Kainuun maakuntahallintokokeilu paikallisten poliittisten päättäjien näkökulmasta
Jarva, Marisanna (2008)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Vuosille 2005–2012 asetetun Kainuun maakuntahallintokokeilun tarkoituksena on saada kokemusta maakunnallisen itsehallinnon toteuttamisesta Manner-Suomessa sekä lisätä Kainuun positiivista aluekehitystä. Vuoden 2004 kunnallisvaalien yhteydessä valittiin omilla vaaleillaan myös maakuntavaltuusto. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten Kainuun poliittiset päättäjät arvioivat Kainuun maakuntahallintokokeilun edenneen suhteessa odotuksiin ja miten he arvioivat vaikuttamiskokemuksiaan hallintokokeilussa?
Suomessa on käynnissä parhaillaan kuntien palvelurakenteen ja aluehallinnon uudistukset. Tutkimus tarjoaa ajankohtaista lisätietoa päättäjille kainuulaisten valtuutettujen näkemyksistä kuntien yhtenä yhteistyövaihtoehtona toimivasta maakuntahallinnosta. Tutkimuksen toissijaisena tavoitteena on muodostaa kainuulaisen keskivertopäättäjän profiili. Kirjallisen materiaalin avulla tuodaan myös valaistusta Kainuun maakuntahallinnon suhteesta aluehallintojärjestelmäämme ja eurooppalaisiin aluehallintomalleihin.
Tutkimus suoritetaan kyselyllä, joka pohjautuu osin maakuntahallituksen haastatteluun. Tutkimuksen aineistona on 134 vastaajaa, joista 27 on maakuntavaltuutettuja ja 107 vain kunnanvaltuustojen jäseninä toimivia valtuutettuja. Kyselyn vastausprosentti on 46,2 %. Tuloksina voidaan todeta, että kainuulaisilla päättäjillä oli merkittävät odotukset hallintokokeilua kohtaan, mutta seurauksiin oltiin pettyneitä. Miesten odotukset olivat pessimistisempiä kuin naisten ja kunnanvaltuutettujen odotukset olivat täyttyneet vähemmän kuin maakuntavaltuutetuilla. Parhaiten hallintokokeiluun kohdistuviin odotuksiin vastasivat koulutuspalvelut sekä huonoimmin sosiaali- ja terveyspalvelut. Päättäjien mielestä maakuntavaltuutetut eivät pysty vaikuttamaan riittävästi päätöksentekoon. Vastaajat odottivat hallintokokeilun lisäävän kuntaliitoksia, mutta yhden kunnan malliin ei uskottu. Päättäjät olivat maakuntahallintomallin jatkon suhteen epävarmoja.
Kyselyaineiston perusteella kainuulainen keskivertopäättäjä on 50–59-vuotias mies, joka on suorittanut vähintään opistotasoisen tutkinnon ja toimii julkisen sektorin työntekijänä. Jos hän on maakuntavaltuuston jäsen, hän toimii myös kunnanvaltuutettuna. Kainuulainen keskivertopäättäjä on hieman vanhempi ja on ollut pitempään päättäjänä kuin valtakunnallinen kollegansa. Valtakunnallinen keskivertopäättäjä on hieman koulutetumpi sekä toimii työelämässä korkeammassa asemassa kuin tyypillinen kainuulainen päättäjä, työskennellen kuitenkin myös julkisella sektorilla.
Kainuun maakuntahallintokokeilu muistuttaa Suomen nykyisistä aluehallintomalleista eniten seutukuntaa ja aluekuntamallia. Euroopan aluehallintomalleista se sijoittuu kuuden alueellisen itsehallintomallin tasoista toiseksi heikoimpaan sekä bipolaarisen ja kansanvaltaisen aluehallinnon mallien välimaastoon. Jos hallintokokeilumalli yleistyisi Suomessa, maamme kuuluisi aluehallintonsa perusteella Euroopassa unitaristis-desentralisoituihin valtioihin.
Tutkimuksen tärkeimpiä havaintoja oli, että päättäjät olivat asettaneet hallintokokeilulle liian suuria odotuksia. Hallintokokeilun onnistumista edesauttaa päättäjien laajempi osallistuminen. Vaikuttamiskokemusten parantamiseksi olisi kehitettävä tiedotusta ja maakuntavaltuuston työskentelyä, jossa valtuuston koon edelleen kasvaessa valtuutetuille mahdollistetaan riittävät vaikutusmahdollisuudet.
Suomessa on käynnissä parhaillaan kuntien palvelurakenteen ja aluehallinnon uudistukset. Tutkimus tarjoaa ajankohtaista lisätietoa päättäjille kainuulaisten valtuutettujen näkemyksistä kuntien yhtenä yhteistyövaihtoehtona toimivasta maakuntahallinnosta. Tutkimuksen toissijaisena tavoitteena on muodostaa kainuulaisen keskivertopäättäjän profiili. Kirjallisen materiaalin avulla tuodaan myös valaistusta Kainuun maakuntahallinnon suhteesta aluehallintojärjestelmäämme ja eurooppalaisiin aluehallintomalleihin.
Tutkimus suoritetaan kyselyllä, joka pohjautuu osin maakuntahallituksen haastatteluun. Tutkimuksen aineistona on 134 vastaajaa, joista 27 on maakuntavaltuutettuja ja 107 vain kunnanvaltuustojen jäseninä toimivia valtuutettuja. Kyselyn vastausprosentti on 46,2 %. Tuloksina voidaan todeta, että kainuulaisilla päättäjillä oli merkittävät odotukset hallintokokeilua kohtaan, mutta seurauksiin oltiin pettyneitä. Miesten odotukset olivat pessimistisempiä kuin naisten ja kunnanvaltuutettujen odotukset olivat täyttyneet vähemmän kuin maakuntavaltuutetuilla. Parhaiten hallintokokeiluun kohdistuviin odotuksiin vastasivat koulutuspalvelut sekä huonoimmin sosiaali- ja terveyspalvelut. Päättäjien mielestä maakuntavaltuutetut eivät pysty vaikuttamaan riittävästi päätöksentekoon. Vastaajat odottivat hallintokokeilun lisäävän kuntaliitoksia, mutta yhden kunnan malliin ei uskottu. Päättäjät olivat maakuntahallintomallin jatkon suhteen epävarmoja.
Kyselyaineiston perusteella kainuulainen keskivertopäättäjä on 50–59-vuotias mies, joka on suorittanut vähintään opistotasoisen tutkinnon ja toimii julkisen sektorin työntekijänä. Jos hän on maakuntavaltuuston jäsen, hän toimii myös kunnanvaltuutettuna. Kainuulainen keskivertopäättäjä on hieman vanhempi ja on ollut pitempään päättäjänä kuin valtakunnallinen kollegansa. Valtakunnallinen keskivertopäättäjä on hieman koulutetumpi sekä toimii työelämässä korkeammassa asemassa kuin tyypillinen kainuulainen päättäjä, työskennellen kuitenkin myös julkisella sektorilla.
Kainuun maakuntahallintokokeilu muistuttaa Suomen nykyisistä aluehallintomalleista eniten seutukuntaa ja aluekuntamallia. Euroopan aluehallintomalleista se sijoittuu kuuden alueellisen itsehallintomallin tasoista toiseksi heikoimpaan sekä bipolaarisen ja kansanvaltaisen aluehallinnon mallien välimaastoon. Jos hallintokokeilumalli yleistyisi Suomessa, maamme kuuluisi aluehallintonsa perusteella Euroopassa unitaristis-desentralisoituihin valtioihin.
Tutkimuksen tärkeimpiä havaintoja oli, että päättäjät olivat asettaneet hallintokokeilulle liian suuria odotuksia. Hallintokokeilun onnistumista edesauttaa päättäjien laajempi osallistuminen. Vaikuttamiskokemusten parantamiseksi olisi kehitettävä tiedotusta ja maakuntavaltuuston työskentelyä, jossa valtuuston koon edelleen kasvaessa valtuutetuille mahdollistetaan riittävät vaikutusmahdollisuudet.