Tuotantoyrityksien ei-taloudellisiin suorituskyvyn mittareihin sekä suorituskykyyn vaikuttavat tekijät –kyselytutkimus
Kataja, Noora (2008)
Kataja, Noora
2008
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Perinteisten taloudellisten mittareiden lisäksi suorituskyvyn mittauksessa käytetään paljon ei-taloudellisia mittareita. Tämä tutkielma pyrkii selvittämään ei-taloudellisten mittareiden käytön vaikutuksia yrityksen suorituskykyyn. Erikoispiirteenä on ero ei-taloudellisten kvantitatiivisten objektiivisten ja mielipiteisiin tai arvioihin perustuvien subjektiivisten mittareiden välillä. Tutkielman tarkoituksena on myös tutkia yritysten suorituskyvyn mittausta kontingenssiteorian näkökulmasta. Tutkielmassa tilannetekijöinä käsiteltiin kokoa, toimintaympäristön epävarmuutta sekä strategiaa.
Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentui suorituskyvyn mittauksesta, jossa käsiteltiin taloudellisten ja ei-taloudellisten mittareiden hyötyjä ja ongelmia. Lisäksi paneuduttiin kontingenssiteoriaan suorituskyvyn mittauksen näkökulmasta. Empiirinen aineisto kerättiin internet-kyselynä huhtikuussa 2008. Kysely osoitettiin 500:lle tuotantoyrityksen taloudesta vastaavalle henkilölle ja vastausprosentiksi muodostui 21,1. Vastaajat olivat pääsääntöisesti talousjohtajia ja -päälliköitä sekä toimitusjohtajia. Tilastollisina menetelminä käytettiin ristiintaulukointia, Pearsonin korrelaatiotestiä, Mann-Whitneyn U-testiä sekä t-testiä.
Tulosten mukaan taloudelliset mittarit koettiin merkittävimmiksi mittareiksi, tärkeimpien mittareiden ollessa kannattavuus, kustannustehokkuus ja toimitustehokkuus. Ei-taloudellisten mittareiden runsaamman käytön ei todettu parantavan yrityksen suorituskykyä. Suurten yritysten todettiin käyttävän enemmän ei-taloudellisia subjektiivisia suorituskyvyn mittareita kuin keskikokoisten yritysten. Matalaa ympäristön aiheuttamaa epävarmuutta kokevat yritykset käyttivät enemmän sekä taloudellisia että ei-taloudellisia mittareita verrattuna korkeaa ympäristön aiheuttamaa epävarmuutta kokeviin yrityksiin. Strategian ja suorituskyvyn mittausjärjestelmän yhteensovittaminen ei parantanut yrityksen suorituskykyä.
Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentui suorituskyvyn mittauksesta, jossa käsiteltiin taloudellisten ja ei-taloudellisten mittareiden hyötyjä ja ongelmia. Lisäksi paneuduttiin kontingenssiteoriaan suorituskyvyn mittauksen näkökulmasta. Empiirinen aineisto kerättiin internet-kyselynä huhtikuussa 2008. Kysely osoitettiin 500:lle tuotantoyrityksen taloudesta vastaavalle henkilölle ja vastausprosentiksi muodostui 21,1. Vastaajat olivat pääsääntöisesti talousjohtajia ja -päälliköitä sekä toimitusjohtajia. Tilastollisina menetelminä käytettiin ristiintaulukointia, Pearsonin korrelaatiotestiä, Mann-Whitneyn U-testiä sekä t-testiä.
Tulosten mukaan taloudelliset mittarit koettiin merkittävimmiksi mittareiksi, tärkeimpien mittareiden ollessa kannattavuus, kustannustehokkuus ja toimitustehokkuus. Ei-taloudellisten mittareiden runsaamman käytön ei todettu parantavan yrityksen suorituskykyä. Suurten yritysten todettiin käyttävän enemmän ei-taloudellisia subjektiivisia suorituskyvyn mittareita kuin keskikokoisten yritysten. Matalaa ympäristön aiheuttamaa epävarmuutta kokevat yritykset käyttivät enemmän sekä taloudellisia että ei-taloudellisia mittareita verrattuna korkeaa ympäristön aiheuttamaa epävarmuutta kokeviin yrityksiin. Strategian ja suorituskyvyn mittausjärjestelmän yhteensovittaminen ei parantanut yrityksen suorituskykyä.