Erikoissairaanhoidon sopimusohjaus hallintana: Tapaustutkimus Pirkanmaan sairaanhoitopiirin sopimusohjausmallista
Ketola-Hautamäki, Jaana (2008)
Ketola-Hautamäki, Jaana
2008
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
1980- ja 1990-luvuilta lähtien julkista sektoria ja sen palvelutuotantoa on uudistettu uuden julkisjohtamisen doktriinin periaatteiden mukaisesti. Erikoissairaanhoidon palvelutuotannossa uudistukset ovat ilmenneet erityisesti sopimusohjauksen yleistymisenä palveluiden tuotantotapana. Sopimusohjausmenettelyllä on pyritty ensisijaisesti lisäämään palvelutuotannon tuottavuutta ja tehokkuutta, parantamaan erikoissairaanhoidon menojen, tulojen ja kustannuskehityksen ennakoitavuutta sekä lisäämään kuntien ohjaus- ja vaikutusmahdollisuuksia suhteessa tuottajana toimivaan sairaanhoitopiiriin. Erikoissairaanhoidon sopimusohjausta käsittelevissä aikaisemmissa tutkimuksissa on keskitytty ensisijaisesti sairaanhoitopiirin ja kuntien väliseen suhteeseen, erilaisiin sopimusohjausmalleihin sekä ylemmän johtotason ongelmiin sopimusohjausta toteutettaessa. Tutkimuksissa sopimusohjausta on tarkasteltu myös varsin usein kuntatilaajan näkökulmasta.
Tässä työssä erikoissairaanhoidon sopimusohjausta tarkastellaan ensisijaisesti sairaanhoitopiirin ja sen toimintaympäristön, toiminnan ja sopimussuhteen hallinnan näkökulmista tavoitteena selvittää ja kuvata erikoissairaanhoidon sopimusohjauksen olennaisimpia piirteitä sekä sopimusperustaiseen toimintaan liittyviä ongelmia ja niiden hallintaa. Tutkimuskohteena on Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä sovellettava sopimusohjausmalli, niin sanottu Pirkanmaan malli. Työn teoreettisena viitekehyksenä on hyödynnetty uutta julkisjohtamisen doktriinia ja siihen liittyvää uutta hallinta-ajattelua, näennäismarkkinateoriaa sekä sopimuksellisuuteen liittyviä talousteorioita (transaktiokustannus- ja päämies-agenttiteoria). Tutkimus on laadullinen, kuvaileva tapaustutkimus, jossa tutkimusmenetelmänä on käytetty teoriasidonnaista sisällönanalyysiä. Tutkimusaineistona on hyödynnetty Pirkanmaan sairaanhoitopiirin sähköisessä muodossa olevia palvelusopimusneuvottelupöytäkirjoja vuosilta 2004−2007.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että erikoissairaanhoidon sopimusohjauksessa sairaanhoitopiirin ensisijaisena tavoitteena on turvata toiminnan vakaus ja jatkuvuus sekä minimoida kilpailun ja kilpailutuksen aiheuttama lisääntynyt epävarmuus, jolloin toiminnassa keskeiseksi tulee suunnitelmallisuuden ja ennustettavuuden parantaminen. Erikoissairaanhoidon sopimusohjauksessa toteutuvat kuitenkin transaktiokustannus- ja päämies-agenttiteorian oletukset sopimusosapuolten sopimuskäyttäytymisestä ja erityisten tuotannontekijöiden vaikutuksesta sopimussuhteeseen, jolloin yhteissuunnittelu ei yksistään riitä eikä sopimuskumppaniin voida täysin luottaa. Kyseessä onkin hallinta. Sairaanhoitopiirille sopimusohjaus onkin keskeinen keino hallita (ohjata ja koordinoida) toimintaympäristöä, palvelutuotantoa ja tuottajayksiköiden toimintaa ja niiden jatkuvaa muutosta sekä sopimussuhteisiin liittyvää epävarmuutta. Erikoissairaanhoidon sopimusohjaus on myös muuta sopimusohjausta, tilaaja-tuottajamallia tai yksittäisistä sopimuksista huolehtimista selvästi laajempi ilmiö, sillä se sisältää sairaanhoitopiirin ja kuntien välisen suhteen ohella myös sairaanhoitopiirin suhteet muihin palvelutuottajiin (julkiset, yksityiset), tuottajien alihankintaketjut sekä sairaanhoitopiirin sisäisen ohjausjärjestelmän. Erikoissairaanhoidon sopimusohjaus sisältää myös kaikki vapaaehtoisuuteen perustuvat muut yhteistyömuodot kuten erilaiset yhteistoiminta-alueet ja tarvikkeiden hankintarenkaat. Kyseessä onkin ensisijaisesti sopimuksellisuus.
Tässä työssä erikoissairaanhoidon sopimusohjausta tarkastellaan ensisijaisesti sairaanhoitopiirin ja sen toimintaympäristön, toiminnan ja sopimussuhteen hallinnan näkökulmista tavoitteena selvittää ja kuvata erikoissairaanhoidon sopimusohjauksen olennaisimpia piirteitä sekä sopimusperustaiseen toimintaan liittyviä ongelmia ja niiden hallintaa. Tutkimuskohteena on Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä sovellettava sopimusohjausmalli, niin sanottu Pirkanmaan malli. Työn teoreettisena viitekehyksenä on hyödynnetty uutta julkisjohtamisen doktriinia ja siihen liittyvää uutta hallinta-ajattelua, näennäismarkkinateoriaa sekä sopimuksellisuuteen liittyviä talousteorioita (transaktiokustannus- ja päämies-agenttiteoria). Tutkimus on laadullinen, kuvaileva tapaustutkimus, jossa tutkimusmenetelmänä on käytetty teoriasidonnaista sisällönanalyysiä. Tutkimusaineistona on hyödynnetty Pirkanmaan sairaanhoitopiirin sähköisessä muodossa olevia palvelusopimusneuvottelupöytäkirjoja vuosilta 2004−2007.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että erikoissairaanhoidon sopimusohjauksessa sairaanhoitopiirin ensisijaisena tavoitteena on turvata toiminnan vakaus ja jatkuvuus sekä minimoida kilpailun ja kilpailutuksen aiheuttama lisääntynyt epävarmuus, jolloin toiminnassa keskeiseksi tulee suunnitelmallisuuden ja ennustettavuuden parantaminen. Erikoissairaanhoidon sopimusohjauksessa toteutuvat kuitenkin transaktiokustannus- ja päämies-agenttiteorian oletukset sopimusosapuolten sopimuskäyttäytymisestä ja erityisten tuotannontekijöiden vaikutuksesta sopimussuhteeseen, jolloin yhteissuunnittelu ei yksistään riitä eikä sopimuskumppaniin voida täysin luottaa. Kyseessä onkin hallinta. Sairaanhoitopiirille sopimusohjaus onkin keskeinen keino hallita (ohjata ja koordinoida) toimintaympäristöä, palvelutuotantoa ja tuottajayksiköiden toimintaa ja niiden jatkuvaa muutosta sekä sopimussuhteisiin liittyvää epävarmuutta. Erikoissairaanhoidon sopimusohjaus on myös muuta sopimusohjausta, tilaaja-tuottajamallia tai yksittäisistä sopimuksista huolehtimista selvästi laajempi ilmiö, sillä se sisältää sairaanhoitopiirin ja kuntien välisen suhteen ohella myös sairaanhoitopiirin suhteet muihin palvelutuottajiin (julkiset, yksityiset), tuottajien alihankintaketjut sekä sairaanhoitopiirin sisäisen ohjausjärjestelmän. Erikoissairaanhoidon sopimusohjaus sisältää myös kaikki vapaaehtoisuuteen perustuvat muut yhteistyömuodot kuten erilaiset yhteistoiminta-alueet ja tarvikkeiden hankintarenkaat. Kyseessä onkin ensisijaisesti sopimuksellisuus.