Euroopan unionin instituutioiden ja lobbaajien välinen vuorovaikutussuhde
Jalonen, Hanna (2003)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Suomen liityttyä Euroopan unioniin 1995, on Euroopan unionin instituutioiden päätöksentekoon vaikuttaminen tullut ajankohtaiseksi myös Suomessa. Euroopan unionin lainsäädäntö ohittaa tietyillä alueilla kansallisen lainsäädännön, ja unionin piirissä tehdyt säännökset tulevat jäsenvaltioita velvoittaviksi. Lobbaajat pyrkivät vaikuttamaan Euroopan unionin päätöksentekoelimissä tehtäviin ratkaisuihin halutunlaisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Euroopan unionin monimutkainen ja monitasoinen päätöksentekojärjestelmä tarjoaa lobbaajalle useita tilaisuuksia vaikuttamiseen. Lobbaajien määrä Euroopan unionissa on kasvanut jatkuvasti, ja uusien jäsenmaiden liityttyä lobbaamisen merkitys tulee jatkossakin korostumaan.
Euroopan unionin päätöksenteko tapahtuu unionin instituutioissa, joilla tässä tutkimuksessa tarkoitetaan lähinnä Euroopan unionin neuvostoa, komissiota ja parlamenttia. Tavoitteena on tutkia lobbaajien ja Euroopan unionin instituutioiden välistä vuorovaikutussuhdetta. Oletan, että ainoastaan lobbaajat eivät pyri vaikuttamaan instituutioiden toimintaan, vaan myös instituutiot vaikuttavat ainakin epäsuorasti lobbaajien toimintaan. Varsinainen tavoitteeni on tutkia, millaiseksi Euroopan unionin instituutioiden ja lobbaajien välinen vuorovaikutussuhde muotoutuu? Teoreettisena apuvälineenä työssäni kulkee uus-institutionalistinen tulkinta instituutioiden toiminnasta. Instituutiot luovat toimiessaan erilaisia arvoja, sääntöjä ja rutiineja, jotka vaikuttavat myös ympäristön, tässä tilanteessa siis lobbaajien, toimintaan.
Tutkimus täsmentyy kolmeen osakysymykseen, joilla lobbaajien ja instituutioiden välistä suhdetta selvitetään. Tutkimusongelmana onkin hakea vastauksia seuraaviin kysymyksiin: 1) Mitkä ovat ne instituutiot, joihin lobbaaminen kohdistuu ja miksi juuri nämä instituutiot on valittu vaikuttamisen kohteeksi? 2) Millaisia muotoja unionin instituutioihin kohdistuva lobbaaminen on käytännössä saanut? 3) Millainen on suomalaisten toimijoiden näkemys siitä merkityksestä, joka heidän toiminnallaan on ollut? Empiirinen tutkimusaineisto muodostuu viidestätoista asiantuntijahaastattelusta. Haastateltavilla on eritasoisia henkilökohtaisia asiantuntijakokemuksia lobbaamisesta Euroopan unionissa, ja he edustavat erilaisia suomalaisia organisaatioita. Lisäksi tutkimuksessa on hyödynnetty kirjallista lähdeaineistoa; kirjoja, lehtiä, aikakausikirjoja ja dokumentteja.
Tutkimustulokset paljastavat, että instituutioiden ja lobbaajien välillä on hienovarainen vuorovaikutussuhde. Lobbaaminen on kaksisuuntainen ilmiö, jossa sekä lobbaaja että lobattava tarvitsevat toisiaan. Lobbaajat ovat unionin instituutioissa työskenteleville virkamiehille tärkeitä informaation lähteitä, ja valtava päätöksentekokoneisto tarvitsee lobbaajien asiantuntemusta toimiakseen. Lisäksi Euroopan unionin instituutioiden toimintakulttuuri vaikuttaa lobbaajien toimintaan. Lobbaajien on toiminnassaan otettava huomioon tietynlaiset toimintatavat, jotka ovat syntyneet instituutioihin vuosien kuluessa. Lobbaaminen on saanut monenlaisia muotoja. Työssä menestymisen kannalta tärkeintä on asiantuntevuus, sitkeys ja taito toimia. Tuloksien valossa lobbaamisella on merkitystä, eikä vaikuttamistyötä tehdä turhaan.
Euroopan unionin päätöksenteko tapahtuu unionin instituutioissa, joilla tässä tutkimuksessa tarkoitetaan lähinnä Euroopan unionin neuvostoa, komissiota ja parlamenttia. Tavoitteena on tutkia lobbaajien ja Euroopan unionin instituutioiden välistä vuorovaikutussuhdetta. Oletan, että ainoastaan lobbaajat eivät pyri vaikuttamaan instituutioiden toimintaan, vaan myös instituutiot vaikuttavat ainakin epäsuorasti lobbaajien toimintaan. Varsinainen tavoitteeni on tutkia, millaiseksi Euroopan unionin instituutioiden ja lobbaajien välinen vuorovaikutussuhde muotoutuu? Teoreettisena apuvälineenä työssäni kulkee uus-institutionalistinen tulkinta instituutioiden toiminnasta. Instituutiot luovat toimiessaan erilaisia arvoja, sääntöjä ja rutiineja, jotka vaikuttavat myös ympäristön, tässä tilanteessa siis lobbaajien, toimintaan.
Tutkimus täsmentyy kolmeen osakysymykseen, joilla lobbaajien ja instituutioiden välistä suhdetta selvitetään. Tutkimusongelmana onkin hakea vastauksia seuraaviin kysymyksiin: 1) Mitkä ovat ne instituutiot, joihin lobbaaminen kohdistuu ja miksi juuri nämä instituutiot on valittu vaikuttamisen kohteeksi? 2) Millaisia muotoja unionin instituutioihin kohdistuva lobbaaminen on käytännössä saanut? 3) Millainen on suomalaisten toimijoiden näkemys siitä merkityksestä, joka heidän toiminnallaan on ollut? Empiirinen tutkimusaineisto muodostuu viidestätoista asiantuntijahaastattelusta. Haastateltavilla on eritasoisia henkilökohtaisia asiantuntijakokemuksia lobbaamisesta Euroopan unionissa, ja he edustavat erilaisia suomalaisia organisaatioita. Lisäksi tutkimuksessa on hyödynnetty kirjallista lähdeaineistoa; kirjoja, lehtiä, aikakausikirjoja ja dokumentteja.
Tutkimustulokset paljastavat, että instituutioiden ja lobbaajien välillä on hienovarainen vuorovaikutussuhde. Lobbaaminen on kaksisuuntainen ilmiö, jossa sekä lobbaaja että lobattava tarvitsevat toisiaan. Lobbaajat ovat unionin instituutioissa työskenteleville virkamiehille tärkeitä informaation lähteitä, ja valtava päätöksentekokoneisto tarvitsee lobbaajien asiantuntemusta toimiakseen. Lisäksi Euroopan unionin instituutioiden toimintakulttuuri vaikuttaa lobbaajien toimintaan. Lobbaajien on toiminnassaan otettava huomioon tietynlaiset toimintatavat, jotka ovat syntyneet instituutioihin vuosien kuluessa. Lobbaaminen on saanut monenlaisia muotoja. Työssä menestymisen kannalta tärkeintä on asiantuntevuus, sitkeys ja taito toimia. Tuloksien valossa lobbaamisella on merkitystä, eikä vaikuttamistyötä tehdä turhaan.