinot ovat ajankohtaisia ja teoria kuvaa hyvin julkisten organisaatioiden tehokkuusongelmia. Sosiaali- ja terveydenhuollon tehokkuuden parantaminen vaatii päätöksiä palveluverkon sopeuttamiseksi ja tulevaisuudessa toimivan kilpailun varmistamiseen on kiinnitettävä huomiota. Riskinä on, että markkinoilla on liian vähän toimijoita, jolloin asiakkaan valinnanvapaus jää kapeaksi ja kustannukset saattavat nousta. Rahoitukseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota, koska se muodostaa toiminnan kannustimet, joiden pohjalta sosiaali- ja terveydenhuollon toimijat osittain tekevät päätöksiä. Kansalaisten luottamuksen parantamiseksi on tärkeää varmistaa poliittisen tilivelvollisuuden toteutuminen ja hyödyntää horisontaalisia tilivelvollisuusmekanismeja.