Taylorin sääntö, reaktiokertoimien arvot ja toteutunut ohjauskorko – Euroopan ja Yhdysvaltain keskuspankit vuosina 1999–2008
Koski, Hanna (2009)
Koski, Hanna
2009
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Rahapolitiikan systemaattisen toteuttamisen positiiviset vaikutukset talouteen tunnustetaan nykyaikana kaikkialla. Avuksi tällaisen rahapolitiikan toteuttamiseen on luotu erilaisia rahapolitiikan sääntöjä. Säännöistä tunnetuin on ns. Taylorin sääntö, jonka amerikkalainen tutkija ja professori John B. Taylor kehitti 1990-luvun alussa.
Taylorin sääntö kehitettiin keskuspankin apuvälineeksi rahapolitiikan toteuttamiseen sekä tukemaan keskuspankin toiminnan avoimuutta ulkopuolisiin tahoihin nähden. Taylorin säännön mukaan keskuspankki voi toteuttaa korkopolitiikkaa perustuen inflaation sekä tuotannon kasvun muutoksiin.
Alun perin Taylorin sääntö kehitettiin kuvaamaan Yhdysvaltain keskuspankin rahapolitiikkaa, mutta myöhemmin sen avulla on yritetty selittää myös muiden keskuspankkien ohjauskoron muutoksia. Yhdysvaltain keskuspankin ohella viime vuosina paljon huomiota saanut keskuspankki on Euroopan keskuspankki, joka alkoi toteuttaa euroalueen yhteistä rahapolitiikkaa tarkan hintavakauden tavoitteen siivittämänä vuonna 1999.
Tässä tutkielmassa tutkitaan Yhdysvaltain keskuspankin sekä Euroopan keskuspankin rahapolitiikkaa Taylorin säännön avulla. Näiden keskuspankkien asettamat rahapolitiikan tavoitteet eroavat hiukan toisistaan ja Taylorin säännön avulla pyritään löytämään politiikan painotuseroja keskuspankkien välillä.
Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta yksinkertaisen Taylorin säännön kuvaavan huomattavasti paremmin Euroopan keskuspankin rahapolitiikkaa. Tulos sopii yhteen Euroopan keskuspankin asettamien tavoitteiden kanssa. Tulosten perusteella on selkeästi huomattavissa Yhdysvaltain keskuspankin keskittyminen rahapolitiikan toteutuksessa inflaation ja tuotannon ohella myös muihin taloudellisiin muuttujiin.
Taylorin sääntö kehitettiin keskuspankin apuvälineeksi rahapolitiikan toteuttamiseen sekä tukemaan keskuspankin toiminnan avoimuutta ulkopuolisiin tahoihin nähden. Taylorin säännön mukaan keskuspankki voi toteuttaa korkopolitiikkaa perustuen inflaation sekä tuotannon kasvun muutoksiin.
Alun perin Taylorin sääntö kehitettiin kuvaamaan Yhdysvaltain keskuspankin rahapolitiikkaa, mutta myöhemmin sen avulla on yritetty selittää myös muiden keskuspankkien ohjauskoron muutoksia. Yhdysvaltain keskuspankin ohella viime vuosina paljon huomiota saanut keskuspankki on Euroopan keskuspankki, joka alkoi toteuttaa euroalueen yhteistä rahapolitiikkaa tarkan hintavakauden tavoitteen siivittämänä vuonna 1999.
Tässä tutkielmassa tutkitaan Yhdysvaltain keskuspankin sekä Euroopan keskuspankin rahapolitiikkaa Taylorin säännön avulla. Näiden keskuspankkien asettamat rahapolitiikan tavoitteet eroavat hiukan toisistaan ja Taylorin säännön avulla pyritään löytämään politiikan painotuseroja keskuspankkien välillä.
Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta yksinkertaisen Taylorin säännön kuvaavan huomattavasti paremmin Euroopan keskuspankin rahapolitiikkaa. Tulos sopii yhteen Euroopan keskuspankin asettamien tavoitteiden kanssa. Tulosten perusteella on selkeästi huomattavissa Yhdysvaltain keskuspankin keskittyminen rahapolitiikan toteutuksessa inflaation ja tuotannon ohella myös muihin taloudellisiin muuttujiin.