Arkkitehdin kielen ideationaalisia, interpersoonaisia ja tekstuaalisia merkityksiä
Korpela, Hanna (2017)
Korpela, Hanna
2017
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tutkimukseni aiheena on arkkitehdin kieli. Arkkitehtuuri on taiteenala, johon kuuluu kiinteästi myös tekninen osaaminen. Arkkitehti käyttää kieltä suunnitelmiensa ja valmiiden rakennusten kuvaamiseen eri tilanteissa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaista arkkitehdin kieli on. Tavoitteena on myös selvittää, mitkä kielelliset piirteet ovat arkkitehdin kielelle ominaisimpia.
Tutkimukseni teoreettisena taustana on M.A.K. Hallidayn systeemis-funktionaalinen kielioppi. Tarkastelen arkkitehdin kieltä systeemisfunktionaalisen kieliopin metafunktioiden avulla. Ideationaalinen metafunktio mahdollistaa maailman nimeämisen ja kuvaamisen, kun taas interpersoonainen metafunktion liittyy sosiaalisiin suhteisiin ja rooleihin. Tekstuaalinen metafunktio yhdistää nämä kaksi metafunktiota, mutta samalla se kuvaa, miten kieli toimii tekstinä ja samalla rakentaa sitä. Tutkimuksessa suurimman merkityksen saa ideationaalinen metafunktio, jonka prosessit olen jakanut materiaalisiin prosesseihin ja suhdeprosesseihin sekä aineistoni pienimpiin verbaalisiin, mentaalisiin ja käyttäytymiseen liittyviin prosesseihin.
Tutkimusaineistoni on Vaasan yliopiston uudisrakennuksia kuvaavat arkkitehdin kirjoittamat tekstit. Eri tekstejä on yhteensä viisi, ja ne ovat vuosilta 1984–2002. Ensimmäiset tekstit kertovat kokonaisuudesta suunnitelman tasolla, ja viimeiset kuvaavat valmiita rakennuksia.
Tutkimuksessa selviää, että arkkitehdin kielessä on paljon vastakohtaisuuksia. Arkkitehdin ammatti vaatii monialaista taitoa, ja esimerkiksi tekniikan ja taiteen kielen kahtiajakoisuus näkyy myös kielessä. Tekninen tieto esitetään staattisesti, mutta vastakohtana staattisuudelle rakennuksien toimintojen ja ulkoasun kuvauksessa käytetään hyvinkin dynaamista kieltä. Erityisesti aineistosta erottuivat myös elollisten ja elottomien toimijoiden aktiivisuuden taso. Elolliset eivät näy teksteissä, mutta elottomat rakennukset ja rakennusten osat toimivat erittäin aktiivisesti omassa ympäristössään. Arkkitehdin tekstissä sivutaan myös ideologiaa tuomalla teksteissä ilmi myös arkkitehtuurin ja yliopistomaailman arvokkuutta ja ylväyttä.
Tutkimukseni teoreettisena taustana on M.A.K. Hallidayn systeemis-funktionaalinen kielioppi. Tarkastelen arkkitehdin kieltä systeemisfunktionaalisen kieliopin metafunktioiden avulla. Ideationaalinen metafunktio mahdollistaa maailman nimeämisen ja kuvaamisen, kun taas interpersoonainen metafunktion liittyy sosiaalisiin suhteisiin ja rooleihin. Tekstuaalinen metafunktio yhdistää nämä kaksi metafunktiota, mutta samalla se kuvaa, miten kieli toimii tekstinä ja samalla rakentaa sitä. Tutkimuksessa suurimman merkityksen saa ideationaalinen metafunktio, jonka prosessit olen jakanut materiaalisiin prosesseihin ja suhdeprosesseihin sekä aineistoni pienimpiin verbaalisiin, mentaalisiin ja käyttäytymiseen liittyviin prosesseihin.
Tutkimusaineistoni on Vaasan yliopiston uudisrakennuksia kuvaavat arkkitehdin kirjoittamat tekstit. Eri tekstejä on yhteensä viisi, ja ne ovat vuosilta 1984–2002. Ensimmäiset tekstit kertovat kokonaisuudesta suunnitelman tasolla, ja viimeiset kuvaavat valmiita rakennuksia.
Tutkimuksessa selviää, että arkkitehdin kielessä on paljon vastakohtaisuuksia. Arkkitehdin ammatti vaatii monialaista taitoa, ja esimerkiksi tekniikan ja taiteen kielen kahtiajakoisuus näkyy myös kielessä. Tekninen tieto esitetään staattisesti, mutta vastakohtana staattisuudelle rakennuksien toimintojen ja ulkoasun kuvauksessa käytetään hyvinkin dynaamista kieltä. Erityisesti aineistosta erottuivat myös elollisten ja elottomien toimijoiden aktiivisuuden taso. Elolliset eivät näy teksteissä, mutta elottomat rakennukset ja rakennusten osat toimivat erittäin aktiivisesti omassa ympäristössään. Arkkitehdin tekstissä sivutaan myös ideologiaa tuomalla teksteissä ilmi myös arkkitehtuurin ja yliopistomaailman arvokkuutta ja ylväyttä.